20250104

4.1.2025.

Seuraavassa puhetta mieheltä, joka antoi kaikkensa Herran työhön. Siltä pohjalta sanat eivät ole vain sanahelinää. Kunnioitan häntä. Soisin olevani samanlainen:

"...On musertavaa ajatella elopellon laajuutta verrattuna useimpien niin kutsuttujen kristittyjen velttouteen, välinpitämättömyyteen ja haluttomuuteen edes jossain määrin työskennellä tällä saralla. Tämä moite koskee myös minua... Jos nautimme siitä siunauksesta ja onnesta, jota Jumala meille antaa, emmekä milloinkaan ojenna auttavaa kättä köyhille ja pahoille, teemme mitä hirvittävimmän vääryyden. On kauhistuttavaa meille, jos kuollessamme joudumme katsomaan elämää, joka elettiin täysin itsekkäästi. Mutta voit olla varma, että mikäli aiomme käyttää elämäämme toisin, meidän on varauduttava siihen, että meitä pidetään "kummallisina", tasapainottomina" ja seuraamme vältellään... Ihmisen tavallinen keskipiste on oma minä; oikea keskipiste on Jumala."

(Ian Keith Falconer, s. 1856 Skotlannissa, kuoli 31 vuotiaana lähetyskentällään, muslimien parissa, Kirjasta: Veli Henry, Soihdunkantajia. Muslimilähetystyön uranuurtajia, s. 59, Ari-kustannus 1977).

________________________

Lauantai. Myöhäisessä ylösnousussa 9.4 astetta pakkasta. Harmaa taivas. Oli satanut aavistuksen verran lunta.

Aamupalaa ja kahvia

Luin Ilmestyskirjaa.

Seurasin hiihtoa - "Touria."

Kävin M-L:n asialla kaupassa. Hän on leiponut tänään aamusta iltaan. Huomiseen seurakunnan tilaisuuteen, jossa tyttärensä Terhi-Marjan kanssa tarjoaa kahvit lähetystyön hyväksi kokouksen jälkeen. Eli tehnyt - tehneet - Jumalan valtakunnan työtä. Se voi olla hyvin monimuotoista - jos/kun on sydäntä ja näkyä.

Laitoin tulen takkaan.

Rukousta.

Ruokaa ja kahvia.

Seurasin hiihtoa.

Kahvia.

Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Kävin saunassa.

Iltapalaa.

Saimme tänään Timolta "älykkäisiin puhelimiin" mukavan äänitteen Hirvaskankaan Herätyskeskuksen tilaisuudesta. Siinä Timo lauloi laulun, joka oli ensiesitys. Sanat olivat minun kirjoittamat - mutta Pyhän Hengen vaikuttamat - 1988. Timo teki siihen sävelen ihan äskettäin. 

Kirjoitin vähän. 

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme" (Ps. 126:3).



20250103

3.1.2025.

 Evankeliumi on asia, jota kannattaa viedä eteenpäin -

sitä, jos jotakin.

Siihen meillä on täydellinen vapaus -

meitä ei estetä.

Voimme niin monin tavoin olla näitä evankeliumin lähettiläitä:

rukoille, todistamalla ihmisille Jeesuksesta, varoillamme, kulkuneuvoillamme -

kaikella, mitä Jumala on meille lahjoittanut.

Tämä vuosi voisi olla kohdallamme se vuosi,

jolloin me ryhdistäydymme tässä evankeliumin eteenpäinviemisen asiassa.

Se voisi olla...

Tämän suhteen teemme päätöksemme itse.

Mutta rohkaisen...

Meidänkin maassamme voi tulla aika, jolloin meillä ei ole tällaista vapautta viedä evankeliumia eteenpäin.

Jos emme käytä tätä aikaa, joudumme haikailemaan menetetyn mahdollisuuden perään -

vaikkakin, silloinkin, kun sitä ei sallittaisi, evankeliumi ei ole kahlehdittu.

On olemassa niin suuri syy siihen, miksi meidän tulee olla mukana Jumalan tarkoittamassa evankeliumintyössä:

Vain sen kautta ihminen voi olla kerran taivaassa.

Ja ihmiselämä on rajallinen.

Ihmisille on vietävä pelastussanoma silloin, kun he ovat elossa.

Nyt on evankeliumin eteenpäinviemisen aika.

Tehdään sitä rohkeasti!

