TOUKOKUU 2013

31.5.

Heräillessämme uuteen päivään ei ollutkaan niin aurinkoista kuin mihin on tässä totuttu. Kuitenkin pian alkoi paistamaan – eiks vaan olekin hyvällä suomenkielellä taas asia ilmaistu. Paino 83 kg. Aamupalaansa oli mukava syödä takapihalla ja hörppäillä kahviaan. Luin Psalmien kirjaa. Marja-Leena luki takapihalla hartauskirjasta tämänpäiväisen luvun. Rukoilimme myös siellä yhdessä hieman.

M-L leipoi illan tilaisuutta varten. Kävin viemässä pariin paikkaan pienen ylioppilaslahjatervehdyksen. Paluumatkalla kävin kaupasta ostamassa iltaa varten M-L:n pyytämiä tarvikkeita.

Mukava oli jälleen viedä lautasensa takapihalle ja tyhjennellä sitä siellä auringossa – nimittäin poronlihakeittolautasensa. Se on hyvää.

Käväisin urheilukentällä 7.8 km lenkillä. Kävelin 7 km yhtäjaksoisesti km-ajoin: 7.23., 7.30., 7.19., 6.59., 7.04., 7.05., 6.43. ”Siirtymäkävelyjä” oli 800 m.

Ennen 18 lähdimme ”kokousmatkalle” – M-L:lla tarjoilutarvikkeet mukanaan – kaupan kautta. Piti ostaa vielä lisää tarjoiluihin tavaraa. 9 henkinen – Takalon Martin luotsaama – ”house band” oli ”verryttelemässä” kappaleitaan. Kunnia on Herran! Herätys-, ylistys- ja rukouspalveluilta alkoi klo 19. Johtelin sen – niin kuin aikaisemminkin – nyt vain eläkeläisenä. Sanottuani alkusanat, johteli Martti Takalo & Ylistystiimi – niin kuin minä ryhmää nimitän – meitä lauluihin. Hyvä ryhmä. Anneli Haapala tanssi ylistystä Herralle yhden mahtavan kappaleen verran. Lahtelan Samuli käytti hyvän – puhuttelevan – henkilökohtaisen puheenvuoron. Martti Takalo & Ylistystiimi johdatteli meitä lauluihin. Puustellin Miko saarnasi jäljittelemättömään – välittömään – tapaansa. Johdin kirjoitettujen rukouspyyntöjen rukousosioon rukouspalvelijoiden kanssa. Miko johti rukouspalveluun. Runsaasti kävi ihmisiä esillä. Oikeasti uudistusta haluavia oli. Myös ainakin yksi oli joka halusi tulla uskoon, jne. Rukouspalvelun aikana toimi myös tarjoilu – kahvit höystöineen lähetystyön hyväksi: sukulaiskansojemme parissa tehtävään työhön. Tilaisuudessa oli hyvä ilmapiiri. Väkeä oli n. 90 henkeä. Ilta oli kevään viimeinen. Juttelin – tunnustellen – paikalla olevien vanhimmiston jäsenten: Tepon, Martin ja Veikon, kanssa Kunnia on herran iltojen jatkosta.

23.30. jälkeen olimme M-L:n kanssa kotona illasta. Eihän sitä voi kieltää – oli se hyvä ilta. Kotiuduttuamme joimme vielä teetä – minä – kas kummaa – pakuriteetä - ja söimme vähän jotakin. sen kanssa.

Tänään vähän satoi – mutta vain nimeksi Saarijärvellä. Ukkonenkin jyrähteli. Pihlajan kukat tuoksuivat. Kesä se on – ja toukokuun viimeinen päivä. Sanoivat radiossa, että Suomen Lapissa ollut tänään Euroopan lämpimintä.

Ylihuomenna on jälleen pastorinvalinta-asia esillä Saarijärven Vapaaseurakunnan ylimääräisessä virallisessa kokouksessa. Jos saisin mielipiteeni sanoa, niin sanoisin: Olisi hyvä jos siinä kokouksessa voisi tapahtua pastorin valinta, niin että hän voisi aloittaa työnsä mahdollisimman nopeasti – mieluummin ennen syyskuuta. Ei voida puhua kiireellisestä valinnasta – siis liian kiireestä – koska prosessi on ollut käynnissä rukouskohteena jo pitkään – ja hakuaikakin oli tarpeeksi pitkä. ”Erialojen spesialisteja” – tämä sanonta täysin positiivisessa mielessä – seurakunnassa löytyy. Se on erinomainen asia, mutta: Kokoava henkilö – ”operatiivinen johtaja” – tarvitaan. Sellainen, joka voi tehdä sitä kokotoimisesti ja jolla on siihen kykyä. Muuten ”homma hajoaa” ja alkaa ”kuivettuminen”.

Siunausta!

Ps. ”Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra” (1. Kor. 1:31).

30.5.

Heräsimme hyvissä ajoin. Join vähän kahvia, Marja-Leena ei. Lähdimme heti aamusta ajelemaan Äänekoskelle, kun M-L:lla oli sinne asiaa. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Matkalla M- luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme yhdessä autossa ajellessamme. Odotellessani M-L:naa luin autossa psalmien kirjaa. Kävimme ostamassa – varsinaisen asian jälkeen – Äänekosken torilta paistettuja muikkuja, joita sitten söimme torin laidan penkillä kuumassa auringossa. Muikut alkoivat ”vaatia uimaan”, niinpä menimme siellä Sokkarin baariin. Olikin aika viihtyisä paikka – verrattuna joidenkin toisten samannimisten kauppojen baareihin… Sittenpä huristelimmekin kotiin.

Denis, Emilia ja Daniel käväisivät. Emilialla oli ollut tänään eskarin kevätjuhla. Deniskin oli ollut siellä mukana. Olivat tehneet eskarilaiset äänitteenkin. Sen oli Emiliakin tänään saanut. Vähän kuuntelimmekin sitä meillä. Emilialla oli kauniissa kassissa eskariin liittyvää materiaalia. Huomenna vielä on käytävä eskarissa, sitten on se Emilian kohdalla käyty – ensi syksynä eka luokalle. Niin nopeasti aika menee.

Kävin 15 km lenkillä - kuumassa auringossa. Kävelin kotoa urheilukentälle, n. 4.5 km, alle 8 min/km-vauhtia. Urheilukentällä kävelin yhtäjaksoisesti 6 km, km-ajoin: 6.50., 6.50., 6.45., 6.58., 6.45., 6.30. Urheilukentältä kävelin kotiin, 4.5 km, n. 7 min/km.

18.30:ksi ajelin Vapaakirkkoon rukousiltaan, jonka johteli Takalon Martti. Palattuani kotiin söin iltapalaa ja join kahvia – sekä pakuriteetä.

Viime sunnuntaina oli Saarijärvellä mielestäni aika merkittävä tilaisuus – Pelastusarmeijan Maidenheatin maineikas puhallinorkesteri, Englannista, vieraili kaupungissamme. Soittokunta, ”brass band” – joka on perustettu jo vuonna 1886 - soitti Saarijärvi-saliin järjestetyssä tilaisuudessa. Orkesteri vieraili Virossa ja Suomessa. Suomessa konsertit olivat Helsingissä, Jyväskylässä – ja Saarijärvellä. Tällainen vierailu olisi ansainnut, että tilaisuus olisi järjestetty, sanoisinko isommin ja näyttävämmin – se olisi todellisesti ansainnut sen. Ei täällä joka päivä käy tällaisia vieraita. Mennyt, mikä mennyt.

Melkoista viestiä kuului tänään tiedotusvälineistä – kerrottiin, että SLS – Suomen Lähetysseura on lähettämässä työhön ulkomaille samaa sukupuolta olevan pariskunnan. Vaikka se onkin ajanmerkki, on se järkyttävä asia Jumalan Sanan pohjalta ajateltuna. Paineet sellaiseen saattavat olla kovat, mutta pakko niin ei ole toimia – eikä tule toimia. meidän on rukoiltava, että tilanne vielä muuttuisi.

Siunausta!

Ps. ”Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa” (Mark. 8:38).




29.5.

Nukuttiin – ja herättiin.
Niin tavanomaista – ja kuitenkaan ei.
Aurinko paistoi siniseltä – aika tavanomaista viimepäivinä – ei kuitenkaan loputonta.
Nautitaan nyt siitä – saamme vielä nauttia sateestakin.
Elämä on joskus niin tavanomaista – ja ei kuitenkaan.
Tavanomaisen tuntuiseen turtuu – ei osaa nähdä sen hienoutta, ainutlaatuisuutta.
Menetettyään sen vasta huomaa.
Katsellaan tavanomaista enemmän ihmetellen – eletään.
Eletään hetkessä – tässä ja nyt.
Kunhanko vain puhut?
Hyvä kun jotenkin selviän tätä elämää hetkestä toiseen, ajatteletko?
Elämän hetki.
Elämä on hetki – elämä, joka on tarkoitettu elettäväksi.

Elettäväksi Hänen kanssaan, joka sanoi: ”Minä olen Elämä”.
Vain Elämä voi muuttaa elämän elämisen arvoiseksi – elämäksi, joka jatkuu kun aika loppuu.
Elämä ei ole vain hetki – elämä parantaa laatuaan Elämän antajan taivaassa.
Sinne.

Laiteltiin aamupalaa ja keiteltiin kahvit. nautittiin niitä Marja-Leenan kanssa takapihalla – menetetyn metsikön reunassa. M-L luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme takapihan pyöreän muovisen pöydän ääressä yhdessä. Eihän sitä kiirettä.

Laittelin tekstiviestejä Hengen tuli-ryhmäläisille, että tulisivat illalla laulamaan helluntaiseurakuntaan Gospel Praisen kanssa. Viimeksimainitun ryhmän vetäjä – Rautasaaren kati – oli tänään laittanut sellaisen toivomuksen tekstiviestillä.

Kirjoittelinpa postia Enontekiölle – yhteisestä lähetystyöstämme sukulaiskansojemme parissa. Lähtö – itään – lähenee taas.

Söimme – sinnehän sitä piti takapihalle lautasensa kantaa aurinkoon. Veimme takapihan viereen koivunkannolle ”poronkuuta” – tikka taisi ensimmäisenä käydä sitä nokkimassa. Tuntuu, että tikkakin on jonkin verran kesyyntynyt meihin.

Kävin kuumalla punaisella urheilukentällä 7.4 km lenkillä. Kävelin yhtäjaksoisesti 7 km, km-ajoin: 7.29., 7.38., 7.41., 7.19., 7.14., 7.07., 6.43. 400 m kävelin hiljaa ”siirtymäkävelyjä” – no, onpa sillä pojalla noita termejä! Keksivä kyky! (humor).

Tullessani lenkiltä, olivat Denis, Emilia ja Daniel meillä. Lapset takapihalla leikistelivät. Denis lähti antamaan kyytiä ”äänentoisto-Jussille”. Joimme kahvia takapihalla – hyvien tarjoilujen kera. Deniskin, kun saapui.

17:ksi lähti M-L viemään minut helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle. Silloin siellä alkoivat ylistysryhmän harjoitukset. Joitakin hengen tuli-ryhmäläisiä oli tullut myös mukaan. Klo 19 alkoi Herran kohtaamisen ilta – johon M-L tuli myös mukaan – jonka johdin. Alkusanojen jälkeen ylistysryhmä johteli innoittaviin lauluihin. Lahtelan Samuli käytti henkilökohtaisen – rohkean – puheenvuoron. Ilmoitukset. Ylistysryhmä johteli lauluihin. Järvisen Paavo julisti. Esirukouspalvelua, jonka aikana ylistysryhmä johteli ylistykseen. Avoin ilmapiiri laulaa, sanoivat. Antoivat myös jotkut mukana olleet palautetta, että oli hyvä ilmapiiri tilaisuudessa.

Palattuamme ”himaan” söimme iltapalaa ja joimme teetä – minä pakuria. Enkä malttanut olla menemättä takapihalle aurinkoon, joka laski. Lämmintä 22 maissa 20 astetta.

Siunausta!

Ps. ”Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti” (Ps. 48:15).

28.5.

Heräsin 5.45. – kun herätettiin. En laittanut ”puhelinta soimaan” illalla, vaan pyysin Jumalaa herättämään minut, että ehdin Kristittyjen yhteiseen rukousaamuun. Niin tapahtui – kuulin unessa lauseen selkeällä äänellä lausutun. Menin 6.30:ksi Vapaakirkkoon rukousaamuun. Ajankohta on siirretty 8:sta 6.30:een. Meitä oli siellä kaksi.

Palailtuani kotiin kävin vielä sänkyyn. Noustuamme luin Psalmien kirjaa. Joimme Marja-Leenan kanssa kahvia takapihalla. Hän luki siellä hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun. Rukoilimme myös siellä yhdessä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta.

Kävimme M-L:n kanssa kylällä – syömässä HH:ssa ja hän kävi myös kaupassa.

Kävin kuumalla urheilukentällä tekemässä 11.8 km lenkin. Aluksi kävelin yhtäjaksoisesti 5 km, km-ajoin: 7.05., 6.58., 6.46., 6.44., 6.53. Venyttelin hieman. Kävelin 5.8 km yhtäjaksoisesti, km-ajoin: 6.57., 7.05., 6.53., 5.28 (800 m), 6.41., 6.30. Hiljaista ”siirtymäkävelyä 1000 m yhteensä.

Tultuani kotiin ja käytyäni suihkussa, lähdin JKL:ään katsomaan Harjun urheilukentälle Miron kisoja. Mennessä vein avaimen ”Terheille”. Harjullakin paistoi aurinko. Katsomossa oli vähän viileämpää. Miro sivusi ennätystään 60 m juoksussa. Olen luvannut hänelle 20 euroa, jos tämän vuoden aikana ennätys paranee. Melkein jo menetin sen. Pituudessa Miro hyppäsi ennätyksensä. Kuulantyöntöön hän myös osallistui. Kyllä minä annan Mirolle ”lohdutuspalkinnon”, kun kuiten yksi ennätys tuli – vaikkei siitä mitään ollut sovittukaan – ja sivusi juoksussa ennätystään. Mitali kuiten kaulaan palkintopallilla pujotettiin. Pia oli Miron kanssa. Hän tarjosi minulle jätskikahvitkin.

Paluumatkalla hain pizzan Palokan ABC:ltä. Kotiin päästyäni söimme sen M-L:n kanssa.

Siunausta

Ps. ”Mutta herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät pahasta” (1. Tim.3:3).




27.5.

Heräsin 6 aikaan. Ryyppäsin kylmää vettä ja menin tuohon vuokra-asuntomme tontin viereen heittelemään rankoja – joita olen karsiskellut - tämän tontin puolelle – syynä se, että metsätraktori tulee tänään ajamaan pois siitä puut, jotka naapuri kaatoi pois, ostettuaan kaistaleen itselleen. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Saatuani homman tehtyä menin uudelleen sänkyyn ja vetelin vielä unia – no, eläkeläinen.

Untahan riitti – olisi riittänyt pidempäänkin. Kävimme Marja- Leenan kanssa kylällä - syömässä HH:ssa – myös kauppa-asioilla. Sää muuttunut pilviseksi.

