10.3.

Pikkasen oli lämpimän puolella - ulkona - noustessamme torstaihin. Ensihommikseni hain puut ja sytyttelin valakian piisiin. Söin aamupalaa ja join kahvia. Kävin hakemassa tietokoneen keskusyksikön - sen vanhan, joka meillä on - naapurista, jonne sen vein. meille on tulossa toinen kone.

Luin Johanneksen evankeliumia. Marja-Leena luki paikan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin hiihtelemässä hissukseen Tarvaalan suunnan laduilla 2 h 30 min. + 3-4 astetta. Erinomainen sää ja keli. Aurinkokin välillä näyttäytyi ja sinistä taivasta. Majakoski kohisi sulana, kuten muutenkin. Mukava hiihdellä joen vartta, sekä kosken ylä, että alapuolella. Sula lisääntyy. Mustia paikkoja, jotka kohta sulavat, tulee lisää. Kauniita, pieniä yksityiskohtia luonnossa riittää - ja isompiakin. Ei evoluution aikaansaannoksina, vaan Jumalan luomina. Paljon on muutenkin aihetta lapsella kiittää. Siinä hiihdellessä sitäkin voi tehdä ja olla rukouksen hengessä.

Söimme. M-L oli laittanut hyvää ruokaa - jota voisi vaikkapa tarjota.... no, vaikkapa muullekin perhekunnalle, kun joskus sattuu... Jälkiruokain oli hyvää. Ja kahvit taas päälle.

Kävin vielä illemmalla hiihtelemässä Tarvaalan suunnan laduilla 2 h 30 min. Erinomainen keli hiihdellä. Luisto parani, mitä pidemmälle iltapuoli kului - latu jäähtyi. Sikälikin oli hyvä ajoitus tällä hiihtoreissulla, että sain todistaa yhdelle vastaantulleelle miehelle ja puhua hengellisiä asioita - muutakin. 

M-L leipoi huomiseen tilaisuuteen tarjottavaa.

Tein joitakin valmisteluja SAARIJÄRVI RUKOILEE -iltaan liittyen. Infoa blogin sivussa. Tervetuloa! laita viestiä illasta liikkeelle kaikkia kanavia käyttäen.

"Me emme voi ymmärtää, mutta me voimme luottaa ja - odottaa.

Elä uskossa. Ja usko itsesi pelkäämättä Jumalan huostaan. Hän on kanssasi" (F. W. Robertson).

Siunausta!

"Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena" (Matt. 21:5).

9.3. Herättyämme, aamupalaa syötyämme, kahvia juotuamme, luettuani Johanneksen evankeliumia ja Marja-Leenan luettua kohdan hartauskirjasta, lähdimme ja ajelimme Kangasniemelle. Matkalla rukoilimme autossa yhdessä. Ensin käväisimme matkan varrella siskollani, Pirjolla, Olivat kotosalla miehensä, Karin, kanssa. Siellä söimme ruokaa ja joimme kahvia. Heilta ajoimme keskustaan, Helluntaisrkn lähetyskirppikselle tapaamaan Heimoa, veljeäni, kun oli siellä tänään hommissa. Sieltä menimme käymään setäni leskellä. Siellä taas juotiin kahvia. Ennen poislähtöä rukoilimme. Kirkolta ajelimme kotikylälleni, Haarajoelle. Kävimme Rasaniemen rannassa, jossa on veneemme, sekä kansakoulun pihassa - koulun, jossa olen "koulua käydä juntannut". Siellä olisi tyhjiä asuntoja. 15.30:ksi menimme Heimolle ja Arjalle - veljelleni - kun tulivat siihen aikaan kotiin. Söimme ja joimme. 17.30:ksi menimme kirkolle. Haimme Aunen - edesmenneen setäni vaimon - ja menimme kunnantalon Kangasniemi-saliin luterilaisen seurakunnan järjestämään Majatalo-iltaan. Sen vuoksi juuri tänään menimmekin Kangasniemelle. Sali oli täynnä. Mikkelin hpk:n piispa, Seppo Häkkinenkin oli mukana. Majatalo-bändiä johteli veljeni tytär, Hanna, jolla oli juuri "pyöreät" synttärit. Kävin tilaisuuden jälkeen viemässä hänelle perhekuntamme yhteiset onnittelut. Siskonikin oli miehineen illassa. Hyvä ilta, jossa oli mahdollisuus tulla uskoon. Vietyämme Aunen kotiin ajelimme mekin kotiin Saarijärvelle. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Siunausta!

8.3. + 2-3 astetta noustessamme. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen evankeliumia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Lapin mies - Leppäjärven Reino - käväisi ohi mennessään. Joimme kahvit.
Aurinko alkoi paistelemaan, kun lähdin "lylyä lykkäämään" Tarvaalan suunnan laduille. 2 h 30 min. hiihtelin. Eilen hiihdin saman matkan 3 h. Ei kovaa kummallakaan kerralla. "Hihtelyn" aikana tuli puhelu Metsälän Matilta. M-L kävi sauvakävelyllä hiihtolenkkini aikana. Satuimme samaan aikaan kohtaan, missä latu meni tien yli.
Lenkin jälkeen söin. M-L oli jo ennättänyt.
Poljeskelin kuntopyörää 20 min.
17 lähdimme M-L:n ja Pietilän Paavon kanssa liikenteeseen. "Terhien" kautta ajelimme. M-L vei "Timoille" ruisleivänjuurta. Olivat kylässä siellä. Sieltäkin päin jäi jotakin mukaamme. Kiitos - ja myös Tampereen suuntaan "Teroilkii!"
Niinni, olimme "Marran" ja "Paten" kaa menossa Häkkilän - Peltokylän - Kohmun rukouspiirin kokoontumiseen Paajalan Pentille ja Sumonthalle - 16 henkeä. Hyvää tarjoilua, tunnelmaa, rukousta, Sanaa, puhelua, laulamista, SAARIJÄRVI RUKOILEE -iltaan paneutumista. Jumalan valtakunnan työstä yhdessä innostumista. Siunasimme nuoria veljiä, jotka vievät evankeliumia teille ja oville. Sellaisille veljille on annettava täysi tuki ja rukoiltava heidän ja työnsä puolesta. Illassa oli jotakin sellaista todellista ja aitoa, josta kyllä tykkäsin - ja koko piirissä. Kiitos illan isännälle ja emännälle, Pentille ja Sumonthalle! Kiitos Jumalalle!
Pistäkää viestiä liikenteeseen SAARIJÄRVI RUKOILEE -illasta! Infoa tuossa blogin vieressä.
Tulimme illasta "kaapan kaatta" kotiin.
Iltapalaa ja teetä.
Siunausta!
Ps. "Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa" (Apt. 4:19).

7.3. Noustuani kävin viemässä tietokoneen keskusyksikön tuohon naapuriin, Lampisen Joukolle - menossa koneen uusiminen.
Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Luin Johanneksen evankeliumia. Tein vähän suunnitelmia tulevaan tilaisuuteen. M-L leipoi tänään.
Kävin hiihtelemässä hankia hiljakseen - 3 tuntia - Tarvaalan suunnan laduilla. + 2 astetta ja yli. Sateli koko ajan lunta. Mukava keli oli olla luonnossa.
Palattuani kotiin söimme. Huushollissa leijailivat hyvät leivonnan tuoksut.
Illalla kävin 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Pyörätie oli eilistä pöpperöisempi, sillä siinä oli lisäksi tänään sataneet lumet. Vaan, mitteepä se haettoo. Lenkki ku lenkki.
Palailtuani taapertelemasta, poljeskelin kuntopyörää 30 min.
Siunausta!
Ps. "Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat" (Joh. 7:38).

6.3.

Sydämelliset syntymäpäiväonnittelut Metsälän Matille, Haminaan, vielä täskii!

Hyvää nimipäivää Moision Tarmolle!

Melkolailla nollainen sää noustessamme sunnuntaihin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia.

10 jälkeen menimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneen alakertaan rukoushetkeen.

Klo 11 alkoi Ehtoollistilaisuus yläkerrassa, jonka johteli Ilolan Niko. Kuoro lauloi. Turusen Mika puhui. Vietimme ehtoollista. Kokouksen jälkeen joimme alakerrassa lähetyskahvit.

