20161231

31.12.

Elämme vuoden pisintä vuorokautta - se on kuulemma 1 sek. pidempi, johtuen maan pyörimisestä jollaikii viisii. Niin, ja onhan tämä vuoden viimeinekii päivä - senkin vielä näimme.

Vuolija vaimoineen toivottelee Hyvää Uutta Vuotta kaikille tämän tekstin silmiinsä saaville! Pyydetään Herralta Pyhän Hengen voitelua ja hallintavaltaa elämäämme. Halutaa olla Hengessä palavia ja palvella Herraa ilolla.Eletään armokylläistä elämää ja pyydetään Pyhän Hengen johdatusta. Ennenkaikkea halutaan voittaa ihmisiä, jotka eivät vielä tunne Jeesusta, Hänen omikseen. Taivaan Isän siunausta sinulle ja läheisillesi!

Noustessani - ei kovinkaan aikaisin - minulla oli lämpötila 36.8. Aamupalan ja kahvin jälkeen 36.2. Luin hebrealaiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Koska lämpölukemat olivat niin hyvät, menin ulos ja hiihtelin ihan hiljakseen pihalatuani 65 min. Auringon kajokin kajasteli taivaanrannassa. M-L:kin tuli ulos ja kävi pienellä kävelylenkillä. Puisteli myös sänkyvaatteita ja sitten istuskeli jakkaralla sisäänkäyntioviaukon edessä - että sai raitista ilmaa. Lämpimän puolella pari astetta.

Hain liiteristä puut valmiiksi takkaa varten.

Söimmekin jossakin vaiheessa - jouluisia ruokia.

Sytyttelin tulen takkaan loimottelemaan. 

Torkuin ruuan jälkeen sohvalla - osan kuuli Radio Dein konsertista. M-L seuraili netistä jotakin.

Lämpötilani iltapuolella ensin 37.3, pian 37.6 ja myöhemmin 37.7. 

M-L seurasi tilaisuutta netistä, Uskotv:n kautta, Helsingin Saalemista. Minäkin sitä kuulin kun luin kirjaa olohuoneen sohvalla.

Perhekuntalaisilta tuli kuvia uudenvuodenaaton jutuista - myös Terhi-Marjalta, itänaapurista, jossa ovat viettäneet Deniksen ukin ja mummon hääpäivää - ja tietenkin samalla juhlivat uutta vuotta. Mekin teimme muutamasta nakista pyöreän naaman lautaselle ja sille silmät, nenän ja suun kypsennetyistä porkkananpaloista. Viereen sinappipänikkä, sekä Emilian mummille joululahjaksi ostama kynttilä palamassa ja Danielin mummille joululahjaksi ostama hopeinen omena. Että kyllä sitä mummiska ja vaariskakin...

Tämän vuoden puolella ennättää vielä avata sydämensä Jeesukselle ja uskoa Häneen - tulla Hänen omakseen. Voi astua uuteen vuoteen uutenas luomuksena. Teheppä niin!
Myös turhat ja väärät painolastit voimme uskovina tunnustaa Jumalalle väärinä asioina - syntinä - elämässämme. Näin saamme kokea, että Jeesuksen veri, joka on vuotanut syntiemme tähden Golgatalla, pudistaa sydämemme kaikesta synnistä. Takaportteja ei kannata jättää, vaan sydämestään haluta hyljätä se mikä on väärää. Ja pyytää Jumalalta voimaa synnin voittamiseen elämässään. Pyhän hengen voiman avulla se vain onnistuu. Ei kannata yrittääkään omassa voimassaan. Ole siunattu!

"Kun taivaallinen voima purkautuu päällemme, sillä on erittäin epäsovinnainen ja mielenkiintoinen vaikutus. Syntyy herätys. Hautausmaatunnelma häviää. Kokoukset lakkaavat olemasta pelkkiä muotomenoja ja rituaaleja. Taivaallinen voima ei ole mitään umpimähkäistä voimaa. Se on Jeesus yhä toiminnassa.

Hämmentävää kristinuskossa on se, että kymmenet miljoonat ponnistelevat eteenpäin, aivan kuin Kristusta ei olisi koskaan ollut olemassa. He puhuvat Hänestä, mutta aivan kuin maailman huomattavimmasta poissaolijasta. He toimivat, aivan kuin Hänen ensimmäinen tulonsa olisi ollut täysin turha. Ihmiset yrittävät olla urhoollisia ha selviytyä omin voimin, mutta he eivät ole vielä onnistuneet siinä. Useimmiten on kyse siitä, että he eivät tunne evankeliumia ja sen voimaa. Asiantilasta voidaan syyttää meitä, seurakuntaa....

...Siksi meidän täytyy saarnata evankeliumia Hengen voimassa, niin että ihmeet ja merkit seuraavat. Silloin Jeesus astuu Raamatun lehdiltä keskelle nykyajan elämää. Älä sulje Häntä kirkkoon. Kirkon ei pitäisi olla Hänen hautansa. Usein tosin näyttää siltä. Voisi luulla, että jotkut seurakunnat istuvat Hänen arkkunsa ääressä" (Reinhard Bonnke, Evankeliointi tulella käynnistää herätyksen, Uskon Sanan Kustannus Oy 1991, s. 82-83).

Siunausta!

Ps. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa..." (Joh. 3:16).

20161230

30.12.

Aamulla noustessani uuteen päivään, oli lämpö 37. Se merkitsee minulla lämmön puolella olevia pykäliä. Tosin illa rukoilin, että olisin tänään jo terve. Söin aamupalaa ja join kahvia. Marja-Leenassa flunssaan liittyvä voimattomuus vielä tuntuu.

Kävin kylällä kauppa- ja postiasioilla.

Mittasin aamupalan jälkeen uudestaan kuumeen - 35.8. Niinpä menin hiihtelemään 60 min. pihalatua. Ulkoilma tekee hyvää tukkoisille "hengitysrei-ille." Itseäni rasittamatta hiihtelin hiljakseen. Hiihtelyn jälkeenkin mittasin lämmön - oli 36.4.

Laitoin takkaan tulen. Mukava harmaa päivä - jouluiset valot ja tuikut pääsevät oikeuksiinsa.

Söimme.

Kirjoittelin muutaman tunnin "rästissä olleita" muistiinpanemisia.

M-L teki torttuja - ja niitähän tuli kahvin kanssa syödyksi, vaikkei kyllä pitäisi.

Huomenna on jälleen aatto - uuden vuoden aatto.

Illalla myöhään minun "lämpötilani" oli 36.9.

"Opetuslapsille annettu lähetyskäsky on siirretty meille jokaiselle henkilökohtaisesti tänä päivänä, ja se tulee yksilöllisen Pyhän Hengen voitelun kautta. Käsky ja voima kuuluvat samaan pakettitarjoukseen. Jeesus käski opetuslapsiaan odottamaan Jerusalemissa, kunnes heidät puettaisiin voimalla, niin että he voisivat olla Hänen todistajiaan kaikkialla maailmassa. Jos me erotamme käskyn kyvystä, meillä on joko voima ilman päämäärää tai päämäärä ilman voimaa. Voimavälineet tulevat työn myötä. Jos lähdet suorittamaan työtä paljain käsin, edistyt hyvin vähän" (Reinhard Bonnke, Evankeliointi tulella käynnistää herätyksen, Uskon Sanan Kustannus 1991, s. 66).

Siunausta!

Ps. "Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan" (Ps. 119:11).

20161229

29.12.

Tunnen yhden oikein mukavan tytön, jolla on syntymäpäivä tänään. Hän ei ole nyt Suomessa, mutta kuitenkin hän on viettänyt synttäreitä siellä, missä nyt on - sielläkin kun on sukulaisia. Hyvää syntymäpäivää iloiselle Emilialle sinne Venäjälle! Meille täällä kotipuolessa oleville järjestetään synttärit sitten joskus ensi vuoden puolella. Rukoilemme mummin kanssa, että taivaan Isä siunaisi aina sinun elämääsi!

