30.4.

Ja täällä Enontekiö, Hetta. Oikein hyvää Vapunaattoa ja Vappua kaikille - erityisesti niille, jotka sattuvat tätä lueskelemaan! Jos onnistuu, niin tässä blogijutun yhteydessä on hyvin "vapunaattoiset" kuvat parista "tunturisudesta" - kiehisen vuolijasta (joo, ihan oikein kirjoitettu, erilleen) ja hänen vaimostaan. Voisihan sitä hullumminkin vapunaattoa vietellä - tai sitten ei.

Velipojan vaimolle, Arjalle, vielä täskii syd. syntymäpäiväonnittelut! Samoin setäni leskelle, Aunelle! Jumala siunatkoon tulevat vuotenne, sen verran kuin Herra niitä suo!

Heräilimme "mökissämme" auringonpaisteeseen. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luimme Sanaa - minä Psalmien kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta kohdan. Rukoilimme yhdessä.

Rauhallisen aamun jälkeen lähdimme ulos kauniiseen säähän liikuskelemaan. Ensin hiihtelimme hissukseen pari tuntia Pyhäkeron suuntaan. Suksiluisti, sekä piti, loistavasti. Aurinko paistoi. Luonto oli kaunis. Pyhäkeron kämpän rappusilla joimme kahvia termoksesta ja söimme eväitämme. Tunnin siinä vietimme. Toista reittiä laskettelimme alaspäin Ounasjärvelle. Puolentoistatunnin hiljaisenhiihtelyn - kunhan saa olla ulkona ja hiljaisessa liikkeessä - jälkeen olimme "mökillämme". Vain yhden ihmisen tapasimme koko 3 h 30 min hiihtoreissumme aikana - yksi mies tuli menomatkalla leveäjalaksisella potkukelkalla vastaan. Tuntui, että Lapissa ei muitaolekaan kuin met - Marlen ja mie. Mukavata sekkii. 

Tultuamme "tukikohtaamme", lähdin käymään kylällä kaupassa - Rantakokossa, siinä ainoassa.

Söimme ja joimme kahvit - ostin vienermunkkeja kaupasta vapunaaton kunniaksi.

Kun ruoka oli sopivasti "laskeutunut", lähdin Kautokeinoon menevälle maantielle 10 km "kävelynomaiselle" lenkille. Menopuolikkaan menin 7.08 min/km, paluupuolikkaan 6.56 min/km. Aurinkokin paistoi, luntakin hetken heitteli. Täällä ei ole - ainakaan vielä - ollut noita eteläisemm än Suomen vesi- ja lumisateita. 

Pian lenkin jälkeen pääsin Eskon kuumaksi lämmittämään saunaan. Kiuas oli "nöyrällä tuulella" - pienellä vesimäärällä se antoi kovan löylyn ja piti myös löylynlyömää löylynheittäjää nöyränä lauteilla - vaikke hän nöyristelijäksi tunnustaudukaan. Nöyrä kuitenkin haluaisi olla - ja enemmän sellaiseksi tulla, mutta se onkin jo taas ihan eri juttunsa. Oli sekin vapunaaton nautinto-saada saunoa kunnon saunassa.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"OMISTAJUUS

Raamattu sanoo selvästi, että Jumala omistaa kaiken (lue eilisen blogijutun lopusta). Raamatussa eritellään tarkemmin Jumalan omaisuutta. Kolmas Mooseksen kirja 25:23 määrittelee Hänet kaiken maan omistajaksi: "Älköön maata ainaisesti myytäkö, sillä maa on minun." Haggai 2:8 ilmoittaa: "Minun on hopea ja minun on kulta, sanoo Herra Sebaot." Psalmissa 50:10 puolestaan Herra sanoo: "Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet, kaikki eläimet tuhansilla vuorilla."

Herra on kaiken Luoja, eikä Hän ole koskaan luovuttanut omistusoikeuttaan luomakunnasta ihmiselle. Kolossalaiskirjeen 1:17 mukaan "Hän pitää kaiken koossa". Tälläkin hetkellä Herra kirjaimellisesti pitää voimallaan kaikkea koossa. On välttämätöntä ymmärtää Jumalan olevan kaiken omistaja, jos haluamme antaa Jeesuksen Kristuksen tulla rahojemme ja omaisuutemme Herraksi" (Howard Dayton).

Siunausta!

Ps. "Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. <pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan visi ylpeillä" (Ef. 2:8,9). 

  

29.4.

Täältäpä "korkeanpaikanleiriltä" taas. Nousin 6.30. Söin aamupalaa. 7 maissa menin Eskon ja Ellin puolelle. Sain kahvit. Sittenpä lähdimmekin Eskon kanssa ajelemaan kelkalla tuonne 15 km päähän, Hangasselkään, Taunolle ja Eevalle. Joimme heidän mökissään kahvit ja lähdimme kolmisin, Tauno mukanamme, hakemaan hänen venettään muutaman km:n päästä. Oli lumen alla, kun lopulta löysimme sen. Nipinnapin kokan yläkolmionäkyi. Lapioimme venosen esille. Oli jäätynyt niin kovasti veteen kiinni,että hakkasimme jokapuolelta kirveellä jäätä pois ja jätimme jäät sulamaan . eli veneen siihen paikoilleen. Hakevat sentoiste. Ajelimme Taunon kämpälle ja joimme kahvit, sekä juttelimme jonkun aikaa. Paluumatkalla teimme pystyssä olevista - kasvavista - koivuista rankakuorman, jonka toimme Eskolle. Aurinkoinen sää. 

Palattuani "mökkiimme" ennen 14, oli Marja-Leena keitellyt juuri valmiiksi hyvän keiton - joten syönti oli heti edessä. Kaupassakin oli M-L päivänmittaan käväissyt. Halusi viettää rauhallista päivää ilman hiihtelyä.

Kun ruoka oli sopivsti sulanut, lähdin 10 km "kävelynomaiselle" lenkille Kautokeinon suuntaan. Menopuolikkaanmenin 7.02 min/km, paluupuolikkaan 6.01 min/km. Pilveili, mutta sininen taivaskin näkyi. Joitakin harvoja lumihiutaleitakin leijaili. 

Syötiin välipalaa - sitähän tulee näin mökkioloissa otettua jotakin silloin tällöin.

Lieneekö ollut 19.30. jälkeen, kun laitoin pihasaunan kiukaan alle tulen. Kävin kylpemässä. Mukavat löylyt. Vaikka klo oli jo yli 21, oli aurinko vielä reilusti metsänreunan yläpuolella. Taivas oli ihan sininen. Sieltä kaukaisuudesta katseli pienenä puolikas kuu. 

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Raamattu opettaa, että rahankäyttöön liittyy kaksi puolta: Jumalan osuus ja meidän osuutemme. Uskon, että suurin osa rahankäyttöön liittyvistä sekaannuksista johtuu siitä, ettei tätä seikkaa ole täysin ymmärretty.

Jumalan osuuden ymmärtäminen luo perustan tyytyväisyydelle. On tärkeä ymmärtää, että tapa, jolla näemme Jumalan, määrittää tavan, jolla elämme. Kun Job oli menettänyt lapsensa ja koko omaisuutensa, hän kykeni yhä ylistämään Jumalaa. Hän tunsi Herran ja Hänen asemansa kaiken omaisuuden Herrana. Mooses jätti Egyptin rikkaudet ja kärsi mieluummin epäoikeudenmukaista kohtelua Jumalan kansan rinnalla. Sekä Job, että Mooses tunsivat Herran ja tunnustivat Hänen asemansa kaiken Herrana" (Howard Dayton).

Siunausta!

Ps. "Herran on maa ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja ne jotka siinä asuvat" (Ps. 24:1).

28.4.

Herätessämme oli kovanhangen pinnalle satanut uutta lunta, jokan hohteli kirkkaana - no, ei nyt ihan kirkkaana. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta kohdan. Rukoilimme yhdessä.

Ennen 12 laitoimme sukset jalkaan ja lähdimme luontoon. Puolitoista tuntia hiihdettyämme otimme sukset pois jaloista - tarttui lumi niin pohjiin. Kävelimme puolisen tuntia Jyppyrän  huipulle.Teimme siellä laavuun tulet ja keittelimme kahvit. Aurinko paistoi siihen mukavasti. Ounasjärvi oli alapuolellamme ja sen takana kohosi auringossa kylpevä Ounastunturi. Alastulo Jyppyrältä olikin nopeampaa. Kävimme Tunturi-Lapin Luontokeskuksessa - lähinnä vilkaisemassa Lauri Pappilan lintujen näyttelyä - hän on vuollut ne ja maalannut. Kauniita. Olen käynyt vuosia sitten hänen kodissaan, Markkinassa, Karesuvannon pohjoispuolella. Hän elää vielä, mutta ei enää Markkinassa. Kävelimme Luontokeskukselta "mökillemme" hissukseen suksia kantaen. Istuskelimme Enontekiön kirkon korkeiden rappusten alapäässä penkillä auringonpaisteessa ja katselimme vastapäätä olevaa taloa, jossa asuimme hetken elokuusta 1978 alkaen. Olin ottanut silloin vastaan tehtävän Enontekiön luterilaisessa seurakunnassa. Sen pestin katkaisi vesi - kävimme M-L:n kanssa uskovien upotuskasteella. Näin myös asuminen virkasuhdeasunnossa päättyi. Toistatuntia sieltä Luontokeskuksesta käpöttelimme.

Pian mökkiin tulon jälkeen lähdin kylälle kauppan - Rantakokkoon. Näkyihän siellä tuttuja - tosin vanhentuneita - ihmisiä. 

Kävin kaupastatultuani saunassa, jonka Esko oli pistänyt kuumaksi. Ei tarvinnut paljon vettä holvata, kun jo tuli löylyä tarpeeksi.

Söimme.

Aurinko se vain paisteli - illemmalla ihan siniseltä taivaalta. M-L valittelee, että äkikseltään liikkuminen tehnyt paikkoja jäykäksi. Esko piipahti "mökissämme".

Jatkoa eiliseen:

"RATKAISU

Neuvoja etsiessään ihmisellä on kaksi pääasiallista vaihtoehtoa: Raamattu ja ihmisten ratkaisut. Useinpien ihmisten tapa käyttää rahaa on ristiriidassa Jumalan taloudellisten periaatteiden kanssa. Jesaja 55:8 sanoo: "Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra." ...

OPETTELE TYYTYVÄISYYTTÄ

Tyytyminenmainitaan Raamatussa seitsemän kertaa, ja viittauksista kuusi koskee rahaa. Filippiläiskirjeessä 4:11-13 Paavali kirjoittaa: "Olen oppinut oloihini tyytymään. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna, että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa. Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa."

Tutki jakeita huolellisesti. Emme osaa luonnostamme olla tyytyväisiä, vaan opimme tämän taidon..."

...Oppiessasi tuntemaan näitä "raamatullisia periaatteita" (jotka koskevat rahankäyttöä ja omaisuutta) " ja laittaessasi niitä käytäntöön tulet lähemmäs Jeesusta, tulet kuuliaisemmaksi Hänelle, opit tyytyväisyyttä ja saat raha-asiasi järjestykseen" (Howard Dayton).

Siunausta!

"Vanhurskaan suu puhuu viisautta, hänen kielensä kertoo mikä on oikein" (Ps. 37:30-31).

27.4.

Noustessamme paistoi aurinko. Aamupalan ja kahvin jälkeen luin Psalmien kirjaa. M-L luki hartauskirjasta kohdan. Rukoilimme yhdessä. 

12 jälkeen lähdimme lumille. Ensin Eskon reessä osan matkaa - hän lähti hakemaan rankakuormaa 10 km päästä, Harrikurunmaasta. Osan matkasta hiihtelimme hohtavillahangilla. Eskon miltei valmiin kämpän edessä keittelimme tulipaikassa kahvit ja paistelimme makkaraa. Eskolla oli koirakin mukana. Hiihtelin takaisin koko matkan - M-L istuskeli osan matkaa rankakuorman päällä. Loppukilometrit hiihtelin ihan "hikivauhtia". Ennen 17 olimme takaisin "mökillämme". Hiihtelimme varmaan yli 3 h. Ja sen lisäksi oltiin muuten luonnonhelmassa. Vaihdoin heti tultuamme hiihtokengät tossuihin ja lähdin Kautokeinoon ja Altaan menevälle tielle 10 km "kävelynomaiselle" lenkille - alkuverryttely hiihdellen oli hyvä. Menopuolikkaan menin 6.32 min/km, paluupuolikkaan 6.02 min/km. Alkoi satelemaan lunta.

Lenkin jälkeen pääsin M-L:n kanssa Eskon lämmittämään pihasaunaan. Löylyt olivat hyvät. 

Söimme.

Emiliakin oli soitellut ollessamme hiihtelemässä. Laitoin hänelle ja Danielille kuvia tämän päivän hiihtoreissusta. Veikon kanssa viestiteltiin kesän Komin reissusta.

Täällä on nähty karhunjälkiä - useita erikokoisia. Niitä on nähty lähempää ja kauempaa. Kuviakin ovat ottaneet.

Lunta satanut illanmittaan puut valkoiseksi., 

Jatkoa eiliseen:

"Suuri osa elämästä pyörii rahankäytön ympärillä

Mieti, kuinka paljon aikaa käytät viikossa rahan ansaitsemiseen, kulutuspäätösten tekemiseen, säästö- tai sijoituskohteiden miettimiseen tai rukoukseen sen puolesta, mihin sinun tulisi antaa rahaa? Onneksi Jumala on valmistanut meitä suoriutumaan näistä tehtävistä antamalla meille Raamatun rahankäytön opaskirjaksi" (Howard Dayton).

Siunausta!

Ps. "Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja" (Gal. 5:16). 

26.4.

Oikein hyviä terveisiä täältä "korkeanpaikanleiriltä"! Enontekiön kirkkokin - joka on aika lähellä täällä Hetassa - taitaa olla Suomen korkeimmalla paikalla oleva kirkko merenpinnasta mitattuna. Lähinnä tarkoitan, että olemme Suomen kartalla täällä pohjoisessa, korkealla siinä mielessä.

Amulla heräilimme - joo, kyllä. Enne koko päivää nukuskelleet - vaikka sekin kyllä mukavaa olisi, vaikkei välttämättä niin kovasti nukuttaisikaan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia täällä Eskon ja Ellin mökissä. Luin Psalmien kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta paikan. Rukoilimme yhdessä.

Kaupan - Rantakokon - kautta ajelimme Leppäjärvelle, Kelotin Rantamajoille, Gideonien kokoukseen, klo 13:ksi - jo etelässä huomsimme Enontekiön  Sanomista, että sellainen tilaisuus on täällä. Mukava oli tavata siellä tuttuja ihmisiä.

Palattuamme "mökkiimme", laittoi M-L ruokaa. Söimme etelästä lievässä suolassa tuomiammekuhia ja sopivankokoisia ahvenia - niitä, joita Deniksen ja Danielin kanssa kävimme verkoista hakemassa. Hyviä olivat - kuten Snellmannin makkarat. 

17 jälkeen survaisimme sukset lumille ja hiihtelimme n. 2 h 20 min. Hyvin luisti.

Myöhemmin illalla söimme iltapalaa ja joimme teetä. Netistä - Usko TV:stä - koetimme kuunnella pastorimme - Mikan - puhetta, jonka hän oli pitänyt tänään Saarijärven Helluntaiseurakunnassa.

Jatkoa samasta aiheesta kuin eilitenkin:

"Omaisuus kilpailee Herran kanssa

Elämämme herraudesta kilpailee Kristuksen rinnalla ennen kaikkea omaisuutemme. Jeesus opettaa, että meidän täytyy valita yksi herra, jota palvelemme: "Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa, että mammonaa" (Matt. 6:24). On mahdotonta palvella rahaa - edes vähäisessä määrin - ja silti palvella Herraa.

Ristiretkeläiset käyttivät 1100-luvun ristiretkien aikaan palkkasotureita, jotka sotivat heidän puolestaan. Koska sota käytiin uskonnollisista syistä, ristiretkeläiset vaativat, että palkkasotilaat oli kastettava ennen taistelua. Kun sotilaita kastettiin, he jättivät veden yläpuolelle miekkansa symboloimaan sitä ainoaa asiaa elämässään, jota Jeesus Kristus ei hallinnut. He olisivat vapaita käyttämäänmiekkojaan niin kuin halusivat. Nykyisin monet suhtautuvat samalla tavalla rahaan, vaikka he eivät osoittaisikaan sitä yhtä avoimesti. He pitelevät lompakkoaan tai rahapussiaan "veden yläpuolella" ja sanovat oikeastaan: "Jumala, voit olla koko elämäni Herra, mutta etrahojeni. Osaan aivan hyvin hoitaa tämän asian itsekin" (Howard Dayton).

