30.9.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut täältä meiltä Oittisen Sirjalle!

12.1 astetta lämmintä noustessani. M-L oli käynyt jo kylällä asioilla ja vienyt Emilian ja Danielin kouluun. Syyskuu alkaa olla ns. pulkassa. Jonnekin se vaan häipyi - se on sitä ajanvirtaa, ajan virtaa.

Aamupalaa ja kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. 

Kirjoitin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamapostin 48. Tein myös kutsun SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteiseen rukousiltaan - jonka laitan tämän jutun loppuun. Lähettelin myösmolemmat "tekeleet" s-postilla niille, joille ne menevät sitä tietä.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin Rantalan Jussin kanssa monistamassa em. asioita. Kiitos Jussille! Samalla reissulla hain Danielin ja Emilian koulusta kotiin. Daniel oli juossut tänään Cooperin testin - 2800 m.

Laittelin Rintamaposteja ja rukousiltakutsuja kuoriin.

Kahvia.

19:ksi menin Rukousiltaan helluntairukoushuoneelle - 10 henkilöä. Hain Salmen mukaan. Mennessä vein myös Rintamaposteja postiin, sekä jakelin joihinkin postilaatikoihin - rukousrintamaan kuuluville

Iltapalaa ja teetä.

Seurailin uutisia.

xxxxxx

Meille, tämän ajan uskoville, hyvää tekstiä jatkoksi:

"...Kristityt, jos olette todella pelastettuja, älkää arkailko kiiruhtaa Herran työhön! Ympärillänne menehtyy lukemattomia sieluja. Joste ette lähde heitä evankelioimaan, niin kukasitten?...

...Älkää säikähtäkö kun paholainen lähettää matkaan ihmisiä, jotka yrittävät pysäyttää teidät tai suostutella teitä odottamaan, kunnes olette "kypsempiä". Jos odotamme, kunnes olisimme Jumalan edessä täydellisiä, joudumme odottamaan aina Jeesuksen tulemukseen saakka.

Hyvä seurakunnanjohtaja on sellainen, joka viettää paljon aikaa Herran kanssa ja saaseurakunnalle oikean suunnan Jumalan Sanasta. Johtajien pitäisi esittää näky ihmisille jakutsua heitä liittymään mukaan Herran työhön. Johtajan tuylisi olla täynnä rakkautta ja armahtavaisuutta, mutta hänen tulisi olla myös vahva ja luotettava, sillä "jos sotatorvesta lähtee epäselvä ääni, kuka valmistautuu taisteluun?" (1. Kor. 14:8) (Paul Hattaway, Takaisin Jerusalemiin, Avainmedia 2005, s.153, 154).

Siunausta!

Ps. "Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei olekaan mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen" (Gal. 6:3-4).

29.9.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut, vielä tässäkin, siskon pojalle, Mikolle! Samoin pastori Mika Turuselle!

8.2 lämmintä klo 7 maissa. Aamupalaa ja kahvia.

Kävin viemässä Emilian ja Danielin pyörineen kouluun. Taivaanranta oli samanvärinen kuin pihlaja meidän pihassa - oranssisen sävyinen.

Lisää aamupalaa ja kahvia.

Luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Olin klo 10 Päivärukoushetkessä helluntairukoushuoneella - 4 henkeä.

Paluumatkalla kotiin kävin ostamassa 25 kg auringonkukansiemeniä linnuille. Laitoin syksyn ensimmäiset siemenet niille ruuaksi ruokintapaikalle.

Ruokaa.

Laitoin kahvia termokseen ja vähän evästä pussiin ja menin rankapaikkaani. Vesurilla karsiskelin ja kantelin kasaan rankoja tänään. Välillä join kahvit rankakasan vieressä. Jos joku olisi seurannut liikuskeluani, olisi varmaan ihmetellyt, että miksi tuolla mies liikkuu niin hitaasti kuin "täi tervassa." Syybnä oli kipeä akillesjänne; siksi otin askeleita varoen. Maa oli epätasainen ja sen päällä runsaasti "oksapehkoa" ja kaadettuja pajuja ynnä leppiä. Päivän sää oli hieno. Puut keltaisia ja varisuttelevat lehtiään maahan. Tuli mieleen lukukirja, joka meillä oli siellä kotikylän - Haarajoen - koulussa aikoinaan. Siinä oli runo: 

"Syksyn lehdet lentelevät keltaisina mailla, 

Esko lähtee metsästämään aikamiehen lailla..."

Voisin sovittaa sen koskemaan tätä päivää:

"Syksyn lehdet lentelevät keltaisina mailla",

vaari lähtee rankametsään "aikamiehen lailla."

Joskus kotitalon vintiltä etsinkin sitä lukukirjaa, mutta eipä sitä löytynyt. En muista, oliko siinä, vai toisessa lukukirjassa kertomus Pekka Pikkaraisesta. Se oli niin haikean surullinen kertomus, että äiti sai lukea sitä tuvan pöydän vieressä useasti ääneen. Sen kun muistan, niin en yhtyään ihmettele, että lapset saattavat kuunnella samaa satua/tarinaa/kertomusta uudestaan ja uudestaan.

Ennen 17.30 tulin metsästä kotiin. 

Ruokaa.

Kävin saunassa.

Join saunakahvit M-L:n tänään tekemän VHH-omenapiirakan kanssa.

Torkuin - samalla kun koetin kuunnella Patmos-Radiota. 

Kirjoitin kirjeen - Vanhustenviikkoon liittyen - Serviisiin. Sieltä pyydettiin - on pyydetty muiltakin, jotka ovat siellä vierailleet tilaisuuksia pitämässä. Kirjeet luetaan siellä Vanhustenviikolla. Hyvä idea näin Korona-aikana. Sanotaan: "Joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu." Ts. tuo minun kirjeeni oli sellainen "evankelistan kirje." Kyllä tuolla sisimmässä sellainen "pieni evankelista" on.

Seurasin uutisia kotimaasta, maailmalta - ja Israelista.

Vähän hedelmiä ja teetä.

xxxxxx

Tervettä puhetta meille:

"...Sama pätee rukoukseen. Senkin tarvitsee olla ulospäin suuntautunutta. Hengellinen periaate on, että ne jotka rukoilevat vain itsensä ja henkilökohtaisten tarpeidensa puolesta, eivät koskaan muutu. Mutta kun he ryhtyvät esirukoukseen muiden puolesta, Jumala muuttaa heidän sydämensä rukouksen aikana. Itsekkäälle henkilölle on paras keino itsekeskeisyydestä pääsemiseksi alkaa rukoilla ja kohdata muiden tarpeita. ...

... Oletko koskaan miettinyt, miksi joillakin kirkoilla on ongelmana haalea, jämähtänyt kristillisyys? Olemme havainneet, että pysähtyneisyys johtuu enimmäkseen Herrasta todistamisen laiminlyömisestä. Usein pastorit ajattelevat, että ihmiset taantuvat, koska he eivät pidä kiinni tietyistä teologisista totuuksista, mutta tavallisesti ongelmana on tottelemattomuus, ei teologia. Mitä pitempään henkilö on tottelematon Jumalaa kohtaanb, sitä kylmemmälle paikalle hän joutuu. Evankeliumi on toiminnan evankeliumia, ei itsesuojelun evankeliumia. Pelkkä opillisen puhtauden vaatimus tuo tullessaan lakihenkisyyttä, jos ei myös totella Jumalan määräystä julistaa evankeliumia kaikkeen maailmaan" (Paul Hattaway, Takaisin Jerusalemiin, Aikamedia 2005, s.152, 153).

Siunausta!

Ps. "Muytta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voisivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista" b(Room. 10:14).

28.9.

Käänsimme kalenterinlehden uudelle aukeamalle -ja maanantaihin. 7.5 astetta lämmintä. Selkeää. 

Sydämelliset onnittelumme, vielä tässäkin, Arjalle, velimiehen vaimolle! 

M-L kävi labrassa ja vein Danielin kouluun.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Luukkaan evankeliumia.

Menin 10:ksi Majakalle puhumaan. Samalla vein Emilian kouluun - hänellä kun alkoi 10:ltä koulu tänään. Majakalla oli avointa puhua "perusevankeliumia."

Kotiuduttuani söimme.

Laitoin eväät ja lähdin "rankaan." Vesuria tuli heiluteltua. Metsä hohti keltaisena. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Oli lämmintä. Välillä maistelin eväitä ja ryyppäilin kahvia. Kasailinb rankoja.Tänään M-L vei minut työmaan lähelle - Danielin kun haki autolla koulusta. 17 jälkeen haki minut pois metsästä - kun soitin, että eiköhän tämä taas riitä.

Termoskahvia ja eväitä söin vielä kotonakin.

Kävin saunassa - ja lämpimällä,tuulettomalla, takapihalla vilvuuttelemassa.

Terhi-Marja käväisi.

Torkuin ja samalla koetin kuunnella Patmos-Radiota.

Velimies Heimo soitteli.

Iltapalaa ja teetä. Siihen kuului myös juuri uunista otettua kuumaa ruisleipää - se on runsaan voin kera mitä parhainta herkkua. Tuoksutkin ovat hyvät huushollissa.

Uutisten seurailua.

Siskoni mies, Kari, soitteli.

xxxxxx

Terveellisträ tekstiä - meille - jatkoon:

"... Maailmassa on nykyään enemmän kuin tarpeerksi kristittyjä "uskovia". Jumala haluaa enemmän opetuslapsia! ...

... Valitettavasti lännen seurakunnissa tuntuu muhivan uskonnollinen antivirus, joka koettaa turmella ja hävittää evankeliumiviruksen näyn saaneet superkantajat. Kymmenistätuhansista seurakunnista on tullut itseriittoisen "saarnankestäviä".  ...

... Vain Jeesuksen opetuslapset voivat toivoa saattavansa kansoja Jumalan luo. ...

... Tosi opetuslapset ovat tavallisesti sellaisia ihmisiä,joita harvat ymmärtävät. Heitä pidetään mahdollisesti tasapainottomina fanaatikkoina. Usein sama hallitus, joka sietää pelkkiä uskovia, ei tunne mitään rajoja hävittäessään kaikki opetuslapset rajojensa sisältä" (Paul Hattaway, Takaisin Jerusalemiin, s. 138, 139, Avainmedia 2005).