Eiliten vanhalta vaariskalta unohtui yksi onnittelu - nimittäin silloinhan oli Pian nimipäivä. Mutta kun meni vain näin vähän yli, niin vieläkin voipi onnitella: Sydämelliset nimipäiväonnittelut hyvälle miniälle sinne Höytiän Peuranpolkujen kuusikkoon!

Eilen illalla minullakin alkoi hieman tuntua kurkussa, että josko on flunssa tuloillaan. Äänikin alkoi menemään kuin puhuisi maakuopasta. Aamulla - siis meidän aamulla - mittasin kuu,eenkin. 36.4. Ulkona +1-2. Aamupala ja kahvikin maistui. Luin 1. Pietarinkirjettä.
hard Bonnke, Evankeliointi tulella, Uskon Sanan Kustannus Oy 1991, s. 
Kävin puoliltapäivin hiihtelemässä hissukseen 60 min. pihalatuani, kun ei lämpöä ollut. Hain puut sisälle ja postin. Viisumikin tuli.

Marja-Leenaakin vetänyt sänky puoleensa tänäänkin - vaikka kyllä jo ihan päivävaatteet yllä oli ja jotain hommailikin. Minullakin lämpöä 15 maissa 37.4.

Laitoin tulen takkaan. Söimme - lämmittelimme jouluruokia. Ja kinkkuahan oli tietenkin.
Jouluiset valot hämärässä - pimeässä - tuikkivat mukavasti.

Yhden kirjallisen työn tein - ettei siirry uuden vuoden puolelle.

Välillä välipalaa. Lueskelin kirjaa. 37.4 oli lämpö myöhemminkin kun mittailin.

Nyt ovat sitten molemmat vanhukset - mummiska ja vaariska "romuskassa". Saapi nähdä mihin suuntaan minulla kääntyy - ei tunnu kuiten pahalta nyt.

"Ihmiset tahtovat tietää, mitä Herra sanoo seurakunnalle. Epäilemättä Hänellä on paljon sanottavaa, aivan niinkuin Hän teki "Jeesuksen kirjeissä" Ilmestyskirjassa. Mutta jos me emme tee sitä, mitä Hän on jo käskenyt meidän tehdä, Hänellä on vain yksi asia sanottavana: "Alkakaa toimia!" Siispä: "Kuulkaa, mitä Henki sanoo seurakunnille." Mitä kannattaa odottaa toista kirjettä, kun et ole avannut vielä ensimmäistäkään? Jeesuksella ei ole mitään uutta sanottavaa meille, ennen kuin Hänen aina päteviä käskyjään noudatetaan.

Monet odottavat Jumalan puhuvan, mutta vain jos Hän sanoo, mitä he tahtovat Hänen sanovan. He odottavat odottamasta päästyään, että Jumala antaisi heille uuden suunnan. Mutta kuinka he tietävät, että Hänellä on uusi suunta heille tai että Hänellä on jokin uusi, auuri ilmestys heille tai että Hän antaa heille mullistavia ohjeita? Minä olen saanut Jumalalta sen sanan, että Hänen tahtonsa on vanha suunta, so. todistava seurakunta, jossa evankelioidaan aeurakunnan sisällä ja sen kautta (1. Joh. 2:7). Meidän täytyy ymmärtää, että kaikki muu on asiaankuulumatonta, kunnes tuota tärkeintä käskyä on alettu toteuttaa" (Reinhard Bonnke, Evankeliointi tulella käynnistää herätyksen, Uskon Sanan Kustannus Oy 1991, s. 63-64).

Siunausta!

Ps. "Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä?" (Room. 10:15).

20161228

28.12.

Eipä sitä tänäkään keskiviikkoisena aamuna tullut noustuksi aikaisin. -1-2 lämpötila. Aamupalaa ja kahvia. Luin Hebrealaiskirjettä. Marja-Leenaa on tänäänkin vetänyt sänky puoleensa - mutta on ollut enemmän pystyssä kuin eilen. Ja hommiakin koettanut tehdä.

Hiihtelin 60 min. pihalatuani - 43 kertaa olen sitä hiihtänyt - 60 min kerrallaan - marras-joulukuun aikana. Ensimmäinen hiihtokerta oli 10.11. Marraskuun puolella ennätin hiihtää 11 keraa. Joulukuussa tähän mennessä 32 kertaa. Samalla tänäänkin koetin olla rukouksen hengessä ylöspäin.

Hiihdon jälkeen laitoin siivekkäille - samalla myös joillekin nelijalkaisille - syötävää ruokintapaikalle.

Kanniskelin puut ja sytyttelin takkaan tulen.

Kun hämäryys jo oli laskeutunut, lämmittelimme jouluisia ruokia ja söimme jouluisten valojen loistaessa sisällä ja ulkona.

Ruuan jälkeen menin hiljakseen kävelemään Tarvaalan suuntaan 8.3 km. Paluumatkalla tuuli välillä mukavasti vilvoitteli naamaa. Koetin olla rukouksen hengessä.

Keittelin kahvit. Sen jälkeen lähdin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. Rautasaaren Vesa johteli illan ja puhui myös - 8 henkilöä. Tällä kertaa en kuullut yhtään. Kuulo on - sen huomaa - alentunut ja nyt oli vielä sen lisäksi jostakin syystä korvat tukkeessa. Jos olisi kysytty, että mistä puhuttiin, niin en olisi pystynyt vastaamaan. Rukoukseen kuitenkin pystyin osallistumaan - koska siihen voi osallistua aivan kuurokin.

Paluumatkalla kävin kaupassa pienillä ostoksilla.

Kotona sitten söimme iltapalaa ja joimme teetä - minä kyllä ennen kokoukseen lähtöä keittämääni kahviakin.

M-L on päivän mittaan - eilenkin - kuunnellut Radio-Patmoksesta vanhojen saarnaajien saarnoja.

Minullakin oli illasta alkaen, yöllä, sekä aamulla hieman pistävä olo kurkussa. Kurlasin herättyäni sitä suolavedellä. Ei ole pahemmaksi mennyt, pikemminkin normaalimmaksi. Vesi on nenästä valunut hiukan kuitenkin. Saa nähdä mihin se tästä kääntyy.

Varmaan kiinnitit huomiota 23.12.2016. YK:n turvallisuusneuvostossa olleeseen, Israelia koskevaan äänestykseen. Turvallisuusneuvoston 15:sta jäsenvaltiosta äänesti Israelia vastaan ja yksi ei äänestänyt ollenkaan - ja se valtio oli USA, joka ei käyttänyt veto-oikeuttaan. Ja tämä tekee asian erilaiseksi kuin tähän asti. Kyseessähän oli äänestys julkilausumasta, jossa tuomittiin Israelin siirtokunnat Länsirannalla - se kohdistuu myös itä-Jerusalemiin. Siirtokuntia pidetään julkilausuman mukaan kansainvälisen lain räikeänä rikkomisena. USA:n presidentti Obama on veto-oikeuden käyttämättäjättämispäätöksen takana - virkakautensa loppuhetkillä. Seuraukset voivat olla arvaamattomat. Kuitenkin alueet, joilla siirtokunnat sijaitsevat, ovat Israelin alueita. Ja onhan kuluneen vuoden aikana tehty muitakin kummallisia päätöksiä kansainvälisesti, koskien israelia. Israel on jäämässä yhä enemmän yksin - mutta Jumala on olemassa. Olemme myös me - uskovaiset. Nähtäväksi jää, millainen rooli kaikessa on USA:n uudella presidentillä, Donald Trumpilla. Nyt hän kuitenkin on sanonut suoraan, että YK:n päätös oli väärä. Rukous on meidän tapamme ja mahdollisuutemme vaikuttaa.

"Jos joku tietäisi, että hänellä on vain kuusikymmentä minuuttia jäljellä, hän ei varmastikaan kuluttaisi niitä joutavuuksiin. Kun hiekka on valumassa loppuun, me näkisimme, mikä on todella tärkeää tuolle ihmiselle. Hän ei menisi ostamaan viimeisen muodin mukaista hattua eikä tutkisi pörssisivuja saadakseen tietää osakkeittensa arvon. Loppuun keskittyminen laittaisi koko elämän oikeaan perspektiiviin.

