TOUKOKUU 2014

31.5.
Harmaaseen päivään heräilimme. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Markuksen evankeliumia. Marja-Leena meni kylälle kauppa-asioille. On mukana valmistelemassa huomista lähetyslounasta Eijan kanssa.

Valmistauduin päivän tilaisuuteen. Yksi ihminen kävi tuomassa ”vähän jotakin” kokousteltan ostoa varten ”itämailta” ja ”itämaita varten”. Ajelin 13:ksi ”Mahlun mäkilöille” lapsen siunaustilaisuuteen. Panulle ja Marille oli syntynyt lapsi, häntä siunasimme. Oli ihan mukava tilaisuus.

15-16 välillä palasin Mahlulta. M-L on hommaillut tänään huomisia tarjoiluja varten.

Kävin 10.6 km lenkillä urheilukentällä. ”Juostahissuttelin” hiljakseen siitä 3 km ja kävelin loput. Nopeammat km:t olivat kävellen 5.45 ja 5.23. Km:n jaksoissa kävelin pari kertaa kahden km:n jaksossa. Venyttelin välillä.

Palattuani kentältä söimme uunissa paistettua haukia. Minusta se oli hyvää. Kävimme saunan löylyissä.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Selkeni ilma, aurinkokin paistoi.

On suunnitelmissa ostaa kokousteltta, jossa olisi tarkoitus pitää tilaisuuksia itänaapurissa, sukulaiskansamme alueella, tuolla vähän kauempana, nyt jo Juhannuksen jälkeen alkavalla reissulla. Teltta vietäisiin mennessä sinne. Rahaa sitä varten on tällä hetkellä 100 euroa. Yksi ihminen on luvannut lisäksi antaa jotakin. Teltan kokonaishinta on 1500 euroa. Siihen sopii 180 henkeä. Sen voi pystyttää myös pienempänäkin. jouko.kuusjarvi@gmail.com Puh. 040-0206858.

Huomenna – 1.6. – on Marja-Leenan ja minun ”rubiinihääpäivä” – 45 v olemme saaneet elää yhdessä avioliitossa. Kiitos Jumalalle ja vaimolleni yhteisistä vuosista! Kiitos Hänelle parhaasta vaimosta, mitä voisin koskaan kuvitella!

Siunausta!

Ps. ”Palvelkaa Herraa ilolla” (Ps. 100:2a).

30.5.
Tänään olikin jälleen ilkeä selma – selkeä ilma. Aurinkokin paisteli. Heräiltyämme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Markuksen evankeliumia. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväiset. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Laittelin hengellistä luettavaa peräkärryyn ja autoon. Sitten vain peräkärry auton perään ja matkaan. Ajelin työtoverilleni ”idäntyössä”, Kuohulle. Sinne tuli myöskin toinen samaa työtä tekevä. Juttelimme matkasta ja joimme kahvia. Peräkärry siirtyi toisen auton perään ja meni toiselle paikkakunnalle, odottelemaan ”idänsuuntaan” lähtöä, kun menemme suven aikana itään päin. 17 jälkeen tulin kotiin. Timon tienhaaran ohitse posottelin, mutta en malttanut pistäytyä.

Muistakin ”idänelovainioihin” liittyviä asioita tänään oli esillä. Jumalan vaikutusta sain kokea tänään, kun sain varustusta matkaan – useassakin mielessä.

Palattuani kotiin söin. Sen jälkeen ramasikin mukavasti. M-L kävi kylällä kauppa-asioilla. Laitoin linnuille siemeniä. Ai, ettäkö ei kesällä tarvitse – no, met laitamma kuitenkin. Sen verran itsekkäitä ollaan – mukava seurailla niitä, nääs.

Kävin 8.3 km ”palauttelulenkillä” Tarvaalan suunnassa. ”Juostahissuttelin” ja vähän koetin kävelläkin. Emilia siellä kotinsa kohdalla oli siivoilemassa puunkuoriroskia levähdyspaikalta – lienee käsitelty puutavaraa siinä. Kuoriroskaa oli laajalla alueella. Kyllä se tyttö net vain kasaan sai – paluumatkalla huomasin. Daniel oli naapurinpojan kanssa ajelemassa polkutraktorilla – lieneekö niitä puunkuoriroskia ajelleet. Jonkin aikaa mennen tullen rupateltiin.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Siunausta!

Ps. ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon” (Sananl. 28:13).

29.5.
Tänään on helatorstai, jota kristikunta viettää Jeesuksen taivaaseen astumisen muistoksi – merkittävä, voitokas asia, josta on suuria seurauksia/siunauksia elämäämme. Mitä sellaisia voisit luetella?

Heräiltyämme, aamupalaa syötyämme, kahvia juotuamme ja Markuksen evankeliumia luettuani, lähdin ajelemaan Kangasniemelle. Marja-Leena jäi leipomaan. Vieraat – Raamattukuorman kanssa – olivat tulossa. Kangasniemelle päästyäni kävin ryyppäämässä Teboililla kahvit ja sitten menin urheilukentälle, jossa oli tänään Masters Games veteraanien yleisurheilukilpailut – niin kuin ennen sanottiin, siis vielä viime vuoden puolella. Nythän on tämän vuoden alusta puhuttu nimikkeellä aikuisurheilu. Se kyllä hyvin kuvaakin näitä kilpailuja, koska ns. veteraanisarjat Suomessa alkavat jo 30 v:sta – kansainvälisissä kisoissa 35 v:sta. Tämänpäiväiset kilpailut olivat samalla Kangasniemen Kalskeen 110 v-juhlakilpailut – yhdet niistä tämän juhlavuoden aikana. Itse olen nuorena miehenä kävellyt kilpaa Kangasniemen Urheilijoiden riveissä, joka muutti sitten nimensä Kangasniemen Kalskeeksi. Sateinen ja viileä oli tämä päivä. Osallistuin sarjassa 65 3000 m kävelyyn. Aika oli 17.30.01. Sijoitus 1. Aikani oli tänään 2. paras kaikki sarjat huomioiden. Kohokohtia olivat kentällä hetket, joissa sain puhua hengellisistä asioista ja pelastuksesta. Ne ovat mielenkiintoisia johdatuksia. Yhden kävelijän kanssa sain puhua pidempäänkin – ja hän toivoi, että voisimme puhua joskus lisää. Siinä oli kuulolla – näytti, että mielenkiinnolla – muitakin. Pukuhuoneessa puhuimme hengellisistä asioista, niin siinä yksi suihkuun menossa oleva juoksija kuuli keskusteluamme, pysähtyi ja kysyi, että onko täällä uskovia ja sanoi itsekin olevansa. Ilman muuta ”tunnustimme värimme” yhden toisen uskovaisen veljen kanssa. Tuo kysyjä oli lestadiolaisiin kuuluva uskova – eikä haitannut, että siinä oli meitä ”muunkin sortin” uskovia. Olimme vain uskovia.

Palkintojenjaon jälkeen ajelin äitini luokse vanhainkotiin, joka ei kovin kaukana urheilukeskuksesta olekaan. Äiti istuskeli siellä yhteisessä tilassa olevan pöydän ääressä. Ruokailua odottelivat. Ihan tuntui pirteä äiti olevan. Vähän juteltiin. Siinä oli muitakin asukkaita, myös henkilökuntaa. Ennen lähtöäni kysyin, että voisimmeko rukoilla. Työntekijä sanoi, että kyllä. Niinpä johdin siinä rukoukseen ja lähdin pois. Juttelin myös vähän yhdelle kotikyläni liepeiltä olevalle miehelle, Toivolle, jonka meidänkin lapsemme tuntevat. Tero oli hänen kanssaan myös maitoautoreissuilla – ja tykkäsi olla. Niin vain se muisti on mennyt.

Ajelin Haarajoelle, kotimäelle. Veljelleni Heimolle olin soitellut jo kirkolta, että ovatko kotona. Tuvan puolelle, seinän taakse sanoivat menevänsä tyttären tyttären synttäreille. Minuakin sinne kutsui. Oli tarkoitus mennäkin. Kun sitten olin päässyt sinne perille, puimalan viereen, ja aloin etsiä vaatteitani, jotka laittaisin urheiluvaatteiden sijaan suihkun jälkeen, niin huomasin, ettei niitä ollutkaan autossa. Palasi muisti, että siellähän net kirkolla urheilukentän pukuhuoneessa. Tiedustelusta sain Reijon puhelinnumeron. Soittelin hänelle. Oli vielä kentän huoltorakennuksessa. Ajelin kirkolle takaisin ja sain vaatekassini. Sikäli oli johdatusta tässäkin, että kahdestaan ollessamme sain jotakin sanoa hänelle Jumalan avusta elämässäni. En enää viitsinytkään lähteä ajamaan takaisin Haarajoelle, kotimäelleni, vaan suuntasin autonnokan kohti kotia. Olin kyllä aikaisemmin koettanut soittaa Heimolle, että näin kävi, mutta hänellä taisi olla puhelin kodin puolella, eikä synttäreissa mukana. Ehkäpä siellä ihmeteltiin, että mikseihän mies tullutkaan, vaikka oli puhe. Oltuani jo kotona, Heimo soitteli. Matkalla kävin juopasemassa kahvit Vaajakosken ABC:llä.

Päästyäni kotiin söin. M-L oli tekemässä korttia Timolle. Maritta ja Aarno toivat meille tänään niitä Raamatuita, joista olen maininnut. Päätimmekin lähteä ”Timoille” onnittelureissulle. Sateli vettä. Timo ja Pia olivat vielä rakennuksellaan hommissa – panelia seiniin. Mukava oli taas nähdä työn edistymistä. Onnittelimme Timoa rakentajan peruskurssin suorittamisesta pienellä lahjalla ja hauskalla. M-L:n tekemällä kortilla. Sieltä sai talonrakentaja nimikkeen. Siinä sivussa rakennellut taloaan. Johdatusta on kuulemma koettu monessa asiassa. Kävimme Timon kanssa saunan kuumissa löylyissä. Näihin net aina evankeliumiasioihin jutut menevät. Mirokin kipaisi naapurista kotiin.

Kotiin ajeltuamme join vielä teetä ja söin iltapalaa.

Tänään olisi Saarijärven urheilukentälläkin ollut Paavon kisat, joissa oli myös lajinvalikoimassa kävely. Lahtisen Heikki ja Jenni olivat kävelleet – katselin netistä – täällä hyviä aikoja. Ja muutkin. Olin itse kuitenkin ajatellut mennä Kangasniemelle kisoihin.

Siunausta!

Ps. ”Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään” (Matt. 7:20).

28.5.
Marja-Leena oli jo ponkaissut aikaisin kauppaan, ennen kuin nousin puhelimensointiin – yksi kilpakävelijä soitteli. M-L meni hyvissä ajoin kauppaan, kun meille on tulossa vieraita, emmekä siinä vaiheessa vielä tienneet, että mihin aikaan tulevat. Myöhemmin selvisi, että huomenna. Yhdet tutut ovat tuomassa tuolta Keski-Euroopan suunnalta Raamattuja – ei suomenkielisiä. Näin Jumala varustaa – ei itse sellaisia asioita voisikaan keksiä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Matkatoveri tuonne - ”itäisille maille” – oli yhteydessä. Juhannuksenjälkeen alkavalle reissulle – jH sen suo – ovat liput nyt olemassa. Ennen Juhannusta olisi toinen matka ”lähemmäs itään” – jHs.

