28.2.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 24.

Kun kuulemme - tai luemme - sanat: "vaan kasvattakaa heitä (lapsia) Herran kurissa ja nuhteessa" (Ef. 6:4b), niin ajatuksemme menevät "tietynlaisille urille": kurittamiseen. Voi myös olla niin, että jos perheessä on kuritettu kovasti - ja vedetty siihen Herrakin mukaan, niin se on aiheuttanut lapsissa vastenmielisyyttä uskonasioita kohtaan. Vanhemmat - isä ja/taikka äiti - ovat saattaneet olla täysin vilpittömiä kurittaessaan lapsiaan - tai jotakin heistä - tai sitten kurittajan luonne on ollut ellainen, että hän on tehnyt sitä pikaistuksissaan ja vihassaan. Näin voi tapahtua uskovien perheidenkin - tai vanhempien  - kohdalla. Vanhempien - tai toisen vanhemman - taholta voi lapsiin kohdistua voimakasta kovuutta. Se ei kuitenkaan kuulu kasvatukseen - vaikka me vanhemmat lihallisuudessamme sillä tavalla saatamme toimiakin. Joudumme vanhempina tekemään parannusta kovuudestamme ja pyytämään myös sitä anteeksi lapsiltamme. Kasvattaessamme lapsiamme, tarvitsemme lujuutta ja pitkäjänteisyyttä, mutta se on eri asia kuin kovuus. Kovuuden ilmentymiä voivat olla huutaminen, repiminen hiuksista, tai muualta, lyöminen kädellä, tai mitä sattuu käteen löytymään, puristelu; erilainen pahoinpiteleminen mustelmineen, haukkuminen ja nimittely, liian isot rangaistukset: esim. jostakin paitsi jääminen, huomiotta jättäminen, jne.

Kuitenkin, meille, epäonnistuneill vanhemmillekin, kuuluu Jumalan apu ja armo, kun käännymme Hänen puoleensa. Meidän on myös ojennettava omaa elämäämme Jumalan Sanan mukaan ja kasvettava kasvattajinakin. Vanhempina meiltä voidaan odottaa myös jotakin vastuullisuutta.

Kuri ei tarkoita samaa kuin esim fyysinen kuritus, "piiskan" käyttäminen. Vitsaa ei tarvitse edes ajatella, eikä sellaisella "uhkailla", kun lapset muutenkin ovat kuuliaisia. Jossain päin Suomea - olikohan "pohojanmaalla", niin olen kuullut - kuriksi nimitetään kujaa, joka on molemmilta puolilta aidattu. Kun esim. lehmät keväällä lasketaan/laskettiin laitumelle, niin ne kulkivat sen "kurin" kautta. Näin ollen ne eivät juoksennelleet minne itse halusivat. Voimme koettaa soveltaa ajatuksissamme tuota kuvaa lasten kasvatukseen perheissä. Lapset eivät elä - eivätkä muutkaan perheen jäsenet - niin kuin itse tahtovat; kuka mitenkin sattuu elämään.

Kun puhumme Jumalan Sanan kehoituksesta: "kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa", niin siinä ensinnäkin sanotaan, että lapsia tulee kasvattaa, ja toiseksi, miten heitä tulee kasvattaa. Vanhempien tehtävänä on asettaa lapsilleen rajat. Parhaimmillaan se tuo turvallisuutta lasten, mutta myös vanhempien elämään. Ennenkaikkea kurissa on kysymys opettamisesta ja ohjaamisesta; kasvattamisesta. Kristityt vanhemmat asettavat lapsilleen rajoja Jumalan Sanan pohjalta. Vanhempien on myös valvottava lapsiaan. Ei ole mitään mieltä asettaa rajoja, jos ei niistä aiota pitää kiinni. Lapsia ei kuitenkaan tule painostaa, tai pakottaa, esim. uskonratkaisun tekemisessä, vaan siitä opetetaan ja "annetaan" lapsen sisimpään "aineksia" joiden pohjalta hän voi tehdä uskonratkaisunsa.

Kuri ei tarkoita vanhempien puolelta jatkuvaa "niskaan puhaltamista", pikkutarkkaa "kaiken kyttäämistä". Parhaimmillaan perhe-elämä on tiettyjen rajojen alla elämistä. Kuri ei myöskään tarkoita sitä, että aina ollaan huomauttelemassa, kieltelemässä ja puuttumassa kielteisesti asioihin. Kuriin kuuluu ennenkaikkea myönteinen ohjaaminen, myönteinen palaute, kehuminenkin. Kyllä, kehumistakin pitää olla mukana vanhempien taholta. Jos voisin elää uudelleen elämääni, niin kehuisinkin lapsiani enemmän. Eihän se sitä tarkoita, että elämä olisi ainaista kehumista.

Ymmärrämme hyvin kurin merkityksen - joka ei ole kielteinen, vaan myönteinen asia - kun ajattelemme sanaa: "kuriton":

"Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä"

(Snl. 29:15).

Sana: "Kuriton", tarkoittaa: vapaaksi päästetty, yksikseen (oman tahtonsa varaan) jätetty (IRT 2. palsta 2812, Raamatun Tietokirja 1972). Näin ei pitäisi lastemme kohdalla tapahtua, vaan vanhempien on asetettava rajat lapsilleen ja vaikutettava siihen, että lapset ovat heille kuuliaisia ja voivat kunnioittaa heitä.

Toinen esimerkki:

"Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi"

(Snl. 29:18).

"Kurittomaksi"-sana tässä tarkoittaa: päästää irti t. valloilleen; päästää villiintymään, tulla hillittömäksi t. laittomaksi; antaa villiintyä (IRT 2. palsta 2812, Raamatun Tietokirja 1972).

Vielä kolmas esimerkki:

"Me kehoitamme teitä veljet: nuhdelkaa kurittomia..."

(1. Tess. 5:14).

"Kurittomia"-sana tarkoittaa tässä: omavaltainen, kuriton (IRT 2, palsta 2812, Raamatun Tietokirja 1972.

Näistä esimerkeistä näemme - tutustuessamme sanan "kuriton" merkitykseen - ja hahmotamme hyvin sen, miten tärkeä asia Raamatun mukainen kuri on. Voimme siirtää tämän koskemaan perheitämme.

Toivottavasti näistä "vajavaisista riveistä" on jotakin hyötyä joillekin - ainakin ajattelemisen ja pohtimisen aineksia.

Jatkan seuraavalla kerralla - jHs.

Siunausta!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________

Yhdelle pienelle Onni-pojalle - jonka puolesta olen luvannut rukoilla - sydämelliset nimipäiväonnittelut Uuraisille!

Sunnuntai. 3.2 astetta lämpimällä nousun aikaan - auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia. luin 1. Timoteuskirjettä. Rukousta.

Seurasimme oman seurakunnan nettilähetystä.

Seurailin MM-hiihtoja. Välillä kahvia.

Ruokaa ja kahvia.

Katolta oli tullut tänään lunta suuret määrät. Työntelin kolalla ja laioin niitä pari tuntia. Sekin sellaista paidankastelukuntoilua - kun on tarpeeksi/liikaa päällä vaatteita.

Laitoin takkaan tulen.

Poljeskelin n. 40 min. kuntopyörää, että paita kastui lisää. Samalla luin kirjaa.

Iltapalaa.

Seurasin uutisia.

Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.

Tänään kävivät eilen asuntovaunua - "lentävää leppäkerttua" - katsomassa käyneet ihmiset hakemassa vaunun "Terhien" pihasta. Sitäkin asiasa oli rukoiltu, joten saimme rukousvastauksen. 

Siunausta!

Ps. "Hurskaitten enentyessä kansa iloitsee, mutta jumalattoman hallitessa kansa huokaa" (Snl. 29:2).

27.2.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 23.

Jatkamme siitä, mihin edellisinä päivinä olemme jääneet. Luemme vielä tekstijatson, joka on ollut edessämme, nyt uusimman kirkkoraamatun mukaan:

"Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaisia Herraa totellen, sillä se on oikein. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" on ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus: "jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä". Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa heitä Herran tahdon mukaan"

(Ef. 6:1-4 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos).

 Aikaisempi, v 1938 käytäntöön otettu suomennos, kääntää saman kohdan loppuosan:

"...vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa"

(Ef. 6:4b).

Kumpikin käännös tarkoittaa - niinkuin pitääkin - samaa, mutta ilmaisee sen eri tavalla. 

Vanhemmilla on vastuu lapsistaan - myös kasvatusvastuu. On puhuttu ns. vapaasta kasvatuksesta, jolla ilmeisesti tarkoitetaan kasvatusta, jossa lapset saavat kasvaa miltei - tai kokonaan - ilman rajoja ja sääntöjä. Ilman kuria. Se ei ole Raamatun mukainen ajatus lasten suhteen. Ennen kuin jatkamme, haluan ottaa tähän tärkeän raamatunjakeen, joka ilmaisee tärkeän kasvatusperiaatteen:

"Ohjaa lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea"

(Snl. 22:6).

Näin vanhempien tulee tehdä - ja tehdä se Herran tahdon mukaan. Vanhemmat eivät voi ajatella, että antaa lapsen kasvaa vapaasti ja valitkoon hän sitten tiensä, kun on kasvanut,  niinkuin haluaa. Vanhempien on opetettava ja ohjattava lapsiaan sanoillaan ja esimerkillään kulkemaan sitä tietä, mikä on Jumalan Sanan mukainen. Jos eivät vanhemmat hoida kasvatusvastuutaan, tekevät sen jotkut muut: kaverit, koulu, media, jne. Se "kylvö" ei välttämättä ole Herran tahdon mukaista kasvatusta, vaan jopa vie häntä poispäin siitä. Lapsuus on nopeasti ohimenevä aika. Kuinka suuri etuoikeus onkaan se, että vanhemmatr voivat ihan pienestä pitäen kasvattaa lapsiaan Jumalan Sanan pohjalta.

Pyytäisin vieläkin lukemaan ajatuksella seuraavat tärkeät jakeet:

"Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä"

(2. Tim. 3:14-17).

Jos Jumalan Sana unohdetaan, ei lapsia voida kasvattaa Herran tahdon mukaan. Vanhempi käännös puhuu kasvattamisesta Herran kurissa ja nuhteessa.

