5.5.

16.4. aloittamani "jatkokertomus" jatkuu.

ARMOLLISUUS / ARMOTTOMUUS 20.

Kun tuli sydämelleni, niin kirjoitampa tähän yhden laulun sanat - koska ne niin kiinteästi liittyvät siihen Suurimpaan Sovituspäivään, jonka päänäyttämönä oli Golgata, Israelissa:

"Suuri rakkauden meri syntisille aukeni.

Elon Herran pyhä veri Golgatalla virtaili.

Kerto:

Golgatalla, Golgatalla.

"Se on täytetty!"

Kuule huuto Golgatalla.

Karitsalle kiitos soi.

Sitä suurta rakkautta ei voi kieli kertoa.

Taivas yhtyy kiitoksehen pelastuksen voitosta.

Isän sydän syntisille Golgatalla aukesi.

Elon virrat voimakkaasti sydämihin vuotavi.

Katso puoleen veriyljän, raskaan taakan kantajan.

Oven aukaisi Hän taivaan, poisti tieltä syyttäjän"

(Hengellinen Laulukirja, 3. uudistettu painos, Vantaa 1992, nro 184, Venäläisessä "Kymbaali" -kokoelmassa 1912, William Owen, 1814-1903). 

Tähän maailmankaikkeuden ihmeellisimpään hetkeen ja tapahtumaan viittaavat kaikki Raamatusta löytyvät esikuvat ja profetiat, jotka Jumala oli antanut sitä koskemaan jo kauan ennen kun sen täyttymys tapahtui. Jeesus avasi uhrikuolemansa ja verensä kautta meille kaikille syntisille ihmisille oven taivaaseen. Meidän ei tule suhtautua Jeesuksen vereen välinpitämättömästi - ja vielä vähemmän halveksien.

Tänään tarkoituksenamme on kiinnittää huomiomme siihen esirippuun, joka erotti kaikkeinpyhimmän pyhästä:

"Ja Herra sanoi Moosekselle: "Sano veljellesi Aaronille: Älköön hän joka aika menkö pyhimpään, esiripun sisäpuolelle... Ja hän ottakoon hiilipannun täyteen tulisia hiiliä alttarilta, joka on Herran edessä, ja kahmalonsa täyteen survottua hyvänhajuista suitsuketta ja vieköön ne esiripun sisäpuolelle. ... Sitten hän teurastakoon kansan syntiuhrikauriin ja vieköön sen verta esiripun sisäpuolelle..."

(3. Moos. 16:2, 12, 15).

Esiripun sisäpuolelle kaikkeinpyhimpään ei ollut asiaa kenelläkään muulla kuin ylipapilla kerran vuodessa, Suurena sovituspäivänä. Ohjeet olivat tarkat.

Kun käännämme esille 2 Mooseksen kirjan, löydämme Jumalan antamat ohjeet, koskien Ilmestysmajaa. Mitään Ilmestysmajaan liittyvää ei voinut tehdä omien suunnitelmien mukaan;

"Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: ... Tehkää asumus ja kaikki sen kalusto tarkoin sen kaavan mukaan, jonka minä sinulle näytän"

(2. Moos. 25:1, 9). 

Tämä ohje koski myös esirippua:

"Tee vielä esirippu punasinisistä, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista ja kerratuista valkoisista pellavalangoista; ja tehtäköön siihen taidokkaasti kudottuja kerubeja. Ja ripusta se neljään akasiapuiseen, kullalla päällystettyyn pylvääseen, joissa on kultakoukut ja jotka seisovat neljällä hopeajalustalla. Ja rispusta esirippu hakasten alle ja vie sinne esiripun sisäpuolelle lain arkki. Ja niin olkoon esirippu teille väliseinänä pyhän ja kaikkeinpyhimmän välillä. Ja aseta armoistuin lain arkin päälle, joka on kaikkeinpyhimmässä"

(2. Moos. 26:31-34).

Esirippu tuli valmistaa tietynvärisistä langoista, jotka puhuvat Jeesuksesta. Pohdi rukoillen, mitä nämä esiripun värit puhuvat Jeesuksesta, Vapahtajastamme ja Herrastamme; sillä myöhemmin tulemme näkemään, että esirippukin on esikuva Hänestä. Punasinisen värin täytyy kertoa meille Jeesuksen taivaallisesta alkuperästä, sillä muilla väreillä on taas oma merkityksensä:

"Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa" 

(Joh. 3:13).

Jeesus oli Jumala. Hän alentui jumaluudestaan täydellisesti ihmisen osaan, meidän pelastuksemme tähden.:

"Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, ..."

(Fil. 2:5-6).

Purppuranpunaisen värin tunnistamme puhuvan meille Jeesuksen kuninkuudesta:

"Hän ... oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristinkuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra"

(Fil. 2:8-11).

"...ja joka (Jeesus), ollen hänen (Jumalan) kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa, tullen enkeleitä niin paljon korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän"

(Hebr. 1:3-4).

"Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi..."

(Hebr. 2:9).

"...jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa  ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, ..."

(Ef. 1:20-22).

"Ja Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja kiinnitti sen ristiin; ja se oli näin kirjoitettu: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas"

(Joh. 19:19).

"...sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas..."

(Ilm. 17:14).

"Ja hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: "Kuningasten Kuningas ja herrain Herra"

(Ilm. 19:16).

