31.5.2020. Sunnuntai. Herätys ennen 5. Aamupalaa, kahvia. Luin Hoosean kirjaa. "Tavaria" kasaan ja autoon. Ajelimme Kangasniemelle, Rasaniemeen. Tavarat veneeseen ja moottorilla ajelimme Mäntyluotoon, jossa olimme 9 korvilla. Tuuli kylmästä suunnasta aikalailla. M-L siivosi vähän mökkiä. Minä ajoin takaisin Rasaniemeen 10:ksi. Pian sinne saapuivat Timo, Milena, Denis ja Daniel. Timon autolla, Deniksen venetraileri perässään, jossa oli kyydissä Denikselle tarpeettomaksi käynyt veneen alusta - sama idea kuin trailerissa ilman pyöriä. Se tulee meidän veneelle Rasaniemeen. Ei tarvitse reudota venettä vesiltä, vaan saa kammella veivata. Kiitos Denikselle! Siinä veneemme vieressä oli Hannu-setäni vene kumollaan. Se oli meillä alussa käytössä. Hyvänmallinen puuvene. Nyt ravistunut. Se laitettiin traileriin ja Timo vei sen kotiin. Jotain sillä meinaa tehdä. Kun vene oli muuten hankala saada kyytiin niin vedin sen järveä myöten vieressä olevan veneenlasku ja -nostopaikan kohdalle. Menin vähän liian syvälle ja pohja vielä upotti. Vaikka jalassani olivat kahluusaappaat, tulivat ne vettä täyteen. Kun vene oli kyydissä ajoimme yli tuulisen Pohisselän Mäntyluotoon, jossa M-L kahvin kanssa odotti. Daniel ja Milena menivät heti ongelle. Useaan otteeseen päivän aikana. Molemmat saivat kaloja. Saunakin laitettiin rannassa lämmite. Samaan aikaan olimme leikkimökkisaunassa - paitsi M-L. Hän valmisteli makkaroita, salaattia ja kahvia, joita nautimme saunan jälkeen. Kun "omat" lähtivät vein heidät Rasaniemeen. Aika kova tuuli. Paluumatkalla taas myötäinen. Danielin kanssa kävimme järvellä. Hän onki ja heitteli virveliä. Minä olin soutumiehenä. Nyt ei tärpännyt. Seurasimme kun lokki useaan otteeseen antoi varikselle kyytiä ihan sen pesälle asti. Lokilla on pesä ihan saaren rannassa ja siinä emo hautomassa. Toinen lokki vartioi jonkin kiven päällä pesää. Söimme iltapalaa ja joimme teetä Daniel setvi siimojaan ja järjesteli vieheitään. Kohtapa Mäntyluodon väki kävikin yöpuulle.  Ja olihan se auringonlasku jälleen kaunis - auringonsilta yli koko Pohisselän rantaamme asti. Tyyntä. Siunausta!

30.5.

AVOIN KIRJE

SAARIJÄRVEN SEURAKUNNAN KIRKKOHERRALLE JARMO AUTOSELLE JA KIRKKONEUVOSTOLLE

Kirje löytyy tästä blogista 25.5.2020 päivän kohdalta. Jumala ei ole hyljännyt - eikä mitenkään muuttanut - käsitystään avioliitosta. Se on yhä se sama, minkä voimme lukea Hänen Sanastaan. Saarijärven seurakunta häpäisee Jumalaa ja Hänen Sanaansa, hyväksyessään samaa sukupuolta olevan parisuhteen oman työntekijänsä - pappinsa - kohdalla. Tutustu ja vaikuta!
_____________________________

"Korona-ajan kirjoitelma, jonka aloitin 16.4., jatkuu.

ARMOLLISUUS / ARMOTTOMUUS 44.

Me, jotka olemme elämässä jo todeksi uskoa Jeesukseen Kristukseen, emme kenties koko elämämme aikana - emme tietenkään - voi mitenkään käsittää sen pelastuksen suuruutta, josta olemme saaneet tulla osallisiksi. Saati sitten sellainen ihminen, joka ei halua ottaa sitä vastaan; kuinka hän voisi käsittää sen pelastuksen suuruutta, josta hän on osaton. Jos me, jotka tänään saamme olla uskossa, voisimme käsittää sen Jumalan armon valtavuutta, joka on osaksemme tullut, niin varmasti haluaisimme elää Hänelle kokosydämisemmin. Mutta, kuitenkin on sanottava: Jokaiselle meille on varattuna mahdollisuus elää Jumalalle kokosyämisesti; siitä huolimatta, että emme pelastuksen suuruutta täällä ajassa täydellisesti käsittäisikäään. Jokaiselle ihmiselle on myös varattu mahdollisuus uskoa elämänsä aikana Jeesukseen ja siirtyä pelastettujen joukkoon. Jumalan armo on jokaisen ihmisen ulottuvilla. Ei ole olemassa sellaista predestinaatio oppia, että Jumala olisi jonkun ihmisen määrännyt jo etukäteen kadotukseen ja toisen taivaaseen. Raamattu sanoo kaikille ihmisille täysin selvästi:

"...kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille"

(Hebr. 2:3).

Nousee mieleen kaksi suomalaista sananlaskua: "Eessähän se on pitkä kanto kaskessa." Tarkoittaa: Jos olemme välinpitämättömiä silloin, kun pitäisi hoitaa asia kuntoon, niin se tulee kuitenkin kerran eteen. Ja toinen: "Minkä taakseen jättää, sen eestään löytää." Sovittaessamme näitä sananlaskuja pelastuksen vastaanottamiseen, niin emme "pääse pälkähästä", sillä, että hylkäämme - emme välitä - Jumalan meille valmistaman suuren pelastuksen, vaan asia on kerran edessämme toisenlaisena. Pakoon pääsyä ei kenelläkään ole olemassa. Jos elämämme aikana olemme torjuneet Jeesuksen meille valmistaman pelastuksen vastaanottamisen, kohtaamme tämän laiminlyönnin tästä ajasta pois mentyämme. Silloin emme enää voi vaikuttaa iankaikkiseen osaamme, koska sen jokainen valitsee elämänsä aikana. Osamme, silloin, jos lähdemme tästä ajasta ilman uskoa Jeesukseen, on iankaikkinen kadotus, helvetti, iankaikkinen ero Jumalasta. Näin ei tarvitse olla, sillä elämme vielä armonajassa:

"Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse"

(Hebr. 2:1).

En halua loukata ketään, mutta minusta ovat vaarallisia ne rukoukset, joita rukoillaan haudoilla, kuolleen ihmisen arkun ja haudan äärellä. Tarkoitan sellaisia rukouksia, joissa rukoillaan, että Herra ottaisi tämän kuolleen ihmisen luokseen taivaaseen. Olen ollut useasti paikalla, kun tämänkaltainen rukous - ei nyt ihan näillä sanoilla, mutta kuitenkin - on rukoiltu. Sille ihmiselle, joka on jo lähtenyt tästä ajasta, sellaisella rukouksella ei ole enää mitään merkitystä, sillä hän oli jo valinnut osansa eläessään. Niille, jotka kuulevat tuollaisen rukouksen, se voi olla vaarallinen siksi, että se voi johtaa vääriin ajatuksiin, koskien pelastuksen vastaanottamista elämämme aikana:

"Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastukset päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä"

(2. Kor. 6:1-2).

