31.3.

Tänään meidän pahnueen nuorimmainen - siskoni Pirjo - täyttää vuosia. Sydämelliset onnittelumme vielä tässäkin sinne kotipalkisille! Toivottelee se pahnojen vanhin vaimonsa kanssa täältä salomailta.

Marja-Leena nousi minua aikaisemmin jalanviljaan - ja olivat minun noustessani juuri lähdössä, äiti M-L ja tytär T-M, helluntairukoushuoneelle valmisteluhommiin huomista lähetyslounasta varten, joka on heidän vastuullaan. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta - auringossa lämpöasteita vaikka kuinka paljon.

Aamupalaa ja kahvia. Luin Valitusvirsiä.

Denis ja Bågmanin Tuomo tulivat korjaamaan Tuomon autoa, joka jäi illalla meidän pihaan. menivät hakemaan siihen tarvittavia juttuja.

Kävin hiihtelemässä Tarvaalan ladulla 5 km. Kävin sen jälkeen kotona varmistamassa tarvitsevatko autonkorjaajat virtapiuhoja, jotka olivat autossani. Eivät. Join heidän kanssaan kahvit meillä.

Menin jatkamaan hiihtelyä samalle ladulle 15 km - 3 x 5 km. Eipä juuri sää olisi voinut hienompi olla. 

Palattuani hiihtolenkiltä söin ja join kahvia.

Tein sellaisen "lumepoistolaitteen", jolla vähän tiputtelin lumia asuntovaunukatoksen päältä. lapioin vähän pihastakin lumia. Kannoin puita takkaa varten sisään.

Luin hiukan kirjaa.

Terhi-Marja toi M-L:n kotiin rukoushuoneelta, jossa olivat huomista lähetyslounasta - venäläinen lounsa - valmistelemassa. Emilia ja Danielkin siellä olivat. Koko päivän he siellä olivat. Kotiin saavuttuaan alkoi M-L jatkaa lounaaseen liittyvien asioiden valmistelua - ja jatkoikin iltamyöhään.

Kävimme Deniksen ja danielin kanssa hiihtelemässä vielä 5 km Tarvaalan ladulla - sää kun oli niin hieno. Daniel hiihtää sellaista vauhtia, että ei tarvitse hidastella. 25 km hiihtelyä tänään.

Kävin saunassa Deniksellä. Kanssamme lauteilla oli myös Rautasen Jussi. 20.30 maissa tulin pois. Kyllpä oli iso ja kirkas täysikuu taivaalla.

Iltapalaa ja teetä. Laitoin takkaan tulen.

"Kukaan ei pystynyt päältäpäin huomaamaan, mitä sisälläni alkoi tapahtua. Kiintopisteeni alkoi muuttua - hvyin hienovaraisesti. Huonot asiat eivät vieneet voimiani, mutta en käyttänyt voimiani myöskään hyviin asioihin. Keskityin nyt täysin asioihin, jotka eivät olleet koskaan ennen tulleet mieleenikään. Numerot - kaikenlaiset numerot - olivat minulle pakkomielle. Sen sijaan että olisin mitannut menestystä sen mukaan, miten kuuliainen olin Jumalalle, mittasin onnistumisiani sen mukaan, miten paljon ihmisiä tuli kirkkoon ja miten monet tulivat toisenkin kerran.

Minua ajoivat eteenpäin ulkoiset asiat. Halusin koko sydämestäni olla hyvä pastori. Koska ihmiset antoivat enemmän sanallista palautetta kuin Jumala, heistä tuli pääasiallinen kuulijakuntani. Halusin heidän tietävän, miten kovasti tein töitä, miten paljon kannoin huolta ja miten sitoutunut olin" (Craig Groeschel, Se jokin, s. 195, Päivä Osakeyhtiö 2009.

Siunausta!

Ps. "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus" (Joh. 8:12).

30.3.

Hyvää Pääsiäistä jokaiselle tämän lukijalle!

Pitkäperjantai. Kristikunta viettää tätä päivää Jeesuksen ristinkuoleman muistopäivänä. Jeesus tuomittiin väärin perustein - mutta niin täytyi tapahtua meidän vuoksemme. Jeesus ei kuollut ristillä itsensä tähden, vaan minun ja sinun syntisyytemme, syntiemme, tähden. Hän sovitti koko maailman syntivelan Jumalan edessä, vaikka ei ollut koskaan, eikä missään kohdassa rikkonut Jumalaa vastaan. Syntimme saattoi sovittaa vain hän, joka oli synnitön, puhdas ja viaton. Siks jeesuksen täytyi kuolla. Hän oli meidän syntisten ihmisten sijaisuhri - Jumalan karitsa, joka pois otti maailman synnin. Synti vei meidät ihmiset eroon Jumalasta. Jeesuksen sovituskuoleman tähden - ja kuolleista ylösnousemisen tähden - voimme päästä yhteyteen kaikkivaltiaan Jumalan kanssa. Se ei tapahdu automaattisesti kohdallamme. Jokaisen täytyy henkilökohtaisesti ottaa pelastus vastaan ja uskoa Jeesukseen. Lahja on uskon kautta vastaanotettavissa. Jos et ole vielä näin tehnyt, niin nyt on hyvä aika - koska olet vielä elossa - tunnustaa Jumalalle syntisi ja pyytää niitä häneltä anteeksi Jeesuksen ristintyön tähden. Avaa sydämesi jeesukselle ja pyydä häntä elämääsi. Näin aloitat matkan kohti taivasta. Siellä saamme elää iankaikkisesti. Tunnusta uskosi ihmisten edessä. Pyydä apua toisilta uskovilta. Älä hylkää suurta pelastusta, jonka Jeesus verensä vuodattamisen kautta meille valmisti! Minäkin haluan auttaa sinua, jos niin haluat: juh. 040-0206858, jouko.kuusjarvi@gmail.com 

5 astetta miinuksella noustessamme - emme aikaisin, mutta ei kovin myöhäänkään. Aurinko paistoi. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Valitusvirsiä. Marja-leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin kylällä asialla.

Hiihtelin tarvaalan ladulla 10 km - 2 x 5 km. Taisi olla kaikkein parhain sää tälle keväälle. Tuuleton. Sininen taivas. Auringonpaiste. Muutama lämpöaste. Tapasin ladulla yhden miehen, jonka kanssa sain vähän jutella ja antaa hänelle Jumalalla on sinulle asiaa-vihkosen. Olisi mennyt toiselle ladulle hiihtämään, mutta tuli tälle ladulle kun siellä ei ollut latu kunnossa. Tämäkään tapaaminen ei ollut sattuma. Rukoushetkessämme rukoilimme mm. sitä, että kohtaisi ihmisiä oikealla tavalla.

Kävin kotona. M-L ei halunnut lähteä kylälle syömään. Kävin siellä syömässä kebab-salaatin.

Kotona kävin juomassa kahvia ja menin vielä hiihtämään Tarvaalan ladulle 10 km - 2 x 5 km. Sää edelleen hieno.

Kotiuduttuani käväisin hakemassa puita takkaa varten. M-L luki kirjaa. Minäkin "lujin".

Laitoin takkaan tulen.

Bågmanin Tuomo ja Tuula tulivat 18 jälkeen kylään. Juttelimme ja joimme jahvia. Rukoilimmekin yhdessä. Heidän autonsa ei lähtenyt käyntiin. Automme apuvirralla lähti. Kuitenkaan ei toiminut. Jättivät auton pihaamme. Kävin viemässä heidät kotiin.

