31.8.

Niinhän se on - elokuun viimeinen päivä. Sellainen vähän pilvinen ensin, mutta auringoksihan se muuttui. Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun, sekä käväisi kylällä kauppa-asioilla. Aamupalaa ja kahvia. Luin Jeremian kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

12 maissa hain Danielin koulusta meille. 13 hain Emilian. Aurinko paistoi lämpimästi. 

Söimme.

Olimme ulkona auringossa. Koetimme saada pientä mopoa käyntiin. Lähtikin pari kertaa, mutta sammui, emmekä enää saaneet sitä "syttymään". Ruohonleikkurin kyllä saimme pörräämään. Emilia sitä ensin työnteli ruohikolla. Vähän potkiskelimme jalkapalloa nurmikolla Danielin ja Emilian kanssa. Mummi työnteli ruohonleikkuria niin kauan kunne bensa loppui. Sitä ei ollut kotona, joten loppu ruohikko saaq odottaa parturoimistaan - vaan eipähän tuo karkaa. Daniel vähän koetti vuoleskellakin - kuin Vaahteramäen Eemeli - jotain laudankappaletta. Välillä kirmailivat pitkin pihaa. Emilialla on huomenna koulun kilpailut urheilukentällä - ainakin 60 m meinaa pinkaista.

Kävin kylällä, postissa, viemässä pyydetyt "Jumalalla on sinulle asiaa" -vihkoset postin kuljetettavaksi. Palattuani oli Denis juuri hakemassa töistä tullessaan lapsiaan.

Kävin 12.3 km "kävelynomaisella" lenkillä, hiukan yli 7 min/km. Leuhunkosken Voimalaitoksen lenkin kiersin. Mukava sää - aurinko paistoi ja oli lämmintä. Ilmoittelevat, että kelit voivat ruveta kylmenemään. Kyllähän näitä tällaisiakin aurinkoisia säitä olisi mukava elellä.

Jossain vaiheessa piti syödä iltapalaa ja juoda teetä - ennen sitä kävimme katsomassa ulkoapäin yhtä taloa. Emme itsellemme, emmekä muillekaan. Muuten vaan mielenkiinnosta. Mukavalla paikalla ja mukavan värinen.

Eläessämme uskovina täällä maailmassa kohtaamme monenlaisi asioita. Joudumme tekemään ratkaisuja kuinka suhtaudumme niihin. On hyviä ja huonoja asioita. Hyvistäkin asioista voi tulla meille huonoja.

Greg Laurie antaa muutaman hyvän kysymysmallin, jolla voimme koetella kuinka kukin asia meihihin vaikuttaa:

1) Rakentaako se meitä hengellisesti? Lue 1. Kor. 10:23.

2) Ottaako se meidät valtaansa? Lue 1. Kor. 6:12.

3) Tuleeko minulle siitä huono omatunto? Lue Room. 14:23.

Seuraavaksi lainailua edellispäivien jatkoksi:

"2. Jumalan huolenpito

Omien tarpeidemme täyttymisen edellytyksenä on, että annamme tarvitseville. "Joka köyhiä auttaa, ei puutetta koe, mutta katseensa kovettavaa kirotaan" (Sananl. 28:27)". (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 99).

Siunausta!

Ps. "Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi" (Jes. 1:18).

30.8.

Noustessamme sunnuntaihin aurinko paistoi. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Jeremian kirjaa.  Marja-Leena luki hartauskirjasta tämän päivän kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. On suuriarvoinen asia saada rukoilla yhdessä. Jumala voi johdattaa yhteistä rukousta entistä avoimempaan suuntaan. Tiedän, että rukoileminen aviopuolisoidenkin kesken voi olla sellainen asia, että on vaikea rukoilla. Rohkaisen kuitenkin rukoilemaan. mekin harjoittelemme rukoilemaan - emme suinkaan ole "hyviä rukoilijoita". Mutta: Se ei olekaan se pääasia, sillä sanojen lausumista tärkeämpää on sydämen asenne. Ei haittaa vaikka haparoi. Aviopuolisoiden yhteisessä rukouksessa ei kumpikaan saa arvostella toistensa rukouksia. Siinä ollaan Herran edessä.Raamattu puhuu myös sopimusrukouksesta, jossa kaksi ihmistä sopii, että he anovat jotakin Jumalalta. Se voi tapahtua aviopuolisoidenkin rukouksessa hyvin. Sanassa on lupaus rukousvastauksista sellaiseen rukoukseen.

M-L kuunteli netin kautta hengellistä tilaisuutta Helsingin Saalemista. Minäkin saarnaa, jonka piti ulkolainen puhuja. 

Koska ei ollut aamupäivällä kokousta meidän seurakunnassa, menin lenkille aurinkoiseen säähän. Tein 12.3 km "kävelynomaisen" lenkin - Leuhunkosken Voimalaitoksen lenkin. Sää oli erinomainen - lämmin ja kesäinen.

Ruokakin maistui lenkin jälkeen.

Terhi-Marja, Denis ja Daniel kävivät - olivat jo käyneet Jyväskylässä, jossa oli ollut jalkapallo-otteluita Danielin joukkueella. Emilia oli mennyt synttäreille. Mirokin ilmestyi yhtäkkiä meille - oli poika veivannut pyörällä kotoaan tänne, n. 40 km. 

16:ksi menimme helluntairukoushuoneelle kokoukseen. Reenilä Jouko johteli. Ex-temporerkin johteli - yhteisiin lauluihin. Pastorimme Turusen Mika puhui. Oli hyvä hengellinen tilaisuus - se oli kyllä sitä ihan ilman tätä minun kuittaustakin. Kaikki eivät tykkää näistä "puumerkin" laittamisista - mutta eipähän niitä sen vuoksi laitetakkaan. 

Palailtuamme kokouksesta oli Timo perheineen meillä - paitsi Miro, joka oli kokouksessa mukanamme. Milenakin jo ottaa muutamia kävelyaskeleita. Terhi-Marja, Emilia ja Danielkin tulivat - olivat käyneet pitzeriassa kokouksesta tullessaan, joten M-L:n paistamat vohvelit eivät enää heille sopineet jätskin ja mansikoiden kanssa - meille muille kylkii maistui. Omien lähtiessä näkyi heti oviaukosta komea sateenkaari kaartuneena  päästä toiseen - Jumalan lupauksen kaari.

Tämmöisiä löpinöitä vuolijalta tällä kertaa. Laitanpa jatkoksi lainausta edellispäivien malliin - eli nää ovat jatkoa edellisiin:

"1. Rukous

Mikäli emme anna köyhille, rukouksemme jäävät vaille vastausta. "Toisenlaista paastoa minä odotan: että ... murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomille... Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua" (Jes. 58:6-9). Ja "joka sulkee korvansa köyhän pyynnöltä, joutuu itse pyytämään saamatta vastausta" (Sananl. 21:13)" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 99).

Siunausta!

Ps. "Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut; iankaikkinen elämä" (1. Joh. 2:25).

29.8.

Sydämelliset syntymäpäiväonnittelut - aitoon tunturi-Lappiin - Huttusen Tapsalle! Kun nyt alkuun pääsin, niin sydämelliset syntymäpäiväonnittelut 60 vuotta täyttävälle Paajalan Penalle! Jumala veljiä siunatkoon!