M-L oli eskarilaisten kevätjuhlassa mukana – kun Danielin isä ja äiti ovat töissä. Otti kuvia muistoksi sieltä. Kun tulivat pois, kuuntelimme Danielin eskarista saamaa CD-levyä, jossa hänen eskariryhmänsä laulaa joitakin lauluja. Mukava muisto. Niin ne lapsenlapsetkin kasvavat ja varttuvat. Danielkin menee ensi syksynä jo eka luokalle.

Kävin urheilukentällä 3.4 km lenkillä. Oikein hiljaa ”juostahissuttelin” ja koetin vähän kilpakävellä ja venytellä. Vasemman jalan takareisi on kipeä ja selkä oikealta puolelta, sekä yleinen jäykkyys – sen naulanvedon jälkeen.

Lenkin jälkeen söimme – siskonmakkarakeittoa. Se on sitä makkaraa, jossa on hiilihydraatteja nolla. Denis kävi hakemassa lapsoset meiltä. Samalla nautittiin antimia pöydästä ja juotiin kahvia – olihan M-L leiponut sitä ”erikoishyvää”, josta monet haluavat ”resetin”.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Herran kohtaamisen iltaan. Timo Ahola johteli. Pihlaiset lauloivat. Paavo Järvinen puhui ja johti rukouspalveluun. n. 35 henkilöä. Paikalla ei ollut ……

Palattuani kokouksesta söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Eilen illalla luin netistä tuloksia kisoista, joissa Mirokin oli mukana. Kolme lajia oli voittanut – 60 m, pituus ja kuula. Muihin ei osallistunutkaan. Kaikissa hyvä tulos – 60 m oma ennätys. Onnittelut Mirolle!

Minulla on ollut jonkin aikaa mielessä, että pitäisi alkaa kirjoittamaan tähän blogin yhteyteen ”vähän pidempää juttua” paikallisseurakunnasta ja sen merkityksestä. Ehkäpä alankin, kunhan saan aikaiseksi. Olen myös ajatellut, että puhuisin siitä aiheesta, jos joskus sattuisi tulemaan eteen sellainen hetki ja mahdollisuus, että puhuisin seurakunnan pyhäkokouksessa. Ken kulkee, hän näkee, kirjoittanut Matias Shikondomporo.

Siunausta!

Ps. ”Älkää antautuko kantamaan yhteistä iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?” (2. Kor. 6:14, 15).

27.5.
Rauhantervehdys! Pilvinen, viileä, sää jatkui. Herätessäni olivat jotkin paikat kehostani kipeät – johtui eilisestä naulanvetohommasta. Sellaisia liikkeitä kun ei ole tehnyt, eikä sellaisissa asennoissa ollut enemmälti – siitä se johtui. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

12 aikaan haki M-L Emilian ja Danielin meille koululta. Emilia kävi mummin kanssa kylällä kauppa-asioilla. ”Hulahula-renkaan” olivat ostaneet ”Empulle” ja Danille”.

Söimme. M-L paistoi lettuja, jotka kyllä maistuivat kahvin/mehun kanssa. Terhi-Marjakin, joka töistä tullessaan tuli hakemaan lapsiaan meiltä, ”pääsi osille”. Deniskin töistä tullessaan poikkesi kahville.

Timolle onnittelut talonrakentajakoulutuksen suorittamisesta! Tänään kun olivat ”päättäjäisjuhlat”. Siinä samalla on ollut sivussa hyvä rakennella taloa perheelleen. Niitä vain taitoja ja kykyjä ihmisistä löytyy.

Tero kertoili viikonloppuna olleensa poikien kanssa jalkapalloturnauksessa, Hämeenlinnassa. Eeliksen joukkue oli voittanut oman turnauksensa. Aaro oli valittu oman turnauksensa parhaimmaksi pelaajaksi. Kovia jalkapallopoikia! Onnittelut pojille!

Jo sangen vanhaksi tullut ”kiehisen vuolija” kävi myös liikuttamassa itseään urheilukentän punaisella radalla. Ei kovin lämmintä. 4 km tuli mittaa ”tallailulle”. ”Juostahissuttelin” todella hiljaa, jonka lisäksi koetin vähän ”mallata jalkaa” myös kilpakävelyasentoon. Lopussa vähän taipuikin. Venyttelin aina välillä, että jäykkyys ja kipeys selästä ja jaloista poistuisi.

Tänään sain jälleen vahvistusta siihen, että kaikesta huolimatta Jumala on tarkoittanut tekemään tuota Venäjän työtä. Vahvistus tuli seurakuntaamme/ns. vapaisiin suuntiin kuulumattomien ihmisten kautta. Myöhemmin illalla tuli vielä toinenkin viesti – omasta seurakunnasta – koskien samaa työtä.

Satoi aina vähän välillä.

Siunausta!

Ps. ”Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus” (1. Kor. 13:13).





26.5.
Jepulis. Noustuani söin vähän aamupalaa ja join kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. Sää oli kostea. Eilen illalla jyrisi ukkonen puolenyön maissa/jälkeen. Satoi myös kovasti.

Ajelin Timolle ja Pialle Höytiälle. Menin vetelemään nauloja tellinkilaudoista ja lankuista. Sellaisella naulanvetolaitteella. Kätevä peli. Taisi jo puolisen sangollista kertyä nauloja. Sellainen kostea sää – sumusadetta sateli. Timo rakenteli sisällä – Piakin siellä oli hommissa. Välillä söimme hyvää ruokaa – Pia paisteli ulkona. Joimme kahvia myös. Vielä kotiin lähtiessäni joimme kahvit.

Tultuani kotiin lähdin 18 jälkeen 8 km lenkille urheilukentälle. 6 km ”juostahissuttelin” ja 2 km kävelin – ns. kilpakävelyä. Tuntui kyllä kylmältä alussa ja oikeastaan koko ajankin. Tuuli ja lämmintä oli n. 6 astetta – ainakin meän mittari näytti kun tulin kotiin. Laitoin heti saunan lämmite. Pian jo siellä istuskelin löylyissä.

Söimme iltapalaa – tattariryynipuuroa. On hyvää. Suosittelen joskus maistelemaan. Sää pysynyt kosteana, harmaana ha viileänä.

Siunausta!

Ps. ”Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat johtajanne herrassa ja neuvovat teitä, sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne. Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan. Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille” (1. Tess. 5:12-15).

25.5.
Ei tämäkään päivä ollut kylmä – 25 – 30 asteen välissä. Heräiltyämme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Takapihallakin oli mukava niitä nautiskella.

Kävin 10 km lenkillä urheilukentällä – 6.30 -7.00 min/km- vauhtia ja yhden km kävelin 5.55 min. Oli pilvistä siihen aikaan ja vähän tuulta – mutta oikein lämmintä. Aurinkokin sitten jo paistoi lopussa.

Söimme.

16:ksi ajelimme Marja-Leenan kanssa helluntairukoushuoneelle Sunnuntaijuhlaan. Sen päälle nautittiin kahvit alakerrassa.

Ukkonen jyrisi ja satoi aika lailla.

Katselimme Europarlamenttivaalientuloshulinoita ja lätkän MM-finaaliottelua Minskistä – Suomi – Venäjä. Jälkimmäinen voitti.

Siunausta!



Ps. ”Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa” Matt. 6:34).


24.5.
Hohhoijakkaa, kun tuo aika menee nopeasti! Tämähän olikin oikein ”aikakuumapäivä” – 24 astetta vielä 21.15:kin. Heräiltyäni puhelinkellon ääniin, laitoin vähän aamupalaa ja keittelin kahvia – joita sitten suuhuni pistelin/siemailin. Kahvia termokseen ja vähän evästä ja nestettä kassiin ja autoon.

Hurruuttelin auringonpaisteessa leppävirran urheilukentälle, TUL:n yleisurheilumestaruuskilpailuihin. Jatkuvat huomiseen. Kyllähän sitä sai nesteistä kovasti huolehtia – olihan sellainen helle. Kuitenkin piti vähän verrytelläkin ja valmistautua kilpailuun, joka alkoi minun osaltani 13.50 maissa. Kyseessä oli 3000 m kävely radalla. Kaikki kävelijät lähtivät samaan aikaan. Sarjani on edelleen 65. Kävelin – ihmeekseni – oman ennätykseni: 16.50.05. Sijoitus 1. Palkintojenjaon jälkeen ajelin kotiin. Kävin vasta kotona suihkussa. M-L oli imuroimassa kun saavuin kotiin 17 maissa.

Käväisin Matorannassa, jossa oli koolla seurakuntalaisia juoksutapahtuman – ja varmaan muunkin – merkeissä. Istuskelin hetken grillikatoksessa ihmettelemässä ja lähdin kotiin.

Kotona paistelin lettuja ja keittelin kahvia. Takapihalla auringossa M-L:n kanssa niitä nautiskelimme. Linnut lauloivat. Lehtiverho on tullut niin tiheäksi, että on jo hyvä näkösuoja.

Siunausta!

Ps. ”Peltokana, joka hautoo, mitä ei ole muninut, on se, joka hankkii rikkautta vääryydellä; päiviensä puolivälissä hänen täytyy se jättää, ja hänen loppunsa on houkan loppu” (Jer. 17:11).

23.5.
Herättiin aika kuumaan päivään. Päivä alkoi ”hyvällä puhelinsoitolla” minulle päin – se vahvisti osaltaan tiettyjä asioita, joissa olen mukana evankeliumin työssä. Eli, ei tässä ”omilla asioilla” olla. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia – minä ”ulkoruokinnassa” takapihalla, lintujen laulussa, auringon paisteessa ja ”mukavassa atmosfäärissä”. Luin Matteuksen evankeliumia. Marja-Leena luki hartauskirjasta luvun tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Puhelin puhelimessa yhden ihmisen kanssa. Eilen illalla myöhään olimme yhteydesssä ja sovimme, että tänään puhellaan. Asia koski kastetta. Jumalan johdatuksia sitä kokee näissäkin asioissa jatkuvasti.

M-L alkoi työnnellä ruohonleikkuria pihassa – eka kertaa tälle suvelle. Minä laitoin kevyet vaatteet ylle ja menin 4 km lenkille urheilukentän kuumuuteen. ”Juostahissuttelin” ensin kaksi kilometriä. Sen jälkeen kävelin 1 km 200 m jaksoissa. Neljännen kilometrin ”juostahissuttelin” ja vähän kävelin.

Palailtuani työntelin vähän takapihalla ruohonleikkuria ja juoskentelin kahvia.

Tein kastetodistukset tänään kasteelle meneville. Denis toi Emilian ja Danielin meille 15 jälkeen. Joimme kahvia. Terhi-Marja kävi hakemassa lapsosensa meiltä töistä tullessaan. Minäkin lähdin samoihin aikoihin kylälle. menin helluntairukoushuoneelle hakemaan kastepukuja – että löytyy sopivia kastettaville ja itselleni. M-L niitä jo eilen toi jonkin verran. Pääsin sisälle, kun T-M meni sinne tyttökerhon kevätjuhlaa järjestelemään. Emilia ja Danielkin siellä olivat. Anne tuli sinne myös – hän pitää Terhi-Marjan kanssa sitä tyttökerhoa.

Kävin tuolla samalla reissulla hakemassa yhden kastettavan mukaan ja ajelimme kastepaikalle, Iso-Lumpero -järven rantaan, joka on yhden kastettavan kotiranta. Pian saapui paikalle kolmaskin kastettava. Lopulta meitä oli paikalla 10 henkeä – kastaja, kolme kastettavaa ja kuusi muuta. Ilta oli kaunis, samoin ranta. Aluksi luin Raamatusta Room. 6:3-5 – saman paikan olin kirjoittanut kastetodistuksiin. Sitten rukoilimme kastettavien puolesta ja siunasimme heitä. Kalle rukoili Jyrkin, Ismo rukoili Timon ja Nanja rukoili Tanjan puolesta. Sitten astuimme järveen ja kastoin kolme kasteelle menijää. Hieno hetki. Aina on yhtä suurenmoista kun ihmiset seuraavat Jeesusta myös kasteasiassa. Saunakin oli rannassa lämmite. Jyrki tarjosi meille kahvit, ym. suuhunpantavaa. Annoin kasteella olleille kastetodistukset ja Sytykkeitä rukouselämään -kirjat. Osa jäi vielä saunomaan, kun lähdimme osa pois.

Palattuani kotiin, lähti M-L kylälle kauppaan. Aurinko paistoi.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Takapihalla oli mukava istuskella.

Siunausta!

Ps. ”…vanhurskas on elävä uskosta” (Gal. 3:11b)

22.5.
Aamu ja päivä ovat olleet lämpimät. Takapihalla istuskellen söimme aamupalaa ja joimme kahvia Marja-Leenan kanssa. M-L luki siellä myös hartauskirjasta luvun. Rukoilimme siellä yhdessä erilaisten asioiden puolesta. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Vihreys verho lisääntyy koko ajan. Hienoa aikaa.

M-L meni pyörällä hakemaan Emiliaa ja Danielia koululta. Polkaisivat kolmisin pyörillään meille. Samaan aikaan kun M-L lähdin minä kylälle autolla. Mm polttoainetta ruohonleikkuria varten ostin – ruohikko kun kasvaa silmissä. Pääasia reissuuni oli se, että olin sopinut meneväni 13 aikaan yhteen paikkaan opettamaan kasteesta. Niinpä teimmekin – olimme pari tuntia Raamatun äärellä aiheen kanssa. Keskustelimme aiheesta. On tärkeää, että tämäkin asia tulee selväksi ja varmaksi Sanan äärellä. Silloin on helppo ottaa oikeita askelia eteenpäin Jeesusta seuraten. Kastekin on asia, jota on pidettävä esillä – on johdatettava ihmisiä eteenpäin Sanan viitoittamalla tiellä. Ihan samoin on tehtävä uskoontuloa ajatellen – on puhuttava ihmisille evankeliumia Jeesuksesta ja johdatettava heidät Jeesuksen omaksi. Ei pintapuolisesti, vaan Sanan pohjalta. Silloin tule varma pohja asioille, joita omaan elämään otetaan vastaan. Juotuamme kahvit, lähdin kotiin. Aurinko paistoi. Tällä hetkellä koen tehtäväkseni erityisesti nuo asiat – haluan puhua ihmisille Jeesuksesta ja johdattaa heidät uskomaan Jeesukseen ja vesikasteelle. Seurakuntien paimenien (vanhimmistoveljien) erityinen tehtävä on pitää huolta laumasta ja tietää mitä sille rintamalle kuuluu.

Tultuani kyliltä kotiin, oli M-L lähdössä viemään Emiliaa ja Danielia kotiin. Lämmittelin ruokaa itselleni – toiset olivat jo syöneet.

18:ksi lähdin M-L:n kyydissä kesäteatteri-Lumperoon – M-L meni helluntairukoushuoneelle lastenleiripalaveriin – jossa oli Tarvaalan koulun ja eskarin kevätjuhla. Olimme sirkuksessa. Koululaiset ja eskarilaiset esittivät. kaikilla rooliasut kuin sirkuksessa yllään. Emilia ja Danielkin olivat esityksissä – ja hyvin meni. Ihan oli hauskaa ohjelmaa. mukava oli olla mukana. Terhi-Marjan ja Deniksen kanssa istuskelimme katsomossa. M-L tuli hakemaan minut ohi mennessään. Hän toi myös rukoushuoneelta kastepukuja kastetilaisuutta varten.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Siunausta!

Ps. ”Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän” (Ps. 104:14).

21.5.
Päivä oli lämmin – ei kuitenkaan kovin aurinkoinen.

Marja-Leena polkaisi pyörällä hakemaan Emiliaa ja Danielia koulusta meille. Minä ”juostahissuttelin” ja käyskentelin samassa paikassa 8.3 km lenkin 6.30 min/km. Iloisesti laskettelivat Emilia ja Daniel vastaani pyörällä ja mummi perässä liepeet liehuen. Kun oli poispäin tulossa ajeli Daniel minua vastaankin päin. Pyöräilijät pysähtyivät matkan varrella olleelle leikkikentälle – uuden asuinalueen kohdalla. Siksipä olinkin kotona ennen heitä.

Olimme Danielin kanssa kotosalla kun Emilia ja mummi kävivät kylällä kauppa-asioilla. Saimme metkin Kingikset – sellaiset, jossa on sitä hyvää suklaata sisällä. Luin Matteuksen evankeliumia.

14:ksi menin hierojalle.

Eräässä paikassa juttelimme uskovien ja seurakuntien yhteydestä – eli siitä, mistä meillä (molemmilla) on puute.

Helposti sitä ihminen eläessään lausuilee sitä sun tätä, jos ei tiedä asioiden taustoja. Voimme jopa asetella ihmisiä ”väärään valoon”. Se on mielenkiintoinen tämä ihmisen lapsi.

VHH-ruokaa oli mukava syödä. M-L pyöräili lasten kanssa heille – vei heidät kotiin meiltä.

19:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle rukousiltaan. Meitä oli siellä 8 lammasta – ei paimenia. Leo johteli iltaa ja puhui Sanasta.

Tultuamme kotiin paistelin vähän lettuja. Kahvin kanssahan set maistuivat. Jotakinhan sitä tänäänkin kasteasioiden suhteen tuli toimittua.

Siunausta!

Ps. ”…vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Hernkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte” (Gal. 5:16, 17).

20.5.
Heräiltyäni, kahvit juotuani ja Matteuksen evankeliumia luettuani hyppäsin autoon ja ajelin kangasniemelle – kotipitäjääni. Kävin ensin siellä kukkakaupassa ja matkahuollon baarissa kahvilla.

10:ksi menin terveyskeskukseen, vainajien noutopaikkaan. Sinne tulivat myös Heimo – veljeni – vaimonsa kanssa ja siskoni, Pirjo. Hänen mukanaan tuli setäni leski, Aune. Avonaisessa arkussa siinä huoneessa oli setäni – Hannu – joka kuoli eilen aamulla. Paikalla oli myös kaksi hautaustoimiston ihmistä. Lauloimme yhdessä laulun: Kiitos sulle Jumalani. Hautaustoimiston edustaja luki jostain kirjasta ainakin rukouksen. Tarkemmin kuvailematta tilannetta, voin todeta, että kuolema on aina ”pysähdyttävä majesteetti” – siinä mielessä, että se tuo eteemme sen tosiasian, että kerran meille näin käy. Kaikki jää tänne. Vaikka jäähyväisiä jätetäänkin siinäkin hetkessä, niin niitä ei kuitenkaan tosiasiallisesti enää jätetä – se mahdollisuus oli aikaisemmin. Arvoon arvaamattomaan kuoleman jälkeistä elämää ajatellen nousee se, kuinka suhtauduin Jeesukseen elämäni aikana – se, syntyikö minulla Jeesuksen kautta yhteys Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Jonkin ajan kuluttua liina vedettiin Hannu-sedänkin kasvojen ylle ja arkunkansi suljettiin. Kannoimme arkun odottavaan ruumisautoon. Kirkonkellojen alkaessa soida 84 kertaa – yhtä monta kertaa, kuin Hannu-sedällä oli elinvuosia - lähdimme pienenä saattueena – yhteensä neljä autoa – ajamaan kirkon viereen. Siinä odotimme niin kauan kunnes kirkonkello oli lyöntinsä lyönyt loppuun ja sitten kannoimme arkun kylmiöön kirkon alle, odottamaan hautajaispäivää.

Kirkolta menimme porukalla – Aune, Pirjo, Arja, Heimo ja minä, syömään ”Siiskoseen” – Heimo tarjosi. Ruuat olivat hyvät. Kiitokset Heimolle! Sieltä lähdimme erisuuntiin. Ostin kukan ja menimme Heimon kanssa Anni-tätini luo – joka asuu kirkolla. Ikääntynyt hänkin. Eilen täytti 87 v – siksi vein kukan ja kävimme onnittelemassa. Kahvit olisi täti keittänyt. Emme antaneet keittää – mikä olisi ollut vaikeaa tehdä vielä jonkin aikaa takaperin. Juttelimme hetken – mm. elämän tärkeimmästä asiasta, uskosta Jeesukseen. Se on elämämme tärkein asia uskovina täällä maan päällä. Aina. Tädiltäni menimme Heimon kanssa vanhainkodille äitiä tapaamaan. Siellä hän pötkötteli huoneessaan sängyssään. Oli unessa. Aika pirteä äiti oli. Nyt ei paljon lausunut runoja eikä lauleskellut – vaikka vähän alkua ottikin. Naureskelikin äiti kun juteltiin. Mukavahan hänen kanssaan on jutella, vaikka ei muisti pelaakaan. On siellä kuitenkin jotakin muistia. Rukoilimme ennen kuin lähdimme pois.

Heimo kävi kaupassa ohi mennessämme – saunakahvipullat osti ja tarjosi jätskit. Sittenpä ajelimmekin Haarajoelle, syntymäkotitantereillemme. Vaatteet vaihdettuamme astelimme kynnöksen yli rantaan, jossa Heimo laittoi rantasaunan lämmite. Hetken päästä jo istuimme löylyissä. Mukava oli hyvässä saunassa kylpeä. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Päästyämme takaisin kartanolle piti minun lähteä heti takaisin rantasaunalle – auton avaimet kun unohtuivat. Mukavahan se vain on saada liikettä vanhoihin niveliin. Joimme saunakahvit. Sittenpä lähdinkin köröttelemään Saarijärvelle.

Kotona olin himpun ennen 18. Marja-Leena odotteli minua jo ulkona. Vaihdoin nopeasti vähän vaatteita ja kävelimme naapuriin – Veikontuvalle – jossa alkoi klo 18 hengellinen tilaisuus. Hiekkavirran sisarukset lauloivat, Pirkko Vesavaara puhui. Lopussa oli esirukouspalvelua, joka kesti pitkään. Kahvitarjoilu oli sen aikana. Tilaisuuden aikana mielessäni oli, että pitää mennä kasteesta puhumaan paikalla olleiden ihmisten kanssa. Kahvipöydässä menin. Oli Jumalan valmistama – hedelmällinen – tilanne. Mukava puhua. Kannattaa olla Jumalalle kuuliainen ja halukas olemaan Hänen asioillaan – pitkällä tähtäimellä. Koko ajan. Kävimme M-L:nkin kanssa ”esillä”.

Kotona söimme iltapalaa ja joimme teetä.

M-L kävi tänään pyörällä hakemassa Emiliaa ja Danielia koululta meille koulun jälkeen. Omilla pyörillään lapsetkin sitten veivittivät meille.

Siunausta!

Ps. ”Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden” (Ps. 51:3a).





19.5.
Yöllä oli kuuma, ettei unikaan meinannut tulla. Heräiltyämme joimme kahvia ja otimme vähän aamupalaa. Päiväkin oli kuuma. Luin Matteuksen evankeliumia. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

12:ksi ajelimme Häkkilään, kylään Matille ja Tuulalle. Oli mukava käydä – kun on ollut aina puhetta, että pitäisi käydä. Nautittiin tarjoiluja.

Mittari näytti kotiin tultuamme n. 30 astetta lämmintä – varjossa.

Kävin kuumalla urheilukentällä lenkillä. ”Juostahissuttelin” 3 km, 7.30 ja alle min/km. ”Juostahissuttelin” toiset 3 km, 7.30 ja alle min/km. ”Juostahissuttelin” 2 km, 7.30 ja alle min/km. Kävelin 1 km, 6.41 min/km. ”Juostahissuttelin” 1 km 7.30 min. Vettä koetin naukkailla tarpeeksi. Ollessani viimeisellä kilometrillä, soitti veljeni Heimo Kangasniemeltä. Kertoi, että setämme – ainoa elossa ollut siitä sisarussarjasta, oli kuollut tänään. Hänellä oli ikää 87 v 4 kk ja päiviä. Viimeinen tapaamisemme täällä maan päällä tapahtui ennen äitienpäivää, tk:ssa Kangasniemellä. Juttelimme ja rukoilimme yhdessä. Viimeiset sanani sedälleni olivat jotenkin näin: Jumalanarmon varassa on hyvä olla elämässä ja kuolemassa. Jätämme toisemme Hänen armonsa varaan. Pitkään setä puristi kättäni. Eräässä hetkessä – tässä viime vuosina – sain olla johdattamassa Hannu-setääni Jeesuksen omaksi. Näin ajan ratas pyörii. Sukupolvi toisensa perään täältä lähtee iankaikkisuuteen. Uskossa Jeesukseen lähtiessämme tulevaisuutemme ajattomassa iankaikkisuudessa on mahtava – loistava. Suosittelen avaamaan sydämen Jeesukselle ja kutsumaan Hänet elämään ja pyytämään syntejään anteeksi. Tee se! Tee se nyt! Haluan auttaa, jos haluat.

Syötyämme hyvin laitettua haukea, ajelimme Emiliaa nimipäivä-onnittelemaan. Tulivat juuri uimasta Danielin kanssa. Olivat olleet siellä Annen kanssa.

Käytyäni tuomassa M-L:n kotiin, ajelin yhteen kotiin, jonne olin sopinut tapaamisen. Keskustelimme kasteesta. Hän, jonka kanssa juttelimme, haluaa mennä kasteelle. Se on hieno asia. Joimme kahvia ja juttelimme. kova ukonilma nousi juuri, kun lähdin kotiin. Satoi.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Siunausta!

Ps. ”Niinkö älyttömiä olette? Te aloititte hengessä, lihassako nyt lopetatte” (Gal. 3:3).

18.5.
Herättyämme söimme aamupalaa ja joimme kahvia – ja aurinko paistoi. Oikein lämmin, yli 20 asteen päivä. Luin Matteuksen evankeliumia. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

11:ksi ajelimme Sunnuntaijuhlaan helluntairukoushuoneelle. Moision Tarmo johteli tilaisuuden. Ilontuojat – jossa myös Emilia mukana – lauloi. He ovat kaikin puolin ilontuojia esiintyessään. Riikosen Matti puhui. Jumala antoi hänelle aivan erikoisen ja erinomaisen saarnan, joka suorastaan virtaili kuultavaksi – ja aihe oli ydintä. mukava oli lyhyesti tavata Mattia. Hyvää palautetta kuului saarnasta. Tilaisuuden jälkeen joimme alakerrassa remonttikahvit.

Kokouksesta kotiin päästyämme laitoin pressusaunan kiukaan alle tulen. Tässä tämän alueen ympäri – jossa asumme – kulkee n. 1 km pituinen ympyrätie. Kiersin sen kilometrin jaksoissa 10 kertaan. Välillä lisäilin kiukaan alle puita. Kolme viimeistä kilometriä kävelin – ja vähän nopeammin kuin net ”juoksuhissuttelukilometrit” Saikin hölkötellä lyhyissä urheiluhousuissa ja hihattomassa paidassa eka kerran tälle suvelle. Söimme välillä M-L:n ”kää”.

18:ksi saapuivat ”telttaoperaatioon” lähtijät: Satu, Samuli, Jussi ja Antti meille. Myös Denis – hän kun on yhteydessä kielitaitoisena tuonne Venäjän suuntaan ja antaa myös autonsa käyttöön operaatioon. Deniksen ja Samulin kanssa kävimme pressusaunan kuumissa löylyissä. Vastatkin oli. Nautimme M-L:n tekemät hyvät tarjoilut ”suolaisine ja makeineen”. Sen jälkeen pidimme palaverin koskien ”telttaoperaatiota. Lopuksi rukoilimme asian puolesta ja siunasimme toisiamme.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut Mannin Eerolle ja Erkille, sekä Jaskarin Erkille – ja muillekin nimipäiväsankareille!

Siunausta!

Ps. ”Teillä ei ole sentähden, ettette ano” (Jaak. 4:2b).

17.5.
Päivä on ollut todella lämmin – ja aurinko on paistellut. Herättyämme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Ikkunan taakse ruokintapaikalle oli ilmestynyt punavarpunen – kaunis lintu. luin Matteuksen evankeliumia. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

14:ksi ajelimme M-L:n kanssa Vapaakirkkoon Raamattulauantaihin. Kari Härkönen piti raamattutunnit klo 14 ja klo 15. Meitä oli yhteensä 12 – mutta opetus oli erinomaista sanan varsinaisessa merkityksessä. Kävimme kotona syömässä ja 17.30:ksi menimme takaisin Vapikselle. Kahvitarjoilun jälkeen oli klo 18 kokous, jossa puhuivat Kari ja Katriina Härkönen. Hyvä tilaisuus, jonka lopussa oli rukouspalvelua. Parikymmentä henkilöä paikalla.

Kotiin palattuamme piti laittaa takkaan tuli ja syödä iltapalaa ja juoda teetä.

Siunausta!

Ps. ”Hänen (Jeesuksen) tulee kasvaa, mutta minun vähetä” (Joh. 3:30).

16.5.
Noustessani ylös sijaltain, oli Marja-Leena jo pizzan teossa – iltaa varten vieraileville esiintyjille Kunnia on Herran-iltaan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin kylällä ”telttaoperaatioon” liittyvässä asiassa – yhden mukaan lähtevän viisumiasioissa. Niinhän net hommat vähänkerrassaan etenevät. Vaan eipä ole ensimmäinen kerta. Liekö viimeinenkään. Sateli vesiä.

Samalla kylälläkäyntireissulla kävin lenkillä urheilukentällä. Satoi alussa. Tuuleskeli. 10 km ”lenkitin”. ”Juostahissuttelin” 7 km, km-ajoin 7.10., 6.59., 7.00., 6.50., 6.50., 6.58., 6.41. Kävelin 1 km, 5.59 min. ”Juostahissuttelin” 1 km, 6.49 min. Lämmintä + 8 astetta.

Söimme.

17 maissa lähdimme kylälle. M-L kävi Kaupassa ostamassa tarjottavaa lisää illan esiintyjille. 17.30:ksi menimme Vapaakirkolle. ”Veke” siellä jo porukoineen oli äänentoistoa testaamassa. Lakosen Kari vastasi äänentoistosta illassa. Jonkin ajan kuluttua saapui Veijo Heinonen & ylistysryhmä, Toivakasta. M-L tarjosi n. 10 hengen ryhmälle, illan musiikista vastaaville, ”suolaista ja makiaa”. Klo 19 alkoi kevään viimeinen KUNNIA ON HERRAN-ilta. Se oli myös viimeinen ilta – näillä näkymin – Vapaakirkossa. Johtelin illan – niin kuin olen tehnyt muidenkin samannimisten iltojen kohdalla. Jumalan johdatusta etsien olen aina pyrkinyt kasaamaan kunkin – niin kuin tämänkin – illan ”menun”, eli ”ohjelman”. Esitellessäni Turusen Mikaa ja AnnNiinaa, kerroin, että he ovat helluntaiseurakunnan uusi pastoripariskunta. Alkusanojen ja joidenkin ilmoitusten jälkeen johteli Veijo Heinonen & ylistysryhmä meitä lauluihin. Katsoimme DVD:n – ”Mun stoori – Lasse Mäkisestä ja vähän hänen perheestäänkin. veikko ”Veke” Leppänen lauloi kitaransa säestyksellä omia hyviä laulujaan. Basso ja kaho olivat lisäksi bändiarsenaalissa. Veikolla on niin hyviä lauluja, että uskon hänen vierailevan vieläkin meidänkin tilaisuuksissa – riippuen tietenkin kuka tilaisuuksia on järkkäilemässä. Rukoiltiin kirjoitettujen rukous- ja kiitosaiheiden puolesta. Siinä tehtävässä palvelivat Satu, Tuulikki ja Samuli. Teppo johteli tätä osiota niiltä osin, että pyyteli nuoret tehtäviin. On hienoa, että on nuoria, jotka ovat innokkaita palvelemaan Jumalan valtakunnan asioissa. Heitä pitää seurakunnissa erityisesti rohkaista, ei sammuttaa. Missä tahansa seurakunnassa, jossa ei ole nuoria – tai ainakaan sellaisia nuoria, jotka tekevät evankeliumin/ja evankelioimistyötä – iloittaisiin, jos heitä olisi. Tarvitsemme ”avaruutta” – ei ole kyse taivaan avaruudesta – suhtautuessamme heidän oma-aloitteisuuteensa. Into on helppo sammuttaa. Lannistuminen voi tapahtua jos on lannistava henki. Kaikki eivät halua olla vain istumassa ja uskomassa. Rehellisesti voin sanoa, että olen iloinnut esim. Vapiksen nuorten ihmisten aktiivisesta joukosta. Heillä on näkyä Jeesuksen antamasta tehtävästä. Heidän kanssaan vanhempikin ”kanttura” syttyy – tarkoitan itseäni. Sellaisten kanssa – ei kantturoiden, vaan nuorien - on mukava toimia. Harmittaisi/ihmetyttäisi ”vallan kauhiast”, jos heidät menetettäisiin ”pikkusieluisuuden” takia. Olen aistinut/aistimassa, että olisi aika – h-hetki – ”vetää henkeä” ja katsella asioita eri tahoilta – myöskin vähän korkeammasta perspektiivistä, sieltä suunnasta, josta Jumala katselee. ”Lakikirjat”, hyvät saarnat ja mahtava opetuskaan eivät auta yhtään, jos ”kasvavaa peltoa kuivatetaan liikaa” – joidenkin muidenkin asioiden on oltava kunnossa. No, onhan tässä mukana ”harmitusta” – se on myönnettävä - omalla paikkakunnalla näkyvistä/tapahtuvista asioista. Hoh, hoijakkaa. Niin, minähän olin kirjuuttelemassa Kunnia on Herran-illasta. Kirjoitettujen rukousaiheiden puolesta rukoilemisen jälkeen – joka oli mielestäni erittäin lämmin hetki – puhui AnnNiina Turunen, Mikan vaimo. Hänellä oli sanoma. Veijo Heinonen & ylistysryhmä johdatteli meitä neljään lauluun. Mika Turunen puhui – eikä tuntunut aika pitkältä. Hänellä oli sanoma. Lopussa oli rukouspalvelua. Ihmisiä oli runsaasti esillä – minunkin kohdallani kaksi henkilöä. Lopussa oli myös kahvitarjoilu nuorten lähetysmatkan hyväksi. Tässäkin illassa oli ensikertalaisia ja sellaisia, jotka eivät olleet uskossa. Sekin on hieno asia – ainakin sellaisen näkövinkkelistä katsottuna, joka haluaa olla voittamassa ihmisiä taivaasseen. ja minäkin kuulun juuri niihin. Kun nyt yksi perioodi päättyi ilmiössä, nimeltä KUNNIA ON HERRAN! Herätys-, ylistys- ja rukouspalveluilta, niin rohkenen todeta, että niissä jumala on rohkaissut ja tsempannut monia ihmisiä. Olenpa kyllä kuullut niinkin rohkaisevan arvion, että niissähän käyvät vain ne samat ihmiset. Aika keskeisesti mukana olleena voin todeta, että arvio ei pidä paikkaansa. Tappiotakaan eivät ole tainneet tuottaa. Lisäksi on vielä ollut kahvitusta lähetystyön hyväksi, tuloa sekin. Illat ovat olleet vähän normaalia pidempiä kokouksia. Olen huomannut, että tuollaisen pidemmän tilaisuuden aikana Jumala pääsee tekemään ihmissydämissä enemmän kuin sellaisen, joka loppuu lyhyeen. Siksi olen sen kannalla, että tarvitaan myös tällaisia pidempiä Herran edessä olemisen tilaisuuksia. Palautin Vapaakirkon avaimen Vapaakirkon toimistoon, koska ilta oli viimeinen Vapaakirkossa. Taisi kymmenkunta KUNNIA ON HERRAN-iltaa kertyä sen jälkeen, kun vuosi sitten lopetin pastorintehtäväni Vapiksella. Nämä n. 10 iltaa olivat ”jatkoajalla”, nyt eläkkeellä ollessani. Niitä kun toivottiin jatkettavan. Sydämellinen kiitos Vapaaseurakunnan vanhimmistolle ja koko seurakunnalle yhteistyöstä vuosien aikana! Lakosen Karille erinomaiset kiitokset iltojen äänentoistosta! Kiitos kaikille erilaisissa vastuutehtävissä olleille iltoja koskien! Seuraava KUNNIA ON HERRAN- ilta on – jHs – työväentalolla, pe. 5.9. klo 19. Tervetuloa mukaan uudet ja vanhat! Oman sydämeni toive on, että niissä on vastuissa kaikkien seurakuntien kristittyjä. Itse ainakin tulen pyytelemään tehtäviin henkilöitä, joita saan sydämelleni – seurakuntiin katsomatta ja ilman byrokratiaa. Ole rohkea – mutta opettele myös nöyryyttä – asioissa, joita Jumala on sydämellesi laskenut! Hän ei laskekaan muita kuin Sanansa mukaisia asioita. Olen omassa elämässäni huomannut, että tulee ihan tarpeeksi paljon eteemme asioita, joissa voimme opetella nöyryyttä – luopumatta Jumalan antamista asioista. Joskus tulee eteemme sellaisiakin hetkiä, jolloinka näkyämme koetellaan todella kovasti. Silloin on ensiarvoisen tärkeää muistaa, että asioista ei tule meidän asioitamme, vaan, että ne säilyvät Jumalan asioita. Jos niistä tulee minun asioitani, alan helposti sotimaan ja taistelemaan väärällä tavalla niiden oikeutuksen puolesta. Rukoile, ole Herran edessä. Anna Hänen vaikuttaa sydämessäsi oikeaa asennetta, oikeaa mieltä. Anna Hänen puhua sinulle ja ole valmis tottelemaan. Älä tee hätiköityjä ratkaisuja. Älä kiirehdi. No, jatkanpa toiste.

