JOULUKUU 2014 (1-15)

15.12.

Hyvissä ajoin nousimme Tungojärvellä. Luin Hebrealaiskirjettä ja 1. Pietarinkirjettä. Söimme aamupalaa. Pidimme yhteisen rukoushetken, jonka alkuun luin Raamatun paikan. Tänään meillä oli tarkoitus mennä aamupäivällä ja iltapäivällä jakamaan hengellistä luettavaa ihmisten oville Pääjärvellä, mutta emme "tietyistä syistä" menneetkään. En tiedä tottelimmeko enemmän ihmismielipidettä kuin Jumalaa. 13:ksi menimme Pääjärvelle - Valeri mukana - syömään Vasilille. 14:ksi menimme sairaalalle - me suomalaiset - jonne oli sovittu tilaisuus. Valeri tuli sinne asioiltaan. Denis vei sinne hyvän rollaattorin. Olivat kiitollisia. Puhuimme kaikki kokouksessa. Musiikkia ei ollut. Kaksi ihmistä halusi tulla uskoon. Aikaisemmin uskoontulleita siunasimme. Palattuamme Tungojärvelle lähdin heti tunnin hiljaiselle kävelylenkille nahkasaappaissa. Louhen tien suunnassa pimeässä kävelin. 18 menimme Deniksen ja Antin Valerille ja Galinalle syömään. Sieltä tultuamme söin vielä vähän omia eväitä. Pidimme yhteisen rukoushetken. Yhtä asiaa olen ihmetellyt tällä puolella rajaa joissakin paikoissa: Miksiköhän käsiä pestään tiskialtaan raanan alla - mm. wc:stä tulonkin jälkeen - kun kuitenkin on olemassa käsienpesupaikka muuallakin. Sama koskee hampaiden pesua. Minusta se on "vähän" epähygieenistä - kuvottavaakin. Toistakin asiaa olen ihmetellyt - sitä, että monessa paikassa otetaan esim. hillokupista omalla lusikalla suoraan suuhun. Huuli-, hammas-, suu-, ym. sairaudet voivat levitä sen kautta. No, kuitenkin, maassa maan tavalla, tai maasta pois. Niin, ja velj'miehelle Heimonpäivä onnittelut vielä tässäkin! Siunausta!

14.12.

Heräilimme Joukon päivään klo 6.30 Engojärvellä, kerrostalossa. Luin Hebrealaiskirjettä. Rukoilimme yhdessä "meijän tiimi". 7.30:ksi menimme aamupalalle Deniksen ukille ja mummolle. Sitten kamat autoon ja näkemiit. Oli vähän satanut lunta. Ajoimme Louhenristeyksen, Kiestingin, Sofporokin - jossa kävimme Ninalla. Rukoilimme - kautta Tungojärvelle. Joimme neskahvit/teet. Klo 13 alkoi kokous rukoushuoneella. Puhuimme kaikki "meikäläiset". Kävin tikaisuuden jälkeen 10.5 km "kävelynomaisella" lenkillä Kalevalan tien suunnassa, n. 8 min/km. Lunta. Muutama aste lämpimän puolella. "Pesu" tapahtui kylmällä vesitilkalla märällä pyyhkeellä. Kävimme syömässä Galinalla ja Valerilla. Päälle teetä. Sieltä ajoimme Pääjärvelle, Vasilille ja Tanjalle. Joimme teetä ja "juttelimme". Palattuamme Tungojärven rukoushuoneelle söimme iltapalaa - nyt minäkin kun omia eväitä söin. Ruokavalio, nääs. Rukoushetki. Siunausta!

13.12.

Heräsimme hyvissä ajoin Tsupan rukoushuonetalossa. Luin Hebrealaiskirjettä. Söimme aamupalaa ja joimme neskahvia/teetä. Pidimme yhdessä rukoushetken, jonka alussa luimme Sananpaikan, jonka johdolla sanoin jotakin. Kannoimme tavaramme autoon ja ajelimme Engojärvelle - yli 100 km. Se on Deniksen kotikylä. Hänen ukillaan ja mummollaan söimme ja joimme kahvia/teetä tultuamme. Sitten lähdimme heti Antin ja Valentinan kanssa jakamaan hengellistä luettavaa ihmisille. Koputtelimme heidän ovilleen. Juttelimme heidän kanssaan. Antti kulki yksin, minä Valentina-tulkin kanssa. Yhden ihmisen puolesta saimme rukoilla. Pimeässä kävelimme kotiin. Matkan aikana kuljimme järven jäälläkin. Majapaikkamme on Deniksen äidin luona. Kävimme kahvilla Deniksen ukilla ja mummolla. Antin ja Deniksen kanssa kävimme uudessa hyvälöylyisessä hirsisessä saunassa. Vastakin oli hyvä.  Saunan jälkeen menimme läheiseen kerrostaloon pitämään kokouksen Deniksen sukulaiselle. Sinne oli kutsuttu Deniksen sukulaisia. Denis johti. Antti puhui. Valentina todisti. Minä puhuin lopuksi. Sieltä menimme suoraan iltapalalle Deniksen ukille ja mummolle. Katselimme myös valokuvia. Sittenpä saman talon toisen rapun majapaikkaamme nukkumaan. Huomenna on seurakunnan joulujuhla Saarijärvellä. Siunausta!

12.12.