Joku sanoi kerran, että useimmat ihmiset elävät, aivan kuin elämä olisi pysyvä sopimus. Raamatun sanoma on, että meidän päivämme ovat "luetut", eivät loputtomat. Oikeastaan aikaa on vain tärkeille asioille. Ajattelen erityisesti Jeesuksen kristuksen seurakuntaa. Ihmiset tähdentävät usein, että elämä muodostuu tuhansista yksityiskohdista, mutta vähemmän tärkeät asiat eivät saa painaa enemmän kuin tärkeät. Seurakunnalla on yksi päämäärä, johon sen tulisi keskittyä: sota saatanaa vastaan ja taistelu sieluista.

Suurta Jeesuksessa on se, että Hän tuli silloin, kun Isä lähetti Hänet. Meissä pitäisi myös olla se hyvä piirre, että me menemme, kun Jeesus lähettää meidät. "Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät" (Joh. 20:21). Seurakunnan pitäisi jättää pois kaikki, mikä estää lähtemisen" (Reinhard Bonnke, Evankeliointi tulella käynnistää herätyksen, Uskon Sanan Kustannus Oy 1991, s. 28-19).

Siunausta!

Ps. "Sillä siitä, että minä julistan evankeliumia, ei minulla ole kerskaamista; minun täytyy se tehdä. Voi minua, ellen evankeliumia julista" (1. Kor. 9:16).

20161227

27.12.

Parkkosen Hannulle ja Kangasniemen Hannulle sydämellisiä nimipäiväonnitteluja täältä meiltäpäin!

Tänä aamuna tapahtui sellaisen "pitkään nukkumisen ilmiö.". Harmaahko sää - -2 ja risat. Ensitöikseni hain puut ja sytyttelin tulen takkaan. Aamupalaa ja kahvia. Marja-Leena on tänäänkin viihtynyt sängyn omana - eli ei ole vielä sairaus kokonaan hellittänyt. Ja nehän ovat tällaiset kuumesairaudet sellaisia, että lepo tekee hyvää. Luin hebrealaiskirjettä.

Hiihtelin 60 min pihalatua.

Juotuani hiihtelyn päälle kahvijuustokahvit, lähdin kävellen käymään kylällä apteekissa. Siellä sain kahdelle ihmiselle antaa Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosen. Toimitettuani asiani kävelin takaisin kotiin - sellainen 10 km lenkki. Vähän tuuleskeli.

Päästyäni kotiin kävin hakemassa uudet puut liiteristä ja laitoin takkaan tulen. Ihmettelin, että miksei huushollissa lämpötila nouse. Kiertelin ikkunat läpi ja huomasin, että yhdessä huoneessa oli ikkuna auki.

Lämmittelin - ja lämmittelimme - jouluruokia ja söimme.

Jouluisten valojen hämärässä oli mukava iltaa vietellä.

Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Danielkin olivat selvinneet määränpäähänsä Venäjällä. Emiliassa vähän kuumetta ja kova yskä.

Pialta tuli kuva, jossa Milena on lattialla vatsallaan ja napostelee kuusesta ottamaansa piparia. Eilen tuli kuva heiltäpäin Timon Mirolle tekemästä "lautailitukista" - onhan sillä oikeakin nimi, mutta enhän sitä minä sellaista muista. Sellainen kuitenkin, joka on masta puolisen metriä ylhäällä ja jonka päälle lautailija lautansa kanssa hyppää ja liukuu sitä pitkin. Tuli sitten videokin, jossa Miro juuri niin tekee - ja kyllä se onnistuu hyvin. Ne on eri miehiä nuo skeittaajat ja lumilautailijat.

Niinpä me huomaamme sivuuttaneemme tämän vuoden Joulun ja Tapaninpäivänkin. Eessä on vielä "uusjoulu" - niinkuin meillä päin sanottiin - eli vuodenvaihde.

"Kalan lämpötila on sama kuin veden, jossa se ui. Liian monet kristityt ovat niinkuin kala: heillä ei ole yhtään enempää hengen lämpöä kuin heitä ympäröivällä kylmällä, epäuskoisella maailmalla. Ihmiset ovat lämminverisiä olemuksia. Herra on tehnyt meidät sellaisiksi. Hän tahtoo, että me suhtaudumme myös hyvään uutiseen juuri tuolla tavalla - lämpimästi!

Herra ei lähetä meitä liikkeelle siksi, että me olemme kylmäverisiä ja arvokkaita. Hän ei myöskään valitse meitä siksi, että me olemme hillittyjä. Hän lähettää meidät liikkeelle alttarin hehkuvien kekäleiden kanssa todistamaan Hänen ylösnousemuksestaan ja siitä, että me olemme kohdanneet helluntain Jumalan. Olen kuullut saarnoja, jotka olivat kuin luentoja kuolleitten palsamoimisesta. Voiko sellainen puhe tuoda kenenkään mieleen elävää Jeesusta? Jeesus, Pietari ja Paavali eivät jättäneet kuulijoita istumaan niin kuin marmoripatsaat museossa.

Logiikka voidaan sytyttää palamaan, ja silti se on vielä logiikkaa, kuten esimerkiksi Jesajan ja Paavalin logiikka. Logiikan ei tarvitse kuulua jääkaudelle. Tuli osoittaa intoa, ei tietämättömyyttä. Opi kaikin mokomin lisää, mutta älä, jos se sammuttaa tulen. Muista, että kirkkaus on tärkeämpää kuin älykkyys. "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi." Herra tahtoo, että meillä on lämmin sydän, iloa, intoa ja rakkautta" (Reinhard Bonnke, Evankeliointi tulella käynnistää herätyksen, Uskon Sanan Kustannus Oy 1991, s. 25-26).

Siunausta!

Ps. "...ilman minua te ette voi mitään tehdä" (Joh. 15:5).

20161226

26.12.

Hyvää nimipäivää vielä tässäkin Lehtomäen Tepolle, täältä meiltä!

Saimme pitää vielä edellisenkin yön meillä Teroa, Maria, Aaroa, Eelistä ja Nooaa. Noustuani laittelin aamupalaa. Ulkona oli maisema "kuin joulukortissa" - satanut nääs lunta. Puiden oksat olivat valkoiset. Ei ollut tuullut, niin se oli pysynyt oksilla. 10 maissa alkoi tuulla ja lumet myös vähän kerrassaan putoilla pois. Marja-Leena oli vielä tänäänkin sängyn omana - mutta joitakin merkkejä taudin voittamisesta oli jo nähtävissä. Kuumeessa hän ollut tämän joulun. Luin Hebrealaiskirjettä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. 

Teron perhe kasaili tavaransa ja lähtivät puoliltapäivin ajelemaan Marin veljen perheen luo, Kymenlaaksoon - paikkakunnalle, jossa mekin olemme asuneet. Toimin siellä luterilaisen seurakunnan työntekijänä - kyseessä on Myllykoski. Siellä asuessamme perheeseemme syntyi tyttö, joka sai nimekseen Terhi-Marja, Kristiina. Siitäkin on jo aikaa. Vuodet ovat vierineet - ja Terhi-Marjastakin on tullut Jumalan nainen ja perheen äiti.

Selvittyäni pienistä askareista menin ulos tekemään lumitöitä raikkaaseen ilmaan. Hitaasti teheskelin - 1 h 20 min. - että saa olla ulkona. Siinä lumia työnnellessäni ajattelin kiitollisena kaikkien lastemme perheitä. On monenlaista aihetta kiitollisuuteen - ja ne ovat myös mukavia perheitä. Käytyäni ottamassa kupillisen - mukillisen - kahvia, menin jatkamaan ulkonaoloa - hiihtelin pihapiirilatua 60 min. Ollessani suksimassa kurvasi pihaamme kiiltävän vihreällä menopelillään Daniel - hän potkiskeli potkukelkalla meille. Niinpä olimme ulkona - tyttärenpoika potkukelkallaan kurvaillen ja vaari latuansa kiertäen. Daniel ajoi välillä lumipenkkaan ja lensi nurin - tahallaan. Kaivoi välillä lapiolla lumipenkkaan luolaa pipo lumisena.