Palattuamme kotiin piti vielä keittää teetä ja syödä iltapalaa puolenyön aikaan.

Siunausta!

ps. ”Enemmän tulee totella jumalaa kuin ihmisiä” (Apost. teot 5:29b).

15.5.
Aurinkoinen – ja vähän lämpimämpi kuin edellinen – päivä tänään. Herättyämme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. Marja-Leena kävi kylällä – mm. Majakalla asioilla. Siellä työtä tekevät veljet tekevät arvokasta työtä, joka vaatii sitoutumista ja uskollisuutta.

Etsin netistä tietoa viisumianomuksista ja ottelin yhteyksiä ”telttaoperaatioon” lähteviin ko. asiassa. Jotakinhan sitä ”piti toimitella” pe. 16.5. klo 19 olevan KUNNIA ON HERRAN-illan suhteenkin.

M-L kävi ”Terhien” asialla – lippuja sirkukseen hommaamassa täksi illaksi. Mukavahan se on Emilian ja Danielin päästä sirkukseen. Kävin hakemassa Emilian koulun jälkeen koululta meille. Daniel oli vielä eskarilaisten retkellä Ähtärin eläinpuistossa. Sekin on varmaan ollut mukava reissu.

Mummi ja Emilia kävivät kylällä asioilla. Lämmittelin ruokaa itselleni. jonkin ajan kuluttua kävin 8.3 km ”Juoksuhissuttelu” - ja vähän kävelykin – lenkillä Tarvaalan suunnassa. Aurinkoista. N. 12 astetta lämmintä. Menopuolikkaan menin vähän yli 7 min/km ja paluupuolikkaan vähän alle 7 min/km-vauhtia.

Ajelimme M-L:n kanssa Hirvaskankaalle. Ensin söimme ABC:llä ja 18:ksi menimme sieltä Elävät Kivet-seurakuntaan, tien toiselle puolelle. Siellä oli hyvä tilaisuus. Puhujana oli Mario Liggiardo, Australiasta. Rukouspalvelu kesti pitkään. Ihmettelin profetiansanoman tarkkuutta, sanomassa, joka hänen kauttaan minulle(kin) tuli. Siinä oli paljon sellaisia tuntomerkkejä itselleni, mitkä kertoivat, että sanoma oli Jumalalta. Harvoin sellaista kuulee. 22.30 taisimme lähteä kotia kohti, mutta rukouspalvelu jäi vielä jatkumaan. Kävin juomassa kahvit ABC:llä. Sitten kotiin – jossa söin iltapalaa ja join teetä. ”Monen merkkisiä” marjoja tulee syötyä joka päivä runsaasti.

Siunausta!

Ps. ”Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on, karttakaa kaikenkaltaista pahaa” (1. Tess. 5:20-22).

14.5.
Hyvää Tuulan päivää – ainakin Bågmanin, Ohrasen, Lehtomäen, Häkkisen (serkkuni), Hedmanin ja Porkan Tuulalle minulta ja Marralta (vaimoltani) – ja jokaiselle muullekin Tuulalle! Tänään taas paisteli aurinkokin. Herättyämme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Seurailimme lintujen ja oravien puuhia ruokintapaikalla. Nyt olemmekin ruokkineet niitä, vaikka lumet ovatkin jo tipotiessään. Onhan niitä runsaasti tuossa ruokailemassa – ja mukavaa seurailtavaa. Toteutuupahan tuokin Jeesuksen sana: ”Katsokaa taivaan lintuja”. Siinähän oli tietty tarkoitus, miksi Jeesus tuollaisen kehotuksen antoi. Se tarkoitushan oli luottaminen taivaallisen Isän huolenpitoon jatkuvasti. Ydinkysymys huolenpidon alueella on samasta yhteydestä löytyvä Jeesuksen sana: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan”. Jeesus sanoi – meitä lintuihin verratessaan – että olemme paljon suurempiarvoisia kuin ne. Lueskeleppa tuota Matteuksen evankeliumin kuudetta lukua, niin sieltä nämä yksinkertaiset – mutta meille usein niin vaikeat – asiat löytyvät.

Lähdin vähän aikaisemmin hakemaan Emiliaa ja Danielia koululta. Syystä siitä, että kävin kaupungintalolla ennakkoäänestämässä EU-vaaleissa. Ehdokas oli selvä – niin hän todellakin on aina selvä - ja äänestäminen kävi nopsasti. Sitten hain lapsenlapset koululta meille. Daniel meni vesurilla pätkimään majastaan puunoksia – sama homma kuin eilitenkin. Odotteli minua pajupillin tekoon. Kun lopulta menin ja kolme versiota tein niin – kehtaisko edes tunnustaa – yksikään niistä ei suostunut soimaan. Kylläkin nuorempana sain minäkin sen ”sorottamaan”. Täytyy vielä kokeilla paremmalla onnella – taitoa kun ei näköjään löydy. Emilia hommaili mummin kanssa sisällä.

Söimme jotakin. Terhi-marja kävi töistä tullessaan hakemassa lapsosensa kotiin.

Kun kaalikeitto oli tarpeeksi ”laskeutunut”, lähdin urheilukentälle 10 km lenkille. Aurinko paistoi. N. 8-9 astetta lämmintä. Aamulla satoi – itäpuolella Suomea satanut kovasti. Aluksi ”juostahissuttelin” 3 km, km-ajoin 7.16., 7.14., 7.12. Sen jälkeen kävelin 1 km, aikaan 5.58. Jatkoin 3 km ”juoksuhissuttelulla, km-ajoin 7.14., 7.17., 7.14.. Kävelin 1 km, aikaan 5.44. Lopuksi ”juostahissuttelin” 2 km, km-aikoihin 7.32., 7.09.

Tunnin päästä lenkistä ajelin helluntairukoushuoneelle rukousiltaan. Ketään ”vastuullista” ei paikalla ollut. Yhdellä meistä sattui olemaan avain, joten pääsimme sisälle rukoushuoneeseen. 6 meitä oli paikalla.

Kotiin palattuani paistoin lettuja ja keitin kahvia. M-L ei kahvia juonut, mutta lettuja kyllä maisteli. Net olivat hyviä.

Muistahan tulla pe. 16.5. klo 19 erinomaiseen KUNNIA ON HERRAN-iltaan! Tervetuloa yhdessä tai yksin! Täytyy sanoa sekin – ettei kenellekään tule väärinkäsityksiä – meitä kun on niin ”moneen junaan” – että tilaisuus ei ole erinomainen siksi, että siellä on mukana esim. allekirjoittanut. Se on erinomainen siksi, että siellä on Jeesus, Pyhä Henki ja Jumalan Sana. uskon, että illasta tulee siksi erittäin hyvä – erinomainen! Sinne kannattaa ehdottomasti tulla! Nämä illat ovat kaikelle kansalle tarkoitettuja – ja kynnys ei ole korkea.

Rohkenen kehottaa käymään katsomassa Usko-TV:a – se on netti-TV. Siellä on taltioinnit kahdesta lähetyskokouksesta, joissa puhujana on Jouko Kuusjärvi – puhui muuten ihan asiaa Jumalan sydämeltä. Toinen tilaisuus oli 13.4. ja toinen 23.3. Toinen oli video, mutta toisessa on vain ääni. Suosittelen – ihan Jeesuksen lähetyskäskyn toteuttamisen vuoksi.

Siunausta!

Ps. ”Ja kun hän (Jeesus) tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu” (Luuk. 19:41, 42).

13.5.
Tänäänkin saimme herätä harmaaseen päivään – mutta saimme herätä kuitenkin. Ja mitäpä vikaa harmaassakaan päivässä on – rikkautta vain, kun on monenlaisia säitä – ja hyödyllistäkin monin tavoin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. Marja-Leena lukaisi tämänpäiväiset hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä – ja asiat ovat ”suuremmas käres”. Ikkunan takana käy ruokailemassa monenlaista pikkusiivekästä, oravia, pari, kolme, tikkaa – ainakin kahdenlaisia – närhejä, harakoita – ja se yksi iso hiirikin, jota tosin ei ole nyt näkynyt. Olisiko kissa vienyt, tai joku muu. Se olisi ollutkin toivottavaa.

12 kävin hakemassa Emilian ja Danielin meille koululta. Jäimme Danielin kanssa meille, kun mummi ja Emilia menivät kylälle asioille. ”Jytysimme” taas Danielin kanssa. ”Naiset” toivat meillekin jätskit. Olimme ulkonakin. Daniel karsi vesurilla majastansa oksia, etsi matoja, jne. Minä etupäässä katselin. M-L laitteli ruokaa. Emiliakin hommaili sisällä.