Siunausta!

Ps. "Minä kiitän Herraa, hän neuvoo minua (Ps. 16:7). 

  

25.4.

Heräiltyämme aamulla - Marja-Leena ennen minua - söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Pakkailimme tavaroita reissua varten. 10 jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Lappia - ajatus lähdöstä syntyi eilen. Tänään sitten pakkailimme tavaramme ja lähdimme - sukset mukana.

M-L luki autossa hartauskirjasta paikan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä autolla ajellessamme. Aurinko paistoi

Joimme ensimmäiset kahvit termoksesta. Tornion ABC:llä kävimme syömässä - kantapaikassamme ja kantapöydässämme. Terolle laitoin sieltä s-postin kauas kaukomaille - jossa on työmatkalla - että olemme taas kantapaikassamme. Metsälän Matin kanssa vaihdoimme myös tekstareita - olemmehan täällä pohjoisessa olleet Sinikan ja Matinkin kanssa ja on yhteisiä tuttuja täälläkin. Emiliakin soitteli autoon. Timonkin kanssa oli tekstariyhteyttä. Hän olikin jo Emilialta kuullut, että olemme lähdössä Lappiin. Pellossa hain mukillisen kahvia autoon ja ryypiskelinajellessamme.Se meni sitten taas Suomen mestaruus Kärpille, Ouluun, jääkiekossa.

21 jälkeen olimme Enontekiön Hetassa. Aurinko oli punaisena menossa heti kohta metsän taakse. Hiukan pakkasen puolella. Tulimme Mäkisen Eskolle ja Ellille. Majapaikkanamme on mukava hirsinen mökki. Esko oli pistänyt hirsisen pihasaunan kuumaksi. Kävin ottamassa kunnon löylyt. Mukava sauna.

Söimme mökissämme iltapalaa ja joimme teetä.

"Rahankäyttömme vaikuttaa jumalasuhteeseemme

Luukkaan evankeliumissa 16:11 sanotaan: "Jos te ette luotettavasti hoida väärää (maallista, engl. käännös) rikkautta, kuka uskoo teille todellista?" Tässä jakeessa Jeesus rinnastaa tapamme käyttää varojamme hengellisen elämämme laatuun. Jos käytämme rahaa Raamatun periaatteiden mukaisesti, suhteemme Jeesukseen vahvistuu. Jos taas olemme taloudenhoidossa epäluotettavia, suhteemme Häneen kärsii.

Kuulin kerran sanottavan, että Herra antaa ihmisen opettaa muille tiettyä asiaa, koska hänon juuri itse kipeästi tuon opetuksen tarpeessa. Tämä pätee minuun rahankäyttöni suhteen. Minulla on ollut etuoikeus johtaa kymmeniäCrown-pienryhmiä, mutta en ole koskaan tavannut ketään, jolla olisi ollut niin valheellinen suhtautumistapa rahaan tai joka olisi hoitanutraha-asioitaan niin Raamatun vastaisesti kuin minä. Kun opin tuntemaan näitä periaatteita ja aloin laittaa niitä käytäntöön, suhteeniJumalaan parani. Jumalan taloudellisten periaatteiden noudattaminen tuo meitä lähemmäs Kristusta" (Howard Dayton).

Siunausta!

Ps. "Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi" (1. Kor. 4:2).

24.4.

Marra - Marja-Leena - kävi laittelemassa ja viemässä Emiliaa ja Danielia kouluun. Myös Emiliaa hammaslääkärille. Kun eläkeläisvaarikin selvisi tolpilleen lavitsaltaan, niin söipi hän aamupalaa ja joipi kahvia. Lukipa Psalmien kirjaakin. Marliena lukaisi hartauskirjasta värssyn tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. M-L koetti lintukirjasta päästä jyvälle linnuista, joita syö ahkerasti ruokintapaikalla. Välillä saapikin selville, mutta unohtaapi aina, että mikäpä se lintunen taas olikaan.

M-L leipoi pitkin päivää - huomisiin lähetysmyyjäisiin.

Eläkeläisvaari valmisteli seuraavaa KUNNIA ON HERRAN! -iltaa, joka on Saarijärven työväentalolla, pe. 8.5. klo 19. Tuossapa ns. blogijutun oikealla puolella on kerrottuna mitä siellä tapahtuu. Se on sitten viimeinen KOH-ilta tälle keväälle - taitaapi olla minulle muutenkin viimeinen. Laitahan allakkaan ja tule seurue mukana juhlille! Valmistelin myös toista "projektia" - nimittäin Saarijärven kylien kutsuun liittyvää sellaista. Ti. 19.5. klo 18.30. on - jHs - "On Yksi Nimi ylitse muiden" KYLÄILTA, Lanneveden Sampolassa. Ennen sitä on tarkoituksena käydä sillä kylällä tapaamassa ihmisiä - eli mennä ns. oville. Tuokin tilaisuus on ihan kenelle tahansa avoin - joten kalenteriin ja sinne vaan mukaan!

Käytin autoa välillä kylällä korjaamon pukilla. Pakoputki liitoksen kohdalta murisee. Muuten ehjä. Ei sitä nyt tähän hätään saanut korjatuksi - ja sanoivat, että kyllä sillä ajelee vaikka pidempäänkin - niinkuin taitaa pitääkin ajaa.

Denis kävi hakemassa töistä tullessaan Emilian ja Danielin meiltä - M-L haki heidät koulusta meille 13 maissa.

17 ajelin tuonne Majakosken rantaan, jossa on Deniksen vene - minun moottori perässä.. Lähdimme hänen ja Danielin kanssa järvelle kokemaan verkot. Satoi vettä. Olihan siellä verkoissa kolme kuhaa ja kolme aika kookasta ahventa. Denis nopeana perkaajana perkasi ne rannassa. Toin kalat meille - eilen olivat laittaneet silloin saaduista ruokaa Deniksen perheessä.

Tänään on tullut syödyksi useaan otteeseen - ja kahvin kanssa otetuksi vähän liikaa makiaakin.

19.30 jälkeen ajelin punaiselle kentälle kylälle, jossa taapertelin 10.4 km "kävelynomaisen" lenkin, km-ajoin 7.36., 7.43., 7.45., 7.44., 7.35., 7.29., 6.57., 7.12., 7.33., 7.35. Välillä satoi rakeita, niin että kenttä oli valkoisena. Jossain vaiheessa myös lunta isoilla hiutaleilla. Lämmintä 1-2 astetta.

Kotiuduttuani lenkiltä söin iltapalaa ja join hopeateetä.

Kävin saunan löylyissä.

Jatkoa eiliseen: "Armo antaa realistisen kuvan työstä

Ihminen, joka toimii Jumalan armon ja laupeuden perustalla, on realistinen työnsä suhteen. Eivät kaikki ihmiset pelastu, vaikka motiivimme olisivat kuinka vilpittömiä tahansa. Kuitenkin elämme toivossa. Siteeraan taas Paavalia: "Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, Hänen, joka on Jumalan kuva" (2. Kor. 4:3-4).

Meidän ei tarvitse ottaa vastuuta siitä, kuinka ihmiset kuulevat tai vastaanottavat Jumalan Sanan. Tämä on jokaisen yksilön asia. Mutta meidän tulee olla uskollisia todistuksessamme.

Armo korottaa Kristusta

Neljäs merkki, joka tuo ilmi armon ja laupeuden perustalla toimivan Jumalan lapsen on hänen sanomansa selvyys ja yksinkertaisuus. "Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden..." Pelastus on Jumalan alkuunpanema, ei ihmisten. Hänelle kuuluu kaikki kunnia, kun ihminen pelastuu.

Armo vaikuttaa nöyryyttä

Sitten vielä. Ihminen, joka palvelee Jumalaa armon ja laupeuden pohjalta, on nöyrä töissään. Hän tietää, mistä kaikki hänen työnsä lähtevät. Sana ilmoittaa meille näin: "Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä" (2. Kor. 4:7): Se, että Jumala haluaa käyttää meitä - saviastioita - on ihmeiden ihme. Tämä on armoa, ja tämän jos minkään, tulisi pitää ihmisen nöyränä. Hänellä on etuoikeus olla suuren Jumalan palveluksessa" (Liisa Liedes).