Siunausta!

Ps. "Herra sanoi: - Koska tämä kansa lähestyy minua vain suullaan ja kunnioittaa minua vain huulillaan, koska sen sydän on vetäytynyt minusta kauas ja koska sen kuuliaisuus minua kohtaan on vain opittujen ihmiskäskyjen noudattamista, niin minä teen...ihmnetekoja..." (Jes. 29:13-14).

27.9.

11.2 astetta noustessani Sunnuntaihin. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia  

Luin Luukkaan evankeliumia.

Ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle. Haimme Salmen mukaan. Olin klo 10 Rukoushetkessä - 4 henkeä mukana.

11 alkoi yläkerrassa tilaisuus. Paavo Järvinen puhui. Sen jälkeen oli kahvitarjoilu alakerrassa.

Kotiuduttuamme laitoin takkaan tulen. Söimme. 

Seurasin Kurikassa pidettyjä maastojuoksun SM-kilpailuja.

Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel käväisivät. Joimme kahvit. M-L meni heidän kanssaan kävelylenkille Heramäen pururadalle. Olihan se hieno sää. Lämmintä on ollut.

Tuula ja Tuomo Bogman kävivät. Otimme iltapalaa. Rukoilimme yhdessä.

Seurasin uutisia.

xxxxxx

Lopuksi hyvää asiaa meille kaikille:

"Maailmassa on nykyisin yli kaksi miljardia tunnustavaa kristittyä. Ajattelepa: kaksi tuhatta miljoonaa ihmistä, jotka sanovat seuraavansa Jeesusta Kristusta! Se on mykistävä luku.

Miksi sitten maailmassa on yhä niin monta puutteenalaista maata ja hengellisesti pimeää aluetta? Miksi yhä tarvitaan Takaisin Jerusalemiin -näkyä - kahdenkymmenen kristillisen vuosisadan jälkeen.?

Ongelma piilee sen kristillisyyden laadussa, jotaenemmistö nykypäivän kristityistä harjoittaa. Lukemattomille miljoonille Jeesuksen seuraaminen ei merkitse juuri muuta kuin kulttruuriperinnettä. Kirkkoon liittyminen on vähän kuin liittyisi seurapiiriklubiin, jossa tavataan uusiaihmisiä ja keskustellaan hauskasti joutavanpäiväisistä asioista. Jos Raamattua edes luetaan,se tapahtuu ikään kuin velvollisuudesta eikä sen todellisen, elävän jamuuttavan voiman vuoksi" (Paul Hattaway, Takaisin Jerusalemiin, Avainmedia 2005, s. 136, 137).

Siunausta!

Ps. "Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni, ei voi olla minun opetuslapseni... yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on" (Luuk. 14:27, 33).

26.9.

6.30 nousin .Harmaa taivas. Aamupalaa ja kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. Rukousta.

(8:ksi menin hakemaan Deniksen kyytiin.  Ajelimme Nivalaan Pihtiputaan Shellillä "juopasimme" kahvit.

Nivalaan menimme katsomaan yhtä asuntoautoa, jota yksityinen oli myymässä. Siisti peli. Fiat LMC. Koeajot. Ajelimme vielä Deniksen kanssa hakemaan Ylivieskasta yhdestä talosta - samaan kauppaan - toiset renkaat autoon. Palattuamme auto vaihtoi omistajaa. Joimme kahvit. Myyjä oli pian paikalle tulomme jälkeen osoittautunut uskovaiseksi, lestadiolaiseksi. Ojensin hänelle kirjoittamani vihkosen: Jumalalla on sinulle asiasa-vihkosen, lähtiessämme ajelemaan kotia kohti.Denis ajoi asuntoautoa ja minä meijjänbiiliä. Yhteiseksihän se asuntoauto hommattiin - Deniksen perheelle, sekä mummille ja vaarille.

Paluumatkalla pysähdyimme Haapajärven ABC:llä syömässä hampurilaisateriat - tarjous: 2 ateriaa 10 eurolla.

18 ennen olimme kotona. Söin M-L:n tekemää hyvää kaalilaatikkoa puolukoiden kanssa.

Menimme "Terheille." M-l uutta vanhaa auto katsomaan ja minä saunaan deniksen kanssa. Ennen saunaan menoa joimme kahvit.

Siinäpä sitä onkin Emilialla ja danielilla keksimistä, että mikä kutsumanimeksi asuntoautolle?

Tultuamme kotiin torkuin sohvalla.

Iltapalaa ja teetä.

xxxxx

Jatkoksi "terveellisiä sanoja" meille:

"Pastorit, seurakuntanne täytyy lähteä kiireesti kalaan, koska juuri sitä seurakunnan on määrä tehdä. Jeesus ei tahtonut kansansa tulevan eristyneeksi ja istuvan vain opettamassa toisiaan. Johtajan tehtävänä ei myöskään ole se, että käyttäisi kaiken aikansa seurakunnan ongelmien ratkomiseen. Tietysti ongelmia riittää aina Jeesuksen paluuseen asti, mutta ne eivät saa nujertaa sinua. Sen sijaan sinun tulisi nähdäne tilaisuuksina paikata verkkoja, niin että voit lähteä kalastamaan sieluja vahvemmalla nuotalla" (Paul Hattaway, Takaisin Jerusalemiinb, Avainmedia 2005, s. 161). 

Siunausta!

Ps. "´Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.´ He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta" (Luuyk. 5:10-11).

25.9.

 15.2 lämmintä silloin kun nousin. Taivas oli harmaa - mutta ei sydämentila.

M-L käväisi jo kaupassa ennen aamupalaa ja kahvia - hommaili mm. "taravia" nuotioiltaa varten.

Luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjastas. rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin minäkin vielä kylällä ostamassa joitakin juttuja nuotioiltaa varten.

Söimme. Myös kahvia.

Tänään ei ollut rankapäivä - se kun on nuotioilta-päivä; ei nuotioiltapäivä. M-L teki lettutaikinaa iltaa varten - Lehtomäen Matti toi myös taikinaa sinne. M-L paisteli lettuja jo valmiiksi sellaisille, jotka syövät gluteenittomia-sellaisia. Kasaili myös mukaanotettavia tavaroita.

16.30 jälkeen lähdin torille peräkärry perässä. Siellä oli jo Rautasen Jussi laittelemassa äänentoistokamoja paikoilleen. Ja myös Lehtomäen Matti paistokojua ja paistovälineitä kohta pystyynlaittamassa. Penkit, ym. asiat laitettiin paikoilleen. Humpin Lauri toi nuotioalustan ja puut - ja pian liekit nuolivat puita. Parkkosen Henri pääsi keittelemään kahvia - meillä on kaksi 6.1 litsan pannua sellaisiin tarkoituksiin. Klo 18 alkoi ilta. Jumala antoi ihmeellisen - hyvän - sään. Sininen taivas. Eikä ollut liian kylmä. Sitä oli rukouksessa pyydetty. Kiitos Jumalalle siitä(kin)! Tarjolla oli grillimakkaroita, joita Bogmanin Tuomo grillaili - Tuula avusteli jakaen makkaroita ja taisi lettujakin välillä. Lettuja paisteli Lehtomäen Matti. Hyvin tekivät kauppansa hillojen kera. Yli 2 ämpärillistä taisi mennä taikinaa. Kolmas paketti kahviakin piti käydä vieressä olevasta kaupasta ostamassa. Teetä ja mehuakin oli tarjolla. Korona-aika otettiin huomioon tekstein, sekä muutaman kerran mikrofonin kautta. Käsidesiäkin oli tarjolla.

Musiikissa palveli 5 henkisessä kokoonpanossa ollut Puhtaat purjeet-lauluryhmä, Raija Kalenius ja harmonikka. He lauloivat neljään otteeseen, yhteensä 11 laulua. Täyttä evankeliumia ryhmä lauloi.

Omakohtaisia todistuspuheenvuoroja käyttivät Teemu Lehtomäki (One Way-seurakunnasta), Tuula Bogman (Helluntaiseurakunnasta) ja Kaarlo Hakasalo (Vapaaseurakunnasta). Hyviä todistuksia! "Kiehisenvuolija", Jouko Kuusjärvi, johteli illan ja puhui.

Äänentyoistosta huolehti Jussi Rautanen. N. 15 henkeä oli erilaisissa tehtävissä torilla. Lisäksi ne, jotka muuten toimivat illan hyväksi. Sydämellinen kiitos kaikille! Työ herrassa ei ole koskn turhaa! Ilta oli sellaisen perusevankeliumin ilta - jonka kautta ihminen voi pelastua.

Minulla oli hyvä mahdollisuus laskea iltaan osallistuneiden ihmisten määriä. Heitä oli eri puolille tortia levittäytyneinä toistasataa - en ihan tiedä lopullista määrää. Paljon oli sellaisia, joita en ole koskaan nähnyt missään hengellisissä tilaisuuksissa - ja minulla on siihen asiaan aikalailla näköalaa yli kahden vuosikymmenen osalta. Ihan eri "piirejä" ajatellen.Minuakin lämmitti kun yksi ihminen tuli tilaisuuden lopussa itkien sanomaan, että se, mitä puhuin, meni suoraan hänen sydämeensä ja kosketti.

Kiitos Jumalalle, että meillä oli mahdollisuus pitää tämä(kin) nuotioilta!

"Leiri" oli nopeasti purettu torilta pois - kun oli useita käsipareja ja jalkoja töissä. Deniksen, Emilian ja Henrin kanssa kävimme viemässä rukoushuoneen varastoon sieltä lainatut tavarat.

Kiitos kaikille illan vastuissa olleille!

Palattuani kotiin laitoin saunan lämmite.

Seurasin uutisia Suomesta ja maailmalta - myös Israelista.

Kävin saunanlöylyissä. Oli mukava istuskella "löylynlyömänä" takapihalla pimeässä. Yksi tähtikin siihen näkyi taivaalla.

xxxxx

Jatkoon hyvää tekstiä kaikille meille:

" ... Pietari ei saanut mitään, koska hän ja hänen ystävänsä toimivat omin voimin. He olivat vakuuttuneita siitä, ettei kalaa ollut liikkeellä. Mutta kun he antoivat periksi ja sallivat Jumalan johdattaa yrityksiään, äkkiä he "saivatsaarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät" (Luuk. 5:6).

