14.11.2024.
Luonne - se meissä asusteleva kaveri.
Niin mukava - niin tukala.
Voi olla, että se on niin nauravainen hymysuu ulkopuolella oman perheen.
Kotioloissa - niiden rakkaimpien ihmisten keskellä -
se voi olla myrtsin ja äkäisennäköinen.
Muiden ihmisten parissa se voi olla niin ylistetty ja auttavainen -
kuin itse hyväntahtoisuus.
Siellä sen kieli on kuin hunajaa ja käytös mitä mallikelpoisin.
Omien parissa sen ääni on äkäinen ja huutoinen.
Kyllä sen kieli voi kaikkialla olla terävä ja kaksihaarainen,
mutta myös varottavan herttainen,
kohta laskeakseen myrkkynsä valloilleen.
Luonne,
se moninainen kaveri,
joka meissä kaikissa asustelee.
Se vasta ihmeellinen ilmestys on.
Minulla.
Sinulla.
Meillä kaikilla se on.
Mutta kuitenkin kaikille meille Jumala on armollinen1
EIkä luonteemme ole este pelastukseen.
Jotkut meistä useimmin joutuvat anteeksipyytämään.
Harmi, jos sitä emme tee ollenkaan.
Jumalan koulussa - totta se on - on luonteemme muuttuminen mahdollinen.
Ei muuta kuin elämää jatkamaan -
ja Hengen hedelmää kasvattelemaan.
(Jouko Kuusjärvi)
____________________________________
Eilen oli Huttusen Lean syntymäpäivä. Vaikka jo eiliten lähetimmekin onnittelut, niin lähetämme vieläkin onnittelut sinne Pyhältöön, entiselle Vehkalahdelle, M-L:n veljen vaimolle! Unohtui eilen.
Torstai. 4.0 astetta lämmintä myöhäisessä ylösnousussa. Sininen taivas. Aurinko.
Aamupalaa ja kahvia.
Luin 2. Timoteuskirjettä. Rukousta.
Laitoin tulen takkaan.
Ruokaa ja kahvia.
Kirjoitin vähän.
Poljeskelin kuntopyörää 30 min ja risat. Samalla lueskelin kirjaa.
Luin hieman kirjaa.
M-L neuloi.
Iltapalaa ja teetä.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Ps. "Pane toivosi Herraan, Israel, nyt ja iankaikkisesti" (Ps. 130:7).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti