14.4.

Noustuani laittelin aamupalaa ja keittelin kahvia. Marja-leena oli jo aikaisemmin mennyt verikokeisiin. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Yöllä oli ollut pakkasen puolella. Ilma ei ollut kovin lämmin. Luin Apostolien tekoja. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Perkasimme - siivosimme - muikkuja kaksi kiloa. 

13 maissa kävin hakemassa Emilian ja danielin koulun jälkeen meille. Pyörillään ajelivat heidän kohdalleen ensin.

14:ksi vein Danielin takaisin koululle - siellä oli hänellä kitaransoitto-opetusta. 

Söimme paistettuja muikkuja, höyrystimellä kypsytettyä parsaa, salaattia, avokadoa, kuumennettua sipulia.

Olimme Emilian ja Danielin kanssa ulkona auringossa. Potkimme Emilian kanssa palloa maaliin, kun Daniel oli maalivahtina - ja maalivahtihan hän onkin.

Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa lapset. 

Tein ilmoituksen seuraavasta KYLÄILLASTA - siitä, josta on infoa tuossa oikeassa reunassa.

18:ksi kävelin - ihan "tavallisen ihmisen kävelyä" - Vapaakirkkoon, jossa oli mukana tilaisuudessa Miika Auvinen, Open Doors Finland -järjestöstä. Järjestö tekee työtä vainottujen kristittyjen hyväksi yli 60:ssä maassa. Työn aloittaja on Veli Andreas - joka on nyt jo 87 v ikäinen. Hänen työstään kertoo mm. kirja: Piikkilanka ei pidätä, jota kymmeniä vuosia sitten tuli luettua. 350 miljoonaa vainottua kristittyä on maailmassa tällä hetkellä - veljiämme jasisariamme. Kävelin tilaisuuden jälkeen hissukseen kotiin - eikä tullut hiki. Taivaalla oli yhä kirkkaammaksi käyvä puolikuu. Sää kylmeni - muutama aste pakkasta jo 23 jälkeen. Kävelylenkkiä tuli kokousmatkalla yhteensä n. 11 km.

Palattuani kotiin sytyttelin tulen takkaan.

Laitoin iltapalaa ja teetä.

Lueskelin vähän saarijärveläisen Matti Vuorenmaan kirjaa: Juoksijan tie. Matti on minullekin tullut tutuksi. Kun kuulin, että Terhi-Marja menee tänään hakemaan jotakin kirjaa kirjastosta, pyysin häntä tuomaan tuon em. kirjan. Kova on Matin maraton-ennätys - 2.15. Sillä irtosi Japanissa Kioton maratonin voitto.

M-L oli tänään illalla reissussa naisporukan kanssa Keuruulla suosituksi tulleessa naistenillassa. Saapui 23 jälkeen kotiin.

"Lähemmä, oi Jeesus, sinua.

lähemmä sä vedä minua,

lähemmä kuin ennen aina vain,

lähemmä, oi Herra, ainiain!" (L. S. Hengell. laul. ja virr.).

Siunausta!

Ps. "Tähän asti on Herra meitä auttanut" (1. Sam. 7:12).

13.4.

Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Aurinkoista. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki paikan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Valmistauduin päivän tilaisuuteen.

12:ksi ajelin Serviisiin, jossa oli tilaisuus tänään. Kävimme siihen liittyviä asioita läpi juontajan, Merja Pihlaisen ja rovasti Veikko Vesisenahon ja hänen vaimonsa kanssa. Klo 13.30 maissa alkoi tilaisuus. Väkeä taisi olla liki 30 henkeä paikalla - taisipa "sermin" takanakin olla jokunen kuulija. Ihmiset olivat etukäteen tehneet kysymyksiä, jotka olivat kaikki Raamatusta. Tilaisuuden teemana oli: Taivas sylissäni - kysymyksiä papeille. Kysymykset olivat kyllä hyviä - niitä oli 14. Vastailimme niihin vuorotellen rovasti-Veikon kanssa. Esim. seuraavanlaisia kysymyksiä oli: Onko yksi taivas, joka on sama kaikille uskontokunnille? Vai onko joka uskonnolla oma taivas? Mahdutaanko kaikki samaan taivaaseen? Ihmisiä ollut vuosisatojen/ -tuhansien aikana niin paljon. Milloin päästään taivaaseen? Mitä tietä/kautta päästään taivaaseen? Miksi en ole saanut viestiä taivaasta sinne jo edeltä käsin menneiltä kuolleilta? Tuomitaanko tekojen mukaan? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen fyysisesti ja henkisesti? Millainen on toinen todellisuus eli olo taivaassa? Minne joutuu sielu? Milloin ja miten tapahtuu ylösnousemus? Mitä haudasta nouseminen tarkoittaa? Pohdintaa herätti voiko ruumiin polttohaudata/tuhkata, estääkö se ruumiin ylösnousemisen? Voiko kuolleet ihmisen puolesta/hyväksi rukoilla? Pitääkö paikkansa sanonta "Uskossaan kukin autuaaksi tulee"? Voiko taivaassa olla levollisin mielin, jos kaikki läheiset eivät ole siellä? Jos esim. oma lapsi palaa helvetin tulessa ja itse on taivaassa, voiko olla onnellinen ja huoleton, olla murehtimatta siitä lapsesta?

Pohdippa sinäkin vastauksia noihin kysymyksiin. Pari lauluakin yhdessä laulettiin. Rukousaiheitakin oli jätetty 14. Rukoilimme niiden puolesta vuorotellen Veikon kanssa. Erinomainen tapa tuoda evankeliumia esille tällaisten kysymysteemojen kautta. Tämä oli toinen kerta, kun olimme rovastin kanssa vastailemassa etukäteen tehtyihin kysymyksiin.

Kun tulin kotiin, oli Daniel jo meillä koulusta tulleena - oli kylällä äidin kanssa asioilla ja siksi ennemmin tullut. Emilia polkaisi pyörällään meille hiukan myöhemmin koulusta päässeenä.

Söimme.

Denis kävi hakemassa lapset töistä tultuaan. Otimme tarjoiluja. 

Kävin urheilukentällä 8.4 km "kävelynomaisella" lenkillä. Muutamaan osaan sen jaottelin ja väleissä vähän venyttelin.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan - 17 rukoilijaa.

Kotiin palattuani kaupan kautta söin iltapalaa ja join teetä. Viimeisten verikokeiden jälkeen olenkin ollut "aika selkeällä linjalla" suuhunpanemisten suhteen - se on kyllä näkynyt positiivisena asiana verensokerin kotimittauksissa. Sitähän on kuin terve ihminen.

Jatkoa eiliseen:

"En puhu nyt omatekoisesta liika tunteellisuudesta. On totta, että tavallinen liikatunteellisuus ja jumalallinen alttius jossakin määrin muistuttavat toisiansa. Molemmat koskettavat tunne elämää, ja molemmilla on sama kyky saada kyyneleet nousemaan silmiimme. Mutta tunteellisuus ei kosketa mitään muuta kuin tunne-elämää, kun pyhä alttius sitä vastoin koskettaa koko persoonallisuuttamme. Se jalostaa ja hienontaa, se liikuttaa ja sytyttää, ja se pakottaa meidät uhriin ja toimintaan.

"Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta."

"Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä."

"Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niin kuin veripisarat, jotka putosivat maahan."

