30.4.

Niinpä - totesi mies nykyisin käytetyllä muotisanalla, vastauksena tekemättömään kysymykseen: Onko se viimeinen päivä taas? Onhan se. Vapunaatto. Kyllähän sitä tänään juhlitaan. Otetaan oikein iloakin irti elämästä - tosin on niitäkin, jotka antavat sen - ilon - olla siinä elämässä. On iloa - mutta on ilottomuutakin. On iloa - ja suruakin. On iloa - mutta on särkymistäkin. On iloa - ja tyhjyyttäkin. Nauraessakin voi sydän itkeä. Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittääkin. Se on lahjomaton laki meille kaikille - ei edes Jumalan armo tee sitä kaikilta osin muuksi. 

"Haljenneiden kaivojen vitsaus" on todellisuutta ihmisen elämässä silloin, kun hän etsii elämäänsä tyydytystä vääristä lähteistä - ne eivät tyydytä kuin hetken, jos sitäkään. Mieleeni nousevat laulun sanat: "Maan turhuudella tyydyttääkö voisit, sen janon joka kaipaa Jumalaa. Vaik´nautintojen vaahtoa sä joisit, niin silti sydän itkee tyhjyyttään. Tuo sydämesi tyhjän maljan tavoin ja, oi, se yli vuotavaksi saa. Ihana armonlähde viel on avoin. Ei Jumal´ janoo sammuttaa voi maa." Jotenkinhan se noin menee. Taidettiin juuri tässä laulussa - tai sitten toisessa - puhua "sielusta, joka haljenneilla kaivoilla vain huutaa." 

Jeesus on elämän lähde - elävä lähde. Kun juomme sitä vettä, jota Hän antaa, sydämemme tulee tyydytetyksi "tyydyttämätttömällä tyydytyksellä" - ts. tulemme tyydytetyiksi, mutta haluamme sitä samaa lisää jatkuvasti. 

Kun uskomme Jeesukseen henkilökohtaisena Pelastajanamme ja Vapahtajanamme saamme sisimpäämme elävän lähteen, kun Pyhä Henki tulee sinne asumaan. Siitä löytyy ja syntyy sisimpäämme todellinen ilo. Se kaikki on Jumalan armoa. Armo on sitä, että Jumala ei jättänyt meitä, syntisiä ihmisiä oman onnemme nojaan synneissämme, vaan valmisti meille pelastuksen oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Siksi Jeesus syntyi maailmaan ja antoi henkensä Golgatan ristillä, että hän sovitti siellä sinun ja minun syntini täydellisesti Isän edessä. Jeesus haudattiin, mutta Jumala herätti Hänet kolmantena päivänä kuolleista. Jeesus nousi ylös taivaasseen ja Hän elää! 

Vain sen kautta, mitä Jeesus teki puolestamme, voimme kokea kohdallamme Jumalan armon. Jeesus kärsi rangaistuksen syntiemme tähden puolestamme, sijaisenamme. Saamme kokea Jumalan armon kohdallamme, kun uskomme Jeesukseen. Se ei tarkoita pelkästään sitä, että pidämme asiaa totena. Se tarkoittaa, että avaamme sydämemme ja elämämme Jeesukselle ja pyydämme Häntä tulemaan sinne. Se merkitsee elämän luovuttamista kokonaan Jeesukselle. Se tarkoittaa, että lähdemme seuraamaan Jeesusta, niinkuin Raamattu opettaa. Se merkitsee synnin tunnustamista ja hylkäämistä. Se ratkaisu ja päätös muuttaa elämämme sisältäpäin. Sen saa aikaan Pyhä Henki, joka tulee meihin asumaan. Tälle tielle kutsun sinua ja kaikkia! Ei ole muuta tietä, jonka kautta voisimme löytää janoomme tyydytyksen ja kaipuuseemme täyttymyksen. Kun sitä tietä kuljemme, olemme matkalla Jumalan taivaaseen - ja sittenhän se vasta onkin ilo ylimmillään!

Niin, tosiaan, meinasi ihan unohtua: Oikein hyvää Vappua - niinhän sitä ruukataan sanoa - jokaiselle tämän - joskus vähän lapsellisenkin - blogin lukijalle! Toivottelevat Vuolija ja hänen emäntänsä täältä salomailta, menetetyn metsikön reunamilta. Munkkiloita ja/tai tippaleipiä ja simaa ilmeisesti on tullut maisteltua. Minulta net ilot ovat jääneet tälle Vapunaatolle kokemati - olen ollut sillä tavalla toteuttamassa tätä ns. omahoitoa tuon verensokerin alhaisena pysymisen vuoksi, etten ole ottanut.

Tänä aamunakin oli harmaa, mutta kuiva, päivä. Ihan lämminkin. Aurinkoistakin kyllä tänään oli. Jossain vaiheessa viskeli pisaroitakin. Marja-Leena nousi aikaisemmin kuin minä - leipomaan. Aamupalaakin syötiin ja kahvia juotiin. Luin Roomalaiskirjettä.

Taisi olla 11.30 maissa, kun istuimme "kiessiimme" - Avensikseen - ja ajaa hurruttelimme Uuraisten-Multian-Keuruun kautta Tampereelle, Teron perheen luokse. Siellä vietettiin kaikkien sen perheen poikien synttäreitä yhtäaikaa - eli Aaron, Eeliksen ja Nooan. Lahjojakin tietenkin veimme - mukaville, jalkapalloileville, veljeksille. Mentyä saimme ruokaa - joka oli minullekin "tiettyihin linjoihin" pitäytyvälle oikein sopivaa. Kahvin kanssa en herkkuja ottanut, vaan minulle oli M-L tehnyt mukaan omat herkut. Muitakin juhlijoita oli - Terhi-Marja perheineen, Marin sisaruksia. Lapset kasvavat - ikää tulee lisää. Me vanhenemme - ja ikää tulee lisää. Ei sitä oikein omalla kohdallaan huomaa muuten kuin katsomalla itseään esim. valokuvista. Hoh, hoijaa! Mutta, sellaista on elämä. Vielä olemme kuitenkin elossa - ja ihan vahvastikin. Se taas on Jumalan armoa. Mitä meillä olisikaan ilman Häntä! 

Onnittelumme Terolle uudesta työpaikasta, jossa työt alkavat maanantaina - kun edellisessä työt loppuivat tänään!

Onnittelut myös Timolle uudesta työpaikasta, jossa työt alkavat maanantaina - kun edellisessä työt loppuivat juuri! 

Jumala johdattaa, kun kuljemme rukoillen. Vaikka emme ota kunniaa - edes pisaran vertaa - itsellemme, olemme mekin vanhat muistaneet päivittäin koko perhekuntaamme rukouksin mm. työpaikkojenkin suhteen. Olemme nähneet Jumalan käden toiminnassa. Johdatus työpaikankin suhteen on erittäin monipuolinen ja laaja-alainen kysymys. On tärkeää olla oikeassa paikassa tekemässä työtä - eikä vain pelkästään toimeentulon suhteen, vaan esim. ihan Jumalan valtakunnan asiankin suhteen. 

Matka Tampereelta kotiinkin sujui mukavasti. Olimme kotona ennen 21.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. M-L "kasaili" tarvikkeita aamua varten valmiiksi - hänellä kun on tyttärensä Terhi-Marjan kanssa "tarjoiluhuki" huomenna seurakunnassa. 

Siunausta!

Ps. "Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, niin me koetamme saada ihmisiä uskomaan" (2. Kor. 5:11). 

29.4.

Marja-leena kävi viemässä aamulla Emilian ja Danielin kouluun - Emilia oli eiliten tilannut kyydin kun oli hienoissa vaatteissa menossa kouluun. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Sää oli harmaa, mutta kuiva. Luin Roomalaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Järjestelin tänään NUOTIOILLAN Mahlun koulun pihalle. Se on pe. 20.5. klo 18.00. Infoa illasta löytyy tuosta blogijutun vierestä, oikealta reunalta. Sinne vaan sitten sekaan, eli mukaan!

Aurinkokin alkoi paistelemaan.

Daniel tuli koulun jälkeen meille - käveli 700 m tuolta tienhaarasta. Mummi meni käyttelemään Emiliaa hammaslääkärissä.