 Hyvissä ajoin nousimme täällä Tsupassa, rukoushuoneen virkaa täyttävässä talossa. Luin Hebrealaiskirjettä. Söimme aamupalaa ja joimme teetä/kahvia. Pidimme yhteisen rukoushetken, jonka aluksi luimme Antin kanssa paikat Raamatusta. Purimme materiaaleja ja laitoimme jakeluvalmiiksi. Sitten ajelimme harmaassa säässä Hetolampinon kylälle. Kävimme sen kokonaan läpi ja jaoimme hengellistä luettavaa ja juttelimme ihmisten kanssa. Menimme ihmisten oville. Yhden ihmisen - Ninan - sain johdattaa Jeesuksen omaksi. Rukouksen jälkeen hän sanoi: "Hyvä, että tulitte". Yhdessä kodissa saimme rukoilla sairaan puolesta. Hän oli kosketettu. Minä ja Valentina kuljimme parina ja Denis ja Antti kahdestaan. Kävimme myös toisen kylän - Pulongan - läpi samalla tavalla. Yhdessä kodissa sain johdattaa Tanjan Jeesuksen omaksi. Antti ja Valentina olivat kahdestaan yhdessä kodissa. Antti sai johdattaa siellä yhden nuorehkon naisen Jeesuksen omaksi - ensimmäisen kerran elämässään. Arvaa, oliko Antti iloinen? On hyvä ryhmä jälleen. Vaikka ei ollut kuin n. +3 astetta, oli tuuli aika kylmä. Vieressä Vienan meri. Ajelimme pimeässä Tsupaan. Denis meni Antin kanssa kylässä käväisemään sukulaisellaan. Tietenkin sielläkin olivat evankelistoja. Söimme ja joimme kahvia. Sittenpä Denis haki Ninan ja Annan lapsenlapsineen kokoukseen 18.30:ksi. Johtelin illan, jonka halusimme rukousiltana. Puhuimme lyhyesti kaikki rukouksen alueilta - nuoret veljet puhuvat hyvin. Jumala suosittelee heitä kyllä siihen(kin) asiaan. Tämä on hyvää "valmennusta". Rukoilimme johdetusti täsmärukouksia. Valentinaa pyysin kertomaan jonkun rukousvastauksen elämästään. Lauloimme äänitteellä olevien esilaulajien johdolla ylistyslauluja. Myös kirjasta. Iltapalaa ja teetä yhdessä kokousväen kanssa. Denis ja Antti - Annan ja Nastjan opastuksella - kävivät autolla hakemassa kanisterit vettä täyteen. Sitten veivät Ninan ja Annan lastenlasten kanssa pois. Siunausta! Ps. "Rukoilkaa siis elon Herraa, että Hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa".

11.12.

Heräilimme Deniksen, Antin ja Valentinan kanssa Tungojärven rukoushuoneen yläkerrassa 6.30 maissa. Söimme aamupalaa ja joimme teetä/neskahvia. Luin Hebrealaiskirjettä. Pidimme yhteisen rukoushetken. Ennen 9 lähdimme liikenteeseen. Hiukan satanut lunta. Sitä on muutenkin. Menimme Louheen, jossa ensin 10.3
asemalle, jonne Deniksen äiti tuli junalla asioille keskuskylälle. Kävimme pankissa vaihtamassa rahaa. Sitten ajelimme Tsupaan, jossa rukoushuonetalolle. Lähdimme heti Plotinaan, jossa kotikokous Pavelin ja Jevgenian kotona. Puhuimme. Keskustelimme. Ajoimme takaisin Tsupaan rukoushuonerakennukseen. Söimme eväitä - minulla ne ovat omat omituiset tällä kertaa, kun vältän hiilihydraatteja. Joimme kahvia. Laitoin nimpparionnittelut "vunukalle", Danielille. 18 jälkeen haimme Deniksen kanssa Nina-babuskan kokoukseen, joka alkoi klo 18.30. Puhuimme. Pojat puhuivat hyvin. Joimme teetä koko kokousväki lopuksi. Denis ja Antti veivät Ninan kotiin. Kun tulivat lähdin hiljaiselle tunnin - ylikin - kävelylenkille mustissa turva/nahka saappaissa. Kun tulin pois 22.45 sain kuulla, että 21 jälkeen ei saa liikkua ulkona kun täällä on niin paljon ryöstöjä ja murhia, mutta myös itsemurhia. Siunausta!

10.12.
4.30. ylös. Loppujen "tavarien" laittoa.  Aamupalaa, teetä. Verensokeri ennen aamupalaa 4.5. Denis haki minut 5.30. Haimme Antin ja ajelimme Jyväskylään hakemaan Valentinan. Kuopion ja Iisalmen ohi Kajaaniin, jossa söimme ABCllä. Sitten rajalle ja Venäjälle. Venäjän tullissa meni aikaa kun piti niin paljon allekirjoitella papereita...toisaalta huvitti...toisaalta oli siunaus... Ajelimme Tungojärvelle, jossa haimme avaimen Valerilta ja tulimme rukoushuoneelle, jossa virittelin ensiksi tulen uuniin. Söimme iltapalaa. Joimme teetä. Valeri ja Galinakin kävivät. Rukoilimme neljisin. Siunausta!

9.12.

