30.3.

Laitan tähän alkuun onnitteluita: Sydämelliset onnittelumme täältä meiltä Sarille ja Ernolle pienokaisen syntymän johdosta! Taivaan Isän siunausta lapselle ja koko perheelle! Sydämelliset onnittelut myös isovanhemmille - Eijalle ja Eerolle, Leenalle ja Anterolle - uuden lapsenlapsen syntymästä! Siunausta teille jokaiselle!

Tänäänkin oli aurinkoinen päivä ja sininen taivas. Noustessani oli miinuksella 1.3 - siis astetta. Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Rukoushetken jälkeen menin rantteelle Deniksen ja Terhi-Marjan pihaan sirkkelöimään rankoja. Aurinko paistoi. Kävin 12 maissa hakemassa Emilian koulusta meille. Samalla reissulla söin ja join kahvia. Sitten palasin sirkkelin ääreen. Kun Terhi-Marja tuli töistä kotiin, joimme siellä kahvit. Daniel ja hänen koulukaverinsa tulivat samassa kyydissä koulusta heille. Yhden kottarillisen työnsivät puita liiteriin pojat. Kahvin jälkeen vielä jonkinaikaa sirklasin kunnes lähdin kotiin.

Samantien laitoin sukset autoon ja menin 16 jälkeen Kusiaismäkeen hiihtelemään 21 km. Mukavan raikas sää. Minulle tuli siellä hyvä tilaisuus todistaa yhdelle miehelle ja jutella hänen kanssaan hengellisistä(kin) asioista. Avointa.

Kotiuduttuani lähti M-L kylälle kauppa-asioille. Hän on tänään leiponut huomista KYLÄILTAA varten. Ilta on klo 18.30 Tarvaalan koululla. Tervetuloa mukaan! Rukoile illan puolesta! Kiitos! Hiihtelyn jälkeen sytyttelin tulen takkaan ja söin iltapalaa.

Lueskelin kirjaa.

"Lähes kaksituhatta vuott sitten vuotanut ristin veri on voimassa yhä tänä päivänä. Älä usko saatanan, teosofien ja idän uskontojen valhetta, että voisit sovittaa syntisi kuoleman jälkeen ja pelastua. Älä usko katolilaisten oppiin kiirastulesta: että kärsittyään kiirastulessa määrätyn ajan syntiensä suuruuden mukaan jumalaton ja syntinen lopulta pääsee niistä puhdistettuna taivaaseen.

Koko Raamattu on täynnä lupauksia iankaikkisesta elämästä niille, jotka täällä maan päällä tekevät parannuksen ja ottavat vastaan Jeesuksen. Mutta se on myös täynnä varoituksia siitä, että ajallisen kuoleman jälkeen emme boi pelastua.

Jumala ei tingi Sanastaan. Älä anna huumata itseäsi valheellisilla sulosanoilla rakastavasta Jumalasta. Jumala on rakkaus, mutta vain Jeesuksessa Kristuksessa.

Juuri nyt, tämän ainutkertaisen elämäsi aikana Jumala odottaa sinulta ratkaisua pelastuskysymyksessäsi. Sillä Ihmisen Pojalla on valta antaa syntejä anteeksi vain maan päällä" (Tapio Nousiainen, Yksi ainoa elämä, Päivä Oy 2011, s. 58, 59).

Siunausta!

Ps. "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole" (Joh. 11:25-26).

29.3.

Marja-Leena kävi viepäsemässä lapset - Emilian ja Danielin - kouluun. Oli väsynyt niin meni vielä tultuaan pitkälleen. Söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. Sytyttelin tulen takkaan.

Sittempä lähdinkin jakelemaan kutsuja 250 kpl, sekä Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia Tarvaalan alueelle - reunoja myöten. Ihmisiä kutsutaan kutsuilla Tarvaalan koululla olevaan KYLÄILTAAN, jokas on pe. 31.3. klo 18.30. Tule sinäkin ja pyydä muitakin mukaan! Tietoa tilaisuudesta tuossa blogijutun vieressä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, mutta oli aika kylmää kuitenkin.

Palailtuani kylältä söin ja join kahvia.

Syönnin jälkeen menin vähäksi aikaa Deniksen pihaan sirkkelöimään rankoja. Kun Terhi-marja tuli töistä kotiin - ja lapset samalla, jotka otti koululta kyytiin - joimme pian kahvit. Vähän vielä pätkin kahvin jälkeen puita ennen kuin lähdin kotiin.

Sen jälkeen olikin vuorossa "pieni tallustelu" - 8.3 km - Tarvaalan suunnassa. Aurinko se vain paistoi ja oli viileää.

Laitoin tulet takkaan.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle seurakunnallisen raamattukoulun iltaan. Arto Riihinen oli opetusvuorossa. Rautasen Jussi ja Moision Tarmo johtivat ylistykseen. Opetuksen jälkeen oli rukousta. 

Kokouksen jälkeen iltapalaa ja teetä kotona.

"Oletko koskaan ajatellut iankaikkisuutta ja osaasi siellä? Jumalan lahjoittama ainutkertainen elämä muuttuu ruumiillisessa kuolemassa joko ikuiseksi elämäksi henkemme erotessa ruumiista ja siirtyessä Jeesuksen luo tai ikuiseksi ja kolkoksi olemassaoloksi kadotetun hengen eläessä ikuisesti erossa Jumalasta.

Jotkut jumalattomat lohduttavat itseään sillä, että ihmisen olemassaolo sammuu ruumiillisessa kuolemassa olemattomiin kuin lampun liekki.

Miten surkea erehdys ja saatanallinen valhe. Liian myöhään monet huomaavat erehdyksensä, kun he vajoavat synkkään olotilaan, jossa ei ole enää aikaa ...

... Vasta ajan rajan tuolla puolen käsitämme lopullisesti, kuinka vakava ja kallisarvoinen on ainutkertainen ihmiselämä. Sen vuoksi meidän tulisi ottaa pelastuskysymyksemme täysin vakavasti. Tässä ja nyt, kun meillä vielä on aikaa" (Tapio Nousiainen, Yksi ainoa elämä, Päivä Oy 2011, s. 40, 41).

Siunausta!

Ps. "Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät"  (Matt. 7:13).

28.3.

Hiljalleen virtailee tämäkin kuukausi lopuilleen. Noustessamme plussalla 0.3. Auringon paisteessa. Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Hieman oli satanut lunta. Aamupalalla istuessamme satoi luntakin. Kahvin jälkeen luin Markuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Rukoushetkemme jälkeen ajelin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 14 henkeä.

Palailtuani kotiin rukouskokouksesta, valmistauduin illan puhumiseen.

Söimme.

15 jälkeen kävin Niemelän Harrilla monistuttamassa Tarvaalan KYLÄILLAN kutsuja.

Kävin 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Kaunis aurinkoinen sää, mutta tuuli oli viileä ja lämpöasteita pari.

Lenkin jälkeen olikin M-L:n kanssa heti lähdettävä kohti Kohmua, jossa oli Häkkilän-Peltokylän-Kohmun yhteiskristillisen rukouspiirin kokoontuminen, Hakkaraisella, klo 18. Otimme keskustasta Lehtomäen Teemun kyytiin. Joimme kahvia, rukoilimme, lauloimme, juttelimme. Puhuin myös illassa ei-kovin helposta aiheesta. 

Tämä rukouspiiri ei ole vain"sisäänlämpiävä" piiri. Siitä kertovat mm. seuraavanlaiset asiat: Piiri järjestää SAARIJÄRVI RUKOILEE -iltoja Vanhalla Kansakoululla (infoa siitä blogijutun vieressä), pitää ILOSANOMAN -iltoja Kunnantuvalla, tukee lähettiä Japanissa, useat piiriin kuuluvat tekevät henkilökohtaista evankelioimistyötä, rukouksissa suuntaudutaan rukoilemaan kaikkien seurakuntien puolesta, ynnä evankeliumin leviämisen puolesta, sekä niiden ihmisten puolesta, jotka eivät vielä tunne Jeesusta.   

