16.11.

Sellainen harmaa päivä. Noustuamme - eikä niin aikaisinkaan - söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Marja-Leena luki paikan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin hakemassa 12 maissa Danielin koulun jälkeen meille. Hän ajeli pyörällä kotiin ja hyppäsi siitä kyytiini. Daniel söi välipalaa ja teki läksyjään.

Hain Emilian 13 maissa koulun jälkeen meille. Hänkin hurruutteli pyörällään kotiin ja siitä minun kyydissäni meille. Emiliakin söi välipalaa.

Söimme. Emilia teki läksyjään - niin kuin koululaisen pitääkin.

Sovin KYLÄILLAN Hännilän koululle torstaille 26.11. klo 18.30. Tervetuloa mukaan! 

"Rytysimme" Danielin ja Emilian kanssa sohvalla.

Terhi-Marja haki lapset meiltä töistä tullessaan.

16 jälkeen menimme kutsuttuina kylään Raimolle ja Marialle. Jutustelimme. Joimme kahvia ja söimme herkkuja. Rukoilimme yhdessä. Kiitos mukavasta vierailusta.

Kotiinpalatessamme kylästä tulimme kaupan kautta.

Sytyttelin takkaan tulen. Menin urheilukentälle hiljaiselle 10 km lenkille. Sellainen sumupisarainen sää. +2-3 astetta.

Iltapalaa ja teetä.

Lainausta:

"Tunnista vihollinen

"Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan" (Ef. 6:12). Sodassa on viisasta käyttää tehokkaimpia aseita. Sielunvihollisen tavoite on kääntää huomiomme pois Kristuksen palvelemisesta. Sen hän tekee usein saattamalla meidät kiusaukseen palvella rahaa ja omaisuutta. Kuten olemme nähneet aiemmin, raha on Kristuksen rinnalla suurin kilpailija elämämme herruudesta. "Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa" (Matt. 6:24).

Rahan palvelemista on usein vaikea huomata, koska rahan himoitseminen on synti, joka herättää kunnioitusta - taloudellisen menestyksen ansaan jäänyttä onnitellaan. Sen vuoksi pohdi rukoillen suhdettasi kristukseen ja rahaan" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 169).

Siunausta!

Ps. "En silti häpeä, sillä tiedän, keneen uskon, ja olen varma siitä, että hän kykenee varjelemaan sen, mikä on minun haltuuni uskottu, aina tulemisensa päivään asti" (2. Tim. 1:12). 

15.11.

Tänään on syntymäpäivä yhdellä tuntemallani henkilöllä - hän on parhaita tyyppejä joita olen elämäni aikana tullut tuntemaan. Vastuuntuntoa löytyy. Jumalan palvelemista matalalla profiililla - itsestään hän ei siinä asiassa halua tehdäö numeroa. Vilpitön sydän Jumalan ja ihmisten edessä. Sydän joka rakastaa totuudellisuutta, eikä halua vilpillisyyttä. Perhe on hänelle tärkeä - siihen panostetaan. Seurakunta on arvoasteikossa yläpäässä. On ilo tuntea sinut! On mukava seurata elämääsi - ja perheesi elämää! Herralla on sinulle - ja kauttasi muille - paljon annettavaa. Siksi Hän haluaa syventää työtään elämässäsi. Sydämelliset syntymäpäiväonnittelumme rakkaalle esikoisellemme - Tero, Jouko, Kristianille -Tampereelle! Iloitsemme sinusta!

Nousin sunnuntaihin hyvissä ajoin. Jatkoin valmistautumista puhumiseen päivän tilaisuudessa. Marja-Leena laittoi aamupalaa, jota nautimme ja joimme kahvia. Oli satanut lumiräntää yön aikana. Nurmikenttä oli aikalailla valkoisena. Luin Sefanhajn kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

10:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle rukoushetkeen alakertaan. Taisi olla 7 rukoilijaa. 11 alkoi tilaisuus yläkerrassa. Sen johteli Rautasen Jussi hyvin. Ahon Maju lauloi Jussin säestyksellä. Puhuin. Ennen puhettani kuuntelimme kappaleen Ihmeinen risti, Vetelin tyttöjen laulamana - äänitteeltä Kiitetty olkoon Hän, joka on vuodelta 1978. Jatkoin samasta aiheesta kuin 25.10. puhuessani samassa paikassa. Jos haluat, voit kuunnella tuon 25.10. puheen, sekä tänään - 15.11. - pitämäni puheen netistä: UskoTV/Saarijärven helluntaiseurakunta. Sieltä löytyy myös paljon muiden pitämiä puheita, jotka on pidetty Saarijärven helluntaiseurakunnassa. Tilaisuuden jälkeen oli kahvitarjoilu alakerrassa. Kävimme "ryyppäämässä" kupilliset M-L:n kanssa ja kiirehdimme seurakuntatalolle, jossa oli menossa Israel-tilaisuus. Ennätimme loppua siitä seuraamaan. Vierailemassa oli Honkakarin pariskunta, joka tekee lähetystyötä Israelissa. He ovat Saarijärven ev. lut. seurakunnan lähettejä. Meille he ovat tulleet tutuksi avioliittotapahtumassa, jossa olivat yhtenä ohjaajapariskunnista. Rukouksin olemme heitäkin muistaneet yhteiskristillisessä Israel-rukousillassa - joka muuten on huomenillalla, eli ma. - Majakalla. Myöskin kotona olemme muistaneet heitä rukouksissa M-L:n kanssa.

Palailtuamme kokouksista kotiin lämmittelimme ruokia ja söimme. Timolta tuli viesti/kutsu tulla Terhi-Marjalle 16 aikaan. 

Menimme. "Terheille". "Timoilla" - olivat koko perhe - oli täytekakku mukana, ym. suuhunpantavaa. Halusivat näin juhlistaa Terhi-Marjan 10.11. ollutta syntymäpäivää. Mukava ele - ja mukava hetki. Tuli taas syötyä paljon sellaista, mitä ei olisi pitänyt syödä, koska se nostaa verensokeria.

Sytkyt - sydämelliset - nimpparionnittelumme toiselle parhaista miniöistämme, eli Pialle - Timon kullanmurulle - Janetten -päivän johdosta!

Tultuamme "kekkereistä" kotiin laitoin takkaan tulen. Sitten vaihdoin lenkkivaatteet päälle. Vihreä pipo päähän - silmille - ja menoksi urheilukentälle. +2 astetta. Sumupisarainen mukava sää. Vaariska teputteli 22 km lenkin, km-ajoin:  7.15., 6.57., 7.05., 6.49., 6.54., 6.39., 6.43., 6.27., 6.39., 6.25., 6.34., 6.11., 6.21., 6.09., 6.18., 6.09., 6.18., 6.07., 6.16., 6.05., 6.18., 6.10. Kokonaisaika oli 2.23.09. Ensimmäinen 10 km menin 67.53. Toinen 10 km 62.48.

Iltapalaa ja teetä.

Ja sitten se "vuolija" taas lainaa:

"Me olemme sodassa

"Kärsi sinäkin vaivaa niin kuin Kristuksen Jeesuksen kelpo sotilas. Ei kukaan sotilaana palveleva sekaannu jokapäiväisen elämän toimiin, jos haluaa, että päällikkö on häneen tyytyväinen" (2. Tim. 2:3-4). Sota-aikana ihmiset tekevät usein elämäänsä suuria muutoksia, jotta sota voitettaisiin. He säännöstelevät strategisesti merkittävien tuotteiden käyttöä. He kuluttavat vähemmän, jotta armeijalla riittäisi varusteita. Koska me olemme sotilaita, meidän tulee huolehtia siitä, ettemme antaudu liikaa tämän maailman huolille" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 168-169).

Siunausta!

Ps. "Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, eikä myöskään kaupunki tai perhe kestä, jos sitä repivät riidat" (Matt. 12:25).

14.11.

Lauantai. Emme hötkyilleet ylösnousun kanssa. Söimme hyvän - Marja-Leenan laittaman - aamupalan. Joimme kahvia. Luin Sefanjan kirjaa. M-L luki paikan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Harakoita oli ruokailemassa - valkoisissa paidoissaan ja mustissa frakeissaan - kymmenkunta lintujen ruokailupaikalla maassa. Oli kyllä pikkulintujakin ja oravakin. 