M-L työnteli ruohoa pihoiltamme – etu-, sekä taka-. Kävin vähän karsiskelemassa rangantapaisia tuosta vierestä – siinä kun voi suorittaa sellaista ”jälkikorjuuta”. Minulle sellainenkin sopii – ei ehkä kaikille. Hivenen tihkutteli vesiä – niinpä vein vesurin autotallin seinälle ja ryypiskelin takapihalla kahvia. Denis, Emilia ja Daniel tulivat käymään. Paistoimme takapihan tulipaikalla makkaroita ja joimme kahvia takapihalla pöydän ääressä.

Kävin hakemassa Emilia ja Danielin mukaan ja ajelimme urheilukentälle ”treeneihin”. Kaikilla urheilulliset asut ja vesipullot. Aurinkokin alkoi paistelemaan kentälle saavuttuamme. Muitakin oli kentällä aikalailla. Lapsoset vähän kiertelivät rataa ja katselivat junnu-jalista, sekä yleisurheilukoululaisia. Kävelin 7 km yhtäjaksoisen rupeaman löysästi – vähän niin kuin palautellen eilisestä kilpailusta – km-ajoin: 7.47., 7.26., 7.23., 7.20., 6.59., 6.57., 6.56. Venyttelin. Ajelimme kentältä jäätelökioskille Emilian ja Danielin kanssa – oli kiinni. HH:sta kävimme ostamassa jätskit – sellaiset, millaisen kukin halusi. Vein lenkkikaverit kotiin.

Kanniskelin tuosta pihanreunalta rangantapaisia kasaan tuohon sahauspaikalle. Siinähän sitä saa liikettä kun kanniskelee ja kävelee edestakaisin. Aurinko paistoi hienosti. Lopeteltuani istuskelin takapihalla auringossa kahvia ryypiskellen ja illan kauneudesta nautiskellen.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä – minä pakuria, jota keittelin taas.

Siunausta!

Ps. ”Mutta itse rauhan Herra antakoon teille rauhan aina ja kaikella tavalla. Herra olkoon kaikkien teidän kanssanne” (1. Tes. 3:16).

26.5.

Heräilin ”hyvissä ajoin”. Söin aamupalaa ja join kahvia. Marja-Leenakin kohta nousi. Luin Psalmien kirjaa. Kävin kävelemässä n. 3 km hiljaisen lenkin. Valmistauduin tämänpäiväiseen kokoukseen – jo aikaisemminkin olen sitä tehnyt. M-L luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta.

11:ksi ajelin saarijärven urheilukentälle, Paavon kisoihin. Klo 12 alkoivat kisat kävelyillä. Nuorempien sarjalaiset kävelivät esnsin: 600 m, 1000 m, 2000 m. Sitten oli vähän vanhempien 3000 m, sekä naisten ja miesten 5000m, jotka lähtivät yhtä aikaa. Veteraanisaroja ei ollut – vain yleinen. Siinä kävelin 5000 m. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta koko ajan. Kävelin oman (veteraaniaikaisen) ennätykseni: 29.09.36. Parannusta n. 20 sek. entiseen ennätykseen, jonka kävelin viime kesänä samoissa Paavon kisoissa. Ei tuottanut suurempia vaikeuksia. Hävisin voittajalle loppukirissä n. sekunnin. Palkintojenjaon jälkeen lähdin kotiin. M-L oli katsonut ja kuunnellut netin kautta Saalemin kokousta Helsingistä.

Söimme – takapihalla oli mukava istuksella auringossa kaikessa rauhassa kilpailun päälle.

15:n jälkeen menimme helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle kokoukseen. Ennen klo 16 alkanutta kokousta oli rukoushetki alakerrassa, sekä vielä yhteinen rukoushetki tilaisuudessa vastuussa oleville. Rautasaaren Vesa johteli tilaisuuden – sen tuntuisesti, että asiaan oli paneuduttu. Miriam ylistystanssiryhmä ylisti muutamia kappaleita. Haapalan Anneli käytti lyhyen puheenvuoron aiheesta. Kalle Kohonen & Co johteli ylistykseen. Puhuin. Aika lämmin. Lopuksi joimme kahvit Israel-työn hyväksi (ICEJ:N kautta). tarjoilut olivat hyvät – rakkaudesta Israeliin.

Kotiin saavuttuamme laitoin tulta takapihan tulipaikkaan – makkaranpaistoa varten. Auringossa oli mukava istuskella. Bågmanin Tuomo ja Tuula saapuivat meille kylään. Istuskelimme siellä takapihalla jutustellen ja makkaroita ritilällä kuuman tulipaikan päällä kuumennellen. Tulimme sisälle juomaan kahvia ja jutustelemaan. Lopuksi hieman rukoilimme. Siinäpä se aika nopeasti vierähtikin puolille öin.

Siunausta!

Ps. ”Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä” (2. Kor. 4:7).

25.5.

Hyvinhän se taas nukutti täällä kotisängyssäkin saarireissun jälkeen. Herätessämme paistoi aurinko siniseltä taivaalta – ja moottorisaha lauloi tuossa vuokra-asuntomme tontin vieressä. Siitä kaadettiin viimeisiäkin jäljellejääneitä puita pois. Huomasimme jo eilen kotiin saavuttuamme, että oli ”kirvestä pantu puitten juurelle” heilumaan. Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme aamukahvia kaikessa rauhassa. Luin Psalmien kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämän päivän kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kohentelin vähän pressusaunan kehikon pystyssä pysyvyyttä – ts. laitoin parilla ruuvilla yhden tukipuun. Vein puita valmiiksi iltapuolen lämmitystä varten. Kahvia välillä auringossa juoskentelin.

Juttelin ”metsurien” – naapurissamme olevan firman omistajapariskunnan – kanssa, jotka kaatelivat tuosta vierestämme loppuja puita. he ovat ostaneet siitä alueen ja laajentavat kenttäänsä tämän tontin rajaan saakka. Maanantaina tulee metsätraktori ajamaan puut pois. Minä olen kerännyt samalta alueelta polttopuita. Pitää siirtää rangantapaiset tämän tontin puolelle, etteivät jää traktorin ja kaivinkoneen jalkoihin.

Kävin urheilukentällä 2.6 km lenkillä. Mennessä kävin Terhi-Marjalla, että josko sinne tuleva Miro, sekä Emilia ja Daniel haluaisivat lähteä kanssani urheilukentälle käymään. Eivät halunneet, kun näkyi Mirolla olevan mieluinen pieni tussari ja siihen paukkuja, jotka vähän paukahtivat. Mamma toi Miron sinne. Aurinko antoi parastaan siniseltä taivaalta. Aluksi kävelin 1 km aikaan 7.31. Venyttelin. Kävelin 1 km aikaan 6.11. Venyttelin. Kävelin 2 x 200 m aikoihin 58 sek ja 53 sek. Venyttelin. Kentällä oli menossa neljän joukkueen – nappulajoukkueita - jalkapalloturnaus.

Join kahvia ulkona auringossa. Kantelin niitä rangantapaisiani tänne tontin puolelle. Sytyttelin tulen pressusaunan kiukaan alle. Sen sauhutessa tein tuosta tontin vierestä kaadetuista koivuista muutaman vastan iltaa varten. Lisäilin puita pesään

Terhi-Marja, Emilia, Daniel ja Miro saapuivat meille. Teimme Emilian kanssa muutaman vastan – Emilialle, Danielille ja Mirolle. Daniel keräili metsästä kukkia äidille.

Kun sahurit – Timo ja Denis – saapuivat Kalmarista, jossa olivat sahaamassa mm. Timon haapoja saunahirsiksi, sekä muutakin, söimme M-L:n laittamat ruuat jälkiruokineen. Sittenpä heittelin häkälöylyt ja vedimme pressun kehikon päälle. Se oli ensimmäinen kerta tälle kesälle kun uusien vastojen tuoksua saunanlöylyissä haisteltiin. Timon ja Deniksen kanssa siellä löylyttelimme. Sinne tulivat vastoineen myös Emilia, Daniel ja Miro. Välillä vilvuuteltiin auringonpaisteisella takapihalla ja otettiin uudet löylyt. Mukavata. Saunan päälle joimme hyvät täytekakkukahvit – M-L oli tehnyt täytekakun isoon lasikulhoon. T-M, Denis, Emilia ja Daniel lähtivät ennemmin. Timo ja Miro olivat pidempään.

Mielessä ollut huominen kokous, joka on helluntaiseurakunnan rukoushuoneella klo 16. Olen puhumassa siellä.

Siunausta!

Ps. ”Daniel lausui ja sanoi: Olkoon Jumalan nimi kiitetty iankaikkisesta iankaikkiseen, sillä hänen on viisaus ja voima” (Dan. 2:20).

24.5.

8 aikaan heräilimme Mäntyluodon mökissä. Sää oli harmaa. Ei kuitenkaan satanut. Lämpötila ulkona 10 ja sisällä 16. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä mökin pöydän ääressä.

Kävimme nostamassa katiskat pois järvestä. Ne olivatkin nyt M-L:n valitsemissa paikoissa – ja heti oli toisessa aika iso hauki potkiskelemassa. Lokit ne vain hautovat. Perkasin hauen. M-L tiskaili ja laitteli mökkiä lähtökuntoon.

Saatuamme tavarat veneeseen lähdimme 11.15. maissa veneeseen ja soudimme Rasaniemeen – M-L halusi soutaa. Pieni tuulenvire.

Ajelimme kirkolle. Ensin menimme Hannulle ja Aunelle – sedälleni. Olivat molemmat kotosalla. Veimme heille hauen, jonka saimme. Juttelimme jonkin aikaa ja rukoilimme yhdessä lähtiessämme.

Kävimme syömässä Teboililla – tänään oli taas se ”tirripaistipäivä”. Se on hyvä ruoka. Syötyämme ajoimme vanhainkodille. menimme yläkertaan äitiä tapaamaan. Jo parkkipaikalla näimme, että Heimokin on siellä – auto seisoi siinä. Äiti oli kahvilla ruokasalissa. heimokin siellä. Rollaattorin kanssa äiti käveli hyvin omaan huoneeseensa, jonne menimme. Siinä istui sängynreunalla ja juteltiin niitä näitä. Välillä kävi äiti sängylle selälleen, mutta nousi taas istumaan – oikein nopeasti. Jäntevyyttä on tallella. Muisti vain ei pelaa. Iloisella tuulella äiti oli. Rukoilimme lyhyesti yhdessä ennen kuin lähdimme pois. Sinne jäi äiti – pieni ihminen - istumaan sänkynsä reunalle. Kun painoin ovea kiinni alkoi jo laulunhyräily sieltä kuulumaan.

Lähdimme ajelemaan kohti kotia ja Saarijärveä. Vaajakosken ABC:llä kävimme kahvilla ja ostoksilla. Kotiin selvittyämme alkoi aurinkokin paistamaan. M-L kasteli kukkia.

Torkuttuani jonkin aikaa sohvalla lähdin urheilukentälle 5 km lenkille. Kävelin ensin 1 km, aikaan 7.11. Venyttelin. Kävelin 2 km yhtäjaksoisesti, km-ajoin 6.58., 6.42. Venyttelin. Kävelin 2 km yhtäjaksoisesti, km-ajoin 6.31., 6.33. Venyttelin ja tulin kotiin. Oli aurinkoista. T-paidassa ja shortseissa saattoi kävellä. Kun oli varjokohta, tuntui aika kolealta. Terhi-Marja, Emilia ja Daniel olivat käyneet meillä ollessani ”lenkittämässä”.

Söimme iltapalaa ja joimme pakuriteetä.

Siunausta!

Ps. ”Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin”( 1. Tim. 1:15).

23.5.

Saaren asukkaat eivät hötkyilleet ylös- - tai sängystä alas- - nousun kanssa. Noustuaan söivät aamupalaa ja joivat kahvia hirsipuisen mökkinsä pöydän molemminpuolin istuskellen ja mainioita järvimaisemiaan ikkunoistaan katsellen. Aurinko paistoi. Tuuli tuntui etsivän suuntaa - onneksi jäi etelään.
Luin Psalmien kirjaa. Puhumisen hetkikin lähestyy. Aihe on ollut jo jonkin aikaa. Siitä pitäisi osata puhua. Jumalan Henki ohjaa. Rautasaaren Vesa johtelee tuon tilaisuuden sunnuntaina. Häneltä tulikin muutama päivä sitten asiaan liittyen rohkaiseva viesti Norjasta. Kalle & Co on musiikissa, joten niiltäkin osin tuntuu mukavalta mennä kokoukseen. Miriam on tanssimassa ylistystä.
M-L luki hartauskirjan paikan. Rukoilimme yhdessä siinä pöydän ääressä.
Kävimme kokemassa katiskat. Yksi särki. Jätimme syötiksi. Samalla reissulla M-L otti kuvia kivien päällä hautovista lokeista. Soutelimme hiljaa viereisen saaren taakse. Sinne ei niin vain mentykään. Kaksi hautovan lokin vartiomieslokkia tulivat kuin hävittäjät yllemme kaartelemaan, syöksyillen lähellekin ja ääneensä julistaen, että älkää tulko tänne. Kuitenkin täältä toiselta puolelta voi mennä hautovia lokkeja lähellekin ja vartiomiehet istuskelevat kivillään kaikessa rauhassa itseään nokallaan kaivellen. Kaitpa ne pitävät, että tälle reviirille me kuulumme.
Jonkinajan kuluttua söimme matikkakeittoa. Jälkiruuaksi marjoja höystöjen kanssa. Päälle kahvit kovien pienten rinkelien kanssa.
Hetken kuluttua lähdin ja soutelin puolituntisen yli aaltoilevan Pohisselän. M-L halusi jäädä saareen. Tämä liikuntaharrastus pienessä saaressa ollessa vaatii viitseliäisyyttä lähteä mantereelle. Ajoin rantaan päästyäni Heimolle - veljelleni. Vein puhelimen lataukseen. Samalla join kahvit Heimon ja Arjan kanssa.
16.25 lähdin shortseissa ja T-paidassa lenkille. Kävelin 8.8 km lenkin kirkolle päin. "Kiusalan" kohdalla kävin kääntymässä. Laura ajeli ohitseni. Heimokin, joka meni kuoroharjoituksiin ja rukouskokoukseen helluntaiseurakuntaan. Kävelin n. 6.45 min/km-vauhtia.
Tehtyäni lenkin hain puhelimeni latauksesta ja ajelin Rasaniemeen - tosin ennen sitä mittasin matkan jonka kävelin.
Soutelin länsirantaa pitkin ja Hyövyn rannasta poikki järven Mäntyluotoon, kun selällä tuuli vastaan ja oli kovempi aallokko. Alkoi tihkuttelemaan vesiä hivenen.
M-L oli neulonut ja pessyt ikkunoita - ainakin. Tultuani alkoi paistella lettuja. Kahvin kanssa söin - M-L teen. Satoi. Mukavannäköistä sekin.
Laitoin saunan lämmite 20.30 maissa. Siirsin verkot matalasta halkokatoksesta - jossa ne olivat saavissa - ulkohuussiin. Siellä kun on tilaa ja korkeutta sopivasti.
Kävimme saunassa. Kynttilät paloivat saunan jälkeen. M-L neuloi. Jostain pilvenraosta auringon kultainen hohde teki siltaa järveen. Monenlaista kaunista. Pitihän sitä tänäkin iltana käydä hetekoilleen. Mutta lokit ne vain hautoivat.
Siunausta!
Ps. "Hiljenny Herran edessä ja odota Häntä".