Haluan tässä vaiheessa tehdä yhden lainauksen:

"Texasissa Houstonin kaupungin poliisilaitos laati "Kaksitoista sääntöä nuorisorikollisten kasvattamiseksi". Vanhempien esimerkin merkitys korostuu näissä ironisissa "säännöissä":

1. Rupea antamaan lapselle jo vauvana kaikki mitä hän haluaa. Tällä tavalla hän oppii kasvaessaan luulemaan, että maailman pitää elättää häntä.

2. Naura hänelle, kun hän oppii rumia sanoja. Tämä saa hänet luulemaan olevansa nokkela. Se rohkaisee häntä samalla ottamaan käyttöön vielä "näppärämpiä" sanankäänteitä, jotka myöhemmin saavat vanhemmat täysin menettämään malttinsa.

3. Älkää milloinkaan opettako hänelle mitään hengellisiä asioita. Odottakaa kunnes hän tulee täysi-ikäiseksi ja antakaa hänen sitten "päättää itse omasta puolestaan".

4. Välttäkää sanan "väärin" käyttämistä. Siitähän saattaa olla seurauksena syyllisyyskompleksi. Kun hänet myöhemmin pidätetään autovarkaudesta, tämä aiheuttaa sen, että hän uskoo yhteiskunnan olevan häntä vastaan ja että häntä vainotaan.

5. Korjatkaa aina hänen jälkensä - kirjat, kengät ja vaatteet. Tehkää kaikki hänen puolestaan, niin että hän tottuu panemaan vastuun toisten harteille.

6. Antakaa hänen lukea kaikkea mitä hän saa käsiinsä. Huolehtikaa tarkoin pöytähopeiden ja juomalasien puhtaudesta, mutta antakaa hänen mielensä herkutella roskakirjallisuudella.

7. Riidelkää usein lastenne läsnäollessa. Tämä varjelee heitä ylenmääräiseltä järkytykseltä kodin myöhemmin hajotessa.

(Kuuliaisuuden Jumalalle on ohjattava vanhempien käyttäytymistä toisiaan kohtaan. Kuka voi toivoa lastensa onnistuvan, kun avioliitto, josta he ovat lähtöisin, on epäonnistunut? Lasten kehitys ei ole kaikesta muusta erillään oleva asia, joka voi onnistua, vaikka ei oteta huomioon ihmissuhteita, jotka liittyvät siihen. He ovat moraalisen organismin jäseniä.)

8. Antakaa lapselle niin paljon käyttörahaa kuin hän haluaa. älkää koskaan antako hänen ansaita omaa rahaa. Miksi hänellä pitäisi olla yhtä vaikeata kuin teillä oli aikanaan?

9. Tyydyttäkää hänen kaikki halunsa ruoan, juoman ja mukavuuden suhteen. - Pitäkää huolta siitä, että kaikki halut tulevat tyydytetyiksi. Kieltäminen saattaa johtaa haitallisiin turhautumiin.

10. Pitäkää hänen puoltaan naapureita, opettajia ja poliisia vastaan. He ovat kaikki lastanne vastaan.

11. Kun hän joutuu todellisiin vaikeuksiin, puolustautukaa sanomalla "En koskaan voinut hänelle mitään."

12. Valmistautukaa surun täyttämään elämään. Se on odotettavissa"

(Larry Christenson, s. 121 - 123, Ristin Voitto 1973).

Jatkan seuraavalla kerralla - jHs.

Siunausta!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________

Sydämelliset nimipäiväonnittelut Eriksonin Torstille täältä "meidän horisontista!"

Lauantai. 0.2 astetta plussalla. Aurinkoista. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia. Luin 1. Timoteuskirjettä. Rukousta,

Seurasin tänään MM-hiihtoja ja vähän MM-rallia Rovaniemeltä.

M-L valmisteli aamusta tarjoiluja - mm. pizzoja.

Tero, Mari, Eelis ja Nooa tulivat puoliltapäivin - ja aurinko paisteli siniseltä taivaalta ja hanget hohtivat. Söimme hyviä pizzoja, ym. Joimme kahvia, ym.  Sen jälkeen "Terot" lähtivät jatkamaan matkaansa kohti Ylläksen maisemia - hiihtoma kun on. Matkalla yöpyvät Hailuodossa. Aaro liittyy heidän seuraansa Oulusta, jonne tulee junalla jalkapallo-ottelun jälkeen. Maalivahti. Terhi-marja, Emilia ja Daniel olivat meillä myös.

Meillä piipahti pariskunta, joka tuli katsomaan asuntovaunua ostaakseen. Niin siinä taitaa käydä, että hakevat huomenna "lentävä leppäkerttu"-vaunun itselleen. Sain antaa pariskunnalle kirjoittamani vihkosen: Jumalalla on sinulle asiaa.

Hiihtojen seurailun jälkeen menin Kusiaismäen ladulle hiihtelemään 1 h 30 min. Keli ja sää olivat hyviä. 18 maissa tulin pois.

Denis oli hakenut yhteisen asuntovaunumme heidän pihaansa - huomenna kun se vaihtaa omistajaa.

Kahvia.

Poljin kuntopyörää vajaat 40 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Kävin saunassa.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasin uutisia.

Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.

Siujausta!

Ps. "Poikani, älä pidä Herran kuritusta halpana äläkä kyllästy hänen rangaistukseensa; sillä jota herra rakastaa, sitä hän rankaisee, niinkuin isä poikaa, joka hänelle rakas on" (Snl. 3:11, 12).

. 

26.2.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 22.

Riippuen hengellisestä elämästämme ja perheen sisäisistä suhteista, voi Jumala todellakin jäädä "sivurooliin" perheen elämässä. Tämän tiedämme jokainen kohdallamme kokemuksestamme. Yhdessä - ja erikseenkin - tapahtuva hengellisen elämän hoitaminen - rakentuminen - voi olla kokonaan laiminlyötyä. Se voi olla myös hyvin pintapuolista, tai "aaltoliikkeessä" olevaa. Toisissa perheissä ei edes tulla ajatelleeksi yhteisten hengellisen rakentumisen hetkien olemassaoloa. Toisissa kipuillaan tämän asian kanssa.  Joissakin perheissä saatetaan ujostella toisiaan niin paljon, että ei voida puhua hengellisistä asioista. Syynä voi olla myös se, että hengellinen elämä on "siinä jamassa", että niin ei voida tehdä. Raamatun lukeminenkin voi olla vaikeaa. Näihin asioihin todellakin vaikuttaa paljon hengellinen tila ja ihan se, millaiset suhteet perheenjäsenillä on.

Olen ollut "aika paljon" Venäjällä. Varsinkin joissakin seurakuntaliikkeissä pidetään luonnollisena perheen yhteistä kokoontumista Sanan ja rukouksen hetkiin. Ne eivät välttämättä ole puuduttavan pitkiä. Jopa aamuisin, ennenkuin lapset lähtevät kouluun, voidaan rukoilla yhdessä ja siunata toinen toistaan uuteen päivään. Lapset ovat iloiten mukana. Se on heille luonnollinen - perheen elämään kuuluva - asia. Kyllähän Suomessakin on sellaisia perheitä, joissa on yhteisiä hetkiä Raamatun ja rukouksen merkeissä, mutta se ei "kovin suuressa määrin" taida olla perheissä asianlaita. Jopa aviopuolisoiden yhteinen rukous voi olla hyvinkin vaikeaa toteuttaa. Joutuu "ylittämään rajoja", voidakseen päästä siihen.

Perheissä on monenlaisia tilanteita. Kullakin on oma ohjelmansa ja omat menonsa. Ellei ole selkeää näkemystä asian tärkeydestä, jäävät yhteiset hengellisen rakentumisen hetket pois. Muut asiat ajavat niiden ohi; nousevat tärkeämmiksi. Voi siitä johtuen käydä niin, että jos ei sellaista hetkeä ole ollut sopivaan aikaan illasta ja se jää siihen hetkeen, kun osa on jo menossa nukkumaan, niin joku perheen jäsen voi todeta: No, äkkiä sitten! Kun tätä rinnastaa siihen, mihin muuhun me olemme valmiit käyttämään "rutosti" aikaa - esim. älypuhelimen kanssa olemiseen - niin voiko olla käynyt niin, että (perheen) elämässä on jonkinlainen vinosuuntaus olemassa? 

On tärkeää ja hyvä asia, että käydään seurakunnan tilaisuuksissa - ihan yhdessä perheenä - mutta ne eivät pelkästään - puolitoistatuntia viikossa - korvaa henkilökohtaista ja perheissä tapahtuvaa hengellisen elämän hoitamista. Hengellinen elämä voi olla myös sellaista, että vanhemmat eivät käy edes seurakunnan tilaisuuksissa, eivätkä lapsetkaan sinne mene. Ja jos vanhemmat menevät, niin perheessä voi olla luonnollista, että lapset jäävät - älypuhelimiensa kanssa, tai muuten - kotiin, tai jonnekin muualle, eikä haluta edes tehdä jotain sen asian hyväksi, että lapsetkin voisivat lähteä. Minun mielestäni on surullista, jos vanhemmat eivät voi nähdä näissä asioissa vastuutaan. Muille asioille eläminen on tullut - tulee - sijaan. Siinä menettävät lapset ja vanhemmat erittäin paljon sen hetkistä ja tulevaa elämää ajatellen - jopa iankaikkisuutta ajatellen.  