Valmistauduin huomiseen tilaisuuteen puhumaan. M-L imuroi. 

Terhi-Marja, Emilia ja Daniel saapuivat meille.

15.15 maissa lähdimme viidestään - M-L, Terhi-Marja, Emilia, Daniel ja mnä Hirvaskankaalle Elävät Kivet seurakuntaan klo 16 alkavaan Valkeus voittaa -tilaisuuteen. Puhumassa oli Timo Närhi. Kokoussarja kestää koko marraskuun - joka päivä on tilaisuus ja eri puhujia eri kristillisistä piireistä. Tilaisuuden jälkeen menimme vieressä olevalle ABC:lle, jossa minä söin pizzan ja lapset hampparit. M-L ja T-M eivät halunneet ottaa mitään.

Selvittyämme takaisin kotiin laitoin saunan lämmite ja tulen takkaan. Käytyäni löylyttelemässä itseäni valmistauduin huomiseen puhumiseen - klo 11 helluntaiseurakunnassa Saarijärvellä. 

Lainaukset jatkuvat edellispäivien malliin:

"Yritä elää yksinkertaisesti

Kaikki omaisuus vaatii aikaa, huomiota ja usein rahaa sen ylläpitoon. Liika tai vääränlainen omaisuus voi vaatia niin paljon aikaa, voimia tai rahaa, että se on haitaksi suhteillemme muihin ihmisiin tai herraan. Vaatimaton, yksinkertainen elämä on paras ympäristö, jossa meillä on riittävästi aikaa vaalia suhdettamme Herraan. Ensimmäinen Tessalonikalaiskirje 4:11-12 neuvoo: "Pitäkää kunnia-asiananne, että elätte rauhallisesti, hoidatte omat asianne ja ansaitsette toimeentulonne kättenne työllä, niin kuin olemme käskeneet. Näin te elätte ulkopuolistenkin mielestä nuhteettomasti ettekä tarvitse kenenkään apua" (Howard dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s.168).

Siunausta!

Ps. "Minä ja minun perheeni palvelemme herraa" (Joos. 24:15).

13.11.

Ja Perjantai.Heräsin hyvissä ajoin. Söin aamupalaa ja join kahvia. Valmistauduin päivän tilaisuuteen. Luin Sefanjan kirjaa.

Marja-Leena vei minut 10:30:ksi Toikkasen pentille ja Raijalle. Lähdin heidän kyydissään Kivijärvelle. Toikkasen Antero ja leena Lähtivät omalla autollaan.

Klo 12 alkoi hautajaistilaisuus Kivijärven kauniilla järvenrantapaikalla olevalla hautausmaalla. Toimitin siellä avoimen haudan äärellä yhden ihmisen ns. "ruumiin siunauksen". Lienee sanottava, että loppujen lopuksi tärkeintä osaa näyttelee tuollaisessa tilanteessa saattoväki - he ovat vielä elossa ja Jumala voi vetää heitä Jeesuksen luokse ja pelastaa. Henkilö, joka hautaan laitettiin ei ollut minulle tuttu. Lämmintä oli +1. Hautausmaalta menimme seurakuntatalolle - joka sekin oli erittäin kauniilla järvenrantapaikalla. Kyllä rakennuskin oli sisältä viihtyisän oloinen. Söimme ja joimme täytekaakkukahvit. Toikkaset - Pentti, Raija, Antero ja Leena - lauloivat Anteron ja Raijan kitaroiden säestyksellä. Oli adressien lukua ja muutamia puheenvuoroja, sekä kolmen ihmisen lauluesitys. Tulin siellä tuntemaan yhden ihmisen, joka oli sukulainen - ja vieläpä uskovainen. Yksi ihminen - jota en ole tuntenut - sanoi lähtiessämme, että on rukoillut jo vuosia Joukon ja Marja-Leenan puolesta. Sellaiset uutiset ovat erinomaisia. Sittenpä ajelimme Saarijärvelle. Pentti ja Raija toivat minut kotiin asti.

Daniel oli meillä - olivat mummin kanssa pelaamassa olohuoneessa ilmapallolla aivan kuin lentopalloa. "Naiset" - äiti ja Emilia - olivat menneet tyttökerhoon. Sytyttelin takkaan tulen.

18:ksi kävelimme M-L:n kanssa tuohon naapuriin - Veikontuvalle - hengelliseen tilaisuuteen, jossa puhui Pirkko Vesavaara - ja rukoili lopussa ihmisten puolesta. Oikarin marja-Liisa ja Hiekkavirran Kari lauloivat Mörskyn Saaran säestyksellä. Mäkisen Erkki käytti todistuspuheenvuoron. 

Tultuamme kokouksesta kotiin lähdin vähän tuulettumaan urheilukentälle 10 km "kävelynomaiselle" - hitaalle - lenkille. + 3-4. Klo 22.30 tulin kotiin. 

Iltapalaa ja teetä.

Jatkan lainailua siitä mihin eiliten jäin:

"Ole pyhiinvaeltaja

Raamattu kertoo identiteetistämme ja roolistamme maan päällä. Olemme ennenkaikkea taivaan, emme tämän maailman kansalaisia (Fil. 3:20). Toiseksi, olemme Kristuksen lähettiläitä (2. Kor. 5:20). Kolmanneksi, olemme muukalaisia (Hepr. 11:13).

Pietari kirjoitti: "Ja jos kerran te rukoillessanne kutsutte Isäksi häntä, joka puolueettomasti tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin eläkää jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika" (1. Piet. 1:17). Toisaalla hän jatkoi: "Rakkaat ystävät, te jotka asutte muukalaisina vieraassa maassa. Minä kehotan teitä pysymään erossa tämän maailman himoista, jotka sotivat sielua vastaan" (1. Piet. 2:11).

Pyhiinvaeltaja on alati matkalla eikä koskaan asetu aloilleen - hän on aina tietoinen siitä, että liika omaisuus suuntaa hänen huomiotaan pois määränpäästä. Aineellinen omaisuus on pyhiinvaeltajalle arvokasta vain silloin, kun se helpottaa matkantekoa. Pyhiinvaeltaja on matkamies, joka valitsee omaisuutensa harkiten ja pitää useimpia tavaroita rasitteena, jotka hidastavat matkantekoa tai tekevät siitä mahdotonta.

Monet tietenkin asettuvat aloilleen väliaikaisessa merkityksessä; ostamme asunnon ja omistamme huonekaluja ja harjoitamme liiketoimia. Siinä ei ole mitään väärää, mutta meidän tulee säilyttää pyhiinvaeltajan mielenlaatu, joka ei kiinnity omaisuuteen, ja matkustaa niin vähin matkatavaroin kuin mahdollista. Hanki vain sellaista omaisuutta, joka auttaa sinua toteuttamaan Jumalan kutsua elämässäsi" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 167-168).

Siunausta!

Ps. "Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa" (Mal. 3:10).  

12.11.

Tänä aamuna ei hypätty sängystä kovin aikaisin. Sen tehtyämme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Habakukin kirjaa. Marja-leena luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Letasin vanhoja kasetteja kun etsin tiettyä laulua. Onhan niitä kasetteja kertynyt aikalailla elämän varrella.

M-L kävi viemässä Danielille kitaran kun hänellä oli tänään soittotunti. Samalla toi Emilian ja Danielin meille koulusta.

Söimme.

Emilia ja Daniel tekivät piirustukset Halpa-Hallin jouluaiheiseen piirustustehtävään. 

Terhi-Marja haki lapset töistä tullessaan. 

Kävimme M-L:n kanssa kylällä. Ostin halvan takin Halpa-Hallista. Siellä olivat myös Emilia ja Daniel. Olivat vieneet sinne piirustuksensa ja saaneet molemmat jouluisen pussin käteensä - jossa mm. lasten hengellinen joululehti. Se on mukavaa.

Sytyttelin tulen takkaan.