22.5.

Mäntyluodon Marja ja Äijä heräilivät mökissään hyvinnukutun yön jälkeen. Oikeastaan se ei ollut luoto vaan nukavankokoinen yhden hirsisen mökin saari. Hieno paikka. Aamukahvit juotuaan ja vähän palasta haukattuaan lukivat saaren asukkaat Raamattujaan - Äijä Psalmien kirjaa. Emäntänsä luettua hartauskirjasta: Tänäänkin on toivoa, kohdan, rukoilivat vaimo ja mies yhdessä mökkinsä pöydän ääressä. Päivä oli aurinkoinen, mutta lämmintuulinen.
Kohta - jo vanhuuden puolelle kääntynyt pariskunta - asteli veneelle. Äijä airoissa ja Marja puikkareissa he nostivat eilen laskemansa kaksi verkkoa. Toisessa oli isohko hauki ja toisessa kookkaanpuoleinen matikka. Katiskat olivat tyhjät. Lokki hautoi uskollisesti kivellään.
Verkonkokijat selvittivät verkkonsa mökin itäseinällä olevassa verkkovappeessa. Marjan setviessä kärsivällisesti hauen tekemää sumppua, meni Äijä perkaamaan kalat. Lokit saivat perkkeet. Sittenpä jo maistuikin keitto ja kahvi. Yhdessä hetken "lepäiltyään" hetekoillaan, lähti Äijä soutaa kitkuttelemaan Rasaniemen rantaan. Marja halusi jäädä saareen. Oli myötätuuli ja vaahtopäät hänen ylittäessään Pohisselän. Rannasta Äijä ajeli autollaan syntymäkotitanhuvilleen, järven pohjoispäähän. Matkaa yli 2 km. Heimon - vähän nuorempi Äijän velimies - ovi oli lukossa. Äijä ajatteli ihan huvikseen ajella vanhantien kautta uudelle tielle. Heimo - eläkkeelle justikkään jäänyt mies hänkin - olikin maättämässä halkoja traktorin peräkärriin Vasikkahaan mäellä. Lähdettiin siitä heille. Heimo keitti kahvit. Niiden jälkeen Äijä hurautti kirkolle. Kaulankastuketta ostettuaan hän ajeli urheilukentälle, jossa käveli 8 km, 2 kmn jaksoissa, km-ajoin: 7.06., 7.04., 6.33., 6.36., 5.58., 6.14., 6.14., 6.22. Väleissä Äijä venytteli vanhaa ruppiaan. Aurinko paistoi. Tuuleskeli leudosti. Kentältä vanha mies meni katsomaan vanhaa äitiään lähellä olevan vanhainkodin yläkertaan. Äiti siellä pötkötteli peiton alla vuoteessaan. Kello oli yli 18. Iltapala heillä oli vielä edessä. Rollaattorilla vielä liikkuu äiti. Juteltiin. Nopeasti äiti vielä kiepsahtaa makuuasennosta sängynreunalle istumaan. Jotakin äiti muistaa, paljon ei. Jutella voi. Iloinen äiti oli. Lauleskeli. Ehkä näkikin nurkassa ihmisiä, joita minä en. Rukoilimme ennen lähtöäni. Terveisiä äiti lähetteli. Sinne jäi äiti istumaan sänkynsä laidalle - taisi alkaa laulu kuulumaan hänen huoneestaan.
Äijä ajoi kauppaan. Sieltä rantaan, josta soutaa nitkutteli vastatuuleen saareen. Marja oli haravoinut saunapolkua ja keräillyt oksia, joilla lämmitteli saunankiuasta.
Juotuaan kahvit - Äijän kaupasta tuoman kitukasvuisen pizzan kanssa - asteli pariskunta saunaan. Se ei enää ollut oikein kuuma, mutta ajoi asian.
Saunan jälkeen Marja keitti matikkakeiton ja paistoi hauen, jonka he söivät iltasekseen. Auringonlasku oli niin hieno, että Marjan piti usein lähteä pöydästä kameran kanssa sitä kuvaamaan. Kynttilät paloivat. Hämärä alkoi laskeutua järven ja saaren ylle. Eilen illalla oli kirkas - jo aika täysi - kuu järven yllä heittäen kaunista pistesiltaa väreilevään järven pintaan. Tänään joutsenpariskuntia oli saaren lähellä - yksinäinenkin. Trumpetit soivat. Marja istui kutimensa kanssa pöydän ääressä kynttilän valossa ja äijä puusohvan kannella - selällään kuin allakantekijä - naputteli tekstiviestillä tätä lapsellista juttuaan, jota parhaillaan luet.
Illan hämyssä mökin asukkaat kömpivät makuuksilleen.
Siunausta!
Ps. "Anna tiesi Herran haltuun..."


21.5.

Heräilimme jälleen aurinkoiseen aamuun. Joimme kahvia ja söimme vähän jotakin. Luin Psalmien kirjaa. "Postipoika" toi ovellemme jakelumateriaalia Venäjänreissua varten. Kävin Matkahuollosta hakemassa lenkkaripakettini - unohtuivat nimittäin Leppävirralle viime lauantaina.
Huttusen Tapio soitteli Enontekiöltä - yhteisestä lähetystyöasiastamme. Tuntuu mukavalta - hyvältä - kun seurakunta on siellä yksimielinen asian suhteen. Lämpimin sanoin Tapsakin asiasta puhui.
Kasailimme tavaroita saareen menoa varten.
Puolenpäivän maissa lähdimme ajelemaan kohti Kangasniemeä. Matkalla kävimme Synsiöllä katsomassa yhtä taloa - kun on lähellä tietä - siihen kun muuttaa asumaan meille hyvin tuttuja ihmisiä.
Kangasniemellä kävimme ensin syömässä Teboililla. Postista hain kalastuskortin. Urheiluliikkeestä pyydysluvat Mallokselle.
Ajelimme Rasaniemen rantaan. Käänsimme veneen oikein päin. Tavarat veneeseen. Soutelimme hiljakseen Mäntyluotoon. Nyt yli puolituntia. Tuuli vähän etelästä - eli vastaan. Aurinko paistoi. Kotijärvi. Kaunista. Soutamisen aikana - M-L souti takatuhdolta sillä aikaa - soittivat JKLn yliopistolta. Halusivat mukaan tutkimusprojektiin, jossa tutkitaan ikäihmisiä, jotka harrastavat liikuntaa tähän tyyliin kuin minäkin.
Saaressa keittelimme ensin kahvit. M-L siivosi mökkiä. Vein katiskan järveen. Vähän myöhemmin toisenkin. Koetin yksin heittää verkot. Ei onnistunut kun oli jo valmiiksi sumpussa - ja enemmän meni. Heitimme M-Ln kanssa kaksi verkkoa Laitoin Venäjältä tuomani käsienpesujutun ulos paikoilleen.
20.30.jälkeen laitoin saunan lämmite. Sinne pääsi pian. Kävimme saunomassa. Ilta oli kaunis. Pohjoisen puolelle aurinko laski. Järvessä selkeä silta. Yli puolikas kuu taivaalla. Pohjolan kesää. Enontekiöllä - Kilpisjärvellä - tänään alkoiko yöttömän yön aika. Taisi Tapsa puhelimessa mainita.
Syötiin iltapalaa ja juotiin teetä. Kynttilät paloivat. Kolmesta ikkunasta mitä kaunein järvimaisema. Heimo - veljeni - soitti tuosta järven pohjoispäästä. Laitoin aiemmin tekstarin.
Hiljainen järvi. Tuossa saaren itäpuolella lokki hautoo. Toiset istuvat kivillään kuin vartiomiehet.
Mäntyluodon Marja ja hänen äijänsä hilautuivat hetekoilleen.
Siunausta!
"Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu" (Ps. 23:1)

20.5.

Veikko soitteli tänään junalippuasioista – idän suunnan reissua varten. Marja-Leena heräsi ennen minua – kävi hyvissä ajoin jo kaupassakin, kun valmisteli tarjoiluja iltaa varten Alfa-kurssilaisten kokoontumiseen. Juoskentelin kahvia ja söin vähän eilisillalta jäänyttä VHH-pizzaa. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Luin Psalmien kirjaa. Valmistauduin illan Alfalaisten kokoontumista varten.

Kävin yksin syömässä HH:ssa – M-L teki muita hommia, eikä ollut nälkäinen. Kävin 13 maissa hakemassa Deniksen, Emilian ja Danielin. Kävivät meidän autolla Äänekoskella ostamassa jotakin autonmaalausta varten – jotakin, mitä siellä kuitenkaan ei ollut.

Harrastin hyötyliikuntaa – en kyllä oikein tiedä onko siitä paljon hyötyä – ja ajelin ensimmäisen kerran tälle suvelle nurtsin, so. nurmikon. Mukavahan se oli käveleskellä shortseissa ilman paitaa pitkin etu- ja takapihaa. Joimme kahvit, kun Denis ja lapset tulivat kauppareissultaan

Ennen 16.30 kannoimme M-L:n tarjoilutavarat autoon ja ajelimme Vapaakirkolle. Hän touhusi keittiöllä ja minä aloin laitella pöytiä siihen malliin, että Alfalaiset pääsevät niiden ääreen nauttimaan tarjoiluista. Kun Alfa-tiimiläiset tulivat, laitoimme loppuja – tuolitkin Alfa-asentoon. 17.30 maissa rukoilimme yhdessä tiimin kanssa. Sittenpä alkoikin iltaan kutsuttuja syksyn 2012 ja talven 2013 Alfa-kurssilaisia saapua.. Klo 18 alkoi näiden kurssien kevättapaaminen. Johtelin sen. Alkukevennys oli kyllä hyvä, mutta ei oikein irronnut. Menimme iltaa eteenpäin ihan tavallisen Alfa-kokoontumisen tavoin. Tarjoilujen siunauslaulun jälkeen siirryimme M-L:n tarjoamien tarjoilujen pariin. Sen jälkeen laulettiin taas – Takalon Martin ja Katriinan johdolla. Takalon Monja ja Jutta pitivät hauskan ”jäänmurtajan”, johon kaikki saivat osallistua. Pidin alustusluennon, aiheesta: Anteeksiantava elämä – vapautettu vapauttamaan. Se ei kuulu mihinkään ”alfa-materiaaliin”, mutta on tärkeä jokaiselle. Sen jälkeen olivat vuorossa taas ryhmät – kolme – kuten Alfassa kuuluukin. Etukäteen olin tehnyt aiheesta joitakin kysymyksiä ryhmänjohtajien avuksi. Ryhmiä johtivat: Yhtä Samuli Lahtela, ryhmän varajohtaja (heidän ryhmänsä varsinainen ryhmänjohtaja, Rühlmannin Kyllikki ei ennättänyt mukaan, kun heidän autonsa särkyi paluumatkalla kauempaa. Yhtä ryhmää johti Vidgrenin Marja (heidän ryhmänsä apulaisjohtaja, Kuzminin Denis, ei päässyt, kun oli oltava tänään autoa maalaamassa). Yhtä ryhmää johtivat Haapalan Raija ja Halttusen Airi. Ryhmiin mentiin tarjoilutiskin kautta, josta sai kahvikupposet ja tarjoilut mukaan. Loppuhetkeen kokoonnuimme taas yhteen. Sen johteli Neittaanmäen Anna-Liisa. Lauloimme, kuuntelimme Anna-Liisan rohkaisevia sanoja, rukoilimme, siunasimme toisiamme. Meitä oli kokonaisvahvuutena 32 henkeä koolla. Monilla oli esteitä päästä mukaan. Iloitsin illasta. Annan suuren arvon Alfa-tiimiläisille. He ovat olleet sitoutunutta porukkaa. Kiitos tässä – ainakin vielä kerran – jokaiselle vastuuta kantaneelle! Samoin kaikille kurssilaisille!

Mielestäni Alfa-kurssi – juuri sellaisena kuin se on – on mitä mainioin evankelioimisväline. Sitä ei tarvitse muuttaa ikään kuin enemmän perusasioita käsittelevämmäksi – ajatellen ihmisiä, jotka eivät usko vielä Jeesukseen. Siinä on ihan tarpeeksi sitä perusasiaa – ja muutoin kaikki aiheet sopivat myös sille, joka ei vielä usko. Alfa-kurssin voima on siinä, että se käsittelee tärkeitä perusasioita – perusasioita, jotka ovat tärkeitä ajatellen kristinuskoa – tarpeeksi laajasti. Kurssi on myös siten laadittu, että alkupuoli on sellaista asiaa – kiihkottomasti – jonka kautta ihminen voi tulla uskoon jo siellä alkupuolella ja sitten jo alkaa kasvamaan uskovana loppupuolen opetuksen kautta. Kokemukset ympäri maailmaa antavat selkeän viitteen siitä, että kurssimateriaali – aiheet – ovat todella hyvät. Siitä kertoo se valtava uskoon tulleiden määrä, jotka ovat tulleet uskoon nimenomaan Alfa-kursseilla. Jos rakennamme jonkin toisen kurssin ja teemme siihen eri aiheet, niin se ei ole enää Alfa-kurssi. Äskettäin uskoon tulleillekin kurssi on hyvä – samoin jo pidempään uskossa olleille. ”Kostuketta” uskonelämään saadaan. Itse pidän erinomaisena sitä, että kursseilla on ei-uskovia, sekä eripituisen ajan uskossa olleita. Sellaisilla kursseilla haluan olla mukana – mutta myöskin muunlaisilla. Alfa-kurssilla voi rauhassa katsella ja kuunnella tärkeitä asioita, mutta myös saada kontakteja ihmisiin, jotka jo uskovat.

Saavuttuamme kotiin Alfa-illasta, lähdin vielä urheilukentälle 5.4 km lenkille. Kävelin 5 km yhtämittaisesti, km-ajoin: 6.30., 6.38., 6.53., 6.37., 6.32. 200 m + 200 m kävelin hiljaa alussa ja lopussa. Palattuani kotiin söimme vähän iltapalaa ja joimme teetä.

Siunausta!

Ps. ”Mutta joka kerskaa, hänen kerskauksenaan olkoon Herra. Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itse itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee” (2. Kor. 10:17-18).


19.5.

Kyllähän se aurinko paistoi kuumasti heräillessämme. Kyllä tämä jo on kesää. Kasvun ihme näkyy kaikkialla ympärillämme – niin kovasti puskee vihreää, jonka määrä vain lisääntyy koko ajan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia – uloshan sitä aurinkoon piti mennä istuskelemaan siinä hommassa. Laitoin tekstiviestillä nimipäiväonnittelut Emilialle ja Milkalle – jolla oli kaksoisnimpparit, sillä tänään on myös Amalian päivä. Tässäkin vielä onnitteluja vaarilta ja mummilta nimpparisankareille, Emilialle ja Milka, Amalialle! Luin Psalmien kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväiset.