Helakanpunaiset langat esiripussa johtavat ajatuksemme Jeesuksen veriseen uhriin ristillä:

"...jossa meillä on lunastus hänen (Jeesuksen) verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan"

(Ef. 1:7).

"Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, ... meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta ... kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen"

(Hebr. 9:11, 12).

Valkoinen väri - valkoiset pellavalangat esiripussa - kertoo meille Jeesuksesta Ihmisen Poikana; Hänen täydellisyydestään, puhtaudestaan ja tahrattomuudestaan ihmisenä. Ilman sitä Hän ei olisi voinut valmistaa meille pelastusta:

"...ettette ole millään katoavaisella ... lunastetut ... vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan"
(1. Piet. 1:18-19).

Jatkan huomenna.

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 1§2. B.

43100 SAARIJÄRVI

Puh. 040-0206858

jouko.kuusjarvi@gmail.com

______________________

Sydämelliset ja Ra(ila)kkaat nimipäiväonnittelut, Milenalle, sinne Peuranpolkujen kuusikkoon!

13.2 astetta lämmintä nousun aikaan. Aurinko paistoi. Sininen taivas. Aamupalaa ja kahvia. Luin hesekielin kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. "Päivän biisin" kuuntelu.

Uutisten "tsekkaamista" lyhyesti.

Kantelin pihasta puita liiteriin. Mukavan lämmin auringonpaiste.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin urheilukentällä 5 km kävelyllä. Meinasin enemmän, mutta en rohjennut, kun ajattelin, että josko sokeriarvot menevät liian alas.

Kahvia.

Kävin viemässä Emilialle ja Danielille, heidän postilaatikkoonsa, "kevätkirjeet."

Kirjoittelin.

Iltapalaksi pizzaa.

Uutisia Suomesta ja Israelista.

Seurasin Globaalia rukousiltaa 21 jälkeen, liki puolilleöin. Se taas jatkuu TV7Plussan kautta.

Siunausta!

Ps. "Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne" (Ef. 2:1).

4.5.

16.4. aloitettu "kirjoitussarja" jatkuu.

ARMOLLISUUS / ARMOTTOMUUS 19.

Suurena sovituspäivänä ylipapin pukeutuminen oli tarkasti säädetty - Jumalan säätämä:

"Ja Herra sanoi Moosekselle: "Sano veljellesi Aaronille: ...Mutta näin Aaron menköön pyhimpään: ... hän pukekoon pyhän pellava-ihokkaan yllensä, peittäköön häpynsä pellavakaatiolla, vyöttäköön itsensä pellavavyöllä ja pankoon pellavaisen käärelakin päähänsä. Nämä ovat pyhät vaatteet; ja hän pesköön ruumiinsa vedessä ja pukekoon ne yllensä"

(3. Moos. 16:2, 3, 4).

Ylipapin "virkapuku" oli erilainen kuin edellä kuvattu, Suuren sovituspäivän asu. Tästäkin puvusta - jonka eri osat puhuvat esikuvallisesti ylimmäisestä papistamme, Jeesuksesta -Jumala antoi tarkat ohjeet:

"Ja teetä veljellesi Aaronille pyhät vaatteet, kunniaksi ja kaunistukseksi"

(2. Moos. 28:2).

Luemme, minkälaisia osia Jumala halusi ylipapin puvussa olevan:

"Ja nämä ovat ne vaatteet, jotka heidän on tehtävä: rintakilpi, kasukka, viitta, ruutuinen ihokas, käärelakki ja vyö"

(2. Moos. 28:4).

Vielä mainitaan erikseen otsakoriste (2. Moos. 28:36).

Olisi mielenkiintoista puhua enemmän ylipapin puvusta. Kehoitan sinua itse lukemaan 2. Moos. 28 luvusta tarkemmin siitä, mitä kaikkea tarvittiin, kun puku valmistettiin. 

Suurena sovituspäivänä käytettävä puku oli erilainen. Kaikki oli valkoista pellavaa: pellava-ihokas, pellavakaatio, pellavavyö, pellavainen käärelakki. Hänen vaatetuksensa puhuu meille esikuvallisesti Kristuksen puhtaudesta ja pyhyydestä. Hän oli täydellinen ja tahraton:

"Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut"

(Hebr. 7:26).

Meidän ylipappimme, Jeesus, oli synnitön (Hebr. 4:15):

"Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi"

(2. Kor. 5:21).

"Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin..."

(Joh. 8:46).

Ylipappi Aaronin tuli pestä ruumiinsa vedessä. Se tapahtui Ilmestysmajan esipihassa olevalla vaskialtaalla, joka sijaitsi polttouhrialttarin ja pyhän välissä. Peseydyttyään, hän puki pellavaiset vaatteet ylleen. Sekä pesytyminen, että vaatetus yhdessä kuvaavat esikuvallisesti ylipappimme, Jeesuksen, pyhyyttä ja puhtautta:

"...tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ... lunastetut, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan"

(1. Piet. 1:18, 19).

Profeetallisesti ja esikuvallisesti meidän eteemme kuvataan Jeesus Kristus Korkea veisussa:

"Minun rakkaani on valkoinen ja punainen, kymmentätuhatta jalompi"

(Kork. v. 5:10).

Jatkan huomenna.