Kävin 10 km hiljaisella "happikävelyllä" urheiluikentän hämäryydessä. +3 astetta. Palasin lenkiltä 20.55.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Ainoa sokeutta pahempi asia on näkökyky ilman näkyä" (Helen Keller, joka itse oli sokea).

Lainailuita jälleen:

"Ajattele iankaikkisuusnäkökulmasta

Vaali ajattelussasi iankaikkisuusnäkökulmaa. Vallitseva kulttuuri ja media ohjaavat huomiomme nykyhetkeen. Mainostajat houkuttelevat meitä toteuttamaan mielitekomme tänään vailla huolta huomisesta. Pohdi seuraavia ajatuksia ymmärtääksesi, miten lyhyt maanpäällinen elämämme on verrattuna iankaikkisuuteen.

Ohikiitävä aikamme maan päällä on vain pieni piste iankaikkisuuden aikajanalla. Silti meillä on mahdollisuus vaikuttaa iankaikkisuuteen sillä, miten käytämme varojamme nyt. Meillä on paitsi etuoikeus kerätä aarteita itsellemme taivaaseen, myös tilaisuus käyttää varojamme evankeliumin levittämiseen. Iankaikkisuusnäkökulma ja iankaikkiset arvot vaikuttavat syvällisellä tavalla päätöksiisi.

Mooses on tästä hyvä esimerkki. Lue huolella Heprealaiskirjeen jakeet 11:24-26: "Koska Mooses uskoi, hän aikuiseksi vartuttuaan kieltäytyi esiintymästä faraon tyttären poikana. Hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa. Hän näet piti Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä suurempana rikkautena kuin koko Egyptin aarteita, sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon." 

Mooseksen täytyi tehdä valinta. Faaraon ottopoikana hän saisi nauttia kuninkaallisen ylellisestä elämästä, tai hän voisi valita heprealaisen orjan osan. Koska hänellä oli mielessään iankaikkisuusnäkökulma, hän valitsi jälkimmäisen ja oli ihmeellisellä tavalla Herran käytössä. Meidän on tehtävä sama valinta. Voimme elää joko pitäen mielessämme iankaikkisuuden tai keskittyen tähän näkyvään maailmaan.

Oletko koskaan palannut aikuisena paikkaan, jossa leikit lapsena? Kävin kerran urheilukentällä, jolla pelasin 12-vuotiaana. Muistan sen valtavana ruohokenttänä, jota ympäröivät korkeat aidat. Järkytyin nähdessäni, miten pieni se todellisuudessa oli! Tai muistatko halunneesi joskus jotakin oikein kovasti? Nyt tuo asia on lähes menettänyt merkityksensä. Uskon, että me kaikki koemme jotakin tämäntapaista tullessamme taivaaseen. Monet asiat, jotka nyt tuntuvat niin tärkeiltä, muuttuvat merkityksettömiksi iankaikkisuuden valossa....." (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s.166-167).

Siunausta!

Ps. "Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat" (Room. 1:16).

11.11.

Harmaa, kostea sää. +3-4 astetta. Nousin hyvissä ajoin. Söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Habakukin kirjaa.

Ajelin Höytiälle. Hyvä oli autossa esirukoilla ja kiitellä. Mironkin vielä näin kotona. Oli juuri lähdössä polkaisemaan pyörällä koulukyytiin. Kuusenoksakasan viereen astelin sirkkelöimään niitä polttopuiksi. Net ovat kuumaa tulipuuta. Isojen kuusien oksia. Niitä - isoja kuusia - on talon ympäristössä palajon. Puoleenpäivään mennessä olivat oksat "silputtu". Sittenpä olikin aika astua - ja istua - ruokapöytään Pian ja Milenan kanssa. Timo oli töissä. Ruoka oli hyvää - sellaista jos söisi, niin kyllä sokerioarvotkin pysyisivät hyvinä. Kahvin kanssa tuli kuitenkin otetuksi sellaista, mikä nostaa niitä arvoja. Milena se on aika ilopilleri tytökseen.

Ajelin kotiin. Satoi - niin kuin menomatkallakin. Otin Danielin - heiltä - ja Marja-Leenan - pyörineen - kyytiin ohi mennessäni. 

Sytyttelin takkaan tulen.

M-L haki Emilian 14 maissa koulusta meille.

Terhi-Marja haki lapset töistä tullessaan. Danielin vei parturiin. Kohta tulikin M-L:n puhelimeen kuva pojasta, jolla oli uusi tukka - sellainen kuin Daniel halusi. Terkoin laittoi Eeliksestä kuvan - taisi olla samantyylisesti leikatut hiukset kuin Danielillakin. Taitaa olla jalkapalloilijoiden tukka.

Minäkin kävin parturissa - meidän pesuhuoneessa M-L leikkasi minulle - jos ei nyt ihan jalkapalloilijan hiuksia, niin jalkapallon näköisen pään.

18.30: ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle. Minulla oli siellä ensin palaveri Toikkasen Pentin kanssa hänen sukulaisensa hautajaisista - jonka menen siunaamaan. M-L kävi kaupassa sillä aikaa. Rukousilta alkoi klo 19. Sen johteli Parkkosen Hannu. 10 rukoilijaa.

Palattuamme rukousillasta lähdin pimeälle urheilukentälle hiljaiselle, "kävelynomaiselle" 10 km iltalenkille - sellaiselle "sokeritasapainolenkille". Palasin lenkiltä 22.25.

Iltapalaa.

Jatkoa edellispäivien lainailuihin:

"ELINTASO - Miten meidän pitäisi elää?

Sain kutsun erään tärkeän tapahtuman vuosijuhlaan: oli kulunut kaksi vuotta siitä, kun Hitchcockit olivat saaneet kaikki velkansa maksettua. He olivat edelleen aivan yhtä kiitollisia uudesta vapaudestaan, ja mikä tärkeämpää, heidän avioliittonsa oli vahvistunut. Vaikka he olivat joutuneet näkemään asian eteen paljon vaivaa ja olleet monta kertaa vähällä luovuttaa, oli avioliiton pelastamisen mahdollisuus ollut heille tärkeämpi. He pysyivät lujina ja saavuttivat tavoitteensa.

__________________________________

Käytä ajallisia asioita nykyhetkesi tarpeisiin,

mutta pidä iankaikkisia asioita tavoitteidesi kohteina.

TUOMAS KEMPILÄINEN

_______________________________________

Allenilla ja Jeanilla oli edessään uusi haaste, sillä heidän tulonsa olivat nyt menoja suuremmat. Miten heidän tulisi käyttää ylimääräiset rahat? Heillä oli suuria päätöksiä tehtävänään. Pitäisikö heidän muuttaa isompaan asuntoon vai jäädä nykyiseen? Pitäisikö heidän ostaa uusi auto? Pitäisikö heidän nostaa elintasoaan vai jatkaa säästämistä ja alkaa antaa enemmän?

Raamattu ei sanele, että kaikkien pitäisi elää jonkin tietyn elintason mukaan. Raamatussa on kuitenkin eräitä periaatteita, jotka on hyvä ottaa huomioon" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 165-166).

Siunausta!

Ps. "Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen - - Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden - - minun maljani on ylitsevuotavainen" (Ps. 23: 2-3, 5).

10.11.

Sateiseen aamuun nousin hyvissä ajoin. Laittelin vähän aamupalaa ja keittelin kahvia. Luin Naahumin kirjaa. Laitoin takkaan tulen, jonka Marja-Leena sitten noustuaan hoiteli loppuun.

Ajelin kiitellen ja rukoillen Höytiän "korpien kuusistoihin, peurojen polkujen, -mäkien ja pyytömiesten kotien kiveliöihin", ison rankakasan loppujen ääreen - rantteelle - sirkkeklöimään loput rangat. Ennätimpä siirtää konetta toiseenkin paikkaan isompien puiden viereen ja pätkiä/halkoa ennen kuin talon emäntä - Pia - ja pienempi emäntä - Milena - tulivat pyytämään minua syömään. Niimpä söimme taas yhdessä hyvät ruuat ja joimme hyvät kahvit. Sen verran oli raskas sirkkeli/halkaisukoneyhdistelmä, että nipinnapin jaksoin vetää toiseen paikkaan, kun oli savinen tie. No, no, eipäs selitellä - miehen heikkousestahan se varmaan johtui. Mikäpäs ihme tuo kun kyseessä on vanha äijän käppänä. Ruuan jälkeen saqhasin ja haloin muutaman puun - loput - ja lähdin kotiin. Vaatteet olivat aika märät, sillä puut olicvat märkiä ja hienokseltaan sateli.

