25.9.2026.
Muutama ilta sitten sain loppuun elämänkertakirjan, joka oli huikeaa luettavaa - siksikin, että asun Saarijärvellä ja kirjan päähenkilökin oli saarijärveläinen.
Kirjan nimi on Kuku, Ambomaan parantaja. Sen on kirjoittanut maisteri Inkeri Taube. Kustantaja on WSOY ja julkaisuvuosi 1947,
Kirja kertoo hyvin seikkaperäisesti saarijärveläis-syntyisen lähetyslääkärin, Selma Rainion elämästä. Hän oli Saarijärven seurakunnan kappalaisen, Anton Liliuksen, tytär, joka muutti nimensä Rainioksi. Äidin nimi oli Anna Sofia Perden. Selma syntyi 21.3.1873. Tarvaalan pappilan peräkamarissa, Saarijärvellä, perheen 14. lapsena. Se oli perheen koti.
Selma Rainio kuoli Ambomaalla 1939 vuoden alkupäivinä ja hänet haudattiin sinne. Hän oli Ambomaalla työssä Martti Rautasen aikaan.
Jumala siunasi Selma Rainion uraauurtavan työn, mutta kutsumusta koeteltiin todella kovasti hyvin monella tavalla.
Suosittelen lukemaan kirjan, jos sen jostakin saat käsiisi! Se viitoittaa meille tietä antautumaan Jumalalle koko sydämisesti ja olemaan Hänelle uskollinen loppuun asti, maksoi mitä maksoi.
(Jouko Kuusjärvi)
__________________________
"Niistä erilaisista mahdollisuuksista, joiden tarkoituksena on auttaa maailmaa sen nykyisissä pulmallisissa tilanteissa, ei millään muulla ole sellaista merkitystä kuin rukouksen voimalla. Elävän Jumalan kasvojen eteen käyminen on tärkeämpää kuin vakavinkaan mietiskely, keskinäiset puhuttelut tai innoittavat esitykset. On todella totta, että ken aikaa säästääkseen syrjäyttää rukouksen, ei saa aikaansa riittämään mihinkään, mutta ken käyttää aikaansa Jumalan kasvojen edessä, saa sen riittämään kaikkeen muuhunkin. Hänen osakseen tulee enemmän siunausta, voimaa ja menestystä"
(John Mott).
__________________________
Perjantai. Myöhäisessä ylösnousussa 13-14 astetta. Pilvistä. Syksyn lehdet lentelivät keltaisina mailla - erästä kansakouluaikaista laulua hieman siteeratakseni.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Psalmien kirjaa.
Kävin 1 h 20 min. sauvakävely- / rukouslenkillä. Aikalailla tuuleskeli. Tihkutteli vettä. Aurinkokin hetkeksi tuli kurkistelemaan pilvien takaa. Hieman pidempäänkin olisin tallustellut, mutta sokerit tuntuivat menevän alas, niin suuntasin kotiin.
Ruokaa ja kahvia.
Kirjoitin vähän.
M-L meni 18:ksi helluntairukoushuoneelle naisteniltaan.
Jossain vaiheessa iltapalaa ja teetä.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "Jospa sinä siunaisit minua ja laajentaisit minun alueeni; jospa sinun kätesi olisi minun kanssani..." (1. Aikak. 4:10).