Noustuani pilvipoutaiseen aamuun, laittelin aamupalaa ja keittelin kahvia, sekä vähän evästä ja kamppeita reppuun. Luin Jeremian kirjaa. Ennen lähtöäni luki Marja-Leena hartauskirjasta kohdan tälle päivälle - lauantaille. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Tuossaq varttia vaille kymmenen tuli yksi urheilumies meille. Lähdimme minun autollani liikenteeseen. Ajelimme Leppävirran Takkulaan, jossa oli tänään TUL:n Perinneurheiluliiton kilpailuja - rullaluistelu-, rullasuksi- ja potkulautakilpailut (sellainen kunnollinen kilpailupotkulauta), sekä maantiekävelyn SM-kilpailut. Kilpailun aikana aurinko paistoi lämpöisesti. Osallistuin kävelyyn. Matka 3.2 km. Sarja 65 v. Sijoitus 1. Kääntöpaikassa oleva valvoja sanoi: Käveletpä nätillä tekniikalla. Ihan niinkuin Jarkko Kinnunen. Jospa se sattui siinä kohdassa olemaan - mene ja tiedä. Rukoilin lähtiessä johdatusta, että voisin olla evankeliumin edustaja kisoissa - sillä se on päätehtäväni elämässä ja sitä haluan olla avoimesti. En tietenkään ole se paras mahdollinen esimeerkki ko. asiassa, mutta halua on. Tulikin sellainen mielenkiintoinen hetki kiklpailun jälkeen palkintojenjakoa ennen. Jakelin kasaantuneille ihmisille kirjoittamaani vihkosta: Jumalalla on sinulle asiaa. Se oli mielenkiintoista, kun kaikkien silmien edessä ja kädessä oli samaan aikaan tuo vihkosen kannessa oleva teksti. Se oli avoin hetki, jossa ei ollut epämiellyttävää väkinäisyyttä - oli vain saman asian vuoks iyhteen tulleita ihmisiä. Se asia oli tuo kilpailu. Siinä oli kilpailijoita ja toimitsijoita. Jumala johdattaa. Käytetään tilaisuudet. Jos sanomme, että ei Jumala minua johdata, niin se ei ole totta. Voi olla kyse siitä, että emme ole astuneet sille "aaltopituudelle", että näkisimme asioita Hänen johdatuksekseen. Se voi olla jo vähän "hälyyttävä tila" meille uskovaisille. Sellaisina "normaalia elämää" elävinä uskovina, voimmekin olla elämässä Jumalan valtakunnan kannalta katsottuna "epänormaalia elämää." En kuitenkaan "tuomitse" ketään - jos niin olisin tekevinäni toisille, niin olisin aika ulkokultainen. Syystä siitä, että istun samassa veneessä.

Kun puhun ihan henkilökohtaisesti, niin haluan kertoa itselleni tulleesta profetian sanomasta, liittyen tuohon puhumaani evankeliumin edustajan olemiseen tuolla urheiluipiireissä(kin). Osa sanomasta kuului näin: Johdatan sinua paikkoihin, jonne et mene pastorina, vaan vertaisena. Saat olla siellä valtaamassa aluetta minulle. Sanoma tuli ihmisen kautta, jolle esim. tämä "urheilialue" elämässäni on tuntematon. Rohkaisi. Tuotahan se juuri on. En tiedä tykkäävätkö kaikki lukijat siitä mitä kerroin, mutta eiväthän ne oikeastaan ole ollenkaan siitä tykkäämisestä kiinni tällaiset "Jumalan asiat". Minun - ja meidän kaikkien - tulisi/tulee totella ainoastaan Jumalaa. Että sellaista.

Palkintojenjaon jälkeen huristelimme meille - ja aarinko paistoi. Kyydissäni ollut "toveri" kävi meillä kahvilla ennenkuin jatkoi matkaansa.

Kävin aurinkoisella urheilukentällä hiukan verryttelemässä - 3 km hissukseen - ja vähän venyttelinkin

Palailtuani kentältä laitoin saunan lämmite - ja kohta jo istuinkin lauteilla napottelemassa löylyä kiukaalle. Kyllähän se oli taas mukava istuskella kaikessa rauhassa löylyn jälkeen takapihan puolella vilvoittavassa pienessä tuulessa. Halvathan net on vuolijalla huvit.

Iltapalaa ja hopeateetä. 

Eihän siinä mittää - jatketaan lainauksella. Se on jatkumoa aikaisempien päivien lainaksille:

"Köyhät

En mennyt eilen illalla nälkäisenä nukkumaan, mutta varovaistenkin arvioiden mukaan miljardi ihmistä maailmassa teki niin. Tämä tieto on musertava. Määrä on niin suuri, että se voi saada meidät toivottomiksi sen suhteen, mitä voimme tehdä. Raamatussa opetetaan kuitenkin johdonmukaisesti, että meidän tulee antaa köyhille ja hädänalaisille.

Matteuksen evankeliumista 25:34-45 löytyy eräs Raamatun innostavimmista, mutta myös pysäyttäimmistä totuuksista. Lue huolellisesti tämä raamatunkohta:

"Sitten kuningas sanoo ... "Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minulla oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa ... " Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: "Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? ..." Kuningas vastasi heille: "Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle."

Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: "Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen ... Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. ... Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle."

Jollakin salaperäisellä tavalla, jota emme voi täysin ymmärtää, Jeesus itse ottaa köyhien hahmon. Haluatko palvella Kristusta? Teet niin antaessasi köyhille. Jos tämä totuus on ällistyttävä, on sen kääntöpuoli kauhistuttava. Kun emme anna köyhille, jää Kristus itse nälkäiseksi ja janoiseksi.

Köyhille antaminen tai antamatta jättäminen vaikuttaa kolmeen uskonelämän alueeseen:" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja sana 2011, s. 97-98).

Siunausta!

Ps. "Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy" (Hebr. 11:1).

28.8.

Eilenillalla satoi myöhemmin - katosta sen kohinan kuuli. Tänään noustessamme oli taivas harmaa. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Jeremian kirjaa.

Ajelin kylälle kauppa-asioille. Samalla reissulla myös 11:ksi helluntairukoushuoneen alakertaan Päivärukoushetkeen - 7 rukoilijaa. Paluumatkallakin hoitelin joitakin asioita kylällä.

13 maissa kävin hakemassaEmilian ja Danielin koulusta meille - Danielin kotipihaltaan. 

Söimme.

15:ksi ajelin tuonne vähän kauemmas ns. kotikäynnille. Sadellut vettä - kuten tälläkin matkalla.

Ennen 18 menin urheilukentälle 5.4 km "kävelynomaiselle" lenkille. 1 km jaksoissa, väleissä vähän "lempeästi" venytellen. Yhden kilsan menin 6.18 min. Aurinko helähti lopussa paistamaan. Tarkeni. 18.30 alkoi Danielin joukkueella jalkapallo-ottelu - Daniel maalivahtina. Seurailin peliä myös. Emiliakin oli kentällä. Hän toi minulle kahvia mukillisen pelin kanttiinista, jossa Terhi-Marjakin oli hommissa ja tainnut tuoda tarjottavaakin sinne. Sehän on hyvä asia olla siellä missä ihmiset ovat. Näinhän niihin saa kontaktia - vaikkapa urheiluseurassa, jossa lapsi harrastaa. Danielin joukkueella oli toinenkin ottelu vielä, mutta sitä en jäänyt katsomaan, vaan ajelin kotiin. Kentällä "sattui sellainenkin ajoitus", että luokseni tuli yksi ihminen, joka tuli tuomaan rukousaiheen minulle, kun tiesi että olen kentällä. En nyt sen tarkemmin kerro koko tapahtumasarjaa. Kuitenkin kyseessä on jo pidempiaikainen ketju, joka alkoi siitä, että tapasin yhden ihmisen - tämän rukousaiheen tuojan läheisen - eka kertaa urheilukentällä jo aikaa sitten. Juttelin hänen kanssaan - ja olemme sen jälkeen usein jutelleet. Miksikö tämän kerron? Siksi, että rohkaisen olemaan avoimesti Jeesukseen uskovainen. Siitä voi aueta monenlaisia asioita. Ja mikä on myös tärkeä asia: ihmisillä voi syntyä luottamus meihin uskovaisiin sillä tavalla, että puoleemme käännytään, kun sellaisia hetkiä eteen tulee. Rukoillaan johdatusta päiviimme. Jumala on ajoituksen mestari. Mukava oli tavata kentältä autolle astellessani myös uskovainen veli, jolla palaa sydämessä rakkaus Jeesukseen ja halu Hänen palvelemiseensa - ja siihen liittyen halu viedä ihmisten ulottuville hyvää sanomaa Jeesuksesta. Sellaisia uskovaisia - ihmisiä - enemmän Saarijärvelle(kin).

Söin iltapalaa ja join hopeateetä. Marja-Leena meni hiukan aikaisemmin nukkumaan kun oli väsynyt. Vettä satoi välillä, että katto "pohisi".

Lainailua:

"Paikallisseurakunta, hengellisen työn tekijät ja palvelujärjestöt

Kaikkialla Raamatussaon kehotuksia tukea Jumalan valtakunnan työtä. Vanhan testamentin pappien tuli saada tukea (4. Moos. 18:21), ja Uudessa testamentissa kehotetaan aivan yhtä selvin sanoin tukemaan hengellistä työtä. "Vanhimmat, jotka johtavat hyvin seurakuntaa, ansaitsevat sekä kunnioituksen että taloudellisen tuen, varsinkin ne, jotka tekevät työtä sananjulistajina ja opettajina" (1. Tim. 5:17). Kuinka moni hengellisen työn tekijä on joutunut jättämään työnsä riittämättömän kannatuksen vuoksi? Aivan liian moni.

Minulta ja Beviltä on kysytty, annammeko rahaa ainoastaan paikallisseurakuntamme kautta. Me olemme päättäneet antaa paikallisseurakuntamme lisäksi muillekin tahoille. Annamme säännöllisesti tuloistamme vähintään 10 prosenttia oman seurakuntamme työhön, koska uskomme, että se on konkreettinen osoitus siitä, että olemme sitoutunet seurakuntaamme. Annamme omastamme kuitenkin myös muille tahoille, joilta saamme opetusta. "Se, jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää (Gal. 6:6)" (Howard dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 97).

Siunausta!

Ps. "Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi" (Mark. 1:15). 

27.8.

Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia - minut houkutteli takapihalle ryypiskelemään, kun oli sininen taivas ja aurinko paistoi. Ilma oli raikas. Luin siellä Jeremian kirjaa. Sisällä Marja-Leena luki hartauskirjasta luvun. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Tuli katselluksi Pekingin kisoja.

Kävin hakemassa Emilian ja Danielin koulusta meille. Pyörillään hurauttelivat omaan kotiin asti ja siitä minun "kyytillä".

Söimme.

Terhi-Marja haki töistä tullessaan lapset meiltä.

Deniskin käväisi meillä töistä tullessaan. Se kun vain jatkuu tuo minun "kananmunajuttuni", jonka luulin jo olevan ohi. Se on se juttu, kun minulta löytyi se kananmunakotelo, jossa oli kananmunia tuolla ityärajalla. Maaliskuussa jo Venäjällä ollessani maksanut kertaalleen niistä tulleen sakon. Osa maksettu jo toiseenkin kertaan - ja vielä pitäisi maksaa. Vähän sekavaa.

Kävin 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Aurinkoista. Tulin himpun ennen 18 lenkiltä

18 jälkeen heti - suihkussa käytyäni - käpöttelin tuohon lähelle naapuriin hengelliseen kokoukseen. Pirkko Vesavaara oli puhumassa ja rukoilemassa Veikontuvalla. Se oli joulunajan tilaisuus - tulee ulos TV7:sta muistaakseni 19.12 Pirkko Vesavaaran "Herätys" -nimisenä ohjelmana. Hyvä tilaisuus, jossa oli myös hyvää musiikkia. 

Söimme iltapalaa ja joimme hopeateetä. Kynttilät paloivat. Iltapuoli oli pilvinen.

Teroltakin tuli viesti tuolta kaukaa maailmalta.

Ja lainaus - edellispäivien tapaan - jatkuu:

"KENELLE PITÄISI ANTAA?

Meitä kehotetaan antamaan omastamme kolmelle eri taholle. Se, kenelle ja kuinka paljon annamme, vaihtelee sen mukaan, mitä Jumala kunkin uskovan sydämelle laskee.

Perhe

Nykyaikana tämä antamisen alue on kokenut murheellisen iskun. Miehet eivät huolehdi vaimoistaan, vanhemmat laiminlyövät lapsiaan ja aikuiset lapset jättävät ikääntyvät vanhempansa oman onnensa nojaan. Tällainen välinpitämättömyys tuomitaan Raamatussa vakavasti. "Mutta se,joka ei huolehdi omaisistaan ja kaikkein lähimmäisistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi" (1. Tim. 5:8). Perheen ja sukulaisten tarpeista huolehtiminen on antamisessa etusijalla, eikä siinä pidä tehdä kompromisseja" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 96-97).

Siunausta!

Ps. "Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte; ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha" (Ef. 5:5,16).

26.8.

Lämmin päivä se oli tämäkin - ja taivas oli sininen, sekä aurinko paistoi. Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Takapihan puolelle hiissauduimme kahvikuppeinemme istuskelemaan. Siellä lueskelimme myös Raamattujamme - minä Jeremian kirjaa. Marja-Leena luki kohdan tälle päivälle hartauskirjasta. Rukoilimme - jonkun linnun laulaessa - takapihalla.

Pekingin MM-kisoja tuli katseltua. M-L haki Danielin 12 maissa ja Emilian 14 maissa koululta meille.

Söimme. Se on suuri kiitosaihe, että on ruokaa, jota syödä - kaikilla ei ole.

Iltapuolella veti taivaan pilveen. M-L meni kylälle kauppa-asioille. Minä 8.3 km hiljaiselle "kävelynomaiselle" lenkille eilisen hieronnan jälkeen. Vähän vesiä tihkutteli.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. Reenilän Jouko johteli. Hän kysyi laulujen jälkeen, että onko jollakin sydämellä sanoa jotakin. Minulla oli. Käytin puheenvuoron. 14 rukoilijaa. Poispäin kokouksesta ajellessani totesin, että yhtäkkiä sää muuttuikin ihan syksyisen tuntuiseksi. Oli aika pimeää, kun taivas oli pilvessä ja vettä tihkutteli. Lämpötila 17 astetta - menomatkalla 21.

"Lämmitysjuttu" on edennyt hyvin - tällä hetkellä uupuu vain 14 euroa.

Söimme iltapalaa ja joimme hopeateetä. Kynttilät paloivat pöydällä. 

Pieni pätkä lainausta jatkoksi:

"Antamisen tulisi olla ennakolta suunniteltua

Kun olin tullut uskoon, Bev kysyi minulta lähes joka sunnuntai: "Kulta, paljonko haluaisit antaa tällä viikolla kolehtiin?" Vakiovastaukseni oli: "Ei sillä ole niin väliä. Päätä sinä." Välinpitämättömän suhtautumiseni vuoksi en ollut sellaisella paikalla, että olisin saanut kokea antajalle tarkoitettuja siunauksia. Todellisen antamisen ilon tunteminen ja antamisen siunausten niittäminen edellyttää, että annamme ajatuksella. "Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa" (2. Kor. 9:7).

Antamiseen pitäisi sisältyä harkintaa, suunnittelua ja rukousta. Monet uskovat kuitenkin toimivat kuten minä ennen - he eivät ajattele antamista ennen kuin uhrikoppa tulee kohdalle.

