13.11.2025. 

J. Jeesus Kristus.

I. Ihminen.

J: Olet ollut kovin etäällä minusta viime vuosina.

I: Olenhan ollut Sinun omasi.

J: Olen huomannut, että olet elänyt enemmän muille asioille, kuin minulle.

I: On ollut niin monella tavalla kiireistä aikaa.

J: Se johtuu siitä, että olet ollut niin kaukana Minusta. Elämääsi on tullut väärä tärkeysjärjestys.

I:  Olenhan minä uhrannut hengelliseen työhön silloin tällöin, siitä, mitä olen ansainnut.

J: Millään asialla ei voi ostaa hyvää suhdetta Minuun. Olet joutunut miltei eroon minusta. Sinä olet kuoleman vaarassa. Ethän halua tulla hengellisesti kuolleeksi?

I: En halua. Olen joutunut elämässäni sellaiseen kierteeseen, että en ole ajatellut muuta kuin niitä asioita, jotka ovat minut valtaansa ottaneet.

J: Olen Henkeni kautta lähestynyt sinua monella tavalla. Etkö ole huomannut?

I: Hetkellisesti olen huomannut ja sinä olet tullut mieleeni, mutta pian sellainen on mennyt ohi.

J: Oletko tyytyväinen tämänhetkiseen elämääsi?

I: En ole. Olen ristiriitaisten ajatusten ja asioiden vanki. Rauhaton sisimpäni ei anna minun päästä kunnon uneen yölläkään. Omatuntoni syyttää minua monista asioista. Juuri nyt siitä tosiasiasta, jonka eteen olet minut pysäyttänyt.

J: Minä en syytä sinua. Kutsun sinua lähelleni. Anna elämäsi Minulle kokonaan. Aloita uudelleen. Elämääsi tulee uusi sisältö. Oikea tärkeysjärjestys. Sydämeesi tulee rauha ja sinne syntyy ilo, jota et ole kokenut.

I: Kiitos Jeesus, että pysäytit minut! Anna anteeksi syntini! Puhdista minut verelläsi! Kiitos, että Sinun kanssasi saan selvittää kaikki asiani kuntoon...!

(Jouko Kuusjärvi)

__________________________

Torstai. 9 astetta tänään lämmintä parhaimmillaan. Sateli enemmän ja vähemmän.

M-L kävi hammaslääkärissä aamusta.

Aamupalaa ja kahvia.

Poljeskelin kuntopyörää 15 min. Samalla rukousta. Parvekkeella.

Luin Matteuksen evankeliumia. Rukousta.

M-L kävi kylällä asioilla.

Munkkikahvit.

Kävin vaihdattamassa talvirenkaan auton alle Danielilla. Heidän "verstaallaan." Siinä ei ns. nokka kauan tohissut.

Ruokaa.

Rukousta.

Kahvia.

Kirjoitin hieman.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta" (Apt. 5:42).

12.11.2025.

Jumalani!

Isäni!

Herrani!

Vapahtajani!

Jeesus!

Pelastajani!

Pyhä Henki!

Kiitän!

Ylistän! 

Enemmän tahtoisin osata

ja haluta palvoa Sinua!

Enemmän tahtoisin elää Sinulle!

Kaikkivaltias Jumala!

Jeesus, Jumalan Poika!

Pyhä Henki!

Jumalan Henki!

Jeesuksen Henki!

Kiitos elämästä!

Kiitos Johdatuksesta!

Kiitos Jeesus verestäsi!

Kiitos syntien anteeksiantamuksesta!

Kiitos, että saan olla omasi!

Kiitos, että saan olla matkalla taivaaseen!

(Jouko Kuusjärvi).

_________________________

Keskiviikko. 6-7 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaata.

Aamupalaa ja kahvia. Näin kävi vahingossa - koska en muistanut, että tänään on SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteinen Rukous- ja Paastopäivä. Sitten kyllä en syönyt päivän ateriaa. Jouduin kuitenkin jotain suuhun laittamaan, kun on diabetes ja sokereita on tarkkailtava.

Poljeskelin kuntopyörää 15 min. Samalla rukousta. Parvekkeella.

M-L meni "aamupäivävuoroon" täyttelemään Armon-tuvalle Operaatio Joulun Lapsi -paketteja. Emilia oli myös mukana.

Luin Matteuksen evankeliumia.

Seurasin Suomi tulessa lähetystä TV7:n kautta River-seurakunnasta, Vantaalta. Oli hyvä tilaisuus.

Lähetin tekoon kutsun Uuden elämän iltaa varten.

Tein kutsun joulukuun SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteistä Rukous- ja Paastopäivää varten.

Kirjoitin hieman.

Kahvia.

Rukousta.

19:ksi menin One Way-seurakunnan tiloihin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteiseen Rukousiltaan, jonka johtelin. Alkupuheenvuoron piti Minna Kauppinen. Musiikissa palvelivat Seija Suuronen, Maju Aho, Antti Pietilä ja Pekka Kääriäinen.15 henkeä paikalla. Oli hyvä "rukouksenhenkinen" tilaisuus.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme Suomi tulessa -tilaisuutta TV7:n kautta, River -seurakunnasta, Vantaalta. Rodney Howard-Browne puhui. Hyvä tilaisuus.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "...Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä" (Matt. 7:17).

 

11.11.2025. 

Viimeistäkö viedään?

Taitaa niin olla.

Nimittäin joulunalusajan joululehdenmyynnintositarinoiden osalta.

Niitähän kyllä mieleen pulpahtelee.

Kerran olin taas myymässä joululehtiä Ruotsin puolella.

Karesuvannossa -

kirjoitetaankohan sen Ruottin puolella Karesuando?

Rajaväylä siinä vain välissä.

Muonionjoki.

Se oli pakkaspäivän aamupuolta.

Yhteen taloon sisään mentyäni,

tapasin sängynlaidalla istumassa itkevän naisen.

Hänen äitinsä oli juuri kuollut.

Sänkykin oli vielä peittämättä.

Sänky, jossa hänen äitinsä oli maannut.

Istuin hänen viereensä.

Pyrin lohduttamaan -

niin kuin nyt tällainen takametsienmies osaa.

Rukoilin hänen puolestaan.

Nainen pyysi minua tulemaan myös samassa pihapiirissä olevaan toiseen rakennukseen.

Siinä asui hänen kolme veljeään.

Menin.

Jotain koetin heillekin sanoa.

Rukoilin heidän puolestaan.

Tapahtui Muoniossa sellainen vähän humoristinenkin tapaus.

Olin mennyt erääseen taloon.

Isännän kanssa pirtissä istuttiin ja jutusteltiin.

Jotenkin kovin vastaanottavaiselta tuntui isäntä minun puheisiini.

Oli juteltu jo pitkään, kun miehelle yhtäkkiä valkeni, etten olekaan kirkkoherra.

Jona hän oli minua pitänyt.

Keskustelun sävykin heti muuttui.

Jotain samaa meissä kirkkoherra Pöyhtärin kanssa kyllä tietenkin olikin.

Hänellä oli lapikkaat usein - niin kuin minullakin.

Karvalakki oli samanvärinen ja tyylinen - niin kuin minullakin.

Huppari oli samanvärinen ja tyylinen - niin kuin minullakin.

Hänellä oli silmälasit - niin kuin minullakin.

Sattuuhan niitä...

Kutkuttava tilanne se kyllä oli...

Kittilän alueellakin tuli joskus joululehtiä kaupattua.

Miksi näitä hengellisiä joululehtiä myydään?

Hyvissä joululehdissä on tuotu esille hyvin evankeliumi.

Evankeliumin kautta ihminen voi pelastua.

Saada syntinsä anteeksi.

Kun ottaa sen henkilökohtaisesti vastaan omaan elämäänsä.

Joululehti kertoo Joulun Herrasta.

Jeesuksesta Kristuksesta.

Kiitos omille lapsilleni siitä,

että saimme olla myymässä joululehtiä yhdessä!

Ja teitte niin yksinkin.

Moni sai evankeliumin -

ja kauniin lehden -

itselleen sen työn kautta.

Kiitos, että yhä vieläkin teette evankeliumintyötä!

Nyt erilaisin muodoin.

Minäkin haluan tehdä niin...

(Jouko Kuusjärvi)

________________________

Tiistai. 0.7 astetta pakkasella ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Poljeskelin 15 min. kuntopyörää. Samalla rukousta. Parvekkeella.

Luin Matteuksen evankeliumia. Rukousta.

Ruokaa ja kahvia.

M-L meni Armon-tuvalle kasailemaan Operaatio Joulun Lapsi -laatikoita.

Kirjoitin hiukan.

Kahvia.

Luin vähän kirjaa.

Iltapalaa.

19 seurasimme hyvää tilaisuutta. Puhujana Rodnie Howard-Browne. River-seurakunnan järjestämä. Tuli TV7:n kautta.

Seurasin uutisia Israelista.

Siunausta!

Ps. "Mutta sinä, Herra olet laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen, suuri armossa ja totuudessa" (Ps. 86:15).

Olisi mukavaa tavata huomenna!

Tullaan ja mennään sinne!

 

Ps. 

10.11.2025.

Joulunalusajan muisteloita pohjoisimmasta Lapista -

ja etelämpääkin -

olen kirjoitellut vimeisimpinä päivinä.

Joululehtimyynnin näkökulmasta.

Vieläkimpä jatkan.

Jo aiemmin mainitsin, että Enontekiön ja Muonion alueella matkat saattoivat  joululehtimyyjillekin olla pitkiä.

Kaikille kylille kyllä lehtiä myytiin.

Hetasta yliperälle, Kilpisjärvelle asti,

oli matkaa n. 180 km.

Sekin suora käytiin läpi.

Mukava kohokohta -

kun Timon kanssa oltiin reissussa -

oli käydä Kilpishallissa, Kilpisjärvellä,

ostamassa jotain mieluisaa suuhunpantavaa.

Matka jatkui taas mukavasti.

Ollessamme tulossa Kilpisjärven suunnalta eteläänpäin,

ajoimme yhdessä kohdassa "väylän" yli, jäätä pitkin, Ruotsin puolelle.

Sitä kun kielitaidotonkin pärjäilee Muonion-Tornionjokilaakson alueella sielläkin tällä kotimaisella.

Mukavankuuloista "meän-kieltä" siellä kun puhutaan.

Bengt Pohjonen käänsi - ainakin Uuden testamentin - meän-kielelle.

Mentiin jään yli sinne Ruotsin puolelle.

Oli pimeä.

Menin sisälle taloon.

Sisällä oli kolme ihmistä. 

Tervehtelin ovensuussa. 

Ihan kuuluvalla äänellä.

Ei mitään vaarinottoa.

Radio oli isollaan.

Olisiko ollut kuulon kanssa ongelmia kuuntelijoilla.

Vanhahkon oloinen mummo ompeli jotain ompelukoneella.

Vanha mies ja nainen jälestivät toisiaan. Mummo edellä.

Jotain "teerenpeliä" se taisi olla.

Ja minä yritin ovensuussa saada itseni huomatuksi.

Ja se ei meinannut onnistua.

Viimein läsnäoloni huomattiin.

Kaikki aivan kuin äkkipysähtyi silloin.

Toinen tapaus sattui Ruotsin Kuttasessa.

Sekin väylän varressa.

Menin taloon, jossa oli kotona vain nainen.

Hän ei puhunut koko aikana yhtään sanaa.

Seisoin ovensuussa ja esittelin, millä asioilla olen liikkeellä.

Ei vastausta, ei vaarinottoa.