Olisi tärkeää, että perhe olisi kuin kotiseurakunta, jossa Jumalan sana ja rukous ovat yhteisessä - ja tietenkin henkilökohtaisessa - käytössä. Joissakin perheissä voidaan jopa laulaa yhdessä. Voidaan lukea hieman raamattua yhdessä, tai jotain kirjaa, joka hyvällä tavalla tuo esille Jumalan sanaa ja asioita sen pohjalta kuultavaksi. Rukoillaan yhdessä. Ei tarvitse pitää "valtavan pitkiä" yhdessäolon hetkiä. Erilaisia tapoja voi olla. Rukoilla voivat kaikki perheen jäsenet, esim. kukin vuorollaan, eri kertoina. Kukin voi tuoda esille omia rukousaiheitaan. Esim. jos koulussa kiusataan, voidaan yhdessä rukoilla asian puolesta ja siunata kiusaajia. On todella tärkeä asia oppia siunaamaan kaikenlaisia ihmisiä jo pienestä pitäen. Elämämme "pyörteissä" emme tule aina ajtelleeksi sitä, miten arvokasta pääomaa lapset saavat pienestä pitäen, kun heidän sydämensä maaperään kylvetään Jumalan Sanan siementä ja he oppivat sieltä nousevaa elämäntapaa elämäänsä. Tällaiset yhteiset hetket luovat turvallisuutta lasten elämään - niinkuin aikuistenkin - ja kertovat siitä, missä perheen jäsenten turva on. Nuo tärkeät vuodet voidaan myös menettää. Ikävää, jos se tapahtuu laiminlyöntiemme vuoksi.

Tämänkertainen kirjoitus lähti taas elämään "omaa elämäänsä", mutta älköön kukaan luulko, että tälläkään kertaa on kysmyksessä jokin "lyömäteksti", jolla osoitetaan vanhempien huonoutta. Ei, vaan kyseessä on rohkaisu huomaamaan perheen keskeinen hengellinen rakentuminen. Vanhempien esimerkki - esikuvana oleminen - on Raamattuun pohjautuva malli. Siksi heidän on hoidettava suhdettaan Jumalaan - niin, että Hän ei ole "sivuroolissa" heidän elämässään, eikä perheen elämässä.

Pyytäisin lukemaan - eilisen kirjoituksen lopusta löytyvä - 2. Tim. 3:14-17, joka edelsi tämänkertaista kirjoitusta.

Kun siinäkin, mitä olemme nyt - ja eilenkin - puhuneet, on taustalla 2. Tim. 3.1-5 ja nyt käsiteltävänä oleva: "Sillä ihmiset ovat silloin ... vanhemmilleen tottelemattomia" (j. 2), niin uskovissa perheissä on kaikin tavoin pidettävä huolta siitä, että lapset oppivat kunnioittamaan vanhempiaan ja olemaan heille kuuliaisia. Siitä seuraa Raamatun mukaan suuri siunaus heidän elämääönsä. Tämä on tietenkin tärkeää kaikissa perheissä.

Jatkamme seuraavalla kerralla - jHs.

Jouko Kuusjärvi

rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________

Perjantai. 0.1 astetta miinuksella nousun aikoihin. Aamupalaa ja kahvia.

8:ksi kävin viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Harmaita pilviä. 

Kahvia. Luin 1. Timoteuskirjettä. Rukousta.

Seurasin MM-hiihtoja.

M-L haki Danielin ja Emilian koulusta 14 maissa.

Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.

Ruokaa ja kahvia.

MM-rallia ja MM-hiihtoja tulin seurailleeksi.

Poljeskelin kuntopyörää 1 h. Samalla lueskelin kirjaa.

Tulet takkaan.

Tänään taisi olla aika monia asteita lämmintä. Katolla oleva lumikuorma on alkanut liukua alaspäin. Sitä voi tulla, sitten kun tulee, ihan nokko alas.

M-L paisteli huomiseksi tarjottavaa.

Iltapalaa ja teetä.

Siunausta!

Ps. "Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa" (Snl. 25:11).

 

25.2.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 21.

Matka tämän aiheen parissa jatkuu. Aikaisemmat tällä otsikolla kirjoitetut tekstit löytyvät päivittäin  4.2 - 23.2. väliseltä ajalta.

Mieleeni nousi kirjoittaa tähän yhden tutun laulun sanat:

1. "Ystävä Sä lapsien, katso minuun pienehen.

Minne käynkin maailmassa, Sinä olet hoitamassa.

Onni täällä vaihtelee, Taivaan Isä suojelee.

2. Ota, Jeesus rakkahin, suojaas koti kallehin.

Siunaa äitiä ja isää, heille elinpäivää.

Ystävä Sä lapsien, pientäs auta holhoten.

3. Pidä meitä turvissas, Jeesus armohelmassas.

Suojaas sulje isänmaamme, Sulta kaiken lahjaks saamme.

Johda, Jeesus rakkahin, meidät taivaan kotihin"

(Hengellinen laulukirja, 3. uudistettu painos, 556, tuntematon ruotsalainen 1780, 1. säk. Siri Dahlgvist 1911, 2. ja 3. säk. Ivar Wideen 1919, Hengellinen laulukirja, Vantaa 1992).

Olemme menossa 2. Tim. 3:2. jakeen kohdassa: "Sillä ihmiset ovat silloin ... vanhemmilleen tottelemattomia." Voit halutessasi tutustua siihen, mitä asiasta aikaisemmin on kirjoitettu. Jatkamme eteenpäin toistelematta liikaa jo sanottua.

Luimme jo aiemmin Ef. 6:1-4 ja toimme esille sen pohjalta tärkeitä asioita. Luemme vielä jakeen 4:

"Ja te isät, älkää kiihottako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa"

(Ef. 6:4).

Nyt on vuorossa jakeen loppuosa: "vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa."

Elävä uutinen, Uusi testamentti vapaasti käännettynä sanoo tämän kohdan:

"Kasvattakaa heitä Jumalan sanalla ja rakkaudella ohjaten"

(. 406, Karas-Sana 1977).

Vanhemmat ovat lastensa kasvattajia. "Jumalan malli" on se, että kasvattaminen tapahtuisi Hänen sanansa mukaan. On muistettava, että Paavali on kirjoittanut kirjeensä uskoville; tässä tapauksessa seurakunnalle Efesoon. Voidakseen noudattaa po. Jumalan sanan ohjeita, on vanhempien oltava itse Jeesukseen uskovia, Jumalan lapsia. Muuten - vaikka Raamatun periaatteet kasvatuksessa ovat kaikille hyviä - jäävät ne ulkokohtaisiksi, elleivät ihmiset ole sisäistäneet Sanan opetuksia. Toisin sanoen: vanhempien on itse oltava kuuliaisia sille, mitä Sana opettaa.

Puhutaan ns. kristillisestä kasvatuksesta. Tuon ilmaisun sisälle sopii kristillisyyttä laidasta laitaan. Tämä johtuu siitä, että kristillisyyttä on niin monenlaista. On siunaukseksi maallemme, jos perheissä pidetään kunniassa kristillisiä arvoja, vaikkei oltaisikaan Jeesukseen uskovia. Suomi on ns. kristitty maa, mutta se ei tarkoita,että kaikki maamme ihmiset olisivat kristittyjä. Kristitty Raamatun kielenkäytössä tarkoittaa Jeesukseen uskovaa ihmistä; hän ei vain pidä jollakin tavalla totena hengellisiä asioita - ja ole nimeltä ulkonaisesti kristitty - vaan hänellä on henkilökohtainen uskonsuhde Jeesukseen:

"Ja Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi"

(Apt. 11:26).

Lukiessamme samaa lukua, josta luimme juuri katkelman, tulemme tietämään, miten Antiokian ihmisistä - joita alettiin nimittää kristityiksi - tuli opetuslapsia:

"Ne, jotka olivat hajaantuneet sen ahdingon vuoksi, joka oli syntynyt Stefanuksen tähden, vaelsivat ympäri hamaan ... Antiokiaan saakka, ... Heidän joukossaan oli ... muutamia kyprolaisia ja kyreneläisiä miehiä, jotka, tultuaan Antiokiaan, puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat evankeliumia Herrasta Jeesuksesta. Ja Herran käsi oli heidän kanssansa ja suuri oli se joukko, joka uskoi ja kääntyi Herran puoleen"

(Apt. 11:19-21).

Antiokiassa tuli ihmisiä uskoon - Jeesukseen uskoviksi. Kristitty on Jeesuksen opetuslapsi, joka seuraa Jeesusta. Kun vanhemmat - isä ja äiti - ovat kristittyjä, Jeesuksen opetuslapsia, he voivat kasvattaa lapsiaan tuntemaan Jeesuksen, niin että heistäkin tulee kristittyjä, Jeesuksen  opetuslapsia.

Minun mielestäni Elävästä uutisesta aiemmin lukemamme teksti on hyvä ohje vanhemmille, ajatellen heidän lapsiaan: "Kasvattakaa heitä Jumalan sanalla ja rakkaudella ohjaten."

Näköjään "tulee laajennusta" tähän aiheeseen koko ajan, joten hitaasti pääsemme eteenpäin, vaan: Mikäpä hoppu tässä, valmiissa maailmassa. Lopetan tämänkertaisen osuuden tärkeään totuuteen - ajatellen perheissä tapahtuvaa lasten kasvatusta:

"Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut"

(2. Tim. 3:14-17).

Lukemamme on niin rikas ja tärkeä kohta, että pyytäisin ihan lukemaan sen useampaan kertaan, ajatellen, mitä siinä sanotaan. Kyllä meidän pitäisi päästä asennoitumaan uudella tavalla Jumalan Sanan asemaan perheissämme.. Emmekö joudukin toteamaan, että se on suurelta osin jäänyt "lapsipuolen asemaan" Jeesukseen uskovien perheissä - "sivurooliin." Olemme olleet hyvin leväperäisiä tässä asiassa. Kiitä Jumalaa, jos voit sanoa: meillä ei ole niin. Kun näemme tuon asian tärkeyden, ja haluamme ottaa askeleita siihen suuntaan, niin Pyhä Henki auttaa meitä.

Jatkamme tästä seuraavalla kerralla - jHs.

Siunausta!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________

Sydämelliset syntymäpäiväonnittelut, tässäkin, Raija Toikkaselle, 23.2. olleen syntymäpäivän johdosta, Matti Rantaselle eilen olleen syntymäpäivän johdosta, sekä Tuija Rautaselle tänään olevan nimipäivän johdosta!

Kiitokset Kauppisen Raimolle erinomaisesta kirjoituksesta, Sana viikonvaihteeksi, otsikolla: Kilparadalla, Sampo 24.2.2021. s. 11!

