29.6.

Marja-Leena nousi aikaisemmin ja kävi viemässä Emilian ja Danielin, sekä yhden tytön lastenleirille yhdelle Karstulan kylälle. Nousin hänen palattuaan. Aamupalaa ja kahvia. Aurinko paistoi. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme vähän.

Kävin kylällä asioilla - hakemassa pankista tilaamiani Tanskan kruunuja, sekä näyttämässä autoa katsastusasemalla. Pomppasi renkaista.

Palattuani kotiin kylältä, kävin varaamassa renkaat tuosta läheltä - josko ne maanantaina saisi alle.

Kävin 2 km 750 m "hissuttelulenkin" Mannilan männikön pururadalla. Aurinko paistoi - yli +22. Sieltä tulin urheilukentälle ja tein 2.4 km "kävelynomaisen" jatkolenkin. Yhteensä tuli lenkitettyä 5 km 150 m. 

Söimme hyvää ruokaa - M-L:n tekemähän on aina sellaista. Hän leipoi myös mantelileipiä minulle matkaan.

17.30:ksi ajelin Saarijärven sillanpieleen. matkalla hain postista paketillisen jaettavaa heinäkuun matkalle - hengellistä, lapsille. Niin, sinne sillanpieleen ajelin. Siellä uimarannassa - jossa olen ennenkin kastanut kaksi ihmistä - kastoin yhden uskoontulleen ihmisen. Satoi kovasti ennen sitä, mutta kun kastehetkialkoi, paistoi aurinko niin hienosti ja lämpöisesti. Kehoittan sinuakin, joka olet tullut uskoon, mutta et ole sen jälkeen vielä käynyt kasteella, että mene kasteelle - Sanan mukaan, Jeesusta seuraten. Se on oikeajärjestys kastetta ajatellen. Älä kuitenkaan usko vain minua - taimuitakaan - vaan lue se itse Raamatusta. Sisälukutaito riittää.

Käytyäni kotona kastereissun jälkeen, lähdin pian 19:ksi helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan - 4 henkeä.

Terhi-Marja, Emilia ja Daniel käväisivät meillä - T-M haki lapset leiriltä yöksi kotiin. Hän kirjoitti minulle valmiiksi maahantulokortin heinäkuun reissua varten. Niitä kun on noita reissuja itse kullakin.

Pakkailin reppuani tänä iltana alkavaa reissua varten

Söin iltapalaa ja join teetä, että jaksaa yön matkustaa

23.45:ksi on sovittu, että meille tulee pari kaveria, jotka lähtevät samalle reissulle kuin minäkin. M-L vie meidät Äänekosken matkahuollolle 00.35:ksi, josta meidän on tarkoitus nousta linja-autoon, joka vie meidät Helsinki-Vantaan lentoasemalle, jossa se on 5.30. Sieltä nousemme - jHs - lentokoneeseen, joka lähteen klo 7 Kööpenhaminaan. Sieltä bussilla Odenseen, Tanskassa.

"Tahdonpa sanoa, mikä auttaa kaikissa elämän vaikeuksissa: on oltava enemmän uskoa, enemmän kärsivällisyyttä, enemmän rukousta" (Yrjö Müller).

Siunausta!

Ps. "Vaella minun edessäni ja ole nuhteeton" (1. Moos. 17:1).

28.6.

Aurinkoinen aamu ja päivä. Yöllä oli satanut, koska oli isot vesilätäköt. Marja-Leena kävi hakemassa Emilian ja Danielin heiltä meille. Minä hiukan ennen nousin sängystä. Iloisina sieltä lapset tulivat reppuineen. Aamupalaa ja kahvia.

M-L kävi viemässä Emilian ja Danielin rukoushuoneelle, josta tapahtui yhteislähtö - ainakin ilmoituksen mukaan - lastenleirille, yhdelle Karstulan kylälle. Taitaapa leirikin olla Karstulan ja Saarijärven yhteinen. M-L oli valmistautunut viemään lapset leiripaikalle asti, mutta he pääsivät Ninan autossa. Mukava, että Emilia ja Danielkin menivät leirille - sama muidenkin leirille menevien lasten kohdalla - sillä ne ovat niin tärkeitä lapsille

Minä lahdin lenkille - tarkoituksena kävellä helluntairukoushuoneelle asti Päivärukoushetkeen - kun M-L lähti lapsia viemään. Oli hieno, lämmin, sää. Mukava kävellä. 4.5 km ehdin kävellä kun M-L tuli vastaan - syystä siitä, että ei tarvinnutkaan viedä lapsia leirille asti. Niinpä hyppäsin kyytiin ja kävin hänen kanssaan kotona. Sitten ajelin Päivärukoushetkeen. Meitä oli siellä kolme henkeä. rukoushetken jälkeen teimme kolmisin - Pitkäsen Paavo, Mäkisen Tapani ja minä - penkkikuorman Paavon tuomaan kärryyn. Joitakin muitakin tarvikkeita otin rukoushuoneen varastosta kyytiin. Ajelin kärry perässäni kotiin.

M-L teki valmisteluja tämän illan nuotioiltaa varten - lettutaikinoita ämpäreihin, yms. tarvikkeita kasseihin ja pusseihin. 

Söimme.

Ennen 16 lähdimme M-L:n kanssa ajelemaan kohti Pylkönmäkeä, jossa oli tänä iltana nuotioilta "No, onkos tullut kesä...", Yrittävän-talon pihassa. Hyvä paikka. Laittelimme penkit toisia odotellessamme. Heti 17 jälkeen alkoi tulla muitakin vastuunkantajia. Paisto/tarjoilukoju pystyyn. "Esiintymiskoju pystyyn. Penkit olivat ympyrässä ja esiintymispaikka oli yhdellä sivulla - aukossa, jossa ei ollut penkkejä. Lehtomäen Matti ja Tuula toivat äänentoiston, ison lettupannun, makkaragrillin - kaasulla toimivia. Humpin Lauri toi taas sen hyvän nuotioalustan ja nuotiopuut. Ilta alkoi klo 18. Sää oli koko ajan mitä parhain - aurinkoinen, yli +23. Johtelin illan. Aluksi kysyin, onko kenelläkään tänään syntymäpäivä? Ei ollut. Kysyin, onko kenelläkään nimipäivä? Oli, yhdellä, Ryhäsen Leolla. Pyysin hänet eteen ja onnittelin kaikkien puolesta, sekä pyysin johtamaan alkurukoukseen.Halusin antaa jollekin "summamutikassa" kirjoittamani kirjasen: Sytykkeitä rukouselämään. Ojensin sen yhdelle pariskunnalle, jotka eivät olleet tuttuja minulle. Illassa oli 71 henkeä - ja hyvä ilmapiiri. Läheisyyden tuntu piirissä nuotion ympärillä. Lauloimme pariin otteeseen lauluryhmänä, Teemu Lehtomäen säestäessä kitaralla. Meitä oli ryhmässä Teemun lisäksi: Liisa Pitkänen, Tuula Porkka, Raija Kalenius, Pirkko Paananen ja minä. Yhteislauluja lauloimme muutamaan otteeseen Yrjö Takalan säestäessä harmonikalla. Raija Kalenius soitti harmonikalla pariin otteeseen. Erinomaisia henkilökohtaisia todistuspuheenvuoroja käyttivät: Samuli Peiponen, Ankhana Piamphrom - tulkkina orvokki Ahonen - sekä Teemu Lehtomäki. Puhuin lopuksi. Avointa. Tarjoilu toimi koko ajan. Lettujen paistohommissa olivat Marja-Leena Kuusjärvi ja Tuula Lehtomäki - paisto/tarjoilu. Lettutaikinaa meni 2 äpärillistä. Makkarahommissa oli Matti Lehtomäki - grillaus/tarjoilu. Denis Kuzmin sponsoroi makkarat. Nokipannukahvihommissa - keitto/tarjoilu - hääri Henri Parkkonen. Nekin, jotka eivät saapuneet nuotioiltaan, saivat kutsujenjekelun yhteydessä evankelioivan vihkosen - 250 kpl. Kun lasketaan yhteen kaikki illan toteutukseen liittyvät ihmiset - paikan varaamisesta, kutsujen teosta, kutsujen julkaisemisesta fasebookissa, yms., kutsujen ja vihkosten jakamisesta alkaen - oli tiimissä yhteensä 21 henkeä. Kahden ihmisen puolesta sain rukoilla

tilaisuuden loputtua. Hyvä sanoma lehtiä jaettiin jonkinverran lopussa. "Leirin" purku tapahtui ripeästi. Kiitos kaikille vastuissa olleille! Kiitos esirukoilijoille! Kiitos mukana olleille! Kiitos Jumalalle kaikesta - myös erinomaisesta säästä!

M-L:n kanssa veimme penkit, ym. kaluston helluntairukoushuoneen varastoon. Peräkärryn palautimme samantien Pitkäselle. 

