JOULUKUU 2014 (16-31)

31.12.

Se on sitten
tänään – se vuoden 2014 viimeinen päivä. Heräiltyäni laittelin aamupalat. Luin
3. Johanneksen kirjettä. Oli keli mennyt nuoskan puolelle asteen pari.

Lähdin
aamupuolella liikenteeseen – kävin jakelemassa kutsuja yhdelle alueelle KUNNIA
ON HERRAN -tapahtumaan, joka alkaa pe. 2.1. klo 19 Saarijärven työväentalolla.
Tule mukaan!

Palattuani
kotiin kutsujenjakoreissulta join kahvia, jota Marja-Leena oli keitellyt.
Ajelin 30 min. kuntopyörällä – yli 15 km – jäykkyydellä 6 (1-10).

Sytyttelin
tulen takkaan.

Söimme hyvää
VHH -ruokaa. Sen jälkeen poljin 10 min. kuntopyörää hissukseen – n. 3.5 km –
koska liikkuminen estää verensokerin nousua ruokailun jälkeen. Ei tietenkään
voi heti syönnin jälkeen kovaa liikuntaa harrastaa, mutta hiljaista – esim.
kävelyä.

Ennen 17
lähdin tk:een tapaamaan yhtä ihmistä. Juttelimme ja rukoilimme.

Minuutin,
pari, ennen 18 lähdin ”kävelynomaiselle” lenkille Tarvaalan suuntaan. Juuri
siihen aikaan alkoi lakisääteinen uudenvuodenrakettien ampumisaika. Kyllähän
sitä pauketta kuului koko lenkin ajan. Lenkkisää oli mukava. Pari astetta
lämmintä.

20:ksi
ajelin Vapaakirkkoon, jossa oli uudenvuodenvastaanottajaiset. Kolmattakymmentä
henkeä. Ennen 22.30 olin kotona.

Söimme
iltapalaa. Ulkona kuului rakettien pauke – ts. ammuttiin paljon rahaa
taivaalle.

Nyt on jo
vuosi vaihtunut. Olemme 18 minuuttia vuoden 2015 puolella. Jumalan siunaamaa
tätä vuotta jokaiselle! Käännytään – jos emme ole jo kääntyneet – Jumalan
puoleen ja etsitään Häntä ja Hänen tahtoaan. Rukoillaan Suomen puolesta! Kaikki
ei ole niin ”auvoisasti” kuin päällisin puolin näyttää. Pyydetään armoa
kansallemme! Tehdään evankeliumin työtä! Helluntaiseurakuntien tulee lopettaa
helluntaiteatterin pyörittäminen, luterilaisten luterilaisen teatterin-,
vapaakirkollisten vapaakirkollisenteatterin – ja olkoonpa kyseessä mikä suunta
tahansa, teatterin pyörittäminen. Sellaista teatteria on niin monenlaista – ns.
karismaattista yhden tai useamman miehen – tai naisen – shovta, liturgista
muotomenoa, uskonnollisuutta niin moneen kaapuun puettuna. Yhtä se meiltä
puuttuu – käytäntö sen osoittaa. Meiltä puuttuu Jumalan kansan rukous.

Siunausta!

Ps. ”Minä
opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa, minä neuvon
sinua, minun silmäni sinua vartioitsee. Älkää olko niin kuin järjettömät orhit
ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan, muutoin
ne eivät sinua lähesty” (Ps. 32:8,9). 

30.12

Vuosi lipuu kohti loppuaan. Vuodet
vierivät. Se on elämää. Noustuani laittelin aamupalaa – Marja-Leena vähän
erilaisia pöydänantimia aamulla ottaa kuin minä. 5 astetta pakkasta. Luin 1.
Johanneksen kirjettä. Marja-Leena lukaisi hartauskirjasta tälle päivälle
präntätyn. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Laitoin
sukset alleni ja hiihtelin ladun meidän talon – siis ei meidän, vaan
vuokratalon – ja pihapiirin ympäri. Iso piha kun on, niin tulihan siitä mukava
”välituntilatu”. Hiihtelin hiljakseen yhden tunnin – sellaista liikuntaa
käsille ja jaloille, sekä suhteellisen raikkaan ilman hengittelyä.. Työntelin
kolme varttia lunta hiihtelyn jälkeen Vähän sateli lumihiutaleitakin.
Mukavantuntuinen sää. Lämpötila jossain - 1-2 asteen tienovilla. M- L kävi
kylällä kauppa-asioilla.

Söimme hyvää
VHH-ruokaa.

17.30.
poljeskelin 60 min. kuntopyörää – 20.5 km – jäykkyydellä 6 (1-10).

