MARRASKUU 2012

30.11.

Heräilin puhelinsoittoihin. Joimme kahvia ja söimme aamupalaa. Luin 2. Aikakirjaa. Marja-Leena leipoi myyjäisiin.

Myöhemmin M-L luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Juuri silloin tuli tekstarilla rukouspyyntö pienen tytön puolesta. Yhdyimme rukoukseen.

Ennen 12 menimme Vapaakirkkoon. Menin avaamaan oven vaahtosammuttajan tuojalle. Mukava oli jutella hänen kanssaan hetki. M-L laittoi paikkoja kuntoon keittiöllä ja muualla, että hautajaiset – ja niiden valmistelijat – voivat olla kirkolla. Laitoimme muutenkin paikkoja huomista varten siunaustilaisuutta varten.

12.30:ksi menin Serviisiin tilaisuutta pitämään – M-L jäi Vapaakirkolle hommiin. Serviisissä oli taas iso ryhmä ihmisiä kuuntelemassa evankeliumia, jota oli/on ilo julistaa – onhan se mahtavin maailmaa muuttava voima: ”Evankeliumi on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi”. Lopuksi johdin rukoukseen. Rukoilin niin, että jos joku halusi tulla uskoon, saattoi sen tehdä rukouksen kautta. Puheeni ja laulujen jälkeen kerroin suomalais-ugrilaisista kansoista ja matkoistani heidän pariinsa. Vastailin myös muutamiin kysymyksiin.

Hain M-L:n Vapaakirkolta. Kävimme syömässä salaattikebabit kylällä – se oli päivän ateria. Kävimme myös kaupoissa.

Pian lähdin uudelleen kylälle. M-L jäi valmistelemaan myyjäisiä. Kävin kaupan kautta ja menin Vapaakirkolle. Laitoin mm. Alfa-kurssin kuvat siellä eteisen seinälle – innostamaan ihmisiä uudelle kurssille. 

Myös huomenna siunattavan omainen kävi hautajaisvalmistelujen vuoksi kirkolla. Oli hyvä jutella hänen kanssaan. Pian tulivat myös pitopalvelun ihmiset laittamaan omaa osuuttaan.

17.30. lähdin Vapaakirkolta kohti Peltokylää. hain Salmen kyytiin. Pakkasta kymmenkunta astetta. Peltokylän kylätuvalle oli sovittu Ilta yhdessä-tilaisuus klo 19:ksi. Laittelimme paikkoja iltaa varten. Laitoin ulkotulia tienvarteen. Lahtelan Veikko oli tarjoilupöytää jo laittelemassa siellä. Juontelin iltaa. Lauleskelimme yhteislauluja Takalon Martin kitaran säestyksellä. Lopussa oli mukana myös Seppo kylältä kitaroineen. Katsoimme illan aikana 3 lyhytfilmiä – Martin ja Studio Majakan tekemiä. Takalon Jutta alias Sam piti kilpailua kahdelle joukkueelle Martin toimiessa leikkimielisen kilpailun juontajana. Haastattelin Denistä, joka todisti uskoontulostaan. Puhuin lopussa lyhyesti. Sisällä paloi tuikkuja ja kynttilöitä. Välillä oli muutaman kerran sähkökatkoja – lie johtui tuulesta. Väkeä – meitä – oli yhteensä 13 henkeä. Se oli pienoinen pettymys, sillä odotin ihmisiä tulevan enemmän. Kutsuja kuitenkin oli jaettu satakunta, Veikon johdolla. Mutta, tuollaisista ajatuksista on päästävä aina yli ja oltava ”täysillä läsnä”. Lopussa nautimme Kahvit, teet, mehut hyvien tarjoilujen kera. Kiitos Veikolle, joka oli ”päämies” siinä hommassa. Kyllä siinä muitakin oli – perheet – Mattikin ”kakku kainalossa” tuli.

Tilaisuuden jälkeen ajelin kotiin. Vein Salmen matkalla kotiinsa. Tuuli oli kylmä. M-L:lla oli valmiina leipomisia pöydällä huomisia myyjäisiä varten. Takkaan oli laittelemassa tulia, kun tulin. Hain koivuisia puita lisää. Söimme iltapalaa.

Tänään on yhden mukavan nuoren neitokaisen 12 v syntymäpäivä: Sydämelliset onnittelut vielä tässäkin – ja sitten vielä uudestaan, kun saavumme sovittuna päivänä synttäreille – ja taivaan Isän siunausta, varjelusta ja johdatusta sinulle, Milka, jokaiseen elämäsi hetkeen! Aivan ihmeelliseltä tuntuu, että on kulunut 12 v siitä kun synnyit, Milka – ”Miksu”. Elämä Jeesusta seuraten ei kulu hukkaan! Jos mitä, niin sitä, rukoilen kohdallesi – ja mummi!

Siunausta!

Ps. ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet (Jeesuksen) vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä” (Joh. 1:12).


29.11.

Heräiltyäni söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Denis käväisi – toi loput linnunsiemenet meille, kun muuttavat paikkaan, jossa ei oikein voi ruokkia lintuja. Luin 2. Aikakirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä erilaisten asioiden puolesta keittiön pöydän ääressä.

Kävimme tänään syömässä HH:n tukevasti seisovasta pöydästä. M-L:n ollessa kaupassa, samalla reissulla, kävisin Majakalla. Mannin Eero kutsui kahville.

Kävin pimeällä urheilukentällä 10 km lenkillä ennen Rukousiltaan menoa. Alkuksi ”juosta hissuttelin” 1 km n. 7 min vauhtia. Kävelin 8 km, km-ajoin: 6.48., 6.54., 6.47. 6.36., 6.38., 6.45., 6.40., 6.30. Tarkoitus oli tänään kävellä 8 km km-ajoin 7.10. – 7.20. Lopuksi ”juosta hissuttelin” 1 km. Taivaalla näkyi välillä kuu, tähtiäkin.

Ajelin – Ohrasen Uskon hain mukaan – 18.30 alkavaan Rukousiltaan Vapaakirkkoon. Meitä oli siellä 6. usko johteli illan. Sanoimme molemmat jotakin Sanasta. Rukoilimme. Hyvä hetki. Sen käytännön kokemuksen mukaan, mikä minulla on Saarijärven paikallisseurakuntien rukouskokouksista, olen huomannut, että täällä ei olla opittu tulemaan rukoilemaan yhdessä seurakuntana.

Tultuani kotiin söimme iltapalaa ja joimme teetä. Sää tuntuu kylmältä – yli 10 astetta pakkasta illalla. Tuuli kylmä. Tänään pidimme tulta takassa kahteen otteeseen.

Siunausta!

Ps. ”Jumalan tie on nuhteeton. Herran sana on koeteltu, Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat” (Ps. 18:31).


28.11.

Noustuani söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Marja-Leena oli noussut hyvissä ajoin leipomaan – niinkin voi tehdä Jumalan valtakunnan työtä, kun on siitä näkyä ja halua palvella Jumalaa. Mahdollisuudet meillä jokaisella ovat rajattomat, sillä Kaikkivaltias Jumala on rajaton. Luin 2. Aikakirjaa. M-L luki hartauskirjasta tälle päivälle merkityn kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Valmistelin erilaisia työasioita – töitä – joita piisaa. Kuitenkin kun keskittyy yhteen asiaan kerrallaan, voi minunlaisenikin selvitä. En ole kovin nopea hommissani – enkä itsetietoisen tehokaskaan – mutta sen voin sanoa, että näkyä minulla on kulkusuunnasta. Hyvä vertaus muuten tuo ”kalkkiviivanvetämisjuttu”. Sillä, siis, nimittäin: Jos esim. jalkapallokentän sivurajaa vetävä kentänhoitaja – työntäessään kärryään, joka tekee ”kalkkiviivaa” – katsoo vain kärrynpyörään, tulee viivasta mutkainen – eli se on kuin… no, mitä vertausta tai sanontaa käytämmekään. Että, jotta, mutta: Jos tämä rajanvetäjä katsoo kauempana olevaan kiintopisteeseen, voi hän saada viivasta suoran.

Näky jostakin asiasta on kuin kiintopiste, joka ohjaa meitä oikeaan suuntaan. Tämä koskee myös seurakuntaa. Jos seurakunnalla – erityisesti sen johtajilla – on näky, he voivat johtaa seurakuntaansa – laumaa, joka on heidän johtoonsa uskottu – tiettyyn suuntaan. Jos taas näky puuttuu, tulee eteenpäinmenosta ”tempoilevaa” – ollaan katsomassa vain ”nipinnapin” eteensä. Seurakunta kyllä elää päivästä päivään, mutta ei kuitenkaan kuin päivästä päivään. Seurakunnassa – sen johdossa – on oltava ihmisiä, jotka näkevät kauemmas. On oltava näky – Jumalalta tullut sellainen – joka ohjaa elämäämme. Ei kuitenkaan riitä, että on näky. On oltava kykyä jakaa näkyä seurakunnalle. Jos tätä ei tapahdu – tai näyn jakaminen ei onnistu – ei tapahdu juuri mitään. Voi tapahtua jopa huonoja asioita, kun näkyä vastaan noustaan siksi, että sitä ei ole osattu jakaa toisille oikein. Se voi tapahtua esim. siten, että pidetään liian kiirettä.

Ensin on kuitenkin syytä/tärkeää selvittää itselleen Raamatun äärellä kysymystä: Mikä on paikallisseurakunta? Millainen seurakunta on olemukseltaan? Mitä tehtäviä seurakunnalla on? Mitkä ovat Raamatusta nousevat Jumalan seurakunnan arvot? Tämä on vahvan perustan luomista. Jumalan antama näky paikallisseurakunnalleen rakentuu em. asioiden perustalle. Tämä taas johtaa katseemme ja ajatuksemme oikeaan suuntaan toimintatapojemme suhteen. Jumalan antamat johtajat ovat avainasemassa paikallisseurakunnassa. Yksi heidän tärkeä tehtävänsä on vaikuttaa innostavan ilmapiirin syntymiseen ja säilymiseen – ei ihmistekoisesti, vaan Pyhän Hengen voimassa ja johdatuksessa. Innon sammuttaminen on helppo asia. Siihen ei tarvita paljoa. Sen voi tehdä esim. siten, että ”ampuu alas het´sillään” kaiken, mikä poikkeaa omasta ajatuskannasta. Sitä meidän ei pitäisi koskaan tehdä. Ei arvostella negatiivisessa mielessä asioita ja ihmisiä - vaan ollaan mieluummin rohkaisijoita. Arvosteluhenki on ”kuivettavaa myrkkyä”. Seurakunnan tulee olla paikka, jossa kaikki voimavarat ovat Jumalan käytössä Hänen tahtomallaan tavalla.

Iloitsen ”meijjän seurakunnasta”! (Jumalan seurakuntahan se kuitenkin on) Ilmapiiri on hyvä ja innostava. Meidän on hyvä jatkaa Jumalan viitoittamaan suuntaan yhdessä. Hän on siunaava ja enentävä vaikutusalaamme tässä kaupungissa. Tämä ei tarkoita, että se tapahtuisi toisten seurakuntien kustannuksella. Ei, vaan me siunaamme toisia seurakuntia ja rukoilemme niiden puolesta voimallisesti, että Herra siunaisi niitä ja enentäisi niiden vaikutusalaa – niin, että Jumalan valtakunta menestyisi kaupungissamme kauttamme. Jumalan valtakunta on aina suurempi, kuin seurakuntamme.

