5.5.2026.
Lähetystyötä ajatellen:
"Työnteko Jumalan kanssa ei ole mikään velvollisuus, vaan etuoikeus. ...
...Otaksukaamme, että joku näkee velvollisuudekseen antaa Jumalalle lahjan, joka todella maksaa hänelle jotain. Onko hän todella joutunut uhraamaan? Onko hän joutunut kärsimään puutetta ja hätää? Eipä tietenkään! Jumalan hyväksi työskenteleminen ei johda puutteeseen eikä siihen, että antaminen loppuisi. ...
...Työ Jumalan yhteydessä ei ole velvollisuutemme, vaan etuoikeutemme. ..."
(Paul B. Smith, Maailman valloittaminen, s. 58, 60, 61, Ristin Voitto ry 1963).
(Jouko Kuusjärvi)
________________________
Tiistai. Aamulla, vähän ennen 5, alkoi meidän olohuoneen palohälytin hälyttää. Tietenkin ponkaisin ylös sängystä ja menin sitä sammuttamaan. Sammui itsestään juuri kun sain tuolin nostettua paikoilleen. Eikä mitään hälyttävää missään näkynyt. Aurinkokin oli juuri tulossa metsän reunan takaa.
Vielähän sitä sitten torkuttiin ja nukuttiin - minä vähän pidempäänkin.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin 2. Korinttolaiskirjettä.
Kävin 1 h 45 min. sauvakävely- / rukouslenkillä. Samalla vein Rintamapostien paperiversiot postiin. Kun aurinko meni pilveen, oli kylmä tuuli. Mustia pilviä oli taivaalla - käyttäytyivät kuin ukkospilvet, mutta jyrinää en kuullut. Ensin tuli "pari" lumihiutaletta, kentällä muutama vesipisara, kodin lähellä "tyroksipalloja" taivaalta. Pilvet kiersivät ainakin keskusta-aluetta.
Ruokaa.
Kirjoitin hieman.
M-L leipoi sämpylöitä.
Luin hetken kirjaa.
Kahvia juuri uunista otetun sämpylän kera.
Kirjoitin vähän.
Lämpötila 18.30 maissa oli lämmintä 9.5 astetta. Aurinko ja valkopilviä.
Luin kirjaa.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut" (Ps. 139:1-3).


