Joitakin
yhteydenottoja liittyen pe. 2.1. klo 19 olevaan KUNNIA ON HERRAN! -iltaan

Katselimme
netin kautta Alfatv:stä Nina Oströmin kultalevykonserttia. Siinä samalla tuli
syödyksi iltapalaa ja juoduksi teetä.

Siunausta!

29.12.

Tänkii aamun
herättiin uuteen päivään. Päivä alkoi verensokerin mittauksella – niin kuin
nykyään. Se oli 5.4. Sittenpä laittelin aamupalaa itselleni – Marja-Leena kun
ei vielä ollut ”kehissä”. Ei ollut viime yönä saanut unta hetikhän. Eihän sitä aina.
Luin 1. Johanneksen kirjettä. Sytyttelin tuleen takkaan ja lämmittelin pirttiä.
Ulkona pakkasta 16.6 astetta. Oravat ja linnut ruokailivat.

Tänään
täyttää yksi mukava tyttönen 9 vuotta – sydämelliset onnittelut sinulle Emilia!
Tänään vietitte – niin kuulimme – siellä Venäjällä - jossa olet äidin, isän ja
pikku-veli Danielin kanssa käymässä sukulaisten luona – sinun synttäreitäsi.
Täällä Suomessa on sitten tiedossa toiset synttärit, joihin mekin pääsemme
mukaan. Mukava kun olet olemassa! Mummin kanssa rakastamme sinua! Taivaan Isän
siunausta! Elä aina Jeesuksen omana!  

Laittelin
linnuille lisää siemeniä – meillä kun on yksi isompi automaatti – jonka tein
laudasta – ja neljä pienempää. Mukavahan niitä on seurailla – lintuja.
Taustalla lumiset puut, pensaat ja maisema. Joimme kahvia. Marja-Leena luki
hartauskirjasta tämän päivän kohdan. Rukoilimme yhdessä olohuoneessa.

13 jälkeen
poljeskelin 60 min. kuntopyörää – n. 23 km – jäykkyydellä 5 (1-10). Sehän pani
hien vuotamaan. Sen jälkeen verensokerini oli 5.1. M-L valmisteli ruokaa – VHH
– joka oli hyvänmakuista. 2 tuntia ruokailun jälkeen oli verensokeri 6.2.

Kirjoittelimme
muutaman joulukortin Venäjälle. Kävin net viemässä postiin. Samalla joitakin
ilmoituksia laittelin pe. 2. – Su. 4.1. olevasta KUNNIA ON HERRAN! Herätys-,
ylistys- ja rukouspalvelutapahtumasta. Tervetuloa mukaan! Jos vain mahdollista,
niin kutsu toisiakin mukaan hyviin hengellisiin tilaisuuksiin! Näin on hyvä
aloittaa uusi vuosi 2015. Odotamme, että Herra itse siunaa tilaisuudet – kuten
uuden vuodenkin. Pe. 2.1. klo 19 ja La. 3.1. klo 19 tilaisuudet ovat
Saarijärven työväentalolla. Su. 4.1. klo 11 tilaisuus on Saarijärven
helluntaiseurakunnan rukoushuoneella. Julistajana kaikissa tilaisuuksissa on
karismaattinen evankelista Markku Veilo, vaimonsa Teijan kanssa.
Perjantai-iltana musiikista vastaa Veijo Heinonen & Soivakka, Toivakasta.
Lauantai-iltana mukana on Äänekosken ylistysryhmä. Vastuussa ovat myös Mika ja
Ann-Niina Turunen, Jouko Kuusjärvi ja Arto Riihinen. Sunnuntain tilaisuudessa
on lapsille pyhäkoulu. Perjantai-iltana nautimme kahvit Israel-työn hyväksi.
Sunnuntaina on järjestetty kahvitarjoilu lähetystyön hyväksi. Tilaisuuksissa on
rukouspalvelua jossa rukoillaan erilaisten asioiden puolesta. Kannattaa tulla
rohkeasti rukousaiheidensa kanssa ”esille”. Ainakin perjantai-iltana rukoillaan
myös kirjoitettujen rukousaiheiden puolesta. Voi tuoda valmiiksi kirjoitetun
rukousaiheen, tai kirjoittaa rukous- tai kiitosaiheensa paikan päällä. Tulehan
mukaan!

Kävin 8.3 km
”kävelynomaisella” lenkillä Tarvaalan suunnassa, menopuolikkaan 7.45 min/km,
paluupuolikkaan vähän alle 8 min/km. Pakkasta 12.5 astetta. Lumi kimalteli.
Taivaalla puolikas kuu. Hiukan aiemmin sateli lunta isoilla hiutaleilla. Lenkin
jälkeen oli verensokeri 5.5. Palattuani kotiin poljeskelin 15 min. kuntopyörää
– 5-6 km – jäykkyydellä 5 (1-5). Verensokeri sen jälkeen 5.1.