Ymmärräthän tämän! Kun koetamme palvella Herraa ja julistaa evankeliumia omassa voimassamme käyttäen omia ohjelmia ja aloitteita, me epäonnistumme. Kohta me uskottelemme itsellemme, ettei vika ole meissä vaan "välinpitämättömissä jumalattomissa", jotka "eivät osoita minkäänlaista kiinnostusta evankeliumiakohtaan". Mutta kun opimme, mitä todella merkitsee antautuminen Jumalalle ehdoitta pyytäen hänen täyteyttään ja voimaansa, alamme olla sillä paikalla, missä Jumala voi käyttää meitä kunniakseen. Niin pitkään kuin pyydätte Jumalaa siunaamaan "teidän" työnne, haaskaatte aikaanne. Hän siunaa vain oman työnsä, joka on tehty hänen tavallaan ja hänen johdossaan. Kun me lopulta tuskastumme hyödyttömiin ohjelmiimme ja annamme epätoivoisina periksi, Jeesus on aina paikalla näyttämässä meille paremman keinon - hänen tiensä. Hän kertoo meille, mihin verkot olisi heitettävä, ja me hämmästymme, kun huomaamme verkkojen pullistelevan kalaa" (Paul Hattaway, Takaisin Jerusalemiin, Avainmedia 2005, s.160).

Siunausta!

Ps. "...he viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota" (Luuk. 5:8).

24.9.

Sydämelliset syntymäpäiväonnittelut Jaskarin Erkille, täältä meiltä! Muistissa ovat yhteiset hengelliset tilaisuudet Enontekiön kylillä, sekä moottorikelkkareissut tuntureissa ja selkosilla! Hyviä muistoja. Elettyä elämää.

11.7 astetta lämmintä nousaun aikaan. Taivas oli harmaa.

Aamupalaa ja kahvia. Kannattaako tuota nyt ilmoittaa? Kyllähän se - jos kuuluu elämään.

Luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Laitoin vähän evästä pussiin ja kahvia termokseen. Suuntasin "rankaretkelle." Metsä oli värikäs. Sää oikein mukava. Karsin ja kasasin - jokainen ranka kasvatti kasaa. Se kasaaminen on kuin "hedelmän korjuuta." Rauhallisesti siellä vuolija käpsästeli ja siemaili välillä kahvia.

Hyvissäajoin tulin kotiin - ennen 16. Matkalla otin auton perään Deniksen kärryn.

Ruokaa ja kahvia.

17 olimme sopineet Deniksen kanssa, että laitamme helluntairukoushuoneen varastosta penkkejä, ym kalustoa kyytiin huomista nuotioiltaa varten. Niimpä tehimme.

Patmos-Radion kuuntelua - kun oli mielenkiintoista kuultavaa - ja vähän torkkumistakin.

Kävin saunassa.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasin uutiset - myös Israelia koskevat.

xxxxx

Jatkoksi jotain meille nykypäivän eläjille niin kovin tärkeää:

"... Kristitty, tuntuuko sinusta samalta kuin Pietarista? Oletko vakuuttunut, ettei koko järvessä ole enää yhtään kalaa jäljellä? Ovatko seurakuntasi ohjelmat epäonnistuneet uusien kalojen pyynnissä jo niin kauan,että mieluummin peseskelette rantatöyräällä verkkojanne,koska yksikinepäonnistunut kalaretkilisää olisiliikaa? Monet kirkot ovatluopuneet evankelioinnista,koska "sitä yritettiin,muttei se toiminut".

Ethän petä itseäsi ajatuttelemalla, ettei järvessä ole kalaa! Olemme kuulleet sellaisia lausumia kuin: "Kukaaneiole täälläpäin enää kiinnostunut evankeliumista." Tämä on Saatanan valhe. Järvessä on runsaasti kalaa. Kalakannan vähyys ei ole koskaan ongelmana.Ongelma löytyy meistä ja meidän tehottomista kalastusmenetelmistämme! Ovatkohan nuottamme edes käyneet vedessä"! (Paul Hattaway, Takaisin Jerusalemiin, Avainmedia 2005, s. 159).

Tervetuloa huomenna Saarijärven torille, Nuotioiltaan, maistelemaan nokipannukahvia, raiskäleitä ja grillattuja makkaroita! Ja onhan siellä hengen ravintoakin. Tapaamisiin torilla!

Siunausta!

Ps. "Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon - kaikkiaan sataviisikymmentäkolme - ei verkko revennyt" (Joh. 21:11).

23.9.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut, vaarilta ja mummilta, vielä tässäkin, Minjalle, nuorimmalle lastenlapsellemme!

11.9 lämmintä noustessani. Taivas oli harmaa. 

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Tein vähän evästä ja menin rankametsään. Aluksi kaatelin leppiä - ihan kooikkaitakin oli. Karsin, katkoin ja kasasin. Välillä join kahvia ja söin eväitä. Sellaista vanhan miehen retkeilyähän se minun hommani on - mutta, kyllä niitä kasojakin syntyy. Ja saapahan liikettä - ihan monipuolistakin.

17 maissa tulin kotiin metsästä. N. 13 astetta lämmintä. Selkeä ilma.

Söimme hyvät ruuat.

Kävin saunassa.

Saunakahvit.

19:ksi menin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. Hain Salmen mukaan. "Täysi tusina" taisi olla kokouksessa.ihmisiä.

Iltapaksi oli M-L paistanut uunijuustoa. Kanelin ja maidon kanssa se maistui - kun on oppinut niin suihinsa pistelemään.

Uutisten seurailua - myös Israelin uutisten.

Tuli tänään mukavia kuvia "perekunnan vatsappiin" "Timojen" metsäretkestä - taisi olla Minjan nimipäivän kunniaksi.Mm. lettuja siellä paistettiin trangialla. Mutta ne vasta mukaviakuvia olivat, kun Milenalla ja Minjalla ihan uudet hiukset. Ne oli laitettu heinistä myssyjen alta näkymään kuin hiukset - taisivat olla "mörri-möykky -hiukset!"

xxxxx

Jatkoksi vielä meille tämän ajan ihmisille sopivaa tekstiä:

"... On aika omistautua täysin Jumalan asialle, ilman varauksia. Jos teet näin, et voi välttyä kokemasta siunausta ja Jumalan läsnäoloa voimakkaalla ja ihanalla tavalla. ...

...Kalastusverkkojemme peseminen on tarpeellista silloin tällöin, jos käytämme niitä säännöllisesti kalastukseen, mutta nykypäivänä monista seurakunnista on tullut professionaalisia verkonpesijöitä. Sen sijaan, että pyytäisivät sieluja Jumalan valtakuntaan, he käyttävät kaiken aikansa kalastuksesta puhumiseen, erilaisten kalastusmenetelmien tutkimiseen, kalastuseksperttien luentojen kuuntelemiseen ja kalastuslaulujen laulamiseen,. Silti he lähtevät kalaan vain harvoin, jos ollenkaan.

Monet pastorit kertoilevat pöntöistään kalatarinoita, ja seurakunta ihailee nuottia, jotka roikkuvat kirkon seinällä näytteillä. Verkot ovat kiiltävän puhtaat. Mitään ponnisteluja ei ole säästetty mudan ja epäpuhtauksien pitämiseksi poissa kirkosta. Verkot on valkaistu niin hohtaviksi, ettei kukaan ikinä arvaisi niitä joskus käytetyn kalastukseen! Rihmat on oiottu niin hienosti, että jokaisella verkon silmällä on sama muoto ja kuvio. Onhan loppujen lopuksi niin, että "Jumala on järjestyksen Jumala". Pastorit rakastavat verkoilla kerskailemista ja jopa kutsuvat mielellään muidenkin seurakuntien kristittyjä ihailemaan niitä.

Jonkin vuoden välein "yli-innokkaatr" nuoret uskovat tulevat pyytämään, että verkot otettaisiin seinältä, kun he haluaisivat lähteä järvelle kalaan. Seurakunnan "kypsät" jäsenet selittävät, että Jumala pyytää kalaa kaikkialla maailmassaja asiat ovat hyvin. Heidän tehtävänään on elää pyhää, rauhallista elämää eikä ruveta liian julkeiksi. Uusille uskoville vakuutetaan, että kunhan nämä ovat seuranneetr  Herraa vielä muutaman vuoden, he kypsyvätr ja heistä tulee muiden kaltaisia. Tällä haavaa heidän olisi syytä olla hiljaa pulpetissaan ja puhua vasta vuorollaan.

Viikko viikolta, vuosi vuodelta Saatana tuudittaa valheillaan uneen yksilöuskovia, seurakuntia ja kokonaisia kirkkokuntia. Valkaisuaine, joka on poistanut verkoista kivet ja töryn, desinfioi tehokkaasti myös kristityt, kunnes he eivät enää harkitsekaan kalastajiksi lähtremistä"

(Paul Hattaway, Takaisin Jerusalemiin, Avainmedia 2005, s.158, 159).

Siunausta!

Ps. "Ja Jeesus sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisrten kalastajia" (Mark. 1:17).

22.9.

8.0 astetta lämmintä noustessani. Harmaata.Aurinko näkyi.

 Aamupalaa jakahvia.

Luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Tinvähän evästä ja laitoin kahvia termokseen. Menin rankahommiin. Kyllä oli hieno sää ja syyskuinen metsä. Valmiiksi kaadettuja leppiä karsin vesurilla ja kasailin. Sellaista se oli tämän päivän työ. Välillä join kahvia ja söin eväitä.

Ennen 17.30 olin kotona. 

Ruokaa. M-L oli leiponut tänään sämpylöitä ja VHH-omenapaistosta.

Kävin saunassa.

Join saunakahvit - oikein "lettivehnäsen kanssa."