Palattuamme illasta, kaupan kautta, söimme iltapalaa ja joimme teetä. Pakkasella 3-4 astetta siinä vaiheessa.

Tänään tuli viisumikutsuanomusta koskien joitakin kysymyksiä rajan takaa. Laitoin englannin kielisen tekstin Terolle, joka käänsi sen minulle suomeksi. Myös sen, mitä vastaan kysymyksiin, lähetin Terolle käännettäväksi englanniksi. Minulla kun ei käänny tuo Lontoon suunnan murre. Minulla on sellainen periaate, että vaikka en itse paljoakaan mitään osaa, niin on kuitenkin ihmisiä, jotka osaavat. Siihempä se minun elämäni - ja tehtäväni - evankeliumin työssäkin perustuu. Aina on ihmisiä, jotka osaavat. Jumala voi laskea monenlaisia asioita sydämelle ja Hänellä on tarkoitus, että niitä toteutetaan. Eikä silloin ole kysymys - ainakaan aina - siitä, että täytyisi itse osata. Sillä: aina on ihmisiä, jotka osaavat.

"Mieletön on se ihminen, joka kieltää helvetin ja taivaan. Mutta monille on turha puhua asiasta. He ovat niin sielunvihollisen sokaisemia, että he uskovat asian vasta, kun palavat kadotuksen liekeissä.

Sen sijaan on helppo uskoa, että taivas on olemassa. Lukuun ottamatta vakaumuksellista ateistia, joka luulee ihmisen olemassaolon sammuvan ruumiillisessa kuolemassa, me kaikki haluaisimme päästä kerran lepoon ja rauhaan eli taivaaseen. Kaipaamme vaistomaisesti taivaaseen ja uskomme iankaikkiseen elämään.

On siis uskottava kadotuksen ja taivaan olemassaoloon. Yhtä luonnollista kuin on, että meillä ihmisillä maanpäällisen elämän aikana on koti ja asunto jossakin, myös iankaikkisuushenkemme on ruumiillisen kuoleman jälkeen majailtava jossakin. Sen vuoksi tarvitsemme kipeästi pelastusta ainutkertaisen maanpäällisen elämämme aikana, jotta pääsisimme kotiin.

Tahdothan sinäkin pelastua? (Tapio Nousiainen, Yksi ainoa elämä, Päivä Oy 2011, s. 50, 51).

Siunausta!

Ps. "Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala. Sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret" (5. Moos. 33:27).

27.3.

Aurinkoinen armas paisteli noustessamme - emmekä niin pitkään nukkuneet. Meillä oli myös vieras yötä - Popovin Daniil, komi-pastori, Komista. Se oli mukava juttu, että tällainen käynti järjestyi. Eilenhän kirjoittelin siitä Daniilin meille hakemisesta. Tarkoituksena oli, että hän olisi ollut meillä pidempään ja olisimme voineet toteutella erilaisia asioita. Toisin kuitenkin kävi. Daniil sai aamulla puhelun, jonka perusteella hänen piti/pitää olla tänä iltana yhdessä palaverissas, jonne oli luvannut mennä. Niinpä sitten luin ääneen paikan Markuksen evankeliumista ja rukoilimme lyhyesti, sekä söimme aamupalaa ja joimme kahvia.

Kävimme kylällä, jossa tutustutin Daniilia seurakuntamme Majakkaan, joka on kaupungin keskustassa. Hän sai siellä jutella monien seurakuntalaistemme kanssa. Emme kuitenkaan kauaa voineet viivytellä, kun Daniilin juna lähti tiettyyn aikaan Jyväskylästä.

Haimme vain daniilin laukun meiltä ja suuntasimme kohti Jyväskylää. Matkalla kävimme syömässä Hirvaskankaan ABC:llä. Juna lähti 13.13. Eli, niin jäi lyhyeksi Daniilinm vierailu tällä kertaa.

Ajelin kotiin. Juotuani vähän kahvia, menin Kusiaismäkeen hiihtelemään 21 km. Oli kyllä eilen viimeinen mahdollisuus pitää ne olleet hiihtokilpailut Kuisaismäen baanoilla. Nyt oli jokapaikka oikein märkää ja lumi käynyt monista paikoista ohueksi. Vesi virtaili latuja pitkin joissakin kohdissa. Yöpakkaset voisivat vielä pitkittää hiihtokautta. Sää oli mielenkiintoinen - välillä oli harmaata. Välillä oli sininen taivas ja valkoiset pilvet. Välillä satoi aika kovasti, kuin kesällä, vettä. Välillä paistoi aurinko oikein kirkkaasti. Välillä tuuli aikarajuin puuskin. Silloin sai myötätuuleen kyytiä - oli nimittäin sellainen sadanmetrin suora pelkällä iljanteella. Jokatapauksessa oli erinomainen sää olla hiihtämässä. Sukatkin kastuivat tänään.

Palattuani hiihtelemästä hain puita ja sytyttelin tulen takkaan. Denis kävi hakemassa erikoistyökalut, jotka kuuluvat sirkkeliimme. Vaihtaa siihen hommaamansa uuden terän. Sirkkeli odottelee siellä heidän rankakasansa vieressä minua hommiin.

Söimme iltapalaa.

Koetin valmistautua puhumaan huomenna.

Jatkoa eiliseen:

"Kaipaamme sisäistä puhtautta ja ulkonaista vapautta synnin orjuudesta. Juomarin käsi kallistaa pikaria vastahakoisesti, ja hän tyhjentää sen huokaisten kuin myrkkymaljan. Tanssisalin lattialla tuntuu herätetystä ihmisestä turhalta ja aivan hullulta pyörähdellä kovaäänisen musiikin tahdissa, vaikka tanssikumppani liimautuu kiinni rytmin sähköistämänä. Voi turhuuden turhuus, kuinka tylsää, ajattelee herätetty ihminen. Vanhat kavallukset, varkaudet ja muut kolttoset polttavat herätetyn ihmisen tunnolla kuin hehkuva hiili.

Herätyksessä olevan askeleet ohjautuvat mielellään hengellisiin tilaisuuksiin. Kuinka hän kadehtiikaan noita puhtaita uskovia, jotka laulavat Jeesuksesta kirkkain silmin ja hymyilevin kasvoin. Herätetty ihminen lukee salaa hengellistä kirjallisuutta ja jopa iitkee lukiessaan. Hän lukee Raamattuakin, jonka sanat tulikirjaimin saarnaavat hänelle tuomiota.

Tällainen on herätetty ihminen. Oletkohan sinä, lukijani, siinä tilassa? Et ole mielenhäiriössä vaan rakastavan Jumalan voimakkaan kutsun alaisena" (Tapio Nousiainen, Yksi ainoa elämä, Päivä Oy 2011, s. 69).

Siunausta!

Ps. "Me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä" (1. Tim. 6:9-10).

26.3.

Tänä aamuna piti kellojen olla käännetty kesään päin yhdellä tunnilla. Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Markuksen evankeliumia. Plussan puolella oltiin tänäänkin - ja muutenkin. Hattuani puita takkaa varten, lähdin ajelemaan Kangasniemelle. Marja-Leena jäi kotiin.

Selvittyäni tekopitäjääni menin ensiksi syömään Teboilin seisovasta. Sieltä kotikylälleni Heimolle ja Arjalle- eli sinne syntymäkotimäelle. Sielläkin vielä söin heidän seurakseen. Kahvit joimme myöhemmin.