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"RUKOUS SANAA JULISTAVIEN PUOLESTA

Apostoli Paavali tarvitsi sananjulistajan tehtävässään uskovien esirukousta: "Veljet, rukoilkaa meidän edestämme" (1. Tess. 5:25). Edelleen hän pyytää: "Sitten vielä veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niin kuin teidän keskuudessanne..." (2. Tess. 3:1). Näinkin hän pyytää: "...rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta..., että minä sen ilmoittaisin, niin kuin minun tulee puhua" (Kol. 4:3). Ja vielä hän pyytää: "...ja minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta..., että minä siitä rohkeasti puhuisin, niin kuin minun puhua tulee" (Ef. 6:19,20).

Edellä lukemamme jakeet kertovat meille selvästi sen, että sananjulistajat tarvitsevat paljon rukouksiamme. Rukoilkaamme heidän puolestaan! Rukoilkaamme omien seurakuntiemme työntekijöiden - sekä kaikkien muiden seurakuntien työntekijöiden - puolesta! Rukoilkaamme kotimaassamme - sekä lähetyskentillä - toimivien sananjulistajien puolesta! Muistakaamme koko maailman sananjulistajia rukouksissamme! Älkäämme unohtako rukoilla sananjulistajien puolesta! Rukouksistamme heidän puolestaan kasvaa suuri siunauksen virta" (Jouko Kuusjärvi, Sytykkeitä rukouselämään, Skyprint 2010, s. 103-104).

Siunausta!

Ps. "Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa. Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo "Sinä teit väärin" (Job. 36:22,23).

27.6.

Maanantaita mennään. Eikä valittamista - eikä se valittaminen ihan joka asiasta ainakaan ole muutenkaan mitenkään suositeltavaa. Taitaahan se Raamattukin puhua tuosta tyytyväisyydestäkin jotakin.

Sellaista pilvipoutaista päivää olemme vietelleet. Iltaa kohti pilvisyys lisääntyi. Kuiten yli 20 ollut tuota lämmintäkin.

Noustuamme "jalanviljaan" söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Hebrealaiskirjettä. Marja-leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin hakemassa Emilian ja Danielin heiltä meille. Danielilla pari rekkaa mukanaan - toinen eiliten synttärilahjaksi saatu.

Ajelimme Emilian ja Danielin kanssa kylälle, torille, 12:ksi, jossa oli Gospel Ridersien evankelioimisreittiin kuuluva tilaisuus. Vastuuhenkilönä Vesa rautasaari. 14-15 välillä tulimme kotiin. Matkalla kävimme katsastusasemalla. Tänään ei päässyt. Varasin ajan tälle viikolle.

Söimme.

Menimme Emilian ja Danielin kanssa Summassaaren hotellin rantaan uimaan. He uivat, minä en. Aallot olivat aika isot. Se ei lapsia haitannut, päinvastoin.

Uimareissun jälkeen ajelin Mannilan männikön pururadalle 8 km 250 m "juoksuhissuttelulenkille". N +20. M-L halusi ajaa nurmikon hyötyliikuntana. Pururadalta menin urheilukentälle, jossa etenin "kävelynomaisesti" 2 km. Lenkille tuli tänään mittaa 10 km 250 m.

Iltapalaa ja teetä.

"JUMALALLA ON PALJON ANNETTAVAA

Kun uskomme Jeesukseen, on meillä Isä taivaassa. Hän rakastaa lapsiaan paljon enemmän kuin osaamme kuvitellakaan. Isänä Hän haluaa vain hyvää meille lapsilleen. Jumalalla ei ole meitä kohtaan vihamieliset ajatukset. Taivaallisen Isän edessä ei Hänen lastensa tarvitse arkailla. Saamme olla luottavaisia ja rohkeita.

Rukoillessamme meidän ei tarvitse katsoa itseemme, tai verrata rukouksiamme toisten ihmisten rukouksiin. Isämme oikein odottaa, että pyytäisimme Häneltä rohkeasti asioita, joita Hän on halukas meille jakamaan ja antamaan. Raamattu sanoo: "Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen" (Efes. 3:20-21).

Kuinka paljon Jumalalla onkaan annettavana meille siunauksiaan! Hän voi tehdä ja antaa monin verroin enemmän, kuin kaikki, mitä anomme tai ymmärrämme. Isämme on Jumala, Kaikkivaltias, maan ja taivaan Herra! Älä arkaile, vaan pyydä taivaalliselta Isältäsi yksinkertaisessa luottamuksessa Hänen rikkauksiaan! Rukousvastaukset tuovat kunniaa Jumalalle" (Jouko Kuusjärvi, Sytykkeitä rukouselämään, Skyprint 2010, s. 67-68).

Siunausta!

Ps. "Mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäkseen mitättömäksi sen, joka jotakin on" (1. Kor. 1:28).

26.6.

Aurinkoinen aamu - ja koko päivä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Hebrealaiskirjettä.

Marja-Leena kävi kylällä kauppa-asioilla.

M-L:n tultua kyulältä lähdin11 jälkeen 8 km 250 m "juoksuhissuttelulle" Mannilan männikön pururadalle. Mukava sää - joitakin asteita yli +20. Radan varrella olevat lammet olivat notkoissaan aivan tyvenet - vesi näytti vihreältä. Harjun toisella puolella järvi kimalteli pienessä tuulenvireessä auringonpaisteessa. Urheilukentällä tänään Juhannuskisat.

Kävin vielä kylällä kauppa-asioilla - M-L:lta jotain unohtui ostaa.

Laitoin takapihan pressusaunan kiukaan alle tulen - sen uudistetun, jota ei vielä ole lämmitetty. Esilämmitystä illan saunomista varten.

M-L kuunteli konferenssilähetystä netin kautta - minäkin jonkin aikaa.

Haimme M-L:n kanssa Milkan kaveriltaan ja menimme Danielin 9 v synttäreille heti 16 jälkeen. Tero oli jo siellä perheineen - konferenssista tulivat. Timo saapui kohtapuoliin myös perheineen - paitsi Milka, joka oli jo paikalla. Koko perhekunta olimme jälleen koolla - ja sehän on mukavaa.Syntymäpäiväsankari sai lahjoja ja oli iloinen mies. Oikea synttäripäivä on jo ollut, mutta tämä juhlimispäivä on sen sovittelun tulos, että kaikille sopi. Vaan entäpä tarjoilut! Luultavasti eivät voi enää siitä parata. Oli sitä niin monenlaista sorttia. Täytekakku oli päällystetty - niinkuin jalkapallopojalle sopiikin - FC-Saarijärven tunnuksella. Minullekin oli tehty ihan vartavasten oma pieni täytekakku - sellainen VHH - joka ei nosta verensokeria. Muitakin VHH-tarjoilujas oli. Kovasti kiitoksia Terhi-marjalle! 

Lähdin aikaisemmin pois juhlapaikalta kotiin. Toiset jäivät vielä. Syy lähtööni oli se, että menin laittamaan vielä yhden pesällisen puita palamaan pressusaunan kiukaaseen - se kun oli jo aikaisemmin esilämmitetty, ettei mene illalla niin myöhään saunominen. Kävin myös tekemässä vastan "menetetystä metsiköstä". Kun toiset tulivat meille synttäreiltä, olikin pesällinen puita palanut. Kohta sai heittää häkälöylyt ja vetää pressun kehikon päälle. Teron, Timon ja Deniksen kanssa saunoimme. Mukava oli saunoa. Siellähän ne takapihalla toisetkin istuskelivat kesäisessä auringossa. Milena ja Emilia leikkivät leikkimökissä, toisilla oli omat hommansa.

Söimme iltapalaa - mummi oli pistänyt hyvät tarjoilut. Oli uunissa paistettua aurajuustolohta, jauhelihapihvejä, salaattia, sekä monenlaisissa kulhoissa ja kupeissa vaikka mi8tä lautaselle otettavaa. Juomia kahvista lähtien. Sellaista juhlaa oli tämä päivä. Terhi-Marjan porukka lähti vähän aikaisemmin. Timon ja Teron porukat 21 jälkeen. Kaikki ovat huomenna menossa töihin - osa aikaisinkin. Keskikesän juhlan - Juhannuksen - loppuja viettelimme yhdessä vihreän luonnon ja kauniin auringonpaisteen keskellä. Ovathan ne mukavia hetkiä - koko perhekunta - 16 henkeä - koolla.

"HILJENTYMINEN HERRAN EDESSÄ

Elämämme päivät täyttyvät monenlaisella työllä ja touhulla. Joskus tuntuu siltä, että ajankäytön hallinta aivan kuin karkaa käsistä. Sellaisissa tilanteissa suhteellisuudentajumme helposti pettää meidät. Ajattelemme, että aikaa ei löydy rukoukselle mistään välistä. On niin paljon tehtävää, hoidettavia asioita; tärkeitä vielä kaikenlisäksi.

Mitä Jumalan sana sanoo: "Hiljenny herran edessä ja odota häntä" (Ps. 37:7). Kun on kova vauhti päällä, ainainen kiireen ja tekemisen meininki, on vaikea pysähtyä, saati hiljentyä. Jumala-suhteemme, ja kokonaisvaltaisen elämämme kannalta, on kuitenkin välttämätöntä saada muutos aikaan kiire/hiljentyminen asiassa. Hiljentymisen puute vie meiltä parhaan mahdollisen; todellisen elämänyhteyden Herramme kanssa. Tästä johtuen meidän on itse otettava aikaa hiljentymistä varten. Se on sisällytettävä päiviimme olennaisena, oikein tärkeänä, asiana. Se aika meidän tulisi käyttää nimenomaan hiljentymiseen herran edessä, Häntä - ja Häneltä - odottaen. Hiljentyminen ja odottaminen on joskus vaikeaa. Kuitenkin se on välttämätöntä. Saamme hiljentää, rauhoittaa, sydämemme herran edessä. Se ei tapahdu hetkessä. Saamme vain olla Hänen edessään, yhteydessään, hiljaa. Ei tarvita paljon sanoja. Aina ei ollenkaan. Varaamme vain aikaa ollaksemme Herran edessä, Hänen läsnäolossaan. Annamme Hänen hiljentää, rauhoittaa ja tyynnyttää sydäntämme. Hän haluaa puhua meille omia asioitaan" (Jouko Kuusjärvi, Sytykkeitä rukouselämään, Skyprint 2010, s. 69-70).

Siunausta!

Ps. "Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa... kaikki minun tieni ovat sinulle tutut" (Ps. 139:1-3).

25.6.

Aurinkoiseen aamuun saimme nousta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin hebrealaiskirjettä.

Ajelimme Marja-Leenan kanssa Keuruulle, Iso Kirjaan, Juhannuskonferenssiin. Matkalla rukoilimme autossa yhdessä.

11:ksi menimme raamattutunnille. Israelilainen puhuja.Sen jälkeen kävimme syömässä - M-L "tavallisen lounaan", minä paistettuja muikkuja ja paistettua lohta. Kahvit piti käydä myös juomassa. Maahanmuutto-aiheinen paneeli oli mielenkiintoinen. Lähetyskokouksessa meitä haastettiin osallistumaan Jeesuksen antamaa tehtävään. Kaikki saa Herralle laulaa -tilaisuus oli mahtava. Sen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti kotia, jossa olimme jonkin aikaa 22 jälkeen. Tuttujakin tuli tavattua jonkin verran. Sää on ollut hieno koko päivän - +23 ja yli. 

Iltapalaa ja hopeateetä.

Kuuntelimme netin kautta nuorisokokousta konferenssista.

"Vähän on kai niitä armon saaneita ihmisiä, jotka eivät jollakin aikaisemmalla taipaleella huomaisi valmistusta siihen, minkä vasta myöhemmin ovat saavuttaneet. Eikä tämä valmistus ole vain siinä, että he pitemmän tai lyhyemmän ajan kuluessa ovat olleet Jumalan Hengen tietoisen vaikutuksen alaisina, vaan kaukana, kaukana entisyydestä he voivat havaita hyvän käden, joka on heitä seurannut, isän äänen, joka on puhunut heille ja auttanut heidän kehittymistään" (W. Rudin).

Siunausta!

Ps. "Kullakin on oma lahja Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen" (1. Kor. 7:7).

24.6.

Hyvää Juhannusta jokaiselle! Samoin jokaiselle nimipäiväänsä viettävälle tutulle ja tuntemattomalle paljon onnitteluja!

Aurinkoiseen Juhannusaattoon saimme nousta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia.

Lähdimme aamusta - emme aikaisin - ajelemaan Marja-Leenan kanssa Keuruulle Uuraisten, Multian kautta. Sinneppä Juhannuskonferenssiin Iso Kirjan alueelle. Matkalla rukoilimme yhdessä. Siellä oli hyviä tilaisuuksia. Esim. terapeutti Elli Meklinin - sukunimen oikeinkirjoitusta en nyt tiedä - puhe lähimmistä lähimmäisistä oli täyttä asiaa joka sana - ja niin hyvällä tavalla esille tuotu. Kyse oli kodissa asuvista ihmisistä. Suosittelen etsimään kuunneltavaksi. Romanikokous oli musiikin ja puheiden osalta erinomainen. Sari Essayahin puhe lippujennoston yhteydessä oli sellainen, jollaisia soisi kuulevansa. 

Teron, Marin ja Eeliksen tapasimme lyhyesti. Aarokin lienee ollut siellä jossain. Timo, Pia ja Milena olivat käyneettuomassa Milkan töihin konfaan. Hyvä Milka! Milka nähtiin lyhyesti, toisia ei. Miro on ollut kaverinsa kanssa vissiin jo alusta asti. Häntä en minä ole nähnyt, mutta M-L kyllä. Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel nähtiin lyhyesti. Kaikki menevät konfassa omiin suuntiinsa ja tilaisuuksiinsa ja tuttujen tapaamisiinsa. Mukava kun perhekunta on mukana juhlilla.

Päivän mittaan tuli lounaaksi syötyä paistettuja muikkuja, M-L otti salaattia. Kahvia tuli muutaman kerran käytyä juopasemassa. Lienee ollut +23 vähintään lämmintä. Kotiin lähdimme lippujennoston jälkeen, heti 18 jälkeen. 

Keuruun ABC:n sisääntulossa näimme ohimennen Tuomas-Antin - lapinmiehen. En huomannut keitä muita autossa oli.

Timo, Pia ja Milena olivat meidän pihassa kun tulimme kotiin. Joimme kahvia.

Kun "Timot" lähtivät kotiin, lähdin minä viettämään juhannusiltaa mannilan männikön pururadalle. "Juostahissuttelin" siellä 8 km 250 m, alle 7 min/km-vauhtia. +20 oli vieläkin lämmintä ja aurinko mukavasti punersi mäntyjen kylkiä. Joissakin kohdissaq tuntui nenään grillauksen tuoksuja. Jostain näkyi leijailevan savu järven ylle - kokostako vai. 23 maissa tulin kotiin. M-L kuunteli nuorisokokousta konfasta netin kautta. Hyvä puhe, hyvää ylistystä. Jumalahan sen kunkin ylistyksen määrittelee, mutta...

Tänään se kuultiin - englantilaiset äänestivät kansanäänestyksessä itsensä eroon EU:sta - milloin se ero sitten voimaan tulleekaan. Iso juttu.

"Mikään mennyt, jolla oli tosi arvoa, ei voi kadota. Ei mikään totuus, ei mikään hyvyys, minkä ihminen omaa, voi koskaan kuolla" (T. Carlyle).

Siunausta!

Ps. "Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän herrassamme" (Room. 6:23).

23.6.

Mukava sää heräillessämme - aurinkoinen. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Kävin hakemassa Danielin meille - Emilia olikin jo aamulla mennyt äidin mukana muualle. Luin Hebrealaiskirjettä.

Kun Danielkin oli syönyt aamupalaa, lähdimme Uuraisten ja Multian kautta ajelemaaqn kohti Keuruuta kolmisin - mummi, vaari ja tyttärenpoika. Matkalla rukoilimme ajellessamme.

Päästyämme perille Iso Kirjan alueelle, jossa eilen illalla alkoi Juhannuskonferenssi - helluntailaisten suurtapahtuma - etsimme ruokapaikan. Useitakin niitä olisi ollut, mutta me suunnistimme kojulle, josta sai paistettuja muikkuja. Ne olivat hyviä - Danielkin niistä tykkää.

14:ksi menimme isoon juhlatelttaan, jossa alkoi Valtter Luodon haastattelu. Oli hyvä.

Edellisen päätyttyä etsiydyimme kahvitelttaan juomaan kahvia ja mehua kastettavineen - minäkin otin yhden kastettavan. Se näkyi sitten kyllä kun verensokeria mittasin.

16:ksi menimme lastentelttaan, jossa alkoi lastentilaisuus. Se oli erinomainen. Oikeastaan syy miksi tänään(kin) menimme konferenssiin, oli se, että kun kerran Daniel halusi lähteä mukaan, niin mekin lähdimme - ihan tuon lastentilaisuuden takia. Se on niin arvokasta aikaa tuo lapsuus. On kuin panisi rahaa pankkiin, kun lapsen sydämeen kylvetään Jumalan Sanaa. Oli mukava olla Danielin kanssa. Silloin kun on yksi lastenlapsi mukana, voi keskittyä häneen. Jokin aika taaksepäin olimme kolmisin Emilian kanssa lastenkokouksessa Jyväskylässä. Lastenkokouksen jälkeen lähdimme kotia kohti - Danielilla hattara haukattavanaan.

Olimme kotona 18 maissa. Danielin jätimme kotiinsa. Alkoi satamaan pian paluumme jälkeen.