Tänään olemme saaneet kuvia Kuusamosta, jossa Timo on perheineen ystäväperheen kanssa - paitsi Milka - laskettelu-, hiihto- ja Pääsiäisreissulla. Milenakin siellä oli suksilla. Minjan näimme ensimmäisen kerran tutti suussa. Mukavaa, siunattua, reissua Kuusamoon!

Lukekaapa ulkoministeri Timo Soinin blogista Pääsiäissaarna -otsikolla oleva blogikirjoitus. Sellaista ei - valitettavasti - kuulla monien kirkkojen saarnastuoleista(kaan).

"Napoleon Bonaparte on sanonut: "Ympärilläni on pappeja, jotka toistelevat alituiseen, ettei heidän valtakuntansa ole tästä maailmasta, mutta tarrautuvat kuitenkin kaikkeen, minkä käsiinsä saavat." Tunnetko yhtään tällaista pastoria? Sanomme, ettei seurakunnassamme  tai hengellisessä työssä ole kyse meistä. Mutta monet meistä eivät osaa mitään muuta ajatellakaan kuin omaa työtään eivätkä osaa mistään muusta puhuakaan kuin siitä. Paitsi että meidän valtakuntamme on tästä maailmasta, sen rakentaminen on myös varmasti yksi vakavimmista synneistä. Jumala, tee minusta suurisydämisempi toisia kohtaan. Tee minusta johtajana todella valtakunta-ajattelija" (Craig Groeschel, Se jokin, s. 172, Päivä Osakeyhtiö 2009).

Siunausta!

Ps. "Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi" (Joh. 3:30).

29.3.

Kiirastorstai. "Kirkkovuoden kierrossa" muistellaan tänään mm. Jeesuksen viimeistä ateriaa - pääsiäisateriaa - opetuslastensa kanssa. Siinä hetkessä Jeesus asettaa myös Ehtoollisen - leivän ja viinin muodossa - ja käskee opetuslapsiaan muistelemaan sen kautta Hänen kuolemaansa. Tämä koskee kaikkien aikojen opetuslapsia, Jeesukseen uskovia - meitäkin. Ehtoolliselle osallistuessamme emme syö ja juo syntejämme anteeksi. Ehtoollinen on tarkoitettu jokaiselle sellaiselle, joka on jo saanut syntinsä anteeksi, uskonut Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanaan ja Herranaan ja tullut näin Hänen opetuslapsekseen ja Jumalan lapseksi. Parhain tulkinta Jeesuksen lausumiin Ehtoollisen asetussanoihin löytyy Paavalin kirjeestä korinttolaisille, 1. Kor. 11:23-34. Kirje on kirjoitettu uskoville ihmisille Korinttoon. 

Yhteiseltä aterialta ja Ehtoolliselta - jota Raamattu nimittää myös Herran pöydäksi - Jeesus lähti opetuslastensa kanssa - paitsi Juudas - Getsemaneen. Siellä Jeesus pyytää opetuslapsiaan valvomaan ja rukoilemaan, sillä aikaa kun Hän menee itse vähän kauemmas rukoilemaan. Näin Hän tekee kolme kertaa, mutta palatessaan heidän luokseen tapaa heidät nukkumasta. Jumalan Sana kertoo meille, että rukoillessaan Jeesus alkaa kauhistua ja tulla tuskaan. Hänen hikensä on kuin veripisaroita. Hän rukoilee Isää, että "tämä malja" - menisi Häneltä pois, mutta älköön tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun. Raamattu kertoo, että siellä Getsemanen puutarhassa Juudaksen  - kavaltajan - paikalle opastamat kiinniottajat vangitsevat Jeesuksen ja vievät Hänet ylimmäisen papin eteen. Tilanteet kehittyvät niin, että Pietari kieltää Jeesuksen - oikein vannoo, että ei edes tunne sitä miestä.

Jeesus kulki Via Dolorosansa - kärsimyksen ja tuskien tiensä - loppuun asti sinun ja minun syntieni tähden. 

Tänä aamuna tuli vuolijalle "kipakka lähtö" sängystä. Laitoin illalla kellon soimaan mielestäni niinkuin pitikin - 6.50. En kuitenkaan herännyt puhelinherätykseen, vaan Marja-leenan herätykseen, kun hän sanoi: klo on 7.44. sinun pitää mennä nopeasti Danielia viemään kouluun. Eihän siinä kauan "nokka tohise" kun vaatteet on päällä ja autonnokka oikeaan suuntaan. Klo 7.55. olimme jo koulun pihassa - eli hyvin kerettiin. Samalla reissulla kävin viemässä deniksen ja Rautasen Jussin Kalmariin korjaamaan deniksen auton loppuun. Samantien ajelin kotiin. Välähtikin sitten päähäni syy, miksi en herännyt puhelinherätykseen - se oli vielä talviajassa. 

Pakkasta oli noustessani yli 16 astetta. Selkeää. Aurinkoistakin.

Palattuani kotiin Kalmarin keikalta, söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Valitusvirsiä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin hiihtelemässä Tarvaalan ladulla - perinteistä luistelusauvoilla - 20 km - 4 x 5 km. Aurinko kuumotti pilven takaa, mutta myös paistoi paremminkin. Lopussa tuuli jo tuiversi lunta hangen pinnalta. Pakkasta kolmisen astetta. Tänään menin 2200 km "paalun" ohi - 2219.4 km näille lumille. Lumisen Jumalan luonnon keskellä oli hyvä olla rukouksen hengessä.

Palattuani hiihtolenkiltä kotiin oli M-L leipomapuuhissa - jota jo teki lähtiessänikin. Oli leiponut rahkapullia, joissa keskellä persikkahilloa ja myös sellaisia venäläisiä - tai karjalaisia - puolikuun muotoisia, joissa oli sisällä riisiä ja toisissa perunaa. Nimeä en nyt uskalla tähän laittaa, kun en muista ihan varmasti. kahvin kanssa hiihtolenkin jälkeen molemmat maistuivat - sekä pullat, että ne puolikuun muotoiset.

Lueskelin vähän kirjaa. Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel kävivät. Joimme kahvit vastaleivottujen rahkapullien - piirakoiden - kanssa. Siinä Danielin kanssa sovittiin, että lähdemme tänä iltana tulille, jos kuu näkyy.

19:ksi menimme M-L:n kanssa Kiirastorstain Ehtoollisen viettoon helluntairukoushuoneelle. mennessä haimme Salmen mukaan. Ann-Niina Turunen johteli illan. Musiikista vastasi Sonja Lampinen. Aluksi hän lauloi oman laulunsa, joka oli hyvä, koskettava, laulu. Ihmettelen, jos emme kuule vielä enemmänkin - äänitteilläkin - Sonjan kaunista lauluääntä ja näitä lauluja.Jumala antanut hänelle monenlaisia lahjoja. Saarnan piti Mika Turunen. Osallistuimme Ehtoollisen viettoon. Lopussa oli rukouspalvelua. Istuessani penkissä "silmieni eteen tuli" kenkiä, joissa oli nauhat auki - ne olivat helposti jalkaan laitettavan näköisiä. Sitten tuli mieleen  Raamatun paikka Roomalaiskirjeestä: Kuinka suloiset ovat niiden jala, jotka hyvää sanomaa julistavat. Myös alttiuden kengät Efesolaiskirjeestä. Kävin yksinkertaisesti kertomassa sen kaikille, koska se oli Pyhän Hengen antama asia.