Heimon ja Arjan kanssa - mutta eri autoilla - menimme kirkolle helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle kokoukseen klo 16:ksi. Daniil Popov - Komista - oli puhumassa. Syy, miksi Kangasniemelle menin, olikin se, että menin hakemaan Daniilia meille. Kokouksen jälkeen oli kahvit rukoushuoneen alakerrassa. Sen jälkeen ajelimme Daniilin kanssa meille. Aurinkokin paistoi.

Selvittyämme meille, oli M-L kattanut pöydän valmiiksi. Söimme ja joimme teetä. Sittempä olikin mukava mennä saunan löylyihin. Hieno asia, että voimme pitää Daniilia vieraana täällä meillä - olenhan saanut usein olla vieraana siellä heillä Komissa. Daniil on Komi-seurakunnan pastori.

"Mitä on etsikkoaika?

Sanoimme, että jos tietäisimme viimeisen etsikonaikamme, tekisimme viipymättä parannuksen.

Etsikkoaika on se aika, jolloin Jumala erikoisesti Pyhän Henkensä kautta kutsuu ihmistä parannukseen ja pelastukseen ...

... Etsikkoajalla on tiettyjä tuntomerkkejä. Se on eräänlainen hengellinen sairaus ...

... Sisimmässämme oleva ainutlaatuinen elämä kaipaa herätyksessä Jumalansa yhteyteen. Synti ja sen harjoittaminen alkavat tympäistä ja kauhistuttaa meitä. Omatuntomme syyttää, eikä maailmanmeno enää viehätä, se tuntuu turhuudelta (jatkuu) (Tapio Nousiainen, Yksi ainoa elämä, Päivä Osakeyhtiö 2011, s.68, 69).

Siunausta!

Ps. "Etsikää herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on" (Jes. 55:6).

25.3.

3.1. plussalla noustessamme. Emme kovin kiirehtineet nousun kanssa - lauantai ja kaikki. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Markuksen evankeliumia. Marja-Leena luki paikan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

M-L meni kylälle kauppaan, minä samassa kyydissä hiihtelemään Kusiaismäkeen 16.8 km. Seuran miehet olivat laittamassa paikkoja hiihtokilpailukuntoon. Ladut olivat pois ja vapaantyylin baanat hyvässä kunnossa. Huomenna on kilpailut ja mukaan tulee koviakin tekijöitä - mm. Matti Heikkinen on ilmoittautunut, miehet kertoivat. Aurinkokin välillä väläytteli kirkkauttaan, muuten oli harmaata.

M-L ei tullutkaan minua hakemaan - Denis oli tullut autollaan. M-L istui autossa voipuneen näköisenä. Olivat tulossa terveyskeskuksesta. M-l oli kotona kaatunut iljanteella ollessaan viemässä biojätepussia kompostiin. Silmät harittaneet kaatumisen jälkeen ja ollut oksettava olo. Soittanut Terhi-Marjalle kaatumisensa jälkeen, ettei pääse minua hakemaan. T-M ollut sitä mieltä, että terveyskeskukseen pitää mennä. menivät. Lääkäri todennut, että kyseessä on aivotärähdys. Päässä kananmunanpuolikkaan kokoinen kuhmu. Jumala varjeli. Kiitos Hänelle!

M-L "kuulosteli" oloaan, että lähtisimmekö ollenkaan Timon ja Miron synttäreille, jotka ovat tänään. Syötyäni kuitenkin lähdimme molemmat. Vähän jälkeen 15 olimme siellä - Peuranpolulla. Terhi-Marja perheineen oli jo siellä. Pian veli - Tero - tuli myös perheineen. Sielläpä sitten lahjoja ojennettiin ja herkkuja syötiin ja kahvisteltiin. Miro, Daniel ja Emilia olivat pulkkamäessä pihassa - laskivat "tornista", josta Miro aina laskettelee laudallaan ja heittelee voltteja. Toiset lähtivät vähän aikaisemmin. Me joimme vielä toiset kahvit. 

Ei tarvinnut syödä iltapalaa kotiin palailtuamme ennen 21. Laitoin tulen takkaan.

"Ystäväni, et voi saada takaisin menettämääsi ainutkertaista elämääsi, et edes yhtä sekuntia. Kun päiväsi ovat lopussa, ainutkertainen elämäsi päättyy silmänräpäyksen tarkkuudella ...

... Huomaa: ainutkertainen elämäsi on kirjoitettu Jumalan kirjaan päivän tarkkuudella. Ei yhtään ylimääräistä päivää.

Kadotuksen kuoro tuntee vain yhden laulun ja yhdet sanat: "Voi, jospa olisin tehnyt parannuksen, voi jospa olisin tehnyt parannuksen."

Niin, jospa olisit ottanut vaarin etsikkoajastasi ja tehnyt parannuksen. Jospa olisit uskonut syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jospa olisit pelastanut ainutkertaisen elämäsi iankaikkiseen elämään.

Jospa, jospa, jospa.

Mutta se on onneksi vielä mahdollista. Se on mahdollista juuri nyt ... Voit herätä kuin pahasta painajaisunesta, puistatella ja hieroa silmiäsi.

Vielä et ole kadotuksessa. Kuule, et ole. Vielä voit uskoa Jeesukseen ja pelastua. Ehkä juuri Jeesus on johdattanut tämän kirjan käteesi" (Tapio Nousiainen, Yksi ainoa elämä, Päivä Oy., s. 55, 56).

Siunausta!

Ps. "Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: ´Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.´ Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä" (2. Kor. 6: 1-2).

24.3.

Aamu - ja päivä - oli aurinkoinen. Aamulla 0.3 astetta noustessa. Marja-Leena kävi viemässä tänäänkin Emilian ja Danielin kouluun. Söimme aamupalaa - mm. hyviä aamulla paistinpannussa paistettuja muikkuja. Joimme kahvia. Luin Markuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme erilaisten aiheiden puolesta yhdessä keittiön pöydän ääressä.

11:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 4 rukoilijaa. 

Paluumatkalla rukoushetkestä kävin hiihtelemässä aurinkoisilla Kusiaismäen baanoilla 9.8 km. Yhden miehen kanssa sain jutella hengellisistä asioista. Aurinkoista, mutta ei kovin lämmintä.

Palattuani kotiin söin. M-L leipoi illan tilaisuutta varten.

Syötyäni menin Deniksen ja Terhi-Marjan pihaan sirkkelöimään rankoja. Emilia lähti kaverinsa kanssa kylälle pizzalle. Daniel tuli kanssani puuhommiin. Vähän aikaa nosteli minulle puita kasasta. Sitten vei kottarilla pätkittyjä liiteriin pari kuormaa. Terhi-Marjan tultua kotiin töistä menivät Danielin kanssa kylälle - perjantai klo 17 on aina tyttökerhoilta. Joutuivat vielä asian takia palaamaan kotiin. Denis keitteli töistä saavuttuaan kahvit, jotka ryypiskelimme. Sen jälkeen tulinkin kotiin

Ennen 18 lähdin M-L:n kanssa kylälle. Kaupan kautta helluntairukoushuoneelle meni M-L leipomusten ja muiden tarjoilujuttujen kanssa. Minä kävin hakemassa Salmen kokoukseen. Uuden elämän ilta oli klo 19 rukoushuoneella. Mika Turunen ja Ann-Niina Turunen johtelivat ja puhuivat alkusanoja. Jussi ja Anna-Mari Oranen johtelivat ylistykseen. Marko Selkomaa puhui. Lopussa oli esirukouspalvelua. Minuakin pyydettiin esirukouspalvelijaksi - ensimmäisen kerran eläkkeellä ollessani. En siksi sano, että olisi pitänyt, mutta niin vain tapahtui ja merkitsen sen ylös itselleni "historiankirjoihin". Olin esirukouspalvelussa. Tilaisuuden lopuksi tarjosi M-L kahvit alakerrassa. Terhi-Marja autteli lopputiskauksissa. Oli hyvä tilaisuus käsitykseni mukaan. Vietyäni Salmen kotiin, hain M-L:n ja kompsut rukoushuoneelta. 23 jälkeen olimme kotona. Sytyttelin tulet takkaan ja söimme iltapalaa. 

