31.8.

Sekin alkaa olla sitten nähty - tämä elokuu. Vähän yli 13 astetta lämmintä uuteen päivään nousun tienovilla. Marja-Leena oli käynyt jo viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Kostea sää. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Psalmien kirjaa.

Menin 10:ksi urheilukentälle seurailemaan koulujenvälisiä yleisurheilukilpailuja. Emilia osallistui 60 m juoksuun. Daniel 60 m ja 600 m juoksuun, sekä kuulantyöntöön. Ennen 600 juoksua sattui Danielin polveen kipeästi, mutta juoksi silti. Tulimme kentältä yhdessä meille. M-L oli siivoillut asuntovaunua matkamme jäljiltä. 

Takkaankin pistettiin vähän tulta palamaan.

Söimme. Kahviakin.

Veimme asuntovaunun "Terhien" pihaan. Lapset samalla menivät kyydissämme kotiin. Satoi. Olimme hiukan aikaa siellä kun Terhi-marja tuli töistä kotiin.

Ei vieläkään onnistunut - vaikka jo siltä tuntui ja kaikki näyttivät sille "vihreää valoa" - nuotioillaksi sovittu ilta. Eilen jo "julisteentapaisenkin" tein sitä varten. Mutta, nämähän ovat tällaisia pieniä sovittavia asioita. Laitoin uutta ehdotusta ja kyselyä "eetteriin."

Kävin 6 km rauhallisella kävelylenkillä urheilukentällä. Vähän tihkutteli vettä. 18 jälkeen tulin kotiin.

Kohtapa sitten iltapalaa ja teetä. M-L neuloskeli.

Tein "uskonhengessä" uuden julisteen/kutsun nuotioiltaa varten - josko kaikilta tulisi myönteinen vastaus uuteen ehdotettuun aikaan.

Siunausta!

Ps. "Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi" (Ps. 25:4).

30.8.

Nousimme vasta 11.30 maissa "lentävässä leppäkertussamme". Uni oli yöllä sellaista kuin voi kuvitella P-paikalla tien vieressä - autoja meni ohi, rekkojakin. Mutta, ei valittamista - unta tuli vedellyksi tarpeeksi. Paikannimi, jossa olimme, on: Ilkkaharjun p-alue. Päivän valjettuahan se oli hieno paikka, sillä edessämme oli iso peltolakea latoineen ja viljoineen. 

Yöllä satoi jossain vaiheessa kovasti. Tuulikin oli puuskaista. Aamulla ei kumpiakaan - jonkin verran tuuli.

Söimme aamupalaa ja joimme kahvia kaikessa rauhassa puoliltapäivin. Luin Psalmien kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä vaunun pöydän ääressä.

Taisipa olla jo yli 14 kun laitoimme "lentävän leppäkertun" auton perään ja suuntasimme kohti Seinäjokea. Daniel soitti ennen lähtöämme - oli polkemassa koulusta kotia kohti. Sanoi, että sataa ja ukkonenkin jyrisee.

Seinäjoella veimme vaunun Helluntaikirkon pihaan ennen 16 ja menimme heti ABC:lle syömään. Sieltä Lidliin katselemaan - kun oli vieressä. Eli, voisi sanoa, että sellaista "rahvastelua" - ei rehvastelua - vai lieneekö tuokin yläkanttiin sanottu, kun meistä on kyse. Jokatapauksessa hyvin sellaisissa tasoisissamme paikoissa kuljeskelemme.

Emmepä kovin pitkään ennättäneet vaunussamme vetelehtimäänkään, kun astelimme jo 19:ksi Sateet -iltaan vieressä olevaan Helluntaikirkkoon. Markku Tuppurainen johteli. Timo Närhi haastatteli yhtä uskoontullutta. Marko Selkomaa saarnasi. Nelihenkinen ryhmä johti ylistykseen ja lauluihin. Tapasimme siellä Frimanin Jarkon. Jonkin aikaa "raatailimme". Hyvä oli olla mukana hyvässä tilaisuudessa. Sen jälkeen joimme kahvit vielä kirkolla. Tapasimme Nuotion Petrin, jonka kanssa jutustelimme.

21 jälkeen lähdimme ajelemaan kotia kohti. Matka - niinkuin koko reissu - meni hyvin. Kiitos siitä Jumalalle! Melko tarkkaan puoliltaöin olimme omassa - vuokra - -kodissamme. Vielä vähän iltapalaa ja teetä.

Siunausta!

Ps. "Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat" (Ps. 24:1).

29.8. Noustessa harmaata. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Psalmien kirjaa. Tein julisteen/kutsun seuraavaa nuotioiltaa varten ja lähettelin joillekin, joille piti. Nuotioilta on Unikonsalmessa, Unikonsalmentie 309, Karstulassa, ke. 6.9.klo 18. Ilta järjestetään Karstulan Helluntaiseurakunnan nimissä ja siitä vastaa Saarijärven Helluntaiseurakunnan järjestämissä kyläilloissa palveleva tiimi. Tervetuloa! Tarjolla nokpannukahvia, räiskäleitä, makkaroita, ohjelmaa. Laittelimme vähän tavaroita asuntovaunuun ja ennen 13 lähdimme kohti Laihiaa, Kyyjärven kautta. Satoi. Alajärven kohdilla kävimme syömässä kebab-salaatit. Laihialla olimme 17 maissa. Parkkeerasimme n. 150 m päähän helluntaiseurakunnasta. Joimme vaunussa - jolle olen antanut nimen lentävä leppäkerttu" termos/rinkelikahvit. , johtuen lentävistä leppäkertuista, jotka Lahtelan Irma on maalannuu vaunun oveen ja etuosaan. Vaunu kun on ollut aiemmin heillä. Kauniita "kerttuja". 19:ksi menimme helluntaiseurakuntaan Lauluja Messiaasta -tilaisuuteen. Siinä oli 8 hengen ylistysryhmä Israelilaisesta srk:sta. Osa ammattimuusikoita. Lauloivat hebreaksi. Tasokasta. Hengellistä. Mahtavaa ylistystä. Heikki Kangas puhui. Kannatti tulla. Tilaisuuden jälkeen laitoimme vaunun auton perään ja lähdimme sateiselle Tampereen tielle. Ennen Kurikkaa pysähdyimme P-paikalle klo 22 maissa. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Sittempä aloimme odotella unia "lentävässä leppäkertussa" - ensimmäistä kertaa. Siunausta!

28.8.

Harmaata ulkona - sisällä(ni) kirkkaampaa. Johtuu siitä, että Jeesus, joka on maailman valkeus, on laittanut minuunkin "valot päälle". Jeesus sanoi myös meitä tarkoittaen: Te olette maailman valkeus. Olisimmepakin. Halu meillä ainakin tulisi olla siihen - minulla ainaskin on.

12.1 astetta nousun aikaan lämmintä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia, yms. Luin Psalmien kirjaa. Marja.Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Nuotioiltasuunnitelmat menivät ajankohdan suhteen uusiksi. Otin yhteyttä "tiimiläisiin" ja ehdottelin uutta ajankohtaa.

Sittenpä ei muuta kuin vaari taas vain rantteelle puiden kimppuun. Haloin isoimmat puut, jotka olivat valmiita pätkiä, pätkin vähän moottorisahalla ja sirkkelillä siihen sopivat. Pinosin puut samantien. M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.

Varasin liput itselleni ja Veikolle Onnibussiin Helsingin reissua varten

Söimme - ja kahvit päälle.

Kävin kylällä - ensin kaupassa ja sitten 7.2 km lenkillä urheilukentällä. Venyttelinkin. Nyt tuli tehtyä ihan sellainen lenkki, että tuli kunnon hiki. Tosin nopein kilometri, puhtaalla tekniikalla käveltynä, oli vain 7 min. vauhtia. Siis ei nopea vaan sopivan hidas.

20 maissa kävin hakemassa yhteisen asuntovaunumme Deniksen pihasta meidän pihaan.

Kävin saunassa.

Illan mittaan lähetin mm. materiaalia Lehtomäen Tepolle. Hän kutsui minut pitämään seurakuntaansa Vierelläkulkijan peruskurssiopetusta syksyn aikana.

Ei siinä... mittää.

Siunausta!

Ps. "... Hullu sanoo sydämessään: Ei ole Jumalaa ..." (Ps. 14:1).

27.8.

Sunnuntai - on aina sunnuntai. Noustessamme siihen oli harmaata. Lämmintä 10.2 astetta.  Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Psalmien kirjaa.

Menimme helluntairukoushuoneelle, jossa oli ensin rukoushetki.

Klo 11 alkoi kokous, jonka johti Vesa Rautasaari, joka myös lyhyesti puhui alkupuolella. Musiikissa palvelivat Inkeri ja Linda Riihinen, johtaen yhteislauluihin. Kokouksessa oli mukana mielenkiintoisia vierailijoita - tuttuja kuitenkin. Teija, os. Porrassalmi miehensä Antin ja lasten kanssa. He puhuivat Espanjan isosta haasteesta evankeliumin työtä ajatellen, sekä tiestään ja kutsustaan sinne tiettyyn paikkaan - nyt ovat siellä raamattukoulussa. Mielenkiintoinen tie ollut heillä - mutta myös heidän esityksensä oli mielenkiintoinen ja hyvin valmisteltu dioineen. Antti piti tilaisuuden saarnan. Hän on tullut 3 vuotiaana uskoon ja on nyt 36 v. - eli ollut jo pitkään uskossa Jeesukseen. Se kyllä kuului saarnassa, joka oli tuore ja kontekstiin - asiakokonaisuuteen - sidottu. Näin tuttu raamatunpaikka sai aivankuin uuden sisällön. Saarna oli "tuotu esille" miellyttävällä tavalla ja oli tasapainoinen, mutta suora. Se oli selkeä.

Teijalle seurakuntamme on hänen ensimmäinen kotiseurakuntansa. Olin silloin työntekijänä seurakunnassa, kun Teija pääsi ylioppilaaksi. Puhuessani hänen kodissaan olleissa ylioppilasjuhlissa, tulin sanoneeksi mm. että Jumala tulee kutsumaan häntä lähtemään rajojen yli lähetystyöhön - en muista sanamuotoa, mutta ajatus oli tuollainen. Näin näyttää käyneen.

Anttiin liittyen: Hänen äitinsä tuli uskoon Haminassa, telttakokouksessa, jota olin johtamassa. Olin silloin työntekijänä Haminan Helluntaiseurakunnassa. Se oli 80-lukua. Antin äiti muisti aina asian, silloin kun tapasimme Saarijärvellä kokouksissa, hänen äitinsä ja isänsä vieraillessa Teijan kotona. Ystävällisiä, mukavia perhekuntia molemmilla puolilla. Tällaisiakin muistoja vanhenevan miehen mieleen nousee.

Eihän sitä voi muuta kuin iloita, kun näkee miten Jumala johdattelee omiaan elämässä eteenpäin - kyseessä on kutsumus, eli Jumalan kutsun seuraaminen. Mielenkiintoista on seurata - ja muistaa rukouksin - kuinka elon Herra Teijaa ja Anttia lapsineen johdattelee! Siunausta!

Palailtuamme kokouksesta kotiin, söimme ja joimme kahvia.

Valmistelin seuraavaa nuotioiltaa - joka alkaa hahmottumaan. Muistui mieleen, että selostaessani 25.8. torilla ollutta nuotioiltaa blogissa, olin unohtanut yhden tärkeän asian: En muistanut mainita, että "Noin" todistaessa, tulkkina toimi Orvokki Ahonen. Jos ei orvokkia olisi siellä ollut, niin hyvin vähän olisimme ymmärtäneet - minä en mitään. Nyt asia on korjattu myös kyseiselle päivälle.

Kävin 10 km rauhallisella lenkillä urheilukentällä. Pilvipoutaista - vähän tihkuttelikin. Venyttelinkin. 

Lenkkini aikana oli mein - ei Mayn - keittiöön kävellyt sangollinen mustikoita - Denis oli jalkoina. Kiitos! M-L putsaili mustikat.

Kävin "Terheiltä" hakemassa asuntovaunun ohjekirjan.

Iltapalaa.

Ps. "Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa, sinun, joka olet asettanut valtasuuruutesi taivaitten ylitse!" (Ps. 8:2).

26.8.

Puhelinkin soi aamulla herätyksen merkiksi, mutta tuli vielä uinutuksi tunti sen jälkeen, ennenkuin selvisin jalkeille. Lauantai -merkkistä päivää mennään. Lämmintä 8.3 astetta. Oli satanut. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Psalmien kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

11:ksi ajelin Konttimäen koululle, jossa oli klo 12 Konttihölkkä. Kolmen pituiset matkat ja lapsille oma hölkkä. Osallistuin n. 3 km matkalle. Kaikilla matkoilla naiset ja miehet kilpailivat omissa sarjoissaan - iän mukaan sarjoja ei ollut.  Tarkoituksenani ei ollut kilpailla - siksikin, etten osaa juosta oikein, kun olen niin paljon "vääntänyt" tuota kävelyä. Siksi se minunm juoksuni on sellaista kävelynomaista. Tarkoitus oli vain osallistua muiden mukana - ja samalla tehdä tämän päivän lenkki. Palkintojenjaossa huomasin voittaneeni oman matkani. Voittajat saivat pokaalin. Lisäksi kaikki osallistuneet saivat arvonnan kautta hakea palkintopöydältä jonkin palkinnon - otin löylymittarin. Mielestäni on tärkeää Jeesukseen uskovana olla mukana siellä missä ihmiset ovat - olemmehan koko ajan Jeesuksen todistajia. Ja yhteyksiä ihmisten kanssa syntyy. Aamulla, rukoillessamme M-L:n kanssa, rukoilimme, että Jumala johdattaisi ihmisten kohtaamisissa tänäänkin Konttihölkässäkin. Kolme sellaista kohtaamista Hän johdatti, joissa luonnollisella tavalla sain kohdata nämä ihmiset todistuksella Jeesuksesta ja keskustelulla elämän tärkeimmästä kysymyksestä. Se vain tapahtuu - ei tarvitse väkisin vääntää. Taisivatpa olla ne Konttihölkässä mukana oloni tärkeimmät asiat tänään - ne ihmisten kohtaamiset.

Oli mukava huomata, että Jeesukseen uskovia ihmisiä - ihan meidänkin seurakunnasta - oli palvelemassa letun- ja makkaranpaistossa ja tarjoilussa. Ainakin 4 henkeä. Juoksuun osallistui ainakin 6 kyläläistä, jotka kuuluvat seurakuntaamme. On hyvä, kun näin otetaan osaa oman kylän toimintaan. 

Juoksuni aikana ei satanut. Jälkeenpäin kyllä, mutta ei kovasti. Hieman tuuleskeli.

Palkintojenjaon jälkeen ajelin kotiin syömään ja juomaan kahvia. M-l oli paistelemassa lettuja, kun eilen illalla jäi lettutaikinaa nuotioillasta. Taisimpa mennä ruuan jälkeen uneen, kun sohvalla viruin.

Laitoin tulen takkaan.

18:ksi menimme "Terheille". Daniel oli soittanut minulle kun olin Konttimäessä. Soitin hänellepäin. Kyseessä oli kutsu heille saunaan. Niinpä menimme. Saunoin Deniksen kanssa. Saunan jälkeen syötiin makkaroita. Seurasimme klo 19 alkanutta Suomalaisen messun Suomen 100 v -juhlan kunniaksi tehtyä esitystä. Oli suurkirkon edustalla portailla. Kansa oli tasaisella. Laulajia sadasta kuorosta. Soittajia paljon. Juhlava esitys - jaainutlaatuinen. Juhlapuheen piti tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio - oli erinomainen puhe. Hän siteerasi puheensa loppuosassa myös Raamattua ja toi Jumalan/iäisyysnäkökulman esille. Toivottavasti sitä kommentoidaan mediassa.