Kuuntelin Marttyyrien Ääni-järjestön ohjelman Radio-Patmoksesta. Siinä Juhani Huotari haastatteli Timo Soinia. Oli kyllä Timolla hyviä ja raamatullisia mielipiteitä.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasin uutiset - myös Israelin.

xxxxx

Jatkoon laitan "tervettä tekstiä" meille kaikille:

"Kun kristityt ovat vakituisesti sitoutuneet aitoon evankelioimistyöhön, he antavat ulospäin eivätkä vain ota itselleen, ja niinpä he tarvitsevat enemmän hengellistä ravintoa saadakseen korvatuksi sen, mitä ovat antaneet pois. Syntyy hengellinen virtaus sisään ja ulos, ja ne hämähäkinseitit ja hengelliset sairaudet, jotka helposti pesiytyvät uskovien elämään, huuhtoutuvat pois. Kun ihmiset keskittyvät muiden tarpeisiin, jää vähemmän tilaisuuksia istuskella valittamassa, juoruilemassa ja panettelemassa toisia. Sen sijaan että ihmiset arvostelisivat saarnojasi, he alkavat totella Jumalan Sanaa ja muuttua itsekin eläviksi todistajiksi maailmalle. Raamattu lakkaa olemasta tiedon kirja ja tulee elämän kirjaksi" (Paul Hattaway, Takaisin Jerusalemiin, Avainmedia 2005, s. 152).

 21.9.

Mainiota maanantaita! Harmaana oli taivas herätessän i - vai olikohan se?. Päivät ovat erilaisia - säänkin puolesta. Se on rikkaus - mutta tietenkin myös joskus "riesa", jos sikseen sattuu.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

M-L kävi hakemassa "lähetyspuolukoita" Oittiselta, lähetystyön hyväksi kerättyjä - ja kaupassakin käväisi. Minä "olin tekemisissä" nuotioiltaan liittyvien asioiden kanssa (nuotioilta on Saarijärven torilla, pe. 25.9. klo 18. Tulehan tulille!). Myös SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousillan kanssa - joka tullee olemaan pe. 16.10. klo 18 Kansakoululla, täällä Saarijärvellä.

Söimme. Kahviakin. Tein evästä ja laitoin kahvia termokseen.

Ajelin rankapaikalleni hommiin. Mennessä otin Paavolta raivaussahan, jolla sahailin tankillisen verran pajuja ja leppiä. Olisin useammankin tankillisen sahannut, mutta edellinen käyttäjä oli kääntänyt bensatankinkorkin niin tiukkaan, etteivä "näppivoimani" riittäneet. Eikä ollut mitään apuvälinettä avuksi. Kävelin autolle ja otin moottorisahan, jolla jatkoin hommaa. Sillähän minä olen koko ajan sahannut, sekä pienemmät, että isommat. Itseasiassa ojassa ja sen penkoilla olevat "pehkot" on sillä helpompi sahata, kun sen kanssa sopii paremmin sekaan. Kasailin myös loput rangat aiemmin kaadetuista. Sain yhden ojanpielen raivattua kokonaan - joka oli tavoitteenani. Välillä söin eväitä ja join kahvia, väärän koivun tyvellä istuskellen. Oikeastaan sain tänään loppuun sen projektin, johon olin sitoutunut. Ajattelin kuitenkin vielä mennä kasailemaan isompia leppiä toisen metsurin kaatamista - alueelta, joka rajoittuu "minun palstaani."

Ennen 17.30 olin kotona. 13 astetta lämmintä.

M-L oli laittanut hyvänmakuista ruokaa, jota kävimme heti syömään.

Kävin saunassa.

Keittelin saunakahvit - M-L oli nostanut pakastimesta hyvännäköisen pullapitkon esille, niin...

Kuuntelin jonkinaikaa patmosta - kun tuli mielenkiintoista ohjelmaa.

Iltapalaaja kahvia.

Seurasin MTV:stä - tallenne - vähän aikaa sitten tulleen keskustelun. Keskustelijoina kansanedustaja Päivi Räsänen ja piispa Teemu Laajasalo. Se kesti yli 21 min. Jumala on asettanut Päivi Räsäsen "keulakuvaksi" "samaa sukupuolta olevien avioliittokysymykseen." Kyllä oikein iloitsin Päivin puheenvuoroista! Surukseni on sanottava, että piispa Laajasalo on vakavasti "eksymyksen tiellä." Aivan käsittämättömiä ajatuksia piispa-miehen suusta.

Koska asun Saarijärvellä, niin koskettaa tämä samaa sukupuolta olevien avioliittokysymys täällä meitäkin - eli luterilainen seurakunta, kirkkoherransa ja kirkkoneuvostonsa johdolla, on kulkemassa - "Laajasalon hengenheimolaisina" - Raamatulle vierasta tietä. Onhan täällä niin "räikeä tapaus" osoituksena tästä, että heidän valitsemansa seurakuntapastori elää parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa. Kuinka kauas voivatkaan Raamatun tulkinnat mennä "metsikköön", kun ihmiset rakkauden nimissä ohittavat iäti kestävän Jumalan Sanan totuudet! Olen odottanut, että täällä(kin) alkaisi kuulua Jumalan Sanaa Jumalan Sanana pitävien ihmisten kannanottoja  tällaisen suuren asian johdosta - nimenomaan lut. seurakunnan ihmisten joukosta. Mutta: ei kuulu minkäänlaisia kannanottoja. Pitävätkö kaikki asiaintilaa niin oikeana, ettei mitään tarvitse tehdä? Vai ovatko kaikki van niin välinpitämättömiä asian suhteen? Olen pyytänyt - ja pyydän tässäkin - rukoilemaan asian puolesta, että Jumala puuttuisi asiaan. Ennenkaikkea, että kaikki asiaan liittyvät ihmiset voisivat herätä ja kokea pelastuksen, jonka Jeesus on valmistanut jokaista ihmistä varten. Taas sanon: En istu tuomarin istuimella. En ole tuomitsija. Raamattu kehottaa meitä, jotka uskomme Jeesukseen ja Jumalan Sanaan, palauttamaan ihmisiä, jotka ovat eksyneet, takaisin Jumalan Sanaan. Ihmiset, jotka opettavat vastoin Jumalan Sanaa ovat eksyneet. Puheena olevassa asiassa eksyneet niin pahasti, että eivät Raamatuyn mukaan voi periä Jumalan valtakuntaa. En vain kehoita toisia rukoilemaan em. asian puolesta, vaan rukoilen koko ajan itsekin.

9.9. oli Kirkko ja Kaupunki lehdessä Jaakko Heinimäen - lehden päätoimittaja - pääkirjoiutus, jossa hän puhui Karitsan häistä sateenkaarihäinä. Varmaan Pride-viikko vaikutti kirjoitukseen. Käsittääkseni - ja mielestäni - kirjoitus alitti "hyvän maun rajan." Se oli Jumalan Sanaa pilkkaava - vaikkei olisi tarkoituskaan ollut.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa" (Room. 1:18).

20.9.

Aurinkohan se paistoi uuteen päivään noustessani. 

Söimme aamupalaa ja joimme kahvia.

Luin Luukkaan evankeliumia.

Ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle kokoukseen. Salmen haimme mukaan. Loppuosaan ennätin alakerrassa olevaan rukoushetkeen. Pari ihmistä.

11 alkoi tilaisuus yläkerrassa. Sen johti Timo Ahola. Antti Pietilä käytti puheenvuoron. Saarnan piti Anne Hyppönen. Musiikissa oli Inkeri Riihinen. Tilaisuuden jälkeen oli alakerrassa keittolounas kahveineen.

Iltapäivällä kotosalla lueskelin kirjaa, juoskentelin kahvia ja takkaankin tulen tuikkailin.

Terhi-Marja, Denis ja Emilia käväisivät.

Iltapalaa ja teetä.

Uutisten seuraamista.

Katsoimme M-L:n kanssa  TV7:lta taltioinnin tilaisuudesta, joka oli eilen illalla tuossa meidän naapurissa. Puhujana oli Pirkko Vesavaara. Ohjelman nimi TV7:ssa on: Herätys. Oli hyvä tilaisuus. Lauluryhmän, joka tilaisuudessa lauloi, kyllä kutsuisin johonkin tilaisuuteen Saarijärvelle uudestaan, jos vain yhteystiedot löytyisi - ja kyllähän net ovat löydettävissä. Hyviä lauluja, joissa aisti Pyhän Hengen osallisuuden.

xxxxx

Tähän loppuosaan haluan kirjoittaa asiaa, joka puhuttelee ainakin minua - ja osoittaa tietä sinne, mistä olemme luisuneet pois:

"Olemme havainneet,  että monilla lännen kristityilla on ylenpalttisesti maallista omaisuutta, mutta silti he elävät lamaannuksen tilassa. Kultaa ja hopeaa heillä on, mutta he eivät nouse ja kävele Jeesuksen nimessä. Kiinassa vain harvoilla meistä on omaisuutta pidättelemässä, joten mikään ei estä meitä lähtemästä Herran työhön. ... Me emme pysty järjestämään isoja ohjelmia tai hienoja evankelioimisesityksiä. Meillä on annettavana vain Jeesus" (Paul Hattaway, Takaisin jerusalemiin, Avainmedia 2005, s. 106).

Siunausta!

Ps. "Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi" (Job. 2:10).

 

19.9.

Sydämelliset onnittelut - vielä tässäkin - täältä meiltä, Salmen Ullalle, Enontekiölle, tänään olevan syntymäpäivän johdosta! 

8.0 astetta lämmintä noustessani lauantaihin.Aurinko paistoi siniseltä taivaalta.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Denis kävi hakemassa automme. Meni Kalmariin vaihtamaan siihen toisen rikkimenneen vetonivelen kumin.

Menin Deniksen autolla rankapalstalleni hommailemaan. Olihan siellä säänkin puolesta mukava "toimitella," Kasailemista, karsimista ja katkomista.

Mretsässä olin puhelinyhteydessä velimies-Heimon kanssa "kotipalkisille."

Näin kun kaksi ihmistä tuli palstan alkupäähän, mutta en siinä vaiheessa tunnistanut ketä. Olivat Terhi-Marja ja Emilia. Tulivat tuomaan minulle Deniksen viestiä. Hän oli yritellytr soittaa minulle, mutta minun puhelin oli äänettömällä - vaikka se oliiin taskussa. Toivat viestiä, että meijjän autossa on sisempikin suojuskumi vetoakselissa rikki. Denis oli soittanut Jyväskylään Motonettiin ja siellä olisi sellainen kumi, joka minun pitäisi hakea. Niimpä lähdin sieltä liikenteeseen. Kävin hakemassa kotoa rahapussin ja suuntasin metsävaatteissa "isoon maalikylään." Sieltähän se 17 euron kumi löytyi. Ajelin sen kanssa Kalmariin, jossa Denis autoamme korjasi. Olivat Laurin kanssa minullekin makkaran varanneet. Paistelin sen siinä tulilla. Ajelin kotiin.