Töiden lomassa kävin urheilukentällä 7.2 km lenkillä. Oli ”muutampi” pakkasaste ja tuuli myös ”vilakasti”. Sateli vähän lumia. Aluksi ”juosta hissuttelin” 1 km, jonka jälkeen kävelin 5 km. Lopuksi ”juosta hissuttelin 1.2 km. Menin tuollaista alle 7.50 min/km. Tänään oli tarkoituksenani kävellä 5 km km-ajoin 7.50 – 8.00 min/km.

Tultuani kotiin laitoin lintusille siemeniä ja takkaan tulen. Söin hyvää VHH-ruokaa. M-L oli jo syönyt. Tein töitäni. Katsoimme 5. jakson Pikku7:sta. Hyvää työtä Saarijärveltä maailmalle! Käykäähän vilkaisemassa ohjelmia TV7 arkistosta! Iltapalaa ja teetä tuli otettua illan mittaan. Pakkanen oli vähän noussut – yli 6 asteen, kun viimeksi katsoin.

Siunausta!

Ps. ”…ja niin on teidän intonne saanut sangen monta innostumaan…” (2. Kor. 9:2b).

27.11. 

Nousin hyvissä ajoin. Keittelin kahvit. Luin 2. Aikakirjaa. 8:ksi ajelin Vapaakirkkoon Rukousaamuun. Meitä oli siellä 6. Oli hyvä rukoilla yhdessä. Aika kului nopeasti. 

Palattuani kotiin sytyttelin takkaan tulen. Söimme aamupalaa. Hoidin työasioitani. 

Kävimme Deniksen kanssa viemässä puukuorman Terolle – Deniksellä kun ei ole ajokorttia sellaiselle yhdistelmälle.. 

Marja-Leena haki Emilian tänään eskarista ja he kävivät asioilla kylällä. Terhi-Marja ja Danielkin olivat käyneet meillä töistä ja päiväkodista tultuaan. 

Siunausta! 

Ps. ”Näin sanoo herra: Älköön viisas kerskatko viisaudestansa, älköön väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älköön rikas kerskatko rikkaudestansa; vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä mielistyn, sanoo Herra” (Jer. 9:23,24).

26.11.

Noustuamme kävi Denis meillä. Laitettiin Emilian ja Danielin leikkimökkiä meidän takapihalla oikeaan asentoon ja paikkaan. Joimme kahvit.

Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväiset. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Lintuset lennähtelivät ruokintapaikoilla.

Valmistelin tulevia työjuttuja – paneuduin erilaisiin asioihin.

Ennen Alfa-iltaa kävin 9 km lenkillä hämärtyvällä urheilukentällä. Aluksi ”juosta hissuttelin” 2 km, n. 7.20. min/km-vauhtia. Kävelin 5 km km-ajoin: 6.03., 6.14., 6.06., 6.19., 5.52. Jokaisen kmn välissä kävelin hiljaa 200 m. Loppuun ”juosta hissuttelin” 1.2 km, 8.15 min/km-vauhtia. Tarkoituksena oli kävellä tänään 5 km, km-ajoin 6.20. – 6.30.

Tultuani kotiin söimme. M-L leivoskeli tänään – ennakoiden tulevia tilanteita.

17:ksi ajelimme M-L:n ja ”naapurin Kyllikin” kanssa Vapaakirkkoon Alfa-iltaan. Laittelimme paikkoja ”Alfa-asentoon”. Rukoilimme tiiminä. Kurssilaisia alkoi saapua. Ilta alkoi klo 18. Kurssi on ollut hieno siinäkin mielessä, että ihmiset ovat olleet aktiivisesti mukana – eivät ole tippuneet pois. Alkusanojen ja -laulun jälkeen kävimme pitkän pöydän ympärille maittavien tarjoilujen ääreen. Takalon Katriina oli tarjoiluryhmässä tänään vuorossa laittamaan tarjoilut. On se vain hieno näky, kun niin paljon on alfalaisia saman pöydän ympärillä ja puheensorina täyttää paikan. Tarjoilun jälkeen katsoimme Takalon Martin edellisenä maanantaina filmaaman ”Alfa-filmin”. Hyvä Alfan esittelyfilmi. Sen jälkeen oli Takalon Jutan ja Monjan vetämä ”jäänmurtaja”. Saimme olla siinä kaikki mukana – ja se oli mukava. Takalon Martti oli alustuksen/luennon pitovuorossa, aiheenaan: Vieläkö Jumala parantaa? Hyvin havainnollistettu alustus. Sen jälkeen kurssilaiset menivät tarjoilutiskin kautta kuppeineen ja lisukkeineen omiin ryhmiinsä keskustelemaan. Sitten tulimme jälleen yhteen. Jonkun ilmoituksen jälkeen lauloimme kaksi laulua. Rukoilimme sairauksien puolesta lyhyesti, sekä yhteisten kirjoitettujen kestorukousaiheiden. Myös terveeksitekemisen lahjojen saamisen puolesta. Siunasimme toisiamme Herran siunauksella ringissä. Lopuksi otimme ryhmäkuvan kurssilaisista – myös tiimiläisistä otimme oman kuvan. Mukava muisto.

Kotiin tultuamme söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Siunausta!

Ps. ”Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua” (Ps. 50:23a).


25.11.

Hoh, hoijaa! Se on sunnuntai – vaskresenje. Ihan hyvä ja iloinen päivä – vaikka onkin harmaa. Hyviä asioita on paljon enemmän kuin huonoja tänäänkin – sillä uskon Jeesukseen. Olen pelastettu. Jeesuksen pelastama. Matkalla taivaaseen. Halleluja! Ja kaikki kansa sanokoon: Aamen!

Nousiskelin sijaltani hyvissä ajoin. Kiehuttelin – oikeammin: tiputtelin – kahvintuoksut huusholliin. Lujin 2. Aikakirjaa. Rukouksen henki sisällä. Päivän – ei kustannusyhtiön- tilaisuudet mielessä. Marja-Leenan ”astuttua myös areenalle” luki hän jossain vaiheessa hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun luvun. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Linnutkin ilmestyivät – ilman huolia – ruokailupaikoilleen. ”Katsokaa taivaan lintuja” (Jeesus).

10 maissa hyppäsin ”Avensikseen” ja ajelin Karstulan Vapaakirkkoon Ehtoollisjumalanpalvelukseen. Maukosen Esko johteli tilaisuuden. Alkulaulun jälkeen puhuin. Oli avointa puhua. Vietimme ehtoollista. Läheisiksi tulleet jo nämäkin Karstulan sisaret ja veljet Kristuksessa. Matkakorvaukseni pyydän aina lähettämään ylimääräisenä kannatuksena Kärjen perheen kannatuksiin. Minulle tarjottiin ystävällisesti kahvit kokouksen jälkeen.

Ajelin Karstulasta suoraan kotiin. Tarkoitukseni oli hakea M-L sieltä. Hän oli ”Terhien” kyydillä Helluntaikirkossa klo 11 tilaisuudessa, siellä kun lauloivat Ilontuojissa myös Emilia ja Daniel. Minä en sitä päässyt näkemään. M-L ei ollut kuitenkaan kotona. Niinpä lähdin suoraan Vapaakirkkoon. Siellä oli klo 14 seurakunnan virallinen syyskokous. M-L oli juuri tullut kävellen helluntaiseurakunnan kokouksesta myös sinne. Tilaisuus taisi kestää nelisen tuntia. Välillä ryypättiin kahvitkin. Ilmapiiri oli hyvä. Ihmiset olivat innokkaasti mukana. ”Uusiakin tuulia” oli lähdössä vireille – kyllähän ne vireille ovat lähteneet aikaisemmin, mutta nyt tuotiin yhteiseen kokoukseen. Aikahan sen näyttää, mitä niistä tulee. Ihan kaikista asioista en kokouksessa tykännyt – kukapa sitä nyt aina ja kaikkia - mutta sillä ei ole mitään merkitystä. ”Tätä tää on, tätä tää on”, laulelee eräs hip hop band. Eletään vain elämää – mutta palataan joskus asiaan. Rukoillen kun kuljetaan, niin hyvä tulee.

Kotiin tultuamme lähdin lenkille. Kävin pimeällä – jääkiekkokaukalon valot ja katuvalot kyllä hieman valoa loivat – urheilukentälle. Se on iloinen asia, kun se on sula kuin kesällä. On helppo käydä lenkillä pimeälläkin. 10 km kävelin. Ensimmäiset 5 km km-ajoin 7.33 ja loput 5 km km-ajoin 7.26. Tarkoituksena oli kävellä 10 km km-ajoin 7.50. – 8.00. – ei lujempaa, eikä hiljempaa.

Palattuani kotiin söin päivän aterian – lämmitettyä siskonmakkarakeittoa. Jälkiruuaksi maustamatonta jugurttia – rasvaprosentti 10 – puolukoiden, ym. höystöjen säestyksellä.

”Hengissä sitä taitaa selvitä tästäkin päivästä” – vaan kukapa niitä tulevia hetkiään tietää ja hyvä niin.

Siunausta!

Ps. ”Kiitetty olkoon Herra iankaikkisesti. Amen, amen” (Ps. 89:53).


24.11.

Heräiltyämme lauantaihin laitoin tulet takkaan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin 2. Aikakirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Ruloilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

M-L vaihteli - taisi olla ihan jouluverhot. Ennakoin tulevia tilanteita kohdallani – huomisia tilaisuuksia.

Polttelin takapihan tulipaikassa ”ylimääräisiä juttuja” – ihan sallittuja kylläkin. Söimme siskonmakkarakeittoa – se makkara kun on sellaista, että siinä ei ole hiilihydraatteja.

Kävin saunassa – onhan se vähän niin kuin lauantaihin kuuluva ”rituaali”.

18:ksi ajelimme M-L:n kanssa Vapaakirkkoon. Siellä oli mahtava tilaisuus! ”Tupa oli täysi”. Lakosen Kari oli nähnyt paljon vaivaa – no, eipä se kai kuitenkaan Karille vaivaa ole ollut – tilaisuuden eteen. Hän johteli myös illan. Mikäkö se nyt sitten niin mahtava ilta olikaan? Se oli Sateenkaarihallinmuistelokonsertti. Mukana oli bändejä ja ihmisiä, jotka ovat soittaneet siellä Sateenkaarihallin teetuvalla kauan aikaa sitten. Halli oli Väinö Rautiaisen ja näkykin taisi olla hänen. Ensin soitti Sovitus-niminen bändi 6 kpl. Seuraavana oli vuorossa Maisa & Original Sound – heilläkin 6 kpl. Rovasti Olavi Vuori – joka oli juuri tullut Kiinasta – käytti puheenvuoron. Hän oli nuorena pappina ollut mukana myös käyttämässä puheenvuoroja Sateenkaarihallilla. Väliajan ja kahvitarjoilun jälkeen ”lauteille kapusi” Korban. Jos olivat hyviä aikaisemmin soittaneet bändit, niin oli Korbankin. ”Soundi” oli se sama tuttu Korbanin sound kuin ”takavuosinakin” – vielä kun bändi olisi ”vetäissyt” ”Sun luotas kuljin kauas pois… Kotihin, kotihin -kappaleen, niin johan olisi ollut… Kari pyysi minua johtamaan loppurukoukseen. Joitakin sanoja samalla sanoin. Ilmoitin tammikuussa alkavasta ALFA -kurssista. Muistutin mieliin kaksi raamatunpaikkaa, Jeesuksen sanoja: ”Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon” ja ”Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos”. Johdin syntisen rukoukseen. Jos joku sen kohdalleen rukoili, hänestä tuli Jeesuksen oma. Korban lauloi vielä yhden kappaleen loppuun. Oli hyvä ilta.