Miksi minä olen ottanut kantaa - useasti - tässä blogissa Saarijärven seurakunnan ikävään tilanteeseen, koskien seurakunnan viimeisen seurakuntapastorin valintaa, jossa seurakunnan Kirkkoneuvosto valitsi runsaan hakijajoukon seasta pastorikseen henkilön, joka elää parisuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa? Yksi selkeä vastaus löytyy saksalaisen pastorin, Dietrich Bonhoefferin, sanoista:

"Hiljaisuus pahuuden edessä on itsessään pahuutta: Jumala ei pidä meitä syyttöminä. Olla puhumatta on puhumista, olla toimimatta on toimimista"

(Niilo Närhi: Kutsu palvelutyöhön, Avainmedia, s. 2. maaliskuu 2021, Avainmedia Lähetysjärjestö ry.)

Jeesukseen uskovana, Jumalan lapsena ja Hänen Sanaansa korkeimpana ohjeenani pitävänä, en voi vaieta. Synti, siinä eläminen ja sen suosiminen on aina pahuutta Jumalaa kohtaan - seurakunnan kohdalla pidän julkeana sitä, että Jumalan Sana hyljätään noin räikeästi. Kyseessä on myös esimerkin antaminen, että tuollainen on hyväksyttävää. En halua olla "haukkumassa" ihmisiä sen pahemmiksi, kuin kukaan meistä, sillä kaikki me olemme myydyt synninalaisuuteen ja vain Jeesus voi meidät sieltä nostaa pelastettujen joukkoon. Vielä vähemmän haluan asettua tuomariksi, mutta tiedän,että Jumala on Sanansa takana.

Torstai. 0.5 astetta miinuksella  "het" 7 jälkeen. Aamupalaa ja kahvia.

Kävin viemässä Danielin kouluun 8:ksi. Oli vähän sumuinen ilma.

Kahvia. Luin 1. Timoteuskirjettä. Rukousta.

Vein Emilian 10:ksi kouluun. Samalla reissulla kävin tk:ssa. Ensin 10.30 diabeteshoitajan pakeilla ja klo 11 lääkärin juttusilla - kokeiden tuloksia kuulemassa. Tilanne on hyvässä jamassa.

Ruokaa ja kahvia.

Seurasin MM-"rinttejä."

Kävin hiihtelemässä Kusiaismäen laduilla 1 h 30 min. Oli n. 3 astetta plussalla. Helposti tuli paita "tuoreeksi" - ihmekös tuo, kun on kyseessä vanha, vähän huonokuntoinen ja ylipainoinen mies. Kaksi asiaa noista voisi vaikka korjaantuakin.

Kahvia.

Laitoin tulen takkaan.

Poljeskelin kuntopyörää n. 30 min. Lueskelin samalla kirjaa.

Kirjoitin alussa olevaa kirjoitusta.

Söimme 18 maissa hyvän päivällisen - uunissa paistettua lohta, jossa mm. sinihomejuustoa ja hyvää salaattia.

Seurasimme uutisia.

Iltapalaa ja teetä.

Siunausta!

Ps. "Poikani, jos synnin tekijät sinua viekoittelevat, älä suostu" (Snl. 1:10).

 

24.2.2021.

KATSANTOKANTAMME, HOMOSEKSUAALISIA SUHTEITA KOSKIEN, RIIPPUU SIITÄ, MITÄ KIRJAA LUEMME

Otan tässä esille kolme kirjaa, joita ihmiset ainakin lukevat: Luulojen kirja, Uskonnollisuuden ABC, sekä Raamattu. Perustaessamme mielipiteemme joihinkin näistä kirjoista, voimme joutua vakavaan ristiriitaan jonkun muun kirjan kanssa. Tämä koskee ajatellessamme elämämme eri asioita ja alueita.

Tässä vain otan lyhyesti esille otsakkeessa mainitun asian. Se koskettaakin meitä saarijärvisiä - ikävä kyllä - hyvinkin negatiivisella tavalla.

Kun mainitsen tässä esimerkin omaisesti nimeltä maalaislääkäri Kiminkisen, niin en tee sitä ollenkaan "irvien". Seuraamme Kiminkistä Alfatv:ltä viikoittain - ja meijjän, siis minun, emäntäkin on siinä ohjelmassa myukana. Lenkilläkin aina silloin tällöin satumme olemaan samaan aikaan. Vastaanotollakin ensimmäisen kerran ovella tavatessamme puristimme kättä ja samoimme etunimet: Tapsa ja Jouko. Saarijärveläinen-lehdestä tulee aina luettua maalaislääkäri Kiminkisen palsta. Kun kuuntelee Tapsa Kiminkisen puhetta ja lukee hänen tekstiään, ei voi muuta kuin ihmetellä sitä sanataituruutta ja sanankäyttöä: se on sujuvaa verbaalista lahjakkuutta ja "kynän" lennokkuutta, jota voisi nimittää verbaaliakrobatiaksi. Ei kannata meikäläisen pyrkiä samaan.

Kun tohtori Kiminkinen eräässä "kolumnissaan", Saarijärveläisessä, puhui laihasta miehestä - jota hän siinä nimitti "kuin kuivan kesän oravaksi" - tarkoitti hän minua. Satuimme urheilukentälle niihin aikoihinkin silloin tällöin samaan aikaan. Tämä ilmaisu vain esimerkkinä sanan käytöstä.

Tietenkin - kun minäkin olen Jeesukseen uskovainen mies - on niissä maalaislääkärin kolumneissa myös sellaista kielenkäyttöä, jota en harrastele. Varmaan se on tarkoitettu sellaiseksi kansanomaiseksi lähestymistavaksi. Tosin, jostain syystä ne jutut pyörivät hyvin samoissa aihepiireissä.

Yksi Kiminkisen Tapsan kirjoituksissaan joskus - saattanut olla useamminkin - esilletuoma mielipide liittyy otsikkoomme. Hän toi julki sen, ettei haluaisi liittyä sellaiseen seurakuntaan, jossa homosuhteita ei hyväksytä, tai puhutaan niitä vastaan. En muista sanamuotoja, mutta jotenkin tuollainen oli ajatus.

Kun em. ajatukset ovat olleet julkisia, niin siksi rohkenen - suvaitsevaisuuden nimissä - ottaa niitä esille. Tässä eivät taistele henkilöt keskenään, vaan mielipiteet - koska ne perustuvat eri kirjoihin.

Ajattelen sillä tavalla, että alussa mainituista kolmesta kirjasta, sellainen mielipide, joka hyväksyy homoseksuaaliset suhteet, perustuu Luulojen kirjaan, joka on tämän maailman hengen inspiroima teos. Tällainen Luulojen kirja ei oikeastaan ole yksi kirja, vaan siinä on monia kirjoja samojen kansien sisällä - aivan niinkuin Raamatussakin on 66 kirjaa samoissa kansissa. Uskonnollisuuden ABC:ssa kirjoja samoissa kansissa on lukematon määrä.

Jos jatkaisin tuota ajatusta, että Tapsa Kiminkinen ei haluaisi liittyä sellaiseen seurakuntaan, jossa homosuhteita ei hyväksytä, niin hänelle ei jäisi Saarijärvellä kuin yksi vaihtoehto jäljelle: luterilainen seurakunta. Milläkö perusteella? Sillä perusteella, että siellä samaa sukupuolta olevien parisuhteet hyväksytään. Millä perusteella niin voin sanoa? Viimeisen seurakuntapastorin valinnan perusteella ainakin. Kirkkoneuvosto valitsi virkaan yksimielisesti - vaikka hakijoita oli runsaasti - henkilön, joka elää parisuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Kirkkoherra oli rekrytointiryhmän - kolme henkilöä - puheenjohtaja. 

Saarijärven seurakunnan Kirkkoneuvosto, kirkkoherra, sekä kyseinen seurakuntapastori - ainakin - ovat lukeneet Uskonnollisuuden ABC-kirjaa. Se kirja lyhykäisyydessään tarkoittaa Raamatun Sanasta tehtyjä selityksiä, jotka ovat vääriä. Eli se kirja sisältää Raamatyun vääristelyä.

Kolmas kirja - johon minäkin perustan näkemykseni - on Raamattu. Vaikka kukin - tietenkin voi pitää väärätkin mielipiteensä - on Raamattu, Jumalan Sana, kuitenkin Kirja kirjojen joukossa. Siinä maailmankaikkeuden korkein Persoona on tuonut julki mielipiteensä ja tahtonsa.

Raamatussa Jumala sanoo samaa sukupuolta olevien seksisuhteet, sekä homo- ja lesbo -parisuhteet synniksi. Olen tässä blogissa aikaisemmin puhunut Sanan pohjalta tästä asiasta - sieltä ne ovat luettavissa - siksi otan tässä esille vain yhden kohdan Raamatusta:

"Tiedämmehän ettei lakia ole säädetty, vanhurskasta varten vaan lainrikkojille ja kurittomille, jumalattomille ja syntisille, epäpyhille ja rienaajille, isän- ja äidintappajille, murhaajille, haureellisille ja homoseksuaalisuuden  harjoittajille, ihmiskauppiaille, valehtelijoille, varansa rikkojille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan. Näin opettaa autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumi, joka on minulle uskottu"

(1. Tim. 1:9-11).

Synti on asia, josta meidän ihmisten on tehtävä parannus, sillä synti ja sen suosiminen johtaa iankaikkiseen kadotukseen:

"Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja toinen saa hänet palaamaan takaisin, niin tietäkää, että se, joka palauttaa syntisen hänen harhateiltään, pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden"

(Jaak. 5:19,20).

Lopuksi: Olen itse saanut kokea Jumalan pelastavan armon omalle kohdalleni, enkä halua/voi tehdä kompromisseja Jumalan Sanan ja Sanan vastaisten opetusten ja ajatusten välillä. En häpeä Jumalan Sanaa, siksi en myöskään pelkää tuoda sitä esille, niinkuin se on kirjoitettu. Sanoihan Jeesus: 

"Joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avion rikkovassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika häpeää, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa"

(Mark. 8:38).