Olimme Danielin kanssa ulkona auringossa - hän maalivahtina ja minä koetin tehdä maaleja. Pari kottarillista haimme soraakin pihatien kuoppaan - kuoppia on kyllä monia, ja niitä pitäisi täytellä.

Laittelin ruokaa - paistoin kanafileitä ja kypsentelin vokkikasviksia. Pääsimme syömään kun Emilia ja mummi tulivat. Daniel ja Emilia pistivät vappuserpentiinit jo kaikki menemään ennen kuin vapun aattokaan oli valjennut. 

Terhi-Marja kävi hakemassa Emilian töistä tullessaan - se kun on taas tyttökerhopäivä. Daniel jäi meille.

Kävin urheilukentällä 8.2 km "kävelynomaisella" lenkillä. Eipä tuo oikein hyvältä tuntunut - lähinnä tekniikan puolesta. No, siinäkinhän sitä on haastetta. 

Kun palailin kentältä kotiin, olivat meillä Timo, Milka ja Milena, Helmi-koira, Terhi-Marja ja Emilia - Daniel olikin jo meillä. Laitoin saunan lämmite. 

Joimme kahvia ja söimme iltapalaa.

Kävimme Timon ja Deniksen kanssa saunassa - Deniskin kun sopivasti tuli meille. Vastakin oli. Saunan jälkeen taas otettiin - tarjoiluja. + 11 vielä 22 maissakin. 

"MITÄ TARKOITAMME SIELUJENVOITTAJALLA?"

... Sielujenvoittajalla tarkoitamme ihmistä, joka johdattaa toisia ihmisiä henkilökohtaiseen kosketukseen itsensä Jeesuksen kristuksen kanssa. Sielujen voittaminen Jumalalle ei siis ole samaa kuin saarnaaminen. Saarna on toisinaan mutta ei aina - välikappale, jonka avulla tähän päämäärään voidaan päästä. On paljon saarnamiehiä, jotka eivät ole yhtään ainoaa sielua voineet johdattaa taivaaseen, mutta monet ihmiset, jotka eivät milloinkaan ole astuneet saarnatuoliin eivätkä lausuneet yhtään sanaa julkisesti, ovat saattaneet voittaa Jumalalle monta sielua.

Ei ole lainkaan samaa olla sielujenvoittaja ja uskonnollinen käännytysintoilija. Sinähän tiedät, mikä käännynnäinen on. Se on ihminen, joka on vaihtanut uskontoa vaihtamatta sydäntä. Hän on saanut uuden katsomuksen ja uuden tunnustuksen saamatta uutta henkeä. Käännytyspuuhailu tapahtuu inhimillisen vaikutuksen, agitaation ja suggestion avulla, mutta eläväksi kristityksi tullaan vain silloin, kun Pyhä Henki välittömästi tarttuu asioihin.

Ei kukaan voi tulla sielujenvoittajaksi vain siten, että hän on mukana seurakunnassa ja yhteiskunnassa tapahtuvassa uskonnollisessa herätyksessä, osallistuu uskollisesti kokouksiin, uhraa rahoja, laulaa toisten mukana ja monella muulla tavalla osoittaa myötämielisyytensä tuota asiaa kohtaan. Sillä sielujenvoittaja ei ole ainoastaan myötämielinen, vaan hän on aktiivinen ja hyökkäävä.

Menemme niin pitkälle, että sanomme: sielujenvoittaminen on enemmän kuin julkiseen jumalanpalvelukseen kuuluvan tehtävän uskollinen ja tunnollinen hoitaminen. Me luulemme useinkin täyttäneemme kaikki vanhurskauden vaatimukset, kun olemme huolellisesti suorittaneet Jumalan seurakunnan meille uskoman tehtävän. Tämä on vain osa vastuustamme, mutta siinä ei ole kaikkea.

Joku voi olla hyvä kirkonvahtimestari olematta sielujenvoittaja. Joku voi olla kunnon diakoni tai johtokunnanjäsen, ja kuitenkin hän on tuomittu seisomaan tyhjin käsin sinä päivänä, jolloin elonleikkaajat tulevat kotiin lyhteineen.

Me voimme laulaa kirkkokuorossa ja musiikkiyhdistyksessä laulamatta sieluja Jumalan valtakuntaan. Ja me voimme uskollisesti täyttää paikkamme rukouskokouksissa, ompeluseuroissa, seurakunnankokouksissa ja monissa muissa kokouksissa olematta kuitenkaan mukana sielujenvoittajien toimivassa armeijassa.

Ymmärtäkää minut oikein. En tarkoita, että nämä asiat olisivat tarpeettomia tai arvottomia, päinvastoin. En tarkoita myöskään sitä, että täytyy olla huolimaton seurakunnan antamissa tehtävissä, jotta jäisi aikaa mennä kaduille ja toreille keskustelemaan ihmisten kanssa Jumalasta. Jumala tahtoo meidän olevan tunnollisia myös tässä jumalanpalveluksemme osassa, mutta tahtoo vielä enemmän" (Frank Mangs: Kristitty sielujen voittajana, s. 9-10, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2008 (Kirja ilmestynyt aikaisemmin 1948 Suomen Lähetysseuran kustantamana).

Siunausta!

Ps. "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" (Joh. 3:16).

28.4.

Tänään toivottelemme sydämellisiä onnitteluja Aunelle, setäni leskelle, syntymäpäivän johdosta! "Isoja lukemia mittarissa" - kaksi samanlaista numeroa peräkkäin. Ju7malan siunausta! Päivittäin muistamme rukouksin.

Herräeltiin harmaaseen - mutta kuiten kuivaan - päivään. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Roomalaiskirjettä. Oletko koskaan ajatellut, miksi kannattaa lukea Raamattua? Marja-Leena luki paikan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

M-L kävi koulun jälkeen viemässä Danielin kaverille synttäreille. Oli Emilian kanssa heillä, kunnes äiti tuli töistä kotiin. Laittelin sillä aikaa ruokaa - mm. paistelin siikafileitä. VHH-ruokaa olen syönyt aikalailla - verensokeriarvot ovat olheet sen mukaiset. Hyvät.

Kävin "kävelynomaisella" lenkillä urheilukentällä - 4 km pienissä jaksoissa käyskentelin uusilla eiliten ostamillani lenkkareilla. Net eivät kyllä olleet sopivat siihen hommaan kuitenkaan - jalassa kyllä mukavat, mutta ei minun tapaiselleni kävelijälle oikein istu kilpakävelytekniikkaan. Kävin kaupassa ostoksilla ja ajelin kotiin. Vaihdoin "vanhat palvelijat" - tossut - jalkoihin ja menin uudelleen kentälle - 4 km kävelin - jaksoissa. Kun jo olin autossa alkoi vähän pisaroida vettä. + 11.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. M-L paisteli juuri kun tulin kotiin mantelileipiä - saipi lämpimiä maistella. 

Joissakin väleissä olen vähän lueskellut kirjaakin tänään.

 "Minua ei yleensä ihmiset hermostuta, mutta minut saavat kyllä hermostumaan ihmiset, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että he ovat melko hyvin onnistuneet ratkaisemaan kaikki teologiset pulmat. He näkevät itsensä vastausten antajina eivät niinkään kysymysten esittäjinä. Jos sinulla on jokin ongelma, kysy vain heiltä; he kyllä tyhjentävät rekkalastin tietoa päällesi. Erityisen tärkeää heille on se, että heidän tietovarastonsa tekee vaikutuksen sinuun. Minua kuitenkin kaikkein eniten häiritsee se, että heiltä puuttuu lapsille ominainen uteliaisuus, ja kun on kyse Jumalan "lapsista", tämä on melkoisen ylimielistä. Useimmat valmiiden vastausten antajat eivät enää kysy vaikeita kysymyksiä. Heidän ylimielisyytensä on sulkenut heidän korvansa ja tukkinut heidän mielensä.

Mutta Emmi ei kuulu tähän joukkoon. ... "Rakas Jumala, voisitko kirjoittaa vähän uusia kertomuksia, me ollaan luettu jo kaikki vanhat ja aletaan taas alusta. Kiitos. ...

(kirja) Lasten kirjeitä Jumalalle. ... Pieni Petri-niminen poika kysyy Jumalalta: "Hyvä Jumala, oletko sinä rikas vai pelkästään kuuluisa?" ...

Yksi suosikkikirjeistäni on Ninan kirjoittama: "Kuka on piirtänyt ääriviivat kaikkien maitten ympärille?" ...