Juotuani kotona kahvit kävin 14 maissa hakemassa Emilian ja Danielin koulusta meille. M-L teki pizzaa, jota söimme porukalla salaatin ja muiden vihannesten kanssa - ja kahvin. Denis kävi töistä tullessaan hakemassa lapsensa.

18:ksi ajelimme M-L:n kanssa Hirvaskankaalle, Elävät Kivet -seurakuntaan, jossa jatkui Valkeus voittaa -kokoussarja. Tänään oli puhumassa Mika Jantunen. Satoi.

Liittyen edellä puhumaani sirkkelin vetoon: Timo oli töistä tultuaan yksin vetänyt sen uuteen paikkaan, jossa huomenna - jHs - sirkkelöin puita - ja matka on minusta aika pitkä. Miehet on erikseen - ja vaariskat erikseen.

Tultuamme kokouksesta kotiin lähdin 7.2 km "kävelynomaiselle" lenkille urheilukentän hämäryyteen. Pari kilometriä menin vähän ns. rivakammin - vaikka en Toivakan Rivakkaan kuulukkaan. Johdattautui taas niin mukavasti, että yksi tutuksi tullut mies tuli samaan aikaan kentälle. Saimme jutella.

Iltapalaa ja teetä.

Tänään on yhden tuntemani henkilön syntymäpäivä. Arvostan häntä paljon. Kyseessä on Jumalan palvelijatar, joka ei tee itsestään numeroa, mutta on altis ja uskollinen tehtävissä, jotka on ottanut hoitaakseen Jumalan valtakunnan työssä - ja muussakin työssä. Pidemmittä saatesanoitta: Sydämelliset synttärionnittelut rakkaalle tyttärellemme, Terhi-Marjalle! Jumala siunatkoon sinua! Siihen toivotukseen kuuluu Häneltä tuleva johdatus, huolenpito, jne tulevinakin päivinä! Siihen sisältyy Jumalan kaikinpuolinen huolenpito koko perheelle! Lahjathan olivatkin jo saapuneet sinne vapaana kuohuilevan Majakosken rantamille.

Takalon Martille heitän vielä tässäkin hyvät nimipäiväonnittelut! On sanottava vieläkin, että siinä on sellainen veli, jonka kanssa oli ilo tehdä yhteistyötä Vapiksen rupeaman aikoina! Jumala siunua siunatkoon - ja perhettäsi!

Vielä on tuikattava Lotan Teuvollekin nimpparionnittelut tuonne pohjoisen suuntaan! Eilen se unohtui. Mukava olisi tavata Teuvoa ja Elsaakin! Jospa se vielä joskus onnistuu.

Jatkoon lainausta:

"SUUNNITELMA ITSENÄISYYDEN SAAVUTTAMISEKSI

Lopuksi on laadittava suunnitelma itsenäistymisen saavuttamiseksi. Lyle ja Marge Nelsenillä Orlandossa on neljä hyvin aikuismaisesti käyttäytyvää ja vastuuntuntoista lasta. Vanhempien strategiana on ollut pyrkiä siihen, että lapset huolehtivat itsenäisesti omista raha-asioistaan (ruokaa ja asumista lukuun ottamatta) viimeiseen kouluvuoteensa mennessä. Tällä tavoin lapset saattoivat kysyä heiltä neuvoa vielä kotona asuessaan samalla, kun he opettelivat tekemään kulutuspäätöksiä.

Seuraavaksi kolme askelta lasten opettamiseksi:

1. Kerro sanallisesti raamatullisista rahankäyttöperiaatteista. ...

2. Ole esimerkkinä uskollisesta taloudenhoidosta ja anna lastesi seurata läheltä, miten noudatat näitä periaatteita.

3. Luo käytännön tilaisuuksia, joissa lapsi voi kokea, miten Jumalan taloudelliset periaatteet toimivat. Kullakin lapsella on oma ainutkertainen persoonansa ja tempperamenttinsa. Toinen saattaa käyttää rahaa leväperäisesti mutta olla hyvin antelias; toinen saattaa säästää kaiken mutta ei koskaan halua antaa omastaan muille. On hyvä ottaa huolellisesti huomioon lasten persoonallisuus ja räätälöidä kullekin lapselle sopiva lähestymistapa.

Kuten Walesin esimerkki osoittaa, Jumalalla ei ole lastenlapsia. Uskon siirtämistä seuraavalle sukupolvelle voi verrata viestijuoksuun. Jokainen valmentaja voi kertoa, että viestijuoksu voitetaan tai hävitään tilanteessa, jossa kapula siirtyy juoksijalta toiselle. Saatuaan viestikapulasta tukevan otteen juoksija harvoin pudottaa sitä. Jos kapula putoaa, se tapahtuu vaihtotilanteessa.  Vanhempina meillä on vastuu siirtää käytännöllisten Raamatun totuuksien viestikapula lapsillemme. Opetuksen aikana voi joskus vaikuttaa siltä, ettei edistystä juuri tapahdu. Siitä huolimatta pysy johdonmukaisena ja kestävänä!

En ole vielä tavannut aikuista, jonka vanhemmat olisivat eläneet kaikkien näiden raamatullisten taloudellisten periaatteiden mukaan ja opettaneet niitä systemaattisesti lapsilleen. Tämän opetuksen puutteen ikävänä seurauksena lapset ovat lähteneet kotoaan huonosti varustettuina selviämään taloudellisesta tulevaisuudestaan Raamatun opetusten mukaisesti. Rukoilen, että oma sukupolvemme jättäisi lapsilleen uskollisen taloudenhoidon siunatun perinnön" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s.150-151).

Siunausta!

Ps. "Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi" (Jaak. 4:4).

9.11.

Nousin hyvissä ajoin. Sumuinen kostea aamu. N. +1. Söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Naahumin kirjaa. 

Ajelin rankakasan ja sirkkelin viereen Höytiän kuusikoihin, Timolle. Miro ajeli pyörällä vastaani - oli menossa koulubussille. Milka oli jo ennättänyt kävelemällä sinne. Mukava aina nähdä vilaukselta heitä. Jos kauempana Suomea asuisimme, eipä sellaistakaan tapahtuisi.

Annoin sirkkelin laulaa niin kauan kunnes Pia ja Milena kävivät kutsumassa syömään ja kahville. Hyvälle maistuivat. Sitten taas jatkoin hommiani, kunnes Miro - joka oli tullut jo koulusta, niinkuin Milkakin - kävi kutsumassa minut kahville. Sen jälkeen ajelinkin kotiin.

Kahvit juotuani ja suihkussa käytyäni lähdimme Marja-Leenan kanssa Hirvaskankaalle Elävät Kivet -seurakuntaan Valkeus voittaa tilaisuuteen - siellä kun on menossa se marraskuun kestävä kokoussarja, jossa on joka päivä kokous. Aluksi oli Maisa & Original sound -yhtyeen konsertti, sen jälkeen puhui Manuel Rautalahti. Kun ajelimme kotiin satoi vettä.

Laitoin tulen takkaan tultuamme kokouksesta. M-L oli tänään Emilian ja Danielin kanssa koulun jälkeen heillä.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Sittempä taas sitä lainausta:

"Tuhoisa hemmottelu

Rahan suhteen vanhemmat ovat aina puun ja kuoren välissä yrittäessään säilyttää tasapainon. On helppoa olla liian kitsas. Useimmin vanhemmat kuitenkin hemmottelevat lapsiaan liikaa. Tavallinen tarina on isästä, joka nuoruudessaan jakoi sanomalehtiä ansaitakseen rahat polkupyörään ja jolla on nyt poika, joka ajaa urheiluautoa.