Tultuamme kotiin, tulivat meille kohta ”Timotkin”, jotka olivat myös konsertissa – niin kuin ”Terhitkin” – hakemaan meiltä yhden laulukirjan. Milka ehti soittaa pianolla muutaman kappaleen ja Miro näyttää, että osaa soittaa nokkahuilulla – koulussa kun harjoittelevat sellaistakin.

Iltapalaa ja teetä piti vielä ottaa illan mittaan.

Siunausta!

Ps. ”Kaikella täydellisellä on rajansa – sen olen nähnyt – mutta sinun käskysi ovat avarat” (Ps. 119:96).

23.11.

Heräiltyäni keittelin kahvit. Luin 2. Aikakirjaa. 8:ksi menin Vapaakirkkoon Rukousaamuun. Meitä oli siellä 5. Hyvä hetki esirukoilla. Jarmo kiehautti kahvitkin rukouksien loputtua. Perjantaisin on aina Rukousaamu silloin kun on illalla Kunnia on Herran -ilta. Uskon rukouksen mahdollisuuteen ja sen kautta tulevaan siunaukseen myös mainittuun iltaan kun rukoillaan sen puolesta.

Palattuani kotiin oli Marja-Leena siivoamassa.

Tänään minun oli käytävä lenkillä sellaiseen aikaan kun se oli sopivaa. Urheilukentällä tein 8 km lenkin. Ansin ”juosta hissuttelin” 1 km, aikaan 7.00 min/km., Kävelin 6 km, km-ajoin: 7.15., 7.23., 7.16., 7.27., 7.47., 7.32. Tarkoitus oli tänään kävellä 6 km, km-ajoin: 7.50.-8.00. Loppuun ”juosta hissuttelin 1 km, aikaan 7.20 min.

Söimme Kuusamolaisia siikoja ja parsakaali, jossa oli seassa sipulia, sekä salaattia.

18:ksi ajelimme Vapaakirkkoon, jossa alkoi klo 19 Kunnia on Herran -ilta. Vastuissa olevina rukoilimme yhdessä ennen tilaisuuden alkua. Johtelin illan. Aluksi luin Raamatusta jotakin ja johdin rukoukseen. Jussi (kitara ja laulu) ja Anne-Mari Oranen laulu), Kati Rautasaari (laulu) & Band (Tero Haapala, rummut, Ismo Liedes, Basso), johtelivat meitä ylistykseen. Hyvä ryhmä. Taivaan Isä on armossaan antanut meille hyvän ylistystä johtavan avioparin: Anne-Marin ja Jussin. Tein ilmoitukset. Katselimme Takalon Martin tekemän vähän yli 8 minuutin filmin meneillään olevasta ALFA -kurssista – ALFAn esittelyvideo. Sai hyvän vastaanoton ja taputukset. Ylistysryhmä johti pariin ylistyslauluun, jonka jälkeen lyhyesti haastattelin Lahtelan Samulia, joka selkeällä tavalla todisti uskoontulostaan. Mahtava homma! Yhden ylistyslaulun jälkeen alkoi Puustellin Miko – Uuraisten helluntaiseurakunnan pastori – saarnaamaan. Mikoa ei kyllä voi matkia. Hänellä on persoonallinen, hyvä, tyyli. Nuori jumalanmies. Ihmiset tykkäsivät – palautetta tuli – Mikon vierailusta. Ennen kuin Miko johti esirukouspalveluun - jota kesti pitkään – olimme sopineet, että rukoillaan kirjoitettujen esirukousaiheiden puolesta. Haluamme rukoilla niiden puolesta todellisesti, kaikki kirjoitetut rukouspyynnöt huomioiden. Useampi rukoilija oli rukoilemassa niiden puolesta. Petri ja Leena olivat tarjoamassa kahvit lähetystyön hyväksi – eikä vain kahvia, vaan Petri paistoi todella maukkaita vohveleita runsaasti. Söimme niitä mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa. Oli kodikas tunnelma, jota lisäsi vohvelien paistamisesta tuleva mukava tuoksu. Ilta kesti myöhään. Oli todella hyvä ilta – eikä vain minun mielestäni. Väkeäkin oli hyvin. Emilia ja Danielkin olivat Isän ja äidin kanssa. Yksi ihminen tuli uskoon – lapsi. Sekin oli hienoa, että pari viikkoa sitten uskoon tullut mies oli kokouksessa.

Ajelimme kotiin M-L:n kanssa.

Siunausta!

Ps. ”Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa. Herraan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa. Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä ihminen minulle tekisi?” (Ps. 56:11-12).


22.11.

Herättyä piti juoda kahvia ja syödä aamupalaa. Marja-Leena kävi kylällä hyvissä ajoin. Luin 2. Aikakirjaa. Harmaa, kostea, päivä. M-L luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin syrjäkylällä kotikäyntireissulla. Juttelimme ”innoittavista asioista”. Joimme kahvia ja vähän rukoilimmekin.

Kävin tänään 10 km lenkillä urheilukentällä. Aluksi ”juosta hissuttelin” 1 km 7.23 min, jonka jälkeen kävelin 8 km, km-ajoin: 7.02., 6.55., 7.04., 7.01., 6.55., 7.02., 6.47., 6.55. Lopuksi ”juosta hissuttelin” 1 km 7.47 min. Tarkoituksena oli kävellä tänään 8 km, km-ajoin 7.10. – 7.20.

Denis ja Samuli toivat meidän takapihalle illalla Emilian ja Danielin leikkimökin – he kun muuttavat toiseen paikkaan asumaan.

18.30. olin Rukousillassa, jonka johteli Lahtelan Veikko. Katsoimme aluksi Takalon Martin kuvaaman ”esittelyvideon” ALFA -kurssista – se on kuvattu viime maanantaina Alfa -illasta Vapaakirkossa. Antaa kuvan Alfasta. Istuimme – 10 henkeä – puolikaaressa etuosassa. Aluksi lauleskelimme joitakin lauluja Takalon Martin johdolla. Luin Raamatusta rukouksen alueilta ja sanoin joitakin sanoja. Veikko jakoi meille laput, joissa oli Raamatun paikkoja. Luimme ne vuorotellen ja keskustelimme. Sai sanoa myös rukousvastauksia. Rukoilimme erilaisten asioiden puolesta.

Tulin kotiin kaupan kautta – ostin mm. pizzan, jota M-L:n kanssa sitten napostelimme. Hän oli tekemässä joulukortteja. Kohtahan se on – joulu – ohi.

Siunausta!

Ps. ”Jeesus sanoi heille: Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on” (Mark. 12:17).


21.11.

Heräiltyäni valmistelin aamupalaa ja keittelin kahvia. Luin 2. Aikakirjaa. Marja-leena heräili vähän myöhemmin – vaikkakin oli hereillä jo aikaisemminkin.

12.30:ksi ajelin Serviisiin pitämään tilaisuutta. Siellä oli hyvä henki – väkeä yli 30 henkeä. On suuriarvoinen asia saada julistaa evankeliumia, joka voi muuttaa ihmisen elämän. Minä en osaa pitää pelkästään ns. uskonnollisia tilaisuuksia, vaan sellaisia, joissa on evankeliumi selkeästi esillä. Siellä ihmisen elämä voi muuttua kulkemaan kohti taivasta, kun usko Jeesukseen syntyy sydämeen. Tykkään sellaisista kokoontumisista, joihin on helppo tulla – joissa on hyvää yhdessäoloa, mutta myös evankeliumi selkeästi ja hyvällä tavalla esillä. Se ei merkitse esim. pitkää, ”kypsyttävää” puhetta. Ihminen on kokonaisuus – henki, sielu ja ruumis. Mukavasta yhdessäolosta, ystävyydestä ja hyväksyvästä ilmapiiristä voi tulla silta evankeliumille - se avaa ihmisen sydämen maailman parhaimmalle sanomalle, hyvälle uutiselle, evankeliumille. Siksi hengellisessä tilaisuudessa voi jopa leikkiä, kilpailla ja tehdä monenlaisia asioita – siksi, että ihmiset voisivat kuulla sanoman Jumalan rakkaudesta itseään kohtaan ja tulla Jeesuksen omiksi. Eikö ole parempi, että ihminen tulee hengelliseen tilaisuuteen kuin että hän ei tule. Hän ei tule välttämättä jos kokoontumisemme on sellainen, että sen sisältö ei saa häntä liikkeelle. En halua tinkiä sanomasta, mutta on tärkeää saada kontakti ihmisiin, jotta voimme välittää heille sanoman Jeesuksesta – ja se on elämäni päätarkoitus täällä maan päällä. Aina tarvitsemme Pyhän Hengen johdatusta ja voimaa.

Takalon Martti kertoi puhelimessa, että oli saanut valmiiksi ALFA -kurssi-infon – se on himpun yli 8 minuuttinen filmi, jossa mm. nyt meneillään olevat ALFA -kurssilaiset kertovat näkemyksiään ALFASTA. Sen kautta on hyvä esitellä ALFAA. Uusi ALFA -kurssi alkaa Saarijärven Vapaakirkossa tammikuussa. – tietenkin jHs.

Palattuani kotiin söimme M-L:n kanssa – se oli VHH -ruokaa.

16 maissa menin Vapaakirkkoon. Monistelin. Klo 17 alkoi vanhimmiston kokous ja päättyi ennen 20.30.

Palattuani kotiin oli M-L katsomassa Sateet lähetä -ylistyskonserttia Seinäjoen helluntaikirkosta. Ana Paula, Brasiliasta, oli siellä vierailemassa. Ennätin minäkin vähän sitä katsomaan. Olemme olleet hänen johtamassaan ylistystilaisuudessa M-L:n kanssa. Voi, että, minä tykkään olla ylistystilaisuuksissa!

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Siunausta!

Ps. ”Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella” (Jaak. 5:9).


20.11.

Heräsin hyvissä ajoin. Keittelin kahvit. Luin 2. Aikakirjaa.

8:ksi ajelin Vapaakirkkoon Kristittyjen yhteiseen rukousaamuun. Meitä oli siellä 5.

Tein joitakin kirjallisia töitäni.

Syötyämme kävimme päivällä Marja-Leenan kanssa kylässä seurakuntalaisillamme.

Kävin pimeällä urheilukentällä tekemässä tämänpäiväisen 5.2 km lenkin. Kävelin 5 km km-ajoin: 7.47., 7.23., 7.11., 7.31., 7.00. Tarkoituksena oli kävellä 7.50. – 8.00 min/km. Lopuksi ”juosta hissuttelin” 200 m.

18:ksi menin Vapaakirkolle, jonne olin sopinut tapaamisen pitopalvelun ja edesmenneen omaisen kanssa. 18.30. siellä alkoi Miestenilta. meitä oli siellä 7.

Palattuani kotiin söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Siunausta!

Ps. ”Sillä katso, sinun vihollisesi pauhaavat, ja sinun vihaajasi nostavat päätänsä. heillä on kavalat hankkeet sinun kansaasi vastaan, ja he pitävät neuvoa sinun suojattejasi vastaan. He sanovat: Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta. Sillä he neuvottelevat keskenään yksimielisesti, he tekevät liiton sinua vastaan…” (Ps. 83:3-6).