Aamulla soitteli Kiminkinen haimakokeiden tuloksia – ei kuulemma ole ainakaan 1- tyypin diabetes. Joku arvo, joka on 0.3 ylöspäin, oli ihan siinä alarajassa. Laittelin aamupalaa – porsaanlihasiivuja paistelin, sekä pari kananmunaa ja kesäkurpitsaa paistoin myös. Salaattia paljon lautaselle – ja raejuustoa. Ns. paastoarvo oli ennen aamupalaa 5.1. Pari tuntia aamupalan jälkeen 5.6. Luin Hebrealaiskirjettä. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Laittelin vähän tavaroita rinkkaan, ajatellen huomenna tapahtuvaa reissuun lähtöä. Kävimme M-L:n kanssa kylällä postissa ja kaupassa. Palattuamme alkoi M-L laittaa ruokaa. Denis käväisi. Pian söimme – paistettua kesäkurpitsaa, höyrystimellä kypsytettyä parsakaalia, pannulla paistettuja kananlihapaloja, paljon hyvää salaattia. Pari tuntia lounaan jälkeen verensokeri oli 6.1. Laitoin ”popot” takkaan.

M-L leipoi ison määrän pullia, joissa oli tähti päällä – jatkoi sitä hommaa ihan iltatunneille asti. Kävin 10 km ”kävelynomaisella” lenkillä urheilukentällä. Rata oli sula, jossain vaiheessa satoi hienoa lunta sen verran, että rata tuli harmaan vaaleaksi. Lämmintä pari astetta. Pimeää. ”Hiiviskelin” km-ajoin, 7.39., 7.30., 7.36., 7.24., 7.33., 7.31., 7.15., 7.29., 7.17. Viimeisen km:n kävelin 5.46 min. Palattuani kotiin laitoin saunan lämmite. M-L vain jatkoi leipomahommiaan. Käväisin ennen kentälle menoa kaupassa, jossa tapasin T-M:n, Emilian ja Danielin. He kävivät lenkkini aikana meillä. T-M mm. täytti minun maahantulokorttini venäjäksi.

Mukava oli käydä vastomassa saunan lauteilla. Illan mittaan katselin ja kasailin tavaroita reissua varten. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Sitruunaa käytän nykyään aina teessä. Suosittelen etsimään tietoa sitruunasta – esim. netistä. Tiedä, vaikka sinäkin alkaisit käyttämään tuota hapanta hedelmää.

Huomenaamulla – ke – klo 5.30 tulee Denis hakemaan minut kimpsuineni, sitten haemme Antin ”kyytille” ja suuntaamme auton nokan kohti Jyväskylää, josta otamme mukaamme tulkin, Valntinan. Sitten vain kohti Kuusamoa ja sieltä edelleen itärajalle ja Vienan Karjalaan, Venäjälle. Pyydämme rukousta matkamme puolesta.

Siunausta!

Ps. ”Sillä teidän tyköänne on Herran sana kaikunut, ei ainoastaan Makedoniaan ja Akaiaan, vaan kaikkialle on teidän uskonne Jumalaan levinnyt, …” (1. Tes. 1:8a).  

8.12.

Nousin tänäkin aamuna samaan aikaan kuin nyt olen muulloinkin heräillyt – se kun tuo sokeritaudin ilmeneminen laittaa säännöllisyyttä elämään. Marja-Leenan ei tarvinnut vielä nousta, kun ei ollut töihin lähtöä. Laittelin aamupalaa ja join teetä – sitruunan kanssa nyt nykyään.

Syötyäni ja juotuani lähdin liikenteeseen. Soittelin lainaksi peräkärryn – se kun on vielä tuo minun kärry siltä kesäiseltä Venäjän matkalta tulossa jossain tuolla Varsinais-Suomessa. Sain tiedon Raimolta – olihan se Sampossa, mutta en ollut lukenut ilmoitusta – että Syöte Huvilat Oy lahjoittaa kaikille eläkeläisille polttopuita joulun kunniaksi henkilöauton peräkärryllisen. Niiden nouto oli tänään klo 8-16. Kun kävin siellä toimistolla ilmoittautumassa, oli jo todella pitkä rivi listassa nimikirjoituksia, jotka olivat puita hakeneet. Siellä oli iso kasa hirttä, pientä ja vähän pidempää. Siitä vain kasan rintuuksesta tavaraa kärryyn heiteltiin. Useampi kärry siinä oli kerralla. Kun minä lähdin pois, oli pitkä jono autoja peräkärryineen osdottamassa. Mukava kun ei ollut lunta kasan päällä.

Tultuani kotiin join tilkan kahvia. Luin Hebrealaiskirjettä. Rukoilimme M-L:n kanssa keittiön pöydän ääressä.

Lähdimme peräkärryn kanssa liikenteeseen kahdestaan. Otimme Emilian ja Danielin kyytiin koulultaan ja ajelimme Uuraisille, Höytiän kuusikkoon. Timo, Pia ja Milena olivat kotona Helmi-koiransa kanssa – valoisa perhe. Olivat juuri syömässä. Niinpä minäkin istuin pöytään – toiset eivät. Kahviakin vähän otin. Lapset mehua. Sittenpä purimme M-L:n kanssa puukuorman kuivaan paikkaan. Puita tarvitaan uuteen taloon, jonne muutto on varmaan aika lähellä. Timo siellä loppuja hommia teki. Mukavalta talo näyttää sisältä ja päältä.

Ajelimme Höytiältä meille. Laitoin takkaan tulen. Lapset söivät vähän välipalaa – mekin vähän granaattiomenaa ja melonia. Terhi-Marja haki lapset töistä tullessaan.

