Joulukuu 2011

31.12.

Se on taas viimeinen – nimittäin vuoden päivä. Kuinkahan useasti sitä kirjoittaakaan väärän vuosiluvun tuossa vuodenalussa? No, tähänkin päivään sai vielä herätä – ja suht`aikaisin. Hain puita ulkoa ja ”rakensin” tulen takkaan. Pakkasta 5-6 astetta. Lämmittelin eilistä pakurikääpäteetä – sitä, johon olin laittanut selleriä – vahingossa – ja mitä siinä nyt olikaan, inkivääriä ainakin. Luin 2. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa takkatulen loisteessa. Menin vielä ”loikoilemaan” rukouksen jälkeen – lauantain kunniaksi varmaan. Herättyäni söimme ”aamupalaa”. Pakkanen noussut jo 6-7 asteeseen. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Valmistelin sanottavaa huomiseen Ehtoollisjuhlaan – aiheesta, jonka olen saanut jo aiemmin. Söimme.

19:ksi ajelimme – yli 10 asteen pakkasessa – Vapaakirkkoon Uudenvuodenvastaanottajaisiin. Meitä oli siellä 12 henkeä. Ruutisen Jarmo johteli tilaisuuden persoonallisella tavalla – kuten kaikkien on hyvä tehdä. Käyttelimme puheenvuoroja ja välillä lauleskelimme. Joimme glögiä ja sen kanssa muuta suuhun sopivaa. Tuossa 22.30. maissa olimme kotona. Harvakseltaan jo pitkin iltaa on kuulunut poksahduksia – isompi ilotulitus sitten myöhemmin. Rahaa laitetaan taivaan tuuliin eripuolilla maailmaa oikein kunnolla. Niilläkin rahoilla voisi moni ihminen saada elämän – nälän, sairauden, tai muun torjunnassa. Mutta, sellaistahan se on tämä elämä.

Palattuamme ”Vapikselta”, joimme pakurikääpäteetä, jossa oli seassa kardemummaa ja inkivääriä. Se se vain oli kyllä hyvää. Sen kanssa söimme – emme perunasalaattia ja nakkeja – sellaiselle ruisleipäpohjalle tehtyä ”suolaista hyvää”. Leipä oli murennettu pyöreälle alustalle. Päällä siinä oli smetanaa, punasipulia ja mitähän olikaan – ne oli sekoitettu. Oli oikein hyvää! Että sellaista!

Huomenna on – jHs – Ehtoollisjuhla, joka on todella arvokas juhla, jos sen oikein osaamme arvostaa. Jeesuksen säätämä – muita juhlia Hän ei tainnut asettaakkaan – Hänen muistokseen

vietettävä juhla, jossa Hän on Isäntä, mutta myös ”ruoka”. Jumala siunatkoon tuon tilaisuuden! Sen puolesta on rukoiltu.

Taivaan Isän Siunaamaa Vuotta 2012 kaikille ”tämän äänen kuuluvilla” oleville!

Siunausta!

Ps. ”Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa herralle kaikki maa. Veisatkaa Herralle, ylistäkää hänen nimeänsä, julistakaa päivästä päivään hänen pelastustekojansa, ilmoittakaa pakanain seassa hänen kunniaansa, hänen ihmeitänsä kaikkien kansojen seassa. Sillä Herra on suuri ja sangen ylistettävä, hän on peljättävä yli kaikkien jumalain” (Ps. 96:1-4).

30.12. 

Heräsin ajoissa. Annostelin kahvin tippumaan ja hain puita ulkoa. keli oli plussan puolella. Pian virisi takassa iloinen valkea. Luin 2. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa, tulen lekotellessa. 

Aamupalan jälkeen laittelin kutsut valmiiksi – nimittäin kutsut 8.1.2012. klo 16 olevaan tulojuhlaan Vapaakirkossa. Seurakunta järjestää silloin tuonkaltaisen juhlan, jossa siunataan minut seurakunnan pastorin tehtävään – kyllähän siellä Marja-Leenaakin siunataan. Siitähän voi tulla ihan mielenkiintoinen tilaisuus. Tein kutsut kaikille seurakuntamme varsinaisille jäsenille ja ns. ulkojäsenille. Tilaisuus on tarkoitettu ihan kaikille halukkaille. Tervetuloa mukaan! Itse en tykkää ”pönötysjuhlista”. Toivoisin hyvin vapaahenkistä kokoontumista, jossa ennen kaikkea voitaisiin kokea yhteyttä ja hyväksyntää – ilmapiiriä, joka vetää puoleensa. Eilisessä blogijutussa onkin tuon kutsun teksti – vain siinä oleva kuva puuttuu. 

Terhi-Marja toi Emilian ja Danielin meille hoitoon, kun meni viimeistä kertaa työpestinsä aikana siivoamaan rukoushuonetta. Nuotion Petri piipahti. Joimme kahvia. 

Kävin kylällä viemässä tulojuhlakutsut postiin. Sieltä menin yhden seurakuntalaisen syntymäpäiville. Samalla sitä saa uusi pastori tutustua seurakuntalaisiin – se onkin tärkeä asia. 

Palattuani kotiin pääsimme kohtapuoleen syömään lipeäkalaa – joka ei kylläkään kaikille tuntunut oikein maistuvan. Se oli hyvin valmistettu, mutta kaikki eivät vain tykkää sen mausta. Terhi-Marjan ja lasten mentyä lepäilin vähän ruuan päälle. Sitten – ennen 19 – menin lenkille. Plussan puolelta oli lämpötila hivuttautunut miinuksen puolelle. Vähän jo rapsahteli jalkojen alla. ”Juosta hissuttelin” 8.3 km Tarvaalan suunnassa, alle 8 min/km-vauhtia. Koetin hiljaa edetä. 

Iltapalan jälkeen joimme pakurikääpäteetä, johon sekoitin selleriä ja inkivääriä, juodessa vähän hunajaa. Oli hyvää. meillä soivat joululaulut ja loistavat oikeat ja sähkökynttilät. Kuusikin on täydessä iskussaan. On niin tunnelmallista, että. 

Siunausta! 

Loppuun kirjoitan jakson ”pientä rukouskoulua”, aiheesta, joka lenkillä mieleeni tuli. 

Opetus 99. AVUTTOMAN RUKOUS

”…Sillä me emme mahda mitään tätä suurta joukkoa vastaan, joka hyökkää meidän kimppuumme, emmekä itse tiedä mitä tehdä, vaan sinuun meidän silmämme katsovat” (2. Aikak. 20:12).

Suuri vihollisjoukko oli tulossa sotimaan Juudaa vastaan. Kun kuningas Joosafat kuuli asiasta, pelästyi hän suuresti. Joosafat toimi kuitenkin oikein – aivan niin kuin meidänkin tulisi toimia: Hän ”kääntyi kysymään Herralta ja kuulutti paaston koko Juudaan. Niin Juuda kokoontui etsimään apua Herralta; myös kaikista Juudan kaupungeista tultiin etsimään Herraa” (2. Aikak. 20:3,4). Siellä todella rukoiltiin. Kun luemme koko luvun, näemme miten ihmeellisen voiton Herra antoi heille voimakkaasta, ylivoimaisesta, vihollisesta.

Katseltavanamme on yksi monista Raamatun esimerkeistä, kuinka Kaikkivaltias Jumala on auttanut yksilöihmistä, tai ihmisryhmää, inhimillisesti katsoen mahdottomassa tilanteessa. Kaikissa niissä näemme Jumalan suuruuden ja kunnian.

Taivaallinen Isämme haluaa, että pidämme normaalina elämistä Hänen puoleensa kääntyneinä jatkuvasti elämässämme. Jumalan Sanaan ja sen lupauksiin voi luottaa. Rakastava taivaallinen

Isämme joutuu tekemään paljon työtä kanssamme, saadakseen meidät niin heikoiksi ja avuttomiksi, että käännymme todellisessa rukouksessa etsimään Hänen kasvojaan. Useimmilla meistä lienee kokemuksia siitä, kuinka meidät on viety hetkiin ja asioihin, joissa ei ole ollut muuta mahdollisuutta, kuin kääntyminen huutamaan Herran puoleen. Kaikki omat mahdollisuudet on otettu pois.

Etsikäämme Herraa! Kääntäkäämme silmämme katsomaan Häneen! Jumalan lupaus meille kaikille kuuluu: ”…Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle” (2. Aikak. 16:9).




29.12.

Kutsu

Olen aloittanut tehtäväni Saarijärven Vapaaseurakunnan pastorina 1.11.2011.
Seurakuntamme järjestää meille tulojuhlan Sunnuntaina, 8.1.2012. klo 16. Vapaakirkossa.
”Menossa mukana” ex-kirkkokunnanjohtaja Jorma Kuusinen, puhe, Usko Ohranen, juonto, Timo Kuusjärvi, musiikki, tervehdykset paikkakunnan toisista seurakunnista, muita puheenvuoroja, kahvitarjoilu
Kutsumme Sinua, läheisiäsi ja ystäviäsi mukaan!
Olisimme iloisia jos tapaisimme silloin ”Vapiksella”!

Sydämellisesti tervetuloa!
Jouko ja Marja-Leena Kuusjärvi

Nousin aikaisin. Laitoin kahvin tulemaan ja hain puita ulkoa takkaa varten. Oli satanut lunta. Lämpöasteita1-2. Panin tulen takkaan lämpöä luomaan. Luin 2. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa. Marja-Leenan kanssa söimme myöhemmin aamupalaa. M-L luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Tein kirjallisia töitä, joihin liittyen kävin kylällä. Söimme – jouluisia ruokia niitä vieläkin vaan riitti.

16.30:ksi menimme Terhi-Marjalle, Denikselle, Emilialle ja Danielille. Siellä oli Emilian 6 v synttärit. Timo, Pia, Milka ja Mirokin tulivat. Kohta myös Tero, Mari, Aaro, Eelis ja Nooa Tampereelta. Tulihan sitä otettua synttäriherkkuja. Emilia sai lahjoja. Nopeasti tuo aika rientää! On se mukava lapselle, kun vietetään synttäreitä ja niihin tullaan. Kerranhan sitä vaan ollaan lapsena ja niitä vuosia täytetään. Mukava on kokoontua yhteen perhekuntana. Nytpä olimme taas kaikki 15 koolla. Taivaan Isä siunatkoon Emiliaa edelleen – ihan kaikkina elämän vuosina!

Menin – toisten jäädessä juhlimaan – synttäreiltä suoraan Vapaakirkolle rukousiltaan. Jarmo Ruutinen johteli sen. Meitä oli 6 henkeä. Rukousillasta menin takaisin synttäripaikkaan. Toiset olivat vielä kaikki siellä. Sateli lunta hieman. Kerranhan ne synttäritkin loppuvat. Niinpä tulimme mekin kotiin 22 maissa. Teron porukalla on vielä ajomatka Tampereelle.

Siunausta!

Ps. ”Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton! Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta” (Ps. 42:6).

28.12.

Tänäänkin tuli herätyksi hyvissä ajoin. Saatuani kahvin tippumaan hain puita ulkoa. Varmaan aamupuolella muuttunut pakkasenpuolelle, koska auton ikkunat olivat ihan kirkkaat, mutta vähän ajan kuluttua jäässä – herätessäni oli pakkasta puolitoista astetta. Taisivat kovimmat tuulenpuuskat olla yön aikana, koska pienemmän ”rankaliiterin” pellit olivat lennelleet pois. Sytyttelin takkaan tulet. Luin 2. Mooseksen kirjaa.

Rukoilin keinutuolissa. 8.20. minulla oli soittoaika tohtori Kiminkiselle sokerirasituskokeiden tuloksista. Sokeritautia ei olisi hänen tulkintansa mukaan, mutta heikentynyt sokerinsieto kylläkin. Huonolaatuisia hiilihydraatteja ei tulisi käyttää – siitäpä, mitkä ovat hyvälaatuisia, onkin ”asiantuntijoiden” mukaan eri näkemyksiä. Olen kallistunut näkemyksen puolelle, jota esim. Antti Heikkilä kannattaa. Tarkoituksenani on tutustua kirjaan, jonka nimi on jotenkin näin: Sokeritaudin hoito ruokavaliolla. ”Tienpäällä olemista”, eli liikuntaa, kehotti Tapani Kiminkinenkin jatkamaan. Puolenvuoden kuluttua sitten taas kokeisiin. Sittenhän sen näkee, mihin suuntaan tilanne on kehittynyt. Soiton jälkeen jatkoin rukousta keinutuolissa. Söimme myöhemmin aamupalaa.

12:ksi ajelimme Marja-Leenan kanssa Häkkilään, jonne meidät oli kutsuttu kylään Matti ja Tuula lehtomäelle. Juttelimme, nautimme kahvipöydän antimia ja rukoilimme hieman. On hyvä asia, kun voi tutustua seurakunnan jäseniin ja heidän elämäänsä, kun Jumala on johdattanut uuteen seurakuntaan työyhteyteen.

Palattuamme kotiin lämmittelimme jouluruokia ja söimme. Jouluiset valot tuikkivat. Kuusi seisoi permannolla koristuksissaan. Jonkin ajan kuluttua kävin ”juostahissuttelemassa” Tarvaalan suunnassa 8.3 km, alle 7 min/km-vauhtia. Mukava lenkkisää – pariastetta pakkasen puolella.

Ennätin katsomaan M-L:n kanssa – en ihan alkuun – Sateet lähetä -tilaisuutta Seinäjoen helluntaiseurakunnasta netin kautta. Juotiin kahvia ja syötiin iltapalaa.

Siunausta!

Ps. ”Autuas on jokainen, joka pelkää Herraa, joka vaeltaa hänen teillänsä” (Ps. 128:1).

27.12.

Heräsin ajoissa. Mittailin kahvin tippumaan ja hain puita, jotka sytyttelin takkaan. Luin 2. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa. Säätila oli yli 5 astetta plussan puolella. Voisi laulella: ”Noo-o, onkooos tuuulluuut keeesäää, nyyy-yt taaaalveeen keeskeelleee…” Söimme myöhemmin Marja-Leenan kanssa aamupalaa.

Kova, puuskittainen tuuli. Se on saanut aikaan paljon vahinkoa eripuolilla maata. Kävin kylällä ja Vapaakirkolla. Palattuani tein kirjallisia töitä. Söimme. Emilia soitteli tänään mummille. Aarokin vahingossa, kun oli omalle äidilleen soittamassa. M-L soitti Terolle.

Kävimme pimeässä – ja tuulessa – M-L:n kanssa hiljaisella kävelylenkillä Tarvaalan suunnassa. 4.5 km käveltiin. M-L astui jalkakäytävän reunassa olevaan monttuun ja kaatui miltei suorana naamalleen. Ei edes käsiä ennättänyt laittaa kunnolla eteen. Ei kuitenkaan pahemmin sattunut – olisi voinut. Rukousvastaus – sillä rukoilemme aamuisin varjelusta ja suojelusta päivään – niin myös tänään. Huulesta ja nenän reunasta taisi tulla verta – ja toinen silmälasin linssi naarmuuntui. Sateli ohutta lunta, jota tuulenpuuskat pöllyttivät.

Kävin saunassa lenkin jälkeen – sauna oli lämmite lenkin ajan. Minulla onkin tänään ollut ”lepopäivä” omasta lenkkeilystäni. Söimme iltapalaa.

Siunausta!

Ps. ”Tietäkää: ihmeellinen on Herra hurskastansa kohtaan, Herra kuulee, kun minä häntä huudan. Vaviskaa, älkääkä syntiä tehkö. Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa. Sela” (Ps. 4:4,5).

26.12.

Heräsin aikaisin. Laitoin kahvin tippumaan ja hain puita ulkoa. Olipa vetänyt suveksi sään – märkä, yli 4 lämpöasteen keli. Tuuli oli kova, puuskittainen. Jossain päin kovasti sähkökatkoja. Puita myös kaatunut runsaasti. Sytyttelin tulen takkaan. Luin 2. Mooseksen kirjaa, kynttilän juhlistaessa Tapaninpäivän aamua keittiön pöydällä. Rukoilin keinutuolissa takkatulen hämärässä.

Menin vielä uudelleen sänkyyn – ja nukuimmekin piiiitkään. Marja-Leena pääsi jalkeille ennen minua. Eilen illalla katsoimme netin kautta vielä Lasse Heikkilän: Joulunsankari-musikaalin. M-L vielä Rene Laulajaisen jouluista konserttia Lappeenrannasta.

Noustuamme söimme jouluista ”aamupalaa” ja joimme kahvia. Kaunistahan se on meilläkin, kun kuusessa kynttilät loistelevat ja myös ikkunoilla.

15 jälkeen lähdimme lenkille. M-L teki lyhyemmän kävelylenkin Tarvaalan suuntaan. Minä ”juosta hissuttelin” 7 min/km-vauhtia 12.8 km lenkin. Menin Leuhunkosken voimalaitoksen kautta Pajupuron tielle ja siitä ”Esson risteyksen” kautta kotiin. Yli 2 astetta lämmintä. Tuuleskeli jonkin verran.

Verrattain myöhään söimme aterian myöhäisen aamupalan vuoksi. Hyviä jouluruokia lämmiteltiin.

Katsoimme netin kautta, Yle-Areenasta, ohjelman Sarekin kansallispuistosta. Onhan se hienon näköinen. Itse tykkään kylläkin enemmän sellaisista paikoista, joissa ei noita jyrkkiä huippuja ole paljon.

Joimme kahvia. M-L lueskeli kirjaa illan mittaan. Minäkin aloin samaan hommaan.

Tänään on Stefanuksen muistopäivä. Hän on ensimmäinen marttyyri, veritodistaja, joka kivitettiin kuoliaaksi Jeesukseen uskomisen tähden. Voit lukea hänestä Apostolien teoista. Hänen kuolemastaan kertova luku on luku 7.

Stefanuksen jälkeen on Jeesukseen uskomisen vuoksi – Jeesuksen nimen tähden – surmattu miljoonia ihmisiä. Joka vuosi heitä tapetaan. Näinäkin vuosina liki- tai yli 200 000/vuosi. Vakavaa vainoa – sen tähden, että uskovat Jeesukseen – kärsii n. 200 000 ihmistä. N. 400 000 Jeesukseen uskovaa elää enemmän tai vähemmän rajoitettua elämää. Me vapaudessa – tänään – elävät uskovat emme aina muista, tai muuten vaan noteeraa, veljiemme ja sisariemme kärsimyksiä. He ovat kuitenkin osa Kristuksen seurakuntaruumista täällä maan päällä – samaa Kristus-ruumista, johon itsekin kuulumme. Raamattu sanoo: ”Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itsekin heidän kanssaan vangittuina; muistakaa pahoinpideltyjä, sillä onhan teillä itsellännekin ruumis” (Hebr. 13:3). Voimme muistaa heitä ainakin rukouksin. Meitä voidaan johdattaa tekemään jotakin muutakin heidän hyväkseen. Esim. Stefanus-lähetyksen sivuilta, netistä, saamme tietoa kärsivien veljiemme ja sisariemme asioista.

Tänään ei ole ollut oikein hyvä tapaninajelu-päivä – ei ainakaan hevosella ja reellä. Sellaistakin ennen kotona saimme olla harrastamassa. Kulkuset kilisivät, kun tapanina esim. Korholan mummolaan mentiin koko perhe.

Siunausta!

Ps. Stefanuksen kuolema: ”Mutta kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa. Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisomassa Jumalan oikealla puolella ja sanoi: Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella. Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittäjät ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen (myöhemmin apostoli Paavali) nuorukaisen jalkojen juureen. Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: Herra, Jeesus, ota minun henkeni! Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä! Ja sen sanottuaan hän nukkui pois” (Apost. teot 7:54-60).

25.12.

Nousin aikaisin. Laitoin kahvia tippumaan ja hain ulkoa puita takkaan. Sytyttelin tulen. Luin 2. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa takkatulen loisteessa, kynttilän palaessa keittiön pöydällä. Oli jouluaamu. Katselin vielä sanottavaani päivän tilaisuutta varten. Marja-Leena laittoi noustuaan kynttilät loistamaan kuuseen, ym. ja eilisen riisipuuron lämpiämään. Rusinasopan kanssa sitä sitten söimme. Joimme kahvia. Pakkasta 2-3 astetta. Tänään oli kaunis auringonnousu – mutta heti sen jälkeen muuttuikin taas harmaaksi.

Heti 10 jälkeen lähdin ajelemaan Vapaakirkolle. Siellä jo helluntaiseurakunnan kuoro kävi läpi lauluja – vahvistettuna yhdellä Vapaaseurakunnan laulajalla. M-L tuli Terhi-Marjan, Deniksen, Emilian ja Danielin kanssa. Joulukirkko alkoi klo 11. Sen johteli Timo Ahola helluntaiseurakunnasta. Kuoro lauloi kolme laulua. Kahden yhteislaulun jälkeen puhuin minä. Lopuksi kuoro lauloi kolme laulua. Loppurukous. Väkeä oli runsaasti. Tilaisuus oli yhteinen Vapaaseurakunnan ja helluntaiseurakunnan kanssa.

Tultuamme kotiin joimme kupposen kahvia. Tein valinnan lähteä sitten heti lenkille. Valintojahan tämä elämä on täynnä. M-L valmisteli jouluateriaa. ”Juosta hissuttelin” 8.3 km Tarvaalan suunnassa, alle 7 min/km. Ennätin vähän venytellä ja käydä suihkussa, kun Timo, Pia, Milka ja Miro saapuivat. Laitoin ulkotulia pihatien varteen ja muuallekin. M-L oli laittanut kynttilälyhdyt loistamaan. Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel saapuivat myös. Söimme tosi hyvän aterian jälkiruokineen ja oleskelimme yhdessä. Teron perhe on viettänyt tämän joulun Tampereella. Sielläpäin on Marin puolen sukulaisia. Lapset – ja vähän isommatkin – pelailivat pelejä, yms. Sitten kun mahaan alkoi vähän sopimaan, joimme kahvit monenlaisten höystöjen kanssa. Taisivat ”omat” lähteä 19 jälkeen, tai vähän myöhemmin. Sittenpä olimme kahden M-L:n kanssa. Jouluisen näköistä meidänkin huushollissa on kaiken kaikkiaan.

Kuuntelimme Radio Deitä ja katselimme TV7 – mm. ohjelman Saila Seurujärvestä, ”Kittilän tytöstä”.

Siunausta!

Ps. Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne” (Luuk. 12:34).

24.12.

Jouluaatto, monien odottama päivä, on koittanut. Heräsin suhteellisen aikaisin. Hain puita ja sytytin takkaan tulet. Lämmitin vain mikrossa eiliseltä pannuun jäänyttä kahvia. Painoni oli 83 kg – puntaripäivä, nääs. Rukoilin ”keikkatuolissa”, takkatulen hämärässä - sopii jotenkin jouluaattoaamuun.

Marja-Leena laittoi noustuaan riisipuuron – tässä tapauksessa joulupuuron - kiehumaan. Hän koristeli myös joulukuusen – se homma kun käy häneltä. Söimme joulupuuroa rusinasopan kanssa tällä kertaa. M-L tiesi, että tykkään pelkästä rusinasopasta – yleensähän sitä keitetään sekahedelmäsoppaa. Syntymäkodissa sai rusinasoppaa – samoin ”Korholan mummolassa”, äitini kotona.

M-L luki hartauskirjasta: Parhaani Hänelle, tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Käväisin vielä kaupassa kylällä. Piti hakea muutampi purkki maitoa ja lamppu yhteen tähtikoristeeseen. Ennätin kotiin ennen joulurauhanjulistusta. No, eihän sillä nyt niin merkitystä ole, ehdinkö tai en. Kuitenkin, mukavahan se on kuulla radiosta, kun Suomen Turku julistaa joulurauhan ”vanhaan malliin”.

Kasailin tykötarpeita kassiin – ettei tarvitse hikisissä kamppeissa olla - että M-L tuo ne tullessaan Terhi-Marjalle. Menin nimittäin itse sinne 14:ksi ”juosta hissutellen” tuon 7.6 km matkan. menin ”Esson risteyksen” kautta Myllymäentielle, siltä Pajupurontielle ja edelleen Terhi-Marjalle. Alle 6.30 min/km menin. Päästyäni perille, oli ikkunasta katselemassa kaksi iloista naamaa. Toinen oli joulutonttu-Emilia ja toinen joulupukki-Daniel. Denis lämmitteli rantasaunaa. Ulkotulet oli laitettu palamaan maantienvarresta aina pihaan asti. Kynttilälyhtyjä roikkui myös eripaikoissa. Kun M-L hurautti myös paikalle, sain saunakamppeeni ja kuivat vaatteet. Painuimme Deniksen kanssa saunan löylyihin, jotka olivat hyvät. Minä toin pari vastaa. Olivat sellaisia aikanaan pakastimessa olleita, nyt jo kuivaneita. Vastan tuoksua niistä kyllä sai saunaan, mutta kylpiessä vähänkin lujemmin lentelivät lehdet. Kyllä ne kuitenkin ajoivat sen asian, mikä pitikin. Taisimme kolme kertaa käydä löylyissä ja välillä vilvuuttelimme. Mukava oli saunoa tämäkin joulusauna.