Hiihtelyn ja ulkonaolon jälkeen tulimme sisälle ja lämmittelimme jouluisia ruokia ja söimme. Siihen jo mummikin sai itsensä tulemaan "sängynpohjalta" maistelemaan jotakin.

Lähdin Danielin kanssa kävellen heille - daniel kelkallaan. Päästyämme sinne olivat Terhi-Marja, Denis ja Emilia lähdössä tuomaan Emiliaa meille ja vanhemmat menivät sitten kauppaan. Emiliassa oli ollut vielä illalla korkea kuune, mutta tänään ei ollut ollut. Me Danielin kanssa jatkoimme sitten liikkumistamme - menimme keskustan suuntaan. Daniel potkukelkalla ja minä jalan. Kun tulimme meille, olimme olleet 60 min lenkillä. Samoihin aikoihin tulivat Terhi-Marja ja Deniskin meille.

Joimme teetä porukalla. Lyhyesti rukoilimme myös "Terhien" matkan puolesta Venäjälle.
Teen jälkeen he lähtivätkin kotiin jatkamaan matkatavaroiden pakkaamista.

Iltapalaakin tuli syödyksi ja teetäkin vielä juoduksi. Kirjaakin lueskelin. Ja sellaista.

Tänään on Tapaninpäivä, jota on vanhastaan vietetty ensimmäisen marttyyrin - veritodistajan - muistoksi. Voit lukea hänestä Apostolien teoista - väkevä mies uskossa ja Pyhän Hengen voimassa. Jeesuksen todistaja. Uskonnolliset ihmiset tappoivat hänet. Syy onkin sanottu jo edellä. Tutustu Stefanukseen Apostolien tekojen luvuissa.

"Kun kivääri ladataan valeammuksilla, pamaus ja kimmahdus ovat täsmälleen samanlaiset kuin silloin, kun käytetään oikeita ammuksia. Oikeiden ja valeammuksien käytössä on nähtävissä yksi ero, mutta se ei ole äänessä. Tyhjä ammus ei tee mitään jälkeä maalitauluun, koska se ei koskaan lennä sinne asti. Oikea kuula jättää jäljen. Me emme ole kiinnostuneet pelkästään pamauksesta ja kimmahduksesta, innostuksesta ja vaikuttavista gospel-esityksistä, vaikka ne vetäisivät satoja tuhansia katselijoita. Me tahdomme nähdä, että jokin, mikä elää, osuu maalitaulun keskelle. Väkijoukot saattavat tulla, mutta meidän täytyy ampua Pyhän Hengen tulivoimaa täydeltä laidalta nähdäksemme tuloksia. Me tahdomme nähdä, että kansanjoukot uudestisyntyvät, elämät muuttuvat perinpohjin, kirkot täyttyvät, helvetti ryöstetään ja taivas kansoitetaan. Halleluja!

Jumala ei lähetä tultaan vain siksi, että me saisimme nauttia muutamasta tunnekokemuksesta. Ylistys Jumalalle, että Jumalan tulella on myös tuollainen ihana sivuvaikutus. Pyhän Hengen voima tekee kokouksista eläviä. Mutta pelkkä onnellinen kättentaputus ei tyydytä Jumalan päämääriä. Pyhä Henki toimii iankaikkisten päämäärien saavuttamiseksi" (Reinhard Bonnke, Evankeliointi tulella käynnistää herätyksen, Uskon Sanan Kustannus Oy 1991, s. 19-20).

Siunausta!

Ps. "Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten..." (Ef. 2:10).


20161225

25.12.

Jeesuksen syntymäpäivän muistojuhla - Joulupäivä, joka sattuikin sunnuntaille. Nousin ja menin hiihtelemään pihalatua 60 min. +1-2. Marja-Leena kuumeessa sängyssä tämänkin päivän. Tultuani hiihtämästä laittelin aamupalaa ja keittelin kahvia. Meitä oli aamupalalla Tero, mari, Milka, Aaro ja minä - toiset kun jäivät illalla yöksi Terhi-Marjalle ja Denikselle. 

11:ksi ajelimme em. porukalla helluntairukoushuoneelle helluntaiseurakunnan ja Vapaaseurakunnan yhteiseen joulukirkkoon - joka oli oikealta nimeltään jouluhartaus, tai jotakin sinnepäin, muistelen. Niko Ilola johti. Jarmo Ruutinen saarnasi. Yhteislauluja lauloimme. Taisi olla sellainen tunnin - ellei hiukan alle - tilaisuus.

Palattuamme kotiin, alkoi Milka laittaa karjalanpaistia paistumaan - mummi kun siellä sängynpohjalla - ja muutenkin ruokia valmistelemaan. 

Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Danielkin tulivat meille, samoin heillä yötä olleet Miro, Eelis ja Nooa. Emiliassakin oli vielä kuumetta ja kurkku oli "käreänä".

Menimme 8.3 km lenkille Teron, Marin, Deniksen ja Aaron kanssa, Tarvaalan suuntaan - minä "kävelynomaiselle". Menopuolikkaan menin n. 7.14 min/km, paluupuolikkaan n. 6.50 min/km.

Lenkin jälkeen laitoin saunan lämmite. Kiukaan kuumennuttua kävimme Teron, deniksen ja Aaron kanssa saunassa.

Kohtapa saunan jälkeen - 16 maissa - kutsui ruokapöytä. Terhi-Marjakin taisi lopulta olla laittohommissa mukana. Hyvä oli jouluateria. Kiitos kaikille siitä! Erityisesti tietenkin Jumalalle, että on ruokaa, jota saa syödä. Timokin saapui niin, että pääsi sopivasti kanssamme ruokapöytään - tuli hakemaan Milkaa ja Miroa kotiin. Milena ja Pia olivat kotona - kun kuitenkin oli Milenassa tänäänkin kuumetta, vaikka illalla olikin niin reippaalla päällä.

Jonkin ajan kuluttua kävimme kahvipöydän antimien kimppuun.

Pian kahvin jälkeen lähtivät Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel kotiin.

Ennen Timon, Milkan ja Miron lähtöä rukoilimme yhdessä.

Luin Hebrealaiskirjettä - luin myös yhtä kirjaa.

Tero, Mari, Aaro, Eelis ja Nooa ovat meillä yötä.

M-L:n joulu on mennyt sängyssä kuumeessa.

"Mikä on sinun hengellisen lämpömittarisi lukema? Näyttääkö se edes mitään? Kylmääkö sinua? Onko seurakunnassasi kylmiä alttareita, palvontaa ilman lämpöä ja oppeja, jotka kuumenevat vain kitkasta?

On olemassa teologioita ja opetusta, jotka ovat yhtä tulenarkoja kuin lyijy. On olemassa uskonnollisia kirjoja, jotka tuottavat lämpöä vain, jos ne heitetään kokkotuleen. Tuollaisilla uskoa jäähdyttävillä seikoilla ei ole mitään tekemistä helluntain Kristuksen kanssa. Mihin tahansa Hän koskee, se syttyy palamaan. Jeesus sulattaa jään. Joidenkin seurakuntien yritykset nostattaa hieman innostusta ovat hengellisesti, kuin kahta tikkua hangattaisiin toisiaan vasten" (Reinhard Bonnke, Evankeliointi tulella käynnistää hengellisen herätyksen, s. 17, Uskon Sanan Kustannus Oy 1991).

Siunausta!

Ps. "Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen" (1. Piet. 1:8, 9).

24.12.

Se on sitten nyt - jouluaatto on käsillä. Nousimme vasta himpun ennen 10 siihen. Sateli lunta - paikat, joista lumi oli "kulunut" pois, olivat nyt valkoisia. Lumi tuli kuivana. Ensi töikseni kävin tuikkaamassa tulen takapihan pressusaunan kiukaaseen. Marja-Leenassa oli kuumetta - eilen illalla jo yskitti ja alkoi kääntyä olo siihen suuntaan. Hän nousi ylös ja kävi laittamassa joulupuuron alulle, mutta pötki sitten sänkyyn peiton alle. Mari jatkoi puuro- ym. hommia.