Palasimme kokouksesta kotiin kaupan kautta. Keli oli hieman lämpimän puolella.

Söimme.

Katselin ampumahiihdon MM-kisoja. M-L luki.

Sytyttelin takkaan tulen. Terhi-Marja, Emilia ja Daniel pistäytyivät.

Kävin 8.3 km rauhallisella, "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. "Baana" oli pöpperöinen, auraamaton. Mukava lenkkisää muuten. Paluumatkalla käväisin katsomassa Emilian ja Danielin huonetta. Kutsuivat katsomaan, kun sinne eilen toivat uusiavanhoja kaluisteita. Mukavannäköinen oli. Kummallakin oma puoli huoneessa.

Iltapalaa ja teetä.

"Anna minulle, oi Herra, järkkymätön sydän,

jota eivät arvottomat mieltymykset alenna.

Anna minulle kestävä sydän,

jota eivät vastoinkäymiset masenna.

Anna minulle rehellinen sydän,

jota alhaiset asiat eivät houkuta" (Tuomas Akvinolainen, 1225-1274).

Siunausta!

Ps. "Herra tuntee omansa" (2. Tim. 2:19). 

5.3.

Lauantai. - 0.3 astetta noustessamme. Ohut uusi lumikerros. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Uusia lintulajeja ilmestynyt lintujen ruokintapaikalle. Luin Johanneksen evankeliumia. Marja-Leena luki paikan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävimme M-L:n kanssa rauhallisella himpun yli tunnin sauvakävelylenkillä Kusiaismäen, Kirjapainonmäen suunnassa. Harmaa taivas.

Katselin ampumahiihdon MM-kilpailuja. M-L laittoi ruokaa - VHH-ruokaa - joka oli hyvää. Kahvia päälle - eikun suuhun.

Hiihtelin hankia hiljakseen - pihalatuamme - iltapuolella 10 km 500 m.

Hain puita ja sytyttelin valkean takkaan.

Poljeskelin ennen saunaan menoa kuntopyörää 60 min. 

Kävimme saunassa.

Iltapalaa ja teetä.

Sellaista vaariskalla - ja vähän mummiskallakin.

Ei siinä, mittää...

"Uskomattomia asioita on luvattu tapahtuvan rukouksen seurauksena. Vanha Testamentti on täynnä lupauksia ja esimerkkejä tästä. Vapautus ja apu, johdatus ja armo on luvattu niille, jotka rukoilevat Jumalaa ja luovuttavat elämänsä Hänelle. Mikään ei ole liian vaikeaa herralle, eikä mikään ole mahdotonta niille, jotka rukoilevat. ...

Rukouksen mahdollisuuksilla ei ole rajoja. Vanha Testamentti vahvistaa lupaukset kertoen esimerkkejä rukouksen voimasta. Meidän Herramme sanat rukouksesta avaavat nekin rajoittamattomia mahdollisuuksia: "Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan" (Matt. 7:7-8). Hän antoi rukoukselle uuden lähtökohdan, uuden varmuuden ja uuden suunnan. Hänen perustelunsa oli, että koska Jumala on Taivaallinen Isämme, rukous on lapsen pyyntö. "Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat" (Matt. 7:11). (Samuel Chadwick: Rukouksen tie, saarnaaja, joka poltti saarnansa ja syttyi itse Pyhän Hengen tulesta, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2012, s. 47).

"Ole työssäsi ainian uskollinen,

miten pieneks´ se näyttäisikin,

että oisit sä Herralle kelvollinen,

joka työhönsä sai sinutkin.

Iloiten mene toimehen pienimpähän,

kun sen sinulle uskovi hän" (L. S. Hengell. laul. ja virr.).

Siunausta!

Ps. "Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä" (Joh. 9:4).

4.3.

Harmaa oli taivas noustessamme perjantaihin - sitä se oli koko päivän. Pari astetta pakkasella. Aamupalan ja kahvin jälkeen luin Johanneksen evankeliumia. Marja-Leena luki kohdasn hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

11:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - ei ollut ketään, ovet lukossa. Paluumatkalla kävin autokorjaamolla. Vasemman etupyörän suunnasta kuului sellaista "ujeltavaa" ääntä tiistaisen huollon jälkeen. Katsoivat. Oli joku suojapelti vähän kääntynyt, ei sen suurempaa.

Laitoin tulen takkaan. M-L kävi kylällä asioilla. Lämmittelin ruokaa ja lähdin hiihtelemään Tarvaalan suunnan laduille. N. 2 h 30 min. hiihtelin. Käväisin Terhi-Marjan, Emilian ja Danielin luona. Oli luikas keli hiihätellä.

Ennen 18 lähdin kävellen Deniksen syntymäpäiville - samallapa tuli tehtyä "kävelynomainen" lenkki. M-L tuli autolla. Rautasen Jussi oli myös synttäreillä. Joimme kahvia ja söimme kakkua, ym herkkuja - vaik ei ois pitäny minun herkutella. 21:ksi selvisin minäkin kävellen kotiin. 8.3 km tuli jälleen lenkille mittaa. Menopuolikkaan menin alle 7.30 min/km, paluupuolikkaan alle 7 min/km. Mukava säähän nyt on lenkkeillä.

"Raamatun mukaan ei ole epäilystäkään: Herra on meidän Parantajamme. Ihmeellinen Parantaja on yksi Hänen nimistään. Ei voi myöskään kiistää sitä, etteikö parantaminen olisi ollut olennainen osa meidän Herramme ja Vapahtajamme palvelustyötä. Hän oli Lääkäri, joka paransi kaikenlaisia sairauksia ilman lääkkeitä. Hän antoi opetuslastensa tehtäväksi parantaa sairaita. Parantamisen armolahja oli ja on yksi Hengen lahjoista. Parantaminen oli osa apostolien palvelustyötä. Tätä armolahjaa ei ole otettu pois seurakunnalta. Kaikkina aikoina on ollut todistajia sen voimasta. Jaakobin kirjeen lupaus on edelleen voimassa: "Uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi" (Jaak. 5:15)" (Samuel Chadwick: Rukouksen tie, saarnaaja, joka poltti saarnansa ja syttyi itse Pyhän Hengen tulesta, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY, s. 107).

Siunausta!  

Ps. "Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. - Maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti" (1. Joh. 2:15, 17).

3.3.

Sellaista pilvistä, muutaman pakkasasteen säätä, noustessamme uuteen päivään - johon tosin Marja-Leena nousi ennen minua, leipomaan illan tilaisuuteen. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävimme kylällä - M-L kaupassa ja minä tk:ssa hakemassa verensokerinmittausliuskoja. 

Kävin 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. 4-5 astetta pakkasta.

Söimme ja joimme kahvia.

Heti 17 jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Kekkilän kylää, jossa oli  KYLÄILTA tänään, teemalla "On Yksi Nimi ylitse muiden...". M-L:lla oli tarjoiluun tarvittavat jutut mukana. Tilaisuus alkoi Kekkilän kylätuvalla klo 18.30. Hyvissä ajoin alkoi väkeä tulla. Johtelin illan. Lauloimme yhteislauluina "Herätyslauluja" -vihkosen lauluja. Lauluryhmänä lauloimme "Lauluja Jeesuksesta" -vihkosista useaan otteeseen. Ryhmässä lauloivat: Raija Kalenius, Liisa Pitkänen, Tuula Porkka, Pirkko Paananen, Matti Lehtomäki, Teppo Lehtomäki, Teemu Lehtomäki ja Jouko Kuusjärvi. Yhteislaulut ja lauluryhmän laulut lauloimme kitarasäestyksellä. Teppo ja Teemu Lehtomäki vuorottelivat kitaran varressa. Hyviä henkilökohtaisia todistuspuheenvuoroja käyttivät Paavo Pitkänen, Matti Lehtomäki ja Teppo Lehtomäki. Kaleniuksen Raija soitti harmonikalla useamman kappaleen. Puhuin lopuksi. Rukouspalveluun tuli ihmisiä. Palvelimme Timo Aholan kanssa. Lopussa rukoilimme kirjoitettujen rukousaiheiden puolesta. Siinä palvelivat Samuli ja Satu Lahtela, sekä Samuli Peiponen. M-L tarjosi väelle hyvät kahvit. Tilaisuudessa oli yli 40 henkeä. Sen ymmärryksen mukaan, mikä minulla on hengellisistä kokouksista - ja palautteenkin mukaan - se oli ilmapiiriltään hyvä herätyskokous. Sen voin kertoa, että tilaisuus "etsi uomaansa" tänään. Aamulla ilmoitti yksi todistuspuheenvuoron käyttäjistä, että ei sairauden vuoksi pääsekään, eikä näin ollen hänen vaimonsakaan. Jumalalla oli kuitenkin varattuna molempien tilalle todistaja - Lehtomäen Matti ja Lahdessa seurakunnan pastorina toimiva Lehtomäen Teppo, joka oli hiihtolomalla täällä. Minä en löytänyt Hengen tuli -vihkoja - joista lauluryhmän piti laulaa - tänään mistään. Soitin Lehtomäen Matille ja pyysin häntä tuomaan Lauluja Jeesuksesta -vihkosia. Sitten vielä sekin, että ollessamme kantamassa äänentoistokamoja ja kosketinsoitinta sisään, huomasi Rautasen Jussi, että jokin laite puuttui, joten niistä mitään ei voitu käyttää. Olin kuitenkin toista viikkoa sitten pyytänyt Lehtomäen Teemua kitaran kanssa mukaan laulamaan. Kaikki asiat hoituivat hyvin - jopa tuntui, että Jumalan johdatuksessa. Kiitos Jumalalle kaikesta! Kiitos myös jokaiselle vastuussa olleelle! Ja tietenkin kaikille tilaisuudessa mukana olleille. Jatkamme kylätyötä. Muista sitä rukouksin! Jumalalla on tapana johdattaa rukoillen kulkevia. Olimme kotona 21.30 jälkeen.