Maria kysyy: "Rakas Jumala, tarkoititko tosiaan, että kirahvit olisivat sennäköisiä, vai oliko se vahinko?" ...

Saara ihmettelee: "Hyvä Jumala, Meidän isä ei saa koskaan tulta syttymään. Eksää vois kasvattaa meidän pihaan palavaa pensasta?" (Charles R. Swindoll: Lähemmäs liekkiä, s. 221-222, Päivä Osakeyhtiä 1994).

Siunausta!

Ps. "...me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille" (1. Kor. 2:12).

27.4.

Noustuamme harmaaseen päivään oli sateista ja kosteaa. Söimme aamupalaa jaq joimme kahvia. Luin Roomalaiskirjettä.

Ajelimme kotipalkisilleni, Kangasniemelle, Marja-Leenan kanssa. Matkalla hän luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme autossa yhdessä. Matkalla pysähdyimme Jyväskylässä ja kävimme urheiluliikkeessä. Minun ostokseni olivat uudet kävelytossut - kilpakävelyyn tarkoitetut.

Kangasniemelle selviydyttyämme - ja hyvinhän selvisimme - menimme ensin Teboilille syömään. Hyvää ruokaahan siellä.

Syötyämme menimme tapaamaan tätiäni hänen kotiinsa. Juttelimme ja joimme kahvia. Rukouksen hengessä koetin olla siellä - että esteet poistuisivat ja hänen sydämensä avautuisi vastaanottamaan Jeesuksen. Se asia oli päällimmäisenä sydämelläni. Halusin johdattaa asiaa siihen suuntaan koko ajan. Koinkin, että Jumala Henkensä kautta auttoi ja sain puhua evankeliumia hyvinkin henkilökohtaisesti. Olemme rukoilleet päivittäin pitkään tätini pelastumisen puolesta. Kun kysyin, haluaisiko hän juuri nyt ottaa Jeesuksen elämäänsä vastaan ja uskoa Häneen, oli vastaus: Kyllä. Niinpä sain laskea käteni tätini päälle ja johdattaa hänet syntisen rukoukseen, jossa hän omalla suullaan kiitti Jeesusta syntiensä sovituksesta, sekä pyysi Häntä sydämeensä ja elämäänsä, sekä syntejään anteeksi. Sain julistaa hänelle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa sovintoveressä. Muistetaan rukouksin, että uskonelämä ja pelastusvarmuus sydämessä vahvistuu ja kun tämä elämä loppuu niin koti taivaassa odottaa.

Tädiltäni ajelimme Malloksen rantaan venepaikallemme katsomaan ovatko kaikki jäät lähteneet. Olivat - ja vesi oli korkealla.

Rannasta ajelimme setäni leskelle. Erityisesti oli erään asian hoitaminen mielessä. 17.30 jälkeen ajelimme Kunnantalolle, Kangasniemi-saliin - Aune-täti mukanamme - luterilaisen seurakunnan Majatalo-iltaan. Oli aivan erinomainen ilta! Sellaisia tämä aika kaipaa. Lämminhenkinen, matalanprofiilin ilta, jossa oli evankeliumi selkeästi esillä. Musiikkiryhmä - jota johteli veljeni, Heimon, tytär, Hanna - oli hyvä.

Kahvit juotuamme Majatalo-illan jälkeen - minä vain pelkän kahvin - veimme Aunen kotiin ja suuntasimme kotia kohti. Vaajakosken ABC:llä kävimme syömässä iltapalan - lohi-salaatin. Kotona olimme 22.30 maissa. 

"Kristuksen rakkaus voi ilmetä vain sinun elämäsi kautta. Hänen säälinsä ja huolenpitonsa kadotetuista sieluista voi tulla näkyviin vain sinun kauttasi.

Jeesus Kristus käy kotiseudullasi joka kerta kun sinä käyt. Telkeätkö Hänet omaan kotiisi? Oletko itsekäs? Etkö koskaan salli Hänen puhua naapureillesi? Oletko ikinä sallinut Hänen kertoa heille pelastuksen tiestä? Oletko koskaan antanut Hänen tarjota naapureillesi elämäänsä? Syytätkö heitä turmeltuneesta elämästä, vaikka et ole koskaan sallinut Jeesuksen kristuksen kertoa heille totuutta?

Seurakunta - Kristuksen ruumis - olet sinä

Sinun mielestäsi edellä kerrotut asiat kuuluivat seurakunnan tehtäviin.

Olit oikeassa! Mutta sinä olet seurakunta. Sinä olet Kristuksen ruumis.

Seurakunta ei ole uskonnollinen yhdyskunta.

Seurakunta ei ole kirkkokunta.

Seurakunta olet sinä. Seurakunta on Kristuksen ruumis. Kristuksen ruumis olet sinä.

Kristus ei asu kivisissä tuomiokirkoissa tai tiilitemppeleissä.

Kristus elää sinun ruumiissasi! Sinä olet Hänen temppelinsä.

Hän toimii, ilmaisee itsensä, osoittaa sääliään, antaa armonsa - sinun ruumiisi kautta - sinun kauttasi!

Tällainen on henkilökohtaisen sielujen voittamisen sydämenlyönti, sen perustelut. Kaikki muu on henkilökohtaisen sielujen voittamisen mekaniikkaa. Nämä totuudet ovat henkilökohtaisen todistuksen ydin, henki, dynamiikka" (T. L. Osborn: Sinne missä ihmiset ovat, s. 10-11, Ristin Voitto 1970).

Siunausta!

Ps. "Loistatte niinkuin tähdet maailmassa" (Fil. 2:15).

26.4.

Päivä on ollut sateinen. Noustessamme oli + 2 ja risat. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Roomalaiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

M-L meni Höytiälle hoitamaan pientä-Milenaa 12:ksi.

Kävin M-L:n pyörällä vastassa Danielia koulusta 12 maissa. Tulimme meille. Eipä ole tullut pyörällä ajeltuakaan kymmeniin vuosiin. 13 maissa ajelin taas koululle - nyt Emiliaa vastaan. Molemmilla reissuilla satoi. Päästyämme meille lähdimme pyörillä Emilian ja Danielin kanssa kylälle - Halpa-Halliin syömään. Satoi. Lapset ottivat hampurilaisaterian, minä söin seisovasta - nyk. nouto. 15.30 jälkeen olimme takaisin meillä. Terhi-Marja jo odotteli töistä tultuaan lapsosiaan. Tuli ajelluksi pyörällä n. 22 km tänään.

Laitoin takkaan tulen. Lueskelin vähän kirjaa. Pian saapui M-L:kin Milenan hoitoreissultaan.

Kävin urheilukentällä 8 km "kävelynomaisella" lenkillä. 5 + 2 + 1 km. Toiseksi viimeisen km:n vain kävelin alle 7 min. Satoi aikalailla - ja sehän kasteli - mutta mukava oli olla lenkillä. Palatessani kotiin oli yli + 6 astetta.

Kävin saunassa. Kylvin vastalla.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Jeesus Kristus kuoli koko maailman puolesta. Hänen verensä vuosi jokaisen syntisen tähden maan päällä, joka huutaa Häntä. Mutta "kuinka he huutavat avuksi sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet?"

"Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta."

Sinä ja minä olemme todistajia, ääniä, julistajia, välikappaleita, joiden kautta tämän maailman täytyy "kuulla" evankeliumi. Kristus elää ja vaikuttaa meidän kauttamme.

Lähetyskäsky oli viimeinen määräys, jonka Jeesus meille antoi. Se ei ollut ehdotus, se oli käsky..." (T. L. Osborn: Sinne missä ihmiset ovat, s. 84. Ristin Voitto 1970).

Siunausta!

Ps. "Ihminen ... elää vähän aikaa" (Job. 14:1).

25.4.

"... Siitä tulee tavallaan mieleen tarina hiirestä ja norsusta, jotka olivat parhaat kaverukset. ne viettivät jatkuvasti aikaa yhdessä hiiren matkustaessa norsun selässä. Eräänä päivänä ne ylittivät puisen sillan ja saivat sen taipumaan, natisemaan ja heilumaan yhteisen painonsa alla. Ylityksen jälkeen hiiri oli ihastuksissaan kaverusten kyvystä saada aikaan sellainen vaikutus, ja se sanoi norsulle: "Saimmepa totta tosiaan tuon sillan järkkymään!"