Söimme haukia ja salaattia.

Terhi-Marja haki lapsosensa töistä tullessaan.

Kävin 10 km lenkillä urheilukentällä. ”Juostahissuttelin 8 km, km-ajoin: 7.04., 6.33., 6.42., 6.40., 6.37., 6.38., 6.33., 6.35. Kävelin 1 km, 5.59 min. ”Juostahissuttelin” 1 km, 6.25. Satoi. Lämmintä n. 9-10 astetta. Palattuani kotiin käväisin saunassa. Sytyttelin tulen takkaan.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Joitakin ”säätöjä” tein tänään ajatellen pe. 16.5. klo 19 Vapaakirkossa olevaa KUNNIA ON HERRAN-iltaa. Kyseessä on kevään viimeinen KUNNIA ON HERRAN-ilta. Tervetuloa mukaan – yhdessä tai yksin! Tulossa on hyvä ilta. Mukana on helluntaiseurakunnan uusi pastoripariskunta: Mika ja AnNiina Turunen – eivät ole vielä aloittaneet työtä, mutta on ilo, että he ovat mukana illassa. Musiikissa on oikein ”hyvää porukkaa”: Ylistystä johtaa Veijo Heinonen & Ylistysryhmä. Sen lisäksi laulaa Veikko ”Veke” Leppänen omia laulujaan kitaransa kanssa. Vekellä on mukanaan myös bändiä. ”Mun stoorissa” kuuntelemme ja katselemme Lasse Mäkisen – ja vähän perheensäkin – tarinaa. Martti Takalo käyttää myös puheenvuoron. Niin kuin aina, on tälläkin kertaa rukouspalvelua – sekä kirjoitettujen rukousaiheiden puolesta, että loppuosassa voi tulla ihan itse eteen asiansa kanssa siunattavaksi. Nuoret järjestävät kahvituksen lähetysmatkansa hyväksi. Äänentoistosta huolehtii Lakosen Kari. Illan juontelee Jouko Kuusjärvi. JHs, niin syksyn ensimmäinen KUNNIA ON HERRAN-ilta on työväentalolla pe. 5.9. klo 19. Mukana on silloin pastori Miko Puustelli, sekä musiikissa ja ylistyksenjohdossa Timo Kuusjärvi & Kaskiylistysryhmä. Tykättyä porukkaa kaikki Saarijärvellä. Illan juontelee – jos on tolpillaan – Jouko Kuusjärvi.

Siunausta!

Ps. ”…elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto” (Fil. 1:21).

12.5.
Harmaahko oli tämä päivä. Aamupalaa ja kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. Marja-leena luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Ensimmäisen kerran näin meidän ruokintapaikalla kirjosiepon. Sen laulua kyllä olen kuullut tässä lähistöllä.

Johonkin aikaan söimme.

Kävin 7 km lenkillä urheilukentällä. ”Juostahissuttelin” vähän kävelynomaisesti tuollaista 8.10.-7.28 min/km-vauhtia. N. 12 astetta lämmintä.

Lenkin jälkeen ajelin 18:ksi ITT:n palaveriin – idäntyöntiimi – helluntairukoushuoneelle. Lähetystyöstä oli kysymys – jossa meidän seurakunnalla on vain yksi suunta: ylöspäin. Meitä oli palaverissa 8 henkilöä – oikeastaan 9. 20.30 maissa olin kotosalla. M-L oli laittanut tulen takkaan. Iltapalaa.

Siunausta!

Ps. ”…ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin” (Joh. 10:35b).

11.5.
Herättyämme uuteen päivään joimme kahvia. Onnittelin meidän perheemme äitiä. Kukat ostinkin jo eilen – se kun on tänään Äitienpäivä. Onnittelut sinullekin, joka olet äiti!

11:ksi ajelimme Marja-Leenan kanssa helluntairukoushuoneelle. Sinne oli jonkin verran kokoontunut ihmisiä Sunnuntaijuhlaan. Äitienpäivä varmaan verotti. Ahosen Orvokki johteli tilaisuutta, vaatimattomalla ja vähäeleisellä tavalla – mutta se ei tarkoita, että kokous olisi ollut vähäeleinen. Se oli hedelmällinen. Orvokki vaan ei tee itsestään numeroa. Aluksi veisasimme suvivirren. Nuotion Petri johdatteli pariin ylistyslauluun. Lampisen Jaana luki runonsa, joka sopi hyvin päivään. Runo oli niin hyvä, että miltei haukoin henkeäni. Ajattelin, että kun on Jumalan antama lahja, niin tuollaisia voi syntyä. Voihan olla, että ”Hileitä”-hakusanalla tämäkin runo löytyy netistä. Se on äidistä kertova runo. Sonja Lampinen lauloi kitaran säestyksellä tuon koskettavan ”äiti-laulun”: Äideistä parhain sä oot. Molempia tekee Sonja hyvin – sekä laulaa, että soittaa kitaraa. Nuotion Petri puhui. Petri on armoitettu puhuja. Monilta kuulin hyvää palautetta tilaisuuden jälkeen. Lapset ojentelivat äideille ruusuja tilaisuuden lopussa. Heidät kaikki oli kutsuttu eteen. Alakerrassa nautimme nuorten tarjoamat äitienpäiväkahvit – hyvät sellaiset. Iloitsin Kyöstin tapaamisesta tilaisuudessa. Puhuimmepa erään henkilön kanssa kasteestakin kokouksen lopussa. Kastetilaisuus on tulossa. Jos olet uskossa, etkä ole vielä käynyt sen jälkeen kasteella, niin ota tuo askel. Se on Sanan mukainen askel. Voit ottaa yhteyttä seurakuntaan, jossa kastetaan ihmisiä sen jälkeen, kun he ovat tulleet Jeesukseen uskoviksi sydämessään – ovat itse voineet/ymmärtäneet avata sydämensä/pyytää/kutsua Jeesuksen elämäänsä. Voit ottaa myöskin minuun yhteyttä, puh. 040-0206858, tai jouko.kuusjarvi@gmail.com, tai tulla muuten juttusille.

Ajelimme kokouksesta kotiin. Laitoin takkaan tulen. M-L teki täytekakun. 15 jälkeen ajelimme hänen kanssaan Summassaareen äitienpäivälounaalle. Palattuamme, olivat Terhi-Marja, Emilia ja Daniel pihassa. Äitienpäivätervehdystä he olivat tuomassa. Danielin kanssa ”jytysimme” aika lailla – kyllä siihen Emiliakin osallistui. Jonkin ajan kuluttua joimme äitienpäivänkakkukahveja. Myöhemmin seuraamme liittyivät Timo, Pia, Milka ja Miro – sekä hän, joka ei vielä ole syntynyt – ja jonka nimeä emme vielä saa tietää – vaikka se vahingossa aina ilmoille luiskahteleekin – mutta, kun on niin huono kuulo, niin eihän sitä silloin kuule…Hekin tulivat tuomaan äitienpäivätervehdystä. Pian jo istuivat äitienpäivänkakkukahveilla. Tero perheineen antoikin äitienpäivätervehdyksensä jo eilen, kun olimme siellä. Kolme korttia seisoo keittiössä pakastimen päällä, lahjojen joukossa. Kukat koristelevat eri pöytiä. Laitoin saunan lämmite. Timon kanssa kävimme löylyissä. Miroa kiinnosti se, millainen mummi on ollut lapsena. Niinpä katselivat valokuvia. Lyhyt rukous ja sitten lähtivät ”Timot” kotiin – ”Terhit” olivat lähteneet jo aiemmin.

Menin 22 maissa 8.3 km hiljaiselle lenkille – ”juostahissuttelin” ja hieman kävelin menopuolikkaan n. 8.10 min/km ja paluupuolikkaan 8 min/km. Palauttelua eilisestä.

Siunausta!

Ps. ”Kiitos Jumalalle hänen sanomattomasta lahjastaan” (2. Kor. 9:15).

10.5.
Hyvää Ainon-päivää! Äitini nimi on Aino. Heräilin 6.30 tänään Terolla ja Marilla, Tampereella. Lattialla Marja-Leenan kanssa pötköteltiin. Ensimmäiseksi kuumentelin mikrossa itselleni kaurapuuroa. Sen jälkeen lähdin vähän ”juostahissuttelemaan” ja kävelemään. Hiljaisesti n. 4 x 7 min. Kun palailin, alkoivat toisetkin nousta. Luin Matteuksen evankeliumia. Joimme kahvia.

9 maissa lähdimme Teron, Marin ja Timon kanssa ajelemaan Nokialle. mennessä otimme yhden Teron tutun kyytiin. M-L jäi lasten kanssa ”Teroille”. Klo 10 alkoi Sorvanjuoksu – kyseessä oli juhlajuoksu, koska juoksun järjestäjät täyttivät pyöreitä vuosia. Joitakin muitakin synttärisankareita oli. Osallistuimme – Tero, Mari, Timo ja minä – puolimaratonille. Lienee eri matkoille ollut osallistujia n. 70 henkeä. Matkoja oli valita 10 km, puolimaraton, 30 km, maraton ja 50 km – muistaakseni. Tero, Mari ja Timo juoksivat puolimaratonin ja minä kävelin – en kuitenkaan ihan hiljaa. Marin aika oli n. 2.14, minun n. 2.15.38, Teron ja Timon 2.20. Ensimmäiset 5 km kävelin aikaan n. 30.50., toisen vitosen n. 31.34., kolmannen vitosen n. 33.33., neljännen vitosen n. 32.33. 20 km väliaika oli n. 2.08.30. Lopuksi kierrettiin vielä pieni, yli kilometrin lenkki, että puolimaraton tuli täyteen. Sillä lenkillä meni aikaa 7.08 min. Maaliin tultuamme saimme kahvia ja synttäritäytekakkuja. Oli tietenkin vettä, mehua ja urheilujuomaa, karkkia, shipsiä ja suolakeksejä.

Saatuamme hommat Sorvassa hoidetuksi, ajelimme ”Teroille”. Sauna lämmite. Löylyihin. Syömään. Juomaan kahvia ja syömään täytekakkua ja muita herkkuja. Että mikäkö oli syynä voiseen? Se, että Aaron, Eeliksen ja Nooan synttäreitä vietettiin. Katsoimme Suomi – Latvia MM-jääkiekko-ottelun, Minskistä – ja eihän siinä hyvin käynyt – ainakaan Suomi-poikien kannalta katsottuna. Sittenpä lähdimmekin ajelemaan kotia kohti. Sytkyt – luetaan sydämelliset – kiitokset Terolle, Marille ja pojille yhdessäolosta, ylöspidosta, juoksu/kävelyoperaatiosta, yms.! Orituvalla piti pysähtyä. Mm. minä ostin sieltä tämänvuotiset äitienpäiväkukat. Keuruun – petäjäveden kautta ajelimme suoraan Höytiälle, jonne jäivät Timo, Milka ja Miro. Kait me 23 maissa oltiin kotosalla. Teetä piti naukkailla. Kuukin näkyi pilviharson takaa.

Siunausta!

Ps. ”Sillä kaikki, joita Jumalan henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia” (Room. 8:14).

9.5. 