Siunausta!

Ps. "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa" (Fil. 4:6,7). 

23.4.

Tän aamunkii Marja-Leena mummi käi laittamassa/viemässä Emiliaa ja Danielii kouluu. Kun tuli, niin alkoi leipoilemaan illan tilaisuutta varten. Miekii siin heräilin uuteen päivään, syömään aamupalaa ja juomaan kahvia. Luin Psalmien kirjaa.

Kävin joskii vaiheessa urheilukentällä 8.4 km "kävelynomaisella" lenkillä, km-ajoin 7.28., 7.46., 7.44., 7.45., 7.50., 7.37., 7.47., 7.29. Satoi vettä, välillä täntää, tuuli aikalailla. + 3-4 astetta. 

Söimme. 

Laitoin tulet takkaan.

17 maissa lähdimme M-L:n kanssa liikenteeseen - kaupan kautta Kolkanlahden koululle 17.30:ksi. Laitoimme tuolit ja penkit paikoilleen tilaisuutta varten - Vidgrenin Marja lastenkokousta varten toiseen luokkaan nukketeatterijuttuja. M-L vastasi illan tarjoilusta. 18.30 alkoi "On Yksi Nimi ylitse muiden" Kyläilta. Johtelin illan. Ryhäsen leo aloitti sanalla ja rukouksella. Henkilökohtaiset puheenvuorot käyttivät Ryhäsen Irja ja Ilolan Niko. Toikkasen Raija johteli yhteislaulut kitaransa kanssa - Herätyslauluja-vihkosesta lauloimme. Ne ovat Hengellisen laulukirjan herätyslauluja. Raija johti myös lauluryhmäämme kitaroineen. Hänen lisäkseen siinä lauloi Liedeksen Marjatta, Toikkasen Pentti ja minä. Pentti soitti myös huuliharpulla sikermän. Puhuin lopuksi. Kokouksen jälkeen oli sima ja pullatarjoilu. Väkeä oli n. 18 henkeä yleisessä kokouksessa. Lastenkokouksessa 4. Väki ei kylältä lähtenyt siis liikkeelle. Kuitenkaan kyseessä ei ollut pelkkä kokous kylällä, vaan ovilla oli käyty. Tilaisuus oli kuitenkin mielestäni erinomainen. Kiitos kaikille vastuissa olleille. Me jatkamme "Saarijärven kylien kutsun" merkeissä. Muistetaan kyliä ja niiden ihmisiä rukouksin! Pyydetään työlle johdatusta. Tehdään se mitä voidaan. Työllä on merkitystä.

Palattuamme kotiin söimme iltapalaa. 

"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme" (Ef. 2:8-10).

"Tekstissä tulee esiin kirkkaasti kaksi asiaa: pelastus on armosta ja hyvät työt ovat armosta. Jumalan armo on perusta, jolle me asetamme uskomme ja myös tekomme. Mitä sitten tapahtuu, kun me elämme Jumalan armossa ja Jumalan armosta?

Armo vaikuttaa luottamusta Jumalan laupeuteen

Ensinnäkin, kun elämme armosta, meillä on luottamus Jumalan laupeuteen. Kristillinen työ on Pyhän Hengen työtä, ja se tapahtuu Jumalan armon perusteella. "Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu" (2. Kor. 4:1).

Työ, joka meissä tapahtuu on Jumalan aikaansaamaa. Jumalan armo on kaikkia ihmisiä varten. Jumalan armo voi kohdata ketä tahansa. Meidän ei tule koskaan menettää toivoamme ihmisten suhteen. Jumalalle on kaikki mahdollista! Siis, ensimmäinen merkki sellaisesta ihmisestä, joka palvelee Herraa on se, että hänen palveluksensa on laupeuden ja armon aikaansaamaa palvelua. Se on Jumalasta lähtöisin, ei ihmisestä.

Armo vaikuttaa motiiveihin

Toinen merkki sellaisesta henkilöstä, joka elää armosta ja armossa on tämä: hänellä on viilpitön motiivi palveluksessaan. Apostoli Paavali ilmaisee asian seuraavasti: "...olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden, me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä" (2. Kor. 4:2).

Meidän tulee siis olla sitä, mitä me julistamme Jumalan ja ihmisten edessä. Mitä me sitten olemme? Olemme armosta ja armossa pelastettuja uskovaisia; Jumalan armon ja laupeuden varassa eläviä ja toimivia, itsessämme usein heikkoja ja erehtyväisiä, mutta Jeesuksessa Kristuksessa väkeviä. Rehellisyys Jumalan ja ihmisten edessä on ehdotonta (Liisa Liedes) Jatkuu huomenna, jHs.

Ps. "Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun Sanani edessä" (Jes. 66:2).

22.4.

Noustuani söin aamupalaa ja join kahvia. Marja-Leena oli jo käynyt laittamassa/viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Luin Psalmien kirjaa.

Imuroin auton - se homma olisi pitänyt tehdä jo ammoin. No, parempi myöhään, jos silloinkaan - vai oliks se: kuin ei milloinkaan.

12 maissa hain Emilian ja Danielin koulusta meille.

Hurautin kotipalkisilleni, Kangasniemelle. Kävin ensin syömässä Teboilin seisovasta. Sieltä menin äitiä katsomaan vanhainkodille, Siellähän äiti oli huoneessaan sängyssä omia lorujaan "laskettelemassa". Kuitenkin vastaili kysymyksiin hyvin - mutta muisti on se ongelma. Rukoiltiin yhdessä. Siunasin äitiä.Lähtiessäni kysyin viedäänkö sinne ja sinne terveisiä. Äiti vastasi, että kyllä. Vanhainkodilta menin kotikylälleni, Haarajoelle, Heimolle ja Arjalle, käymään. Matkalla piipahdin Malloksen rannassa - jäät olivat Pohisselältäkin lähteneet. Laitoin muutamiin kotikyläni postilaatikoihin "Jumalalla on sinulle asiaa"-vihkosta - tuttu kirjoittajan nimi voi innostaa tutustumaan. Juotiin kahvia Heimolla ja Arjalla.

18:ksi ajelimme kirkolle heimon ja Arjan kanssa - minä omalla piilillä. Menimme kunnantalon Kangasniemi-saliin Majatalo-iltaan - hyvä tilaisuus, hyvistä aineksista. Luterilaisten tilaisuus. Iloitsen, että kotipitäjässäni on sellainen ilta kuukausittain. Sen lopuksi oli kahvitarjoilu ruisleivän kanssa.

Em. tilaisuuden jälkeen päästelin kotiin, jossa olin 21.30 jälkeen.

Huomenna on Kyläilta Kolkanlahden koululla. Info tuossa blogijutun oikealla puolella. Tervetuloa mukaan! Tuo ystäviä mukanasi!

"Rukoile, että Jumalan tahto tapahtuu elämässäsi tänään!

Rukoile sitten, että Jumalan valtakunnan ominaisuudet tulevat todellisiksi sinun elämässäsi. Julista, että niin on tänään juuri siinä, missä sinä olet" (Larry Lea).

Siunausta!

Ps. "Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy" (Hebr. 11:1).

21.4.

Marja-Leenan käytyä laittamassa/viemässä Emilian ja Danielin kouluun, kävi hän vielä nukkumaan - niinkuin varsinkin eläkeläiselle sopii oikein hyvin. Minä nousin ja laittelin aamupalaa ja join kahvia. Luin Psalmien kirjaa ja koetin olla rukouksessa.

11:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 9 rukoilijaa.

13 maissa kävin hakemassa koulusta Emilian ja Danielin meille.

Ajelin Kolkanlahteen kiertelemään ihmisten kotien oville. Juttelin heidän kanssaan, annoin "Jumalalla on sinulle asiaas" -kirjoittamaani vihkosta, sekä kutsuaj torstain - 23.4. klo 18.30. - Kyläiltaan Kolkanlahden koululle. Siellä on samaan aikaan eri tilassa oma tilaisuus lapsille. Muutaman tunnin olin "ovilla" Mielenkiintoisia tapaamisiahan siellä on - tapasin mm. entisen Suomen parhaan korkeushyppääjän. Paluumatkalla kuulin Radio Deistä, että 102 v Kiinan lähetyssaarnaaja - joka oli Suomen vanhin pappi - oli kuollut. Hän teki evankeliumin työtä elämänsä loppuun asti. Oli puhumassa jokunen vuosi sitten mm. Maata näkyvissä festareilla - siinä tilaisuudessa, jossa Scandinavian Metal Praise soitti - Timo K. siinä mukana kitaraansa revitteli 10 000 kuulijan edessä..