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

Puh. 040-0206858.

jouko.kuusjarvi@gmail.com

______________________

Daniil Popoville - komiseurakunnan pastorille, täältä meiltä - kahdelta "karanteenivanhukselta" ja heidän perhekunnaltaan - sydämelliset syntymäpäiväonnittelut, Syktyvkariin, Kominmaalle!

9.7 astetta noustessani uuteen päivään - joka oli Maanantai. Aurinkoista. Oli satanut vettä.

Aamupalaa ja kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. M-L luki paikan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Reipas "Päivän biisikin" kuunneltiin.

Meidän ovella kävi - no, eteisessä asti, että nyt vähän juteltiin - Daniel. Toi kaloja, joita isä katiskalla oli saanut. Niin net vain kalat uivat kynnyksen yli.

Uutisten kuulemiset.

Kannoin puita pihasta liiteriin.

Kahvia.

Kävin 10 km kävelylenkillä urheilukentällä. Aurinko paistoi. Tuuleskeli, mutta eipi kylmästi.

Ruokaa ja kahvia 

Haravoin takapihalta loput lehdet ja kottikärräilin pois.

Kahvia.

Kirjoittelin.

Iltapalaa ja teetä.

Suomen, sekä Israelin uutisten seuraamista.

Siunausta!

Ps. "Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen" (Kol. 1:14).

3.5.

16.4 aloitettu "kirjoitelma" jatkuu edelleen.

ARMOLLISUUS / ARMOTTOMUUS 18.

"Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen, ...

Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa"

(Hebr. 2:14, 17, 18).

Israelin kansan ylipappi, joka on esikuva Jeesuksesta, oli ihmisistä erotettu erityistehtäväänsä, jota ei ollut kenelläkään muulla ihmisellä (Hebr. 5:1)..Ihmisenä hän oli heikkouden alainen, niinkuin kaikki muutkin ihmiset. Tästä syystä hänen täytyi uhrata omienkin syntiensä vuoksi (Hebr. 5:3). Mutta, ihmisenä hän tiesi millainen ihminen on:

"...ja hän voi säälien kohdella tietämättömiä ja eksyviä, koska hän itsekin on heikkouden alainen"

(Hebr. 5:2).

Rakkaudesta Jumalaan ja kaltaisiinsa ihmisiin, hänen sydämensä - "maallisen ylipapin" - halu oli palvella Jumalaa ja lähimmäisiään.

Luimme alussa, että Jeesuskin tuli osalliseksi "lihasta ja verestä"; Hän syntyi kaltaiseksemme ihmiseksi; Hän tuli kaikessa ihmisveljiensä kaltaiseksi, "että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä." Jeesuksen ihmiseksi syntymisessä oli yksi "tähtäyspiste"; "että hän kuolemansa kautta kukistaisi ... perkeleen"; ja että hän sovittaisi kansan synnit. 

Samasta asiasta luemme lisääkin:

"Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä. Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit, polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. Silloin minä sanoin: "Katso, minä tulen - kirjakääröön on minusta kirjoitettu tekemään sinun tahtosi, Jumala." Kun hän ensin sanoo: "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, sanoo hän sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi." Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. ... Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään"

(Hebr. 10:4-10, 14).

Syy siihen, miksi Jumala valmisti Jeesukselle ruumiin; niin, että Hän sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta ihmiseksi, oli se, että Jeesus kantoi ruumiissaan syntimme ristille. Kuolemansa kautta Hän sovitti syntimme Isän edessä, yhdellä, kerta kaikkisella uhrikuolemallaan. Tämän Jumalan tahdon perusteella, johon Jeesuksen tahto yhtyi, meidät on pyhitetty, pelastettu, Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. Messiaanisessa - Jeesuksesta etukäteen puhuvassa Psalmissa - jota Hebrealaiskirjeessä siteerataan, sanotaan:

"Silloin minä sanoin: Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä. Sinun tahtosi, minun Jumalani,minä teen mielelläni..."

(Ps. 40:8, 9).

Jumala valmisti Jeesukselle ruumiin, koska Hän rakastaa jokaista luomaansa ihmsitä. Hän ei antanut sielujemme vihollisen hallita langettamiaan ihmisiä, vaan antoi Jeesuksen kantaa ruumiissaan syntimme ristinkuolemaan, jossa Hän hankki meille vapautuksen synneistämme, ottamalla ne pois; sovittamalla ne täydellisesti Isän edessä. Jokaisella ihmisellä on sovitettu Jumala. Pelastus synneistämme on maksanut Jumalalle niin paljon, että vain Pyhän Hengen antaman näkökyvyn kautta voimme siitä jotakin käsittää. Mitä enemmän siitä käsitämme, sitä enemmän haluamme antaa kaikkemme Hänelle, maksoi se mitä vain.

Vielä luemme, aiheeseen liittyen:

"Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,..."

(Fil. 2:5-9).

Kiitos Jumalalle Hänen sanomattomasta lahjastaan!

Meidän ylipappimme, Jeesus Kristus, Vapahtajamme ja Herramme, on ollut kaikessa kiusattu. Hän on kokenut ihmiselämän kärsimykset syvemmin kuin me, Hänen ihmisveljensä. Hän on ollut halveksittu ja hyljätty. Hän eli ihmisenä maan päällä ja tietää tarkalleen millainen ihmisen osa on. Rakkaudesta Isänsä tahtoa kohtaan - ja rakkudesta meitä ihmisiä kohtaan - Hän oli valmis tekemään mielellään Isänsä tahdon ja kuolemaan meidän syntiemme tähden:

"Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan"
Hebr. 4:14-16).