Saunan jälkeen hiippailimme sisälle taloon, jossa Terhi-Marja valmisteli jouluateriaa. Olohuoneen nurkassa seisoi kaunis kuusi loistossaan. Kuusen alla oli jo paketteja kertynyt aikalailla. Emilia ja Daniel koettivat urhoollisesti kestää sinne asti, kun niitä aletaan jakaa. Syötiin maittava, ”monen sortin” jouluateria jälkiruokineen. Maha oli sen jälkeen ”pakollaan”. Emilian ja Danielin piti saada avata yksi pieni paketti, niin se helpotti olotilaa kummasti. Kun ruuat ja astiat oli raivattu pois, siirryimme olohuoneen puolelle. Emilia ”luki” meille pari, kolme joulukertomusta lasten Raamatusta. Hän ei vielä osaa lukea, mutta osaa lukea ollen lukevinaan. Siinä on tyttö aika taitava. Äiti-T-M luki sitten samasta kirjasta oikein sisältä jouluevankeliumin.

Lopulta koitti se hetki, jolloin lahjoja alettiin jakamaan. Danielilla oli joulupukin naamari, päähine ja nuttu päällä, Emilialla tontuntakki. He kantoivat aina paketin äidin luo, joka luki kenelle se on. Näin se nopeasti kiikutettiin oikeaan osoitteeseen. Lahjoja oli runsaasti. Ennen ruokailua mummi ja vaarikin kiikuttivat autosta lahjansa sisään. Pukki ja tonttu sujauttelivat ne kuusen alle. Melkoisia riemunkiljahduksiahan sitä – lasten suista – kuului, kun he paketteja aukoilivat .

Yhteisen iltamme päätteeksi joimme maistuvat kahvit monenlaisin herkuin. Vatsariepu se kyllä oli tiukilla. Poislähtiessämme kävin vielä keittiön ikkunan takana polttamassa oikein pitkän tähtisädetikun – vai onko se sade. Säkenöi tähtiä pitkään. Emilia, Daniel, Denis ja T-M katselivat ”näytöstä” ikkunasta. Taivas oli tähdessä. Tulimme kotiin – taisi olla ennen 20. Valmistelin sanottavaa huomiseen Joulukirkkoon. Sää muuttunut vähän rapeammaksi. Pakkasta meillä pari, kolme astetta.

Joulutervehdyksiä s-postilla ja tekstiviesteinä on tullut – ja myös lähetetty päivän mittaan, iltaan asti. Myös Venäjältä on tullut useampiakin. Lähetin sinne, mutta myös Papua-Uuteen-Guineaan ja Nepaliin. Aattoillan aikana tuli tekstiviestejä Timon ja Teron suunnasta – heidän porukoittensa aattoillan vietosta.

Isän maallinen maja viettää joulua Kangasniemen kirkon alakerrassa olevassa kylmiössä – aivan kuin äitinsäkin, mummoni, v. 1964. Äiti taitaa olla tällä hetkellä viettämässä joulua siskoni, Pirjon, luona, Kangasniemellä. Oli luvannut olla yötäkin. Näin se vain on jouluaatto mennyt tänä vuonna.

Siunausta!

Ps. ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta” (Joh. 1:14).

23.12.

Aatonaattoa elellään. Heräsin ajoissa. Laitoin kahvin tippumaan ja hain ulkoa puita. Siinä se oli puolisen astetta miinuksen puolella sää. laitoin tulen takkaan. Luin 2. Mooseksen kirjaa ja laittelin aamupalaa. Marja-Leena luki tämän päivän kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdesssä keittiön pöydän ääressä.

8.30. lähdin ajelemaan Timolle. M-L jäi kotiin tekemään jouluvalmisteluja. 9 jatkoimme Timon, Pian, Milkan ja Miron kanssa Kangasniemelle. Veimme joulutervehdyksiä. Ensin kävimme Hannulla ja Aunella – sedälläni. Setä oli päässyt pois sairaalasta muutama päivä sitten. Söimme jätskiä. Rukoilimme yhdessä pois lähtiessämme. Jatkoimme äidilleni Vanhainkodin yläkertaan. Hän oli hyvin pirteä. Tarjosi karkkeja. Rukoilimme pois lähtiessämme. Jatkoimme tädilleni, Annille. Siellä piti juoda kahvit. Rukoilimme pöydässä lyhyesti. Hänen kanssaan menimme koko ”konkkaronkka” Teboilille syömään seisovasta pöydästä – (huom! nykyään noutopöytä) Sattuikin olemaan tosi hyvää ruokaa – tirripaistia ja lohta. Vietyämme täti-Annin kotiinsa kävimme vielä setäni Hannun luona. Vein sinne joulukortin, joka unohtui antamatta. Ajoimme Haarajoelle, kotikylälleni, Heimolle ja Arjalle. Söimme jäätelöä. Sinne oli tullut joulunviettäjiä. Ajaessamme muutaman kerran kirkon ohi, ajattelimme, että siellä se on isä/pappa kirkon alla odottamassa hautajaispäivää. Suunnatessamme autonnokan kohti kotia, kävimme vielä Pirjolla ja Karilla, siskollani, Synsiöllä. Joimme kahvit. Siellä oli käymässä myös joulunviettäjiä. Siinä oli tämä jouluaatonaaton kierroksemme. Ajelimme Timolle ja Pialle, jossa autoni oli. Mukava oli reissata yhdessä. Olin kotona 21.45. maissa. matkalla satoi välillä isoilla hiutaleilla lunta. Satoi myös vettä. Tuuleskeli.

M-L oli tehnyt jouluvalmisteluja. Kuusikin seistä törötti jo olohuoneessa jouluisen kuusenalusliinan päällä – ei vielä koristeltuna, mutta sisäännostettuna. Kävin 8.3 km ”juoksuhissuttelulenkillä” Tarvaalan suunnassa, yli 7.30. min/km-vauhtia. Lopussa alkoi satamaan lunta. Lämmintä 1.5 astetta. Seurakunnastamme oli käynyt meillä tänään lahjantuoja. Kiitos siitä!

Siunausta!

Ps. ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” (Luuk. 2:14).


22.12.

Heräsin tänä talvipäivän seisauksen päivänäkin suht´aikaisin. Pistin kahvin tippumaan ja hain puita takkaan. Himpun – alle 1 aste – oli pakkasen puolella. Sytyttelin takan & kynttilän. Join kahvia ja luin 2. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa, takkatulen hämärässä. Myöhemmin söimme Marja-Leenan kanssa aamupalaa. M-L luki hartauskirjasta - Parhaani Hänelle – tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

M-L teki vielä joitakin joulukortteja. Minä laitoin joululehtiä kuoriin ja kirjoittelin niihin tervehdyksiä. Kävin jakelemassa toistakymmentä Jouluaatto-joululehteä naapureille – kaikille ”meidän ympyrämme varsilla” oleville. On ollut tapana huomioida naapureita tällä tavoin joulun aikaan. Kehumatta ollenkaan omaa toimintaani, pitäisin hyvänä, että uskovat muistaisivat esim. hyvällä joululehdellä naapureitaan joulunaikaan. Siksihän niitä tehdään. Näyttää kuitenkin, että ei niitä lehtiä juurikaan kovin paljon tilata seurakunnissa tällaiseen tarkoitukseen. Aina tulisi pitää mielessä se, että jokainen ihminen on tarkoitettu taivaaseen. Siksi Jeesus kuoli syntiemme tähden. Joulu voi olla myös evankelioimisen aikaa. Joulutervehdys esim. joululehden muodossa on juuri sitä. Siihen sijoitetut eurot voivat poikia iankaikkiseen elämään.

Kävimme Terhi-Marjan, Emilian ja Danielin luona. Olivat kotosalla, kun lapset ovat sairaina. T-M:lla on tänään viimeinen työpäivä Lähetys-Kirppiksellä. Daniel vetäisi Joulupuu on rakennettu, säestäen itseään kitaralla. Meni hyvin ja nuotilleen. Ajelimme sieltä kylälle. Veimme muutampiin paikkoihin joulutervehdyksiä ja kävimme kaupassa.

Palailtuamme kotiin laittoi M-L ruokaa. Ajattelin Joulukirkon puhettani – aiheesta, joka on ollut jo aiemmin mielessäni. Myös illan rukousiltaan katselin sopivaa Raamatun paikkaa. Söimme.

18.30:ksi menin Vapaakirkkoon rukousiltaan. Meitä oli siellä 5 henkeä. M-L kuunteli kotona radiosta Sateet lähetä-iltaa Seinäjoen helluntaiseurakunnasta. Rukousillan aikana sain tekstarin Terolta. Oli juuri tullut Puolasta työmatkalta Suomeen joululomalle kotiin – matkasi lentokentältä
kotia kohti. 
Palattuani kotiin lähdin 8.3 km ”juoksuhissuttelulenkille” Tarvaalan suuntaan. 6.15 min/km liikuin. Puolen pakkasasteen hyvä keli. M-L siivoili. Join teetä. Syötiin iltapalaa.

Alkaa olla joulu jo ovella. Tervetuloa Joulupäivänä Vapaakirkkoon Joulukirkkoon klo 11! Se on Vapaa- ja Helluntaiseurakunnan yhdessä järjestämä. Musiikista vastaa seurakuntien yhdistetty kuoro. Tilaisuuden juontaa Timo Ahola ja saarnan pitää meikäläinen – siis minä, jHs.

Tervetuloa myös 8.1. klo 16 tulojuhlaani Vapaakirkkoon! Juhlapuheen pitää ex-kirkkokunnanjohtaja Jorma Kuusinen, tervehdyksiä tuovat ainakin Kai Partti helluntaiseurakunnasta ja Olavi Vuori luterilaisesta seurakunnasta, luulen, että muutkin. Yhdessäolon juontaa Usko Ohranen, joka on halunnut kutsua Timo Kuusjärven kitaroineen laulamaan tilaisuuteen. Mekin Marja-Leenan kanssa käytämme pienet puheenvuorot. Lopuksi nautimme yhteiset kahvit. Tule ja tuo kaverisikin! Iloitsen nähdessäni sinut mukana!

Tässä vaiheessa jo ”alan alkaa” toivottelemaan Hyvää Joulua kaikille Kiehisen vuolijan blogin lukijoille! Jumala siunatkoon joulusi – ja joulunne! Meille syntyi kerran – kauan, kauan, sitten – Vapahtaja, joka on Kristus Herra, Daavidin kaupungissa. Hän on jo tehnyt sen, miksi tuli tänne maailmaan – sovitti syntimme. Hänet haudattiin, mutta Hän nousi ylös kuolleista kolmantena päivänä. Hän astui ylös taivaaseen ja istuu Isän oikealla puolella. Jeesus elää! Pelastus on valmis – ja se lahja on lahjoista suurin! Jos et vielä ole ottanut tätä lahjaa vastaan, niin tee se nyt, ja tulet muistamaan tämän joulun halki ikuisuuksien ja kiität siitä Jumalaa!

Siunausta!

Ps. ”Sentähden herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel (= Jumala meidän kanssamme)” (Jes. 7:14).


21.12.

Heräsin ajoissa. Laitettuani kahvin tulemaan, hain puita ja sytyttelin tulen takkaan. Sää oli himpun lämpimän puolella. Sen verran kuitenkin ollut yöllä viileämpää, että vesipisarat olivat jäähelminä pressun reunassa ja lumi rapisi jalkojen alla. Luin 2. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa takkatulen edessä – en sitä palvoen, mutta kylläkin tykäten. Ja kynttilän liekistä.

Söimme myöhemmin aamupalaa Marja-Leenan kanssa ja joimme kahvia. Punatulkku parvi ruokaili ikkunan takana. Muitakin siivekkäitä alkoi ilmestyä. Kävin eripaikoissa joulutervehdyskäynnillä. M-L leipoi. Niinpä kotiin tultuani joimme hyvät kahvit.

Kävin uudella joulutervehdysreissulla ja kaupassakin piti pistäytyä. Toin kasviskebabit tullessani kotiin. Niitä nautiskelimme M-L:n kanssa. Kävin 8.3 km ”juoksuhissuttelulenkillä” Tarvaalan suunnassa – alle 7 min/km. Taivas oli hienosti tähdessä. Sää alle asteen miinuksen puolella - sekin lämpimään suuntaan menossa. M-L seurasi netin kautta Embuskan joulukonserttia Seinäjoen helluntaiseurakunnasta. Palattuani laitoin saunan lämmite, viruttelin – venyttelin – hiukan ja painuin lauteille, kun kiuas oli kuuma. Join teetä ja söin iltapalaa.

Eihän se ole monimutkaista tämä kiehisen vuolijan elämä – ei. Hyvinhän se on yksinkertaista. Enpä muuta osaa toivoa, kuin, että voisi elää Jumalalle kunniaksi ja lähimmäisille siunaukseksi. Sitä toivon – ja sitä rukoilen.

Kenties olen vähän erikoinen – tai sitten en – kun minua ihmetyttää monet asiat hengellisessä kentässä. Ihan viimeaikojenkin. Tulee lähetyksiä - netin kautta – seurakuntien joulujuhlista; ihan vapaidenkin suuntien. No, se on hyvä, että tulee. Tuntuu kuitenkin, että Pyhää Henkeä ei tarvitsisi olla olemassakaan – ja silti katsotun ja kuullun kaltaiset tilaisuudet pidettäisiin, kuin ei mitään. Kuoro voi laulaa ihan maallisia joululauluja, joissa ei ole ollenkaan evankeliuminsanomaa. Saarnaaja saattaa puhua ihan samanlaisia asioita, kuin missä tahansa yhdistyksen, tai seuran joulujuhlassa. Ei ole Pyhän (Hengen) läsnäolon tuntua. Olen huomannut, että useassakin seurakunnassa joulujuhlasta koetetaan tehdä vuoden huumoripitoisin tilaisuus. Onkohan asia ymmärretty jotenkin väärin? Mitenkähän se niin on nyrjähtänyt? Mitä sanoisivat esim. menneet Jumalan käyttämät miehet ja naiset? Mitä sanoisivat Apostolien tekojen miehet ja naiset, jotka levittivät evankeliumia? Mitä sanoo seurakunnan Herra? Onko seurakunnan Pää unohdettu? Voithan sanoa minua vanhanaikaiseksi, mutta on hyvä lukea esim. evankeliumeja ja Apostolien tekoja ja katsoa sieltä mitä ja miten tehtiin. On kylläkin todettava, että näitäkin rivejä kirjoittelee aikalailla vajavainen ihminen, jonka tulee katsoa omaa elämäänsä Apostolien tekojen kautta.

Ok. Voinhan olla ymmärtämätön – en käsitä jujuja, joita asioihin kätkeytyy, mutta RV-lehdessä (kaksoisnumero 51-52, 21.12.2011. s. 6.) oleva juttu pani ajattelemaan. Otsikko oli: ”Pukkitempaus ilahdutti joulun alla”. Jutussa luki: ”Helsingin Saalem-seurakunnan järjestämässä Winter2go-joulupukkitempauksessa maisteltiin glögiä ja evankeliumia kaksi viikkoa sitten. Mukana oli noin 25 joulupukkia, iältään kaksivuotiaasta eläkeläisiin…..”

”Winter2go on osa eurooppalaista uutta jouluevankeliointikampanjaa, jossa joulun kaupallisempi hahmo, joulupukki, valjastetaan hetkeksi evankeliumin asialle…. Harvoin ihminen kuulee pukin suusta siunattua joulua…. Vastaavia tempauksia järjestettiin myös muualla Suomessa.”

Voihan se todella olla, että en oikein käsitä ”hyviä juttuja”, mutta kun en voi olla katsomatta asiaa Apostolien tekojen kautta… Kun Henki loppuu, niin konstit alkaa –sanonta tulee mieleen. Kun/jos Henki ei vaikuta, niin näinhän se todellakin on. Jos Pyhä Henki toimii, niin ei taida tulla punanuttuisen ja valkopartaisen joulupukkiarmeijan käyttö evankeliumin eteenpäin viejänä edes mieleenkään. Se vain ei kerta kaikkiaan sovi siihen yhtälöön. Tällaisia se yksinkertainen kiehisen vuolija täällä ”periferiassa hunteeraa”.

Siunausta!

Ps. ”Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden” (Ps. 50:23).

20.12.


Jouluviikkoa ”vedetään menemään”. Kullakin on oma tyylinsä lähestyä ja viettää joulunsa. Tuntuu, että ”joulu ei tulla jollota”, vaan suorastaan rientää.


Heräilin aikaisin. Ensiksi piti laskea vedet ja ”pistää pöönät” kahvinkeittimeen – niinpä se alkoi pitää ”omalaatuistaan” ääntä ja tiputtaa tuota ruskeaa hyvältä tuoksuvaa nestettä lasiseen panhuun.


Kävin ”kopaisemassa” puut ”rankarakoliiteristä”. Kylläpä tuoksut olivatkin hyvät, kun tulin ulkoa sisälle – kahvihan se. Lämpimän puolella oltiin sään puolesta tänäänkin. Luin 2. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa, takkatulen loimotellessa ja kynttilänliekin lepatellessa keittiön pöydällä. Se on elämää se.


10:ksi kävin viemässä Terhi-Marjan töihin Lähetys-Kirppikselle. Danielissa ollut vähän lämpöä aamulla. Kävin samalla reissulla kaupassa. palattuani söin aamupalaa. Marja-Leena lähti kylälle kaupoille.


Kävin kotikäyntireissulla muutamissa paikoissa. Koin mielenkiintoisia johdatuksia. Yhdestä voisin kertoakin. Tullessani erääseen paikkaan, pysäköin autoni tienvarteen ja nousin siitä lähtien kävelemään kohti kodin ovea, johon olin menossa. Joitakin askelia käveltyäni huomasin miehen, joka käveli eritietä ja eritalosta vastakkaiseen suuntaan kuin minä. Teiden väliä oli n. 10 m. Ollessaan kohdallani, mies nosti isoa kirjaa kädessään, huudahtaen: Haluatko? Vastasin: Onko se Raamattu? On, vastasi mies, joka oli viemässä kirjaa paperinkeräykseen. Otin kirjan. Juttelimme. Mies kertoi, että hän ei halua olla missään tekemisissä Raamatun kanssa. Sanoi elämän menneen entistä hullummaksi sen takia. Kerroin päinvastaisesta kokemuksesta. Satuin katsomaan ”Raamatun” kanteen. Siinä luki ”Uuden maailman käännös”. Sanoin miehelle, että ei ole ihmekään, jos on elämä mennyt hullummaksi, kun tätä kirjaa lukee. Se oli jehovalaisten käännös. Jumalan Sana – jota maailman eri kristilliset suunnat käyttävät – on eri asia. Mies muuttui aivan kuin toiseksi. Hänen sävynsä ja puhetyylinsä muuttui. Mielellään hän otti joululehden ja äänitteen. Muutakin siinä juttelimme. Nämä pikkutarkasti järjestetyt – taivaan Isän järjestämät ja Pyhän Hengen johdattamat – kohtaamiset ovat aika mielenkiintoisia juttuja.


Tulin kaupan kautta kotiin. Timo käväisi asialla meillä työstä palatessaan – mutkan kautta. Söimme. M-L leipoi kakkuja.


Kävin 8.3 km ”juoksuhissuttelulenkillä” Tarvaalan suunnassa. Mukavan lämmin sää. Alle 7 min/km etenin. Minulla oli ensimmäistä kertaa eläissäni jaloissani nastalenkkarit. Ostin ne tänään. Molemmissa kengissä on 15 nastaa. Tänään oli liukasta pitkin matkaa, mutta nastalenkkareilla oli kyllä hyvä ”hiiviskellä” menemään. Jos vähänkin lenkkeilet – vaikka kävellen – niin suosittelen hankkimaan nastalenkkarit. Palattuani pistäytyivät Partin Kai ja marjo. Kiitos joulumuistamisesta!


Juotiin teetä ja kaakaota. Söin iltapalaakin.


Siunausta!


Ps. ”Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta” (Apost. teot 5:41,42).


19.12.


Herättyäni menin terveyskeskukseen sokerirasituskokeeseen. Siinä meni 2 tuntia. olihan meitä kuusi uskovaista ainakin siellä samoihin aikoihin – tosin ei kylläkään sokerirasituskokeissa. Palattuani join kahvia ja söin aamupalaa. Emilia ja Daniel olivat meillä hoidossa. Luin 2. Mooseksen kirjaa.


Kävin kylällä. Minulla oli aika urheiluhierojalle – Martti Neittaanmäelle – Jalkakin tuntuu paremmalta jo. Marja-Leena, Emilia ja Daniel olivat ulkona. Vetivät pulkkaa ja tekivät lumiukkoja.


Terhi-Marja haki lapset pois töistä päästyään. Joimme teetä. Koetin olla rukouksessa. Kävin illalla saunassa. Joimme teetä ja söimme iltapalaa.


Siunausta!


Ps. ”Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli” (Hebr. 12;28,29).


18.12.


Nousin aikaisin – vielä aikaisemmin kuin aikaisempina aamuina. ”Panostelin” kahvit tippumaan ja hain puita ulkoa. Oli satanut lunta kerroksen. Ilma oli kostea, plussainen. Tuikkasin tulen takkaan. Luin 2. Mooseksen kirjaa ja join kahvia, jonka kanssa otin vähän ”purtavaaa” suuhuni. Rukoilin kiikkustuolissa takkatulen hämärässä. Marja-Leenan noustua söimme aamupalaa. Kävin viemässä hänet ”moksisoppaämpärin” – sekahedelmäsoppa- - kanssa ”Vapikselle” ennen 10. Tulin vielä kotiin. Satoi vettä.


Klo 11:ksi menin Vapaakirkolle. Siellä alkoi Joulujuhla klo 11. Sen johteli Marsa Kinnunen. A-duo lauloi pariin otteeseen. Lapset esittivät jouluevankeliumia. He myös lauloivat lopussa. Minulle ja M-L:lle ojennettiin joulukukka. Kiitos siitä! Puhuin. Söimme riisipuuroa ja joimme torttukahveja. Väkeä juhlassa lienee ollut n. 70 henkeä. Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Danielkin olivat mukana. Iloitsin monienkin ihmisten – tietenkin kaikkien – mukaantulosta tilaisuuteen. Sain myös hyvää yhteyttä joidenkin mukanaolleiden kanssa – aina on ajateltava asioita evankeliumin kannalta. Se oli meidän ensimmäinen joulujuhlamme Vapaaseurakunnassa. tulleeko toinen – Jumala sen tietää.


Tulimme kotiin kaupankautta. Jouluvalot loistivat ulkona ja sisällä. Torkuin. Söin. M-L seuraili seurakuntien joulujuhlia netin kautta. Denis ja Lauri hakivat peräkärryn ja menivät hakemaan joulukuusia. Toivat meillekin. Joimme heidän kanssaan kahvia.


Kävin pimeässä 8.3 km ”juoksuhissuttelulenkillä” Tarvaalan suunnassa, alle 7 min/km-vauhtia. Söimme iltapalaa.


Siunausta!


Ps. ”Ja sinä Beetlehem, sinä Juudan seutu et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani israelia” (Matt. 2:6).


17.12.


Tänäkin aamuna heräsin – samaan aikaan kuin yleensäkin viimeaikoina. Kopistelin kahvit tippumaan ja hain puita takkaa varten. Ihmettelin, kun sytytin tulen, että onpas matalapainetta, kun lykkää savua sisään. Avasin ikkunan ja oven – kunnes äkkäsin, että peltihän on kiinni. Kun sen aukaisin, niin johan muuttui savulla suunta.


Kerrallinen isäntäkin oli sytyttelemässä ensimmäistä kertaa uutta uunia ja tokaisi – muurariin päin kääntyen – että nyt katsotaan lähtevätkö savu ja muurari samasta aukosta.


Kävin ”puntarissa” herättyäni – 83 kg. Verenpaine ja pulssi olivat hyvät. Luin 2. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa, takkatulen ja kynttilän tunnelmallisessa valossa. Marja-Leena on laitellut paikkoja niin jouluisen näköiseksi – verhoja myöten.


Söimme myöhemmin M-L:n kanssa aamupalaa – kahvin kanssa kyllä aina aiemminkin jo jotakin aina otan. M-L luki hartauskirjasta – Parhaani Hänelle – tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.


Kävin kotikäyntireissulla muutamissa paikoissa – ne ovat aina erilaisia ja mielenkiintoisia. Samalla vein seurakunnan joulutervehdyksiä. M-L siivoili. Palattuani hän oli leipomassa. Harmaa muutaman lämpöasteen päivä.


Illalla – 19 jälkeen – kävimme lenkillä. M-L käveli lyhyemmän lenkin – liukuesteet hänelläkin kenkien alla. Minä ”juostahissuttelin” 8.3 km, alle 7 min/km, Tarvaalan suunnassa. Sateli vähän lunta. Oli liukkaitakin paikkoja. Vaikka onkin liukuesteet alla, on oltava varovainen. Minunkin pitäisi ostaa nastalenkkarit. Ns. ”kilpakävely” on vähän hankalaa talvella – ainakin liukkaalla. Pitäisi päästä käymään aina hallissa – jos nimittäin meinaisi numerolappua rintaan laittaa. lenkkeilyni on vähän kevyen puoleista – ajatellen tavallista kuntoilijaakin. Jos meinaisi kilpailla, olisi nyt tehtävä pidempiäkin lenkkejä useammin. No, hiki kuitenkin tulee joka kerta minunkin pienillä hiljaisilla lenkeilläni.


Lenkin jälkeen menimme saunaan, sillä sauna oli lämpiämässä sen aikana. Joimme teetä ja söimme iltapalaa.


Toivotan sinut tervetulleeksi Su. 8.1.2012. klo 16 Vapaakirkossa pidettävään tulojuhlaamme. Seurakunta järjestää silloin tuollaisen tilaisuuden pastorinsa työn ”alkumetreillä” – 1.11.11. oli ”pestini” alku. Ota perhe, ystävät, tutut ja kylänmiehet mukaan! Olisihan se hienoa, kun kirkko ja sen eteinenkin olisi täynnä väkeä. Näkisimme sinut mielellämme siellä mukana! Ihan siksikin tästä tiedotin, että et suunnittele meneväsi silloin jonnekin muualle.


Siunausta!


Ps. ”Ei kukaan joka sytyttää lampun peitä sitä astialla tai pane vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon” (Luuk. 8:16).


16.12.


Heräsin hyvissä ajoin plusasteiseen päivään. Hain puita ja sytyttelin tulet takkaan – ennen sitä laitoin tulemaan kahvia. Luin 2. Mooseksen kirjaa. Marja-Leenakin nousi hyvissä ajoin. Söimme aamupalaa. M-L luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.


M-L meni viemään Terhi-Marjan töihin ja sitten ”somistushommiin Vapikselle”. Kävipä laipoissakin. Koetin rukoilla keinutuolissa. Söimme.


Kävin kotikäyntireissulla muutamissa paikoissa. Juteltiin, rukoiltiin. Vein myös joulutervehdyksiä seurakunnasta samalla.


Palattuani kotiin pimeässä, olivat Emilia ja Daniel meillä. Isä ja äiti kun olivat siivoamassa rukoushuonetta. Kun T-M tuli hakemaan lapsiaan, joimme teetä. Kävin hakemassa ”Vapikselta” toimistoon jääneet avaimeni. Lakosen Kari tuli avuksi.


Kävin 8.3 km ”juoksuhissuttelulenkillä” Tarvaalan suunnassa 21 maissa. 1.5-2 astetta lämmintä. Päälle 7 min/km vauhtia ”hiiviskelin”. Söin iltapalaa ja join teetä.


Kiitos kaikille osanotoista isän kuoleman johdosta! Kiitos joillekin helluntaiseurakunnan jäsenille kukkakimpusta samasta syystä!


Siunausta!


Ps. ”Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskomme perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi” (Juud. 20,21)


15.12.


Heräsin hyvissä ajoin. Sää oli kostea – satoi vettä. Laitoin kahvin tippumaan. Hain puita ja laitoin takkaan tulen. Luin 2. Mooseksen kirjaa. Söin aamupalaa.


8 maissa lähdin ajelemaan Kangasniemelle. Menin 10:ksi terveyskeskuksen vainajienhakupaikkaan. Siellä olivat äiti, Heimo, veljeni, Pirjo, siskoni ja hänen miehensä Kari. Arkku oli avoinna astuessamme muuten tyhjään huoneeseen. Siinä makasi isäni ”savimaja”, hiljaa ja liikkumatta. En ole käynyt vahakabinetissa, mutta luulisin, että jotakin samaa siellä olevien ihmisten olemuksessa lienee. Väri oli isänkin kasvoilla erinäköinen – luonnollisesti – kuin eläessä. Siinä me seisoimme ja katselimme. Johdin rukoukseen, kun Heimo pyysi.


Minulla ei ollut siinä arkunääressä juuri minkäänlaisia ajatuksia – kyyneleitäkään ei tullut. En usko sen johtuneen ainakaan välinpitämättömyydestä. Siinä arkussa makasi isäni ”maallinen kuori”, jossa hän eli täällä 89 vuotta – itse asiassa kuukauden alle 90 vuotta. Vaikka onkin olemassa ruumiin ylösnousemus, niin isä oli siitä kuitenkin muuttanut pois, jonnekin muualle.


Oikeastaan perustavalaatuisin asia siinä hetkessä, kun seisotaan kuolleen ihmisen arkun vieressä, on se, miten hän elämänsä aikana suhtautui Jeesukseen ja Hänen ristillä valmistamaansa suureen pelastukseen. Oikea valinta oli tehty, tilaisuus oli joko käytetty, tai jätetty käyttämättä. Ikuisuus on ikuisuus – jatkuva ja loputon. Siellä ollaan joko Jumalan taivaassa, tai iankaikkisessa kadotuksessa, helvetissä. Toisessa on iankaikkinen ilo ja toisessa iankaikkinen tuska.


Tietenkin kaikella sillä inhimilliseen elämään kuuluvalla on merkityksensä. Isä on isä. Siinä arkussa oli minun isäni, elämänsä aikana kovasti työtä tehnyt mies. Hänen arkkunsa äärellä olimme me: vanha äitimme; isän vaimo ja heidän lapsensa; kuopus, Pirjo, keskimmäinen, Heimo ja esikoinen, Jouko. Siinä oli se meidän ydinperheemme.


Vuoden 1978 jälkeen, kun elämäni muuttui, pyysin isältäkin anteeksi. Välimme olivat selvät. Mikään ei siinä avonaisen arkun ääressä syyttänyt. Sen jälkeen suurin asia elämässäni, isän suhteen, oli toimiminen hänen iankaikkisuusosansa hyväksi. Soisi tämän asian olevan tärkeämpi kaikillekin uskoville, kuin se todellisuudessa näyttäisi olevan. On myönnettävä, että se oli kohdaltani todella vajavaista. Nyt voimme vain toivoa ja odottaa, että kohtaamme vielä – taivaassa. Ihmiset laittavat niin kevyesti taivaaseen ihmisiä – jotkut laittavat sinne ihan kaikki; sellaisia pappejakin on – toiset ehkä eivät päästäisi sinne sellaisia, jotka ovat sinne menossa. Loppujen lopuksi joudumme jättämään tämän asian täysin Jumalalle. Kuitenkin: Se joka otti Jeesuksen elämäänsä vastaan ennen kuolemaansa ja säilyi Hänen omanaan loppuun asti, pääsi taivaaseen.


Kannoimme isän arkun – sen jälkeen kun kansi oli ruuvattu kiinni – Heimon, Karin ja suntion kanssa oven edessä odottavaan mustaan ruumisautoon. Ajoimme hiljaa sen perässä - vähän yli puolenkilometrin matkan - kirkon viereen, sen alakerrassa olevan ruumishuoneen eteen. Kannoimme isän arkun sisään. Se pantiin kylmiöön, odottamaan yli kuukauden päästä olevia hautajaisia. Kuuntelimme ulkopuolella kellotapulista kuuluvat sanomakellot. Äiti kuunteli niitä Heimon retkiautossa, jonka ovi oli auki.


Ajelimme kirkolta vanhainkodille viemään äitiä sen yläkertaan. Istuskelimme siellä jonkin aikaa. menimme Heimon, Pirjon ja karin kanssa Teboilille, jossa Heimo tarjosi meille ruuat seisovasta pöydästä. Kiitos! Sieltä erosimme.


Ajoin sairaalalle takaisin. Kävin katsomassa siellä olevaa Hannu-setääni. Juttelimme hetken. Johdin rukoukseen ennen kuin lähdin kotia kohti.


Taisin olla kotona 14.30. maissa. Marja-Leena oli leipomassa. Join kahvia. Soitin hammashoitolaan ja varasin sinne uuden ajan. Minulla olisi ollut nimittäin tänään klo 12.45. hammaslääkäriaika. Unohdin sen perua, kun suunnitelmat muuttuivatkin.


19:ksi menimme M-L:n kanssa Vapaakirkolle. Siellä oli Kauneimmat joululaulut -tilaisuus. Väkeä oli n. 30 henkeä. Sanoivat, että neljä kertaa enemmän kuin edellisenä vuonna. Petranneli -ryhmä – duo – johti meitä yhteislauluihin. Ihmiset saivat toivoa joululauluja, joiden sanat tykillä heijastettiin näkyville. Juonsin illan hyvin yksinkertaiseen tyyliin. Jossain välissä luin Raamattua ja sanoin sen johdosta jotakin lyhyesti.


Tulimme kotiin kaupan kautta. Lähdin 21 jälkeen 8.3 km ”juoksuhissuttelulenkille” Tarvaalan suuntaan. Alle 7 min/km. ns. ”juoksentelin”. Pari astetta lämmintä. Liukuestekumit kenkien alla tarvittiin, sillä oli liukastakin. Palattuani joimme teetä ja söimme iltapalaa.


Tämä päivä oli taas sellainen, että toista samanlaista ei elämän aikana eteen tule.


Onnittelut Heimolle tänään olevan nimipäivän johdosta!


Siunausta!


Ps. ”En minä (Paavali) kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä herralta Jeesukselta olen saanut.; Jumalan armon evankeliumin todistamisen” (Apost. teot 20:24).


14.12.


Heräilin hyvissä ajoin tähän päivään. Laitoin kahvin tippumaan ja hain puita ulkoa. Kostea sää. Sytyttelin tulet takkaan – ja kynttilään. Luin 2. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa ”elävien tulien palellessa”. Myöhemmin söimme ja joimme aamupalaa Marja-Leenan kanssa. Hän luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.


Vein M-L:n Vapaakirkolle tekemään ”joulukoristelua” Annelin kanssa. Kävin kotikäynti- ja sairaalakierroksella. Vein joulutervehdyksiä – ja muutenkin tapasin. Rukoilimme siellä myös. Kyllä se on tärkeää käydä tapaamassa ihmisiä. Kävin Terhi-Marjaa moikkaamassa Lähetys-Kirppiksellä – tulipa ostettua takkikin. ”Joidenkin eurojen” velankin maksoin sinne pois. Rantalan Jussin kanssa kävimme kahvilla. Hain M-L:n ”Vapikselta”. Kaupan kautta tulimme kotiin. M-L laittoi ruokaa. Söimme.


Timo ja Pia jättivät Milkan ja Miron meille, kun menivät hakemaan polttopuukuormaa ja joulukuusia. Kävin 8.3 km ”juoksuhissuttelulenkillä” Tarvaalan suunnassa. Kosteaa. 7.30 min/km. vauhtia ”raahustelin”. Palattuani laitoin saunan lämmite. M-L leipoi mantelileipiä ja VHH-piirakkaa. Miron kanssa pelasimme vähän aikaa Monopolia. Kun Timo ja Pia tulivat, menimme Timon kanssa saunaan. Saunan päälle saimme hyvät tarjoilut kahvin, oikean kaakaon, tai teen kanssa. Lienevätkö olleet Joukonpäiväntarjoiluja. Deniskin ennätti meille saunaan – tosin vähän myöhemmin kuin me – ja tarjoiluille. Kiitos kaikille – monille – Joukonpäivän johdosta onnitelleille! Kiitos myös kaikille, jotka ovat lähettäneet osanottoviestejä isän kuoleman johdosta!


Pirjo – siskoni – soitti tänään. Huomenna on isän arkkuun laitto klo 10. Hautajaiset ovat pe. 20.1.2012. Kangasniemellä. Pirjo sanoi puhelun alussa, että nyt meillä sitten on enää vain yksi Isä.


Siunausta!


Ps. ”Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi! (Joh. ilm. 3:11).

13.12.


Heräsin aamulla aikaisin. Laitoin kahvintuoksun tulvimaan huoneisiin ja hain puita ”rankarakoliiteristä”. Nuoskakeli. Sytytin tulen takkaan. Join kahvia ja luin 2. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa takkatulen ja kynttilän loisteessa. Se on sitä ”samaa rataa” suurin piirtein tuo meno aamuisin, sano.


Marja-Leena laittoi myöhemmin aamupalaa. Terhi-Marja ja Denis toivat Emilian ja Danielin meille hoitoon. Söimme heidän kanssaan aamupalaa.


Ajelin kylälle, tarkoituksena käydä Majakalla jouluaterialla ja sieltä jatkaa reissuilleni. Jouluaterialla – joka oli maukas – kävin, mutta ajoinkin takaisin kotiin ja hain M-L:n, Emilian ja Danielin myös sinne aterioimaan. Tuotuani heidät takaisin kotiin, menin reissuilleni. Kävin viemässä joulutervehdyksiä seurakunnan vanhoille ihmisille. Juttelin ja rukoilin heidän kanssaan. Kävin myös tervehtimässä eilen vaimonsa kuoleman kautta menettänyttä seurakuntalaista. Rukoilimme yhdessä.


Tultuani kotiin minua tervehti etupihalla – keittiön ikkunan edessä – komea naureskeleva lumiukko ja lumipalloista tehty lyhty, jossa oli valo sisällä palamassa. M-L, Emilia ja Daniel olivat ne tehneet. Lähdin heti 8.3 km ”juoksuhissuttelulenkille” Tarvaalan suuntaan. Alle 7 min/km. vauhtia pitelin. Eilisen hieronnan jälkeen tuntui jalkakin ihan hyvältä.