Hain puut ja sytyttelin piisiin valkean.

Pitihän sitä vielä kotonakin vähän ottoo iltapalloo ja juuvva kahvija. 

"Ilman uskoa on mahdotonta miellyttää Jumalaa. Ilman uskoa on mahdotonta rukoilla Jumalaa. Ilman uskoa on mahdotonta olla yhteydessä Jumalaan. Ilman uskoa ihminen ei voi tehdä mitään Jumalan kanssa, eikä Jumala voi tehdä mitään ihmisen kanssa. On mahdotonta tehdä mitään sellaisen kanssa, jolla ei ole uskoa, sillä usko on niin sivistyksen kuin myös pelastuksen perusta" (Samuel Shadwick: Rukouksen tie, saarnaaja, joka poltti saarnansa ja syttyi itse Pyhän Hengen tulesta, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2012, s. 91).

Siunausta!

Ps. "Vaella minun edessäni ja ole nuhteeton" (1. Moos. 17:1).

2.3.

Missä on paljon sanoja, siellä on suuri vaara puhua liioitellen - ja yleensäkin sanoa sellaista, mikä ei oikeesti ole ihan sillein. Jumalan Sanakin sen ilmi tuo: Missä on paljon sanoja, sieltä ei syntiä puutu - jotenkin noin. Siksipä Psalmin kirjoittaja - olisikohan ollut Daavid-velj` - rukoileekin Herraa laittamaan vartijan suulleen, ettei hän kielellään syntiä tekisi. Tämä olkoon rukouksemme. Kielemme ja huulemme - erityisesti se sydämemme - tarvitsevat valveilla oloa. Tärkeintä on täyttää itseään Jumalan ajatuksilla - Sanalla - ja elää lähellä Häntä. Vain Pyhä Henki voi pitää lihamme sille kuuluvassa - alistetussa - asemassa. Sydämemme kyllyydestä suumme puhuu - sitä, taikka tätä. Ihmisten edessä voimme puhuskella mitä vain, mutta emme saa unohtaa, että Jumala näkee todellisuutemme - ei pelkästään sanojamme.

Päivä oli pilvisen puolella noustessamme keskiviikkoon. Hiukan oli pakkasta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen evankeliumia. Marja-Leena luki hartauskirjasta paikan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Kirjoittelin ja lähettelin pienen kylätyö -infon.

Hiihtelin tänään pariin otteeseen pihalatuamme - yhteensä 10 km 500 m.

Kävin kävellen - 3 km - hakemassa auton korjaamolta huollosta.

Jossain vaiheessa päivää söimmekin. M-L leipoi - huomistakin tilaisuutta ajatellen.

Terhi-Marja, Emilia ja Daniel piipahtivat meillä.

Jäin tänään jälleen "leikkuupuimurin alle" - M-L "leikkasi päätäni", sekä ns. hiuksia, että partaa.

18:ksi ajelimme kylälle, jossa M-L kävi kaupoissa. Samalla reissulla menimme helluntairukoushuoneelle Jesaja62 -rukousiltaaqn, jonka johteli Rautasaaren Kati - 14 rukoilijaa.

Palailtuamme kotiin rukousillasta, oli pakkanen noussut 9.4 asteeseen.

Iltapalaa ja teetä.

Eilen illalla tuli M-L:n älypuhelimeen vielä kuvia - joko Teron tai Timon lähettämänä - Enontekiöltä, mm. seurakuntatalosta, jonka yhteydessä oli ensimmäinen kotimme Hetassa. Siinä Tero ja Terhi-Marjakin asustelivat - Timoa ei ihan siinä vaiheessa vielä ollut meille syntyneenä. Lenkillä olivat veljekset käyneet ennen saunaa ja samalla kuvia nappailleet - mm. Luppokodistakin, M-L:n entisestä työpaikasta. Hyviä hiihtokelejä sinne pohjoiseen kaikille! Näkyivät kaikki miehet olleen suksilla.

"Uskon pintapuolinen tulkinta väheksyy sitä, että pelastus on "yksin uskosta, yksin armosta". Usko on tarpeeksi. Usko on kaikki, mitä Jeesus vaatii: "Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun" (Joh. 14:1). Kun synagoogan esimiehelle kerrottiin, että hänen tyttärensä oli kuollut, Jeesus vahvisti hänen uskoaan sanoen: "Älä pelkää; usko ainoastaan" (Luuk. 8:50). Kun riivaajan kiusaaman pojan järkyttynyt isä huusi epätoivoissaan, meidän Herramme vakuutti hänelle, että:"kaikki on mahdollista sille, joka uskoo" (Mark. 9:22). (Samuel Chadwick: Rukouksen tie, saarnaaja, joka poltti saarnansa ja syttyi itse Pyhän Hengen tulesta, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJKMK OY 2012, s. 91).

Siunausta!

Ps. "Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!" (1. Kor. 15:57).  

1.3.

Kaikkien yhteinen

SAARIJÄRVI RUKOILEE -ilta

Lauantaina

9.4.2016. klo 19.

Saarijärvellä

Vanhalla Kansakoululla

Karhumäentie 11.

TERVETULOA KAUEMPAAKIN!

Aurinko paistoi siniseltä taivaalta noustessamme. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia - itsestäänselvyyksiä, vaan eivät kuitenkaan. Luin Johanneksen evankeliumia. Marja-leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Ajelimme M-L:n kanssa kylälle. Vein auton huoltoon - pitäähän sitä nyt  edes joskus. Sieltä nousimme Terhi-Marjan autoon ja ajelimme kolmisin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 9 rukoilijaa.

Kävelimme aurinkoisessa säässä M-L:n kanssa rukoushuoneelta kylälle. Menimme siellä 13:ksi Kaupungintalolle, Saarijärvi-saliin, jossa oli Lappiin ja vaeltamiseen innostunut mies näyttämässä Lapin kuvia ja samalla - kuvin mennessä eteenpäin - lauleskelemassa aiheeseen sopivia laulujaan. Ihan mukava tilaisuus Lapista tykkääville - kuten esim. meille, jotka olemme siellä asustelleetkin ja myös vaeltaneet eri alueilla - ja muille, joille luonto on tärkeä.

Kaupungintalolta menimme syömään pizza-kebab -paikkaan. Sieltä kävelimme kotiin. Matkalla kävin autokorjaamossa, jossa automme oli. Sitä ei tänään saanutkaan, kun on jotain laitettavaa enemmänkin. Josko huomenna. Rukoushuoneelta kotiin - ja mitä kylällä "käpöttelimme" - kertyi matkaa n. 8 km. 