Katsomista vain.

Sitä jatkui.

Välillä aina kysäisin, että haluaisiko hän ostaa lehden.

Pitkän -

sanoisinko kiusallisen -

ajan kuluttua, hän hitaasti nousi

ja käveli rauhallisesti kamariin,

jossa veti auki piirongin alimmaisen laatikon.

Otti esille rahapussin -

ja osti lehden.

Puhumatta mitään.

Kolmaskin tapaus sattui väylänvarressa, 

Ruotsin puolella.

Sinne menin Muoniosta ja se oli alempana,

kuin edelliset tapaukset.

Menin sisälle isoon taloon, kun ovet olivat auki, 

koputeltuani jonkin aikaa.

Kävelin tuvan läpi kamarin ovelle.

Sieltä kun näkyi valoa.

Kamarissa oltiin vähän "eroottissävyisissä" puuhissa.

Kysäisin kyllä, että olisi joululehtiä tarjolla.

Ei tullut kauppoja.

Elettiin joulunalusaikaa -

kymmeniä vuosia sitten...

(Jouko Kuusjärvi)

__________________________

Sydämelliset ja rakkaat onnittelumme keskimmäiselle lapsellemme - Terhi-Marjalle - tänään olevan syntymäpäivän johdosta!

Maanantai. 2 astetta pakkasella klo 5.15.

Vähän aamupalaa ja kahvia.

5.45:ksi menin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. 3 henkeä.

Torkkumista.

Kahvia.

Poljeskelin kuntopyörää 15 min. Samalla rukousta. Parvekkeella.

Luin Matteuksen evankeliumia. Rukousta.

Kirjoitin hieman.

M-L meni 14:ksi Armon-tuvalle täyttelemään Operaatio Joulun Lapsi -laatikoita.

Ruokaa ja kahvia.

Luin vähän kirjaa.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan" (Jes. 43;18-19).

Ylihuomenna.

Nähdään!

9.11.2025.

Edellispäivien tapaan.

Joulunalusaikaan kuuluvien joululehdenmyyntitarinoiden kertominen jatkuu -

tosin hyvin pienellä profiililla.

Tähän väliin on todettava, että kyseessä olivat hengelliset joululehdet:

- Kultalyhde

- Hyvä Sanoma

- Hyvä Paimen

Joten evankeliumin asialla sitä silloin on oltu.

Jos ei "keskimmäinen lapsemme" -

Terhi-Marja -

joka on kolmesta lapsestamme samalla kertaa toiseksi nuorin, että toiseksi vanhin -

myynytkään niin paljon joululehtiä,

kuin veljensä - 

Tero ja Timo -

myi hän niitä kuitenkin.

Sekä Lapissa; Enontekiöllä ja Muoniossa,

että myöskin Haminassa ja Husulassa,

joista jälkimmäinen kuului silloin vielä Vehkalahteen.

Mutta nykyään Haminaan.

Rohkeasti niitä Terhi-Marjakin myi.

Tosin kerran joutui yhdestä paikasta lähtemään juosten pakoon -

susikoira kintereillään.

Evankeliumintyö ei ole kuitenkaan pelottanut häntä niin paljon,

ettei se olisi elämässä tänä päivänäkin voimallisesti mukana -

ihan keskeisenä asiana elämässä.

Vaikka:

Kyllä sielunvihollinen voimakkaasti pelottelikin, kun hän oli yksin tekemässä Jumalan valtakunnan työtä Venäjällä.

Hyvinkin vaikeissa olosuhteissa.

Pakoon ei kuitenkaan tyttö lähtenyt.

Jeesus oli - lupauksensa mukaan - hänen kanssaan.

Mennäkseni omakohtaisiin kokemuksiin Enontekiöllä.

Olin Vuontisjärvellä myymässä joululehtiä.

Yhdessä talossa isäntä sanoi, ettei ole yhtään rahaa.

Hän sanoi juuri tulleensa verkoilta.

Tiskialtaassa oli komeita kaloja.

Ehdotti, että rtehdään vaihtokauppa.

Niin tehtiin.

Joululehti jäi taloon.

Ja minun mukaani lähti kookas taimen ja taisi olla harri, harjus.

Toisella puolella kuntaa, Kuttasessa.

"Väylän" varressa,

yhdessä talossa,

tapahtui taas vaihtokauppa:

Talon emäntä myi itsekin joululehtiä.

Hänen myymiensä lehtien nimi oli muistaakseni Rauhan Sanan Joulu.

Se oli Pikkuesikoislestadiolaisten lehti.

Myös Rauhansanalaisiksi heitä kutsutaan.

Emäntä ehdotti, että vaihdetaan lehtiä.

Niin lähti minun matkaani Rauhan sanan Joulu.

Ja Kultalyhde jäi taloon.

Eikä se varttuneemmankaan joululehdenmyyjän suu tuohesta ollut -

kyllä sitä kahvitkin tarjottiin monessa pirtissä...

(Jouko Kuusjärvi)

____________________________

Sunnuntai. Isänpäivä. Taisi olla puolenkymmentä astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa sää.

Hyvää Isänpäivää kaikille miesisille! Eihän se isä voi muuta ollakaan kuin mies.

Itse sain tyttären perreeltä seuraavanlaisen kortin - jonka voi laittaa mangneetilla jääkaapin oveen:

"Sole kukhaan täyelinen,

mutta molen rohki lähelä."

Omista sinäkin tämä itsellesi!

Siunausta "valitsemallasi uralla!"

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Matteuksen evankeliumia.

Rukousta.

11:ksi menimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Sunnuntaijuhlaan. Sen lopuksi oli kahvitarjoilu.

Kirjoitin vähän.

15:ksi meidät oli M-L:n kanssa kutsuttu Terhi-Marjan perheeseen syömään. Oli kyllä hyvät "ruvat" - niin kuin yksi romanimies joskus sanoi. Poronkäristystä, perunamuusia, salaattia, ym. tykötarpeita. Ei voinut kuin santsata.