Kävin saunassa vastomassa ja takapihalla vilvuuttelemassa. Satoi kovasti, mutta räystään alla ei kyllä sade haitannut - eikä muutenkaan, kun saunamärkänä pyyhe ympärillä siellä istuskeli. Oikein hyvät kesäiset tuoksut, kun satoi. Linnut olivat hiljaa.

Seurasimme 19 tilaisuutta netin kautta konferenssista - M-L tiiviimmin kuin minä.

"On aikoja, jolloin jokainen ovi, josta haluamme astua palveluksen työhön, näyttää teljetyltä, tai jolloin edessämme on suuri vaikeus, jota meidän on mahdotonta raivata tieltä. Silloin on odotettava, kunnes Herran hetki koittaa. Ja ole varma siitä, että tuollainen odotusaika ei suinkaan mene hukkaan, vaan se on tuottava siunausta" (H. Bowman).

Siunausta!

Ps. "Opeta minua tekemään sitä, mikä sinulle kelpaa, sillä sinä olet Jumalani" (Ps. 143:10).

22.6.

Noustuani kävin hakemassa Emilian ja Danielin meille. Söimme yhdessä aamupalaa. Joimme kahvia, yms. Luin Hebrealaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

12:ksi veimme Emilian ja Danielin luterilaisen seurakunnan päiväleirille Mansikkaniemen pappilaan. M-L kävi kaupassa.

Söimme hyvää ruokaa - M-L:n juuriuunissa paistamia jauhelihapihvejä, parsaa, salaattia, yms tykötarpeita.

Vähän ajan päästä ruuasta lähdin Mannilan männikköön, pururadalle, jossa juosta hissuttelin 5.5 km. Sieltä tulin urheilukentälle jatkamaan "kävelynomaisesti" lenkkiä. 5.2 km menin. Kun oli taas lämmintä - yli +21 - niin tuntui tekniikkakin välillä oikein mukavalta. Vaihdoin vanhat tossuta jalkoihin, liekö sekin vaikuttanut. 10.7 km lenkki yhteensä.

Katselimme netin kautta Uskotv:sta Konferenssin avajaistilaisuuden, Iso Kirjasta, Keuruulta.

Iltapalaa ja hopeateetä - kerman kanssa - illan mittaan. M-L leipoi mantelileipiä.

"RUKOUS ON VÄLTTÄMÄTÖN ASIA

Jostakin asiasta saatamme ajatella, että se on välttämätön paha elämässämme; sitä ei voi laistaa, mutta siitä ei tykätäkään. Jos olemme väärin ymmärtäneet rukouksen merkityksen, voimme pitää sitäkin asiana, jonka tiedämme tärkeäski, mutta joka ei houkuttele meitä.

Itse asiassa Jumalan Sana kertoo meille, että rukous ei ole valinnainen-, vaan välttämätön-, elämäämme kuuluva asia: "Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa" (1. Tess. 5:16-18).

Tunnettu Jumalan mies - John Wesley - on sanonut: "Jumala ei tee mitään muuta kuin vastaa rukouksiin.# Voimme tykönämme ajatella näitä sanoja, jotka lausui mies, joka eli Jumalan yhteydessä ja jota Jumala käytti.

Kaikkivaltias Jumala on sitoutunut yhteistyöhön - työtoveruuteen - kanssamme. Meilläkin on tärkeä osuus Jumalan työssä maan päällä. Jos emme rukoile, ei tapahdu sellaisia asioita, joita voisi tapahtua - ja joita Jumala haluaisi tapahtuvan.

Ilman rukousta emme myöskään voi kokea olevamme - henkilökohtaisessa ja seurakuntamme elämässä - Jumalan kanavina maan päällä. Ilman rukousta olemme voimattomia; emme koe Jumalan antamaa voimaa elämässämme. Ilman rukousta emme voi löytää tehtäviämme, joihin Jumala haluaisi meidät valtuuttaa.

Opetelkaamme - ja rohkaiskaamme toisiamme - rukoilemaan, voidaksemme kokea Jumalan elämää itsessämme ja maailmassamme" (Jouko Kuusjärvi, Sytykkeitä rukouselämään, Skyprint 2010, s. 33-35).

Siunausta!

Ps. "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi" (Joh. 8:31,32).

21.6.

Aurinkoinen aamu. Tuli nukutuksi pitkään.Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Emilia ja Daniel polkaisivat pyörillään meille. Danielin jalisjoukkueella oli eilen pelejä Muuramessa - toisen olivat voittaneet, toisen hävinneet. Onnittelut Danielille! Takapihan puolellakin söimme aamupalaa, kun lapsoset tulivat. Siellä myös luin Hebrealaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä takapihalla. Lintu lauloi kauniisti taustalla. 

Lähdimme neljisin - Mummi, Emilia ja Daniel, sekä minä - kohti Pylkönmäkeä. Mennessä ostivat toiset jätskit jäätelokiskalta, paitsi minä. Pylkönmäen keskustan taajamaan - reunoja myöten - jakelimme kutsuja nuotioiltaan, sekä Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia. Molempia n. 250 kpl. Ilmoitustauluille laitoimnme ilmoituksia myös. Välillä söimme eväitä ja joimme kahvia/mehua kirkon vieressä pysähdyspaikalla, josta on kauniit näköalat vesistöön. Näinhän sitä oppivat lapsetkin mukavalla tavalla olemaan mukana Jumalan valtakunnan työssä - jota he tänäänkin innokkasti tekivät. NUOTIOILTA on ti. 28.6. klo 18 Yrittävän-talon pihassa. Infoa tuossa blogijutun oikealla puolella. Tulukeehan mukkaan! Eikä tarvitse ujostella. 

Paluumatkalla kävimme Emilian ja Danielin kanssa syömässä Saarijärvellä Kebab-pizzeriassa, minä kebab-salaatit ja lapset kebabit ranskalaisilla. Mukava oli terassilla auringonpaisteessa niitä nautiskella. M-L kävi kaupassa ja sen jälkeen seuraili autosta tien toiselta puolelta meidän syömätouhujamme - ja filmaili meitä.

Selvittyämme meille, laittoi Daniel kypärän päähänsä, hyppäsi pyöränsä selkään ja lähti polkemaan kotiin - trampalle sanoi menevänsä hyppimään. Äiti haki Emilian meiltä.

Kävimme M-L:n kanssa Mannilan männikön pururadalla lenkillä. M-L meni omaa vauhtiaan, minä omaa "juoksuhissutteluani" 8 km 250 m. +24. Mukava oli sää. Ensimmäisellä kiekalla tapasin radan varressa istuskelemassa neljä viime sunnuntaina hautajaisissa ollutta henkilöä. Juttelin hetken heidän kanssaan. Toisella lenkillä tapasin heistä yhden - joka oli jäänyt muita pidemmäksi aikaa sinne - jonkakanssa jäin hetkeksi kävelemään rinnakkain, ennen kuin hän tuli autolleen. Siinä minulla oli tilaisuus puhua hänen kanssaan hetki uskonasioista. Eiväthän nämä tapaamiset ja ajoitukset olleet sattumaa. Lähinnä - ajattelisin - niitä - sattumia -taitaa olla sekahedelmäsopassa, ym. keitoissa. Lenkin jälkeen ajelimme kotiin. Venyttelin hieman takapihan auringossa.

Illan mittaan piti vielä syödä iltapalaa ja juoda hopeateetä - sitä kermaista sellaista.

"MIKÄÄN EI VOI KORVATA LAIMINLYÖTYÄ RUKOUSTA

Meidän lihamme - se osa meissä, joka on syntiinlankeemuksen tähden täysin turmeltunut - haluaa mieluummin tehdä jotakin muuta, kuin rukoilla. Yksilöuskovina ja seurakuntina saatamme unohtaa sen "suuren salaisuuden", että kaikkein tärkein tehtävämme - ensimmäisenä ja jatkuvasti - on rukous. Se merkitsee, että meillä on oltava mahdollisuus olla Jumalan edessä - olla vain Hänen edessään ilman mitään muuta toimintaa ja tekemistä. On oikein pysähdyttävä ajattelemaan - ja toteamaan - että se tehtävä, joka meille on uskovina ja seurakuntina annettu, on Jumalan antama tehtävä: olemme tekemässä Jumalan valtakunnan työtä. Tämän työn perusedellytys on rukous. Tehtävä elää rukouksen kautta. Miksi koemme elämässämme niin vähän Jumalan tekoja? Miksi seurakuntaei näe paljonkaan sellaisia asioita, joista Raamattu paljon puhuu? On unohdettu tärkein menestystekijä; todellinen rukous. Rukoilkaamme Jumalalta sitäkin, että voisimme järjestää aikaa rukousta varten elämässämme. Antakaamme Jumalan Hengen antaa suunnitelmia elämällemme ja seurakuntiemme elämään. Ne menestyvät. Rukouselämämme on osoitus Jumalalle siitä, kuinka riippuvaisia olemme Hänestä. Riippuvaisuutemme Hänestä näkyy hengellisen elämämme voimasta. "Herra, opeta meitä rukoilemaan!" (Luuk. 11:1). (Jouko Kuusjärvi, Sytykkeitä rukouselämään, Skyprint 2010, s. 56-57).