"Elävän uskon lahjoittaa yksin Jeesus Kristus, kun hänen verensä pyyhkii pois syntimme ja synnyttää sisässämme uuden elämän. Tämä on pelastavaa uskoa. Ja se on jokaisella Jeesukseen uskovalla aivan samanlaista ihonväristä, rodusta, asuinpaikasta, kielestä ja varallisuudesta riippumatta.

Emme tule omalla uskollamme autuaiksi vaan hukumme. Autuuden tuo yksin usko Jeesukseen" (Tapio Nousiainen, Yksi ainoa elämä, Päivä Oy 2011, s. 75).

Siunausta!

Ps. "Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta" (Room. 3:22).

23.3.

Aurinkoista noustessa uuteen päivään. Pakkasen puolella yöllä. Marja-leena vei Emilian ja Danielin kouluun aamulla. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Luin Markuksen evankeliumia.

Kävin hiihtelemässä Kusiaismäen laduilla. M-L vei minut mennessään kylälle kauppaan. Latu ja baana olivat jäisiä vielä ainakin siihen aikaan. Hyvä tietenkin sen kannalta, että pysyvät hyvänä. Sunnuntaina siellä hiihtokilpailutkin. M-L haki minut kotiin sovittuun aikaan.

Aurinkoista, tuuleskeli joissakin kohdissa hiihtopaikkaa.

Kotona odotti hyvä ruoka - poronliha-juusto-kasviskeitto. Ei kuitenkaan sellainen kasviskeitto, joka on sauvasekoittimella hienoksi soseeksi tehty, vaan tavallinen keitto. Se on hyvää.

M-L on leiponut tänäänkin - eilen ruisleipää. Sehän tietää, että huushollissa leijailevat hyvät tuoksut.

Tein "jonkinlaisen" ns. julisteen Tarvaalan KYLÄILTAA varten.

Lueskelin "Murtumatonta" - niin syventyneenä, että meinasin unohtaa mennä saunaan Denikselle.

Denis käväisi hakemassa meiltä sirkkelin rankojen pätkimistä varten. Emilia polkaisi pyörällään meillä - kävi lukemassa Sampon. Kiinnosti, mitä siihen on kirjoitettu - ja millaisia kuvia otettu - kun heidän koulullaan kävi hevonen ja siitä vierailusta tehtiin juttu lehteen.

20.30 oli lämmintä 0.3 astetta.

"Mikä on suomalaisten suurin este pelastuksen tiellä?

Se on ihmispelko. Pelkäämme, mitä perheenjäsenet, naapurit, tuttavat ja kyläläiset sanovat, jos tulemme Jeesukseen uskoviksi ja alamme tunnustaa Hänen nimeään. Mitä sanovat työnantajat ja työtoverit? Mitä sanovat kaverit koulussa? Varsinkin peruskoulun viimeisellä luokalla ja lukion ensimmäisellä luokalla toverit ovat pilkassaan julmia ja säälimättömiä.

Ja erikoisesti suomalainen keskivertomies häpeää uskonasioita. Hän ei millään tahdo antaa sitä kuvaa, että hän suhtautuu myönteisesti uskonasioihin, saati sitten, että hän uskoisi. Hän ei halua "menettää kasvojaan". Hänen on annettava kuva, että hän on reilu sakin mies, reilu jumalaton, joka tekee rohkeasti taivalta helvettiin" (Tapio Nousiainen, Yksi ainoa elämä, Päivä Osakeyhtiö 2015, s. 72).

Siunausta!

Ps. "Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta" (2. Kor. 13:5),

22.3.

Tänään vanhenee hieman yksi nuori mies Uuraisten takametsissä, Höytiän kuusikoissa - siellä peurojen polujen suunnalla.Sydämelliset syntymäpäiväonnittelut Jumalan miehelle, Timolle, Mein kuopukselle! Tapahtui sinun isällesi ja äidillesi sellainen tappaus, joka muutti meidät niin, että sinä vielä synnyit kolmantena lapsena mein perheeseen. Näin met olemme sen aitelleet. Hengellinen muutos, jonka Jeesus sai aikaan elämässämme, oli uusi puhdas lehti elämässämme - isälläsi helmikuisena lauantai-iltana ja äidillesi seuraavana päivänä, Kouvolassa, Mansikka-ahon urheiluhallissa. Se muutos on vienyt koko perhekuntamme elämään suuntaan, jossa Jumalakin on ollut mukana. Olemme kiitollisia sinusta - ja siitä mukavasta perheestä, joka sinulle on kasvanut - ja se vain kasvaa! JHs, niin lauantaina tullaan! Muista: Vaikka ikää tuleekin lisää, niin nuoruutemme voi uudistua kuin kotkan. Jotka Herraa odottavat, ne saavat uuden voiman - siinä on se salaisuus - ja se ei ole monimutkainen. Muistamme rukouksin - myös sitä, että edelleen saisit olla Jumalan juoksupoikana Hänen elopellollaan! Paras on joka tapauksessa edessäpäin - siinäkin mielessä, että vielä ei ole nähty kaikkea, mitä sieltä sinun "nikkaripajasta" tulee, niinkuin Hilja aaltonen sinulle profetoi, silloin kun kävimme häntä tapaamassa Koukkuniemen vanhainkodissa, Tampereella. Rakkaita onnitteluja! Johdatusta! Siunausta...! 

3.3 lämpimällä noustessa. Isoja räntähiutaleitakin satoi vähän aikaa. Eilen illallakin satoi samaa. Käydessäni eilen illalla hakemassa puita liiteristä pimeällä, lähti meidän lintujensyöttöpaikalta tumma hahmo hiljaa pois - taisi muodosta päätellen olla supi, joka oli siemeniä maasta syömässä. Marja-Leena kävi aamulla taas viemässä lapset - Emilian ja Danielin - kouluun. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Markuksen evankeliumia. Rukoilimme yhdessä olohuoneessa.

Kävin Rautasilla. Jussilta sain apua englanninkieliseen anomuskaavakkeeseen - tuli nääs naapurista viisumikutsuanomuskaavake täytettäväksi. Kiitos Jussille avusta!

Palattuani kylältä join kahvia, laitoin sukset autoon ja ajelin tuohon lähelle Kusiaismäkeen ja hiihtelin 21 km. Oli hieno sää. Aurinkoista. Pilviä taivaalla. Tuuleskelikin vähän.

Hiihtämästä palattuani söimme kuhaa, parsakaalia ja sipulikastiketta. Vähän kahvia. Kyllä kuha on hyvänmakuinen kala.

Lueskelin hetken "Murtumatonta". Emilia polkaisi meille pyörällään reppu selässä. Oli asiaa.

19:ksi menimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle seurakunnallisen raamattukoulun iltaan, joka on samalla rukouskokous. Rautasen Jussi ja Ahon Maju johdattelivat ylistykseen. Opetuksen piti pastorimme Mika Turunen. Sitten rukoilimme.

Tultuamme kotiin söimme iltapalaa.

Päivittyvää tietoa blogin laidalla KYLÄILLASTA  ja saarijärvi rukoilee -illasta.

"... Jeesus haluaa johdattaa ihmisen täydelliseen vapauteen ja että hän myös antaa kaikki tarvittavat ohjeet tämän päämäärän saavuttamiseksi. Jeesuksen antama lähetyskäsky ja Paavalin evankelioinnille asettamat tavoitteet eivät ... ole millään lailla ristiriidassa keskenään, kun mietitään työn tavoitteiden asettelua ...

... Kuinka on mahdollista, että viesti ei ole yhtä selkeä aikamme kristillisissä seurakunnissa ja järjestöissä? Olemmeko muuttaneet tavoitteenasettelua? Olemmeko ilmaisseet itseämme epäselvästi muotoillessamme tehtävänannon ja perustellessamme sitä seurakunnissamme? Olemmeko antaneet periksi ihmispelolle? Olemmeko antaneet ihmisille muita vaihtoehtoja kuin ne, jotka Jeesus ja Paavali ovat antaneet kuvatessaan kristittynä olemiseen kuuluvia asioita? Kun olemme vastanneet näihin kysymyksiin teoriassa ja toivon mukaan päätyneet valitsemaan Jeesuksen ja Paavalin tien, olemme haasteen edessä: kuinka toteutamme tätä tietoa käytännössä?" (Jonas Ahlsved, Sanoin. Teoin. Ihmein. Hengen voimassa., Päivä Oy, s. 43).

Siunausta!

Ps. "Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut" (Ef. 2:10).

21.3.

Nollakeliin nousimme. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin markuksen evankeliumia. 

11:ksi menin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 11 henkeä.

M-L teki ruisleipää tänään.

Palattuani rukouskokouksesta menin "Terhien" pihalle karsimaan loput oksat. Kyllä niistäkin tuli aikalailla poltettavaa. Kun sain karsinnat loppuun menin sisälle kahville ja paistetulle makkaralle. Lapset tulivat koulusta äidin kyydissä, joka oli palaamassa töistä. Daniel ei enää ihan ennättänyt karsimaan puita - haalarit ennätti kuitenkin vaihtaa.

Kotiuduttuani söimme.

Lueskelin "Murtumatonta".

18:ksi ajelimme M-L:n kanssa Ilosanoman iltaan Kunnantuvalle. Matkalla veimme tänään paistetun leivän "Terheille" ja Toikkasille - Pentin päivä -lahjaa viimeinen - onnitteluja muilkii Penteil: Mm. Paajalan Penalle ja Lahtelan Penalle. Siitä Ilosanoma illasta: Lahtelan Veikko "polkaisi" illan käyntiin. Lehtomäen Teppo johteli sitten iltaa eteenpäin. Hänen kanssaan oli Lahdesta - heidän seurakunnastaan - n. 7 hengen ryhmä. He toimivat lauluryhmänä, sekä kaksi heistä todisti. Teppo puhui lopuksi evankelistan puheen, jota oli ilo kuunnella. Herätyskokous. Lopuksi oli kahvit.

Palailtuamme kokouksesta söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"... Kun Paavali ja Silas tulivat Tessalonikaan, he elivät epäitsekkäästi ihmisiä rakastaen. Apostolit eivät antaneet vain evankeliumia vaan myös itsensä. he eivät rakastaneet vain Jumalan valtakunnasta puhumista tai tunnustekojen ja ihmeiden tekemistä, vaan he rakastivat ihmisiä ja välittivät heistä. He eivät tehneet työtä loistaakseen sen kautta muille, vaan miellyttääkseen Jumalaa ja auttaakseen lähimmäisiään. Tämän ansiosta uudet kristityt saivat esikuvia, jotka olivat seuraamisen arvoisia. Apostolit osoittivat aitoa henkilökohtaista sitoutumista kaupungin ihmisiin" (Jonas Ahlvved, Sanoin. Teoin. Ihmein. Hengen voimassa., Päivä Oy, s. 162).

Ps. "Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa" (1. Tess. 5:23). 

20.3.

Miinuksella pari astetta noustessani - Marja-Leena nukkui vähän pidempään kun luki illalla kirjaa oikein myöhään - jokainenhan sen tietää kuinka vaikea on laskea kirjaa kädestään, kun se on niin mukava luettava. Itsellänikin on par´aikaa sellainen kirja luettavana. Toisekseen, ei tarvinnut tänä aamuna viedä lapsia kouluun kun Denis oli kotona.

Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Markuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

SAARIJÄRVI RUKOILEE -iltakin "eteni" tänään - samoin KYLÄILTA - molemmista infoa blogijutun vieressä.

Menin "Terhien" pihaan karsimaan Deniksen lauantaina sahaamia oikein ison koivun oksia. Hän sahaili ne poikki pystyssä olevasta puusta - käyttäen oksasahaa ja myös turvavyötä. Tuollainen operaatio siksi, että kaatovaiheessa eivät lähellä olevat langat vahingoitu. Emilia - joka oli hiukan kipeänä, eikä koulussa - tuli minua pyytämään kahville pian töihin menoni jälkeen. Isä-Denis oli myös samasta syystä tänään pois töistä. Aurinkokin paistoi mukavasti karsiessani. Kun Denis oli hakenut Danielin koulusta tuli hänkin vähän karsimaan oksia - minulla oli mukanani toinenkin vesuri häntä varten. Paljon tulee ison koivun oksista polttopuuta. Terhi-marjan tultua töistä joimme taas kahvia. Sen jälkeen lähdinkin kotiin.

Kotona osotti M-L:n laittama ruoka, joka maistui.

Oltuani jonkinaikaa selälläni sohvalla - että ruoka vähän "lasehtisi" - ja lukiessani "Murtumaton" -kirjaa, lähdin Kusiaismäkeen hiihtelemään 21 km. Mukava sää. Sininen taivas. Palatessani himpun ennen 19 kotiin, oli pari astetta pakkasella. Päivällä muutampi aste plussalla.

Tultuani hiihtämästä napsautin saunan kiukaan päälle. Pianhan sitä jo hikoilinkin sitten lauteilla.

M-L tekaisi pizzaa - minulle VHH-pizzan. Maistui hyvälle. Ennen sen syöntiä lukaisin hieman "Murtumatonta".

"Paavali toi iloisia uutisia Jeesus Nasaretilaisesta ihmisille, jotka elivät erilaisissa puheen ja keskustelun täyttämissä yhteiskunnissa. Hänellä oli tärkeää sanottavaa ympärillään oleville ihmisille. Ensiksikin Paavali oli kokenut jotakin mullistavaa - jotakin, mikä oli muuttanut hänen elämänsä radikaalilla tavalla. Hän oli kohdannut ylösnousseen Jeesuksen, täyttynyt Hengellä ja saanut uuden suunnan elämälleen. Jeesuksen ilmestymistä edeltänyt uskonnonharjoittaminen tuntui merkityksettömältä sen rinnalla, mitä hänellä nyt oli. Tämä kokemuksellinen teologia oli tärkeää. Kyseessä ei kuitenkaan ollut vain Paavalin oma, suhteellinen kokemus, vaan hän oli kohdannut Totuuden, joka velvoittaa. Hän oli tavannut Pelastajan ja Tuomarin, joka oli antanut tärkeän sanoman hänen toimitettavakseen. Toiseksi Paavali tiesi myös sen, että Jeesuksen hänelle antama uusi Tie antaa vastauksia perustavanlaatuiseen ongelmaan, jonka kanssa ihminen kamppailee. Tähän kuuluu kysymys siitä, kuinka ihmisen tulisi menetellä elämää tuhoavan sisäisen halunsa (synnin) ja maailmalla riehuvan pahuuden suhteen. Paavali oli saanut vastauksia näihin kysymyksiin: ihmistä ajaa eteenpäin synti, ja maailmaa tuhoavat pahat henkivallat, mutta myös on olemassa tie ulos tästä orjuudesta sen kautta, mitä Jeesus Kristus tarjoaa" (Jonas Ahlsved, Sanoin. Teoin. Ihmein. Hengen voimassa., Päivä Oy, s. 59).

Siunausta!

Ps. "Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden. Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä" (Ef. 2:1-2).

19.3.

Sinisen taivaan ja auringonpaisteen päivään saimme nousta. Auringonpuolella oleva mittari näytti yli 6 astetta lämmintä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Markuksen evankeliumista.

10:ksi menimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Rukoushetkeen - 6-7 rukoilijaa.

