20230625

25.6.2023

Sunnuntai.

Tämän vuorokauden puolella kun nukkumaan, niin pitkäänhän sitä tulikin nukutuksi.

Heti kun silmät aukesivat uuteen päivään, tulikin vieraita - no, omia oivat - Timo, Pia, Minja ja Helmi-koira tulivat. Siinä sitten kahvisteltiin ja myöhemmin myös vähän syötiin.

Kun "omat", lähtivät kävin kaupassa. Jotain rinkkaan laitettavaa vielä. 

Laittelin tavaroita rinkkaan.

Kirjoitin.

Illan mittaan iltapalaa ja uutisia.

Siunausta!

Ps. "Mutta meidän Jumalallemme ja Isällemme kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen" (Fil.4:20).

24.6.2023.

Sydämelliset nimipäiväonnittelumme Koivun Juhalle, Kurjen Juhalle, Porkan Juhalle, Rautasen Jussille, Pimiän Juhanille, Niemisen Jukalle, Oittisen Jukalle, ...

Lauantai. Juhannuspäivä. 26.4 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Valkopilviä.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Matteuksen evankeliumia.

Ajelimme Keurulle, helluntailaisten Juhannuskonferenssiin, Väätäiskylän kautta. Väkeä oli kovasti. Hyviä tilaisuuksia.

Olimme kotona ennen puoltayötä.

Vähän iltapalaa.

Siunausta!

Ps. "Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme!" (2. Tim. 1:2).

 

20230624

23.6.2023.

Hyvää Juhannusta kaikille!

Perjantai. Juhannusaatto. 17.8 astetta lämmintä ylösnousussa. Oli satanut ja satoi. Tuuleskeli.

Aamupalaa ja kahvia.

Ajelimme M-L:n kanssa Keuruulle, Isoon Kirjaan, Helluntailaisten Juhannuskonferenssiin, Väätäiskylän kautta.

Oli erittäin antoisa konferenssipäivä hengelliseltä anniltaan - ja kaikin puolin.

21 alkoi viimeinen tilaisuus, jossa olimme. Sitten ajelimme kotiin.

Siunausta!

Ps. "Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva  teidät pahasta" (2. Tess. 2:3).


20230622

22.6.2023.

Torstai. 20.9 astetta lämmintä ylösnousussa. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Markuksen evankeliumia.

10:ksi ajelin Majakalle puhumaan.

Kahvia.

Ajelimme M-L:n kanssa Keuruulle Uuraisten kautta. Ensin kävimme syömässä Keuruun ABC:llä. Siitä sitten klo 14:ksi Raamattutunnille tänään alkavaan helluntailaisten Juhannuskonferenssiin.

Sielläpä sitten olimme koko päivän, konferenssissa. Anti oli hyvää. Pizzateltassakin tuli käytyä. Siellä oli mukava tavata tuttuja.

20.30 päättyneen tilaisuuden jälkeen lähdimme ajelemaan kotiin, Väätäiskylän kautta. Taisimme olla ennen 22 kotona.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

 

20230621

21.6.2023.

Keskiviikko. 34.9 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Markuksen evankeliumia. Takapihalla.

Kahvia.

Kasailin tavaroita, joita sitten rinkkaan, kun sitä pakataan.

Ruokaa ja kahvia.

M-L käytti Emiliaa kylällä kauppa-asioilla. Konferenssi kun painaa päälle Keuruulla.

Kävin minäkin kylällä ostamassa jotakin rinkkaan laitettavaa.

Kahvia.

Kirjoitin.

Seurasimme Sateet lähetä-tilaisuutta Seinäjoen helluntaiseurakunnasta netin kautta. Samalla iltapalaa.

Se on ollut lämmin päivä. Yli 31 astetta ennätys tänään Suomessa.

Siunausta!

Ps. "Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille" (Tiit. 2:11).

20230620

20.6.2028.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 19.

En taida sanella ylisanoja, kun totean, että huikea herätys oli käynnissä Jerusalemissa! "Yhä enemmän karttui niitä, jotka uskoivat Herraan, sekä miehiä että naisia suuret joukot", ihmeitä ja tunnustekoja tapahtui runsasasti ja jatkuvasti. "Myös kaupungeista Jerusalemin ympäriltä tuli paljon kansaa."

Vieläkin Jumalavoi antaa sellaisen herätyksen - taitaapa siitä olla esimerkkejäkin.  Meidän on kuitenkin muistettava, että Jumalalla on ohjeet seurakunnalleen - joita on tullut tässäkin "kirjoitussarjassa" esille: kuuliaisuus Jumalalle perusasioista lähtien, yksimielinen rukous, Pyhän Hengen kaste/täyteys, uskovien yhteys, Jumalan pelko. Tällaisia perusasioita näkyy olevan sen suuren herätyksen taustalla, josta olemme saaneet Apostolien teoista lukea.

Siellä, missä Pyhä Henki toimii voimakkaasti, on aina myös voitettu vihollinen, paholainen, perkele, joukkoineen odottamassa hetkeä, iskeäkseen. Siitäkin on esimerkkejä jo Apostolien tekojen alkuluvuissakin. Seuraavaksi näemme taas, kuinka Jumalan Vastustaja numero 1,saatana, saa mobilisoitua - niinkuin usein juuri heidät - uskonnolliset joukot/ihmiset toimimaan vastaan sitä työtä/toimintaa, jota Jumala omiensa kautta tekee. Tähän saamme varautua Suomessakin - yhä jyrkemmin muodoin - täällä pian alkavassa hengellisessä herätyksessä:

"Silloin nousi ylimmäinen pappi ja kaikki, jotka olivat hänen puolellansa, saddukeusten lahko, ja he tulivat kiihkoa täyteen ja kävivät käsiksi apostoleihin ja panivat heidät yleiseen vankihuoneeseen" (Apt. 5:17-18).

Tämä oli "luontaisetu" kaikesta siitä, miss' nämä "veljekset" olivat saaneet olla/olivat mukana Jumalan toiminnassa.

Meidänkin tulee valmistautua/asennoitua kaikenlaiseen vastustukseen - tulkoonpa se mistäpäin tahansa - evankeliumin työtä kohtaan, jota saamme Jumalan tahdossa olla tekemässä, sillä tavalla, että emme koeta turvautua "lihan käsivarteen" millään tavalla, vaan pidämme sen luonnollisena seurauksena siitä, että kaksi valtakuntaa, pimeys ja valkeus, törmäävät toisiinsa. Tärkein asia sellaisessa tilanteessa on reaktiomme, ei se, mitä on tapahtumassa, kun meitä vastustetaan.

Saatan kuvitella - ihan oikeutetusti - sen tilanteen, kun apostolit ovat yhdessä siellä vankihuoneessa. Uskon - oikaise, jos olen väärässä - että se erityinen asia, mitä he siellä yhdessä tekivät, oli Jumalan ylistäminen ja rukous, yhdestä sydämestä. Uskon, että, ilman muuta, myös iso uskovien joukko rukoili heidän puolestaan. Tämän tulisi olla luonnollinen asia ja seuraus myös meille, kun kohtaamme mitä erilaisempia asioita. Ei niiden, jotka meitä vastustavat/vainoavat arvosteleminen, eikä se, että me riennämme toinen toisemme luo ja puhumme vain siitä, miten pahoin meitä kohdellaan. Herra auttakoon meitä asennoitumaan oikein senkaltaisiin(kin) asioihin!

Jatkan - jHs.

_________________________

Tiistai. 32.3 astetta lämmintä ylösnousussa, joka oli myöhäinen, auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia, takapihalla.

Otin rinkan, teltan ja makuupussin ja makuualustan esille. Ei tule kiirus, kun lähtö tulee - jHs.

Seurasimme kaikkea hallituksiin - entiseen ja uuteen - liittyvää, netin kautta. Rukoillaan hallituksen ja eduskunnan puolesta - samoin presidentinvaalien, jotka lähestyvät.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

HIIT-treeni: 10 x 1 min. kovalla teholla kuntopyörällä. Väleissä 1 min. hiljaista polkemista. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan" (1. Piet. 4:7).

20230619

19.6.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 18.

Apostolien tekojen neljässä alkuluvussa olemme saaneet nähdä kaikkea hyvää tapahtuvan, mutta viides luku kertoo meille, että jos Jumala ei saa hallita ihmistä, hän voi tehdä kaikenlaisia huonoja asioita.

Ananias ja Safiira myivät myös maatilan, mutta olivat vilpillisiä ja kätkivät osan maatilan hinnasta ja toivat osan apostolien jalkojen juureen. He olisivat hyvin voineet tuoda osan "yhteiseen käyttöön" ja pitää osan itsellään, mutta he valehtelivat, että toivat koko saamansa summan. Pietari sanoo heille suoraan sen, että näin menetellessään he yrittivät pettää Pyhää Henkeä ja valehtelivat Jumalalle. He molemmat, mies ja vaimo, kuolivat tämän seurauksena välittömästi valehtelemisensa seurauksena (Apt. 5:1-10).

"Ja suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki, jotka tämän kuulivat" (Apt. 5:11).

