29.2.

Maanantai. Karkauspäivä, joka vuodesta 2000 alkaen on ollu tämä päivä - ja sitä ennen 24.2. Noustessamme uuteen päivään oli pakkanen 1 - 2 asteen välissä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen evankeliumia. Marja-Leena luki paikan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Ajelin Kekkilän kyläyhteisöön - Pyhäjärven rantamien osaan. Lähellä koulua olevasta Kekkilän talosta nimensä saanut kylä on ollut Ruotsi-Suomen aikaan tunnettu kauppapaikka. Siellä on pidetty mm. papiston markkinoita, joihin tultiin laajemmaltakin alueelta - niihin markkinoihin ei tavallinen rahvas osallistunut. Jakelin kutsuja to. 3.3. klo 18.30. Kekkilän kylätuvalla - ei kylätalolla, niinkuin jossakin ilmoituksessa luki - olevaan KYLÄILTAAN. Teemana kyläillassa on "On Yksi Nimi ylitse muiden..." - ei Yksi nimi ylitse muiden, niinkuin jossakin ilmoituksessa oli tuollainen "vapaampi sovellus". samalla jakelin myös Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia, sekä lehtiä. Infoa tilaisuudesta tuossa blogin oikeassa reunassa. Tervetuloa mukaan! Pyydä tuttuja ja tuntemattomia kanssasi! Matkalla kuuntelin C-kasetilta Kalevi Lehtisen saamaa näkyä, jossa tälle tunnetulle evankelistalle näytettiin millaista on kun ihminen joutuu helvettiin. Kävi ilmi, ettei sen paikan kauheutta voida sanoin kuvata. Jumala antakoon meille omilleen voimakkaampaa näkyä siitä tehtävästä, jonka Jeesus on meille antanut.

Palattuani kotiin söimme.

Ruuan jälkeen hiihtelin pihassa hiljakseen - sen, että olin liikkeessä - 3 km 150 m, odotellessani M-L:aa, Lähdimme hiihtelemään. Ajelimme sukset autossa "Terhien" vuokra-asunnon tienoville - Emilia juoksi luoksemme - josta lähdimme hiihtelemään n. 1 h lenkin. Latu oli hyvä. Pakkasta n. 3 astetta. 

Palailtuamme kotiin hiihtoreissulta, olivat Terhi-Marja ja Denis meillä. Tulostelivat jotain. Emilian ja Danielin olivat vieneet laskettelemaan Paavonrinteeseen. Joimme kahvit. Sen jälkeen menin hissukseen työntelemään ohutta lumikerrosta pihatieltämme. Denis hali lapset rinteestä meille.

Iltapalaa.

Poljeskelin kunto/sokeri/rukouspyörää 60 min. yhtäjaksoisesti.

"... Vanhurskaiden uskovien palavilla ja toimivilla rukouksilla on suuri voima. Jumala vihaa vierasta tulta. Me emme saa koskaan yrittää keinotekoisesti luoda palavuuden tunnetta. Vältä kaikkea, joka on mekaanista ja pintapuolista. Vältä tavanomaista ja epäkunnioittavaa. Epäile kaikkea helppoa ja halpaa, aivan kuin teet ostaessasi jotain kaupasta. Jätä kaikki näytelmän ohjaajat ja kuiskaajat sinne, missä rukoillaan liturgisia yhteisrukouksia. Kun olet Jumalan kanssa, ole Hänen kanssaan yksin. Aloita hiljaisuudessa. Puhu yksinkertaisesti. Kuuntele nöyränä. Älä koskaan lähde pois ilman tietoista keskustelua. Meidän ei pidä taivutella Jumalaa, sillä Hän harjoittaa ja valmentaa meitä. Kaikissa tilanteissa vuodata sielusi Hänelle rukouksessa ja anomisessa kiitoksen kanssa. Jos Henki vaikeroi esirukouksessa, älä pelkää rukoustuskaa. Jumalan valtakunnassa on siunauksia, jotka vuotavat vasta, kun palava sielu niitä anoo.

Eräs saarnaaja kertoi pyhäkoulunopettajasta, joka oli luopunut toivosta luokkansa suhteen ja pyysi siksi vapautusta tehtävästään. Saarnaaja suostutteli opettajaa jatkamaan ja lupasi, että hän rukoilisi salassa joka päivä kolmen kuukauden ajan jokaisen pojan puolesta. Lopulta jokainen pyhäkoululuokan poika pelastui ja neljästä tuli aikuisena voimallisia saarnaajia!" (Samuel Chadwick: Rukouksen tie. Saarnaaja, joka poltti saarnansa ja syttyi itse Pyhän Hengen tulesta, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY, s. 69-70).

Siunausta!

Ps. "Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret" (Jes. 40:28).

28.2.

Noustuamme uuteen päivään - ja meillähän olivat siihen nousemassa myös hiihtolomaansa aloittelevat Timonpoika, Miro, sekä hänen kaverinsa, Juuso - söimme aamupalaa ja joimme kahvia. No, eiväthän pojat sitä juoneet, koska eihän se ole kaikkien mielestä hyvää, eikä edes terveellistäkään. Reippaita poikia - vaikka viime yönä taisivat kolmeen asti valvoakin. Pitäähän sitä nyt lomalla edes saada valvoakin. Pakkasen puolella oli 1.9 astetta. Lähettelin nimipäiväonnittelut yhdelle pienelle Onnille - jota sain olla siunaamassakin - sekä toisellekin, vähän isommalle Onnille. Luin Johanneksen evankeliumia.

Ajelimme 11:ksi helluntairukoushuoneelle kokoukseen. Samalla veimme Miron ja Juuson Paavonrinteelle lautailemaan. Riihisen Arto johti tilaisuuden ja puhui alkupuolella. Ahon Maju ja Riihisen Iiris lauloivat. Turusen Mika puhui. Puhe tulee jossain vaiheessa UskoTV:hen. Suosittelen kuuntelemaan. Mielenkiintoista aikaa elämme - monessakin mielessä - siinäkin, että tummempihiuksisia ihmisiä on ilmestynyt tilaisuuksiimme enenevässä määrin. Kokouksen jälkeen joimme alakerrassa hyvät kahvit.

Ajelimme kokouksesta kotiin kaupan kautta. Sytyttelin takkaan tulen. Lähdin heti 8.3 km "kävelynomaiselle", rauhalliselle, lenkille Tarvaalan suuntaan. Sellaista vauhtia kuiten, että vähän hiki tuli. "Terhit" tapasin kaikki lenkin aikana. Muut heidän kohdallaan ja "toipilas-Terhin" muutaman sadan metrin oikein hiljaisella kävelylenkillä siinä lähellä. Emilia juoksi minua vastaan kun olin paluumatkalla. 

Lenkin jälkeen oli lämpötila - 4.5 astetta. Söin. Hiukan työntelin lumia pihasta, mutta en jatkanut loppuun asti kun Timo ja Milena tulivat poikia hakemaan. Nythän se sitten nähtiin se Timo uusi look. Ei siinä mittää - pidemmältä näyttää vielä mies kun pitkät hiukset on pois. Sitä kun tuota pituutta on hänelle siunaantunut joitakuita senttejä yli 190. Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel saapuivat meille myös. Laitoin saunan lämmite - se kun kuuluu meillä vähän niinkuin kulttuuriin - menuun. Timon, Deniksen ja Danielin kanssa saunoimme - minä nyt vähän näön vuoksi vastantapaistakin heiluttelin. Lie löylyä pois luotani. Daniel kirmaili välillä talonympärikin ja sitten taas löylyihin. 

M-L oli pistänyt tarjoiluja, joita saunan jälkeen nautittiin porukalla. Timo haki Miron ja Juuson rinteestä. 

Porukoiden mentyä  poljeskelin kuntopyörää. Ensin 15 min ja 30 min. tauko. Jatkoin 45 min. ja 10 min. tauko. Lopuksi vielä 30 min. 