Muistan rukouksissani päivittäin saarijärveläisiä ihmisiä, että he tulisivat uskoon; ottaisivat Jeesuksen vastaan elämäänsä, sillä Hän on ristillä sovittanut koko maailman synnin Jumalan edessä. Rukouksissani on ihmisiä, jotka mainitsen nimeltä Herran kasvojen edessä. Mm. Kiminkisen Tapsa ja muitakin hoitohenkilökuntaan ja lääkäreihin kuuluvia, kirkkoherra, kirkkoneuvoston jäsenet - tietenkin laajemmin kaikkien seurakuntien työntekijät, luottamuselimissä olevat ja johtoryhmien jäsenet - em. seurakuntapastori ja hänen parinsa, jne.

Se, mitä edellä olen kirjoittanut, ei ole osoittelua, vaan hätää ihmisistä ja heidän iankaikkisesta osastaan. 

Oikeastaan kaikki se, mitä olen kirjoittanut, nousi mieleeni tänään parin tunnin hiihtolenkin aikana. Yksi sana taisi "kirvoittaa" tämän kaiken. Se sana oli: "alkuseurakuntatyyppiseksi", jota Kiminkisen Tapsa käytti kolumnissaan: Asennehuimaus, joka löytyy Saarijärveläisestä 23.2.2021. s. 7.

Siunausta!

Totuutta noudattaen rakkaudessa.

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858.

______________________

Sydämelliset nimipäiväonnittelut täältä meiltäpäin vielä tässäkin: Metsälän Matille, Hokkasen Matille, Häkkisen Matille, Lehtomäen Matille, Rantasen Matille, Riikosen Matille ja Tammisen Matille!

Keskiviikko. 11.5 astetta pakkasta. Harmaa taivas. 7 maissa. Aamupalaa ja kahvia.

Kävin viemässä Emilian ja Danielin kouluun 8:ksi.

Luin 2. Tessalonikalaiskirjettä. Rukousta.

Kahvia.

Kävin katsomassa onko Tarvaalan latu avattu. Ei ollut. Ajoin sieltä suoraan Kusiaismäen hiihtostadionille - mikä onkin lähempänä meitä, kuin n. 3 km päässä oleva Tarvaalan latu. Hiihtelin n. 1h 50 min. Alussa satoi sellaista naamaa pistelevää - jäätynyttä - vettä, joka kyllä loppui hiihtelyn aikana. Pakkasta oli 9-10 astetta mennessäni, mutta lopettaessani 7-8. Lämpötila meni nopeasti lämpimän suuntaan illapuolen mittaan. Kusiaismäessä on erinomaiset ladut ja leveät vapaantyylin baanat. Radoissakin on useita vaihtoehtoja. Minä tykkään hiihdellä metsäladuilla, jos vain suinkin.

14 kävin tavoittelemassa Emiliaa ja Danielia koulusta. Emilia sanoi jäävänsä kylälle ja sanoi Danielin kävelleen kotiin. Oli Emilia koettanut minulle soittaakin hyvissä ajoin, mutta minulla ei ollut puhelin mukana.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen. Siksi en kirjoittanut jatkoa sarjaan, joka on menossa.

Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Kävin saunassa.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Älä siirrä ikivanhaa rajaa, jonka esi-isäsi ovat asettaneet" (Snl. 22:28).

23.2.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 20.

Eteenpäin, sanoi Mannerheim. Olemme käsittelemäsä Paavalin Timoteukselle kirjoittamaa profeetallista tekstiä (2. Tim. 3:1-5). Nuo profeetalliset asiat ovat tänään todellisuutta ihmisten keskuudessa - ja ovat sitä yhä suuremmassa määrin. Pahuus lisääntyy. Elävä uutinen, joka on Uusi testamentti vapaasti kerrottuna, sanoo: "Sinun on hyvä tietää, Timoteus, että viimeisinä aikoina on vaikeaa olla kristitty" (2. Tim. 3:1). 

Eilen pääsimme jo aloittelemaan "ihmiset ovat silloin  ... vanhemmilleen tottelemattomia"-asiaa (2. Tim. 3:2). Jatkamme siitä mihin jäimme. Voimme muistaa samalla, että ko. asian kohdallakin Jumala voi jäädä - monelta kannalta katsottuna - "sivurooliin elämässämme.

Kenen tehtävänä on huolehtia siitä, että eilen jo lukemamme: "Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi..." (Ef. 6:1-2) voisi toteutua? Oikea vastaus tähän on: Se on ensisijaisesti vanhempien, isän ja äidin tehtävä. Tähän asiaan tulisi kiinnittää huomiota. Muut tahot voivat tukea tämän toteutumista - esim. seurakunta, isovanhemmat, muut kasvattajat, toiset ihmiset, joilla on mahdollisuus asiaan rakentavasti vaikuttaa. jne. Eilen jo nostimme esille sen, että kuuliaisuus ei ole pelkästään alamaisuutta. Kuuliaisuus pohjautuu parhaimmillaan vanhempien kunnioitukseen. Mitä enemmän tämä on sydämen asia, sitä paremmin asiat menevät. On kuitenkin luonnollista sekin, että tämän asian kanssa joudutaan perheissä "kilvoittelemaan" - ja syitä siihen on monia. Monista asioista voi tulla ristiriitoja.

Lapset voidaan saada alamaiseksi vanhempien taholta "nujertamalla heidät". Siihen he pystyvät. Jos kuitenkin perheessä on koko ajan sellainen tilanne, niin tulevaisuutta ajatellen näkymät eivät välttämättä näytä hyviltä. Sellaisessa tilanteessa toteutuu valitettavalla tavalla se, mistä Paavali varoittaa efesolaisia uskovia: "Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan" (Ef. 6: 4). Novumissa (Novum 4, s. 126, Raamatun Tietokirja 1983, Vantaa) oleva suomennosteksti, joka juoksee kreikankielisen tekstin alla, sanoo: "Ja isät, älkää vihoittako (vihastuttaa, vihoittaa, Novum 5, s. 598, Raamatun Tietokirja 1984, Vantaa) lapsia teidän. Kolossalaiskirjeessä oleva rinnakkaisteksti tälle - jonka senkin jo eilen luimme - sanoo: "Isät, älkää kiihoittako lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi" (Kol. 3:21). Molemmissä kirjeissä - sekä kirjeessä efesolaisille, että kolossalaisille - käytetään sanaa, joka on suomennettu kummassakin: "kiihoittako"-sanaksi. Eli isä - eikä äitikään - tämän sanan mukaan ei saa kasvattaa lapsiaan sillä tavalla, että se vihoittaa, vihastuttaa - saa aikaan vihaa - lapsissa. Vaikka Kolossalaiskirje tässä käyttää samaa "kiihottako"-sanaa, on sillä alkukielen mukaan hieman erilainen sävy: "Isät älkää ärsytelkö lapsia teidän" (Novum 4: s. 222, Raamatun Tietokirja, Vantaa 1983).

Vanhemmat tekevät virheitä - jos joku toista kohdallaan väittää, niin hän tuntee hyvin huonosti itseään ja arvioi menettelytapojaan hyvin "itsekeskeisten silmälasien läpi. (Huom! Näiden rivien kirjoittajallakin on lapsia). 

Mitä isä ja äiti tekevät silloin, kun huomaavat toimineensa väärin, lihan mukaan? Pyytävät lapsiltaan anteeksi. Kun vanhempina olemme vajavaisia ja menettelemme "raadollisuudessamme" väärin, on meille annettu anteeksipyytämisen mahdollisuus. Vanhemmat eivät "menetä kasvojaan" lastensa edessä näin tehdesään, vaan päinvastoin se lujittaa perheyhteyttä. Näin ne asiat, jotka ovat saaneet aikaan vihaa ja ärsyyntymistä vääränlaisen käyttäytymien vuoksi, pyyhitään pois myrkyttämästä perheen sisäistä elämää. Vanhempien ja lasten välit voivat pysyä näin avoimina. Tällä tavalla lapset saavat vanhemmiltaan arvokasta pääomaa tulevaan elämäänsä - ihan tuleviin omiin perheisiinsä asti. Tässä on yksi tärkeä alue lasten ja vanhempien suhteita ajatellen - ja sitä ajatellen, että lapset voivat sydämestään kunnioittaa vanhempiaan. Jos perheessä viljellään paljon sanaa "pakko", niin se ei ole paras mahdollinen olotila perheen keskinäisten suhteiden kannalta. Voi jopa käydä niin, että asiat kyllä jotenkin tapahtuvat, mutta yhteys lapseen voidaan menettää. Perhe-elämässä voi olla tällöin tilanne, että lapsi ei puhu isälleen tai äidilleen asioita. Se voi johtua pelon hengestä. Lpset pelkäävät vanhempiensa reaktioita.

Käsittelemiemme raamatunkohtien mukaan vanhemmat - lukemassamme isät - eivät saa kiihoittaa: vihoittaa, eikä ärsytellä lapsiaan. Kolossalaiskirje sanoo syyksi: "etteivät he kävisi aroiksi" (Kol. 3:21). Kreikankielinen teksti sanoo tämän: "jotta eivät kävisi pelokkaiksi" (Novum 4: s. 222, Raamatun Tietokirja, 1983, Vantaa).

Lopuksi tälle kerralle: Vanhempien tehtävänä on huolehtia siitä, että lapset ovat heille kuuliaisia ja kunnoittavat heitä. Jos näin pääsee tapahtumaan, on sillä erittäin suuri vaikutus lasten elämään, koska silloin voi toteutua sen käskyn lupaus, jossa lapsia kehoitetaan kunnioittamaan isäänsä ja äitiänsä. Edellä olemme puhuneet menettelytavoista, joista Raamattu varoittaa. Pyrimme jatkamaan aiheesta seuraavalla kerralla - jhs.

Lainaan tähän loppuun vielä katkelman:

"Sitten pari sanaa teille, vanhemmat. Älkää alituisesti rangaisko ja moittiko lapsianne. Niin teette heistä vain vihamielisiä ja katkeria. Kasvattakaa heitä Jumalan sanalla ja rakkaudella ohjaten" (Elävä uutinen, Uusi testamentti vapaasti kerrottuna).

Siunausta!

Jouko kuusjärvi

Rajalantie 12. b.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________ 

Tiistai. 13.4 astetta 7 huippeilla. Aamupalaa ja kahvia.

Olin lähdössä viemään Emiliaa ja Danielia kouluun 8:ksi, mutta Terhi-Marjalta oli tullut viesti, että Deniksellä on mahdollisuus viedä heidät.