Denis lämmitti saunan. Danielin kanssa kävimme löylyissä - jotka olivat hyvät. Deniksellä lienee ollut flunssa, kun ei tullut saunaan.

Saunan päälle oli vielä kahvit kakkuineen. Kakun oli tehnyt Emilia. Maistui. Tuntui kuin olisi ollut jo Jouluaatto.

Tulimme kotiin.

Kirjoittelin.

Luin hetken kirjaa.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "...Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin myös kaikki tämä teille annetaan" (Matt. 6:33).

8.11.2025.

Jatkan pientä tarinointia joulunalusajan joululehtimyynnistä Enontekiön ja Muonion alueella asuessamme.

Edellisinä päivinä on ollut aiheeseen liittyviä kirjoituksia.

Kymmeniä vuosia sitten niitä myytiin.

Kerran olimme Hetassa -

poikamme Timon kanssa joululehtikeikalla.

Timo meni yhteen taloon,

mutta tuli sieltä ripeää vauhtia autolle.

Sisällä oli humalainen mies,

joka oli "tulisella tuulella."

Oli uhannut ampua pojan.

Timo sanoi autoon tultuaan tilanteen ja pyysi lähtemään nopeasti pois.

Agressiivisen näköisesti siellä mies liikuskeli mökkinsä kongilla.

Yleensä ihmiset olivat oikein ystävällisiä.

Antoivat jotain maistiaisia lehden myyjälle.

Teron kanssa -

vielä kauemman aikaa sitten -

muistuivat mieleen edellisen joululehtimyynnin aikaiset talot,

joissa oli annettu piparia, tai jotain muuta.

Kerran olin "väylän" toisella puolella,

Ruotsissa, "meän kielen", alueella, 

joululehtiä myymässä.

Eteinen oli hämärä.

"Porstuan" läpi kuljettuani koputin oveen.

Ei kuulunut mitään.

Kokeilin ovea.

Se oli auki.

Tupa oli pimeä.

Pihalta tulevan valon kajossa näin,

että ihan oven takana istui oikein iso susikoira.

Kyllä säikäytti.

Painoin hiljaa oven kiinni ja peräydyin hyvässä järjestyksessä.

Ajattelin, että se seuraa.

Mutta ei seurannut.

Ja oli koko ajan ihan hiljaa.

Toisen kerran olin myös Ruotsin puolella.

Toisella kylällä lehtiä kauppaamassa.

Koputin oveen.

Ei kuulunut mitään.

Vedin ovea auki.

Se ei ollut lukossa.

Ovella seisoi niin iso koira,

että se katsoi hyvin korkealta silmiin.

Jokin valtavan kokoinen paimenkoira.

Pääkin oli todella suuri.

"Vähän" pelotti.

Emäntä oli kotona ja tuli ovelle.

Koira oli kuitenkin ystävällinen.

Lähti saattamaankin minua autolle.

Juoksipa vielä auton rinnallakin -

ja oli miltei Ladan korkuinen.

Koirat -

ne ovat oma lukunsa,

kun menee ihmisten pihoille ja oville...

(Jouko Kuusjärvi)

__________________________

Lauantai. 2-3 astetta lämmintä ylösnousussa. Sumuista.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Matteuksen evankeliumia. Rukousta.

12:ksi ajelin Kolkanlahden hautausmaalle, jossa olin siunaamassa Marjo Lindemanin uurnan maan poveen. Sieltä siirryimme muistotilaisuuteen Konttimäen vanhalle koululle. Puhuin siellä.

Tulin hautajaisista kotiin hieman 18 jälkeen.

Pian saapuivat meille kolme lastenlastamme - Milka, Miro ja Emilia. Se oli mukavaa. Otimme tarjoiluja ja rukoilimme yhdessä, lopuksi. Hieno hetki.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Kirjoitin jotain.

Siunausta!

Ps. "Nuhteettomasti vaeltavainen saa avun, mutta kahdella tiellä mutkittelija kerralla kaatuu" (Sananl. 28:18).

7.11.2025.

Eiliten kirjoittelin vähän joulunalusajan joululehtien myynnistä.

Lähinnä Lapissa.

Enontekiöllä.

Aidossa Tunturi-Lapissa.

Ja Muoniossa.

Lupailin jatkaa.

Erilaisia "sattumuksia."

Ilman järjestystä.

Mitä mieleen nousee.

Timo, nuorin poikamme, oli n. 8 vuotias kun muutimme "toiselle jaksolle" Enontekiölle.

Sen jälkeisinä vuosina hänen osaltaan, kohdallaan ja kanssaan näitä juttuja.

Matkat olivat usein pitkiä.

Hetasta Kilpisjärvelle n. 180 kilometriä.

Pakkanenkin saattoi olla aikamoinen.

Siitä syystä piti olla hyvin varustautunut.

Siksipä meillä oli mukana autossa kelkkahaalarit ja muuta lämmintä.

Jos olisi auto tehnyt tenän.

Mieleeni on jäänyt, että pakkasella taivas oli usein violettinen.

Eri sävyissään.

Kuutamokin saattoi olla todella kirkas.

Näki vaikka ilman valoja ajella.

Palojoensuussa ollessamme lehtiä tarjottelemassa, sattui hauska tapaus:

Timo meni yhteen taloon.

Valot paloivat, mutta ketään ei näkynyt.

Poika huomasi, että kellariin -

lattian alle - 

oli luukku auki.

Timo kurkisti sinne ja varmasti säikähti.

Rappujen alapäässä makasi mies.

Siitä heti tuli poika ulos kovalla vauhdilla -

niin että portaiden ylätasanteeltakin hyppäsi kaikki portaat yli.

Suoraan maahan.

Tempasi auton oven auki ja sanoi:

Tuolla makaa yksi mies.