Siunausta!

Ps. "Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala meidän apumme" Ps. 68:20).

20.6.

Ennen minun nousemistani sängystä "jalanviljaan", oli Marja-Leena jo käynyt hyvissä ajoin kylällä asioilla. Aurinko paistoi. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Hebrealaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä - esirukouksia.

Taannoin laitoin viestin erääseen "missioon", että haluaisin venäjänkielistä - tiettyä - lasten jakelumateriaalia. Ihmettelin kun ei sieltäpäin tullut mitään vastausta kyselyyni, vaikka aikaa oli kulunut. Tänä aamuna rukoillessamme minulle tuli mieleen, että soitan heti rukouksen jälkeen sinne. Kun sitten otin puhelimen käteeni - joka oli äänettömänä - olio siihen tullut rukouksen aikana tekstari sieltä "missiosta" ja valiteltiin, että vastaus oli viipynyt. Haluamaani materiaalia heiltä löytyy. Tilasin heti. Minulle tällaiset asiat ovat ihmeellisiä johdatuksia. Ne kertovat siitä, että asia on Jumalasta. En tiedä miten sinä tuollaisia asioita ajattelet.

Lähdimmekin rukouksen jälkeen M-L:n kanssa kohti Jyväskylää. Ensin kävimme Tourulan Inter-Sportissa ja sitten hommaamassa minulle ja yhdelle toiselle henkilölle bussiliput Äänekoski-Helsingin Lentoasema -välille, sekä paluuliput päinvastaiseen suuntaan. Sittenpä menimmekin Haraldiin syömään. Siinä matkalla M-L autteli yhtä katukäytävällä selällään ollutta nuorta miestä. Viikinkiravintola Harald on paikka, johon lapsemme perheineen veivät meidät, kun oli 40 v hääpäivämme. Se tapahtuikin komeasti hääautoksi koristellulla - teksteineen - autolla, jonka takapenkille meidät istutettiin. Haraldista oli varattu puffetti koko plutoonalle - olihan se juhlavaa. Nyt tämänpäiväisen syömäreissun voisi nimetä vaikkapa 47 vuotta, 2 viikkoa ja 6 päivää jatkuneen avioliiton kunniaksi. No ei me sellaista ajateltu. Ruoka oli hyvää - eikä ollut sen kalliinpaa, kuin jos olisimme menneet vaikkapa esim. ABC:lle. Haraldista huristelimme kotiin pitkin aurinkoista ja vihreää maisemaa.

Kävin 6.5 km "kunhanettänytjonkinlaisella" lenkillä. Ensin urheilukentällä 2.4 km. Siellä alkoivat kuitenkin aluemestaruuskilpailut, joissa oli paljon osanottajia. Kyseessä olivat viestit. Rata oli käytössä, joten menin Mannilan männikön kuntoradalle, jossa teputtelin n. 4.1 km. Sattui siellä sellainen tappaus, että: Edelläni meni mies sauvakävellen. Kun tulin miehen kohdalle, hiljensin vauhdin samaksi kuin hänelläkin. Juttelimme siinä jotain "tutustumisjutteluita". Sen jälkeen siirryin "hengelliselle puolelle" - koska se tuli sydämelleni, nähtyäni miehen edelläni kävelemässä. Ennätin yhden asian häneltä kysyä, kun hänen puhelimensa soi. Niinpä mies alkoi - tietenkin - puhua soittajan kanssa. Koska minusta olisi ollut epäkorrektia jäädä siihen hänen vierelleen kävelemään ja kuuntelemaan keskustelua, lisäsin hieman vauhtia ja menin eteenpäin. Että sellanen tappaus. Niin se vain meni. Eihän sitä tiedä kuitenkaan, jos tapaamisellamme oli kuitenkin jokin merkitys. Nyt ainakin voin rukoilla miehen puolesta.

Lenkin jälkeen iltapalaa ja kermaista hopeateetä. M-L leivoskeli. Takapihan puolellakin kävin iltapalaa syömässä - kun aurinko paistoi niin mukavasti ja oli lämmintä. Lenkilläkin ainakin +20.

Viikonloppuna tapahtui yksi historiallinen ja meillekin - vaarille ja mummille - tärkeä asia: Ensimmäinen lapsenlapsemme kävi kasteella. Aaro, Teronpoika. Se on hieno valinta. Siitä kannattaa tässäkin onnitella: Onnittelemme sinua, Aaro päätöksestäsi tällä tavalla seurata Jeesusta, ja toivotamme Jumalan siunausta ja johdatusta kaikkeen elämässäsi! Muistamme jatkuvasti rukouksin!

"RAUHA SYDÄMEEN

Raamattu opettaa, että kun meistä on tullut Jeesukseen uskovia, on meillä rauha Jumalan kanssa. Tämä on seurausta siitä, että olemme ottaneet elämäämme Jeesuksen valmistaman syntiemme sovituksen vastaan. Emme elä enää "sotatilassa" Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa.

Taivaallinen Isämme tahtoo, että voisimme kokea Hänen antamaansa rauhaa elämässämme; kaikissa elämäntilanteissamme. Monenlaiset meitä kohtaavat asiat koettavat horjuttaa tätä rauhaa sydämissämme; elämäämme ongelmia-, myrskyjä-, murheita ja ahdistuksia aiheuttavia asioita on hyvin paljon. Meidän on opittava kohtaamaan niitä oikealla tavalla. Emme aina siinä onnistu, mutta voimme harjoitella sitä elämässämme.

On hyvä tietää, mitä Jumala Sanassaan sanoo tällaisten asioiden kohtaamisesta: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksesssa" (Fil. 4:6-7).

Meillä on avoin rukouksen tie aina käytettävissämme. Helposti "lankeamme" siihen, että alamme murehtia asioitamme. Parempi on käydä rukouksen tietä ja kertoa asiansa Hänelle, joka on luvannut pitää meistä huolen. Tästä syystä voimme tehdä sen kiitoksen kanssa, olkoonpa tilanteemme millainen tahansa. Se, että käännymme ensimmäiseksi - ja myös jatkossa - asioidemme kanssa taivaallisen Isämme puoleen, on uskon osoitus Häntä kohtaan. Vielä enemmän se on sitä, kun teemme sen kiittäen. Seurauksena tällaisesta menettelystä on iso lupaus, jonka luimme: Jumalan rauha, joka on meidän omaa ymmärrystämme monin verroin ylempi, varjelee sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa Jeesuksessa.

Rohkaisen sinua käyttämään tätä koeteltua - ja hyväksi havaittua - Sanan tietä" (Jouko Kuusjärvi, Sytykkeitä rukouselämään, Skyprint 2010, s. 22-24).

Siunausta!

Ps. "Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen" (Joh. 12:46).

20.6.

Nousin klo 6. Valmistauduin hautajaistilaisuuteen. Keittelin kahvit ja myöhemmin söimme aamupalaa. Luin Hebrealaiskirjettä.

Kun lähdin hautajaisiin, vein Marja-Leenan Terhi-Marjalle, josta hän meni heidän kyydissään kokoukseen helluntairukoushuoneelle 11:ksi.

11 jälkeen hain yhden toisen hautajaisvieraan kyytiini ja ajelimme Kolkanlahden kappeliin, jossa oli siunaustilaisuus, jonka osuuden toimitin. Hautaanlaskun jälkeen ajelimme muistotilaisuuteen Heralan Serviisiin, jossa pidin loppupuheen. Siunausta ja Jumalan lohdutusta läheisille.

Hautajaistilaisuudet ovat sellaisia, joissa elämän rajallisuus tulee voimakkaasti esille. Elämämme aikana valitsemme iankaikkisen osamme. Kun valitsemme Jeesuksen pelastajaksi elämäämme, valitsemme taivaan. Kun emme valitse Jeesusta elämäämme, valitsemme helvetin. "Kumpaan joukkoon kuulunet, molempiin et kuulu et."

Palattuani hautajaisista kotiin - olisiko ollut 17 jälkeen - olivat Denis ja daniel takapihan laavussa tulilla. Keittelivät kahvia ja paistelivat makkaraa. Sinnehän sitä minäkin kahvia juomaan ja makkaraa syömään vaatteet vaihdettuani.

Jatkoimme vielä syömistä M-L:n kanssa. Hautajaisissakin jo syötiin.

Kävin 10.2 km "kävelynomaisella palauttelulenkillä" urheilukentällä - eilisen kilpailun jäljiltä.

Palattuani lenkiltä söimme iltapalaa ja joimme hopeateetä.