"Rukouksen ristiriita

Rukous on täynnä ilmeisiä ristiriitaisuuksia. Se on niin yksinkertaista, että lapsikin osaa rukoilla, ja niin syvällistä, ettei viisainkaan ihminen kykene selittämään sen salaisuutta. Se on niin helppoa, että heikoimmatkin pystyvät rukoilemaan, ja niin uuvuttavaa, että se vaatii kaiken tarmomme, älymme ja voimamme. Se on niin luonnollista, ettei sitä tarvitse opettaa ja niin yliluonnollista, ettei sitä voi oppia tämän maailman viisauden avulla. Rukous on oma maailmansa, jota mikään elämän osa-alue ei kykene selittämään. Isän ja lapsen suhde on Raamatun totuudessa merkityksellisempi kuin kykenemme käsittämään. Jeesus puhui Jumalasta taivaallisena, pyhänä ja vanhurskaana Isänä. Pietari kuvasi Jumalaa sekä Isänä että Tuomarina. Ihmismieli loukkaantuu rukoukseen, joka on tuskaa ja anomista, pyytämistä ja taistelua, kamppailua ja hellittämättömyyttä. Vanhemmat eivät haluaisi lastensa tekevän tuolla tavoin ja  siksi he järkeilevät, ettei rukoileminenkaan voi olla sellaista.

Monia vuosia pidin pöydälläni "Taivaan Pankin shekkiä". Sain sen eräänä jouluna A. T. Piersonilta Amerikasta. Maksunsaaja olin minä. Shekissä luvattiin vaadittaessa maksaa minulle mitä tahansa tarvitsin. Siinä luki: Jumala täyttää kaikki tarpeesi, rikkaudessaan ja kunniassaan, Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta". Rukous on kuin lunastaisi shekin! Mutta onko se todellakin näin yksinkertaista? Onko Jumala tiskillä odottamassa ja ojentamassa, mitä tahansa anommekin? Kokemus haihduttaa nämä haaveet nopeasti, mikäli joku luulee rukouksen olevan tätä. Jos tämä olisi kaikki, miksi meidän sitten tulee mennä rukouskammioon ja sulkea ovi perässämme?" (Samuel Chadwick: Rukouksen tie, saarnaaja, joka poltti saarnansa ja syttyi itse Pyhän Hengen tulesta, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2012, s. 68-69).

Siunausta!

Ps. "Kohottakaa riemuhuuto Herralle. - Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä" (Ps. 100:1, 4).

27.2.

Kaikkien yhteinen

SAARIJÄRVI RUKOILEE -ilta

lauantaina

9.4.2016. klo 19

Vanhalla Kansakoululla

Saarijärvellä

Karhumäentie 11.

Järj. Häkkilän - Peltokylän - Kohmun rukouspiiri, johon kuuluu ihmisiä neljästä seurakunnasta.

Laita sana kiertämään puhelimella, sähköpostilla, fasebookilla, tai miten vain keksit.

Tervetuloa kauempaakin!

Meillä oli edellisen yön kaksi poikaa - Miro Timonpoika ja hänen kaverinsa Juuso. Se kun on heillä hiihtolomaviikko ensiviikko. Miro sanoi heti aamulla, että ei ole selkä yhtään kipeä, kun isi ja äiti rukoilivat sen puolesta. Taisi olla ulkona pakkasta n. 5 astetta. Luin Johanneksen evankeliumia. Söimme poikien kanssa aamupalaa.

Vein pojat lumilautoineen Paavonrinteeseen, joka aukeni klo 11. Käytyäni kotona otin sukset autoon ja ajelin Kusiaismäkeen. Aurinko alkoi paistelemaan siniseltä taivaalta. Hiihtelin hissukseen myös Paavonrinteiden edessä olevalla lammella - onkohan sen nimi Pajulampi. Jäällä oli vettä, mutta sen reunoille oli ajettu moottorikelkalla jälkeä, niin että vain joissakin paikoissa joutui vedessä hihtomaan. 1 h 15 min. kahlutin. 

Marja-Leena laittoi ruokaa. Laitoin takkaan tulen.

15 jälkeen kävin hakemassa Miron ja Juuson laskettelurinteestä syömään. Syönnin jälkeen vein heidät sinne takaisin. 

Seurasin netin kautta yleisurheilun halli-SM-kilpailuja - olivat samassa Pirkkahallissa, jossa itsekin olin Aikuisurheilun halli-yleisurheilun SM-kisoissa viime lauantaina. 

19 kävin hakemassa Miron ja Juuson lautoineen pois Paavonrinteestä - rinne meni silloin kiinni.

M-L oli paistanut lettuja, joten saimme niillä herkutella heti kun pojat tulivat mäestä. Tulihan niitä minunkin pisteltyä ihan piisalti. Ennen niiden syönnin aloittamista oli verensokerilukema korkea - yli 15. Se johtui siitä, että söin sellaista - ja niin runsaasti - mikä kyllä nostaa verensokeria. Lettujen syönnin jälkeen nousin heti kuntopyörän satulaan. 30 min. poljettuani, oli sokeriarvo 9.3. n. 4 min tauon jälkeen jatkoin vielä 30 min. Sen jälkeen verensokeri oli 7.6. 

Kävin saunanlauteilla vastaa heiluttelemassa - sauna oli lämmite. 

Pialta tuli kuva M-L:n älypuhelimeen, jossa oli iso kasa karvoja lattialla ja kysymys: Arvatkaa kenen? No, net oliit Timon. Minkähännäköinen mies seuraavalla kerralla tavatessamme saadaan nähdä?

"Kirjeenvaihtoni kautta olen saanut kuulla monista rukousvastauksista. Ymmärrän hyvin, miksi arvosteleva mieli käyttää epäilyksiä aivan kuin todisteina. Ihminen, joka ei ole edes anonut mitään, voi hyvinkin etsiä muita selityksiä asialle. Rukoilijalle selityskin vain lisää rukousvastausten ihmettä. Hänellä on varmuus vastauksesta jo ennen vastauksen saapumista. Tässä yksi esimerkki: Eräs mies kertoi minulle suuresta ahdingosta liike-elämässään. Aivan kuin Joosafatilla aikoinaan ei tälläkään miehellä ollut tarpeeksi varoja, eikä hän tiennyt mitä tehdä. Hän jatkoi kuitenkin rukoilemista, kunnes eräänä päivänä suuri rauha laskeutui hänen sieluunsa ja hän tiesi, että häntä oli kuultu. Olosuhteet eivät olleet muuttuneet, mutta hänellä oli varmuus ja rauha ja viimein vapautus tuli täysin odottamattomalla tavalla tuntemattoman henkilön kautta. Selitys oli aivan selvä, eikä se vähentänyt rukousvastauksen varmuutta.

Minusta on aivan hyödytöntä ja turhaa väitellä rukouksesta. Todistus, että Jumala vastaa rukouksiin, tulee rukoilemisen kautta. Otin kerran kadulla haasteen vastaan todistaa, että Jumala todella vastaa rukouksiin. Niinpä kehotin haasteen esittänyttä miestä polvistumaan ja rukoilemaan, mutta hän ei halunnut. Minusta se on kuitenkin ainoa tapa todistaa asia vakuuttavasti.

Erään toisen tapauksen kuulin pastori T. A. Turneylta. Hän oli ollut oppilaana koulussa, jonka rehtorina oli hänen setänsä. Mies opetti vanhanaikaiseen tapaan kehottamalla oppilaita ottamaan omatoimisesti selvää asioista. Hän oli ankarampi sukulaispoikaansa kohtaan, ettei häntä voitaisi syyttää sukulaisten suosimisesta. Poika ajautui viimein umpikujaan, kuten jossain vaiheessa opintoja yleensä käy. Hänellä oli matematiikan tehtävä, jota hän ei osannut. Päivä toisensa jälkeen hän toi ratkaisunsa opettajalle, joka lähetti hänet pois yrittämään uudelleen. Kun tämä oli jatkunut viikon, poika meni erääseen kokoukseen ja antoi sydämensä Herralle. Alttarilla hän alkoi rukoilla. Kun hän palasi kotiin, hän jatkoi matematiikan tehtävänsä ratkaisemista, mutta työ ei edennyt lainkaan. Niinpä hän polvistui rukoilemaan apua Jumalalta tähän tehtävään. Yöllä - joko unessa tai valveilla - hän näki, kuinka tehtävä piti ratkaista. Hän nousi ja kirjoitti vastauksen paperille. Aamulla hän vei sen opettajalle, joka sanoi terävästi: "Oikein! Kuka näytti sinulle?" "Jumala," sanoi poika" (Rukouksen tie: Samuel Chadwick, saarnaaja, joka poltti saarnansa ja syttyi itse Pyhän Hengen tulesta, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2012, s. 81-83).

Siunausta!

Ps. "Näin Herra on sanonut: "Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sielullenne" (Jer. 6:16).

26.2.