Kukaan meistä ei tiedä elämämme pituutta. Aamulla heräämme. Voi olla, että illalla meitä ei enää ole. Meidän ei tule siirtää palastuksen vastaanottamista hamaan tulevaisuuteen. Nyt on otollinen aika. Nyt on pelastuksen päivä, Ota pelastus vastaan silloin, kun se on mahdollista, ettei Jumalan armo jää kohdallasi turhaksi. Tämä on joidenkin mielestä kadotuksella pelottelua, mutta Jumalan Sanan mukaan osamme iankaikkisuudessa on enemmän kuin järkyttävä, jos emme halua ottaa eläessämme Jeesusta vastaan elämäämme ja uskoa Häneen. Siksi uskoontuleminen on elämämme kaikkein tärkein asia. Palatakseni vielä tuohon kadotuksella pelotteluun, niin oletko tietoinen, että Jeesus puhui siitä enemmän kuin taivaasta. Hän tuli pelastamaan ihmiset joutumasta kadotukseen, joka synnin tähden olisi jokaisen ihmisen osa:

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma pelastuisi hänen kauttaan. Sitä joka uskoo häneen, ei tuomita; mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainutsyntyisen Pojan nimeen"

(Joh. 3:16-18).

Siinä on sanottu isoja asioita. Se kertoo meille myös sen, että ihminen, joka ei usko Jeesukseen, elää koko ajan elämäänsä tuomionalaisessa olotilassa. Kun sellainen ihminen siirtyy iankaikkisuuteen, on hän elämänsä aikana jo "sinetöinyt" osansa. Toisen kerran sanon: Niin ei tarvitse olla, sillä Jumalan valmistama pelastus odottaa ulottuvillamme. Kun uskomme Jeesukseen, meitä ei tuomita. Niin luimme. Niin Jumala sanoo Sanassaan.

Evankeliumi on hyvä uutinen, ilosanoma, jokaiselle meistä. Ota se vastaan. Ja tee se silloin, kun se on - vielä - mahdollista!

"Avaa sydämesi Herralle, polvistuen ristin juurelle.

Tunnustaen siinä syntisi, Herra painot poistavi.

Tunnustaen siinä syntisi, Herra painot poistavi.

Tuonnemmaksi miksi siirtäisit, pelastuksen kalliin siirtäisit?

Ethän tiedä, vaikka viimeinen, päivä tää ois sinulle.

Ethän tiedä, vaikka viimeinen, päivä tää ois sinulle.

Älä sano: "Sitten vanhana, taikka vasta sairasvuoteella. 

Elämäni annan Herralle, riennän ristin juurelle.

Elämäni annan Herralle, riennän ristin juurelle."

Muista: Nuoruuteen ei turvata, voine kenkään täällä alhaalla.

Kuolon kellot voivat kumahtaa, vaikka nuoruusvuosina.

Kuolon kellot voivat kumahtaa, vaikka nuoruusvuosina.'

Muista Luojaa nuoruudessasi, pahat päivät kohta tulevi.

Armon arkin ovi suljetaan, joudut yöhön kauheaan.

Armon arkin ovi suljetaan, joudut yöhön kauheaan.

Siksi tule tänä päivänä! Sua kutsuu Jeesus, ystävä.

Kaikki synnit antaa anteeksi, puhdistaa sun sielusi.

Kaikki synnit antaa anteeksi, puhdistaapi sielusi.)

(Niilo Heimonen, Hengellinen Laulukirja, nro 227, Vantaa 1992).

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

Puh. 040-0206858

jouko.kuusjarvi@gmail.com

______________________

Tänään se oli taas se "leppoisa päivä" - lauantai. Paanasen Pasille ja Muotkan Pasille sydämelliset nimipäiväonnittelut! 23 astetta nousun aikaan auringon puolella. Valkopilviä. Olimme vielä sängyssä kun jostain kuului oikein nopeita askelia. Luulin, että asteleekohan katolla varis raskain askelin - nimittäin 60-luvun lopulla, vaelluksella ollessamme, ihmettelin Karvaselän autiotuvalla, unihorteessa, että mikä niin raskaasti astelee jossakin. En käynyt katsomassa, mutta oletin, että se oli varis, joka katolla asteli. Se oli aamua. Apu-lehden toimittaja, Veikko Ennala, teki siitä autiotuvasta kummituskämpän. No, se on toinen juttu, mutta aamulla tosiaan kuului nopeita askelten ääniä meiltä. Ne jäivät niihin oletetuiksi "variksen askeleiksi." Kun nousin sängystä ja tulin keittiöön, huomasin, että Terhi-Marja oli soittanut. Minulla oli puhelin äänettömällä - en tosin olisi kuullut sen sointia, vaikka olisi ollut äänellisenäkin. Soitin Terhille. Selvisi, että oli soittanut siksi, että heiltä oli ovi mennyt lukkoon - avaimet olivat sisällä - ja olisi pitänyt lähteä Danielia ja naapurin poikaa viemään koululle 9:ksi todistustenjakoon. 8.47 oli soittanut. Daniel oli hypännyt pyörän selkään ja veivannut 1 km meille. Oli hakenut meidän avaimen sieltä, missä tiesi sen olevan. Tullut sisälle hakemaan meiltä heidän talonsa avaimen, joka meilläkin on. Ne olivat ne nopeat askeleet, jotka kuulin. M-L ei ollut kuullut niitä, mutta oli kuullut ulkoa jotain ääntä. Poika polkaisi kotiin. Ajoivat autolla koululle - yli 3 km. Olivat koululla klo 9, jolloin todistustenjako alkoi. Hyvä suoritus!

Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Takapihan puolelle sitä vaan piti taaskin syömisineen ja juomisineen mennä.

Emilia ja Daniel tulivat kohta todistustenjaon jälkeen meille - ja Terhi-Marja. Tulivat näyttämään todistuksia - se on mukava tapa. Siinä ovella ja rappujen eessä - koronariskiryhmäläisiä kun ollaan - numeroita katseltiin. Kummankin  - taipumusten ja paneutumisen mukaan - numeroita oli; oikein hyvistä ihan menetteleviin. Aurinko paistoi - niinkuin kesäloman alkaessa pitääkin.

Danielille tämä kevät merkitsi sitä, että ala-aste on käyty ja syksyllä ylä-aste kutsuu. Onnittelut Danielille ala-asteen suorittamisesta - ja Emilialle ylä-asteen ensimmäisen vuoden suorittamisesta!

Kuuntelimme "Päivän biisin" - tuhatpäisen Joy-kuoron mahtavan esityksen. Luin Hoosean kirjaa. M-L luki kahdesta hartauskirjasta kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Lähettelin s-postilla Rintamapostit, niille rukousrintamalaisille, joille se menee sitä kautta.

Uutisten "tsekkaamista."

Kävin urheilukentän auringossa 10 km kävelylenkillä. Kyllä oli ympärillä jo vihreää - ja tuomi tuoksui hyvälle joka kierroksella. Ilo oli kävellä myös tutun lenkkeilijän kanssa - joka poikkesi oman lenkkinsä osana kiertämään rataa kanssani - n. 2.5 km yhdessä. Hänelle kenttä onkin hyvin tuttu niiltä vuosilta, jolloinka hän sillä kilpaili. Kävin samalla reissulla ottamassa bensaa - myös ruohonleikkuriia ja venemoottoria varten.

Lenkin jälkeen kotona ruoka taas maistui - takapihalla tietenkin. Samoin kahvi - ja sen kanssa juuri leivotut kaurakeksit ja vähän muukin. M-L oli paistamassa myös vesirinkeleitä.

Kokeilin, lähteekö ruohonleikkuri käyntiin. Lähti. Venemoottoria myös kokeilin. Sekin lähti.

Kävimme M-L:n kanssa 18 jälkeen "Terheillä." Veimme 15 v-hääpäivälahjan. Hääpäivä oli jo maaliskuussa ja silloinkin onniteltiin. Lahjan aika oli sitten nyt. Olivat - Terhi-Marja ja Denis - kasvihuoneellaan jotain laittelemassa. M-L:n ollessa heillä, kävin minä hakemassa meiltä "Emilian kuusen." Nimittäin pienenä tyttönä Emilia ja Daniel saivat Piokelta - taisivat olla koulun kanssa siellä tutustumassa - kuusentaimen. Niinkuin varmaan muutkin koulukkaat. Danielin kuusen istuttivat omalle pihalleen kasvamaan. Emilian kuusi laitettiin meille kasvamaan, leikkimökin viereen. Nyt kävin sen kaivamassa siitä ylös ja vein "Terhien" pihaan. Liekkö Daniel kaivanut valmiiksi kuopan sille. Hänen kanssaan se autosta kannettiin ja laitettiin siihen kasvamaan. Toivottavasti jatkaa kasvuaan. Denis suihkutteli vettä juurelle. Niin on nyt Emilian kuusikin kotinurkilla. Me kun asumme vuokralla, niin olisi sitten jäänyt tänne kasvamaan kun me joskus muutamme tästä pois.

Olemme saaneet kuvia tänään myös Teolta "perekunnan vatsappiin." Niissa oli "hienoja herroja", todistustenjako ja koulunpäättymisasuissa. Eelikselle onnittelut ylä-asteen suorittamisesta! Ensi syksynä kutsuu lukio. Nooalla tuli ensimmäinen vuosi ylä-asteella suoritetuksi. Onnittelut Nooalle! Tuli myös kuvia lentokoneesta ja "lentoperämies"-Aarosta. Oli siinä konetta kovin asiantuntevasti tarkastelemassa sisältä ja ulkoa. Sitten oli jo kuva, joka oli otettu yläilmoista ja kuvassa hienosti näkyvää Tampereen kaupunkia laajasti. Taisipi isä-Tero olla koneen puikoissa ja "lentoperämies", Aaro, kyydissä.

Tulipi kuva myös Timolta. Siinä hän oli Milenan kanssa "uudessa majassa" - liiterin ylisille oli valmistunut sellainen. Mikäpä siellä oli istuskellessa..

Kirjoittelin. M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.

Uutisten seuraamista Suomesta ja Israelista. 

Iltapalaa.

Kävin saunanlöylyissä. Mukavaltahan se tuntui. Vilvuuttelemaankin kun on nyt mukava mennä suviseen iltaan. Aurinko oli juuri menossa metsän taakse ja paistoi puiden latvoihin. Lokki lensi ohitse. Aurinko paistoi siihen alhaaltapäin. Lokki hohteli valkoisena. Mukava näky.sisnistä taivasta vasten. Puoli kuu näkyi myös taivaalla. Mistäpä tuon tietää, josko - jHs - sitä vieläkin hienompaan paikkaan pääsisi ilta-aurinkoa katselemaan?

Teetä.

Siunausta!

Ps. "Olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tuloon asti. Niin maamieskin; kärsivällisesti hän odottaa maan kallista hedelmää kevään ja syksyn sadonkorjuuseen saakka. Olkaa tekin kärsivällisiä" (Jaak. 5:7-8).

29.5.

16.4 aloittamani "polveileva kirjoitelma" jatkuu.

ARMOLLISUUS / ARMOTTOMUUS 43.

Kukaan ihminen ei tule vahingossa, tietämättään uskoon. Uskoontuleminen tapahtuu silloin kun ihminen uskoo Jeesukseen henkilökohtaisesti omalla päätöksellään. Niinkuin jo aikaisemmin on käynyt selväksi, kaikki muu uskoontulomme eteen on tehty Jumalan puolelta valmiiksi; meille on jätetty vain yksi asia: vastaanottaminen. Ei ole pakko tulla uskoon, mutta välttämätöntä se on. Välttämätöntä päästäksemme elämään Jumalan yhteydessä. Uskoessamme Jeesukseen yhteytemme Jumalan kanssa alkaa heti. Pysyessämme uskonsuhteessa Jeesukseen, yhteytemme Jumalaan ei lopu koskaan, vaan jatkuu loputtomasti, halki ikuisuuden, taivaassa. 

Uskoontulemisista puhutaan Raamatussa runsaasti. Eilen jo sellaisia paikkoja luimmekin. Niitä on mukava lukea lisää - ihan siksikin, että todellisesti näemme, että Raamattu puhuu sellaisesta asiasta, kuin uskoontuleminen.

"Mutta fariseusten lahkosta nousivat muutamat, jotka olivat tulleet uskoon..."

(Apt. 15:5).

"Kaikista piireistä" tuli ihmisiä uskoon - jopa fariseuksiakin. Jumala ei katso henkilöön; Hänen valmistamansa pelastus kuuluu jokaiselle. "Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois..." Ei myöskään niin ylhäistä, joka ei pelastusta tarvitsisi. Ei niin syntistä, joka ei voisi pelastusta vastaanottaa. Ei liioin niin hyvää ja täydellistä, joka ei tarvitsisi syntien anteeksiantamusta. Syntisinä olemme kaikki "samalla viivalla"; tarvitsemme pelastusta, jonka meille takaa Jeesuksen ristillä vuotanut sovintoveri ja Hänen ylösnousemisensa kuolleista. Pelastus on valmis ja täydellinen - se odottaa vain vastaanottajia. Jumala iloitsee jokaisesta uskoontulleesta. Raamattu sanoo, että taivaassa on enkeleilläkin ilo yhdestä syntisestä, joka tulee uskoon - näin vapaasti, mutta oikein, siteerattuna..

Eilen luimme jonkun Sanan kohdan Efesoa koskien. Nyt luemme lisää. Ihmisiä tuli uskoon:

"Ja monet niistä, jotka olivat tulleet uskoon, menivät ja tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa. Ja useat, niistä, jotka iolivat taikuutta harjoittaneet, kantoivat kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien nähden; ja kun niiden arvo laskettiin yhteen, huomattiin sen olevan viisikymmentä tuhatta hopearahaa"

(Apt. 19:18-19).

Lukemamme on hyvä esimerkki siitä, että usko Jeesukseen muuttaa ihmisen elämän - ja tekee sen sisältäpäin. Uskoontulleet tunnustivat väärät asiat elämästään. Näin tapahtuu aina silloin kun Jeesus tulee asumaan ihmisen sydämeen. Efeso oli huomattava taikuuden keskus. Kirjat, joita he polttivat julkisesti uskoontulonsa jälkeen olivat todella kalliita. Uskoontulleet halusivat tehdä täyttä totta elämässään. Näin meidänkin tulee tehdä.

Raamatussa puhutaan juutalaisista; Israelin kansaan kuuluvista ihmisistä ja pakanoista; joita ovat kaikki muut kansat ja ihmiset, jotka eivät ole juutalaisia. Jerusalemin kokouksessa - jossa oli koolla apostoleja ja vanhimpia - Pietari sanoo puheenvuorossaan:

"Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon"

(Apt. 15:7).

Pietari tarkoittaa sanoillaan sitä, että hänet Jumala johdatti ensimmäisenä pakanan, roomalaisen upseerin, Korneliuksen kotiin julistamaan evankeliumia (tästä voit lukea Apt. 10. luvusta). Käynti ei ollut turha, sillä kuulijat tulivat uskoon. Pietarin selittäessä tapahtumia Jerusalemissa, sanoo hän kyselijöille:

"Koska siis Jumala antoi yhtäläisen lahjan (täytti uskoion tulleet Pyhällä Hengellä) heille (pakanoille) kuin meillekin (juutalaisille), kun olimme uskoneet Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin mikä olin minä voidakseni estää Jumalaa?"