Terhi-Marja kävi hakemassa lapset kotiin. Joimme kahvit ja söimme lettuja yhdessä. Juuri kun olivat lähdössä meiltä, sain suihkusta tultuani – klo 17.51 – veljeltäni Heimolta viestin: Isä nukkui pois. Heimo oli hänen huoneessaan silloin kun se tapahtui. Niin poistui tästä ajallisesta elämästä isäni – maanviljelijä Kangasniemen Haarajoen kylältä, Jatkosodan käynyt mies, 89 vuotiaana. Tammikuussa isä olisi täyttänyt 90 vuotta. Hän eli elämänsä hyvin tarkkaan syntymäkotitantereillaan – siinä Haarakankaan mäellä, Katajamäen vieressä. Eihän se ollut lavea elämänpiiri, mutta se riitti hänelle. Monet – ja monenlaiset – asiathan ne nousevat mieleen, kun isän elämää ajattelee.


Eräänä saunareissuna, kun olimme kahdestaan isän kanssa saunomassa navettasaunassa - ollessamme vilvuuttelemassa pukuhuoneen puolella löylynoton välissä - puhuin hänen kanssaan elämän tärkeimmästä asiasta, pelastuksesta. Kysyin haluaako isä uskoa Jeesukseen ja ottaa Hänet vastaan. Hän vastasi myöntävästi. Laskin siinä penkillä istuessamme käteni isän olkapäälle ja rukoilin hänen puolestaan. Kun rukoilimme ja julistin syntien anteeksiantamusta, alkoi isä kiittelemään vähän voimakkaammin, mikä kertoi, että hän sai kosketuksen Jumalan taivaasta. Tuollainen ei muuten ole mitenkään luontaista hänelle. Tuosta tapahtumasta lienee ainakin 3 vuotta.


Viimeiset sanat sain sanoa isälle viime sunnuntain iltana, kun kävimme häntä sairaalassa katsomassa. Hän oli silloin virkeämpi. Puhuin hänelle, että kun uskomme Jeesukseen, olemme


matkalla taivaan kotiin. Se silminnähden kosketti isän sisintä. Hänen silmänsä kostuivat. Johdin myös rukoukseen siinä vuoteen vieressä. Jumala tietää miten ”hoidin leiviskääni” isän suhteen tässä elämän tärkeimmässä asiassa. Parhaani kuitenkin tein. Jotenkin se vain ei ole ollut minulle helppoa läheisten ihmisten kanssa. Isän kanssa ei koskaan oikein läheisistä sisimmän asioista puhuttu. Esim. rakkautta ei sanallisesti tunnustettu toista kohtaan. Ihan tässä viimevuosina itse niin tein lähettämissäni Isänpäiväkorteissa.


Kiitos Taivaan Isälle isästä ja hänen elämästään! Hän teki parhaansa – sen minkä osasi ja taitoi. Isä halusi, että hänen lapsistaan ei tule hulttioita. Aika on syntyä ja aika on kuolla. Nyt meidän isämme on kuollut – mutta uskon, että hän kuitenkin elää, siksi, että on olemassa Jumalan armo, joka meille tarjotaan lahjana, kun uskomme Jeesukseen.


Lähdin kuolinviestin saatuani ajelemaan Studio Majakalle Vapaaseurakunnan miesteniltaan. Joimme kahvia, luimme luvun Raamatusta, keskustelimme ja rukoilimme. Meitä oli 14. 21 jälkeen tulin kotiin. M-L oli kirjoittelemassa joulukortteja.


Paluumatkalla miestenillasta soitin veljelleni Heimolle ja kyselin, kuinka isän poislähtö tapahtui. Hän oli ollut ilmeisesti syrjällään sinne päin, missä Heimo istui. Silmät olivat olleet auki. Isä oli henkäissyt pari kertaa ja niin häntä ei enää ollut siinä – vain ruumis oli. Silmät olivat jääneet auki. Heimo oli hyvillään siitä, että oli paikalla, kun se tapahtui.


Ilmoittelin Timolle ja Terolle – joka on töissä Puolassa – että heillä ei ole enää pappaa. Terhi-Marja olikin meillä jo kuulemassa asian. Sain heiltä – ja useilta muilta – hyviä viestejä isän poismenon johdosta. Kiitos niistä kaikille! Itse sain pitää isän elävänä 63 vuotiaaksi.


Siunausta!


Ps. ”Jeesus sanoi hänelle: Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” (Joh. 11:25,26).


12.12.


Nousin ajoissa. Laitoin kahvin tippumaan, hain puita ja ”tuikkasin takan tuleen”. Luin 2. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa takan ja kynttilän miellyttävässä valossa.


Kävin 8.3 km ”juoksurentostelulenkillä” Tarvaalan suunnassa. Alle 7 min/km vauhtia. Pakkanen kiristyi vähän, ollen yli 6 astetta tullessani lenkiltä. Syötiin aamupalaa ja juotiin kahvia Marja-Leenan kanssa.


Kävin urheiluhierojalla – Martti Neittaanmäen hyvässä käsittelyssä. Hieronnan päälle joimme hyvät kahvit.


Palattuani kotiin söimme. Tein työhön liittyviä kirjallisia töitä. M-L valmisteli joulukortteja. Joimme kahvia.


Katsoin TV7:sta jotakin. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Yksi seurakuntamme jäsen soitti suruviestin – hänen vaimonsa oli kuollut. Tässäkin tapauksessa asia tuli kuitenkin yllätyksenä. Yht´äkkiä toista vain ei ole enää elämässä elämää yhdessä – on jäänyt yksin siinä mielessä. Näissä tilanteissa sanat tuntuvat niin vähäisiltä. Emme kuitenkaan voi muuttaa asioita toisiksi – kun Elämän Herra on päättänyt kutsua ihmisen pois tästä maallisesta elämästä, Hän tekee sen. Uskovien kohdalla lohduttavinta on tieto päämäärästä iankaikkisessa elämässä – on jälleennäkemisen toivo.


Veljeni Heimo soitti iltapuolella lääkärin soittaneen, että isän vointi on taas kääntynyt huonommaksi. Oli jopa puhunut mahdollisesta pikaisestakin ajallisesta elämästä pois siirtymisestä. Se asia on Herran kädessä. Eilen isällä oli selkeähkö aika, kun kävimme häntä katsomassa.


Siunausta!


Ps. ”Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen. Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niin kuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa. Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni” (Ps. 39:5-8).


11.12.


Herättyäni aamulla hain puita ja sytytin tulen takkaan. Ilma oli leuto. Lunta oli satanut lisää. Salmen Antti oli käynyt yöllä hakemassa portailtamme Enontekiölle tarkoitetun lähetyksen. Hän oli menossa täältä ”keskisestä Suomesta” vanhempiensa luokse Enontekiölle. Hiljaa oli Tuomas-Antti käynyt, kun emme mitään kuulleet. keittelin kahvia. Lueskelin 2. Mooseksen kirjaa ja rukoilin keinutuolissa, takkatulen ja kynttilänliekin hämärässä. Marja-Leena laittoi noustuaan aamupalaa.


11:ksi ajelimme Jumalanpalvelukseen Vapaakirkkoon. Väkeä oli ihan mukavasti. Johtelin tilaisuuden. Musiikkiryhmä – hyvä sellainen – johdatteli meitä lauluihin. Neittaanmäen Anna-Liisa ja Martti toivat terveisiä Israelin matkaltaan – sekä kuvin, että sanoin - jolta tulivat juuri äskettäin. Siunasimme yhdessä Israelia. laulujen jälkeen puhuin. Jatkoin samasta teemasta, josta jo yhden kerran olen puhunut. Oli avointa puhua. Muutenkin koin, että kokouksessa oli hyvä henki. Lopussa lauloimme. Kahvikin maistui tilaisuuden lopussa.


Käytyämme kotona sen verran, että vaihdoin vaatteet ja lämmitin aamullista kahvia mikrossa – ja otin vähän kinkkua ja kurpitsaa – lähdimme ajelemaan kohti Kangasniemeä. Tarkoituksena mennä isää, äitiä ja Hannu-setää katsomaan. Timo sanoi eilen, että lähtee mukaan. Niinpä ajoimme heidän kauttaan ja otimme Timon kyytiin. Menimme ensin Kangasniemen terveyskeskukseen. Siellä isän huoneeseen. Heimo ja Arjakin olivat tulleet. Eilen isän vointi oli ollut oikein huono. Ajattelinkin silloin, että menen tänään kokouksen jälkeen häntä katsomaan, jos hän on vielä elossa. Nyt isä olikin pirteämmässä kunnossa. Kuumekin oli alentunut. Ääni oli hiljainen – sen mitä nyt puhui – alle kuiskauksen. Silmät olivat nyt auki ja eloisammat, kuten koko olemus. Johdin rukoukseen siinä isän vuoteen vieressä.


Kävimme välillä katsomassa Hannu-setää läheisessä huoneessa. Hän istui sängyn laidalla ja oli suhteellisen virkeän näköinen. Naureskelikin. Oli silminnähden mielissään, kun Timokin oli mukana. Johdin rukoukseen Hannu-sedän puolesta. Siunasimme häntä. Kävimme vielä uudestaan isän luona. Selvästi isään vaikutti koskettavasti, kun puhuin uskosta Jeesukseen ja taivaan kodista lähtiessämme. Hänen silmänsä kostuivat.


menimme Vanhainkodin yläkertaan tapaamaan äitiä. Hän oli oikein iloinen, kun Timokin oli mukana. Sanoikin oikein, että ihastui kun näki Timonkin. Juteltiin. Äiti oli virkeällä tuulella. Muisti hyvin asioita. Vähän oli sellaisia asioita, jotka eivät olleet ”niin hyvin muistettuja”. Karkkia äiti tarjosi ja valitteli, kun ei ole pannua, jolla keittäisi kahvia. Timo johti rukoukseen, ennen kuin lähdimme äidin luota.


Ajoimme kirkolta Haarajoelle, kotikylälleni, Heimolle ja Arjalle, kun kutsuivat kahville meitä. Takkatulen äärellä istuskelimme ja jutustelimme. Joimme kahvia ja söimme pöydän antimia.


Paluumatkalla kävimme vielä Vaajakosken ABC:llä syömässä. Ohimennessämme jätimme Timon kotiin ja jatkoimme Saarijärvelle. Olimme kotona 22.30. jälkeen.


Siunausta!


Ps. Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkääkä kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle” (1. Kor. 10:32).


10.12.


Herättyäni keittelin kahvit. Paino 84 kg – toisin sanoen noussut puoli kiloa/kilon. Marja-Leena heräsi jo vähän aikaisemmin. Luin 1. Mooseksen kirjaa. M-L luvun hartauskirjasta. Vein hänet töihin 7:ksi, kun on luvannut jonkun vuoron tehdä. Rukoilimme matkalla autossa.


Aika ”töppyräkeli”. Liikenneonnettomuuksia runsaasti eripuolilla. Lämpötila plussalla. Tultuani kylältä hain puita ja laittelin tulen takkaan. Laitoin aamupalaa. Rukoilin keinutuolissa.


Kävin 8.3 km ”juoksuhissuttelulenkillä” Tarvaalan suunnassa. Etenin tuollaista 6.40 min/km.


Vanhimmiston kokoukseen mennessäni kävin Majakalla kahvilla – siellä kun oli lähetysmyyjäiset. Vanhimmiston kokous Vapaakirkolla alkoi klo 13. Päättyi 16-17 välillä. Lunta vain sateli hiukan. M-L oli tullut kävellen töistä kotiin. Sehän tekee hyvää kaikille, jotka voivat kävellä. Tultuani kotiin söin ja join kahvia. Olen koettanut olla ”vähän tarkemmin” VHH-linjalla – sehän tarkoittaa hyvää syömistä.


Katselimme ja kuuntelimme M-L:n kanssa Elävävesi-kuoron joulukonsertin Seinäjoen Helluntaiseurakunnasta. Syötiin iltapalaa ja juotiin teetä.


Tänään puoliltapäivin soitti siskoni, Pirjo, että isän tila on käynyt heikommaksi sairaalassa. Lääkäri oli soittanut. Äidin kanssa menevät katsomaan häntä tänään. Heimo, veljeni, soitti illalla samasta asiasta. Isä on siirretty yksityishuoneeseen. Äiti oli laulanut ulkomuistista virsiä isän huoneessa. Oli isä nyökännyt johonkin äidin kysymykseen, mutta ei ole puhunut. Elämä on sellaista, että sen loppu tulee joskus eteen. Tietenkin sitä on ajatellut jo kymmeniä vuosia sitten, että joskus ne vanhemmat poistuvat elämästä. Kauan olemme saaneet heitä pitää keskuudessamme.


Lämmitin saunan ja kävin kylpemässä. Valmistauduin taas huomiseen jumalanpalvelukseen.


Siunausta!


Ps. ”Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; joille sinun apusi on rakas, ne sanokoot aina: Ylistetty olkoon Jumala!” (Ps. 70:5).


9.12.


Nousin suht´varhain. Laitoin kahvin tippumaan ja sytyttelin tulen takkaan – en vain tunnelmoimista varten, vaan lämmitämme sillä päivittäin. Ei tarvitse pitää sähköpattereita päällä. Join kahvia ja luin 1. Mooseksen kirjaa. Rukoilin takkatulen loisteessa ja kynttilänliekin tuikkeessa. Myöhemmin syötiin Marja-Leenan kanssa aamupalaa ja juotiin kahvia.