Ennen 21 tulimme kotiin. Vielä piti ottaa iltapalaa.

Että - sellaista.

Joitakin askeleita seuraavan nuotioillan suhteen on tullut tänään otettua - saa sitten nähdä tuleeko juuri siitä jotakin.

Siunausta!

Ps. "Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan" )2. Piet. 1:10-11).

25.8.

Aurinko paistoi noustessani. Lämmintä 15.6 astetta - auringossa, Muuten muuttunut "vilakammaksi" sää. Marja-Leena oli noussut jo aikaisemmin - vienyt Emilian ja Danielin kouluun ja käväissyt kylällä kaupassa. Se kun on nuotioilta tänään, niin tarvikkeita tarvitsee.

Aamupalaa ja kahvia. Luin Johanneksen ilmestystä.

M-L valmisteli lettutaikinoita iltaa varten - Lehtomäet omalla tahollaan myös - ja kasaili monenlaista tavaraa kasseihin. 

12 hain Danielin koulusta meille. 13 Emilian. Se onkin taas lapsilla viikonloppuvapaa. M-l oli paistanut taikinasta kokeeksi muutamia lettuja, joista pääsimme osallisksi - ja kyllähän net kahvin kanssa maistuivat. M-L paistoi vielä valmiiksi lettuja erityisruokavaliolaisille.

Kävimme Danielin kanssa helluntairukoushuoneen varastosta nostelemassa kärryyn penkit, pöydän, kokoontaitettavia selkänojallisia tuoleja, sekä niinhin kuuluvat lasiset pöydät - 3 kpl. Ajelimme meille takaisin. 

Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa lapset meiltä.

Olipa kyllä Milena - 3 v - sanonut tänään hauskasti Terhi-tätsylleen päiväkodissa, jossa molemmat ovat "töissä": "Äiti tulee hakemaan tänään. Isi on vankilassa." Oikeasti hän tarkoitti, että isä on pankissa, mutta kuka niitä osaa niin kaikkea just´silleen muistaa.+

Koitti hetki, jolloin kaikki nuotioillassa tarvittavat jutut kannettiin autoon. 16.15 maissa lähdimme lipumaan "isolle kylälle", Saarijärven torille. Siellä on tänään ollut torikauden päättäjäiset kaupunginjohtajan puheineen. Viimeistä kojua purki kauppias pois mennessämme. Aloimme laittelemaan omia kamojamme torille - tuolit, pöydät, penkit, äänentoisto, paistokoju ja sen sisällä olevat tarvittavat "vermeet". Aurinko paistoi. Virtapistokkeiden avaaja tuli niinkuin oli sovittukin. Nuotioalusta, puut, jne. 

Klo 18 alkoi Tavallinen, vanhanaikainen NUOTIOILTA "ISOLLA KYLÄLLÄ", niinkuin iltaa oli ilmoiteltu. Juontelin illan. Raija Kalenius soitti alkuun harmonikalla kaksi kappaletta, jonka jälkeen Puhtaat purjeet - lauluryhmä lauloi hänen johdollaan ja harmonikan säestyksellä muutaman herätyshenkisen laulun. Kaarlo Hakasano todisti selkeästi elämänmuutoksestaan. Lauloimme yhteislaulun - ne yhteislaulut, joita illassa laulettiin, olivat Lauluja Jeesuksesta -vihkosesta. Marita Porrassalmi todisti uskoon tulostaan laulun jälkeen. Oli hyvä todistus. Puhtaat purjeet -ryhmä - jossa oli 6 naislaulajaa - lauloi muutaman laulun, jonka jälkeen Thaimaasta Saarijärvelle muuttanut - ja täällä uskoon tullut - "Noi", todisti uskoon tulostaan. Hänenkin todistustaan oli ilo kuunnella. Tulkkina toimi Orvokki Ahonen. Lauloimme yhteislaulun, jonka jälkeen Teemu Lehtomäki lauloi kitaransa säestyksellä pari kioskettavaa laulua laulua. Puhuin lopuksi yksinkertaisesti - sillälailla kuin persoonallisesti osaan - evankeliumia. On aina ilo julistaa evankeliumia ja kutsua ihmisiä Jeesuksen luokse - vaikka muuten tuntisikin heikkoutta. Sellaiset asiat ovat kuitenkin toisarvoisia - samoin kuin ihmisten ajatukset - sen rinnalla, että saa olla evankeliumin asialla. Johdin lopuksi ns. syntisen rukoukseen ja kehoitin sitä, joka haluaa tulla uskoon ja avata sydämensä Jeesukselle, rukoilemaan perässäni tuon rukouksen sydämestään ja sitä tarkoittaen. Kehoitin sitä, joka niin teki, kertomaan ratkaisustaan jollekin ihmiselle, lukemaan Raamattua, opettelemaan rukoilemaan ja tulemaan uskovien yhteyteen. Olla sellaisella asialla kaupungin ytimessä, on erittäin hieno asia. Voi käydä niinkin, että vaikka ihminen ei varsinaisesti tullut nuotiolle istuskelemaan ja kuuntelemaan, niin hänen korvansa saattoivat "napata", kuulla, jotakin kallisarvoista, joka saattoi jäädä ajatuksiin ja kenties sydämeen vaikuttamaan. Huomasin, että joitakin ihmisiä pysähtyi kuulostelemaan joksikin aikaa - ja kun emme tiedä evankeliumia julistaessamme, että tämäkö menestyy, vai tuo, niin jotakin saattoi jäädä itämään. Jossain vaiheessa - alkupuolella - kun laskin ihmiset yksitellen, jotka olivat torilla ja asettuneet kuuntelemaan, oli heitä n. 100. Ainakin minulle outoja kasvojakin oli runsaasti.

Minusta on mukava kirjoitella muistiin, keitä oli juuri siinä tilaisuudessa erilaisissa vastuissa. Niin teen nytkin - eikä kenenkään tarvitse ajatella, että sillä olisi minkäänlaista muita motiiveja, kuin hyviä. Minulle itselleni siitä on hyötyä "pitkässä juoksussa" evankeliumintyötä ajatellen. 

Lettupannun äärellä ison kasan lettuja paisteli Lehtomäen Matti - taikinaa meni kolme ja puoli ämpärillistä. Lettuja ihmisille tarjoilivat Lehtomäen Tuula ja Kuusjärven Marja-Leena. Kuzminin Denis grillaili "ison rovion" makkaroita - joita oli lahjoitettu Lehtomäiltä ja Denikseltä. - kaikki tarvikkeethan tulevat lahjoituksina iltoja käytännön tasolla järjestäviltä, ei esim. seurakunnalta. Nokipannukahveja keitteli Henri Parkkonen, joka myös sitä halukkaille tarjoili. Nuotioalustan paikalle toi Denis. Puut Humpin Lauri. Äänentoisto oli iso osa iltaa, sen järjesti ja hoiti Paanasen Juha-Pekka. Käytännön asiat - kuin kaikki muukin - oli illassa hyvin hoidettu. Kaikesta tarjoilusta oli halukkailla mahdollisuus antaa vapaaehtoinen maksu lippaaseen, joka oli tarjoilupöydällä. Näin on toimittu kaikissa nuotio- ja kyläilloissa. Lippaaseen kertyneitä varoja ei käytetä tarjoiluaineiden kustantamiseen, vaan ne tilitetään seurakuntaan ja niillä maksetaan lehti-ilmoituksia - jotka ovat mielestäni tärkeitä ja joita ei voi jättää pois. 

Sää oli hieman kolea - 10-11-12 astetta - mutta ei satanut. Yhdelle miehelle sain "ohjelman" loputtua, että et arvaa yhtä asiaa? Kun hän heristi korviaan, sanoin, että rukoilemme tuon vaimoni kanssa puolestasi päivittäin. Hän kysyi, että mitä me rukoilemme? Sanoin, sitä, että sinä tulisit uskoon. 