Tulee jotenkin mieleen osa mainoksistamme ja todistuksistamme. Luulisi, että Jumala on hiiri ja me olemme norsu. (Ehkä sen takia emme paljon siltoja heiluttele)" (Dutch Sheets: Esirukous, s. 122, Päivä Osakeyhtiö 2008).

Noustessamme maanantaihin sateli räntää. + 1.9. Marja-Leena oli käynyt jo kylällä asioilla ennen kuin minä kömmin ylös - vaikken minäkään nyt niin pitkään... Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Roomalaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Onnittelut mm. Huttusen Markulle - M-L:n velimiehelle - sekä meän Timolle, Markukselle, nimipäivän johdosta! 

12 maissa hain Danielin koulusta meille - satoi vettä. Teki poika heti läksyjä kun meille päästiin.

13 maissa "kääppäisin" hakemassa Emilian koulusta meille. Iloitsi tyttö hyvästä matematiikan kokeiden numerosta.

13.30 kävin urheiluhierojalla - jotkut paikat tuntuivat melko kipeiltä.

Söimme.

M-L leiponut tänään ensi viikonlopun tarjoiluihin seurakunnassa.

Olen lueskellut tänään muutamaan otteeseen kirjaa. 

Terhi-Marja haki lapset töistä tullessaan.

Laitoin tulen takkaan loimottelemaan.

Illaksi tuli "ilkeä selma" - ettei kenellekään jää kysymystä mieleen, että kukahan se, niin selvennykseksi, että tuli selkeä ilma. Tuntui olevan valoisaa pitkään.

"Älä ole niin kuin Afrikassa vieraillut kehonrakentaja, jolta kyläpäällikkö kysyi, mitä hän tekee kaikilla lihaksillaan. Kehonrakentaja arveli, että näytös antaisi paremman selityksen, joten seuraavaksi hän alkoi jännittää pullottavia pohje- ja reisilihaksiaan, hauiksiaan ja olkavarsiensa ojentajia, havainnollistaen näin esiintymistään kilpailuissa. Ihailtuaan tätä hämmästyttävää näytettä jonkin aikaa päällikkö tiedusteli: "Mihin muuhun käytätte niitä?"

"Enpä juuri muuhun", muskelimies vastasi.

"Käytätte noita valtavia lihaksia vain tuohon?" päällikkö toisti.

"Niin."

"Hukkaan menee", päällikkö mutisi, ja häntä tympäisi. "Hukkaan menee."

Kovin monet meistä ovat kuin tämä kehonrakentaja. Olemme vahvoja herrassa, hyvin varustautuneita käsittelemään vastustajaamme, mutta emme koskaan käytä voimaamme tai aseitamme. Astu matolle!

Kun odotamme Herraa, hän näyttää meille, minkä strategian mukaan tai millä menetelmällä meidän tulee sotia. Jumala on suhteen Jumala. Hän on Isä, joka on palavasti rakastunut perheeseensä, ja hän pitää rakkautta tärkeämpänä kuin työtä. Uskonvaelluksemme suhdepuoli on se, joka valmistaa meitä sotimispuoleen" (Dutch Sheets: Esirukous, s. 168, Päivä Osakeyhtiö 2008).

Siunausta!

Ps. "Mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäkseen mitättömäksi sen, joka jotakin on" (1. Kor. 1:28).

24.4.

Onhan se luvattoman pitkä tämä juttu tänään, mutta mielestäni tuolla edempänä on arvokasta juttua - siis tosiasiaa - kerrottavaksi, joten...

Taasha myö tavattii! Joten: Terveppä, terve! 

Opettele elämään Jumalalle! Silloin et tarvitse niin paljon kunniaa ihmisiltä. Silloin et myöskään niin paljon välitä siitä, jos sinua kohdellaan "kuin ilmaa", tai ihmisten puheiden johdosta joudut "määrätynlaiseen valoon" - sillä sen kaltaisia - ja monia muun kaltaisia - asioita voimme joutua Jumalalle elävinä kohtaamaan. Ihan uskomattomiakin sellaisia - niin lihallisten uskovien kuin uskomattomienkin suunnalta. 

Opettele elämään Jumalalle - myöskin sinä, Kiehisen vuolija. Vain Pyhän Hengen voiman avulla sen voimme tehdä. Vain Pyhä Henki voi pitää lihamme alistettuna. 

Opettele elämään henkilökohtaisessa elämässäsi sitä elämää johon Jumala on sinut tarkoittanut. Siitä olet vastuullinen Jumalalle. Tee niin silloinkin kun joudut kulkemaan vastavirtaan - silloinkin, kun se poikkeaa "suuren määrän" uskovien mielipiteestä. Jumalan suunnitelmissa eläminen ei riko koskaan mitään muuta, kuin niiden ihmisten mielipiteitä vastaan, jotka ovat muodostaneet kantansa lihallisuuden, perinteen, tms. mukaan.

Opetellaan elämään Jumalalle.

Sunnuntaihinhan sitä saimme tänään heräillä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia meinkin pirtissä. Luin Roomalaiskirjettä.

10:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle - M-L:lla mukanaan neljä laatikollista leipomuksia tilaisuuden jälkeiseen tarjoiluun. Oli vain avustajana tänään, toiset olivat "tiskintakana". Rukoushetkessä olimme ennen tilaisuutta alakerrassa - kymmenkunta rukoilijaa.

11 alkoi yläkerrassa tilaisuus. Sen johteli Rautasaaren Vesa. Heijastus -lauluryhmä, Keuruulta, lauloi. Turusen Mika saarnasi. Ja sitten olivat net kahvit alakerrassa.

Kaupan kautta ajelimme kokouksesta kotiin.

Sytyttelin takkaan tulen. M-L laitteli ruokaa, jota pian pääsimme syömään - hyvää VHH-ruokaa, kahvit päälle - ja suuhunkin.

Lueskelin kirjaa.

17.30 jälkeen lähdin urheilukentälle. Se olikin - sanoisinko, että jälleen kerran - tarkasti ajoitettu meno. Vaikka nyt taas kirjoittelenkin määrätynlaisista asioista, niin älä erehdy luulemaan, että jotenkin tässä nyt kerskuilisin erinomaisuudellani - paremminkin asia on niin, että olkoon kaikki rohkaisuna sinulle siinä mielessä, että jos Jumala voi tämänkaltaistakin miestä johdatella, niin miksei sitten sinua, joka olet paljon parempi - ja luultavasti tiedät hyvinkin tarkkaan miten niitä asioita ihan oikeesti pitäisi toimitella. Mutta, joka tapauksessa sinunkin niitä pitäisi käytännön tasollakin toimitella - mitäpä se hyvä teoriakaan muuten auttaisi... Ja sitä lajia - ja opetustahan on kyllä saatu niin paljon, että jo on korkea aika saada sitä jonnekin päin purettua, ettei pää aivan halkea... (onkohan tuonyt sitä sarkasmia, humoria - vai peräti ihan totta). 

Niin, siitä johdatuksesta jota koin lenkin ajoituksessa ja yhteydessä. Jumala johdattaa, kun rukoillaan johdatusta ja asetutaan Hänen käyttöönsä. Jumala oli "laskenut mieleeni", että jospa tapaisin kentällä yhden tietyn henkilön, jonka elämänkerta-kirjaa juuri luin - niin, että palautin kirjan  juuri eiliten kirjaston luukkuun. Kun menin kentälle, näin, että juuri se henkilö oli kentän toisessa päässä. Minulle se oli ihme ja Jumalan johdatus. Näin, että hän oli juuri lähdössä pois, mutta huomattuaan minut, käveli luokseni. Siinä sitten juttelimme ja sain antaa hänelle vihkosen: Jumalalla on sinulle asiaa. Iloitsin. Tämäkin ihminen on jatkuvasti päivittäisissä rukouksissamme. Koko ajan on menossa prosessi, jota Jumala itse vie eteenpäin. 