11:ksi hurautimme helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle kokoukseen. Seurakunnan pastori, Kai Partti, piti hyvän helluntaisaarnan. kaksi Toikkasen pariskuntaa oli musiikissa – Pentti ja Antero vaimoineen. Ilolan Niko johteli tilaisuuden ja puhui aluksi – selkeä ilmaisutyyli. Kokouksen lopuksi oli remonttikahvit alakerrassa. Siinä tarjoilutiskillä ilmoitimme Mäkisen Riitalle – joka oli tarjoilutiskin tarjoilupuolella – että lähdemme M-L:n kanssa 8. – 14.9. ”matkapastoripariskunnaksi” linja-autoreissulle Lappiin, Enontekiölle, Kelotin Rantamajoille. Mukavahan se olisi jos Saarijärveltäkin lähtisi porukkaa mukaan, kun linja-autoon täältäkin pääsee.

Kokouksesta kotiin ajellessamme poikkesimme R-Kioskilla ostamassa Emilialle ja Milkalle jotakin nimipäivälahjaksi – sekä velipojille ”lohdutuslahja”.

Söimme hieman jotakin. Auringossa oli mukava takapihalla istuskella ja lusikoida lautastaan tyhjäksi.

15 maissa tulivat Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel meille. Olivat lähdössä samaan paikkaan kuin mekin. Menimme nimittäin 16:ksi kokoukseen Uuraisten Helluntaitemppelille. Piti valita kumpaan menemme – Saarijärven Vapaakirkkoon, tai Uuraisten helluntaitemppelille. Olisimme ilman muuta menneet Vapaakirkkoon, mutta Uuraisten kokous voitti siksi, että siellä oli kastetilaisuus jossa meijjän Timo – evankelista Timo Kuusjärvi – toimi ensimmäisen kerran elämässään kastajana. Hyvinhän se meni. Puustellin Miko saarnasi jäljittelemättömään tyyliinsä. Haapalan Anneli tanssi ylistystanssin yksin. Tämän koin ”yhtenä johdatuksena” – tai johdatukseen kuuluvana asiana – sillä tanssi oli hyvin koskettava – todellinen Jumalaa ylistävä tanssi. Tilaisuuden jälkeen pyysin Annelia tulemaan Kunnia on Herran -iltaan - ylistämään saman tanssin - pe. 31.5. klo 19. Hän lupasi tulla. Tilaisuuden jälkeen oli täytekakkukahvitarjoilu.

Mielenkiintoista on sekin, että tänään – ja jo aiemminkin – ajattelin pyytää yhtä henkilöä todistamaan Herran kohtaamisen -iltaan – jonka johdan ke. 29.5. klo 19 Helluntaiseurakunnassa. Tämä henkilö lähettikin minulle tänään tekstarin, jossa sanoi, että olisi halukas todistamaan jossakin Kunnia on Herran -illassa. Sovimme, että hän todistaa molemmissa, sekä ke. 29.5. olevassa, että 31.5. olevassa tilaisuudessa. Johtelen nuo molemmat tilaisuudet.

Palattuamme Uuraisilta lähdin auringonpaisteiselle urheilukentälle. Kävelin yhtäjaksoisesti 7 km, km-ajoin: 7.18., 7.15., 7.11., 6.48., 6.48., 6.28., 6.30. Venyttelin lopuksi. Koko lenkin mitaksi tuli 7.6 km hiljemmin käveltyjen 200 metristen kanssa. Yhden juoksijan – ihan oikean juoksijan – kanssa sain vaihtaa kentällä muutaman ”hengellisen asian”.

M-L leipoi huomenillan Alfa-kurssien kevätkokoontumista varten, joka on klo 18 Vapaakirkossa. Hän oli tehnyt myös hyvää HH-pizzaa, jota teen kanssa söimme. 22 maissa oli lämmintä 18-19 astetta. Selkeä ilma. Taivaanranta auringonlaskusta hieman värikäs.

Siunausta!

Ps. ”Sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa vaan voimassa” (1. Kor. 4:20).


18.5.

Heräilin ja lähdin vesilasin hörpättyäni 1.4 km kävelylle – sellaista hiljaista kilpakävelyntapaista. Keittelin kahvia ja laittelin aamupalaa. Marja-Leenakin kohdakkoin nousi. Oli aurinkoinen aamu. Luin Psalmien kirjaa. M-L hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Laitoin kilpailuvarusteita reppuun ja ajelin Leppävirralle. Siellä oli urheilukentällä Kansalliset avoimet veteraanien TUL:n yleisurheilumestaruuskilpailut. Ennen perillepääsyä satoi vettä, joka loppui ennen kilpailua. Osallistuin 3000 m kävelyyn. Sijoitus 1. Aika 17.27.2. – 13 sek. parempi kuin ”Masters Gamesissa”, Kangasniemellä. Kolmen henkilön – kilpailijan – kanssa minulla oli tilaisuus puhua hengellisistä – elämämme tärkeimmistä – asioista. palkintojenjaon jälkeen ajelin kotiin. Hirvaskankaan ABC:llä kävin syömässä.

18 maissa olin kotona. M-L oli iltavuorossa töissä. Istuskelin kaikessa rauhassa hetken takapihalla ja juoskentelin kahvia. Lähettelin s-posteja. Vähän kerrallaan olen valmistautumassa myös kesäkuun alkupuolella tapahtuvaan lähtöön kohti itää. Kiitos esirukouksista!

M-L polkaisi töistä 21.30 maissa. Söimme iltapalaa. Joimme teetä – minä pakuria. Veteli taivasta pilveen iltapuolella.

Terhi-Marja, Emilia ja Daniel olivat käyneet meillä tänään ennen M-L:n töihinmenoa.

Pastorin palstalla – Saarijärven Vapaaseurakunnan nettisivuilla – on nyt eilen kirjoittamani kirjoitus: Seurakunta – yhteisö vai yleisö. Sen lopussa on präntättynä myös kiitoksen sanoja meiltä – minulta ja M-L:lta.

Siunausta!

Ps. ”Vain niskoittelijat saavat asua kuivassa maassa” (Ps. 68:7b).


17.5.

Kesäiseen ja aurinkoiseen päivään sitä saimme jälleen heräillä. Aurinko räkötti – ei kuitenkaan räkyttänyt – siniseltä taivaalta, eli Hän antoi aurinkonsa paistaa niin hyville, kuin meille pahoillekin. Vihreys ja vehreys lisääntyy silmissä. On se väkevätä. Lujin Psalmien kirjaa. Kannoimme aamupalasyömisemme ja kahvimukimme Marja-Leenukan kanssa takapihalle. Siellä tuoleilla istuskeltiin seinän ja valkoisen muovipöydän äärellä ja katseltiin vihreyttä – aina koivunlatvoja myöten, sillä M-L halusi ottaa vihreistä koivunlehdistä - joiden läpi näkyi sininen taivas – kuvan. Taivas näkyi, kun lehdet eivät vielä ole niin isot. M-L luki siellä takapihalla hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan Rukoilimme siellä myös yhdessä.

Aloittelin kirjoittelemaan juttua aiheesta: Seurakunta – yhteisö vai yleisö? On ollut mielessäni jo jonkin aikaa mainittu ajatus. Nyt siirryin tuumasta toiseen… eikun toimeen. Se ei kovin pitkä matka olekaan, mutta ottaa kyllä joskus aikaa. M-L siivoili. Kun hän oli sen homman saanut loppuun, lähdimme kylälle. Kävimme HH:ssa syömässä. Mäkisen Riitta tuli siellä pöytäämme ja esitti haasteen meille, lähteä 8. – 14.9. ”matkapappipariskunnaksi” Lapin matkalle, joka suuntautuu Enontekiölle, Kelotin Rantamajoille. Aikaisemminkin samanlainen haaste on esitetty, mutta silloin ei ainakaan ollut aika lähteä. Nyt täytyy kysellä olisiko aika. Olisihan se mukava, jos samalle matkalle lähtisi tuttuja ihmisiä Saarijärveltäkin – esim. Vapaaseurakunnasta… ja… Pankaapa harkintaan. Ne seudut ovat sitä meidän toista - vaiko kolmatta - kotiseutua. Kävimme samalla reissulla – ei sillä Enontekiön- vaan HH:n ruokailureissulla – myös kaupassa. M-L taisi jo ostiskella maanantain Alfa-kurssilaisten Kevättapaamisen tarjoilumateriaaleja sieltä.

Palattuamme kotiin, jatkoin ”Seurakunta – yhteisö vai yleisö”-jutun kirjoittelua. Se eteni hitaasti, mutta en tiedä varmastiko. M-l taisi tehdä mm. koemaistettavaksi joitakin tarjoilujuttuja – ettei tule yllätyksiä kun on varsinaisen tarjoilun aika.

17.30:ksi ajelin urheilukentälle. Oli siellä aurinkoista – sai taas T-paidassa ja shortseissa löntystellä. Aluksi kävelin ihan hiljaa 1 km. Venyttelin vähän ja kävelin enemmän kilpakävelyä muistuttavaa 1 km hiljaa. Venyttelin. Otin sitten yhden 1 km ”avaavan harjoitteen” alle 6 min-vauhtia. Ei ollut kelloa mukana, mutta tuntui vähän siltä. Hiljaista kävelyä kävelin lopuksi – venyttelyn jälkeen – 400 m. Siirtymäkäveleskelyjä oli 400 m. Päivän lenkki oli 3.8 km. Huomenna kisat – jHs.

Palailtuani kentältä istahdin taas koneen ääreen ja kirjoittelin aloittamaani seurakunta-juttua. Hitaasti se eteni, mutta 21 maissa oli ”valmis raakile”. En kuitenkaan osaa paljon uudestaan alkaa kirjoittelemaan. Se on se, mikä se on. Minkä kirjoitin sen kirjoitin. Saman tien lähetin sen Lahtelan Veikolle, että josko hän sen Pastorin palstalle laittaisi Vapiksen nettisivuille. Kait se on tärkeää asiaa, kun mielessä pyöri ja piti se rustata. Sama juttu tulee luettavaksi myös tämänpäiväisen blogijutun yhteyteen. Saa antaa palautetta.

Eilen soitteli Laulumaan Markku Enontekiöltä. Ovat siellä tehneet helluntaiseurakunnassa päätöksen lähteä tukemaan minua matka- ja materiaalikustannuksissa Suomalais-Ugrilaisessa työssä – tämähän on jo tullut aiemminkin mainiskeltua tässä blogissa. Siihen liittyen ovat tehneet myös päätöksen, että tämän blogini voisi laittaa heidän pian avattaville kotisivuilleen. Sitä Markku soitteli, että voiko. Vastaus oli: Kyllä. Sen kautta on h6yvä olla ajan tasalla myös tuosta mainitusta työstä sielläkin tukijaseurakunnan keskellä. Tämä on – niin kuin olen sanonut – sellainen ”lapsellinen ja yksinkertainen” blogi – jollaista ei varmaan kukaan fiksumpi ihminen viitsisi kirjoitella, mutta kaitpa minä sitten en ole…

Siunausta!

Ps. ”Niin Jeesus sanoi heille jälleen: Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät” (Joh. 20:21).


SEURAKUNTA – YHTEISÖ VAI YLEISÖ?

Mielikuvamme seurakunnasta

Sanat ja ilmaisut ohjaavat ajatuksiamme ja mielikuviamme. Kun kuulemme esimerkiksi sanan: ”seurakunta”, jonkinlainen ajatus ja ”kuva” nousee mieleemme. Kokemuksemme seurakunnasta vaikuttaa siihen, millainen tuo näkemys tai mielikuva on. Suhtautumisemme seurakuntaan voi olla myönteistä, neutraalia, tai kielteistä – kielteisessäkään tapauksessa se ei välttämättä tarkoita sitä, että suhtautumisemme Jumalaan, tai kristinuskon totuuksiin olisi kielteistä.

Asioita, joita mieleemme nousee, kuullessamme sanan ”seurakunta”, voivat olla: Kirkkorakennus, pappi, jumalanpalvelus, hautajaiset, ristiäiset, retki, pyhäkoulu, rippikoulu, tunnelma, ihmisten suhtautuminen, kanssakäyminen, huomioiminen, huomiotta jättäminen, ulkopuolisuus, jäykkyys, muoto, kaava, kiusaantuminen, hyväilmapiiri, yhteys, yhteyden puute, kylmyys, lämpimyys, jne.

Kaikki paikallisseurakunnat ovat erilaisia – siitäkin huolimatta, että ne voivat olla hyvin samanlaisia. Näin on maailmanlaajuisesti, niin myös Suomemme -niemellä - niin kuin kotikaupungissamme, Saarijärvelläkin. Kaiken keskellä tosiasiaksi kuitenkin jää: Jos seurakunnassa – ainakin joidenkin toimesta – tuodaan esille Jeesus, Kristus, syntiemme sovittajana, ihmiset voivat löytää pelastuksen ja päästä tielle, joka johtaa taivaan kirkkauteen.

Uuden testamentin seurakunta oli yhteisö

Lukiessamme Uutta testamenttia, löydämme paikallisseurakunnan, joka oli yhteisö. Vahvistaako tätä käsitystä mielestäsi esimerkiksi sieltä löytämämme tämäntyyliset asiat: ”Jotka nyt ottivat hänen (Pietarin) sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa” (Apost. t. 2:41-42). Sanana ”yhteisö” johtaa ajatuksemme sanaan ”yhteys”. Yhteisönä seurakunta on uskovien yhteyttä, jossa pyritään keskinäiseen yhteyteen. Aina ei näin ole, eikä siihen määrätietoisesti pyritä.

Vaihtoehtona yleisöseurakunta

Seurakunnasta muodostuu helposti – jos asiaan ei koko ajan kiinnitetä huomiota – ”yleisöseurakunta”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pidetään kokouksia, jumalanpalveluksia ja tilaisuuksia, joissa seurakunta on yleisönä – ts. kuuntelemassa sitä, mitä yksi tai muutama esittää. Käytännössä se johtaa siihen, että ”seurakuntayleisö” käy säännöllisin, tai epäsäännöllisin, välein katsomassa toisiaan niskapuolelta tietyn hetken – ja usein vain yhtä naamaa, joka saarnapöntöstä näkyy heihin päin. Oikein nähtynä tällaisia tilaisuuksia täytyy olla – se on ihan luonnollista – mutta siinä pelkästään ei voi olla koko seurakunta-ajatuksen idea. Pelkästään tuollaisena – tuontyylisiin tilaisuuksiin, isompiin, tai pienempiin, kokoontuvana – seurakunta on kyllä yhteisö, joka voi täyttää Jumalan antamaa tehtävää voimakkaastikin ja siinä voidaan kokea seurakuntayhteisöön kuulumista, mutta seurakunnan olemukseen kuuluva yhteisöllisyys on jotakin enemmän.