"Leiri" oli nopeasti purettu - ripeitä toimijoita. Kävimme M-L:n kanssa purkamassa tavarat kärrystä helluntairukoushuoneen varastoon.

Kiitos Jumalalle ja kiitos kaikille erilaisia vastuita kantaneille. Jatkakaamme evankeliumin työtä! Torilla jo juttelinkin yhden ihmisen kanssa, että josko vielä tänä syksynä järjestäisimme hänen kulmillaan nuotioillan. Muitakin puheita on ollut.

Palailtuamme kotiin piti vielä syödä iltapalaakin. M-L "setvi" nuotioiltatavaroita. 

Kaksi ihmistä oli antanut palautetta tänään M-L:lle, että miksei ole ollut bklogijuttua patriin päivään. Kun varmistin asian - sillä olinhan ne kirjoittanut - niin ne olivatkin vasta luonnoksina olemassa. Miten lienee vaarille käynyt niin, ettei ollutkaan tullut päivite(ll)tyksi. Nytpä net kuiten ovat siellä netkin.

Siunausta!

Ps. "Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika on kuolla" (Saarn. 3:1-2b).

              

24.8.

13 astetta lämmintä noustessani - siis myöhään. Marja-Leena kävi viepäsemässä Emilian ja Danielin kouluun aamulla. Noustuamme pilviseen, tuuleskelevaan, päivään, söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen ilmestystä. M-L luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Rukoushetken jälkeen haloskelin ja pinosin loput sahaamani puut pihassa.

M-L kävi hakemassa Emilian koulusta. Danielin vähän myöhemmin.

Söimme.

Syönnin jälkeen menin hakemaan peräkärryn Deniksen pihasta. Samalla reissulla jakelin loput nuotioiltakutsut. Postilaatikolla sain jutella yhden ihmisen kanssa hengellisistä asioista. Ajelin sitten peräkärry perässäni Kalmariin "Laurin paikkaan." Siellä tein kuorman pätkityistä puista - päälle vähän pitkiäkin rankoja. Mukava sää työjellä ulkona. aurinkokin välillä paistoi. Ajelin isohkon kuormani kanssa kotiin. Kahvit juotuani purkailin kuorman pinoon. M-L keräsi mustiaviinimarjoja ja vattuja läheltä. Menihän minulla aikaa, ennenkuin puut olivat pinossa - hiukan ennen 22 tulin sisälle.

Iltapalaa ja teetä.

Siunausta!

Ps. "Mikään rietas puhe älköönsuustanne lähtekö. vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat" /Ef. 4:29).

23.8.

Marja-Leena kävi viemässä Danielin ja Emilian kouluun aamulla. Noustuamme oli lämmintä auringossa 17.4 astetta - 13.5 kun ei aurinko paistanut. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen ilmestystä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Rukoushetken jälkeen menin pihalle, rantteelle, pinoamaan ja halkomaan eilen sahaamiani puita. Jossain vaiheessa vähän tihkutteli vettäkin. 

M-L kävi ensin hakemassa Danielin koulusta ja vähän myöhemmin Danielin. Lettuajkin hän oli paistanut. Kahvin kanssa ne maistuivat - vaikka eihän minun niitä pitäisi maistella, saati syödä enemmänkin. Söimme.

Kävin urheilukentällä 6 km "lievällä" lenkillä. Mukava pilvipoutainen sää. Venyttelin pariin otteeseen.

Kävin helluntairukoushuoneella Rantalan Jussin kanssa monistamassa nuotioiltakutsuja - joka on tämän viikon perjantaina Saarijärven torilla klo 18. Kiitos Jussille! Tulehan mukaan - ja pyydä kavereitakin! Vein ilmoituksia kauppojen ilmoitustauluille. 

Kävin hakemassa M-L:n klo 19:ksi helluntairukoushuoneella olevaan seurakunnallisen raamattukoulun iltaan/rukouskokoukseen. Inkeri Riihinen opetti aiheesta: Sairauden ja kuoleman kohdatessa. Vesa Rautasaari johteli iltaa. Annoin paikallaolleille mahdollisuuden ottaa jaettavakseen nuotioiltakutsuja, joita moni ottikin.

Palattuamme rukoushuoneelta söimme iltapalaa. Laitoin myös vähän tulta takkaan - sen hehkussapa tulikin sitten paistettua pari "pölsaria."

Siunausta!

Ps. "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö. Älkää antako auringoan laskea vihanne yli, älkääkä antako perkeleelle sijaa" (Ef. 4:26-27).

22.8.

Tänäkin aamuna Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Nousimme melko myöhään. Auringossa silloin 18.0 astetta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. 

Laitoin ilmoituksen Sampoon perjantain - 25.8. klo 18 - nuotioillasta, joka on Saarijärven torilla.

Luin Johanneksen ilmestystä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Menin rantteelle sahailemaan sirkkelillä ja moottorisahalla eilen siihen tuomani rankakuorman.

M-L kävi hakemassa yhden mukavan tytön koulusta meille 13 aikaan - Emilian.

14 aikaan hakivat mummi ja Emilia yhden mukavan pojan koulusta meille - Danielin. Danielilla oli reppu niin painava, että kahdestaan piti kantaa se Emilian kanssa rappujen edustalle. Reppu oli täynnä kiviä. Sellaisia kiviä, joissa opettaja oli sanonut olevan kultaa. Oli niitä kyllä paljon, kun hän ne repusta siihen maahan purki. Sitten pesemään niitä räystästorvesta tulleella vedellä ja paloittelemaan vasaralla ja meisselillä.

Vähän ennätin halkoakin isompia puita ja laittaa pinon alkua, ennenkuin tulin syömään.

Syötyäni lähdin Kalmariin, "Laurin paikkaan", kasailemaan karsimiani rankoja.  Sainkin kaikki karsitut kasoihin.

Palattuani rankametsästä join kahvit ja vaihdoin heti vaatteet - lenkkivaatteet - ja menin urheilukentälle 7 km rauhalliselle lenkille. Mukava sää. Aurinkoistakin.

Lenkin jälkeen iltapalaa ja teetä.

Sellaista(kin)han se vuolijan elämä on tänään ollut. Miten sinulla on mennyt? Oletko ollut tyytyväinen päivääsi? Yhtä ihmistä sain pyytää tänään tulemaan torille nuotioiltaan. Mielenkiintoista nähdä tapaanko hänet siellä. Luulisin, että sinne kyllä kannattaa pyytää ihmisiä tulemaan. Muistaisitko iltaa rukouksin!

Siunausta!

Ps. "Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä, sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne" (1. Tess. 5:12-13).

21.8.

Marja-Leena käväisi viemässä Danielin ja Emilian kouluun aamulla. Noustuamme myöhemmin söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Aurinkoista. Lämmintä 17.0 astetta auringossa. Luin Johanneksen ilmestystä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Tänään olen eri yhteyksissä valmistellut perjantain nuotioiltaa, joka on torilla klo 18.

13 kävin hakemassa Danielin koulusta meille.

Syödäkin piti/sai.

Kirjoittelin Saarijärven kylien kutsu 25/21.8.2017. -infon - edellisestä ja tulevasta nuotioillasta. Näin pysymme asiassa "kartalla" ja rukoilemassa työn puolesta - ja jäähän siinä kuvausta tällaisesta toiminnasta arkistoihinkin, jos niin halutaan. Tuskimpa muuten, kuin itselleni. Enää kun ei sillein tehdä esim. vuosikertomuksia seurakunnan toiminnasta työaloittain kuin ennen - taidetaan joitakin asioita tarkemmin.

M-L kävi hakemassa Emilian synttäreiltä, jonne meni koulun jälkeen. Daniel meni samalla kotiin. M-L vei Emilian kylälle "harrastukseen."