Lämmitettyämme mikrossa aamullista kahvia ja sytytettyäni tulen takkaan, menin hiihtelemään pihaltuamme 10 km 500 m. 1 - 2 asteen välillä pakkasen puolella. 

Hiihtelyn jälkeen tein 8.3 km "kävelynomaisen" lenkin Tarvaalan suuntaan. Menopuolikkaan menin alle 7 min/km, paluupuolikkaan 15 sek/km nopeammin. Mukava sää ja ihan hyvä "fiilis".

Iltapalaa ja teetä. M-L neuloskeli.

Tänä aamuna lähti kaksi isää - Tero ja Timo - poikiensa kanssa Tunturi-Lappia kohti. Terolla olivat mukana pojat Eelis ja Nooa, Timolla Miro. Menivät Enontekiölle, jossa olemme asuneet - Timo syntynytkin siellä asuessamme. Kuvia tuli matkan varrelta M-L:n älypuhelimeen. Muoniossakinhan me asuimme. Palojoensuun koulun pihapiirissä oli kotimme silloin Enontekiöllä, kun Timo syntyi. Sen silloisen kotimme sisäänkäynnistä lähetti Tero kuvan myös. Matka oli mennyt hyvin, koskapa kuvia tuli myös päätepisteestä, Hetasta, Eskon ja Ellin mökistä. Siellä oli asetuttu taloksi - saunakin taisi olla jo lämmite. Siitä vajaan kilometrin päässä oli yksi kotimme, Kautokeinoon ja Altaan menevän tien varressa. Siinä tykkäsimme asua. Yksi kotimme oli ihan siinä lähellä - "kivenheiton päässä", Närpistö-joen varressa - siitä, missä poijjaat nyt ovat. Ei siinä mittää. Eiköhän siellä ole mukava muistoja virkistellä. Terveisiä Eskolle ja Ellille - ja mukavaa ensimmäistä iltaa pojille ja poikien pojille!

"USKON RUKOUS

"Sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät" (Hepr. 11:6).

Usko on välttämätöntä, jotta voisi rukoilla. On vaikea edes kuvitella, kuinka kukaan voisi rukoilla ilman uskoa - eiväthän ateistit rukoile. Jumala vaatii uskoa siltä, joka rukoilee, sillä usko on rukouksen ensimmäinen edellytys. Se on pelastuksen ainoa ehto ja keskeinen asia hengellisessä elämässä. Ilman uskoa ei myöskään ole voimaa" (Samuel Chadwick: Rukouksen tie, saarnaaja, joka poltti saarnansa ja syttyi itse Pyhän hengen tulesta, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2012, s. 91).

Siunausta!

Ps. "Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni; sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani" (Ps. 116:1-2).

29.2.

Maanantai. Karkauspäivä, joka vuodesta 2000 alkaen on ollu tämä päivä - ja sitä ennen 24.2. Noustessamme uuteen päivään oli pakkanen 1 - 2 asteen välissä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen evankeliumia. Marja-Leena luki paikan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Ajelin Kekkilän kyläyhteisöön - Pyhäjärven rantamien osaan. Lähellä koulua olevasta Kekkilän talosta nimensä saanut kylä on ollut Ruotsi-Suomen aikaan tunnettu kauppapaikka. Siellä on pidetty mm. papiston markkinoita, joihin tultiin laajemmaltakin alueelta - niihin markkinoihin ei tavallinen rahvas osallistunut. Jakelin kutsuja to. 3.3. klo 18.30. Kekkilän kylätuvalla - ei kylätalolla, niinkuin jossakin ilmoituksessa luki - olevaan KYLÄILTAAN. Teemana kyläillassa on "On Yksi Nimi ylitse muiden..." - ei Yksi nimi ylitse muiden, niinkuin jossakin ilmoituksessa oli tuollainen "vapaampi sovellus". samalla jakelin myös Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia, sekä lehtiä. Infoa tilaisuudesta tuossa blogin oikeassa reunassa. Tervetuloa mukaan! Pyydä tuttuja ja tuntemattomia kanssasi! Matkalla kuuntelin C-kasetilta Kalevi Lehtisen saamaa näkyä, jossa tälle tunnetulle evankelistalle näytettiin millaista on kun ihminen joutuu helvettiin. Kävi ilmi, ettei sen paikan kauheutta voida sanoin kuvata. Jumala antakoon meille omilleen voimakkaampaa näkyä siitä tehtävästä, jonka Jeesus on meille antanut.

Palattuani kotiin söimme.

Ruuan jälkeen hiihtelin pihassa hiljakseen - sen, että olin liikkeessä - 3 km 150 m, odotellessani M-L:aa, Lähdimme hiihtelemään. Ajelimme sukset autossa "Terhien" vuokra-asunnon tienoville - Emilia juoksi luoksemme - josta lähdimme hiihtelemään n. 1 h lenkin. Latu oli hyvä. Pakkasta n. 3 astetta. 

Palailtuamme kotiin hiihtoreissulta, olivat Terhi-Marja ja Denis meillä. Tulostelivat jotain. Emilian ja Danielin olivat vieneet laskettelemaan Paavonrinteeseen. Joimme kahvit. Sen jälkeen menin hissukseen työntelemään ohutta lumikerrosta pihatieltämme. Denis hali lapset rinteestä meille.

Iltapalaa.

Poljeskelin kunto/sokeri/rukouspyörää 60 min. yhtäjaksoisesti.

"... Vanhurskaiden uskovien palavilla ja toimivilla rukouksilla on suuri voima. Jumala vihaa vierasta tulta. Me emme saa koskaan yrittää keinotekoisesti luoda palavuuden tunnetta. Vältä kaikkea, joka on mekaanista ja pintapuolista. Vältä tavanomaista ja epäkunnioittavaa. Epäile kaikkea helppoa ja halpaa, aivan kuin teet ostaessasi jotain kaupasta. Jätä kaikki näytelmän ohjaajat ja kuiskaajat sinne, missä rukoillaan liturgisia yhteisrukouksia. Kun olet Jumalan kanssa, ole Hänen kanssaan yksin. Aloita hiljaisuudessa. Puhu yksinkertaisesti. Kuuntele nöyränä. Älä koskaan lähde pois ilman tietoista keskustelua. Meidän ei pidä taivutella Jumalaa, sillä Hän harjoittaa ja valmentaa meitä. Kaikissa tilanteissa vuodata sielusi Hänelle rukouksessa ja anomisessa kiitoksen kanssa. Jos Henki vaikeroi esirukouksessa, älä pelkää rukoustuskaa. Jumalan valtakunnassa on siunauksia, jotka vuotavat vasta, kun palava sielu niitä anoo.

Eräs saarnaaja kertoi pyhäkoulunopettajasta, joka oli luopunut toivosta luokkansa suhteen ja pyysi siksi vapautusta tehtävästään. Saarnaaja suostutteli opettajaa jatkamaan ja lupasi, että hän rukoilisi salassa joka päivä kolmen kuukauden ajan jokaisen pojan puolesta. Lopulta jokainen pyhäkoululuokan poika pelastui ja neljästä tuli aikuisena voimallisia saarnaajia!" (Samuel Chadwick: Rukouksen tie. Saarnaaja, joka poltti saarnansa ja syttyi itse Pyhän Hengen tulesta, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY, s. 69-70).

Siunausta!

Ps. "Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret" (Jes. 40:28).

28.2.

Noustuamme uuteen päivään - ja meillähän olivat siihen nousemassa myös hiihtolomaansa aloittelevat Timonpoika, Miro, sekä hänen kaverinsa, Juuso - söimme aamupalaa ja joimme kahvia. No, eiväthän pojat sitä juoneet, koska eihän se ole kaikkien mielestä hyvää, eikä edes terveellistäkään. Reippaita poikia - vaikka viime yönä taisivat kolmeen asti valvoakin. Pitäähän sitä nyt lomalla edes saada valvoakin. Pakkasen puolella oli 1.9 astetta. Lähettelin nimipäiväonnittelut yhdelle pienelle Onnille - jota sain olla siunaamassakin - sekä toisellekin, vähän isommalle Onnille. Luin Johanneksen evankeliumia.