Marja-Leena nousi ennen minua valmistelemaan päivän tarjoiluja rukoushuoneelle. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luntakin oli tullut taas pieni kerros. Pakkasta taisi olla 1 - 2 astetta. Luntakin hieman leijaili. Luin Johanneksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Ennen 10 ajelimme kaupan kautta helluntairukoushuoneelle, jonne M-L meni järjestelemään tarjoilujuttuja alakerrassa olevaa tilaisuutta varten. Kävin vielä asioilla kylällä - mm. varaamassa ajan autolle huoltoon. Niitäkin on pakko edes joskus teettää. Myös tietokonejutuista soittelin tutulle veljelle - on sitäkin pakko uusia.

11:ksi ajelin takaisin helluntairukoushuoneelle, jossa alkoi klo 11 Päivärukoushetki yläkerrassa - neljä rukoilijaa. M-L kävi kutsumassa meidätkin rukoushetken jälkeen kahville ja tarjoiluille, kun äiti-lapsi -piiriläiset olivat jo lähteneet. Ajelimme hänen kanssaan kaupan kautta kotiin. Matkalla kävimme Terhi-Marjalla. Emilia ja Daniel olivat olleet koulun kanssa laskettelemassa.

Selvittyämme kotiin hain putt ja sytyttelin "takan tuleen". Söimme.

Ruuan jälkeen lähdin heti lumitöihin, jossa meni pari tuntia. Sen jälkeen verensokerilukema oli hyvä.

Terhi-Marja ja Emilia toivat Danielin meille tyttökerhoon mennessään. T-M on toipilaana leikkauksesta, mutta meni kuitenkin tyttökerhoa pitämään. 

Kahvit keiteltyäni menimme Danielin kanssa hiihtelemään pihalatua. Daniel mummin monoilla ja suksilla. Sateli lunta. Hiihtelin 2 km 625 m. Daniel hiukan vähemmän. Lopetimme, kun Timo, Milka, Milena, Miro ja hänen kaveripoikansa tulivat meille. Kävimme Timon kanssa saunan löylyissä - vastaakin käyteltiin. Terhi-Marja ja Emiliakin tulivat tyttökerhosta meille. Saunan jälkeen oli hyviä tarjoiluja - M-L teki tänään kahdenlaista VHH-pizzaa, sekä VHH-piirakkaa. Oli kyllä muutakin piirakkaa ja pullaa. Kahvia, teetä, mehua. Rukoilimme hetken yhdessä ennenkuin muut lähtivät, paitsi Miro ja hänen kaverinsa, jotka jäivät meille yöksi. Menevät huomenna lautoineen rinteeseen laskettelemaan.

"Innokas esirukoilija

Oletko koskaan kuullut "rukoilevasta Hydestä"? Hänen läheisensä alkoivat kutsua John Hydeä tällä nimellä siitä päivästä lähtien, kun tämä täyttyi Pyhällä Hengellä. Tämän jälkeen alkoi hänen ihmeellinen rukouselämänsä. Hänen saamansa rukousvastaukset olivat vain pieni osa tästä ihmeestä. Hänen rukouksensa saivat aikaan Keswickin konferenssien aloittamisen Intiassa. Hän rukoili tuhansia ihmisiä Jumalan valtakuntaan ja satoja työntekijöitä Herran elopellolle. Ennen kaikkea hän oli yksi Herran esirukoilijoista, joka oli yhteydessä salattuun Jumalaan. Hänen rukouselämänsä salaisuus oli, että hän eli rukouksen täyttämää elämää.

Vuonna 1911 Hyde oli Englannissa. Sitten hän meni vierailulle eräälle lähetyskentälle, jossa Wilbur Chapman ja Charlie Alexander olivat vaikeuksissa. Hyde otti lähetyksen sydämelleen ja rukoili, kunnes voitto oli saatu. Erään voimallisen kokouksen jälkeen Chapman pyysi Hydeä rukoilemaan puolestaan. Chapman kertoi tapauksesta seuraavasti:

"Hyde tuli huoneeseeni, laittoi oven lukkoon, meni polvilleen ja oli hiljaa viiden minuutin ajan. Kuulin oman sydämeni jyskytyksen ja myös Hyden sydämen lyönnit. Tunsin kuumien kyynelten valuvan kasvoilleni. Tiesin Jumalan olevan läsnä. Sitten näin Hyden kääntävän kyyneleiset kasvonsa ylöspäin ja sanovan: "Oi, Jumalani!" Sitten hän oli hiljaa toiset viisi minuuttia. Kun hän lopulta tiesi puhuvansa Jumalan kanssa, kietoi hän kätensä hartioideni ympärille ja silloin hänen sydämensä syvyyksistä purkautui sellaisia rukouksia, joita en ollut ennen kuullut. Kun nousin polviltani, tiesin, millaista todellinen rukous on. Emme olleet koskaan aikaisemmin uskoneet, miten mahtavaa ja valtavaa rukous oli."

Olen tietoinen, että tällaiset kertomukset jonkun rukouselämästä voivat masentaa, vaikka niiden tarkoitus on rohkaista. En ehdota, että sinä ja minä tekisimme kuten nämä poikkeukselliset miehet, vaan iloitsen siitä, että se, mitä on annettu yhdelle, on tarjolla myös meille kaikille" (Samuel Chadwick: Rukouksen tie, saarnaaja, joka poltti saarnansa ja syttyi itse Pyhän hengen tulesta, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2012, s. 83-84).

Siunausta!

Ps. "Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä" (1. Joh. 4:16, 19).

25.2.

- 0.2 noustessamme. Sateli lunta, joka sakeni het kohta. Söin aamupalaa ja join kahvia vähän ennen kuin Marja-Leena - jolla eilen oli kova "työn touhu" päällä. 

Hakiessani heti aamusta puita takkaan, oli ulkona kauniin näköistä. Syystä siitä, että harmaan pilviverhontakaa kuulteli aurinko, joka teki "lunta satavan" maiseman erikoisen oloiseksi. Sytytyttelin tulen piisiin. 

Luin Johanneksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Hiihtelin hiljasikseen pihalatua - kotilatua, koska eihän vaareja ja pikkulapsia kauas saa päästääkään - 10 km 500 m. En tiedä onko se kuntoilua, mutta ulkoilua se ainakin on - ja raitista ilimoo oli piisalle asti. Ja voihan sitä aikaa käyttää "rukouksenhengessä" olemiseen - eihän missään ole kirjoitettu, että aina pitäisi sisätiloissa rukoustella. Jeesuskin taisi viettää aikaa rukouksessa ulkoilmassa. Verensokeri hiihtelyn jälkeen 5.4. Hiihtämisen ajan sateli lunta tiuhempaan ja harvempaan.

Söimme. M-L oli tehnyt hyvää ruokaa - uunissa paistettua lohta, jossa päällä tomaattia, sipulia, paprikaa ja vuohenjuustoa. Sen kanssa höyrystämällä kypsytettyä kukkakaalia ja salaattia. Keittelin kahvit. M-L teki hyvää jälkiruokaa "banaanilettujen" ohjeella. Hän leipoi tänään kotiin ja seurakuntaan.

Tehtyäni pikkuruisen kirjallisen homman, menin vetelemään lisää raikasta talvista ilmaa - työntelemään lunta, jota oli taas tullut jonkinmoinen kerros. kevyttä ja pehmeää. 1 h 40 min. hommailin sitä - meillä kun on aika pitkä tie "isolta tieltä" pihaan, enkä niin kovin kapeaakaan "kinttupolkua" yleensä tehe. Verensokeri lumitöiden jälkeen 5.9.

19 jälkeen istuskelin kaikessa rauhassa - tosin kyllä kuntopyörän satulassa, jota poljeskelin 30 min. + 30 min., 4 minuutin tauolla. Samalla kuuntelin Deistä Sateet -ohjelmaa Seinäjoen helluntaiseurakunnasta. Verensokeri polkemisen jälkeen 6.0.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Ystävä kallis, ällös valittele,

joskin sun suunnitelmas raukeaa.

Herralla siitä ompi täysi selko,

purttas hän myrskyssäkin johdattaa.

Hän suunnitelmat toteutumaan saapi,

kunhan vain lapsi hiljaa odottaapi" (E. G. - n).