Kävimme M-L:n kanssa kylällä, hän kauppa-asioilla ja minä sillä aikaa 10 km ”kävelynomaisella” lenkillä pimeällä, sulalla, urheilukentällä, km-ajoin 7.09., 6.42., 6.30., 6.15., 6.18., 6.18., 6.01., 6.05., 6.01. Viimeisen km:n kävelin 5.26 min.

M-L kirjoitteli joulukortteja Kanadan serkuilleen.

Iltapalaa ja teetä.

Siunausta!

Ps. ”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! (Fil. 4:4).

7.12.

Heräiltyämme söimme aamupalaa ja vähän kahvia – sitä ennen kuitenkin minä join teetä. Luin Hebrealaiskirjettä.

10:ksi hurautimme helluntairukoushuoneelle, jossa alkoi silloin rukoushetki alakerrassa ennen Ehtoollisjuhlaa. Marja-Leenalla lähetyslounaan kahvitarjoiluun mukana tarjottavaa.

Klo 11 alkoi Ehtoollisjuhla, jonka Rautasaaren Vesa johteli. Kuoro lauloi. Turusen Mika saarnasi. Suosittelen kuuntelemaan saarnan netistä, UskoTV:stä. Lapsille oli pyhäkoulu alakerrassa. Osallistuimme ehtoolliseen. Lopussa meitä itärajan taakse lähteviä – Anttia, Denistä ja minua – siunattiin. Asiakokouksen jälkeen alakerrassa lähetyslounas. Sen yhteydessä oli myös arpajaiset, joissa voitin kuivan kakun – sanoin kyllä jo etukäteen, että voita, kun M-L osti minun nimelläni arpoja. Lahjoitin kakun Emilialle ja Danielille. Oli hyvä kokous.

Palattuamme kotiin sytyttelin tulen takkaan. Lämmittelimme ruokaa itsellemme, sillä rukoushuoneella ei tullut paljon syödyksi.

Kävin n. 45 min. hiljaisella – ”tavallisenkävelyn” lenkillä Tarvaalan suunnassa. Hiukan satoi vettä lähtiessäni. Lämmintä n. 2-3 astetta. Tuulikin hieman. Liukasta, sillä oli satanut jään päälle vettä – vaan olipa minulla nastalenkkarit alla. 18: alkoi Majatalo-ilta Kangasalan kirkosta – seurasimme netin kautta. Oli erinomainen. Hannu Takkulan puhe oli hyvä.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Siunausta!

Ps. ”…Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä” (Apost. teot 5:29b).

6.12.

Luin Hebrealaiskirjettä. Vein Marja-Leenan töihin aamuvuoroon – ei kuitenkaan ihan aikaiseen sellaiseen. palattuani laitoin itselleni aamupalaa. ja join teetä.

Koetin olla rukouksessa.

Söin. Tiskasin. Hain puita ja sytyttelin tulen takkaan.

Kävin urheilukentällä rauhallisella 10 km ”kävelynomaisella” lenkillä. Kymmenennen km:n kävelin vähän ”kiivaammin”. Rata oli sula. Kova musiikki kuului jääkiekkokaukalolta radalle. Oli jääkiekko-ottelu alkamassa. Kirkon ohi meni soihtukulkue keskustan suuntaan – Suomen lippu keulilla. Vähän tihkutellut vettä tänään jossain vaiheessa. Kävin samalla reissulla hakemassa 17 jälkeen M-L:n töistä.

Palattuamme kotiin laitoin saunan lämmite. Pian pääsin vastomaan.

Katselimme Linnan juhlia. Söimme iltapalaa.

Se on ollut Suomen 97 itsenäisyyspäivä. Päällisin puolin kaikki hyörivät maassamme niin kuin ennenkin – mutta asiat eivät ole hyvään suuntaan olleet menossa. Suomi tarvitsee rukousta – enemmän sitä kuin puhetta rukouksesta.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Siunausta!

Ps. ”Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni. Hän yksin on minun kallioni, minun apuni, en minä horju. Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala. Turvatkaa häneen joka aika, te kansa: vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme…” (Ps. 62:6-9).

5.12.

Marja-Leena meni lyhyeen aamuvuoroon töihin aamulla. Minä heräilin ”normiaikaan” ja laittelin aamupalaa – paistelin pekonia ja pari kananmunaa, joita söin juuston ja salaatin kanssa - ja join teetä mantelileivän kanssa. Luin Hebrealaiskirjettä. Aurinkokin koetti ”matalalla profiililla” paistella. Koetin rukoilla.

Ennen puoltapäivää lähdin ”hapittelemaan” – en hapottelemaan – 8.3 km ”kävelynomaiselle” lenkille Tarvaalan suuntaan, n. 7.37 min/km-vauhtia nastalenkkareilla. Kuiten liukkaita paikkoja. Verensokeriarvot olivat lenkin jälkeen 5.4, kun ne muuten ovat olleet tänään 6.1.

Lenkin jälkeen laitoin takkaan tulen. M-L:kin saapui niihin aikoihin töistä. Söimme – ”kuningasruokaa” höyrystimellä kypsytettyä parsakaalia, kotona uunissa paistettua porsaan lihaa, salaattia ja tuoretta, hyvälle tuoksuvaa ja maistuvaa, terveellistä, basilikaa. Vähän kahvia päälle.