19.11.

Heräilin vähän myöhemmin kuin Marja-Leena, joka valmisteli tarjottavaa illan Alfaan. Join kahvia ja söin eilistä – hyvää – VHH-pizzaa salaatin kanssa. Laitoin takkaan tulen.

Tein töitäni – mm. ehdotusta vanhimmistolle siitä kuinka meidän tulisi jatkaa. M-L hääräili koko päivän Alfa-tarjoilujen parissa.

Kävin syömässä ”kansanruokala” HH:ssa ja samalla kaupassa.

”Tolvasin” – vähän tuollainen ”poronjuoksemistermi” – lenkille urheilukentälle ehtiäkseni Alfaan ajoissa. En ajatellut viitsiä enää Alfa-illan jälkeen lähteä hikoilemaan. Hyvä oli kentällä lenkkiä tehdä, kun on kuni kesällä. Tänään oli ”ohjelmassa” 5 km, tavoitteena 6.20. – 6.30 min/km. Aluksi ”juosta hissuttelin” 1 km aikaan n. 7.30. Kävelin 400 m hiljakseen, jonka jälkeen 5 km km-ajoin 5.51., 6.04., 6.20., 6.15., 6.12. Jokaisen kilometrin jälkeen kävelin hiljakseen 200 m, jonka jälkeen taas ”puristin” sen kilometrin. Ei niin pitäisi tehdä, mutta kun ei oikein ”puristus riitä” mennä koko matkaa tauoitta tuota vauhtia. Yhteensä tuli lenkille mittaa 7.2 km. Se on tämä maanantain lenkki sellainen vauhdikkaampi rutistus ”meikäpojalle”.

Palattuani kotiin lähdimmekin M-L:n kanssa Alfa-iltaan Vapaakirkkoon. Otimme Kyllikin mukaan tuosta läheltä. 17:ksi tavoitimme kirkolle. Minun piti vielä käydä ”mukka” kotona, kun salaatit unohtuivat sinne. Tiimiläiset olivat laittaneet salin ”Alfa-asentoon”. Rukoilimme tiiminä illan puolesta – ja asioiden, jotka liittyivät nykyiseen ja tulevaan/tuleviin Alfaan. Sittenpä alkoikin väkeä saapua. heitä toivottelimme tervetulleiksi. Ilmapiiri oli hyvä ja läheinen. Sellaista yhteyttä on syntynyt viikottaisen yhdessäolon – ja Pyhän Hengen lauantain – seurauksena. Lyhyen alkujuonnon jälkeen - ja tarjoilun siunauslaulun – kävimme tarjoiluiden äärelle. Siinä samalla on mukava jutella – mikä onkin yksi tarkoitus Alfassa; sosiaalinen kanssakäyminen. Takalon Martti kuvasi videolle kurssilaisia ja kurssin tapahtumia – sitä on tarkoitus käyttää Alfan esittelyyn. Tarjoilun jälkeen Neittaanmäen Anna-Liisa – hyvät Liisan-päivä onnittelut tässäkin vielä Anna-Liisalle! - piti hyvän alustuksen aiheesta: Miksi ja miten kertoisimme toisille? Sen jälkeen kurssilaiset menivät ryhmänjohtajiensa – kolme ryhmää – kanssa omiin paikkoihinsa kahvit ja muut tarjoilut mukanaan. Lopuksi kokoonnuimme saliin yhteen. Joidenkin lyhyiden infojen jälkeen lauloimme Takalon Martin säestyksellä pari laulua ja rukoilimme yhteisten kirjoitettujen aiheiden - ja muiden aiheiden – puolesta ja siunasimme toisiamme ringissä Herran siunauksella.

Siunausta!

Ps. ”…Jumalan virta on vettä täynnä…” (Ps. 65:10).


18.11.

Heräiltyämme otimme kahvia ja vähän aamupalaa. Harmaasää. Luin 2. Aikakirjaa.

11:ksi ajelimme M-L:n kanssa Helluntaikirkkoon – siellä kun oli tilaisuuden jälkeen hyvä lähetyslounas Mannin Ernon ja Sarin perheen työn tukemiseksi Kosovossa. Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel olivat siellä myös – niin kuin ovat aina kun ovat maisemissa – onhan se heidän seurakuntansa.

Paluumatkalla kokouksesta ajoimme ”Terhien” kautta. Nostimme kaapin yläkerrasta alakertaan ja saman tien peräkärryyn. Se kun on ollut heillä – se kaappi – lainassa ja ovat pian muuttamassa talosta poikkeen.

Oltuamme hetken kotona ajelimme ennen 15.30. Vapaakirkkoon. Miestenillasssa oli tullut viimeksi yksi mies uskoon. Sellaista liikettä on koko ajan, että ihmisiä tulee ”pikkuhiljaa” uskoon. Ennen tilaisuutta rukoilimme vastuussa olevien kanssa. Klo 16 alkoi Jumalanpalvelus. Ruutisen Jarmo johteli sen. Lauloimme yhteislauluja – joista yksi oli monisteista laulettu ”Jerusalem-laulu”. Anja rukoili alussa Israelin tilanteen puolesta. Jarmo piti lyhyen puheenvuoron. Nina ja Marsa – jotka ovat ”tuoreita” Israelin kävijöitä – käyttivät puheenvuoron Israel-asiasta. Klo 17.10. aloin minä puhumaan ja lopetin n. 50 minuutin päästä, mutta en kuitenkaan jättänyt sanomatta aiheestani suuremmin mitään.

Tilaisuuden jälkeen ei ennättänyt kenenkään kanssa juurikaan juttelemaan, kun menimme viemään ”Terheillä” lainassa olleet kaapin Raijalle. Olin kantajana – mikä homma minulle sopiikin erinomaisesti.

Kotiin saavuttuamme, vaihdoin ”lenkkikuteet” niskaan ja ajelin urheilukentälle. Kävelin pimeällä kentällä – jonne kävi valonkajastus katu- ja jääkiekkokaukalonvaloista – 10 km, km-ajoin: 7.48., 7.34., 7.59., 7.47., 7.47., 7.42.,7.45., 7.33., 7.13., 7.16. Tarkoituksena oli tänään pitää 7.50. – 8.00 min/km-vauhtia. Sateli pienillä pisaroilla – sellaista sumusadetta.

M-L oli paistanut hyvää VHH-pizzaa, jota söimme salaatin ja pakurikääpäteen kanssa.

Tämä päivä on ollut sellainen ”epämääräisentunteenpäivä”. Ei ole kyllä saanut kiinni, että mistä johtuisi.

Siunausta!

Ps. ”Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki tieni ovat sinulle tutut” (Ps. 130:1-3).


17.11.

Tänä aamuna heräilin kiponniemessä, Vapaakirkkofoorumissa. Aamulla luin 2. aikakirjaa.

Sielläpä se meni päivä istuskellessa ”foorumissa”. Puolenpäivän jälkeen oli Vapaakirkon syyskokous. Olin toinen seurakuntamme valitsemista virallisista edustajista kokoukseen. Toista edustajaamme ei kokouksessa näkynyt.

17 jälkeen lähdin ajelemaan Kiponniemestä kotiin. Kävin ohimennessäni Timolla – Höytiän kautta kun tie menee. Timo oli rakennustyömaallaan hommissa. Kävin kurkkaamassa heidän mökkiinsäkin, jossa olivat kotosalla Pia ja Miro. Kotiin tultuani keittelin kahvit. Marja-Leena teki hyvää rahkaa. Tihkutteli hiljaa vesiä – ulkona.

Kävimme saunassa. Luin illan mittaan kirjaa, yms.

Siunausta!

Ps. ”Ei kuningas voita paljolla väellänsä, ei sankari pelastu suurella voimallansa. Turha on sotaratsu auttajaksi, ei pelasta sen suuri väkevyys. Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa, pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana. Meidän sielumme odottaa herraa, hän on meidän apumme ja kilpemme. Sillä hänessä iloitsee meidän sydämemme, me turvaamme hänen pyhään nimeensä. Sinun armosi, Herra, olkoon meidän päällämme, niin kuin me panemme toivomme sinuun” (Ps. 33:16-22).


16.11

Herättyäni keittelin kahvit. Luin 2. Aikakirjaa. Aamupäivän alkupuolella minulla oli tapaaminen edesmenneen ihmisen omaisten kanssa hautajaisjärjestelyistä, ym.
Valmistauduin sunnuntain puhumiseen.
Söimme.
Kävin lenkillä urheilukentällä, kun illalla en voi. 8 km lenkki. Aluksi 1 km "juoksuhissuttelua" 7.30 min, jonka jälkeen kävelin 6 km, km-ajoin: 7.10., 7.27., 7.31., 7.11., 7.27., 7.18. 1 km "hissuttelua", 7.45 min.
Ajelin Jyväskylään, ammattikorkeakoululle. Siellä oli JKU:n palkitsemis gaala. Aluksi oli kahvit. Sain sieltä jonkinlaisen diblomin arvokisamenestyksestä ja ruusun.
Gaalasta ajoin Kiponniemeen, jossa alko Vapaakirkkofoorumi.
Illalla kävin saunassa. Yötä olin samassa kämpässä Äänekosken veljien kanssa.
Siunausta!


15.11.

Tänään on Teron – Marja-Leenan ja Joukon vanhimman pojan - syntymäpäivä. Sydämelliset onnittelut ja Taivaan Isän siunausta rakkaalle – yli nelikymppiselle - esikoisellemme sinne Tampereelle! Olet Jumalan mies, jolla on Jumalan palvelijan lämmin sydän. Johdattakoon Taivaan Isä sinua tulevinakin päivinä siunauksen tietä!

Minulla on tänään vapaapäivä – marraskuun viimeinen sellainen. Ettäkö aina olen vapaalla. En, vaan sovitusti. Herättyämme söimme aamupalaa ja juoskentelimme kahvia. Luin 1. Aikakirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväiset. Esirukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Haravoin sahanpurut, muut puuroskat ja puunlehdet talonpäädystä ja kärräsin pois. M-L imuroi auton. Kanniskelin polttopuukalikoita sisälle ”rautaverkkoliiteristä”. Kaatelin linnunsiemeniä saaviin. Sellaisia pieniä askareita – ”vanhalle parralle” sopivia.

Kävimme M-L:n kanssa kylällä kaupassa. Sen jälkeen lähdin pieneen reissuun. Ensin ajelin Hirvaskankaan ABC:lle, jossa söin ”seisovatsa” pöydästä. Sieltä ajelin Uuraisten kautta Höytiälle, ”Timoille”. Timo siellä vähän kerrassaan edistää talonrakennustaan. Milka ja Mirokin olivat kotona. Piakin tuli töistä kotiin. Miron kanssa lähdimme – me urheilijat – Jyväskylään Hipposhalliin. Olimme siellä ennen 17.50. Mirolla oli omat ohjatut harjoituksensa. Minä tein vähän yli 10 km lenkin hallissa. Aluksi ”juosta hissuttelin” 1 km, jonka jälkeen vähän venyttelin ja kävelin 8 km alle 7.10. – 7.20 min/km – joka oli tämänpäiväinen tarkoitus. muitakin kävelijöitä oli tänään kävelemässä. Heidän kanssaan kävelin sitten lopun hiljaisesti. 20.30. maissa olimme Miron kanssa takaisin Höytiällä. Saimme iltapalaa ja pakurikääpäteetä. Kävin Timon kanssa saunassa. Mukava mökki heillä asustella. Kokemus sekin rakennuksen ajan. Lähtiessäni olivat Milka ja Miro jo odottelemassa unia.