M-L paisteli
mantelilettuja – kylmäpuristetulla kookosöljyllä. Söimme niitä kookoskerman –
johon oli vatkattu avokadoa – ja mansikoiden kanssa. VHH-tarjoilut. Pakkanen
oli laskenut 11.2:een.

Siunausta!

Ps. ”Jos
siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi” (Joh.
8:36).

28.12.

Noustuani
Sunnuntaihin, mittailin verensokerin – alle 6 – ja laitoin aamupalaa itselleni,
että samalla voi ottaa sen diabetesnapin. Sittenpä menin jälleen sänkyyn
lepäilemään. Kun nousimme molemmat, joimme kahvia. Luin 1. Johanneksen
kirjettä. Marja-Leena luki hartauskirjasta paikan tälle päivälle. Rukoilimme
yhdessä keittiön pöydän ääressä. Seurailimme lintujen ruokailua. Punatulkkuja
oli taas runsaasti. Laitoin tulen takkaan. Joulukuusen- ja kynttelikköjen
kynttilät loistivat.

Poljeskelin
60 min. kuntopyörää, jäykkyydellä 5 (1-10). Yli 25 km. Verensokeri sen jälkeen
5.2. Vähän venyttelin. M-L laittoi VHH-ruokaa. Söimme. Kyllä maistui.

16:ksi
ajelimme helluntairukoushuoneelle Sunnuntaijuhlaan. Sen johteli Lampisen Olavi.
Laulelimme yhteislauluja. Minäkin pienen infon annoin KUNNIA ON HERRAN
–tapahtuman kutsuista – niitä eilen illalla leikkelin 650 kpl – sekä
julisteista. Niitä jakelin salin takaosassa tilaisuuden loputtua. Pastorimme –
Turusen Mika – saarnasi, katsoen Sanan pohjalta menneeseen ja tulevaan.
Elintärkeää asiaa yksilöuskovalle ja seurakunnalle – ainkii min mielestä. Monta
kertaahan se käipi niin, että kun hatun päähän laittaa ja oven sulkee, niin
hyväkin sana unohtuu. Alakerrassa oli kahvitarjoilu kokouksen lopuksi.

Palattuamme kotiin
laitoin takkaan tulen. Laitoin heti lenkkivaatteet ylle, sukset autoon ja
ajelin Mannilan valaistulle radalle. Latua ei vielä ollut, mutta hiihtelemään
pystyi. Hiihtelin 11.2 km hiljasikseen – n. 2.8 km rata. Pakkasta 19 astetta.
Puolikuu taivaalla. Mukava oli ”hiihätellä”. Tultuani kotiin oli verensokeri
5.2. ”Ajelin” heti kuntopyörällä 15 min. – 6-7 km – jäykkyydellä 5 (1-5).

Katselimme
Alfa-tv:stä Saila Seurujärven konserttia. Samalla söin iltapalaa ja join
kuivatuista luonnonkasveista haudutettua teetä.

Siunausta!

Ps. ”Katso,
Jumala on minun auttajani, Herra on minun sieluni tuki” (Ps. 54:6). 

27.12.

Herättyäni
mittailin verensokerin ja valmistelin itselleni aamupalaa. Sen jälkeen kömmin
vielä loikoilemaan sänkyyn. Nousimme myöhemmin – lauantain ja joulunajan
kunniaksi. Olihan se nyt edes jonkinlainen syy, sekin. Kuutisen astetta
pakkasta. Kahviakin sitten myöhemmin juotiin. Sytyttelin tulen takkaan.

Marja-Leena
lämmitteli ruokia – niitä jouluisia. Söimme. Kynttilät – sekä oikeat, että
sähköiset – palelivat kuusessa, pöydällä ja ikkunoilla. Tunnelmallista. Tänään
oli eka kertaa tälle talvelle pyrstötiaisia meidän ruokintapaikalla – ne ovat
kauniita. Ovat kyllä muutkin lintuset.