Ajelimme 11:ksi helluntairukoushuoneelle kokoukseen. Samalla veimme Miron ja Juuson Paavonrinteelle lautailemaan. Riihisen Arto johti tilaisuuden ja puhui alkupuolella. Ahon Maju ja Riihisen Iiris lauloivat. Turusen Mika puhui. Puhe tulee jossain vaiheessa UskoTV:hen. Suosittelen kuuntelemaan. Mielenkiintoista aikaa elämme - monessakin mielessä - siinäkin, että tummempihiuksisia ihmisiä on ilmestynyt tilaisuuksiimme enenevässä määrin. Kokouksen jälkeen joimme alakerrassa hyvät kahvit.

Ajelimme kokouksesta kotiin kaupan kautta. Sytyttelin takkaan tulen. Lähdin heti 8.3 km "kävelynomaiselle", rauhalliselle, lenkille Tarvaalan suuntaan. Sellaista vauhtia kuiten, että vähän hiki tuli. "Terhit" tapasin kaikki lenkin aikana. Muut heidän kohdallaan ja "toipilas-Terhin" muutaman sadan metrin oikein hiljaisella kävelylenkillä siinä lähellä. Emilia juoksi minua vastaan kun olin paluumatkalla. 

Lenkin jälkeen oli lämpötila - 4.5 astetta. Söin. Hiukan työntelin lumia pihasta, mutta en jatkanut loppuun asti kun Timo ja Milena tulivat poikia hakemaan. Nythän se sitten nähtiin se Timo uusi look. Ei siinä mittää - pidemmältä näyttää vielä mies kun pitkät hiukset on pois. Sitä kun tuota pituutta on hänelle siunaantunut joitakuita senttejä yli 190. Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel saapuivat meille myös. Laitoin saunan lämmite - se kun kuuluu meillä vähän niinkuin kulttuuriin - menuun. Timon, Deniksen ja Danielin kanssa saunoimme - minä nyt vähän näön vuoksi vastantapaistakin heiluttelin. Lie löylyä pois luotani. Daniel kirmaili välillä talonympärikin ja sitten taas löylyihin. 

M-L oli pistänyt tarjoiluja, joita saunan jälkeen nautittiin porukalla. Timo haki Miron ja Juuson rinteestä. 

Porukoiden mentyä  poljeskelin kuntopyörää. Ensin 15 min ja 30 min. tauko. Jatkoin 45 min. ja 10 min. tauko. Lopuksi vielä 30 min. 

"Rukouksen ristiriita

Rukous on täynnä ilmeisiä ristiriitaisuuksia. Se on niin yksinkertaista, että lapsikin osaa rukoilla, ja niin syvällistä, ettei viisainkaan ihminen kykene selittämään sen salaisuutta. Se on niin helppoa, että heikoimmatkin pystyvät rukoilemaan, ja niin uuvuttavaa, että se vaatii kaiken tarmomme, älymme ja voimamme. Se on niin luonnollista, ettei sitä tarvitse opettaa ja niin yliluonnollista, ettei sitä voi oppia tämän maailman viisauden avulla. Rukous on oma maailmansa, jota mikään elämän osa-alue ei kykene selittämään. Isän ja lapsen suhde on Raamatun totuudessa merkityksellisempi kuin kykenemme käsittämään. Jeesus puhui Jumalasta taivaallisena, pyhänä ja vanhurskaana Isänä. Pietari kuvasi Jumalaa sekä Isänä että Tuomarina. Ihmismieli loukkaantuu rukoukseen, joka on tuskaa ja anomista, pyytämistä ja taistelua, kamppailua ja hellittämättömyyttä. Vanhemmat eivät haluaisi lastensa tekevän tuolla tavoin ja  siksi he järkeilevät, ettei rukoileminenkaan voi olla sellaista.

Monia vuosia pidin pöydälläni "Taivaan Pankin shekkiä". Sain sen eräänä jouluna A. T. Piersonilta Amerikasta. Maksunsaaja olin minä. Shekissä luvattiin vaadittaessa maksaa minulle mitä tahansa tarvitsin. Siinä luki: Jumala täyttää kaikki tarpeesi, rikkaudessaan ja kunniassaan, Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta". Rukous on kuin lunastaisi shekin! Mutta onko se todellakin näin yksinkertaista? Onko Jumala tiskillä odottamassa ja ojentamassa, mitä tahansa anommekin? Kokemus haihduttaa nämä haaveet nopeasti, mikäli joku luulee rukouksen olevan tätä. Jos tämä olisi kaikki, miksi meidän sitten tulee mennä rukouskammioon ja sulkea ovi perässämme?" (Samuel Chadwick: Rukouksen tie, saarnaaja, joka poltti saarnansa ja syttyi itse Pyhän Hengen tulesta, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2012, s. 68-69).

Siunausta!

Ps. "Kohottakaa riemuhuuto Herralle. - Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä" (Ps. 100:1, 4).

27.2.

Kaikkien yhteinen

SAARIJÄRVI RUKOILEE -ilta

lauantaina

9.4.2016. klo 19

Vanhalla Kansakoululla

Saarijärvellä

Karhumäentie 11.

Järj. Häkkilän - Peltokylän - Kohmun rukouspiiri, johon kuuluu ihmisiä neljästä seurakunnasta.

Laita sana kiertämään puhelimella, sähköpostilla, fasebookilla, tai miten vain keksit.

Tervetuloa kauempaakin!

Meillä oli edellisen yön kaksi poikaa - Miro Timonpoika ja hänen kaverinsa Juuso. Se kun on heillä hiihtolomaviikko ensiviikko. Miro sanoi heti aamulla, että ei ole selkä yhtään kipeä, kun isi ja äiti rukoilivat sen puolesta. Taisi olla ulkona pakkasta n. 5 astetta. Luin Johanneksen evankeliumia. Söimme poikien kanssa aamupalaa.

Vein pojat lumilautoineen Paavonrinteeseen, joka aukeni klo 11. Käytyäni kotona otin sukset autoon ja ajelin Kusiaismäkeen. Aurinko alkoi paistelemaan siniseltä taivaalta. Hiihtelin hissukseen myös Paavonrinteiden edessä olevalla lammella - onkohan sen nimi Pajulampi. Jäällä oli vettä, mutta sen reunoille oli ajettu moottorikelkalla jälkeä, niin että vain joissakin paikoissa joutui vedessä hihtomaan. 1 h 15 min. kahlutin. 

Marja-Leena laittoi ruokaa. Laitoin takkaan tulen.

15 jälkeen kävin hakemassa Miron ja Juuson laskettelurinteestä syömään. Syönnin jälkeen vein heidät sinne takaisin. 

Seurasin netin kautta yleisurheilun halli-SM-kilpailuja - olivat samassa Pirkkahallissa, jossa itsekin olin Aikuisurheilun halli-yleisurheilun SM-kisoissa viime lauantaina. 

19 kävin hakemassa Miron ja Juuson lautoineen pois Paavonrinteestä - rinne meni silloin kiinni.

M-L oli paistanut lettuja, joten saimme niillä herkutella heti kun pojat tulivat mäestä. Tulihan niitä minunkin pisteltyä ihan piisalti. Ennen niiden syönnin aloittamista oli verensokerilukema korkea - yli 15. Se johtui siitä, että söin sellaista - ja niin runsaasti - mikä kyllä nostaa verensokeria. Lettujen syönnin jälkeen nousin heti kuntopyörän satulaan. 30 min. poljettuani, oli sokeriarvo 9.3. n. 4 min tauon jälkeen jatkoin vielä 30 min. Sen jälkeen verensokeri oli 7.6. 

Kävin saunanlauteilla vastaa heiluttelemassa - sauna oli lämmite. 

Pialta tuli kuva M-L:n älypuhelimeen, jossa oli iso kasa karvoja lattialla ja kysymys: Arvatkaa kenen? No, net oliit Timon. Minkähännäköinen mies seuraavalla kerralla tavatessamme saadaan nähdä?