Minkä vuoksi hän sääli kansaa? Miksi hän itki Jerusalemia? Miksi hän kärsi niin suurta tuskaa?

Siksi, että hänellä oli sydän - sydän, joka tunsi ja rakasti. Hän ei voinut olla itkemättä ja rukoilematta. Hän ei voinut olla menemättä Getsemaneen ja ylös Golgatalle kuollakseen syntiemme puolesta.

Kun sinä ja minä saamme Jumalan valtaaman sydämen, alamme mekin tuntea jotakin. Ja on mahdollista, että meidänkin silmämme täyttävät kyyneleet itkiessämme ihmistä, joka mielettömyydessänsä on kääntänyt selkänsä Jumalalle" (Frank Mangs: Kristitty sielujenvoittajana, s. 53, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2008. Kirja ilmestynyt aikaisemmin 1948 Suomen Lähetysseuran kustantamana).

Siunausta!

Ps. "Vahvistukaa herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa" (Ef. 6:10). 

12.4.

Marja-Leena kävi aamusta Danielin kanssa kylällä, tk:ssa. Nousin, ennenkuin hän tuli kotiin.

Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Ajelin 11:ksi helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 7 rukoilijaa. Ajoin sieltä suoraan hakemaan Danielin koulusta meille.

Söimme - oli hyvää lihakeittoa, joka oli keitetty kukkakaaliin ja porkkanaan. 

Katselin vähän, että mitä sitä vastailee huomenna Serviisissä ihmisten esittämiin kysymyksiin.

Sytyttelin tulet takkaan.

14 maissa hain Emilian koulusta meille.

Olimme vähän ulkona. M-L haravoi talonedustaa. Daniel kärräsi ainakin yhden kottarillisen roskia pois. Heittelimme "frispiitä" Emilian ja Danielin kanssa - heillä kun on sellaiset isot ja keveät. Kuulaakin vähän työnnettiin, potkittiin palloa ja heitettiin tikkaa - ei lintua kuitenkaan millään eikä mihinkään.

Kahviakin piti juoda.

Terhi-Marja haki lapset töistä tullessaan.

Menin M-L:n kyydissä kylälle. Entiseltä Essolta kävelin urheilukentälle, jossa tein 10 km "kävelynomaisen" lenkin. Hiukan venyttelinkin. + 10 kun menin, + 7-8 kun tulin. Kävellen tulin urheilukentältä kotiin. Yhteensä lenkille kertyi mittaa 15.5 km. 

Palattuani kotiin iltapalaa ja teetä. 

Tänään on ollut aurinkoistakin, mutta hiukan on satanut vettäkin.

Haluatko tulla mukaan SAARIJÄRVI RUKOILEE -rukousyhteyteen?

SAARIJÄRVI RUKOILEE -illassa, la. 9.4.2016., Vanhalla kansakoululla, liittyi mukaan tähän RUKOUSVIESTI -yhteyteen yli 30 henkeä. Tarkoituksena on, että Saarijärvellä olisi voimakas rukousrintama rukoilemassa - rukousrintama, joka muodostuisi eri seurakuntiin, järjestöihin, herätysliikkeisiin, jne. kuuluvista uskovista. 

Rukousviesti -yhteyden kautta on hyvä viestittää nopeasti rukousaiheita, sekä myöskin vaikkapa koota "joukot" nopeasti yhteen paikkaan  rukoilemaan.

Jos sinua kiinnostaa tulla mukaan yhteiseen rukousrintamaan, niin lähetä nimesi, s-postisi, tai postisosoitteesi ja puhelinnumerosi esim. seuraavanlaisten kanavien kautta: jouko.kuusjarvi@gmail.com Puh. 040-0206858 (Jouko Kuusjärvi), tai postitse Jouko Kuusjärvi, Rajalantie 12.b. 43100 SAARIJÄRVI.

Nyt on aika rukoilla!

Jatkoa eiliseen:

"Kuinka minä sitten saisin kuria aikaan ajatusmaailmassani? Ajatuksethan ovat kuin villit linnut ja pelästyneet kanat; mitä enemmän minä niitä hillitsen ja hätistän, sitä sekapäisemmiksi ja hurjemmiksi ne tulevat.

Tämä on kyllä totta. Ja kaikki negatiivinen taistelu syntiä vastaan on alusta alkaen tuomittu epäonnistumaan. Mutta anna Jeesuksen Hengen vallata ajatusmaailmasi, anna hänen täyttää sinut hehkuvalla rakkaudella häntä ja hänen työtänsä kohtaan, niin tulet kokemaan, että on ihmeellisen totta, mitä Paavali kirjoittaa Filippiläiskirjeen neljännessä luvussa: "Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Sinä saat kuria sieluusi, ja siitä lähtien sinä olet valmis käymään työhön käsiksi silloin, kun Herra sinua tarvitsee.

Se, että Jumala on meihin tarttunut, merkitsee aivan yksinkertaisesti sitä, että Jumala meitä kokonaan hallitsee.

Jouduttuamme hengellisesti Jumalan valtaan alamme myös tuntea aivan uudenlaista myötätuntoa lähimmäisiämme kohtaan. Me alamme heitä rakastaa niin, että sen itsekin selvästi tajuamme" (Frank Mangs: Kristitty sielujen voittajana, s. 52-53, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2008. Kirja ilmestynyt aikaisemmin 1948 Suomen Lähetysseuran kustantamana).

Siunausta!

Ps. "Herra kutsui Samuelia. Hän vastasi: "Tässä olen!" (1. Sam. 3:4).

11.4.

Noustuani uuteen päivään laittelin aamupalaa - paistelin pekonia, lämmitin vähän sipulirenkaita ja keittelin pari kananmunaa, siihen lisukkeeksi runsaasti salaattia, kurkkua, rosmariinia, paprikaa. Kahvin kanssa mantelileipää, päällä voita ja juustosiivuja. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena nukkui pidempään - häneen tuli flunssa.

Sovin "On Yksi Nimi ylitse muiden..." KYLÄILLAN, Hännilän koululle, pe. 22.4. klo 18. Merkkaahan kalenteriisi. Aloin "katsella" myös väkeä vastuisiin.

Kun M-L:kin nousi luki hän kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin kylällä - palauttamassa Vanhan kansakoulun avaimen kaupungintalolle. Aurinkokin paistoi. 

Daniel polkaisi ensin pyörällään koulusta meille. Tunnin päästä Emilia myös pyörällä perässä. Daniel katseli mummin kanssa piirrettyä lastenvideota - ihan vanhaa VHS-mallia. Ei kuitenkaan VHH. Emiliakin hieman ehti katselemaan, ennenkuin lähdin heidän kanssaan Halpa-Halliin syömään - M-L ei nuhassa lähtenyt. Minä söin "tukevasti seisovasta" - molempia: seisova oli tukevasti pystyssä ja minäkin söin tukevasti. Otappa siitä sitten selvää. Lapset söivät hampurilaiset.