15:ksi ajelin työväentalolle, jonne kohta saapui myös Jussi äänentoistokamojen kanssa ja kolmijäseninen Erasmus-yhtye, virittelemään kamoja illan kokousta varten. 18:ksi saapuivat kitararyhmäläiset, ym. vastuuhenkilöt. 18.45 pidimme heidän kanssaan yhteisen rukoushetken pienemmän salin puolella. Klo 19 alkoi KUNNIA ON HERRAN! Herätys-, ylistys- ja rukouspalveluilta, jonka johtelin. Pyysin alussa lehtomäen Teppoa lukemaan valitsemani Raamatun kohdan, kun ei valo ollut niin kirkasta, että minä olisin oikein hyvin saanut selvää. Hän johti myös rukoukseen. Sitten olivatkin kitararyhmäläiset vuorossa – 11 akustista kitaraa ja soittajaa. He toimivat yhteislaulujen esilaulajina ja säestäjinä. Laulut olivat innoittavia Hengen tuli-vihkon lauluja. Kuusjärven Timo johteli ryhmää. Minusta – ja monen muunkin mielestä – ryhmä oli aivan ainutlaatuinen. Ei tuollaisia näe ja koe ”joka päivä”. Ilmoittelin tulevista tilaisuuksista – jotka mielestäni tulee aina ilmoittaa selkeästi kellonaikoineen. Eihän meillä tiedotusta ole liikaa, joten kaikki mahdollisuudet on käytettävä. Erasmus-yhtye soitteli mukavasti – basso, sähkökitara ja sähkörummut. Siinä Veikko, ”Veke”, Leppänen lauloi omia koskettavia laulujaan kahdessa osassa illan aikana. Samuli, Satu ja Antti johtivat rukoukseen kirjoitettujen rukousaiheiden puolesta. Se on aina iltojen tärkeä osa. Parkkosen Hannu käytti erinomaisen puheenvuoron Jumalan tekoja elämässäni -osiossa, kertoen persoonallisella tavalla uskoontulostaan. Kitararyhmä johteli välillä toisen kerran lauluihin. Aivan uskomattomalta tuntui 11 kitaran soitto ja tukeva laulu. Siihen Oli helppo ja mukava yhtyä. Turusen Mika – pastorimme – piti evankeliumia ajatellen aivan sen ydintä koskettavan saarnan – mutta myös sydämiä koskettavan. Illassa ei ollut kovin paljon ihmisiä, mutta oli kuitenkin niitä ihmisiä, joille haluamme evankeliumia julistaa. Yksi heistä tuli uskoon. Vaikka se on myönnettävä, että kun iltoihin valmistautuu, niin sitä odottaa enemmän ihmisiä paikalle – ja siinä me uskovat olemme osaltamme keskeisessä asemassa, Voimme nimittäin kutsua ihmisiä laajalla rintamalla mukaan tilaisuuteen/tilaisuuksiin – joka nytkin oli erinomainen. Sinne kyllä ilkeää ja kehtaa kutsua ihmisiä. Tälläkin kertaa oli tehty kutsuja, joita olisi voinut jakaa/antaa ihmisille, mutta sieltäpä sen nipun erään pöydän kulmalta otin pois jaettavaksi, kun ei ollut kelvannut jakoon. Toivoisinkin, että seuraavalla kerralla ryhdistäytyisimme ja tekisimme enemmän kutsuja, joita jaettaisiin paljon – tavalla ja toisella. Paras tapa on henkilökohtainen kontakti ihmiseen kutsua annettaessa/jaettaessa. Näiden iltojen näkynä on olla evankelioivia tilaisuuksia, mutta myöskin uskoville ”potkua” antavia karismaattisia tilaisuuksia – kaikkien kerran kuukaudessa olevien iltojen seurakunnassamme ei tarvitse olla uskoville suunnattuja karismaattisia iltoja. Meidän on välitettävä ihmisistä niin paljon, että välitämme heille viestiä erinomaisista tilaisuuksista – mutta tietenkin, että välitämme heille myös omalta kohdaltamme evankeliumi-viestiä, hyvää sanomaa, ilouutista. Sellaista Raamattu meille opettaa – ja profetiankin kautta tuli siihen voimakas kehotus muutama päivä sitten seurakunnassamme. Kun sen sanoman koettelee Jumalan Sanalla – niin kuin pitää – niin se oli Sanan mukainen. Tämäkin ilta kannatti järjestää – sillä yksi ihminen teki uskonratkaisun. Jeesus etsii yhtä syntistä ja taivaassa iloitaan, kun yksikin syntinen tekee parannuksen. Ja emmehän me tiedä mitä muuta illan aikana Herra vaikutti ihmisten elämään. Rukouspalvelun aikana siunasimme Lehtomäen Teppoa, joka muuttaa perheineen pois paikkakunnalta. Hänet on kutsuttu seurakunnan työntekijäksi toiselle – isolle – paikkakunnalle, jossa aloittaa työn ensi vuoden alussa. Kokee sellaista haikeutta, kun yksi innokas, Herralle antautunut, ihminen perheineen muuttaa pois paikkakunnalta. Tepon kanssa on ollut ilo toimia. Hän on ollut aina altis palvelemaan – se on ollut silmiinpistävä piirre. Jumala kouluttaa monella tavalla palvelijoitaan, joita Hän vie ja johdattaa eteenpäin. Sen on Teppokin nuoressa elämässään jo saanut kokea – eteen tulee ihmeellisiä asioita, joita on vaikea aina käsittää, mutta kun säilyy oikea mieli, niin mikään ei voi estää Jumalan johdatusta elämässä. Teppo sanoi, että hän tuli samassa työväentalossa uskoon Uuden elämän-illassa aikoinaan – ne olivat hyviä iltoja, joita aikanaan järjestimme työväentalolla, joissa tuli muitakin uskoon – ja nyt häntä samassa paikassa siunattiin lähtemään evankeliumin työhön toiselle paikkakunnalle. Jumala siunatkoon sen työjakson – ja koko perheen jokaisen jäsenen elämän. Sain olla aikoinaan siunaamassa Teppoa evankelistan tehtävään Saarijärven Vapaaseurakunnassa, ollessani siellä jakson _ Jumalan johdatuksessa – pastorina. Illan lopuksi joimme kahvit Majakantyön hyväksi viereisessä salissa – ne valmisti Vidgrenin Marja, jolla oli tänään 49 v ”syntymäpäivä” – hän nimittäin on tullut uskoon 49 v sitten. Sydämelliset kiitokset kaikille vastuunkantajille tämänkertaisessa KUNNIA ON HERRAN-illassa! ”Äänentoistomies” Jussi, Deniksen kanssa ja Marja keittiöllä olivat net viimeiset vastuulliset, jotka vielä tekivät hommia toisten jo lähdettyä. Ne ovat nuo tehtävät niin erilaisia.