Jatkan huomenna.

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

Puh. 040-0206858.

jouko.kuusjarvi@gmail.com

______________________

Sunnuntai. 7.7 astetta siihen aikaan kun nousin uuteen päivään. Taivas oli harmaa. Oli satanut. Pisarat puiden oksilla kirkkaina "killuivat." Aamupalaa ja kahvia.

Klo 10 seurasimme M-L:n kanssa Jumalanpalvelusta Kangasniemeltä - se ei tullut kirkosta, vaan siitnä hautausmaan kulmalla olevasta, sisältä hirsiseinäisestä, rakennuksesta. Kirkkoherra, joka toimitti eiliten Anni-tätimme hautaansiunaamisen, saarnasi ja toimitteli tilaisuutta. Toinen pastori, Tuula Suuronen, oli myös sitä toimittelemassa. Musiikissa oli ko0lmihenkinen ryhmä: Kaikki heistä lauloivat. Veljeni - Heimon - tytär, Hanna, soitti koskettimia, Ilkka Tiihonen rytmisoittimia ja Sami Tiihonen kitaraa. Tilaisuudessa luettiin myös kuolleiden nimi. Myös tätimme, Anni Kyröläisen, nimi luettiin.

Heti perään seurasimme oman seurakuntamme nettilähetystä. Tarmo Moisio johti ja myös puhui. Häneltä kuullaan nykyään hyvin punnittua puhetta. Tällaisesta "takametsien miehestä" tuntuu hyvin painokel...poiselta. Saarnan piti pastorimme Hannu-Heikki Hyppönen - jolle Jumala tuntuu aina antavan sanottavaa. Musiikissa palvelivat - videon välityksellä Kuopiosta - Linda ja Vertti Aittola. Tilaisuus oli Ehtoollijuhla. Se oli elämäni ensimmäinen "etä-Ehtoollisjuhla", johon mekin osallistuimme ruudun ääressä. Tuli jopa mieleen sen aikana israelilaiset kodeissaan, Egyptissä, ensimmäisenä Pääsiäisenä - jostain syystä. Ainakin siinä on samanlaisia elementtejä, vaikka niitä ei voidakaan verrata toisiinsa. Siellä oli kokoonnuttu erikoisessa tilanteessa syömään pääsiäislammasta, jonka kanssa toimittiin tarkasti Jumalan säätämällä tavalla. Pääsiäiskaritsa viittasi Jumalan Karitsaan, Jeesukseen, joka otti pois maailman synnin. Me muistelemme Ehtollisessa Jeesusta - meidän edestämme teurastettua pääsiäislammasta - taaksepäin Hänen uhriinsa kiitollisena katsoen.

Jumalanpalveluksien jälkeen menin tuohon takapihalle virittelemään tulet laavuun. Kahvitkin siinä keittelin tulilla ja vähän maistelin.

Kohta saapuivat Timo ja "pienet tytöt." - Milena ja Minja. "Isot tytöt" - äiti-Pia ja isosisko-Milka, olivat menneet yhdessä "isoon maalikylään" ns. shoppailemaan.

Paistelimme yhdessä laavussa tulilla makkaraa ja nakkeja - Milena ja Minja myös vaahtokarkkeja. Joimme munkki- tai simakahveja. Mummi teki salaattia ja vesimelooninpalasia, joita oli mahdollisuus - jos jaksoi - syödä sellaisen kananliha-porkkana-peruna-paistoksen kanssa. Milena ja Minja valmistivat lähellä olevassa leikkimökissä myös ruokia - hiekka-sellaisia - joita tarjoilivat. Eipä sitä olla viimeaikoina tavattukaan tämän Koronan takia. 17.30 maissa lähtivät "omat" kotia kohti.

Litampa tähän muutampia kuvia "tulöisteluhommista":

Tuli kuva, että Daniel oli ollut myös tulilla jossakinpäin Saarijärveä, isän ja yhden "senioripariskunnan" kanssa olivat reissussa.

Kirjoittelin.

Iltapalaa ja teetä.

Uutisiakin tulin seurailleeksi.

Siunausta!

Ps. "Mutta sinä puhu sitä, mikä terveeseen oppiin soveltuu" (Tiit. 2:1).

2.5.

Jatkoa 16.4. aloitettuun kirjoitteluun.

ARMOLLISUUS / ARMOTTOMUUS 17.

Esikuvat - niinkuin esimerkiksi Suuren sovituspäivän esikuvat - puhuvät "selvää kieltään" siitä, kuinka pyhää Jumalaa tulee palvella ja lähestyä. Jumala itse oli antanut lait, ohjeet ja säädökset tämän suhteen, syntiin langenneille ihmisille. Ne asiat, joita me katselemme esikuvina täyttymyksestä käsin - sillä Jeesuksessa nuo esikuivat suurelta osin saivat täyttymyksensä - olivat niitä täyttäneille ihmisille todellista elämää, joiden kanssa toimittiin ja elettiin. Jumalaa palveltiin sillä tavalla. Siitä huolimatta, että asia oli näin, hekin pelastuivat vain Jeesuksen suorittaman ihmiskunnan syntien sovittamisen kautta. Uhrieläinten veri ei voinut sitä aikaansaada. Tämän olemme jo aikaisemmin todenneet.