Ennätin hiihdelläkin ennen joulupuuronsyöntiä pihalatuani ja lisäillä puita kiukaan alle.

Pianpa sitten pistelimme suihimme hyvää riisipuuroa - joka oli keitetty Timon eilen tuomaan oikeaan lehmänmaitoon, joka oli haettu suoraan tilalta. Kinkkukin "korkattiin" - ja se oli hyvämakuinen. Kahviakaan ei unohdettu. Meitä oli jouluaaton puurolla Tero, Mari, Aaro, Eelis, Nooa ja minä - sekä Daniel, joka söi myös puuroa. Kotonaan oli Daniel jo syönyt puuroa ja saanut mantelin heidän puurostaan. Käveli sitten meille ja söi joulupuuroa - ja kuinka ollakaan hänelle tuli manteli meidänkin puurosta. Tero perheineen tuli meille jo eilen illalla yöksi. M-L ei jaksanut "puuroilla"

Jatkoin tuon perinteellisen joulupuuron syönnin jälkeen hiihtelyä pihaladulla ja välillä puiden laittamista kiukaan alle. Sää muuttui kosteammaksi ja leudommaksi. Lumisadekin loppui. Ehdin hiihdellä n. 2 tuntia.

14:ksi oli sovittu, että pressusauna on kylpykunnossa. Timo, Pia, Milka, Miro, Milena ja helmi-koira tulivat siihen mennessä. Tero, mari ja Aaro kävivät juoksulenkillä. Heittelin häkälöylyt ja vedimme timon kanssa pressun kehikon päälle. Vastat olivat olleet jo kuumassa vedessä. Sitten vain joulusaunaan Teron ja Timon kanssa. Vastoista tuli hyvää tuoksua saunaan kun niitä vähän haudottiin kiukaan päällä. kerran kävimme vilvuuttelemassa lumessa talon seinustan penkillä ja otimme löylyä uudestaan. 

Denis kävi hakemassa meiltä tuoleja lisää heille - heille kun kerääntyy väkeä jouluaattoa viettämään. Vei myös mukanaan M-L:n tekemiä jouluruokia - mitä olivat T-M:n kanssa sopineet, että hän tekee.

Deniksellä ja Terhi-Marjalla oli sauna lämmite myös 15:ksi. Siellä kävivät saunassa Deniksen lisäksi Haapalan Tero, Mari ja vielä Terokin uudestaan. Menimme "Terheille" meiltäkin kaikki - paitsi M-L, joka jäi kotiin peiton alle kuumeessa. Lahjat vein myös sinne kuusen alle - jonne jo oli toisilta kertynyt paketteja.

Milenallekin nousi nopeasti aika korkea kuume. Emiliallakin oli kuumetta - jo eilisestä asti. Rukoilimmekin heidän puolestaan. Ainakin Milenan olotila muuttui lyhyessä ajassa ja tyttö muuttui "kuin silmissä". Ajattelisi maallikko, että mikä muu voisi saada niin nopean muutoksen aikaan kuin Jumala. Uskon, että Emiliakin on huomenna terve.

16 aikaan aloimme syödä hyvää jouluateriaa - meitä oli 19 henkeä, 20 olisi ollut jos mummi-M-L:kin olisi ollut paikalla. Ruoka oli hyvää ja monenlaista. Terhi-Marjahan se oli päälaittaja ja kaikki muut perhekunnat olivat tuoneet jotakin. Jälkiruokiakaan ei ollut unohdettu.
Toivotan Hyvää Joulua jokaiselle tämän blogin lukijalle ja heidän läheisilleen! Herra siunatkoon joulunaikanne! 

Aterian jälkeen kokoonnuimme olohuoneeseen kaikki. Terhi-Marja luki jouluevankeliumin. Johdin sen jälkeen meidät yhteiseen rukoukseen.

Emilia ja Daniel jakelivat lahjoja kuusen alta. Mukavahan se okli seurata innostuneita ilmeitä ja paperien ratinaa lahjojen jaon aikana. Ja saivathan niitä lahjoja mummi ja vaarikin. Kiitos kaikille antajille! Sittenhän se olikin lahjoihin tutustumista.

Jonkin ajan kuluttua olikin vuorossa kahvitarjoilu - ja oli myös juustotarjotin monenlaisine juustoineen ja suolakekseineen. 

Lopultahan sitä sitten piti lähteä kotiin. Ensin lähtivät Haapalan Anneli ja Tero kahden pienen lapsensa kanssa. Sitten Pia, Timo ja Milena. Lopulta minäkin. Sitten myös Mari, Tero, Milka ja Aaro, jotka tulivat meille yöksi. Terhi-Marjalle ja Denikselle jäivät Miro, Eelis ja Nooa yöksi.

Palattuani kotiin laitoin takkaan tulen. Sää lämpimän puolella 1 asteen. Tähtiäkin näkyi.

Sellaisen tyylinen jouluaatto mallia 2016. Jumala tietää millainen 2017 - halu olisi olla silloin Lapissa, jossain selkosella autiotuvassa. Ei siksi, että tällainen jouluaatto olisi tylsää, vaan ihan siksi, että siitä on haaveillut ja puhunut jo pitkään.

" "Sisäisen pakon" siunaus

Koskaan ei tule olemaan parempaa aikaa kuunnella Jumalaa kuin nyt. Runoilija Ralph Emerson kirjoitti: "Et voi koskaan toteuttaa kutsumustasi liian aikaisin, sillä et voi koskaan tietää, kuinka aikaisin on liian myöhäistä."

Kun Jumala puhuu meille, silloin kiireellisyyden tunne, se jokin "sisäinen pakko", on Jumalasta lähtöisin. Se saattelee meidät siunattuihin elämänkokemuksiin, tekoihin, jotka siunaavat myös toisia ja välittävät lisäarvoa toisten elämään.

Mestarimme on loistava esimerkki.

Hyväksytystä matkasuunnitelmasta poiketen "sisäisen pakon" tunne vei Jeesuksen Samariaan Jaakobin kaivolle. Johannes kertoo: "Mutta hänen oli kuljettava Samarian kautta." (Joh. 4:4)

Tapaaminen samarialaisen naisen kanssa toi naisen elämään mittaamattoman "lisäarvon". Yksi muuttunut elämä sai aikaan kokonaisen kansainvaelluksen Jeesuksen tykö. Koko kaupunki riensi kuuntelemaan Jeesusta. Kuuliaisuus saattelee meidätkin siunattuihin Jumalan tekoihin.

Ensimmäisenä jouluna tietäjät tottelivat sisäistä pakkoa, kiireellisyyden tunnetta, ja seurasivat tähteä kaukaiseen maahan. He saivat nähdä, kumartaa ja palvoa kuningasta ja herrain Herraa, joulumme todellista verratonta juhlanaihetta.

Olkoon joulusi runsaasti siunattua ja kyllästetty iloisilla hetkillä muistellessasi Jeesuksen syntymäyön ihmettä. Hän on suova meille yhdessä tilaisuuksia kertoa Hänestä Joulun Herrana omalle kansallemme, naapureille ja työtovereille" (Hannu Haukka, Pääkirjoitus: Jumalan antamia tilaisuuksia, Itäportti, Joulu 2016, nro 5, s. 3, IRR-TV).

Siunausta! 
  
Ps. "..., niin katso, hänelle ilmestyi unessa enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä" (Matt. 1:20-21).

20161223

23.12.

Yli +2 noustessamme aatonaattoon - joka oli perjantai. Tänä aamuna sai sytyttää joulukuusenkin kynttilät loistelemaan muiden jouluisten valojen kanssa, sillä kuusi oli koristeltu eilen illalla seisomaan olohuoneen permannolle. Kyllähän ne hopeanauhat kimaltelivat. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Hebrealaiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

M-L meni kylälle kauppa-asioille. Minä hiihtelin 60 min. pihaladulla. Lumet vähentyneet leutojen päivien vuoksi.