Ajellessani kotiin kokouksesta satoi vettä.

Siunausta!

Ps. ”Ja herran sanaa levitettiin koko siihen maailmaan” (Apost. teot 13:49).

4.12.

Tänäänkin paistoi aurinko jossakin vaiheessa. Heräiltyäni laittelin aamupalaa ja join vihreää teetä. Luin Hebrealaiskirjettä. Marja-Leenaki8n nousi ennen kuin lähdin kylälle.

Ajelin Majakalle, jonne oli Hannu pyytänyt pitämään pienen puheen. Niinpä 9.30 rukoushetkessä pidin. Siellä valmistauduttiin ottamaan vastaan tämän päivän tulijoita. Siihen työhön sitoutuneita uskovia ihmisiä on ilo katsella. Tilat ovat erinomaiset. Mielenkiintoista nähdä mitä tulevina päivinä Majakka-työssä tapahtuu.

Tultuani kotiin, luki M-L hartauskirjasta tämänpäiväiset, jonka jälkeen rukoilimme olohuoneessa. Söimme M-L:n tekemät ruuat.

14 kävin hakemassa koululaiset – Emilian ja Danielin – meille. Kohtapa veimmekin ” mummiskan” töihin 15:ksi. Samalla kävimme Emilian ja Danielin kanssa tervehtimässä tk:ssa meidän seurakuntalaistamme. Palattuamme meille, tekivät koululaiset läksyjään vähän. Sittenpä jo äiti tulikin heitä hakemaan töistä väsyneenä tullessaan.

Kävin pimeällä urheilukentällä 10 km ”kävelynomaisella” lenkillä, km-ajoin 7.10.-7.31 min/km. Viimeisen kilometrin kävelin 6.15. Lumi oli hävinnyt radalta. Se oli pinnaltaan ”hallainen”. 1 aste lämpimän puolella. Tyyni sää – ja kaiken kukkuraksi: taivaalla loisti kirkas melkein pyöreä kuu. Oli kaunista ja mukavaa.

Käytyäni kotona suihkussa lenkin jälkeen, lähdin ja ajelin syrjäkylälle käymään kylässä kahden veljen luona. Oli mukava jutella, juoda kuppi kahvia ja lopuksi vähän yhdessä rukoilla.

Kylältä ajelin suoraan hakemaan M-L:n töistä – pääsi 21. Nipinnapin ennätin.

Tultuamme kotiin sytytin tulen takkaan. Söimme iltapalaa.

Tervetuloa huomenna – pe. 5.12. klo 19 - Saarijärven työväentalolle KUNNIA ON HERRAN! Herätys-, ylistys- ja rukouspalveluiltaan. Kannattaa pyytää toisiakin mukaan.

Siunausta!

Ps. ”Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, veisaan sinun nimesi kiitosta, sinä Korkein” (Ps. 8:3).

3.12.

Vein Marja-Leenan töihin aamuvuoroon – vanhojakin välillä tarvitaan. Loikoilin vielä palattuani kotiin. Söin normaaliaikaan aamupalaa ja join teetä. Luin Hebrealaiskirjettä.

Aurinkokin paistoi tänään ja taivas oli sininen. Denis ja Emilia käväisivät asialla ovella.

Syötyäni kävin hakemassa M-L:n töistä 14 jälkeen. Tultuamme kotiin hän alkoi leipoa, minä raapaisin tulen takkaan.

Kävin 10 km ”kävelynomaisella” lenkillä urheilukentällä, 7.45. – 8.24 min/km-vauhtia. Viimeisen km:n kävelin 6.45 min. Pimeä. Tuuleskeli. Välillä satoi vettä. Radalla hiukan lunta, mutta ei niin paljon kuin eiliten.

18.30:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Herran kohtaamisen iltaan. Turusen Mika johteli ja puhui. Jussi ja Tarmo johtelivat ylistyslauluihin. Järvisen Paavo puhui ja johti esirukouspalveluun. Kävin esillä sokeritaudin vuoksi. Hyvä tilaisuus.

Tultuamme kotiin söimme iltapalaa ja joimme teetä. Tänään ovat verensokerilukemat olleet: Paastoarvo aamulla 5.9. Aamupalan jälkeen kaksi tuntia 6.1. Ennen lounasta 6.1. 2 h lounaan jälkeen 7.5. Lenkin jälkeen 6.4. Ennen iltapalaa 7.2. Tänään vielä mittaan 2 h päästä iltapalasta.