"Anna minulle Herrani ja Jumalani, se lohdutus, että saisin elämässäni alinomaa tuntea sinun läsnäoloasi. Ja läpi elämäni pyrittyäni sinua tottelemaan kutsu minut täältä, milloin ja vain miten hyväksi näet. Suo että viime hengenvedollanikin voisin sinua palvella. Rukoilen sinua hartaasti Jeesukseni nimessä, että vielä viimeisinäkin elinpäivinäni voisin sinua ylistää" (J. F. Oberlin).

Siunausta!

Ps. "Hän voi myös täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat" (Hebr. 7:25).

24.2.

Aloitampa nimipäiväonnitteluilla - vielä tässäkin. Sydämelliset Matinpäiväonnittelut Metsälän Matille, Lehtomäen Matille, Tammisen Matille, Hokkasen Matille, Rantasen Matille, Häkkisen Matille ja Hokkasen Matille - heille nyt ainakin! 

Taisi olla noustessani "jälän viljaan" tuollaiset 1 - 2 astetta viileämmällä puolella. Sellainen kerros oli tullut taas lunta, että juuri sanomaan pääsee. Marja-Leena oli noussut jo paljon minua aikaisemmin, leipomaan lisää tarjottavia iltapäivän tilaisuuteen. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Ennen 12 lähdimme kaupan kautta helluntairukoushuoneelle. Kun M-L kasasi kotoa kaikki - mitä tänään tarvittiin - tykötarpeet ja leipomukset tarjoilua varten mukaan, niin olihan sitä tavaraa paljon. Minäkin olin rukoushuoneella avustajana, kun laitoimme kupit ja lasit liki sadalle hengelle pöytiin. 

M-L jäi rukoushuoneelle hommiin, kun lähdin kylälle asioille - mm. hain Rantalan Jussilta hänen monistamansa julisteet ja kutsut Kekkilän KYLÄILTAA varten. Infoa siitä tuossa blogin oikeassa laidassa. Vielä piti kaupasta viedä jotakin M-L:lle, rukoushuoneelle, ennen kuin ajelin kotiin.

Söin ja join kahvia.

Kirjoitin s-postia kolmeen Saarijärven seurakuntaan la. 9.4. klo 19 olevasta Kristittyjen yhteisestä, SAARIJÄRVI RUKOILEE -illasta. Lähinnä siksi, että seurakunnat voivat halutessaan ilmoittaa siitä omissa ilmoituksissaan - jos katsovat tuollaisen rukoustilaisuuden sen arvoiseksi. Sittenpähän sen näkköö.

Kävin 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Hiukan leijaili lumihiutaleita. Menopuolikkaan menin alle 8 min/km, paluupuolikkaan n. 7.40 min/km - eli sillaitten rauhallisesti. Paluumatkalla juoksi vastaan - kun huomasivat minut - Emilia kaverinsa kanssa. Sosiaalisena tyttönä Emilian tervehdys ja halaus on aina iloinen - samoin Danielin, joka nyt potkiskeli vastaan sellaisella leveäsuksisella potkulaudalla. En tiedä mikä sellaisen oikea nimi on.

Lueskeltuani postit ja juoskenneltuani kahvia, poljin kuntopyörää 30 min + 15 min.

19:ksi hurautin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. Satakunta oli ollut värikästä" väkeä rukoushuoneella tänään olleessa tilaisuudessa. Heille M-L net tarjoilut valmisteli - sekä iltapalan "aktioryhmälle", joka oli tilaisuudessa palvelemassa. Rukousillassa taisi olla 18 henkeä - henkilöä. Sen loppuun M-L:kin ennätti alakerran keittiöltä. - joskus 20.30. Pipoa on nostettava noille tarjoilujenlaittajaihmisille! Jumalan hommissa.

Ajelimme rukoushuoneelta kotiin ja söimme iltapalaa, ynnä joimme teetä.

"Nykyisin kuulee yhä useammin huolestuttavan kysymyksen: kuinka tunnistaa narsistiset käyttäytymistavat yhteisöissä ...

... Narsistinen henkilö hakeutuu myös hengellisiin yhteisöihin pystyäkseen pitämään valta-asemaa yllä. Hänei välttämättä kestä itseään fiksumpia alaisia ...

... Narsistinen käyttäytyminen ilmenee sosiaalisessa kanssakäymisessä. Narsisti saattaa olla hyvinkin älykäs ja suoriutua erinomaisesti hänelle annetuista työtehtävistä. Hän saattaaolla myös suosittu ja käytöstavoiltaan moitteeton hänelle suotuisassa ympäristössä. Yleensä narsisti on ystävällinen, ylikorostuneen kohtelias ja muita mielistelevä sellaisessa yhteisössä, jossa häntä suositaan joukon keskipisteenä. Hän pyrkii naruttamaan muita yhteisön jäseniä oman valta-asemansa pönkittämiseksi ...

... Narsistin olemus kuitenkin muuttuu häntä osaavampien ihmisten joukossa, jossa hän kokee uhkaa itseään kohtaan. Narsisti ei kykene myöntämään omaa epäonnistumistaan, mikä saattaa antaa harhaanjohtavasti kuvan vahvasta itsetunnosta. Tosiasiassa narsistisen luonteenhäiriön omaavalla ihmisellä on huono itsetunto, jotahän yrittää vahvistaa häiriökäyttäytymisellään ... " (Ristin Voitto RV, nro 8, 25.2.2016. s. 8. Mielipiteet, Narsisti naruttaa ja nauttii, Aira Harju, Kouluttaja, Raahe)

Että sellaista(kin).

Siunausta!

Ps. "Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat" (Fil. 3:14).  

23.2.

Vähiin käyvät nämätkin helmikuun päivät. Kohtahan se on kevät ja kesä. Taitaa olla niin, että vuolijallakin on elämänpäiviä vähemmän jäljellä kuin elettynä. Totta puhuen: elämää hänelläkin on jäljellä niin paljon enemmän kuin takana, että sitä ei osaa edes sanoiksikaan pukea - sillä iankaikkinen elämä ei lopu koskaan Jumalan taivaassa. Sinne on vuolijakin matkalla, sillä hänkin uskoo Jeesukseen pelastajanaan. Siksipä ei hätää mitään. Paras on edessä päin - ja nyt ei puhuta tunturista nimeltä Paras. Suosittelen jokaiselle - sinullekin - liittymistä taivasmatkalaisten joukkoon. Se tapahtuu käden käänteessä kun avaat sydämesi Jeesukselle ja pyydät Hänet elämääsi - ts. teet täyskäännöksen elämässäsi kadotukseen johtavalta tieltä taivaaseen johtavalle tielle. Haluan olla avuksi: puh. 040-0206858.

Tänkii aamun ulos katsoessamme totesimme, että pieni kerros lunta on tullut lisää. Par astetta pakkasella. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen evankeliumia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöyvvän ääressä.

11:ksi ajelimme M-L:n kanssa Päivärukoushetkeen helluntairukoushuoneen alakertaan - 12 rukoilijaa. Jäimme M-L:n kanssa rukoushetken jälkeen laittamaan pöydät alakerrassa toisenlaiseen asentoon, sekä kahvikupit valmiiksi, huomenna olevan tilaisuuden jälkeen olevaa tarjoilua varten, josta M-L on vastuussa. Ajelimme kaupan kautta kotiin.

Söimme. 

Laitoin 3.3. klo 18.30. olevasta KYLÄILLASTA - joka on Kekkilän kylätuvalla - ilmoituksen lehteen. Eiliten laitoin samasta tilaisuudesta tiedot Moision Tarmolle, joka teki julisteen ja kutsun. Tänään sain ne valmiina ja laitoin Rantalan Jussille monistettavaksi.

14 jälkeen ajelimme M-L:n kanssa - sukset mukanamme - "Terhien" pihaan, josta lähdimme suksille. Hiihtelimme 1 h 5 min. lenkin. Satoi lunta, joka lisääntyi hiihtelyn aikana. Mukavata sekin. Kävimme ladulta tultuamme vilkaisemassa toipilasta - Terhi-Marjaa - sekä Emiliaa ja Danielia. Danielkin meinasi ensin lähteä kanssamme hiihtolenkille, mutta jäikin kaverinsa kanssa lumileikkeihin pihalleen.