Tämä traaginen tapahtuma kerrotaan hyvin yksinkertaisesti; ilman suurempia selittelyjä. Tämä tapaus kertoo meille seurakunnan luonteesta; siitä, millainen Jumalan seurakunta on, silloin kun Pyhä Henki hallitsee, vaikuttaa ja toimii. Mitä muuta voisimme tästä sanoa? Pyhä Henki on totuuden Henki; vilpillisyys ja petos ei sovi yhteen Jumalan seurakunnan kanssa. Merkillepantavaa on myös se, kuinka Pyhää Henkeä täynnä ollut apostoli, Pietari, paljastaa avioparin petoksen heti. Mitä tämä viestittää meille, tämän päivän seurakuntien jäsenille ja seurakunnille? Voimme harkita sitä! Tuon tapahtuman seurauksena Jumalan pelko valtasi seurakunnan ja ne, jotka sen kuulivat. Jumalan pelko on Jumalan seurakunnan elämässä niin tärkeä asia, että jos se menetetään, niin on menetetty paljon. Onko näin käynyt tämän päivän seurakunnissa?

"Ja apostolien kätten kautta tapahtui kansassa monta tunnustekoa ja ihmettä; ja he olivat yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä. Eikä muita kukaan uskaltanut heihin liittyä, mutta kansa piti heitä suuressa kunniassa" (Apt. 5:12-13).

Näemme, että jos seurakunnan keskellä on oikeanlainen Jumalan pelko ja -kunnioitus, niin sen kautta voi tapahtua niitä asioita, joita Jumala on luvannut. Olemme varmasti luopuneet tästä nykypäivänä; emme pidä Jumalaa sellaisena Jumalana, jota tulee kunnioittaa, vaan olemme monissa asioissa "liberaaleja", emmekä tottele Häntä, niinkuin meidän tulisi. Olenko väärässä?

Olen ihan varma, että kun luimme uskovien olleen koolla yksimielisesti Salomon pylväskäytävässä, että siihen koolla oloon liittyi erittäin keskeisellä tavalla yksimielinen rukous.

"Ja yhä enemmän karttui niitä, jotka uskoivat Herraan, sekä miehiä että naisia suuret joukot. Kannettiinpa sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä. Myöskin kaupungeista Jerusalemin ympäriltä tuli paljon kansaa, ja he toivat sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja ne kaikki tulivat parannetuiksi" (Apt. 5:14-16).

Kukaan ei uskaltanut liittyä uskovien joukkoon, ellei ollut tosissaan; uskoa ei voinut ryhtyä vain harrastelemaan. Kuitenkin Jumalan henki toimi niin voimallisesti, että jatkuvasti tuli lisää niitä, jotka uskoivat Herraan. Aikaisemmin luku, joka meille edellisessä luvussa kerrottiin, oli 5000 uskovaa. Ja kansa kunnioitti heitä; heissä oli myös oikeanlaista Jumalanpelkoa. 

Sairaita myös parannettiin koko ajan ja riivattuja vapautettiin; jopa muistakin kaupungeista tuli paljon kansaa Jerusalemiin, jotka toivat sairaita ja riivattuja mukanaan sinne. Raamattu sanoo, että "ne kaikki tulivat parannetuiksi." Meidän ei tarvitse asettaa kysymystä: Haluaako Jumala parantaa kaikki sairaat? Hän haluaa. Muuten ei meille olisi kerrottu Raamatussa, että Jeesus kantoi myös meidän sairautemme ruumiissaan ristille.

Jatkan - jHs.

____________________________

Maanantai. 13.9 astetta lämmintä klo 5.30. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

6.15:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. Kolme henkeä.

Loikoilua.

Kahvia.

Luin "palan" Matteuksen evankeliumista.

Ajelimme M-L:n kanssa Leppäveden kautta Kangasniemelle. Ensin kävimme siellä syömässä TB:llä. Sieltä rantaan, jossa veneemme on. Soutelimme saareen - sain taas soutaa yli 30 min. Aurinko paistoi. Mukavan leuto tuulenvire melko etelästä. Olimme 13.30 maissa saaressa. Syy, miksi tulimme käymään saaressa, oli se, että M-L:lta jäi sinne edellisellä kerralla pussi, jossa oli tarvittavia tavaroita. Joimme termoskahvit. Soutelimme mantereelle, järven kimallellessa taas timanteissa. Valkopilviä. 

Sitten vain autonnokka kotia kohti, JKL:n kautta. Ajoimme Pieksämäelle menevältä tieltä Jyväskylän tielle, Salmenkyläntien kautta. Siitä ennen kuljettiinkin kirkolle, kun ei toista tietä vielä ollut. Mm. lut. srk:n leirimajalle siitä on tullut polkupyörällä huristeltua lukuisia kertoja. Sen tien varrella on myös talo, jossa olin lukukinkereillä kuulusteltavana katekismuksen ja kristinopin ulkoa osaamisessa. Se oli sellaista aikaa. Kyllähän sekin jännitti. Tosissaanhan sitä opeteltiin ulkoa niitä, mitä piti. Taisi äiti olla kuulustelijana. Hän osasi ulkoa vielä rippikouluajoiltaan niitä, mitä minä opettelin. Minusta siinä on paljon hyvää, tuollaisessa systeemissä.

M-L kävi Jyväskylässä, Seppälässä, ostamassa rullaverhot, Jyskästä, saarimökkimme ikkunoihin. Hän on niistä puhellut.

Kun hurruuttelimme kotia kohti, niin Kokkolantielle päästyämme satoi välillä kovastikin, mutta vain hetken. Meillä ei satanut. Olimme kotona18.30 tienoilla. 

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Herra olkoon sinun henkesi kanssa. Armo olkoon teidän kanssanne" (2. Tim. 4:22).

20230618

18.6.2023.

Sydämelliset syntymäpäiväonnittelumme kahdelle lastenlapsellemme: Eelikselle, 18 v, johdosta ja Danielille, 16 v, johdosta! Siunausta kaikkeen!

Sydämelliset nimipäiväonnittelumme, Huttusen Tapiolle, Enontekiölle!

Sunnuntai. 19.7 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas. 

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia.

Menimme tuohon kilometrin päähän, tyttärenpojan, Danielin, synttäreille. 16 v. Hieno miehenalku, jolla on elämä edessä - ja nuori mies elämän edessä. Nuoruus on tärkeää aikaa, jossa tehdään tärkeitä päätöksiä. Tässäkin vielä sydämellisiä onnitteluja Danielille! Ja Jumalan siunausta, joka on tärkein asia elämässämme! Pia, Milena, Minja ja mamma - Pian äiti - tulivat sinne. Timo ja Tero - Pian veli - tulivat myös Runebergin puistosta, jossa olivat valmistautuneet yhdessä bändin kanssa päivän tilaisuuteen. Kyllä oli taas herkkuja Terhi-Marja laittanut poikansa synttäreille!

16:ksi ajelimme koko porukka keskustaan, Runebergin puistoon, helluntaiseurakunnan järjestämään Jumalanpalvelukseen - nimi voisi olla jokin muukin (vain minun vaatimaton mielipiteeni) - Miko Puustelli puhui. Musiikissa oli Hawina-yhtye: Timo Kuusjärvi, kitara ja laulu, Satu-Sisko, koskettimet ja laulu, ja Timo Hurskainen, basso, sekä Tero Haapala, rummut. Kylläpä aurinko paistoi ja laittoi useimmilla ihon punaiseksi.

Puistokokouksesta menimme vielä jatkamaan synttäritarjoilujen ottamista - Timo perheineen ja me M-L:n kanssa - "Terheille." Osa meni vielä uimaan.

Kotona sitten seurasimme uutiset.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Niin pysyvät nyt usko, toivo. rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus" (1. Kor. 13:13.

20230617

17.6.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 17. (edellinen jakso 12.6. kohdalla).

On ihmeellistä lukea siitä, mitä tapahtui, kun uskovat olivat yhdessä rukoilleet: se paikka vapisi, jossa he olivat koolla, ja he tulivat Pyhällä Hengellä' täytetyiksi. Kun minään ei ole muuttunut, niin kaikki tuo on mahdollista tänäänkin. Ettäkö, että paikkakin, jossa uskovat rukoilevat, voi vapista? Ilman muuta. Kukapa alkaisi sanomaan, että Jumala on muuttunut, ja että Pyhä Henki olisi muuttunut, elämmehän Pyhän Hengen aikakautta. Se vapisutus tuli Jumalalta silloin. Jos Hän haluaa, niin tulee nykyäänkin. Jokin syy siihenkin oli, että Jumala niin halusi tehdä.

Oleellisinta oli, että he tulivat Pyhällä Hengellä täytetyiksi - kaikki. Jälleen kaikki. Tämä kertoo meille sen tosiasian, että ne uskovat, jotka olivat saaneet Pyhän Hengen kasteen, voivat täyttyä Pyhällä Hengellä yhä uudestaan ja uudestaan.

Kaiken tuon puhutun seurauksena he puhuivat Jumalan Sanaa rohkeasti - sitähän he ensimmäiseksi yhdessä rukoilivatkin.

Yhteinen - ja tietenkin yksityinen - rukous ja Pyhällä Hengellä täyttyminen pitäisi/pitää löytää seurakuntien elämään uudelleen; alkuperäisenä ja voimallisena.

Noihin asioihin jäimme edellisellä kerralla, jaksossa, joka päättyi Apt. 4:31 jakeeseen.

Yhteinen, yksimielinen, rukous oli voimallinen asia alkuseurakunnan elämässä. Siitä oli seurauksena konkreettisesti koettu Pyhän Hengen täyteys uskovien elämään.