Lapsen liiallinen hemmottelu voi viivästyttää lapsen luonteen kehittymistä ja tuhota aloitekyvyn ja motivaation. Liian usein lapsi alkaa näin odottaa jatkuvasti saavansa asioita ilman, että hänen tarvitsee nähdä niiden eteen vaivaa tai säästää niitä varten" (Howard Daayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 150).

Siunausta!

Ps. "Siellä, missä kateus ja riidanhalu vallitsevat, on myös hillittömyyttä ja kaikenlaista pahaa" (Jaak. 3:16; englanninkielisessä Raamatussa "kateus ja itsekeskeisyys").

8.11.

Hyvää Isänpäivää kaikille isille - nuorille, keski-ikäisille ja enemmän vuosia omistaville! Siunausta "ethen käsin" jokaiselle! Onhan se aika "vaativa laji" olla isä, iskä, isi - meikäläisen äijän suussa tuo ensimmäinen vaihtoehto sujuu parhaiten sanottavaksi. Eihän sitä suomalainen aikuinen mies löpertelemään (humor).

Raamattukin puhuu paljon isistä. Tärkein heistä on taivaallinen Isä - taivaan Isä. Hänen lapsiaan ovat kaikki uudestisyntyneet - ylhäältä syntyneet. Hän on rakastava Isä, valkeuksien isä. Hän on täysin oikeudenmukainen ja hyvä Isä. Rakkaudessaan - mutta myös pyhyydessään ja vanhurskaudessaan - Hän lähetti - antoi - meille Jeesuksen Pelastajaksi, mutta myöskin esikuvaksi. Pääpaino on kuitenkin sanassa Pelastajaksi. 

Raamattu puhuu myöskin Israelin kansan kantaisistä - joista tunnemme esimerkiksi Aabrahamin, Iisakin ja Jaakodin. Näillä isillä on suuri merkitys Jumalan valmistamassa pelastussuunnitelmassa.

Raamattu puhuu lisäksi hengellisistä isistä, jotka kykenevät ohjaamaan nuorempia uskovia ja olemaan esikuvia toisille ihmisille. 

Edelleen löydämme Raamatusta isän, jota Jumalan Sana nimittää valheen isäksi - hän on sielunvihollinen, saatana. Hänestä johtuu, että tarvitsemme pelastusta ja Pelastajaa.

Jumalan Sana puhuu myös meistä tavallisista isistä - ja meille tavallisille isille. Paras ohjekirja isillekin on Raamattu. Raamatun opetuksia voi opettaa sellaisinaan noudatettavaksi rohkeasti - kaikki tulkintamme siitä eivät ole aina yhtä vakavasti otettavia. On hyvä tuntea Raamattunsa. Menetämme paljon, jos Raamattu jää meille vieraaksi kirjaksi. Lue päivittäin Raamattua - ei vain jotenkin ulkokohtaisesti, vaan omistettavaksi elämääsi. Näin voimme olla siunaukseksi toisillekin.

Jos ei osamme isinä olekaan helppo voimme kuitenkin luottaa siihen, että taivaallinen Isämme, Herramme Jeesus ja Pyhä Henki antavat meille täyden tukensa tässä tehtävässämme - ja onhan se vastuullinen tehtävä, mutta sisältää se paljon iloakin. Ja muista: Jumala on armollinen. Epäonnistuneille isillekin - ja niitähän me kaikki jossain määrin olemme - on varattuna suurin lohdutus silloinkin kun olemme heikoimmillamme. Silloinhan sitä lohdutusta eniten tarvitaankin kun olemme epäonnistuneita. Pyhä Henki - Jumalan Henki, Jeesuksen henki - on erikoisosaaja tällä alueella. Turvautukaamme aina Jumalaan!

Heräillessäni kosteaan Isänpäivän aamuun oli Marja-Leena jo täyttelemässä ja koristelemassa täytekakkua ja tekemässä valmisteluja päivän tarjoiluille. Kohtapa sitä sitten sain halausten kera pienen isänpäivälahjakassin, jossa oli sisällä kaikkea mukavaa - ei kuitenkaan kallista. Tummanpunaiset isänpäiväruusut sain vaimoltani jo loppuviikosta - ne ovat juhlistaneet keittiön pöydällä elämäämme. Sydämellinen kiitos!

10:ksi ajelimme helluntairukoushuoneelle rukoushetkeen alakertaan - taisi olla ainaskin 12 rukoilemassa.

11 alkoi yläkerrassa kokous - joka oli nimetty lähetyskokoukseksi. Rautasaaren Vesa johteli. Heti alussa Vesa puhui kyllä niin hyviä sanoja, että Pyhä Henki auttoi häntä voimakkaasti. Kuoro lauloi pariin otteeseen. Alussa myös sellaisia ylistyslauluja, joihin saimme yhtyä. Kiehisen vuolijan näkövinkkelistä katsottuna toimii erinomaisesti, että kuoro laulaa ns. esittäviä lauluja kuunneltavaksi, mutta myös toimii ylistyksenjohtajana hyville ylistyslauluille, joihin koko seurakunta voi yhtyä.

Tilaisuus oli voimallinen ja selkeä sanomaltaan. Siinä oli kolme täysipainoista - sisällöltään - puhetta. Ensimmäisen niistä piti Riihisen Inkeri, joka puhui ajankohtaisesta aiheesta selkokielisesti - voisi sanoa, että jopa terävästikin. Sekin puheenvuoro oli sellainen, että sen soisi olevan kuunneltavissa UskoTV:stä - ymmärrän hyvin, että on syitä miksi sitä ei sinne tule. 

Toisen puheen piti Turusen Ann-Nina. Hän puhui isille. Sekin oli niin verraton puheenvuoro, että soisi sen olevan kuultavissa UskoTV:stä - mutta sinnehän ei yleensä tule muuta kuin saarna.

Viimeisen puheen piti pastorimme Turusen Mika. Hän piti voimallisen opetuksen järjestyksestä perheessä - Kristus-mies(isä)-äiti-lapset. Hyvä ja selkeä opetus tähän sekavaan aikaan. Suosittelen kuuntelemaan UskoTV:stä.

Tilaisuuden päätyttyä oli alakerrassa kahvitarjoilu Kristian -elokuvaprojektin hyväksi. 

Palattuamme kotiin laitoin pressusaunan kiukaan alle tulen. M-L alkoi valmistella ateriaa - tosin jo eiliten valmisteli suuren osan.

Pian saapuivat isänpäivävieraatkin - no, omiahan net - Timo, Pia, Milka, Miro ja Milena, sekä Denis, Terhi-Marja, Emilia ja Daniel. Ja pieniä lahjapussukoita tuli kaksi kappaletta lisää tälle isälle, joka näitä rivejä "kiruttelee" - mukavia, sopivia, pieniä lahjoja. 

Mukava oli viettää yhdessä isänpäivää porukalla - olihan meitä kolme isää paikalla. Välillä kävin lisäilemässä "pökköä" kiukaan pesään. Siinä on jotakin mukavan rauhoittavaa, kun näkee ikkunasta savun nousevan pressusaunan kiukaasta. 

Kohtapa istuimme pidennetyksi versioksi vedetyn keittiön tukevan pöydän - Timon tekemän - ääressä syömässä hyvälle maistuvia ruokia. Ei net ruuat siitä enää parane - että sellainen emäntä meillä ... minulla. 

Pian kävimme vetämässä pressun saunan kehikon päälle - nuoremmat isät, Timo ja Denis sen tekivät. Nakkelin vähän häkälöylyjä. Annoimme etuosan pressusta olla vielä auki ja hiilien tulla sopiviksi. Sitten ei muuta kuin saunanlauteille. Pariin otteeseen kävimme. Vilvuuttelimme välillä takapihalla "tuvanseinustapenkillä".

Saunan jälkeen olikin kahvipöytä katettuna - ja tarjoilut olivat maailman parhaat. Kynttilöitä ja tuikkuja on palellut eri puolilla huushollia, mutta myöskin ulkona sekä etu-, että takapihan ovien pielissä. 

Yhdessäolo oli mukavaa. Lapset - siis lastenlapset - kasvavat. Yksi "pieni piipertäjä" siinä toisten joukossa hääräili kovasti - tekipä sellaisiakin temppuja, että itsekin nauroi ja ennenkaikkea met muut. Ja se vain lisäsi intoa.