Ruokaa ja kahvia. M-L oli paistanut VHH-pannaria.

Lueskelin kirjaa.

Laitoin saunan lämmite vähän ennen kuin Timo, Milena ja Daniel tulivat meille. Olivat Saarijärven helluntaiseurakunnan nuortenillassa, jossa Timo oli johtamassa ylistystä. Kävimme Timon kanssa saunan löylyissä. Sen jälkeen joimme teetä ja söimme pizzaa, sekä VHH-pannukakkua.

Timo rukoili minun kipeän akillesjänteeni ja myös toisen kipeän jalan puolesta.

Tähtinen taivas.

Seurailin uutiset Israelista ja muualta

xxxxx

Tähän jatkoksi taas meille "nykyihmisille" terveellistä tekstiä:

"On aivan helppoa erottaa vahva seurakunta heikosta. Vahva seurakunta on lapsia synnyttävä keskus. Sieluja pelastuu, opetuslapset lisääntyvät kellon ympäri ja seurakunta kuhisee toimeliaana.Uskovilla ei ole aikaa istuskellakiistelemässä toistensa kanssa. Heillä on kädet täynnä työtä heidän yrittäessään siivota vastasyntyneiden lasten sotkut ja samalla lämmittäessään yhä uusia maitopulloja ruokintaa varten! ...

... Uskovan "normaalia" kristillisyyttä on varmaan se, kun elämme Jumalan Sanaan pohjautuvan seurakuntaelämän mukaisesti.... heillä oli sitä minkä pitäisi olla normaalia jokaiselle seurakunnalle, joka väittää olevansa lunastettu Jeesuksen kalliilla verellä! He olivat meille mittapuuna. Nykymaailmankirkoissa,Kiinan seurakunta mukaan luettuna,on paljon epänormaalia ja epäraamatullista. Langetkaamme polvillemme etsimään Herran apua, jottaeläisimme todeksi sen, minkä hän katsoo normaaliksi kristillisyydeksi" (Peter Xa Yongzen todistus, kirjasta Paul Hattaway, Takaisiun Jerusalemiin, Avainmedia 2005, s. 78, 79).

Siunausta!

Ps. "Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien" (Sananl. 3:5-6). 

18.9.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut täältä meiltäpäin Hiekkavirran Tyynelle ja PeuranTyynelle!

Noustessani Torstaihin oli lämmintä 3.9 astetta. Taivas oli harmaa. 

Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. M-L teki eväitä reissua varten.

Luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

10 maissa lienee ollut, kun lähdimme deniksen autolla reissuun - "lentävä leppäkerttu"-asuntovaunu perässämme. Selkeä ilma. Nelostien kautta menimme Ylivieskaan, jossa oli tietty asuntoauto, jota menimme katsomaan. Siksipä se "leppiskerttulikin" oli koukkuun napattu mukaan, eli matkaan. Auto oli kyllä hieno, muttaeipä sitä kauan katsasteltu - oli kosteusongelmia. Niimpä kävimme vielä lähellä olevassa paikassa, mutta ei siellä mitään ollut meitä sykähdyttävää.

Ajelimme kotiin Sievin, Kinnulan, Kivijärven kautta. Menomatkalla joimme autossa M-L:n mukaan varaamat termoskahvit, hänen tekemien meksikolaisten anisleipien kera. Paluumatkalla voisilmäpullakahvit linja-autopysäkillä tien varressa. Kinnulassa nousimme oikein autosta ja menimme Scan burgeriin. Me miehenpuolet vetäsimme kunnon burger-ateriat ja M-L jotain muuta. 18-19 välillä olimme kotona - ja laitoimme "leppäkerttu-vaunun" omaan matalaan majaansa.

Laitoin tulen takkaan.

Iltapalaa ja teetä.

Kävin saunassa - ja olihan se mukava vilvuutella vilvoittavassa tuulessa takapihalla.

xxxxx

Jatkoksi tähän tekstiä, jota meidän on hyvä kuulla tämän päivän ihmisinä(kin):

"Mikä kirkkojen rakennusbuumi nyt onkaan meneillään! Mutta ilman voideltuja saarnaajia näille alttareille eivät löydä tietään ahdistetut syntiset. Jos näkisimme uusimmilla tutkalaitteilla ja kalastusvälineillä varustettujen kalastusalusten lähtevän kuukausi toisensa jälkeen merelle ainoastaan palatakseern takaisin ilman saalista - millä me voisimme puolustella saaliin vähyyttä? Kuitenkin tuhansien kirkkojen alttarit ovat tyhjät viikko toisensa ja vuosi toisensa jälkeen, ja hedelmätöntä tilannetta puolustellaan väärinkäyttämällä Sanaa: "Minun sanani ei tyhjänä palaja." ...

... Ikiävä tosiasia on, että alttaritulet ovat joko sammuneet tai hehkuvat vain vaivoin. Rukouskokous on kuollut tai kuolemaisillaan.Asenteellamme rukousta kohtaan sanomme Jumalalle, että sen, minkä hän aloitti Hengessä, me voimme päättää lihassa. Mikä kirkko kysyy pastorikanditaateiltaan, kuinka paljon nämä käyttävät aikaa rukoukseen? Silti pastorit, jotka eivät käytä kahta tuntia rukoukseen päivässä, eivät ole sen arvoisia, että heitä menisi edes kolmetoista tusinaan, oli heillä sitten loppoututkinto tai ei" (Leonard Rawenhill, Miksi herätys viipyy, s. 20, 21, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2010).

Siunausta!

Ps. "Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka" (Ap. t.1:8).

17.9.

6.4 astetta lämmintä noustessani. Taivas oli harmaa. Myrskytuuli puisteli puita oikein kunnolla. M-L vei Danielin ja Emilian kouluun. Meni vähän myöhemmin silmälääkäriin.

Aamupalaa syötiin ja kahvia juotiin tänäänkin - ja kyllähän sitä piti ulos tsiikailla, kun se myrsky niin siellä on hommissaan - ovellekin piti ihan mennä kuuntelemaan sen ääntä. 

Luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Tänään olen toiminut "evankeliumin edistämiseksi" - ei kerskumista vaan toteamus.

En viitsinyt mennä tänään rankapalstalleni. Ihan siitä syystä, kun siellä on puita paljon ja on tuo myrsky. Eivätpähän ne puut sieltä minnekään karkaa.

Kirjoja olen lueskellut. Kahvia välillä ryyppinyt. Söimmekin.

M-L haki Emilian ja Danielin koulusta kotiin.

Laitoin tulen takkaan.

Iltapalaa ja teetä.

Kävin saunan löylyissä.

Uutiset katselin - myös Israelista.

xxxxx

Jatkoksi jälleen nykypäivään sopivaa tekstiä:

"...Noiden ensimmäisten pioneerien valmennuksen ja orientoinnin aikana kultakin pyydettiin heidän todistustaan. Kyyneleet vuotivat heidän kertoessaan tarinaansa. Kaikki olivat kärsineet paljon evankeliumin tähden Kiinassa. Useimpia oli pidätetty, vangittu, hakattu ja kidutettu, koska he todistivat Jeesuksesta Kristuksesta. He olivat kaikki kokeneet äärimmäisiä vaikeuksia, joutuneet eroon perheestään, nähneet nälkää, viettäneet unettomia öitä ja joutuneet kaikenlaisiin vaaroihin. Kaikki he olivat uskollisesti saarnanneet evankeliumia läpi Kiinan vuosikausia, perustaneet seurakuntia ja nähneet työssään enemmän Jumalan voiman ilmenemistä kuin mitä useimmat kristityt näkevät elinaikanaan.

Tavallisten läntisten lähetysmenetelmien valossa nuo työntekijät olivat epäkelpoja. Kukaan heistä ei ollut ikinä käynyt raamattukoulua, ja useimmat olisivat luulleet jonkin teologisen oppiarvon löytyvän lämpömittarista! He olivat silti saaneet valmennusta Jumalalta, mikä on paljon tärkeämpää kuin luentosaleissa opittu tieto. Se on koetusten ahjossa saatua kokemuksellista valmennusta" (Paul Hattaway, Takaisin Jerusalemiin, Avainmedia 2005).

Siunausta!

Ps. "Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä" (Joh. 10:27-29).

16.9.

9.7 astetta lämmintä noustessani aikamyöhään. Tuuleskeli. Harmaa taivas. Oli satanut.

M-L kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun aamulla. 

Aamupalaa ja kahvia.

luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Menin rankametsään. Satoi koko siellä olo ajan. Sitähän oli märkä kuin se kuuluisa uitettu koira. Sen verran kuiten oli liikettä, että oli lämmintä sisältäpäin. Ilmakaan ei ollut kylmä - himpun yli 19 astetta

Ennen 17.30 tulin kotiin metsästä. M-L oli laittamassa pakasterasioihin valmiiksi puhdistettuja puolukoita, jotka olivat kävelleet - sangollinen - meille. Jalkoina toimi mijjän Timon anoppi, Raija. Syd. Kiitos! 

Ruokaa ja kahvia.

Kävin saunassa.

19:ksi menin Rukousiltaan helluntairukousahuoneelle. Hain mennessä Salmen mukaan. 7 henkeä paikalla.

Kotiuduttuani kokouksesta iltapalaa ja teetä.

Tästä illasta alkaen odotetaan Suomeen rantautuvan kovan myrskyn.

Seurasin uutiset. 

xxxxx

Jatkoksi taas asiaa, joka on hyvin sopivaa meille kaikille tässä nykyajassa:

"Veljet, me voisimme olla puolet vähemmän älyllisiä (nykyisen teeskennellyn älyllisyyden mukaan), jos olisimme kaksin verroin hengellisiäö. Saarnaaminen on hengellistä toimintaa. Päässä syntynyt saarna saavuttaa päät; sydämessä syntynyt saarna saavuttaa sydämet. Jumalan alaisuudessa toimiva hengellinen saarnaaja tuottaa hengellisiä seurakuntalaisia. Voitelu ei ole säyseä kyyhkynen,joka lyö siipiään saarnaajan sielun ulkopuolellaolevia kaltereita vasten; ei, vaan sitä täytyy tavoitella ja voittaa. Voitelua eivoida oppia, vaan ainoastaan hankkia - rukouksen kautta. ...