(Apt. 11:17).

 Kaikille, meille pakanoillekin, on pelastus tarkoitettu. Siksi evankeliumia pitää julistaa kaikkialla, että ihmiset voisivat tulla uskoon; uskoa Herraan Jeesukseen kristukseen.

Vaikka Pietari olikin se henkilö, joka oli Jumalan valitsema viemään evankeliumin ensimmäisenä pakanoille, oli Paavali kuitenkin se varsinainen "pakanain apostoli", niinkuin voimme nähdä hänen kirjoittamastaan kirjeestä galatalaisille:

"...kun he (Jerusalemin seurakunnan johtomiehet) näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille (pakanoille), samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille (juutalaisille) - sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa ympärileikattujen (juutalaisten) keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa"

(Gal. 2:7-8).

Paavalin ja Silaksen ollessa Tessalonikassa, Paavali keskusteli kolmena sapattina (juutalaisille Jumalan määräämä lepopäivä) juutalaisten kanssa heidän synagoogassaan kirjoituksista. Hän:

"selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: "Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus." Ja muutamat heistä tulivat uskoon ja liittyivät Paavaliin ja Silaaseen, niin myös suuri joukko jumalaapelkääväisiä kreikkalaisia sekä useat ylhäiset naiset"

(Apt. 17:3,4).

Huomaan, että "en ole päässyt irti" tuosta uskoontulo-asiasta. Jospa sillä olisi jokin hyvä tarkoitus.

Jatkan huomenna.

Jouko Kuusjärvi 

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

Puh. 040-0206858

jouko.kuusjarvi@gmail.com

______________________

Sydämelliset nimipäiväonnittelut reippaalle miehenalulle Oliver Haapalalle, Kangashäkkiin!

Tulimme perjantaihin - ja elimme senkin. 26. astetta auringon puolella, silloin kun nousin. Vähän tuuleskeli. Pilviäkin oli. Aamupalaa ja kahvia. Takapihalla oli hieman viileää, mutta sinne net vain piti suuhunpantavansa kiikuitella. Vihreys, se lisääntyy silmissä. Sade sai aikaan sen. Alkaa olla niin tiheä lehtiverho "menetetyn metsikön lapissä ja koivuissakin, ettei enää tielle näy - mikä on oikein mukava juttu.

"Päivän biisiksi" oli Terhi-Marja valinnut vanhan laulun: Niin alhaalla ei kukaan kulje (alkuperäiset sanat: Niin alhaalla kenkään ei kulje), Suomen vanhimman gospel-rock -bändin: Pro Fiden, esittämänä. Luin Hoosean kirjaa. M-L luki kohdan kahdesta hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

M-L kävi kylällä kauppa-asioilla. Minä kirjoitin kirjeen Liisa tädilleni - hän on ainoa täti, joka on elossa. Yli 90 v hänkin. Kirjoitin myös "elämämme kaikkein tärkeimmistä asioista" - sillä tämän maailman asioista juttelijoita aina löytyy, mutta hyvin vähän - erittäin vähän - on niitä, jotka puhuvat "taivas-asioista. Liian vähän meidän Jeesukseen uskovienkin parissa. Jos olet sellainen uskovainen ihminen, joka et puhu toisille koskaan elämäsi tärkeimmästä - ainakin tärkeimmästä - asiasta, niin oletko koskaan ajatellut, miksi et sitä tee? Mietippä ja anna itsellesi rehellinen vastaus! Jos asia on tärkeä, niin "mukavuuskynnyksiä" ylitetään. Vaikka ilmaisuni onkin tuollainen suoranpuoleinen, niin on se kuitenkin sanottu täysin "lämpimässä hengessä." Asia vaan on niin keskeinen - ajatellen, että Jeesus on antanut meille sen tehtäväksi. Ja toisekseen, sen ihmisen kannalta, jolle me voimme sanomaa pelastuksesta viedä. Kenen kautta suurin osa maailmanuskovista on tullut uskoon? Uskovien ihmisten kautta. 

Kahvia.

Kävin viemässä em. kirjeen postiin. Samalla kävin urheilukentällä 10 km kävelylenkillä. Mennessä oli liki 20 astetta lämmintä. Palatessa alle 16 astetta. Urheilukentän vieressä oli tuomi kukassa. Tuoksu - joka kerran kun siitä ohi kävelin - oli voimakas ja hieno. Ne kukat ilmestyivät lyhyessä ajassa - ja valitettavasti häviävätkin aika lyhyessä ajassa.

Palattuani lenkiltä söin. M-L oli tehnyt hyvää ruokaa, jollaista en ole koskaan ennen syönyt. Olen kyllä makaroonilaatikkoa syönyt, mutta en sellaista makaroonilaatikkoa, jossa on mm. pekoniankin mukana.

Kylläpä nyt paistaa aurinko hienosti ikkunasta näkyvien kuusten latvoihin - klo on 22.15.

Kirjoittelin.

Seurasimme uutisia Suomesta ja israelista.

Iltapalaa ja teetä.

Siunausta!

Ps. "Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia; älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan. Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina - sillä kaikkinainen hyvyys on vanhurskauden hedelmä - ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle; älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä. Sillä häpeällistä on sanoakin, mitä he salassa tekevät, mutta tämä kaikki tulee ilmi, kun valkeus sen paljastaa, sillä kaikki, mikä tulee ilmi, on valkeutta" (Ef. 5:6-13).

28.5.

Jatkan 16.4 aloittamaani "kirjoitelmaa."

ARMOLLISUUS / ARMOTTOMUUS 42.

Evankeliumin kuuleminen on "suuren mittaluokan" asia. Ihminen itse päättää kuinka hän evankeliumiin suhtautuu - muistaen sen, että kukaan ei voi tulla Jeesuksen tykö, ellei Isä, joka on Jeesuksen lähettänyt, häntä vedä. Siitä olemme jo puhuneet. Niinkuin siitäkin, että keskeisin Persoona uskoontulossamme on Pyhä Henki.

Kukaan ihminen ei ole luonnostaan uskossa, vaan jokainen meistä tulee uskoon - tai jää tulematta:

"Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta"

(Room. 10:17).

Kristuksen sanan, evankeliumin sanoman, kuuleminen, on tärkeää siksi, että ilman sitä ihminen ei voi ottaa sitä vastaan. Evankeliumin kuuleminen ei tietenkään ole tae sille, että usko syntyy ihmisen sydämeen. Joku ihminen voi olla halukas vastaanottamaan evankeliumin kuullessaan sen ensimmäisen kerran. Joku toinen voi tarvita siihen useamman kerran. Kuullessaan evankeliumin ihminen joutuu aina ottamaan siihen kantaa puolesta, tai vastaan. Joku hylkää sen oikopäätä. Toinen tarvitsee pidemmän ajan, ennen kuin haluaa hyljätä sen. 

Silloinkin, kun ihminen on etsikkoajassa, herätyksessä, Jumalan kiinniottama, hän ei välttämättä tee oikeaa valintaa, vaan hylkää evankeliumin ja pelastuksen, jota Jumala hänelle tarjoamalla tarjoaa. Ihmisen on tehtävä valinta, päätös, haluaako hän ottaa Jeesuksen vastaan elämäänsä. Se merkitsee usein "kustannusten laskemista"; mitä siitä seuraa, jos teen uskonratkaisun - uskonratkaisu on mielestäni hyvä ilmaisu. Siitä on kysymys: Ihminen kuulee evankeliumin ja usko syntyy hänen sydämeensä: Minä haluan uskoa Jeesukseen. Usko tulee siis evankeliumin kuulemisesta; sen evankeliumin, johon sisältyy lupaus pelastuksesta.

Kun evankeliumi saapui Eurooppaan - Pyhän Hengen mielenkiintoisen johdatuksen seurauksena - apostli Paavalin ja "hänen tiiminsä" kautta, julisti Paavali Jumalan sanaa Filippissä:

"... me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, ... ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille. Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: "Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä." Ja hän vaati heitä"

(Apt. 16:13-15).

Tässä meillä on yksi esimerkki siitä, kuinka usko tuli evankeliumin kuulemisesta ihmisen sydämeen: Herra avasi Lyydia-nimisen naisen sydämen uskomaan evankeliumin. Hän oli jumalaapelkääväinen, mutta ei ennen sitä uskonut Jeesukseen. Hänet kastettiin. Eikä ainoastaan häntä, vaan myös hänen perhekuntalaisensakin kastettiin. Tästä tiedämme, että hekin avasivat sydämensä Jeesukselle; uskoivat evankeliumin. Kun Raamattu puhuu muutaman kerran siitä, että koko perhekunta kastettiin, niin aina on kysymys siitä, että jokaisella kastetulla oli henkilökohtainen usko Jeesukseen ennen sitä. Koskaan ei kastettu sylilapsia, sillä Jeesukseen uskominen tarkoittaa aina sitä, että ihmisellä on ollut - ja on - kyky vastaanottaa pelastus omaan elämäänsä. Se ikä voi olla eri lapsilla erilainen.

Lukiessamme Apostolien tekoja ja evankeliumin leviämistä, näemme, että yhä enemmän oli niitä, jotka tulivat uskoon, ottivat evankeliumin vastaan:

"Ja Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi"

(Apt. 6:7).

Nämä papit olivat varmasti myös jumalaapelkääväisiä, mutta eivät aikaisemmin olleet Jeesukseen uskovia. Usko tuli evankeliumin kuulemisen kautta heidänkin sydämeensä, niin että he tekivät päätöksen tulla Häneen uskoviksi; heistä tuli uskolle kuuliaisia. Sama voi tietenkin tapahtua Suomessakin, sillä kyllä täältäkin löytyy pappeja ja muita seurakuntatöissä olevia, joilla ei ole sydämen uskoa Jeesukseen. Kaikki Jeesukseen uskovat ovat Hänen opetuslapsiaan.

Jo aikaisemmin saamme lukea - kun evankeliumia julistettiin ja tapahtui tunnustekoja ja ihmeitä - että oli paljon niitä, jotka halusivat uskoa Jeesukseen. Tätä me kaipaamme tännekin:

"Ja yhä enemmän karttui niitä, jotka uskoivat Herraan, sekä miehiä että naisia suuret joukot"

(Apt. 5:14).

Päätämme tämänkertaisen kirjoituksen raamatunpaikkaan, joka puhuu Pyhän Hengen saamisesta, mutta nyt kiinnitämme siinä huomiota vain "uskoontulo-asiaan". Paavali tapasi nämä opetuslapset Efesossa. Hänellä oli heille kysymys:

"Saitteko Pyhän Hengen kun tulitte uskoon..."

Jeesukseen uskominen on aina valinta, siksi näidenkin opetuslasten kohdalla oli heidän elämässään hetki, jolloin he tulivat uskoon, jossa he aikaisemmin eivät olleet. Uskoontulon hetki on aina se hetki, jolloin ihminen tekee valinnan uskoa Jeesukseen ja ottaa Hänet uskon kautta vastaan omaan sydämeensä.

Jatkan huomenna.

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B

43100 SAARIJÄRVI

Puh. 040-0206858

jouko.kuusjarvi@gmail.com

______________________

 Taitaa olla torstai - sen niminen kirjakin on olemassa. 23.9 astetta nousun aikaan auringon puolella, kun unia tuli vedeltyä aika pitkään - en tiedä hirsiä. Tuuleskeli. Sininen taivas. Valkopilviä. Aamupalaa ja kahvia. Luin Hoosean kirjaa. "Päivän biisin" kuuntelu. Haastoi elämään tämän päivän rohkeasti.

Laittelin Rintamaposteja kuoriin. 

M-L luki kohdan kahdesta hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Uutisten seurailua.

Kävin kylällä viemässä Rintamapostit postiin. Joitakin suoraan postilaatikoihin. Samalla käväisin urheilukentällä 5 km kävelylenkillä. Aurinkoista.

Kahvia.

Kirjoittelin.

Ruokaa - takapihan puolella nautittuna. Aurinkokin kyllä paistoi, mutta tuntui aika viileältä.

Vähän myöhemmin kahvia.

Uutisten seurailua.

Iltapalaa ja teetä.

Kaunis ilta ja ilma. Eilen illalla oli auringonlaskun puolella, sen jälkeen kun aurinko oli laskenut, kauniita punaisia suortuvia taivaalla.

Timo Soini oli kirjoittanut plokissaan tänään, 28.5.2020. hyviä ajatuksia. (en ole poliittinen henkilö, enkä minkään poliittisen puolueen kannattaja). Siteeraan osan hänen "ploki"-kirjoituksestaan. Näin hän kirjoittaa:

" .... 

Sananvapauden parasta puolustusta on sen käyttäminen.

Lähestymme aikaa, jolloin sekä Päivi Räsäsen, että Juha Mäenpään sanomisiin ja tekemisiin pitää ottaa kantaa.

Käsitykseni mukaan valtakunnansyyttäjä on sekä väärällä, että vaarallisella tiellä.

...

Sananvapauteen kuuluu olennaisena osana elementti, jossa voi ja saa sanoa asioita, joista joku ei pidä, ole samaa mieltä saati hyväksy.

...

Abortin ja homoliittojen vastustaminen ei ole vihapuhetta.

Elämän puolustaminen ja perinteisen avioliittokäsityksen puolustaminen ei ole kriminalisoitavissa.

Sananvapauden rajoittamista ajavat tahot pyrkivät pelon politiikkaan; siihen että perinteisten arvojen puolustajat sortuvat itsesensuuriin ja alkavat varomaan puheitaan.

Siihen ei ole mitään syytä. Sananvapaus pysyy, vahvistuu ja säilyy käyttämällä sitä.

Uskonnon vapaus säilyy, vahvistuu ja kukoistaa harjoittamalla uskontoa sekä julkisesti että yksityisesti.

Pelko pois.

Olet historian oikealla puolella puolustamalla sanan- ja uskonnonvapautta myös sille ihmiselle joiden kanssa et ole samaa mieltä." 

Näin Timo soini "plokissaan." Mitäpä mieltä ajatuksista?

Siunausta!

Ps. "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä" (Apt. 5:29).

27.5.

16.4. aloittamani "kirjoitelma" jatkuu.

ARMOLLISUUS / ARMOTTOMUUS 41.