Suurena sovituspäivänä (3. Moos. 16).Ilmestysmajan, ja myöhemmin Jerusalemin temppelin, kaikkeinpyhin-osa nousee voimakkaasti esille. Ylipappi sai mennä vain silloin "vierasta verta" mukanaan esiripun sille puolelle. Voimme sanoa, että kaikkeinpyhimpään "kulki vain yhdenlainen tie": sinne pääsi vain "verentietä", uhrieläimen vuodattaman sovintoveren kautta. Kaikki muut mahdollisuudet olivat poissuljetut. Oli tarkasti noudatettava Jumalan määräämää tapaa.

Oletko kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka esillä oleva luku (3. Moos. 16) alkaa:

"Jas Herra puhui Moosekselle, sen jälkeen kun kaksi Aaronin poikaa oli kuollut, joita kuolema kohtasi, kun he astuivat Herran eteen"

(3. Moos. 16:1).

Nämä kaksi ylipappi Aaronin poikaa olivat Naadab ja Abihu. Nämä miehet olivat molemmat leeviläisiä, jotka oli asetettu ja voideltu virkaansa toimimaan pappeina, Jumalan antamien ohjeiden mukaan, niinkuin 3. Moos. 8 saamme lukea. Naadabin ja Abihun synti oli se, etteivät he totelleet Jumalaa. Se, missä he menettelivät väärin, löytyy seuraavasta:

"Ja Aaronin pojat Naadab ja Abihu ottivat kumpikin hiilipannunsa ja virittivät niihin tulen ja panivat suitsuketta sen päälle ja toivat vierasta tulta Herran eteen, vastoin hänen käskyänsä"

(3. Moos. 10:1).

Jumala oli antanut papeille selkeät ohjeet, joita heidän tuli noudattaa. Naadab ja Abihu eivät noudattaneet niitä. Tuli on tietenkin tulta, oli se lähtöisin mistä vain, mutta Jumalaa palveltaessa ei vierasta tulta saanut tuoda Herran eteen. Oikea tuli paloi Jumalan alttarilla Ilmestysmajan pyhässä; siinä osassa, joka oli ennen kaikkeinpyhintä. Tältä alttarilta olisi Naadabin ja Abihunkin pitänyt ottaa tuli. Tämän asian halusin ottaa esille siksi, että näkisimme sen, että Jumala on pyhä ja ihmisen tulee palvella Häntä Hänen Sanansa mukaan. Meistä tuntuu kovalta näiden pappisveljesten saama rangaistus, mutta näin Raamattu kertoo:

"Silloin lähti tuli Herran tyköä ja kulutti heidät, niin että he kuolivat Herran edessä"

(3. Moos. 10:2).

Näin tapahtui - ilman mitään selittelyjä. Mooses sanoi tapahtuman jälkeen veljellensä, Aaronille, ylimmäiselle papille:

"Tämä tapahtui Herran sanan mukaan: "Niissä, jotka ovat minu lähellä, minä osoitan pyhyyteni ja kaiken kansan edessä kirkkauteni"

(3. Moos. 10:3).

Jumala on pyhä. Hän on pyhyydessään muuttumaton. Voit halutessasi tutustua tarkemmin kyseiseen lukuun. Kyllä siellä itkettiinkin. Jumala on antanut meille Sanansa. Siinä Hän on antanut meille ohjeet, kuinka Häntä tulee palvella ja kuinka Hänen yhteydessään elää. Jumala haluaa, että me olemme kuuliaisia Hänelle ja Hänen Sanalleen. Tämä on Jumalan periaate, joka on voimassa sekä Vanhassa Liitossa, että Uudessa Liitossa.

Siksi me tänään aloitimme toteamalla, että kaikkeinpyhimpään kulki vain yhdenlainen tie, veren tie. Ylipappi ei voinut, eikä saanut, toimia "oman päänsä" mukaan. Hänen tuli toimia Jumalan Sanan mukaan - hänellä piti olla uhrieläimen sovitusverta mukanaan.

Luimme eilen Hebrealaiskirjeestä, että Jeesus, meidän ylipappimme, meni taivaalliseen kaikkeinpyhimpään oman verensä kautta. Kaikkeinpyhimpään - ei esikuvalliseen, eikä taivaalliseen/taivaaseen - voi mennä mitenkään muuten kuin veren kautta; veren tietä. Ilman uhrieläimen verta ei ylipappi voinut toimittaa sovitusta itselleen, perhelleen eikä kansalleen. Ilman Jeesuksen verta Jumalan palvelemisemme on turhaa: ja me kuolemme synteihimme:

"Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ..."

(Hebr. 10:19-20)

Jatkan huomenna.

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

Puh. 040-0206858

jouko.kuusjarvi@gmail.com

______________________

Lauantai. 3.8 astetta lämmintä noustessamme ennen 6.30. Taivas oli harmaa. Aamupalaa ja kahvia. Luin Hesekielin kirjaa.

Ennen 8 lähdimme ajelemaan kotipitäjääni - Kangasniemeä - kohti. Vähän ennen klo 10 olimme siellä. Silloin alkoi Kangasniemen kirkon vieressä Anni-tätimme - äitimme siskon - hautajaiset. Paikalla oli 13 henkeä - Korona-karanteenista johtuen. Paikalla olivat: Siskoni, Pirjo, hänen miehensä, Kari, sekä heidän poikansa, Mikko ja Matti, veljeni, Heimo, vaimonsa, Arjan, kanssa, sekä heidän tyttärensä, Hanna, serkkumme, Maija ja Matti, jotka ovat Annin ja äitimme siskon, Liisan, lapsia, Marja-Leena ja minä, Kangasniemen seurakunnan kirkkoherra, joka toimitti siunauksen, sekä suntio, tai haudankaivaja, en tiedä kumpi hän oli.