Rukousta, torkkumista, nukkumista.

Luin 2. Tessalonikalaiskirjettä.

Ruokaa ja kahvia.

Lunta oli tullut taas kerros. Työntelin kolalla ja lapioin lapiolla lumia. mukavahan se raikkaassa ulkoilmassa. Latua en edes lähtenyt katsomaan - ei olisi kuitenkaan ollut avattu.

Kävin 14 hakemassa Danielin ja Emilian koulusta. sateli lunta. Aika jäätävää sellaista.

Kahvia.

Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.

M-L teki pizzaa. Söimme sitä. oli hyvän makuista.

Poljeskelin n. 40 min. kuntopyörää. Lueskelin samalla kirjaa.

Laitoin tulen takkaan. Lunta oli taas tullut "jonniimmoinen" kerros.

Seurailiun uutisia.

Siunausta!

Ps. "Vanhurkaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä" (Snl. 14:34).

 

22.2.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA ELÄMÄSSÄNI? 19.

"Sillä ihmiset ovat silloin... vanhemmilleen tottelemattomia"

(2. Tim. 3:2).

 Luettelossa, millaisia ihmiset ovat viimeisinä päivinä, on seuraavaksi tällainen ominaisuus. Tämänkin "lajin" olemassaolo ihmisten keskuudessa alkoi syntiinlankeemuksesta, mutta saa suuremmat mittasuhteet "viimeisinä päivinä", ollen omalta osaltaan lisäämässä ja vaikuttamassa vaikeutta ihmisten keskuuteen niinä aikoina, joita silloin eletään. Turmeltunut lihamme tuottaa monenlaisia Jumalan tahdon vastaisia asioita. Sielujemme vihollinen, saatana, "lietsoo" kaikella voimallaan - yhä lisääntyvästi - kapinahenkeä Jumalan Sanan ilmoittamia arvoja vastaan. Lihamme, sielujemme vihollinen ja tämän maailman henki eivät halua alistua siihen, mikä on Jumalasta lähtöisin. Vihollinen haluaa saada perheet sekasortoon - ja on siinä hyvin onnistunutkin.

Sana sanoo, että "ihmiset ovat silloin" sellaisia. Se koskettaa kaikkia ihmisiä - mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki toimisivat juuri noin: olisivat vanhemmilleen tottelemattomia. Tämä asia koskettaa myös meitä Jeesukseen uskovia, perheitämme ja seurakuntiamme. On hyvä tiedostaa,että sielunvihollinen haluaa tuhota perheet ja niiden rakenteen. Tehtävänämme on pitää kiinni Jumalan Sanan opetuksista koskien kotejamme ja perhekuntiamme - ja opettaa niistä asioista Jumalan tahtomalla tavalla. Luemme aluksi:

"Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" - tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus - "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä." Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa"

(Ef. 6:1-4).

"Lapset, olkaa vanhemmillrenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa. Isät, älkää kiihoittako lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi"

(Kol. 3:20-21).

Jumala on asettanut perheen yhteiskunnan perussoluksi, joka rakentuu avioliiton ympärille. Aviopuolisoille syntyy lapsia. Näin he tulevat vanhemmiksi - isäksi ja äidiksi - kullekin perheelle. Jumala on antanut ja tarkoittanut vanhemmille auktoriteettiaseman perheessä. Vanhemmat johtavat perhettään.

Heti tässä vaiheessa haluan sanoa, että on normaalia, että vanhemmat kokevat alamittaisuutta tehtävässään vanhempina hyvinkin monella tavalla. Siihen vaikuttavat niin monet asiat. On hyvä, jos olemme saaneet syntymäkotiperheestämme hyviä eväitä omaan tulevaan perheeseemme, mutta aina se ei ole niin. Meissä voi olla paljon rikkinäisyyttä ja kasvumme on vielä kesken perustaessamme perheen - ja jatkossakin. Koemme eri tahoilta tulevia haasteita vanhemmuuttamme ajatellen.

Raamatullisia periaatteita voidaan soveltaa - jos on kunnioitusta Jumalan Sanaa kohtaan - myös perheissä, joissa ei olla uskonsuhteessa Jeesukseen, eikä siksi Jumalan lapsia. Parhaiten Raamatun opettama perhemalli toimii perheissä, joissa ollaan uskovia ja sillä tavalla tultu alamaisiksi Herralle. Aikaisemmin on yhteiskunnassamme varmasti ollut - yleisesti ottaen - enemmän lasten taholta kunnioitusta vanhempiaan kohtaan kuin nykyään. Se on johtunut varmaan kasvatuksestakin, siinä mielessä, että kuritus on ollut toisenlaista.- vitsaakaan ei ole säästetty. En kuitenkaan tarkoita, että ihannoisin kovaa "keppikurituslinjaa", sillä pahoinpitely ei kuulu Raamatun opettamiin kuritusmenetelmiin. Lukiessamme Raamattua, löydämme sieltä kyllä vitsan:

"Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa"

(Snl. 13:24).

Ennen käytettiin vitsaa - jos sitä tarvittiin. Vitsa ei ole hakkaamisväline - mutta tarvittaessa sitä käytettiin kuritukseen. Olemme "aralla alueella", sillä tiedän kyllä, mitä siitä voi seurata, jos nykyään käyttää vitsaa - vanhemmat voivat joutua edesvastuuseen, jos lapset tekevät kantelun, tai tulee muuten tietoon, että on käytetty ruumiillista kuritusta. Vitsaa ei ole voinut käyttää - silloin kun sitä on käytetty oikein - muuta kuin rakkaudessa lastaan kohtaan - ei vihassa. Ja kuitenkin - lihallisina ihmisinä - me "vanhempiparat" voimme käytellä vitsaakin kiivastuksessa, suuttumuksessa ja vihassa. Tukasta nostelu, retuuttaminen, nyrkillä, tai kämmenellä lyöminen eivät kuulu kurin ylläpitämiseen.

Luimme aiemmin ohjeen: "Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa" (Ef. 6:4), sekä: "Isät. älkää kiihoittako lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi" (Kol. 3:21).

Se, että lapset ovat alamaisia vanhemmilleen, on Jumalan Sanan mukainen asia, mutta se ei vielä ole "asian ydin." Kuuliaisuus, jota Raamattu opettaa lukemissamme raamatunpaikoissa, on paljon enemmän, kuin vain alamaisuutta. Lasten kuuliaisuus, Sanan mukaan, vanhempiaan kohtaan, pohjautuu sydämestä nousevaan kunnioitukseen. Kun Jumala antoi Moosekselle kymmenen käskyn lain, oli yksi käskyistä se, jota Paavali siteeraa kirjeessään efesolaisaille - sen luimme äsken: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" (Ef. 6:2).  Raamattu jatkaa: "tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus - "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä" (Ef. 6:3). Novumissa kreikankielisen - alkuteksti - tekstin alla juokseva suomennosrivi sanoo tämän asian näin: "jotta hyvin sinun kävisi ja tulisit pitkäikäiseksi päällä maan" (Novum 4, s. 126, Raamatun Tietokirja, Vantaa 1983).

Näemme, että vanhempien kunnioittamisella ja sitä ilmentävällä kuuliaisuudella on todella suuri merkitys lasten elämään. Kenelle kuuluu vastuu siitä, että se voi tulla lapsille sydämen asiaksi? Siitä jatkamme seuraavalla kerralla - jHs.

Siunausta!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________

Sydämelliset nimipäiväonnittelut täältä meiltä Pietilän Tuulikille!

Maanantai. 12.0 astetta pakkasta 7 maissa. Aamupalaa ja kahvia.

Kävin viemässä Danielin kouluun 8:ksi. Jäin pihatiensuussa penkkaan kiinni, niin että piti kävellä lapio hakemassa - 150 m. Oli isomman tien auraaja vetänyt siihen ison vallin.

Kahvia. Luin 2. Tessalonikalaiskirjettä.

Rukousta. Torkkumista.

M-L kävi viemässä Emilian 10:ksi kouluun ja kävi samalla reissulla kaupassa.

Ruokaa ja kahvia.

Tein puolisentoistatuntia lumitöitä. Mukavahan se, raittiissa ilmassa.

Kävin suksineni Tarvaalan latua katsomassa. Ei ollut ajettu viimeisten  päivien lumisateiden jälkeen. palasin kotiin.

Laitoin takkaan tulen.

Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.

Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Seurasin Ylen arkistosta Patrick Tiaisen elämästä kertovan dokumentin.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia ja sen jälkeen Maalaislääkäri Kiminkistä Alfatv:stä - netin kautta. Sitten Israel-ohjelmaa.

Siunausta!

Ps. "Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon" (Snl. 23:25).

Kahvia.

21.2.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 18.

Kristittyjä on monenlaisia. Osa on sellaisia vain sen perusteella, että ovat syntyneet ns. kristittyyn maahan, mutta eivät juurikaan piittaa - tai edes tiedä - Jumalan Sanasta. Osa on ns. "muotojumalisia", jotka "harrastelevat kristinuskoa", mutta joilta puuttuu yhteys Jumalaan, koska he eivät usko Jeesukseen pelastajanaan. Myös niissä kristityissä, jotka ovat "tulleet uskoon" - ovat ottaneet Jeesuksen vastaan elämäänsä - on "monenlaista kansaa." Osa on liberaalimpaa ja osa vahvemmin Jumalan Sanaan pitäytyvää väkeä. En usko tämän olevan kirkkokunta-, herätysliike-, tai seurakuntakysymys, vaan henkilökohtainen kysymys uskovan ja Jumalan välillä. Tietenkin hengelliset yhteisöt ovat vaikuttamassa hyvään, tai huonoon suuntaan ihmisten elämässä.