Söimme.

Kävin 8.3 km rauhallisella "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Aika liukasta - ei oikein rennosti uskaltanut mennäkään. Kunhan että liikkeellä - ja saahan sitä suhteellisen raikasta ilmaa hengitellä, kun ei istuskele sisällä silloin kun ei ole pakko.

M-L laitteli ruokia jouluksi. Flunssainen olo hänellä - ettei vaan tule jouluksi kipeäksi.

Jossain vaiheessa hain puita valmiiksi takkaa varten. Sytyttelin ulkolyhtyihin tulia - sekä lopulta takkaankin. Keli muuttunut rapsakammaksi.

Timo kävi ohimennessään tuomassa aitoa lehmänmaitoa, jota oli jostakin hakeneet - siitähän se tulee hyvä joulupuuro.

Laittelin s-postilla ja puhelimella joulutervehdyksiä.

M-L teki pizzoja.

Tero, Mari, Aaro, Eelis ja Nooa tulivat - taisi olla 19 maissa - joulunviettoon.  Pianpa sitten söimmekin pizzaa ja joimme kahvia/teetä/mehua - kuka mitäkin.

Siinäpä sitten aatonaaton iltaa vieteltiin - ja huomenna on sitten se jouluaatto, josta onkin tullut se varsinainen joulunvieton keskus. Eikös se niin ole?

"Nyt on otollinen hetki

Matkamme merkitykselliseen elämään ja elämän tapahtumiin on progressiivinen, etenevä, kasvava. Sen perustana on asenne ja usko, että "nyt on otollinen hetki". Ei odoteta huomista päivää, ensi viikkoa, seuraavaa vuotta tai sitä "joskus kun ehdin".

Asioiden tärkeyden taju, sisäisen pakon tunne kypsyy meissä kun vanhenemme. Matka merkitykselliseen elämään alkaa pienestä ja kehittyy sitä mukaa kun meissä kehittyy kyky nähdä suurempia asioita.

Kun Jumala armossaan on antanut kokea voittoja, menestystä antamissaan tehtävissä, usko on vahvistunut ja näköalat ovat laajentuneet.

Kaksikymppisenä en olisi voinut kuvitella olevani mukana Jumalan teoissa, joissa olen saanut olla kuusikymppisenä. Joosua Nuunin poika oli kasvanut vuosikymmenien ajan Mooseksen palveluksessa kunnes eräänä päivänä hän itse johti luvatun maan valloitusretkiä.

Kasvun kehitys riippuu siitä, toimimmeko kun Jumala asettaa eteemme tehtäviä. Tartummeko asioihin sen mukaan kun niitä meille suodaan.

Mitä useammin me tartumme kiinni Jumalan antamiin tehtäviin, sitä enemmän eteemme avautuu tilaisuuksia ja mahdollisuuksia. Siksi on astuttava esille sopivalla ja sopimattomalla ajalla.

Myös hengellinen herätys kotoisessa Suomen maassa on kiinni tästä totuudesta.

Jumala on ohjelmoinut uskonelämän niin, että tämä kehitys jatkuu halki koko elämän" (Hannu Haukka, Pääkirjoitus: Jumalan antamia tilaisuuksia, Itäportti, Joulu 2016, nro 5, s. 3, IRR-TV)

Siunausta!

Ps. "Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot" (Sak, 4:6).


20161222

22.12.

"Kolme yötä Jouluun on...", lauletaan. Nyt se on lähellä. Se hetki, jolloin "sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen." Vaikka jotenkin ymmärrän ajatuksen, jota tuossa takaa ajetaan, niin sillähän ei kuitenkaan ole suurtakaan merkitystä vaikka Jeesus-lapsi joka Joulu elämämme aikana sinne mieleen syntyisikin. Se on sellaista uskontoon liittyvää juttua. Ettet ymmärrä minua väärin, niin selvennykseksi sanon, että uskonto ja se mitä Raamattu opettaa eivät ole sama asia. On paljon uskontoa ja uskontoja - ja uskonnollisuutta - joilla ei ole mitään tekemistä Jumalan Sanan kanssa. Ja sitä sellaista löytyy ihan riittävästi myös ns. kristinuskosta. Viittaan vielä siihenkin, että kristitty - Raamatun mukaan - on ihminen, joka on Jeesuksen opetuslapsi. Hän on sellainen ihminen, joka uskoo Jeesukseen ja seuraa Häntä. Apostolien teot - Raamatussa - kertoo, että opetuslapsia alettiin ensin Antiokiassa nimittämään kristityiksi. Älä säikähdä, en ole Jehovan todistajien Vartiotorni-opin kannattaja - olen kristitty ja vietän Joulua. Vietän Joulua Jeesuksen maailmaan ihmiseksi syntymisen muistojuhlana - Jumala tuli ihmiseksi. Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt-Mariasta. Näin siksi, että ihminen oli langennut syntiin ja synti oli erottanut ihmisen Jumalasta. Jumala lähetti Poikansa maailmaan sovittamaan meidän syntimme, ettei yksikään hukkuisi kadotukseen, vaan meillä olisi iankaikkinen elämä Jumalan taivaassa. Jeesus syntyi siksi Beetlehemin seimeen - siihen paikkaan jonka profeetta oli ennustanut jo paljon ennen Hänen syntymäänsä - että Hän maanpäällisen elämänsä lopulla kuolisi meidän syntiemme tähden ja valmistaisi meille tuon kalliin ja suuren pelastuksen. Jeesus vuodatti verensä sinun ja minun tähteni. Hänet haudattiin. Kolmantena päivänä Jumala herätti Hänet kuolleista. Raamattu kertoo, että Hän näyttäytyi ja ilmestyi sadoille ihmisille ylösnousemisensa jälkeen. Jeesus elää! Raamattu kertoo, että Hän nousi ylös taivaaseen - ja että ne jotka uskovat Häneen elämänsä aikana, saavat nähdä Hänet ja elää hänen kanssaan iankaikkisesti taivaassa. Tätä Raamattu nimittää pelastukseksi. Pelastus otetaan vastaan uskomalla henkilökohtaisesti Jeesukseen. Siitä hetkestä alkaen ihminen on pelastuksessa sisällä ja kulkee kohti lopullista pelastusta - taivaassa. Ketään ei pelasta se, että tekee sydämeensä joulun ja että Jeesus-lapsi syntyy uudelleen ja uudelleen mieleen hiljaiseen - mieleen, joka on herkistynyt kun "kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään." Onhan siihen lauluun tehnyt Vexi Salmi - mm. Irwinin laulujen sananikkari - tunteikkaat sanat. Ja sävel - olikohan Kassu Halosen käsialaa - tukee hyvin sydämeen käyvästi tekstiä. Ja kun vielä Loirin Vesku sen itkuisella äänellä laulaa, niin kyllähän se jubileeraa. Pianhan se tuli kirkkokuorojen laulettavaksi - sen hyvin ymmärrän - ja kauneimpiin joululauluihin. Mutta, ei aikaakaan kun se tuli helluntaikuorojenkin ohjelmistoon.
No, mutta niinhän net tuppailevat menemään puurot ja vellit sekaisin.

Älä kuitenkaan nyt vedä noista edellä olevista ajatuksista sellaista johtopäätöstä, että on varmaan aika ykstotinen kaveri, joka tuollaisia viitsii kirjoitella. Itse pidän itseäni - ainakin jonkinverran - päinvastaisena; näen ja hahmotan jopa kaikenlaisia värejä, en vain mustavalkoista.