Mikko, Matti, Kari ja Matti työnsivät kärryä, jossa arkku oli, sekä laskivat arkun hautaan. Kirkon vieressä lauloimme laulun ja taisi siinä olla rukouskin. Sitten kävelimme arkun jäljessä avoimen haudan ääreen. Arkku laskettiin nurmikolle, haudan viereen. Sen ääressä kirkkoherra piti siunauspuheen. Lauloimme kaksi laulua. Arkku laskettiin hautaan ja kukkalaitteet laitettiin haudan päälle asetetun, havuilla koristellun, kannen päälle. Aurinko paistoi ja lintu lauloi lähellä.

Näin me vuorollamme joudumme sinne "viimeiseen valtaukseen" - niinkuin kultamiesten hautapaikkoja, Inarissa, kutsutaan. No, uskovina, Jumalan Sanaan uskovina, tiedämme, että iankaikkinen elämä on lopullinen osoitteemme. Niillä, jotka eivät elämänsä aikana ole uskoneet Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanaan ja Herranaan, lopullinen sijoituspaikka on iankaikkinen kadotus, ero Jumalasta. Kyseessä on valinta. Valitse oikein. Elämä on lyhyt ja iankaikkisuus loputon. Pelastus on kuitenkin valmistettu jokaiselle: Jeesus on sovittanut Golgatan ristillä kaikkien synnit. Pelastuksen lahja pitää ottaa vastaan sydämeen. Siinä asiassa eivät auta minkäänlaiset rituaalit. Älä petä itseäsi väärillä olettamuksilla - äläkä anna kenenkään toisenkaan pettää itseäsi. Kaikkein ratkaisevin asia pelastuksen suhteen on sydämen usko ja siihen liittyen suun tunnustus. Voit katsella tätä asiaa esim. Room. 10:stä luvusta. 

Anni-tätimme asui loppuvuotensa kirkolla, omassa asunnossaan, kerrostalossa. Eikä hän ennättänyt kovin monia viikkoja olemaan vanhainkodissa. Ihan lopussa hän oli tk:ssa. Ollessamme käymässä hänen luonaan - ainakin se kahden vuoden sisälle sopii, tästä hetkestä taaksepäin. Kalenterista ja tästä blogistakin se kyllä löytyisi, milloin se oli. Niin, kun olimme käymässä, niin otin puheeksi - taas kerran - pelsstuksen vastaanottamisen tätini kanssa. Silloin vielä muisti toimi. Hän halusi rukoilla omalla suullaan pelastusrukouksen ääneen jäljessäni. Sain julistaa hänen syntinsä anteeksiannetuiksi. Tiedän, että jos hän ei olisi halunnut sitä rukoilla, hän ei olisi niin tehnyt. Kerron tämän vain siksi, että näin tapahtui. Jumala meidät - ja sydämemme - tietää. Niin Anni-tätimmekin.

Anni hoiti omia vanhempiaan "Korholan mummolassa" heidän kuolemaansa asti. Sitä ennen hän oli töissä muualla, maatalossa, kymmeniä vuosia. Vanhempiensa - meidän mummon ja papan - kuoleman jälkeen, hän asui yksin siellä heidän kodissaan. Kun siellä vierailimme, niin se oli ihan varma, että vatsa tuli ylitäydeksi ruuista, joita syötiin - ja täti ei antanut periksi. Ruokaa oli otettava. Kun vatsa oli jo halkeamaisillaan, niin hän avasi puuhellan leivinuunin luukun ja otti sieltä esille "yllätysyllätyksen" - ja sitäkin oli vielä syötävä. Täti vain laittoi lautaselle, vaikka kuinka koetti estellä. Vieraanvarainen ihminen kun oli.

Nyt ei ole enää Annia. Yksi täti - Liisa-täti, äidin ja Annin sisko, meillä vielä on. Hänkin on jo iällinen. Anni olisi pian täyttänyt 93 v. Kiitämme Jumalaa hänestä, sukumme yhdestä jäsenestä! Kaikesta, mitä hän on meidänkin elämäämme ollut. Hänellä ei ollut omaa perhettä.

Hetken aikaa haudantienovilla seisoskelimme ja kukin joidenkin kanssa ennätti jutella. Kuviakin siellä otettiin. Hanna niitä otti hyvällä kameralla. Muutkin kyllä räpsivät. Muistotilaisuutta kun ei Korona-karanteenisääntöjen vuoksi voitu järjestää, niin kukin lähti ajelemaan kotejaan kohti. Mekin ajoimme ensimmäiselle P-paikalle ja joimme termoskahvit ynnä söimme eväitämme. Aurinkoista, niinkuin haudallakin. Olimme kotona muutamaa minuuttia ennen klo 13. Matkalla kuuntelimme M-L:n puhelimesta "Päivän biisin". Kuuntelin sen uudelleen vielä kotona tietokoneelta, kun sen kautta kuuluu paremmin.