Eilen puhuimme siitä, että vain Pyhä Henki voi herättää "suruttoman" näkemään syntisyytensä - tätä ilmaisua aikaisemmin käytettiin "luonnollisessa tilassa" elävästä ihmisestä; ihmisestä, jolla ei vielä ole uskoa Jeesukseen. Tällaista tilaa, jossa syntinen näkee selkeästi oman syntisyytensä, pyhän Jumalan edessä, on totuttu nimittämään useammanlaisilla ilmaisuilla: Ihminen on silloin herätyksen tilassa, tai hän on Jumalan kiinniottama. Raamatustakin löytyvä ilmaisu asialle on etsikkoaika. Tällainen aika on arvokas aika jokaisen kohdalla, koska silloin Jumala kutsuu ihmistä yhteyteensä; vetää häntä Jeesuksen luokse. Tämä tapahtuu Pyhän Hengen kautta. Asiat, joiden kautta Jumala vaikuttaa heräämistä ihmisen elämässä, voivat olla hyvin monenlaisia, mutta kaikissa niissä oleellisinta on Pyhän Hengen työ.

Puhuimme jo siitä, että ihminen itsessään ei voi alkaa uskomaan Jeesukseen; sillä tavalla, että se olisi vain hänestä lähtöisin oleva asia. Syynä tähän on se, että Raamatun mukaan jokainen ihminen on "luonnollisessa tilassaan" hengellisesti kuollut ja erossa Jumalasta. Tämä on synnin seurausta elämässämme. Pyhä Henki voi herättää ihmisen uskomaan. Usko on se asia, jonka kautta evankeliumi otetaan vastaan "ihmislapsen" elämään. Se merkitsee yhtä kuin, että otamme pelastuksen vastaan; Jeesus tulee silloin sydämeemme asumaan uskon kautta.

Usko on aina Jumalan vaikuttama asia meissä. Usko kohdistuu aina Jumalan antamiin lupauksiin:

"Ja uskon kautta hänen nimeensä (Jeesuksen) on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne"

(Apt. 3:16).

"Ja Lystrassa oli mies, joka istui siellä, hervoton jaloistaan ja rampa äitinsä kohdusta saakka, eikä ollut koskaan kävellyt. Hän kuunteli Paavalin puhetta. Ja kun Paavali loi katseensa häneen ja näki hänellä olevan uskon, että hän voi tulla terveeksi, sanoi hän suurella äänellä: "Nouse pystyyn jaloillesi." Ja hän kavahti ylös ja käveli"

(Apt. 14:8-10).

Lukemissamme jakeissa puhutaan Jeesuksen vaikuttamasta uskosta, jonka kautta sairas parani. Aikaisemmin puhuimme samasta asiasta pelastumisen vastaanottamisen suhteen. Jumala vaikuttaa sen Pyhän Henkensä ja Sanansa kautta. Raamatusta löydämme parhaan määritelmän uskolle:

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy"

(Hebr. 11:1).

Toivottavasti voit lukea koko luvun, jota voimme nimittää "uskon luvuksi." Siinä toistuu ilmaisu: "uskon kautta" lukuisia kertoja, koska se kertoo, mitä uskon kautta tapahtui. Kuten jo sanoin, perustuu usko aina Jumalan Sanan lupauksiin. Näin on myös pelastuksen vastaanottamisen kohdalla, jonka otamme uskon kautta vastaan:

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut"

(Apt. 16:31).

Jumalan lupaukset ovat luotettavia ja varmoja. Usko ilmaisee luottamusta Jumalaan ja Hänen Sanaansa:

"Varma on se sana ja kaikinpuolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan..."

(1. Tim. 1:15).

Jeesus käski opetuslapsiansa - joihin mekin tämän päivän Jeesukseen uskovat kuulumme -

viemään evankeliumia kaikkialle maailmaan, siksi, että ihmiset voisivat uskoa Häneen:

"Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen"

(Mark. 16:15, 16).

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka uskoo häneen, hukkuisi (joutuisi kadotukseen, Raamattu kansalle-käännös), vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä"

(Joh. 3:16).

Jatkan huomenna.

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

Puh. 040-0206858

jouko.kuusjarvi@gmail.com

______________________

19.4 astetta nousun aikaan. Taivas oli pilvinen. Aamupalaa ja kahvia. Luin Hoosean kirjaa. "Päivän biisi" kertoi evankeliumista, Ilosanomasta. M-L luki kohdat kahdesta hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Siskoni, Pirjo, soitteli. Heilläpäin paisteli aurinko.

Kirjoittelin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamapostin 44.

Kävin Rantalan Jussin kanssa monistelemassa Rintamaposteja. Kiitos Jussille! Samalla reissulla kävin urheilukentällä kävelemässä 8 km lenkin. Kun menin, satoi kovasti. Kävelyn aikana ei satanut. Kun tulin kotiin satoi. Tänään on satanut ja luonnossa on hyvät tuoksut - voimakkaimmin taisi tuoksua koivunlehti.

Ruokaa ja kahvia.

Luin vähän kirjaa. Torkuin.

Iltapalaa ja teetä.

Uutisten seuraaminenhan se kuuluu "ohjelmaan" myös.

Siunausta!

Ps. "mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi" (Room. 4:5).

26.5.

16.4. aloittamani "kirjoittelu" jatkuu.

ARMOLLISUUS / ARMOTTOMUUS 40.

Toissapäiväisessä kirjoituksessa puhuimme siitä, että evankeliumi on se asia - mielestäni ihmeellinen sellainen - jonka kautta Jumala tarjoaa meille armoaan, joka on jokaista varten olemassa. Jumala voi olla meille armollinen Jeesuksen ristintyön tähden, kun Hän sovitti siellä koko ihmiskunnan synnin Hänen edessään. Voi olla, että useinkaan emme osaa ajatella miten valtavan suuresta asiasta on kysymys, kun puhumme Jeesuksen meille valmistamasta pelastuksesta, jonka kuitenkin jokainen voi ottaa täysin lahjana vastaan! Tähän me tarvitsemme ehdottomasti Pyhän Hengen apua; Pyhä Henki näyttää meille tilamme Jumalan edessä synnin tähden, mutta myös kirkastaa meille Jeesuksen pelastajanamme. Ihmeellistä, mutta totta, joka toimii käytännössä.

Tänään painotamme vielä evankeliumin vastaanottamisen tärkeyttä. Suomessakin on paljon sellaista yleistä Jumala-uskoa, mikä lähinnä tarkoittaa Jumalan olemassaolon totenapitämistä ja erilaisia ulkonaisia, muodollisia, asioita. Tosin on sanottava, että sekin vähenee koko ajan kovaa vauhtia. Olemme jo aikaisemmin todenneet, että syntinen ihminen ei voi "mennä suoraan pyhän Jumalan luokse." Jos näin olisi, ei Hänen olisi tarvinnut lähettää Poikaansa, Jeesusta, kuolemaan ristille syntiemme tähden. Jeesus on ainoa tie Jumalan luokse (Joh. 14:6). Vain Hänen kauttaan Jumala hyväksyy meidät elämään yhteydessään täällä maan päällä ja kerran iankaikkisuuden luonaan taivaassa:

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut"

(Apt. 16:31).

Lukemassamme Raamatun jakeessa onkin sanottu se, kuinka pelastus, evankeliumi, otetaan vastaan: Se tapahtuu uskon kautta. Evankeliumin vastaanottaminen tarkoittaa Jeesuksen vastaanottamista elämäänsä, sillä evankeliumi on sanoma Jeesuksesta, joka on kuollut syntiemme tähden ja ylösnoussut vanhurskauttamisemme tähden:

"...joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden"

(Room. 4:25).

Eilen jo puhuimme korinttolaisista (1. Kor. 15), joista Paavali sanoo kirjeessään heille, että he olivat ottaneet vastaan hänen julistamansa evankeliumin. Se oli tapahtunut uskon kautta. Ellei ihminen ota vastaan evankeliumia, ja pelastusta, joka meille evankeliumissa tarjotaan, pysyy hän pelastuksen ulkopuolella ajassa ja iankaikkisuudessa.