Tervetuloa sitten pe. 5.12. klo 19 KUNNIA ON HERRAN! Herätys-, ylistys- ja rukouspalveluiltaan Saarijärven työväentalolle! Pyydä ystäviä mukaan.

Siunausta!

Ps. ”Ei ole sinun vertaistasi, Herra, jumalien joukossa, eikä ole vertaa sinun töillesi” (Ps. 86:8).

2.12.

Sellainen kaamospäivähän se oli tämä joulukuinen tokakin – minä en kyllä pane pahakseni kaamosta. Lapissakin asuessamme tykkäsin siitä. Valot loistivat kylien taloista päivälläkin. Kun oli selkeä ilma, oli sellainen pastellinsävyinen atmosfääri. Mukava kaamoksessa poltella kynttilöitä ja tuikkuja ja tulta. Kyllä hillityt jouluvalotkin menevät – sellaiset kuin meillä. Monen värisistä en kyllä juurikaan tykkää – enkä juuri muista väreistä kuin siitä, mikä on se ”ennen ollut” väri.

Herättyäni kävin puntarissa – elopaino oli 77.5 km. Laittelin itselleni aamupalaa ja join teetä. Kohta nousi Marja-Leenakin – hän ei välttämättä syö ihan samanlaista aamupalaa kuin minä, joka tänä aamuna lämmittelin parsakaalia, lantun ja porkkanan suikaleita, vähän lohta siinä seassa, sekä kaksi kananmunaa mukaan paistettuna, muutama kinkkusiivu, vähän sardiinia ja juustoa, sekä vihreää teetä. Kaurapuuroa – enkä muutakaan puuroa – nyt syö. Niissä kun on niin paljon hiilihydraatteja. Ihan todellisesti haluan nähdä mihin johtaa ihan oikeasti vähähiilihydraattinen ruokavalio ajatellen sokeritautia. Nyt ainakin näyttää hyvältä. Oikeinkin hyvin tiedän, että tällainen ei ole ”hyvät hoidot”-ohjeiden mukaista. Toinen juttu sitten on se millaisessa kunnossa haimani jäänteet ovat. Tulokset tulevat 9.12. Luin Hebrealaiskirjettä. Marja-Leena luki hartauskirjasta kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Laitoin linnuille ja oraville auringonkukansiemeniä. Nyt alkaa olla mennyt 70 kg sitä lajia niiden suihin ja nokkiin. Yksi orava käy syömässä, jolla on vain hännäntupsu. Missä lienee häntä katkennut. Eilen oli ensimmäinen punatulkkuparvi – 5-6 pariskuntaa – tälle syksylle. Toivottavasti niitä tulisi paljon – tuovat niin mukavaa väriä lintujen ruokintapaikkojen tienoville. Kauniita ovat Luojan luomat siivekkäät.

Söimme. Oikein hyvälle maistuvaa – kotona keitettyä – hernekeittoa lämmitimme. Kahvia vähän päälle – tai oikeastaan suuhun.

Kävin 13 maissa hakemassa iloiset koululaiset – Emilian ja Danielin – koulusta meille. Mummi leipoi pipareita. Huushollissa leijailivat erinomaisen jouluiset tuoksut. Lapset maistelivat piparkakkutaikinaa ja paistettuja piparkakkuja, söivät välipalaa ja tekivät läksyjään, ym. hommeleitaan. Laitoin takkaan tulen.

Terhi-Marja kävi hakemassa lapsukaisensa töistä tullessaan.