Veljeni heimo soitti Kangasniemeltä, että lääkäri oli sanonut isällä olevan – mahdollisesti – muutamia päiviä elinaikaa. Tosin sekin asia on Jumalan kädessä – niin kuin jokaisen meidän elämämme mitta. Isä täyttäisi tammikuussa 90 v. Setänikin oli joutunut samaan terveyskeskukseen. Iällinen hänkin. He ovat oman sisarusparvensa ainoat elossa olevat. Tein joitakin valmisteluja sunnuntain jumalanpalvelusta varten. Söin.


Vein M-L:n töihin iltavuoroon – hänellä kun on muutamien päivien työjakso. Kävin moikkaamassa Terhi-marjaa Lähetys-Kirppiksellä. Ajelin Mahlulle. Oli sovittu vierailu Moision Sirkka-Liisalle. Katajamäen Raimo oli siellä myös, kuten oli tarkoituskin. Juttelimme siellä Sirkka-Liisan viihtyisässä kodissa, sekä nautimme hyviä pöydänantimia. Lopuksi rukoilimme yhdessä. Hieno hetki uskovien kesken. Ajellessani kotiin, oli tie hieman sohjoinen. Tuulikin. Jossain päin Suomea


liikenneonnettomuuksia ja sähkökatkoja runsaasti.


Tein valmisteluja sunnuntain kokoukseen. Terhi-Marja ja Denis toivat Emilian ja Danielin meille hoitoon siksi aikaa, kun kävivät siivoamassa rukoushuonetta. Lapset leikkivät. Luettiin yksi Junnu-kirjakin yhdessä. Kokoustakin pitivät. Daniel oli kuin pastori konsanaan. Toivotteli tervetulleeksi ja ilmoitti lauluja, joita laulettiin hänen säestäessään kitaralla. Emilia soitti pianoa ja taisi yrittää saarnatakin.


20 jälkeen tulivat isä ja äiti hakemaan lapsiaan ja toivat samalla mummin töistä kotiin. Joimme teetä ja söimme iltapalaa. Sää lämpimän puolella.


Onnitelut siskolleni – Pirjo, Annikille – Annikin päivän johdosta!


Siunausta!


Ps. ”Sentähden minä sanon teille: kaikki mitä te rukoilette, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva” (Mark. 11:24).


8.12.


Heräilin hyvissä ajoin. Laitoin kahvin tippumaan ja hain puita takkaa varten. Lämpöasteita. Join kahvia ja luin 1. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa tulen ja kynttilän luodessa hämärää valoaan. Myöhemmin joimme kahvia ja söimme aamupalaa Marja-Leenan kanssa.


Minulla oli soittoaika lääkärille verikokeista ja ultraäänitutkimuksesta. Kaikki muut olivat hyviä, mutta sokeriarvo oli kohonnut. Pitää mennä jatkotutkimuksiin.


Valmistauduin ensipyhän kokoukseen ja kotikäyntireissulle. Kun lähdin reissulleni, lähti M-L kyydissäni kylälle. Käveli sitten kotiin. Koin johdatusta kotikäyntireissulla. Se on parhainta mitä voi kokea. On hyvä kohdata ihmisiä ja kokea Jumalan olevan siinä mukana. Käväisin matkalla Terhi-Marjaakin vilkaisemassa Lähetys-Kirppiksellä – ajattelin kyllä, että josko vaikka kahvit, mutta tänään ei ollut sitä mahdollisuutta.


Kotiin tultuani söin. M-L oli sen homman jo hoitanut. Kävin 8.3 km ”juoksurontostelulenkillä” Tarvaalan suunnassa. Painavat kengät oli jalassa. Alla liukuesteet. Pyörätiellä oli lunta pieni kerros. Lunta satoi jonkin verran, aikaisemmin oikein isoilla hiutaleilla – olivat kuin ”jalkarättejä”. No, tuo nyt taisi olla ”Kuusamon lisää”, vai liekö ”evankelistan lisää”.


Lenkiltä ja suihkusta selvittyäni olikin aika lähteä M-L:n kanssa Vapaakirkolle rukousiltaan klo 18.30:ksi. Johtelin sen. lauloimme Hengellisen laulukirjan lauluja ilman säestystä. Hyviä, koskettavia lauluja. Luin muutaman ison lupauksen rukouksen alueilta, Raamatusta, ja puhuin lyhyesti niiden pohjalta. Kerroimme muutamia saamiamme rukousvastauksia. Rukoilimme. meitä oli 9 henkeä.


Tulimme kauppojen kautta kotiin. M-L teki iltapalaa. Se oli hyvää.


Siunausta!


Ps. ”Kuka on viisas ja ymmärtää nämä? Kuka taitava ja käsittää nämä? Sillä Herran tiet ovat suorat: vanhurskaat niillä vaeltavat, mutta luopiot niillä kompastuvat” (Hoosea 14:10).


7.12.


Itsenäisyyspäiväkin meni ohitse. Päivät lipuvat yksi toisensa perään ja uusia tulee tilalle. Tiedämme, kuinka paljon niitä on takanapäin, mutta emme kuinka paljon edessä. Seurasimme vähän illalla Marja-Leenan kanssa Linnanjuhlia netin kautta. Jotenkin se vain tuntui ”niin köyhältä” tuo juhliminen. Pukuja katsellaan, niistä puhutaan ja niitä arvostellaan pitkään juhlien jälkeen! Ei taitaisi olla aika tuollaisen juhlimisen. Olisi aika etsiä Herraa. Mutta, tällaistahan se elämä on: vieraina Jumalalle teemme erilaisia asioita, kuin silloin kun olemme Hänen lapsiaan. Lapsinaankin voimme elää Hänestä kaukana. Jotenkin se vain tuntuu niin pahalta, kun tuonkaltaisissakin juhlissa homoparit ovat mukana, niin kuin siinä ei olisi mitään outoa. Näkyipä siellä tanssia hytkyttelevän joku pappismieskin, että liperit sen kun vain heiluivat. Meidän uskovien pitäisi päästä rukouksessa ”voimakkaampaan huutamiseen” – jos nyt ei desibeleissä, niin asialle omistautumisessa - kansamme puolesta. Uskontoa ja uskonnollisuutta, muotoa ja ulkokohtaisuutta keskuudessamme ja elämässämme on niin paljon. Ne eivät auta mitään. Vain elävä usko Jeesukseen auttaa. Se noteerataan taivaassa.


Heräilimme hyvissä ajoin. Joimme kahvia ja teetä. Luin 1. Mooseksen kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme lyhyesti. Vein M-L:n – eläkeläisen - töihin 7:ksi entiseen työpaikkaansa. Sieltä jatkoin suoraan Kangasniemelle Jyväskylän kautta. Vaajakosken ABC:ltä otin bensaa. Samalla join kahvikupposen.


Kangasniemellä menin ensin Vanhainkodin yläkertaan äitiä tavoittelemaan. Hän ei kuitenkaan ollut ”osastollaan”, vaan sanottiin olevan paikalla lounaan aikaan. Ajattelin sitten mennä isän luona käymään. Matkalla sinne näin kummitätini-Annin – äitini siskon – kävelevän ”kerrostalonsa” kohdalla kauppakasseineen. Pysähdyin ja otin hänet kyytiin. Vein kauppaan ja kaupasta takaisin. Ajattelinkin aikaisemmin, että pitäisi käydä tällä reissulla hänen luonaan.

Kävin isän luona terveyskeskuksessa. Siellä hän oli väsyneenä sängyssä silmät raollaan. Tervehdin. Käsi tuntui kuumeiselta. Isä kysyi, mistä tulin. Kun kerroin, sanoi: Mukava kun tulin; että eihän hän muuten olisi tiennytkään, missä olen. Sitten silmät menivät kiinni ja isä vaipui raskaampaan uneen. Seisoskelin siinä hänen vuoteensa vieressä jonkin aikaa ja siunasin häntä hiljaa. Kävelin pois.


Ajelin kummitädilleni kahville. Hänellä sitä joutuukin juomaan runsaasti – vaan tuleepa sitä
juoduksi muutenkin. Rukoilin. Juteltiin.


Anni-tädiltäni menin Vanhainkodin yläkertaan. Nyt oli äitikin ”kotona”, ruokalevolla. Oli kasvoiltaankin hyvin erinäköinen – positiivisessa mielessä – kuin edellisellä kerralla. Muutenkin selkeämmän oloinen. Tietenkin joitakin muistista johtuvia puheita oli, mutta muuten juteltiin erilaisista asioista. Lähtiessä johdin rukoukseen. karkkia taas tarjosi ja terveisiä lähetteli.


Ajelin kotikylälleni, Haarajoelle. Heimo – veljeni – sieltä jo soittelikin, kun lähdin vanhainkodilta, että ruoka olisi valmista. Aamulla jo soitteli, että savusauna on lämmite. Niinpä kun menin ”Heimon puolelle” pääsimme heti syömään hyvät ruuat. Syönnin jälkeen ajoimme Rasaniemeen ja käänsimme siellä olevan veneemme talvea varten. Sen jälkeen olikin hyvä mennä hyvin lämmitettyyn savusaunaan rannan läheisyyteen. Eipä sille savusaunalle taida ”saunasarjassa” vertaista löytyä, vai?


Saunasta ”kartanolle” käveltyämme ja huoneisiin päästyämme, soi puhelin. Heimoa pyydettiin traktorilla vetämään jonkun naisen auto, joka oli luisunut tieltä Pieksämäentien suunnassa. Palattuaan Heimo keitteli kahvit. Arja – vaimonsa – tuli myös töistä kotiin. Heimo joutui lähtemään vielä työpaikalleen töihin illaksi. Sain hyvänmakuisen rieskan mukaani kotiin vietäväksi. Se kyllä minulta jäi pöydälle, mutta Heimo toi sen minulle, kun ajoi töihin kohta perässäni kirkolle. Tissarinkylän tienhaarassa sain sen autooni. Sellaista tärkeää juttua, eikö?


Ajelin Jyväskylän kautta kotiin. M-L oli tullut töistä kävellen kotiin. Katsoimme netin kautta Sateet lähetä -tilaisuuden Seinäjoelta.


Terolle lähettelin tänään tekstarin. Oli ”Köpiksessä” odottelemassa lentokoneen lähtöä Puolaan, jonne oli menossa ”duuniin”.


Näin se on vapaapäivä kulunut.


Siunausta!


Ps. ”Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni” (Job 10:12).


6.12.


Heräsin suht´aikaisin. Hain puita ”rankarakoliiteristä”. Lunta oli tullut yön aikana paksun kerroksen. Luonto oli kauniin näköistä. laitoin kahvin tippumaan ja takkaan tulen. Verenpaine ja pulssi olivat hyvät. Luin 1. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa, takkatulen loisteessa. Myöhemmin laitoin aamupalaa. Marja-Leenan kanssa söimme ja joimme kahvia.


Valmistelin sanottavaa päivän tilaisuuteen – aiheesta, jonka rukouksen aikana sain. Riekon Juhani pistäytyi. Joimme kahvia.


Kävin ennen kokoukseen lähtöä 8.3 km ”juoksuhissuttelulenkillä” Tarvaalan suunnassa. ”Karvan verran” alle 8 min./km., vauhtia. Sitä pitääkin olla melkoinen tekijä, että niin hiljaa pystyy ns. juoksemaan. Liukuesteet raskaiden kenkien alla liikuskelin. Muuten olisi ollut aika liukkaitakin paikkoja.


Suihkussa käynnin jälkeen piti heti lähteä ”Kotimaa tää pohjoinen” – Sanan, kiitoksen ja rukouksen hetkeen Vapaakirkkoon, 16:ksi. Lehtomäen Teppo johteli sen hyvällä tyylillä. Petranneli vastasi musiikista. Hyvä ryhmä ja hyvät laulut. Lakosen Kari soitteli rumpuja ja Sekin Teemu kitaraa. Lakosen Kari, Ahosen Reijo ja Noora-Anneli Kärki käyttivät puheenvuoron liittyen Suomeen ja itsenäisyyteen. Lehtomäen Anne käytti todistuspuheenvuoron uskoontulostaaan. Hyviä puheenvuoroja. Silloin tällöin oli rukousta etukäteen annettujen aiheiden puolesta. Puhuin lopuksi.


Tilaisuudesta jäi hyvä maku – tarkoitan tietenkin, että minulle. Toisista on vaikea mennä sanomaan. Halusimme näin huomioida Suomen 94 -vuotissyntymäpäivän.


Tultuamme kotiin pääsimmekin pian pressusaunaan. Denis oli sitä meillä lämmittelemässä. Hän oli hakenut Terhi-Marjan, Emilian ja Danielinkin tänne. Timo, Pia ja Miro tulivat myös. Olivat puunhakureissulla ja ohi mennessään kävivät meillä – tosin etukäteen sovitusti. Deniksen, Timon ja Emilian kanssa saunoimme. Se on aina mukavaa, kun pressusaunan löylyihin pääsee – ja tällä kertaa talvisen maiseman keskelle. Saunan päälle joimme ja söimme iltapalaa, jota M-L oli laittanut.