Jonkin ajan
kuluttua ruokailusta poljeskelin kuntopyörää 15 min. Jäykkyydellä 5 (1-5). Yli
7 km. Sitten lähdin liikenteeseen. Kävimme Rautasen Jussin kanssa monistelemassa
kutsuja jaettavaksi KUNNIA ON HERRAN -tapahtumaan, joka on 2.-4.1.2015.
Tarkoituksenani on antaa niitä kutsuja huomenna Sunnuntaijuhlassa ihmisille.
Toivottavasti niitä otetaan ja jaetaan. Palattuani monistusreissulta, laitoin
lenkkivaatteet ylle ja lähdin 8.3 km ”kävelynomaiselle” lenkille Tarvaalan
suuntaan. Menopuolikkaan menin 7.42 min/km, paluupuolikkaan 7.10 min/km. Mukava
sää – yli 8 astetta pakkasta. Palasin 19 maissa kotiin. Jatkoin heti lenkkiä
kuntopyörän satulassa 30 min. Jäykkyydellä 5 (1-5). 10-11 km. Venyttelin vähän.
Kävin saunanlöylyissä. Söin iltapalaa ja join ”heinäteetä”. M-L luki
joululahjakirjaa, jonka sai minulta. Sanoo sen olevan niin mielenkiintoisen,
että ei malta lopettaa – viime yönäkin luki 02:een

Siunausta!

Ps. ”Älkää
kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä
varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita
taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu
sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on sinun
sydämesi” (Matt. 6:19-21).  

26.12.

Tapaninpäivä.
Ensimmäisen kristityn marttyyrin – Stefanuksen - muistopäivä. Nousin
aikaisemmin kuin Marja-Leena – syynä ”sokerinapin” ottaminen tiettyyn aikaan ja
aamupalan syöminen. Laitoin kuusen kynttilät ja muuta kynttilät loistelemaan .
sähköiset. Menin vielä sänkyyn uudestaan – ja tulihan se, uni.

Uudestaan
herättyäni, join kahvia. Kannoin pihalta jätkänkynttilöiden jätteet takkaan ja
sytyttelin sinne tulet. Iso tilhiparvi oli ilmestynyt ruokailemaan pihlajaan –
marjoja kun siinä. Ensimmäisen kerran niitä ”töyhtöpäitä” tälle talvelle
näimmekin.

Kävimme
M-L:n kanssa hiljaisella – jos ei nyt Tapanin ajelulla – Tapanin kävelyllä.
Vajaan tunnin käppäilimme – kirjapainonmäenlenkkiä. Sittenpä jo alkoikin olla
tunnelmallinen hämärä. Söimme lämmiteltyjä jouluruokia – ja nethän kyllä
maistuivat.

18 jälkeen
lähdin yksin hiljaiselle 8.3 km ”kävelynomaiselle” lenkille Tarvaalan suuntaan.
Menopuolikkaan menin n. 8 min/km, paluupuolikkaan n. 7.41 min/km. Pakkasta n. 5
astetta. Jossain vähän puhalteli tuuli. Mukava lenkkisää. Kotiin päästyäni
istahdin kuntopyörän satulaan ja poljiskelin 30 min, jäykkyys 5 (1-10), yli 10
km.

Iltapalaa ja
teetä.

M-L lueskeli
joululahjakirjaansa.

Siunausta!

25.12.

Joulupäivä –
Jeesuksen syntymäpäivän muistoksi vietettävä juhla. Noustuamme söimme aamupalaa
ja joimme kahvia.

11Ksi ajelin
helluntairukoushuoneelle helluntai- ja vapaaseurakunnan yhteiseen
Joulukirkkoon. Marja-Leena jäi laittelemaan jouluateriaa. Tilaisuuden johteli
Lampisen Olavi. Aloituspuheenvuoron käytti Jokisen Paavo. Kuoro lauloi. Saarnan
piti vapaaseurakunnan pastori, Pekka Mäkelä. Se oli virvoittava – kenties
epätavallinenkin joulusaarna – evankeliuminydin, evankeliumin ydin -saarna.

Palattuani
kokouksesta kotiin lähdin heti ottamaan happea tien päälle – Tarvaalan
suunnassa tein 8.3 km ”kävelynomaisen lenkin”. Menopuolikkaan menin 7.47 min/km
ja paluupuolikkaan 7.30 min/km. Pakkasta 8 astetta. Aamulla 12-13. Eilen
illalla kun menin nukkumaan oli yli 16 astetta.

Sytyttelin
kaksi jätkänkynttilää etupihan tien varteen – Deniksen tuomia ja tekemiä joku
aika sitten.

15:ksi
saapuivat Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel, pian myös Lauri, meille
jouluaterialle. Oli hyvää ruokaa.