Palailtuamme kotiin syömäreissusta menivät Emilia ja daniel aurinkoon leikkimään - leikkimökille. Minä vaihdoin autoon kesärenkaat - eihän net nyt vielä paljon myöhässä olheet. Luultavasti usioilla ei ole tullut vielä edes ajatuksen päällekään moinen ajatus - että alkaa vaihtelemaan renkaita. Mukavahan net oli vaihella - mikäs, kun aurinko paistoi, piha oli kuiva ja nuhakin jo pari päivää sitten meni ohi. Lievänähän se tällaisessa runsaasti D-vitamiinia poskeensa viskelevässä miehen kuvatuksessa ilmenikin. Ollessani renkaita nyhräämässä kävi Terhi-Marja hakemassa ketteriä lapsosiaan meiltä töistä tullessaan - tuli tuo ilmaisu "ketterä" mieleen siitä laulusta: "Lapsoset ketterät kotihaasta, koivusta oksat taittaa...". Ketterät lapsoset hyppäsivät pyörilleen ja lähtivät veivailemaan kotia kohti - äiskälle ei jäänyt autoon kuin reput.

Sytyttelin "popot" takkaan palelemaan.

Olisko jo kohta 17 hiipinyt kello, kun lähdin urheilukentälle 10 km lenkille. Jaksottelin sitä vähän ja venyttelin väleissä. + 11 oli kun menin, + 8 kun tulin.

Iltapalaa ja teetä.

Olipahan taivas auringonlaskun puolelta kauniin violettinen! Aurinko ei enää näkynyt, vaan oli jo taivaanrannan takana. Sittenpä pian laskeutuikin jo aika pimeä.

Jatkoa eiliseen:

"Muistan, kuinka suuren tuskan vallassa eräs huolestunut ihminen kertoi minulle, miten hän ja kaksi muuta puolisydämistä kristittyä olivat olleet samassa huoneessa kuin eräs kuolemansairas mies. "Me tiesimme, että hän kuolisi, ja me näimme hänen kauhunsa kuoleman edessä. Hän oli täysin tajuissaan, ja meidän olisi pitänyt auttaa häntä, jotta hän olisi löytänyt Jumalan, mutta kukaan meistä ei sanonut sanaakaan. Olimme kaikki yhtä köyhiä, tyhjiä ja kuivia. Ja nyt minä pelkään, että miehen sielu vielä kerran vaatii minut tilille."

Miksi nuo kolme nimikristittyä eivät voineet auttaa kuolevaa miestä?

Tiedätkö, heillä oli ollut hengellisesti lomaa niin kauan, että mies ennätti kuolla, ennen kuin he olivat ehtineet asettaa sisäisen sotajoukkonsa liikekannalle.

Eivät ainoastaan sairaat ja kuolevat tarvitse apuamme, vaan myös elävät ja terveet tarvitsevat sitä yhtä hyvin. Mutta sisäisen kurin puute on aiheuttanut, että varmastikin tuhat kultaista tilaisuutta on mennyt hukkaan sekä sinulta että minulta" (Frank Mangs: Kristitty sielujenvoittajana, s. 51-52, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY, Kirja on ilmestynyt aikaisemmin 1948 Suomen Lähetysseuran kustantamana).

Siunausta!

Ps. "Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani, Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja minun varustukseni" (Ps. 18:2,3).   

10.4.

Tänään onniteltiin Teroja nimipäivän johdosta. Meillekin syntyi kauan sitten poika, jolle annoimme nimeksi Tero. Sydämelliset onnittelut vielä täskii - täältä menetetyn metsikön reunamilta - huipputyypille sinne Tampereen kulmille! Samoin myös Haapalan Terolle!

Harmaaseen sunnuntaihin nousimme - muutampi aste lämmintä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. 

10:ksi ajelimme rukoushetkeen helluntairukoushuoneen alakertaan - 12 rukoilijaa. 11 alkoi lähetystilaisuus yläkerrassa, jonka johti Arto Riihinen. Kuoro lauloi. Raimo Salo antoi lähetysinfoa. Oli hyvä - koskettava - henkilökohtainen todistuspuiheenvuoro thai-sisarelta. Orvokki Ahonen saarnasi ydinasiaa. Lapsille oli pyhäkoulu alakerrassa - taisi olla terhi-Marja pitämässä. Tilaisuuden jälkeen oli alakerrassa kahvitarjoilu.

Palailtuamme kotiin laitoin tulen takkaan. 

Söimme.

Aurinkokin aina välillä paisteli.

Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel pyöräilivät meille. Denis jo meni aamulla Danielin kanssa jalkapallo-otteluun Jyväskylään - Daniel kun pelaa sarjassa. Otimme kahvia, yms tarjoiluja. 

Kävin 10 km "kävelynomaisella" lenkillä urheilukentällä. mennessä + 8, palatessa + 6. Jumala oli ajoittanut tulemaan kentälle sopivaan aikaa miehen - hyvinkin tunnetun täälläpäin - jonka kanssa hiljakseen käyskentelin pari keirrosta ja jatkoimme juttelua kentän toisessa päässä pidempäänkin - puhuimme myös taivasasioista. Autolle mennessäni jutustelimme vielä tovin Timon ja Katin kanssa.

Iltapalaa ja teetä.

"Espanjan sisällissodan ensimmäisten viikkojen aikana luin eräästä norjalaisesta päivälehdestä englantilaisesta öljylaivasta, jonka kimppuun oli hyökännyt sotalaiva jossakin Pohjois-Afrikan ja Espanjan välillä. Tankkihöyry pyysi radioteitse apua englantilaiselta Repulse-nimiseltä taistelulaivalta, joka oli lähellä sijaitsevassa satamassa. Repulse oli täysin uudenaikainen alus järeine tykkeineen ja ensiluokkaisine koneineen, mutta miehistöllä oli loma, ja se oli mennyt maihin. Hätämerkit annettiin kello yksipäivällä, mutta vasta kello kolme saattoi Reoulse nostaa ankkurit ja rientää apuun. Kului lähes kaksi tuntia, ennen kuin sireenit vihdoinkin saivat kutsutuiksi kaikki miehet laivalle.

Usein on sattunut, että läheisyydessämme olevat ihmiset ovat olleet vihollisen pahasti piirittämiä. He olisivat tarvinneet apuamme, ja inhimillisesti katsoen meillä olisi ollut kaikki edellytykset heidän auttamisekseen. Meillä oli tietoja ja lahjoja ja kenties sitä paitsi joukko vanhoja kokemuksia, jotka olisivat olleet hyvään tarpeeseen, mutta ajatusmaailmallamme oli loma. Ajatuksety harhailivat omilla teillään - ehkä kielletyillä alueilla, ja tunne-elämäämme hallitsi jokin muu kuin se, minkä olisi pitänyt hallita. Emme kyenneet edes tajuamaan hädässä olevien naapuriemme hätämerkkejä, vielä vähemmän kiirehtiä apuun. Ja silloin kun avuntarve oli niin lähellä meitä, että me näimme ja kuulimme sen, olimme aivan kykenemättömiä auttamaan" (Frank Mans: Kristitty sielujen voittajana, s. 51. Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2008. Kirja ilmestynyt aikaisemmin 1948 Suomen Lähetysseuran kustantamana). 

Siunausta!

Ps. "Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa... kaikki minun tieni ovat sinulle tutut" (Ps. 139:1-3).

9.4.

Lauantai. Noustessamme + 4-5 astetta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Onnittelimme Eelistä ja Eeliä - ts. Miro, Eeli, Timonpoikaa ja Eelis Teronpoikaa. Täskii vielä lämpimiä nimpparionnitteluja pojille! Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Kävin 10 km "kävelynomaisella" lenkillä urheilukentällä. Kävelytekniikkaan kiinnitin huomitoa. Viimeisen km:n menin alle 7 min. - eli ei kova lenkki. 