11 alkoi tilaisuus yläkerrassa, jonka johteli Janne Lampinen. Raimo Salo antoi lyhyttä lähetysinfoa. Vierailevana musiikkiryhmämä oli Ristin sotilaat. Oli mukavaa "retvakast menoo". Vanhempia lauluja vetelivät. Erinomainen porukka. Suosittelen kutsumaan hyvin järjestettyihin tilaisuuksiin - ei "että kunhan nyt tulevat ja esiintyvät paikalle osuneille" - periaatteella. Ryhmästä löytyivät myös puhujat - 2 - tilaisuuteen. Hyvä tilaisuus, jonka jälkeen joimme kahaveet alakerrassa.

Olihan se hieno sää ajellessamme kotiin kokouksesta - veimme samalla myös yhden perheen kotiinsa kyydissämme.

Kohdakkoimpa sitten söimme.

Laitettuani takkaan tule, lähdin auringonpaisteisille Kusiaismäen laduille hiiviskelemään suksilla 21 km. Palatessani 18 jälkeen oli pari astetta pakkasella. Sain hiihtoreissulla puhua hengellisistä asioista yhden ihmisen kanssa.

Lueskelin Murtumaton -kirjaa hetken.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Tänään tein pieniä konkreettisia valmisteluja Tarvaalan KYLÄILTAAN, josta infoa tuossa blogijutun vieressä.

"... Olipa kyseessä sitten yhteisössä toimiva lähetystyön vastuuhenkilö tai naapuriaan evankelioiva kristitty, on äärimmäisen tärkeää tietää, mitä Raamatussa kerrotaan evankelioinnista. Silloin tehtävän suorittamiselle voisaan luoda terveet suuntaviivat ja siihen voidaan tarttua rohkeasti.

Euroopan kristillisyys on suurten haasteiden edessä ennen kaikkea siksi, että seurakunta torkkuu. Osa kristityistä on kadottanut intohimon evankeliumiin, ja osasta on tullut universalisteja, jotka uskovat, että kaikki pelastuvat loppujen lopuksi. Molemmilla ihmisryhmillä on paljon opittavaa Paavalin elämästä ja työstä. Nyky-yhteiskunta asettaa suuria haasteita myös evankelioinnille. Maallistuneet eurooppalaiset ja muualta tulleet maahanmuuttajat muodostavat kaksi suurta ryhmää, joilla on yhteinen ongelma: he eivät tunne evankeliumia lainkaan. Sitä ei "kristityssä" Euroopassa uskoisi! ...

... Yhteiskunnan asettama haaste ja kristillisen kirkon passiivisuus evankelioinnissa luovat tarpeen palata takaisin raikkaisiin tuuliin, jotka puhalsivat alkuseurakunnan aikoina" (Jonas Ahlsved, Sanoin. Teoin. Ihmein. Hengen voimassa, Päivä Oy 2010, , s. 7, 8).

Siunausta!

Ps. "Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha" (Jaak. 1:26).

18.3.

Yli pari astetta lämmön puolella noustessa. Harmaata. Lauantai tuntuu eläkeläisestäkin lauantailta - sellaiselta leppoisalta päivältä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Tänäkin aamuna - kuten eilitenkin - oli mukava popsia synttärilahjaa suihinsa. Timo oli nimittäin tuonut Ruotsin reissulla ollessani naapurinsa kanssa verkoilla pyytämiään kaloja meille pakastimeen - syntymäpäivälahjaksi. Hyvä lahja! Kiitos. Kuha ja ahven fileitä. Molemmat oikein hyvänmakuisia vedeneläviä. Eilen illallakin - käydessämme "Terheillä" piipahtamassa - laittoi Denis tuoreen kuhan pussissa mukaamme. Olivat pyytikaverinsa kanssa käyneet nostamassa iltapuolella verkot pois jään alta ja saaneet kuhia. 

Luin Markuksen evankeliumia.

Deistä kuului lähetys Finlandia-talosta - siellä oli Kirkkokansan Raamattupäivät. Nimi pitää vielä tarkistaa, mutta järjestäjinä oli viidesläiseen herätysliikkeeseen kuuluvia järjestöjä - Raamattuopisto, Kansanlähetys, Opiskelija ja koululaislähetys, liekö muitakin. Siellä oli jämerää puhetta. Eivät kuulu ns. karismaattiseen liikkeeseen. Luulen kuitenkin, että ne, jotka arvostelevat karismaattista liikettä, löytävät kyllä heistäkin sanottavaa. Onhan ihmisiä meissä uskovissakin, jotka ampuvat kaikkea, mikä liikkuu. Jos sitten löytyy joku asia, mitä ei hyväksytä, niin perustetaan uusi seurakunta.

11 maissa lähti Marja-Leena vapaaehtoistyöhön - syttelemään vanhuksia "uuteen paikkaan." Minä menin samassa kyydissä Kusiaismäkeen hiihtämään 21 km. Sää oli monenlaista, harmaata, kirkasta auringonpaistetta, hiukan satoi luntakin, välillä tuuleskelikin. Oikein mukava ja raikas ulkoilusää. M-L kävi hakemassa minut kotiin.

Söimme hyvää ruokaa, kotiparturiinkin pääsin, saunassakin löylyttelin.

Olen aloitellut lukemaan paksua tiiliskivikirjaa - Laura Hillenbrand: Murtumaton. Jännittävä selviytymistarina toisesta maailmansodasta. Mukaansatempaava heti alusta alkaen. Teksti mukavantyylistä luettavaa. Sivuja 542. Sain kirjan synttärilahjaksi Terhi-Marjan perheeltä. Mukava kirja pitää käsissään - tosin vähän painava, kun sohvalla selällään lueskelee. Kiitos lahjasta!

18:ksi ajelimme M-L:n kanssa gospel-konserttiin Vapaakirkkoon. Maisa & Original Sound -yhtye oli konsertoimassa. Musiikkityyli rautalankaa ja rokkabillyä. Jos oman mielipiteen uskaltaa sanoa - ja uskaltaahan sen - niin oli kuultavana parasta "originalsia", mitä olen heiltä livenä kuullut. Illan juontajana ja miksaajana toimi Kari lakonen - hän on vienyt koko Tupa Duuriin ajatusta jo kohta parikymmentä vuotta eteenpäin. "Pastorin vartissa" puhui Raija Haapala - mein Timon Pia-vaimon äiti.

Palaillessamme kotiin oli taivas kirkkaissa tähdissä.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Tuli mieleen seuraavan laulun sanat:

"Päättänyt olen seurata Herraa.

Päättänyt olen seurata Herraa.

Päättänyt olen seurata Herraa.

En palaa en. En palaa en.

Takana maailma, edessä risti.

Takana maailma, edessä risti.

Takana maailma, edessä risti.

En palaa en. En palaa en.

Jos yksin jäisin, mä tahdon jatkaa.

Jos yksin jäisin, mä tahdon jatkaa.

Jos yksin jäisin, mä tahdon jatkaa.

En palaa en. En palaa en.

Jos päätät käydä seuraamaan Herraa.

Jos päätät käydä seuraamaan Herraa.

Jos päätät käydä seuraamaan Herraa.

Et pety, et. Et pety, et.

(Joissakin kirjoissa taitaa olla säkeistö, jossa sanotaan, että vaikka omaiset ja ystävät hylkäisivät, niin tahdon jatkaa).

(Tuntematon, suom. Aimo Huttunen, Hengellinen laulukirja nro 570, 3. uudistettu painos, Hegellinen laulukirja, Vantaa 1992).

Siunausta!

Ps. "Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan" (1. Piet. 4:7).

17.3.

Nousimme harmaaseen aamuun - 2.6 plussalla. Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Markuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

12 hain Danielin koulusta meille.

13 oli vuorossa Emilian hakeminen.

Söimme.

M-L leipoi tänään tilaisuutta varten.