Heräiltyämme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia.
Kävin 6 km hiljaisella lenkillä. Samalla vein Terhi-Marjan ja Deniksen postilaatikkoon tietoja telttaoperaatioon lähtijöistä, yms., että he laittaisivat niitä venäjänkielellä eteenpäin. Marja-Leena kävi kylällä kaupassa.
Kirjoittelin jutun ja ilmoituksen pe. 16.5.klo 19 olevasta KUNNIA ON HERRAN-illasta lehteen.
14 jälkeen lähdimme M-Ln kanssa ajelemaan Timolle, Uuraisille. Otimme Milkan ja hänen kaverinsa kyytiin keskustasta. Höytiältä lähdimme Timon, Milkan ja Miron kanssa kohti Tamperetta, Terolle. Orituvalla pysähdyimme tankkaamaan. Tapasin yhden tutun siellä - kävelijä - oli menossa SM-maastoihin. Terolla söimme hyvää pizzaa ja saunoimme illan mittaan. Siunausta!


8.5.
Heräiltyämme uuteen päivään söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Ajelin kotipitäjääni, Kangasniemelle. Sinne päästyäni kävin kukkakaupassa. Sen jälkeen yhdessä paikassa, jonne oli tilattua ”Sytykkeitä rukouselämään”-kirjaa 20 kpl. Teboililla käväisin kahvilla ja ajelin vanhainkodille äitiä katsomaan. Hän istuskeli ruokasalin pöydän ääressä selin minuun päin kun menin. Oli iloinen niin kuin ennenkin. Jonkin aikaa juteltiin siinä pöydän ääressä, sitten hoitajat toivat äidin omaan huoneeseensa. Matka ei ollut kovin pitkä. Ei ihan koko matkaa jaksanut äiti rollaattorin kanssa kävellä. Loppumatka pyörätuolissa. Sanoi, että ruuan jälkeen aina tuntuu jotakin kipua rinnassa. Sanoi huoneessa hoitajille, että tämä on minun poika – että ainakin siinä vaiheessa minut tunsi. Toin äidille ruukussa olevan äitienpäiväruusun, sekä äitienpäiväkortin. Kauniiksi äiti sanoi kukkaa ja korttiakin katseli kädessään, sängyssä pötkötellessään. Ei niitä varmaan enää äitienpäivätervehdyksiä kovin usein äidille tuoda. Joskus tulee se viimeinen – sehän voi olla vaikka tämäkin kerta. Juteltiin. Välillä äiti lausui runojaan ja lauloi. Rukoilimme yhdessä, kuten muulloinkin. Tuntuu, että hengellisistä asioista puhuttaessa äiti puhuisi ”muistavammin”. Sanoi, että hänkin on niitä asioita ajatellut siitä alkaen kun minä aloin niistä puhua, siellä tienristillä kun asuimme. Jotain puhui siunaamisesta ja siunauksena olemisestakin. Molempia käsiä kohotteli sängyssään kun pois lähdin. Terveisiä käski kaikille – lapsillekin – sanomaan ja pyysi käymään. Hauraammaksi se äiti on käynyt. Tukka on hänellä ihan valkoinen.

Ulko-ovella oli yksi mummo rollaattorinsa kanssa menossa nuoremman ihmisen kanssa. Juttelin heidän kanssaan – myöskin hengellisistä asioista. Nämä ihmiset tunsivat minun sukuani. Se nuorempi ihminen oli vanhemman tytär, joka oli ollut rippikoulussa samaan aikaan veljeni kanssa.

Seuraavaksi ajelin setäni vaimon luokse. Vein hänelle syntymäpäivätervehdyksen. Juttelimme ja rukoilimme. Setäni oli sairaalassa.

Kävin terveyskeskuksessa setääni katsomassa. Täysin selkeä oli hän puheissaan. Juttelimme. Rukoilimme yhdessä. Käännyin myös viereisellä petillä olevan miehen puoleen. Esittelyjen jälkeen puhuin hänelle pelastuksesta ja Jeesuksen työstä meidän puolestamme. Hän halusi uskoa Jeesukseen ja ottaa hänet vastaan. Rukoilin hänen puolestaan. Setäni puristi pitkään kädestäni lähtiessäni. Vakuutin Jumalan armon riittävyyttä elämässä ja kuolemassa. mennessäni sairaalaan tapasin yhden sukulaisen sukulaisen – 88 v. Juttelimme hetken. Kyselin häneltäkin uskooko hän Jeesukseen ja onko Jeesuksen oma.

Ajelin syntymäkotitantereilleni. Heimo – veljeni – oli kotona. Laittoi navettasaunan lämmite. Minä lähdin 5 km lenkille – ”Käsmäenlenkille”. Sittenpä menimmekin saunan löylyihin. Saunan jälkeen joimme kahvia ja otimme sen kanssa tarjoiluja – suolaista ja makeaa.

Ajelin kotiin. Taisin olla perillä 18 maissa. M-L oli kotosalla – siivoilemassa. Muutaman matonpätkän minäkin puistelin. ;M-L oli ollut tänään Emilian ja Danielin kanssa koulun jälkeen heillä. Keittelin kahvit. Siellä se ”iso hiiri” söi kaikessa rauhassa kuin orava auringonkukansiemeniä lintujen ruokintapaikalla. Kiipeilipä puussakin siemeniä kurkkimassa.

Aika viileää on ollut tänäänkin.

Siunausta!

Ps. ”…ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi” (Joh. 3:17).

7.5.
Kävin viemässä Marja-Leenan 7:ksi töihin – eläkeläistä tarvittiin. maa oli ”hallassa”. Aurinkoista. Järvet ja lampi olivat tyynet. Palailtuani söin aamupalaa ja join kahvia.

12 hain Emilian ja Danielin koululta meille. Paistoin lettuja. Samalla siinä ruokaakin kuumentelin. Takapihalla auringossa lasten kanssa söimme ja joimme. Välillä jahtasimme isoa hiirtä – vai liekö ihan rotta ollut. Siellä se takapihalla hiippaili. Se pitäisi saada pois päiviltä.

Velj´mies – Heimo – soitteli kotipuolesta.

15:ksi ajelimme porukalla hakemaan M-L töistä. Hän tarjosi meille jätskit jäätelökioskilla. Kotimatkalla käväisin HH:ssa.

Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa lapsosensa meiltä. Kävin viemässä naapurille syntymäpäivälahjan.

Ajelin urheilukentälle, jossa tein 10 km hiljaisen lenkin. Eilisen hieronnan jälkeisenä päivänä ei kovin kovaa lenkkiä pitäisi tehdäkään – sanoo hieroja. Km-ajat olivat: 8.01., 7.59., 7.55., 7.49., 8.09., 6.27., 7.00., 6.25., 7.39., 7.23. ”Juostahissuttelin” ja kävelin – ”kutosella” alkavat ovat kävelykilometrejä. Aurinko paistoi. Lämpötila plus 8-9 astetta. ”Satuimme” olemaan kahdestaan yhden parikymppisen kaverin kanssa kentällä. Juttelin hänen kanssaan ja sain mahdollisuuden todistaa Jeesuksesta, josta olen iloinen. Sinäkin olisit.

Kävin kotona suihkussa ja ajelin helluntairukoushuoneelle rukousiltaan, jossa meitä istuskeli 12 henkilöä. Vanhimmiston jäseniä ei ollut paikalla. Pitäisi ymmärrykseni mukaan olla (1. Piet. 5:1-3 ”…vaan ollen laumalle esikuvina”) Yksi asia oli noussut mieleen, josta ajattelin kentällä, että jos tilaisuus tulee, niin sanon siitä jotakin rukousillassa. Hannu – joka johteli iltaa – sanoikin heti alkajaisiksi, että jos Jumala on puhunut jollekin jotakin, niin tuo se esille. niinpä heti kun se oli mahdollista, kävelin eteen ja toin esille sydämelläni olleen asian lyhyesti.

Palailtuani ”himaan” laitoin takkaan tulen. Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Eiliten mainitsin, että Timo juoksee kympin ensi lauantaina Sorvanjuoksussa, Nokialla. Kuitenkin on tainnut isoveli - Tero – houkutella puolimaratonille hänetkin. JHs. niin olemme samalla matkalla kaikki kolme – mutta minä kävellen… no, en nyt kuitenkaan ihan tavallista sunnuntaikävelyä kumminkaan… luultavasti. Ken kulkee, hän näkee, kirjoittanut Matias Shikondomporo.

Siunausta!

Ps. ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset” (Jaak. 4:8).

6.5.
Ehkä himpun lämpimämpää kuin eilen. Aamupalan ja kahvin jälkeen luin Matteuksen evankeliumia. Rukoilimme yhdessä Marja-Leenan kanssa keittiön pöydän ääressä. Aurinkoista. Linnuissa riittää katselemista.

Marja-Leena kävi hakemassa Emilian ja Danielin koululta – Danielin toi meille ja sitten menivät Emilian kanssa kylälle asioille.

Kävin urheilukentällä 10 km lenkillä. 8 km ”juoksuhissuttelua” km-ajoin: 7.10., 7.12., 7.18., 7.29., 7.32., 7.19., 7.36., 7.18. Loppuun kävelyä 2 km, km-ajoin: 5.57., 6.30. palattuani kotiin, oli Terhi-Marja hakemassa töistä tullessaan lapsiaan meiltä.

Lenkin jälkeen käväisin suihkussa ja menin heti hierojalle. Palattuani sieltä söin. Laitoin tulen takkaan. Siinäpä sellaisia ”pintapuolisia juttuja” tähän armonpäivään liittyen.

Siunausta!

Ps. ”Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita” (Room. 12:16).

5.5.
Aurinkoista ja viileää. Marja-Leena meni aamulla Emiliaa laittamaan ja viemään kouluun. menivät sitten Danielin kanssa kylälle asioille. Daniel ei ollut tänään eskarissa. Aamupalaa ja kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin hakemassa Emilian koululta meille. Emilia askarteli mummin kanssa. Minä ”rimpattelin” Danielin kanssa. Söimme. Välillä lapset katselivat lastenohjelmia – taisi mummikin. luin vähän kirjaa. Olimme Danielin kanssa ulkona – mm. hippasta niin, etten meinannut jaksaa juosta karkuun.

Terhi-Marja haki lapsensa töistä tullessaan.

Kävin 10 km lenkillä urheilukentällä. Aurinkoista. Lämmintä 5-6 astetta. ”Juostahissuttelin” yhteensä 6 km, km-ajoin 7.13., 7.05., 7.14., 7.11., 7.30., 7.57. Neljännen, kuudennen, kahdeksannen ja kymmenennen kilometrin kävelin – eli 4 km – km-ajoin 6.26., 6.10., 5.56., 6.17. Palattuani kotiin laitoin saunan lämmite ja kohtapa olinkin jo istumassa lauteilla hikoilemassa lisää.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. TV7:n ohjelmia tuli katsottua joitakin.

Eilen illalla sain s-postiini tiedon seuraltani, että ensi lauantain SM-maastoihin en sitten olekaan menossa. Syynä on se, että yksi joukkueemme – kolmimiehinen – jäsen ei pääsekään mukaan, joten emme saa joukkuetta. Eli, palaan alkuperäiseen suunnitelmaan. Ja sehän oli se, että menemme Teron ja Timon kanssa mukaan Nokialle Sorvajuoksuun. Veljekset juoksevat kumpikin eri matkan, minun olisi tarkoitus mennä puolimaratoni kävellen läpi – vähä niin kuin harjoituksen kannalta, eli tehdä siellä päivän lenkki.

Siunausta!

Ps. ”…tutkikaa, mikä on otollista Herralle” (Ef. 4:10).