Yhteisöseurakunnassa avainasemassa keskinäinen yhteys

”Ohjekirjaamme”, Raamattua – Uutta testamenttia – lehteillessämme, näemme, että keskinäiseen yhteyteen perustuva yhteisöllisyys seurakunnassa ei ollut vain teoreettista tai tunteeseen perustuvaa – eikä ”edessä istuvan niskaa tuijottavaa” - yhteisöllisyyttä, vaan hyvin konkreettisesti elettävää elämää. Luemme hyvin käytännönläheisestä toinen toisensa huomioimisesta, huolenpidosta, kunnioittamisesta, rohkaisemisesta, vaivannäöstä, rakastamisesta, jäsenenä kokonaisuudessa lahjoillaan palvelemisesta. Uudesta testamentista saamme lukea alkuajan seurakunnista, jotka olivat syntyneet Pyhän Hengen vaikutuksesta Sananjulistuksen kautta. Nuo seurakunnat olivat epätäydellisiä monella tapaa, mutta ne olivat Jumalan seurakuntia, joita Pyhä Henki ohjasi oikeaan suuntaan. Ihmiset pelastuivat – uskoivat Jeesukseen – yksilöinä, mutta tulivat sen – ja sitä seuranneen kasteen - kautta sisälle seurakuntayhteisöön. Tänäänkin tapahtuu samalla tavalla.

Seurakunnan vanhimmat tärkeässä asemassa

Seurakuntien johtajina meillä on suuri vastuu siinä, mihin suuntaan – ja miten – seurakuntaamme olemme johdattamassa. Jumala on asettanut seurakuntaan johtajat johtamaan. Tämä on paimenjohtajuutta paimenten – vanhinten - keskinäisessä yhteydessä. Seurakuntayhteisöä johdetaan yhteydestä käsin – yhteydestä mikä on Pyhän Hengen synnyttämää yhteyttä. Yksi ”iso vaaramomentti”, joka seurakuntayhteisöä vaanii, on seurakunnan johtajien, paimenten, keskuuteen ”soluttautuva” yhteyden puute. Tämä murehduttaa Pyhää Henkeä ja saa aikaan toimintakyvyttömyyttä seurakunnan johdossa ja seurakunnassa – sekä jakaantumista seurakunnassa.

Jumalan Sanasta, Uudesta testamentista – mikä onkin ohjekirjamme – saamme lukea Jumalan antamia ohjeita seurakuntayhteisöille. Yksi tärkeä ohje koko seurakunnalle – mutta eritoten vanhimmille, paimenille – kuuluu: ”Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, niin tehkää minun iloni täydelliseksi, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne” (Fil. 2:1-3).

Yhteys on tärkeä arvo seurakunnassa

Seurakuntien johtajina, paimenina, meidän tulisi pitää erittäin suurena arvona - vanhimmistoissa ja seurakuntayhteisöissä - keskinäistä yhteyttä. Aina siellä, missä tämä saa toteutua - Pyhän Hengen voimassa ja johdatuksessa – koetaan seurakunnassa hyvää ilmapiiriä ja asioiden ”eteenpäin virtailemista”. Keskinäisen yhteyden puute ”tallaa alleen” hyvinkin nopeasti sen hyvän, joka mahdollisesti on jo alkanut kasvamaan. Se on murheellista. Keskinäistä yhteyttä tulee rakentaa ”kaikin keinoin” seurakunnan johdossa ja koko seurakuntayhteisössä. Yhteyttä ei kannata vanhimmistoissa rikkoa erilaisten aloitteiden ”jääräpäisellä ajamisella” – tai ”jääräpäisellä torjumisella”. Niistä tulee helposti ”minun asioitani” – vaikka ne alun perin olisivatkin Jumalan asioita. ”Minun asioinani” niistä tulee helposti arvovaltakysymyksiä. Se rikkoo keskinäistä yhteyttä. Tarvitsemme paljon nöyryyttä, yksin ja yhdessä Herran kasvojen edessä olemista, sekä toinen toisemme siunaamista ja kunnioittamista.

Esikuvajohtamista

Seurakuntayhteisön paimenten tehtävä on olla yhteisölleen esikuvia: ”Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina” (1. Piet. 5:1-3). Yksi tärkeimpiä esikuvana olemisen muotoja meille paimenina seurakuntayhteisöissämme on keskinäisen yhteyden todeksi eläminen toisten paimenten ja seurakuntalaistemme – niiden ”jotka on meille uskottu” – kanssa. Emme halua rikkoa, vaan rakentaa yhteyttä. Silloin kun yhteys rikkoutuu – oli oikeassa tai väärässä – tulee ”ottaa aloitteita” tilanteen korjaamiseksi. Näin tulee tehdä vaikka ”lihamme” ei siihen haluaisi suostuakaan. Useinhan ihmisten maailmassa tapahtuu, että yhteys rikkoutuu eriasteisesti, mutta Jumalan Sana – seurakuntayhteisön ”pääkirja” – antaa silloinkin hyvät ohjeet kuinka tulee menetellä.

Paimenet johtavat

Jumalalla oli viesti Efeson seurakuntayhteisön johtajille Miletossa: ”Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut” (Apost. t. 20:28). Johtajien tehtävänä on valvoa itseään myös keskinäisen yhteyden alueella. Heidän tehtävänsä on ”kulkea yhdessä samaan suuntaan” lauman edellä ja pitää lauma koossa – rakentaa keskinäistä yhteyttä. Johdettavanamme oleva yhteisö on Herran seurakunta – yhteisö vailla vertaa. Tärkeissä asioissa paimenilla tulee olla myös yksimielinen kanta, jonka he tuovat julki johtamalleen laumalle. On jotenkin ”luonnonvastaista”, jos lampaat johtavat paimenia ja paimenet toteuttavat heidän päätöksiään. On luonnollista, että Jumala puhuu tahdostaan paimenille, jotka johtavat laumaa. Siksi paimenten tulee olla yksin ja yhdessä Ylipaimenen neuvotteluissa.

Rakenne ei ole sivuseikka

Seurakunta on yhteisö-ajatusta voidaan – ja tuleekin – tukea rakenteellisilla asioilla. Se edellyttää, että seurakunnasta halutaan rakentaa yhteisö. Tällöin meidän on tutkittava Raamatusta – Uudesta testamentista – millainen Jumalan ajatus seurakunnasta on. Olemme oppineet niin saarna(aja)keskeiseen tapaan toimia, että on hyvin vaivalloista – mutta tarpeellista – järjestää tällaista Jumalan Sanaan paneutumista. Jotta se voisi onnistua, olisi vanhimmiston kuljettava ”etunenässä” – itse paneutuen ja asiaa yhdessä esillä pitäen. Yllättävää kyllä, suurimmaksi esteeksi tälle voikin nousta se, että ei olla opittu lukemaan itse Raamattua.

Halutessamme olla rakentamassa seurakuntaa, joka on yhteisö, meidän on huomioitava, että seurakunta on paikka, jossa voidaan elää vuorovaikutteista elämää. Tämä kuuluu keskinäisen yhteyden piiriin ja vahvistaa sitä. Vuorovaikutus tarkoittaa, että voin olla antamassa ja saamassa – jakamassa elämää ja asioita toisten kanssa. Saan itse tukea ja rohkaisua, mutta voin olla myös tukemassa toisia. Tämän toteutumiseksi voimme joutua luopumaan joistakin toiminnoista seurakunnassa. Tarvitsemme pienryhmiä ja soluja, joissa vuorovaikutuksellisuus voi toimia. Alfa-kurssi on erinomainen ”työkalu”, jonka kautta ihmisiä voidaan johtaa pienryhmiin ja soluihin, koska siinä ihmiset oppivat jo hyvällä tavalla sosiaaliseen kanssakäymiseen ja pienryhmiin. Yhteisöseurakunta on jäseniään varustava yhteisö jossa ”pyhiä tehdään valmiiksi palveluksentyöhön” – esim. solujen ja pienryhmien johtajiksi, Alfa-kurssien tiimeihin, jne. Varustetuista tulee varustajia. Erilaisissa tehtävissä olevia tuetaan ja varustetaan koko ajan säännöllisin – ja epäsäännöllisin – kokoontumisin. Johtajat eri tasoilla – ja tehtävissä ovat ”yhteisöseurakunnan” voimavara ja siunaus. Näin paimenuutta voidaan jakaa – ja kuorma keventyy.

Yhteisöseurakunta opetuslapseuttaa

”Opetuslapseuskoulu” pelkästään teoreettisena ei oikeastaan ole opetuslapseuttamista, jos se jää vain sanalliseksi asioiden opettamiseksi. Jeesuksen malli opetuslapseuttamiseen oli: Kutsui seuraajia. Jakoi elämäänsä vuorovaikutuksessa heidän kanssaan, opettaen ennen kaikkea esimerkillään, ei pelkästään sanoillaan. Opetuslapset saivat tehdä Hänen kanssaan. Heidät lähetettiin joksikin aikaa Hänen lähettäminään ja he palasivat Jeesuksen luokse kertomaan kokemuksistaan ja ”saamaan palautetta”. Lopulta Jeesus lähetti heidät valitsemaansa tehtävään ”toisen Puolustajan” johdolla ja voimassa ja nousi itse ylös taivaaseen.

Tarvitsemme seurakuntia, jotka ovat yhteisöjä

Uskon, että aikamme tarvitsee yhä enemmän sellaista seurakuntaa, joka on yhteisö. Seurakunta on paikka, jossa tullaan nähdyksi ja kuulluksi. Yhteisönä seurakunta voi tarjota meille jokaiselle erilaisen osallisuuden kuin yleisöseurakunta. Yhteisöseurakunta on enemmän suhteita kuin toimintamuotoja – suhdetta Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen ja suhteita ihmisiin. Yhteisöseurakunnan ulospäin suuntautuva evankeliointi tapahtuu ensimmäisessä vaiheessa ihmissuhteiden kautta – ei niinkään erilaisten evankelioimistapahtumien.

17.5.2013.

Jouko Kuusjärvi


16.5.

Aurinko se kyllä jaksoi paitaa siniseltä taivaalta kun heräilin. Marja-Leena meni jo aikaisemmin punaisella pyörällään töihin aamuvuoroon. Nousin vähän ennen kun Denis ja Daniel tulivat kylään – leikkimökin ovea katsomaan. Joimme kahvia ja mehua. Luin Psalmien kirjaa.

Tein jotakin lehtijutun eteen – johon päämateriaalin lähetin jo eilen. Joitakin kommentteja joiltakin henkilöiltä siihen tänään vielä lisää.

Käväisin syömässä HH:ssa.

Valmistelin loppuun ensi maanantaita varten Alfa-kurssien Kevätkokoontumisen alustusluennon – ja siihen liittyen joitakin kysymyksiä ryhmänjohtajia varten ryhmätyöskentelyyn. Tämä oli tavoitteena saada tänään valmiiksi.

M-L:n tullessa töistä olin juuri lähdössä urheilukentälle lenkille. Aurinko paistoi kuumasti – olikin ensimmäinen kerta tälle kesälle, kun lyhyissä urheiluhousuissa ja T-paidassa rataa kiersin. Ei ollut tuulta. 8.4 km oli ”jalan viljassa”. Kävelin 7 km km-ajoin: n. 13 min., 7.27., 6.44., 6.13., 5.48., 6.59., 7.33. Kilometrin jaksoissa kävelin. Välissä aina 200 hiljaista kävelyä, yhteensä 1.4 km. Venyttelin myös kilometrien väleissä varovasti.

Menin kentältä suoraan Rukousiltaan Vapaakirkkoon. Sieltä kotiin. Loppuhetket kuuluivat Slovakia – Suomi MM-jääkiekko-ottelusta. Söimme iltapalaa ja joimme teetä – minä pakuria. Tultuani kotiin lähetin viimeisen ”lisukkeen” Suomen Viikkolehden juttua varten. Lehteen pyydettiin juttua meidän – Vapaaseurakunnan – Alfakursseista. Juttu pitäisi olla kesäkuun numerossa – kuvien kanssa.

Terhi-Marja lupautui tekemään tilauksen materiaalista pian koittavaa naapurimaan reissua varten. Tässä myöhäisillassa annoin hänelle tietoa, mitä tilataan. Kun sinne mennään, niin pitää olla mitä ihmisille antaa ja jakaa. Veikko myös oli yhteydessä tänään. Hänen ja tulkin kanssa olisi tarkoitus lähteä – jHs – kohti itää. Junalippuja hommaillaan. Vienan karjalan suunnalle olemme saaneet myös asiat etenemään – jHs. niin heinäkuun alussa lähdemme sinne suunnalle. Onhan sitä – monenlaista. Hyvä kuitenkin, että sain kaiken Alfa-juttuun liittyvän tänään ”kondikseen” – samoin Alfa-luennon kutakuinkin valmiiksi. Lähettelin – tai jos ei ollut s-postia, vein – aiheen tiimiläisille.

Tänään on yhden tosi hienon ja mukavan ”miehenalun” – Aaro Kuusjärven – 12 v päivä. Tässäkin vielä Aarolle tosi isot syntymäpäiväonnittelut! Taivaan Isän Siunausta tuleviin päiviin! Kun tämä – mitä tässä jakeessa lukee – on totta, niin hyvin käy: Ps. 73:28. Voi olla, että vielä – tässä hieman myöhemmin – tulemme juhlimaan poikien synttäreitä. ken kulkee, hän näkee, kirjoittanut Matias Shikondomporo.

Siunausta!

Ps. ”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten luin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita” (1. Piet. 4:12-13).


15.5.

Sehän oli niin aurinkoinen päivä tänäänkin. Vihreys näkyy yhä hallitsevampana maassa ja puissa. ja järvet niin kutsuvan kauniita. Herättyämme söimme vähän aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Paljonhan on rukousaiheita. Enemmänkin olisi.

Katselin vähän ulkona josko lasten leikkimökkiin – Deniksen tekemään – rohkenisi laittaa oven. Ajelimme M-L:n kanssa kylälle. Ensin kävimme syömässä HH:ssa. Siellä olimme samassa pöydässä murkinoimassa yhden seurakuntalaisemme kanssa. Nytpä herääkin kysymys: Minkä seurakunnan seurakuntalaisen – kun sanoin seurakuntalaisemme? Sillä siis nimittäin kun 11.5. päiväyksellä olemme siirtyneet pois Vapaaseurakunnasta ja meitä ei ole vielä liitetty Helluntaiseurakuntaan. Eli: Mehän taidammekin olla nyt seurakunnattomia. No, tosiasiassa voin sanoa ihan sydämestäni, että molemmat seurakunnat koen omikseni. Tämä johtuu erityisesti siitä seikasta, että meno Vapaaseurakunnan pastoriksi tapahtui täysin Jumalan vaikuttamana johdatuksena – ja paluu takaisin seurakuntaan, josta lähdettiin, tapahtuu alkuperäisen suunnitelman mukaan..

Lounasreissulla vein M-L:n terveyskeskukseen työvuoroon, jonne häntä aamulla soittivat. Sieltä ajelin Majakalle, jossa meillä oli ”tärskyt” Rantalan Jussin kanssa. Hän auttoi minua noissa ”tietsikka” hommissa – valokuvien lähettämisjutuissa. Kuvat tulevat juttuun, joka minun pitäisi saada tänään valmiiksi.