Pelastus on kokonaan Jumalan lahja, jota ei voida ottaa mitenkään muuten vastaan kuin uskon kautta. Siitäkään en voi ottaa itselleni "minkäänlaista kunniaa", että otan pelastuksen vastaan sydämeeni. Sekin kun on kokonaan Jumalan vaikuttama asia elämässäni. Enkö tämän sanotun jälkeen olisi vieläkin enemmän kiitollinen Jumalalle Hänen suuresta rakkaudestaan!

Jumalan Pyhä Henki tekee sydämessämme työtä, että voimme uskoa Jeesukseen. Puhuessaan luvatun Pyhän Hengen tulosta, ennen kärsimistään ja kuolemaansa, Jeesus sanoi:

"Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion"

(Joh. 16:8).

Lyhyesti toteamme, mitä tämä tarkoittaa. Meidän on suhteellisen helppo sanoa yleisellä tasolla: "No, kaikkihan me syntisiä ollaan!" Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että sydämessäni tunnen: "Minä olen syntinen!" Pyhä Henki näyttää minulle todeksi sen, että olen syntinen; Hän vakuuttaa minut synnistä; paljastaa synnin; osoittaa, että olen syntinen. Silloin suuni voi sanoa mitä tahansa, mutta sydämessäni tiedän: Olen syntinen. Sisälleni tulee synnintunto.

Pyhä Henki ei jätä minua siihen; synnintunto-tilaan. Hän näyttää minulle myös vanhurskauden. Se tarkoittaa, että Hän näyttää minulle tien, miten pääsen Jumalan yhteyteen. Pyhä Henki näyttää minulle Jumalan hyvyyden, juuri minua  kohtaan.Pyhä Henki osoittaa tien Jumalan yhteyteen, sillä Jeesus on mennyt Isän luokse. Tämä vanhurskaus, jonka Pyhä Henki näyttää minulle todeksi, perustuu kokonaan Jeesuksen lunastustyöhön, jonka Hän teki ristillä puolestamme. Ihminen ei voi mistään muualta löytää sellaista vanhurskautta, että hän sen turvin voisi päästä Jumalan yhteyteen. Tämän yhteyden synti katkaisi ja rikkoi. Saamme sellaisen vanhurskauden, kun uskomme Jeesukseen. Jeesus meni oman verensa kautta kaikkeinpyhimpään, taivaaseen - niinkuin olemme jo aikaisemmin puhuneet - ja Hän on siellä todistamassa, että vanhurskaus on hankittu jokaiselle ihmiselle. Pyhä todistaa - näyttää minulle todeksi - tämän vanhurskauden, kun Hän on saanut näyttää minulle todeksi syntisyyteni.

Pyhä Henki näyttää minulle todeksi myös tuomion; vakuuttaa tuomion tähden; osoittaa maailmalle, että tuomio tulee. Sielujemme vihollinen on jo tuomittu, voitettu. Sen lopullinen osa on iankaikkisessa kadotuksessa, niinkuin niiden ihmistenkin, joille Jumalan valmistama pelastus ei kelpaa elämänsä aikana.

Pyhä Henki kirkastaa meille Jeesusta ja Hänen työtään puolestamme:

"Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille ennustaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille"

(Joh. 16:13-14).

Pyhä Henki johdattaa meidät kaikkeen totuuteen. Hän kirkastaa meille Jeesuksen sellaisena kuin Hän on. Kun näemme syntimme ja olemme synninhädässä, auttaa Pyhä henki meitä uskomaan Jeesukseen; avaamaan sydämemme Hänelle.

Olemme aivan täysin pelastuksemme osalta riippuvaisia Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä.

Lopuksi tälle päivälle: Seuraavatkin Jumalan Sanan jakeet osoittavat meille, että se on kokonaan jumalan tyotä meissä, että uskomme Jeesukseen:

"Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos"

(Joh. 6:37).

"Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä;..."

(Joh. 6:44).

Jatkan huomenna.

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

Puh. 040-0206858

jouko.kuusjarvi@gmail.com

______________________

27 astetta auringon puolella nousun aikaan. M-L oli noussut varemmin. Sininen taivas. Aamupalat ja kahvit takapihalla. Luin Hoosean kirjaa. "Päivän biisi" kuunneltiin. M-L luki kohdan kahdesta hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä - esirukouksiahan piisaa.

Uutisetkin piti nähdä ja kuulla.

Kävin urheilukentällä 8 km kävelylenkillä. Vasta ensimmäinen shortsilenkki tälle "kevväälle." Olihan sitä lämmintäkin yli 20 astetta.

Ruokaa ja kahvia - takapihan puolella.

Kirjoittelin.

Kahvia - luonnossa, takapihalla, lintuja ja oravia "katellen."

M-L leikkeli minulta pään - no, onneksi kuiten vain entisen sängen sängettömäksi.

Iltapalaa ja teetä.

Seurattiin uutisia Suomesta ja Israelista.

Siunausta!

Ps. "Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo" (Ilm. 3:22).

25.5.

AVOIN KIRJE

SAARIJÄRVEN SEURAKUNNAN KIRKKOHERRALLE, JARMO AUTOSELLE JA KIRKKONEUVOSTOLLE!

Hei!

Asiaan, josta on kysymys, voi tutustua Kiehisen Vuolijan Blogissa julkaistujen kirjoitusten kautta. 1.3.2020. päivän kohdalta löytyvät päivämäärät ja otsikot julkaistuihin kirjoituksiin. Niiden lisäksi 20.3.2020, on julkaistu yksi kirjoitus.

Näiden kirjoitusten tarkoituksena ei ole nostaa ketään ihmistä "silmätikuksi." Keskiössä on asia, jossa on menetelty Jumalan Sanan vastaisesti. Kuitenkin, koska ihmiset ovat tuon väärän päätöksen tehneet, asia kohdistuu heihin. Tämän näemme Raamatustakin, niistä kohdista, joissa ihmiset ovat tehneet syntiä ja menetelleet Jumalan tahdon vastaisesti. Jumala on palvelijoidensa kautta puhutellut heitä, tarkoituksenaan saada heidät kääntymään pois synnistä.

Onhan allekirjoittanutta arvosteltu siitä tavasta, jolla olen asiaan puuttunut - siitäkin, että yleensäkin olen puuttunut. Miksi sitten olen puuttunut ja juuri sillä tavalla kuin olen sen tehnyt? Heti on sanottava, että en ainakaan siksi, että haluaisin näyttää muita paremmalta. Perussyy on henkilökohtainen vastuumme Jeesukseen uskovina, Jumalan lapsina. Emme saa ummistaa silmiämme senkaltaisilta asioilta, josta Saarijärven seurakunnan tapauksessa on kysymys. Lisäksi haluan sanoa, että Jumala on erityisesti laskenut tämän asian sydämelleni. Jumalan Sanasta löydämme - läpi Raamatun - esimerkkejä yksilöihmisistä, joille Jumala antoi tehtäväksi suorittaa tehtäviä, jotka useinkin olivat sellaisia, joita hoitaessaan he joutuivat vaikeuksiin ihmisten taholta. En halua verrata itseäni heihin, mutta yhä tänäänkin Jumala antaa ihmisille tehtäviä. Kuuliaisuudesta Jumalaa kohtaan olen joutunut tämän asian kanssa tekemisiin. Hän tietää senkin, mitä siitä minulle seuraa, mutta Hän on luvannut olla kanssani, sillä en ole omalla asiallani.