4.5.
Noustessani uuteen päivään – Sunnuntaihin – oli Marja-Leena jo valmistellut pitkään päivän tarjoiluja. Aamupalaa ja kahvia vähän. Luin Matteuksen evankeliumia. 10:ksi ajelimme helluntairukoushuoneelle tarjoilutavaroiden kanssa. Terhi-Marja – joka oli myös tämän päivän emäntiä – tuli Emilian ja Danielin kanssa. Eija oli jo keittiöllä kun menimme. 10 oli rukoushetki alakerrassa ennen tilaisuutta. Sää oli vähän viileänlainen.

11 oli Ehtoollisjuhla. Ilolan Niko johteli rauhallisella, hyvällä otteella. Lapsen siunauksen johteli Partin Kai. Kuoro lauloi muutamaan otteeseen. Kun sen saa sanoa – sananvapaus nääs – niin sanon, että lauluvalikoima oli hyvä. Erinomainen. Voihan olla, että tällaisella mielipiteellä ei ole paljon merkitystä, kun se sattuu olemaan minun mielipiteeni. Jeesusta ylistävät ja palvovat laulut välissä olivat – minulle – exstraa. Varmaan Jeesuksellekin. Partin Kain saarna oli erinomainen. Aivan mahdoton mies – sanoisi eräs Venäjällä, Uralin suunnalla, asusteleva seurakunnan pastori. Ja tuo sanonta täysin positiivisessa mielessä. Kun tuollaisenkin maininnan antaa, niin minulle siihen sisältyy nimenomaan kiitos Jumalalle, koska Hän on kaiken takana – lahjojen, kykyjen, Pyhän Hengen antaman sanoman, jne. suhteen. Osallistuimme ehtoolliseen. Oli hyvä kokous. Ilmapiiri oli hyvä. Tilaisuuden jälkeen oli asiakokous, jossa isoimpana asiana oli uuden pastorin valinta. Yksi ehdokas vain olikin – mikä oli erinomainen asia. Jos ei ihmettä tapahdu, niin hänestä tulee seurakuntamme uusi pastori. Tervetuloa kuuntelemaan häntä - ja hänen vaimoaan – KUNNIA ON HERRAN-iltaan pe. 16.5. klo 19 Vapaakirkkoon! Sanottakoon, että hän ei tule iltaan seurakuntamme pastorin ominaisuudessa, koska ei vielä ole seurakuntamme pastori. Esitin hänelle tässä taannoin kutsun tulla, kun Jumala sellaisen asian sydämelleni laski. Alakerrassa oli lähetyslounas kokouksien jälkeen. Siitä kertyi erinomainen tuotto lähetystyölle. Minun mielestäni olisi hyvä, että lähetyslounaat olisivat aina niitä lounaista, joista tulevat suurimmat tuotot. Se on sitä oikeaa marssijärjestystä – painotettakoon, että tämä nyt on vain minun mielipiteeni. Emäntien saatua keittiön kuntoon, ajelimme kotiin. Kahviahan sitä piti jo saada kun kotiin selvisi – matkaakin sentään kuutisen kilometriä.

Lunta satoi lievästi sanottuna isoilla hiutaleilla – maan valkoiseksi. Torkuttuani jonkin aikaa, laitoin lenkkikuteet niskaan ja ajelin urheilukentälle. Satoi vettä, vähän lumihiutaleitakin. Lämmintä 2-3 astetta. ”Juostahissuttelin” hiljakseen 8 km, km-ajoin 7.38., 7.53., 7.50., 7.42., 7.33., 7.56., 7.02., 7.10. Kävelin 2 km, km-ajoin 6.34., 6.20. Kuuden kilometrin paikkeilla saapui kentälle mies kiertämään hiljakseen kenttää. Sen että pari kolme kierrosta käveli. Minä kierroksellani pysähdyin hänen kanssaan käveleskelemään ja jutustelemaan. mentiin siinä rinnakkain niin kauan kuin mies oli kentällä. Jeesuksesta – Häneen uskomisesta – ja hengellisistä asioista puhuttiin. Kävelin hänen kanssaan parkkipaikalle, otin autosta Saarijärvi kuulee-kirjasen – sen erinomaisen kirjan – ja annoin miehelle, Vielä hetken juteltuamme lähti mies pois. Minä jatkoin kentällä loput kilometrit ja ajelin märkänä – sisältä ja päältä – kotiin. Toivottavasti saamme Saarijärvi kuulee-kirjasta uusintapainoksen – mieluummin heti. ”Säästötoimet” – jos sellaisia tarvitaan – voisivat kohdistua joihinkin muihin asioihin. Uskon, että löytyy kyllä varat tuohon kirjaan – kenties ihan yhdeltä henkilöltä. Uskon, että on olemassa sellaisia henkilöitä – runsaastikin – jotka voivat tuon uusintapainoksen kustantaa milloin vain, jos vain haluavat. Katsotaan – ja rukoillaan.

Palattuani kentältä laitoin saunan lämmite – ja kohta istuinkin jo löylyissä, kun on uusi, hyvä, kiuas. M-L oli laittanut tulen takkaan.

Iltapalaa ja teetä.

Siunausta!

Ps. ”Mutta te veljet, älkää väsykö tekemästä sitä, mikä hyvää on” (2. Tess. 3:13).

3.5.
Lauantaina tuntuisi olevan vielä parempi oikeus nukkua pidempään kuin muina päivinä – eläke-ukollakin. Marja-Leena oli noussut jo aiemmin – hänellä kun on vastuita huomisissa lähetystarjoiluissa. Aamupalaa ja kahvia. M-L luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Luin Matteuksen evankeliumia.

Kävimme kylällä syömässä HH:ssa, sekä M-L kävi kaupassa Terhi-Marjan kanssa – huomista lähetyslounasta varten ostelivat. Olivathan siellä Emilia ja Danielkin.

Kuorittiin perunoita M-L:n kanssa. Lueskelin kirjaa. Ilma aika viileää. Rakeitakin pudotteli tulemaan yhteen aikaan, että maa oli pian jo valkoisen näköisenä.

Sytyttelin tulen takkaan. Laitoin saunan lämmite. Vain hetki, niin jo kylvimme, eli saunoimme.

Söimme iltapalaa ja joimme ”tuhannen ja kahden yön” teetä – venäjältä lahjaksi saatua. Oikein hyvää.

Muistetaan mennä huomenna kirkkoon – tavataan… vaikkapaaaa… helluntaiseurakunnassa klo 11. Tervetuloa! Minäkin siellä penkintäytteenä…

Lähetämme M-L:n kanssa lämpimiä nimipäiväonnitteluja Kurkelan Outille, Enontekiölle, Ketomellaan, Ounasjoen törmälle!

Siunausta!

Ps. ”Älkää olko vaelluksessanne ahneita, tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: En minä sinua hylkää, enkä sinua jätä” (Hebr. 13:5).





2.5.
Hohhoijakkaa. Täälläpä jälleen ”tämä tavallinen taavi” – enkäpä muuta halua ollakaan. Haluan/haluaisin olla tavallinen Jumalan ihminen, jota Jumala voi/voisi käyttää siinä suunnitelmassa, joka Hänellä on elämääni varten. Se on/olisi todella huikeata elämää. On tullut jälleen ilta – myöhäinen sellainen. Kaunis kuun sirppi näkyy ikkunasta, tähtiäkin kiiluu. Lämpötila alkaa olla nollassa melko tarkalleen.

Aamulla paistoi aurinko heräillessäni. Marja-Leena oli mennyt jo aiemmin Emilian ja Danielin luo. Tulivat sitten tänne meille – lapsilla kun on lomaa koulusta, pidennetty viikonloppu, nääs. Äiti kun lapsilta oli mennyt töihin aamulla ja isä on reissussa. aamupalaa siinä laittelin ja kahvia keittelin, kun saapuivat. Danielilla oli oikein työkalut mukana – iskä oli antanut porakoneen, laturin ja terän. M-L luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Luin Matteuksen evankeliumia. Laittelin tekstareita lähetysmatkalle lähtijöille.

Istuskelin takapihalla auringossa. Daniel poraili porakoneellaan reikiä – Emiliakin oli hommassa mukana. Tein tulet tulipaikkaan. Paistelin makkaroita ja kuumentelin aiemmin paistettua haukea. M-L laitteli ruokaa. Söimme. Minä söin siellä ulkona tulipaikan vieressä kalaa. Se kun on parhainta tehdä käsillä – jaloilla hankalaakin – ilman työkaluja. Savuntuoksuakin kun vähän.

Terhi-Marja haki lapset töistä tullessaan. Lähetysruokailuja ”äitsyn kaa” suunnittelivat. Munkkikahveja ryypiskelimme ja simaa.

18 jälkeen lähdin ajelemaan Timoille, Höytiälle. Kävin katselemassa rakennustyömaalla. Etenee se koko ajan ja jälki on hyvää. 19 menimme Timon kanssa ”Matomäen lenkille” – 8.1 km. N. 6 min/km-vauhtia ”juostahissuttelimme”. Aikalailla nousuvoittoista se lenkki, mutta sehän on vain hyvä. Sukulaisia oli kylässä siellä. Mukava oli tavata heitä – Raijaa, Teroa, Annelia ja Rasmusta. Lenkin jälkeen kävin Timon kanssa kuuman saunan hyvissä löylyissä. Sen jälkeen hyvät iltapalat, kahvit ja simat. Ennen lähtöä kävimme vielä porukalla rakennustyömaalla. Ajelin kotiin. Join vielä teetä ja otin vähän suolaista.

Siunausta!

Ps. ”Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa” (2. Tim. 2:15).

1.5.
Vappu. Aurinkoista, mutta viileää. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin päivällä 10 km hiljaisella lenkillä urheilukentällä – pitäähän sitä vähän ulkoilla. 8 km ”juostahissuttelin”, km-ajoin: 7.28., 7.46., 7.51., 7.35., 7.37., 7.31., 7.39., 7.25. Jatkoin loput 2 km kävellen, km-ajoin 6.18., 6.33. Lämmintä 7-8 astetta. Hiukan lumihiutaleitakin näytteli.

M-L paistoi tänään munkkeja. Söimme. Joimme kahvia ja söimme munkkeja. Lueskelin kirjaa.

18:ksi ajelimme Saarijärven kirkkoon, jossa oli Kristittyjen yhteinen Vappujuhla. Lut-, Vapaa- ja Hell-srk:sta oli puhujat. Iso kuoro lauloi.

Palattuamme kirkosta laitoin tulen takkaan. Illan mittaan joimme teetä ja söimme iltapalaa. Katselin Megiddo-nimisen elokuvan – kertoi antikristuksesta – hänen kehityksestään, teoistaan ja kohtalostaan.

Vähän harmittaa, kun Tero olisi halunnut – oli pettynyt kun menenkin muualle - että olisin mukana Nokian Sorvanjuoksussa, jonne hän ja Timokin lähtevät juoksemaan – kenties muitakin perhekunnastamme. Olin lähdössä sinne menemään läpi kävellen – vähän normaalia vauhdikkaampaa kävelyä, mutta ei kovaa – puolimaratonin. Kuitenkin seurasta pyysivät lähtemään mukaan SM-maastoihin, jotka ovat saman päivänä Lempäälässä. Lupauduin, että saavat joukkueen 60 v sarjaan – siinä kun vanhempia saa olla. Minä kun olen 65 v sarjassa. Mutta jos sitten syksyllä Finlandia-maratonille JKL:ään. Sinnekin taitavat olla Tero ja Timo olla menossa. En oikein omalle kohdalle tiedä koko maratonia, mutta jos puolikkaan kävellen siellä. Että semmonen tappaus.

Siunausta!

Ps. ”…meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi” (Fil. 1:20).