Parhaan esimerkin ennakolta suunnitellusta antamisesta antoi Vapahtajamme, joka "häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset" (Hepr. 12:2)" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s.96).

Siunausta!

Ps. "Kaikki kansat, jotka sinä tehnyt olet, tulevat ja kumartuvat sinun edessäsi Herra, ja kunnioittavat sinun nimeäsi" (Ps. 86:9).

25.8.

Tällekin aamulle - ja päivälle - sitä sinistä taivasta ja auringonpaistetta riitti. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia.Luin Jeremian kirjaa.

11:ksi menin helluntaisrukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 3 rukoilijaa.

Paluumatkalla Rukoushetkestä kävin kuumalla urheilukentällä 8.2 km "kävelynomaisella" lenkillä. 1 km jaksoissa, väleissä "minimaalista" venyttrelyä. Lopussa 2 km jakso. 1.2 km siirtymäkävelyjä "tavallisesti" kävellen.

Kävin urheiluhierojalla.

Söimme. Marja-Leena siivoillut tänään, yms.

Illalla alkoi pilveillä - joka sekin tuntuu mukavalta - onhan auringonpaistetta saatu aika pitkä jakso.

Lainausta edellisten päivien jatkoksi:

"Antamisen tulisi olla erillinen talletus

"Pantava syrjään rahaa..." Jos sinun on vaikea seurata sitä, paljonko annat, harkitse erillisen säästötilin avaamista. Kutsumme Bevin kanssa omaa säästötiliämme "Herran tiliksi". Voit yhtä hyvin varata tähän tarkoitukseen jonkin astian, johon laitat annettaviksi tarkoitetut rahat.

Palkitsevinta rahojen syrjään laittamisessa on ollut se, miten jännittävää on rukoilla, että Jumala ilmoittaisi meille muiden tarpeista ja että olemme voineet sitten vastata noihin tarpeisiin" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 95).

Siunausta!

Ps. "Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa" (1. Tess. 5:17,18).

24.8.

Noustuani uuteen päivään - joka muuten oli jälleen sinisen taivaan ja auringonpaisteen päivä - söin aamupalaa ja join kahvia, sekä luin Jeremian kirjaa.

Vein Danielin pyörän meiltä heille. Ajelin Hankasalmen kautta Kangasniemelle, jossa ensin kotikylälleni ja siellä Heimolle ja Arjalle - velipojalle. Perillä olin 9.30 jälkeen. Matkalla oli hyvä olla rukouksen hengessä. Joimme kahvit ulkona. 

Menimme Heimon kanssa Rasaniemeen, josta hurautimme moottoriveneellä Mäntyluotoon katsomaan maastopalon jälkiä. Paloalue oli n. 2 aaria. Mökin portaasta sen reunaan oli 1 m 20 senttiä. Saunaan matkaa oli n. 7 m. Jumala on lähettänyt enkelinsä paikalle estämään sen suuremman alueen palamisen. Niinkuin eiliten jo kerroin, palokunta kävi sammuttamassa palon, jonka oli huomannut vastarannalla ollut tuttu mies. Eipä me siellä sen kauempaa oltu kuin että totesimme tilanteen. Ajelimme takaisin Rasaniemeen. Järvi kimalteli auringossa - ja oli lämmintä.

Palattuamme Heimolle, paistoi hän tänä aamuna tuotuja muikkuja. Tulihan niitä syötyä paljon - ihan siksi kun olivat hyviä. Kahvit joimme päälle. Arja oli mennyt töihin.

Tulin kotiin Kangasniemen kirkonkylän kautta. Kävin äidin luona siellä vanhainkodilla. Hän oli levänneen oloinen. Välillä kun katsoi silmiin oli niinkuin ennenkin. Rukoilimme Isä meidän rukouksen ja siunasin äitiä Herran siunauksella, sekä ns. apostolisella siunauksella. Ne tuovat äitiä aina tähän nykyhetkeen mielestäni enemmän. Sen näkee silmistä. Äiti piti kädestäni kiinni vielä aika tukevalla otteella - ei ole ihan kaikki voima entisen maatalon emännän kädestä kadonnut. Aika raskaita töitä hän jatkuvasti tekikin, vaikka on kooltaan kooltaan aika pieni ihminen. Kun sanoin, että lähden ajelemaan kotiin, niin äiti sanoi: Vie terveisiä kaikille!

Jyväskylän kautta ajelin kotiin Saarijärvelle, jossa lienen ollut heti16.30 jälkeen. Emilia ja Daniel olivat meillä koulun jälkeen. Mummin kanssa pyörillä polkivat koululta meille. Matkalla olivat syöneet eväitä. Ajelivat jo äidin kanssa meiltä kotiinpäin tullessani. M-L oli paistanut vohveleita ja makkaroita - enkä tietenkään malttanut pitää näppejäni erossa vohveleista, jotka kahvin kanssa kyllä maistuivat.

Jonkin ajan kuluttua lähdin 12.3 km "kävelynomaiselle" lenkille - Leuhunkosken Voimalaitoksen lenkille. Vähän alle 7 min/km-vauhtia. Aurinko paisteli. Sokeriarvot olivat hyvät palatessani - taisivat vohvelit tulla kulutukseen.

Iltapalaa ja teetä.

Seuraa lainausta:

"Antamisen tulisi olla säännöllistä

Meidän tulee antaa säännöllisesti: "Aina sapatin jälkeisenä päivänä." Säännöllinen antaminen auttaa meitä pysymään lähellä Kristusta" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 95).

Siunausta!

Ps. "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" (Apost. teot 2:41).  

23.8.

Tänäänkin kuumat ilmat jatkuvat - ja sininen taivas. Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia - ja takapihallehan sitä tuli kuppinsa kanssa mentyä istuskelemaan. Luin Jeremian kirjaa. 

11:ksi ajelimme Marja-Leenan kanssa helluntairukoushuoneelle kokoukseen. Nuotion Petri Marttyyrien ääni -järjestöstä oli puhumassa. Hänen vaimonsa lauloi. Tuulikki toi terveisiä reissustaan. Oli hyvä tilaisuus, jonka jälkeen oli alakerrassa kahvitarjoilu.

Palattuamme kotiin katselin 20 km kävelyn Pekingin MM-kisoista. 

Söimme - lohta ja kasviksia.

Kävin aurinkoisella urheilukentällä 10.6 km "Kävelynomaisella" lenkillä. Ensin 3 km, jonka jälkeen pienet venyttelyt. 1 km, jonka jälkeen käveleskelin 6 km: 200 m hiukan lujempaa ja 200 m tavallista kävelyä. Näitä vuorotellen. Lisäksi 600 m "siirtymäkävelyjä". Jalassa pieni side.

Paluumatkalla kentältä tuli tekstiviesti velimieheltäni - Heimolta. Siinä luki: Oletko kuullut, että Mäntyluodossa on ollut tulipalo? Enpä ollut. Soitin hänelle. Kertoi tänään kuulleensa, että siellä oli palanut torstaina. Rakennuksille ei ollut tullut vahinkoa. Joku oli vastarannalta nähnyt tulipalon ja soittanut palokunnan, joka kävi sammuttamassa tulen. Mistäpähän olisi voinut syttyä? Sitä en ainakaan minä vielä tiedä. Huomenna meinaan mennä - jHs - käymään siellä Heimon kanssa.

Söimme iltapalaa ja joimme hopeateetä.

Jatkanpa lainausta:

"Antamisen tulisi olla henkilökohtaista

Antaminen on jokaisen kristityn etuoikeus ja velvollisuus, olipa hän nuori tai vanha, rikas tai köyhä. "Kunkin teistä on..." Antamisen tuomat edut on tarkoitettu jokaisen nautittavaksi.