Kotona söimme M-L:n kanssa iltapalaa. Join päivällistä kahvia. Israelin ja Gasan tilanne on aika herkässä tilanteessa. Taitavat pian Israelin maajoukot mennä alueelle. Kukapa sitä kauan katselee – ihmeen kauan on Israel kyllä katsellut – kun alueelle ammutaan satoja raketteja.

Siunausta!

Ps. ”Katso, Jumala on minun auttajani, Herra on minun sieluni tuki” (Ps. 54:6).


14.11.

Minulla on tänään edeltä käsin sovittu vapaapäivä – seitsemäs sellainen tässä kuussa. Hyvissä ajoin heräilimme. Joimme kahvia ja söimme aamupalaa. Luin 1. Aikakirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle osoitetun paikan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

8;ksi köröttelimme ”Terhien” asunnolle. Terhi-Marja oli lähdössä töihin. Samalla olivat lähdössä Emilia eskariin ja Daniel päiväkotiin – T-M vie ohi mennessään. Denis oli mennyt töihin jo aikaisemmin. M-L jatkoi kylälle asioilleen. Minä jäin sinne odottamaan nuohoojaa, joka tulikin heti. Minulla oli aamusta soittoaika lääkärille kokeistani. Soittelin sieltä. Sokeriarvot olivat koholla. Viimeaikoina on tullut lipsuttua sen suhteen mitä suuhuni laitan. Pian nuohoojan mentyä tuli M-L:kin. Ajelimme kotiin. Torkuin kotona – en nukkunut.

”Puolenpäivänkrouvissa” ajelimme harmaassa tihkusadesäässä Äänekoskelle kebab/pizzeriapaikkaan. Söimme isot ”salaattikebabit” – sanotaanko, että vaikkapa vapaapäivän kunniaksi. Sieltä tulimme kotiin. Torkutti sohvalla.

Vaikka tänään olisi ollut ”lepopäivä lenkkeilystä”, en malttanut olla menemättä urheilukentän hämärään vähän happea haukkaamaan ja ulkoilmaa hengittämään. Mukavahan se on käyttää sitä luontaisetua hyväkseen, että kenttä on sula kuin kesällä – ja toisaalta: mukava oli myös hikoilla, kun sai mennä ihan vapaasti mitä vauhtia halusi, kunhan vain vähän itseään liikutti. 5.2 km tuli lenkille mittaa. Aluksi ”juosta hissuttelin” neljä kilometriä, km-ajoin: 8.04., 7.23., 6.17., 6.17. Neljännen km:n loppupuolella vaihdoin kävelyksi ja sen viimeisen kilometrin kävelin samaan ”syssyyn”, n. 6.17 min/km. Tulipa sinne rataa kiertämään pimeässä yksi muukin juoksija - saarijärveläinen julkkis.

Katsoimme M-L:n kanssa TV7:sta Saarijärveläisen Studio Majakan tekemän Pikku7-ohjelman. Tuttuja ihmisiähän he kaikki – eli on tässä meikäläiselläkin noita julkkistuttuja. Kyllä ”ne pojat osaa”. Söimme iltapalaa. Sateet lähetä –tilaisuuden loppuosa Seinäjoelta katsottiin netin kautta. Takkaakin illan mittaan lämmitettiin.

Siunausta!

Ps. ”Vapise, maa, Herran kasvojen edessä, Jaakobin Jumalan kasvojen edessä” (Ps. 114:7).


13.11.

Hyvää Kristianin päivää Tero, Jouko, Kristianille! Heräilin hyvissä ajoin. Keittelin kahvia ja otin vähän aamupalaa. luin 1. Aikakirjaa. 8:ksi ajelin Vapaakirkkoon kristittyjen yhteiseen rukousaamuun. Meitä oli siellä 6. Rukoilimme erilaisten – myös kirjallisina lähetettyjen – rukousaiheiden puolesta. Meidän uskovien – Saarijärvelläkin – pitäisi enemmän rukoilla Suomen kansan puolesta ja olla kestäviä esirukouksessa erityisesti näinä aikoina. Ruutisen Jarmo keitteli kahvit kaikille Vapaakirkon meneillään olevan Diakoniaviikon kunniaksi – sekinhän on palvelemista tuo kahvintarjoaminen toisille.

Aurinkoinen muutaman pakkasasteen sää.

Illalla kävin lenkillä pimeällä urheilukentällä. Yksinäinen – mutta ei yksinäinen - vanha mies siellä sai kaikessa rauhassa rataa kiertää – eli on sitä tullut kierrettyä muutakin kuin tahkoa, jota sitäkin kyllä joutui aitankongilla poikasena tekemään. Kyllä siinä kättä vaihdettiin ja toivottiin, että kun pian loppuisi se teränsuun tahkoaminen. Jaa, mutta siitä lenkistähän minun piti. 8 km lenkki. Aluksi ”juosta hissuttelin alle 7.30 min/km 2 km, jonka jälkeen kävelin 5 km km-ajoin: 7.11., 7.53., 7.36., 7.40., 6.56. Tarkoitus oli tänään kävellä 7.50 – 8.00 min/km. Lopuksi ”juostahissuttelin” 1 km 7.45 min/km. Rata oli hieman hallava, vaan ei kuitenkaan liukas. Taivaalla kiiluivat tähdet. Alkupuolella tuuleskeli. Pakkasta kolmisen, nelisen astetta.

Lenkiltä tultuani napsautin saunan kiukaan päälle. Pian sitä jo hikoilin lauteilla. Paistelin lettuja. kahvin kanssa niitä sitten nautittiin. Hyviä, mutta vähän luvattomia herkkuja.

Siunausta!

Ps. ”Niin kuin liitelevät linnut, niin varjelee Herra Sebaot Jerusalemia – varjelee ja pelastaa, säästää ja vapahtaa” (Jes. 31:5).


12.11.

Eilen illalla satoi kyllä niin kovasti, että oikein äänekkäästi kuului kun katolla kohisi. Marja-Leena oli noussut ajoissa – kun piti – mutta tuli uudelleen nukkumaan samaan aikaan kun minä nousin. Ei ollut ainakaan lunta tullut yön aikana. keittelin kahvit ja söin ”pikkisen” aamupalaa. Luin 1. Aikakirjaa.

Laitoin takkaan tulen ja tein töitäni.

M-L luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin kylällä työasioissa. Samalla reissulla tein lenkin urheilukentällä, ettei tarvitse mennä iltamyöhällä Alfa-kurssin jälkeen enää. Aluksi ”juosta hissuttelin” 2 km – 6.45 ja 7.15 min/km-vauhtia. Kävelin 5 km km-ajoin: 5.56., 6.01., 6.16., 6.01., 6.11. min/km. Meni liian kovaa vauhtia – niin, että kävelin jokaisen km:n jälkeen 200 m hiljakseen ja sitten taas uuden km lujempaa. Tarkoitus oli tänään kävellä 5 km km-ajoin 6.20 – 6.30 min/km. Lopuksi ”juosta hissuttelin” 1 km. Lenkille tuli kokonaisuudessaan mittaa 9 km. Sateli.

Palattuani kotiin söin. Kävin kylällä. M-L oli leikellyt ja liimaillut kutsuja ALFA –illalliselle – minä puolestani kirjoittelin ne.

16.50. maissa hain Kyllikin tuosta läheltä mukaan ja ajelimme Vapaakirkkoon Alfa-iltaan. Laitoimme paikat ”Alfa-asentoon”. Rukoilimme tiiminä. 18:ksi tulivat kurssilaiset. meitä oli tänään yhteensä 27. Alkulaulun jälkeen pääsimme tarjoiluiden ääreen. Takalon Katriina oli tänään valmistanut maistuvat tarjoilut. Takalon Martti piti hyvin havainnollistetun – hyvän – alustusluennon aiheesta: Miten voin vastustaa pahaa? Sittenpä taas menivät kurssilaiset ryhmänjohtajineen omiin paikkoihinsa keskustelemaan. Lopuksi kokoonnuimme yhteen. Jaoin Alfa-illalliskutsut kurssilaisille. He voivat kutsua niillä haluamiaan ihmisiä Alfa-illalliselle, joka on samalla Alfa-kurssin päätöstilaisuus. Kuulimme rukousvastauksista. Rukoilimme joidenkin puolesta kaikki yhdessä. Vielä rukoilimme kirjoitettujen Alfa-kurssilaisten ”kestoaiheiden” puolesta. Lopuksi siunasimme toisiamme Herran siunauksella. Oli jälleen todella hyvä Alfa-ilta. Iloitsen tiimistä ja olen siitä kiitollinen Jumalalle – samoin koko Alfa-ryhmästä.

Palattuani kotiin söin iltapalaa. M-L teki joulukortteja. Katsoimme myös kuvia hänen lapinmatkastaan.

Siunausta!

Ps. ”Veisatkaa kiitosta herralle, te hänen hurskaansa, ylistäkää hänen pyhää nimeänsä” (Ps. 30:5).


11.11.

Vapaapäivä minulla. Lumet olivat yön aikana hävinneet tyystin. Heräilimme isänpäivään. Marja-Leena oli noussut ja aikaisemmin laittelemaan aamupalaa. Sain häneltä hyvän isänpäivälahjan ja kortin, jossa seisoskelin Saanatunturin rinteellä - elokuisella reissulla otettu kuva. Tero, Mari, Aaro, Eelis ja Nooa olivat meillä yötä. Heidän Iskänsä – Tero – sai myös kovasti lahjoja ja onnitteluja - ja oli kovasti perheensä ympäröimä. Minulle alkoi tulla lisää lahjoja ja mukavia kortteja Teron perheeltä. Aaro oli piirtänyt korttiinsa pianon ja minut istumaan siihen viereen kiikkustuoliin. Mummi oli piirretty siihen osoittamaan minua sormella ja sanomaan: ”Nyt sinä lopetat voittamasta niitä mitaleita tai meidän pitää ostaa flyygeli.” Minut oli laitettu vastaamaan: ”No joo.” Piirros perustui tosiasioihin, sillä minun ”palkintokaappini” on siinä pianon päällä ja se on täynnä niitä palkintoja. Kyllä ne pojat osaa. Söimme aamupalaa.

11:ksi ajelimme Teron perheen kanssa Helluntaikirkkoon, Matinkuja yhteen Sunnuntaijuhlaan. Terhi-Marja perheineen oli tietenkin siellä, Timo perheineen tuli sinne. Vapaakirkon tilaisuus olisi ollut vasta klo 16. Silloin jo ”omat” lähtivät koteihinsa. Meidän perhekuntaa oli siellä 14 henkeä – vain mummi, joka jäi laittamaan ruokaa, oli pois. Tämä kokous ei ollut 11 - 12.30. tilaisuus – niin kuin näkyy joidenkin seurakuntien linja olevan. Ilmoitetaan etukäteen alku- ja loppuaika – eli se puolitoistatuntia – ihan koti-, rukous- ym. kokouksia myöten. Tämänpäiväinen kokous kesti pitkään. – minun pienestä ”näkövinkkelistäni” se oli hyvä asia.