Tero, Mari,
Aaro, Eelis, Nooa, Timo, Pia, Milka, Miro ja Daniel, sekä Helmi-koira tulivat
meille n. 17:ksi joulukahveille. Vietimme joulupäivän iltaa. Otimme
perhekuntakuvan – kun pieni Milena-tyttönen on tullut uutena perhekuntaan.
Pieni usein hymyilevä ilopilleri. Olihan se kuvan ottaminen hauskaa hommaa. 16
meitä on nyt. Vunukoita – lapsenlapsia – 8. ”Terhit” lähtivät aikaisemmin kotiin.
He kun joutuvat heräämään huomenaamuna aikaisin. Me muuta vielä söimme
suolaista iltapalaa illan mittaan. ”Hula-hula”-vanteen pyöritystä oli myös
ohjelmassa. Mummi sellaisen hankki ja näytti ensin mallia ja toiset perässä. Se
oli hauskannäköistä. Serkuksillakin näkyi olevan yhdessä hauskaa. Nopeastihan
se jouluaika menee ohi ja porukat alkavat purkautua omiin suuntiinsa. Olen
kiitollinen perhekunnasta, johon kuulun. Yleensä se taitaa mennä niin, että
alussa käydään – lapset perheineen – vanhempien luona joulua viettämässä, mutta
vähän kerrassaan he sitten alkavat viettämään joulua omissa perheissään ja/tai
kokoontuvat jonkun lapsen luo yhdessä joulua viettämään – ja ne omat vanhemmat
ovat siellä mukana. Miten kukin. Tärkeintä on, että kaikki vain olisivat
Jeesuksen omia ja palvelisivat Häntä elämänsä aikana. Sen ohi ei mikään asia
mene.

Siunausta!

Ps.
”Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut,  Jumalan moninaisen armon hyvinä
huoneenhaltijoina” (1. Piet. 4:10).

24.12.

Nousimme hyvissä ajoin. Ensi töikseni hain puita ja sytyttelin takkaan tulen. Pakkasta n. 13 astetta. Marja-Leena keitteli joulupuuron, joka oli VHH. Se tehtiin raejuustosta ja kermasta, johon laitettiin sideaineeksi jotakin kuitua. Päälle kanelia ja liotetuista luumuista tehtyä sosetta ja maitoa. Maistui riisiryynipuurolle. Salaattia ja kinkkua. kahvia. Valmistauduimme lähtemään jouluaaton viettoon ”Timoille”. Etupihalle ilmestyi pihlajaan aamupalan aikaan isohko lintu, jota emme tunnistaneet. Niitä olikin enemmän – lienee ollut kymmenen – kun lentelivät takapihan puolella puissa.

Poljeskelin kuntopyörällä 16.6 km lenkin – 45 min. – jäykkyydellä 5 (1-10). Mittasin sitten verensokerin – himpun yli 5. Poljin vielä 15 min. pyörää – n. 5-6 km. - samalla jäykkyydellä. Sen jälkeen verensokeri alle 5. 