(Jouko Kuusjärvi)

_______________________________

Perjantai. 12.8 astetta pakkasta myöhäisessä ylösnousussa. Aika selkeä taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Kävimme M-L:n kanssa kylällä. M-L kaupassa, minä tk:ssa hakemassa laboratoriosta näytejuttuja.

Eija pistäytyi. Kahvisteltiin. Sateli lunta.

Seurasin hiihtoa - "Touria."

Laitoin tulen takkaan.

Ruokaa ja kahvia.

Seurasin hiihtoa.

Tein kutsun, "julisteen", Pajupuron kyläiltaa varten. Laitan sen tämänkin jutun perään.

Iltapalaa.

Kirjoitin hieman.

Seurasin uutisia.

Siunausta!

Ps. "Kunnioita Herraa antamalla varoistasi..." (Sananl. 3:9).


Koulun osoite on: Pajupurontie 772.




20250102

2.1.2024.

Sanotko mitä ajattelet?

Vai ajatteletko mitä sanot?

(Jouko Kuusjärvi)

________________________

Torstai. 9.1 astetta pakkasella ylösnousussa. Harmaa taivas.

Niin sitä mennä huristellaan tätä vuotta.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Ilmestyskirjaa.

Laitoin tulen takkaan.

Pistin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamapostit 99. kuoriin. Juotuani kahvit vein ne postiin.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin vähän.

Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla luin kirjaa.

Seuraava kyläilta lähenee - vuoden ensimmäinen. Siitä lyhyt etukäteisinfo:

UUDEN ELÄMÄN ILTA Pajupuron vanhalla koululla, pe. 17.1.2025. klo 18. Tarjolla: "Minun tarinani" -puheenvuoroja, musiikkia, yhteislaulua, puhe, kahvitarjoilu kylätyön tukemiseksi. KAIKKIA KUTSUTAAN! Järj. Kristityt yhdessä Saarijärven eri seurakunnista.

Luin vähän kirjaa.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: Nämä eivät minua miellytä..." (Saarn. 11:1, 2a).



20250101

1.1.2025.

Jumalan Siunaamaa Vuotta 2025! 

Niin paljon kätkee sisäänsä,

elämä ihmisen.

Varsinkin, jos elämäänsä,

kertyy määrää vuosien.


Se väriltään on ikään kuin,

kudelmat räsymattojen.

Monin iloin, monin suruin;

se on elämä ihmisen.


Ihmisen elämä alkaa kerran,

lyhyt, vaiko pitkä?

Tiedossa se on vain Herran,

milloin koittaa ajan ilta.


Lahjaa ovat vuodet nää,

jotka täällä eletään.

Tärkeää on silloin tää,

kuinka ne oikein käytetään.


Kerran loimen tutkaimista,

kankaamme leikataan.

Vuorollamme täältä maailmasta,

ikuisuuteen lähdetään.


Tärkein asia silloin on;

olinko oma Jeesuksen.

Ilman sitä mahdoton,

on päästä luokse Isän taivaisen.

(Jouko Kuusjärvi)

_____________________________

Niin me harjoittelemme kirjoittamaan jälleen uutta vuosilukua.

Keskiviikko. Uudenvuodenpäivä. 8.7 astetta miinuksella myöhäisessä "jalanviljaan nousussa." Selkeä ilma.

Aamupalaa ja kahvia.

Seurasimme tasavallan presidentin Uudenvuoden puheen. Ja tulihan se Jumalan siunauksen toivotus puheen lopussa!

Rukousta. Luin Juudan kirjettä.

Laitoin tulen takkaan.

Ruokaa ja kahvia.

Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Kävin saunassa.

Kirjoitin hieman.

Meille tuli vieraita - jotka olivat kaikki lastenlapsia: Milka, Milena, Minja, Emilia ja Daniel. Ja sehän oli mukavata. Otettiin tarjoiluja, koettivat pelatakin jotain peliä, katsottiin vanhoja diakuvia muutama kammallinen, otettiin uudestaan tarjoiluja

Kuuntelin TV7:n perustajan, Martti Ojareksen, Uudenvuoden puheen. Oli asiaa.

Kirjoitin vähän.

Pieniä "viilauksia" tänään myös tuleviin kristittyjen yhdessä järjestämiin tilaisuuksiin. Minusta on hyvä, kun ne rakentuvat pitkällä ajalla, vähän kerrassaan.

Seurasin uutisia.

Siunausta!

Ps. "Aika on syntyä ja aika on kuolla..." (Saarn. 3:2a).