... Voittoa ei saada saarnatuolissa ampumalla älyn luoteja tai nokkelia sutkauksia, vaan rukouskammiossa; seon voitettu tai menetetty ennen kuin saarnaaja astuu saarnatuoliin. Voitelu on kuin dynamiitti. Voitelua ei voisa saada piispan kätten välityksellä, eikä se "happane", kun saarnaaja heitetään vankityrmään" (LeonardRavenhill, Miksi herätys viipyy, s. 20, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2010).

Siunausta!

Ps. "Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus" (2. Kor.  3:17).

15.9.

Aurinko paistoi siniseltä taivaalta nousun aikaan. 8 astetta lämmintä silloin. Aamupalaa. M-L kävi viemässä jo aiemmin Emilian ja Danielin kouluun

10:ksi menin helluntairukoushuoneell Päivärukoushetkeen - 7 henkeä.

Kahvia ja suuhunpantavaa palattuani kotiin.

Luin Luukkaan evankeliumia.

Vähän "lujin" kirjaa.

13.35:ksi menin neuvolaan - ihan vain kerran vuodessa tapahtuvaan sokeritautisten silmänpohjankuvaukseen. M-L kävi viemässä Emilian ja Danielin koulusta kotiin, minun ollessani neuvolassa. Olimme kyllä sopineet jotakin mistä M-L ottaa minut kyytiin. Kuitenkin kuvaus kesti vain hetken - ei niin kauan kuin kutsussa ilmoitettiin - joten en jäänyt kauaksi aikaa odottelemaan, vaan lähdin kävelle kotia kohti. Ensin pysähdyin Sokkarin parkkipaikalla - missä siinä(kin) oli johdatusta matkassa. Kohtasin siellä ihmisen, joka oli hyvä tavata. Aattelin, että josko M-L:n siellä tapaan - minulle ei ollut nääs puhelin mukana - mutta en tavannut. Niimpä lähdin "aurinkoista tietä marssimaan  eteenpäin", eli kotia kohti. Ennätin n. 800-900 m päähän kotoa, kun M-L tuli takaapäin ja korjasi jalkaansa liikkaavan miehen kyytiin. Tuli kuitenkin käveltyä pisin lenkki sitten 14.7. tapahtuneen akillesjänteen kipeytymisen.  Että sellanen tappaus.

Ei siinä. Kotona laitoimme vähän vaimon kanssa murua rinnan alle. 

Menin vielä - tyttärenpoika, Daniel mukanani - rankapalstalleni - kantelemaan kasaan ja karsimaan ennen lapinreissua kaatamiani puita. Aurinko se vain jaksoi paistaa. 11-12 lämmintä. Danielin lähdettyä tekemään koulutehtäviään, isä Deniksen autossa - hän oli hommissa siinä lähettyvillä - jäin vielä kasailemaan puita.

18.30 jälkeen tulin kotiin. Päästyäni pihaan laitoin "lentävä leppäkertun" - yhteisen  asuntovaunumme "Terhien" kanssa - sen vaatimattomaan majaan, myrskyn takia, jota on luvattu tulevaksi. Siinä pihassa ollessani soitteli Daniel ja kutsui saunaan heille. Niimpä minä sitten noudatin kutsua - mieleläni.

Saunoimme Deniksen ja Danielin kanssa.

Palattuani saunareissulta kiehautin kahvit. Syynä oli ihan se, että M-L oli leiponut tänään voisilmäpullia - joka tuoksui jo kun oven aukaisi. Siinähän sitä olikin vuolijalle iltapalaa ihan nokko; kahvia ja muutampia voisilmäpullasia.

Uutiset tuli "tsekattua" - sekä kotimaan, että muun maailman ja Israelin. Ihan mielenkiintoisiakin juttujahan siellä oli.

Tuli mieleen lausua: Veljet ja sisaret: Nyt olisi aika edetä, eikä "viilailla pilkkua". Sellainen henkii vääränlaista "oikeaoppisuutta" ja kuolemaa tuleviin päiviin - vaikka toisin luultaisiinkin.

Josko vielä jatkoksi "kunnon asiaakin":

"Ei oppineisuus, ei ilmaisun puhtaus, ei henkisen näkemyksen laajuus, eivät kaunopuheisuuden kukkaset eikä henkilön sulavuus voi hyvittää tulen puutetta. Rukous kohoaa tulen mukana. Liekit antavat rukoukselle niin pääsyn kuin siivet, hyväksynnän kuiun voiman.Ei ole suitsutusta ilman hehkua; ei rukousta ilman tulta" (E. M. Bounds).

"Tämän päivän seurakunnan Tuhkimo on rukouskokous. Tämä Herran "piika" on jäänyt vaille rakkautta ja kosintoja, koska hän ei ole kääriytynyt älyllisyyden helminauhoihin, ei filosofian silkkivaatteisiin, eikä hän kanna otsallaan psykologian tiaraa. Hän on pukeutunut kotikutoiseen vilpittömyyteen ja nöyryyteen, eikä siksi pelkää polvistua!

Rukouksen rike on se, ettei se liity olennaisesti henkiseen tehokkuuteen ( en tarkoita tällä sitä, että rukous liittyisi henkiseen laiskuuteen; näinä päivinä vain tehokkuutta arvostetaan niin valtavasti). Rukouksen ehtona on vain yksi asia, ja se on hengellisyys. Ihmisen ei tarvitse olla hengellinen saarnatakseen, toisin sanoen laatiakseen ja esittääkseen saarnaopillisesti täydellisiä ja raamatunselitysopillisesti tarkkoja saarnoja. Sopivalla yhdistelmällä muistia, tietoa, kunnianhimoa ja persoonallisuutta sekä omistamalla kattavan kotikirjaston, hyvän itsetunnon ja saavutuksiin yltämisen tuntreen - veljeni, saarnatuoli on sinun lähes kaikkialla tänä päivänä. Yllämainitulla tavalla saarnaaminen vaikuttaa ihmisiin; rukous vaikuttaa Jumalaan. Saarnaaminen vaikuttaa aikaan; rukous vaikuttaa ikuisuuteen. Saarnatuoli voi olla lahjakkuutemme näyteikkuna; rukouskammio puhuu kuolemaa lahjojen esilletuomiselle.

Tämän myöhäisen hetken tragedia on se, että liian monet kuolleet miehet saarnatuoleissa esittävät liian paljon kuolleita saarnoja liian monille kuolleille ihmisille. Voi, kuinka kauheaa! Olen nähnyt jotain outoa "auringon alla", jopa fundamentalistisissa piireissä: kyse on saarnaamisesta ilman voitelua.Mitä voitelu on? Tuskin tiedän itsekään. Mutta tiedän, mitä se ei ole (tai ainakin tiedän, milloin sitä ei ole omassa sielussani). Saarnaaminen ilman voitelua tappaa sen sijaan, että sen pitäisi antaa elämää. Ilman voitelua oleva saarnaaja on kuoleman haju kuolemaksi. Sana ei elä, ellei saarnaajalla olevoitelua. Saarnaaja, pyri ennenkaikkea voiteluun" (Leonard Ravenhill, Miksi herätys viipyy, s. 19, 20), Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2010).

Mitäpä siihen voin muuta sanoa kuin, että: Kohtihan se tuli.

Siunausta!

Ps. "Rukoilkaa lakkaamatta" (1. Tess. 5:17).

14.3.

8.6 astetta silloin kun nousin tähän päivään - ja täähän on maanantai. Aurinko paisteli siniseltä taivaalta.

Söimme aamupalaa jajoimme kahvia. 

Luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimmeyhdessä keittiön pöydän ääressä.

Laitoin vähän kahvia ja eväsrtä pussiin ja menin rankapalstalleni. Ennen lapinreissua olin kaadellut - ja katkonutkin - aikalailla puita, joten nyt sitten karsiskelin ohuempia vesurilla ja kantelin puita kasoihin. Tuuleskleli aikalailla - mutta sää oli mukava kun auriko paistoi.

14:ksi minun piti tulla jo kotiin, kun oli sovittuja menoja.

Kävin saunassa. 

M-L kävi hakemassa Danielin pyörineen koulusta - "kummi" oli pyörästä tyhjentynyt niin paljon, ettei voinut polkasta kotiin.

Söimme.

15.50 oli varattu katsastusaika matkailuvaunulle. M-L oli sen tänään siivonnut perusteellisesti - lapin reissumme jälkeen - ja muutenkin "erityisemmin" tyhjennellyt. "Lentävä leppäkerttu" meni läpi - ei pelkästään läpi katsastusaseman - katsastuksesta. Kahden vuoden päästä sitten jälleen - kuka sitä sitten katsastuttaakin. 

Palattuani kotiin "katastuksesta" siivoislin vaunun "kaasupullo,ynnä muun tavaran kopperoa" vaunun etuosasta.

Lueskelin kirjaa. Välillä siemailin kahvia.

Iltapalaksi söimme pizzaa.

Seurailin uutiset Suomesta, Israelista ja trietenkin muualtakin.

"Suurilla teollisuuslaitoksilla on palveluksessaan miehiä, joita tarvitaan ainoastaan silloin, kun jossain jokin kohta vioittuu ja menee epäkuntoon. ... 

...Näitä miehiä eivät kiinnosta sujuvasti toimiva järjestelmä. He ovat erikoistuneet etsimään ongelmakohdat ja korjaamaan ne.

Jumalan valtakunnassa asiat eivät ole kovinkaan paljon toisin. Jumalalla on aina ollut erikoisosaajansa, joiden pääasiallisena kiinnostuksen kohteena on ollu moraalin luhistuminen, kansakunnan tai seurakunnan hengellisen terveyden murtuminen. Tällaisia miehiä olivat Elia, Jeremia ja Malakia ja muut heidän kaltaisensa, jotka ilmestyivät historian kulkuun ratkaisevalla hetkellä nuhdellakseen ja rohkaistakseen ihmisiä Jumalan nimessä ja vanhurskaudessa. ...