"On kristittyjä jotka eivät tee mitään, kun toivovat voivansa suorittaa jotakin suurta. Mutta tuo suuri ei saavu milloinkaan, koska he eivät tahdo tehdä sitä vähäistä, mikä on heitä lähellä.

Asettukaamme kernaasti pieniksi täytekiviksi Jumalan huoneeseen, ennemmin kuin jäämme siitä pois. Suuressa tulipalossa pelasti yksi ainoa mies kaksikymmentä henkilöä sytyttämällä taskussaan olevan tulitikun ja siten näyttäen tietä ulos pimeästä käytävästä, johon he olivat eksyneet. Samoin saatamme mekin pelastaa jonkun, jos vain tahdomme tehdä ne pikku työt, jotka ovat lähellämme ja osuvat tiellemme" (D. L. Moody).

Siunausta!

Ps. "Jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja" (Joh. 8:34).

18.6.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut vielä täskii velj´miehelle, Heimo, Tapiolle, sekä Huttusen Tapiolle, Enontekiölle!

Noustuani laittelin aamupalat ja keittelin kahvit. Sateinen sää - satoi hiukan aikaisemmin niin ,että katto vain kohisi. Luin Hebrealaiskirjettä ja hieman rukoilin. Laitoin kahvia termokseen ja kahvileiväksi mantelileipiä reppuun. 

9.30 lähdimme meiltä yhden ulkopaikkakuntalaisen kaverin kanssa kohti erästä Pohjois-Savolaista urheilukenttää.. Oli tullut ilmoittauduttua siellä oleviin kisoihin. Matkalla satoi ja ei satanut. Perillä ei satanut. 

Kyseessä olivat TUL:n Suomen Mestaruuskilpailut. Lajini - 3000 m kävely - alkoi 13.20. Tuulen puuskia. Lämmintä parikymmentä astetta. Sarjani 65 - 70 v. Sijoitus 1. Aika 18.59. 

Verryttelyinen tuli tänään melko tarkasti 6 km lenkki. Evankeliumia ajatellen sain olla tänään Jumalan palvelijana siellä - ja sitähän olemme itse kukin missä olemmekin ja eri tavoilla. Sai toteuttaa sitä Jumalan Sanaa, jossa meitä kehotetaan astumaan esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla. Se on julkisesti ihmisjoukon eteen ja keskelle, tai yksilön vierelle astumista. Pukuhuone oli tänään sellaiseen hyvä paikka. Paljon miehiä ja vaihtumista oli. Samoin ulkona ihmisiä oli ryhmissä ja joukoissa, sekä yksin. Kilopailijoita ja katsojia - mutta myös toimitsijoita. Uskon Jumalan antaneen rohkeutta. Kilpailun jälkeen,kun olin jo ollut radalla, oli hyvä toimia - oli jo tullut tutuksi. Kirjoittamaani vihkosta: Jumalalla on sinulle asiaa, meni runsaasti, samoin Yö ilma unelmia -vihkosta, joita minulla oli vielä jonkin verran. Jumala siunatkoon kylvön. Palkintojenjaon jälkeen köröttelimme pois. 16 jälkeen olin kotona. Sateista.

Marja-Leena kävi kylällä kauppa-asioilla. 

Laitoin saunan lämmite. Mukava oli löylytellä. Löylyn ja vastan lyöneen miehen nautintoa lisäsi takapihalla vilvuuttelu kosteassa hyvän tuoksuisessa säässä.

Iltapalaa ja hopeateetä - kermaista sellaista.

"USKOLLA ON VIHOLLISIA

Elävän uskon vihollinen numero yksi on epäusko. Se taitaakin olla elämässämme oikein se "emäsika, emakko", jonka porsaita kaikki muut synnit ja Jumalan Sanan vastaiset asiat ovat.Epäusko tahtoo, tavalla taikka toisella, mitätöidä uskomme Jumalaan, sekä Hänen Sanaansa ja lupauksiinsa. Kuinka se sen tekee? Esimerkiksi näin: Kyllä Jumala niin Sanassaan sanoo, mutta ei sinulla ole mitään mahdollisuutta saada sitä elämääsi. Voi se sanoa näinkin: On se totta, mutta se oli tarkoitettu vain sen ajan ihmisille. Tällaisenkin "totuuden" se voi meille kertoa: Älä nyt hyvä ihminen ota tosissasi tällaisia taruja. Tai: Kunhan tulet ensin paremmaksi, sitten voit yrittää. Epäusko - kuten uskokin - kasvaa. Kumpaa me haluamme ruokkia elämässämme?

Mitä Raamattu sanoo epäuskosta, ajatellen rukouselämäämme: "Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa, kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään" (Jaak. 1:6-8).

Usko ei synny puristamalla, eikä pinnistämällä. Kuinka se syntyy? Raamattu sanoo: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta" (Room. 10:17). Kun rukoilen, luen, tai kuuntelen, Jumalan Sanaa, usko sen lupauksiin syntyy sydämeeni. Rukouksessa toimin uskoni mukaan. Parhain lääke epäuskoa vastaan ovat Jumalan Sanassaan antamat lupaukset. Ne ovat varmat, lujat ja todelliset. Ne ovat yli inhimillisten mahdollisuuksiemme.

Uskomme kasvaa Jumalan yhteydessä eläessämme. Pyhä Henki tekee Hänen Sanansa lupaukset meille eläviksi. Jeesuksen nimessä käymme taivaalliselta Isältämme pyytämään Hänen lupaamiaan asioita ja saamaan Häneltä rukousvastauksia. Näin uskomme kasvaa - ja epäusko väistyy. Herra itse kasvattaa uskoamme" (Jouko Kuusjärvi, Sytykkeitä rukouselämään, Skyprint 2010, s. 19-21).

Siunausta!

Ps. "Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen" (1. Piet. 5:7).

17.6.

Alku päivälle - sää - oli hämärä ja harmaa. Myöhemmin aurinkokin näkyi ainakin vähän. +16-17. Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Hebrealaiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Kävin hakemassa Emilian ja Danielin heiltä meille - isot kantamukset mukanaan leikkitavaroita.

Ajelin 11:ksi helluntairukoushuoneelle Päiväeukoushetkeen - 5 henkeä. 

Palattuani kotiin alkoi M-L paistelemaan lettuja. Lapset leikkivät. Menimme kolmisin - lapset ja minä - ulos, jossa pelasimme jalkapalloa. Emilian mentyä sisälle jatkoimme Danielin kanssa - heittelin sählypalloa ja Daniel torjui.

Söimme - ja myöskin vohvelipannulla paistettuja vohveleita. Sen kyllä huomasi verensokerin mittauksen jälkeen.

Terhi-Marja kävi hakemassa lapset töistä tullessaan.

Kävin 5.2 km hiljaisella "kävelynomaisella" lenkillä - kunhan, että sai vähän niveliin liikettä. Juttelimme siellä yhden "veljeksi tulleen" ihmisen kanssa. Tihkutteli välillä sadetta - satoi kovastikin juuri kun olin menossa kentälle. Juoksivat myös Cooperin-testin lopetellessani lenkkiäni. Olisihan sitä voinut mennä mukaan, mutta kun olisi tarkoitus huomenna mennä kisoihin, niin eihän sitä.

Palattuani kotiin oli M-L laittelemassa multaa kukkaruukkuihin. 

Iltapalaa ja hopeateet.

"OIKEAN TIEN LÖYTÄMINEN

Jotakin hälyttävää on elämässämme uskovina silloin, jos emme koskaan kysele Jumalan johdatusta. Rukouksen: Herra, miten sinä haluat minua johdattaa, tulisi kuulua sydämestä nousevana rukouksena elämäämme. Hänellä on suunnitelma meitä varten. Hänellä on tahto elämäämme nähden. Parhainta, mitä voimme kohdaltamme Jumalalle sanoa, on: Tapahtukoon sinun tahtosi!

Kuinka Jumala meitä johdattaa? Ensinnäkin: Sanansa mukaan ja kautta. Sellaiset asiat - ja tiet - jotka eivät ole Jumalan Sanan mukaisia, eivät ole Hänen johdattamiaan. Toiseksi: Sisimmässämme on Pyhän Hengen todistus asian oikeellisuudesta juuri minua koskien. Kolmanneksi: Jumalaon voimallinen johdattamaan minua - ja viemään eteenpäin - niissä olosuhteissa, joissa Hänen johdatuksensa tapahtuu.

Oleellisinta on, että Jumala näkee minussa olevan sydämen halun tehdä Hänen tahtoaan. Miten toimin? Raamattu sanoo: "... minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen" (Jer. 31.9.). Siinä se on sanottu yksinkertaisesti ja selvästi. Antaudumme Herralle. Puhumme Hänelle rukouksessa asiamme. Pyydämme Häneltä johdatusta elämäämme. Elämässämme on isoja tienristeyksiä. Niissä sama Jumalan Sanan neuvo toimii. Sama neuvo toimii päivittäin. Hän johdattaa - lupauksensa mukaan - niitä, jotka kulkevat rukoillen" (Jouko Kuusjärvi, Sytykkeitä rukouselämään, Skyprint 2010, s. 71-72).