Vietyämme Salmen kotiin tulimme mekin kotiin. Koska Danielin ja minun yhteinen merkkimme toteutui - eli taivaalla loisteli kuu - otin "nokipannurepun" esille ja lisäilin sinne jotain suuhunpantavaa. Ajelin ottamaan Danielin kyytiin. Siellä mies jo odotteli reppuineen, jossa olivat tarpeelliset tykötarpeet. Suksetkin Danielilla olivat jo käsillä - meinäsimme nimittäin ottaa ne mukaan alkuperäisen suunnitelman mukaan. Olisimme hiihtäneet yhdelle Tarvaalan laavulle lyhyen matkan. Emme kuitenkaan ottaneet suksia mukaan. Ajoimme autolla sopivaan paikkaan ja siitä kävelimme laavulle. Taivaalla paisteli miltei pyöreäksi kasvanut kuu. Tähdetkin näkyivät. Nelisen astetta pakkasta. Tyyntä. 21 jälkeen lähdimme laavulle.

Teimme ensin kunnon tulet. Sitten kahvi kiehumaan vartaaseen. Äiti oli ostanut Danielin mukaan myös hyvää palvikylkeä, joka pian tirisi tikunnokassa. Molemmilla oli makkaraakin. Danielillakin kahvipannu ja nahkainen kahvipussi mukana. Keitimme nyt minun "mustalla kahvikanalla". Kaakaotakin Danielilla oli termoksessa. Se on hyvä kun oppii ottamaan mukaan mitä repussa pitää olla. Kuu paistoi suoraan laavun suulle. Varjot näkyivät selvästi, senverran kirkas oli kuutamo. Mukava atmosfääri - ja mukava tyttären pojan kanssa istuskella tulilla ja nautiskella hyviä antimia. Vähän siinä muistelimme myös Jeesuksen viimeistä iltaa opetuslastensa kanssa ja Getsemanen tapahtumia - ristiinnaulitsemistakin.

Eihän me nyt niin kovin kauan olleet laavulla, mutta mukava oli kuiten käydä.

Palattuani kotiin laitoin tulen vielä takkaan. Iltapala ei enää kotona tarvinnut syödä.

"Näyttää siltä, että viisastumme helpommin epäonnistumisten kuin onnistumistemme avulla. Ajattelemme aina, että epäonnistuminen on onnistumisen vastakohta, mutta ei se ole. Onnistuminen on usein nimenomaan epäonnistumisen kääntöpuolella" (Leo F. Buscalia).

Siunausta!

Ps."Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta" (Matt. 10:31).

28.3.

Noustessamme 5.3 astetta miinuksella. Vähän oli harmaata. Ohuen kerroksen oli satanut lunta. Aurinko kyllä kuumotteli pilven läpi. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/teetä. Pian alkoi aurinko näkymään siniseltä taivaalta. Luin Valitusvirsiä - sellainenkin kirja kun löytyy Raamatusta. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävimme M-L:n kanssa kylällä asioilla - hän kaupassa, minä tankkaamassa autoa, viemässä kirjeen postiin ja ostamassa patterin verensokerimittariin.

Tuotuamme tavarat kotiin kävimme hakemassa Danielin koulusta. veimme hänet kotiin, jossa sisko-Emilia oli kipeänä.

Söimme - myös kahvia.

Kävin hiihtämässä Tarvaalan ladulla 20 km - 4 x 5 km - perinteisen suksilla ja luistelusauvoilla. Olikin nopeassa tempossa vaihtuvaa säätä. Välillä sininen taivas ja auringonpaiste, välillä sää muuttui lumisateeksi, joka tuli jonkinaikaa alas hitaina pumpulimaisina hahtuvina, jonkinajan kuluttua pienempinä hiutaleina ja kohta pieninä rakeina. Mennessäni oli n. 2 astetta miinuksella, palatessani 1 asteen.

Kahvia.

19:ksi menimme M-L:n kanssa Pylkönmäen kirkkoon Pekka Simojoen konserttiin.

Palattuamme Pylkönmäeltä laitoin tulen takkaan. Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Tänään tuli Timolta kuva Milenasta, joka oli hänen kanssaan kalassa järven jäällä. Siinäpä tyttö oppii nekin hommat jo pienenä. Pialta tuli kuva iloisennäköisestä pikkusiskosta - Minjasta.

"Aseta Jumala etusijalle

Jumala, Pyhä Henki, haluaa meidän ymmärtävän selkeästi, että me olemme Jumalan sanansaattajia täällä alhaalla edistääksemme Hänen suunnitelmiaan. Voimme sallia luonnollisen mielemme syrjäyttää hänet valtaistuimelta, mutta jos sen teemme, emme pääse käsiksi niihin aarteisiin, jotka Jumala meille on varannut. Jumalan Sanan on saatava etusija. Se ei saa olla toisella sijalla. Jos me epäilemme Jumalan Sanaa, olemme siitä hetkestä alkaen lakanneet menestymästä ja olemasta aktiivisia hengellisesti. Jumalan Sanaa ei tule ainoastaan katsella ja lukea, vaan vastaanottaa Jumalan Sanana, joka antaa meille elämän" (Smith Wigglesworth, Pyhän Hengen voitelu, s. 50, Kristillinen Kirja- ja Musiikki Kustannus 2004).

Siunausta!

Ps. "Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on" (1. Joh. 2:15).

27.3.

5.6 astetta pakkasta noustessamme - auringossa. Selkeä ilma. Aamupalaa ja kahvia. Luin jeremian kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

11:ksi menin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 6 henkeä. Mennessäni vein Rintamaposteja postiin.

Kävin hiihtelemässä Tarvaalan ladulla 20 km - 4 x 5 km - vapaantyylin suksilla latua pitkin tasatyönnöillä ilman potkuja. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja hanget hohtivat. Passasi. Puolenkymmentä astetta pakkasella. Lopussa alle. 

Söimme uunissa paistettua lohta, uunissa kypsytettyjen lanttusuikaleiden ja salaatin kanssa. Kahvia päälle. 

Kävimme vielä M-L:n kanssa hiihtelemässä Tarvaalan ladulla 5 km perinteistä. Edelleen aurinkoinen sää jatkui.

18:ksi ajelin Konttimäkeen. Paajalalle, Häkkilän-Peltokylän-Kohmun yhteiskristillisen rukouspiirin iltaan - 13 henkeä. Aluksi saimme hyvät kahvitarjoilut, sitten rukoilimme, lauloimme useampaan otteeseen, luimme Apostolien teoista luvun, jonka pohjalta keskustelimme.

Kotiin palattuani hain puut ja laitoin tulen takkaan. Taivaalla loisti suureneva kirkas kuu yli puolikkaana. Oli myös pizzaa odottamassa syöjää. Se maistuikin salaatin ja teen kanssa. 

"Lopuksi: olen alkanut nähdä eron "herätyksen" ja "heräämisen" välillä. Herätystä tarvitaan, kun jokin, mikä oli kerran elossa, on kuollut ja tarvitsee nyt sitä, että se herää jälleen eloon. Herätystä tarvitsevat kulttuurit, joissa joskus vaikutti Jumalan valtakunnan synnyttämä muutos ja joissa oli raamatullinen perintö mutta jotka ovat nyt kadottaneet tai ovat kadottamaisillaan tuon elinvoimaisuuden ja uskon. Meidän kuuluisi esimerkiksi rukoilla Euroopan ja Amerikan puolesta ja tehdä työtä niissä syttyvän herätyksen hyväksi. Ne kansat, joihin Jumalan valtakunnan kulttuuri ei ole koskaan laajalti vaikuttanut ja joilla ei ole koskaan ollut yhteiskunnassaan raamatullista perustaa, tarvitsevat heräämistä. Japani, kiina, Intia, Brasilia ja Nigeria ovat esimerkkejä tällaisista kansoista. Herätys ja herääminen edellyttävät hyvin erilaisia hengellisiä strategioita ja menetelmiä" (Peter Tsukahira, Valtakunnan kulttuuri, paluu alkuperäiseen, s. 163, 164, Päivä Osakeyhtiö 2017).