Mutta kuitenkin - Joulu on kohta. On se vain semmoinen juhla, että teetättää paljon työtä ja aiheuttaa stressiä monille. Rahaakin menee kovasti - jonnekin. Luin, että mummotkin ostavat lahjoja velaksi ja joutuvat sitten vaikeuksiin. No, kun sitä haluaa antaa. Hyvähän siinä on ajatus. Sekin on sanottava, että ns. itselle elämistähän se meillä uskovillakin on suureksi osaksi tämä Joulu. Enemmän itselle kuin Herralle, joka kerran syntyi pieneksi vauvaksi maailmaan, että antaisi itsensä kokonaan puolestamme. Kuinka paljon ja mistä Hän luopuikaan? Kuinka me saisimme kohdallamme "kelkan kääntymään?" Annamme kyllä lahjoja Jouluna - annammeko lahjoja siihen, mikä olisi tärkeää Herralle Jeesukselle? Haluamme tehdä lahjoillamme ihmisiä - lapsia ja aikuisia - iloisiksi. Ja kuitenkin voi olla kysymys vain siitä, että tuhlaamme turhaan? Olemme joutuneet turhuuden markkinoille ja materialismin pauloihin. Ummistamme silmämme ja korvamme kutsuilta antaa lahjamme työhön, johon Jeesus meidät kutsui ja lähetti - esim. tällaisille lähetysjärjestön kutsuille: "Lahjoista parhain, evankeliumi Jeesuksesta." "Lahjavinkkinä lahjoista parhain: tue missioita joululahjalla." Voi minua! Voi meitä!

Marja-Leena kävi viemässä tänä aamuna Emilian ja Danielin koululle. Heillä oli todistusten jako tänään ja koulun lähellä olevalla laavulla ainakin kauloivat joululauluja. M-L:kin oli siellä mukana ja ottipa jonkin kuvankin. Danielkin oli siellä, vaikka oli vielä kipeä. Tulivat sieltä kolmisin meille.

Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/kuka mitäkin. Luin Hebrealaiskirjettä. 

Hiihtelin pihaladullani 60 min. - +2-3. M-L kävi kylällä kauppa-asioilla. 

Söimme neljisin.

M-L leipoi ja valmisteli tarjottavaa jouluksi. Kävin viemässä joitakin joulutervehdyksiä.

Tultuani kylältä otin sahan ja kävin ottamassa kuusen tästä meidän tontin laitamilta. Laitoin sen samantien jalkaan ja toin sisälle - eli meillä nyt sitten "kuuuusiii seisooo permannollaaaa, kaikkien on hauska ollaaa..."

Vielä piti kääppäistä kylällä kaapassa M-L:n assialla.

Kävimpä rauhallisella "kävelynomaisella" 8.3 km lenkilläkin Tarvaalan suunnassa. Aika oli liukasta.

Sytyttelin takkaan tulen

Minulle lankesi kuusen koristeleminen - niinpä se tehin. M-L:lla oli muita hommia.

Kinkunkin työnsi M-L uuniin myöhemmin illalla - sielläpä possun potka kypsyy suihin pisteltäväksi. Ulkona yli +3. 

Huomenna sitten - jHs - tulee Tero perreineen meille. Katellaan!

"...Usko johtaa tekoihin

On kahdenlaisia ihmisiä. On niitä, jotka katselevat ja kyselevät "miksi näin?" Sitten on niitä, jotka kuvittelevat asioita, joita ei ole ollut koskaan, ja kysyvät "miksei voisi olla?"

Hepreakaiskirjeen 11. luvussa kirjeen kirjoittaja luettelee miehiä ja naisia, jotka eivät jääneet miettimään, miksi asiat ovat niin tai näin, vaan heidän sisäisten silmiensä eteen piirtyi näkymiä, Jumalan antamia näkyjä, päämääriä, mahdollisuuksia, joita ei ollut koskaan ollut. Mutta he uskoivat, että "näky", usko voi muuttua näkemiseksi!

He lähtivät liikkeelle ja ryhtyivät tekoihin. Raamattu antaa heistä todistuksen: "Uskon kautta he kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot."

Aabraham lähti liikkeelle Kaldean Uurista kyselemättä "miksi". Hän uskoi, että se, mitä ei ole koskaan ennen ollut, voi tapahtua. Samoin Daavid, kuullessaan Goljatin uhkailut, uskoi mahdolliseksi sen, mitä muut eivät voineet kuvitella. Samoin Joosua, katsellessaan Jerikon muureja, uskoi, että ne tulevat kaatumaan. Samoin Mooses ryhtyi toimimaan sen jälkeen kun oli ollut intiimipuhuttelussa Jumalan kanssa..." (Hannu Haukka, Pääkirjoitus:Jumalan antamia tilaisuuksia..., Itäportti, Joulu 2016, nro 5, s. 3., IRR-TV).

Siunausta!

Ps. "Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti" (1. Kor. 2:14). 


20161221

21.12.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut Bågmanin Tuomolle vielä täskii!

Nousimme hyvissäajoin. Marja-Leena kävi viemässä Emilian kouluun ja toi Danielin meille - hän on kuumeessa. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä jouluisten valojen toisteessa. Luin Hebrealaiskirjettä.

Lähdin ja ajelin Kangasniemelle -+1. Ensin kävin siellä Synsiöllä, siskollani Pirjolla. Kari, hänen miehensä oli kotona. Pirjo kirkolla asioilla. Vein pienen joulutervehdyksen - sekä Terhi-Marjan perheen joulutervehdyksen.

Jatkoin matkaa kirkolle, jossa menin ensiksi setäni leskelle, Aunelle, viemään joulutervehdyksen. Juttelimme ja lopuksi rukoilimme. Ikääntynyt ihminen on jo Aunekin.

Seuraavaksi menin tädilleni, Annille - äitini siskolle - viemään myös joulutervehdyksen. Juttelimme, joimme kahvia - sitä tuota viimeistä kun ei mitenkään voi estää hänelle kun menee. Johdin lyhyeen rukoukseen myös. 90 v täyttää tätini keväällä - jHs.

Sittenhän se olikin vuorossa vakiopaikka, missä kangasaniemellä käydessä yleensä tulee piipahdettua - Teboilin seisova pöytä. Hyvä ruoka oli nytkin - tosin täytyy sanoa, että minun mielestäni ruoka on aina hyvää. Parempi olla kiitollinen ja nirsoilematta, koska on niin paljon ihmisiä, jotka eivät saa ollenkaan ruokaa, tai saavat liian vähän.

Teboililta hurautin Haarajoelle - kotikylälle - Heimolle ja Arjalle. Veljelleni. Minulla oli sukset mukanani. Niinpä ensimmäiseksi menin katsastamaan heidän hiihtolatunsa, joka kulki peltojen reunuksilla. Mukava lenkki. Hiihtelin sitä 60 min. Joen varressa - Haarajoen - on majavillä pesä. Siinä oli oikein iljanteelle mennyt majavien polku joesta mutahautaan. Hiihtelyn lomassa sain jutustella yhden miehen kanssa myös uskonasioista vanhan riihen takana, vanhalla maantiellä - eli ei siellä määrätynlaisen maineen saaneen saunan tajkana. Hiihtelyn jälkeen joimme kahvia. Rukoilimme lyhyesti.

Heimolta ja Arjalta huristelin kotiin Saarijärvelle, jossa oli liki 19 aikaan. M-L oli valmistelemassa jouluksi ruokia.

Lähdin heti kotiin tultuani 8.3 km "kävelynomaiselle" lenkille Tarvaalan suuntaan. Tuuleskeli. +2.7. Aika liukasta. Vaikka oli nastalenkkarit sai varoa. Mukava sää olla lenkillä.

Tultuani lenkiltä laitoin tulen takkaan.

Iltapalaa ja teetä.

"Ennen joulua satuin lukemaan John Maxwellin kirjaa Määrätietoinen elämä.

Hän luettelee elämästään hetkiä, jolloin hänellä olisi ollut aikaa ja mahdollisuus tehdä jotain merkittävää toisten hyväksi. Mutta otollinen hetki, tilaisuus lipsahti käsistä vain siitä syystä, ettei asiaan tartuttu heti. Puuttui tuntuma asian kiireellisyyteen.

Maxwell kysyy: "Onko elämän kiireiden keskellä sopiva aika tehdä sitä mikä voisi vaikuttaa toisen ihmisen elämään merkittävästi?

Luultavasti ei.

Onko sitten olemassa oikea aika? Vastaus kuuluu "kyllä"!