Tuo edellä sanottu johti myös sellaiseen uskonyhteyteen, jossa koettiin "antamisen siunausta." Vai mitä sanot tästä:

"Ja uskovien suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä" (Apt. 4:32).

Minäpä jätän sinun vastattavaksesi: Miltä tuollainen tuntuu? Voisiko nykyään olla niin? Jos, niin miksi? Jos ei, niin miksi?

Pyhä Henki antoi heille voiman/halun tuollaiseen elämään.

"Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heillä kaikilla" (Apt. 4:33).

Asiat, jotka tähän johtivat, olivat yksimielinen rukous, Pyhän Hengen täyteys ja kaikinpuolinen keskinäinen yhteys. Tuntuu aika huikealta lukea:

"Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja ja taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan ja panivat apostolien jalkojen juureen ja jokaiselle jaettiin sen mukaan, kuin hän tarvitsi. Niinpä Joosef, jota apostolit kutsuivat Barnabaaksi - se on käännettynä: kehoittaja - leeviläinen, syntyisin Kyprosta, myi omistamansa pellon, toi rahat ja pani ne apostolien jalkojen juureen" (Apt. 4:34-37).

Mitä ajattelet? Pitäisikö uskovien keskuudessa olla tänä päivänäkin tällaista? Pitäisikö johonkin rajaan saakka? Jos ei, niin miksi? Pitäisikö seurakunnan nykyäänkin huolehtia toisista uskovista niin, ettei uskovien joukossa olisi ketään puutteenalaista?

Mitä mieltä olet yhtälöstä: Yksimielinen rukous. Pyhällä Hengellä täyttyminen. Keskinäinen yhteys/uskonyhteys ihan käytännöllisen elämän ja keskinäisen jakamiseen/antamiseen asti? 

Jatkan - jHs.

_________________________________

Lauantai. 25 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia. Ulkona, entisen asuntovaunukatoksen - nykyisen puukatoksen - suulla. Välillä auringossa, välillä varjossa. Linnut lauloivat. Käkikin kukkui oikein kunnolla. Ensin olin tuolla takapihan puolella, mutta siirryin sieltä pois, kun rastas - rasto, niinkuin meillä päin sanottiin - on tehnyt pesän siihen tapapihalle menevän oven yläpuolelle, lampun päälle, niin se häiriintyi, kun menin sinne.

Kahvia.

Kävimme M-L:n kanssa kylällä. Hän kaupoissa. Minä jakelin vähän kutsuja ihmisille, huomiseen Runebergin puiston tilaisuuteen, joka on klo 16. Tulehan sinne sinäkin!

Työntelin ruohonleikkuria etu- ja takapihalla.

Ruokaa ja kahvia.

Seurasin Kuortaneen yu-kisoja netin kautta.

HIIT-treeni: 10 x1 min. kovaa polkemista kuntopyörällä. Väleissä 1 min. hiljaista polkemista. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.

Uutisten seuraamista - myös Israelista.

M-L teki pizzaa. Sitä iltapalaksi teen kanssa.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti" (Ps.107:.1).


20230616

16.6.2023.

Perjantai. 18 astetta lämmintä ylösnousussa. Sininen taivas. Ei pilviä. Peilityyni järvi. Mäntyluodossa olemme edelleen. Ei siellä merellä, vaan järvellä pienessä saaressa, jossa on vain yksi vaatimaton hirsimökki; se meidän. Ei muiden mökkejä. Hieno paikka maailmankaikkeudessa.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Matteuksen evankeliumia. Rukousta. Mökin kongilla.

Tavaroiden kasailua ja veneeseen laittamista, ynnä paikkojen jättämistä lähtökuntoon.

10.50 tienoilla lähdimme saaresta. Lämmintä 26 astetta. Soutelin tyyntä järveä pitkin yli puoli tuntia mantereelle. Saaressa olomme aikana ilmestyivät ensimmäiset pilvet taivaalle; valkoisia hattaroita. Järvellä pomppivat timantit.

Tavarat autoon ja vene teloille.

Ajoimme kirkolle. Ensin TB:lle syömään tirripaistit. Se on se ehdottomasti parhain ruoka, joka on sen paikan suosikki, uskoisin. Sitä mielellään on juuri perjantaina paikkakunnalla. Silloin sitä saa. Oli se hyvää nytkin. Suosittelen.

Ajelimme keskustaan - Kangasniemen - syömään jätskit jätskikioskilta. Jono näkyi olevan jatkuva. M-L käväisi myös kaupassa.

Ajelimme kotiin Saarijärvelle, jossa olimme klo 15.

Seurasin arkistosta Paavo Nurmi Gamesia.

Kahvia.

16.30:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle. Siellä oli rukousta kutsujen jakelun ja sunnuntaisen Runebergin puiston tilaisuuden puolesta. Meitä oli siellä 6 henkeä. Rukoilimme yhdessä. Sitten neljä henkeä lähti kylälle jakelemaan kutsuja ihmisille. heistä kaksi oli pieniä poikia. Kaksi meistä jäi rukoushuoneelle, tarkoituksena rukoilla jakelun ja ihmisten kohtaamisen puolesta.

19 lähdimme sieltä pois.

Iltapalaa ja kahvia.

Siunausta! 

15.6.2023.

Torstai. 19 astetta lämmintä ylösnousussa. Mäntyluodossa olemme edelleen. Sininen taivas. Aurinko paistoi siniseltä, pilvettömältä, taivaalta. Tuuli aikalailla pohjoisessa.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia, mökin kongilla. Maisemat olivat/ovat kauniit.

Luin hetken kirjaa. Loikoilin.

Ruokaa ja kahvia: kaasuhellan uunissa paistettuja juureksia ja makkaraa.

Kävimme M-L:n kanssa järvellä soutelemassa Härkäsaaren ympäri. Soutelin koko reissun - 1 h 45 min. - huopaamalla. Sininen, pilvetön taivas. Aika tyyntä. 25 astetta lämmintä.

Luin vähän kirjaa. Loikoilua. Samalla kuuntelimme ohjelmaa M-L:n puhelimesta.

Lämmitin saunan.

Kävimme saunassa. 21.30 sieltä pois. 24 astetta lämmintä.

Iltapalaa ja teetä.

Järvi oli aivan tyyni. Aurinko peilaili sen pinnasta yhtä kirkkaasti kuin taivaalta.

Luin kirjaa mökin kongilla. M-L siinä myös neuloi.

Aurinko muuttui punaiseksi, laittaen kauniin auringonsillan Pohisselän yli ja ruskot taivaalle.

23 maissa hetekoille.

Siunausta!


14.6.2023.

Keskiviikko. 16 astetta lämmintä ylösnousussa, Mäntyluodossa; eli saaressa olemme edelleen. Sininen taivas. Ei pilviä. Tuulta luoteesta.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Matteuksen evankeliumia.

Kävimme nostamassa eilen illalla heittämämme verkon. Minä soudin ja M-L nosti. Juuri sopivasti tuli kalaa, ei liikaa: Yksi säynävä, pituus n. 35 sm, yksi lahna, pituus n. 30 sm.

Selvittelimme verkkoa mökin itäseinällä olevalla vappeella.

M-L perkasi kalat. Minä laitoin uuden askelman, lahonneen tilalle, mökin portaisiin.

Lueskelin hetken kirjaa kongilla.

Söimme M-L:n paistamaa kalaa. Kahvia.

Loikoilua.

Kävimme M-L:n kanssa soutelemassa itärannan saarien ympäri. 1 h 30 min. soutelin. 22 astetta lämmintä. Sininen taivas. 18 tulimme pois.

Luin kirjaa.

Seurasimme Sateet lähetä-tilaisuutta Seinäjoen helluntaisrksta, M-L:n puhelimesta.

20.30 jälkeen laitoin saunan lämmite.. Pianpa jo saunoin. 22 pois saunasta.

Järvi peilityyni. Aurinko paistoi.

Iltapalaa ja teetä.

Oli hieno, punainen, auringonlasku jälleen.

Kun aurinko oli painunut metsän taakse kävimme unia odottelemaan.

Siunausta!


13.6.2023.

Tiistai. Saaressa. Mäntyluodossa. 17. astetta lämmintä ylösnousussa. Tuuleskeli etelästä. Sininen taivas. Aurinko paistoi. Vaaleita, harsomaisia, pilvisuortuvia.

Aurinkopaneeleilla toimiva jääkaappi toimi hyvin - kun aurinko paistaa.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia.

Laitoin ukkosenjohdattimen rautalankaan, jonka varaan on ripustettu kaapelit, jotka tulevat rannasta aurinkopaneeleilta sisälle.

M-L pesi mökin ikkunat.

14.30 ruokaa ja kahvia, lettujen kanssa.

M-L jatkoi mökin siivousta. Koetin vähän autella.

Klo 16 maissa oli lämmintä 22 astetta. Tuuli kääntynyt etelästä luoteeseen. Aurinko paistanut koko päivän.

Kirjaakin hetken luin. Torkuinkin.

Kävimme laskemassa verkon. TB:ltä ostimme luvan.  Vain yksi verkko laskettiin, kun olisi hyvä saada kaloja vain sen verran kuin jaksaa syödä. M-L souti, minä laskin.

Lämmitin saunan. Kävimme saunassa. Eilinen vasta toimi hyvin. 21.30 pois saunasta.

Iltapalaa ja teetä.