Lämmittelimme aamuista kahvia. Sitten menin pihalle kantelemaan hetkeksi puita liiteriin. Jatkoin "kanan hommilla" takapihan puolella - kuopsuttelin lehtiharalla lehtiä.

Ruokaa.

Kirjoittelin.

Yritin vähän lukea kirjaa, mutta kun alkoi "ramasemaan", niin torkuin vähän aikaa, kunnes laitoin saunan kiukaan kuumenemaan. M-L kävi kylällä kaupassa. Ennätin sinä aikana käydä hikoilemassa saunan löylyissä.

Iltapalaa. M-L toi kaupanpizzaa, joka kyllä meikäläisestä maistui hyvälle.

Uutisi Suomesta, Israelista ja maailmalta.

Siunausta!

Ps. "Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään" (Room. 10:11).

1.5.

16.4 aloittamani "kirjoitelma" jatkuu - on jatkunut siitä alkaen päivittäin.

ARMOLLISUUS / ARMOTTOMUUS 16.

.Suurena sovituspäivänä - kerran vuodessa - ylipappi meni pyhästä esiripun sisäpuolelle kaikkeinpyhimpään säädetyn eläimen uhriverta mukanaan. Raamattu sanoo, jonka luimme eilen, että hänellä oli vierasta verta mukanaan (Hebr. 9:25). Ilmestysmajan - ja myöhemmin temppelin - kaikkeinpyhin oli esikuva taivaasta:

"Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme"

(Hebr. 9:24).

Esikuvat ovat vain kuvia ja varjoja siitä todellisuudesta, joka kaikilta osin koki täyttymyksensä Kristuksen täytetyssä työssä - kärsimisessä, kuolemassa, ylösnousemisessa ja taivaaseen astumisessa:

"...Tämä on nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva, ja sen mukaisesti uhrataan lahjoja ja uhreja, jotka eivät kykene tekemään täydelliseksi sitä, joka jumalanpalvelusta toimittaa, vaan jotka, niinkuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesotkin, ovat ainoastaan lihan sääntöjä, jotka ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti"

(Hebr. 9:9-10).

"Uuden järjestyksen" aika koitti kun Jeesus meni taivaalliseen kaikkeinpyhimpään - taivaaseen - meidän hyväksemme. "Meidän" tarkoittaa kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina, sillä Jeesus kuoli ja vuodatti verensä kaikkien puolesta:

"Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen"

(Hebr. 9:11-12).

Leeviläisten pappien - sillä sitä sukukuntaa tuli kaikkien pappien olla - suorittamien uhritoimitusten vaikutus jäi väliaikaiseksi. Tästä meille kertoo se, että niitä uhreja jatkuvasti uhrattiin: Suuren sovituspäivän uhreja ylipapin toimesta joka vuosi:

"Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydelliseksi. Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska niillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä? Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synnistä. Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä"

(Hebr. 10:1-4).

Jeesuksesta sanotaan - sen luimme äsken - että kun Hän "tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi." Tämä "tulevainen hyvä" koskee sitä "suurta pelastusta", jonka Hän meille ansaitsi ja valmisti ristinkuolemansa kautta. Sen kautta meille aukeaa osa iankaikkisuudessa, Jumalan taivaassa, joka on lopullinen pelastuksemme. Jeesus meni oman verensä kautta "kerta kaikkiaan" kaikkeinpyhimpään, taivaaseen ja "sai aikaan iankaikkisen lunastuksen." Hän ei suorittanut tätä lunastus- ja sovitustyötään maallisessa pyhäkössä, vaan taivaallisessa todellisuudessa. Jeesuksen uhrikuolema syntiemme tähden tapahtui vain kerran. Se oli täydellinen ja riittävä uhri syntiemme vuoksi, jota ei koskaan tarvitse uusia. Kun Jeesus vuodatti verensä Golgatalla, ostettiin meidät vapaiksi - lunastettiin - synneistämme. Maksuhintaa ei voida verrata mihinkään maalliseen asiaan:

"...tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan"

(1. Piet. 1:18-19).

"Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa  pois maailman synnin!"

(Joh. 1:29).

"Katso, Jumalan Karitsa!"

Joh. 1:35).

Ps. kenties olet Raamattua lukiessasi kiinnittänyt huomiota yhteen kohtaan Hebrealaiskirjeessä. Taitaa olla jo puoli vuosisataa siitä, kun tätä asiaa itse ihmettelin. Nimittäin: Hebrealaiskirjeen 9 luvussa puhutaan "maallisesta pyhäköstä", josta olemme tässä "kirjoitelmassa" puhuneet. 2-5 jakeista luemme:

"Sillä maja oli valmistettu niin, että siinä oli etumainen maja, jossa oli sekä lampunjalka että pöytä ja näkyleivät, ja sen nimi on "pyhä." Mutta toisen esiripun takana on se maja, jonka nimi on "kaikkeinpyhin", siinä oli kultainen suitsutusalttari ja liiton arkki, yltympäri kullalla päällystetty, jossa säilytettiin kultainen mannaa sisältvä astia ja Aaronin viheriöinyt sauva ja liiton taulut, ja arkin päällä kirkkauden kerubit varjostamassa armoistuinta. Mutta näistä nyt ei ole syytä puhua kustakin erikseen"

(Hebr. 9:2-5).