Siunausta!

Ps. "Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee lain rikkomista" (1. Joh. 3:4).

26.3.

Maanantaista kehittyi kaunis keväisennäköinen päivä. 6.2 pakkasella - auringossa -noustessamme - minä myöhäisemmin. On sitä varmaan ollut pakkasta aika paljon aikaisemmin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Jeremian kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävimme M-L:n kanssa kylällä. Ensin hän kävi kauppa-asioilla. Sitten menimme Halpa-Halliin syömään. Piti myöskin ostaa paperitarvikkeita sieltä.

Kotiuduttuamme lähdin käymään hiihtelemässä tarvaalan ladulla. 6 astetta pakkasella mennessäni. Sininen taivas. Aurinko paistoi. Hanget hohtelivat. Aukeilla tuuleskeli. Hiihtelin 3 x 5 km. Miltei pari kierrosta menin suurimman osan luistelutyylillä - vaikka perinteiset alla olivatkin, sillä latu-uralle oli vedetty vasta pohjat. Vaikka se aika kapea Tarvaalan ladulla onkin, saattoi siinä luistella. Sauvat kuitenkin olivat luistelusauvat. Ladunvetäjä olikin hommissa ja tuli vastaani. Siinä juteltiin tovi. Kävin hakemassa M-L:n kotoa hiihtämään. Niin kiersimme neljännen kierroksen hänen kanssaan. Taivaan reunoilla näkyi hieman valkoisia pumpulipilviä, mutta nekin kaikkosivat ja taivas oli vain sininen kokonaan.

Palattuamme kotiin laitoin takkaan tulen.

Laittelin Rintamaposteja kuoriin, niille, joille se menee postin kautta. Osa menee kädestä käteen. Sunnuntainakin oli sellainen tilaisuus, jossa sain niitä antaa. Huomenna tulee myös sellainen mahdollisuus. Osan voi myös aina tiputtaa itse suoraan postilaatikkoon. Koen tämän kuitenkin kuukausittaisena palvelutehtävänä, jonka olen saanut Jumalalta. Haluan hoitaa sitä parhaalla mahdollisella tavalla, koska se liittyy tämänhetkiseen toimenkuvaani.

Iltapalaa ja teetä.

"...meidän kaikkien kuuluisi rukoilla ja tehdä työtä Jumalan valtakunnan ennalleen asettamiseksi, kutsuttiinpa meidät mihin maahan tai kulttuuriin tahansa. Emme toki saa kaikkea täydellisesti kuntoon ennen Jeesuksen takaisintuloa. Mikään ei ole koskaan täydellistä ennen kuin hän hallitsee maan päällä! Mutta meidän, hänen palvelijoidensa, kuuluu sillä välin olla Isämme asioilla. Myönteiset muutokset minkä tahansa kansan kulttuurissa voivat vaikuttaa voimallisesti kokonaiseen nuorten sukupolveen ja jättää pysyvän hengellisen perinnön. Jumalan valtakunnan kulttuurin vakiinnuttaminen kansamme keskelle on meille uskoville työmme "piirustukset" samalla kun kuningaskunnan Hengen laki on kirjoitettu sydämiimme ja samalla kun se määrittelee luonteemme ja käytöksemme pyhänä morsiamena, jossa ei ole tahraa, ryppyä eikä virhettä. Meidän on välttämätöntä pysyä linjassa kuningaskunnan kahden tavoitteen kanssa, kun etsimme tietämme meitä kaikkia tulevina vuosina kohtaavien vaikeiden ja myrskyisten aikojen läpi" (Peter Tsukahira, Valtakunnan kulttuuri, paluu alkuperäiseen, s. 163, Päivä Osakeyhtiö 2017).

Siunausta!

Ps. "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!" (Matt. 4:17).

25.3.

Kellojenkääntövuorokausi - ja kesäänpäinhän sitä aina käännettään. 2.2 astetta pakkasella noustessamme. Harmaata. Lunta satanut. Aamupalaa ja kahvia.

10 aikaan haimme Salmen ja menimme helluntairukoushuoneen alakertaan rukoushetkeen - 5 rukoilijaa. 

11 alkoi tilaisuus yläkerrassa. Tarmo Moisio johti. Hän ja Jussi Rautanen olivat musiikissa - ts. laulattivat yhteislauluja Hoosiannasta alkaen. Mika Turunen piti saarnan. Tilaisuuden aikana hän vaimonsa Ann-Niinan kanssa kertoivat, että Jumala on johdattamassa tätä pidettyä pastoripariskuntaa pois Saarijärveltä. Aina on tärkeintä olla Jumalan johdatuksessa.

Tilaisuuden jälkeen oli alakerrassa kahvitarjoilu.

Syötyäni menin hiihtelemään perinteistä Tarvaalan ladulle 10 km  - 2 x 5 km. Ensimmäisellä kierroksella aukaisin ladun, sillä lunta oli tullut aikalailla - ja tuli koko ajan. N. 4 astetta pakkasella.

Daniel kävi samaa koulua käyvän pojan kanssa meilläkin virpomassa. Emiliakin oli kavereidensa kanssa samassa hommassa jossain päin Tarvaalaa.

Kävin välillä kotona juomassa kahvit - ja seuraamassa naisten ampumahiihdon mc:n viimeisen kilpailun. Siinä ratkaistiin cupin voitto. Äärimmäisen jännittävä kilpailu - ja Kaisahan sen voitti.

Kävin vielä hiihtelemässä avaamallani ladulla tarvaalassa 10 km - 2 x 5 km.  Nyt ei satanut, eikä tuullut. Selkeääkin oli. Auringonlaskukin näkyi. Pakkanen vähän kiristyi - n. 7 astetta. 

Kävin paluumatkalla hiihtämästä "Terheillä". Emilia virpoi minut heidän eteisessään. Annoin molemmille virpojille - Emilialle ja Danielille - vitoset. Denis sanoi, että haluanko mennä saunaan, että he juuri kävivät. Danielin kanssa kävimme oikein kunnon löylyissä pariin otteeseen. 

Selvittyäni kotiin laitoin tulen takkaan. Taivaalla oli puolikas, kirkas, kuu. Mukavantuntuinen sää. Olisi mukava vaikka jossain laavulla istuskella tulilla.

M-L oli keittänyt mannapuuroa. Seoli hyvää karppisokerin ja kanelin kanssa.

"Seurakunta on Kristuksen ruumis. Sen palvonta lähtee sydämestä ja ilmaisee kaipausta päästä Jumalan läsnäoloon. Vain yksinkertaisuus vie meidät sinne......

Kuinka sydämeni kaipaakaan syvää Jumalan näkyä. Maailma ei voi sitä antaa. Sitä paikkaa, jossa voimme nähdä Herran..." (Smith Swigglesworth, Pyhän Hengen voitelu, s. 219, Kristillinen Kirja- ja Musiikki Kustannus 2004).