Palailtuani lenkiltä, oli M-L tarjoiluvalmistelujensa lomassa laittanut hyvät ruuat - parsaa, kukkakaalia, uunissa paistettua lohta, salaattia...

Valmistautumista iltaan - M-L jatkoi sinne tarjoilujen valmistelua omalta osaltaan.

Juotiin vähän kahvia. 

Ajeltiin ennen 18 "Wanhalle" - nimittäin Vanhalle Kansakoululle, karhumäentie 11. Olimme rukouspiirissä sopineet, että 18:ksi sinne tullaan laittamaan paikat kuntoon. Ja niin tulimme. tarjoilujutut, tuolit, äänentoisto... Sehän kävi napakasti kun on hyvä ja altis porukka, jossa on ilo "työjellä". 18.30 maissa rukoilimme "järjestelytiiminä" yhdessä.

Klo 19 alkoi se, mihin olimme valmistautuneet monin tavoin - mm. viikon paasto- ja rukousajalla ennen iltaa - eli: "Siunaa ja varjele meitä, Korkein kädelläs...", Kaikkien yhteinen, SAARIJÄRVI RUKOILEE -ilta. Järjestäjänä Häkkilän-Peltokylän-Kohmun -rukouspiiri (H-P-K -r). Illassa oli erilaisissa vastuutehtävissä n. 25 henkilöä. Väkeä tuli runsaasti - enemmäön kuin esim. itse etukäteen ajattelin. Tosin oli vaikea ajatella kuinka paljon tulisi. Kaksi Penttiä - Paajala ja Lahtela - olivat toivottelemassa ihmisiä eteisessä tervetulleiksi. Johtelin tilaisuutta, etukäteen tehdyn, tarkan "sapluunan mukaan". Tervetulotoivotusten, raamatunpaikan, alkurukouksen ja Jeesuksen opettaman Isä meidän -rukouksen jälkeen lauloimme yhteislaulun: Siunaa ja varjele meitä... Lahtelan Veikko oli tehnyt tykillä näytettävään muotoon kaikki yhteislaulujen sanat - ne olivat kyllä hyvin tehdyt ja myös kauniit. Rukousaiheet oli etukäteen rukouspiirissä yhdessä valitut. Rukoilimme Israelin puolesta, vainottujen uskovien puolesta, Suomen kansan puolesta, Saarijärven puolesta, herätyksen puolesta, Saarijärven ja Suomen lähetystyön puolesta, sekä kaikkien kansojen parissa tehtävän lähetystyön puolesta, lasten, nuorten ja perheiden puolesta, vanhusten ja sairaiden puolesta, seurakuntien puolesta ja johdatusta uskovien elämään, maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden puolesta. Kunkin rukousaiheen puolesta rukoileva luki aiheeseen johdattavan raamatunpaikan. Etukäteen pyydettyjä rukousaiheisiin johdattajia olivat: Matti Lehtomäki, Samuli Peiponen, Kirsti Hakkarainen, Samuli Lahtela, Paavo Pietilä, Antti Pietil, Satu Lahtela, Hilkka hakkarainen, Teemu Lehtomäki, Jarmo Ruutinen. Lopussa rukoiltiin henkilökohtaisetn rukousaiheiden puolesta, jotka paikalla olleet kirjoittivat. Niitä oli runsaasti. Näihin aiheisiin meitä johdattelivat Teemu Lehtomäki, Samuli Peiponen ja Samuli Lahtela. Teemu Lehtomäki johteli tämän osion. Illan aikana kuulimme myös henkilökohtaisia puheenvuoroja rukousvastauksista - niitä jakoivat Samuli Lahtela ja Teemu Lehtomäki. Illan aikana pidin myös kenties elämäni lyhyimmän saarnan, aiheesta: "Anova saa". Kaleniuksen Raija soitti harmonikalla pariin otteeseen koskettavia kappaleita.  

Rukouspiirin lauluryhmä lauloi kolmeen otteeseen - ryhmää säestivät kitaroilla Teemu Lehtomäki ja Timo Kuusjärvi. Ryhmässä oli varmaan 15 henkeä. Yhteislauluina oli virsiä ja hengellisiä lauluja - muutama uudempikin oli. Yhteislaulut olivat - suurin osa - myös yhteistä rukousta. Flyygelillä meitä säesteli Rauitasen Jussi. Lauloimme seuraavanlaisia yhteislauluja: Siunaa ja varjele meitä, Herraa hyvää kiittäkää, Oi kuningasten Kuningas, Sun kätes Herra voimakkaan, On yksi nimi ylitse muiden, Nyt on aika, Kuule rukouksen Jeesus, Paljon on aihetta, Pysähdy, ole hetki hiljaa, Olet keskellämme, Sinua siunata tahdon. Lakosen Kari hoiteli äänentoistoa, josta olimme erittäin kiitollisia. Kierrätimme väen keskuudessa myös Haluan mukaan RUKOUS-VIESTI -yhteyteen -listaa. Tulikin runsaasti nimiä. Tarkoituksena on jakaa sen kautta rukousaiheita, antaa infoa rukousasioista, -tilaisuuksista, jne. Haluna olisi synnyttää rukousrintamaa eri seurakuntiin, herätysliikkeisiin, järjestöihin kuuluvien - ja ei kuuluvien - kesken. Salin takaosassa oli pienimuotoinen kirjapöytä, jossa oli lähetys- ja evankelioimistyötä tukevaa materiaalia. Kahvitarjoilu oli illan päätteeksi. Sen olivat valmistaneet Tuula Lehtomäki ja M-L. Kahvitarjoilusta oli mahdollisuus antaa vapaaehtoinen maksu tilaisuudesta koituneiden kulujen peittämiseksi. Mainittakoon, että otin yhteyttä myös kaupungin johtoportaaseen ja pyysin rukousaiheita, joita saimmekin. Kaupunkimme seurakuntien johtavilta työntekijöiltä pyysin myös seurakuntia koskevia ja/tai henkilökohtaisia rukousaiheita. Turusen Mikalta - helluntaiseurakunnasta saimme sellaisia. Omasta puolestani kiitän jokaista paikalla ollutta - kaikkihan olimme niitä vastuunkantajia rukoustemme kautta. Jokaisesta vastuunkantajasta iloitsen! Teimme sitä, mitä teimme, Jumalalle. Herra yhdistäköön kansaansa saarijärvellä! Se on tie siunauksiin. Jatketaan rukoustaa - yhdessä. Paikat olivat nopeasti - alttiiden ja ahkerien ryhmäläisten ansiosta - tilaisuuden jälkeen, niinkuin ennen tuloamme paikalle olivat. Palattuamme illasta kotiin, sain tekstiviestin, jossa sanottiin: "Kiitos tästä illasta! Ilta oli täydellinen!" Tekstarin mukaan ystävä, joka myös oli mukana illassa, yhtyi palautteeseen. Olen illasta Jumalalle kiitollinen!

Laitoin vielä kotiin saavuttuamme pienet tulet takkaan.

Siunausta!

Ps. "Minun armossani on sinulle kyllin" (2. Kor. 12:9).   

8.4.