Suunnittelimme jo yhteistä joulunviettoakin. 

Rukoilimmekin yhdessä.

"Terhit" lähtivät jonkin verran ennemmin kuin "Timot".

Terolta ja perheeltä tuli isänpäiväonnittelut. Korttikin on tulossa. Kiitos "Teroille", Terheille" ja Timoille - eikä vähiten rakkaalle vaimolleni - tarjoiluista, lahjoista ja muistamisesta! On iloinen asia, että olette olemassa - ja näin isänpäivänä voin "ykskantaan" todeta, että minullakin on sen asian kanssa jotakin tekemistä! Olipas se hauskasti...

Kun "omat" lähtivät lähti vaariskakin - nimittäin pimeälle urheilukentälle 10 km "kävelynomaiselle" lenkille. Hiljaa menin, mutta kilometreittäin vähän kiihtyvällä tahdilla. Mukava sää. Kostea. +5 astetta.

Vieläpä sitä vähän pit ottoo iltapallookii.

Pikkupikku lainaus:

"Tekevision vaara

Televisio on vaikuttanut lapsiin tavalla, jota emme voi käsittää. Siitä kertovat nämä tilastot: Kun teini-ikäinen päättää koulunsa, hän on viettänyt 10 800 tuntia luokkahuoneessa ja 15 000 tuntia television edessä. Lapset käyttävät siihen enemmän aikaa viikossa (30-50 tuntia) kuin mihinkään muuhun toimeen, nukkumista lukuun ottamatta.

Suurinta vahinkoa eivät aiheuta ne ohjelmat tai mainokset, jotka hyökkäävät suoraan raamatullisia arvoja vastaan, vaan ne, joissa epäraamatullisia käsityksiä viestitetään huomaamattomasti ja salakavalasti. Television vaikutus lapsiimme on niin läpitunkeva ja siihen sisältyy sellaisia vaaroja, ettei vanhemmilla ole varaa jättää sitä huomiotta. Sen sijaan vanhempien on hyvä rajoittaa ja säädellä televisionkatselua, mikäli he haluavat, että heidän lapsensa oppivat raamatullisen taloudenhoidon periaatteet" (Howard Dayton. Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 149).

Siunausta!

Ps. "Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on" (Matt. 25:29).

7.11.

Kostea sumusateinen päivä. Noustuamme siihen meni Marja-Leena kylälle kauppa-asioille. Söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Habakukin kirjaa. 

M-L:n palattua kaupasta ajelin Timolle rankakasan ja sirkkelin ääreen. Välillä Timo kutsui syömään - oli Milenan kanssa kahdestaan kotosalla - ja kahville. Hyvälle maistui. Ennen poislähtöä joimme vielä kahvit. Sen verran puut märkiä ja kosteutta ilmassa, että hanskat koko päivän "kuin sylttyä". 

Palattuani kotiin 16.30 jälkeen vaihdoin heti lenkkivaatteet ylleni ja ajelin urheilukentälle. M-L oli tänään laitellut ruokaa ja leiponut huomiseksi. 10 km hiljaisen "kävelynomaisen" lenkin tein kentän hämäryydessä. Mukava sää. +7 astetta. Samaan aikaan oli viereisessä kaukalossa lätkämatsi Saarijärven ja Karstulan välillä. 

Kävimme saunassa.

Iltapalaa ja teetä.

Katsoin - M-L:kin aikoi, mutta ei sitten katsonutkaan, kun kesti niin myöhään - elokuva Autolla Nepaliin.

Lainailu jatkuu:

"Riippuvuus rukouksesta

Arvokkaimpia asioita, joita voit lapsillesi opettaa, on johdatukden ja huolenpidon pyytäminen Herralta. Herra haluaa osoittaa olevansa läheisesti mukana meidän jokaisen elämässä. Eräs tapa, jolla Hän sen tekee, on rukouksiimme vastaaminen. Hyvinvoivassa yhteiskunnassamme jätämme usein tämän tilaisuuden käyttämättä. Voimme tehdä ostoksia tai maksaa laskuja ilman, että rukoilemme Herraa antamaan sen. Tarvitsemme luovuutta siinä, miten voimme kokea Jumalan todellisuutta rahankäytössämme, ja meidän tulee huolellisesti opettaa sitä lapsillemme" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 149).

Siunausta!

Ps. "Älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun" (Luuk. 22:42).

6.11.

Kostea päivä. Marja-Leena kävi laittamassa/viemässä Emilian ja Danielin kouluun aamulla. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Muiikan kirjaa. M-L:n mentyä optikolle koetin olla rukouksessa.

Palatessaan kylältä haki M-L lapset koulusta meille.

Otin tuhkat takasta. Sytyttelin - tai Danielhan se sytytti laittamani puut ja sytykkeet. 

Söimme hyvää ruokaa neljisin - juuri paistettuja jauhelihapihvejä, höyrystimellä kypsytettyä parsakaalia, salaattia. 

Terhi-Marja haki töistä tullessaan lapsensa - 17:ksi kiiruhtivat tyttökerhon pitoon.

18:ksi ajelimme M-L:n kanssa Hirvaskankaalle, Elävät Kivet seurakuntaan. Siellä puhui Matti Vuolanne - yli 80 v luterilainen pappi. Voimallista. Se oli koko marraskuun joka päivä jatkuvan kokoussarjan 6. tilaisuus. Ajellessamme kotiin sateli - kuten mennessäkin.

Iltapalaa ja teetä.

"RIIPPUVUUS, VAARA JA TUHO

Isät viettävät yhä vähemmän aikaa lastensa kanssa. Daavid ja Eeli olivat Jumalaa pelkääviä miehiä, jotka olivat saavuttaneet työssään paljon. Silti kumpikin menetti poikansa sen vuoksi, ettei ollut hoitanut kunnolla isän tehtävää.

Lasten menestys on seurausta siitä, että vanhemmat ovat asettaneet heidät etusijalle ja johdonmukaisesti varanneet riittävästi aikaa ja voimavaroja heidän opettamiseensa. Isät, vetoan teitä käyttämään sen tilaisuuden, että voitte opettaa lapsianne. Voitte kirjaimellisesti vaikuttaa siten seuraaviin sukupolviin.

Nykyään on hyvin tavallista, että taloudesta huolehtii yksinhuoltajaäiti. Ymmärrän, että nämä äidit kohtaavat suuria haasteita. Voin kuitenkin rohkaista näitä äitejä sanomalla, että jotkin vastuuntuntoisimmista tapaamistani lapsista ovat olleet uskovien äitien kasvattamia! (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 148-149).

Siunausta!

Ps. "Herran on maa ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja ne jotka siinä asuvat" (Ps. 24:1).

5.11.

Noustuani uuteen aamuun söin aamupalaa ja join kahvia. Marja-Leena oli mennyt jo kylälle kauppa-asioille. Luin Miikan kirjaa. 

Sytyttelin takkaan tulen ja tuikkuja palamaan.vähän myöhemmin.

Samuli ja Satu tulivat kylään. Jutustelimme, otimme pöydän antimia ja vähän rukoilimme. M-L kävi välissä viemässä kitaran Danielille "kitaratuntia" varten ja toi hänet ja Emilian koulusta meille. Mukava kun Samulin ja Sadun tulo meille viimeinkin saatiin aikaiseksi. Onko sitä tultu jo vanhaksi kun ei meinaa saada asioita tapahtumaan.

Terhi-Marja haki lapset meiltä töistä tullessaan. Sittenpä hän jo veikin Danielia jalkapalloharjoituksiin.

18:ksi ajelimmeM-L:n kanssa Hirvaskankaalle Elävät Kivet -seurakunnan kokoukseen. Manuel Rautalahti oli puhumassa. Elävissä Kivissä on marraskuun ajan joka päivä tilaisuus.

Palattuamme kotiin kokouksesta lähdin pimeälle urheilukentälle 10 km "kävelynomaiselle" lenkille. N. +3. Tulin lenkiltä 22.15.