Siunausta!

Ps. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni" (Gal. 2:19-20).

24.3.

Lauantai. N. 7 astetta pakkasella 7 aikaan. Harmaata. Satoi hieman lunta, joka loppui pian. Aamupalaa ja kahvia.

7.45:ksi menin hiihtelemään Kusiaismäkeen luistelusuksilla. Aluksi oli ajamaton latu ja baana, mutta pian ilmestyi latukone, joka veteli verekset baanat ja ladut. 11.2 km hiihdin. mennessä 6 astetta, palatessa 3. 

Luin Jeremian kirjaa.

10:ksi menimme Marja-leenan kanssa Majakalle Avaimia arjen evankeliointiin -koulutustapahtumaan. Mika Turunen opetti. Erinomainen kokonaisuus - kesti klo 14:ään. Kahvia ja kastettavia pienillä välitauoilla - myös "bölsareita".

Paluumatkalla M-L kävi kaupassa. 

Laitoin takkaan tulen. M-L teki pizzaa. Ennen 16 meille saapuivat Timo, Pia, Milena, Minja, Milka ja hänen koulukaverinsa, sekä Pian äiti. Vähän myöhemmin Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel. Vietimme Timon 39 v-synttäreitä. Siksipä sitä pizzaa M-L valmisti. Oli myös täytekakku, ym. kastettavaa. Kävimme Timon ja deniksen kanssa myös saunan löylyissä. Rukoilimme yhdessä ennenkuin "porukat" lähtivät pois.

"Rakkaat ystävät, jos aiotte edistyä jumalallisessa elämässä, teillä on oltava todellinen perustus, eikä sellaista saada ilman uskoa. Jos seisotte Kalliolla, mitkään voimat eivät voi horjuttaa teitä, ettekä te voi löytää Jumalan Sanan ulkopuolelta sellaista perustusta. kaikki muu on hiekkaa. Jos rakennatte jonkun muun kuin Jumalan Sanan varaan - kuvitelmien, mielialojen, tunteiden tai iloa tuottavien asioiden varaan - se ei merkitse mitään. Teillä on oltava perustus, ja perustuksen on oltava Jumalan Sana" (Smith Wigglesworth, Pyhän Hengen voitelu, s. 64, Kristillinen Kirja- ja Musiikki Kustannus 2004).

Siunausta!

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä" (Hebr. 11:1-3).

23.3.

Tämä aamu oli sitten taas pitkäännukkumisen aamu. Noustessani oli auringossa plussalla 2.4 astetta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Jeremian kirjaa.

Denis ja Daniel käväisivät hakemassa halkaisukirveen, kun Denikseltä oli rikkoutunut oman kirveen varsi. Halkoi pihaltaan kaatamiaan puita. Joimme kahvia ja kuka mitäkin.

Kävimme syömässä Marja-Leenan kanssa lounaan Halpa-Hallin noutopöydästä. Samalla reissulla kaupassa.

Kävin hiihtelemässä luistelusuksilla Kusiaismäessä 21 km. Sellaista ei kovin nopeaa hiihtoa - no, alle 2 h kuitenkin. Tänään jäi taakse 2100 km "kilometripylväs" - 2103.2 km näille lumille. Mennessäni hiihtämään n. 3 astetta miinuksella, palatessani 5. Aivan pilvetön sininen taivas ja auringonpaiste.

Palattuani hiihtolenkiltä kirjoitin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamapostin nro 18. Lähettelin sen s-postilla niille, joille se menee sillä tavalla. 

Kävin Rantalan Jussin kanssa monistelemassa kyläiltajulisteen/kutsun, Saarijärven kylien kutsu-infon ja Rintamapostin - kaksi viimeksimainittua niille, joille se menee postin kautta, kädestä käteen, tai postilaatikkon vietynä.

Kun tulin kotiin laitoin takkaan tulen. 

Iltapalaa ja teetä.

Tuli katsotuksi naisten mc-ampumahiihdon pikakisaa, Venäjältä.

"Evankelistan (Smith Wigglesworth) 12 maaliskuuta 1947 tapahtuneen kuoleman jälkeen lähetyssaarnaaja James Salter kirjoitti appensa kunnianosoitukseksi: "Kun hän alkoi palvella ja rukoilla sairaiden puolesta, monet hänen vanhoista ystävistään pilkkasivat häntä julkisesti, mutta vuosien vieriessä hän kykeni kasaamaan tulisia hiiliä heidän päänsä päälle rukoilemalla heidän terveytensä puolesta. Monet, jotka olivat pilkanneet ja ivanneet häntä julkisesti, etsiytyivät hänen luokseen salaa ja yöaikaan saadakseen vanhurskaan miehen hartaan rukouksen siunauksen osakseen.

Salter lisäsi, että jokainen postilähetys toi todistuksia ihmisiltä, jotka olivat lukeneet kirjan Kasvava usko. "Kaikissa maissa sen yksinkertainen ja riittävä sanoma "usko ainoastaan" oli liittänyt kymmeniä tuhansia ihmisiä yhteen elävän, pelastava, parantavan Herran Jeesuksen kanssa." (Sithh Wiggleseorth, Pyhän Hengen voitelu, s. 138, 139, Kristillinen Kirja- ja Musiikki Kustannus, Pietarsaari 2004).

Siunausta!

Ps. "Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä" (Gal. 4:19).

22.3.

Sydämelliset syntymäpäiväonnittelut meijjän Timolle - Timo Kuusjärvelle!

Nousin ennen 7. 14.5 astetta pakkasella. harmaata. Valmistauduin viemään Emilian ja Danielin kouluun, mutta Terhi-Marjalta tuli viesti, että eivät ole menossa tänään kouluun.

Söin aamupalaa ja join kahvia. Lueskelin kirjaa. 

Denis pyysi kanssaan hakemaan - hänellä kun ei ole nyt auto käytössä - verkkoa puita varten Hankkijasta. Oli eilen kaatanut jonkun puun pihasta ja tekee niistä polttopuita.

Palattuani piti vielä jotakin syödä ja kahvia juoda.

Luin Jeremian kirjaa. ;arja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kirjoittelin Saarijärven kylien kutsu-infon edellisestä ja seuraavasta kyläillasta. Tein myöskutsun/julisteen seuraavaa kyläiltaa varten. Lähettelin nuo molemmat s-postilla niille, joille ne menevät s-postina. Julisteen/kutsun laitan tämän jutun loppuun.

Söimme. M-L leipoi tänäänkin ruisleipää.

Kävin hiihtelemässä Kusiaismäessä 21 km. Satoi lunta - välillä sakeastikin. Tuuli - välillä kovastikin. Mennessäni 1 aste lämmintä, palatessani 1 aste pakkasella. 

Kävin Bågmanin Tuomolla laitattamassa pohjapaerafiinia luistelusuksiin. Siinä sitten muutakin voidetta tuli pohjiin. Ollut aiemmin jo puhetta asiasta. Nyt oli Tuomo soitellut hiihtreissuni aikana.

Laitoin takkaan tulen.

"Anna minulle sata saarnaajaa, jotka eivät pelkää muuta kuin syntiä eivätkä kaipaa muuta kuin Jumalaa, enkä välitä rahtuakaan siitä, ovatko he pappeja vai maallikkoja, koska he ravisuttavat helvetin portteja ja perustavat taivaan valtakunnan maan päälle. Jumala vastaa rukoukseen" (John Wesley).

Siunausta!