Pohisselän yli oli taas komeat auringonsillat. Ensin kirkkaat ja myöhemmin värikäs, punainen. Järvi tyyntyi. Kaunis oli taas auringonlasku.

Siinäpä sitä 23 maissa kävimme hetekoille.

Siunausta!

20230612

12.6.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 16.

On hyvin lämmin ja hyvällä tavalla seurakuntayhteyttä esille tuova ilmaisu, tuo: "Ja päästyään vapaiksi he menivät omiensa tykö." Pohjimmiltaan on kysymys ihmisten yhteydestä, jotka Jeesus on yhdistänyt ja Pyhä Henki tehnyt tuon yhteyden mahdolliseksi.

Tällainen yhteys mahdollistaa monia asioita tapahtumaan seurakunnan kautta. Lihansa puolesta nämä ihmiset olivat niinkuin mekin - ja tämä lihallisuus tulee myöhemmin näkyviin Apostolien tekojen luvuissa - mutta Pyhä Henki oli saanut vallata heidän sydämensä niin, ensirakkauteen Jeesusta ja toisiaan kohtaan, että itsekäs lihallisuus ei hallinnut heitä.

Kun Pietari ja Johannes olivat kertoneet terveiset pidätykseensä liittyen, saamme lukea:

"Sen kuultuansa he yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen ja sanoivat: Herra, sinä joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on! Sinä, joka Pyhän hengen kautta, isämme Daavidin, sinun palvelijasi, suun kautta, olet puhunut: Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ja ruhtinaat kokoontuvat yhteen Herraa ja hänen Voideltuansa vastaan. Sillä totisesti, tässä kaupungissa kokoontuivat sinun pyhää Poikaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut, sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa, tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli  edeltämäärännyt tapahtuvaksi" (Apt. 4:24-28).

Varmasti heidän "omansa", uskovat, olivat rukoilleet Pietarin ja Johanneksen puolesta, heidän ollessaan lyhyesti vankeudessa ja kuulusteluissa. Nyt he jatkoivat rukousta yhdessä.

Luetussa kiinnittyy heti huomio siihen, millä tavalla he rukoilivat: "...he yksimielisesti (Apt. 4:24) korottivat äänensä Jumalan puoleen." Yksimielisessä rukouksessa on suuri voima; rukoillaan yhdessä yhdestä sydämestä, Jumalan tahdon mukaisia asioita tapahtumaan, ja korotetaan Häntä. Mekin voimme yhdessä rukoilla samoja asioita, mutta sydämemme ei aina ole siinä mukana niin, että voisimme sanoa sitä yksimieliseksi rukoukseksi; palavaksi sellaiseksi.

Alkaessaan rukouksen, uskovat ylistivät ja korottivat Jumalaa (Apt. 4:24). Se on oleellinen osa rukousta. Se voi tapahtua puhuen tai laulaen Herralle, mutta myös hiljaisena sydämen ylistyksenä. Nämä uskovat Jerusalemissa "korottivat äänensä Jumalan puoleen." Heidän ylistyksensä jatkui vetoamalla Jumalan Sanaan (Ps. 2) ja sen täyttymiseen (Apt. 4:25-27). Kun Jeesus ristiinnaulittiin ja nyt vainottiin heitä; he näkivät näissä tapahtumissa Ps. 2 ennustuksen täyttymisen. He puhuivat Jumalalle sen, että kaikki tämä oli Jumalan etukäteen suunnittelemaa ja päättämää; vastustajat toteuttivat Jumalan edeltämääräämän asian (Apt. 4:28).

Rukoilijat vetosivat Jumalan Sanaan; rukoilivat Sanaa. mekin voimme tehdä niin; harjoitella sitä yhteisissä ja yksityisissä rukoushetkissämme. Mitään ei ollut tapahtumassa ilman Jumalan etukäteen tekemää suunnitelmaa. Se tuo levollisuutta ja rauhallisuutta, kuntiedostaa, että Jumalalla on kaikki hallinnassa.

Se, mitä meille kerrotaan heidän rukouksestaan lisää, on rohkaisevaa ja meillekin hyväohje Jumalan Sanasta rukouselämäämme ajatellen:

"Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta" (Apt. 4:29-30).

Tällainen rukous - tällaiset aiheet - kuuluvat jokaisen seurakunnan rukouksiin, aina ja kaikkialla. Uhkailujen keskellä he pyysivät rohkeutta siihen kaikkein tärkeimpään: että Jumalan palvelijat voisivat voisivat puhua Jumalan Sanaa. He oikein vetosivat Jumalaan: "Sinun sanaasi (Apt. 4:29). Seurakunta on kutsuttu juuri tähän; ja sen jäsenet.

Toinen asia, jota he yhdessä, yksimielisesti, pyysivät Jumalalta, oli: "...ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja ihmeitä ja tunnustekoja tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta (Apt. 4:30).

Sairaiden paraneminen, ihmeet ja tunnusteot, olivat tärkeässä asemassa heidän rukouksessaan. Meidänkin rukouksissamme, seurakunnissamme, niin tulee olla; enemmän kuin nykyään. Jo siitäkin syystä - niinkuin aiemmin olemme todenneet - että ne vetävät ihmisiä Jeesuksen yhteyteen.

Vaikka lukemassamme rukouksessa ei ole pyyntöä Pyhällä Hengellä täyttymisen puolesta, niin nuo kaikki pyynnöt; rohkeus puhua Jumalan Sanaa, sairaiden parantuminen, ihmeet ja tunnusteot, olivat kaikki sellaisia, että ilman Pyhän Hengen täyteyttä niitä ei voida seurakunnan keskellä toteuttaa. Siksi Jumala antoi tapahtua näin:

"Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti" (Apt. 4:30).

Suurin rukousvastaus oli Pyhällä Hengellä täyttyminen, sillä sitä seurasivat ne asiat, mitä oli rukoiltu.

Herra antakoon meille armon, ottaa "mallia" tämänkaltaisesta rukouksesta!

Jatkan - jHs.

_____________________

Sydämelliset nimipäiväonnittelumme Mäkisen Eskolle, Enontekiölle ja Paanasen Eskolle, Saarijärvelle.

Maanantai. 7.1 astetta lämmintä 5.35. Sininen taivas. Aurinko paistoi.

Aamupalaa ja kahvia.

6.15:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. 4 henkeä.

Kävin myöhemmin tk.ssa tavoittelemassa diabetestarvikkeita. En sillä kertaa saanut.

Kävin em. reissulla myös sähköliikkeessä ostamassa maadoitusjohtoa saareen, aurinkopaneelijuttuihin.

Kävimme M-L:n kanssa kylällä, hän kaupassa.

Laitoimme tavaroita autoon ja ajelimme Kangasniemelle, kotipitäjään, JKL:n kautta.

Ensin menimme TB:lle syömään - kantapaikkaamme.

Piti käydä keskustassakin, kun minulta oli unohtunut insuliinineulat kotiin,joten apteekkiin piti mennä. M-L kävi kaupassa.

Sitten vain kotijärven rantaan, tavarat veneeseen ja soutelin saareen. Yli 30 min. Olimme perillä 17 tienoilla. Aurinko paistoi. Lounaistuuli. 20 astetta lämmintä.

Tulokahvit.

Lämmitin saunan. Kylvin uudella vastalla, jonka tein matkalla rantaan. 22.20 tulin saunasta

Iltapalaa.

Tyyni järvi. Kaunis auringonlasku ja auringonsilta Pohisselän yli.

Siinä vähän ennen 23 hetekoille.

Siunausta!

20230611

11.6.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 15.

Kun Pietaria ja Johannesta uhkailleet - korkea-arvoiset uskonnolliset johtajat - eivät kansan tähden keksineet, miten rangaista heitä, niin he päästivät heidät vapaiksi. Sillä kansa ylisti Jumalaa siitä, mitä yli 40 vuotta rampana olleelle miehelle oli tapahtunut; hän parani.

Mitä Pietari ja Johannes tekivät päästyään vapaaksi?:

"Ja päästyään vapaiksi he menivät omiensa tykö ja kertoivat kaiken, mitä ylipapit ja vanhimmat olivat heille sanoneet" (Apt. 4:23).

Olisiko meidän suuntamme ollut sama? Ei välttämättä. Tietenkin on vaikeaa sijoittaa meitä tuonkaltaiseen tilanteeseen. Kuitenkin, jos elämämme olisi "samassa kuosissa", kuin heillä, niin tekisimme kuin hekin. Toinen asia, joka vaikutti heidän tekemiseensä, suuntaansa, oli se, että he kokivat uskovien joukon, ja yhteyden siihen, niin, että saimme lukea nuo lämpimät sanat: "...he menivät omiensa tykö."

Uskon, että tuohon "omiensa"-sanaan sisältyy enemmän, kuin monilla meillä tänä päivänä, ajatellessamme oman seurakuntamme, tai paikkakuntamme, uskovien joukkoa. Meillä ei välttämättä ole tuollainen suhtautuminen asiaan. Onko sinulla?

Tietenkin tänäkin päivänä on - uskon - totta, että silloin, kun vastoinkäymiset jossain muodossa kohtaavat meitä, saattaa uskovien yhteyden merkitys kasvaa sydämissämme.

Ajatellessamme "normaalia" seurakuntaelämää, ja uskovien yhteyttä, voi tosiasia olla se, että voimme hyvinkin olla menemättä "omiemme tykö" pikiäkin aikoja, jos niikseen sattuu. Tämä tietenkin kertoo uskonelämästämme, millaista se on. Varmasti myös seurakuntiemme elämästä; millainen Pyhän Hengen synnyttämä yhteys siellä vallitsee.