Palattuani kotiin söin. Vaihdoin vaatteet ja lähdin tekemään rankakuorman tuonne karsittujen rangantapaisten luo. Denis oli laittelemassa venettä järvellelähtökuntoon. Kiskaisi 4-vedollaan kuorman pellolta tielle. Kaatoipa pari puuta ojan varrelta vielä kyytille. Samulit - Lahtela ja Peiponen saapuivat lähteäkseen verkonlaskuun Deniksen kanssa. Ennen kuin menivät kävimme monissa miehin kantamassa toisesta paikasta kuormaan lisää puita, jotka Denis oli kaadellut. Sitten pääsivät kalamiehet järvelle - sinne lähtivät veneilyliiveissään myös Emilia ja Daniel. Minä lähdin viemään rankakuorman Timolle, Höytiälle. Purin kuorman rankakasaan. Timolla olikin tänään vapaapäivä. oli sirkkelöinyt ja halkonut ison kasan polttopuita tänään. Join heillä kahvit ja söimme rahkaa. Milena on aika veitikka. Kun taputti käsiä, niin kohta hänkin taputti. Kun yskäisi, niin kohta hänkin yskäisi. 

Tultuani kotiin vaihdoin lenkkivaatteet ylle ja kävin Tarvaalan suunnassa 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä klo 20.30. Menopuolikkaan menin 6.49 min/km, paluupuolikkaan 6.32 min/km. 7.5 astetta lämmintä. Joidenkin lintujen lauluääniä kuului. Tuoksui keväälle.

Iltapalaa ja hopeateetä.

"Sataatuhatta suomalaista ei voiteta Jeesukselle pysyttelemällä vain perinteisesti kirkoissa tai kokoushuoneissa vaan menemällä kansan keskuuteen. Jeesuksesta on kirjoitettu: "Monta publikaania ja syntistä aterioi Jeesuksen ja Hänen opetuslastensa kanssa; sillä heitä oli paljon Häntä seuraamassa." Jeesuksen ja Hänen opetuslastensa seurassa oli paljon syntisiä, eli Jeesus liikkui siellä missä syntisetkin. Tai syntiset siellä missä Jeesuskin. Oli asia miten päin tahansa, pääasia oli se, että uskovaiset ja uskosta osattomat kohtasivat toisensa. Olisiko rohkeasti sanottu, jos totean, että meidän seurassamme on liikaa uskovaisia ja liian vähän niitä, jotka vielä eivät tunne Jeesusta.

Uskovien pitäisi rohkeasti astua uskosta osattomien maailmaan ja olla heidän keskellään välittämässä evankeliumia. Evankeliointi ei ole käännyttämistä vaan hyvän uutisen kertomista. Jumala valvoo Sanaansa, ja yhä edelleen "usko tulee kuulemisesta". Kun maassa on hengellinen nälkä, rukousta kaipaavia ihmisiä löytyy kaikkialta" (Markku Vuorinen).

Siunausta!

Ps. "...Kristus teissä, kirkkauden toivo" (Kol. 1:27).

20.4.

Noustuani ihan hyvissä ajoin - vaikka vaalien vuoksi tulkii valvottuu - syötyäni aamupalaa, juotuani kahvia ja luettuani Psalmien kirjaa, lähdin viemään rankakuorman Timolle, Höytiälle - sen kuorman, jonka Denis kiskaisi 4-vedollaan sieltä pellolta. Aurinko se vain paistoi. Marja-Leena kävi aamulla laittamassa/viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Purettuani kuorman ajelin takaisin kotiin.

Palattuani, luki M-L hartauskirjasta paikan. Rukoilimme keittiön pöydän ääressä.

12 maissa hain Emilian ja Danielin koulusta meille.

Syötyäni ajelin Kolkanlahteen. Kävin ihmisten ovilla. Juttelin niiden kanssa, jotka halusivat, annoin heille "Jumalalla on sinulle asiaa"-vihkosia ja kutsuja to. 23.4. klo 18.30. Kolkanlahden koululla olevaan Kyläiltaan. Mukava sää. Yhdessä paikassa oli uhkaavasti käyttäytyvä henkilö, muuten ihmiset olivat ystävällisiä. Taisin nelisentuntia kierrellä.

Palattuani kotiin, lähdin M-L:n kyydissä kylälle - hän meni mm. kauppaan, minä urheilukentälle siksi aikaa. N. 7 km "kävelynomaisen" lenkin ennätin tehdä.

Suihkussa käytyäni ajelin takaisin kylälle - Majakalle Yhteiskristilliseen Israel-rukousiltaan. 8-9 henkilöä.

Kotona iltapalaa ja hopeateetä.

Muistetaan kaupunkimme kyliä ja taajamia jatkuvasti rukouksin. Jumala kuulee rukoukset ja siunaa.

"Eivät ihmeitä mainostavat kokoukset osoita seurakunnan palavuutta, vaan yksityisillä rukousalttareilla palava tuli. Seurakunnan palavuus on yhtä kuin sen yksityisten jäsenten rukousalttius kammioissaan. Niitä Jumala katselee Ilmestyskirjan näyssä (Ilm. 11:1). Uskon, että sammuneet liekit ovat syttymässä ja että Jumala on valmistamassa rukoilijoiden juhlajoukkoa. Kiirehdi liittymään heihin! Älä pelkää kärsimysten tulta, anna sen kypsyttää sielusi Hengen palavuuteen! Ei mikään ulkonainen, ei edes komea kristallikirkko, vaan tämä joukko, tulenkantajat, on seurakunnan tulevaisuus. Ei edes suurenmoinen seurakunnan kokousohjelma ole tulevaisuuden tae.... 

He ovat seurakunnan toivo, sen ydinjoukko, sen airut, nuo kätketyt, hiljaiset, näkymättömät rukoilijat, jotka eivät itseään pidä esillä eivätkä odota kiitosta tai palkkaa. Heille suurin palkinto (palkka) on olla Herraa lähellä.... Tätä palkkaa maksetaan heille täällä joka päivä ja kerran ikuisuudessa, kristallivirran rannalla. Heidän tehtävänsä on suuri ja pyhä. Se voi olla suurempi kuin julistajan, opettajan ja paimenen tehtävä. Viimeiset tulevat ensimmäisiksi" (Paavo Hiltunen).

Siunausta!

Ps. "Se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa: tämä on Jumalan silmissä kallis" (1. Piet. 3:4). 

19.4.

Nousin 6 aikaan. Valmistauduin tilaisuuteen, jossa puhuin. Myöhemmin söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa.

10:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneen alakertaan rukoushetkeen, ennen Sunnuintaijuhlan alkamista. Taisi olla 8-9 rukoilijaa. Klo 11 alkoi yläkerrassa tilaisuus, jonka johteli Moision Tarmo. Yhteislauluja. Ankhana käytti puheenvuoron, joka oli pirteä, selkeä ja rohkaiseva. Pidin ns. saarnan. Suhteellisen avointa oli puhua. Tilaisuuden jälkeen oli alakerrassa kahvitarjoilu - ns. remonttikahvit.

Palasimme kokouksesta kaupan kautta kotiin. M-L laittoi hyvää ruokaa. Söimme. Oli mukava torkkua syönnin päälle. 

Terhi-Marja, Daniel, Denis ja Emilia polkaisivat pyörällä meille. Joimme kahvia. Laitoin takkaan tulen. 

Kävin urheilukentällä 10 km "kävelynomaisella" lenkillä, km-ajoin 7.37., 6.39., 6.14., 6.27., 6.55. Venyttelin. 6.37., 6.34., 6.35., 6.28., 6.06. "Koin kehoitusta" ottaa taskuun "Jumalalla on sinulle asiaa"-vihkonen, kun lähdin rataa kiertämään. Kentälle saapui nuori perhe vaunujen kanssa - mies myös juoksenteli radalla. Se vihkonen oli heitä varten - siinä 2-3 km paikkeilla omaa lenkkiäni sain sen antaa heille - ihmisille, joita en ole koskaan aikaisemmin nähnyt. Välillä satoi hieman rakeitakin. Välillä yritti aurinkokin paistaa. Mukava oli lenkkeillä.