Vuosia sitten tapasin erään henkilön, joka rakasti antamista. Oli ilmiselvää, että hän sai antamisesta suurta iloa. En ollut koskaan tavannut sellaista ihmistä. Kun tutustuimme paremmin, minulle selvisi, miten hänestä tuli iloisempi antaja. Hänen vanhempansa antoivat aikanaan runsaskätisesti tarvitseville ja opettivat lapsilleen saman tavan. Sen seurauksena hän nautti edelleen antamisesta tavalla, jonka vain harvat kokevat" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja sana 2011, s. 95).

Siunausta!

Ps. "Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva. Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne" (Mark. 11:24,25).

22.8.

Tänäänkin sitä on riittänyt - sinistä taivasta ja auringonpaistetta.. Lämpöäkään ei ole puuttunut. Noustuamme lauantaihin söimme aamupalaa ja joimme kahvia - net oli taas mukava kiikuttaa takapihan puolelle ja syödä eväänsä siellä. Luin Jeremian kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta luvun tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.

Söimme.

13 jälkeen lähdimme liikenteeseen. Jätin M-L:n "Terhien" - ts. Kuzminien - kohdalle, josta hän lähti Terhi-Marjan, Emilian ja Danielin kyydissä "Timoille" vattuun - eli vadelmia keräilemään. Minä ajelin lapsensiunaustilaisuuteen - Tanjalle ja Akille - 14:ksi. Osuutenani oli siellä pitää pieni puhe ja johtaa pienen miehenalun - Jumalan lahjan tälle perheelle - Onni Benjaminin siunaushetki. Muutakin hyvää ohjelmaa oli - ja oikein hyvät tarjoilut. Oli kaikinpuolin lämminhenkinen, kodikas, juhlahetki. Tietenkin - tällainen kuin olen kuin olen - jaoin ennen lähtöäni paikallaolleille vihkosia: Jumalalla on sinulle asiaa - tietenkin luvan perästä. Siunausta koko perheelle! Oli etuoikeus olla mukana juhlassa!

Ajelin suoraan lapsensiunaustilaisuudesta "Timoille" - tai tarkasti ottaen sinne, missä olivat keräämässä vattuja. Suunnilleen ajattelin paikan, jossa voisivat olla - kävelimme nimittäin sillä suunnalla edellisellä käynnillä. Pia, Milena ja Daniel tulivat jo kävellen vastaani kotiin päin marjapaikasta. M-L, Teerhi-Marja, Emilia ja Timo olivat vattupuskissa keräilemässä auringonpaahteessa. Vaihdoin juhlavaatteet toisiin ja ennätin puolisen litraa kerätä ennen kuin lähdimme pois. Menimme Timolle. Siellä söimme makkaroita, salaattia, piirakkaa, jätskiä ja kahvia - ainakin. Poislähtiessä katseltiin paikkaa johon nousee puuliiteri. Siinä on jo perustukset valmiina - pian on varmaan koko liiterikin valmiina. Timo näkyy olevan aika aikaansaapa mies. Samaa kyllä sanoisin Terhi-Marjasta ja Terostakin - eivätkä jää jälkeen heidän puolisonsakaan. Totta mikä totta. Terhi-Marja ja Emilia lähtivät vähän ennen meitä. Daniel tuli mein kyydissä.

Palattuamme kotiin laitoin lenkkitossut jalkaan. En olekaan vielä tällä viikolla niin tehnyt tuon toisessa jalassa olevan haavan ja turvotuksen takia. M-L on hoitanut sitä niin hyvin, että päätin lähteä kokeilemaan, miltä se tuntuu, vaikka siinä vielä on side. Kävin urheilukentällä 6.8 km "juoksunjakävelynsekaisella" lenkillä. Hyvin se onnistui. Huomennahan sen näkee, miltä jalka tuntuu. Sää oli lämmin ja aaurinkoinen. Vähän alkoivat jo varjot olla kentällä. 20.30 tulin kotiin

Kävin saunan löylyissä. Takapihalla oli mukava vilvoitella.

Söimme iltapalaa ja joimme hopeateetä.

Lainailu jatkuu:

"ANTAMISEN TAPA

Paavali kirjoitti kolmannella lähetysmatkallaan korinttilaisille tulevasta keräyksestä vainotuille Jerusalemin uskoville. "Kunkin teistä on aina sapatin jälkeisenä päivänä pantava syrjään rahaa sen mukaan kuin hänellä on varaa, jottei keräystä pantaisi toimeen vasta kun olen tullut sinne" (1. Kor. 16:2). Nämä sanat toimivat käytännöllisinä antamista koskevina ohjeina" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 94).

Siunausta!

Ps. "Sitten vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niinkuin teidän keskuudessanne, ja että me pelastuisimme nurjista ja häijyistä ihmisistä; sillä usko ei ole joka miehen" (2. Tess. 3:1,2).

21.8.

Nousimme jälleen auringonpaisteeseen ja siniseen taivaaseen. Eilen illalla oli vähän pilveäkin taivaalla - ja ne olivat hienon värisiä auringon paistaessa niihin laskiessaan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia - takapihalla oli mukava niitä nauttia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Eilen illalla Eelis Teronpoika soitteli mummille ja kyseli häneltä meidän molempien isän ja äidin nimiä ja heidän isiensä ja äitiensä nimiä - koulutehtävä.

11:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - kolme rukoilijaa. Paluumatkalla kävin kaupassa.

Daniel polki pyörällä koulusta meille - Emilia meni kaverinsa synttäreille. Saimme pienen mopon käyntiin. Daniel sillä ajaa huruutteli pitkin piha-alueitamme - ja onhan täällä tilaa ajeleskella. Välillä vetelimme mopoa käyntiin, kun sammui. Poljeskelin samalla siellä takapihalla kuntopyörää n. 45 min. - jäykkyydellä 6 26 min. jäykkyydellä 7 19 ja risat. Kipeä ison varpaan seutu sallii pyörän polkemisen. Lämmintä piisasi.

Terhi-Marja kävi hakemassa töistä tullessaan poikansa meiltä. Joimme kahvit/mehut. M-L on leiponut tänään pullaa ja kakkua - eli huushollissa on leijaillut hyvät tuoksut. Eikä maistelemisisltakaan ole vältytty.

18:ksi ajelimme M-L:n kanssa Vapaakirkkoon. Siellä oli tilaisuus, jossa oli sellainen puhuja, että näin jälkeenpäin ajateltuna ei kannattanut olla pois. Hän oli 44 v. pastori Jacob Marineni, Intiasta, jolla on vaikuttava elämäntarina, sekä vaikuttava Jumalan siunaama, kasvava, palvelutehtävä. Meidänkin mukaamme lähti tilaisuudesta yhden orpolapsen kuva - hänestä tuli meille kummilapsi. Suosittelen tutustumaan hänen palvelutyöhönsä Agape Intia ry:n - joka on v. 2005 perustettu suomalainen yhteiskristillinen yhdistys - nettisivuilta www.agapeintia.net. Yhdistyksen tarkoituksena on auttaa kansallista evankelioimis- ja avustustyötä Intiassa. Käytännössä tämä tapahtuu tukemalla tohtori Jacob Marinenin perustaman Gospel for Tribals Social Service Society- järjestön (GTSSS) toimintaa. Kun kuunteli tilaisuudessa - ja tutustuu heidän työhönsä - kokee, että Jumala on vahvasti mukana työssä. Heidän tavoitteenaan on mm. seuraavanlaisia asioita v. 2020 mennessä: Perustaa 2000 seurakuntaa, rakentaa 2000 kirkkoa, kouluttaa 2000 lähetyssaarnaajaa, huolehtia 5000 orvosta, tehdä 5000 porakaivoa, rakentaa lähetyssairaala, saada toimintansa omavaraiseksi paikallisella tuella, nähdä Kristuksen kunnia kansakuntansa keskuudessa. Jumala siunatkoon tuon(kin) työn jatkossakin.