Majakalta palailin kotiin. Laitoin sen oventapaisen Emilian ja Danielin leikkimökkiin. Emilia oli eilenkin kysellyt mummilta, että joko vaari on ostanut ne saranat siihen oveen? Ei tarvinnut saranoita ostaakaan, kun löytyi muunlainen ratkaisu. On siinä nyt Emilian ja Danielin silmät napillaan, kun näkevät mökissään oven. Ja aurinko paistoi. Linnut lauloivat. Suomessa taitaa olla kesä. Ei kuitenkaan joka paikassa Suomea. Aamulla tuli Salmen Ullalta, Enontekiöltä. Siinä oli maa valkoisena ja auton päällä vasta satanutta lunta. M-L kävi ottamassa meidän vihreästä kesästä kuvia, jotka lähetimme sinnepäin.

Sittenpä istuin alas ja aloin kirjoitella sitä lehtijuttua varten tekstiä. Siinähän sitä aikaa menikin – ei ole samanlaista ”antaa mennä” kirjoittelua kuin tämä ns. blogijuttujen ns. kirjoitteleminen. Mäkisen Tapani käväisi. Joimme kahvit. Jatkoin kirjoituksen loppuun. ja lähetin pyytäneen lehden toimitukseen. Vielä pitää saada siihen ”kainalojuttu” – haastattelu – jonka olen pyytänyt.

19:ksi ajelin rukouskokoukseen Helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle. Sieltä kauppaan ja hakemaan M-L:aa töistä 21. Paistoimme ostamani pizzan iltapalaksi. Taivas on ihan selkeä 22.30 maissa. Tyyntä ja valoisaa.

Lampisen Sonjalle onnittelut nimipäivän johdosta vielä tässäkin! Tosin jo aamulla lähetimme tekstarilla onnittelut.

Siunausta!

Ps. ”Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle” (1. Kor. 10:31-32).


14.5.

Ilma oli kaunis – ja aurinkoinen – heräillessäni. keittelin kahvit ja luin Psalmien kirjaa. Odottelin Denistä ja Timoa saapuvaksi – Daniel tuli myös. Joimme kahvit – Marja-Leenakin nousiskeli – ja lähdimme poikien kanssa Kalmariin hakemaan kahdella autolla kärryineen Timolle rakennustavaraa – puutavaraa – jota oli sieltä tilannut.

Ohi ajellessamme kävimme HH:ssa porukalla puraisemassa lounaat – olimmekin ensimmäisten joukossa. Vähän aikaa odottelimmekin, sillä lounaan saanti mahdollisuus avautui klo 10.30.

Hurruuttelimme peräkanaa Höytiälle, Uuraisille. Pureskelimme – purimme – kuorman. Sää se vain jatkui hienona. Joimme Timon keittelemät kahvit heidän mökissään. Rakennushommat siellä etenevät. Ajelimme takaisin kotiin. M-L oli hakenut Emilian eskarista meille – oli tyttö käynyt ”äitsyn kaa” koululla tänään, kun ensi syksynä on oikeaan kouluun meno. Iloisena tyttönen pompottelikin vastaan kun kaarsimme aurinkoiselle pihalle. Mummikin ulkona jotakin ”käpsästeli”. Joimme kahvia ja söimme jätskiä. Olivat mummi ja Emilia käyneet ostamassa liput sirkukseen iltaa varten kaikille Emilian perhekuntalaisille – kun aikuiset olivat töissä. Sirkus tuli tänään kaupunkiimme – värikkäitä autoja jos vaikka kuinka paljon ajeli peräkkäin aamulla Kokkolan suunnasta mennessämme Kalmariin päin. Tänä iltana sitten menivät lipulliset sirkukseen.

Torkuskelin ja lähdin sitten urheilukentälle ”lenkittelemään”. 7.2 km kävelin. Siitä 1.2 km oli hiljaista – tavallista ”siirtymäkävelyä” kilometrien välissä. 6 km kävelin - kilometrin jaksoissa – km-ajoin: 11.58., 8.38., 7.44., 6.33., 6.07., 5.48. Aurinko paistoi melko kuumasti, mutta tuuleskeli jonkin verran.

Kävimme M-L:n kanssa viemässä ison määrän lehtiä paperinkeräykseen. Sen jälkeen kävimme hetken olemassa M-L:n kanssa auringossa. Meinasimme tehdä jotakin, mutta se jäi aika lyhyeen, kun ei oikein kumpaakaan huvittanut. Istuskelimme takapihalla auringon lämmössä. Lintuset lauloivat – rastaskin haikeasti. Kauniissa, herkässä, vaiheessa luonnon vihreys.

Kuuntelimme netin kautta – Radio Novan nettiradiosta – Latvia – Suomi MM-jääkiekko-ottelun. Samalla syöskentelimme iltapalaa ja juoskentelimme teetä – pakuria minä, taisi M-L:kin.

Eläkeläisellä – 14. pv menossa – olisi paljon hommia, joita pitäisi saada aikaiseksi tehdä. Yhden lehden toimitussihteeri soitti ja pyysi juttua tietystä asiasta. Se pitäisi saada valmiiksi torstaihin mennessä. Jotain sen eteen tänään teinkin. Alfa-kurssien kevätkokoontumiseen alustusluento pitäisi saada valmiiksi – ja paljon muuta. JHs., niin huomenna.

Illalla oli kirkas kuun sirppi kuulaalla, pimenevällä taivaalla. kaunista.

Tänään on Tuulan päivä. Siksipä lähetämmekin vielä tässäkin nimpparionnittelut ”Tuulille” – siis jokaiselle Tuulalle – vaikka kylläkin ainakin kolmelle tuntemallemme Tuulalle tänään onnittelut jo menivätkin – Bågmanin, Ohrasen ja Lehtomäen…

Siunausta!

Ps. ”…kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa” (Gal. 3:28b).


13.5.

Kun aamu koitti ja nousta piti – nousimme. Olikin aurinkoinen päivä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa. Istuskelin shortseissa ulkona auringossa – ja välillä kävelin hiljakseen edestakaisin pihakentällä – ja koetin olla rukouksessa. Linnut lauloivat. Koivujen lehdet ovat kasvaneet – kasvavat – ihan silmissä. Taas on lehti verhossa. Ruoho muuttuu yhä vihreämmäksi. Näimme suven tulon.

Valmistauduin Alfa-kurssien kevätkokoontumiseen, joka myös lähenee – on 20.5. Kaikki syksyn 2012 ja talven 2013 Alfa-kurssilaiset ovat saaneet kutsun tulla kokoontumiseen. Alfa-tiimiläiset ovat paikalla.

Söimme.

Menimme M-L:n kanssa kylälle ennen 15 – hän vapaaehtoisten kevättapaamiseen, Serviisiin ja minä punaiselle, aurinkoiselle, urheilukentälle ”löntystelemään 9 km. Kilometrin jaksoissa käveleskelin 7 km, km-ajoin: 8.15., alle 8., 7.02., 7.01., 6.49., 6.13., 6.13., 5.59. Väleillä kävelin lisäksi 2 km hiljasikseen ja venyttelin. Vein Vapaakirkolle Noora Annelin tekemiä ilmoituksia Kunnia on Herran-illasta, joka on pe. 31.5. klo 19. Miko Puustelli on puhumassa, Jouko Kuusjärvi juontelemassa, musiikissa Martti Takalo & Ylistystiimi. Kastetilaisuus, johon voi ilmoittautua, puh. 040-0206858 (Jouko K.), kahvitarjoilu lähetystyön hyväksi. Puheenvuoroja Jumalan teoista. Ajattelehan tulla mukaan – ja tuo paljon tuttuja ja tuntemattomia mukanasi! Tulimme M-L:n kanssa samaan aikaan kyliltä kotiin.

Tein lettutaikinan ja tulet takapihan tulipaikalle. Paistelin lettuja ja keittelin kahvit nokipannulla. Mukava tuo elävä tuli ja savun haju. M-L:kin istuskeli jonkun aikaa takapihalla neuloskelemassa. Vertaisen Veikko soitteli suunnittelemastamme yhteisestä lähetysmatkasta rajan taakse. On – jHs kesäkuun alussa lähtö. Sain myös Vienan Karjalasta heti perään tekstarin – vastauksen eiliseen kyselyyn. JHs lähdemme sinne lähetysmatkalle heinäkuun alussa. Tapahtukoon Herran tahto. Denis käväisi – koskien viimeksi mainittua matkaa.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä – minä sitä pakuria.

Siunausta!

Ps. ”Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi” (Room. 6:17,18).


12.5.

Hyvää Äitienpäivää kaikille! Heräiltyämme kauniiseen päivään söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa. Terhi-Marja, Emilia ja Daniel tulivat kokoukseen mennessään meille ja toivat hyvännäköisen täytekakun, ruusun ja 2 korttia – joista toinen oli Emilian tekemä – äidille/mummille.

Menin Terhi-Marjan kyydissä kokoukseen helluntaiseurakuntaan klo 11:ksi. Vesa Pylvänäinen oli puhumassa – oli erinomaista Jumalan Sanan opetusta. Lehtosen Jarkko johteli tilaisuuden – iloitsin Jarkon selkeästä, tasapainoisesta ja rohkaisevasta, lyhyestä, aloituspuheenvuorosta. M-L oli kokouksen aikana syöttämässä vanhuksia.

Kokouksen jälkeen haki M-L minut rukoushuoneelta. Menimme tosi hyvälle äitienpäivälounaalle kaupungintalon alakerrassa olevaan paikkaan.

Kotiin tultuamme valmistauduin edessä olevaan kokoukseen – ulkona auringossa.

15.30:ksi menimme Vapaakirkkoon. Pidimme jumalanpalveluksessa vastuussa olevina yhteisen rukoushetken. Tilaisuus alkoi klo 16. Sen johteli Lahtelan Veikko. Eteisessä saivat äidit kauniin kukan rintaansa. Veikko kuuntelutti meillä – kuvin kanssa – Jari Huhtasalon laulamaa laulua: Äideistä parhain. Sehän kyllä aina ”kihottaa” kosteutta silmiin. Rautasen Jussi oli vastaamassa musiikista – säestäen yhteislauluja ja jutustellen välissä. Hän lauloi myös kaksi erinomaista omaa lauluaan – Jumalalta saatuja. Pitäisi saada enemmän jakeluun ja käyttöön. Jospa Jussi jaksaisi tehdä niihin taustoja ja laulaa äänitteelle. Katsottiin Rantapuskan Sadun tekemä video pyhäkoulusta – se oli äitienpäiväonnitteluvideo. Hauska. Oli minun osani saarnata tilaisuudessa. Niinpä puhuin. Kokouksessa oli väkeä saman verran kuin helluntaiseurakunnassakin aikaisemmin päivällä. Täytekakkukahvit saimme nauttia tilaisuuden lopuksi.

18:ksi selvisimme kotiin. Meille tulikin heti samaan aikaan sovitusti Terhi-Marja, Denis – joka tuli tänään Venäjältä – Emilia ja Daniel, Timo, Pia, Milka, Miro ja Helmi-koira – äitiä/isoäitiä onnittelemaan. Joimme voileipäkakku ja täytekakku kahvia. Lapset kirmailivat ulkona leikeissään ja piirtelivät sisällä, yms. Kävimme saunassa Timon ja Deniksen kanssa. Kaunis, aurinkoinen, ilta. Terolta tuli kuva heidän perheensä trampoliinihyppelystä.

Kuuntelin Radio Deitä.

Pakuriteetä piti juoda illan mittaan.

Siunausta!

Ps. ”Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta” (Joh. 4:27).


11.5.

Heräilimme ihmisten ajoissa. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa.

Kävimme kylällä M-L:n kanssa – hän kaupassa ja minä kukkakaupassa. Ostin kukat lapsensiunaustilaisuuteen ja M-L:lle äitienpäiväruusuja.

Marja-Leena alkoi siivoilla. Minä valmistauduin lähtemään hengelliseen tilaisuuteen – siinä sivussa tein ”joitakin juttuja” tulevia tilaisuuksia ajatellen. Eläkeläinen elää 11. eläkkeellä olo päiväänsä. Ja aurinko paistoi kuin kunnon kesällä.

Ajelin Konttimäkeen, jossa oli Mirkon ja Kiiran pienokaisen - pojan – siunaamistilaisuus. Puhuin ja johdin lapsen siunauksen. Mukava tilaisuus. Sukulaisiakin oli ja evankeliumi selkeästi esillä.

Palailtuani kotiin, oli M-L tekemässä, voi, leipäkakkua – voileipäkakkua huomiseksi. Keittelin kahvia.

Laitoimme tekstiviestillä Salmen Paavolle – Enontekiölle – syntymäpäiväonnittelut. Tässäkin vielä: Sydämelliset onnittelut Paavolle ja Jumalan siunausta tuleviin hetkiin!

Kävin 12 km lenkillä urheilukentällä. Aurinkoista. Muutaman pisaran heitteli vettä. Aluksi käveleskelin hiljakseen rataa ympäri kilometrin, jonka jälkeen kävelin kilometsin jaksoissa 9 km, km-ajoin: 7.00., 6.45., 7.06., 6.33., 6.13., 6.22., 6.13., 6.07., 6.02. ”Siirtymätaipaleet” olivat kilometrien välillä 200 m. Niistä kertyi 2 km. Kilometrien välillä venyttelin varovasti.

Tultuani kotiin, oli M-L neulomassa. Kirjoittelimme ennen kentälle lähtöä – jonka vein lenkkireissulla helluntaiseurakunnan postilaatikkoon - Saarijärven Helluntaiseurakuntaan ”paperin”, jolla ”ilmaisimme halumme” liittyä jälleen sen jäseneksi. Kun 1.11.11. otin vastaan pastorin tehtävät Saarijärven Vapaaseurakunnassa, oli tarkoituksena ja ajatuksena se, että kun tämä ”Jumalan projekti – tehtävä, jonka hän minulle jostakin syystä antoi – on ohi, palaamme helluntaiseurakuntaan, josta lähdimme. Lupauduin pastorin tehtävään tietyksi ajaksi. Se aika täyttyi 30.4.13. Käsitin/käsitän, että aika ”laajalla rintamalla” – yksimielisesti – seurakunnassa ollaan sitä mieltä, että aika oli hyvää aikaa. Itsekin siinä mukana olleena ajattelen samoin. Tietenkin ihmisinä odotamme enemmän. Kuitenkin olen ajasta kiitollinen Jumalalle ja seurakunnalle – sisarille ja veljille siellä. Ei suinkaan ole helppo homma siirtyä takaisin seurakuntaan josta lähti ”pestiin” – on niin paljon monenlaisia siteitä Vapaaseurakuntaan. Mutta, on hyvä pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa – kuten tuon työjakson kestonkin suhteen. Nekin nimittäin voivat olla Jumalasta lähtöisin olevia asioita. Ja voihan sitä – jos niin hyväksi näkyy – palvella edelleenkin Jumalan seurakuntaa paikkakunnalla – laajemminkin - niin kuin Hän hyväksi näkee.