Kävin hakemassa - kun M-L tuli kotiin - Deniksen peräkärryn ja ajelin Kalmariin hakemaan rankakuorman "Laurin paikasta". Sää oli mukava. Siellä oli niin jyrkkä heinäinen mäki, että en päässyt peräkärryn kanssa ylös, vaikka neljä kertaa yritin. Lauri oli kuitenkin hallinsa luona hommissa ja kävi vetämässä maasturi/pikkukuormurillaan kärryn ylös. Kantelin rangat kuormaan - minulla kun on siellä karsittuja, mutta kasaamattomia rankoja. Pitäisi ne kasailla vanhan metsätraktoriuran varteen.

Ajelin kuorman kanssa kotiin ja purkailin sen pihaan. Palautin kärryn Deniksen pihaan. Ennen 21 tulin sisään.

Iltapalaa ja teetä.

Lähettelin Saarijärven kylien kutsu 25/21.8.2017. -kylätyöinfoa s-postilla. Joillekin sen annan paperiversiona. Samalla lähetin heille myös nuotioiltajulistetta perjantain nuotioillasta.

Siunausta!

Ps. "Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen mikä on täydellisyyden side. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset" (Kol. 3:12-15).

20.8.

Se on taasen sunnuntai... 16.4 astetta noustessa myöhään - auringossa. Tuuleskeli. Söimme aamupalaa. Joimme kahvia/vettä.

Menimme hyvissä ajoin helluntairukoushuoneelle luullen siellä olevan rukoushetken ennen tilaisuutta. Ei ollut. En ole edes tarkastanut "kalenterista" pitikö ollakaan. 

11 alkoi tilaisuus, joka oli samalla kastejuhla. Lampisen Janne johti kokouksen. Minun "horisontistani" katsottuna hienosti. Janne myös sanoi lyhyesti Sanan, joka oli hänen sydämellään. Jumala antanut hänelle kyvyn sanoa lyhyesti "ydintä." Laulut olivat yhteislauluja. Rautasaaren Vesa johti kastetilanteen ja toimi kastajana - alkaa jo olla aikalailla kokemusta Vesalla siinä asiassa. Turusen Mika saarnasi - eiköhän se pian tule kuultavaksi Uskotv:stä Saarijärven helluntaiseurakunna kohdalta. Tilaisuuden lopussa siunattiin kolme uutta jäsentä seurakuntaan - kaksi heistä oli tänään kastettuja.

Yksi kastettavista oli henkilö, joka soitti minulle 28.6. Siinä puhelimessa hänen kanssaan saimme rukoilla syntisen rukouksen. Elämä oli tullut siihen pisteeseen. Tänään piti olla kasteella myöskin henkilön, joka 11.6. rukoili syntisen rukouksen Tarvaalan nuotioillassa. En tiedä, mikä este oli tullut, ettei ollut kasteella. Kokouksessa oli mukana myös henkilö, jonka sain kastaa 3.8. Summasjärvessä, Haikankärjessä. Tilaisuudessa oli mukana myös yksi muukin ihminen, joka yhdessä nuotioillassa rukoili syntisen rukouksen. Se aina innostaa, kun saa olla "yhtenä lenkkinä" siinä ketjussa, jonka kautta Jumala tekee työtään ihmisten elämässä. Jollakin tavalla se on viesti siitä, ettei työ - pitkäjänteinen, jatkuva työ - ole turhaa Herrassa. minulla ei ole mitään syytä/tarvetta kerskua millään, mutta on lupa iloita. Työ jatkuu.

Palailtuamme kokouksesta pääsimmekin heti syömään hyvää ruokaa. Jälkiruuaksi kahvia ja VHH-piirakkaa. 90 % heraproteiinia piimään sekoitettuna myös.

Kävin urheilukentällä hiljaisella 6 km kävelyllä, kun oli sellainen rakonen, että pystyin käymään. Kentällä oli itse Juha Isolehto valmentamassa nuoria korkeushyppääjiä - siitäpä ei paljon valmentaja parane. Tuuli hiukan, mutta lämpimästi. Aurinkoistakin oli.

M-L teki voileipäkakkuja valmiiksi synttäreille.

Se oli siinä 15.30 kun suuntasimme autonnokan kohti Höytiän kuusikoita, Uuraisilla. Siellä oli klo 16 Milenan, Timon ja Pian prinsessan - toisen sellaisen heidän tyttäristään - 3 v synttärit. Synttärisankari juoksi portaille kun tulimme pihaan. Siitä sitten luoksemme. Siinä onnittelimme ja annoimme lahjat. Hiukset olivat hienosti pikkuneidillä ja yllä kauniit vaatteet. Siitäpä sitten sisälle. Siellä olivat jo Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel - jotka olivat tulleet suoraan Jyväskylästä, jossa olivat käyneet käyttämässä Danielia jalkapallo-otteluissa - toisessa oli tullut voitto ja toisessa tappio, Tero, Mari, Aaro, Eelis ja Nooa, Anneli, Rasmus ja Oliver, sekä tietenkin Timo, Pia, Milka ja Miro - ja eräs vielä pienempi, jota ei vielä näy, mutta jonka olemassaolo on näkyvissä. Eli koko perhekuntamme oli kokoontunut Milenan synttäreitä juhlimaan. Lauloimme Milenalle onnittelulaulun Timo-isän kitarasäestyksellä. Parjoilut olivat maistuvat - ja pöytä oli koreana. Voileipäkakkuja oli kahdenlaisia, täytekakkuja samoin, ym. liian maistuvaa. Mukava oli mennä vaikkapa tilavalle terassille nauttimaan annoksiaan - jotka minulla ainakin olivat aivan liian isot. Illan mittaan Timo "pähäytti" saunankin kuumaksi - sauna on tien toisella puolella olevassa mökissä. Erinomainen sauna. Teron, Timon ja Milenan - josta on tullut kova saunassa kävijä - kanssa saunoimme. Milena lähti ennemmin pois kuin me muut - sillä kolmesti kävimme löylyissä. Timo sanoi, että joka kerta lyheni löylyissä olo aika. 20 maissa lähdimme kotia kohti.

Kotona piti vielä juoda teetä ja ottaa sen kanssa jotakin purtavaa.

Siunausta!

Ps. "Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeänsä, se on yhä vielä pimeydessä. Joka rakastaa veljeänsä, se pysyy valkeudessa, ja hänessä ei ole pahennusta. Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä tiedä, mihin menee, sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä" (1. Joh. 2:9-11).

19.8.

Aikainen nousu. 15.0 lämmintä. Harmaata. Kahvia ja vähän aamupalaa. Valmistautumista Mannin Eeron hautajaistilaisuuteen. Uskon, että Herra auttoi.

Marja-Leena lähti Terhi-Marjan kyydissä kohti Karstulaa 11.15 maissa. He menivät auttamaan muistotilaisuuden tarjoilujutuissa. Muistotilaisuus oli Karstulan Helluntaiseurakunnan rukoushuoneella.

Minä lähdin vähän myöhemmin samaan suuntaan, karstulan hautausmaalle, jonne Eero-veljemme haudattiin. Siunaustilaisuus alkoi klo 13. Arkku ja saattokulkue meni kappelilta avoimelle haudalle, jossa siunaus tapahtui. Koskettava hetki seisoa siinä avoimen haudan äärellä, jonne arkku on laskettu. Se kertoo selvääkin selvemmin "karua kieltään" siitä, että kuolema kuuluu ihmisen osaan - maanpäällinen elämä on eletty, se on loppunut. Aluksi lauloimme siinä haudan äärellä Eeron mielilaulun: "Siunattu varmuus, Jeesus on mun. Oi, mikä riemu on pelastetun..." Sen jälkeen oli minun vuoroni astua avatun haudan äärelle, saattoväen eteen. Surevien läheisten, sukulaisten ja ystävien edessä puhuin sen, minkä olin valmistellessani saanut - olinhan rukoillut asian puolesta päiviä. Lopuksi siunasin - siunasimme - Eeron maallisen majan odottamaan vanhurskasten ylösnousemusta - sitä hetkeä, jolloinka Jeesus tulee noutamaan omansa maasta. Silloin saamme - ja Eerokin saa - Jeesuksen kirkastetun ruumiin kaltaisen ruumiin, ylösnousemusruumiin. Raamattu opettaa ruumiin ylösnousemisesta. Siunauksen jälkeen lauloimme haudan äärellä toisen laulun, joka sekin oli Eeron mielilauluja: "Golgatan veressä voima on, voima niin siunattu verraton..." Eero oli elämässään tehnyt suurimman ja parhaimman ratkaisun, kun kutsui Jeesuksen omaan elämäänsä ja sydämeensä jo vuosikymmeniä sitten. Siksi emme haudan äärellä olleet toivottomat, niinkuin ne, joilla ei toivoa ole. Jeesus kristus oli tuonut iankaikkisen elämän toivon evankeliumin kautta Eeron sydämeen. Ero ei ole lopullinen niiden kohdalla, jotka uskovat Jeesukseen - se on vain väiaikainen. Puheeni oli siunauspuhe - mutta se oli myös "evankelistan puhe."