Mitähän sille on tapahtunut?

Jotenkin näin.

Menimme yhdessä sisälle.

Ja tosiaan.

Siellä makasi mies kellarissa.

Pitkien portaiden alapäässä.

Huutelin hänelle, että onko sinulle sattunut jotain.

Mies vastasi -

yhä vain pitkällään -

jotenkin näin:

"Kuha vain senku makkuilen."

Toisella kylällä.

Palojärvessä - niin kuin siellä ruukataan sanoa -

olimme lehtiä myymässä. 

Timo oli nousemassa rappusia ylös yhteen taloon.

Samassa talon vanhaemäntä tuli ulos veriämpärin kanssa.

Poronverta.

Timo esitteli asiansa.

Emännän vastaus oli:

Minä heitän tämän veren sinun päälle ja syötän sinut koirille."

Liekkö oli huumoria!

Evankeliumin työtä.

Se joululehtien myyntikin.

Jatkelempa huomenna - jHs.

(Jouko Kuusjärvi)

___________________________

Perjantai. 4-5 astetta ylösnousussa. Harmaahkoa.

Aamupalaa ja kahvia.

Poljin kuntopyörää 15 min. Samalla rukousta. Parvekkeella.

Luin Matteuksen evankeliumia. Rukousta.

M-L kävi kylällä asioilla.

Kirjoitin hieman.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin vähän.

18:ksi M-L meni kävellen Naisteniltaan helluntairukoushuoneelle.

Minä menin 18:ksi Miesteniltaan Armon-Tuvalle

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Minä käännän Juudan kohtalon ja Israelin kohtalon ja rakennan heidät muinaiselleen" (Jer. 33:7).

6.11.2025.

Jouluihmisille ainakin tämä on jo joulunalusaikaa.

Taitaa olla muillekin. 

Meillekin aikaisemmin vielä enemmän.

Mieleen nousee muistoja Lapista.

Joulunalusajoista siellä.

Se vain oli erilaista aikaa.

Elimmehän siellä

- voisi sanoa -

suuren osan elämästämme.

Elokuusta 1978, vuoden 1981 loppuun,

Enontekiöllä ja Muoniossa, 

sekä uudestaan Enontekiöllä, lokakuusta 1987, lokakuuhun 1995.

Molemmilla kerroilla selkeä syy mennä Lappiin, oli Jumalan johdatus.

Mennä evankeliumintyöhön sinne.

Täytyy sanoa, että joulunalusaika oli siellä erityistä aikaa.

Minun mielestäni.

Jouluiset valot talojen ikkunoissa

pääsivät siellä oikeuksiinsa.

Niitä oli runsaasti.

Joululaulut soivat meilläkin hyvissä ajoin ennen Joulua.

Yksi

- iso asia -

joka kuului siellä joulunalusaikaan,

oli joululehtien myynti.

Kultalyhteen.

Hyvän Sanoman.

Hyvän Paimenen..

Enontekiöllä olivat ahkeria joululehtienmyyjiä myös kaksi Pirjoa

- Pirjo Kovalainen, myöhemmin Huttunen ja Pirjo-Päivikki Poukka, myöhemmin Häkkinen.

Tero - vanhin poikamme - oli ensimmäisen kerran Lappiin muutettuamme, n. 8 vuotias. Hän - ja hänen kanssaan - myytiin joululehtiä. Hän myi joululehtiä myös Haminaan muutettuamme, Haminassa ja Vehkalahdella. Häntä jopa useassa paikassa odotettiin tulevaksi joulunalla. Tero on tullut lapsena uskoon, on säilynyt uskossa ja tekee Jumalan valtakunnan työtä, kuuluen mm. Tampereen helluntaiseurakunnan vanhimmistoon. Tero jäi Haminaan, muuttaessamme uudemman kerran Enontekiölle.

Timo - nuorin poikamme - syntyi Enontekiöllä 1979 - eli sillä ensimmäisellä reissullamme -

oli jo toisella reissullamme myymässä joululehtiä - paljon. Timo on myös tullut lapsena uskoon, on säilynyt uskossa ja tehnyt - ja tekee evankeliumintyötä. Jopa evankelistaksi siunattuna. Hänkin Uuraisilla vanhimmistoon kuuluneena. Musiikki ja hyvien laulujen tekeminen, on hänen vahva alueensa. Sillä lahjallaan hän on palvellut - ja haluaa palvella - Jumalan valtakunnan työssä.

Kolmas lapsemme - Terhi-Marja - syntynyt 3 vuotta myöhemmin kuin Tero. Terhi-Marja ei ole paljon myynyt joululehtiä, mutta tekee jatkuvasti, monipuolisesti, Jumalan valtakunnan työtä, mm. lasten ja nuorten parissa, ja muutenkin. Hän oli pitkähkön jakson Venäjällä, Vienan Karjalassa, tehden työtä erityisesti lasten ja nuorten parissa.

Taisin kirjoittaa tämän siksi, että on arvokas asia ohjata lapsia evankeliumin työhön, pienestä pitäen.

Itsekin olen myynyt joululehtiä ja ollut lasten kanssa niitä myymässä.

Lähti tämä kirjoitus vähän eri teille, kuin olin ajatellut, mutta jatkampa - jHs - vielä jotain tuosta joululehtien myynnistä...

(Jouko Kuusjärvi)

______________________________

Hyvällä tilaisuudella ei ole kuin otsatukka.

Näin sanotaan.

Ja tottahan se on.

No, minulla sitä nyt ei enää ole.

Otsatukkaa.

Totta on kuitenkin,

että voin

- niin kuin sinäkin -

ottaa tilaisuudesta vaarin -

niin kuin entinen mummokin teki -

ja tarttua siihen asiaan kuin kulloinkin pitää.

Ehdottomasti tärkein -

edelläkuvatunlaiseen tilanteeseen liittyvä -

asia on etsikkoaika.