”Mein” Timo kävi ennen 18 meillä hakemassa ”punaiset lauluvihkot” – eli Hengen tuli-vihkot – ja meni helluntairukoushuoneelle johtelemaan kitararyhmää, joka harjoitteli ensi perjantaina olevaan KUNNIA ON HERRAN -iltaan lauluja. Tarkoituksena on, että vähintään 10 akustista kitaraa ja soittajaa on johtamassa kansaa yhteislauluihin tuossa pe. 5.12. klo 19 työväentalolla olevassa illassa. Se on erinomainen/erikoinenkin juttu, jota ei joka päivä olla näkemässä. Tuollainen ajatus tuli rankametsässä mieleen aikaisemmin syksyllä, ollessani puita karsimassa. Pyysin Timoa johtamaan ryhmää ja hän suostui. Minä olen koettanut kasata ryhmää – listalla on parikymmentä kitaransoittajaa, joista osa ei päässyt tulemaan tällä kertaa mukaan – kyllä niitä soittajia enemmänkin tarvittaessa löytyisi. Timo pyysi minua valitsemaan laulettavat laulut Hengen tuli-vihkosta, jonka mielelläni teinkin. Nyt ovat treenit olleet. Uskoisin, että kannattaa tulla pe. KUNNIA ON HERRAN –iltaan jo tuollaisen ryhmän vuoksikin kuuntelemaan 10 akustisen kitaran yhteissoittoa – mutta ei pelkästään sen vuoksi, sillä illassa on paljon muutakin hyvää. Siellä on mukana Veikko, ”Veke” Leppänen & Erasmus-yhtye. Veke laulaa omia koskettavia laulujaan. Jumalan tekoja elämässäni -osiossa käyttää puheenvuoron Hannu Parkkonen. Odotan sitäkin mielenkiinnolla. Kaiken kruunaa Jumalan Sanan julistus, jota tällä kertaa on esiin tuomassa Mika Turunen. Kokemukseni perusteella, minulla on sellainen aavistus, että Mikalla on sana Herralta tuohon hetkeen. Illan aikana rukoillaan kirjoitettujen rukous- ja kiitosaiheiden puolesta. Siksipä, kirjoita oma aiheesi jo kotona paperille ja tuo se rukousaiheiden koriin. Myös paikanpäällä on ihmisiä, jotka ojentavat sinulle tyhjiä paperilappuja, joihin voit rukousaiheesi kirjoittaa. Näiden aiheiden puolesta rukoileminen on tärkeä osa iltaa. Illan lopussa – Mikan puheen jälkeen – on rukouspalvelua, jossa rukouspalvelijat rukoilevat erilaisten asioiden puolesta. Voi tulla rohkeasti ”esille” – eteen – jossa rukoillaan esim. terveyden puolesta. Sanansa mukaan Jumala on luvannut parantaa sairaita. Hänelle on kaikki mahdollista ja mikään ei ole Hänelle mahdotonta. Siksi, jos sairastat, niin tule rohkeasti rukouspalveluun. Kaikkein tärkein asia ihmisen elämässä on tulla uskoon elämänsä aikana. Siihen on hyvä – erinomainen – mahdollisuus tässäkin illassa. Pelastuskutsu esitetään selvästi. Ihmisen elämässä voi olla monenlaisia muita asioita, joiden puolesta halutaan rukoilla. Kaikenlaisten asioiden kanssa voi ja saa tulla Jumalan kasvojen eteen. Kun ihminen ei voi auttaa, niin Jumala voi. Hänellä on siihen kaikki mahdollisuudet, koska Hän on Kaikkivaltias Jumala. Illan lopussa on kahvitarjoilu työviksen pienemmässä salissa. Siitä voi antaa vapaaehtoisen maksun. Koko tarjoilun tuotto menee keskustassa olevan uuden Majakan työn tukemiseen. Oikein rohkaisin jokaista tulemaan iltaan mukaan Jumalalta odottavalla mielellä. Ihan uteliaisuudestakin saa tulla. Motiivi tuloon voi olla mikä tahansa. KUNNIA ON HERRAN! Herätys-, ylistys- ja rukouspalveluillat on tarkoitettu ihan kaikelle kansalle. Ajatuksena ja toiveena on, että kynnys ei olisi liian korkea kenellekään. Saa tulla sellaisena kuin juuri sillä hetkellä on. Voi olla, että kun tulee kerran, voi tulla uudestaankin. Rohkaisen meitä jokaista myös pyytämään toisiakin mukaan. Jumala siunatkoon tuon illan! Tulkoon siitä kunniaa Hänen pyhälle nimellensä!

Kävimme M-L:n kanssa kylällä. Autolla menimme. M-L kävi kauppa-asioilla ja käveli kotiin reppu selässä. Se on hyvä asia. Minä kävin urheilukentällä 10 km ”kävelynomaisella” lenkillä. 0.5 astetta lämmintä. Hetken tuli lunta himpun verran. Radalla sitä oli pieni kerros, vaan eipä haitannut. Pimeä. Km:t menivät seuraavasti: 7.07., 7.00., 6.28., 6.39., 6.27., 6.23., 6.25., 6.14., 6.15. Viimeisen kilometrin kävelin 5.38 min.

Timo tuli kitararyhmän treeneistä meille. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Mukava oli vaihtaa kuulumisia – ja niitähän oli ihan toivorikkaita ja hyviä odotuksia luovia asioita. Jumala johdattakoon ja siunatkoon. Sehän se on – ainakin meikäläisen takametsien miehen ajatuksissa – se tärkein ajatus. Tapahtukoon Herran tahto jäljellä olevina elämän päivinä, kuukausina ja vuosina – tai vuosikymmeninä. Elämämme mittaahan met emme kukaan tiedä. Se on Herran kädessä – ja siinä on hyvä olla. Eikäpä missään muualla niin hyvä olekaan olla.

Suomikin on sitten siirtynyt sen rajan yli, jossa syö enemmän kuin tienaa….

Siunausta!

Ps. ”Jos minä suljen taivaan, niin ettei tule sadetta, jos minä käsken heinäsirkkain syödä maan tahi jos minä lähetän ruton kansaan, mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi” (2. Aikak. 7.13,14).

1.12.

Niin se vain alkoi – tämän vuoden viimeinen kuukausi. Marja-Leena meni het aamusta hammashoitolaan. Minäkin nousin syömään aamupalaa ja juomaan vihreää teetä. Luin Filemonin kirjettä.

M-L:n tultua kylältä joimme vähän kahvia. Hän luki hartauskirjasta luvun tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin kylällä – mm. Majakalla. Hommailin tänään KUNNIA ON HERRAN-iltaan ja Venäjän matkaan liittyviä asioita. Kahviakin tuli vähän juoduksi.

Söimme. M-L leipoi.

Kävin 10 km ”kävelynomaisella” lenkillä urheilukentällä, 6.58.-7.44 min/km-vauhtia. Kymmenennen km:n kävelin 6.13 min. 1 aste pakkasta. Radalla pieni kerros lunta. Pimeä.

Kävin Lakosella hakemassa Karilta laulujen sanoja tikulle – et ei tarvitse kirjoitella uudelleen, kun ovat jo kirjoitetut.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Siunausta!

Ps. ”Jeesus sanoi hänelle: Minä olen tie, totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” (Joh. 14:6).