... Tällainen mies oli usein kiihkeä, radikaali, mahdollisesti joskus raju ja ankarakin, ja häntä kuulemaan kokoontunut utelias väkijoukko leimasi hänet pian fanaatikoksi ja kielteiseksiihmiseksi. Ja jossain mielessä heolivat oikeassa.

Hän oli määrätietoinen, ankara ja peloton, ja juuri näitä ominaisuuksia tilanne sillä hetkellä vaati. Hän järkytti joitakin, pelotti toisia ja karkotti monia, mutta hän tiesi, kuka hänet oli kutsunut ja mitä hänet oli lähetetty tekemään. ...

... Tällaisille miehill seurakunta on niinsuuressa velassa, ettei se kykene sitä maksamaan. Mielenkiintoista on, että se yrittää harvoin maksaa hänelle hänen eläessään, vaan seuraava sukupolvi saa rakentaa hänelle hautamuistomerkin ja kirjoittaa hänen elämäkertansa, ...

(Leonard Ravenhill, Miksi herätys viipyy, s. 13, 14), Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2010).

Siunausta!

Ps. "Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeänsä, se on yhä vielä pimeydessä" (1. Joh. 2:9).

13.9.

Myöhästyneet, mutta sydämelliset, onnittelut, täältä meiltä, Pirkko Jaskarille, 12.9. olleen 75 v-päivän johdosta!

Mukavissaajoin nousimme uuteen päivään, Sunnuntaihin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia.

Luin Luukkaan evankeliumia.

Menimme M-L:n kanssa klo 10 rukoushetkeen helluntairukoushuoneelle - kuutisen henkeä. 

Klo 11 alkoi tilaisuus yläkerrassa. Sen johti Jukka Oittinen. Hän myös puhui. Saarnan piti Hannu-Heikki Hyppönen. Musiikkia johtivat Inkeri Riihinen ja Maju Aho. Asiakokouksen jälkeen oli alakerrassa kahvitarjoilu vankilatyön hyväksi.

Tulimme kaupan kautta kokouksesta kotiin.

M-L laittoi rtuokaa. Pian söimme hyvää ruokaa. Kahvia.

Lueskelin vähän kirjaa.

Kävimme kävelemässä 2 km M-L:n kanssa. "Terhien" pihassa ja takaisin.

17 jälkeen menimme kylään Porkan Tuulalle ja Juhalle - pääsimme vielä osallisiksi "pyöreiden syntymäpäivien" tarjoiluista. Sydämelliset onnittelut vielä tässäkin Tuulalle!

Tultuamme kotiin laitoin tulen takkaan.

Uutisten seuraamisen jälkeen iltapalaa ja teetä.

Seurailin vähän jälikäteen SM-viestejä päällisin puolin - siellä on myös kävelyt mukana.

Siunausta!

Ps. "Henkeä älkää sammuttako" (1. Tess. 5: 19).

12.9.

Lauantaihin heräilimme puolisenkilometriä Aavasaksan yläpuolella. Silta Tornionjoen yli "Övertorneoon", Ruotsin puolelle, näkyi edessämme. Siinä se meni yö hienon joen partaalla. Lämmintä oli nukkua "lentävän leppäkertun suojissa. Satoi ja tuuleskeli. 9 astetta lämmintä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia.

9 jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa kohti etelää. M-L luki autossa kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä. Tornion ABC:llä pysähdyimme ensimmäisen kerran - tankkausta mm.

Pysähdyimme Akunkankaan P-paikalla, ennen Oulua, ja joimme vaunussa kahvit.

Pyhäjärven ABC:llä tankkasimme.

Löytänän kylän kohdalla, Viitasaaren reunamilla,,järven rannassa olevalla P-paikalla, laitoimme ruuat vaunussa ja söimme. Joimme myös kahvit.

Sitten vain kotiin, jossa olimme 18 maissa. Koko matkan satoi. 13 astetta Saarijärvellä lämmintä. 

Tyhjentelimme vaunua. laitoin heti takkaan tulen. Saunankin lämmite. Kohtapa jo istuimme lauteilla - pääsi taas saunasta vilvuuttelemaan takapihalle. 

Emilia ja Daniel polkaisivat meille käymään kun tulimme saunasta. Toivat poissa ollessamme tulleet postit. Mukava oli tavata taas ja jutustella.

Iltapalaa ja teetä.

Niin sitä ollaan taas kotona. Kiitämme Jumalaa matkasta!

Siunausta!

Ps. "Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!" (Fil. 1:3).

 11.9. Rastaharjussa, Enontekiöllä, alle 30 km Hetasta Norjaan päin, näkivät silmämme uuden päivän valon. Se oli perjantai. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. 9 jälkeen oli 4 astetta lämmintä. Nollassa ollut varmaan jossain vaiheessa. Vaunussa oli lämmintä yöllä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä. Lueskelin kirjaa. Nes-kahvia välillä . Kävimme kävelemässä aurinkoisella "Norjan tiellä" 2.5 km. Palattuamme vaunulle söimme. Tämän kesän aikuisyleisurheilun SM-kilpailuihin en päässyt kilpailemaan akillesjännetulehduksen takia. Kisat alkoivat eilen Jyväskylässä, Harjun stadionilla, ja päättyvät sunnuntaina. Seurasin niitä netin kautta. Ei minua kyllä yhtään harmita se, etten voinut olla mukana. 16 jälkeen oli "lentävä leppäkerttuvaunu" jo auton perässä ja liikkeellä. Palojärvellä pysähdyimme yhden asian hoitamassa. Sitten käväisimme naapurikylällä, Leppäjärvellä, tapaamassa Salmen Ullaa ja Paavoa. Ihan vaan pihassa Koronan takia. Sittempä vain pyörät pyörimään Hettaan, Palojoensuuhun, Muonioon, jne. kohti etelää. Aurinkoista. Himpun ennen 22 pysähdyimme Tornionjoen varteen, veden partaalle, puolisen km Aavasaksan yläpuolelle. Pimeää. Viileää. Siihen laskimme vaunun jalat. Iltapalaa ja teetä. Sitten vain vaaka-asentoon yöpuulle. Siunausta!

 10.9. Tähänkin aamuun heräilimme Enontekiöllä. Hetasta Kautokeinoon ja altaan menevän tien varresta, Hetan ja Leppäjärven väliltä. Sumua. Aurinko paistoi. Vielä vähän myöhemmin, 9 jälkeen, oli vain 2 astetta lämmintä.  Söimme aamupalaa - pannulla paistettuja naurisviipaleita, paistettua kananmunaa, pekonia, tomaattia, kurkkua, mustikoita vaniljakastikkeen kanssa, raaka porkkana ja punajuuri. Luin Markuksen evankeliumia. Luin kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä. Lueskelin kirjaa. Joimme nes-kahvit. 13.45 lähdimme liikenteeseen vaunuinemme. Ajoimme Hettaan ja jonkin km:n ohi, Pyhäkerolle menevän tien alkuun. Siitä kävelimme Pyhäkeron suuntaan, jonkinverran Ounasjoen yli. Lienemme kävelleet 1.5 km yhteensä. Se kun tuo akilles... Enontekiön museon pihassa laitoimme ruokaa. Lepäiltyämme - no, muutahan me ei täällä tehdäkään - joimme kahvit. Siirryimme museon luota kaupan - Rantakokon - pihaan. M-L kävi kaupassa. Suuntasimme kulkumme Kautokeinon tielle - katselemaan yöpaikkaa. Kävimme tullin lähellä kääntymässä ja palasimme takaisinpäin, hiukan Rastaharjun yläpuolelle, Palojärven ja rajan välille. Näkymä Ounastunturille. Siinä yöpaikkamme.  Auringonlasku oli aika hyvännäköinen. Saimme tänään "perekuntavatsapin" kautta kutsun kahden prinsessan - Milenan ja Minjan synttäreille. Lueskelin kirjaa. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. 21 jälkeen kävimme ns. nukkumaan. Viileä yö tulossa - toivottavasti kuitenkin vain ulkona. Siunausta!

 9.9. "Mahtavan" Saanan juurella, Kilpisjärvellä, Haltinmaan Caravan-alueella, uusi päivä, herääminen, koitti. Keskiviikko. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Yöllä oli satanut. Lumiset tunturit olivat yläosaltaan vielä osittain sumun peitossa lännen puolella, "ulkomailla." Sumu hälveni nopeasti. Saanan eteläpään pahta nousi jyhkeänä miltei vieressä. "Töpselivirta" lämmitti "leppäkerttuvaunua" ja sen nukkujia hyvin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Markuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä. Lueskelin kirjaa. 11.30 jälkeen menimme syömään Haltinmaan seisovasta. Syötyämme täyttelimme vesiastiat ja tyhjensimme tyhjennettävät. Klo 13 maissa "nostimme kytkintä" ja lähdimme lipumaan alas-, eli eteläänpäin. Aurinko paistoi. Maisema oli huikaisevan kaunista. Se on sitä muutenkin, mutta hienossa ruskassa mahtavan näköistä - Jumalan lahjaa kaikki. Karesuvannossa kävimme Hedmanin Yrjön ja Tuulan Lapland Shopissa. Mukava oli jutustella - ja pieniä ostoksiakin tehdä. Jatkoimme Palojoensuuhun, josta käännyimme Hettaan. Siellä ajoimme Jyppyrän taakse. Pysähdyttyämme, joimme kahvit vaunussa. Sen aikana satoi kuuron ja oli tuulenpuuskia. Nopeasti tyyntyi ja aurinko paistoi. Kävelimme Jyppyrälle, siellä olevalle näköalalaavulle. Siitä on suurenmoiset näköalat Ounasjärvelle ja Ounastunturille - ja laajemminkin. Jyppyrältä näkyy aitoa Lappia joka suuntaan. Palasimme vaunulle menojälkiä. 2 km taisi tulla "käyskentelyllemme" matkaa. Minun kävely on tätä nykyä sellaista "känkkäämistä." jospa se siitä vielä. On sanonta: Jos ei elämässä muuta opi, niin hiljaa kävelemään. Jyppyrän takaa ajelimme Norjaan - mm. Kautokeinoon ja Altaan menevää tietä, mitä lie, n. 10 km. Pysähdyimme - taisi olla vanha öljysorantekopaikka - ja laskimme "kerttulin" jalat alas. Siihen teimme "asentopaikan" itsellemme tulevaksi yöksi. Lueskelin kirjaa. Iltapalaakin söimme ja joimme teetä "kynttelin" valossa. Piampa sitten kävimme nukkumaan. Siunausta!