18:ksi hurruuttelimme M-L:n kanssa Häkkilään, Lehtomäelle, Häkkilän-Peltokylän-Kohmun rukouspiirin iltaan. Taisi olla 18 henkeä paikalla. Alussa oli hyvät kahvitarjoilut. Illassa oli rukousta, laulua, Sanaa, yhdessäoloa. Lehtomäen Teemulla oli selkeää sanottavaa. Isänsä, Matti, johdatteli tilaisuutta. Minuakin pyydettiin kertomaan työstä sukulaiskansojemme parissa - itseasiassa jo viime kerralla täksi kerraksi. Mielellänihän minä siitä. Kävimme läpi SAARIJÄRVI RUKOILEE -ilta-ehdotustani - josta olin laittanut asioita paperille ja tehnyt monisteen. Eilen illalla jo s-postilla saman laitoin Lahtelan Veikolle lähetettäväksi piirin jäsenille joilla on s-posti. 2 viikkoa sitten ehdotin rukouspiirin illassa, että tämä piiri olisi se, joka toimisi tämän kertaisen SAARIJÄRVI RUKOILEE -järjestäjänä. Niin sovittiin. Tällä nimellä järjestettyjä tilaisuuksia on ollut tähän mennessä 2 tai kolme. Koska tarkoituksena on saada aikaan kristittyjen yhteistä rukousta, on tällainen piiri - jossa on uskovia neljästä seurakunnasta - siihen erinomaisen sopiva. Tänään kävimme iltaan liittyviä vastuita, ym asioita lävitse. Eilen varasin Vanhan Kansakoulun tilat iltaa varten - osoite on Karhumäentie 11. Kyseessä ei ole kristittyjen yhteinen rukousilta eri seurakuntien yhdessä järjestämänä, vaan kristittyjen yhteinen rukousilta eri seurakuntiin kuuluvien kristittyjen "epävirallisesti" yhdessä järjestämänä. Kaikki tässäkin palvelee Jumalan valtakuntaa ja kaikkia seurakuntia - ja koituu siunaukseksi, koska on Jumalan synnyttämää. 

SAARIJÄRVI RUKOILEE -ilta

Vanhalla Kansakoululla,

Saarijärvellä,

Karhumäentie 11. 

La. 9.4.2016. klo 19.00.

Järj. Häkkilän - Peltokylän - Kohmun rukouspiiri, johon kuuluu kristittyjä neljästä seurakunnasta.

Kutsumme kaikkia, joiden sydän on siihen altis, tulemaan ja rukoilemaan Elävää, Kaikkivaltiasta, Jumalaa! Juuri nyt on korkea aika rukoilla yhdessä!

"Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden" (1. Tim. 2:1-4).

Kaikki ovat sydämellisesti tervetulleita!  

Tarkemmin myöhemmin.

Ajellessamme Häkkilästä kotia kohti sateli lunta. Ennen 21 olimme kotona.

Laitoin tulen takkaan.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Hengen rukous

Tämä on rukouksen keskeisin tarkoitus. Se on enemmän kuin pyytämistä - se on kanssakäymistä, yhteyttä, yhteistyötä, samaistumista Isän Jumalan ja Pojan kanssa Pyhän Hengen kautta. Rukous on enemmän kuin sanat, sillä se on mahtavinta ilman sanoja. Se on enemmän kuin anomista - se yltää kirkkauden korkeuksiin, kun se vain palvoo, eikä pyydä mitään. Kun lapsi astuu isänsä työhuoneeseen ja kävelee isän luo työpöydän ääreen, isä kääntyy ja kysyy: "Mitä haluat, poikani?" Pieni poika vastaa: "En mitään, isä, haluan vain olla kanssasi."

Tämä Hengen salaisuus on avain muihin salaisuuksiin. Herran salaisuus ilmestyy niille, jotka rukoilevat Hengen yhteydessä. Rukouksessa on eri vaiheita. Eräässä vaiheessa me pyydämme Häntä auttamaan. Ihanampi tapa kuitenkin on, kun Henki rukoilee ja me liitymme tähän ja niin Hänen rukouksestansa tulee myös meidän. Henki rukoilee puolestamme sydäntemme pyhäkössä; meidän Herramme rukoilee alati puolestamme Isän oikealla puolella. Henki rukoilee hengessämme ja tekee työtä meissä, jotta haluamme ja teemme Taivaallisen Isämme tahdon. Hän on Jumalan Henki, joka edustaa sekä Isää Jumalaa että Poikaa. Nämä kolme ovat yksi Jumala. Hän on voima, joka tekee työtä meissä. Hän yhdistää sydämet rukouksessa ja tekee niistä erottamattomasti yhtä esirukouksessa. Häneltä saamme varmuuden, että rukouksiimme vastataan. Hän tekee rukouksesta mahtavimman voiman Jumalan maailmankaikkeudessa. Tämän kaiken salaisuus on Hänessä. Tämän kaiken voima tulee Hänen kauttaan. Tämän kaiken ilo on Hänen seurassaan. Suurin asia, minkä Jumala teki minulle, oli se, että Hän opetti minut rukoilemaan Hengessä.

"Emme ole koskaan todellisia rukouksen ihmisiä, ennen kuin olemme täytetyt Pyhällä Hengellä."

Siksi, Herra, opeta meitä rukoilemaan Hengessä" (Samuel Chadwick: Rukouksen tie (saarnaaja, joka poltti saarnansa ja syttyi itse Pyhän Hengen tulesta), Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2012, s. 57-58).

Siunausta!

Ps. "Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä" (Room. 8:26-27).

22.2.

Oli antanut yöllä kerroksen lunta lisää. 1 - 2 astetta pakkasen puolella. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia - siinähän sitä on asiaa ihan uutiseksi asti. Ai, etteikö? No, mutta ajatteleppa niitä, joilla ei sitä mahdollisuutta ole? Luin Luukkaan evankeliumia. Marja-Leena luki hartauskirjasta kohdan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Rukouksesta puheenollen: Tuli Pialta niin mukavannäköinen kuva pienestä rukoilijasta, että siitä kyllä hyvälle tuulelle tuli. Milena - 1 v - oli siinä kädet ristissä ja silmät voimakkaasti kiinni puristettuna ruokarukouksessa. Kyllä tulisi hyvä juliste - jonka voisi laittaa vaikkapa keittiön seinälle.

Kävimme M-L:n kanssa kylällä asioilla - hän kaupoissa hommailemassa mm. leipomisia varten tarvikkeita tarjoiluja ajatellen, minä "kaupungin miehen" kanssa tutustumassa Vanhaan kansakouluun. Varasin salin, kahvion ja keittiön käyttöön. Kävimme syömässä lounaan Halpa-Hallin seisovasta, kun M-L siellä muutenkin oli. Sen jälkeen vielä kylällä kaupassa ja kotiin.

Palattuamme kylältä kotiin laitoin heti tossut jalkaan ja lähdin 8.3 km "kävelynomaiselle" taaperrukselle Tarvaalan suuntaan. Satoi lunta, joka loppui lenkin aikana. Laitoin takkaan tulen. Tulen alle laitoin paksuhkon vuolukivilaatan kuumenemaan.

Tultuani lenkiltä - kahvit keitettyäni ja juotuani - lähdin ulos työntelemään kolalla lumia. Siinä meni miltei kaksi tuntia. Että, raitista ilmaa on piisannut. M-L leipoi seurakunnan tilaisuuteen. Kävi M-L:kin pienellä "happihypyllä". Laitoi tattaripuuron takkaan, vuolukivilaatan päälle, kypsymään. 

Tänään olen tehnyt joitakin valmisteluja KYLÄILTAA varten, joka on to. 3.3. klo 18.30. Kekkilän kylätuvalla. Infoa tuossa ns. blogijutun oikealla puolella. Yhtä toistakin tilaisuutta varten tein valmisteluja.

Iltapalaa - mm. sitä takassa vuolukiven päällä kypsynyttä rouhituista tattariryyneistä tehtyä puuroa. Oli kyllä hyvvee - eikä siinä "kaunan nokka tohissut", kun kypsyi. Ei tarttis niin kuumaan vielä laittaa paistumaan kuin tänä pänä tuli tehdyksi. 

JKU:lta tuli tänään kutsu mitalikahveille, viikonvaihteen SM-kilpailujen johdosta.

"On useita kristittyjä jotka eivät tee mitään, kun toivovat voivansa suorittaa jotakin suurta. Mutta tuo suuri ei saavu milloinkaan, koska he eivät tahdo tehdä sitä vähäistä, mikä on heitä lähellä.