Kun vapaiksi päässeet, Pietari ja Johannes, olivat kertoneet toisille kaiken, mitä heille oli sanottu, tekivät he jotakin sellaista, mikä on ihan uskonelämämme - ja seurakunnan elämän - ytimessä olevaa; silloin, kun asiat ovat "oikeilla jengoilla.":

"Sen kuultuansas he yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen..." (Apt. 4:24).

Meille ei kerrota mitään "suurista valitteluista", vaan, kun kuultiin se, mitä vangituille oli sanottu, niin tämän kuultuaan he toimivat, niinkuin luimme.

Pyhä Henki oli yhdistänyt uskovat niin, että he elivät todellista uskonyhteyttä toistensa kanssa; tämä on käynyt ilmi jo aikaisemmistakin luvuista Apostolien tekoja. He saattoivat kokea olevansa omiensa tykönä; hyvin syvässä merkityksessä. He olivat oppineet käytännön ja opetuksen kautta, mitä rukous on ja mitä se merkitsee. He tiesivät, että se on ensimmäinen asia seurakunnan ja uskovan elämässä. He tiesivät nimenomaan, mitä yksimielinen rukous tarkoittaa ja merkitsee. 

Meidänkin on suuremmassa määrin tiedostettava nuo edellä mainitut asiat ja ojentauduttava niiden mukaan.

Jatkan - jHs.

________________________

Sunnuntai. 14.9. astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia.

11:ksi ajelin helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle Sunnuntaijuhlaan. Denis johti. Satu-Sisko ja Taina olivat musiikissa. Konsta käytti puheenvuoron aktiotyöstä. Minä puhuin. Tilaisuuden päätteeksi oli kahvitarjoilu alakerrassa aktiotyön hyväksi.

Kotona ruokaa ja kahvia.

Seurasimme netin kautta Vapaakirkon Kesäjuhlia Tampereelta. M-L oli katsonut aikaisemmankin tilaisuuden.

Kirjoitin.

HIIT-treeni: 10 x 1 min. kuntopyörällä kovalla teholla. Väleissä 1 min. hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.

Kyykkyjä 30 kertaa.

Seurattiin netin kautta Elävät virrat-seurakunnan kesäjuhlia.

Katseltiin uutiset.

Kirjoitin.

Iltapalaa.

Siunausta!

Ps. "Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi" (2. Kor. 6:1).

 


20230610

10.6.2023.

Lauantai. 13.3 astetta ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta, ulkona auringossa. Luin Matteuksen evankeliumia siellä myös, sekä valmistauduin huomiseen puhumiseen, Saarijärven helluntaiseurakunnassa, klo 11.

Ruokaa ja kahvia.

Tänään olen minäkin seurannut Vapaakirkon kesäjuhlien tilaisuuksia netin kautta - M-L enemmän. 

Kirjoitin.

19 maissa menin Terhi-Marjalle ja Denikselle - lettuja syömään ja kahvia juomaan. Denis lämmitti myös saunan, joten minäkin saunoin hänen kanssaan. Hyvät oli löylyt. Kiitos letuista ja saunasta!

Seurattiin uutisia.

21 katsottiin Lasse Heikkilän ja Sailan konsertti Vapaakirkon kesäjuhlilta.

Katselin Israel-uutiset.

Siunausta!

Ps. "Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden" (Jaak 5:19-20).


20230609

9.6.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 14.

Jäimme sinne, kun Pietari on pitämässä puhetta kuulustelijoittensa edessä - arvovaltaista väkeä olivatkin. Lukiessamme mitä Pietarin puheeseen sisältyi, saamme jälleen todeta sen, että Pyhällä Hengellä täytetty mies - joka puhuu Pyhässä Hengessä - puhuu rohkeasti:

"Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman" (Apt. 4:12).

Pietari julisti Jeesusta Kristusta.

Kuulustelijat joutuivat ihmettelemään Pietarin ja Johanneksen rohkeutta ja havaitsivat heidät koulunkäymättömiksi ja oppimattomiksi miehiksi (Apt. 4:13).

Oleellisinta ei ole se, olemmeko kouluja käyneitä, vai käymättömiä, vaan se, että saamme elää koko sydämisesti Jumalalle ja olla riippuvaisia Pyhästä Hengestä.

Kuulustelijat "tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa" (Apt. 4:13). Pietarin ja Johanneksen kohdalla se oli totta sillä tavalla, että he elivät ja olivat ihan fyysisesti Jeesuksen kanssa. Meidänkin kohdallamme on tärkeää, että meidät tunnetaan myös niiksi, jotka ovat olleet Jeesuksen kanssa. Tämä on elintärkeää. Ilman sitä ei elämällämme ole sitä merkitystä, kun sillä voi olla, jos sanottu on totta kohdallamme. Voimme olla Jeesuksen kanssa, kun elämme rukouselämää; emme laiminlyö sitä, emmekä Jumalan Sanaa.

Kun parannettu mies seisoo heidän kanssansa, eivät kuulustelijat voineet mitään vastaan sanoa (Apt. 4:14).

Neuvoteltiin siitä, mitä näille miehille pitäisi tehdä? "Sillä, että heidän kauttansa on tapahtunut ilmeinen ihme, sen kaikki Jerusalemin asukkaat tietävät, emmekä me voi sitä kieltää" (Apt. 4:16).

Uskon meidän kaipaavan sitä, että tapahtuisi näitä "ilmeisiä ihmeitä." Kuten olemme nähneet; niitä ei tapahdu ihmisen voimasta, eikä mihinkään sellaiseen luottaen, mikä on ihmisestä lähtöisin. Vain Pyhässä Hengessä toimiminen voi saada niitä aikaan. Se jo kertoo meille sen, että silloin rukouselämä - yksilöuskovan ja seurakunnan - ei saa/voi olla unohtunutta ja heikkoa. Pyhä Henki myös johdattaa rukouksiamme, niin, että rukoilemme Jumalan tahdon mukaan. Hän myös antaa voiman rukouselämäämme. Rukouksen, sellaisena kun se Jumalan Sanasta nousee, on oltava ensisijaisessa asemassa, jos haluamme, että meidänkin keskuudessamme ja kauttamme tapahtuu näitä "ilmeisiä ihmeitä", joita ei voida tehdä tyhjäksi, ja joita ihmiset voivat nähdä ja kuulla niistä.

Pietaria ja Johannesta kiellettiin ankarasti puhumasta ja opettamasta Jeesuksen nimeen yhdellekään ihmiselle, ettei leviäisi laajemmalle kansaan se, mitä oli tapahtunut; ja ettei enää enää sellaista tapahtuisi (Apt. 4:17-18).

Pyhän Hengen voimassa apostolit seisoivat rohkeina ja suoraselkäisinä. He eivät laskelmoineet, mitä seurauksia kaikesta voisi olla:

"Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille ja sanoivat: Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa, mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet" (Apt. 4:19-20).

Jumala vaikuttakoon meidän elämässämme samaa mieltä ja rohkeutta; täyttäköön meitä Pyhällä Hengellä, joka on avain kaikkeen hengellisessä elämässä ja työssä.

Tämän kuultuaan arvovaltainen kuulustelijajoukko koetti saada aikaan pelkoa apostolien sydämessä:

"Niin he uhkasivat heitä vielä enemmän ja päästivät heidät, koska eivät kansan tähden keksineet, miten rangaista heitä, sillä kaikki ylistivät Jumalaa siitä, mitä tapahtunut oli" (Apt. 4:21).

Vaan mitäpä tekivät apostolit...?

Jatkan - jHs.

__________________________

Sydämelliset onnittelumme Mannin Ensiolle, nimipäivän johdosta, vielä tässäkin!

Perjantai. 14.9 astetta lämmintä ylösnousussa. Valkopilviä. Tuuleskeli.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Matteuksen evankeliumia takapihan puolella.

Kävin 8.3 km kävely/rukouslenkillä Tarvaalan suunnassa. Paluumatkalla keräsin kukkakimpun "lenkkipolun" varrelta. Kauniita kukkia nousee pitkin kesää ilmoille. Se kaikki kertoo Luojasta, kaikkivaltiaasta Jumalasta - niiden Isästä, jotka uskovat Jeesukseen. Se mahdollisuus on jokaiselle valmiiksi tehty. On kaksi vaihtoehtoa: ottaa vastaan pelastus, jonka Jeesus on valmistanut, tai hyljätä se. Kummanko sinä haluat tehdä?

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Katsoimme uutisia.

Seurasimme M-L:n kanssa netin kautta klo 17, 19 ja 21 lähetyksiä Tampereelta, Vapaakirkon Kesäjuhlilta. Väleissä - varsinkin minä - otimme suuhunpantavaa; kahvia, iltapalaa.

Katsoin Israel-uutisia.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Armo olkoon kaikkien kanssa, jotka rakastavat meidän Herraamme Jeesusta Kristusta - katoamattomuudessa" (Ef. 6:24).

20230608

8.6.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 13.

"Jos tuli sammuu, niin sali tummuu", mutta siellä, missä tuli palaa, tapahtuu ihmeellisiä asioita - siunattuja asioita - jotka saavat ihmiset liikkumaan ja ihmettelemään, mutta myös vastustamaan. Niinkuin alussa, niin on tänäkin päivänä - täällä Suomessakin.