Musiikissa tilaisuudessa olivat Marja-Liisa Oikari, Kari Hiekkavirta ja Saara Mörsky - sitä oli ilo kuunnella. Lämminhenkisen tilaisuuden johteli seurakunnan pastori Pekka Mäkelä, joka lopussa pyysi minutkin muutaman muun kanssa siunaamaan pastori Jacob Marinenia.

Mukava oli tavata taas tuttuja Vapaaseurakunnassa - olemme jälleen kaikki niin omissa lammaslaumoissamme, että on vähän kanssakäymistä Saarijärvellä.

Palailtuamme hyvästä tilaisuudesta kotiin, söimme iltapalaa ja joimme hopeateetä. 

Jatkan lainailua tärkeästä aiheesta:

"Paljonko meidän pitäisi antaa?

Jotta saisit vastauksen tähän kysymykseen, nöyrry Herran edessä. Etsi vilpittömästi Hänen tahtoaan omaan elämääsi. Bev ja minä olemme miettineet ja rukoilleet paljon sitä, paljonko meidän tulisi antaa. Olemme tulleet siihen tulokseen, että annamme vähintään kymmenykset. Sen lisäksi annamme sen mukaan, kun Jumala antaa meille varoja tai ohjaa meitä" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 94).

Siunausta!

Ps. "Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä" (Sananl. 9:10).

20.8.

Vieläkin ne jatkuvat - sinisen taivaan ja auringonpaisteen aamut ja päivät. Lääkäri soitteli aamulla - soittoaika nääs - verikokeiden tuloksista. Pitkäaikaissokerin lukema on tullut oikeaan suuntaan - eli alaspäin. Luin Jeremian kirjaa - ja menin vielä uudelleen nukkumaan. Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Edellisenä yönä ei oikean jalan ison varpaanseutu ollut kipeän tuntuinen. Turvoksissa se on ja jonkinverran tulehtunut - senkin huomaa sokeriarvoissakin. Jatkoin Jeremian kirjan lukemista. Marja-Leena luki hartauskirjasta paikan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä

13 maissa menin vastaan koululaisia - Emiliaa ja Danielia. Tulivat pyörillään kotiinsa ja siitä minun kyydissä meille. 

Söimme.

Käytimme Emiliaa ja Danielia uimassa Summassaaren uimarannassa. Oli muitakin uimareita. Aurinko paistoi kuumasti, järvi kimalteli ja lapset nauttivat. Jätimme lapset kotiin - äitikin tuli juuri töistä.

Joimme pullakahvit.

Poljeskelin "Kettler Poloa" - kuntopyörää - 46 min. takapihalla auringossa: 33 min. jäykkyydellä 6 ja 13 min. jäykkyydellä 5 (janalla 1-10). Kun en pääse lenkille, niin pyörää voin polkea. M-L keräsi mustia viinimarjoja ja vähän vadelmia pihan ääriltä.

Söimme iltapalaa.

Aiemmin puheena olleesta "lämmitysprojektista" puuttuu 114 euroa.

Siirrymme "lainausosastolle" - siis jatkan lainatuin tekstein:

"ANNETTAVA MÄÄRÄ

Tutkitaan seuraavaksi, mitä Raamattu sanoo siitä, paljonko meidän pitäisi antaa. Vanhan Testamentin aikana annettavaksi vaadittiin kymmenyksiä eli 10 prosenttia ansioista. Kun israelilaiset rikkoivat tätä käskyä, sitä pidettiin Herralta varastamisena. Kuuntele Jahven vakavia sanoja Malakian päivinä: "Voiko ihminen riistää jotakin Jumalalta? Sitä te kuitenkin yritätte. Mitä me sinulta riistämme? te kysytte. Kymmenyksiä ja uhrilahjoja! Kirous on teidän osananne, koska te kaikki, koko kansa, petätte minua" (Mal. 3:8-9).

Kymmenysten lisäksi heprealaisten oli määrä antaa uhrilahjoja. Herra oli myös antanut tiettyjä määräyksiä köyhistä huolehtimiseen. Esimerkiksi joka seitsemäs vuosi kaikki velat annettiin anteeksi, ja tarkat säännöt säätelivät sadonkorjuuta siten, että köyhät saattoivat kerätä pellolta itselleen ruokaa.

Uudessa testamentissa kymmenysten maksamisesta ei selvästi luovuta eikä siihen erityisesti kehoteta. Sen sijaan opetetaan antamaan suhteessa saamiimme aineellisiin siunauksiin, ja erityisesti siinä kehotetaan antamaan uhrimielellä.

Kymmenyksissä tai muissa kiinteissä prosenttiosuuksissa on etuna se, että ne ovat suunnitelmallinen tapa antaa ja annettava summa on helppo laskea. Vaarana kymmenyksissä on se, että niitä on helppo alkaa pitää maksettavana laskuna muiden joukossa. Mikäli emme anna rakastavasta sydämestä, asetamme itsemme asemaan, jossa emme voi ´saada sitä siunausta, jonka Herra on varannut antajalle. Toinen mahdollinen vaara on se, että kun kymmenykset on maksettu, antamiseen kohdistuvat vaatimukset on mielestämme täytetty. Monille kristityille kymmenysten tulisi olla antamisen alku, ei sen yläraja.

Sanassa ei selvästi sanota, paljonko meidän pitäisi antaa. Uskon, että tarkkojen ohjeiden puuttuminen johtuu siitä, että annettavaa summaa koskevan päätöksen tulisi perustua henkilökohtaiseen jumalasuhteeseemme. Kun etsimme Hengen johdatusta rukoilemalla säännöllisesti, antamisesta tulee jännittävä seikkailu.

Abernathyn perhe on tästä hyvä esimerkki. Heillä oli aiemmin kenkäkautta. Perheenjäsenet olivat rukoilleet, että Jumala ohjaisi heidän antamistaan. Rukoillessaan he kokivat Wilsonin perheen tarvitsevan heidän apuaan, koska kouluvuosi oli alkamassa. Perhe päätti antaa kullekin perheen viidelle lapselle kahdet kengät. Sitä he eivät tienneet, että Wilsonin lapset olivat rukoilleet juuri kenkiä.

Eräänä iltana perheen lapset rukoilivat jälleen kenkiä ruokapöydän ääressä. Kun he olivat päättäneet rukouksen, heidän äitinsä sanoi: "Teidän ei tarvitse enää pyytää Herralta kenkiä. Hän on vastannut rukouksiinne." Kengät tuotiin heidän eteensä pari toisensa jälkeen.

Kun kaikki kengät oli tuotu lasten eteen, lapset ajattelivat, että Jumala piti kenkäkauppaa! Olisitpa nähnyt ällistyksen Abernathyn perheenjäsenten kasvoilla, kun he saivat kokea, miten Jumala ohjasi heidän antamistaan rukouksen salaisuuden kautta" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 93-94).

Siunausta!

Ps. "Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen..." (Ps. 37:5).

19.8.

Sinisen taivaan ja auringonpaisteen päivät saivat jatkoa tänäänkin. Nousin "hyvissä ajoin". "Haavoittunut" isonvarpaan seutu oli kipeän tuntuinen yöllä. Söin aamupalaa ja luin Jeremian kirjaa.

10:ksi menin diabeteshoitajalle, jolle oli aika tänään. Samalla hän halusi katsoa haavan varpaantyvessä. Soitteli lääkärille, joka lupasi kirjoittaa antibioottia - ovat tarkkoja, ettei tule "pideltäviä", kun on verensokerin kanssa "vähän ongelmia". 