"Kirjeenvaihtoni kautta olen saanut kuulla monista rukousvastauksista. Ymmärrän hyvin, miksi arvosteleva mieli käyttää epäilyksiä aivan kuin todisteina. Ihminen, joka ei ole edes anonut mitään, voi hyvinkin etsiä muita selityksiä asialle. Rukoilijalle selityskin vain lisää rukousvastausten ihmettä. Hänellä on varmuus vastauksesta jo ennen vastauksen saapumista. Tässä yksi esimerkki: Eräs mies kertoi minulle suuresta ahdingosta liike-elämässään. Aivan kuin Joosafatilla aikoinaan ei tälläkään miehellä ollut tarpeeksi varoja, eikä hän tiennyt mitä tehdä. Hän jatkoi kuitenkin rukoilemista, kunnes eräänä päivänä suuri rauha laskeutui hänen sieluunsa ja hän tiesi, että häntä oli kuultu. Olosuhteet eivät olleet muuttuneet, mutta hänellä oli varmuus ja rauha ja viimein vapautus tuli täysin odottamattomalla tavalla tuntemattoman henkilön kautta. Selitys oli aivan selvä, eikä se vähentänyt rukousvastauksen varmuutta.

Minusta on aivan hyödytöntä ja turhaa väitellä rukouksesta. Todistus, että Jumala vastaa rukouksiin, tulee rukoilemisen kautta. Otin kerran kadulla haasteen vastaan todistaa, että Jumala todella vastaa rukouksiin. Niinpä kehotin haasteen esittänyttä miestä polvistumaan ja rukoilemaan, mutta hän ei halunnut. Minusta se on kuitenkin ainoa tapa todistaa asia vakuuttavasti.

Erään toisen tapauksen kuulin pastori T. A. Turneylta. Hän oli ollut oppilaana koulussa, jonka rehtorina oli hänen setänsä. Mies opetti vanhanaikaiseen tapaan kehottamalla oppilaita ottamaan omatoimisesti selvää asioista. Hän oli ankarampi sukulaispoikaansa kohtaan, ettei häntä voitaisi syyttää sukulaisten suosimisesta. Poika ajautui viimein umpikujaan, kuten jossain vaiheessa opintoja yleensä käy. Hänellä oli matematiikan tehtävä, jota hän ei osannut. Päivä toisensa jälkeen hän toi ratkaisunsa opettajalle, joka lähetti hänet pois yrittämään uudelleen. Kun tämä oli jatkunut viikon, poika meni erääseen kokoukseen ja antoi sydämensä Herralle. Alttarilla hän alkoi rukoilla. Kun hän palasi kotiin, hän jatkoi matematiikan tehtävänsä ratkaisemista, mutta työ ei edennyt lainkaan. Niinpä hän polvistui rukoilemaan apua Jumalalta tähän tehtävään. Yöllä - joko unessa tai valveilla - hän näki, kuinka tehtävä piti ratkaista. Hän nousi ja kirjoitti vastauksen paperille. Aamulla hän vei sen opettajalle, joka sanoi terävästi: "Oikein! Kuka näytti sinulle?" "Jumala," sanoi poika" (Rukouksen tie: Samuel Chadwick, saarnaaja, joka poltti saarnansa ja syttyi itse Pyhän Hengen tulesta, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2012, s. 81-83).

Siunausta!

Ps. "Näin Herra on sanonut: "Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sielullenne" (Jer. 6:16).

26.2.

Marja-Leena nousi ennen minua valmistelemaan päivän tarjoiluja rukoushuoneelle. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luntakin oli tullut taas pieni kerros. Pakkasta taisi olla 1 - 2 astetta. Luntakin hieman leijaili. Luin Johanneksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Ennen 10 ajelimme kaupan kautta helluntairukoushuoneelle, jonne M-L meni järjestelemään tarjoilujuttuja alakerrassa olevaa tilaisuutta varten. Kävin vielä asioilla kylällä - mm. varaamassa ajan autolle huoltoon. Niitäkin on pakko edes joskus teettää. Myös tietokonejutuista soittelin tutulle veljelle - on sitäkin pakko uusia.

11:ksi ajelin takaisin helluntairukoushuoneelle, jossa alkoi klo 11 Päivärukoushetki yläkerrassa - neljä rukoilijaa. M-L kävi kutsumassa meidätkin rukoushetken jälkeen kahville ja tarjoiluille, kun äiti-lapsi -piiriläiset olivat jo lähteneet. Ajelimme hänen kanssaan kaupan kautta kotiin. Matkalla kävimme Terhi-Marjalla. Emilia ja Daniel olivat olleet koulun kanssa laskettelemassa.

Selvittyämme kotiin hain putt ja sytyttelin "takan tuleen". Söimme.

Ruuan jälkeen lähdin heti lumitöihin, jossa meni pari tuntia. Sen jälkeen verensokerilukema oli hyvä.

Terhi-Marja ja Emilia toivat Danielin meille tyttökerhoon mennessään. T-M on toipilaana leikkauksesta, mutta meni kuitenkin tyttökerhoa pitämään. 

Kahvit keiteltyäni menimme Danielin kanssa hiihtelemään pihalatua. Daniel mummin monoilla ja suksilla. Sateli lunta. Hiihtelin 2 km 625 m. Daniel hiukan vähemmän. Lopetimme, kun Timo, Milka, Milena, Miro ja hänen kaveripoikansa tulivat meille. Kävimme Timon kanssa saunan löylyissä - vastaakin käyteltiin. Terhi-Marja ja Emiliakin tulivat tyttökerhosta meille. Saunan jälkeen oli hyviä tarjoiluja - M-L teki tänään kahdenlaista VHH-pizzaa, sekä VHH-piirakkaa. Oli kyllä muutakin piirakkaa ja pullaa. Kahvia, teetä, mehua. Rukoilimme hetken yhdessä ennenkuin muut lähtivät, paitsi Miro ja hänen kaverinsa, jotka jäivät meille yöksi. Menevät huomenna lautoineen rinteeseen laskettelemaan.

"Innokas esirukoilija

Oletko koskaan kuullut "rukoilevasta Hydestä"? Hänen läheisensä alkoivat kutsua John Hydeä tällä nimellä siitä päivästä lähtien, kun tämä täyttyi Pyhällä Hengellä. Tämän jälkeen alkoi hänen ihmeellinen rukouselämänsä. Hänen saamansa rukousvastaukset olivat vain pieni osa tästä ihmeestä. Hänen rukouksensa saivat aikaan Keswickin konferenssien aloittamisen Intiassa. Hän rukoili tuhansia ihmisiä Jumalan valtakuntaan ja satoja työntekijöitä Herran elopellolle. Ennen kaikkea hän oli yksi Herran esirukoilijoista, joka oli yhteydessä salattuun Jumalaan. Hänen rukouselämänsä salaisuus oli, että hän eli rukouksen täyttämää elämää.

Vuonna 1911 Hyde oli Englannissa. Sitten hän meni vierailulle eräälle lähetyskentälle, jossa Wilbur Chapman ja Charlie Alexander olivat vaikeuksissa. Hyde otti lähetyksen sydämelleen ja rukoili, kunnes voitto oli saatu. Erään voimallisen kokouksen jälkeen Chapman pyysi Hydeä rukoilemaan puolestaan. Chapman kertoi tapauksesta seuraavasti:

"Hyde tuli huoneeseeni, laittoi oven lukkoon, meni polvilleen ja oli hiljaa viiden minuutin ajan. Kuulin oman sydämeni jyskytyksen ja myös Hyden sydämen lyönnit. Tunsin kuumien kyynelten valuvan kasvoilleni. Tiesin Jumalan olevan läsnä. Sitten näin Hyden kääntävän kyyneleiset kasvonsa ylöspäin ja sanovan: "Oi, Jumalani!" Sitten hän oli hiljaa toiset viisi minuuttia. Kun hän lopulta tiesi puhuvansa Jumalan kanssa, kietoi hän kätensä hartioideni ympärille ja silloin hänen sydämensä syvyyksistä purkautui sellaisia rukouksia, joita en ollut ennen kuullut. Kun nousin polviltani, tiesin, millaista todellinen rukous on. Emme olleet koskaan aikaisemmin uskoneet, miten mahtavaa ja valtavaa rukous oli."

Olen tietoinen, että tällaiset kertomukset jonkun rukouselämästä voivat masentaa, vaikka niiden tarkoitus on rohkaista. En ehdota, että sinä ja minä tekisimme kuten nämä poikkeukselliset miehet, vaan iloitsen siitä, että se, mitä on annettu yhdelle, on tarjolla myös meille kaikille" (Samuel Chadwick: Rukouksen tie, saarnaaja, joka poltti saarnansa ja syttyi itse Pyhän hengen tulesta, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2012, s. 83-84).

Siunausta!

Ps. "Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä" (1. Joh. 4:16, 19).