Lähdimme iltapäivällä tavaroinemme ”Timoille” – kaksi vastaakin otin mukaan - jossa olimme 13.30 maissa. Oli siellä jouluisen näköistä isojen lumisten kuusien keskellä. Nyt asuivat jo uudessa talossa – lienevät jo viikon. Ulkotulet paloivat tien reunustoilla. Sisältä talo oli viihtyisän – itselle rakennetun – näköinen. ”Terot” tulivat kohta myös. Samoin ”Terhit”. Myöskin Pian veli perheineen ja veljen vaimon sisko. Naisväki – ja Timo – laittelivat ruokia tarjoilukuntoon. Viime yönä oli paistunut kinkku – ensimmäinen sellainen – uudessa leivinuunissa. Ja laatikoita. Mari kävi poikien kanssa ensin saunomassa mökin saunassa. Denis toi mukanaan jätkänkynttilöitä, jotka Timon kanssa sytyttelivät. Menimme sitten seuraavaksi Timon, Deniksen, Teron ja Aaron kanssa saunaan. Juuri ja juuri lauteille yhdessä sovimme kun ahtauduimme. Vastoja käytettiin – ja hangessa käytiin pyörimässä. Tuntui sitten löylyssä mukavalta. Saunomisen ja ruokarukouksen jälkeen käytiin aterialle – 20 henkeä. Ruoka oli erinomaisen hyvää ja sitä piisasi ja sitä oli vaikka kuinka monenlaista sorttia – ja kyllä VHH-miehenkin oli ilo syödä, sillä hänelle sopivaa oli vaikka millä mitalla. Kiitos kaikille ruuan laittajille! Jälkiruokaakin sopi minunkin syödä. Ainoastaan sen vuoksi, että söin niin paljon, oli verensokeri 2 h päästä 8.2, mutta se ei ollut kuin 2 pientä pykälää korkeampi kuin normaali-ihmiselläkin. Viihtyisä ja tunnelmallinen talo. Se valmistui ajoissa, niin että vuosi sitten jouluna puheena ollut toteutui – se, että jouluaattoa vietetään yhdessä uudessa talossa. Jonkun aikaa ruokaa sulateltuamme, luki talon isäntä – Timo – jouluevankeliumin, jonka Tertsi johti rukoukseen. Sen jälkeen Timo lauloi kitaran säestyksellä oman joululaulunsa – kaunis. Sitten lauloimme pari joululaulua porukalla, jonka jälkeen Timo lauloi toisen oman joululaulunsa. Sittenpä seurasikin lasten odottama hetki – lahjojen jako. Joulupukin puna-valoisessa takissa ja lakissa, sekä valkoisessa parrassa toimi Daniel, muuttaen ääntään kuvittelemansa joulupukin äänen mukaiseksi. Tonttuja riitti paljon lahjojen jakeluun. Mekin saimme mummin kanssa lahjoja – vaikka oli sovittu, että aikuisille emme anna, vaan lapsille. Mm. saimme kumpikin kauniin pienen lasipurkin, jossa oli sisällä kaikkien vunukoiden – lastenlasten – hyvä mielipide meistä. Vaarin purkissa minusta ja mummin purkissa M-L:sta. Milenan lapussa oli pieni punainen sydän ja siinä luki vain Milena. Olivathan ne kaikki niin hyviä ja mieliä nostattavia sanoja, että oikein… Emilia oli tehnyt meille molemmille maalatut, koristellut purkit. Minä sain M-L:lta lahjan ja hän minulta. Olihan se iloista säpinää, kun lapset pakettejaan aukoilivat. Papereita oli lattialla ja ihastuneita äännähdyksiä kuului. Lapset menivät lahjoineen yläkertaan. Jonkin ajan kuluttua kävimme kahvipöytään. Siinäkin oli minulle sopivaa kahvin kanssa otettavaa. Oli mukava jouluaatto yhdessä. Arvostan paljon tuollaista yhdessä oloa. Olemme vielä kaikki mukana. Voimme viettää yhdessä – matalalla profiililla – mutta kuitenkin aika juhlavasti – Jeesuksen syntymän muistojuhlan aattoa. Tänä vuonna miljöö oli mitä parhain – luonto ulkona ja talo sisältäpäin. Sittenpä ajelimmekin M-L:n kanssa kotiin – vain Tero perheineen jäi yöksi ”Timoille”. Pakkasta 12 astetta. Tähtinen taivas. Olimme näkevinämme paluumatkalla revontulia taivaalla.

Tänäänkin laittelin monia joulutervehdyksiä s-postilla ja tekstiviesteinä. Minulle oli koetettu soittaakin, mutta en voinut vastata, kun puhelimesta oli loppunut akusta virta. Kotona laitoin sen lataukseen, mutta en niin myöhään enää kehdannut kenellekään soittaa – ajattelin, että huomenna. Laurilta olimme saaneet joululahjaksi hyvän kirjan. Kiitos siitä ja kaikesta joulumuistamisesta kaikille! Hyvää Jeesuksen – Vapahtajamme – syntymäjuhlaa jokaiselle!

Siunausta!

Ps. ”…teille on …syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra” (Luuk. 2:11).    

23.12.

Heräiltyäni laittelin aamupalaa ja join teetä. Luin 2. Pietarinkirjettä. Marja-Leena nousi
myös pian jälkeeni. Kävin viemässä naapureille Kultalyhde-joululehteä, sekä
Hyvä Sanoman joulunumeroa – niin kuin joka joulu. Tässä ”meidän ympyrässä” on runsaasti
naapureita. Heillekin evankeliumi kuuluu. Heidänkin vuokseen Jeesus tuli tähän
maailmaan. M-L paisteli jouluruokia päivän aikaan.

Kohdaltani tämä päivä on ollut joulutervehdysten lähettelyä – ei korttien kautta – ja
vientiä. Ajelin myös muutamalla ovella. Kävin terveyskeskuksessa pimeän jo
hiiviskellessä tienoon ylle. Siellä kävin tapaamassa kahta ihmistä. Rukoilimme.
Sain myös siunata yhtä muutakin ihmistä, joka oli kiitollinen ja kosketettu.

Söimme.

Kävin pimeässä 8.3 km lenkillä Tarvaalan suunnassa. Menopuolikkaan 8.5 min/km ja
paluupuolikkaan 7.50 min/km. Pakkasta 12-13 astetta. Lenkin aikana tuli pari
puhelua – toinen ”Suomen kainalosta”. Palattuani kotiin nousin kuntopyörän
satulaan ja poljeskelin hiljakseen 30 min, jäykkyydellä 5 (1-10). N. 9 km.
Sytyttelin tulen takkaan.Iltapalaa ja teetä. Verensokerilukemat olleet tänään 
”normaalin” ihmisen lukemia.Kuusessa paloivat kynttilä. Ikkunoilla myös,
sekä ulkona puissa ja seinällä.