Ps. "Emmekä tiedä, mitä meidän pitäisi tehdä. Sinuun meidän silmämme katsovat" (2. Aikak. 20:12).

21.3.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut Paajalan Pentille, Toikkasen Pentille, Lahtelan Pentille ja kaikiil muilkii Pentiil, täältä meiljjän suunnalta!

Ennen 7 nousin. Pakkasta oli 14.8 astetta. Taivas oli harmaa - paitsi auringonnousun puolella oli kellertävä ruskotuskaistale. Aurinkohan oli jo noussut. Ohuen kerroksen oli antanut lunta - mutta myöskin tuisku pöllytellyt.

Söin aamupalaa ja join kahvia. Kävin viemässä Emilian kouluun. Daniel vähän kippeenä ja jäi kotiin.

Palattuani koulureissulta join vielä kahvia ja tietenkin sitä tuli muutakin suuhunsa laitettua. 

Luin Jeremian kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Silleinhän se vanhusten - tai eihän M-L vielä muutaman kuukauden alle seitenkymppisenä vanhus ole - elämä etenee.

Kävin hiihtelemässä Tarvaalan ladulla 20 km - 4 x 5 km. Pakkasta 8 astetta mennessäni. Tuuli oli aika viiltävä. Tuisku ja lumisade lensivät vaakasuoraan. Latu oli aukeilla tasaisena. Jälki hävisi nopeasti. Kinosti. Välillä tuuli sieppasi lunta pyörittäen sitä hauskasti. Ihan mukava suomalaisen sään ja suomalaisen miehen hiihtoilma suomalaisessa luonnossa. Palatessa ei ollut niin paljon pakkasta.

Söimme. 

Juuri kun M-L oli laittamassa kutsua Terhi-Marjalle, Denikselle, Emilialle ja Danielille, tulla maistelemaan hänen tekemäänsä uudentyylistä täytekakkua, hurauttivatkin he pihaan. Siinä sitten sitä porukalla maistelimme kahvin kanssa - lapset ei kylläkään sitä kahvia. Olihan se hyvää. Minun ei sitä tietenkään olisi pitänyt maistella, mutta tuli kuitenkin. Verensokeri oli hiihtelyn jälkeen 4.7, mutta mitenhän sitten kakun syönnin jälkeen.

Luin vähän kirjaa ja torkuin sohvalla.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Avoimen taivaan alla-rukousiltaan, joka pidettiin alakerrassa. Kahvia. Aholan timon alustus. keskustelua aiheesta. Hyvä aihe ja hyvä keskustelu. Rukousta keskusteluryhmissä kunkin henkilökohtaisten rukousaiheiden puolesta. 20 henkeä.

Tultuani kotiin leijailivat meidän huushollissa jälleen ruisleivän kodikkaat tuoksut, sillä M-L otti juuri uunista pois leipiä, jotka oli tehty vähän eri "resetillä". 

Iltapalaa ja teetä - ja tietenkin siivu sitä uutta ruisleipää. Oli hyvää.

"Myös Martin Niemöller oli protestanttinen pastori natsi-saksassa. Hän vietti seitsemän vuotta keskitysleirillä vastustettuaan Hitlerin kirkkoihin kohdistamaa vallankäyttöä. Sodan jälkeen hän puhui siitä, ettei ollut onnistunut saksalaisena kristittynä vastustamaan sitä, minkä tiesi pahuudeksi. Seuraavassa on yksi muunnos kuuluisasta runosta, joka on pantu hänen nimiinsä:

Kun natsit tulivat hakemaan kommunisteja,

olin vaiti -

koska en ollut kommunisti.

Kun he panivat sosiaalidemokraatteja vankilaan,

olin vaiti - 

koska en ollut sosiaalidemokraatti.

Kun he tulivat hakemaan ammattiyhdistyksen väkeä,

olin vaiti -

koska en kuulunut ammattiyhdistykseen.

Kun he tulivat hakemaan juutalaisia,

olin vaiti -

koska en ollut juutalainen.

Kun he tulivat hakemaan minua -

ei jäljellä ollut ketään, joka olisi puhunut puolestani".

(Peter Tsukahira, Valtakunnan kulttuuri. Paluu alkuperäiseen. s. 90, 91, Päivä Osakeyhtiä 2017).

Siunausta!

Ps. "Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa" (Fil. 4:13).

20.3.

Vielähän sitä ehtii - nimittäin lähettää tässäkin sydämellisiä syntymäpäiväonnitteluja siskon miehelle, Hokkasen Karille ja heidän pojalleen, Matille! Vähän meni pitkäksi, mutta saman kuun puolella kuitennii.

6.55 oli pakkasella 5.5 astetta. Taivas harmaa - ei aurinko kuumoitellut. Tuuleskeli. Luntakin viskeli - taivaalta. Söin aamupalaa ja join kahvia. 

Kävin viemässä Danielin ja Emilian kouluun. Kahvia ja aamupalaa lisää.

Luin jeremian kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Menin käymään kylällä. Ensin kaupassa ja sitten sieltä Päivärukoushetkeen helluntairukoushuoneelle - 6 henkeä.

M-L oli laittanut hyvää ruokaa. Syötyäni hain Emilian koulusta meille.

Kävin hiihtelemässä Tarvaalan ladulla 20 km - 5 x 5 km. Sain avata ladun. Tuuleskeli aikalailla. mennessäni 6 astetta pakkasella. Aurinko paistoi aivan siniseltä taivaalta. 

Laitoin hiihtämästä palattuani takkaan tulen. M-l oli leiponut ruisleipää - tuoksut olivat hyvät kun pirttiin astuin.

Luin hiukan kirjaa. Emilia ja daniel tulivat potkureillaan - olivat olleet keräämässä  oksia virpomista varten. Emilia oli hangessa kastunut pahanpäiväisesti. Meillä vaihdettiin vähän vaatteita. Takan ääressä oli hyvä lämmitellä. Kävin viemässä heidät kotiin. Kuun sirppi näkyi selkeällä taivaalla.

Iltapalaa ja teetä. M-L teki kakkua vähän erilaisella tavalla.

Pakkanen kiristyi nopeaan tahtiin.

"Anna meidän kurkottaa mielemme kohti taivasta, se on meidän toiveemme. Tahdomme syventyä ja upottautua hengelliseen elämään. Kuka tahansa, jolla on innoituksen palo sydämessään, ei pelkää mitään, ei ihmistä eikä villieläintä. Jumalan tulella aseistautuneena hän ei pelkää ansoja, koska hän tietää, että vaarat väistyvät kun niitä lähestyy. Jumalan tulta ei voi kukaan vastustaa tai kestää, sillä se kuluttaa kaiken" (Eräs vanhoista kirkkoisistä).

Siunausta!

Ps. "Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!" (Mark. 10:46).

19.3.

Mainiota maanantaita - ja hyvää Ystävänpäivää!😊 Nousin ennen 7. Pakkasella 3.9 astetta. Aurinko oli jo noussut ja kuulteli ohuen harmaan takaa - kohta jo näkyi ilman pilvikerrosta. Vähän harmaa taivas, mutta harmaus vähentyi. Söin aamupalaa ja join kahvia.

Käväisin viemässä Emilian ja Danielin kouluun - Emilialla sukset mukana.

Palattuani koululta ottelin vielä kahvia ja sen kanssa jotakin suuhunpantavaa.

Marja-leena kävi 9 jälkeen hammashoitolassa - on "juilinut" hammasta pari päivää. Luin Jeremian kirjaa.