Lenkin jälkeen täyttelimme ”Uskonnollisesta yhdyskunnasta eroamiskaavakkeen” – ts. Suomen Vapaakirkosta ja Saarijärven Vapaaseurakunnasta eroamiskaavakkeen. Alun pitäenkin ajattelin, että jos olisi voinut tuon työjakson olla liittymättä Vapaakirkkoon - ettei olisikaan eronnut siksi aikaa helluntaiseurakunnasta - mutta kirkkokunnan johto oli sitä mieltä – ollessani siellä haastattelussa, saadakseni valtakirjan toimia työntekijänä Vapaaseurakunnassa - että on parempi menetellä niin kuin meneteltiin. Että sellaisia ”haikean mielen asioita” – nimittäin ”omasta” seurakunnasta ”omaan” kun siirrytään.

Terolta – ja hänen perheeltään – tuli kaunis kukkalähetys äitsylle interflooran kautta.

Söimme iltapalaa ja joimme pakuriteetä – ainakin minä.

Siunausta!

Ps. ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi; että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi” (Joh. 15:16).


10.5.

Marja-Leena meni aamusta hakemaan Emiliaa ja Danielia meille hoitoon. Minä vielä vähän pitkitin nousua. Söimme lasten kanssa aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa. M-L luki hartauskirjasta tämän päiväisen kohdan. Rukoilimme neljisin keittiön pöydän ääressä.

Kävimme M-L:n, Emilian ja Danielin kanssa kylällä – myös syömässä HH:ssa. Siellä tapasimme muutamia tuttuja: Jarkon, Jussin, Tuulan ja Tuomon.

Palattuamme kotiin alkoivat lapset askarrella mummin kanssa. Terhi-Marja kävi töistä tultuaan hakemassa Emilian ja Danielin meiltä. Tyttökerhoa meni pitämään vielä.

Kävin 5.4 km lenkillä urheilukentällä. Kilometrin jaksoissa kävelin km-ajoin: 8.15., 7.22., 7.28., 6.32., 6.05.

Illan mittaan söimme iltapalaa ja joimme teetä. Kuuntelin netin kautta Suomi – Venäjä MM-jääkiekko-ottelun.

Siunausta!

Ps. ”Mutta yli suurten voimallisten vetten pauhinan, yli meren kuohujen, on Herra korkeudessa voimallinen” (Ps. 93:4).


9.5.

Kello soi 7, mutta torkuin uneen vielä sen jälkeen. Kun nousin käsin ensiksi 1.4 km verryttelykävelylenkillä. Laitoin aamupalaa ja keittelin kahvia. Marja-Leenakin nousi kohta. Luin Psalmien kirjaa.

”Heittelin” vähän ”kamoja” reppuun ja lähdin ajele(hti)maan kohti Kangasniemeä. Sateeton ilma mennessä. Ekaksi käväisin kukkakaupassa perille päästyäni. Kävin myös ryyppäilemässä kahvit Teb-oililla. Sittenpä ajelinkin punaiselle urheilukentälle – Urheilukeskukseen. Siinäpä sitten vähän kerrassaan vaihdeltiin kilpailukamppeita ylle ja jutusteltiin pukuhuoneessa. Jossain vaiheessa todettiin, että eipä näitä saavutuksia kaiverreta hautakiveen ja mitalitkin jäävät kerran tänne. Tärkeintä on, että saamme kerran perillä voittopalkinnon. Siinäpä sitten pikkuhiljaa verryteltiin. Kun alkoi sataa laitoin keltaisen sadeasun vielä tuulipuvun päälle. Kyseessä oli veteraanien kansalliset yleisurheilukilpailut - perinteelliset helatorstaina Kangasniemellä. Osallistuin 3000 m kävelyyn. Sarja 65 v. Viimeaikaisten kokemusten perusteella odottelin paljon huonompaa aikaa – aikani oli 17.30 ja jotain. Olin siihen tällä kertaa tyytyväinen – verrattuna edelliseen kisaan, joka oli SM-hallikilpailu, oli aika puolisen minuuttia parempi. mene ja tiedä, josko vielä tänä suvena kulkisi. Toisaalta jos/kun Venäjän matkoja on edessä, niin se vaikuttaa paljon asiaan. Yhdelle kilpakaverille annoin hengellisen lehden mukaan matkalle.

Palkintojenjaon jälkeen ajelin lähellä olevalle vanhainkodille. Siellä yläkerrassa oli äiti pötköttelemässä sängyllään huoneessaan. En oikein tiedä tunsiko äiti kun kysyin. Kun sitten sanoin, että olen Jouko, niin äiti sanoi, että meidän poika. Iloisen ja valoisan tuntuinen äiti oli. Jutusteltiin. Äiti katseli ikkunaverhojen viereen seinälle ja näki siellä jotain – sanoi näkevänsä elävän Jumalan palvelijoita. Vein äidille äitienpäivälahjan ja ruusun, sekä kortin meiltä ja myös Terhi-Marjan perheeltä mummolle ja suur-mummolle. Kovasti äiti kiitteli lahjasta ja toivotteli Jumalan siunausta. Lauluja muistaa ulkoa. Lauloi mm. jotakin virttä, jossa puhuttiin Jeesuksen työstä. Rukoilimme yhdessä ennen lähtöäni. Äiti ääneen sanoi aamenen. Sinne jäi äiti pötköttelemään. Kovasti käski viemään terveisiä. Seuraavaksi menin saman tien varressa olevaan kerrostaloon, jossa asuu äidin sisko – kummitätini. Hänellä on tässä kuussa syntymäpäivä. Vein lahjan, ruusun, kortin ja tärkeän hengellisen kirjasen. Oli mielenkiintoista, että juuri samaan aikaan sinne kanssani saapuivat serkkuni, Keijo, ja hänen vaimonsa Jyväskylästä. Koin tämän selvänä Jumalan johdatuksena. Siitä on kauan kun olen heitä tavannut. Jumala järjesti myös kaiken evankeliumin kannalta – asiat ja keskustelut ohjautuivat pinnistämättä. Joimme kahvia ja juttelimme. Seuraavaksi menin Hannulle ja Aunelle – sedälleni – vein Aunelle 85 v lahjan, ruusun, 4-CD:n ”boksin” ja kortin. Molemmat olivat kotona. Juttelimme. Rukoilimme ennen poislähtöäni. Arvokasta, että voi vielä tavata iäkkäitä läheisiään ja sukulaisiaan. Ajelin kotikylälleni – Haarajoelle. Kävin Heimon – veljeni – ja Arjan oven takana. Eivät olleet kotona. Vein ”seinän taakse” – tuvan puolelle – adressin, joka menee Heimon kautta sukulaisemme muistotilaisuuteen. Hautajaiset ovat nyt lauantaina. Ajelin takaisin kirkolle ja kävin Teb-oililla pizzalla. Sieltä käänsin nokan kohti JKL:ää. Kävin matkalla kylässä siskoni Pirjon perheessä. Aika mielenkiintoista, että olemme kaikki sisarukset – Pirjo, Heimo ja minä – jäämässä nyt samaan aikaan eläkkeelle. Tosin se ei taida Pirjon ja hänen miehensä Karin kohdalla olla ihan sillä nimellä, mutta käytännössä kuitenkin. Heti kohta minutkin istutettiin ruokapöytään muiden mukana. Oli hyvänmakuista ruokaa – mm. hirvenlihapihvejä. Päälle saimme hyvät kahvit. Sittenpä olikin aika ajella kotiin Saarijärvelle. Heimo – veljeni – soitteli matkan aikana.

Palattuani kotiin pääsinkin heti saunanlöylyihin. Pyysin matkalta M-L:aa laittamaan sen lämmite. T-M, Emilia ja Daniel olivat käyneet meillä tänään kylässä. Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Siunausta!

Ps. ”Sillä sinut minä olen valinnut, sanoo Herra Sebaot” (Hagg. 2:23b).


8.9.

Eläkeläis-pastorin heräillessä oli eläkeläis-perushoitaja jo polkaissut punaisella pyörällään aamuvuoroon töihin terveyskeskukseen. Söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Psalmien kirjaa. Tein ”hengellisten töiden” valmisteluja – niitä kertyy ja tulee monenlaisia ”vireillä pidettäviä” asioita.

Kävin kylällä asioilla – samalla reissulla syömässä HH:n tukevasti seisovasta. Aurinko se vain kyllä paistoi siniseltä taivaalta kauniisti.

Valmistauduin illan kokoukseen. Hain 14 Danielin päiväkodista ja Emilian Eskarista meille. Menimme ensin aurinkoiselle punaiselle urheilukentälle. Lapsoset juoksentelivat - sun muuta – minä kävelin 3 km 1 km jaksoissa, km-aikoihin 9.20., 6.32., 5.45. Kentältä menimme HH:n kahvilaan hampurilaiselle Emilian ja Danielin kanssa. Siellä tapasimme Eeron ja Eijan. Ostimme vielä jätskit pois lähtiessämme. Tultuamme meille menivät lapsoiset kotaan, joka oli heitä varten pystytetty. M-K oli polkaissut töistä kotiin. Valmistauduin illan tilaisuuteen. Terhi-Marja kävi hakemassa Emilian ja Danielin kotiin. Kahvit juotiin.

18:ksi menimme M-L:n kanssa Vapaakirkkoon. Ennen tilaisuutta oli kokousvastuissa olevien rukoushetki. Ilosanoman ilta alkoi klo 18.30. Sen johteli Lehtomäen Teppo - evankelista – hyvällä tyylillä. Sadinmaan Anu-Riikka johteli yhteislauluihin ja lauloi myös oman hyvän laulun. Rautasaaren Kati ja Maj-Lis – no, sukunimi katosi nyt jonnekin – käyttivät erinomaiset todistuspuheenvuorot – ”elämänmuutos -kertomukset”. Puhuin lopuksi. Evankeliumintarpeessa olevia ihmisiä oli johdatettu kokoukseen. Lehtomäen matti ja Tuula tarjosivat kahvit lopuksi – nehän – siis kahvit – kuuluvat Ilosanoman iltaan.

Kotiin palattuamme kuuntelin viimeisen erän Suomi – USA MM-jääkiekko-ottelusta. Söin iltapalaa. M-L ”rahi” jo nukkumaan.

Siunausta!

Ps. ”…Sen tähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi. Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä…” (Matt. 5:23-25a).


7.5.

Nousin ja keittelin kahvit. 8:ksi ajelin kristittyjen yhteiseen rukousaamuun Vapaakirkkoon. Jonkin aikaa tuli jutusteltua sen jälkeen. Aurinkoista.

Kävin verotoimistossa – se kun on tänään auki, eikä muina viikonpäivinä. Oli väkeä seisomassa niin paljon, etten viitsinyt jäädä jonottamaan.

Hain Marja-Leenan kotoa. Kävimme asioilla kylällä ja syömässä HH:ssa. Kävin uudestaan verotoimistossa – hain veroprosentin eläkkeelleni. Kävimme M-L:n kanssa Hämäläisen Annelilla.

Torkuin sohvalla. M-L meni pihanreunoja haravoitsemaan. Minäkin siitä ulkoilmaan – ajelin urheilukentälle 5 km lenkille. Kävelin km-ajoin: Yli 12 min., yli 8 min., 7.33., 7.32., 7.05. Aurinko paistoi, mutta oli välillä mustassa pilvessäkin – ja tihkui vettäkin.

Palailtuani lenkiltä laitoin saunan lämmite. Laitoin pressua vähän tiukemmalle Emilialle ja Danielille eilen tekemässäni ”poromiehen” laavussa. Kävin saunassa. Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Ajattelin – ja jotain teinkin sen eteen – Alfa-kurssien Kevätkokoontumista. Pe. 31.5. klo 19 on seuraava KUNNIA ON HERRAN-ilta – jHs. Siinä on mukana pastori Miko Puustelli, Jouko Kuusjärvi, musiikissa Martti Takalo & ylistystiimi, Jumalan tekoja ihmisten elämässä, kastetilaisuus (ilm. ja tied. Jouko K. puh. 040-0206858), kahvitarjoilu lähetystyön hyväksi. Laitahan kalenteriisi! Tule ja tuo mukanasi joitakin ystäviäsikin!

Siunausta!

Ps. ”Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa ja sen, joka ei häntä palvele” (Mal. 3:18).


6.5.

Se on ollut tänään oikein hieno ja aurinkoinen päivä. Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Luin Psalmien kirjaa.

Käväisimme kylällä kaupoissa – ja syömässä M-L:n kanssa HH:ssa.

12 haimme Danielin päiväkodista ja Emilian eskarista meille. Molemmat olivat iloisella tuulella. M-L osti heille pienet ”raittiharavat” ja lapiot molemmille. Olivatkin hommissa hänen kanssaan auringossa.

Kävin urheilukentällä 3 km lenkillä – hiukan venyttelinkin. Aluksi ”juosta hissuttelin” 1 km, 7.44 min. Sitten 1 km, 7.40 min ja lopuksi 1 km, 6.59 min. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta.

Emilia ja Daniel muovailivat. Vähän koetettiin Emilian kanssa pelata Afrikan tähteäkin, mutta minun piti lähteä 15:ksi Neittaanmäen Martille hierottavaksi. Aikaisemminkin olisi jo pitänyt käydä.

Emilia ja Daniel olivat vesiväreillä piirtämässä kun tulin hierojalta. Kävimme pystyttämässä heidän kanssaan pienen kodan pihan nurkkaan. Terhi-Marja tuli töistä päästyään hakemaan lapsiaan kotiin. Joimme kahvia ja söimme VHH-pizzaa.

Kävin pihan reunamilta karsimassa taas muutaman rangan. Kylläpä aurinko räkötti. tein jonkinlaiset tikapuun tapaiset ja puhdistin rännit, sekä kääntelin ”kiinnikkeitä” paikoilleen. M-L leipoi leipää.

Kuuntelimme netin kautta radiosta Suomi – Ranska MM-jääkiekko-ottelun. Auringonlaskuinen ilta. Söimme iltapalaa. Join hunajavettä.

Käy tutustumassa uuteen blogiin: anskuoranen blogspot.fi. Hyvää asiaa hyvällä tyylillä.

Siunausta!

Ps. ”Minä (Jeesus) olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen” (Joh. 12:46).


5.5.

Me kaksi vanhenevaa eläkeläistä – eläkeläispariskunta – heräilimme ja söimme aamupalaa, ynnä joimme kahvia. Marja-Leena – vanhempi eläkeläisenä – nuorempana heräili himpun aikaisemmin kuni minä. Vain saimme kuiten nousta molemmat – ja Jeesuksen omina. Luin Psalmien kirjaa.