Haudalta saattojoukko siirtyi Karstulan Helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle muistotilaisuuteen. Sinne saavuttuamme lauloimme toisen kerran: "Siunattu varmuus, Jeesus on mun...-laulun, jonka jälkeen siirryimme aterialle. M-L ja Terhi-marja olivat auttamassa tarjoilussa. Aterian jälkeen oli muistotilaisuus, joka alkoi yhteislaululla. Sen jälkeen minä puhuin. Veikko Rahkonen puhui. Lapset muistelivat isäänsä. oli musiikkiesityksiä, adressien luku ja mitähän olikaan. Eero oli toivonut, ettei kukkia ostettaisi haudalle, vaan halukkaat voisivat laittaa rahaa muistotilaisuudessa olevaan lippaaseen. Tuotto menisi Kosovon romaanilasten hyväksi. Näin toimittiin. Lapsista Erno johteli muistotilaisuutta. Lopuksi nautimme erinomaiset kahvit, monenlaisten hyvien kakkujen ja tarjoilujen kanssa. 

Päivässä oli surua - mikä on luonnollista - mutta se ei ollut surullinen. oli surua ja iloa, sillä paljon oli niitä asioita, jotka olivat ilonaiheita.

Taivaan Isän siunausta ja huolenpitoa Eeron perhekunnalle tuleviin päiviin! Jeesus on luvannut olla kanssamme joka päivä ja joka hetki, aina aikakauden loppuun asti! Olkoon Eeron poismeno vetämässä meitä kaikkia lähemmäs Jeesusta!

Eeron muistoa näillä muutamilla vaatimattomilla sanoilla haluan kunnioittaa.

Tulin Terhi-Marjan kyydissä Karstulasta kotiin. M-L jäi vielä sinne laittamaan paikkoja kuntoon. Satoi. Haudalla ei satanut, vaan oli aika lämmin pilvipouta.

Kotiin tultuani vaihdoin vaatteet ja lähdin n. 7.6 km hiljaiselle kävelylle tarvaalan suuntaan. otin taskuun muutaman Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosen - kun sain sydämelleni vielä yksi niistä yhteen paikkaan. Pari muutakin sitten meni. Tuuleskeli, mutta lämpöisesti. Vähän tihkutti vettä hetkellisesti. Ollessani jo n. 700 m päässä kotoa, ajoivat "Terhit" meiltä päin. Kysyivät, olenko lähdössä matkailuvaunua katsomaan nyt. On ollut nimittäin muutamana päivänä puhetta tietystä asuntovaunusta. Nousin heidän autoonsa siitä ja tulimme meille. Lähdimmekin sitten heti matkaan - M-L ja minä meidän autolla ja "Terhit" omallaan. Ajelimme Peltokylälle, Veikolle ja Irmalle. Siellähän se vaunu oli. Katselimme porukalla sisältä ja ulkoa. Siisti. Hyvin pidetty. Mekin olemme vuosien mittaan puhuneet - ja viime aikoinakin - että voi kun olisi asuntovaunu, tai -auto. Lienemme rukoilleetkin asian puolesta. Tämän nyt kyseessä olevan vaunun kohdalla tuntui jotenkin sellainen "johdatuksen helppous" - asiat vain menivät eteenpäin. Tuli tällainen mahdollsuus, kun Veikko ja Irma eivät tarvinneet enää vaunua. Sovimme, että vaunu lähtee niiltä sijoiltaan heti meidän mukaamme - meidän, sillä ostimme sen yhdessä Terhi-Marjan perheen kanssa. Hinnasta sovittiin, kättä päälle ja vaunu Deniksen Volvon perään. Tuntui hyvältä asialta kaikin puolin - kaikki osapuolet olimme Jeesukseen uskovia.

21 jälkeen tulimme kotiin. M-L teki voileipäkakkua yhden pikku-prinsessan huomisille synttäreille. Täältä sitä ovat mummi ja vaarikin tulossa sinua juhlimaan, Milena! Minä tein kutsun/julisteen nuotioiltaa varten. Laitankin sen tämän jutun loppuun - niin, että otahan kutsu vastaan ja tule tulille!

Siunausta!

Ps. Jeesus sanoo: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" (Joh. 11:25-26).

18.8.

Niinpä se tuli perjantai. Noustessani 22.4 astetta auringossa. Marja-Leena kävi aamulla viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen ilmestystä - se on mielenkiintoinen kirja. Isoja asioita vielä tulee tapahtumaan - todella isoja ja monenlaisia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. M-L kävi aiemmin jo kylällä asioilla.

12 hain Danielin koulusta meille. 13 haki M-L Emilian.

Koetin huokailla ylöspäin ja pyydellä siunausta illan tilaisuuteen ja sanottavaa puhumiseen.

Söimme. M-L paistoi myös lettuja.

Terhi-Marja kväi töistä tullessaan tavoittelemassa lapsiaan. Menivät Emilian kanssa kylälle kauppa-asioille. Danielin ottivat sieltä tullessaan meiltä.

17 maissa lähdin ajelemaan Pylkönmäelle telttakokoukseen, jossa olin puhumassa. Tilaisuus alkoi klo 18. Harmillista oli se kun kokous oli ilmoitettu lehdessä ja seurakunnan netti-ilmoituksissa alkavaksi klo 19. Kymmenkunta ihmistä tuli vasta siihen aikaan kokoukseen. Puhuin lopuksi. Suhteellisen avointa puhua. Muutama tuli rukouspalveluun. Lopuksi oli kahvitarjoilu. Uskovien kokous.

Tilaisuuden jälkeen tulin kotiin.

Iltapalaa.

Tänään olen vain lepäillyt - fyysisesti. Oli sunnuntaina se 10 km kävelykilpailu ja sen jälkeen monena päivänä tuota melko rankkaa visaisten puiden halkomista, niin lepokin tekee hyvää.

Tänään tulleessa Enontekiön sanomat -lehden (17.8.2017, Nro 32, s. 4.) viikon sanassa, oli huomionarvoista tekstiä Susanna Siepiltä, lastenohjaajalta, Muonion seurakunnasta:

"...Olemme kuitenkin hyvin erilaisia ja meillä on erilaisia taipumuksia. Toiset ovat jo hyvin nuoresta asti olleet ahkeria ja aikaansaavia, pysähtyminen voi olla jopa vaikeaa. Ei vain osaa olla tekemättä mitään, niin että on työnarkomaani. Yleensä sen huomaa läheiset, ei itse. Jotkut meistä taas voivat vältellä töitä hyvin taitavasti, yrittäen päästä mahdollisimman helpolla kaikesta. Tässä nyt ne äärilaidat - kuitenkin moni osaa tasapainottaa työn ja levon määrän elämässään.