25.2.

- 0.2 noustessamme. Sateli lunta, joka sakeni het kohta. Söin aamupalaa ja join kahvia vähän ennen kuin Marja-Leena - jolla eilen oli kova "työn touhu" päällä. 

Hakiessani heti aamusta puita takkaan, oli ulkona kauniin näköistä. Syystä siitä, että harmaan pilviverhontakaa kuulteli aurinko, joka teki "lunta satavan" maiseman erikoisen oloiseksi. Sytytyttelin tulen piisiin. 

Luin Johanneksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Hiihtelin hiljasikseen pihalatua - kotilatua, koska eihän vaareja ja pikkulapsia kauas saa päästääkään - 10 km 500 m. En tiedä onko se kuntoilua, mutta ulkoilua se ainakin on - ja raitista ilimoo oli piisalle asti. Ja voihan sitä aikaa käyttää "rukouksenhengessä" olemiseen - eihän missään ole kirjoitettu, että aina pitäisi sisätiloissa rukoustella. Jeesuskin taisi viettää aikaa rukouksessa ulkoilmassa. Verensokeri hiihtelyn jälkeen 5.4. Hiihtämisen ajan sateli lunta tiuhempaan ja harvempaan.

Söimme. M-L oli tehnyt hyvää ruokaa - uunissa paistettua lohta, jossa päällä tomaattia, sipulia, paprikaa ja vuohenjuustoa. Sen kanssa höyrystämällä kypsytettyä kukkakaalia ja salaattia. Keittelin kahvit. M-L teki hyvää jälkiruokaa "banaanilettujen" ohjeella. Hän leipoi tänään kotiin ja seurakuntaan.

Tehtyäni pikkuruisen kirjallisen homman, menin vetelemään lisää raikasta talvista ilmaa - työntelemään lunta, jota oli taas tullut jonkinmoinen kerros. kevyttä ja pehmeää. 1 h 40 min. hommailin sitä - meillä kun on aika pitkä tie "isolta tieltä" pihaan, enkä niin kovin kapeaakaan "kinttupolkua" yleensä tehe. Verensokeri lumitöiden jälkeen 5.9.

19 jälkeen istuskelin kaikessa rauhassa - tosin kyllä kuntopyörän satulassa, jota poljeskelin 30 min. + 30 min., 4 minuutin tauolla. Samalla kuuntelin Deistä Sateet -ohjelmaa Seinäjoen helluntaiseurakunnasta. Verensokeri polkemisen jälkeen 6.0.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Ystävä kallis, ällös valittele,

joskin sun suunnitelmas raukeaa.

Herralla siitä ompi täysi selko,

purttas hän myrskyssäkin johdattaa.

Hän suunnitelmat toteutumaan saapi,

kunhan vain lapsi hiljaa odottaapi" (E. G. - n).

"Anna minulle Herrani ja Jumalani, se lohdutus, että saisin elämässäni alinomaa tuntea sinun läsnäoloasi. Ja läpi elämäni pyrittyäni sinua tottelemaan kutsu minut täältä, milloin ja vain miten hyväksi näet. Suo että viime hengenvedollanikin voisin sinua palvella. Rukoilen sinua hartaasti Jeesukseni nimessä, että vielä viimeisinäkin elinpäivinäni voisin sinua ylistää" (J. F. Oberlin).

Siunausta!

Ps. "Hän voi myös täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat" (Hebr. 7:25).

24.2.

Aloitampa nimipäiväonnitteluilla - vielä tässäkin. Sydämelliset Matinpäiväonnittelut Metsälän Matille, Lehtomäen Matille, Tammisen Matille, Hokkasen Matille, Rantasen Matille, Häkkisen Matille ja Hokkasen Matille - heille nyt ainakin! 

Taisi olla noustessani "jälän viljaan" tuollaiset 1 - 2 astetta viileämmällä puolella. Sellainen kerros oli tullut taas lunta, että juuri sanomaan pääsee. Marja-Leena oli noussut jo paljon minua aikaisemmin, leipomaan lisää tarjottavia iltapäivän tilaisuuteen. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Ennen 12 lähdimme kaupan kautta helluntairukoushuoneelle. Kun M-L kasasi kotoa kaikki - mitä tänään tarvittiin - tykötarpeet ja leipomukset tarjoilua varten mukaan, niin olihan sitä tavaraa paljon. Minäkin olin rukoushuoneella avustajana, kun laitoimme kupit ja lasit liki sadalle hengelle pöytiin. 

M-L jäi rukoushuoneelle hommiin, kun lähdin kylälle asioille - mm. hain Rantalan Jussilta hänen monistamansa julisteet ja kutsut Kekkilän KYLÄILTAA varten. Infoa siitä tuossa blogin oikeassa laidassa. Vielä piti kaupasta viedä jotakin M-L:lle, rukoushuoneelle, ennen kuin ajelin kotiin.

Söin ja join kahvia.

Kirjoitin s-postia kolmeen Saarijärven seurakuntaan la. 9.4. klo 19 olevasta Kristittyjen yhteisestä, SAARIJÄRVI RUKOILEE -illasta. Lähinnä siksi, että seurakunnat voivat halutessaan ilmoittaa siitä omissa ilmoituksissaan - jos katsovat tuollaisen rukoustilaisuuden sen arvoiseksi. Sittenpähän sen näkköö.

Kävin 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Hiukan leijaili lumihiutaleita. Menopuolikkaan menin alle 8 min/km, paluupuolikkaan n. 7.40 min/km - eli sillaitten rauhallisesti. Paluumatkalla juoksi vastaan - kun huomasivat minut - Emilia kaverinsa kanssa. Sosiaalisena tyttönä Emilian tervehdys ja halaus on aina iloinen - samoin Danielin, joka nyt potkiskeli vastaan sellaisella leveäsuksisella potkulaudalla. En tiedä mikä sellaisen oikea nimi on.

Lueskeltuani postit ja juoskenneltuani kahvia, poljin kuntopyörää 30 min + 15 min.

19:ksi hurautin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. Satakunta oli ollut värikästä" väkeä rukoushuoneella tänään olleessa tilaisuudessa. Heille M-L net tarjoilut valmisteli - sekä iltapalan "aktioryhmälle", joka oli tilaisuudessa palvelemassa. Rukousillassa taisi olla 18 henkeä - henkilöä. Sen loppuun M-L:kin ennätti alakerran keittiöltä. - joskus 20.30. Pipoa on nostettava noille tarjoilujenlaittajaihmisille! Jumalan hommissa.

Ajelimme rukoushuoneelta kotiin ja söimme iltapalaa, ynnä joimme teetä.

"Nykyisin kuulee yhä useammin huolestuttavan kysymyksen: kuinka tunnistaa narsistiset käyttäytymistavat yhteisöissä ...

... Narsistinen henkilö hakeutuu myös hengellisiin yhteisöihin pystyäkseen pitämään valta-asemaa yllä. Hänei välttämättä kestä itseään fiksumpia alaisia ...

... Narsistinen käyttäytyminen ilmenee sosiaalisessa kanssakäymisessä. Narsisti saattaa olla hyvinkin älykäs ja suoriutua erinomaisesti hänelle annetuista työtehtävistä. Hän saattaaolla myös suosittu ja käytöstavoiltaan moitteeton hänelle suotuisassa ympäristössä. Yleensä narsisti on ystävällinen, ylikorostuneen kohtelias ja muita mielistelevä sellaisessa yhteisössä, jossa häntä suositaan joukon keskipisteenä. Hän pyrkii naruttamaan muita yhteisön jäseniä oman valta-asemansa pönkittämiseksi ...

... Narsistin olemus kuitenkin muuttuu häntä osaavampien ihmisten joukossa, jossa hän kokee uhkaa itseään kohtaan. Narsisti ei kykene myöntämään omaa epäonnistumistaan, mikä saattaa antaa harhaanjohtavasti kuvan vahvasta itsetunnosta. Tosiasiassa narsistisen luonteenhäiriön omaavalla ihmisellä on huono itsetunto, jotahän yrittää vahvistaa häiriökäyttäytymisellään ... " (Ristin Voitto RV, nro 8, 25.2.2016. s. 8. Mielipiteet, Narsisti naruttaa ja nauttii, Aira Harju, Kouluttaja, Raahe)

Että sellaista(kin).