Palattuani kotiin jatkoin vähän aamupalaa. Marja-Leena luki paikan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Söimme.

14 maissa kävin hakemassa Emilian meille koulun jälkeen - ajeli pyörällä kotiinsa asti, josta tuli kyytiini. 

Mummi takapihalla kaatoi kastelukannusta vettä Emilian päälle - ei tarvinnut uimaan lähteä. On ollut kuuma päivä. 

Kävin kylällä hakemassa apteekista lääkärin määräämät antibiootit.

Poljeskelin "kettleriä" - kuntopyörää - 30 min. takapihalla auringossa. Jotakin "hikiliikuntaa" lenkkeilyn tilalle tällä hetkellä.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukouisiltaan, jossa puhuin - Toikkasen Pentti, joka johteli tilaisuuden, oli pyydellyt tässä jokin aika sitten. 11 rukoilijaa.

Söimme iltapalaa ja joimme hopeateetä. 18-19 astetta lämmintä 21 jälkeenkin.

Lainausta:

"Aineellisia siunauksia

Kun antamiseen asennoidutaan oikealla tavalla, antajalle koituu siitä aineellisia siunauksia. Sananlaskuissa 11:24-25 sanotaan: "Antelias antaa ja rikastuu yhä, saituri kitsastelee ja köyhtyy. Joka toista ruokkii, syö itse kyllin, joka tarjoaa vettä, saa itse juoda."

Lue huolella 2. Korinttolaiskirje 9:6-8: "Joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. ... Hänellä on teille annettavana runsaasti lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää." Näissä jakeissa opetetaan selvästi, että antamisesta seuraa omaisuuden lisääntymistä., mutta katso tarkasti, miksi Herra antaa omaisuuden lisääntyä: "Niin että ... voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää." Seuraava kuva havainnollistaa sitä, miten Herra antaa omaisuutemme kasvaa, niin että voimme antaa enemmän ja samalla saada sen mitä itse tarvitsemme.

---> ANTAMINEN ---> TARPEET TÄYTTYVÄT ---> OMAISUUS LISÄÄNTYY" (ympyrä, kiehisen vuolijan huomautus).

(Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 92).

Siunausta!

Ps. "Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi" (Ps. 66:18).

18.8.

Ei muuta kun sininen taivas tänäänkin - vailla pilviä. Aurinko paistoi silloin tietenkin "täydeltä terältä". Eiliten vesurilla satutettu oikean jalan isonvarpaan seutu oli yöllä kipeä. Onhan sitä ollut varottava tänään muutenkin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. 

Ajelin 11:ksi helluntairukoushuoneen alakertaan Päivärukoushetkeen - 5 rukoilijaa paikalla.

Marja-Leena meni 12:ksi pyörällä Danielia vastaan koulusta. Tulivat molemmat pyörällä meille.

Saimme pienen mopon käyntiin, sillä Daniel huristeli pihapiirissämme tiettyä reittiä. M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.

Kävin tavoittamassa Emiliaa 14 maissa koululta, mutta oli ehtinyt jo lähteä pyörällä kitkuttelemaan meille. Olisimme jättäneet pyörän heille. Ei pitänyt Emilia pitkänä matkaa - n. 3.3 km.

Söimme hyvää kasvissosekeittoa.

Daniel ja Emilia ajelivat mopolla vuorotellen.

M-L pesi takapihalla mattoja painepesurilla pressun päällä.

Denis kävi hakemassa lapsukaiset meiltä töistä tullessaan.

Illemmalla poljeskelin pyörää takapihalla - tosin kuntopyörää - 1 h 3 min. Ensin 21 min. jäykkyydellä 5, jatkoin 21 min. jäykkyydellä 6 ja jatkoin 21 min. jäykkyydellä 10 (jäykkyydet janalla 0-10). Kun en nyt lenkilkle pääse, niin piti vähän pyöräillä - se on myös hyvä tapa laskea verensokeria. Siihen tepsii kaikenlainen liikunta - myös ns. hyöty-sellainen.

M-L jatkoi matonpesua miltei 21 asti. Nyt kyllä matot kuivuvat.

Iltapalaa ja hopeateetä.

Jatkan hyviä lainailujani:

"Investointeja iankaikkisuuten

Matteuksen evankeliumissa 6:20 sanotaan: "Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta." Jeesus kertoo tässä, että on olemassa "Taivaallinen säästöpankki". Hän haluaa meidän tietävän, että voimme investoida iankaikkisuuteen.

Paavali kirjoitti: "Ei niin, että haluaisin lahjaa, vaan minä haluan teidän hyväksenne karttuvaa hedelmää" (Fil. 4:17). Meillä jokaisella on kirjaimellisesti tili taivaassa. Saamme nauttia sen varoista ikuisesti. Raamattu opettaa, että emme voi viedä maan päältä mitään mukanamme, mutta voimme tehdä talletuksia taivaalliselle säästötilillemme kuolemaamme saakka.

Randy Alcorn kuvaa erinomaisessa kirjassaan Money, Possessios and Eternity (Raha, omaisuus, iankaikkisuus), miten viisasta ja arvokasta on tehdä iankaikkisia investointeja.

Kuvitellaan, että elät Amerikan sisällissodan loppuaikaa. Asut etelävaltioissa, mutta todellinen kotisi on pohjoisessa. Etelässä ollessasi olet saanut kerättyä melkoisen summan etelävaltioiden valuuttaa. Oletetaan, että tiedät pohjoisvaltion voittavan pian sodan. Mitä sinun olisi tehtävä etelävaltioiden valuutalle?

Kysymykseen on vain yksi viisas vastaus. Muuttaisit etelävaltioiden rahat pohjoisvaltioiden valuutaksi - ainoaksi valuutaksi, jolla on sodan jälkeen arvoa. Pitäisit itselläsi vain sen verran konfederaation rahaa, että ne riittäisivät perustarpeisiisi lyhyeksi ajaksi ennen sodan loppumista.

Samalla tavoin tämän maailman valuutta käy arvottomaksi, kun kuolemme tai kun Jeesus tulee takaisin, mikä on väistämätöntä. Suurten maanpäällisten rikkauksien kerääminen tämän kohtalon edessä on sama kuin kokoaisimme säkkikaupalla konfederaation valuuttaa.

Ainoa valuutta, jolla on arvoa taivaassa, on tämänhetkinen palvelutyömme ja runsas antamisemme Hänen valtakuntansa rakentamiseksi. "Se ei ole hullu, joka antaa sen, mitä hän ei voi pitää voittaakseen sen, mitä hän ei voi menettää." (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 90-91).

Siunausta!

Ps. "Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myöskin ymmärrykselläni; minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myöskin ymmärrykselläni" (1. Kor. 14:15).

17.8.

Nythän se vasta kesä alkoikin - sininen taivas ja auringonpaiste. Marja-Leena - joka nousi ennen minua - sanoi olleen aamulla aikakin lailla sumua, kun meni Emiliaa ja Danielia kouluun laittamaan. Aamupalan ja kahvin jälkeen luin Jeremian kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

M-L alkoi peseskellä mattoja - painepesurilla. Minä menin tuonne aika lähellä olevaan rankapaikkaan. Karsiskelin ja heittelin kasaan. Koettaessani lyödä yhtä paksua haaraa yhdestä puusta poikki, siirtyikin jännityksellä oleva puu pois kohdaltaan ja vetäisin kovalla voimalla nahkasaappaaseen. Siihen osui vesurin kärki - ja reikähän siihen tuli. Ison varpaan nivelen aivan takapuolelle, jalan sivulle, sattui aikalailla. Ajattelin kuitenkin, että ei se varmaan jalkaan asti osunut. Denis tuli käymään ennen 11.30 siellä - kun oli taukoa töistä. Sanoi hakevansa Danielin koulusta ja menevänsä hänen kanssaan mustikkaan. Minäkin lähdin kotiin lähteäkseni heidän kanssaan mustikoita hakemaan.