Oikea aika on tässä ja nyt. Silloin kun eteemme ilmestyy tilaisuus. Tästä puhuu myös apostoli Paavali.

Timoteusta Paavali kehottaa astumaan esille sopivalla ja sopimattomalla ajalla:
"Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella." (2. Tim. 4:2)

Elämän suurimpiin vihollisiin kuuluu päättämättömyys ja toimettomuus kun teoille olisi tilaus.

Tosiasia on se, ettei elämä eikä aika pysähdy kenenkään kohdalle odottelemaan ratkaisuja ja hyviä aikeita" (Hannu Haukka, Pääkirjoitus: Jumalan antamia tilaisuuksia, Itäportti, Joulu 2016, nro 5, s. 3. IRR-TV ry,).

Siunausta!

Ps. "Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön; te palvelette Herraa kristusta" (Kol. 3:23-24). 

20161220

20.12.

Nousimme hyvissä ajoin. Marja-Leena kävi viemässä Emilian kouluun ja toi Danielin meille - hänessä oli kuumetta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Hebrealaiskirjettä. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Danielkin siinä mukana. 

Hiihtelin 60 min. pihalatua pitkin. Erinomainen luisto - +2.7.

11:ksi menin helluntairukoushuoneen alakertaan Päivärukoushetkeen - 2 rukoilijaa.

Paluumatkalla rukoushetkestä kävin kaupassa - ostin mm. linnuille kauranjyviä, sekä jäiselle ja liukkaalle pihalle "soraa" Hain Emilian samalla reissulla koulusta meille.

Sytyttelin tulen takkaan.

Söimme.

Terhi-Marja haki lapsensa töistä tulomatkallaan.

M-L valmisteli ruokia jouluksi.

Tulostelin joululehtikirjekuoriin liimattavia joulu ja uudenvuoden toivotuksia. Naapurit saivat Kultalyhde -joululehden - olihan niitä toistakymmentä - paitsi ne, jotka ovat uskovia. He saivat kortin. Joulu on hyvä aika muistaa naapurustoaan evankeliumilla - esim joululehden muodossa. Kannattaa nähdä vaivaa ja panostaa asiaan. Suosittelen! Evankeiumin vieminen ihmisilleon annettu tehtäväksi meille uskoville - muut eivät sitä tee. Halusimme antaa Kultalyhteen myös entiselle-, sekä nykyiselle vuokranantajallemme.

Kävin vielä kylällä - postissa, sekä viemässä Kultalyhteen yhteen paikkaan ja ostamassa pari joululahjaa.

Ennen 19 menin 8.3 km "kävelynomaiselle" lenkille Tarvaalan suuntaan. Oli aika liukasta - mutta oli kuitenkin nastalenkkarit. Kosteahko sää - alle +2. Kävin paluumatkalla "Terheillä". Denis ja Daniel olivat kotosalla. Terhi-Marja ja Emilia käymässä meillä.

Iltapalaa ja teetä. Lenkille lähtiessäkin söin hiukan - verensokeri oli lenkin jälkeen 4.5. Ei ole tainnut olla minulla niin alhaalla kertaakaan sen jälkeen kun sokeritauti viime vuoden lopulla todettiin.

Huomenna - jHs - olisi tarkoitus käydä kotipalkisilla, Kangasniemellä. Minä yksin.

"Kathryn Kuhlmanin usko oli pienen, luottavaisen lapsen uskoa. "Rakas Jumala! Anna meille sitä yksinkertaista uskoa (jota lapsella on). Anna meille uskoa Jeesuksen voimaan. Anna uskoa ihmeisiin jo täällä maan päällä. Jos me pukeudumme tähän uskoon niin kuin vaatteeseen, jolla itsemme verhoamme, me tulemme siunatuiksi kuin lapset, ja silloin emme ainoastaan tiedä elämästä, vaan tiedämme myös kuinka tulee elää elämässä" (Helen Kooiman Hosier, Kathryn Kuhlman, Ristin Voitto 1977, s. 153-154).

Ps. "Sillä kaikki, joita Jumalan henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia" (Room. 8:14).

20161219

19.12.

Noustessamme maanantaihin oli sää lämpimän puolella - +1.2. Marja-leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Mukavat ovat nuo jouluiset valot - vaikka sähköisiä ovatkin. Kynttilätkin kyllä paloivat. Luin Hebrealaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin kylällä asioilla. Ensin vakuutusyhtiöstä hakemassa todistuksen matkavakuutuksesta viisumia varten. Jatkoksi passikuvassa - sekun pitää olla 6 kk nuorempi kuva viisumihakemukseen.

Palattuani kotiin täyttelin viisumianomuksen - Venäjälle.

Hiihtelin 60 min. hissukseen kotiladullani. Oikein oli mukava sää olla suksilla - plussalla kun oltiin. Sellaista pientä sumupisarointia oli ilmassa - silmälasien linsseistä sen huomasi.

13 maissa käväisin hakemassa Daniel-pojan koulusta meille. Emilia meni kaverilleen.

Söimme ja joimme kahvia.

Pianhan sieltä äitikin tuli töistä palatessaan hakemaan poikansa meiltä kotiin.

M-L kävi kylällä kauppa-asioilla. Leivoskeli ja touhusi keittiössä myöhemmin.

Kirjoittelin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamapostin nro 6. Tulostelin siitä paperiversioita postitettavaksi niille, joilla ei ole s-postia. Lähettelin s-postilla niille, jotka voivat saada sen s-postina.

Kirjoittelin myös Saarijärven kylien kutsu -ingon nro 17. Tulostelin sitäkin jonkun kappaleen niitä varten, joille se menee paperiversiona. Lähettelin s-postina niille, joilla se on.

Kävin illalla viemässä em. jutut postiin, sekä viisumianomuksen. Vein muutamiin postilaatikoihin suoraan em. infoja. Palatessani kävin ostamassa meille joulukinkun - alkaahan se olla jo aikakin. No, se ei ollut jäinen.

M-L näytti älykkäästä puhelimestaan perhekuntamme perheiden jouluisia leipomiskuvia - mm. piparien leipomisista. Milenakin oli muotin kanssa painamassa piparia pöydän ääressä - näytti koko perhe olleen sellaisissa hommissa. Teron porukoissa samaten - Nooakin tehnyt erilaisia pipareita. Pojat tehneet hienonnäköisiä. Terhi-Marjan porukassa taidetaan tehdä piparkakkutalokin. 

Lähdin hiukan ennen 19 8.3 km rauhalliselle "kävelynomaiselle" lenkille Tarvaalan suuntaan. Mukavan sumuinen sää. Hieno lenkkisää.

Palatessani lenkiltä tuoksuivat meilläkin piparintuoksut - pellillä niitä oli.

Iltapalaa ja teetä.

" Keskustelimme Herran antamasta varoituksesta psalmissa 105:15: "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni." 
Dave (David Wilkerson, Kiehisen vuolijan huomautus) kommentoi: "Ne, jotka koskivat häneen (Kathryn Kuhlmaniin, Kiehisen vuolijan huomautus) haavoittaakseen häntä ja halventaakseen hänen työtään, liikkuivat erittäin vaarallisella maaperällä. En ole koskaan havainnut, että Jumalan voideltuun koskenut olisi selviytynyt rankaisematta."
Kathryn sanoi meille itsestään: "Ihmiset voivat hyökätä minua vastaan henkilökohtaisesti, jos haluavat. En välitä siitä, miksi minua nimitellään, mutta älkööt hyökätkö Jumalan voimaa vastaan. Ollaan vaarallisella maaperällä, kun hyökätään Jumalaa, Jeesusta kristusta ja Pyhää henkeä vastaan. Muistakaa, ettei Raamattu tarvitse puolustelijoita. Jumala ei tarvitse puolustelijoita. Ruumiin jumalallinen parantuminen ei tarvitse puolustusta. Jumalallinen parantuminen on yhtä vanha kuin Jumala" (Helen Kooiman, Kathryn Kuhlman, Ristin Voitti 1977, s. 135-136).

Siunausta!

Ps. "Varjele minua niinkuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan" (Ps. 17:8).