M-L:n tultua kylältä luki hän kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

12 hain Emilian suksineen koulusta meille.

Syötyäni kävin noutamassa Danielin 13 koulusta meille - sellaisia vaarin hommiahan sitä.

Menin hiihtelemään Tarvaalan ladulle. 20 km tuli sivakoiduksi "pertsaa" - 4 x 5 km. M-L hiihteli järven yli mukaan ollessani kolmannella kierroksella. Hänen kanssaan sitten hiihtelimme yhdessä puolitoistakierrosta. M-L:llekin tuli liki 10 km.mennessäni oli 1 aste plussalla, palatessamme 1 aste miinuksella. Sininen taivas, jolla vaaleahkoja pilviä. Aurinko paistoi oikein lämpimästi sellaisissa kohdissa, missä ei tuullut. Aukeilla kävi tuuli. Passaahan sitä niin hienossa säässä suksitella.

Palailtuamme hiihtämästä hain puut ja laitoin takkaan tulen. Lämmittelin mikrossa vanhaa kahvia.

Iltapalaa ja sitä vanhaa kahvia. Kyllä sekin maistuu.

On ollut rukousaiheena seuraava kyläilta. Jotain konkreettista sen eteen tänään jo teinkin. On ollut Saarijärvi rukoilee ilta, sekä nuo syntymäpäivät, niin olen rauhoittanut aikaa niille. Nyt taas suunnataan katsetta enemmän kylille. 

"Kristus usko

Jumalan pelastavan työn tunnusmerkki ja ydin on risti, siis kärsimys ja kuolema. Nuo kolme sanaa kuulostavat oudoilta meidän ajassamme, jossa kristillisessä julistuksessakin vältellään ihmisen synnin, viimeisen tuomion, kärsimyksen ja muun sellaisen käsittelemistä - ja tilalle on tarjolla pinnallisuutta, viihtymistä, hauskuutta, helpolla pääsemistä, jne. Ennen kuin sanoma Kristuksen sovitustyöstä ristillä lähti evankeliumina leviämään Lähi-idästä maailmaan, ihmiskunnan mielikuvituksen tuottamien uskontojen joukossa ei ollut sellaista, jiossa ristiinnaulittua ihmistä olisi palvottu Jumalana. Pilkka, kärsimys ja kuolema saattoi kohdistua ihmisiin, mutta ei ihmisten kuvaamiin jumaliin. Evankeliumi sisälsi niin paljon vastenmielisiä asioita, ettei kenenkään mieleen tullut tehdä sellaisista ikävistä ja kartettavista asioista minkään uskonnon ydintä" (Rovasti per-Olof Malk, Kristus-usko, mielikuvitususkonnot ja Jumalan työ maailmassa, s.14, Shalom, nro 3/2018, Israelin Ystävät ry, Shalom-kustannus Oy).

Siunausta!

Ps. "Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista" (1. Kor. 15:20).

18.3.

Sunnuntai. Miinuksella 2.3 astetta noustessani. Harmaa taivas. Aurinko kuumotti pilven takaa. Aamupalaa ja kahvia. Luin Jeremian kirjaa.

10 maissa haimme Marja-Leenan kanssa Salmen ja menimme helluntairukoushuoneelle rukoushetkeen alakertaan - 10 rukoilijaa.

11 alkoi tilaisuus yläkerrassa. Se oli teemaltaan perhettä käsittelevä. Jukka Oittinen johteli. Ilontuojat-lapsikuoro lauloi - Emiliakin siinä mukana. Lyhyen saarnan piti lapsityöntekijämme, Sven. Emilia oli siinä hänen avustajanaan. Hyvin meni molemmilta. Loppupuolella oli kaksi puheenvuoroa - toisen piti Denis ja Toisen Sirja Oittinen. Olivat erinomaisia puheenvuoroja. Tulee mieleen - ja on tullut mieleen - että olisikohan Jumala tarkoittanut Sirja ja Jukka Oittisen kokoaikaiseen Jumalan valtakunnan työhön? Viisaat järki-ihmiset sanonevat tähän, että kyllähän sitä voi oman työnsä ohessakin tehdä sitä Jumalan valtakunnan työtä. Kenties myös, että tarvitaanhan sitä rahaakin - niitä jotka uhraavat - Jumalan valtakunnan työssä. Molemmat totta. Siksipä oikeaksi vaihtoehdoksi jää Jumalan johdatus. Tapani Mäkinen todisti ihan lopuksi parantumisestaan, kun kaksi vanhimmistoveljeä oli rukoillut hänen puolestaan ja voidelleet öljyllä. Tilaisuus kokonaisuutena oli erinomainen. kokouksen jälkeen nautimme alakerrassa hyvät kahvit.

Palattuamme kotiin söimme.

Kävin hiihtelemässä Tarvaalan ladulla 25 km - 5 x 5 km. Deniskin kävi toisella lenkillä. Tuuleskeli sen verran, että lennätti lunta pitkin hangen pintaa aukeilla paikoilla. Laittoi ladun tasaiseksi niillä kohdilla. Metsässä oli latu täynnä - "ruskeenaan" - kuivettuneita kuusenneulasia. Se hankaloitti menoa. Toisaalta, minulle kyllä sopivat kaikenlaiset olosuhteet - sen kun vain hiihtelen. Tänään rikkoutui - ihan erityisesti tavoittelematta - 2000 km näille lumille hiihtelyssä. 2001.2 km yhteensä. Eli "2000-luvulla" ollaan.

Palattuani hiihtelemästä laitoin takkaan tulen. M-L neuloi. 

Iltapalaa ja teetä.

"Ne, jotka epäonnistumiset vievät eteenpäin, pystyvät samaistumaan Michael Jordaniin, yhteen kaikkien aikojen mahtavimmista koripalloilijoista. Hän on sanonut: "Minulta on mennyt urani aikana yli yhdeksäntuhatta heittoa korin ohi. Olen hävinnyt lähes kolmesataa peliä. Kaksikymmentäkuusi kertaa minulle on uskottu pelin voittoheitto, joka ei ole onnistunut. Olen epäonnistunut yhä uudelleen elämäni aikana. Ja sen vuoksi olen menestynyt" (Craig Groeschel, Se jokin, Päivä Osakeyhtiö 2009, s. 130).

Siunausta!

Ps. "Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siistänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne" (Jer. 29:7).

17.3.

Eilen oli Terhi-Marjan ja Deniksen 13 v-hääpäivä. Marja-Leena hoksi sen vasta sen jälkeen kun "Terhit" olivat lähteneet meiltä eilen illalla. Kuitenkin tänä aamuna onnittelimme ensi tilassa. Tässäkin vielä sydämelliset onnittelumme meiltä teidän - jo melko pitkän - avioliittonne johdosta! Taivaan Isä siunatkoon avioliittoanne ja perhettänne suuresti tästäkin eteenpäin! Se - ja koko perheenne - on rikastuttanut meidänkin elämäämme monella tavalla. Kesäkuun alussahan meille tulee täyteen 49 v avioliittoa, josta olemme kiitollisia.