Siinä sitten jonkin aikaa "keputtelin" (ei tekemistä Keskustapuolueen kanssa) menemään. Olikin ajoitettu ja johdatettu Jumalan puolelta vielä oikein "iso juttukin" tapahtuvaksi pienen hetken päästä. Jos ei sellainen vedä vieläkin suuta nauruun, niin mikä sitten! Näin jo kentälle mennessäni, että tutunnäköinen auto seisoi kentän päässä, tien varressa. Auto siirtyi sitten toiselle puolelle kenttää - sillä aikaa kun juttelin edellä kuvatun ihmisen kanssa. Minulle tuli sisimpääni ajatus, että se auto ei seiso kentän tienovilla tänään ihan mistä tahansa syystä. Auto siirtyi vielä kolmanteenkin paikkaan sen jälkeen kun olin lakannut puhumasta tuon em. ihmisen kanssa. Ollessani kiertämässä rataa näinkin sitten tutun henkilön kävelevän autosta kentälle. Ollessani hänen kohdallaan, hän sanoi, että haluaisi jutella kanssani. Niinpä juttelimme. Tämäkin ihminen oli sellainen, jonka puolesta rukoilemme päivittäin - olemme rukoilleet jo aika kauan. Selkeästi koki ja näki kuinka Jumala oli tehnyt työtään hänen sydämessään, oli tullut etsikkoaika ja synninhätä. Siinä punaisen radan sivussa johdin tämän ihmisen syntisen rukoukseen - omalla suullaan hän sen rukoili - ja sain julistaa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Oli koskettava hetki minullekin, mutta erityisesti tälle ihmiselle. Taivaassa enkelitkin iloitsivat. Nyt voimme muuttaa rukouksiamme hieman toiseen muotoon. Mielenkiintoisia asioita hän puhui, miten Jumala on vaikuttanut hänen elämäänsä lähiaikoina. Se on iso juttu, kun ihminen tulee uskoon!

Kerronpa vielä taustaa tuttavuudellemme em. ihmisen kanssa. Ei hän ole urheilija. Tuttu ihminen monille varmaankin kaupungissamme. Ensimmäisen kerran tapasin hänet kuitenkin urheilukentällä - oli siellä sauvakävelemässä - muutama kesä taaksepäin. Pari kolme kierrosta kävelin hissukseen hänen kanssaan. Todistin Jeesuksesta ja puhuimme uskonasioista. Sieltä asti olemme muistaneet häntä rukouksin. Toissatalvena - syyspuolella - olin lumisella urheilukentällä lenkillä, kun tapasin hänet myös. Muulloinkin joskus. Tämä talvinen tapaaminen oli vähän erilainen - jossa siinäkin koin selkeän Jumalan johdatuksen. Heti kentälle mennessäni huomasin, että hän kaatui kentällä, eikä meinannut päästä ylös. Kun pääsi, niin meni pois kentältä. Mieleeni tuli, että pitää seurata häntä katseellani - kävely kun oli vähän erilaista. Kun en sitten nähnyt häntä missään lähdin parkkipaikan suuntaan katselemaan. Siellä hän olikin pitkällään. Jokin sairauskohtaus. Rukoilin siinä hänen puolestaan ja ambulanssi kävi hakemassa. Muita ihmisiä ei kentällä ollut. Tapasin sitten hänet eräässä paikassa ja hän kertoi, että pääsi heti terveyskeskuksesta kotiin. Kertoi sanoneensa lääkärille, että "kyllä se oli Kuusjärvi, joka hänet paransi". No, me tiedämme, että se oli hänen ilmauksensa sille, mitä rukouksen kautta koki tapahtuneeksi ja mitä Jeesus teki. Myöhemminkin olemme tavanneet ja kerran kun juttelimme, annoin hänelle Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosen. Tänään tämä ystäväksi tullut ihminen sanoi, ettei se ollut sattumaa, kun me tapasimme silloin talvella, kun hänet kohtasin siellä parkkipaikalla pitkällään.

Luottamuksen syntyminen ihmisten kanssaon tärkeä asia - ja johdatus - ja rukous - ja antautuminen Jumalan käytettäväksi. Tämä ihminen ei satu olemaan ainoa, jonka kanssa olemme syntisen rukousta rukoilleet kentällä ja sen reunamilla - ja he ovat uskossa tänäänkin.

Jatkoin lenkkiäni - olivatkohan tossut kevyet?

Jossain vaiheessa oli kohtaaminen ja jutteluhetki yhden ihmisen kanssa - jonka puolesta joskus taannoin rukoilin keskellä rataa. Tuli nyt tapaamaan, kun näki minut kentällä. 

Pois lähtiessäni sain todistaa kahdelle nuorelle miehelle, jotka olivat tulleet juoksemaan kentälle kevään ensimmäisiä juoksujaan. He eivät olleet kiinnostuneet hengellisistä asioista - eivät olleet nyt, mutta voivat kiinnostua.

Hyväksi lopuksi tältä paikalta: Yksikin Jeesukseen uskova ihminen voi kohdata evankeliumilla suuremman määrän ihmisiä, kuin useinkaan kohtaamme isoimmissakaan hengellisissä tilaisuuksissa - sillä niitä kansoittavat suurimmassa määrin jo uskovaiset. Siksi meidän ei kannata tuudittautua mihinkään harhaan, vaikka paljonkin olisi yhteismäärältään kokouksessa ihmisiä. Mitä tarkoitan? Sitä, että meidän on mentävä sinne, missä ihmiset ovat. Jeesus sanoi meille: Menkää heidän luokseen! Sanommeko me: Tulkaa meidän luoksemme? Minä ja sinä olemme tärkeässä asemassa. Me voimme mennä. Kun saamme näyn tästä, jotain vallankumouksellista tapahtuu paikkakunnallamme - ja laajemminkin.

Lenkkiä minulle kertyi 7.6 km, johon sisältyi 24 x 100 m "aika lempeitä" vetoja.

Siunausta!

Ps. "Jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä" (Joh. 6:40).

23.4.

Se on ollut lauantaita tänään. Jotenkin mukava päivä tuo lauantai - ihan jo sieltä synnyinkodista asti. Mutta, eipä siitä sen enempää tarinaa. Tuli nukutuksikin vähän pidempään - siksikin, että taisi valvottuakin tulla. Marja-Leena oli noussut "jalanviljaan" jo aiemmin ja mennyt kylälle kauppa-asioille.

Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Roomalaiskirjettä.

Kävin urheilukentällä 10.4 km "kävelynomaisella" lenkillä. Ensin hissukseen hiipottelin 5 km, jonka jälkeen venyttelin. Sen jälkeen 10 x 100 m. Lopuksi 4 km yhtäjaksoisesti 7 - 7.30 min/km-vauhtia. Välillä satoi pieniä rakeita kuin ryynejä radan valkoiseksi - pianhan se suli. Välillä paistoi aurinko. Ollut tänään mielenkiintoista säätä.

Palattuani lenkiltä kotiin, olivat meille saapuneet Denis ja hänen kaverinsa, Jevgeni - niinkuin oli ollut puhettakin. Virittelivät pressusaunan kiukaan alle tulta. Kävivät järvellä välillä kokemassa verkot. Minä lisäilin sillä aikaa puita kiukaan alle. Kookkaita kuhia tuli mukavasti. Denis perkasi niitä meillekin pakastimeen. Savustelivat takapihan laavussa lohta. Samalla keittelivät nokipannulla kahvia. Olikin hyvät kahvit. Deniksen toinenkin kaveri saapui meille - Aleksei. Kävimme pressusaunassa Deniksen, Jevgenin ja Aleksein kanssa. Erinomaiset löylyt - ja vasta, sekä sen tuoksu, teki saunomisesta vielä "makeamman". Terhi-Marja, Emilia ja Danielkin tulivat meille. Sää oli mukava. 

M-L on leiponut tänään tarjoiluja varten. 

20:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle konserttiin. Rap artisti Mikaveli "heitti keikan" Saarijärvellä. Emilia ja Danielkin olivat jo pitkään odottaneet konserttia. Itse kuuntelen mielelläni gospelia ja käyn gospelkonserteissa. Jokaisellahan se on omansa musiikkimaku - itse tykkään "rokahtavasta" musiikista. Ylistysmusiikki on oma lukunsa. Gospelkonsertteja olen ollut järjestämässä paljon - jopa pian saarijärvellekin tulomme jälkeen joku - joka ei tykännyt  sellaisista konserteista - kyseli, että "kuka se toi tämän gospelin tänne Saarijärvelle?" Parhaimmillaan oli konserissa yli 400 henkeä. Matkojakin teimme gospelkonsertteihin. Enontekiölläkin ollessamme kauemmaksikin. 