Huomasitko mitään "erikoisempaa?" Kun luemme Raamatusta - missä vain niistä puhutaan - Ilmestysmajan ja temppelin pyhistä esineistä, emme missään kohdassa löydä suitsutusalttaria kaikkeinpyhimmästä. Löydämme sieltä vain liitonarkin, sen kannen, armoistuimen, sekä kaksi kerubia. Nämä kolme kuuluvat samaan kokonaisuuteen. Suitsutusalttaria siellä ei ole. Kuitenkin Hebrealaiskirjeestä luemme, että sekin siellä on. Suitsutusalttari on pyhässä, esiripun edessä, vastapäätä liitonarkkia. Suitsutusalttareita on vain yksi ja se oli pyhässä jokapäiväisessä käytössä, niinkuin Raamattua lukiessamme huomaamme. Jos se olisi ollut kaikkeinpyhimmässä, ei sitä olisi voitu käyttää päivittäin, koska kaikkeinpyhimpään saattoi mennä ylipappi vain kerran vuodessa. Lukemamme jae jakso päättyi toteamukseen: "Mutta näistä nyt ei ole syytä puhua kustakin erikseen." Olisiko ollut kuitenkin hyvä puhua siitä, miksi suitsutusalttari on laitettu kaikkeinpyhimpään! Voisitko pohtia tätä kysymystä: Miksi Hebrealaiskirje ilmoittaa suitsutusalttarin paikaksi kaikkeinpyhimmän?

Jatkan huomenna.

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

Puh. 040-0206858

jouko.kuusjarvi@gmail.com

______________________

Eiliten oli Arja Kuusjärven - veljeni vaimon - syntymäpäivä. Tässäkin vielä sydämelliset onnittelut sen johdosta!

Tänään on Vappu. Tänään on erilainen Vappu. Korona-virus on sen saanut aikaan - niinkuin monta muutakin ja vielä vähän suurempaa asiaa.

16.0 astetta oli auringossa lämmintä nousun aikaan. Sininen taivas ja auringonpaiste. Korona ei näy mitenkään vaikuttavan ruokintapaikalla elantoaan etsiviin lintuihin ja oraviin.  Meitä on kehoitettukin katsomaan taivaan lintuja. Jeesus tarkoitti sillä, että emme murtehtisi ja huolehtisi väärällä tavalla huomisesta päivästä. Kukin päivä pitää murheen itsessään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa. Niin, ja Hänhän on luvannut pitää meistä vielä paremmin huolta kuin linnuista. Oleellisinta siinä luvussa, missä Jeesus näistä puhuu, on kohta: Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä teille annetaan (j 30) - eli se hyvä huolenpito. Näitähän Jeesus puhui Matteuksen 6. luvussa. 

Aamupalaa söimme ja kahvia joimme. Luin Hesekielin kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. "Päivän biisiäkin" kuunneltiin. Jumala on antanut monille hyviä sanoja ja kauniita säveliä. Laulut tuovat siunausta ja rohkaisua. Kyllä ne voivat kehoittaakin, yms.

Uutisten silmäilyä.

Vaihdoin Vapun kunniaksi - tai ihan muuten vaan - kesäkumit auton alle. Hain Denikseltä virralla toimivan pulttien avaajan - et ei tarvitse käsivoimalla "niivitellä." Momenttiavaimenkin antoi. Kävin heidän keittiön ikkunan takana puhelemassa Terhi-Marjan kanssa, joka oli lopettelemassa munkkien paistoa - ei kuitenkaan luostareissa asuvien. Emilian ja Danielinkin siinä tapasin. Pari munkkia T-M laittoi pussiin kotiin viemisiksi. Kiitos! Heti kotona toisen munkin pistelinkin "parempaan talteen" kahvin kanssa. M-L myöhemmin toisen. Lämpöisiä olivat vielä.

Taas oli isoja ongelmia pyörien irtisaamisessa. Pultit kyllä aukenivat, mutta renkaat eivät lähteneet irti, vaikka mitä teki. Etupyörät jotenkin sain irti ja kesärenkaat alle laitettua, mutta takapyörät eivät lähteneet, ei sitten mitenkään. Laitoin renkaat kyytiin ja ajelin Denikselle. Hän otti parrunpätkän ja sillä sai "jysäytettyä" ne irti. Laittoi jotain tervaöljyä niihin, että josko seuraavalla kerralla helpommin. Ompahan nyt "kesikset" alla, kun huomenna hautajaisreissulle on tarkoitus lähteä.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin "vappumarssilla" Tarvaalan suunnassa - 8.3 km kävelin. Paluumatkalla M-L käveli minua vastaan. Loppumatkan "käppäilimme" yhdessä. 

Kahvia.

M-L siivosi autoa. Torkuin ja kuuntelin Radio-Patmosta.

Laitoin takkaan tulen.

Kirjoittelin.

Iltapalaa ja kahvia.

Tänään tuli videon välityksellä kahden pienen tytön - Milenan ja Minjan - kautta hyvän Vapun toivotukset - ja vappupilli piti melkoista ääntä. "Maistuvannäköisiä" kuvia tuli sieltä - "Timojen" - suunnalta myös laavun ja tulipaikan suunnalta. Paistettavaa näkyi olevan. "Terhien" suunnaltakin tuli videon välityksellä Vapputoivotukset - Daniel niitä lausui munkkien kanssa.

Uutisten katselua.

Hyvää Vappua!

Siunausta!

Ps. "Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa" (1. Tim. 6:6).