11:ksi ajelimme helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle, Matinkuja yhteen, ehtoolliskokoukseen. Ihan siksikin menimme, kun Ilontuojat-ryhmä keltaisissa paidoissaan oli esiintymässä – Emiliakin siinä laulaa nauravin kasvoin - Ryhmän nimihän on Ilontuojat. Helluntaiseurakunnan kuoro – aika iossa kokoonpanossa – oli kyllä jälleen iskussa. Varmaan joidenkin uusien laulajienkin mukaantulo on tuonut kuoron ”saundiin” jotakin uutta. Erityisen hyvältä tuntui myös se, että kuoro johti ylistyslauluihin. Se on hyvä asia ajatellen vaikkapa seurakuntayhteyttä: Siinä merkityksessä kun seurakunnassa voi olla – ei tosin enää varmaan ole – erilaisia ajatuksia ylistyslauluista(kin), niin ne jotka ovat enemmän perinteisten kuorolaulujen – tai uudempien kuorolaulujen – kannalla, saavat kuulla saman kuoron ”suusta” niitä ja ylistyslauluista tykkäävät ”samasta suusta” taas ylistyslauluja. Parhaimmillaan se saa aikaan yhteen sulautumista. Joka tapauksessa tämänpäiväinen kuoron osuus kokouksessa oli ”suuressa roolissa”. Kun vielä saarnakin oli vaikuttava ja väkeä mukana – ja lähetyskahvit alakerrassa – ”aikalailla”, niin hyvähän se. Info- ja asiakokouksessa vain oli mielestäni ”turhaa hoputtamista” – ei paranna ilmapiiriä. Mielellään sitä kuunteli esim. lähetystyöntekijöiltä tullutta kirjettä kahville pääsyä odotellessa. Siinä on kuitenkin ihmisiä paikalla kuulemassa samalla kertaa hyvää asiaa.

Kokouksesta suoraan lähdimme M-L:n, Terhi-Marjan, Emilian ja Danielin kanssa Hirvaskankaan ABC:lle syömään. Emilia keksi syynkin, minkä kunniaksi. Jääköön se nyt kertomatta – vaikka sen voisi kertoakin. Ajelimme Uuraisten kautta pois. M-L kävi siellä kaupassa. Meinattiin mennä Timollekin käväisemään, mutta eivät olleet kotona kun soitettiin.

Tuotuani M-L:n, T-M:n, Emilian ja Danielin meille, lähdin Vapaakirkkoon ehtoolliskokoukseen. M-L ei nyt lähtenyt – sanoi olevansa ”vieroitushoidossa”. Muistinkohan tuon ilmaisun oikein. Hyvä kokous oli sielläkin ja väkeäkin runsaasti.

Tultuani kotiin lähdin kohta urheilukentälle pienelle 6 km lenkille. Neittaanmäen Anna-Liisa ajeli edelläni ja pysähtyi kentän laidalle. Syynä oli se, että hän antoi minulle Suomen Viikkolehden Hyviä uutisia-lehden. Siihen taas oli syynä se, että sen takasivulla oli tekemäni kokosivun haastattelu Peiposen Samulista. Sain näin kätevästi tuon lehden myös minäkin – meille kun sitä ei tule kotiin. Vapaakirkolla niitä on jakelussa.

Kävelin ensin kentällä 1 km, aikaan 7.44. Seuraavaksi 2 km, km-ajoin 7.35., 7.54. Sen jälkeen 2 km, km-ajoin 7.34., 7.18. Lopuksi 1 km, aikaan 6.59. Palauttelua eilisestä ”maantiekävelystä”. Hieman venyttelin aina ”sessioiden” välissä.

Tänään on satanut ja paistanut. Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Herättelempä ajatuksiasi ja kysäisen: Mitä mieltä olet. Muuttuvatko ehtoollisessa käytettävät leipä ja viini siunattaessa Jeesuksen pyhäksi ruumiiksi ja vereksi?

Siunausta!

Ps. ”Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava” (Sananl. 10:19).


4.5.

Heräiltyämme vähän harmaaseen päivään käväisin kilometrin verryttelyllä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväiset. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Vähän ennen 12 vei M-L minut helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle, josta lähdin taivaltamaan muiden taivaltajien kanssa 19.7 km taivalta pajumäkeen, Rautasaarelle. Tienpäällä oli juoksijoita, kävelijöitä, juoksijakävelijöitä, pyöräilijöitä, pyöränperäkärryilijöitä, autoilijoita. Itse kuuluin kävelijäosastoon – tyyli kuitenkin eri, sillä etenin ns. ”kilpakävelyä”. Pyörillä menijöitä taisi olla kolmisen kpl, juoksijoita ja käveljijöitä n. 13, joista 3 käveli Hännilästä. Autoilla liikkuneita huoltojoukkojen henkilöitä oli n. 9 henkeä (osa lapsia), jotka mm. pystyttelivät juottopisteitä matkan varrelle. Minulla oli omat juomat mukana, sillä kävelin koko matkan taukoja pitämättä – 7 min/km-vauhtia. Halusin ottaa reissun treeninä kohdallani. Yhdellä juoksijalla oli pohjerevähdys. Nousuja oli paljon. Perillä Rautasaarella oli väkeä yli 30 henkeä. Tarjoilut olivat hyvät – ruokaa, kahvia, kastettavaa, juomaa. Sauna kävi myös kuumana. Mukava oli käydä saunassa. Takapihan kodassa paistelimme makkaraa. M-L kävi hakemassa minut kotiin. Mukava idea tämän päiväinen! Suuret kiitokset Katille ja Vesalle! Sääkin suosi. Aurinko paistoi välillä. Vastatuultakin oli.

Kotiin tultuamme vetelin vähän lonkkaa sohvalla. keittelin kahvia. Kuuntelimme MM-jääkiekkoa – Suomi – Slovakia. Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Sain Heimolta – veljeltäni - tekstiviestin sukulaisemme hautajaisista.

Siunausta!

Ps. ”Herra on minun valkeuteni ja autuuteni; ketä minä pelkään! Herra on minun elämäni turva; ketä minä vapisen!” (Ps. 27:1).


3.5.

Eläkeläisten päivä alkoi ylösnousulla. Aurinkoista. Marja-Leena nousi ennen minua ja leipoi illan tilaisuutta varten. Minäkin siinä aamupalaa ja kahvia nautiskelin. Luin Psalmien kirjaa.

Laittelin kutsuja syksyn -12 ja talven -13 Alfa-kurssilaisille Kevätkokoontumista varten.

Karsiskelin rankoja tuosta pihanreunamilta. Aurinko paisteli ja välillä oli aikamoisia tuulenpuuskia.

Söimme ja joimme kahvia.

Minullekin tuli tänään eläkepäätös – kolmas päivä menossa eläkeläisenä. Ettäkö ”vapaaehtoistyötä niin kuin tässä muutkin”. Sitähän sitä tässä ollaan koetettu tehdä. Vireillä koko ajan – lomalla ja eläkkeellä. Jumalan aikaahan ne ovat elämässämme kaikki ajanjaksot – joskus kuitenkin ihmiset vähän hengähtelevätkin.

17 jälkeen kannoimme M-L:n leipomukset autoon ja menimme kaupan kautta Vapaakirkkoon. Ruutisen Jarmo laskeskeli vettä kastealtaaseen – sitä onkin viimeaikoina saanut laskeskella. ”Äänentoistomies”, Lakosen Kari vartoili ylistysryhmää saapuvaksi. Ennen 18 saapuivatkin. Tilaisuudessa vastuuta kantavina rukoilimme takahuoneessa. Klo 19 alkoi KUNNIA ON HERRAN-ilta, jonka johtelin. Shalom-ylistysryhmä Pohjanmaalta johteli meitä lauluihin. Luin Raamatun paikan ja johtelin kasteeseen. Marja – kastettava – todisti uskostaan. Lauloimme laulua: Päättänyt olen seurata Herraa, jonka jälkeen Lehtomäen Teppo – evankelistamme – kastoi Marjan, 21 v neitosen. Tepon ensimmäinen kastamistehtävä. Toivottavasti niitä tulee jatkossa runsaasti. Lauloimme em. laulusta loput säkeistöt. Ilmoituksia. Oittisen Sirja antoi infoa Urbaani Unelma-jutusta tällekin kesälle. Shalom-ryhmä lauloi. Luoman aviopari käyttivät puheenvuoron Jumalan teoista elämässään. Ryhmä johdatteli lauluihin. Halosen Miika – Alajärven Vapaaseurakunnan pastori – saarnasi. Eikä tarvinnut pitkästyä. Rukouspalvelijat rukoilivat kirjoitettujen rukousaiheiden puolesta. Lopussa oli rukouspalvelua. Sen aikana alkoi myös tarjoilu – josta M-L vastasi – lähetystyön hyväksi. Siinä puolenyön maissa olimme M-L:n kanssa kotona. Neljälle ihmiselle annoin illassa seurakuntaan liittymislomakkeen. Tilaisuudessa oli mielestäni hyvä ilmapiiri. Illoilla on oma paikkansa.

Siunausta!

Ps. ”Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä” (Apost. teot. 4:32).


2.5.

Täälläpä tämä eläkeläisvaari. Suht´hyvissä ajoin nousimme – me eläkeläiset. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Marja-Leena alkoi valmistautua leipomaan huomenillan tarjoiluja varten. Luin Psalmien kirjaa. M-L luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun tekstin. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Hengelliseen työhön liittyviä hommiakin on ollut pitkin päivää työn alla – vähän kerrassaan.

Kasailin tänään rangantapaisia ihan tuosta pihamme reunamilta. Siitä kun on kaadettu ja kerätty ensin ohuemmat puut energiapuuksi ja sitten kaadettu isot puut – ja kaikki ajettu jo pois – niin sinne on vielä jäänyt maahan polttopuuksi kelpaavaa puuta. Oittis-Jukka joskus talvella sanoi – kun merkitsi aluetta – että voi ottaa mitä sinne jää. Niinpä minä sitten otan – pikkuhiljaa. Aurinkoista. Denis ja Daniel käväisivät. M-L käväisi kylällä kauppa-asioilla. Hän on leivoskellut koko päivän. Söimme . Denis toi Emilian ja Danielin meille siksi aikaa kun Terhi-Marja tuli töistä. Meni itse hommiin jonnekin. Jatkoin vähän rangankarsintaa. T-M tulikin pian. Joimme kahvia.

Kävin viemässä tänään lahjan postiin menemään Kurjen Aunelle, Muonion Kihlankiin. Hän täyttää ”korkeita vuosia”.

Kävin urheilukentällä 8 km lenkillä. Aluksi ”juosta hissuttelin” 1 km, 6.55 min. Kävelin 5 km, km-ajoin: 6.07., 5.47., 5.40., 5.58., 5.53. Jokaisen kilometrin välissä käveleskelin hiljakseen 200 m ja vähän venyttelin. Loppuun ”juosta hissuttelin” 1 km, 6.25 min. Juostessa sattui oikean pohkeen alareunaan. Tämäkin lenkki oli taas sellainen, jollainen sen ei olisi pitänyt olla. Tulipahan nyt kuitenkin jonkinlainen tehtyä. Tuuleskeli. Aurinko paistoi.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Satoi aikalailla ja tuuli. Räntääkin tuli. Sitten asettui ihan Tyyneksi.

Siunausta!

ps. ”Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti” (Ps. 48:15).


1.5.

Hyvää Vappua kaikille! Minun ensimmäinen eläkepäiväni pitäisi olla tänään – ainakin sellaisen anomuksen olen aikoinaan tehnyt – vaikkakaan eläkepäästöstä ei ole vielä kuulunut tänne asti. Meillä yökylässä olleet Emilia ja Danielkin heräilivät – nousivat itse asiassa ennemmin kuin vaari. Mukavasti lasten äänet alkoivat aamulla kuulua, kun mummin kanssa jutustelivat. Söimme aamupalaa ja joimme kuka mitäkin. Aurinko paistoi. Tuuli teki sään kuitenkin kylmähköksi. Luin Psalmien kirjaa.

M-L haravoi ulkona pihanreunoja. Emilia ja Daniel leikkivät leikkimökissä ja vähän muuallakin. Emilia laittoi ruokaa – leikisti – pitihän sitä maistella, kun pyydettiin syömään.

M-L laittoi ruokaa, jota yhdessä lasten ja Terhi-Marjan kanssa söimme – hän tuli lapsosiaan hakemaan. Menivät johonkin vapputapahtumaan Tarvaalasa.

Sulateltuani ruokaa jonkin aikaa – ts. vedettyäni sohvalla lonkkaa – lähdin urheilukentälle 8 km lenkille. Aurinko paistoi. Tuuli. Aluksi ”juosta hissuttelin” 1 km, 7.44 min. Kävelin yhtäjaksoisesti 6 km, km-ajoin: 8.09., 8.10., 8.10., 8.00., 7.44., 6.55. Tuntuu, että siinäpä se on nykyisellään minulle sellainen sopiva köröttelyvauhti – eli ei ns. oikein kulje. Tosin ei ollut tarkoituskaan tänään mennä lujempaa. Lopuksi ”juosta hissuttelin” 1 km yhden toisen radalle tulleen lenkkeilijän kanssa.

Palattuani kotiin keittelin kahvit.

18:ksi ajelimme M-L:n kanssa Saarijärven kirkkoon, Kristittyjen yhteiseen Vappujuhlaan. Esa Hakkarainen johteli tilaisuuden. Teppo Lehtomäki – evankelista meidän seurakunnastamme – hoiti oman puhumisosuutensa hyvin. Oli raikasta ja selkeää julistusta – evankelistan puheenvuoro, jossa tuotiin ydinkysymys hyvin esille, ts. uskoontulo, eli uudestisyntyminen. Partin Kai, helluntaiseurakunnasta ja Hakkaraisen Esa luterilaisesta seurakunnasta puhuivat myös. Jälkimmäisen puhe kuului huonosti, kahden edellisen hyvin. Helluntaiseurakunnan kuoro oli jälleen ”hyvässä iskussa” – paras kuoro kuunnella tällä hetkellä Saarijärvellä. Tällä kertaa minulle (-sta) parhain kappale kuunnella oli ensimmäisen session kolmas. Ai, että jos tuolla kuorolla olisi joskus tukenaan bändi säestäjänä – ei aina, mutta jos joskus…! No, makuasioista on turha… Lindgrenin Valdemar – seurakuntamme rukouspiiristä, Karstulasta – lauloi kaksi koskettavaa laulua vaikuttavasti.

Ennätimme – varsinkin M-L haluaa katsoa – katsomaan ja kuuntelemaan vielä Sateet lähetä-tilaisuutta, Seinäjoelta. Luterilainen pappi – Jukka Jämsen, Lapuan hiippakunnan lähetyssihteeri – puhui tilaisuudessa. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Taivas kuulaannäköinen – enteilee pakkasta yöksi. 4 astetta lämmintä 21 jälkeen.

Maanantaina, 20.5. klo 18 on Vapaakirkossa syksyn 2012 ja talven 2013 ALFA-kurssien kevätkokoontuminen. Laittakaa kurssilaiset kalenteriin ja tervetuloa kaikki mukaan! Me tiimiläiset olemme paikalla. Pidämme illan hyvin ALFA-illan tyylisenä – sellaiseenhan olemme tottuneet.

Olen saanut Enontekiöltä postia, että siellä helluntaiseurakunta on tehnyt yksimielisen päätöksen tukea työtäni - sukulaiskansojemme alueilla – matka- ja materiaalikulujen osalta. Myös Salmen Paavo soitteli asiasta tänään. Tuntuu hyvältä tehdä yhteistyötä entisen kotiseurakuntansa kanssa – jonka jäsenenä olen palvellut evankelistana ja pastorina.

Siunausta!

Ps. ”…ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni” (Gal. 2:20).