Asettukaamme kernaasti pieniksi täytekiviksi Jumalan huoneeseen, ennemmin kuin jäämme siitä pois. Suuressa tulipalossa pelasti yksi ainoa mies kaksikymmentä henkilöä sytyttämällä taskussaan olevan tulitikun ja siten näyttäen tietä ulos pimeästä käytävästä, johon he olivat eksyneet. Samoin saatamme mekin pelastaa jonkun, jos vain tahdomme tehdä ne pikku työt, jotka ovat lähellämme ja osuvat tiellemme" (D. L. Moody).

Siunausta!

Ps. "Jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja" (Joh. 8:34).

21.2.

Lämpötila noustessamme sunnuntaihin + 0 - 1 välillä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia.

10:ksi ajelmimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle rukoushetkeen. nelisen rukoilijaa. 11 alkoi tilaisuus yläkerrassa. Sen johteli Lampisen Olavi. Praise Power -ylistysryhmä Laukaan helluntaiseurakunnasta johteli meitä ylistyslauluihin. Hyvä ryhmä - ei "elosteluja". Laukaan helluntaiseurakunnan pastorin vaimo käytti henkilökohtaisen - hyvän - todistuspuheenvuoron. Tommi Pesonen - Laukaan helluntaiseurakunnan pastori - esitteli heidän seurakuntaansa ja rukoushuonehankettaan - tilaisuudessa kerättiin rahalahja, josta puolet meni tähän rukoushuonehankkeeseen. Hyviä uutisia kuulimme Laukaasta. Tommi saarnasi. Minusta oli niin voimallinen tilaisuus, että sen koki fyysisesti olemuksessaan - ylistys ja saarna. Suosittelen kuuntelemaan, sillä saarna varmaankin tulee UskoTV:hen. Tilaisuuden jälkeen nautimme alakerrassa kahvit hyvien höystöjen kanssa.

Palailtuamme kokouksesta kotiin söimme.

Työntelin lumia rauhalliseen tahtiin 1 h 30 min. Raitista ilmaa piisasi.

Laitoin tulen takkaan.

Terhi-Marja ja Denis olivat meillä sen aikaa kun lapset olivat katsomassa kylällä jotakin lasten elokuvaa. Joimme kahvia.

Hiihtelin pihalatuamme 8 km 750 m. 21.30 lopetin. Eilisen kilpailun jälkeen ihan rauhallista liikuntoa tänään. Mukava hiihdellä hämärissä. Hyvä oli vedellä - raitista leutoa talvi-ilaa keuhkoihinsa - menemään. Lämpötila pysynyt suurinpiirtein samana aamusta. Hiihtelyn jälkeen hiiviskeli miinukselle.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Minkä käskyn Jumala meille antaneekin, meidän pitäisi heti iloiten vastata: "Kyllä, Herra, minä tahdon totella."

Ei ole vaikeata vastata "kyllä" silloin, kun hän kuljettaa meitä tasaisia teitä, missä kukat tuoksuvat ja päivä hymyää. Mutta joskus on tielle siroteltu okaita ja se on jyrkkä ja hankala, niin, ehkäpä se lisäksi kulkee tulen ja veden läpi. Siitä huolimatta meidän pitäisi aina sanoa "kyllä". Jos olisikin kysymyksessä synkkään koettelemukseen joutuminen, ristin kantaminen, pitäisi vastauksemme kuitenkin olla sama, kun Jumala kutsuu. Meidän pitäisi voida luottaa häneen silloinkin, kun silmämme eivät saata nähdä mitään hyvää tai siunauksellista sillä tiellä, jota pitkin hän meitä kuljettaas. Kaikki Jumalan tiet johtavat ilon runsauteen" (J. R. Miller).

Siunausta!

Ps, "Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani, Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja minun varustukseni" (Ps. 18:2,3).

20.2.

Kello soi 7. Laittelin aamupalaa ja keittelin kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. Kahvia pulloon, sekä pari näkkärinpalaa seuraksi. Keli nollan lämpöisemmällä puolella.

8 aikaan lädimme yhden kilpailijan kanssa ajelemaan "mein" autolla kohti Jyväskylää. Tie oli hyvässä kunnossa - eli lumentuloa ei ollut tullut vielä tännepäin. 9 olimme sopineet ottavamme yhden kilpailijan Jyväskylästä kyytiin. Jatkoimme Tampereelle Aikuisyleisurheilun halli -Suomen mestaruus kilpailuihin, jotka alkoivat tänään Pirkkahallissa. Lajini - 3000 m kävely - alkoi klo 1420. Sijoitus 2. Ei kilpailu hyvin mennyt - mutta olin siihen tyytyväinen, sillä tavoitteenani oli päästä ilman varoituksia maaliin. Näin kävikin. Tyytyväisyyteen oli syytä siksi, että tekniikan kanssa on ollut ongelmia. Kilpailut olivat ilmoittautuneiden osalta historian suurimmat. Yhden tilanteen koin johdatuksena päivän aikana: Yksi näinen tuli luokseni juttelemaan. Ollessamme joku vuosi sitten Tartossa kilpailumatkalla, istuimme hotellin ravintolasalissa iltapalalla hänen ja hänen miehensä kanssa ja juttelimme myös uskonasioista. Hän myös sanoi, että sinähän olet se, joka puhui siellä linja-autossa. Olimme nimittäin Suomen joukkueena bussilla siellä Tarton kilpailuissa. Oli hyvä puhua kaikille samalla kertaa Jeesuksesta bussin mikin kautta. Annoin nyt juttelukumppanilleni Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosen. Palkintojenjaon jälkeen lähdimme ajelemaan kotia kohti. Paluumatkalla jo satoikin lunta, joka oli sitä runsaampaa mitä lähemmäs Saarijärveä tulimme. Kotona olin 19 maissa.

Hyvälle maistui keitto kotoisen keittiön pöydän ääressä.

Mukavalta tuntui myös vasta saunan löylyissä.

Ja pitihän net saunakahvit ryypiskellä - ja syödä yksi Marja-Leenan tänään leipomista pullista.

Katselimme TV7:sta netin kautta Vainotun seurakunnan iltaa. Lienee pari tuntia kestänyt. Tulee uusintana huomenna - sunnuntaina - muistaakseni joskus 13 jälkeen. Suosittelen - ja nimenomaan vainojen alla elävien veljiemme ja sisariemme tähden.

Mutta - hyvä päivä kaiken kaikkiaan. Paljon on kiitoksen aihetta.

"Hiljaisuus on aina todisteena syvemmästä elämästä. Pieni puro korkealla vuorilla ryntää alas kallioilta ryöpyten ja pauhaten, mutta paisuttuaan valtavaksi vuokseksi se juoksee tyynenä eteenpäin. Työntäyteisimmälle elämälle, mitä milloinkaan on maan päällä eletty, siunatun Mestarimme elämälle oli ominaista mitä täydellisin hiljaisuus. Hiljaisuus ei suinkaan ole ristiriidassa työn kanssa, mutta kyllä kaikenlaisen levottoman tavoittelun. Se on meidän aikamme suuria vikoja, samalla kun se on hengellisen elämämme kehityksen suurimpia esteitä. Ei mikään kykene siinä määrin ehkäisemään kaikenlaista levotonta pyrkimistä kuin se, että usein käymme Jumalan kasvojen eteen. Häntä odottaessamme kuulemme hänen nuhtelevan meitä kuumeisesta kiireestämme" (G. H. Macgregor).

Siunausta!

Ps. "Kullakin on oma lahja Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen" (1. Kor. 7:7).

19.2.

Tänäkin aamuna meni Marja-Leena laittamaan jaq viemään Emiliaa ja Danielia kouluun. Kävi myös kylällä asioilla. Noustuani laittelin aamupalaa - M-L oli jo keitellyt kahvit valmiiksi lähtiessään - ja laittanut kynttilät palamaan. Luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki paikan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

11:ksi ajelin Päivärukoushetkeen helluntairukoushuoneen alakertaan - 4 rukoilijaa. Menomatkalla kävin kaupungintalolla kyselemässä yhden paikan varausasioista. 

M-L kävi hakemassa Danielin koulusta 12 maissa meille. Emilia meni kaverilleen.

Hiihtelin pihalatua 5 km 250 m.

Söin hyvää keittoa hiihtelyn jälkeen.

15.30 maissa veimme Danielin kotiin. Terhi-Marja oli juuri tullut kotiin sairaalasta. Kävin samalla reissulla hakemassa Emilian kaveriltaan kotiin. 