Lauantaihin saimme tänään nousta - ei niin aikaisin, mutta eipä niin myöhäänkään. Pakkasta oli 10.6 astetta. Taivas oli harmaa, mutta aurinko kuumotti sen takaa kuitenkin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Jeremian kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

12.30 maissa kävin hakemassa Emilian ja Danielin kyytiin. Menimme kolmisin Höytiälle, "Timoille". Syy menoon oli suksien haku. Milka kutsui Emilian ja Danielin myös sinne. Eiliten Tero oli perreineen menossa Kuopioon anoppinsa syntymäpäiville. Lupasi - edellisenä viikonvaihteena täällä ollessaan - antaa minulle vanhat suksensa ja mononsa. Nyt syntymäpäiville mennessään jätti lupaamansa välineet Milkalle, Jyväskylästä ohi mennessään. Timo ja Milena menivät illalla hakemaan Milkan kotiin ja toivat samalla nuo hiihtelyvälineet heille. Milka, Miro ja Milena olivat kotona. Vanhemmat asioilla keskustassa. Emilia ja Daniel jäivät heidän kanssaan hommailemaan. Minä menin hiihtelemään ja kokeilemaan suksia.

Sukset olivat Karhu-merkkiset perinteisen tyylin sukset - sellaiset värikkäät menopelit. Voisi sanoa, että "hyvin retrot" - 15 v ikäiset. Hiihtokengät olivat hyvät ja juuri kuin minun jalkoihini "valetut". Laitoin luisto- ja pitovoidetta pohjiin - ja sitten vain "laupias ladulle". Ihan "Timojen" talon vierestä menee latu, jota aloin hiihtelemään. Mukava ilma. Sukset toimivat hyvin - eipä minulla ole niin hyviä perinteisen suksia ollutkaan allani näillä lumilla - eipä viimenkään. Kun olin taittanut kilometrejä jonkin verran, saavuin paikkaan, jossa oli menossa kyläyhdistyksen järjestämä ulkoilutapahtuma - siitä en etukäteen tiennyt mitään. Minultakin heti kysyttiin, että osallistuisinko hiihtokilpailuun. Osallistuin. Kävi vielä niin, että voitin kilpailun näillä vanhoilla-uusilla suksilla. Kyseessä ei ollut kuitenkaan sellainen hiihtokilpailu, jossa voittaa se, joka on nopein. Kyseessä oli tarkkuushiihto. Siinä hiihdettiin kaksi kierrosta samalla ladulla. Molemmilla kierroksilla otettiin aika. Toisen kierroksen aikaa verrattiin ensimmäisen kierroksen aikaan. Se, joka pystyi hiihtämään lähemmäksi ensimmäisen kierroksen aikaansa toisella kierroksella, oli voittaja. Minulle kävi niin, että erotus oli nolla - ts. hiihdin molemmat ajat täsmälleen samaa vauhtia. ja voitin. Aurinkokin paistoi. Hiihtelin siinä tapahtumapaikalla - kun en viitsinyt seisoskella - n. 2 km. Palkintojenjaon jälkeen hiihtelin "Timoille". Yhteensä matkaa kertyi 11 km. Lapset olivat pihalla leikkimässä suuren lumikasan vaiheillä. Joimme juustokahvit. Timo meni vielä illan mittaan naapurin kanssa kokemaan jään alla olevan verkon.

Ennen 17.30 olimme kotipuolessa Danielin ja Emilian kanssa. 

Pääsin heti syömään hyvää ruokaa ja juomaan kahvit.

Haettuani puita takkaa varten M-L:lle menin vielä hiihtelemään Tarvaalan ladulle 10 km. Oli hieno ilta. Aurinko oli laskenut. Taivaanranta oli kaunis. Kun tuli jonkin verran hämärää oli sekin mukavannäköistä ja tunnelmaltaan hienoa. Pakkasta mennessäni 3 astetta, palatessani 5.

Palattuani 19 jälkeen join vähän kahvia. Myöhemmin iltapalaa ja teetä. M-L neuloi.

"Jumalan etsijän sanomaa ei toivoteta vieläkään aina innokkaasti tervetulleeksi. Ehkä se johtuu siitä, että korostetaan nykyaikaisten kirkonmenojen tiettyjä puolia, jotka ylistävät pikemminkin ihmisyyttä kuin Jumalaa.

Yritän aina muistaa, että ihmisyys ei koskaan voi saada aikaiseksi samaa kuin Jumala. Tästä voimme oppia lisää Bartimaiokselta. Hänen ystävänsä eivät koskaan olleet voineet auttaa häntä kuten kolmekymmentä sekuntia Jumalan kirkkaudessa auttoi. Meidän tulisi ajatella enemmän Jumalaa kuin ihmisten miellyttämistä" ( Tommy Tenneym Jumalan etsijän rukous, Aikamedia 2003, s. 159).

Siunausta!

Ps. "Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti" )Ps. 73:25-26).

16.3.

Hieno oli aamu ja auringonnousu tänäänkin. Ainahan se on vain aikaisemmin valoisaa. Pakkasta 13.3 astetta noustessani. Selkeä taivas. Söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Jeremian kirjaa.

Vein Emilian ja Danielin kouluun. siellä n. 17 pakkasella.

Palattuani laitoin takkaan tulen. Kahvia, ym.

Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

12 hain Danielin koulusta meille. Lounasta. 

13 hain Emilian koulusta meille. Kahvia.

Kävin hiihtelemässä Tarvaalan ladulla 20 km - 4 x 5 km - perinteistä. Pakkasta mennessäni 7 astetta. Palatessani n. 5. Huikaisevan kaunis sää. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Taivaan rannoilla vaaleita pilvenhahtuvia. Hangella säkenöi pieniä timantteja auringonsäteissä. Latu menee Majakosken vierestä, joka virtaili vapaana. Kaunis luonto, kauniine puineen. Suomalaiset valkorunkoiset koivut runkojen harmaine täplineen. Lumiset pellot, järvet ja joet. 

Lenkin jälkeen käväisin kylällä asioilla.Kohtapa saapuivatkin Timo ja Milena meille. Milena oli saanut "palkinnoksi" - jostakin asiasta, jossa oli ollut reipas tyttö - palomiehen puseron, kypärän, pienen muovisen kirveen ja jauhesammuttimen. Ne olivat kaikki samaan sarjaan kuuluvia "leikkisellaisia". Deniskin tuli meille. Tyttö- ja poikakerhon jälkeen myös Terhi-Marja, Emilia ja Daniel. Söimme tortilloja ja joimme kahvia, ym. Timon ja Deniksen kanssa kävimme saunan löylyissä. Ennen "omien" lähtöä rukoilimme vähän.

Vielä piti juoda teetä ja syödä tortilla.

"Entäpä jos keräisitte kolehdin jollekin toiselle seurakunnalle? Oletetaan, että jokin toinen seurakunta kotikaupungissanne on aloittanut rakennushankkeen. Kerätkää kolehti ja antakaa rahat heille. Teidän seurakuntanne voi olla mallina Jumalan valtakunnan avokätisyydestä ja auttaa näin Jumalan perhettä.

Voitte myös sitoutua puhumaan hyvää toisista seurakunnista. Päästäkseen lämpimiin väleihin toisten kanssa on tunnustettava, ettei oma tapa tehdä hengellistä työtä ole ainoa oikea eikä ehkä edes paras tapa. Jos kaikki tekisivät kaiken samalla tavalla, emme koskaan voittaisi maailmaa Jeesukselle. Voitte päättää, ettette puhu koskaan pahaa toisesta kristitystä johtajasta tai seurakunnasta. Alkakaa kehua toista seurakuntaa, etenkin omalla paikkakunnallanne" ( Craig Groeschel, Se jokin, Päivä Osakeyhtiö 2009, s. 180, 181).

Siunausta!

Ps. "...jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: Hänessä me elämme, liikumme ja olemme" (Apost. teot 17:27-28).