Noustessamme perjantaihin oli harmaata. + 4-5. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki paikan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

11:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - meitä oli siinä yksi. Alakerrassa oli samaan aikaan äitilapsipiiri, niin pääsin sisälle.

Hain 12 maissa Danielin koulun jälkeen meille. Heidän kohdalleen hän päästeli pyörällään oikein aika kyytiä seinänaapurin pojan - luokkakaverin - kanssa.

Emilian hain 13 maissa samasta paikasta. Hänkin siihen pyörällään huristeli.

M-L leiponut tänään huomiseen tilaisuuteen. 

Menimme porukalla kylälle - M-L kauppaan ja minä lasten kanssa viereiseen Kebab-pizzeriaan. Söin siellä kebab salaatin, Emilia ja Daniel kebab ranskalaiset. Maistui.

Päivällä lienee ollut yli + 6 astetta. Sadellut useaan otteeseen. Välillä aurinkokin kuulastellut pilvien takaa. 

Laitoin takkaan tulen.

Kävin viemässä Emilian ja Danielin kotiin.

Kävin urheilukentällä - joka oli nyt niin sula, että pystyi menemään punaista rataa koko matkan - 10 km rauhallisella lenkillä. Kiinnitin huomiota vain tekniikkaan. Mennessäni kentälle ja lähtiessäni sieltä, satoi. Muuten oli sateetonta. Palatessani kotiin oli + 4.5.

M-L oli leiponut lisää - myöskin mantelileipiä pitkästä aikaa. Huoneissa leijailivat hyvät tuoksut.

Söin iltapalaa ja join teetä.

"Vuonna 1949 joukko australialaisia lähetyskandidaatteja oli lähdössä laivalla Kiinaan. Laivaan nousemisen hetki lähestyi, mutta edelleenkin vain puolet tarvittavasta matkakassasta oli koossa. Lähtöpäivän aamuna lähetyksen tietoon tuli - testamentti. Testamentissa selkosanaisesti mainittiin minkälaiseen tarkoitukseen varat on käytettävä. Kaikki täsmäsi käsillä olevan hätätilanteen hoitamiseksi matkustajien määrää ja kohdetta myöten. 

Hämmästyttävää oli, että testamentti oli kirjoitettu, ennen kuin yksikään nuorista kandidaateista oli syntynyt!

Jumala osoitti tietävänsä ennalta jopa yhden henkilön tarkkuudella, miten Hän suorittaa työtänsä milloinkin!

Testamentin tekijä oli elänyt vuosia ja kuollut, ja kun hänen viimeinen tahtonsa tuli maksuun, niin testamentin ehdot täyttävä kohde oli juuri tuona päivänä tarpeen paikalla!

Koskaan ennen tai jälkeen tuon päivän ei olisi ollut vastaavaa tilannetta, johon testamentoidut varat olisi voinut käyttää tekijän tahdon mukaisesti" (Leo Meller 8.4.2016. Patmos Lähetyssäätiön kirjeessä).

Siunausta!

Ps. "Se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään" (Matt. 7:14).

7.4.

Heti aamusta, sovittuun aikaan, soitteli lääkäri verikokeistani, joissa tässä vähän aikaa sitten käväisin. Oli suotuisa laskusuunta "verenpitkässäsokerissa" kääntynyt toiseen suuntaan. Seuraava vaihe - jos ei muuten apua löydy - on insuliiniin siirtyminen. Vielä ehdottelin, että josko koettaisin ruokavalioon kiinnittää enemmän huomiota. Niin sitten sovittiin, että tuonne heinäkuuhun katsotaan, mitä tapahtuu. Sitäkään kun ei tiedä kuinka tuon poisleikatun haiman jäljellejäänyt "nystyrä" siellä pelittää. 

Vielä menin sänkyyn soiton jälkeen - ja unikin tuli. 

Nyt on rukouspiirissä, joka järjestää la. 9.4. klo 19 olevan SAARIJÄRVI RUKOILEE -illan, menossa rukous- ja paastoviikko, jossa pyydetään Jumalan siunausta illalle. Eihän sitä rukoustilaisuutta järjestetä vain sen tilaisuuden vuoksi, vaan siksi, että saataisiin rukousvastauksia. Ne koituvat Jumalan kunniaksi ja ihmisille siunaukseksi. Tervetuloa mukaan iltaan! Pyydä ystäviä mukaan! Infoa tuossa blogijutun oikealla puolella.

Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Aamulla satoi aikalailla.

Poljeskelin kuntopyörää 30 min.

13 maissa hain Emilian ja Danielin heidän kohdaltaan meille koulun jälkeen. Välipalan jälkeen vein Danielin kitaroineen koululle takaisin kitaransoittotunnille. Odottelin siellä sen aikaa. 

Menivät meillä pihalle leikkimään myöhemmin lapset.

Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa lapsensa meiltä - suunnittelivat menevänsä keräilemään tyhjiä pulloja ja tölkkejä.

Kävin kylällä. Jaoin kutsuja lauantain SAARIJÄRVI RUKOILEE -iltaan. Sen jälkeen menin ensimmäistä kertaa tälle kevhäälle tallustelemaan urheilukentän punaiselle radalle. Se on melkein jo kokonaan sula - pieni pätkä etusuoran alussa on vielä luminen. Satoi vettä. 5.2 km kävelin rauhallisesti - vähän niinkuin enemmän tekniikkaan huomiota kiinnittäen. 

Palattuasni lenkintapaiselta, poljeskelin 30 min. kuntopyörää.

Kävin saunan löylyissä.

"Mikä tekee tulitikun niin vaaralliseksi? Ei se ole puuaine eikä rikkikärki, vaan se on tuli. Sammunut tulitikku voidaan jopa pistää ruutiin ilman vähäisintäkään räjähdyksen pelkoa.

Miksi muutamat ihmiset tulevat niin vaarallisiksi pimeyden voimille? Vapiseeko saatana puhtaan opin ja suurien sanojen edess?

Ei koskaan!

Mutta hän vapisee sen ihmisen edessä, jota hallitsee elävä Kristus. Pahat henget pakenevat ja heidän uhrinsa pääsevät vapaiksi. Jumalan valtaamine sielujen palavien rukousten voiman ja rehellisen todistuksen voiman tieltä. ... Jumalan sytyttämänä olet sytyttävä muita, mutta jos hehku sielustasi sammuu, sinä olet yhtä vaaraton kuin sammunut tulivuori" (Frank Mangs: Kristitty sielujen voittajana, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2008, s. 58-59. Kirja ilmestynyt aikaisemmin 1948 Suomen lähetysseuran kustantamana).

Siunausta!

Ps. "Pukeutukaa ... sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen" Kol. 3:12). 

6.4.

Marja-Leena jo ennätti käydä kylällä asioilla, ennen kuin hänen miehensä selvisi ylös sängystä. Tunnen kyllä tuon tyypin - siis sen pitkään nukkuneen - en ehkä kuitenkaan niin hyvin kuin luulen. Ei oikein kunnolla varmaan heittänyt "nukku-masa" unihiekkaa silmiin, koskapa ei "un tullu hetkään". Siksipä sitten - kun ei sitä kiirustakaan juuri mihinkään ollut - nukuskelin "menehmän"/"menemhän". Söimme siinä ap:t ja joimme ak:t. Luin Apostolien tekoja.