Voi olla mahdollista, että joku lukija on mielessään ajatellut: Mitä tekemistä otsikolla on sen kanssa, mistä tämän kirjoittaja kirjoittaa. On ihmisiä - Jeesukseen uskovissakin - jotka ajattelevat niistä asioita, joista olemme näissä kirjoituksissa puhuneet, liberaalimmalla tavalla. Se merkitsee, että ollaan sallivampia ja suvaitsevampia synnin suhteen, kuin mitä Raamattu opettaa. Se taas johtuu siitä, että "ajanhenki" on tehnyt tehtäväänsä"; mukautuminen liberaalimpaan hengellisyyteen on "antanut lihallekin joitakin oikeuksia." Raamatullisesti esilläpidetyistä asioista voi tulla niin ajattelevien mielestä liian lakipitoisia. Sellaista linjaa voidaan perustella sillä, että sanotaan: Kaikkihan me olemme vain ihmisiä ja sellaisina vajavaisia. Voi olla kuitenkin käynyt niin, että Jumalan Sanaa pidetään "liian tiukkana." Se on totta, että olemme ihmisinä kaikki vajavaisia, mutta se ei anna meille kenellekään oikeutta alkaa tulkitsemaan ja "lieventelemään" Raamattua Jumalan tahdon vastaisesti. Jos niin alamme tekemään - ja niin nykyään paljon tehdään - käy niin, että Jumala jää "sivurooliin" elämässämme. Jumala on antanut Sanassaan meille myös lupauksensa siitä, kuinka ihmisinä voimme Hänen tahtoansa toteuttaa. Jumala ei vaadi meiltä mitään muuta, kuin sen, mihin Hän antaa meille mahdollisuuden.

Tässä vaiheessa tätä kirjoitussarjaa olemme viipyneet 2. Tim. 3:1-5 kohdan äärellä. Siitä olemme ottaneet esille asioita, jotka kertovat millaisia ihmiset ovat viimeisinä päivinä, jolloin on oleva vaikeita aikoja. Vaikeat ajat johtuvat juuri siitä, millaisia ihmiset silloin ovat. Olemme - useaankin kertaan - todenneet, että syntiinlankeemuksen jälkeen ihmiset ovat olleet "valmiita" sellaisiin asioihin, jotka viimeisinä päivinä lisääntyvät, suurenevat ja kärjistyvät. Asiat joita olemme käyneet läpi - ja joita vieläkin käymme - eivät ole vain paheita, vaan ne ovat syntejä. Sanotaan, että ihmiset ovat silloin mm: itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia (2. Tim. 3:2). Näitä olemme käsitelleet näissä kirjoituksissa. Kyseiset asiat ovat syntejä. Kaikki eivät ajattele niin. Nämä ovat asioita, jotka koskettavat myös seurakuntia ja Jeesukseen uskovia - ovat aina koskettaneet, mutta viimeiinä päivinä tilanne niiden suhteen saa voimakkaampia muotoja. Kaikki mainitut asiat - ja vielä esiin nostettavat asiat - ovat syntiä Jumalaa vastaan. Olemme korostaneet, että synnistä - näistäkin synneistä - on aina tehtävä parannus. Viestimme on selkeä: Synnin kanssa ei voi jäädä elämään, eikä siihen voi suhtautua leväperäisesti, koska Jumalakaan ei niin tee. Langetessamme syntiin, on mahdollisimman nopeasti tehtävä parannus synnistä. Jumala on antanut meille Jeesuksen kautta täydellisen "vastalääkkeen" syntiä vastaan. Suosiessamme syntiä - ja eläessämme siinä - jää Jumala "sivurooliin" elämässämme.

Jotta tästä kirjoituksesta ei tule liian pitkä, menemmekin vasta seuraavalla kerralla - jHs. - seuraavaan asiaan 2 Tim. 3:2:ssa. Se asia on: "Sillä Ihmiset ovat silloin ... vanhemmilleen tottelemattomia." Ajatuksenani oli kyllä mennä siihen jo nyt, mutta tämä kirjoitus ohjautui kulkemaan "tällaisia latujaan."

Siunausta!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________

 Sunnuntai. Nousun aikaan 9.5 astetta pakkasta. Harmaata. Oli satanut lunta aikalailla - ja satoi jonkin verran. Se on ollut oikein "lumentulo aikaa."

Aamupalaa ja kahvia. luin 2. Tessalonikalaiskirjettä. Rukousta.

Seurasimme seurakuntamme nettikokousta - Saarijärven helluntaiseurakunta Uskotv -kautta.

Seurasin SM-yleisurheiluhallikisoja netin kautta.

Timo, Milena ja Minja saapuivat meille johonkin aikaan iltapäivällä. Joimme kahvia. Kävimme Timon kanssa saunassa. Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel käväisivät myös, mutta lähtivät aikaisemmin kotiin. Teetä ja iltapalaa sen kanssa.

Laitoin takkaan tulen.

Seurasin uutisia.

Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.

Lunta on tullut vain lisää.

Siunausta!

Ps. "Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen" (Snl. 14:2).

20.2.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" LÄMÄSSÄNI? 17.

2. Tim. 3:2 jakeen "Sillä ihmiset ovat silloin ... herjaajia"-sanasta aloimme puhua eilen. Lihan tekona meillä Jeesuksen omillakin on kyky syyllistyä herjaukseen toisia ihmisiä - jopa toisia uskovia kohtaan. Eilen luimmekin jonkun raamatunpaikan esimerkkeinä siitä, kuinka Paavali varoittaa uskovia osallistumasta toisten herjaamiseen.

Ihmiset eivät herjaa ainoastaan toisiaan, vaan myöskin Jumalaa. Näinä viimeisinä päivinä (2. Tim. 3:1) ihmiset tekevät niin lisääntyvässä määrin. Vaikka tämäkin asia on itsetään selvä, luemme kiellon siitä Raamatusta:

"Jumalaa älä herjaa"

(2. Moos. 22:28).

"Herjaa"-sanan merkitys em. jakeessa on: pitää kirottuna t. halveksittuna; kirota, inhota (Iso Raamatun Tietosanakirja 1., palsta 1193, Raamatun Tietokirja 1972, Tikkurila).

Aasaf, joka oli leeviläinen ja joka johti soittoa ja laulua Daavidin aikana, on kirjoittanut myös Psalmeja, joita laulettiin jumalanpalveluksissa. Eräässä Psalmissaan hän runoilee:

"Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta? ... Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkiaa sinun nimeäsi. ... Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa. ..."

(Ps. 74:10, 18, 22).

Aasaf oli koko sydäminen Herran palvelija, joka oli asetettu tärkeään tehtävään Israelin jumalanpalveluksissa, joissa korotettiin Herran nimeä. Hän vetosi Jumalaan, kun Jumalan kansan vihollinen herjasi ja pilkkasi Jumalaa. Hän pyysi Jumalaa ajamaan asiansa.

Jumalan herjaaminen on harvinaista Jeesukseen uskovien keskuudessa. Siksi haluan kohdistaa seuraavat sanat erityisesti  niille, jotka eivät usko Jeesukseen: Tänäkin päivänä vihollinen - joka on sielunvihollinen, saatana; Jumalan vastustaja ja jokaisen uskovan vastustaja - herjaa Jumalaa ja Hänen omiaan. Se saa ihmiset herjaamaan Jumalaa. Kaikkien on kuitenkin aina muistettava, että Jumala on pyhä Jumala. Hän on pitkämielinen ihmisiä kohtaan, silloin kun teemme väärin, mutta jos ihminen ei kohtaa elämänsä aikana Jumalaa pelastajanaan - saa syntejänsä anteeksi - hän kohtaa Jumalan tuomarina. Hänen osansa on iankaikkinen kadotus, ero Jumalasta. 

Älä herjaa, pilkkaa ja rienaa Jumalaa! Siitä on huonoja seurauksia elämääsi jo täällä maisen matkasi aikana! Muista:

"Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää"

(Gal. 6:7).

Olen kuullut tapauksia, joissa ihminen, joka ei ole halunnut kääntyä Jumalan puoleen, voi herjata, pilkata ja rienata Jumalaa ja uskonasioita vielä kuolinvuoteellaankin. Se on surullista. On myös tapauksia, joissa herjaaja ja pilkkaaja on elämänsä lopussa tullut uskoon ja kokenut pelastuksen; antanut elämänsä Jeesukelle ja saanut syntinsä anteeksi. Koska kukaan ei tiedä päiviensä mittaa, on jokaisen hyvä tehdä ratkaisu Jumalan puoleen silloin, kun se on mahdollista - tänään.

Sellaisiakin vakavia tapauksia on olemassa, joissa elävässä uskossa ollut ihminen, Pyhällä Hengellä täyttynyt - on luopunut uskosta ja joutunut luopion tilaan, jolloin hän on pilkannut, herjannut ja rienannut Jumalaa mitä räikeimmällä tavalla. Meidän on pysyttävä Jumalan armon alla, elettävä lähellä Herraamme ja valvottava tilaamme - johon aina kuuluu synnistä parannuksen tekeminen - ettemme lankea pois uskosta Jeesukseen.

Eilen jo luimme, että meidän - Jeesukseen uskovina - ei tule vastata herjaukseen herjauksella, vaan siunaamalla herjaajia. Jokainen meistä voi joutua sellaisissa tilanteissa helposti lihan alueelle ja toimimme sen mukaan, emmekä Hengen mukaan. On hyvä tiedostaa ja olla valmiina:

"Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat. Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita"

(1. Piet. 4:4, 5).

Jeesuksesta sanotaan:

"...joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee"

(1. Piet. 2:23).

Olkaamme Jeesuksen seuraajia! Siihen saamme Pyhän Hengen voiman - myös viimeisinä päivinä, jolloin on vaikeita aikoja.

Jatkan tästä seuraavalla kerralla - jHs.

Siunausta!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________

Lauantai. 8.0 astetta pakkasella noustessani. Aamupalaa ja kahvia. Luin 2. Tessalonikalaiskirjettä. Rukousta.

Lapioin "lentävän leppäkertun" - asuntovaunu - "majan" päältä lumet pois. Olihan sitä melkoisesti.

Ruokaa ja kahvia.

Työntelin "majan" katolta pudottelemani lumet pois etupihan puolelta. Samoin muut lumet - sillä onhan sitä lunta tullut eilisen ja tämän vuorokauden puolella aikalailla. Takapihan puolella lapioin myös lumet oven edestä ja "kopistelin" laavun päältä pois, etteivät ala siihen kasautumaan ja rikkomaan peitettä. Saihan niissä lumihommissa ihan hyvää "liikuntoa." Oliko se nyt hyöty- vaiko hyödytöntä liikuntaa.