Siunausta!

Ps. "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun! Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa" (Joh. 14:2).

16.6.

Ykkösten ja kuutosten päivämäärä tänään. Oli satanut. Aamullakin - siis silloin kun nousimme - hieman pisaroita heitteli. Kun menin takapihan ovelle säätä haistelemaan, niin olivathan tuoksut hyvät - sateern jäljiltä niin raikkaat koivunlehden tuoksuiset. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Hebrealaiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin hakemassa Emilian ja Danielin heiltä meille - mukavan parivaljakon. Kostea päivä, niin oli sisähommiaq lapsillakin.

Söimme hyvää ruokaa neljisin.

Kävin 5.2 km oikein rauhallisella "kävelynomaisella" lenkillä urheilukentällä. Sinne pian Terhi-Marja toi Danielinkin jalisharkkoihin. Vaikka oli pilvistä, niin oli sää lämmin ja tuulikin oikein lämmin - +21.

Kentällä tapasin kaksi nuorta veljeä, jotka olivat menossa evankeliumin eteenpäinviemiseen - oville, teille ja aitovierille. On ilo, että kaupungissamme on sellaisia uskovia. He tarvitsevat rukoustukeamme.

Jossain vaiheessa söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Satoi jonkin aikaa kovilla kuuroilla. Ukkonenkin kuului.

"MIKSI RUKOILISIN?

Ihmisinä meidät on luotu elämään Jumalan yhteydessä. Tämän yhteyden tärkein ilmentymä on vuorovaikutus Hänen kanssaan. Vuorovaikutusta kutsumme rukoukseksi. Kun yhteytemme ja vuorovaikutuksemme Jumalan kanssa on huono, Hän pyrkii kaikin keinoin kääntämään huomiomme puoleensa. Olivatpa nämä menettelytavat millaaisia tahansa, ne kuitenkin ovat lähtöisin Hänen suuresta rakkaudestaan meitä kohtaan. Jumala tietää, että läheinen suhde Hänen kanssaan on meille parhain vaihtoehto. Pyhä Henki auttaa meitä luomaan läheisen suhteen taivaallisen Isämme kanssa. Jumala on sitoutunut Hänen ehdoillaan - ja johdatuksessaan - tapahtuvaan vuorovaikutukseen ja rukoukseen. Hänen sydämensä kaipaa läheisyyttä kanssamme. Kun meidän sydämemme kaipaus kohtaa tämän kaipauksen, olemme siunattuja. Hänellä on meille niin paljon annettavaa! Me saamme antaa Hänelle itsemme kokonaan. "Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan (Room. 8:32)? Rukous-vuorovaikutus ilmaisee halukkuuttamme elää riippuvaisena Jumalasta" (Jouko Kuusjärvi, Sytykkeitä rukouselämään, Skyprint 2010, s. 89-90).

Siunausta!

Ps. "Herran silmien edessä ovat miehen tiet" Sananl. 5:21).

15.6.

Sitä ollaan sitten taas kuun puolivälissä menossa - ei kuitenkaan avaruudessa, vaan ihan täällä jalat maassa. Suomen suvi ei ole susi, vaan lyhyt ja kaunis - haistetaan ja maistetaan kesää. Nyt se on - vihreimmillään, ainakin melkein. The Road laulaa:"Jos ois kesä tämä viimeinen...". Siksikin - ei vaan sen kesän vuoksi, vaan ihan niiden vuoksi, joiden kanssa me täällä eletään. Ihan niidenkin kaikkein läheisimpien - siis niiden, joiden tulisi oikeasti olla niitä kaikkein läheisimpiä. Ihan niidenkin, jotka eivät vielä usko Jeesukseen. Niidenkin, jotka jo ovat Jeesuksen omia. Siinäpä se, että näkökulmat ja -kannat olisivat oikeita - että fyysisten silmien kautta näkisimme asioita sisäisillä silmillä, Jumalan mielenmukaisilla. Ja että fyysisillä korvilla kuulisimme asioita sisäisillä korvilla, niillä Jumalan mielenmukaisilla.Olisi niin tärkeää, että meillä olisivat ne sisäiset näkevät silmät ja sisäiset kuulevat korvat. Se kaikki on meidän sydämestä kiinni. Sen saamme antaa Jumalan muokattavaksi. Inhimillisesti näemme yli, ali, ohi, tai emme ole näkevinämme, tai näemme mitä haluamme. Sama on kuulomme kanssa. Ja sydämemme - se voi olla vain lihan hallittavana. Se näkyy ja kuuluu suhteidemme ja valintojemme tilasta - ja elämämme tärkeysjärjestyksistä.

Mitähän tapahtuisi, jos meidän(kin) kaupungissamme - Saarijärvellä - Herra saisi vaikuttaa meidän tänne asetettujen uskovaisten elämässä, että itselle elämisemme loppuisi ja alkaisimme elää Jumalalle? Vallankumous. Ehdottomasti. Toinen vaihtoehto - jota ei kylläkään ole olemassa - olisi se, että Jumalan Sana ei ole totta. Siinä samalla tapahtuisi se, että ihmisiä tulisi enemmän uskoon, sairaita paranisi, ihmeitä ja tunnustekoja tapahtuisi, ei olisi puutetta Jumalan valtakunnan työntekijöistä, ei siihen tarvittavista varoista, jne. Nousee mieleeni Deistä kuulemani ajatus: Mitä tapahtuisi, jos yksi uskovainen johdattaisi yhden ihmisen Jeesukseen uskovaksi joka viikko, ja opettaisi tämän uuden uskovaisen tekemään samoin? Ja vaikka ei ihan joka viikkokaan, niin vaikutus olisi aikamoinen. Kun uskovia olisi paljon, jotka tekisivät niin, olisi vaikutus vieläkin aikamoisempi. Tämäkin liittyy siihen Jumalalle elämiseen. Silloin ensimmäisten asioiden joukossa on se tehtävä, jonka Jeesus omilleen antoi - evankeliumin vieminen niille, jotka eivät vielä usko Jeesukseen. Sekin on valinta. Käsittääkseni on täysin yhtä vastaavaa todellisuuden kanssa sanoa: Kaupungissamme tehdään vähän sellaista ihmisiä tavoittavaa evankeliumin työtä, jonka tarkoituksena on voimakkaasti voittaa ihmisiä Jeesukselle. Et kuitenkaan saa käsittää tätä väärin. On sellaista toimintaa, jolla pyritään tavoittamaan ihmisiä. Se on kiitosaihe. On niitä ihmisiä, jotka ovat antautuneet tekemään sellaista työtä joissakin toiminnoissa. Se on suuri kiitosaihe. Meidän on rukoiltava sellaisten työmuotojen ja työntekijöiden puolesta. Mutta, kaikki tuo on kuin "pisara meressä" verrattuna uskovien määrään kaupungissamme, sekä ihmisten määrään, joita kaupungissamme elää - ja tietenkin tähän kuuluu myös meidän vaikutuksemme evankeliumin työssä maan rajojen ulkopuolella, sekä tässä maassa. Seurakunnan "seinien" sisäpuolella eläminen ja sen ulkopuolella eläminen eivät ole balanssissa. Sen, mitä sisäpuolella saadaan olisi tultava vaikuttamaan ulkopuolelle. Opetuksen määrästä se ei ianakaan ole kiinni. Meille vaan taitaa käydä niin, että kun kokoushuoneen oven painamme kiinni, on kaikki se, mitä on opetettu, muuttunut taaksejääneeksi elämäksi. Kaiken karismaattisen iloitsemisen - ja sitä todella tarvitsemme lisääkin - on muututtava voimaksi sen tehtävän suorittamiseen, joka meille on annettu.