M-L-mummiska oli jo eiliten saanut syvämmelleen, että Milenalle on ostettava keinuhevonen - eikä mikä tahansa "heponen", vaan juuri se yksi, jonka löysi tuolta netistä. Siellä kun on niitä palstoja, joissa tarjotaan ostettavaksi yhtä sun toistakin. Tänäänkin se heppa-asia oli vielä vaan hänellä "syrämmellä". Otteli/koetteli ottaa yhteyksiä asian tiimoilta. Käikin niin mukavasti, että ainskii Milenan iskä oli tänään sopivaan aikaan menossa siihen suuntaan, jossa humma oli myytävänä - taisiit siellä olla mukana äiskä-Pia ja Milena-neitikin, koskapa sitten johkin aikaan tuli M-L:n älykkääseen puhelimeen kuva auton sisätiloista. Siinä kuvasssa istui Milena istuimessaan, mutta myös se keinuheppa oli kyydissä. Mukavannäköinen hummahan se olikin - ei siis ihme, jos heti mummille lykkäsi ajatuksen, että tuo Milenalle! Hetken kuluttua - kun matkalaiset olivat selvinneet kotiin - tuli videoita, joissa Milena jo istuu pollen selässä ja kova on meno.

Tulipahan tuo aamulla tieto M-L:n puhelimeen myös sellainenkin, että yksi uusi ihminenkin oli syntynyt maailmaan - halusi tulla hieman aikaisemmin kuin pitikään. On vielä niinkin, että ihan tähän "sukulaisrintamaan" uusi tulokas kuuluu. Mutta: enhän minä ole nyt kuitenkaan "tietotoimisto", joka kaiken tarkkaan tiedottaa, niin toivottelen - vielä täskii - sydämellisiä onnitteluja äitsylle ja iskälle, sekä isolle veljelle! ja ennenkaikkea Taivaan isän siunausta pienokaiselle ja koko perheelle! Muistamme rukouksin!

12 maissä kävin hakemassa Danielin koulun jälkeen meille. Pyörällä poika viiletteli heidän kohdalleen ja siitä pomppasi Avensikseen.

Söimme VHH-pizzaa - mie kaffin kaa.

Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa Danielin meiltä ja poimi Emilian matkalta kaveriltaan.

Kävin hakemassa "tietsikan lääkäristä".

Sytyttelin tulen takkaan.

Kävin 8.3 km hiljaisella lenkillä Tarvaalan suunnassa - sellaisella hiettömällä. Kuitenkin "tekniikalla" askeltelin.

19:ksi ajelimme M-L:n kanssa Rukousiltaan helluntairukoushuoneelle - matkalla kävin ensi lauantain SAARIJÄRVI RUKOILEE -iltaan liittyvällä asialla. Se oli erityisesti rukousilta Israelin puolesta - 15 henkeä.

Iltapalaa ja teetä.

"Siis jos tahdot tulla normaaliksi kristityksi sinusta täytyy tulla sielujenvoittaja. Vanha sananlasku sisältää tavattoman syvän totuuden:

"Työ edistää terveyttä ja hyvinvointia ja estää monta synnin tilaisuutta."

Pastori Karl Palmberg valaisee tätä kysymystä kerrassaan oivallisesti eräässä "Tutkistelujensa" kirjoituksessa.  Hän kertoo kahdesta koirasta: toinen oli vanha, lihava talonmopsi ja toinen metsästyskoira.

Talonmopsi istui keittiön oven ulkopuolella ja haukkua nalkutteli kaikelle. Eräs talonpoika tuli ajaen tietä pitkin, ja koira murisi vihaisesti. Kärpänen surisi sen kuonon ohi, ja se haukahti taas. Aurinko pistäytyi esiin pilven reunan alta ja sai myös haukahduksen koiralta, ja kun aurinko muutamia minuutteja myöhemmin piiloutui toisen pilvenreunan taakse, koira jälleen haukkui. Kaikki äänien ja valon ja lämpötilan muutokset kiusasivat keittiön portaiden luona olevaa muodotonta lihamassaa. Koira haukkui kaikelle tarkoittamatta sillä oikeastaan mitään; ilmaisipahan vain siten oman yksityisen tyytymättömyytensä koko olemassaoloon.

Metsästyskoiralla, sitä vastoin, ei koskaan ollut aikaa ajatella talonpoikia ja kärpäsiä. Se lensi kuin pyörretuuli eteenpäin, kompastui joskus kantoihin ja kiviin, mutta nousi taas ja riensi eteenpäin. Sitä hallitsi kokonaan yksi ainoa intohimo, se tahtoi saada kiinni saaliinsa, eikä sillä ollut aikaa mihinkään muuhun.

On tunnettu tosiasia, että ihmiset, jotka eivät ole koskaan uhranneet viittä äyriäkään lähetyksen hyväksi, kaikkein eniten valittavat, miten suunnattomia rahasummia lähetysuhrien muodossa menee maasta pois. Ja se, jonka sisimmässä ei koskaan ole pyhänä liekkinä palanut into sielujen pelastamiseen, osaa aina paremmin kuin muut arvostella niitä, jotka työskentelevät sielujen voittamiseksi.

Eräs henkilö oli kerran kysynyt lähetyssaarnaaja Fredrik Franssonilta: "Etkö sinä koskaan tee syntiä?"

"Siihen minulla ei ole aikaa", kuului evankelistan reipas vastaus" (Frank Mangs: Kristitty sielujen voittaja, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2008, s. 25-26). Kirja ilmestynyt aikaisemmin 1948 Suomen Lähetysseuran kustantamana).

Siunausta!

Ps. "Vahvistukaa herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa" (Ef. 6:10).

5.4.

Eipä se nyt niin pahalta tuntunut tuo nuha aamulla - sillä sellaista kait se on. Flunssalta se ei oikein vaikuta. Marja-Leena ennen minu kömpi pystyyn. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme kaikessa rauhassa yhdessä keittiön pöydän ääressä. Ihan lämmin päivä - + 9 tänään. 

M-L kävi hakemassa Emilian koulusta meille - lähti tyttö kyllä heti kaverilleen. 

Lueskelin eiliten aloittamani kirjan loppuun - kuitenkin sen verran nuhainen oli, että voipi vaikka kirjaakin lueskella. 

Vein tietokoneen "lääkäriin".

Kalakeittoakin piti syödä.

Terhi-Marja käväisi töistä tullessaan.

18:ksi ajelimme Häkkilään, Lehtomäelle, H-P-K-r:n (Häkkilän-Peltokylän-Kohmun -rukouspiirin kokoontumiseen. 14 henkeä päässyt paikalle tällä kertaa. Kävimme läpi lauluryhmän lauluja, joita on ryhmänä tarkoitus laulaa SAARIJÄRVI RUKOILEE -illassa, nyt tulevana lauantaina. Muutenkin tekemääni ohjelmarunkoa tilaisuuteen. Kuuntelimme vähän Sanaakin - jotakin keskusteluakin sen pohjalta. Rukoilimme. Hyvä ilta - ainakin näin takametsien miehen mielestä.

Palailtuamme kotiin söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Anna ruumiini olla henkeni palvelija ja anna sekä ruumiini että henkeni palvella Jeesusta" (Jeremy Taylor).

"Jumala ei salli yhdenkään koettelemuksen tulla elämäämme ilman, että Hänellä olisi jokin erityinen suunnitelma, jonka kautta tuo koettelemus voi muuttua suureksi siunaukseksi" (Peter Marshall).