Tilaisuuden jälkeen tulimme meille syömään – kaikki me 14. Isänpäivälahjoja tuli lisää kortteineen ja kauniine sanoineen. Onhan se mukavata. Kiitos koko perhekunnalle lahjoista, joita sain. Tänään emme juhlineet vain Isänpäivää meillä – juhlimme myös Terhi-Marjan synttäreitä – syntymäpäivä oli eilen – sekä Teron synttäreitä – syntymäpäivä on 15.11. Söimme tosi mahtavan aterian. Päälle joimme täytekakkukahvit – kakun päälle oli kirjoitettu synttärisankarien ikävuodet, myös isästä oli maininta. Sydämelliset kiitokset M-L:lle tarjoiluista! Rukoilimme yhdessä, ennen kuin väki lähti 16 maissa kotejaan kohti. Niinpä vanhukset jäivät taas kahdestaan ja talo hiljeni. Arvokkaita nämä yhdessäolohetket – sitä ei aina osaa antaa niille niin suurta arvoa, kuin kuuluisi. Alkoi satamaan vettä ”omien” lähdönhetkellä – se muuttui pian isohiutaleiseksi rännäksi.

Lähdin heti kohta porukoiden mentyä lenkille pimenevälle urheilukentälle. Sateli räntää, mutta sekin loppui lenkin aikana. Rata oli sula ja hyvä. Kävelin 10 km – mikä oli tarkoituskin tänään - tuollaista 7.40 min/km-vauhtia. Tavoite oli kävellä 7.50 – 8.00 min/km. Lopuksi ”juosta hissuttelin” 1 km päälle 8 min/km. Ihmisiä näkyi menevän isoon kirkkoon johonkin tilaisuuteen lenkkini aikana.

Lenkin jälkeen – samalla reissulla - vein onnittelukukat meiltä – minulta ja M-L:lta – Kinnusen Marsalle valmistumisen johdosta. Jätin oven taakse, kun oli leuto sää – olivat matkalla kotia kohti.

Palattuani kotiin söimme iltapalaa.

Siunausta!

Ps. ”Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme? Minä sanoin: Katso, tässä minä olen, lähetä minut” (Jes. 6:8).


10.11.

Viidettä viedään – nimittäin vapaapäivää tässä kuussa. Noustessani oli Marja-Leena jo touhuilemassa ruokajuttuja viikonloppua varten. Söin aamupalaa ja join kahvia. luin 1. Aikakirjaa. M-L luki hartauskirjasta luvun tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Laitoin linnuille siemeniä. Kun aina viheltelen niitä laittaessani, niin linnut tulevat syömään samalla. Töyhtötiainenkin oli siinä ihan silmien vieressä touhukkaana syömässä. Kävin kylällä ostamassa kukkia tiettyä tarkoitusta varten.

Syötyämme vähän menin laittamaan takapihan mustan pressusaunan kiukaan alle tulen. Raivailin autotallia ”roinasta” – ts. siirtelin tavaroita toisiin paikkoihin, että auto sopii talliin. Välillä lisäilin puita kiukaan alle. Sää on aika lämmin – vedet alkoivat tippua katolta.

Ilta alkoi pimetä. M-L sytytteli molemmille oville – taka- ja etupuolelle kynttilälyhdyt. Minäkin laitoin pressusaunan lauteille valmiiksi kynttilälyhdyt, sekä yhden takapihalle.

17.30 maissa saapuivat Tero, Mari, Aaro, Eelis ja Nooa. Pian myös Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel, sekä Timo, Milka ja Miro. Heittelin häkälöylyt ja vedin pressun saunankehikon päälle. Sitten menimmekin tunnelmalliseen saunaan Deniksen, Teron ja Timon kanssa. Vastatkin oli haudottu.

Saunan jälkeen söimme hyvää iltapalaa. Tänään on Terhi-Marjan syntymäpäivä. Rakkaat onnittelut vielä tässäkin ainoalle tyttärellemme! Huomenna vietämme vasta synttäreitä – samalla Teronkin synttäreitä.

Illan mittaan innostuimme katsomaan vanhoja diakuvia – niitä tulikin katseltua paljon. Varsinkin lastenlapsilla oli välillä hauskaa, kun näkivät vanhempansa pienempinä – ja pieninä – sekä muitakin sukulaisia.

”Timot” ja ”Terhit” lähtivät kotiin – ”Terot” ovat meillä yötä.

Siunausta!

Ps. ”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat” (ps. 133:1).


9.11.

Se on sitten vapaapäivä – neljäs tälle kuulle. Heräiltiin, syötiin aamupalaa ja juotiin kahvia. luin 1. Aikakirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun tekstin. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

M-L kävi kylällä kauppa-asioilla. Hoitelin jonkun työasian

Kaunis, aurinkoinen sää. M-L:n tultua kylältä lähdin minä ajelemaan JKL:n kautta Kangasniemelle – heti 12 jälkeen. Taivas oli sininen, aurinko paistoi ja lumi näytti valkoiselta. Kangasniemelle päästyäni menin ensitöikseni Teboilimme syömään. Perjantai on siellä tirripaistipäivä. Se oli/on hyvää. Syötyäni menin äitiä katsomaan vanhainkodin yläkertaan. Astuessani huoneeseen oli äiti istumassa sänkynsä laidalla ja sanoi ensi sanoikseen: Joukohan sieltä tuli. Ainakin hän tunsi. Juteltiin. Muisti ei juurikaan ”sattunut kohdalleen”, mutta kun minä juttelin asioita hän myönteli ja oli mukana kuten ”ennen vanhaan”. Kissojakin näki äiti. Miisu-kissa olikin hänelle kaikki kaikessa kotona kun asui. Meidän perhekuva – äiti, isä, Pirjo, Heimo ja minä – oli auki hänen pöydällään kuvankatselulaitteessa, jonka Tero osti mummolle. Siihen usein äidin katse kääntyi. Tänään äiti sanoi käyneensä Kyröläisessä – niitä paikkoja joissa äiti on lapsena ja nuorena elänyt. Pirteällä tuulella ja iloisen oloinen oli äiti kuitenkin – pieni ihminen siinä sängyn laidalla. Elinaikaa tuskin kovin paljon enää jäljellä – Jumala sen tietää. Onhan se koskettavaa. Eri ihmisiä nousi äidille mieleen ja hän aina niitä mainitsi. Kyselikin jotakin. Puhuin äidille hengellisiä asioita myös. Puhuin taivaaseen pääsystä ja Jeesukseen uskomisesta. Kysyin äidiltä, että onhan hänkin uskonut Jeesukseen. Hän sanoi, että niinhän minä olen. Rukoilimme yhdessä ennen poislähtöäni. Äiti oli siinä vaiheessa jo laskenut itsensä sänkyyn syrjälleen, kun sanoi huimaavan hiukan. Kun kysyin särkeekö nyt olkapäätä, sanoi hän, että ei. Lähtiessäni pois, kutsui äiti käymään. Niinpä aikamiespoika jätti äitinsä jälleen sinne vanhainkodin yläkerran pienen huoneen sänkyyn.

Vanhainkodilta ajelin kukkakauppa/hautaustoimistoon. Ostin hautakynttilän. Ajoin kirkon parkkipaikalle ja suunnistin hautausmaalle. Vein kynttilän – ihan Isänpäivää ajatellen – isän haudalle. Siinä samassa ”palstassa” ovat myös setäni Aatun hauta, sekä pappani ja mummoni – isän vanhempien – hauta. Pappaa en ole koskaan nähnyt. Mummo sen sijaan eli kanssamme kodissaan/kodissamme Haarajoella. Siellä ovat maanpovessa kahden edeltä menneen sukupolven ”maalliset majat”. Heistä seuraavan sukupolven edustaja oli siinä haudan ääressä – vielä maan päällä ja elossa. Kaksi sukupolvea on varttumassa hänen jälkeensä joillakin Suomen paikkakunnilla. Ikämme karttuu – ihmisen elinpäivät ovat loppujen lopuksi aika pieni ajanrahtunen. Aikamme täällä touhuamme – tarpeellista ja tarpeetonta – ja sitten, kun vuoromme tulee, lähdemme pois. Uskoessamme Jeesukseen elämämme aikana on osamme iankaikkinen elämä Jumalan taivaassa. Jättäessämme ajan ilman uskoa Jeesukseen on osamme iankaikkinen kadotus, ero Jumalasta. Kummassakaan paikassa emme lakkaa olemasta. Molemmissa paikoissa olemme tietoisessa olo- tilassa. Näin opettaa Raamattu. Siinä haudan ääressä en tuntenut mitään erikoisempia tunteita. Kiitin Jumalaa isästä ja hänen elämästään. Ilman häntä en olisi kirjoittamassa näitä rivejä. Jospa elämäni olisi siunaukseksi jollekin – silloin en olisi elänyt turhaan. Elämälläni on tarkoitus – siksi olen syntynyt ja elän. Sinun kanssasi on samoin.

Haudalta ajoin setäni Hannun ja hänen vaimonsa Aunen luo. Molemmat olivat kotona. Hyvin Hannukin muisti asioita. Juteltiin. Ennen lähtöäni rukoiltiin yhdessä. Setäni sanoi, kätellessäni häntä pois lähtiessäni: Muista iltarukouksessa. Sanoin, että muistamme päivittäin. Deniskin soitteli, ollessani Hannulla – pyyteli jonnekin kodalle makkaranpaistoreissulle. Mukava olisi mennä joskus.

Hurautin kirkolta vielä Haarajoelle, Heimolle – veljeni – ja Arjalle. Vähän juteltiin ja minulle tarjottiin kahvia. Tuvan keittiön ikkunan ohi mennessäni oli Laura lapsineen siinä pöydän ääressä. Koputin ikkunaan ja siinä avatun ikkunan kautta jonkin sanan vaihdoimme. Sen pöydän ääressä on tullut monta ”palasta suuhunsa laitettua”. No, voihan olla, että pöytä on vaihtunut, mutta on kuitenkin samalla paikalla.

Paluumatkalla kävin JKL:ssä Hipposhallilla ohimennen, tarkoituksena tehdä päivän lenkki siellä. Siellä oli kuitenkin halli varattu muihin tarkoitukseen. Jonkin lajin SM-kilpailut. Niinpä ajelin kotiin. Laitoin ”piikkilenkkarit alle” ja lähdin 6 km lenkille Tarvaalan suuntaan. Tänään olisi ollut 5-6 km kävelylenkki, 7.50-8.00 min/km-vauhtia. Oli kuitenkin toisenlaiset lenkkarit jalassa ja liukasta, niin että ”juosta hissuttelin 6 km, alle 7.30 min/km. Juosten tehty lenkki – kävelyyn verrattuna – pitäisikin tehdä vähän lujavauhtisempana. Ennen 21 tulin lenkiltä. Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut Lotan Teuvolle, Muhokselle!

Siunausta!

Ps. ”Ja kaikki hämmästyivät Jumalan valtasuuruutta” (Luuk. 9:43).


8.11.

Vapaapäivä – mutta myös monenlaisia työasioitakin olen hoidellut. Eivätkä kaikki asiat ole olleet niin ”mieltä ylentäviäkään”. Heräiltyäni oli Marja-Leena jo leipomassa. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin 1. Aikakirjaa. M-L luki hartauskirjasta tämänpäiväiset. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Niinhän se vanhusten päivä yleensä aina alkaa.

Johonkin aikaan kävimme M-L:n kanssa kylällä kauppa-asioilla, mm. ostettiin iso säkillinen – toinen jo tälle talvelle – linnuille siemeniä, kun oli tarjouksessa. Söimmekin päivän mittaan – ja joimme kahvia.