Palattuani kotiin laitoin saunan lämmite. Ennätin käydä saunomassa ennen kuin vaalitulosohjelma alkoi - katselimme sitä netin kautta loppuun asti.

"Rukous on sekä peruskoulu, lukio, että yliopisto, jossa Pyhä Henki aina on opettajani. Se on koko elämän kestävä koulu. Uskollinen Pyhä Henki johdattaa minua askel askeleelta Jumalan tuntemiseen, Sanan tuntemiseen, ja avaa hengelleni Raamatun aarteita. Tämän tulisi olla meille kaikkein ihmeellisintä uskonelämässä. Ilman tätä opiskelua, joka on täyttänyt jo useita kymmeniä muistiinpanovihkojani, päiväni olisivat harmaita. Päivän kohokohta on, että saan olla yksin Herran edessä ja kuunnella Hänen puhettaan" (Paavo Hiltunen).

Siunausta!

Ps. "Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle ilo ja riemu ja minun sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi, Herra, Jumala Sebaot. En ole minä istunut iloitsemassa ilonpitäjäin seurassa" (Jer. 15:16,17).

18.4.

Lauantai - ja silloinhan voipi nukkua vähän pidempään. aamupalaa kuitenkin syötiin ja kahvia juotiin kaikessa rauhassa. Luin Psalmien kirjaa. Marja-Leena lukaisi hartauskirjasta kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Kävin tekemässä rankakuorman rankakasojen luona. Peruutin pellolle, joka viettää alaspäin. Ajattelin, että jos ei minun autolla lähde ylöspäin niin jätän kärryn siihen, että jospa lähtisi Deniksen 4-vedolla. Sinnehän se jäi minulta. 

Kävin 10 km "kävelynomaisella" lenkillä urheilukentällä, km-ajoin 7.21., 7.05., 6.56., 7.00., 7.16., 7.25., 7.13., 7.20., 7.00., 6.15. Lämmintä 7.5 astetta. Kentällä oli yksi nuoripari valokuvailemassa. Kun he menivät autolleen keskeytin minäkin lenkkini ja menin heidän kanssaan omalle autolleni, josta annoin heille vihkosen "Jumalalla on sinulle asiaa". Ajattelen niin, että elämämme erilaiset asiat ovat tarkoitetut olemaan/voivat olla aivankuin puitteet kaikelle sille, mitä Jumala haluaa kauttamme tehdä. Uskon asetelman olevan tällainen elämäntehtäväämme ajatellen täällä maan päällä. Jotain tuohon suuntaan olevaa toivoisin sisäistyvän meidän uskovien elämään jatkuvasti. Eihän ole tarkoitus, että elämme todeksi vain aivankuin raameja/kulisseja, vaan sitä elämää, joka on niissä raameissa/kehyksissä - siis niiden sisäpuolella. Jatkoin sitten lenkkini loppuun. Uskovien ensisijainen tehtävä täällä maan päällä on olla johdattamassa - ketjussa lenkkinä - ihmisiä sille tielle, jolla he pääsevät taivaaseen. Uskon Jumalan ajatuksen olevan, että hengellinen kasvu uskovien elämässä saisi ennenkaikkea tällaista aikaan. Jos vain otamme opetusta, opetusta, opetusta, niin pianhan me halkeamme sen opetuksen määrästä - johonkinhan sitä opetusta pitää sijoittaa eteenpäin. Jos ei opetus johda meitä täyttämään Jeesuksen tehtävänantoa - olla Hänen todistajansa ja viedä evankeliumia ihmisille, niin mitä siitä voidaan sanoa? Sijoitammeko elämäämme ja siihen annettuja asioita - rahaa yms. - mieluummin mihin? Vähän evankeliumille - paljon omaan mukavuuteen. 2 euroa lähetykselle - 1000, 2000, 3000, 4000, 5000, jne. omaan itsekkääseen turhuuteen....

Lenkin jälkeen söin - M-L on laitellut hyvää ruokaa. 

17.30. menin hakemaan Emilian ja kaksi hänen kaveriaan kyytiin. Lupasin viedä Emilian - kun ei oikein muiuten päässyt ja on pitkään puhunut, että menee "räppikonserttiin", Äänekoskelle. Siellä kun on Mika-veli, josta Emilia tykkää. Emilia pani tuulemaan ja pyysi kaksi kaveriaan mukaan. Niinpä met köröttelimme Äänekoskelle, jossa on isompi seurakuntien yhteinen evankelioimistapahtuma, johon tämä "räppikonserttikin" kuuluu. Ensin tytöt käväisivät kaupassa. Konserttiin oli tullut ihan mukavasti väkeä. Konsertin välissä todisti Laukaan uusi pastori elämästään. Marko Selkomaa todisti uskoontulostaan ja johti halukkaat uskoon - taisipa toinen ainakin niistä Emilian kavereista nostaa kätensä. Konsertin aikana tytöt olivat edessä toisten kanssa. Ottivat kuvia ja videota, sekä heiluttivat puhelimen valoa musiikin tahdissa. Konsertin jälkeen vein tytöt kekak-pizzeriaan. He söivät pizzaa, minä kebab-salaatin. Ja maistui. Sit vain Saarijärvelle ja tytöt kotiin. 

Huomenna klo 11 helluntairukoushuoneella, Saarijärvellä, pitäisi minun olla saarnaamassa. Herra antakoon sanottavaa. Saarnata en osaa, raamattutuntia en osaa pitää, hartauspuhetta en halua pitää - mutta sen haluan tuoda tavalla taikka toisella esille, minkä Jumala antaa. Ja se ei tarkoita sitä, että saarnassa olisi kolme kohtaa - näinhän sitä opetetaan saarnaamaan. Voihan se olla ihmisten(koulu)maailmassa hyvä sillein, mutta löydämmekä Jeesuksen/apostolien/profeettain puheista tällaisia malleja?.

"Rukous on kokonaan armoa. Se tapahtuu Jumalan ehdoilla, ei minun. Jos Jumala ilmestyy ja saan kokea Hänen läsnäoloaan, se on Jumalan suurta rakkautta, josta kiitän ja ylistän Häntä. Jos Hän ei ilmesty, minun on siihenkin tyydyttävä ja opittava siitäkin kiittämään. Jumalalla on silloin menettelyynsä oma salattu tarkoituksensa." (Paavo Hiltunen).

Siunausta!

Ps. "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan. Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen" (Room. 9:15,16).  

17.4.

Ei kuiten ollut nyt maa valkoinen kun perjantaihin noustiin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia - kenelläpäs sitä ei olisi näitä kaavoja elämässä - vaikka sitä sanotaankin, että kaavoja ei ole kuin räätälillä. Luin Psalmien kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta - siis ääneen, molemmille. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. M-L koettaa päästä aina jyvälle uusista linnuista, joita ilmestyy keittiön ikkunan kohdalle, ruokailupaikalle. Siksipä se Timon nuorena poikana lahjaksi saama Pohjolan lintukirja onkin käsille saatavilla siinä pöyvvällä. 

Kävin Kolkanlahdessa ns. ovilla - ts. menin ihmisten kotien oville, tarkoituksena puhua heidän kanssaan mm. elämän tärkeimmästä asiasta, sekä kutsua heitä - oikein antamalla kutsu kirjallisena - Kolkanlahden koululla to. 23.4. klo 18.30. olevaan "On Yksi Nimi ylitse muiden" Kyläiltaan, joka pidetään - jHs. - Kolkanlahden ala-asteella. Samalla annoin kirjoittamaani vihkosta "Jumalalla on sinulle asiaa", ihmisille.