Pietarin puhe, jonka hän pääsi pitämään suurelle kansanjoukolle, Kauniin portin pielessä tapahtuneen parantuneen ramman miehen paranemisen johdosta, oli siunattu. Osaltaan sen, mutta varmasti myös muiden puheiden johdosta, kerrotaan:

"Mutta monet niistä, jotka olivat kuulleet sanan, uskoivat, ja miesten luku nousi noin viiteen tuhanteen" (Apt. 4:4).

Ihmeellistä aikaa, sanon ainakin minä! Myös se toinen - joka näkyy olevan "luontaisetu" silloin, kun Pyhä Henki toimii - "ilmiö" nousee näkyviin Apostolien tekojen lehdillä, Pietarin ja Johanneksen toiminnan johdosta:

"Mutta kun he puhuivat kansalle, astuivat papit ja pyhäkön vartioston päällikkö ja saddukeukset heidän eteensä, närkästyneinä siitä, että he opettivat kansaa ja julistivat Jeesuksessa ylösnousemusta kuolleista. Ja he kävivät heihin käsiksi ja panivat heidät vankeuteen seuraavaan päivään asti, sillä oli jo ehtoo" (Apt. 4:1-3).

Aikaisemmin kerrottiin uskovien olleen kaiken kansan suosiossa. nyt näemme, että "uskonnollinen maailma" aikoo laittaa pisteen herätykselle, jossa tuhannet ovat löytäneet pelastuksen omaan elämäänsä, kun ovat ottaneet Sanan vastaan ja uskoneet Jeesukseen. Usein se menee "tämän kaavan" mukaan. Niin on tapahtunut Suomessakin, tutkiessamme eri herätysliikkeiden historiaa.

Herätys, jota ei oteta vastaan jo olevissa hengellisissä yhteisöissä, etsii kyllä uomansa; tai Jumalalla on ollut jo se uoma tiedossa, ennenkuin herätys on alkanutkaan. Jerusalemissa se uoma oli alkuseurakunta.

Meidän on kuitenkin mentävä eteenpäin - niinhän se kehotti Mannerheimkin - hyvin lyhyin maininnoin.

Pietari ja Johannes olivat yön vankeudessa. Seuraavana päivänä hallitusmiehet, vanhimmat ja kirjanoppineet kokoontuivat Jerusalemissa. Mukana oli myös ylimmäinen pappi ja kaikki, jotka olivat ylimmäispapillista sukua. Tuntuu, että nyt oli "kovat piipussa", niin että liikkeelle lähtenyt "iso aalto" saataisiin pysähtymään. Tuollaisen "konklaavin" eteen Pietari ja Johannes asetettiin (Apt. 4:5-7).

Ensimmäinen kysymys apostoliveljille oli tämä:

"Millä voimalla tai kenen nimeen te tämän teitte? "Apt. 4:7).

Pietari, Pyhää henkeä täynnä, antaa selvän vastauksen:

"Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä ja siitä, kenen kautta hän on parantunut, niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne" (Apt. 4:8-10).

Tässä on tuotu esille jotakin sellaista, joka viitoittaa tietä meillekin, tämän päivän uskoville. Ei kompromisseja, ei "kiemurteluja", vaan suoraa ja rohkeaa totuuden esilletuomista. Siinä puhui mies, joka oli täynnä Pyhää Henkeä, joka on meidänkin ainoa mahdollisuutemme toimia samoin - ja päästä samoihin tuloksiin. Tässä emme voi sivuuttaa yhtä - koko Raamatusta esille nousevaa - asiaa; rukousta, jota ilman jatkuva elämä Hengessä on mahdotonta. Mutta, juuri sen me usein jätämme sivuun; me emme rukoile. Rukous hengessä ja totuudessa - niinkuin Jeesus puhuu samarialaiselle naiselle Sykarin kaivolla - tarkoittaa rukousta, joka tapahtuu meidän hengessämme; ei jossain määrätyssä paikassa, tai rakennuksessa. Kun tutkit tuota kyseistä kohtaa, huomaat, että "hengessä" ei tarkoita Pyhää Henkeä, vasan ihmisen henkeä - kuitenkin Raamattu opettaa, että tuon hengessämme tapahtuvan rukouksen on tapahduttava Pyhässä hengessä:

"Mutta te rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi" (Juuda 1:20-21).

Huomaamme, että meiltä usein puuttuu tällainen rukous. Meidän - ja seurakuntiemme - tulee kuitenkin pyrkiä siihen. Voi olla, että esim. rukouskokoustemme rakenne ei suosi tällaista rukousta, koska ne usein ovat ihmisjohtoisia ja rukoustilaisuutta ajatellen, sivuasioista koostuvia. Voimme pysähtyä ajattelemaan: Onko näin?

Pietari pääsee taas julistamaan evankeliumia korkea-arvoisille - uskonnollisille - kuulijoilleen (Apt. 4:9-12).

Tällaista tämä on: tämä etukäteen suunnittelematon kirjoittaminen - kun on mahdollisuuksia lähteä moneen suuntaan, niin joskus sitä lähtee...! Mutta, kyllä minä rukoilen, että Jumalan Henki näitäkin johdattaisi.

Jatkan - jHs.

__________________________

Torstai. 8.6 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia.

Kävimme M-L:n kanssa hakemassa Emilian ja Danielin kyytiin ja ajelimme kylälle asioille. Sieltä laitoimme autonnokan suoraan kohti Suolahtea, jossa M-l kävi laittamassa ajokortin uusimishakemuksen. Sitten menimme Äänekoskella kebab-pizzeriaan syömään kebabit. Meillä oli ihan syitäkin, miksi kävimme syömässä: Danielin ylä-asteen loppumisen johdosta, Emilian opiskeluvuoden päättymisen kunniaksi, meidän 54 vuotis-hääpäivämme johdosta, joka oli 1.6., mutta silloin ei ollut mahdollisuutta mennä. Vielä tähän voi liittää kolmannenkin syyn: M-L sai taas ajokortin viideksi vuodeksi. Syönnin jälkeen menimme torin grillille ostamaan jätskit, minulle kahvitkin. Satoi kovasti vettä.

Ajaa huruuttelimme kotiin.

Kirjoitin.

Laitoin takkaan tulen.

HIIT-treeni: 10 x 1 min. kuntopyörällä kovalla teholla. Väleissä 1 min. hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Kirjoitin.

Kyykkyjä 30 kertaa.

Siunausta!

Ps. "Armo teille ja rauha!" (1. Tess. 1:1).

7.6.2023. 

Keskiviikko. 9.7 astetta ylösnousussa. Pilvistä. Tuuleskeli.

Aamupalaa, kahvia.

Luin Matteuksen evankeliumia.

Ajelin Hankasalmen kautta Kangasniemelle. Siellä ensin Teboilille, jonne olimme sopineet kohtaamisen Raunon, entisen koulukaverin, kanssa. Monenlaista yhteistä touhua ollut hänen kanssaan. Kotikyläni, Haarajoen, kansakoulussa olimme samaan aikaan. Hän minusta kaksi vuotta nuorempi. Söimme Teboililla ja sitten ajelimme kotijärveni rantaan ja soutelimme veneellä Pohisselän yli saareen. Rantaan mennessä teille lehtevät vastat. Saunoimme. Talviturkkikin tuli heitettyä järveen. Keittelimme nokipannukahvia ja paistelimme makkaraa. Ja ennen kaikkea tarinoimme; menneestä, mutta myös hengellisistä asioista. Sitten soutelimme 18 jälkeen mantereelle. Rauno lähti kotiinsa, kuten minäkin. Kävin Pirjolla ja Karilla, siskollani, ohimennessä kahvit ryyppäämässä.

Kotona oli 22 jälkeen.

Siunausta!

Ps. "Sillä parempi on hyvää tehden kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin pahaa tehden" (1. Piet. 3:17).


20230606

6.6.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 12.

Kukapa ei ihmettelisi, kun tuollainen ihme tapahtuu! Äitinsä kohdusta saakka rampana ollut, yli 40 vuotias mies, parantui. Ihmiset tunsivat hänet siksi, joka almuja saadakseen oli istunut pyhäkön Kauniin portin pielessä (Apt. 3:10).

Siitä on aikaa parituhatta vuotta, kun tuokin ihme tapahtui. Kun tuollaisia ihmeitä tapahtuu/ tapahtuisi tänään, saa/saisi se aikaan samanlaisia reaktioita. Tapahtumalla oli muitakin seurauksia: Pietari pääsee puhumaan kansalle:

"Ja kun hän yhä pysyttäytyi Pietarin ja Johanneksen seurassa, riensi kaikki kansa hämmästyksen vallassa heidän luoksensa niin sanottuun Salomon pylväskäytävään. Sen nähdessään Pietari rupesi puhumaan kansalle ja sanoi: ..." (Apt. 3:11,12).

Antaessaan vastausta kansan ihmettelyyn, Pietari julistaa evankeliumia kuulijoille. Hänen selkeä vastauksensa on, että "...Ja uskon kautta hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne" (Apt. 3:16).

Pietarilla oli valmius käyttää syntynyt tilanne; parantumisihme ja sitä seurannut väen kokoontuminen, evankeliumin voitoksi. Tässä on yksi hyvä esimerkki siitä, että tällaiset ihmeet ovat voimallisia tapahtumia/asioita evankeliumin eteenpäinviemisessä ja ihmisten pelastumisessa. Siksi on pyrittävä siihen, että Herra voisi vahvistaa Sanansa sitä seuraavien merkkien kautta.