Siunausta!

Ps. "Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat" (Fil. 3:14).  

23.2.

Vähiin käyvät nämätkin helmikuun päivät. Kohtahan se on kevät ja kesä. Taitaa olla niin, että vuolijallakin on elämänpäiviä vähemmän jäljellä kuin elettynä. Totta puhuen: elämää hänelläkin on jäljellä niin paljon enemmän kuin takana, että sitä ei osaa edes sanoiksikaan pukea - sillä iankaikkinen elämä ei lopu koskaan Jumalan taivaassa. Sinne on vuolijakin matkalla, sillä hänkin uskoo Jeesukseen pelastajanaan. Siksipä ei hätää mitään. Paras on edessä päin - ja nyt ei puhuta tunturista nimeltä Paras. Suosittelen jokaiselle - sinullekin - liittymistä taivasmatkalaisten joukkoon. Se tapahtuu käden käänteessä kun avaat sydämesi Jeesukselle ja pyydät Hänet elämääsi - ts. teet täyskäännöksen elämässäsi kadotukseen johtavalta tieltä taivaaseen johtavalle tielle. Haluan olla avuksi: puh. 040-0206858.

Tänkii aamun ulos katsoessamme totesimme, että pieni kerros lunta on tullut lisää. Par astetta pakkasella. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen evankeliumia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöyvvän ääressä.

11:ksi ajelimme M-L:n kanssa Päivärukoushetkeen helluntairukoushuoneen alakertaan - 12 rukoilijaa. Jäimme M-L:n kanssa rukoushetken jälkeen laittamaan pöydät alakerrassa toisenlaiseen asentoon, sekä kahvikupit valmiiksi, huomenna olevan tilaisuuden jälkeen olevaa tarjoilua varten, josta M-L on vastuussa. Ajelimme kaupan kautta kotiin.

Söimme. 

Laitoin 3.3. klo 18.30. olevasta KYLÄILLASTA - joka on Kekkilän kylätuvalla - ilmoituksen lehteen. Eiliten laitoin samasta tilaisuudesta tiedot Moision Tarmolle, joka teki julisteen ja kutsun. Tänään sain ne valmiina ja laitoin Rantalan Jussille monistettavaksi.

14 jälkeen ajelimme M-L:n kanssa - sukset mukanamme - "Terhien" pihaan, josta lähdimme suksille. Hiihtelimme 1 h 5 min. lenkin. Satoi lunta, joka lisääntyi hiihtelyn aikana. Mukavata sekin. Kävimme ladulta tultuamme vilkaisemassa toipilasta - Terhi-Marjaa - sekä Emiliaa ja Danielia. Danielkin meinasi ensin lähteä kanssamme hiihtolenkille, mutta jäikin kaverinsa kanssa lumileikkeihin pihalleen.

18:ksi hurruuttelimme M-L:n kanssa Häkkilään, Lehtomäelle, Häkkilän-Peltokylän-Kohmun rukouspiirin iltaan. Taisi olla 18 henkeä paikalla. Alussa oli hyvät kahvitarjoilut. Illassa oli rukousta, laulua, Sanaa, yhdessäoloa. Lehtomäen Teemulla oli selkeää sanottavaa. Isänsä, Matti, johdatteli tilaisuutta. Minuakin pyydettiin kertomaan työstä sukulaiskansojemme parissa - itseasiassa jo viime kerralla täksi kerraksi. Mielellänihän minä siitä. Kävimme läpi SAARIJÄRVI RUKOILEE -ilta-ehdotustani - josta olin laittanut asioita paperille ja tehnyt monisteen. Eilen illalla jo s-postilla saman laitoin Lahtelan Veikolle lähetettäväksi piirin jäsenille joilla on s-posti. 2 viikkoa sitten ehdotin rukouspiirin illassa, että tämä piiri olisi se, joka toimisi tämän kertaisen SAARIJÄRVI RUKOILEE -järjestäjänä. Niin sovittiin. Tällä nimellä järjestettyjä tilaisuuksia on ollut tähän mennessä 2 tai kolme. Koska tarkoituksena on saada aikaan kristittyjen yhteistä rukousta, on tällainen piiri - jossa on uskovia neljästä seurakunnasta - siihen erinomaisen sopiva. Tänään kävimme iltaan liittyviä vastuita, ym asioita lävitse. Eilen varasin Vanhan Kansakoulun tilat iltaa varten - osoite on Karhumäentie 11. Kyseessä ei ole kristittyjen yhteinen rukousilta eri seurakuntien yhdessä järjestämänä, vaan kristittyjen yhteinen rukousilta eri seurakuntiin kuuluvien kristittyjen "epävirallisesti" yhdessä järjestämänä. Kaikki tässäkin palvelee Jumalan valtakuntaa ja kaikkia seurakuntia - ja koituu siunaukseksi, koska on Jumalan synnyttämää. 

SAARIJÄRVI RUKOILEE -ilta

Vanhalla Kansakoululla,

Saarijärvellä,

Karhumäentie 11. 

La. 9.4.2016. klo 19.00.

Järj. Häkkilän - Peltokylän - Kohmun rukouspiiri, johon kuuluu kristittyjä neljästä seurakunnasta.

Kutsumme kaikkia, joiden sydän on siihen altis, tulemaan ja rukoilemaan Elävää, Kaikkivaltiasta, Jumalaa! Juuri nyt on korkea aika rukoilla yhdessä!

"Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden" (1. Tim. 2:1-4).

Kaikki ovat sydämellisesti tervetulleita!  

Tarkemmin myöhemmin.

Ajellessamme Häkkilästä kotia kohti sateli lunta. Ennen 21 olimme kotona.

Laitoin tulen takkaan.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Hengen rukous

Tämä on rukouksen keskeisin tarkoitus. Se on enemmän kuin pyytämistä - se on kanssakäymistä, yhteyttä, yhteistyötä, samaistumista Isän Jumalan ja Pojan kanssa Pyhän Hengen kautta. Rukous on enemmän kuin sanat, sillä se on mahtavinta ilman sanoja. Se on enemmän kuin anomista - se yltää kirkkauden korkeuksiin, kun se vain palvoo, eikä pyydä mitään. Kun lapsi astuu isänsä työhuoneeseen ja kävelee isän luo työpöydän ääreen, isä kääntyy ja kysyy: "Mitä haluat, poikani?" Pieni poika vastaa: "En mitään, isä, haluan vain olla kanssasi."

Tämä Hengen salaisuus on avain muihin salaisuuksiin. Herran salaisuus ilmestyy niille, jotka rukoilevat Hengen yhteydessä. Rukouksessa on eri vaiheita. Eräässä vaiheessa me pyydämme Häntä auttamaan. Ihanampi tapa kuitenkin on, kun Henki rukoilee ja me liitymme tähän ja niin Hänen rukouksestansa tulee myös meidän. Henki rukoilee puolestamme sydäntemme pyhäkössä; meidän Herramme rukoilee alati puolestamme Isän oikealla puolella. Henki rukoilee hengessämme ja tekee työtä meissä, jotta haluamme ja teemme Taivaallisen Isämme tahdon. Hän on Jumalan Henki, joka edustaa sekä Isää Jumalaa että Poikaa. Nämä kolme ovat yksi Jumala. Hän on voima, joka tekee työtä meissä. Hän yhdistää sydämet rukouksessa ja tekee niistä erottamattomasti yhtä esirukouksessa. Häneltä saamme varmuuden, että rukouksiimme vastataan. Hän tekee rukouksesta mahtavimman voiman Jumalan maailmankaikkeudessa. Tämän kaiken salaisuus on Hänessä. Tämän kaiken voima tulee Hänen kauttaan. Tämän kaiken ilo on Hänen seurassaan. Suurin asia, minkä Jumala teki minulle, oli se, että Hän opetti minut rukoilemaan Hengessä.

"Emme ole koskaan todellisia rukouksen ihmisiä, ennen kuin olemme täytetyt Pyhällä Hengellä."

Siksi, Herra, opeta meitä rukoilemaan Hengessä" (Samuel Chadwick: Rukouksen tie (saarnaaja, joka poltti saarnansa ja syttyi itse Pyhän Hengen tulesta), Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2012, s. 57-58).

Siunausta!

Ps. "Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä" (Room. 8:26-27).