Siunausta!

Ps. "Älkää peljätkö" (Matt. 28:10).

4.4.

Yöllä oli vähän flunssainen olo - ainakin siten, että toinen sierain tuntui tukkoiselta. Siitäkö lienee johtunut, että ei kaikiltaosin hyvin tullut nukutuksi. Aurinko paistoi noustessamme. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Laitoin ilmoituksen Sampoon lauantain SAARIJÄRVI RUKOILEE -illasta. Siitähän on infoa tuossa blogijutun oikealla puolella.

12 maissa hain Danielin koulun jälkeen meille - pyörällään ajoi heidän kohdalleen ensin.

M-L haki Emilian 13 maissa - kävivät kylällä kauppa-asioilla samalla reissulla.

Söimme.

Olen tänään hitaasti "nyhertänyt" ohjelmarunkoa lauantain rukoustilaisuuteen.

Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa lapset. Joimme kahvit.

Illemmalla laitoin tulen takkaan. Päivemmällä oli n + 8, illalla + 2 ja jotain.

Iltapalaa.

Tänään en ole käynyt lenkillä, enkä polkenut kuntopyörää, sillä nenä on vuotanut. Ei kuitenkaan kuumeen tuntua ole ollut. parempi kuitenkin olla rasittamatta itseään. Eiköhän tuon huomenna näe, mihin suuntaan olotila kääntyy.

Lueskelin kirjaa, jonka sain Terhi-Marjalta ja perheeltä synttärilahjaksi tässä viime kuussa - Jukka Sariolan kirja: Ystäväni Seija, kutsumuksena Afganistan. Kertoo suomalaisesta kehitysyhteistyöntekijästä, joka toisen suomalaisen kanssa murhattiin Afganistanissa.

Onko se, mitä lainaan tähän jatkoksi, mielestäsi Sanan mukaista?

"Kun sanomme rakastavamme Jumalaa kaikesta sydämestämme, se on useimmiten valhetta, tyhjää puhetta. Olemme lapsesta pitäen oppineet sanomaan niin ja vielä vanhoinakin sanomme samoin, usein tietämättä mitä puhumme. Rakastamme Jumalaa, jos meillä ei ole muuta tahtoa kuin hänen, jos uskollisesti noudatamme hänen pyhää lakiaan ja kauhistumme syntiä. Rakastamme Jumalaa rakastaessamme sitä, mitä Jeesus kristus on rakastanut: köyhyyttä, nöyryytyksiä, kärsimyksiä, ja vihatessamme sitä, mitä hän on vihannut: maailmaa, turhuutta, ja omia halujamme. Kuinka voi luulotella rakastavansa sitä, jonka kaltainen ei tahdo olla? ... (Fenelon)

Siunausta!

"Jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden" (Joh. 11:40).

3.4.

Sunnuntai. Hyvissä ajoin heräilimme. Aurinkoista. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. 

Ajelimme 10:ksi M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle - hänellä mukanaan runsaasti tarjoiluun tarjottavaa, joista osa oli Terhi-Marjan tekemiä. Hän toi itse tullessaan lisää. Menin rukoushetkeen, joka on ennen päiväkokousta.

11 alkoi tilaisuus yläkerrassa. Se oli Vankilalähetysjuhla, jonka johteli Mika Turunen. Tilaisuudessa käyttivät puheenvuoroja useat henkilöt: Musiikissa olivat Heikki ja Kalevi Uuraisilta. Puheet ja laulut olivat hyvin tilaisuuteen sopivia. Seurakuntamme vanhimmiston jäsen, Majakkatyön johtaja, Vesa Rautasaari siunattiin evankelistaksi ja Suomen helluntaiseurakuntien vankilatyön yhdyshenkilöksi - en tiedä tuliko nyt oikeilla termeillä kirjoitelluksi. Laaja-alainen työsarka. Täältäpäin toivotetaan vesalle ja hänen perheelleen siunausta koskien työsarkaa ja kaikkea! Muistamme rukouksin. Alakerrassa oli kokouksen jälkeen thai-lounas. Se oli oikein hyvä ja maistuvainen. Siellähän ne mukana hääräilivät M-L ja Terhi-Marjakin.

Ajelin yksin tilaisuudesta kotiin, kun M-L jäi vielä lounaan "jälkisetvimisiin". Päästyäni kotiin nousinkin heti kuntopyörän selkään. Poljin 60 min. samalla lukien kirjaa. Ennätin käydä suihkussa ennen kuin M-L tuli T-M:n kyydissä kotiin rukoushuoneelta.

M-L:n saavuttua lähdimmekin kohta ajelemaan Uuraisille, Höytiän kuusikoihin, "Timoille", Miron 13 v synttäreille. Syntymäpäivä olikin 1.4. jo ja silloin tuli täskii onnitteluja kirjoiteltua nuorelle miehelle. Nyt vietiin lahjaa ja otettiin tarjoiluja. "Terhit" saapuivat myös kohta sinne, kunhan Daniel oli selvinnyt jalkapalloharkoistaan - olivat pelanneet isiä vastaan ja voittaneet. Pelailimme porukalla Trivial Pursuit "lautapeliä" - tosin "Terhit" lähtivät ennen sitä kotia kohti.

Met olimma kotosalla 21.30 jälkeen. Laitoin takkaan tulen. M-L laitteli leipomuksia pakastimhen. 

"... Vahvistamme vain sen, että meidän täytyy sekä yksityiselämässämme, että sielujen voittamistyössä olla Pyhän Hengen täyttämiä.

Apostolien tekojen mukaan ei tuota lahjaa annettu ainoastaan kristityn yksilön henkilökohtaiseksi hyväksi, vaan se annettiin sen vuoksi, että hän kykenisi auttamaan muita. "Te saatte voiman tulla minun todistajikseni." Minä siunaan sinut ja teen sinut muille siunaukseksi", Jumala sanoi Abrahamille.

Niinpä voimme varmasti väittää, että jokainen aito helluntaikokemus antaa meille uudet edellytykset auttaa hengellisesti lähimmäisiämme.

Jos tahdon tulla hedelmälliseksi Jumalalle, minun täytyy olla avoimena kaikelle, mitä hän tahtoo antaa, kurkottautua sitä kohti sydämen halulla. ... Hengen voima ei ole mitään ylellisyystavaraa, jonka voimme oman mielemme mukaan joko ottaa tai olla ottamatta, vaan se on sellaista, jota me ehdottomasti tarvitsemme. Jumala on luvannut antaa meille Pyhän Henkensä, mutta hän on tehnyt vieläkin enemmän: Hän on käskenyt meitä ottamaan sen vastaan. "Täyttykää Hengellä!" luemme Efesolaiskirjeessä. Ja se käsky on yhtä ehdoton kuin tämä: "Pankaa pois valhe ja puhukaa totta keskenänne."

Mutta Jumalan valtakunnassa ei milloinkaan riitä koettu elämys. Se mikä oli uutta eilen, ei enää kelpaa, vaan ainoastaan se, mikä on uutta tänään" (Frank Mangs: Kristitty sielujen voittajana, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2008, s. 61-62. Kirja on ilmestynyt aikaisemmin 1948 Suomen Lähetysseuran kustantamana).

Siunausta!

Ps. "Kristus Jeesus on voittanut minut" (Fil. 3:12).