Iltapuolella M-L jatkoi leipomisiaan – viikonloppuna kun on juhlia. Tällä kertaa ihan perhekunnan piirissä. Illalla hän ”ruuttasi” minun korvistani vaikkua pois. Monet varmaan ovat huomanneet, että en oikein ole meinannut kuulla. Nytpä sitä saa testata, että kuuleeko ”takametsienmies kirkkaammin”. Kuuntelin ja katselin netin kautta Pekka Sartolan puheen ”arabitalvesta”.

Söimme iltapalaa. Pakkasta 4-5 astetta.

Siunausta!

Ps. ”Jos joku luulee olevansa Jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha” (Jaak. 1:26).


7.11.

Vapaapäivä. Herättyämme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Yöllä oli satanut lunta paikat valkoiseksi. Tiaiset pyrähtelivät ruokailupaikoilla. Luin 1. Aikakirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävimme M-L:n kanssa kylällä asioilla – mm. Joulunlapsi-asioilla ja syömässä ”kansanruokalassa”. HH:ssa.

Tein joitakin valmisteluja tulevia tilaisuuksia ajatellen. Salmen Ulla soitteli M-L:lle ”tosilapista” – Paavo soitteli minulle eilen. Mukava se on sieltä suunnalta ”kuulla ääntä”.

Illalla ajelin Jyväskylään, Hipposhalliin, lenkille. Satoi tuon lumen, niin ei oikein sellaista lenkkiä tuolla ulkona voinut ”vetäistä”. Aluksi ”juosta hissuttelin” 1 km (8.30 min), jonka jälkeen kävelin 8 km – mikä oli tämänpäiväinen ”jopi”. Km-ajat olivat: 6.47., 6.31., 7.03., 6.08., 6.18., 6.33., 6.30., 6.48. Tarkoitus oli tänään pitää 7.20 – 7.30 min/km-vauhtia. Liian kovaa se siihen nähden vain tuppasi menemään. Loppuun ”juosta hissuttelin! 1 km. Vähän venyteltyäni ajelin kotiin. Taivas oli tähdessä. Tienpinta liukastumassa. Hirvaskankaan ABC:ltä ostin pizzan ohimennessäni. M-L:n kanssa sitä napostelimme. Hän oli kuuntelemassa netin kautta Huttusen Tapsan haastattelua – hänkin sieltä aidosta tunturi-lapista.

Meillä oli käynyt omia JKL:n reissuni aikana – Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel.

Siunausta!

Ps. ”Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista. Mutta me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja!” (Ps. 115:17,18).


6.11.

Minulla tänään tämän kuun ensimmäinen vapaapäivä. Heräilin hyvissä ajoin. Keittelin kahvit. Luin 1. Aikakirjaa. Ajelin 8:ksi Vapaakirkkoon Kristittyjen yhteiseen rukousaamuun. Meitä oli siellä 6 henkeä rukoilemassa. Rukoilimme yksilöidysti mm. netin kautta tulleiden rukousaiheiden puolesta. Juttelimme Takalon Martin ja Lakosen Karin kanssa jonkin aikaa rukoushetken jälkeen. Ajelimme ”Herkkumestareihin” vielä kahville yhdessä.

Tultuani kotiin, oli Marja-Leena siivoamassa. Lähdin heti ehtoollisenvientireissulle. Siellä rukoilimme, luimme Raamattua ja vietimme Ehtoollista.

Palattuani kotiin söin vähän ja menin kantamaan polttopuuntapaiset talonpäädyssä olevasta kasasta ”rankarakoliiteriin”. Se tulikin täyteen. Välillä ne olivat jo lumen alla, mutta nyt sain ne kaikki jonkinlaisen katon alle. Märkiä olivat. Pimeähän siitä tuli, ennen kuin kaikki kalikat oli kiikutettu.

Ennen 18 lähdin kylälle. Hain postista passini, johon oli liimattu Venäjän viisumi yhdeksi vuodeksi. Metsälän Matti sen Haminasta lähetti – toimi välikätenä. Samalla reissulla kävin pimeällä urheilukentällä 6 km lenkillä. Aluksi kävelin 5 km km-ajoin: 7.41., 7.41., 7.31., 7.57., 7.18. Tavoite oli tänään kävellä 7.50 – 8.00 min/km. Lopuksi ”juosta hissuttelin” 1 km.

Tultuani kotiin laitoin saunan lämmite. Vähän venyttelin ja katsoin pari videota M-L:n kanssa Pöyrisjärven maisemista. Tuttuja ja hienoja maisemia. Kävin saunassa. Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Terokin oli soitellut tänään. Terhi-Marjalla, Deniksellä, Emilialla ja Danielilla ollut tänään mielenkiintoinen päivä.

Siunausta!

Ps. ”Te Herraa pelkääväiset, turvatkaa herraan - hän on heidän apunsa ja kilpensä” (Ps. 115:11).


5.11.

Herättyämme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. M-L kävi jo aamu-kaupassa kylällä. Luin 1. Aikakirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen ”jutskan”. Rukoilimme yhdessä erilaisten asioiden puolesta keittiön pöydän ääressä.

Valmistauduin Alfa-kurssi-iltaa varten. Siinä minulta menikin aikaa. Marja-Leena valmisteli myös koko päivän tarjoiluja iltaa varten – se kun oli hänen kontollaan tänä iltana. Välillä joimme kahvit.

”Kiireenvilkkaa” painuin lenkille ennen Alfaa. Kävin urheilukentällä. Aluksi ”juostahissuttelin” lämmittelyksi 1 km ja vähän venyttelin. Kävelin tänä päivänä ”ohjelmassa olleen” 5 km. Se oli – alussa varsinkin – aika vaikeaa. Ensimmäinen kilometri meni 5.47-vauhtia – se kun on niin vaikeaa osata kävellä vauhtia, jota pitäisi ohjeen mukaan, joka oli 6.20 6.30 min/km. Muut km-ajat olivat 6.12., 6.22., 6.10., 6.23. Jossain alkupuolella tuntui, että taidan löysätä, mutta en kuitenkaan antanut periksi. Ajattelen, että jonkin asian pitäminen elämässään kasvattaa päämäärätietoisuuteen muitakin asioita ajatellen – jopa Jumalan valtakunnan työtä ajatellen. Ei lopeta silloin kun on ”tiukkoja paikkoja”, vaan jatkaa, pitää voimassa. Tämä ”maanantain vitonen” on aina se viikon kovin juttu meikäläiselle lenkkeilijälle – entäpä sitten kun vauhtia vielä nostetaan? Toivottavasti kuntokin olisi noussut siihen mennessä.

Lenkiltä tultua lämmittelin ruokia.

16.50 maissa haimme Kyllikin mukaan ja ajelimme Vapaakirkkoon Alfa-iltaan. Laitoimme tuolit ”Alfa-asentoon”, alustuksen pitäjän paikan kuntoon ja tuikut pöydille. M-L laitteli keittiöllä tarjoiluja. Tiimiläisten saavuttua rukoilimme yhdessä. Klo 18:ksi tulivat Alfa-kurssilaiset. Laulettuamme ruokalaulun siirryimme tarjoiluun. Sen äärellä oli mukava jutustella puolisen tuntia. Kokoonnuttuamme ”alustus/luentotuoleille” lauloimme pari laulua, jonka jälkeen oli pieni ”jäänmurtajahetki”. Minun vuoroni oli pitää alustus, aiheesta: Miten Jumala johdattaa meitä? Aika avointa. Koetan aikalailla seurata Alfa-materiaalia – koska on Alfa-kurssi ja sitä asiaa painotetaan Alfa-koulutuksessa ja materiaaleissa. Jos ei sitä noudattaisi, niin tulee kyseenalaiseksi onko se Alfa. Alustuksen jälkeen kurssilaiset menivät johtajiensa johdolla omiin paikkoihinsa keskustelemaan illan aiheesta. Mennessään he veivät kahvikupit ja tarjoilut mukanaan ryhmään – lisääkin sai hakea omaan tahtiin. Hyvältä kuulosti ryhmien kokoontuminen. Yhdestäkin ryhmästä kaikui oikein tarttuva ”ryhmänauru”. Illan päätteeksi kokoonnuimme vielä yhteen. lauloimme laulun, Rantasen Matti käytti henkilökohtaisen puheenvuoron, koskien viikonloppua kokonaisuudessaan – siihen kuului myös Alfan Pyhän Hengen lauantai. Matti oli kosketettu. Rukoilimme ringissä yhteisten kirjoitettujen rukousaiheiden puolesta. Kauppisen Annelin rukouksesta jäi mieleen rohkaiseva ajatus – hän kiitti Jumalaa tästä ihanasta Alfa-kurssista. Siunasimme toisiamme lopuksi ringissä Herran siunauksella. Kun paikat keittiölläkin olivat ”kondiksessa”, ajelimme kotiin. Rühlmannin Kyllikin veimme kotiinsa – met kun asumma lähekkäin saman, n. 1 km pitkän, tieympyrän sisällä. On hyvä Alfa-tiimi ja Alfa-ryhmä. Voi kun osaisimme jatkaa oikealla tavalla, niin että Alfasta tulisi työmuoto – siinä on niin paljon aivan mahtavia elementtejä seurakuntaa ajatellen: opetusta, yhteisöllisyyttä (yhdessäoloa, sosiaalista kanssakäymistä, vuorovaikutusta, jakamista, vapautta, iloa, elämänmyönteisyyttä, vastuunkantoa). Tuntuu kuin olisimme yhtä perhettä koko Alfa-kurssi.

Kotiin tultuamme laitoin tulen takkaan – vaikka M-L siinä jo tänään tulta pitikin. Vielä juotiin teetä ja jotakin piti muutakin suuhunsa ottaa.

Siunausta!

Ps. ”Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin” (Ps. 86:11).


4.11.

Kävin kokouksessa helluntaiseurakunnassa. Menin kesken Vasili Grudovin saarnan sinne - ”Meijjän” Terhi-Marja oli tulkkaamassa. Kokouksen lopussa kävin tervehtimässä Vienan Karjalasta tulleita vieraita – Vasilia, Valeria, sekä Vasilin tytärtä, Ksjusaa. Oli mukava tavata heitä pitkän tauon jälkeen - paljonkin ollut heidän kanssaan aikoinaan yhteyttä. En tosin voinut kovin paljon muuta kuin tervehtiä heitä, kun he olivat vierailemassa seurakunnassa ja minäkin olin ”käymäläinen”. Emilia ja Daniel kävivät istumassa sylissäni vähän aikaa kokouksen loputtua. Lähdinkin pois heti tervehdittyäni vieraat. En meinannut mennä alakertaan, jossa oli lähetyslounas, mutta kävellessäni alakerran oven ohi ovi avautui ja Mannin Eero kutsui minut ystävällisesti kahville. Mukava oli siinä vaihtaa muutama sana.

Hurautin kotiin ”Helluntaikirkosta”. Joimme kahvia lisää. Sain – olikohan lauantai-iltana – Metsälän matilta tiedon, että minulle on myönnetty vuoden viisumi Venäjälle. Hän lähettää sen tulevan viikon alussa minulle. Jumala tietää sen käyttötarkoituksen. Haluan olla avoin Hänen johdatukselleen – en haluaisi olla muuta kuin Humalan tahdossa elämässä ja tekemässä jotakin. Taloudellinen tilanne tietenkin on erilainen, kuin silloin, kun tein työtä Venäjälle palkattuna. Nyt se varmaan tapahtuu eläkeläisen varoilla maaliskuun lopun jälkeen – jos Jumala on niin aivoitellut. Mutta: nekinhän ovat Jumalalta tulleita varoja. Hänellä on kaikki mahdollisuudet toteuttaa asiatm jotka ovat Hänestä.