 8.9. Saanan juurella, Kilpisjärvellä, heräsimme asuntovaunussa. 9 astetta ulkona, 16 vaunussa. Kaasupoltin ei käynnistynyt virran vähyyden vuoksi. Aurinkopaneeli ei eilen ennen lähtöämme ennättänyt ladata akkua. Edelliset päivät olivat paisteettomia. Yöllä oli kuitenkin sopiva lämpötila nukkua - ja aamulla kaasuhella lämmitti kun aamupalaa laitettiin. Aamupalan jälkeen luin Markuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä. Tuulista ja sateista. Lueskelin kirjaa. Torkuimme. N. 14:ksi menimme syömään Haltinmaahan. Sen jälkeen haimme vaunun Haltinmaan Caravan-alueelle - ihan siksi, että saamme vaunun verkkovirtaan ja akun latautumaan. Hinta 30 euroa, johon kuuluu myös sauna. Klo 15 menimmekin saunaan. Saunan jälkeen joimme nes-kahvit. Pian lähdimme hetkeksi ulos. Ajoimme Mallan Luonnonpuiston P-paikalle. Lähdimme kävelemään sen kohdalta lähtevää uutta polkua, joka johtaa Saanan huipulle. Ruskasta keltaisessa ja punaisessakin - muitakin värisävyjä näkyi -  tunturikoivikossa. Näköala muuttui nopeasti kun sai katsella maisemaa korkeammalta tunturin rhnteeltä. Emme kavunneet akillesjänteen vuoksi pitkälle - tuliko yhteensä 1.5 km:kään. Opin ainakin yhden uuden asian kävelyn aikana: Tunturikoivujen rungoissa ja oksissa kasvava tumma jäkälä on nimeltään koivunruskokarve. Se kertoo myös lumen syvyyden, sillä se ei viihdy lumessa. Totta. Kun katsoo tunturikoivun runkoja, niin niiden rungot ovat tiettyyn rajaan vapaat Koivunruskokarveesta. Tämän opin taulusta, joka oli Saanalle "kapuavan" polun varrella. Ruska on kyllä hieno nyt - ja tuli yhtäkkiä, niin luki M-L netistä. Joten hyvään aikaan olemme täällä "yliperällä." Paluumatkalla käväisimme Kilpishallissa kaupassa. Lueskelin kirjaa. M-L teki hilla-vaniljakastike -annoksen välipalaksi. Myöhemmin söimme iltapalaa ja joimme teetä. Siun!

 7.9. Pallaksen  maisemissa heräilimme. Vaunussa lämmintä 12 astetta. Virranpuutteen vuoksi poltin ei illalla käynnistynyt. Kummallakaan ei ollut kylmä nukkuessa. Nyt aamulla oli täysin sininen taivas ja aurinko paistoi. Niimpä aurinkopaneeli latasi akkua ja poltin lähti käyntiin. Heti noustuamme jo aamupalan laiton aikana lämpötila nousi hetkessä normaaliksi - kaasuhellan liekistä. Aamupalan ja kahvin jälkeen luin Markuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä. 10 jälkeen oli  7 astetta lämmintä. Kävimme kävelemässä saman 1.5 km:n lenkin kuin eilenkin. Nyt näkyivät tunturit, lähellä ja kaukana hyvin - myös Pallaksen laet. Ruskakin oli auringossa kirkkaampi. Väkeä oli tullut runsaasti Pallakselle. Mäkisen Eskon näimme tänäänkin. Autonsiirtohommissa. Klo 14 nostimme "leppäkerttuvaunun" jalat ylös ja lähdimme lipumaan aurinkoista rinnettä alaspäin. Ensin suuntasimme Muonioon,  jossa pieniä ostoksia kaupasta - niinkuin nyt esim. Eskimo-puikot. Ajelimme rantatietä keskustasta Kilpisjärvelle menevälle tielle - siksikin, että Teron ja Terhi-Marjan koulu on sen varrella, sekä myös M-L:n työpaikka. Myös talo, jossa asuimme, on siinä lähellä. Sonkamuotkassa kävimme juomassa 50 c munkkikahvit. Sieltä paikan emäntä soitti leirintäalueelle, että voimmeko tyhjentää sinne vaunumme WC:stä  "kemsat". Onnistui - ja omistaja oli sanonut: eikä maksa mitään. Niimpä ajelimme n. 1 km:n päähän ja kävimme toimittamassa asian. Jätin kiitokseksi Hyvä Sanoma-lehden pyykkihuoneeseen ja kiitokset sen kanteen - ketään kun ei ollut paikalla. Siinä se paikka oli tutun talon takana - tutun siksi, että olen siinä hengellisiä tilaisuuksiakin pitänyt evankelistana Enontekiöllä ja Muoniossa toimiessani. Talossa asusteli vaimoineen kaikkien suomalaisten tuntema mies. Mies, joka sanoi: Elä huito etelän mies, ota ota Ohvi! Jatkoimme kohti pohjoista. Vain hetki, niin tulimme Palojoensuuhun, yhdelle kotikylistämme. Siinä met koululla asuimme. Tero kävi koulua siinä. Timo syntyi asuessamme siellä.  40 km eteenpäin ja olimme Karesuvannossa. Kävimme siellä Hedmanin Yrjön ja Tuulan "Lapland Shopissa." Yrjö oli paikalla. Mukava oli tavata pitkän ajan jälkeen. Ostimme otsalampun ja teräksisen nuotiopannun. Matka jatkui kohti pohjoista, Muonionjoki vartta. N. 11 km ja löysimme itsemme Saanan juurelta n. 19 maissa. N. 12-13 lämmintä. P-paikalle - josta näkyivät Kilpisjärven takaa näkymät Paraksen ja Pältsan suunnasta - vaellusmaastoja yli 10 v sitten. M-L täytti sillä vaelluksella 60 v. Niin, P-paikalle laskimme "lentävän leppäkertun jalat." Aurinko paistoi. Söimme vaunussa. Lueskelin vähän kirjaa. Joimme teetä ja otimme vähän muuta suuhunpantavaa. Pian kävimme ns. levolle. Kilpisjärvestä voisi kertoa paljonkin. Hengellisiä tilaisuuksia olen ollut täälläkin pitämässä - niinkuin varmaan kaikilla Enontekiön kylillä. Aktioryhmän kanssakin on täällä oltu. Ainakin Timon kanssa on myyty täällä joululehtiä. Vaellukselle on täältä lähdetty - myös vaellusten vetäjänä. Kelkallakin Haltille. Siunausta!

 6.9. Harmaaseen aamuun heräsi "lentävä leppäkerttu-vaunun pariskunta tänä aamuna täällä Pallaksen rinteillä. Ennen ylösnousua satoi, että ropisi. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia kaikessa rauhassa. Seurasimme tilaisuutta netin kautta M-L:n puhelimesta Kangasniemen helluntaiseurakunnasta. Suomi-Ruotsi -yleisurheilumaaottelua myös. Joimme siinä samalla korppukahvit. Saimme mukavia kuvia Terhi-Marjalta ja Denikseltä. Niissä siunattiin Emiliaa Saarijärven Helluntaiseurakunnan jäsenyyteen. Sydämelliset onnittelut vielä tässäkin, mummilta ja vaarilta, täältä Lapinmaalta! Taivaan Isän siunausta ja johdatusta sinulle eteenkinpäin!  Ei ole olemassa mitään parempaa tietä kuin Jeesuksen seuraaminen elämässään. Taivaaseen ei johda mitään muuta tietä. Iloitsemme ja muistamme rukouksin! Kävimme hiukan n. 1.5 km - käppäilemässä ja haukkailemassa happea. Vaikka "poropolku kutsuisikin" niin nyt ei minulta oikein pidemmät matkat onnistu tuon akillesjänteen kipeyden vuoksi. Eli, se on nyt meistä kahdesta vaimo se ripeämpi kävelijä. Kaunista on. Ruskaa maassa ja puissa. Pilvet roikkuvat alhaalla. Tunturin laet ovat niiden peitossa. Tapasimme tutun hettalaisen uskonveljen , Eskon, kävelymme aikana. Hän oli autonsiirtokeikalla. Palattuamme vaunulle lueskelin vähän kirjaa. Otimme vähän iltapalasta, kahvia/teetä. Hyvissä ajoin kävimme nukkumaan - täällä Pallaksella. Siunausta!

 5.9. Heräilimme Tornion ABC:n pihassa. Kostea ja harmaa sää. Oli mahdollisuus käydä ABC:n vessassa aamupesulla. Akillesjänne kipeä. Samoin toisen jalka lonkasta polveen. Aamupalaa ja kahvia vaunussa - ei junan-, vaan asunto-. M-L luki kohdan hartauskirjasta. 10.30 maissa lähdimme köröttelemään kohti pohjoista. Rukoilimme autossa.  Miltei koko ajan satoi. Pellon jälkeen kuivaa. Kihlangissa, Muoniossa, pysähdyimme 14 paikkeilla  laittamaan ruokaa, lohenpyyntitorpan P-paikalle. Jatkoimme Muonioon ja siitä Särkijärven kautta Pallaksen rinteille. Suomi-Ruotsi -maaottelua tuli seuratuksi. Iltapalaa ja kahvia.  Myös lettuja M-L paistoi. Satoi. Pallakselle jäimme yöksi. Perekuntalaisten kanssa oltu "vatsap" yhteydessä.  "Lentävä leppäkerttu", ja sen suojissa olevat vanhukset, lähettävät terveisiä Veikolle ja Irmalle, salomaille! Siunausta!

 4.9. Harmaaseen aamuun herättiin. Oli satanut. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Markuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Pakkailimme "lentävää leppäkerttua" - asuntovaunua. 13.30 maissa lähdimme kotoa liikenteeseen. 15 jatkoimme kylältä matkaa, kauppakäyntien  jälkeen. Pian Kannonkoskelta Siniselle tielle päästyämme laitoimme vaunussa ruokaa. Aurinko paistoi ja nes-kahvi maistui. Ylempänä satoi. Olimme ABC:n pihassa klo 23. Laitoimme vaunun jaloille. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Jäimme siihen yöksi. Siunausta!