Olen ihan ihmetellyt tänään kun nenäni ei ole turvoksissa eikä mustelmilla - sain nimittäin eiliten nokkiini oikein kunnolla. Kiskoin puuta rankakasasta ja silloin sieltä laukesi voimakkaasti jännittynyt puu, jonka pää osui isolla voimalla nenään. Sattui kyllä tosi kovasti. Itse ajattelen, että syy siihen, että nenä on "ihan normaali", eikä edes yhtään kipeä, on siinä, että eilen aamullakin rukoilin - niinkuin yleensä joka aamu rukoilemme koko perhekunnan kohdalle - että Herra varjelisi kaikelta pahalta ja vahingoilta ja vaaroilta. 

Lenkin jälkeen söin iltapalaa ja join teetä.

Lainailuja:

"Rohkaise lastasi tekemään töitä kodin ulkopuolella

Lehdenjako, lasten kaitseminen ja siivous- ja puutarhatyöt ovat hyvä tapa opetella työntekoa. Työpaikka antaa lapselle mahdollisuuden päästä työsuhteeseen ja saada lisäansioita.

Kun lapsi tulee teini-ikään, voi viikkorahan maksun keskeyttää kesän ajaksi. Tämä motivoi häntä ansaitsemaan omaa rahaa kesätöissä. Opiskelijat voivat tehdä myös osa-aikaista työtä opiskeluvuoden aikana.

Työn arvon opettamisen tavoitteena on lapsen luonteen rakentaminen ja ohjaaminen. Lapsesta, joka oppii tekemään työtä oikealla asenteella, tulee tyytyväinen aikuinen. Kasvaessaan hän oppii arvostamaan rahaa ja sen ansaitsemiseen vaadittavaa työtä" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 148).

Siunausta!

Ps. "Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin" (Luuk. 16:10).

4.11.

Heräsin hyvissä ajoin. Söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Miikan kirjaa. Sytytin takkaan tulen - Marja-Leena hoiteli lämmityksen loppuun kun nousi.

Ajelin mukavassa säässä Höytiän "kotien korpeen, peurojen poluille" jälleen. Autossa oli ajellessa hyvä rukoilla ja ylistää Herraa. Menin rantteelle jatkamaan rangantapaisten pätkimistä.ja halkomista. Välillä sai "ruotiukko" rantteelta kutsun syömään ja kahville. Timo lähtikin sitten kohta töihin - minä rantteelle. 16 maissa Pia taas tuli kutsumaan - teki kädellä juomaliikettä - kahville. Milenan kanssa "kuurupiiloa" leikittiin. Aika veitikka pieni "tytön tyllerö". Lähdinkin kahvilta ajelemaan kotia kohti.

Kotonakin piti vielä kahvit juoda - M-L oli leiponut pullaa.

19:ksi ajelin Jesaja 62 -rukousiltaan helluntairukoushuoneelle - Israel-rukousilta. Rautasaaren Kati johteli. Toikkasen Pentti jaRaija laulattivat ja lauloivat. Turusen Mika puhui Jerusalemista - sitä kyllä passasi kuunnella.

Palattuani kokouksesta vaihdoin lenkkivaatteet päälle ja menin urheilukentälle 10 km "kunhan että nyt jonkinlaiselle", "kävelynomaiselle", lenkille. Jääkiekkokaukalon valot sammuivat kun menin. Kentällä oli silloin pimeämpää, mutta katu-, ym. valot ympäristöstä antoivat sopivasti valoa. 7.01. - 8.03 min/km-haarukassa oli "hiipimiseni" vauhti tällä kertaa. +4-5 lämpötila. Taivas oli kauniisti runsastähtinen. 22.35 tulin lenkiltä. Lienee Timokin ollut Höytiän suunnalla myöhään lenkillä töiden jälkeen.

Iltapalaa ja teetä.

Jatkoa lainauksiin:

"3. Lisäansioita kotitöillä

On hyvä rohkaista lapsia tekemään ylimääräisiä kotitöitä rahan ansaitsemiseksi. Hyvä peukalosääntö on maksaa lapselle oikeudenmukaista palkkaa työstä, johon olisit voinut palkata ulkopuolisen. Jos esimerkiksi auto kaipaa pesua ja tyttäresi tarvitsee ylimääräistä rahaa ja on halukas pesemään sen, anna hänen tehdä se. Voit maksaa ennemmin hänelle kuin tuntemattomalle autopesulan työntekijälle" (Howard dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 147-148).

Siunausta!

Ps. "Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä" (Jaak. 1:17).

3.10.

Noustuani uuteen päivään laittelin vähän aamupalaa ja lämmitin eilistä kahvia mikrossa.  Luin Miikan kirjaa.

Ajelin "Höytiän korpeen peurojen poluille" - Timolle - jatkamaan eiliten aloittamaani puiden sirkkelöintiä. Aurinkokin alkoi näkymään. Kuiva sää. Lämmintä yli 10 astetta. Välillä söimme ja joimme kahvia. Timo siitä lähtikin töihin - "naiset", niin, no, naiset, Pia ja Milena, 1v, lähtivät myösjonnekin. Minä sirkkelöin 15 asti.

Ajelin kotiin aikaisemmin siksi, että oli sovittu lähtevämme liikenteeseen M-L:n kanssa. Tultuani join kahvia ja söin lettuja. Emilia ja Daniel olivat olleet meillä koulun jälkeen. Veimme Danielin pyörän heidän pihaansa ja jatkoimme M-L:n kanssa Äänekoskelle, kauppaan. Sieltä Hirvaskankaalle, Elävät Kivet -seurakuntaan kokoukseen, joka alkoi klo 18. Kari Salo oli puhumassa. Kävimme pizzalla ABC:llä. Siinä pihassa vaihtoi Rantasen marri sulakkeen autoomme - häneltä kun se homma käy sutjakasti.

22 maissa olimme kotona.

Jatkoa edellispäivien lainailuihin:

"Tutustuta lapsesi omaan työhösi

Vain joitakin vuosikymmeniä sitten useimmat lapset osallistuivat perheen elannon hankkimiseen. He oppivat nopeasti rahan arvon ja sen vastuullisen käytön. Tämä on nykyään kuitenkin harvinaista. Monet lapset eivät tiedä, miten heidän vanhempansa ansaitsevat perheen toimeentulon.

Eräällä luennolla vuosia sitten osallistuja kertoi kysyneensä isältään, mitä tämä teki työkseen. "Teen rahaa", isä oli vastannut. "Luulin pitkään, että isäni oli töissä setelipainossa. Äitini tapasi kysyä isältä: "Paljonko teit tällä viikolla?" Pidin häntä suurena taiteilijana, koska hän osasi piirtää tarkasti kaikki kirjaimet ja kuvat seteleihin."

Eräs tärkeä tapa opettaa työn arvo on antaa lasten tutustua vanhempien ammattiin. Jos lapsesi eivät voi käydä työpaikallasi, varaa ainakin aikaa siihen, että selität, mitä teet työksesi. Niiden vanhempien, joilla on oma yritys, on hyvä rohkaista lapsiaan osallistumaan aktiivisesti yrityksen toimintaan.

Koska useimmat lapset eivät voi enää seurata vanhempiensa työntekoa, on vanhempien tavalla suhtautua kotitöihin ja tehdä niitä suuri vaikutus mallioppimiseen. Jos jompikumpi vanhemmista tekee ahkerasti töitä toimistossa, mutta suhtautuu vastahakoisesti tiskaamiseen kotona, mikä mielikuva lapsille välittyy työnteosta? Tarkastele omia asenteitasi työhön ja kotitöihin varmistaaksesi, että annat lapsillesi oikean esimerkin, jotta heistä voisi tulla hyviä uskovia työntekijöitä" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s.147).

Siunausta!

Ps. "Kirjoita näky ja piirrä se selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea" (Habak. 2:2).

2.11.