Kiehisen vuolija toivottaa Hyvää Joulua jokaiselle näitä rivejä lukevalle! Olkoon
Joulusi siunattua! ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus,
Herra”. Meillekin. Kaikki sen tähden, että vain näin meille syntiin
langenneille ihmisille oli mahdollista valmistaa pelastus. Tie Jumalan yhteyteen
on valmistettu – se kulkee Jeesuksen ja Hänen verensä kautta. Avaa sydämesi
Jeesukselle. Pyydä Häntä elämääsi, Herraksesi. Pyydä syntejäsi anteeksi. Näin
sinusta tulee Jeesukseen uskova ihminen, joka on matkalla taivaan kotiin. Kerro
jollekin, että sinusta on tullut Jeesuksen oma. Tuntuu aika romanttiselta tuo
”ensimmäisen joulun” kuvaus. Sitähän se ei ilmeisestikään ollut. Jokaisella
meillä on omat mielikuvamme näistä joulun tapahtumista.

Siunausta!

Ps.
”Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan,
verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi” (Matt.
7:24).

22.12.

Nousin normaaliin aikaan. Laitoin itselleni aamupalaa ja join luonnonkasviteetä, johon laitoin sitruunaa sekaan. Luin 2. Pietarinkirjettä.

M-L jäi vielä nukkumaan, kun lähdin ja ajelin Kangasniemelle, tekopitäjääni. Ensin kävin siellä ostamassa pari joulukukkaa kukkakaupasta. Sitten menin äitiä tapaamaan vanhainkodille. Sängyssä äiti nukuskeli – ainakin oli silmät kiinni kun menin. Siihenpä se äiti nykyään ruokitaan ja hoidetaankin – sänkyyn. Minusta hän oli muuten virkeä, mutta muisti ei vaan pelaa. Kuitenkin asiallisesti ja hyvin äiti puhutteluun ja kysymyksiin vastaa, vaikka ei aina ”kohalle osukkaan”. Kun pidin juttelua yllä, niin juttelu kuitenkin käsi. Aina sieltä jotakin tunnisti kohdalleenkin osuneen. Kun puhuin aikalailla hengellisistä – eli elämän tärkeistä ydinkysymyksistä – oli äidin vastaukset ja sanat paremmin kohdalleen käyviä. Sanoipa hän että, ”kyllä Jumala on hyvä”. Ja puhui taivaan Isästä. Kun sitten ehdotin rukousta, kysyi äiti, että kuka se rukoilee. Sanoin, että minä. Äiti siihen, että ”se on hyvä”. Rukoilimme ja siunasin äitiä. Joulustakin puhuttiin. Lapsuutemme jouluistakin siellä kotona, Kuusjärvessä, Haarajoella. Sinne taas äiti jäi. Siunausta toivottelimme ja hyvää joulua toisillemme. Ensi kuussa – jHs – äiti täyttää 90 v. Äidin luota menin keskustaan päin, jossa saman tien varressa asustelee äidin sisko – kummitätini – joka keväällä täyttää – jHs – 88 v. Joulutervehdystä vein. Juttelimme. Hänellä on muisti säilynyt hyvänä – ainakin minun mielestäni – rukousta hän ei halunnut. On vain rukoiltava, että Jumala muuttaisi sydämen otolliseksi, ennen kuin lähtö tästä maailmasta tulee. Sittenpä ajoinkin vähän keskustan toiselle puolelle – äskettäin kuolleen setäni vaimolle. Juttelimme ja ennen lähtöäni rukoilimme. Sieltä ajoin Teboilimme syömään seisovasta- – siis nouto – pöydästä. Siellä oli monenlaista tarjolla, joten helposti sai lautaselleen hyvää VHH -syötävää. Syötyäni hurautin kotitantereilleni, Haarajoelle, Heimolle – veljelleni. Juteltiin jonkin aikaa ja juotiin kahvit. Velj´mies oli aamulla jo tehnyt rieskaa, jollaisen sain lähtiessäni - vielä aika lämpöisenä - kainalooni. Köröttelin Haarajoelta siskolleni, – kotiin menotieni varressa – mutta he eivät olleet kotosalla. Jätin terveisiä Saarijärveltä oveen. 16.30 maissa olin jo kotona, jossa M-L oli jouluruokienlaittopuuhissa – mm. kinkku oli uunissa. Lumityötkin oli pihassa tehty – Denis oli työnnellyt, kun oli käynyt Emilian ja Danielin kanssa. Hain puita ”rankarakoliiteristä” ja sytyttelin tulen takkaan. Joimme vähän M-L:n kanssa kahvia.