Kävimme M-L:n kanssa yli 50 min. kävelylenkillä kirjapainonmäen suunnalla. Palattuamme 18 maissa laitoin vielä "kahlut" jalkojen alle ja hiihtelin otsalampun kanssa 3 km 500 m. Hieman koetteli sataa lumentapaista, joka muuttui enemmän vedeksi. 0 - 1 aste lämmintä - kuten aamupuolellakin. Hiihdeltyä tuli tänään 8 km 750 m.

Iltapalaa ja hopeateetä 

"Älä joudu epätoivoon tuntiessasi oman suuren heikkoutesi. Jumala - et sinä! Jumala vaikuttaa sekä tahdon että tekemisen hyvän suosionsa mukaan. Ilman Kristusta et voi mitään, hänen kanssaan - kaiken" ("Pietisten" v. 1856).

Siunausta!

Ps. "Millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan" (Matt. 7:2).

18.2.

Pilvinen - mutta oikein mukava - päivä. Aurinko ei tullut näkyviin, vaikka jossain vaiheessa kuultelikin pilvien takaa. Pakkasta pikkasen - 1 - 2 astetta. Marja-Leena kävi aamulla laittamassa ja viemässä Emiliaa ja Danielia kouluun. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki hartauskirjasta kohdan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Hiihtelin hiukan yli 2 km pihaladulla. Luisto oli erinomainen. 

M-L meni 13 hakemaan Emilian ja Danielin koulusta. Minä lähdin 8.3 km "kävelynomaiselle", rauhalliselle, lenkille Tarvaalan suuntaan. Paluumatkalla kävin Emilian, Danielin - heillä - ja M-L:n luona. M-L vei 14:ksi Danielin kitaransoittotunnille. Lapset odottivat äitiä jo kovasti kotiin tänään sairaalasta - eivät siksi lähteneet meillekään tänään. Myöhemmin kävi ilmi, että eivät vielä laskekaan sairaalasta. Jospa huomenna. 

Lenkin jälkeen söin. Laitoin takkaan tulen.

Hiihtelin ruuan jälkeen pihalatua jonkin aikaa. Tänään tuli 8 km 750 m. Mukavan raikas tuuli kävi mukavasti naamaan. Kun voi olla ulkona, niin mikseipä olisi. Olin. Sisälle tultuani paloivat tuikut eri paikoissa - ja uusi kynntilä keittiön pöydällä - ja sähköiset kynttilät. M-L oli sytytellyt. Mukavan tunnelmallistahan se on. 

Illan mittaan poljin vähän kuntopyörää - 15 min. Hiukan venyttelin.

Iltapalaa ja teetä.

"Uskolliselle opetuslapselle kuuluu vielä tänäkin päivänä käsky: Seuraa minua vuorelle yksinäisyyteen! Sinun ei tule seurata Jeesusta vain arkielämässä. Sinulla tulee olla myös juhlahetkiä. Et tosin voi niitä itsellesi anastaa, sinun täytyy saada ne taivaisena lahjana. Mutta sinä et niitä saa, ellet seuraa ääntä, joka kutsuu sinua yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen.

Miten on Kristuksen kanssa vietettyjen yksinäisten, hiljaisten hetkiesi laita, eivätkö ne ole harvinaisia? - Useimmat meistä ovat pelottavan tottumattomia ja kykenemättömiä, kun on kysymyksessä sisäisen elämän hiljentäminen. Jaksamme kyllä lukea tunnin verran mielenkiintoista hengellistä kirjaa tai olla mukana jännittävässä, virkistävässä hartaushetkessä, jossa on puheita ja lauluja, mutta jäädessämme kahden kesken Kristuksen ja taivaallisen maailman kanssa, tunnemme olevamme vieraita ja hämmentyneitä. - - -

Jokaisessa todellisessa kristillisessä elämässä täytyy olla hetkiä, jolloin olemme ikään kuin poissa maailmasta. Silloin saamme nähdä suuria näkyjä ja kuulla taivaallisia ääniä. Miten monta tällaista hetkeä oletkaan elämässäsi kadottanut siksi, ettet uskollisesti ja vakavasti ole etsinyt yksinäisyyttä Kristuksen kanssa Jumalan edessä! Siihen tarvittavan ajan ja levon saamiseen kysytään ehkä suuria ponnisteluja. Ulkonaiset olosuhteet, oma levoton ja vilkas tai raskasmielinen ja hidas luonteesi voivat aiheuttaa suuria vaikeuksia, mutta miten voit toivoa pääseväsi kirkastusvuorelle, ellet tahdo voittaa vaivalloisen tien vaikeuksia? Ylöspäin vievä tie on aina hankala. Ja mitä ylemmäksi nouset, sitä enemmän katoavat kaikki ihmisjalan jäljet, ja korkeus, jota kohti pyrit, jää ainoaksi matkakumppaniksesi" (Nat. Beskow).

Siunausta!

Ps. "Vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä" (Gal. 5:16).  

17.2.

Sydämelliset onnittelumme syntymäpäivien johdosta kahdelle arvostamalleni veljelle vielä tässäkin! Muonion Kihlangissa täyttää tänään 90 vuotta Kurjen Ilmari, veli, jonka kanssa - ja puolisonsa Aunen kanssa - olemme tehneet yhdessä evankeliumin työtä Muoniossa. Ilmarin kanssa myös Venäjällä, Vienan Karjalassa, sen jälkeen kun rautaesirippu kaatui. Ilmari on minua kehottanut kirjoittamaan kirjan niistä ajoista, mutta ei sellaiseen ole tullut oikein sytykettä.

Siihen aikaan kun asuimme Muoniossa - olin siellä evankelistana - pidimme paljopn kokouksia kylillä kodeissa. Rukousöitä pidimme kerran kuussa. Ilmari tuli niihin yleensä "suoraan" navetasta - ja palasi yön jälkeen "suoraan" navettaan lehmiä lypsämään. Sydämelliset onnittelumme Ilmarille, vanhimmistoveljelle, Lappiin, Muonionjoen törmälle!

Toinen veli, joka täyttää myös tänään 90 vuotta, on Vaaralan Sulo, Pelkosenniemen Saunavaarassa. On ollut suuri etuoikeus tulla tuntemaan Sulo ja Kerttu! Heidän yläkammarissaan olen saanut paljonkin asustella. Sulo on kova erä- ja kalamies - joka saa myös saalista. Avioparina he ovat antautuneet pyhien palvelemiseen. Kotonaan heillä on ollut entisen kaupan puolella myös kokoontumistila hengellisille kokouksille. Kun ensimmäisen kerran tapasin Sulon heidän kodissaan, sanoi Sulo ensimmäisiksi sanoikseen: Käydäänpä rukoukseen tuohon sängyn viereen. Sitten kun olimme polvistuneet laski hän kätensä ylleni ja profetoi erittäin tarkan profetian muutostamme Lappiin, Enontekiölle. Asuimme silloin Haminassa. Profetia toetuti tarkasti. Sydämelliset onnittelumme Sulolle sinne Kemijoen rantamille!

On suuriarvoinen asia tuntea edellisenkaltaisia Jumalan ihmisiä. 

Eilen illalla pakkanen kävi meillä yli 9 asteen. Tänä aamuna mittari näytti kuitenkin  1-2 asteen välistä pakkaslukemaa. Lupauksissa oli aurinkoista keliä tälllekin päivälle, mutta taivas oli pilvinen. Eilen illalla - kun nimittäin hiihtelin ja nautiskelin otsalampun kanssa pihaladullamme - oli taivas selkeä. Siellä näkyivät tähdet ja puolikuu kirkkaina. Olihan se niin kaunista. 

Marja-Leena meni tänään laittamaan ja viemään Emiliaa ja Danielia kouluun, kun äiti meni leikkaukseen JKL:ään samalla "kyijjillä" kuin isä töihin. Noustuani söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia.

Ajelimme suksien ja reppujen kanssa 12:ksi hakemaan Danielia koulusta. Naapurinpoika, luokkakaveri, tuli suksineen myös samassa kyydissä. Danielilkla ja Emiliallakin on sukset mukana koulussa päivittäin, kun hiihtelevät välituntilatua. Siitä saa pisteitä ja taitaa, että jonkun palkinnonkin. Hyvähän se on saada lapsia liikkumaan. Siihen on suomalaisten lasten keskuudessakin iso tarve. 