Syötyämme lähdimme 15.30:ksi Vapaakirkkoon. Jumalanpalvelus alkoi klo 16. Sen johteli Kovasen Timo mukavasti. Iiris Gummerus lauloi Irma Mantsisen säestyksellä. Irma puhui. Minäkin vielä rohkenin puhua, kun oli ilmoitettu puhujaksi. Alkuosaan puhettani olin pyytänyt Sadinmaan Anu-Riikkaa lukemaan kaksi runoaan. Hänellä olisi ollut varmaan enemmänkin sanottavaa, mutta kun aika riensi ja oli niin monta ”esiintyjää”. Vietimme ehtoollista.

Tultuamme kotiin vaihdoin vaatteet ja menin pimeälle urheilukentälle. Se oli ihan sula. Lämmintä oli 2-3 astetta. Kävelin 10 km – niin kuin tämän päivän ”ohjelmassa” olikin. Alku 5 km kävelin 7.37 min/km ja toisen 5 km 7.39 min/km. Tarkoitus oli tänään kävellä 7.50-8.00 min/km.

Söin iltapalaa ja join teetä – M-L:kin vähän. Hän oli lämmittänyt takan. Vertaisen Veikko – hyvä työtoverini venäjän työssä – soitteli illalla. Sopivaan aikaan hän soitti ja kyseli viisumin saamistani. Sain kertoa, että ensi viikolla sen pitäisi olla kädessäni – jHs. Maaliskuun lopussa ensi vuonna – jHs – menemme Permin Komiin. Minulla on silloin menossa loma.

Siunausta!

Ps. ”Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää. Työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa”. (2. Tim. 2:15).


3.11.

Heräsimme hyvissä ajoin – Marja-Leena vielä vähän varhemmin kuin minä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia.

Kannoimme ison määrän tavaraa autoon ja ajelimme kirjapainonmäelle, jossa oli tänään Alfa-kurssin Pyhän Hengen lauantai. Laittelimme paikkoja ”kurssiasentoon”. Alfa-tiimiläisten kanssa pidimme rukoushetken. 19.15 alkoi päivä kahvituksella. Kaikki kurssilaiset eivät olleet päässeet mukaan. meitä lienee ollut n. 23-24 henkeä paikalla. Kahvin jälkeen lauleskelimme yhdessä. Takassa paloi valkea. Takalon Martti piti ensimmäisen alustusluennon, aiheenaan: Pyhä Henki. Varttitunnin tauon aikana sai ottaa kahvia. Toisen alustusluennon piti Neittaanmäen Anna-Liisa, aiheenaan: Mitä Pyhä Henki tekee? Sen jälkeen ryhmät menivät johtajiensa – Vidgrenin Marjan, Ohrasen Tuulan ja Rühlmannin Kyllikin - johdolla omiin paikkoihinsa keskustelemaan aiheista. Hyvä, toimiva paikka tällaiseen päivään. Ryhmähetken jälkeen ilmoitti yksi ryhmä ilouutisen: yksi ryhmän jäsen oli tehnyt selkeän uskonratkaisun. Onnittelimme ja olimme kaikki iloisia. Siunasimme yhdessä vielä uskonratkaisun tehnyttä kurssilaista. Sen jälkeen olikin mukava käydä lounaalle. Lounaan jälkeen lauloimme laulun – kuten muutoinkin aina välillä – ja minä pidin alustusluennon, aiheesta: Miten voin täyttyä Hengellä? Sen jälkeen oli mahdollisuus rukouspalveluun. Rukoilimme myös muuten yhdessä. Lopuksi joimme kahvit hyvien tarjoilujen kera. Isot kiitokset kaikille – eikä suinkaan pienempiä meitä päivän aikana ruokkineille ja juottaneille tiimin jäsenille: Takalon Katriinalle ja vaimolleni M-L:lle! Hyvä päivä. Hyvä tiimi. Hyvät Alfakurssilaiset. Hyvä ilmapiiri. Hyvä Alfakurssi. Alfa on varteenotettava vaihtoehto seurakunnassa. Siinä on niin paljon ”hyviä elementtejä”. Iloitsin päivästä. Laitoimme paikat kuntoon. M-L:n kanssa ajoimme Vapaakirkon kautta ja palautimme sinne astioita ym. tavaraa. Satoi pitkin päivää kovasti vettä.

Kotiintultuamme - 17 jälkeen – laitoin takkaan tulen. M-L sytytteli tuikkuja luomaan tunnelmaa. Laitoin saunan lämmite. Emilia ja Daniel soittivat. Timo, Pia, Miro ja Helmi-koira tulivat meille – olivat Milkan haku reissulla Saarijärveltä. Kävimme Timon kanssa saunassa. Piakin kävi, mutta joutui käymään yksin – se kun tuo sauna on sellainen paikka, että siellä aina jotakin ehtii puhua. Syötiin iltapalaa ja juotiin teetä.

Harmaa on ollut päivä – mutta iloinen ja elämänmyönteinen.

Siunausta!

Ps. ”Herran uskollisuus pysyy iankaikkisesti. Halleluja!” (Ps. 117:2b).


2.11.

Herättyäni join kahvia. Marja-Leena oli noussut aikaisemmin ja meni vielä hieman lepäämään. Luin 1. Aikakirjaa.

Valmistelin huomista Alfan Pyhän Hengen lauantaita. M-L valmisteli Alfa-lauantain ruokia.

Kävimme kylällä mm. hakemassa ”kelokämpän” avaimen. Ajelimme samalla paikan omistajan kanssa katsomassa vielä paikkaa yhdessä. Haimme Vapaakirkolta astioita huomista Alfa-päivää varten. M-L kävi myös kaupassa.

Jäi vielä sopiva rakonen käydä 6 km ”juoksuhissuttelulenkille” Tarvaalan suunnassa, 6.55 min/km-vauhtia. Tänään olisi ollut vuorossa 5-6 km kävelyä, 7.50-8.00 min/km. En kävellyt, kun oli piikkilenkkarit jalassa – luulin liukkaammiksi paikkoja kuin olivatkaan. Satoi vettä. Lumet ovat miltei hävinneet, vaikka niitä olikin aikalailla. Söin lenkiltä tultuani

16.30 jälkeen lähdin kotikokousreissulle. Hain Salmen ja Reijon kyytiin. Ajelimme Palsankylälle, Anitta ja Jouko Harjulle, jossa oli Ilta yhdessä. Ulos oli laitettu runsaasti kynttilälyhtyjä. Tunnelmallista. Sisällä oli tuikkuja ja kynttilöitä. Tunnelmallista. Kaikesta näki, että oli valmistauduttu iltaa varten. Tätä iltaa varten pidimme hyvissä ajoin Harjuilla – Anitan ja Lehtomäen Tepon kanssa palaverin, jossa tätä tilaisuutta suunnittelimme. Teppo johteli sen. Takalon Martti johteli kitaran kanssa yhteislauluja, jotka olivat hyviä. Amitta käytti hyvän henkilökohtaisen puheenvuoron. Samoin Ahosen Reijo. Puhuin lopuksi. Loppurukoukseksi johdin syntisen rukouksen, johon sellaiset saivat yhtyä sydämessään, jotka halusivat ottaa Jeesuksen vastaan – eli tulla uskoon. Tilaisuuden jälkeen Yksi paikalla olleista – muori mies – sanoi viereisessä huoneessa, ett’ hän rukoili sen rukouksen – eli tuli uskoon. Siellä vielä rukoilimme hänen kanssaan. Tämä ilta oli häntä varten. Jumala oli johdattanut tämän Tatun – muistakaa häntä rukouksin – juuri tähän iltaan pelastumaan. Hän oli siihen valmis. Jumala tekee työtä. Emmekä vielä tiedä, kuinka moni muu rukoili tuon rukouksen omakohtaisesti ja tuli uskoon. Kehotinkin niin tehneitä tunnustamaan uskonsa. Lopuksi joimme kahvit. Tarjoilut olivat erinomaisen hyvät. Koin, että olimme Jumalan johdatuksessa tämän tilaisuuden suhteen. Illassa annoimme myös infoa mahdollisesti tammikuussa alkavasta Alfa-kurssista. Anitta käytti siitä hyvän puheenvuoron myös.

Vietyäni Salmen ja Reijon kotiinsa, tulin kotiin. Terhi-Marja perheineen oli käväissyt meillä. Samoin Timo ja Pia Helmi-koiran kanssa. Sateista. Söin iltapalaa ja join teetä. M-L valmistautui edelleen huomisen Alfa-päivän tarjoiluihin . Takalon Katriina omalla tahollaan. He vastaavat päivän tarjoiluista.

Siunausta!

Ps. ”Meidän Jumalamme on taivaissa: mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee” (Ps. 115:3)


1.11.

Heräiltyämme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin 1. Aikakirjaa. Marja-leena kävi kylällä kauppa-asioilla. Mm. hommaili Alfa-kurssin Pyhän Hengen lauantain tarjoiluja varten tarvikkeita.

Valmistelin tulevia tilaisuuksia.

12.30:ksi ajelin Serviisiin pitämään tilaisuutta. Taisi olla yli 40 ihmistä kuulemassa evankeliumia. Koin avoimuutta ja hyvää ilmapiiriä – myös, että on syntynyt yhteyttä sinnepäin. Ovat merkittäviä tilaisuuksia ihan siltäkin kannalta katsottuna, että joka kerta on uudet ihmiset – tosin samojakin. Tavoittaa runsaasti ihmisiä. En halua olla missään – en Serviisissäkään – mikään uskonnon edustaja, joka puhuu vähän hartauspuheita siellä. Haluan puhua evankeliumia esillä niin hyvin kuin se on mahdollista minulle – no, minullehan se ei ole mahdollista ollenkaan, mutta Jumalan työtoveruudessa on. Johdin lopun niin, että jokainen, joka halusi, saattoi avata sydämensä Jeesukselle, pyytää Häntä elämäänsä ja syntejään anteeksi. Sain palautettakin siitä kun juttelin kahvilla ihmisten kanssa pöydässä. Yksi kuulijoista sanoi silmät kosteina, että hän muistaa tämän rukouksen. Uskon, että hänen sydämessään tapahtui jotakin. Ihan tavallisistakin asioista minua yksi ohjaajista haastatteli – jopa kilpakävelystä. Tuntui, että evankeliumin kannaltakin sielläkin jotakin myönteistä oli tapahtumassa tuon kävelyharrastuksen tiimoilta – sekin palveli sitä tärkeintä asiaa. Niin minä ainakin asian koin.

Söin palattuani kotiin.

18.30:ksi ajelin Vapaakirkkoon Rukousiltaan. Grönqvistin Juha johteli sitä. Kristian Vilkman – Via Dian johtaja Vapaakirkossa – puhui. Illan päätteeksi oli ViaDia Saarijärvi ry:n perustamiskokous. Diakoniatyötä tekevä yhdistys.

Palattuani kotiin söin iltapalaa ja join teetä. Suolasiiat maistuivat – hyvälle. Menipä se nopeasti taas tuo kuukausi. Kohta on joulu ja juhlimassa pyhäkoulu…

Siunausta!

Ps. ”Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi korkeimmalle” (Ps. 50:14).