Heimo – veljeni – sanoi tänään puhelimessa, että isä on terveyskeskuksessa edelleen kaatumisen ja olkapään murtumisen jälkeen. Hänessä on kuumetta ja on huonompikuntoinen. Itse jo puhunut, että on varmaan pian lähtö edessä. Muuten ollut selkeä. Minä olen ajatellut muutenkin mennä huomenna Kangasniemelle häntä ja äitiä katsomaan, sekä venettä kääntämään. Samalla myös kotitanhuvilla pistäytymään, Heimolla. On vielä vapaata.


Illalla – kuten eilenkin - lueskelin sängyssä Rauli Lehtosen kirjaa: Viimeinen kamassi. M-L jotain kirjaa myös.


Siunausta!


Ps. ”Mutta hän (jeesus) vastasi ja sanoi: Kirjoitettu on: Ei ihminen elä ainoastaasn leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee” (Matt. 4:4).


5.12.


Kun menin myöhään nukkumaan, niin myöhään heräsinkin – vaikkapa vapaapäivän kunniaksi. Minulla kun on sellainen ”vapaapäiväsysteemi”, että pidän vapaaviikon ”yhteen kyytiin” – yleensä – ja sen kahdeksannen päivän milloin tarttee. Näin on sovittu työnantajan kanssa. Vapaistaan kannattaa huolehtia itse, sillä muut niistä eivät tule huolehtimaan – näin sen kokemus on opettanut. Kaikilla ei riitä ”näkökykyä” tällaiselle asialle. ”Tessiä-kin” voidaan tulkita valikoiden. Hengellisen työn tekijänkin on huolehdittava siitä, ettei ”vedä itseään piippuun”. Onhan sitä tullut sielläkin – piipussa – oltua. Jumalaa me kuitenkin palvelemme – ja haluamme palvella.


Nousin, kun iloiset lastenäänet alkoivat kilkattaa huoneissamme. Emilia ja Daniel tulivat kerhosta Deniksen kanssa käymään. Otimme tarjoiluja. Marja-Leena oli ennättänyt jo keittää hernekeiton yön yli lionneista herneistä.


M-L luki hartauskirjasta paikan tälle päivälle. Kävin viemässä hänet töihin iltavuoroon, jonne oli joskus luvannut mennä. 1-2 astetta pakkasen puolella. Palattuani lämmittelin ruokaa itselleni ja keittelin kahvia. Rukoilin keinutuolissa. Tein valmisteluja huomiseen kokoukseen – klo 16 kun on Vapaaseurakunnassa ”Kotimaa tää pohjoinen” – Sanan, kiitoksen ja rukouksen hetki. Onhan itsenäisyyspäivä. Tervetuloa mukaan! Koetin soittaa äidille Kangasniemelle. Hän ei sattunut olemaan ”puhelimen päässä”.


Kävin lenkillä pimeällä urheilukentällä. Kuu ja tähdet naureskelivat – eikun hymyilivät rohkaisevasti – ”vanhan veljen” kuntoillessa. Rata oli ohuen lumikerroksen peitossa. Kuitenkin se oli ”rapea”, eikä ollenkaan liukas. 10 km ”taapertelin”. Ensin ”juosta hissuttelin” 10 km, 6.30. min./km. Lopuksi ”kilpakävelin” 2 km, 7.22. min./km. ja 6.41. min./km.


Klo 20 hain M-L:n töistä. Sauna oli lämmite, joten tultuamme kotiin menin saunaan. Mukava oli saunoa. Jalka pitäisi saada kuntoon. Joku paikka on ”tiukalla” toisessa jalassa. Söimme iltapalaa ja joimme teetä.


Siunausta


Ps. ”Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä” (Luuk. 11:35).


4.12


Heräsin aamulla Tartossa, Hotelli Dorpatissa – eikä kovin aikaisin, vaan 8.30. maissa. Suihkussa käynnin jälkeen menimmekin Tammisen Matin kanssa – olimme samassa huoneessa – aamupalalle hotellin ravintolaan. Hyvin oli hyvä ja runsas aamupala.


Luettuani 1. Mooseksen kirjaa ja laitettuamme tavarat kassiin, lähdimme koko Suomen joukkue tilausbussiin 10:ksi ja Tartosta kohti Tallinnaa, joka on liki 200 km päässä. Matkalla satoi ja selkeni – ja taas veti harmaaksi. Tasaista oli Virolainen maisema. Pysähdyimme matkalla tienvarressa olevaan tuulimyllykahvilaan kahville. Bussissa lienee ollut minun matkalla oloni tärkein hetki: Kävin puhumassa bussin etuosassa – mikrofonin kautta – n. 25:lle joukkueemme jäsenelle todistukseni uskosta Jeesukseen. Näin kosteita silmiä – ja sain sydämelliset ablodit. Samoin Tammisen matti, joka lausui kaksi runoa. Matkanjohtajakin piti puheenvuoroja koskettavina – sanoi sen ihan mikkiin.


Päästyämme Tallinnassa terminaaliin, veimme tavaramme säilöön ja kävimme kävellen pienen lenkin kaupungilla. Lopun ajan – ennen laivanlähtöä – istuskelimme terminaalin odotushuoneessa. Kahvit ryyppäsin odotellessa. Hyvissä ajoin ennen laivan lähtöä pääsimme laivaan. Sielläkin veimme tavarat säilöön. Heti kättelyssä kävimme syömässä. Laiva – Viking xprs – lähti klo 16.30. Sittenpä se olikin istuskelemista. Tuliaisia kävin katselemassa ja kupin kahvia ryyppäämässä.


Helsingissä olimme klo 19. Tuntui, että oli aika toivottoman tuntuinen ryysis, kun ihmiset ottivat matkatavaroitaan täyteen sullotusta säilytystilasta. Selvisimme kuitenkin. Taksilla tulimme satamasta rautatieasemalle – jossa tuli juotua odotellessa taas kupponen kahvia. Junamme Jyväskylään lähti klo 20.05. Samassa porukassa matkustimme – kuten mennessäkin – Matin ja Mikon kanssa. Jyväskylässä olimme 23.41. Marja-Leena oli siellä vastassa. Kotona Saarijärvellä olimme ennen 01. Otimme vähän teetä.


Siunausta!


Ps. ”Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen, että tulevaisen” (1. Tim. 4:8).


3.12


Terveiset Tartosta, Virosta! Heräsimme 6 jälkeen Hotelli Dorpatissa. Aamutoimien jälkeen luin 1. Mooseksen kirjaa. 7 menimme syömään hyvän aamupalan hotellin ravintolassa.


Selkeä ilma. 9.45.lähdimme kävellen Emajögin vartta pitkin Tarton yliopiston halliin. Matkaa toista kilometriä. Kaunis kaupunki. Hallilla oli ensin kilpailuun osallistumisen varmistus ja osallistumismaksun maksaminen. Sittenpä se olikin verryttelyä.


Avajaiset olivat klo 11.30. Marssimme joukkueina radalle - suomalaiset Suomen lippu mukana - jossa oli lyhyt seremonia.


Kyseessä oli veteraanien - 35 v ylöspäin, Suomessa 30 v - kansainväliset yleisurheilun hallikilpailut. 3000 m kävely, johon osallistuin, oli ensimmäinen kilpailulaji.


Rata oli 200 m pitkä. Kaarteet molemmissa päissä olivat kaltevat, mikä ei ole hyvä kävelijöille. Kävelin kaikki sarjat huomioiden 2.parhaan ajan, 17.47.9. Kävelijöitä oli 10. Eihän se nyt niin kova-aika ole. Kuitenkin veteraaniaikainen 3000 m halliennätykseni parani yli minuutin. Täällä ei kuitenkaan ollut "normaalikilpailut" sarjoittain, vaan kaikenikäiset olivat samassa sarjassa. Aika laskettiin iän mukaan määrättyjä kertoimia käyttäen ja vain kolme parasta palkittiin.


Niin laskettuna tulin neljänneksi, aika 13.46. Eihän siinä kaikenkaikkiaan isoja eroja ollut. Sekin, minua 15 v nuorempi, joka käveli nopeimman ajan, hävisi minullekin. Huomasi, että tällainen systeemi auttoi eniten oikein ikääntyneitä.


Kovia suorituksia oli monissa lajeissa. Tulimme hotellille 15-16 maissa. Torkuttiin. 18.30.lähdimme porukalla kaupungille syömään. 22 jälkeen tulimme hotellille. Kävin juomassa hotellin ravintolassa vielä kahvit, kun niin teki mieli. Sittenpä olikin aika käydä "yöpuulle". Terveisiä Tartosta!


Siunausta!


2.12


Heräsimme Marja-Leenan kanssa 4 aikaan - M-L jo aikaisemminkin laittamaan aamupalaa. Syötyämme ja kahvit juotuamme - M-L:n luettua myös hartauskirjasta luvun - lähdimme sateessa ajelemaan kohti Jyväskylää. Sieltä otimme yhden veteraanikävelijän - Tammisen Matin - kyytiin ja menimme Matkakeskukseen. M-L lähti takaisin kotiin.


Kolmaskin matkaanlähtijä saapui - JKL:n halli-MM-kisojen pääsihteeri, joka lähti kisoihin, joihin olimme menossa, esittelemään JKL:n kisoja.


Juna lähti 6.22.ollen Helsingissä 10 maissa. Menimme taksilla Katajanokan terminaaliin, missä oli joukkueen kokoontuminen oli. Matka oli SVU:n - Suomen Veteraaniurheiluliitto - järjestämä Viroon, Tarton kansainvälisiin yleisurhelun hallikilpailuihin.


Meitä oli yli 20. Viking xprs lähti 11.30. Keinutti vähän. Söimme laivassa. Klo 14 olimme Tallinnassa, jossa nousimme joukkuettamme kuljettavaan bussiin. Matkasimme sateessa n. 3 tuntia Tarttoon. Matkalla joimme kahvit tienvarren baarissa. Olen torkkunut pitkin päivää, kun ei yöllä tullut paljon nukuttua. 18 jälkeen olimme Dorpat-Hotellissa. Matin kanssa sama huone.


Päästyämme huoneeseen kävimme lepäilemään ja uni voitti. Kävimme vielä jutustelemassa aulassa joidenkin kanssa ennen kuin tulimme huoneeseemme. Tänään olen saanut todistaa yhdelle uskosta. Aamulla rukoilimme M-L:n kanssa autossa, ajellessamme. Luin illalla hotellihuoneessa ennen nukkumaanmenoa 1. Mooseksenkirjaa.


Siunausta!


1.12.


Leutoa on sää ja musta – lue sula - on maa. Nousin aikaseen. Keittelin kahvit, hain puut ja sytyttelin tulet takkaan. Luin 1. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa. ”virallisesti” tänään on ns. vapaapäiväni. Torkuin vielä rukouksen jälkeen. Kahvi ja ”aamupala” maistuivat. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Kävimme ”tietyllä asialla” – muistituki itselle – Autiolahden rannassa ja kaupassa. Kävin ottamassa matkavakuutuksen huomista reissua varten. Kotiin palattuamme joimme kahvia.


Hain Emilian ja Danielin päiväkodista meille. Söin vähän aikaisemmin kuin toiset, kun menin pimeälle urheilukentälle pienelle lenkille. Se oli 5 km. Aluksi ”juosta hissuttelin” 3 km, 6.10. min./km. Lopuksi ”kilpakävelin” 2 km, 6.28. min./km. Rata oli ihan sula. Ei näkynyt muita. Kotona join kahvia. Terhi-Marja oli hakemassa lapsosiaan kotiin.


18.30:ksi ajelimme M-L:n kanssa Vapaakirkkoon rukousiltaan. Oli 9 ihmistä. Johtelin tilaisuuden. Alkuun luin Raamatusta muutaman jakeen ja johdin rukoukseen. Noora-Anneli ja Anita johtivat ylistys- ja rukouslauluihin. Luin Raamatusta jotakin rukouksen alueilta – lupauksista – ja sanoin muutaman sanan niiden pohjalta. Kerroimme rukousvastauksista, joita olemme saaneet. Seuraavillakin kerroilla on mahdollista kertoa rukousvastauksistaan. Rukoilimme yhdessä. Lopuksi lauloimme muutaman laulun yhdessä. Tervetuloa rukousiltoihin! Rukousilta – rukous yleensäkin – on kuin seurakunnan ”pannuhuone”.


Kotiuduttuamme söimme iltapalaa ja joimme teetä. Laittelin tavaroita kassiin huomista reissua varten.


Siunausta!


Ps. ”Sillä hetkellä hän (Jeesus) riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt” (Luuk. 10:21).