Denis haki lapset meiltä.

M-L meni helluntairukoushuoneelle tilaisuuteen leipomustensa kanssa. Oli siellä tarjoilupuolella parissa tilaisuudessa.

Kävin sillä aikaa kun M-L oli pois 8.3 km lenkillä Tarvaalan suunnassa. Pyörätie niin sula, että olin tavallisilla lenkkareillä. Alkupäässä oli sellaista iljannetta, että piti olla varovainen.

Tein joitakin valmisteluja SAARIJÄRVI RUKOILEE -iltaa varten.

Kun M-L tuli kotiin 18 maissa rukoushuoneelta, lähdimme heti yhdessä kävelylenkille raikkaaseen ulkoilmaan. Kirjapainonmäen suunnassa kuljeskeltiin. Matkalla tuli kutsu saunaan Denikselle. Niimpä menimme sinne ohimennessämme. Deniksen ja Danielin kanssa saunoimme.

Saunan jälkeen jatkoimme lenkin kotiin. Sellainen 1h 30 min. lenkki.

"Evankelioinnin työntövoimana on oltava kaipuu tavoittaa uusia ihmisiä, vaikka sen hintana olisi oma mukavuus. Vain suuri näky innoittaa lähetystyöntekijöitä ottamaan askeleita uudelle maalle ...

... Kaikissa ammattiryhmissä tarvitaan evankelistoja ja kristittyjä tiimejä, jotka tekevät työtä evankelioinnin puolesta. Tarpeet ovat yksinkertaisesti niin suuret, että tarvitaan radikaaleja toimenpiteitä ...

... Ehkä nämä ihmiset voisivat myös tyytyä vaatimattomampaan elintasoon niin, että tärkeintä ei ole raha vaan evankeliumi" (Sanoin. Teoin. Ihmein. Hengen voimassa, Jonas Ahlsved, Päivä Oy 2010, s. 201, 202).

Siunausta!

Ps. "Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa" (1. Kor. 15:58).

16.3.

Yli 2 plussalla, kun nousin. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta - en kuiten kovin pitkään nukkunut. Marja-Leena käväisi jo viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä.Luin Markuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävimme 1 h 30 min. kävelyllä M-L:n kanssa. Tuolla kirjapainonmäensuunnalla "lonnittiin". Siellä on myös "vanhanaikaisia" lumisia kinttupolkuja metsässä. Sellaistakin menimme. Ja kyllähän se aurinko paistoi ja oli niin keväistä. Ei kuiten hirmun lämmintä.

13 M-L haki Emilian ja Danielin koulusta meille. Söimme.

M-L:n viedessä lapset kotiin ja käydessä kylällä kauppa-asioilla, hakkasin minä rautakangella jäätä tuolla talonpäädyn leveydeltä - jäätynyt seinälautojen alaosan yläpuolelle autotallin kohdalla ja valutta vesiä seinään. Huomasin, ettei minulla kovin hyvä kunto ole. Varsinkin käsissä ja yläkropassa olisi voiman tarvetta - ja hengellisesti tietenkin. Laitoin takkaan myös tulet palelemaan.

Kävin Kusiaismäen laduilla hijasikseen hiihtelemässä 21 km. Mukava sää. Denis kävi hakemassa sieltä meidän auton ja jätti heidän auton tilalle. Meni vaihtamaan meidän autoon öljyt Kalmariin. Kiitos Denikselle ja Laurille! Olivat pesseetkin mein masinan. 18 jälkeen tulin hiihtämästä. 2.5 astetta plussalla.

Lämmitimme saunan ja kävimme löylyissä.

Tänään on hääpäivä - taitaa olla kahdestoista sellainen - Terhi-Marjalla ja Deniksellä. Eipä ollut välähtänyt mieleen, ennenkuin Denis toi automme öljtnvaihdosta ja mainitsi, että pitää mennä kotiin, kun siellä Emilia jo odottelee ja on järjestänyt jotakin, kun on hääpäivä heillä. Mutta: Sydämelliset onnittelut läheisille, rakkaille, ihmisille hääpäivän johdosta. Onhan se 12 v jo hieno saavutus. Siunausta tuleviin avioliittovuosiin! Isän ja äidin suhde on lasten koti - on joku sanonut - tässä tapauksessa Emilian ja Danielin. Met mummin kää rukoilemme päivittäin kaikkien mein perhekunnan avioliittojen puolesta - niitä on tällä hetkellä neljä.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä saunan jälkeen.

Yksi asia minua harmittaa tosi kovasti: Se, että unohdin Metsälän matin syntymäpäivän! Minä muistelin, että se olisi myöhemmin maaliskuussa, mutta se oli jo 6.3. Ei voi muuta kuin myöntää, että sellainen kämmi on käynyt. Rehellisesti sanottuna: Jos jonkin syntymäpäivän haluaisin muistaa, niin Matin. Nyt emme voi muuta kuin onnitella jälkikäteen: Sydämelliset onnittelumme, Matti, täältä menetetyn metsikön reunamilta, sinne Suomenlahden pohjukkaan! Taivaan Isän siunausta jatkuvasti! Ja Sinikalle terveisiä ja samoin siunausta! Kiitos ystävyydestänne! Vaikka, Matti, sinulla on vuosia jonkin verran enemmän kuin minulla, niin olet nuorekkaampi kuin minä. Teidän seurassanne on helppo olla.

"Toinen tapa, jolla kärsimys palveli evankeliumia, on nähtävissä vankilassa kirjoitetussa Filippiläiskirjeessä. Siinä Paavali korostaa, että hänelle tapahtunut on palvellut evankeliumia, koska koko henkivartiosto ja kaikki muut ovat saaneet tietää hänen olevan vangittuna Jeesuksen Kristuksen tähden. Sen lisäksi uskovat veljet saivat rohkeutta Paavalin vankeuden kautta (Fil. 1:12-14). Paavali saavutti kiistatta monia tavoittamattomia ihmisryhmiä vankilakäynneillään. Tällä tavoin pelastuivat esimerkiksi vanginvartija ja hänen perhekuntansa Filippissä. Vankilakäyntiensä ansiosta Paavali sai todistaa myös maaherroille ja kuninkaille (Sanoin. Teoin. Ihmein. Hengen voimassa., Jonas Ahlsved, Päivä Osakeyhtiö 2010, s. 121).

Siunausta!

Ps. "Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi. Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi. Sillä ei Kristuskaan elänyt itsellensä mieliksi, vaan niinkuin kirjoitettu on: "Niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun" (Room. 15:1-3).

15.3.

2.2 plussalla noustessa. Marja-Leena kävi viemässä lapset - Emilian ja Danielin kouluun. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin markuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

M-L kävi ostamassa uuden rulostimen kun vanha taisi sanoa työsuhteensa irti.

Menin 11 maissa Kusiaismäen laduille hiihtämään hissukseen 21 km. Aluksi paisteli aurinko. Jossain vaiheessa alkoi sadella vettä. Latu oli märkä, mutta kova ja luistava. Oikein mukava hiihtosää lämpöasteissa.

Palailtuani kotiin soitteli lääkäri hänelle viemieni verensokerin kotimittausten johdosta. Lukemat olivat hänen mukaansa sellaisia, että insuliinia ei voida aloittaa, koska sokeriarvot voivat mennä liian alas. Kun käyn säännöllisesti lenkillä ja niiden jälkeen lukemat ovat aina alhaisia, niin on vaikea säädellä insuliiniannosta. Jatketaan entisellään ja seuraavissa laboratoriokokeissa taas katsotaan pitkän sokerin kehitystä. Jos syön järkevästi - en siis syö liikaa hiilihydraatteja - niin lukemat ovat hyvät. Myös liian isojen annosten syöminen kerralla nostaa lukemia korkealle ja pitää niitä pitkään korkealla. Rukoilen sitä, että Jeesus parantaa verensokeriarvot kohdalleen. Siihenhän on isot lupaukset Sanassa.