Se aika, jolloin Jumala kutsuu ihmistä yhteyteensä.

Pelastukseen.

Sekin voi lipua ohi.

Jos ei siihen tartuta.

Etsikkoaika on suuri mahdollisuus.

Joka voidaan käyttää oikein.

Taikka väärin.

Jumalan Sana kehottaa meitä:

Sinua.

Minua.

Perheitämme.

Kaupunkiamme.

Kuntaamme. Maatamme.

Ottamaan vaarin etsikkoajastamme.

Jerusalemin kaupungille itse Jeesus sanoi, ennustaessaan sen hävityksen:

"Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin itki hän sitä ja sanoi: Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mitä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat; eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, SENTÄHDEN ETTET ETSIKKOAIKAASI TUNTENUT"

(Luuk.19:41-44).

Tämä profetia toteutui n. 70 jKr.

(Jouko Kuusjärvi)

__________________________

Torstai. 5-6 astetta lämmintä ylösnousussa. Aurinkokin alkoi paistelemaan.

Aamupalaa ja kahvia.

Poljeskelin kuntopyörää 15 min. Samalla rukousta. Parvekkeella.

Luin Matteuksen evankeliumia. Rukousta.

M-L meni kylälle asioille.

Minä menin 11.30:ksi One Way -seurakunnan tiloihin "Yksinkertaiset" -videon kuvaukseen. Erno Mannin kanssa keskusteltiin. Aiheena ol: seurakunta. Lahtelan Veikko ja Lakosen Kari olivat "purkittamassa." 

Kotiin päästyäni ryyppäilin munkkikahvit. M-L oli kylältä ostanut munkkeja.

Kirjoitin.

Ruokaa.

Kirjoitin.

M-L leipoi tänään - ainakin täytekakun pohjan ja sämpylöitä.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Näkyi taivaalla pyöreä kuu.

Siunausta!

Ps. "Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa" (Korkeaveisu 2:15).

Luin vähän kirjaa 

5.11.2025.

Taitaa olla karikatyyri?

Liekö näissä perää?

Voithan tutustua ja tutkia:

Käy sunnuntaikokouksessa

- todetaksesi, miten suosittu seurakunnan pastori on.

Käy musiikkitilaisuudessa

- todetaksesi, kuinka suosittu seurakunta on.

Käy rukouskokouksessa

- todetaksesi, kuinka suosittu seurakunnan Herra, Jeesus, on.

(Jouko Kuusjärvi, jostain kuullut nuo kolme asiaa).

________________________

Oli talvi.

Lapissa.

Enontekiöllä.

Olin evankelista.

Taitaa pieni sellainen olla sydämessäni vieläkin.

Oli Joululehtienmyyntiaikaa.

Sää oli hämärän harmaa.

Juuri sellainen, jossa on vaikea erottaa tien reunaa

- mihin tienreuna päättyy ja hanki alkaa.

Lunta oli paljon.

Olin Nunnasessa.

Menossa järven takana olevaan taloon.

Yksin.

Jyrkästä mutkasta ajoin Ladallani

- samalla vauhdilla -

suoraan hankeen.

Tie olisi kääntynyt oikealle.

Rukoilin.

Poljeskelin lunta.

Käytin auton kumimattoja alustoina.

Ja pääsin tielle.

Kävin talossa järven takana.

Kun muistaisin:

Rukous on ensin

- ja jatkuvasti.

Muuten:

Oletko ajatellut antaa hyvän hengellisen Joululehden tänä Jouluna naapureille, sukulaisille, tutuille...

(Jouko Kuusjärvi)

______________________

Keskiviikko. Myöhäisessä ylösnousussa 11 astetta lämmintä.

Aamupalaa ja kahvia.

Poljeskelin 15 min. kuntopyörää. Samalla rukousta. Parvekkeella.

Kirjoitin hieman.

Luin Matteuksen evankeliumia. Rukousta.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin vähän.

Lukaisin hetken kirjaa.

19:ksi menin Rukousiltaan helluntairukoushuoneelle. 10 henkeä.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon" (Snl. 23:25).

4.11.2025.

Taisi olla 90-luvun alkua, kun olimme Rainon - lapinmiehen - kanssa hänen kämpällään. Pöyrisjärvellä. 

Tunturijärvellä.

Suhteellisen lähellä Norjan rajaa.

Tarkoituksenani oli ajella sieltä yksin illalla moottorikelkalla Näkkälään ja siitä Nartteliin, jossa oli seurakunnan rukousilta.

Niin ajelinkin sinne.

Tuulikin oli melkoinen.

Ajattelin, että tulikin lähdettyä.

Ilta, jossa puhuinkin, oli ohi.

Suuntasin kelkan nokan paluumatkalle kohti Pöyrisjärven kämppää.

Vielä enemmän ajattelin, että tulipahan lähdettyä.

Tässähän voi käydä huonostikin.

Rukoilin ajellessani.

Oli pimeää.

Tuuli oli yltynyt.

Lunta satoi.

Ja lumi lensi.

Pelkona oli joutuminen pois kelkkajäljeltä.

Se olisi voinut olla kohtalokasta.

Matkaa oli parikymmentä kilometriä.

Ylikin.

En eksynyt.

Pääsin kämpälle.

Pelko muuttui kiitollisuudeksi.

Reinon kanssa lämpimässä kämpässä syötiin lihaa ja juotiin kahvia.

Ja muutakin.

Lapinkoivut paloivat mukavasti rahisten.

Oletko pelännyt?.

Olet.

Oletko silloin rukoillut?

Voi olla, että olet.

Minä ainakin...

(Jouko Kuusjärvi)

___________________________

Tiistai. 6-7 astetta lämmintä ylösnousussa. Ei varahin.

Aamupalaa ja kahvia.

Poljeskelin kuntopyörää 15 min. Parvekkeella. Samalla rukousta.