Raamattukin puhuu ahkeruudesta. Se on hyve. Kuitenkaan Jumala ei ole tarkoittanut, etteikö meidän tulisi myös levätä. Lepo ei ole laiskuutta. Silloin, kun tunnistamme väsymyksen kehossamme ja mielessämme, on se jo merkki, että pysähtyäkin pitää. Kuinka usein ihminen pysähtyy vasta kun on pakko, loppuunpalamisen tai sairastumisen kohdatessa. Jossakin kulkee raja, mutta kuinka vaikeaa sen tunnistaminen onkaan. Täytämme arkemme ja jopa vapaa-aikamme asioilla, joista teemme itsellemme loputtoman vaatimuslistan. Huokailemme, kun pitää jaksaa, ei ehdi sitä eikä tätä...

...Kesäloman jälkeen on hyvä miettiä suuntaa. Mikä on tärkeintä elämässäni? Voisinko tulla toimeen vähemmällä työllä vai pitäisikä hankkia lisää työtä, että toimeentulo olisi taattu. Mutta mikä on tarpeeksi? Voisiko jostain säästää? Keräänkö aarteita maan päälle, tekemällä töitä niin, etten ehdi pysähtyä nauttimaan läheisteni seurasta, harrastamaan ja toteuttamaan unelmiani?

Tiedätkö, että voit olla rikas, ilman että omistat mitään? Jumalalla on meille varattuna sellainen perintö, joka säilyy kuolemamme jälkeen. Se on ikuisuus Hänen kanssaan. Taivaallinen perintö. Ottaessamme vastaan Poikansa Jeesuksen saamme myös Hänen lapsenaan mittaamattoman rikkauden, joka alkaa jo täällä. Uskon, joka tuo rauhan ja levon sydämeen kiireen keskellä. Ilon, joka näkyy ja pysyy."

Sydämelliset onnittelunmme täältä meiltäpäin myös Huttusen Tapiolle, joka palkitaan Enontekiön kunnan 140 v -juhlassa - 26.8. - Enontekijät -palkinnolla, neljän muun kanssa. Palkinto jaetaan nyt ensimmäisen kerran. "Enontekijä on myönteisessä hengessä edistänyt Enontekiön vetovoimaisuutta ja tehnyt Enontekiötä tunnetuksi ja näkyväksi myös kunnan ulkopuolella." Näin kertoo Enontekiön Sanomat nro 32. 

Siunausta!

Ps. "Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä ylhäällä on, jossa kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä" (Kol. 3:1-2).

17.8.

Sellainen aurinkoinen kesäpäivä oli kun met nousimme ylös. 15.7 astetta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia, yms. Luin Johanneksen ilmestystä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Rukoushetken jälkeen sitten vain puiden kimppuun tuohon talonpäätyyn. Lämpötila sen kuin vain nousi - ihan oli mukava ilman paitaa työjellä. Kaikki puut, joita haloin, olivat työläitä moottorisahalla paloiteltavia. Kaikki puut, joita pihassa oli - sieltä Kohmun perältä kasaamani ja ajelemani - tulivat nyt heitellyiksi halottuina "verkkosiiloihin." Niitä on aika paljon - mutta sehän on tietenkin mukava asia. Vielä minulla on yksi savotta kesken - siellä pitäisi karsimani rangat kasailla. Ja lisääkin karsittavaa olisi. Täytyypä katella, milloin sitä sinne suunnistetaan. M-L kävi kylällä kauppa-asioilla - toi minulle mm. teräketjuöljyä. 

Emilia - ja kohta myös Daniel perässä . huristelivat pyörillään koulusta meille iloisella mielellä.

Söimme - ja olikin taas oikein "hyvät ruvat." Sellaista useamminkin söisi. M-L:lta voi pyytää "resettiä." 

Emilia ja Daniel polkaisivat kotiin, kun lähdimme M-L:n kanssa tapaamaan Mannille Eijaa, Erkkiä - ja tytötkin olivat mukana - Ensiota ja Lottaa. Puhuimme perheen isän, Eeron, siunaustilaisuudesta, yms. Kävimme myös muistotilaisuuden pitopaikassa - "emännät katselivat tarjoilujuttuja. Ennen kuin lähdimme sieltä pois, luin paikan Raamatusta (1. Tess. 4:13-18) ja rukoilimme yhdessä. Herra siunatkoon hautajaispäivän! Hän siunatkoon myös jokaista perhekunnan jäsentä ja kaikkia sukulaisia! Taivaallinen Isä on kaiken lohdutuksen Jumala surussa. Pyhä Henki on lohduttaja surussakin. Jeesus on Hyvä Paimenemme silloin kun suru kohtaa. Jumala käyttää myös toisia ihmisiä välikappaleinaan surun keskellä.

Lienee ollut 17 maissa kun tulimme pois Karstulasta. Ajoimme suoraan Terhi-Marjalle. Naiset olivat kotosalla. Miehet muualla - Daniel jalkapalloharjoituksissa, Denis jossain palaverissa majakalla. Emilia hyppeli trampoliinilla - ihmettelin kun hän heitteli voltteja polviltaan lähtien. Työntelimme hänen kanssaan myös kuulaa ja heittelimme tikkaa - emme kivillä sitä lentävää tikkaa kuitenkaan. Emmekä tikkaa muutenkaan minnekään heitelleet. Kylläpäs sitä nyt koetetaan repiä huumoria....

Tultuamme kotiin, lähti M-L keräilemään marjoja - vattuja löysi ainakin lyhyessä ajassa ihan mukavasti. Minä laitoin halottujen puiden päällä olevat peitteen kunnolla kiinni.

21 jälkeen tulimme sisälle. M-L laittoi keräämänsä marjat pakastimeen. Iltapala ja tee maistuivat. 16-17 astetta lämmintä.

Niin se vain luki facebookissa - ja oikein kuvalla vahvistettuna - että eläkkeellä oleva rovasti, Heikki Hilvo, oli käynyt kasteella Tenojoessa - siellä se taisi olla Laksjohkassa. Tosin kastettavaa ei kuvassa näy, koska hän on kokonaan vedenpinnan alla. Kastettava kuitenkin näkyy. Siunausta Heikille! Tuttu mies minullekin vuosien takaa, jolloin tapasimme Pelkosennniemen Saunavaarassa, Vaaralan talossa ja juttelimme. Yhden kerran olemme sen jälkeen hieman jutelleet. Omalta puoleltani kyllä rohkaisen kaikkia rovasteja - joilla on sydämessään usko Jeesukseen - ottamaan kasteen. Itse olen tuon askeleen ottamisen myötä menettänyt työni luterilaisessa seurakunnassa. Se oli minulle selvää jo ennen kasteelle menoa. Eli ei siinä ole mitään sellaista, josta olisin mitenkään ollut katkera tai pahoillani. Voi olla, että joku nyt ajattelee: Mitenkäs se Jouko nyt tuollaisia kirjoittelee, kun kuitenkin niin kristittyjen yhteistä linjaa kulkee ja korostaa? Ei siinä ole mitään outoa. Me emme ole yhtä siksi, että meillä olisi kaikilla täysin samanlaiset ajatukset ja käsitykset. Yhteytemme erilaisiin "tunnustuskuntiin" kuuluvina uskovina perustuu siihen, että olemme yhtä Kristuksessa. Hän on meidän kaikkien Häneen uskovien Pelastaja. Minkäänlainen kaste - esim. - ei erota minua toisista Jeesukseen uskovista, vaan se erottaa minut maailmasta.

On siinä kuitenkin ainesta uutiseksi tuossa Heikin tapauksessa. Eiköhän siitä "partojen pärinää" tule - puoleen jos toiseenkin. Voi olla niinkin, että monet, jotka ovat käyneet kasteella Israelin matkalla Jordanissa, "tulevat ulos" ja todistavat siitä - nimittäin sellaisia ihmisiä on runsaasti. Ja heissä on paljon myös luterilaisen seurakunnan päätoimisia työntekijöitä. No, näkkyypähän.

Vielä jos kirjoitan jotakin. Tässä pari päivää sitten tuli Medialähetysjärjestö IRR-TV:n info-kirje. Siinä järjestön toiminnanjohtaja Hannu Haukka - jota arvostan suuresti - kirjoittaa otsikolla: "Venäjän seurakuntien ahdistus lisääntyy" mm. seuraavaa: "Vuosi on vierähtänyt uskontoa rajoittavan lain voimaantulosta. Nyt heinäkuussa Venäjän viranomaiset ovat entisestään tiukentaneet maan seurakuntia koskevia rajoituksia. Esimerkiksi seurakunnat joiden jäsenmäärä ylittää 50 henkeä luokitellaan "mahdollisen terrori-iskun kohteiksi".

  Seurakunnat velvoitetaan palkkaamaan valtion turvallisuuspalvelun edustaja kaikkiin seurakunnan tilaisuuksiin ja hankkimaan ja asentamaan metallinpaljastimet kokoontumispaikoille. Jos uusia ehtoja ei täytetä, seurakunnan kokoontuminen voidaan lakkauttaa.

  Tämä on ylivoimainen taloudellinen haaste maan seurakunnille. Välttääkseen kustannuksia seurakunnat ovat joutuneet erottamaan yhteisöstään suuren osan jäsenistään.

  Jos seurakunnassa on 500 jäsentä, 450 jäsentä poistetaan kirjoista. Hengelliseen yhteisöön kuulumattomat jäsenet joutuvat lain eteen kun heidät tavataan "harjoittamasta uskontoaan julkisella paikalla...".

Iso naapurimaamme tarvitsee rukouksiamme!

Siunausta!

Ps. "Peltomiehen, joka vaivaa näkee, tulee ennen muita päästä osallisiksi hedelmistä. Tarkkaa, mitä sanon; herra on antava sinulle ymmärrystä kaikkeen. Muista Jeesusta Kristusta, joka on kuolleista herätetty ja on Daavidin siementä minun evankeliumini mukaan, jonka julistamisessa minä kärsin vaivaa, kahleisiin asti, niinkuin pahantekijä; mutta Jumalan sana ei ole kahlehdittu. Siitä syystä minä kärsin kaikki valittujen tähden, että hekin saavuttaisivat pelastuksen, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, ynnä iankaikkisen kirkkauden" (2. Tim. 2:6-10).

16.8.

Uusi päivä - ei se tv-sarja - koitti kohdallamme tänäänkin. Mikä sekään ei ole niin itsestäänselvyys. Auurinkokin paisteli. Lämmintä auringossa 23.0 astetta. Minäkin paistelin kaksi kananmunaa ja pekonia - niitä sitten muun aamupalan kanssa tuli syödyksi. Kahviakin. Luin Johanneksen ilmestystä - historiaa etukäteen kirjoitettuna, mm. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Aurinkoisella polttopuuntekopaikalla haloskelin oikein tosi isoja pöllejä - ei puhettakaan, että millään muulla kuin moottorisahalla paloittelin.

15 jälkeen söimme. Kahvia päälle. Ruoka oli hyvvee.

Kävin 6.4 km verran kiertämässä urheilukenttää rauhallisesti. Aurinko paistoi.

19:ksi menin helluntairukoushuoneell seurakunnalliseen raamattukouluun/rukousiltaan. Oittisen Jukka piti opetuksen aiheesta: Kristitty elämän vaikeuksissa. oli erinomainen opetus. M-L seurasi Sateet -tilaisuutta netin kautta Seinäjoelta.

Kotiuduttuani em. illasta tuli syödyksi iltapalaa ja juoduksi teetä. M-L oli leiponut piirakan, jossa oli ainakin mustikoita.

Valitsivat tänään uuden piispan Helsingin hiippakuntaan - miehen, joka reilusti ajaa samaa sukupuolta olevien vihkioikeutta. Mitäpä siihen voisi sanoa? Ainakin sen, että se on vastoin Jumalan Sanaa. Rukoilla voimme - mielenmuutosta niillekin, jotka kääntävät kirjoituksia kieroon suuntaan. "Minkä taakseen jättää sen eestään löytää." Pitäytykäämme Raamatun sanassa - tässä, mutta muissakin asioissa.

Siunausta!

Ps. "Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu" (Sananl. 29:25).  

15.8.

Sydämelliset nimpparionnittelut mein Marja-Leenalle, tyttärellemme Terhi-Marjalle, sekä Latva-Äijön Marittalle, Pirkkalan Marjolle - M-L:n sisko - Porrassalmen Maritalle, Lampisen Jaanalle - ja kaikille muille nimipäiväänsä viettäville!

Aurinkohan se paistoi noustessani uuteen päivään. 13.6 lämmintä. Aamupalaa ja kahvia. Luin Johanneksen ilmestystä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

11:ksi menin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen. Se oli yläkerrassa, alakerrassa kun on menossa keittiöremontti. 5 rukoilijaa. Paluumatkalla jakelin SAARIJÄRVI RUKOILEE, kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamaposteja nro 12. Loput vein postiin.

Palailtuani kotiin ja kahvit juotuani menin rantteelle. Alkavat olla nämä loput halottavat sellaisia, ettei niitä saa lohkottua muuten kuin moottorisahalla. Työläämpää, mutta onnistuuhan se niinkin. Mihinkäpä tässä kiire - valmiissa maailmassa -sanotaan. M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.

Välillä piti syödä ja juoda kahvia.

Kävin 5.2 km kävelylenkillä aurinkoisella urheilukentällä - tosin muuttui pilviseksi siellä ollessani. Hissuksen menin. Takareidet kireät sunnuntain kilpailun jälkeen vielä. Venyttelin ja kävelin. hain bensaa samalla moottorisahaan.

Tultuani lenkiltä, oli M-L työntelemässä ruohonleikkuukonetta. Vaihdoin vaatteet ja menin rantteelle sahailemaan puita halki. 20 maissa lopettelin.

Iltapalaa ja teetä.

Siunausta!

Ps. "Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi" (Juuda 20-21).

14.8.

Mukava oli heräillä aurinkoiseen maanantaihin. 15.6 silloin auringossa lämmintä. Tuuleskeli.

Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Jaakobin ja Juudan kirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Valmistelin nuotioiltaa, joka on Saarijärven torilla pe. 25.8. klo 18. Panehan korvantaakse, tai kalenteriin!

Olin taas siellä rantteella nujuamassa niiden pöllien kanssa. Mikäs oli ollessa kun oli niin hieno ilma. Lekan ja kirveen kanssa niitä piti pieniä. Nyt on jäljellä sellaisia puita, joissa em. työkalut eivät riitä - niitä on pienittävä moottorisahalla. Vaan mikäpäs kiire tässä, senkun vain pieniskelen.

Lienee 16 maissa söimme hyvät ruuat - uunissa paistettua lihaa, lanttusuikaleita, parsaa, salaattia. Jälkiruuaksi M-L:n tekemää hyvää piirakkaa - VHH-sellaista.

Menimme M-L:n kanssa Valkeallelammelle, tuonne Pyhä-Häkin taakse. M-L keräili mustikoita ja vähän sieniä. Minä "kietaisin" tulet, paistelin makkaraa ja keittelin kahvia. Kahvin kanssa meillä oli sitä hyvää aikaisemmin mainittua piirakkaa. Ilma oli mitä parhain - eikä paikassakaan valittamista. Vähän erireittiä tulimme pois. Paluumatkalla kävin viemässä postiin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamaposteja nro 12.

Vietäni M-L:n kotiin menin urheilukentälle pienelle palauttelulle eilisen 10 km kilpailupuristuksen jälkeen. Kilpailu on aina kilpailu - siinä kuitenkin mennään se koko matka sellaista vauhtia, jota en pidä lenkillä. Tällä iällä tuohon palautumiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota kuin nuorempana - mutta silloinkin. Tein vain 3.2 km lenkin. Palasin kotiin 21.45.

Iltapalaa ja teetä.

Siunausta!

Ps. "Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensä eteen, hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteeti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen" (Juuda 24-25).