Tässäkin tahdon tuoda esille sen että en ole minkään seurakunnan asialla, vaan tämä on yksinomaan henkilökohtainen asia minulle. Kukin seurakunta tekee asian suhteen omat ratkaisunsa ja toimenpiteensä. Jumalan valtakunnan mukaisella asialla kylläkin olen.

Se, että Saarijärven seurakunta on Kirkkoneuvostonsa päätöksellä - päätöksellä, jossa ei ollut yhtään eriävää mielipidettä - valinnut seurakuntapastorikseen henkilön, joka elää parisuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa, on Jumalan Sanan mukaan vakava synti; se käy ilmi sekä Vanhasta-, että Uudesta testamentista. Tästä synnistä ja sen hyväksymisestä - joka myös on Raamatun mukaan syntiä - olen useaan otteeseen kehoittanut tekemään parannuksen. Koska asia on kokonaisuudessaan julkinen, on myös sen julkituominen, että kyseisestä synnistä ja sen suosimisesta on tehty parannus, julkinen asia.

Jumalan Sanassa on lukuisia esimerkkejä, joissa kehoitetaan nuhtelemaan synnissä elämisestä ja synnin suosimisesta. Siellä on paljon tapauksia, joissa näin meneteltiin. Raamattu on tänäkin päivänä ainoa ohjenuora, josta meidän on ohjeemme ammennettava.

Lukiessamme esim. Ilmestyskirjasta kirjeitä seitsemälle Vähän-Aasian seurakunnille - jotka itse Jeesus oli lähettänyt, enkelin kautta, Johannekselle, joka sai ne ilmestyksessä - näemme, miten vakavasti seurakuntia kehoitetaan parannuksentekoon vääristä asioista. Yhdelle seurakunnalle Jeesuksella oli sanoma: "Muista siis ja tee parannus, ... mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta" (Ilm. 2:5). Lampunjalka tarkoittaa Ilmestyskirjassa seurakuntaa (Ilm. 1:20). Kirjeet oli osoitettu seurakuntien johtajille. Yhdelle seurakunnalle osoitetussa sanomassa oli viesti seurakunnalle väärien asioiden suosimisesta - ja ihan yhtä ihmistä tarkoittaen sanotaan: "Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä..." (Ilm 2:21). Seuraukset - jotka ovat aika järkyttäviä - siitä, että parannusta ei haluta tehdä, tuodaan heti perään myös julki. Ja ajattele; ne sanat tulevat Jeesukselta. En halua tarkoittaa, että juuri samanlainen tapaus olisi Saarijärven seurakunnan keskellä, mutta Jumalan periaate asiaan on sama.

Ilman mitään muuta vaikutinta - kuin Jumalan tahdon toteutuminen - Saarijärven seurakunnan, Jarmo, sinun, sekä Kirkkoneuvoston jokaisen jäsenen, valitun seurakuntapastorin ja hänen kanssaan parisuhteessa elävän, sekä jokaisen kohdalla, joka hyväksyy puheena olevan synnin - myös piispaa, joka suoritti nimityksen seurakuntapastorin virkaan - kehoitan vakavasti ja rakkaudellisesti, Jumalan Sanaan vedoten, tekemään parannukse synnistä, jonka olette hyväksyneet seurakuntanne elämään! Sitoutukaa Raamatun Sanaan! Se ei ole muuttunut! Seurakunnan ei tule ottaa mallia maailmasta, vaan maailman on voitava ottaa mallia seurakunnasta! Hyvät ystävät: Tehkää parannus ja hyljätkää tuo Jumalan Sanan vastainen asia seurakuntanne elämästä! Jumala on antanut teille aikaa parannuksentekoon. Jos ette halua taipua Jumalan tahdon mukaisiin toimenpiteisiin asiassa, tulette kokemaan Jumalan toimenpiteet asian suhteen ja ihmiset tulevat näkemään ja tietämään syyn siihen, miksi niin tapahtui! Tämä ei ole minun puoleltani minkäänlainen uihkaus. Sydämessäni koen, että näin on sanottava. Muistakaa, mitä Jumalan Sanassa sanotaan: 

"Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle..."

(1. Piet. 5:5,6).

"Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee ... nöyrtykää Herran edessä"

(Jaak. 4:6, 7, 10).

Lopuksi:

Miksi samaa sukupuolta olevien parisuhteiden hyväksyminen seurakunnassa on vakava asia (se on sitä kaikkien kohdalla, mutta erityisesti Jumalan seurakunnan kohdalla, joka on "Jumalan huone, elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus" (1. Tim. 3:15). Tässä "epämääräisessä" järjestyksessä asioita, jotka voi perustella Raamatulla (mitään muita ohjeita ei voida asettaa sen yläpuolelle).

• sen harjoittajat eivät peri Jumalan valtakuntaa - ovat siis matkalla helvettiin (1. Kor. 6:9-11).
• sen suosiminen vie siunauksen seurakunnasta - toiminta kyllä voi pyöriä, mutta Jumala ei suostu siihen mukaan
• sen suosiminen johtaa seurakunnan jäseniä - ja kaikkia - Jumalan Sanan väheksymiseen ja väärään elämän malliin. Erityisesti lapset ja nuoret ovat vaaravyöhykkeessä.
• sen harjoittajat ja suosijat ovat elämässä Jumalan tuomion alaisessa olotilassa.
• seurakuntien johtajien kohdalla asia on vielä vakavampi kuin muiden.
• sen suosiminen kertoo piittaamattomuudesta Jumalan Sanaa kohtaan.
• sen hyväksyminen ja siinä eläminen on vastoin Jumalan luomisjärjestystä - siksi se on luonnotonta.
• se rikkoo seurakuntien välisen yhtyeistyön ja luo monenlaisia ristiriitoja.
• se "polkee jalkoihinsa" seurakunnan aikaisempien Jumalan palvelijoiden tekemää työtä.
• sellaisen asian hyväksyneen seurakunnan yhteyteen ei voi suositella ketään menemään.
• em. syistä johtuen - ja siitä, että seurakuntaa koskevana asiana se on julkinen - olen toiminut näin.

Herra armahtakoon teitä! Hän armahtakoon minuakin! Ja meitä kaikkia!

Näitä rivejä en voinut olla kirjoittamatta

Ystävällisin terveisin

Jouko Kuusjärvi (tarpeeksi yksinkertainen, voidakseen ryhtyä tällaiseen tehtävään)

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

Puh. 040-0206858

jouko.kuusjarvi@gmail.com

______________________

Tänään on Maanantai. Siihen aikaan kun nousin, oli 30.6 astetta mittarissa auringon puolella. Aamupalaa ja kahvia nautiskelin takapihan puolella. Eiväthän ne ilon aiheet vuolijalla tarvitse niin isoja olla. Monista asioista voi ja saa olla kiitollinen. Luin Hoosean kirjaa.

"Päivän biisiksi" oli Terhi-Marja valinnut tänään Peter Janevin laulaman: Avaa aamun tullen silmäsi, taivaallista Isää kiittämään. Slaavilaissävyinen laulu, joka kyllä koskettaa sydäntä - ainakin vuolija-vaarin.

Kirjoittelin. M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.

Ruokaa ja kahvia - takapihan puolella.

Kävin aurinkoisella urheilukentällä kävelemässä 7.2 km. Siellä kävellessäni soitytautin velimiehelle kotipuoleen.

Luin vähän kirjaa. Torkuin.

Iltapalaa ja teetä.

Uutisten seuraamista - sekä Suomen, että Israelin.

Siunausta!

Ps. "...Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin..." (Hebr. 10:31).