Niin, että miksikö metkin M-L:n kanssa olimme reppujen ja suksien kanssa liikkeellä? Siksi, että lähdimme kolmisin - Daniel, M-L ja minä - heti Danielin tultua koulusta hiihtelemään ja tulistelemaan. Hiihtelimme n. 30 min. ja teimme tulet laavulle, jonka vieressä oli pari kauriiden syöttöpaikkaa. Kolme kaurista näimmekin. Keittelimme kahvit nokipannulla - minulla kun reppu metsään lähtöä varten on aina lähtökunnossa. Kaakaota oli termospullossa - eiväthän kaikki juo kahvia. Makkaraa kärtsäsimme myös - sillä M-Lunohti ostaa palvikylkeä. Tuuli teki säästä "vilpeämmän" kuin se olikaan. M-L lähti hiihtelemään aikaisemmin pois - meni hakemaan Emiliaa koulusta. Danielin kanssa vielä olimme tulilla. Paluumatkan hiihtelimme hänen kanssaan reippaammin kuin menomatkan - vähän yli 20 minuuttiin. Hiihtelyä tuli yli 50 min.  - lisäksi muuta ulkona oloa. Daniel hiihtää hyvää vauhtia. Lähtöpaikkamme oli Emilian ja Danielin kodin edestä. Siitä lähdimme takaisin meille - Emilia ja Daniel mukanamme. Siinä saimme tiedon Terhi-Marjalta, että operaatio tänään oli mennyt hyvin. Kiitos Herralle siitä!

Hiihtelin vielä vähän pihaladulla kun pääsimme kotiin - kun Danielkin oli ulkona. Hän koverteli tekemäänsä lumiluolaa. 

Hiihtelyn jälkeen hain puut ja sytyttelin tulen takkaan. Lapset tekivät läksyjään.

Söimme hyvää ruokaa.

Ruuan jälkeen lähdin hiihtelemään "sokeripiikinestolenkkiä" pihaladulöle hissukseen. Mukava savunhaju tuli nenään - takassa kun paloi tuli. 8 km 750 m tuli pihalatua hiihdeltyä tänään. Hiihtelyn jälkeen vielä työntelin lumia pihaamme tulevan tien kauimmaisessa päässä. 

Denis kävi hakemassa lapset töistä tullessaan - oli töiden jälkeen käynyt vaimoaan katsomassa "lasaretissa".

18.30:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Herran kohtaamisen iltaan. Aholan Timo johteli. Reenilän Jouko, Lampisen Olavi, Moision Tarmo - kaikilla akustinen kitara - ja Pietilän Tuulikki - basso - lauloivat ja johdattelivat lauluihin. Järvisen Paavo puhui ja johteli rukouspalveluun.

Palattuamme kokouksesta kaupan kautta kotiin, poljin rauhallisesti kuntopyörää 30 min.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Kun kaikki tuet oikealla ja vasemmalla, joihin luotimme, temmataan pois, on se usein vain omiaan tekemään meidät entistä lujemmiksi. Meidän on silloin tultava yksin toimeen ja siten saatava oikea käsitysheikkoudestamme; vasta silloin myös etsimme ja löydämme väkevyytemme Herrassa" (Erään kärsivän päiväkirjasta).

Siunausta!

Ps. "Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme" (Room. 6:23). 

16.2.

Heräillessämme uuteen päivään oli taivas sininen ja aurinko paistoi. Tienoot kylpivät auringonloisteessa. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

11:ksi ajelin Päivärukoushetkeen helluntairukoushuoneen alakertaan - 5 rukoilijaa.

12 maissa hain Danielin koulusta meille.

Juotuamme kahvit - ja Danielin otettua vähän välipalaa - laitoimme sukset autoon ja ajelimme Danielin kotipihaan, johon jätimme auton. Lähdimme hiihtelemään kolmisin - tyttärenpoika Daniel, mummi ja vaari - hohtaville hangille. Luisto oli erinomainen. Jäätyneet vesipisarat oksien nokissa olivat kuin timantteja auringonvalossa. Metsä oli vielä aika lumista- varsinkin kuuset. "Pumpulitukkoja" oli pensaiden oksilla. Puut olivat mukavannäköisiä, johtuen siitä, että kun muutama päivä sitten satoi kosteaa lunta ja samalla tuuli, niin lumi tarttui puiden runkoon tuulen puolelle ja sitten jäätyi siihen. Harvoin näkee sellaista. Sanoinkin M-L:lle, että sellaisesta metsästä tulisi hieno taulu. Oli kyllä kaunista. Danielin kanssa hiihto taittuu jo joutuisaan - ei tarvitse odotella ja hoputella. Edellä poika hiihteli meillkin sopivaa vauhtia. 1 h 10 min. hiihdeltiin menemään. Latu oli hyvässä kunnossa. Nyt sitä kyllä kannattaa survaista sukset ladulle - huomennakin on tulossa hyvä päivä. 

Hiihdon jälkeen hurautimme meille. Söimme kolmisin. Emilia soitteli jo eilen illalla, että hän ei ole tänään tulossa meille - meni tänään koulun jälkeen kaverilleen kylään. 

Syönnin jälkeen jatkoin hiihtelyä pihaladullamme.- sokeriladulla. 

Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa Daniel-poikansa meiltä. Siunasimme häntä - Terhi-Marjaa - huomista varten.

Jatkoin vähän hiihtelyä.

Vaihdettuani tossut hiihtokenkien sijaan lähdimme M-L:n kanssa n. 52 min. kävelylenkille kirjapainon suuntaan. Päivällä pakkasta oli 4-5 astetta. Nyt illalla lenkin jälkeen 7.7.

Lenkin jälkeen työntelin vähän lumia pihatieltä. Hiihdin myös hiukan. Tänään tuli pihalatua hiihdeltyä 5 km 250 m - plus M-L:n ja Danielin kanssa tehty hiihtolenkki. 

M-L leipoi sämpylöitä - sehän tuo/luo sellaista kodikasta tunnelmaa. 

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Inhimilliseen luontoomme on palkanhalu juurtunut syvälle. Tuota sanaa "lahjaksi antakaa" ei sentähden voi käsittää tai seurata kukaan, jonka mieli ei ole armosta niin täyttynyt ja avartunut, että hänelle on tullut sydämen tarpeeksi saada antaa. Miten pingottuneen ahtaita ovatkaan sydämemme, miten kylmästi harkitsevia lahjamme, miten itsekästä kaupanhierontaa onkaan usein siinä, mitä me nimitämme "antamiseksi"!

Mutta kun elämäni suureksi rikkaudeksi ja suureksi kiitollisuuden aiheeksi tulee tuo: lahjaksi olen saanut, silloin tunnen myös, että Jumalan armolahjat velvoittavat. Ne ovat leivisköitä, joita on hoidettava oikein. Ja niitä hoidamme oikein siten, että teemme Jumalan tavoin, annamme lahjaksi. Hän antaa aurinkonsa paistaa pahoille ja hyville, hän antaa jokapäiväisen leivän kaikille. Asettaisitko sinä sitten joukon takuita ja vaatisitko kaikenlaista arvonantoa, antaaksesi minkä voit? Älä pelkää suoda itsellesi antamisen iloa, niin pitkälti kuin omatuntosi sen sallii.

Ja mitä tulee hengellisiin lahjoihin - niissähän sinulla on tyhjentymättömän rikas lähde, mistä ammentaa. Älä pelkää ammentaa paljon ja jaella yltäkylläisen runsaasti. Se riittää. On halventavaa Jumalan valtakunnalle, että näiden ihanien armonaarteiden jakelu riippuu hitaista ja kitsaista ihmisistä, kun Herra tahtoo kaikkea jaettavan kuninkaallisen anteliaasti... Antakaa elämässänne muodostua elävä yhteys antamisen ja ottamisen välille. Kun antaminen käy laimeaksi ja hitaaksi, niin ei mikään paremmin virkistä rakkautta kuin se, että itse otamme vastaan yhä enemmän Herralta - Palvelevan rakkauden työssä ei ole tehokkaampaa liikkeelle panevaa voimaa kuin kiitollinen rakkaus" (E. Lönegren).

Siunausta!

"Sulattimen kuumuus kullan

selkeäksi puhdistaa.

Mestari näin kirkkahana

kuvansa siin nähdä saa.

Marmoriin kun taiteilija

taltan syvään upottaa,

silloin jalo aate vasta

muodon täydellisen saa" (Ida Granqvist).

Ps. "Niinkuin sinun päiväsi, niin olkoon sinun voimasikin" (5. Moos. 33:25).