Kun kotona heitin kengät jalasta, huomasin sukan olevan veressä. Jalassa olikin aika  syvä haava. M-L laittoi siihen siteen. Söin.

Heti 12 jälkeen tulivat Denis ja Daniel. Ajelimme mustikkapaikkaan. Turverekka oli tukkinut sivutien kun purki lastiaan. Kiersimme toiselta kautta marjapaikkaan. Danielilla oli sellainen pieni lasten poimuri - sammakon näköinen, jonka suusta marjat menivät poimuriin. Hyvin poika keräsi mustikoita - olisiko pari ja puoli litraa. Enpä minäkään ämpäriä täyteen saanut - Denis vetäisi samassa ajassa kaksi ämpärillistä. Ei oltu kauaa aikaa, kuin Deniksen piti mennä jatkamaan töitä. Danielilta ostin mustikata vitosella - sellauisen hinnan laittoi. Joimme meillä kahvit marjasta tultuamme. Daniel jäikin meille. M-L oli hakenut Emilian 13 koulusta meille. Laittoi uuden siteen minun jalkaan. Oli tullut kipeäksi nivelen kohdalta varvas ja turvoksissa. Pidin kylmää käärettä siinä. 

M-L jatkoi mattojen pesua. Terhi-Marja haki lapset töistä tullessaan. Menivät lapsikuoronharjoituksiin. Sen jälkeen saapuivat meille mustikoita puhdistamaan. Denis, Terhi-Marja ja M-L siinä hommassa olivat takapihalla. Aurinko paistoi. Laitoin takapihan laavun tulipaikkaan tulen ja paistelin makkaroita, joita porukalla söimme leivän ja maidon kanssa. Mukavan lämmin sää.

Lainausta:

"Luonteemme kehittyy

Taivaallinen Isämme haluaa lastensa muuttuvan Poikansa kaltaisiksi. Kristuksen luonto on epäitsekäs. Valitettavasti ihmisluonto on itsekäs. Eräs tärkeimmistä tavoista, joilla muutumme Kristuksen kaltaisiksi, on se, että otamme antamisen tavaksi. Joku on sanonut: "Kymmenykset eivät ole Jumalan tapa kerätä rahaa; se on Jumalan tapa kasvattaa meitä Poikansa kaltaisuuteen." Hän tietää, että jotta meistä voisi tulla niitä ihmisiä, joiksi Hän on meidät tarkoittanut, meidän täytyy oppia jakamaan omastamme. Jos emme sitä tee, meille sisäänrakennettu itsekkyys kasvaa ja alkaa hallita meitä.

"Ääriesimerkki on Howard Hughes. Nuoruudessaan Hughes eli huoletonta elämää, rakasti juhlimista ja kauniita naisia eikä mielellään antanut omastaan. Kun hän vanhempana peri suuren omaisuuden, hän muuttui yhä tarkemmaksi rahoistaan. Hän antoi vaurautensa muodostua yhä korkeammaksi muuriksi itsensä ja muiden välille. Viimeisinä vuosinaan hän eli omissa oloissaan erakkona, jonka elämä keskittyi bakteerien ja ihmisten välttelyyn."

George Müller oli täysi vastakohta Hughesille. Myös Müller peri suuren omaisuuden, mutta toisin kuin Hughes, hän otti elämäntavakseen anteliaisuuden ja jakamisen. Hän omistautui palvelemaan muita heidän tarpeissaan. Jakamisesta syntyy todellista elämää. Se on tehokkain vastalääke ihmisen ahneuteen. "Kehota heitä ... jakamaan anteliaasti omastaan muille ... niin että voittavat omakseen todellisen elämän" (1. Tim. 6:18-19).

(Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 89-90).

Siunausta!

Ps."Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki" (Ps. 51:12).

16.8.

On taasen sunnuntai. Noustessamme siihen oli sininen taivas ja auringonpaiste. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Jeremian kirjaa.

11:ksi ajelimme Marja-Leenan kanssa Uuraisten Helluntaitemppelille kokoukseen. Terhi-Marjakin oli siellä perheineen - ja tietenkin Timo, kun kuuluvat seurakuntaan. Tilaisuuden johteli Päivi Paananen, joka minut ja Terhi-Marjankin pyysi tilaisuuteen, joka oli lähetyskokous. Aiheena oli erityisesti Venäjän työ. Puheenvuoroja käyttivät Terhi Tukiainen, Terhi-Marja Kuzmin, Timo Kuusjärvi ja minä lopuksi. Kullakin henkilökohtainen - itse valittu - näkökulma asiaan. Itse toin esille kokemusteni kautta suomalais-ugrilaisten kansojen haasteen.

Tilaisuudesta ajelimme Höytiälle, Timolle. Siellä oli aurinkoisen ilopillerin, pikku-Milenan, 1 v synttärit. Hetipä mentyämme saimme syödä hyvät ruuat. Paikalla olivat meisdän - mummin ja vaarin - lisäksi täti - Terhi-Marja perheineen, sekä myöhemmin saapunut eno - Haapalan Tero perheineen, sekä mamma -Haapalan Raija. Mukava oli pientä päivänsankaria seurailla - ja hänen edesottamuksiaan lahjojen kanssa. Ennen juhlakahvien ja kakkujen kimppuun käymistä kävimme Timon - joka nukutti Milenaa vaunuissa - ja Deniksen kanssa kävelemässä kolmisen kilometriä aurinkoisella tiellä. Samalla kävimme tutustumassa yhden - tarinoiden mukaan - mielenkiintoisen miehen - nyt jo kuolleen - asuinsijoihin. Monenlaisia ihmiskohtaloitahan tämä elämä kätkee sisäänsä. Juhlakahvit kakkuineen maistuivat liiankin hyvin. Mukavathan olivat synttärit Milenalla.

Palattuamme kotiin "vetelin vähän aikaa lonkkaa" sohvalla. 

Kävin urheilukentällä 8.4 km "kävelynomaisella" lenkillä. Aurinko paistoi ja oli lämmintä parikymmentä astetta - tosi nalkoi jo vähän laskea. Kävelin 1 km jaksoissa, km-ajoin 8.11., 7.00., 6.45., 6.24., 6.00., 5.23., 7.06. Alkuväleissä vähän venyttelin. Siirtymäkävelyjä kilometrien välissä oli yhteensä 1400 m.

Söimme iltapalaa ja joimme hopeateetä.

Lainaamista jälleen:

"Pääsemme lähemmäs Jumalaa

Ennen kaikkea antaminen kääntää huomiomme ja sydämemme Kristukseen. Matteus 6:21 kertoo: "Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi." Tämän vuoksi on niin tärkeää antaa jokainen lahja tietoisesti Jeesukselle Kristukselle. Kun annat lahjasi Hänelle, sydämesi lähestyy automaattisesti Herraa" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 89).

Siunausta!

Ps. "Muuan nuori mies todisti eräässä Moodyn kokouksessa, että hän oli jo viisi vuotta saanut halleluja-hengessä viettää kirkastusvuorijuhlaa. Moody keskeytti ja kysyi: "Montako sielua olette tuona aikana johdattanut Jumalalle? Yhdenkö? Ettekö yhtään? Siinä tapauksessa olette ollut liian korkealla" (Jukka Rokka: Lupausten aarrekammiot, Ristin Voitto 1976, s. 88-89).

Ps. Ps. "Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustyaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas" (1. jOH. 2:1).