Jokainen yksilöuskova - muista tehtävistä riippumatta - on kaupungissamme tärkein voimavara siinä, että voisimme saavuttaa ihmisiä evankeliumilla. Evankeliumin vieminen ihmisille ei ala siitä, että järjestämme esim. evankelioivan kokouksen, kokoussarjan, teemme ja jaamme lehtisen, jne. Ne ovat paikallaan - kunhan ovat omalla paikallaan. Ensin on yksilöuskova - minä ja sinä. Ensin on meidän todistajantehtävämme. Uskoontulomme myötä meistä on tullut - ja tulee - sellaisia, Jeesuksen todistajia. Tehtävämme ei ole ensisijaisesti tuoda, kutsua tai pyytää ihmisiä jonnekin kokoukseen, että he pelastuisivat - vaikka sitäkin varmaan sellainen uskova haluaa tehdä, joka ei elä itselleen. Tehtävämme on olla yksilöinä niitä, jotka välittävät sanoman Jeesuksesta ihmisille. Heitä me kohtaamme jatkuvasti. Heitä elää ympärillämme. Heitä on meidän ihmissuhdeverkostoissamme - koulussa, työpaikalla, harrastuksissa, matkoilla, naapurustossa, kylällä, liikennevälineissä, jne. Ajattelenko, ettei ole minun vastuullani olla kertomassa heille maailman parhaasta uutisesta? Kukapa se muu olisi? Annanko ihmisten elää elämäänsä kaikessa rauhassa ja päätyä lopulta iankaikkiseen kadotukseen? Voisimmeko saada näkyä, intoa, halua, että olisimme halukkaita elämään Jumalalle ja tekemään omalta osaltamme sitä, mihin Jeesus on meidät tarkoittanut? Haluaisimmeko nähdä vaivaa, jopa kärsiä evankeliumin tähden - siksi, että ei yksikään hukkuisi? Rohkaisen sinua ja itsenä niin tekemään - ottamaan ristin ja seuraamaan Jeesusta, maksoi mitä maksoi. Siihen kuuluu todistajantehtävämme. Varmasti Jumala antaa kaikkeen siihen Pyhän Henkensä voiman. Rohkenen kehoittaa sinua: Älä usko sitä opetusta, jossa sinua kehotetaan odottamaan Pyhän Hengen täyteyttä, ennen kuin voit olla Kristuksen todistaja ja tehdä mitään Jumalan valtakunnan työssä. Monet odottavat niin kauan, että elämä on mennyt loppuun ja kuolema tullut. Se sana, jossa sanotaan, että ei saa lähteä Jerusalemista, ennenkuin teidän päällenne vuodatetaan voima korkeudesta, oli tarkoitettu siihen historialliseen hetkeen, kun Pyhä Henki ensimmäisen kerran vuodatettiin kaiken lihan päälle. En tarkoita sitä, että emme tarvitsisi Pyhän Hengen kastetta ja täyteyttä. Kyllä tarvitsemme - ja kipeästi. Muuten emme voi suorittaa tehtäväämme. Tänään kuitenkin elämme - sen alun jälkeen - aikaa, jossa voimme ottaa vastaan Pyhän Hengen kasteen ja voiman. Ja olla Jeesuksen todistajia. On tärkeää, että Pyhä Henki saa meidät. Ajattele kuivaa taulusientä. Se on ihan kuiva. Ajattele, mitä tapahtuu, kun tuo sieni upotetaan veteen. Se imee sisäänsä vettä, niin että se on kokonaan märkä. Jotain samaa tapahtuu meille, kun Pyhä Henki saa täyttää meidät. Saamme kertoa ihmsille evankeliumia, julistaa syntejä anteeksi, parantaa sairaita, tehdä Jumalan tekoja - ja tehdä kaiken sen siellä missä kohtaamme yksilöuskovina ihmsiä. Voi kun siitä tulisi etuoikeutemme/etuoikeuteni.

Tänään on ollut lämmin kesäinen aurinkoinen päivä. Noustuamme uuteen päivään söimme aamupalaa, mm. eilen loimutettua lohta - mukava oli sitä tehdä tuolla takapihan puolella linnunlaulussa - ja joimme kahvia. Luin Hebrealaiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin hakemassa Emilian ja Danielin heiltä meille. Emilia se aina soittaa ja selvittää asian niin tomerasti.

Tein julisteen/kutsun Pylkönmäellä ti. 28.6.2016. klo 18 olevaa NUOTIOILTAA varten.

Potkimme jalkapalloa Emilian ja Danielin kanssa etupihallamme. Ensin Daniel oli maalissa ja me Emilian kanssa pommitimme - Emilia voitti minut maalikilpailussa. Sitten pelasimme joukkueina. Minä ja Emilia olimme toisella puolella Danielia vastaan - ja Daniel voitti. Emmehän me jalkapalloilijalle pärjänneet. 

Kävimme Rantalan Jussilla Emilian ja Danielin kanssa. Jussi aina auttelee minua - voisin nimittää häntä assistentikseni oikein kiitollisessa merkityksessä - tietokone ja tulostusasioissa. Kiitos Jussille!

Samalla reissulla kävin lasten kanssa Kebab Pizzeriassa syömässä - minä kekak salaatin ja lapset kekabit ranskalaisten kanssa. Terassilla istuskelimme ja katselimme samalla keskustan elämää.

Vähän vielä ennätimme potkia palloa, ennen kuin vein lapset kotiin, kun äitikin tuli samaan aikaan töistä. Sitten menin siihen lähelle Niemelän Harrille, jossa monistettiin NUOTIOILTA -kutsuja Pylkönmäen taajamaa varten. 

Kävin 10.6 km "kävelynomaisella" lenkillä urheilukentällä. Kun oli taas lämmin keli - yli +20 - niin oli mukava vähän reippaampaakin vauhtia välillä mennä. Hyvä lenkki.

Palattuani lenkiltä, lähdimme pian M-L:n kanssa Herran kohtaamisen iltaan. Timo Ahola johteli, Jussi Rautanen johdatteli ylistyslauluihin hyvällä tavalla. Paavo Järvinen puhui. Lopussa oli rukouspalvelua. Kävin "esillä" - sillä pieneltä osaltani Jumalan valtakunnan työtä tekevänä tunne ntarvitsevani kaiken sen siunauksen, jota Jumala eri kanavien kautta voi minulle antaa. Mutta, esille meno ei ole se ainoa ja tärkein asia siihen tarpeeseen, vaaqn se on henkilökohtaisen Jumala-suhteen jatkuva hoito - ts. Jumala-suhde.

Palattuamme kokouksesta kaupan kautta, söimme iltapalaa ja joimme hopeateetä.

Siunausta!

Ps. "Niinkuin sinun päiväsi, niin olkoon sinun voimasikin" (5. Moos. 33:25).

14.6.

Aurinko se on paistellut aamusta asti. Tuuleskeli kuiten aamulla, mutta päivän mittaan ollut tuuletontakin - jos puuskiakin on ollut. Nousin vähän aikaisemmin kuin normaalisti. Laittelin aamupalat ja kahvit. Luin Hebrealaiskirjettä. 

Marja- leenakin ennätti pystyyn, kun lähdin hautajaispalaveriin yhteen kotiin. Olin siellä pari tuntia.

Kohtapuoliin - palattuani kotiin - saapuivat meille Emilia ja Daniel. Ensimmäisellä oli potkulaita ja jälkimmäisellä pyörä.

Lapset menivät mummin kanssa kylälle kauppaan - ja samalla jätskikioskille. Minä menin takapihan laavun tulipaikkaan laittamaan tulet. Makkaroita paistumaan. Kun kylän kävijät saapuivat, paistelimme myös grillitassuja, sekä kuumentelimme maissintähkiä. Loimutimme myös lohenpuolikkaan. Eipä siihen lisukkeeksi muuta tarvinnut kuin salaattia.

Mummi vei lapset kotiinsa.

Kävin urheilukentällä 10 km "kävelynomaisella" lenkillä. Aurinkoista. +20. Danielkin oli siellä jalkapalloharjoituksissa. Kävelykin tuntui taas mukavalta tekniikankin puolesta - ihmekös tuo kun oli tarpeeksi lämmintä. Emiliakin juoksi kaverinsa kanssa vähän ennen poislähtöäni vastaan - olivat tullet velipoika Danielia hakemaan äidin kanssa harkoista.

Palattuani lenkiltä laitoin saunan lämmite. Olihan se nautinnollista vastoa ja taas vilvuutella auringossa mukavassa tuulenvireessä takapihalla. Eihän net isoja nuo ilonaiheet tarvitse Vuolijalla olla.

Iltapalaa ja hopeateetä.

"JUMALA KUULEE

"Mutta minä panen toivoni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa: minun Jumalani on minua kuuleva" (Miika 7:7).

Olipa elämäntilanteemme millainen tahansa, olipa maailmanlaajuinen taloudellinen lama-, tai muu ulkonaisesti vaikea aika ympärillämme, voimme olla luottavaisella mielelä, jos panemme toivomme Herraan. Hän on kaikkien olosuhteiden yläpuolella ja hallitsee kaikkea. Hän, joka on pelastajani synnin vallasta, on myös pelastajani kaikilla muillakin elämäni alueilla. Häneltä eivät mahdollisuudet lopu koskaan minkäänlaisissa tilanteissa. Hänen apunsa on yliluonnollista, vaikka se useinkin tulee meille hyvin luonnollisessa muodossa. Jumala ei hylkää, eikä jätä meitä koskaan. Hän huolehtii meistä kuin vain taivaallinen isä lapsistaan. Kun Jumalan lapsena käännyn isäni puoleen rukouksessa, tiedän Hänen kuulevan, auttavan ja johdattava minua. Elämäni on turvallisissa käsissä" (Jouko Kuusjärvi, Sytykkeitä rukouselämään 1., Skyprint 2010, s. 91-92).

Siunausta!

Ps. "Kärsi vaivaa niin kuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies" (2. Tim. 2:3).