Palattuani kotiin konsertista piti ottaa iltapalaa ja juoda teetä.

Lainaampa tähän jatkoksi "haastavaa tekstiä" - voit ajatella, onko se niin kuin siinä sanotaan. Viitsi lukea:

"Hallitseeko Jumala suoraan kristityn elämän jokaista tapahtumaa vai ei? Tähän voi vastata toteamalla, että perustavat lainalaisuudet eli kylväminen ja niittäminen, syy ja seuraus, yksilön vastuu ja vapaa tahto eivät kunoudu, kun meistä tulee Kristukseen uskovia. Kaikkiin Jumalan antamiin lupauksiin kuuluu ehtoja - pääperiaatteita. Useimpiin näistä ehdoista, ellei peräti kaikkiin, sisältyy vastuu meidän puoleltamme. Varjelu ei tee poikkeusta. ...

... Ja valtaosaa kristityistä loukkaa suuresti, jos jokin opetus antaa ymmärtää, että saamatta jäänyt varjelus, huolenpito, paraneminen, rukousvastaus tai mikä tahansa Jumalan anti voisi olla meidän syytämme ...

... Miksi siis loukkaannumme, kun jokin opetus antaa ymmärtää, että nämä vajavuudet ja epäonnistumiset saattavat olla meille esteenä?

Miksi loukkaannumme ja vastustamme opetusta, jonka mukaan epäuskomme on estänyt meitä saamasta jotakin, vaikka Raamatussa hyvin usein sanotaan, että saamme, jos uskomme epäilemättä ja horjumatta (ks. Matt. 17:20; 21:21; Mark. 11:22-24; Jaak. 1:6, 7)?

Miksi loukkaannumme vihjauksesta, että kyvyttömyytemme pysyä lujana aiheutti puutteen, vaikka Raamatun mukaan perimme "uskon ja kärsivällisyyden kautta -- sen, mikä luvattu on" (Hepr. 6:12m vuoden 1938 suomennos)?

Miksi olemme hämmentyneitä tai vihaisia, kun annetaan ymmärtää, että jonkin tekemättä jättäminen aiheutti epäonnistumisemme? Raamattu kuitenkin sanoo: "Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin saatte syödä maan hyvyyttä..." (Jes. 1:19, vuoden 1938 suomennos).

Jopa 80 prosenttia niistä, jotka pitävät itseään uudestisyntyneinä, ei maksa kymmenyksiä ja altistaa siten itsensä kiroukselle. Silti he pahastuvat, kun joku vihjaa, että heidän puutteensa saattaa olla heidän omaa syytään (ks. Mal. 3:8-12).

Me emme anna anteeksi, ja silti meillä on otsaa luulla, että Jumala kuulee rukouksemme ja vastaa niihin (ks. Mark. 11:25, 26).

Usein syömme huonosti, emme harrasta liikuntaa ja kohtelemme kehoamme kaltoin muilla tavoin. Sitten syytämme sairauksistamme Jumalan tahtoa.

Emme opeta lapsiamme kunnolla, mutta silti pahastumme vihjauksesta, että heidän kapinointinsa voisi olla meidän syytämme (ks. 5. Moos. 6:7; Sananl. 22:6).

Emme pysy Kristuksessa emmekä hänen sanassaan. Silti syytämme "Jumalan tahtoa", kun pyydämme haluamaamme, mutta emme saakaan sitä (Joh. 15:7).

Tiedämme, että usko syntyy kuulemisesta ja Jumalan sanan mietiskelystä (ks. Room. 10:17), ja useimmat meistä tekevät sitä hyvin vähän. Mutta annas olla kun joku vihjaa, että meiltä jäi luvattu asia saamatta epäuskon takia, niin johan suutumme.

Raamatussa opetetaan, että se, joka "asuu Korkeimman suojassa", saa kyseisessä psalmissa (91) luvatun suojeluksen; että minulla on varustus, jota täytyy pitää yllä ja kantaa, mukaan luettuna uskon kilpi Saatanan palavien nuolien torjumiseen (ks. Ef. 6:13-18); että "Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona" etsien jotakuta nieltäväkseen ja että minun on määrä vastustaa häntä (ks. 1. Piet. 5:8; Jaak. 4:7). Ja silti kun joku arvelee minun itseni ehkä olevan syypää siihen, etten varjeltunut joltakin tuhoisalta tapahtumalta, minä loukkaannun. Entä sinä?

En todellakaan vihjaa, ettei Jumala koskaan sallisi meidän käydä läpi vaikeuksia, että kaikki ongelmamme johtuisivat tottelemattomuudesta tai että kaikki vastaamattomat rukoukset johtuisivat epäuskosta. Tarkoitan vain, että monet epäonnistumisistamme ja vaikeuksistamme ovat meidän syytämme, eivät "Jumalan tahto"; meillä on oma osuutemme suojelun ja muun taivaallisen huolenpidon varmistamisessa" (Dutch Sheets: Esirukous, s. 91-93, Päivä Osakeyhtiö 2008).

Siunausta!

Ps. "Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa (Ps. 27:14).

22.4.

Perjantai. Muistatko, missä kirjassa oli Setä-Perjantai? Noustuamme oli aurinkoista. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Roomalaiskirjettä. Marja-Leena kävi hakemassa Emilian ja Danielin meille, kun olivat vielä kipeitä, eivätkä koulussa.

11:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 5 rukoilijaa. 

Lyhyen hetken satoi luntakin tänään.

M-L valmisteli tarjoiluja illan tilaisuuteen. 

Söimme tänäänkin lounasaikaan. 

16.30 maissa kannoimme tarjoilutarvikkeet autoon, haimme Salmen kyytiin ja ajelimme 17:ksi Hännilän koululle., jonne oli tälle illalle ilmoitettu klo 18:ksi "On Yksi Nimi ylitse muiden... KYLÄILTA. 8 henkeä meitä oli siinä. Johtelin tilaisuuden. Lauloimme laulumonisteesta jonkin laulun Rautasen Jussin säestyksellä. Kuusjärven Timo lauloi muutamaan otteeseen omia laulujaan - aivan erinomaisia lauluja. Soisi niiden leviävän ihmisten tietoisuuteen. Lauloimme myös Lauluja Jeesuksesta -vihkosesta Lehtomäen Teemun kitarasäestyksellä - taisi siinä Timokin soitella mukana. Lahtomäen Matti oli myös vastuissa. Pitkäsen Paavo ja Lehtomäen Teemu käyttivät henkilökohtaiset puheenvuorot. Puhuin vähän lopussa. Illassa oli "punaisena lankana" sanoma meille kaikille paikalla olleille. Lopuksi joimme M-L:n tarjoamat kahvit - ja tarjoilut olivat hyvät. Sydämelliset kiitokset jokaiselle vastuissa olleille! Jatketaan evankeliumin työtä!

Vietyämme Salmen kotiin - ja kotiuduttuamme itse - laitoin tulen takkaan. M-L huomasi, että kokouspaikkaan oli jäänyt yksi tarjoilulaatikko jääkaappiin. Soitto sinnepäin ja niin olin 15 min. päästä koululla takaisin. Jäi vain sellainen maku, että ei tainnutkaan vahingossa jäädä se sänpylälaatikko sinne jääkaappiin - sain nimittäin puhua yhden ihmisen kanssa elämän tärkeimmästä kysymyksestä - pelastuksesta. 

Palattuani kotiin iltapalaa ja teetä.

"... Entä keneltä Jumala voi vaatia enemmän? Hän ei ole ikinä sanonut: menkää te syntiset minun huoneeseeni, jotta pelastuisitte, sillä muuten te kuolette." Hän sanoi sen sijaan: Menkää (uskovat)... ja saarnatkaa... kaikille luoduille."

Lähetyskäsky on elämäni sisältö. Se riittää täysin kutsumukseksi. Se on sinunkin tärkein tehtäväsi, - mikäli uskot Jeesukseen Kristukseen. Hän todistaa sinun kauttasi..."

... Henkilökohtainen sielujen voittaminen on Jumalan käsky, joka tarkoittaa jokaista kristittyä maan päällä. Se on tehtävä, joka pakottaa kristityn lähtemään katselijan paikalta, se tekee tavallisesta maallikosta Pyhän Hengen välikappaleen, se nostaa hänet pelkkien "sanan kuulijoiden" joukosta. Kristitty joutuu äkisti astumaan areenalle, ja hänestä tulee "sanan tekijä" (T. L. Osborn: Sinne missä ihmiset ovat, s. 41, Ristin Voitto 1970).