2.4.

Mukava oli heräillä aurinkoiseen lauantaihin. Sininen taivas. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Luin Apostolien tekoja.

Siivoilin auton. M-L leipoi huomiseen tilaisuuteen.

Söimme.

Terhi-Marja, Emilia ja Daniel käväisivät - leipomuksia toivat huomista varten.

Kävin illemmalla 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Aurinko alkoi jo paistella matalalta. Matkalla tapasin Emilian ja Danielinkin. Emilia aina erotessa huutelee: Nähdään huomenna!

Palailtuani lenkiltä söin.

Poljeskelin kuntopyörää 30 min.

Kävin saunan löylyissä - enkäpä ilman vastaa.

Jatkoksi taas Hilja Aaltosen ajatuksia:

"Perinnöstä:

Haluaisin jättää perinnöksi veren evankeliumin, oman synnintunnon ja myös oman arvon- ja armontunnon.

On julistettava synnit anteeksi Jeesuksen veressä. Nykyään on liian kevyttä anteeksiantamuksen julistusta. Missä sinä näet kyyneleitä? Ennen kerättiin kirkonpenkkien alta kyynelten kastamia sanomalehtipapereita, nykyisin karamellipapereita. Saarnat ovat vailla sanomaa! Tuntuu siltä, kuin meillä olisi liian köyhä Jumala. Syynä tähän köyhyyteen näen sen, että meillä on liian hyvät päivät. Toisaalta kirkkojen saarnatuoleissa on syy.

Täytyy olla omakohtainen synnintunto, täytyy tuntea oma kurjuutensa. Hukun, ellen saa apua Jumalalta. Tarvitaan nöyrtymistä ja murtumista.

Tulevaisuudesta:

Olen saanut lupauksen, että saan vähäsen maistaa Suomen tulevasta herätyksestä. Armolahjat tulevat käyttöön, ja sairaat paranevat saarnojen aikana. Olen nähnyt vähän, mutta se ei vielä tyydytä tätä lupausta. Papeille on avautunut voimatekojen salaisuus, mutta he eivät vielä uskalla toimia, he ovat orpoja isossa kirkossa ja odottavat hengen sadetta. Olemme rajalla! Isosta kirkosta alkaa Suomen herätys! Kirkon piiriin kuuluvia ihmisiä käy eniten luonani. Odotan uutta Lutheria kotimaahani. Kohti herätyksen aikaa mennään. Meille tulee vaikeuksia, jos emme tottele Jumalan ääntä. Suosittelen luettavaksi vanhoja kirjoja, kuten Lars Levi Laestadiuksen tuotantoa.

Voidaanko herätystä jouduttaa?:

Rukouselämän tulee elpyä. Seurakunnan on sytyttävä. Seurakunta on liian lähellä maailman rajaa. Nykyajan ihmiset ovat rikkinäisiä, eikä heitä tyydytä nykyinen sanoma. Tarvitaan veren evankeliumi ja Golgatan kaiku.

Suomen herätys ei kulje ulkomaalaisten puhujien niskoissa, vaan kyllä siihen tarvitaan omia "taavetteja". Ainoastaan se tavoittaa suomalaisten sydämet; ulkomaalaisten julistus koskettaa vain korvia.

Helvetistä ei mainita enää mitään, tuntuu kuin ei saisi häiritä ihmisiä. Musiikki on nykyään kaunista, mutta siitä puuttuu usein voitelu. Laulut ovat ikään kuin tehtyjä, niitä ei ole synnytetty!" (Paul Raja-aho: Paikallisen seurakunnan salaisuus, Päivä Osakeyhtiö 2015, s. 103-104).

Siunausta!

Ps. "Olkoon mielenne siihen, mikä on ylhäällä, älköön siihen, mikä on maan päällä" (Kol. 3:2).

1.4.

Sydämelliset syntymäpäiväonnittelut, vielä täskii, mukavalle sporttiselle miehenalulle, Miro Timonpojalle, Höytiän kuusikoihin, peurojen polkujen tuntumaan, vaarilta ja mummilta, täältä menetetyn metsikön reunamilta, Saarijärven salomailta. Taivaan Isän siunaamia vuosia tästä eteenkin päin. Kun elämme Jeesuksen omina, niin aina käy hyvin! Ja kaikki tämä, mitä edellä on sanottu, ei ole aprillia!

Nousimme harmaaseen perjantaihin. Lämpötilakin oli eilistä kylmempi. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja.

11:ksi ajelin helluntairukoushuoneen alakertaan Päivärukoushetkeen - 6 henkilöä.

Ajelin rukoushetkestä suoraan hakemaan Danielin heidän kohdaltaan meille - siihen posotteli pyörällään koulusta. M-L paisteli sämpylöitä - ja leivonnan tuoksuthan ovat elämänmyönteinen, lämmin tuoksu, huushollissa.

13 maissa hain Emilian samasta paikasta meille.

Söimme.

Kirjoittelin kirjeen kaupunkimme johtajalle - pyysin häneltä rukousaiheita SAARIJÄRVI RUKOILEE -iltaan. Lähetin myös seurakuntien johtaville työntekijöille - kaupungissamme - samanlaisen pyynnön.

M-L kävi viemässä Emilian ja Danielin kotiin. Lähdin senjälkeen hänen kyydissään kylälle - meni kauppaan. Vein kirjeen mukanani ja ilmoituksia SAARIJÄRVI RUKOILEE -illasta eri paikkoihin.

Kävin 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Lämmintä 1-2 astetta. Joitakin lumihiutaleitakin viskaili. menopuolikkaan menin ripeämmin kuin paluupuolikkaan. Koetin palatessa keskittyä enemmän kävelytekniikkaan - kuitenkin sitä olisi tarkoitus - jHs - laittaa numerolappua rintaan vieläkhin.

Laitoin takkaan tulen.

Poljeskelin kuntopyörää 30 min.

Iltapalaa ja teetä.

SAARIJÄRVI RUKOILEE -iltaan voi lähettää etukäteenkin rukousaiheita. Yhteystiedot löytyvät blogijutun oikealta puolelta. 

Jatkoksi Hilja Aaltosen ajatuksia vanhalla iällään - Paul Raja-ahon hyvästä kirjasta:

"Kutsusta:

Kutsussa on kysymys siitä, että Jumalan käsi on niskan päällä. On oltava aina tyhjänä, kuin aloittaisi aapisesta. Köyhänä menen puhujan paikalle, ja sitten Herra antaa sanansa. Saarnan täytyy tulla ylhäältä, muuten se on ihmisen puhetta. Jos olisin oman ymmärrykseni varassa, olisin kuiva pappi. Epätoivoinen! Minulla ei ole yhtäkään saarnaa pöytälaatikossani. Ne ovat vain yhtä hetkeä varten!

Profeetallisuudesta:

Profetoiminen on armolahja, jota ihminen ei saa ottaa omaan käyttöönsä. Jumalan tekoja ei valjasteta. Profeetallisuudessakin on kysymys armosta" (Paul Raja-aho: Paikallisen seurakunnan salaisuus, Päivä Osakeyhtiö 2015, s. 102-103).

Siunausta! 

Ps. "Opeta minua tekemään sitä, mikä sinulle kelpaa, sillä sinä olet minun Jumalani, sinun hyvä Henkesi johtakoon minua tasaista maata" (Ps. 143:10).