Luin Matteuksen evankeliumia. Rukousta.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin kyätyöinfon: Saarijärven ja Kannonkosken kylät tarvitsevat evankeliumia - info 32. Lähettelin sen niille, jotka ovat mukana sellaisessa työssä.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat! Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen" (Joh. 7:37-39).

3.11.2025.

Syksy on hyvää aikaa.

Olen pitänyt sitä -

tietyistä syistä -

parhaana vuodenaikana.

Sille on syynsä.

Ja se on aika tunnepitoinen.

Syksyllä on niin tunnelmallista istuskella tulilla.

Metsässä.

Poikavuosista pitäen olen sellaisesta tykännyt.

Varsinkin oranssinkeltaisista tervastulista.

Tuoksuista.

Väristä.

Harmaassa säässä se on parhainta.

Luettuani Kullervo Kemppisen kirjan:

Poropolku kutsuu,

tällainen tunnelmointi sisimmässäni varmasti lisääntyi.

Ne värivalokuvat.

Myös tulilta.

Ne tekstit.

Taisi sen kirjan myötä halu lapinmaisemiin -

ja sinne pääsyyn -

syttyä.

Toinen kirja -

samalta kirjoittajalta -

Lumikuru,

taisi saada -

edellisen kirjan kanssa -

ryntäyksen Saariselän maisemiin.

Edelleen tykkään istuskella syksyisillä tulilla.

Eikä haittaa, vaikka ihan hiukan tihkuttelisi vesiäkin.

Lapinmaisemissa siinä hommassa on hohtonsa.

Talvellakin -

kun olen tehnyt tulet tervaskantoon,

kotipuolessa,

ja rakentanut havulaavun siihen viereen,

viettäen siinä yöni,

on mieleen jäänyt kuutamo,

tulen loimotus,

tervaksen,

katkottujen havujen

ja kiehuneen kahvin tuoksu...

(Jouko Kuusjärvi)

_____________________________

Maanantai. Klo 5.10. lämmintä 6-7 astetta. Pimeää, harmaata.

Kahvia.

5.45:ksi menin Aamurukoukseen helluntairukoushuoneelle. Kolme henkeä.

Torkkumista.

Laitoin ilmoituksen lehteen ke. 12.11. klo 19 olevasta kristittyjen yhteisestä rukous- ja paastopäivästä. Laitan tämän loppuun kutsun sinne.

Kirjoitin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamapostin 109, marraskuulle. Lähetin sen s-postina niille, jotka saavat sen siten. Laitoin myös fb:iin.

Ruokaa ja kahvia.

Laittelin Rintamaposteja kuoriin.

Aamupalaa ja kahvia.

Kävin viemässä Rintamapostit postiin.

Kirjoitin hieman.

Luin vähän kirjaa.

Iltapalaa.

Kirjoitin.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme, joka korkealla asuu" (Ps. 113:5).

2.11.2025.

Elämää voi elää monella tavalla.

Oikein taikka väärin.

Ihan loppuun asti.

Sellaistakin elämää,

jossa ei uskota Jeesukseen,

voidaan elää oikein taikka väärin.

Oikein eläminen on silloinkin hyvä asia.

Yksi huono puoli siinä kuitenkin on.

Se ei johda taivaaseen.

Selkeästi Jumalan tahto -

jokaisen ihmisen elämässä -

on se,

että hän siirtyy elämänsä aikana

elämään Jumalan yhteydessä.

Sillä synti on vienyt jokaisen ihmisen

kuolemaan.

Se tarkoittaa eroa elämän antajasta,

Jumalasta.

Jos ihminen jatkaa elämänsä kokonaan siinä tilassa

on hänen osansa iankaikkinen ero Jumalasta.

Kadotus.

Todellinen -

Ihmiselle tarkoitettu -

elämä löytyy vain Jeesukseen uskomalla.

Jeesus sanoi:  

"Minä olen tie

ja totuus

ja elämä;

ei kukaan tule Isän tykö

muutoin kuin minun kauttani"

(Joh. 14:6).

Siirry elämästä Elämään...

(Jouko Kuusjärvi)

__________________________

Sunnuntai. 5-6 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaata.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Matteuksen evankeliumia.

11:ksi menimme M-L:n kanssa Ehtoollisjuhlaan, helluntairukoushuoneelle. Hyvä tilaisuus.

Tilaisuuden jälkeen tulivat Timo, Pia, Milena ja Minja meille. Olivat myös Ehtoollisjuhlassa. Söimme hyvän aterian yhdessä. Tuntui melkein joululta, kun oli pieni kinkku, eilen illalla paistettu.

Seurasin Suomen cub hiihtoja.

Kirjoitin hieman.

Vähän iltapalaa.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Jeesus vastasi ja sanoi heille: Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen" (Luuk. 5:31-31). 

1.11.2025.

En tahtoisi sinun jäävän pois sieltä,

minne olen matkalla.

Sydämestäni toivoisin,

että aloittaisit matkan sinne.

Se on päämäärä,

johon ei päädytä sattumalta.

Eikä vahingossa.

Sinne haluaminen on valinta.

Päätös.

Sen päämäärän rinnalla kaikki muu kalpenee.

Jää vähempiarvoiseksi.

 Suurin osa täysin turhaksi.

Kun olet lähtenyt tästä ajasta

olet jo valinnut -

tai hyljännyt -

taivaan päämääräksesi.

Sillä se valinta on tehtävä elämäsi aikana.

Se, tahtooko taivaaseen...

(Jouko Kuusjärvi)

___________________

Lauantai. Pyhäinpäivä. 5-6 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaata.

Sehän vaihtui taas kuukauden nimi. Niin ne vilistävät.

Aamupalaa ja kahvia.

Kävin palauttamassa peräkärryn Deniksen pihalle. Eilisen tilaisuuden jäljiltä.

Kahvia.