Siunausta!

Ps. "Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on" (Luuk. 19:10).

21.4.

Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Pihalle näkyi ilmestyneen lumihärmää, joka suli pian. Marja-Leena kävi hakemassa Emilian ja Danielin meille - olivat molemmat kipeitä. Luin Roomalaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.

Molemmilla - lapsilla - oli leikkikalulaatikot mukanaan. M-L pääsi myös kosmetologin pukille - Emilia ehosti, suorastaan maskeerasi mummin miltei tuntemattomaksi.

Kirjoittelin laulunsanoja huomista tilaisuutta varten.

Söimme. Keittelin kahvia.

Terhi-marja kävi hakemassa lapset kotiin.

Kävin "kävelynomaisella" lenkillä aurinkoisella urheilukentällä. Aluksi menin hissukseen 5 km, välillä vähän venyttelinkin. Jatkoin 20 x 100 m vedoilla. Lopuksi kävelin 1 km 7 min.

M-L lämmitteli takkaa.

Katselimme TV7:n arkistosta M-L:n kanssa Trilogia Jumalan ihmeistä ohjelmaa. Ollessani lenkiltä sain lehtomäen Tepolta viestin, että olinko siinä. Kyllä olin. Aikoinaan olin hasstateltavana - silloin Yli-Vainion aikaan - He saivat uuden elämän -elokuvassa. Sitä haastattelua tosin siinä ei ollut - oli vain pieni pätkä, josta miehen tunnisti.

Iltapalaa ja teetä.

Huomenna on sitten KYLÄILTA Hännilän koululla klo 18. Tuossa oikeaqssa reunassa on infoa tilaisuudesta. Tervetuloa mukaan!

"Elämä on lyhyt.

Näin totesi kirjailija, kuningas Daavid 3000 vuotta sitten. 

Elämän hienoimpiin hetkiin kuuluu se hetki, kun me ymmärrämme, miksi me olemme syntyneet ja mikä on meidän tehtävämme.

Erään suuren seurakunnan johtava pastori ilmaisi asian sanomalla, että elämä on väliaikainen toimeksianto.

Hän selitti, että ikuisuuteen verrattuna elämä maan päällä on äärettömän lyhyt.. Maa on meille vain väliaikainen asuinpaikka. Emme viivy täällä kauan.

Daavid rukoili: "Herra opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni loppu on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen" (Ps. 39:5)

... Meidät on lähetetty ihmisten keskelle olemaan Jeesuksen edustajia. ...

... Elämämme missio on olennainen osa elämäämme Jumalan kunniaksi. Miksi sitten missiomme on niin tärkeä?

Ensiksi, se on jatkoa Jeesuksen missiolle tässä maailmassa. Toiseksi, on suuri etuoikeus olla Kaikkivaltiaan Jumalan asialla ja palveluksessa. Missio antaa elämällemme tarkoituksen. Missiollamme on myös iankaikkinen merkitys ja kosketuspinta toisten elämään, sillä me vaikutamme ihmisten ikuisuuskohtaloon.

Jumalan antama missio sinulle ja minulle on maailman arvokkain. Sen suurempaa missiota ei ole" (Hannu Haukka, Itäportti, Kristillisen medialähetystyön erikoislehti, Huhtikuu 2016, nro 2. s. 3.).

Siunausta!

Ps. "Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?" (Matt. 16:26). 

20.4.

Sellainenhan se harmaa ja kostea oi tämä aamu ja päivä - räntääkin heitteli nimeksi. Marja-Leena kävi hakemassa Emilian aamulla meille - sen verran kipeä, ettei kouluun mennyt. Tytöllä oli - niin kuin eilitenkin - mukana paljon leikkitavaroita. Kotileikkiä leikki - niin kuin eilenkin. Hyvin viihtyy Emilia leikkiensäkin parissa. Aamupalaa ja kahvia. Luin Roomalaiskirjettä.

Marja-Leena kävi kylällä asioillaan. Rukoilin ääneen keittiön pöydän ääressä - Emilia oli leikeissään, mutta varmaan yhtyi rukoukseen. Kun mummi tuli kotiin, alkoi Emilia laittamaan hänen tukkaansa - siitäkin hommasta tykkää. Taisi vielä toisenkin kerran päivän mittaan istua Emilian laitettavana. Danielkin oli meillä koulun jälkeen.

Menin Hännilän ja Ranta-Hännilän alueelle jakamaan kutsuja ja hengellistä luettavaa - reunoja myöten. Menomatkalla kävin syömässä kebab-salaatit kylällä.

Palailtuani reissustani vaihdoin heti lenkkivaatteet ylle ja menin urheiluikentälle - ennätin lenkille ennen rukousiltaan menoa. Sateli, vaan eipä tuo haitannut. + 4-5 astetta. Aluksi hiljakseen kiersin 3 km, jonka jälkeen venyttelin. Sitten oli vuorossa 30 x 100 m vetoja, "olemattomalla" välitauolla. Loppuun 1 km 6.44 vauhtia. Se oli sellainen kävelynomainen lenkki. Tapasin kentältä lähtiessäni pitkästä aikaa hyväksi ystäväksi tulleen veljen - ensi tapaaminen oli urheilukentällä.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan, jonka johteli Vesa Rautasaari. Mika Turunen puhui. Rukoilimme. Mukana 22 henkeä. Jaoin infoa SAARIJÄRVI RUKOILEE - KAIKKIEN YHTEINEN RUKOUSRINTAMA -asiasta. Uskon, että sellainen rintama kasvaa Saarijärvelle - nyt on jo mukaan "ilmoittautunut" yli 30 henkeä. Tervetuloa mukaan rukousrintamaan kaikista seurakunnista, herötysliikkeistä ja järjestöistä - ja vaikket kuuluisi mihinkään. Lähetä nimesi, s-postisi/tai postiosoitteesi ja puhelinnumerosi joitakin seuraavia kanavia käyttäen: jouko.kuusjarvi@gmail.com tai puh. 040-0206858 (Jouko Kuusjärvi), tai Jouko Kuusjärvi, Rajalantie 12.B. 43100 SAARIJÄRVI. Nyt on aika rukoilla.

Tulin kokouksesta kaupan kautta kotiin. M-L oli paistanut mantelileipiä, joita sitten iltapalalla oli mukava maistella. Sateet lähetä -iltaa Seinäjoelta oli M-L seurannut.

"... Mutta kun hengellinen elämä kylmenee, silloin sammuu myös into pelastaa toisia. Aletaan olla tyytyväisiä siihen, että on oma ikuisen pelastuksen toivo, toiset saavat selviytyä niin hyvin kuin voivat. Me unohdamme todellisen kutsumuksemme niiden tuhansien pikkuasioiden vuoksi, jotka täyttävät olemassaolomme. Juuri näin on varmaan hyvin monelle meistä käynytkin.

Mutta sinun ja minun sammuva harrastuksemme toisten pelastukseen ei koskaan voi muuttaa Jumalan suunnitelmia. Vaikka yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia Kristuksen tunnustajista unohtaisi tehtävänsä, ei tämä horjuta sitä jumalallista ajatusta, että jokaisen kristityn tulee olla sielujenvoittaja.

Mitään erityistä kutsumusta siihen ei tarvita.

Moni luulee kyllä niin ja puolustaa välinpitämättömyyttänsä sanoen: "Minua ei ole siihen kutsuttu."

Kyllä, sinut on ehdottomasti kutsuttu siihen.

Ei ole sanottu, että sinut on kutsuttu toimimaan saarnaajana, evankelistana, lähetystyöntekijänä tai johonkin muuhun sentapaiseen tehtävään. Ja jos olet antautunut sellaiseen saamatta siihen Jumalan kutsua, on parasta, että lopetat mahdollisimman pian. Sillä sinä pidät hallussasi paikkaa, joka ei ole sinun, ja olet kenties esteenä jollekin toiselle, jonka Jumala tahtoo sillä paikalla olevan.

Mutta olkoon sinulla mikä toimi hyvänsä, niin Jumala on kutsunut sinut sen toimesi ohella olemaan sielujenvoittaja. Sinulla on maallinen kutsumuksesi voidaksesi elää, mutta sinun tulee elää voittaaksesi muita Jumalalle. Siihen sinut on kutsuttu, eikä sinun tarvitse odottaa mitään uutta kutsua. Sinun tulee vain totella sitä määräystä, jonka jo olet saanut" (Frank Mangs: Kristitty sielujenvoittajana, s. 21, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2008. Kirja ilmestynyt aikaisemmin 1948 Suomen Lähetysseuran kustanatamana).

Siunausta!

Ps. "Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan..." (Kol. 1:13).

19.4.

Marja-Leena kävi aamulla hakemassa Emilian meille, kun oli kipeänä. Sitten meni kylälle kauppa-asioille.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Roomalaiskirjettä.

11:ksi ajelin Päivärukoushetkeen helluntairukoushuoneen alakertaan - 6 henkeä. Sieltä menin suoraan hakemaan Danielin koulun jälkeen meille. 

Söimme. 

Kävin urheilukentällä 6 km "kävelynomaisella" lenkillä. Ensin menin 2 km hiljalleen lämmitellen. Sen jälkeen venyttelin. Siihen tuli myös juttelemaan yksi mies - joka oli tullut kentälle kävelemään - pari kierrosta kierrettyään. Toinenkin mies tuli siihen jutustelemaan samaan aikaan. Se ensimmäinen mies sanoi, että oli menossa ihan toiseen paikkaan pyörällä, mutta kun näytti niin sateiselta, niin muutti mieltään ja ajatteli, että käy muutaman kierroksen kävelemässä kentällä. Se toinen mies taas oli sellainen, jonka puolesta olen/olemme rukoilleet päivittäin, mutta en ole koskaan hänen kanssaan puhunut hengellisistä asioista. Kaikenkaikkiaan koin näiden miesten tapaamisen johdatuksena. Jumalan järjestämänä asiana. Sille ensimmäiselle miehelle annoin Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosen. Sille toiselle miehelle lupasin antaa myöhemmin - taskussani kun oli vain yksi vihkonen. Kierrettyään vielä yhden kierroksen lähti mies pyörineen pois. Eli: oli hyvä kun sade pelotti. Oli myöskin hyvä, kun juuri silloin kun pitikin oli sateetonta ja aurinkokin paistoi. Hetken kuluttua satoi niin, että kasteli. Mielenkiintoista oli sekin, että tapasin tämän toisenkin miehen, jonka puolesta olen/olemme rukoilleet - hän ei kylläkään - ainakaan vielä - sitä tiedä. Jumalan johdatus on mielenkiintoista. Hän johdattaa - lupauksensa mukaan - omiaan.

Entäpä se lenkin jatko sitten. 2 km ja venyttelyn jälkeen tein 10 x 100 m vedon tapaisia. Jatkoin heti 10 x 200 m vedoilla. Taukoa kunkin pätkän välillä oli vain hetki. Lopuksi käyskentelin 1 km 6.47 vauhtia. Mukava lenkki. Sade ei haittaa, sillä oli kuitenkin ainakin + 7 astetta.

Lapset olivat jo lähteneet meiltä kun tulin kentältä kotiin.

M-L on leiponut tänään ja laittanut tarjoiluja iltaa varten.

18:ksi meille tuli Häkkilän-Peltokylän-Kohmun rukouspiiriläisiä, sillä piiri kokoontui meillä tällä kertaa. 12 henkeä oli koolla - kaikki eivät päässeet. Toimin illan isäntänä - niin kuin on tapana, missä piiri kulloinkin kokoontuu. Avoin, hyvähenkinen ilta tarjoilujen, Sanan, yhteisen laulun ja esirukouksen merkeissä. 20.30 jälkeen väki lähti pois. 

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"... Me kristityt olemme tehneet tämän asian suhteen samoin kuin monien muidenkin suhteen. Meillä on jo luonnostamme tarve nähdä tai tuntea jotakin, jotta uskoisimme siihen. Siks imeillä on taipumus jopa arvioida hengessä tapahtuvia asioita sen mukaan, mitä näemme luonnollisin silmin ... 

Kuitenkin todellisuudessa olen huomannut, että joissakuissa, jotka eivät itkeneet tai näyttäneet mitään tunteita rukouksen aikana, tapahtui täydellinen muutos. Toisaalta olen nähnyt joidenkuiden nyyhkyttävän ja kyynelehtivän näennäisesti katuen, ... mutta he eivät kokeneet mitään muutosta. Asian ydin on siis se, että hengen alueen tapahtumia ei voida päätellä siitä, mitä tapahtuu luonnollisessa maailmassa. ...

Meillä karismaattisten ja helluntaipiirien uskovilla on ilmiö, jota kutsumme "kaatumiseksi Pyhän hengen voimasta". Vaikka tämä nimitys ei esiinny Raamatussa ja ilmiötä harjoitetaan toki väärin, uskon, että ihmiset voivat kaatua ja kaatuvatkin Jumalan voiman vaikutuksesta. Olemme kuitenkin tehneet tämän kokemuksen suhteen suunnilleen samoin. Kun olemme kokouksessa, jossa kyseistä ilmiötä esiintyy, meillä on taipumus uskoa, että kaatuvat ihmiset saavat Herralta enemmän kuin ne, jotka eivät kaadu. Ajoittain jopa päättelemme kaatumisista tai niiden puuttumisesta tapahtuuko kokouksessa ylipäänsä mitään.

Joissakin kokouksissa olen havainnut tätä tapahtuvan siinä määrin, että niiden painopisteeksi ja päämääräksi on varmasti tullut ihmisten saaminen kaatumaan, ei niinkään usko, joka antaa Pyhän Hengen tehdä haluamaansa, haluamallaan tavalla. Toisin sanoen olemme alkaneet arvioida hengen alueen tapahtumia sen mukaan, mitä olemme nähneet omin silmin. Tämä on vaarallista. Se johtaa äärimmäisyyksiin, opetuksen epätasapainoon, vääriin odotuksiin ja ihmisvoimin yrittämiseen. ..." (Dutch Sheets: Esirukous, s. 131-132, Päivä Osakeyhtiö 2008).

Siunausta!

Ps. "Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla" (1. Kor. 2:14). 

18.4.

Katso eilisenpäivän blogijutusta infoa ja tule mukaan rukousrintamaan!

Noustuamme harmaaseen päivään - ei sisäisesti - söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Roomalaiskirjettä. 

Liimailin tuolit.

Marja-Leena kävi hakemassa Emilian ja Danielin koulun jälkeen meille. 

Söimme.

M-L lähti Emilian ja Danielin kanssa asioille Karstulaan - kävivätpä kebab-pizzeriassakin samalla reissulla. Lueskelin kirjaa, tiskasin ja tein "jotakin" perjantaina, 22.4. klo 18. Hännilän koululla olevan KYLÄILLAN "eteen". Infoa siitä tuossa oikeassa reunassa. Tervetuloa mukaan! Ilta on kaikille tarkoitettu - eikä tarvitse aristella.

Kävin yht. 5.2 km "kävelynomaisella" lenkillä urheilukentällä. Aluksi 1 km hiljaista lämmittelyä. Venyttelyä. 20 x 100 m ns. vetoja. 2 km rauhallista kävelyä, välillä pyrähdyksiä otellen. Siinä kävelyn lomassa oli aikaa myös pysähtyä keskustelemaan yhden sauvakävelijän - täälä ihan tunnetun - ihmisen kanssa. Sain antaa hänelle kirjoittamani vihkosen: Jumalalla on sinulle asiaa. Tätäkään ihmistä en olisi tavoittanut kirkon seinien sisällä. + 7 astetta palatessani lenkiltä 19.30 jälkeen.

Iltapalaa ja teetä. 

"Esirukous (välittävä rukous) on Jeesuksen palvelustyön jatke, joka toteutuu hänen ruumiinsa eli seurakunnan kautta ja jossa me toimimme välittäjinä Jumalan ja ihmiskunnan välillä, tarkoituksenamme saattaa maailma sovintoon hänen kanssaan, tai Saatanan ja ihmiskunnan välillä, tarkoituksenamme panna Golgatan voitto toimeen" (Dutch Sheets: Esirukous, s. 45-46, Päivä Osakeyhtiö 2008).

Siunausta!

Ps. "Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä" (Matt. 7:5).