Mikä on sinun havaintosi: Kuinka paljon näitä tällaisia tunnustekoja tapahtuu tänään seurakuntiemme kautta?

Tänäkin päivänä on tärkeää, että olisimme valmiit/"valmiustilassa" käyttämään kaikki tilaisuudet ihmisten tavoittamiseen evankeliumilla. Niitä tulee eteemme monissa muodoissa päivittäin. Voisimme olla myös paljon rohkeampia toimimaan Jeesuksen nimessä silloin, kun eteemme tulee/kohtaamme ihmisiä, joilla on sairauksia. Se ei katso aikaa, eikä paikkaa - mutta Pyhän Hengen täyteyttä me siihen kaikkeen tarvitsemme.

Tärkeintä on, että olemme jatkuvassa valmiustilassa toimimaan, niissä asioissa, joita eteemme tulee.

Ihan vuorokauden sisällä minulle tuli sellainen ajatus ja vakuus sydämeen, jota en ole aikaisemmin osannut niin ajatella. Tällainen: Uskovan ihmisen elämä on kokonaisuudessaan, koko ajan, rukouselämää, sillä vain se pitää meidät jatkuvassa valmiustilassa. Sen kautta Jumala on luvannut meitä johdattaa Pyhän Henkensä kautta. Tähän elämään sisältyvät ne teot ja asiat, joita saamme tehdä/nähdä Hänen johdatuksessaan; ne ovat rukouselämän hedelmää. Toivon, että tämä herättää sinussa ajatuksia.

Se, kuinka Pietari julistaa evankeliumia, ihmeen takia kokoontuneille ihmisille, on luettavissa Apt. 3:12-26.

Pietarin puhuessa kansalle, astuu esille miehiä, joilla on toisenlaiset ajatukset...

Jatkan - jHs.

_____________________________

Tiistai. 8.0 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas. Tuuleskeli.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia.

Kahvia.

Kirjoitin.

M-l kävi kylällä asioilla.

Ruokaa, kahvia.

Kirjoitin.

HIIT-treeni: 10 x1 min. kovalla tempolla. Väleissä 1 min. hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.

Luin hetken kirjaa.

Kirjoitin.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Ylistetty olkoon meidän Herramme, Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen kristuksen kuolleistanousemisen kautta" (1. Piet. 1:3).

20230605

5.6.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 11.

Alkuseurakunta sai kokea herätyksen aikaa. kun sen syntyhetkissä tuli 3000 ihmistä uskoon (Apt. 2:41). Sen jälkeen kerrotaan, että Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen (Apt. 2:47). Uskovaiset olivat siinä vaiheessa kaiken kansan suosiossa. Se oli tärkeää aikaa vastasyntyneelle seurakunnalle.

Iltapäivä oli menossa ja Jerusalemin temppelissä oli silloin rukoushetki, jonne Pietari ja Johanneskin olivat menossa (Apt. 3:1).

Ensimmäisen seurakunnan jäsenet kokoontuivat pyhäkössä ja kodeissa (Apt. 2:46). Näemme lukemastamme, että he osallistuivat myös temppelissä pidettäviin rukoushetkiin. Tämä rukoushetki oli klo 15 (yhdeksännellä hetkellä).

Meille, tämän päivän uskoville, lukemassamme on viesti: Meidänkin tulee mennä seurakunnan yhteisiin rukoushetkiin - aina, kun se vain on mahdollista - joita järjestetään säännöllisesti tiettyinä aikoina. Niistä ei tulisi jäädä pois velttouden, tai minkään tekosyyn varjolla. Niin ei varmasti teekään kukaan, joka on päässyt ymmärtämään rukouksen merkityksen. Seurakunnan yhteinen rukous on niin tärkeä; sitä ei voi ohittaa, hyljätä, eikä jättää pois "tärkeiden asioiden listalta." Olen havainnut, että on paljon jäseniä seurakunnissa, jotka ovat olleet kauan uskossa, mutta eivät käy/ole oppineet käymään rukoustilaisuuksissa. Se on suuri menetys heille, seurakunnalle, ja Jumalan valtakunnan työlle.

Pietarin ja Johanneksen temppeliin menoon tulee pieni viive, kun samaan aikaan kannetaan Kauniin portin pieleen syntymästään saakka rampana ollutta miestä, joka tuotiin joka päivä anomaan almua pyhäkköön meneviltä (Apt. 3:2-5).

Apostoleilla on antaa miehelle jotakin parempaa kuin vain almuja:

"Niin Pietari sanoi: Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: JeesuksenKristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy. Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat, ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ..." (Apt. 3:6-8)..

Huomaamme - niinkuin ainakin useimmissa parantumisihmeissä Uudessa testamentissa - että tässä tapauksessa apostolit eivät rukoilleet; eivät ainakaan julkisesti, vaan julistivat Jeesuksen nimessä tapahtumaan paranemisen. Enemmänkin se tuntuu käskyltä. Uskon kuitenkin, että rukous oli se asia, joka viritti/piti vireillä heille annettua lahjaa. Meidänkin kohdallamme rukous on asia, jonka kautta viritämme palavaksi sen,/sitä, minkä/mitä Jumala on meille uskonut.

Jumalan toiminta saa aina aikaan kiitosta ja ylistystä:

"...Ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa. Ja kaikki kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa" (Apt. 3:8-9).

Voimme vain kuvitella sitä riemua, jonka vallassa yli 40 vuotta (Apt. 4:22) rampana ollut mies koki, kun hän parani; mies, joka ei ollut koskaan ennen kävellyt. Ylistys oli vastaus Jumalan hyvyyteen häntä kohtaan.

Parantunut mies suuntasi kulkunsa - ihan hypellen - apostolien kanssa pyhäkköön. Luonnollinen seuraus - useimmiten - siitä, että ihminen kokee kohdallaan avun Jumalalta, esim. parantumisen, on se, että hän kääntyy Jumalan puoleen, antaa elämänsä Jeesukselle ja tulee seurakuntaan, uskovien joukkoon. Siinäkin mielessä ihmeet ja merkit, joihin edellä kuvattu paraneminenkin kuuluu, ovat tärkeitä asioita seurakunnan elämässä; ne vetävät ihmisiä pelastuksen ja seurakunnan yhteyteen.

Meidän on pyrittävä, rukouksen kautta, kokemaan sellaista Pyhän Hengen vaikuttamaa ja johdattamaa elämää keskuudessamme suuremmassa määrin. Jumalan lupauksista se ei ainakaan ole kiinni.

Jatkan - jHs.________________________


Maanantai. 11.4 astetta lämmintä ylösnousussa. Pilviä. Selkeää. Tuuleskeli.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia.

10:ksi ajelin kylälle. Menin Majakalle puhumaan. Kuuntelutin ennen puhetta venäjänkielisen musiikkikappaleen. Kuulijoissa kun on niin paljon ukrainalaisia. Avointa oli puhua.

Kotona rukousta.

Kahvia.

Ulkoilutin ruohonleikkuria. Siinähän sai itsekin ulkoilua ja askelia. Jätin kukkia kasvamaan; ei niitä raatsi "parturoida.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin Summassaaren kuntoportaissa: 10 x 134 porrasta ylös. Ylhäältä aina mukavaa palauttelupolkua portaiden alapäähän.

Kahvia.

Kirjoitin.

M-L teki riisipuuroa. Ja sehän maistui.

Kuuntelin Patmosta.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Kirjoitin.

Tänään saimme kuvan kesälomaansa aloittelevasta tytöstä, joka oli lähdössä taideleirille - Milenasta. Päiväleiri.

Kyykkyjä 30 kpl.

Siunausta!

Ps. "Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin" (Room. 13:12).

20230604

4.6.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 10.

"Eteenpäin elävän mieli" - tämä koskee myös tätä otsikon mukaista kirjoitteluani. En kovin paljon palaa siihen, mitä aikaisemmin on jo sanottu.

Seurakunnan elämä, joka sisälsi Jumalan toimintaa Pyhän Hengen kautta, oli senkaltaista, että se aiheutti ihmisissä Jumalan pelkoa - entä meidän seurakuntiemme elämä, mitä se aiheuttaa? Apostolien kätten kautta tapahtui ihmeitä ja tunnustekoja. Varmasti ne olivat vaikuttamassa tervettä pelkoa ja kunnioitusta ihmisissä.

Yksi vahva merkki Pyhän Hengen työstä ja täyteydestä oli se, että kaikki ne, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä. Tätähän on koetettu selittää pois koskemasta nykyaikaa, mutta pitäisikö niin kokonaan tehdä? Keskinäinen rakkaus ja yhteys oli niin voimakasta, että uskovat jopa myivät maataan ja tavaroitaan, ja jakelivat toisille, sen mukaan kun oli tarvetta. Sitä kun menee itseensä, tällaista lukiessaan, niin lihamme puolesta emme halua elää tällaista elämää. Se on mahdollista ainoastaan, jos Pyhä henki hallitsee lihaamme. On niin paljon esteitä tuonkaltaiselle uskovien yhteydelle; joihin en tässä ala enempää paneutua. Sen kuitenkin voi todeta, että vahvasti se viittaa siihen, että uskovat pitävät huolta toisistaan. Meidän on niin helppo naureskella eräästä ideologiasta kaskuilulle: "Se, mikä on sinun, on myös minun, mutta se, mikä on minun, ei ole sinun." Se voi olla niin totta meidänkin elämässämme. Puheena olleista ihmeellisistä asioista puhutaan Apt. 2:43-46.