Pullakahvit lumitöiden jälkeen ryypittyäni, laitoin sivakat autoon ja ajelin tuonne n. 3 km päähän, josta aina lähden "latua latomaan". Kenties joku olisi kääntänyt autonnokan kotia kohti, kun olisi nähnyt, että ladut ovat ummessa - ei olleet ajetut eilisen, eikä tämän päivän lumentulon jälkeen. Hiihtelin kuitenkin 1 h 10 min. Minun on sanottava, että siitä johtuen, miksi minä hiihtelen, niin ihan hyvä vaihtoehto on avaamaton latu. >Lunta alkoi hiihdon aikana tulemaan lisää. Oli mukava "atmosfääri" suksia eteenpäin kuljetella. Sellainen kaamoksentuntu, kun oli niin hämärää, vaikkei kello ollut vielä hämärän lukemilla.

Kahvia.

Laitoin tulen takkaan.

Seurailin SM-halleja, Jyväskylän Hipposhallista. Siellä tulin käyneeksi talviaikaan, muutampi vuosi sitten, aika useasti treenaamassa - silloin noudatin jonkinlaista valmennusohjelmaa. Tuloksetkin olivat aika hyviä. Onhan siinä hallissa useat kisatkin tullut kisailtua - SM-, pm- MM- ja kansalliset kilpailut. Jarkko Kinnunen - 37 v -  käveli oman ennätyksensä 5 km ja voitti Suomen metaruuden tänään. Lupailisiko hyvää 50 km kisaa ensi kesänä Tokion olympialaisissa - jos kisat pidetään. N9o, sepä siitä puolesta.

Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen. Välissä kävin juomassa kahvia ja syömässä M-L:n juuri paistamia lettuja - en tiedä oikeata nimeä - mansikan, hillan ja kermavaahdon kanssa.

Poljeskelin yli 15 min. kuntopyörää. Samalla luin kirjaas.

Kävin saunassa. Satoi lunta - ei kuitenkaan saunassa - kuinkahan paljon sitä taas aamulla on.

Siunausta!

Ps. "Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät" (Snl. 16:3).

19.2.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 16.

2. Tim. 3:1-5 on edelleen avoimena edessämme. Etenemme siinä esiintyvään uuteen syntiin, jonka Paavali Pyhän Hengen johdatuksessa on kirjoittanut kirjeeseen Timoteukselle - koska on kysymys Jumalan Sanasta, on se kirjoitettu myös meille:

"Sillä ihmiset ovat silloin ... herjaajia"

(2. Tim. 3:2).

Kuten olemme jo aikaisemmin useampaankin kertaan todenneet, syynä siihen, "että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja", on se, että ihmiset ovat silloin sellaisia, kuin jakeesta 2 eteenpäin luetellaan. Viimeisten päivien vaikeina aikoina ihmiset ovat suuremmassa määrin sellaisia, vaikka ne samat asiat ovat olleet vaikuttamassa ihmisen lihassa syntiinlankeemuksen jälkeen aikaisemminkin.

Ihmiset viimeisinä päivinä ovat yhä enenevässä määrin luopuneet Jumalan Sanasta ja hyljänneet Jumalan pelon, joka on Hänen kunnioittamistaan. Ihmiset ovat käyneet yhä julkeammiksi. Tämä pätee niihin ihmisiin, jotka eivät halua pitää Jumalaa Jumalana, eivätkä uskoa Hänen Poikaansa, Jeesukseen. Se on laajeneva ilmiö ja saa yhä julkeampia muotoja. Haluan kuitenkin sanoa sen, että eivät kuitenkaan kaikki ihmiset, jotka eivät ole Jeesukseen uskovia, ole sellaisia. On ihmisiä, jotka eivät usko Jeesukseen Herranaan, mutta heillä on kuitenkin kunnioitusta Jumalaa ja Hänen Sanaansa kohtaan.

Näissä kirjoituksissa olemme kuitenkin keskittyneet siihen, että Paavalin luettelemat asiat koskettavat myös meitä, jotka uskomme Jeesukseen. Ne koskettavat seurakuntia ja hengellisiä yhteisöjä.

Katsomme aluksi mitä ilmaisuja raamatunkäännöksistä löytyy sanalle: "herjaajia." Kirkkoraamattu v. 1938, jota itse käytän (tämä käännös on tullut minulle tutuksi, koska olen sitä aina käyttänyt - niinkuin muutkin suomalaiset, ennen uutta käännöstä. Käytän kuitenkin myös muita käännöksiä, tutkiessäni Raamattua) käyttää juuri tuota lainaamaamme sanaa: "herjaajia." Uudempi Kirkkoramattu (v. 1992) käyttää ilmaisua: "he herjaavat.". Aapeli Saarisalon Uuden testamentin käännöksessä (3. painos v.1978), käytetään ko. kohdassa sanaa: "rienaajia." Raamattu Kansalle (v. 1999), käyttää sanaa: "pilkkaajia." Elävä uutinen, Uusi testamentti vapaasti kerrottuna (Karas-Sana Oy v. 1977), käyttää ilmaisua: "pilkkaavat Jumalaa." Suomen vapaan evankelisluterilaisen seurakuntaliiton, v 1935 käyttöön ottama kielellisesti v. 1983 tarkistettu painos, käyttää sanaa: "pilkkaajia."

Novum 4 (Raamatun tietokirja Vantaa 1983), jossa kreikankielisen (alkukieli) tekstin alla kulkee suomennosrivi, käyttää sanaa: "pilkkaajia.". Kun katsoo kyseisen alkukielen sanaa Novum 5:stä (Raamatun Tietokirja, Vantaa 1984), niin sille annetaan merkityksiä: "pilkkaava, herjaava, rienaava." Huomaamme, että näitä vaihtoehtoja eri suomenkieliset raamatunkäännökset ovat käyttäneet.

Ihmisen herjatessa, hän puhuu sillä tavalla vahingoittamistarkoituksessa.

Pyrimme tässä katsomaan sitä, mitä Jumalan Sana sanoo herjaamisesta, ajatellen meitä Jumalan lapsia, Jeesuksen omia:

"Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat. Älkääkä saattako murheelliseksi  Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus (herjaamishalu; herjaus, pilkkaaminen) olkoon kaukana teistä"

(Ef. 4:29-31).

"Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. ... te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen (liha) tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan"

(Kol. 3:8, 9, 10).

Herjatessamme lankeamme syntiin, josta on tehtävä parannus. Herjaus ei kuulu uuteen luomukseemme, vaan on lähtöisin turmeltuneesta lihastamme. Herjaaja puhuu aina vahingoittamistarkoituksessa. Jummala kehottaa meitä Sanassaan panemaan pois herjaamisen suustamme; herjaus olkoon kaukana teistä. Se on voimakas ilmaus. Emme saa herjata ketään selän takana, emmekä kasvotusten.

Parhain esikuva meille tässäkin asiassa on Vapahtajamme ja Herramme, Jeesus:

"...joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee, joka itse kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle..."

(1. Piet. 2:23, 24).

Seuraavassa luvussa Jumala puhuu jokaiselle meille henkilökohtaisesti Pietarin kautta:

"Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä. Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte. Sillä, joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen"

(1.Piet. 3:8-11).

Syyllistyessämme - niin syyllistyessämme - herjaamiseen, teemme syntiä. Näin tehdessämme murehdutamme Pyhää Henkeä. Hän näyttää sydämessämme synnin. Meille parhain ratkaisu silloin on kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä parannus synnistä - kääntyä myös sen puoleen, jota olemme herjanneet ja pyytää anteeksi.

Kaikki paha - herjauskin - lähtee aina sydämestä. Jumala - rakastava taivaallinen Isämme - kyllä tietää, että meille käy niin, että lankeamme tekemään sitä, mikä on Hänen tahtonsa vastaista. Hän ei hylkää meitä, mutta kutsuu meitä syntiemme tunnustamiseren ja hylkäämiseen. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä. Jumala kuitenkin haluaa, että  haluamme noudattaa Hänen Sanaansa. Siksi Hän on antanut meille Sanansa. Omassa voimassamme emme siinä onnistu, mutta ei Jumala ole niin tarkoittanutkaan. Meille on varattu Jumalan Pyhän Hengen voima avuksemme. Antakaamme itsemme kokonaan Jumalalle ja hoitakaamme suhdettamme Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.

Jatkamme tästä seuraavalla kerralla - jHs.

Siunausta!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________

17.2. täytti Lapissa kaksi Jumalan miestä korkeita ikävuosia: Ilmari Kurki, Muonion Kihlangissa 95 v ja Sulo Vaarala, Pelkosennniemen Saunavaarassa 95 v. Muistamiset molemmille ovat menneet, mutta sydämelliset onnittelumme arvostamillemme veljille vielä tässäkin!

Sydämelliset onnittelut täältä meiltä Eija Mannille, nimipäivän johdosta! Samoin Aholan Soilelle, syntymäpäivän johdosta!

Perjantaissa eletään. Klo 7 maissa oli pakkasta 8.7 astetta. Aamupalaa ja kahvia.

Kävin viemässä Danielin ja Emilian 8:ksi kouluun. Satoi jäätävää tihkua, joka tarttui tuulilasiin kuin liima.

Kahvia.

Luin 2. Tessalonikalaiskirjettä. Rukousta.

Kahvia. M-L paistoi sämpylöitä.

Kävin sivakoimassa n. 2 h hiihto>/rukouslenkin Tarvaalan ladulla. Satoi lunta koko ajan. Oli oikein mukava hiihdellä, kun taivaalta rauhalliseen tahtiin sateli lunta melko lailla. 7 astetta pakkasta.

Kävin hakemassa Emilian ja Danielin koulusta 14 maissa.

Laitoin takkaan tulen.

Kohtapa syötiin - ja jälkiruuaksi kotitekoista jätskiä.

Kirjoittelin alussa olevan kirjoituksen.

Poljin kuntopyörää yli 30 min. Lueskelin samalla kirjaa.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme TV7:sta Isännän pöydässä-ohjelmaa.

Uutisetkin seurailtiin.

Siunausta!

Ps. "Älä sano: "Minä kostan pahan", odota Herraa, hän auttaa sinua" (Snl. 20:22).