Klo 11 Seurasimme TV7:n kautta Valtakunta rukoilee-tilaisuutta, Kajaanista.

Seurasin hiihdon Suomen cupin avausta.

Ruokaa ja kahvia.

Poljeskelin kuntopyörää 15 min. Samalla rukousta. Parvekkeella.

Luin Matteuksen evankeliumia.

Kirjoitin vähän.

Klo 15 seurasimme Valtakunta rukoilee-lähetystä Kajaanista.

Iltapalaa ja kahvia.

Klo 18.30 seurasimme Valtakunta rukoilee-tilaisuutta Kajaanista.

Kirjoitin.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Kaikki, joissa henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja! (Ps. 150:6).

31.10.2025.

Enontekiöllä.

Taisi olla, että elettiin heti kaamoksen jälkeistä aikaa.

Kävelin Ounasjärven jäällä kelkkajälkeä.

Oli iltapimeä.

Pakkasluminen narskahteleva ääni kenkieni alla.

Pakkasta rapiat viisitoista astetta.

Kirkas kuutamo.

Järven yllä leiskuivat revontulet.

Heiluen ja häilyen.

Voimakkaina.

Muodoltaan kuin urkupillit nousten ja laskien epätasaisesti ylös ja alas.

Niin kaunista.

Niin erikoista tunnelmaltaan.

Lahjaa, josta nautti.

Varjot näkyivät tummina ja selvinä.

Hiljaista.

Sydämessä ilo ja rauha.

Itsekin asuimme jalkojeni alla olevan järven töyräällä.

Askeleeni kääntyivät jyrkän rantakinkaman päällä olevaan taloon.

Oli laskeutunut sydämelleni mennä käymään siellä.

Valo loisti talon ikkunoista.

Niin kuin muistakin järven rannalle nauhaksi syntyneen Hetan taloista.

Yhdestä järven takaakin.

Kolistelin portaat ja astuin valaistuun pirttiin.

Tervehdittiin.

Tuvan keskellä istui vanha mies.

Keinutuolissa hiljaa keinutellen.

Mies oli sokea.

Kalle.

Jutusteltiin.

Luvan saatuani luin näkemättömälle lapinmiehelle mukanani ollutta kirjaa.

Se kertoi elämämme tärkeimmästä asiasta.

Jumalan valmistamasta pelastuksesta.

Keinutuoli jatkoi keinumistaan.

Sen keinuttelija, potkaistessaan lattiasta rauhallisesti vauhtia keinulleen, napsautti kenkäinsä sisäpuolet jokaisen potkaisun jälkeen yhteen.

Naps. Naps. Naps. Naps.

Luetussa tuli evankeliumi esille.

Siinä tuvassa.

Talossa, jossa asui sokea mies.

Kalle on poistunut tästä elämästä jo kymmeniä vuosia sitten.

Jumala tietää hänen osansa iankaikkisuudessa.

Jokaiselle Jumala tarjoaa hänen elämänsä aikana mahdollisuutta siirtyä kuolemasta elämään...

Pimeydestä valkeuteen...

(Jouko Kuusjärvi)

_________________________

Perjantai. 5-6 astetta lämmintä ylösnousussa. Satoi vettä.

Poljeskelin kuntopyörää 15 min. Samalla rukousta. Parvekkeella.

Luin Matteuksen evankeliumia. Rukousta.

Kävin Emilian ja Danielin kanssa laittamassa rukoushuoneen varastosta telttapenkkejä kärryyn. Itse ehdottivat, että tulevat. Toivat peräkärryn mukanaan. Danielilla kun on nykyään ajokortti. 

Laitettuamme penkit kyytiin, tulimme meille. Ensin kärry meidän auton perään. Sitten tultiin M-L:n laittamille kahveille. Danielkin kävi muutama päivä sitten jo kutsunnoissa. Aika rientää.

Kävin kylällä asioilla.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin jotain.

16:ksi ajelin Pylkönmäelle, vanhaan pankkirakennukseen, jossa alkoi klo 18 uuden elämän ilta. M-L laittoi kertakäyttöastiat mukaan. Muitakin vastuuhenkilöitä tuli sinne hyvissä ajoin. Laitoimme penkit paikoilleen - ne mukanani olleet telttapenkit. Johtelin tilaisuuden. Musiikissa palveli tänä iltana PATH - Pauliina, Alena, Tuomas ja Heikki. Heidän etunimiensä ensimmäiset kirjaimet muodostavat ryhmän nimen - joka myös tarkoittaa "polku." Kaksi avioparia: Pauliina (laulu) ja Heikki (pongot) Autio, sekä Alena (kitara ja laulu) ja Tuomas (koskettimet ja laulu) Paananen. He lauloivat ja laulattivat alussa, lopussa ja väleissä. Hyviä lauluja. Alkupuheenvuoron käytti ja rukoukseen johti Matti Lehtomäki. "Minun tarinani" puheenvuoroja käyttivät Tauno Mäkinen ja Pentti Paajala.. Puhuin lopuksi. Anne Vinni tarjosi tilaisuuden jälkeen maistuvat kahvit. Kiitos Jumalalle illasta ja jokaiselle erilaisissa vastuissa olleille, sekä kaikille mukana olleille! Väkeä oli n. 30 henkeä. Kutsuja oli taajamaan jaettu laajasti jokaiseen postilaatikkoon. Muitakin ilmoituksia oli, sekä lehti-ilmoitus. Kutsut eivät olleet saaneet ihmisiä liikkeelle. Vielä tulee aika, jolloin Jumala sen saa aikaan. Työ Herrassa ei ole turhaa. Siksi me teemme tätä työtä - ja se jatkuu.

Ajelin sateessa kotiin. Jätin telttapenkit rukoushuoneen varastoon.

Iltapalaa.

Kirjoitin.

Seurasin vielä uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa" (Ps. 130:5).