Ajelin Kolkanlahdesta kotiin, että ennätin syödä, kun 15:ksi menin työväentalolle, jossa alkoi klo 19 KUNNIA ON HERRAN! Herätys-, ylistys- ja rukouspalveluilta. Lakosen Kari oli jo virittelemässä äänentoistoa paikoilleen. Ennen 17 kävin hakemassa kosketinsoittimen helluntairukoushuoneelta - pääsin silloin sisään, kun Terhi-Marja ja Anne olivat pitämässä siellä tyttökerhoa. Näkyi muuten olevan paljon tyttöjä - mm Emiliakin. Muitakin vastuussa olevia alkoi saapua työvikselle. Klo 19 alkoi ilta, jonka johtelin. Orasen Jussi ja Anne-Mari johtelivat ylistys- ja yhteisiin lauluihin väkeä. Oli hyviä lauluja ja hyvä aviopari siihen hommaan. Tuomikosken Jari lauloi yksinlauluja - Pekka Simojoen lauluja. Jarilla on miellyttävä ääni ja laulut olivat hyviä. Lyhyesti hän osasi juontaa aina lauluihin. Lehtomäen Matilla oli selkeä ja hyvä todistus, osiossa Jumalan tekoja elämässäni. Parkkosen Hannu kertoi vähän Majakasta ja kahvitarjoilusta - sen tuotto kun menee Majakan työn tukemiseen. Lyhyt ja selkeä info. Lahtelan Samuli ja Satu hoitivat kirjoitettujen rukousaiheiden osion. Rauhallinen, luottamusta herättävä nuori aviopari. Mäkisen Tapani vastasi rahalahjan keruusta Hannun kanssa. Tilaisuudessa oli sellaisiakin ihmisiä, jotka olivat ensimmäistä kertaa - ja ihan saarijärvisiäkin. Evankelista Timo Närhi julisti koskettavasti ja johteli rukouspalveluun. Hänellä on aina kerrottavana tuoreita tapauksia Jumalan teoista ihmisten elämässä. Tilaisuuden jälkeen oli kahvitarjoilu - tiskin takana näkyivät olevan ainakin Mannin Eija - taisipa olla "juonessa mukana" myös Eero ja lie muitakin Majakka-ihmisiä - ja yksi Marja-Leena, joka asuu kanssani samassa talossa. Että, sellaista.

Sydämellinen kiitos jokaisella vastuunkantajalle KUNNIA ON HERRAN! - illassa! Palvellaan Herraa ilolla ja tullaan Hänen kasvojensa eteen riemulla!

Palattuamme menetetyn metsikön reunamille tilaisuudesta söimme iltapalaa ja joimme hopeateetä - kultateetä ehkä joisimme, mutta se on liian kallista.

"(Kathryn) Kuhlman lisää: "Pyhä Henki on vastaus. Ei ole syytä ponnisteluihin, että saataisiin uskoa. Ei huutamista, ei ihmisen ponnistelua, ei kehotusta, vaan Pyhän Hengen läsnäolo. Pyhä Henki ei koskaan kerskaile. Samalla tavoin olen taipuvainen reagoimaan niiden kohdalla, joilla on kovin paljon sanottavaa uskosta. Niiden, jotka väittävät tietävänsä kaiken jumalallisesta parantumisesta. Niiden, jotka asettavat itsensä auktoriteeteiksi tässä suhteessa. Jotka väittävät tuntevansa kaikki vastaukset Jumalan voimaa koskeviin kysymyksiin. He jopa tuomitsevat ne, jotka eivät ole saaneet vastaanottaa Jumalan parantavaa voimaa... Ei ole mitään, mitä niin inhoan kuin viisauden puute. Minä en voi sietää narsismia, ihmisen itsensä korottamista. Ja varsinkin kun kerskaillaan jostakin, joka on niin pyhää, niin arvokasta. Liian usein olen nähnyt toivottomien sairaiden laahautuvan parantumiskokouksista ulos. Heille on kerrottu, että he eivät ole parantuneet, koska heillä ei ollut riittävästi uskoa. Minun sydämeni miltei särkyy näiden ihmisten puolesta... En nähnyt Jumalan mukanaoloa ihmisen innokkuudessa. Ja näin sen pahan, mitä saatiin aikaan, kun syytettiin parantumattomia uskon puutteesta. Sisimmässäni olin varma, että Jumala voi tehdä mitä vain. Ja vaikka en ymmärtänyt kaikkea, ymmärsin, että ne jotka yrittävät tuottaa uskoa, leikkivät jollakin äärettömän pyhällä, jollakin suurenmoisella, jollakin jonka Jumala oli luvannut kaikille." (Paavo Hiltunen).

Siunausta!

Ps. "Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, kun sinä katsoit minun kurjuuttani, tunsit minun sieluni ahdistuksen, etkä jättänyt minua vihollisen valtaan, vaan asetit minun jalkani aukealle" (Ps. 31:8,9).

16.4.

Vietyään Emilian kouluun, toi Marja-Leena Danielin meille. Hän on vielä kipeä. M-L meni Majakalle töihin - oli osavastuussa ruokailussa siellä.  Me jäimme Danielin kanssa meille. Maa oli taas valkoinen - ja lisää satoi lunta. Se kyllä satoi nopeasti pois. Sellaista räntäähän se oli. Aamupalaa ja kahvia. Luin Psalmien kirjaa. Sytyttelin takkaan tulen.

Daniel meni 12 jälkeen nukkumaan. 13 jälkeen tuli M-L Majakalta. 

Juhani ja Tapani käväisivät. Joimme kahvia javähän rukoilimme. M-L haki Emilian koulusta meille.

Kävin jakelemassa liki 200 kutsua KUNNIA ON HERRAN-iltaan, joka on huomenna klo 19 Saarijärven työväentalolla. Evankelista Timo Närhi saapuu puhujavieraaksi. Siellä on paljon muuta hyvää. Tule ja tuo ystäväsikin.

16 jälkeen menin tekemään rankakuorman. Satoi vesiräntää. Vein kuorman Timolle, Höytiälle. Välillä satoi kuormaa purkaessani lunta oikein isoilla hiutaleilla - kuin "jalkarättejä", niinkuin sanotaan.

20 maissa tulin kotiin. Söin  - en vain iltapalaa, vaan iltaruuan.

"Jos tahdot tulla totiseksi rukoilijaksi, älä luota lihaan. Älä luota omiin sanoihisi, rukouskirjojen rukouksiin tai edes Raamatun sanojen toistelemiseen rukouksessa. Älä luota muihin rukoilijoihin, joita pyydät vierellesi, tai äänenkäyttöön, tai tiettyyn rukouspaikkaan (Joh. 4:20, 21), tiettyyn kirkkoon, tiettyyn aikaan päivässä tai mihinkään ulkonaiseen. Luota Pyhään Henkeen!" (Paavo Hiltunen).

Siunausta!

Ps. "Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle" (Ps. 50-14).

15.4.

Marja-Leena kävi laittamassa/viemässä Emilian kouluun aamulla - Danielin toi meille, kun on vielä kipeä. Aamupalaa ja kahvia. Luin Psalmien kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

11 jälkeen kävin Majakalla hakemassa Rantalan Jussin tulostamia pienempiä kutsuja Kolkanlahden "On Yksi Nimi ylitse muiden" Kyläiltaa varten. Mannin Eero oli siellä valmistelemassa huomisia ruokailuja kuorimalla perunoita. Herra taivaasta katsoo  ja arvostaa työn, mikä tehdään Hänelle - kaiken sellaisen työn. Jumalan valtakunnan työtä tehdään sydämin, suin ja kätten töin.

12 hain Emilian koulusta meille. Söimme.

Menin rankakasojeni luokse ja tein kuorman. Aurinko paistoi. Vein kuorman Timolle, Höytiän kuusikoihin. Sain hyvät kahvit. Timo oli laittamassa mukavannäköisiä ovia sisällä - saranat ja ruokki olivat sellaista vanhanaikaista mallia. Mukavahan se on laitella kun osaa - minä kun koettaisin laitella, niin niitä ei senjälkeen enää saisi paikalleen, ei edes "erkkikään."

Päästyäni kotiin odotteli M-L jo kuumeisesti autoa, että pääsi kylälle ja kaupoille - huomenna kun on mukana ruokatarjoilussa osaltaan Majakalla. 

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan, jonka johteli Parkkosen Hannu. 12 rukoilijaa.

Palattuani Rukousillasta lähdin 20.40. 8.3 km "kävelynomaiselle" lenkille Tarvaalan suuntaan. Menopuolikkaan menin 6.50 min/km, paluupuolikkaan 6.40 min/km. Lie 2-3 astetta ollut lämmintä.

Iltapalaa. M-L hommaili huomisen ruuanlaiton kanssa

"Jeesuksen esimerkki on erityisen puhutteleva. Olisiko Hän jaksanut toteuttaa raskaan

Sovittajan tehtävän ilman lakkaamatonta rukousta yksinäisyydessä? Koko elämä oli Hänelle, viattomalle, jatkuvaa piinaa. Se käy ilmi esim. sanoista: "Kuinka kauan minun täytyy olla teidän kanssanne? Kuinka kauan kärsiä teitä?" (Matt. 17:17) Hänen ainoa lohdutuksensa ja kotinsa maan päällä oli "Isän helma" (Joh. 1:18). Alkukielen sana merkitsee "rinta, syli, sydän, siunauksen paikka, läheinen, intiimi suhde". Hänen onnensa oli olla Jumalaa lähellä (Ps. 73:28). Siellä Hän keskusteli Isän kanssa, kiuunteli, oppi, täyttyi uudelleen ja uudelleen Pyhällä Hengellä ja voimalla. Sieltä Hän lähti päivän tehtäviin levänneenä, valmiina. Sieltä Hän lähti ristillekin.

Jos Jumalan Poika näin tarvitsi yksinäistä rukousta, vaikka Hän oli Jumalan Viisaus ja Voima, emmekö me tarvitse sitä vielä enemmän? Meillekin on Isän syli avoin. Jeesus avasi sen Golgatalla.

Jos haluamme kasvaa Jumalan ihmisiksi, meidän on otettava rukouskammio ja Jeesuksen sanat (Matt. 6:6) todesta. Jumala on aina kutsunut valitsemansa ihmiset yksinäisyyteen, ulos joukosta. Jumalan miehet ovat olleet yksinäisiä. Se on ollut heidän voimansa" (Paavo Hiltunen).

Siunausta!

Ps. "Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat. Oikeamielisten on soveliasta häntä kiittää" (Ps. 33:1).

14.4.

Marja-Leena se kävi aamulla laittamassa/viemässä Emilian kouluun - daniel tuli meille kun oli vähän kipeä. Niinpä pieni mies pötkötteli meillä täkin alla. Aamupalaa ja kahvia miekii söin ja kahvia taas join. Luin Psalmien kirjaa. M-L luki hartauskirjasta kohdan - ei mikään uskonnollinen kirja, eikä suorituskaan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Maa oli valkoinen kun miekii nousin - uuttakin sateli. 

11:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - ei ollut ketään ja ovet lukossa. No, niinhän ne tieten pitää ollakin, jos ei ole ketään - eihän sitä ovia lukitsematta.

Kävin 12 maissa hakemassa iloisen tokaluokkalaisen - Emilian - koulusta meille.

12.30 ajelin kylälle, Majakalle, jonne olin sopinut tärskyt Rantalan Jussin kanssa - monistelimme julisteita Kolkanlahden Kyläiltaa varten. Se on siellä koululla, to. 23.4. klo 18.30. Tervetuloa mukkaan! Samalla reissulla vein ilmoituksia kymmenkunta Kolkanlahteen eri paikkoihin. Seuraavaksi on tarkoitus mennä sinne kylälle ihmisten oville juttelemaan hengellisistä asioista ja kutsumaan ihmisiä kokoukseen, sekä jakamaan "Jumalalla on sinulle asiaa"-vihkosia. Yleisen kokouksen kanssa samaan aikaan on lapsille tilaisuus eri tilassa.

Palattuani kotiin oli Emilia paistamassa lettuja ja keitteli myös kahvit. Hyvin se homma kävi. Minäkin pääsin osille. Leikkivät Emilia ja Daniel sellaista, että Emilia oli mummi ja Daniel oli vaari. Mummi oli Emilia ja minä olin Daniel.

Kahvin jälkeen lähdin karsittujen ja kasattujen rankojen luo - tuohon Tarvaalaan. Aurinkokin oli alkanut paistelemaan. Eilen toin Timolta peräkärryn käydessämme. Nyt kasailin rankoja kyytiin. Haapalan Tero - Timon Pian veli - ajeli ohitse ja kääntyi ympäri tullen luokseni. Alkoi tekemään kanssani rankakuormaa. Viilasipa moottorisahan ketjunkin, kun oli viila autossa. Laittoipa ketjunkin paikalleen, kun se oli liian löysällä ja lipesi päältä - hänellä kun oli sellainenkin avain. Minä en ottanut mitään avaimia mukaan, kun ei ollut tarkoitus muuta kuin katkoa kärryssä liian pitkiä rankoja lyhyemmiksi. Tulipa siihen juttusille Paavo ja Jaskakin, sekä yksi tuntematon mies, jota kutsuin perjantain KUNNIA ON HERRAN-iltaan, 17.4.klo 19 työväentalolle. Ei sanonut kiinnostavan. Kysyin, että ovatko hengelliset asiat koskaan kiinnostaneet, sanoi, ettei ole. Sanoin uskovani, että vielä tulevat kiinnostamaan.

Kävin viemässä rankakuorman Höytiälle, Timolle. 

Palattuani kotiin söin ja join kahvia.

17.30 jälkeen ajelin kylälle. Kävin urheilukentällä 10 km "kävelynomaisella" lenkillä, km-ajoin:7.43., 7.35., 7.37., 7.58., 7.42., 7.09., 6.58., 6.54., 6.28., 7.29. Lämmintä 3.5 astetta. Vettäkin on sadellut tänään. Lenkin aikana paistoi aurinkokin.

Lenkin jälkeen söin iltapalaa.

"Eräs herätyssaarnaajana olemisen eduista on vapaus siirtyä eteenpäin ja jättää muille - ja Jumalalle - työn hedelmien hoivaaminen. Watchman työskenteli apostolina perustaen seurakuntia ja pitäen huolta seurakuntalaisten uskossa kasvamisesta, ja näin hän oli ottanut kantaakseen huomattavasti painavamman hengellisen taakan, joka jätti häneen syviä jälkiä näinä poliittisen kriisin ja yhteyksien katkeamisen vuosina. Kaikkein vakavimpana hän tunsi moraalisen vastuunsa niistä nuorista kokoaikaisista työntekijöistä, jotka olivat vailla varmuutta palkasta levittäytyneinä ympäri maata ja tekivät uskollisesti evankeliumin työtä. Watchman oli itse kokenut, millaista on olla päivittäisten tarpeiden osalta Jumalan varassa, ja varsinkin hänen ensimmäiset kokemuksensa auttoivat häntä ymmärtämään, millaisia koetuksia nämä työntekijät joutuivat läpikäymään arvokkaassa tehtävässään Jumalan palvelijoina. Seurattuaan, miten eräs nuori työntekijä oli ankarassa uskonkoetuksessa Watchman sanoi: "...pitää kättään aurassa ja pyyhkiä samalla kyyneleitä - - - sitä on kristinusko." Niinpä hän kirjoitti eräälle samanlaista työtä tekevälle: "Seurakuntien asiat ja tämän maailmankolkan kysymykset rasittavat minua kovasti. En ole iloisella mielellä, mutta kuljen eteenpäin Herraan luottaen."

Voidaan kysyä, miten tämä nopeasti laajeneva työ sai taloudellisen kannatuksen. Sen piirissä oli parisataa kokoaikaista työntekijää - työ vaati paljon matkoja - oma kirjankustannusohjelma, toimintaa vuokratiloissa ja suunnitelmia omien huoneistojen hankkimisesta. Pääperiaatteena oli kymmenysten antaminen henkilökohtaisista tuloista. Tämän periaatteen noudattamista ei missään vaiheessa valvottu lainomaisesti, koska "kymmenesosa" nähtiin merkkinä siitä, että asianomainen oli antanut kaikkensa Jumalalle. Antamisen periaatetta sitä vastoin opetettiin ja toteutettiin uupumattomasti, ja tämän tuloksena kaikki toiminnan piiriin kuuluvat paikallisseurakunnat olivat taloudellisesti itsenäisiä. Kun he olivat aloittamassa evankeliumin työtä jollakin uudella alueella, he saattoivat perheensä elatuksen ohella joutua selvittämään

muitakin kustannuksia, esimerkiksi kokoussalien väliaikaista vuokraamista ja raamatunosien ja traktaattien painatuskuluja. He saivat lahjoja seurakunnilta ja yksityisiltä kristityiltä, heille opetettiin uskon varassa elämistä, mutta hengellisen ja aineellisen tuen saamisessa he olivat jossain määrin Watchman Neen vastuulla. Käytännössä hänen vastuullaan oli suoranaisesti nelisenkymmentä työntekijää..." (Agnus I. Kinnear).

Siunausta!

Ps. "Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa" (Matt. 9:38).