Söimme.

Lähetin passinkopion viisumikutsua varten.

Takkaan piti "iskeä" tuli.

18.30:ksi menimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Herran kohtaamisen iltaan, jonka johteli timo Ahola. Kuoro lauloi. Rautasen Jussi käytti puheenvuoron. Järvisen paavo puhui - oli erinomainen puhe. "Virtaili" hyvin. Esirukouspalvelua.

Palaillessamme kotiin oli tähtitaivas.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Kärsimys ja vaino, jotka tulivat Paavalin osaksi, saattoivat jopa palvella evankeliumin julistamista. Paavali kirjoittaa Timoteukselle: "Herran palvelija ei saa riidellä, vaan hänen on oltava ystävällinen kaikille, taitava opettamaan ja kärsivällinen, niin että hän lempeästi ojentaa vastustelevia. Ehkäpä Jumala antaa heidän mielensä muuttua, niin että he tulevat tuntemaan totuuden." (2. Tim. 2:24-25) Ajatus on tässä se, että Timoteus ei saa menettää malttiaan puhuessaan vastustajien kanssa, ei saa alkaa syyttää heitä tai lietsoa Jumalan tulta heidän päälleen. Jumala todella voi lahjoittaa vastustajille kääntymyksen, ja siksi on tärkeää olla lujaluonteinen kohtaamisissa heidän kanssaan. Sitä paitsi Paavalin olisi ollut mahdotonta palata saarnaamaan uudelleen kaupunkeihin, joissa häntä oli vainottu, jos hän olisi ottanut kivisateen aikana itse kiviä käteensä ja alkanut heittää niitä takaisinpäin. Tullessaan takaisin kaupunkeihin, joissa hän oli käynyt aiemmin, hän saattoi jatkaa saarnaamistaan, koska oli aiemmalla käynnillään kärsinyt eikä ollut kuitenkaan antanut takaisin samalla mitalla" (Sanoin. Teoin. Ihmein. Hengen voimassa., Jonas Ahlsved, Päivä Osakeyhtiä 2010, s. 121).

Siunausta!

Ps. "Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen" (Room. 16:27).

14.3.

Siinäpä 7 maissa tuli heräillyksi - Marja-Leena hieman aikaisemmin. Hän kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun. 1.1 astetta lämmön puolella. Luntakin sateli.

Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Markuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Järjestin/varasin Kaikkien yhteiselle SAARIJÄRVI RUKOILEE -illalle paikan Vanhalle Kansakoululle. Tilaisuus on pe. 12.5.2017. klo 18.30. Pistä kalenteriin!

Sytyttelin takkaan tulen.

Ennen 11 lähdin liikenteeseen. Helluntairukoushuoneelta hain laulukirjoja, joita pyydettiin Pylkönmäelle. Ajelin sinne, helluntairukoushuoneelle ruokailutapahtumaan puhumaan. Ensin syötiin. Sitten tilaisuuden johtelija - veli Jämsen - puhui. Puhuin lopuksi. Ihan viimeiseksi joimme kahvit. Yhteislaulut olivat HL-sta. Yksi nuorehko veli lauloi yksinlaulun. Minulla oli mukana Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia, joita sai ottaa mukaansa - itselleen ja jakeluun.

Palattuani kotiin Pylköltä, oli M-L leiponut iltaa varten ja laitellut muutenkin tarjoiluja ja huushollia illan tilaisuutta varten.

Kävin hiljaisella 8.3 km "käpöttelyllä" Tarvaalan suunnassa. Sulaakin jo oli, mutta liukkaitakin kohtia, ynnä märkiä.

18:ksi meille tuli Häkkilän-Peltokylän-Kohmun yhteiskristillisen rukouspiirin ihmisiä - oli nimittäin sovittu piirin kokoontuminen meille täksi kerraksi. 12 henkeä oli. Aluksi joimme kahvia/teetä/mehua, ynnä otimme pöydän antimia, joita M-L oli tajolle laittanut. Lauloimme, Rukoilimme, juttelimme. Puhuin Sanan osuuden. Puhuimme myös SAARIJÄRVI RUKOILEE -illasta, joka on 12.5. Lopuksi oli vielä tarjoilua.

Sellaisissapa merkeissä se meni tämä Ruotsista kotiintulon seuraava päivä.

Lopuksi hieman lainailua, asiasta, joka on lihallemme vastenmielistä. Voimme iloiten ottaa sitä vastaan vain, jos olemme hengessä palavia. On nimittäin kyse kärsimisestä Jeesuksen nimen tähden. Meidän olisi suhtauduttava tähän asiaan uudelleen Sanan mukaisella tavalla. Aihe on ollut sydämelläni ja olen näissä loki-jutuissani kirjoitellut lainauksia siltä alueelta - sillä meidän on oltava valmiita ottamaan vastaan kärsimystä ja vainoa Jeesuksen nimen tähden - tulemme kohtaamaan asioita, joissa asian lukuun ottaminen ei yllätä meitä valmistautumattomina. Kokosydäminen Jeesuksen seuraaminen on parasta valmistautumista - meille luonnostamme aroille.

"Kärsimyksen mahdollisuus

Toinen esimerkki evankeliumin saarnaamisesta tekojen kautta tulee esiin Paavalin kertoessa, kuinka hän suhtautuu vastustukseen, kärsimiseen ja vainoon. Paavali sai kokea kaikenlaista evankeliumin palveluksessa. Tämä alkoi jo Damaskoksessa, kun Jeesus sanoi hänelle: "Minä tulen osoittamaan hänelle, että hän joutuu paljon kärsimään minun nimeni tähden" (Ap. t. 9:16) ja kun Paavali joutui pakenemaan kaupungista alettuaan saarnata Jeesuksesta. Tällä tavoin Paavali aloitti uransa pakenevana saarnamiehenä.

Paavali kirjoittaa Timoteukselle: "Sinä olet uskollisesti seurannut minun opetustani, elämäntapaani, pyrkimystäni, uskoani, kärsivällisyyttäni, rakkauttani ja kestävyyttäni niissä vainoissa ja kärsimyksissä, joita sain osakseni Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa" (2. Tim. 3:10-11). Pisidian Antiokiassa Paavalille väitettiin ensin vastaan ja häntä pilkattiin hänen saarnansa aikana, sitten häntä vainottiin ja hänet ajettiin pois kaupungista. Ikonionissa osa kansasta laati suunnitelman pahoinpidelläkseen ja kivittääkseen Paavalin, mutta hän sai aikeet selville ja pystyi välttämään niiden toteutumisen. Lystrassa Paavali kivitettiin ja hänet raahattiin ulos kaupungista siinä uskossa, että hän oli kuollut. Paavali jatkaa kirjoittamalla Timoteukselle: "Millaisia vainoja olenkaan saanut kestää! Ja kaikista niistä Herra on minut pelastanut (2. Tim. 3:11). Paavalin silmissä Herra oli pelastanut hänet kaikista näistä vainoista, vaikka hän sai kärsiä ne. Paavalin mukaan kärsimys ja vainot ovat osa kristityn kutsumusta ja arkea. Näin ollen vaino kohdistuu kaikkiin, jotka seuraavat Jeesusta kokosydämisesti. Paavalin kohtaama vastustus sai fyysisiä muotoja, mutta suurinta kipua Paavalille eivät tuottaneet piiskanlyöntien haavat vaan se, että vastustamalla hänen työtään juutalaiset estivät pakanoita tulemasta uskoon ja asettuivat itse evankeliumin tielle" (Sanoin. Teoin. Ihmein. hengen voimassa., Jonas Ahlsved, Päivä Osakeyhtiö 2010, s. 120, 121).

Siunausta!

Ps. "Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat" (Kol. 3:19).