Aurinkokin koetti aamulla paistaa - mukavannäköinen atmosfääri kun noustessan loisteli puihin. Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Miikan kirjaa. Marja-Leena luki paikan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Ajelin Timolle sahailemaan rankoja pätkiksi. Sielläkin vielä kahvit ryyppäsin mentyä. Milena pikku-neiti se vaan on hauska. Haimme Timon kanssa sirkkeli/halkomakoneyhdistelmän naapurista - heillä kun on yhteinen sellainen. Siinäpä sitten sirklasin. Välillä syötiin kunnon ruuat ja kahvit päälle. Sen jälkeen jatkoin pätkimistä. Timollakin oli tänään vapaapäivä - rakenteli liiteriä siinä sirkkelin vieressä. Pimeän laskettua ajelin kotiin. 

Laitoin takkaan tulen ja kantelin puitasisälle. M-L neuloi sukkia. Ryyppäilin kahvit. Emilia ja Daniel tulivat tänään pyörillä meille koulusta. Taisipa se mummikin heidän kanssaan punaisella "mankelillaan" veivata. 

Kävin 10 km "kävelynomaisella" lenkillä - hiljaisella - pimeällä urheilukentällä - tai paremminkin hämärällä. Taivaan tähtien alla sai vaariska köpötellä. 

Palattuani lenkiltä oli M-L seuraamassa TV7 Plussasta netin kautta hyvää rukouspalveluohjelmaa - rukoiltiin ihmisten rukousaiheiden puolesta. Minäkin seurasin sitä hikisenä loppuun asti, kun en malttanut mennä suihkuun.

Iltapalaa ja teetä.

Päivän lainaus:

"1. Sovi päivittäiset hoidettavat kotityöt

Paras tapa, jolla lapsi oppii tekemään työtä uskollisesti, on totuttaa hänet tekemään päivittäisiä kotitöitä.. Esimerkiksi tyttäreni vie roskat ja hoitaa tiskit ja poikani siistii lattiat" (howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 146).

Siunausta!

Ps. "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu" (Ps. 23:1). 

1.11.

Sunnuntai. Noustuamme harmaaseen marraskuun ensimmäiseen päivään söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Miikan kirjaa. 

10:ksi ajelimme helluntairukoushuoneelle rukoushetkeen. Haimme naapurista Annikin kyytiin. Kymmenkunta rukoilijaa.

11 alkoi Ehtoollisjuhla yläkerrassa. Ilolan Niko johteli - ja minun mielestäni teki sen hyvin. Asiallisesti, vähäeleisesti ja "hyvähenkisesti". Hannu-Heikki Hyppönen lauloi, laulatti ja puhui persoonallisella tavallaan - ja asiaa. Osallistuimme ehtoolliseen. Kokouksen päälle joimme lähetyskahvit alakerrassa.

Tulimme kokouksesta kaupan kautta kotiin. Timo, Pia, Milena, Terhi-Marja, Emilia ja Daniel tulivat meille kokouksen jälkeen - kaikki olimme "meijjän" seurakunnan kokouksessa. Laitoin takkaan tulen. M-L laittoi hyvät ruuat - poron/hirvenkäristystä, Kukkakaalimuussia, salaattia, puolukkaa. M-L nimitti tätä 20-vuotisjuhlaksi - tulimme nimittäin Pyhänpäivän aikaan v. 1995 Enontekiöltä Saarijärvelle. Siitä on 20 v! Tännekö jäimme loppuelämäksemme? Tuskin sitä tuli ajatelleeksi silloin 20 v sitten. Paljon on tapahtunut ja monenlaisia asioita. Heiluttu on kovastikin erilaisissa asioissa. Paljon on varmaan tinattu, paljon on varmaan pilattukin - vanhaa sanontaa mukaellen. Kuitenkin voi sanoa, että onneksi lopullisen arvion on antanut/antaa Jumala. Ihmisinä kun emme aina oikein osaa arvioida mikä on onnistunutta ja mikä epäonnistunutta. Ja matkahan jatkuu vielä - näköjään. Tapahtukoon Herran tahto.

Kävimme pian hyvän ruuan jälkeen saunassa Timon ja Danielin kanssa. Sittenpä juhlat jatkuivatkin kahvin/teen/mehun juonnilla täytekakkuineen, piirakoineen ja hyvine pullineen.

Lopuksi ennen omien poislähtöä pidimme lyhyen yhteisen rukouksen.

Kävimme M-L:n kanssa urheilukentällä lenkillä. M-L käveli ensin jonkun aikaa kentällä ja meni sitten tien toiselle puolelle katselemaan monien kynttilöiden koristamaa hautausmaata - onhan tämä Pyhäinpäivän seutu sellaista haudoilla palavien kynttilöiden aikaa. Minä tein 10 km "kävelynomaisen", aika rauhallisen, lenkin, km-ajoin: 7.22., 7.37., 7.02., 6.50., 6.39., 8.09., 8.33., 7.28., 8.07., 7.45. N. +8. Taivaalla näkyi tähtiä. 

Palattuamme kotiin vähän iltapalaa.

Ei päivää ilman lainailua:

"OPPIMISKOKEMUKSIA RAHAN ANSAITSEMISESTA

Koska työ kuuluu olennaisesti raamatullisiin taloudenhoitoperiaatteisiin, vanhempien tehtävä on opettaa lapselle työn arvo ja oikeat työtottumukset. Jos lapsi oppii työskentelemään oikealla asenteella, hän on ottanut jättiläisloikan kohti tyytyväisyyttä ja hänestä tulee myös haluttu työntekijä työmarkkinoilla. Hyviä työntekijöitä on vaikea löytää. Siksi arvostava suhtautuminen työhön on opittava jo lapsena ja totuttava sen tekemiseen. Seuraavat neljä osa-aluetta on hyvä sisällyttää tähän opetukseen" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 146).

Siunausta!

Ps. "Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on" (Matt. 25:29).   

31.10.

Lokakuu - se alkaa olla siinä. Historiassa. Pulkassa. Lauantai. Pyhäinpäivään noustiin - eikä niin aikaisinkaan. Harmaa päivä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia kaikessa rauhassa. Kuuntelimme radiosta hengellistä tilaisuutta - adventistien. Hyvä. Taisi olla ihan "tavalliselta kanavalta". Luin Miikan kirjaa. Marja-Leena luki tälle päivälle tarkoitetun kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Hommailin ulkona erästä hommaa. M-L neuloi sukkia. Niitä kun yhden infon mukaan tarvitseisi isoja miesten villasukkia pakolaisille täällä Saarijärvellä. 

Laitoin takkaan tulen. 

Söimme - uunissa paistettua lohta ja salaattia. Kahvia tietenkin. Kynttilät ja tuikut paloivat.

Kävin pimeällä urheilukentällä 10 km yhtäjaksoisella, "kävelynomaisella", lenkillä. Vähän nopeutuvalla vauhdilla menin. Aikaa seurasin 2 km jaksoissa: 1-2 km, 15.02 min. (7.31 min/km), 3-4 km, 13.48 min. (6.54 min/km), 5-6 km, 13.25 min. (6.42 min/km), 7-8 km, 12.59 min. (6.29 min/km), 9-10 km, 12.36 min. (6.18 min/km). Lämpötila +7. Hyvä lenkkisää. Mukava oli palata lenkiltä kotiin, kun kynttilät ja jouluiset valot loistivat oven ulkopuolella.

Iltapalaa ja teetä.

21 alkaen seurasimme Ilta conference 2015 -tilaisuutta - nuorten - puolille öin Seinäjoen helluntaiseurakunnasta. Hyvä.

Joskopa vähän lainausta:

"Velka

On tärkeää opettaa rahan hinta ja se, miten vaikeaa velkoja on maksaa pois. Dick Getty lainasi pojalleen ja tyttärelleen rahaa polkupyörän ostoon. Dick laati lainasopimuksen, jossa oli velan takaisinmaksuaikataulu. Hän nimesi myös velasta perittävän koron. Kun pitkä ja vaikea velan takaisinmaksuprosessi oli päättynyt, koko perhe juhli sitä "lainapapereiden polttamisseremonialla". Dick kertoi, että lapset ovat arvostaneet noita pyöriä enemmän kuin mitään muuta omaisuuttaan ja että he ovat vannoneet välttävänsä velkaa tulevaisuudessa" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 145).

Siunausta!

Ps. "He olivat kaikki alati pyhäkössä ja ylistivät Jumalaa" (Luuk. 24:53).