Rukoukseen liittyen, uskon, että kun he kokoontuivat päivittäin yhteen (j. 46), niin varmasti tärkeä asia heidän kokoontumisessaan oli myös yhteinen rukous, johon liittyi myös Jumalan kiittäminen (j. 47). Jumalan tahto varmasti meidänkin suhteemme on se, että aina kun kokoonnumme seurakunnassa yhteen, mekin rukoilisimme ja kiittäisimme Häntä. Ja siihen onkin pyrkimys. Varmasti voisimme vielä enemmänkin niin tehdä. Samoin, kun uskovina kohtaamme toisiamme, voisi olla luonnollista, että rukoilisimme yhdessä ja kiittäisimme Jumalaa.

Rukoustilaisuuksien tulee olla rukoustilaisuuksia; ei sellaisia, että suurin osa ajasta menee johonkin muuhun. Siksi, että rukoustilaisuuksia ei kuitenkaan ole kovin paljoa, ja niiden kesto on aina hyvin samanmittainen; siksi on/olisi hyvä rukoilla rukoustilaisuuksissa.

Alkuseurakunnan elämässä oli yksi piirre, joka tuntuu ihmeelliseltä:

"...Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen" (Apt. 2:47).

Voimme itsekukin ajatella sitä, mistä johtui tuollainen lukemamme asia? Myös sitä, mitä kaikkea muuta siellä tapahtui? Apuna voi käyttää Apt:n lukuja 1 ja 2.

Jatkan - jHs.

_______________________

Sunnuntai. 12.6 astetta ylösnousussa. Pilvistä. Tuulahteli.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia.

11:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Ehtoollisjuhlaan.. Tilaisuuden jälkeen oli Terhi-Marja laittamassa kahvitarjoilua lähetystyön hyväksi.

Tulin kaupan kautta kotiin.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

HIIT-treeni: 10 x 1 min. kuntopyörällä kovalla tempolla. Väleissä 1 min hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.

Kyykkyjä 30 kertaa.

Iltapalaa.

Luin hetken kirjaa.

Seurasimme uutisia.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Minä kehoitan siis ennenkaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,..." (1. Tim. 2:1).

20230603

3.6.2023.

Lauantai. 8.0 astetta lämmintä ylösnousussa. Sininen taivas. Aurinko paistoi. Tuulahteli.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia.

Ennen 11 lähdimme M-L:n kanssa ajelemaan kohti Tamperetta, Uuraisten ja Multian kautta.

Menimme "Teroille", Eeliksen lakkiaisiin. Myös Nooan Yläasteen päättäjäisiin. Siellä oli sukua ja muutakin väkeä koolla. Terhi-Marja, Denis, Emilia, Timo, Pia, Milena ja Minja myös.

Pihaan oli pystytetty mukava teltta juhlia varten. Oli ruokaa ja kahvia. Ohjelmaa myös. Siitä vain sen mainitsen, että Timo lauloi kitaroineen ja minäkin pidin puheen.

Oli hienot juhlat! Kiitos! Ja vielä: Onnittelut Eelikselle ja Nooalle "tiettyjen jaksojen" päättyessä!

Tänään päätti yläasteen myös Daniel. Onnittelut tässä etukäteen, vaikka juhlat ovatkin vielä edessäpäin. Eihän niitä kaikkia juhlia saa sopimaan samalle päivälle.

Ajelimme Väätäiskylän kautta kotiin, jossa olimme klo 20.

Vähän pizzaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Kirjoitin.

Kyykkyjä 30 kpl.

Siunausta!

Ps. "Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!" (2. Kor. 1:2).

20230602

2.6.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 9.

Seurakunnan yhteyteen tultiin Apostolien tekojen 2 luvun mukaan uskoontulon ja kasteen kautta. Tänäänkin tuo on voimassa. Näistähän olemme juo puhuneet.

Pyhän Hengen vaikutus kaikessa edellä sanotussa oli keskeinen, niinkuin se on koko Apostolien teoissa. Voimmekin nimittää kirjaa: Pyhän Hengen teot apostolien ja opetuslasten elämässä ja kautta. Ei ole ollenkaan mikään fraasi se, kun sanotaan, että "meidän tulee palata alkulähteelle" seurakuntiemme elämässä ja henkilökohtaisessa elämässämme. Apostolien teot - ja koko Uusi testamentti - laajasti koko Jumalan Sana, on se kirja, joka meidän tulee silloin ottaa käteemme; ei vain käännelläksemme ja tulkitaksemme sitä  omien mieltymystemme mukaan, vaan totellaksemme.

Eilen luimme vastasyntyneen seurakunnan ja sen jäsenten keskinäisestä elämästä. Yksi sana siinä oli/on erittäin merkityksellinen; kun iso määrä, noin 3000 ihmistä, oli tullut uskoon, niin heistä sanotaan:

""Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa" (Apt. 2:42).

Hakemamme sana on: he pysyivät. Pysyivät.

Tätä asiaa emme voi liikaa korostaa. Se on merkityksellinen jokaisen seurakuntalaisen elämää ajatellen, mutta myös koko seurakunnan yhteistä elämää ja työtä ajatellen.

Aiheeseemme liittyen: "he pysyivät" myös "rukouksissa." Seurakunta, joka on syntynyt Pyhän Hengen vuodatuksen ja toiminnan kautta - emme sano ylisanoja, kun sanomme, että myös rukouksen kautta - oli syntynyt rukoilevaksi seurakunnaksi.

Kun Jeesus oli antanut lähetyskäskyn apostoleilleen, siihen käskyyn sisältyi myös se, että niitä, jotka tulivat uskoon ja kastettiin, täytyi myös opettaa "pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää." Tuohon Jeesuksen antamaan opetukseen kuului myös rukous; sekä sanojen, että esimerkin kautta. Ei ole mitään epäilystä siitä, etteivätkö apostolit opettaneet myös rukouksen merkityksestä Jerusalemiin syntyneessä seurakunnassa, ja ohjanneet sanoillaan, sekä esimerkillään, sitä elämään rukouselämää.

Rukous ei ole monimutkainen asia. Se on ennen kaikkea sydämen yhteyttä - vuorovaikutusta - Jumalan kanssa. Ylistystä, palvontaa, kiitosta, anomista, pyytämistä, etsimistä, kolkuttamista; Jumalan Sanassa olevien lupausten pohjalta. Se on Hänen kasvojensa edessä olemista ja viipymistä; ennen kaikkea Kaikkivaltiaan Isämme kanssa olemista, enemmän kuin vain sanoja. Jumalalla on aikaa ja halua puhua siinä myös Hänen edessään olevalle. 

Yleensä on niin, että henkilökohtainen rukous, rukous perhepiirissä, tai jonkun muun henkilön kanssa, johtaa rukoilemaan myös seurakunnan yhteisissä rukoustilaisuuksissa. Jos niissä on vähän väkeä, niin voi olla, että henkilökohtainen rukouselämä on seurakuntalaisilla heikkoa, tai kokonaan sammunutta.

Sanan lukeminen on rukoustakin ajatellen ensiarvoisen tärkeää; se johtaa meitä rukoilemaan Isän tahdon mukaisella tavalla - ei vain omasta puolestamme; ja vielä huonompi asia on, jos rukoilemme puolestamme hyvin itsekkäitä rukouksia. Sanan lukeminen - ja kuuleminen - ja rukouselämä muuttaa meitä Hänen kaltaisekseen, jonka kanssa olemme tekemisissä, kun luemme Raamattua ja rukoilemme.

Tarvitsemme seurakuntiimme ja henkilökohtaiseen elämäämme rukousherätystä! Se muuttaa rukouselämämme yhteisesti ja yksilöinä. Ja se muuttaa koko seurakunnan elämän niin, "ettei samaksi tuntisi."

Todellinen rukous tuo seurakuntaelämään Pyhän hengen läsnäolon, voiman, toiminnan ja johdatuksen. Voimme sanoa, että seurakunnassa on hyvä ilmapiiri, mutta se ei välttämättä ole se ilmapiiri, jonka Jumala haluaisi siellä olevan; sillä mukava ja rento ilmapiiri ei välttämättä ole Pyhän Hengen aikaansaama ilmapiiri, jossa antaudutaan Herralle ja korotetaan Häntä muuttuneen elämän kautta, eikä vain olla passiivisina "Herraan päin kallellaan olevia."

Jatkan - jHs.

__________________________

Perjantai. 7.9 astetta lämmintä puolenpäivän jälkeen. Pilvistä. Tuuleskeli.

Tänään nukuttiin pitkään.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia.

M-L kävi kylällä asioilla.

Ruokaa ja kahvia.

Vettä sateli tänäänkin - mutta ei täällä lunta.

Kirjoitin.

Sytytin takapihan mustan kiukaan alle tulen. Pressusaunankiukaan. 

Laitoin takkaankin tulen.

M-L leipoi - taisi sunnuntaiksi Lähetyskahvituksiin.

HIIT-treeni: 10 x 1 min. kovalla teholla. Väleissä 1 min. hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.

Kävin pressusaunan löylyissä, jotka olivat mainiot.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Iltapalaa.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän  Herraltamme!" (1. Tim. 1:2).