18 jälkeen lähdimme kylälle yhdessä. Ensin kävimme yhdessä paikassa, jonne on meiltä matkaa 7.6 km – sen matkan tulin ”kävelynomaisena” lenkkinä kotiin, 7.06 min/km, pakkasta n. 6 astetta. Hieman tuuleskeli. Pimeää. Mukava lenkkisää. M-L kävi kaupassa lenkkini aikana ja tuli kotiin hieman jälkeeni. Heti kotiin päästyäni nousin kuntopyörän selkään, jota poljin 30 min, jäykkyydellä 5 (1-10), yli 13 km.

Iltapalaa. Kinkkukin oli jo ennen 21.30 paistunut.

Siinä se on mennyt tämäkin talvipäivänseisaus. Huomenna alkaa päivä pitenemään.

Siunausta!

Ps. ”Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa” (Ps. 39:7).   

21.12.

Heräilin ”normiaikaan”. Ennen aamupalaa verensokeri 5.8. Laittelin aamupalaa ja join luonnonkasviteetä sitruunanpalojen kanssa. Marja-Leenakin nousi pian jälkeeni. Mukavia pimeitä aamuja. Luin 2. Pietarinkirjettä.

10:ksi ajelimme helluntairukoushuoneelle alakerran rukoushetkeen. Klo 11 alkoi Sunnuntaijuhla, jonka johteli Reenilän Jouko. Hän myös lauloi ja laulatti kitaransa kanssa. Denis ja Antti toivat terveisiä matkaltamme Vienan Karjalan Louhenpiiriin. Puheenvuorot olivat hyvät. Minä infosin seuraavan KUNNIA ON HERRAN! – illan kutsuista, joita olin tehnyt ja joita sitten annoin tilaisuuden lopussa halukkaille, että voi kutsua ihmisiä tilaisuuksiin. Pastorimme, Mika Turunen, piti saarnan – ei tarvinnut pitkästyä sitä kuunnellessa.

M-L kävi kaupassa paluumatkalla. Sytyttelin takkaan tulen. M-L laittoi ruokaa – ihan sitä VHH –sellaista. Se oli maistuvaista. Nopeasti lyhyt valoisa hetki muuttuu illan pimeydeksi. Huomenna on lyhin päivä pohjoisella pallonpuoliskolla. Siitäpä se alkaa sitten valo lisääntymään.

Tunti ruokailusta hyppäsin kuntopyörän satulaan ja ajelin 45 min, jäykkyydellä 5 (1-10), yli 18 km. Saihan siinä hien tippumaan ja paidan kastumaan. Verensokeri oli sen jälkeen – 2 h ruokailusta – 5.3.

M-L koristeli joulukuusen. 18:ksi ajelin Uuraisille, helluntaitemppelille , Joulun ihme – joulujuhlaan. Oli kyllä hyvä tilaisuus. Lapsia ja nuoria oli yllättävän paljon – ja väkeä muutenkin. Kuusjärven Timo lauloi kaksi omaa joululauluaan, jotka ovat mielestäni erinomaisen hyviä joululauluja, joiden soisi leviävän laajempaan tietoisuuteen. Milena-vauvakin oli jo mukana esiintymässä. Timo oli Joosef, Pia Maria ja Milena Jeesus-lapsi. Hyvin meni ensi esiintyminen. v. 1970 olimme - minä, Marja-Leena ja sen vuoden marraskuussa syntynyt Tero-vauvamme – esiintymässä samoissa rooleissa Korson lut. kirkon alttarilla. Puustellin Miko piti joulusaarnan. Lapsetkin tuntuivat viihtyvän erinomaisesti tilaisuudessa. Lopuksi oli joulupuuro. En kuitenkaan jäänyt siihen hetkeen, vaan lähdin kotia kohti.

Kotona söimme iltapalaa ja joimme teetä – minä sitä luonnonkasveista haudutettua. M-L laittoi ”joulusalaisuuksia” paketteihin.

Huomenna – jHs – menen käymään kotipitäjässäni Kangasniemellä.

Siunausta!

Ps. ”Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja…” (Ps. 108:14).

20.12.

Heräiltyäni kävin ”puntarissa” – 75 kg. Laittelin kynttelikön tuikkimaan keittiön ikkunaan ja ulkojouluvalot lintujen ruokintapaikan viereen ja etupihan puolelle. Mukavaa pimeää. Ennen aamupalaa mittasin verensokerin – 5.7. (aamupalasta 2 h päästä se oli 6.4. – eli oikein hyviä lukemia). Lämmittelin itselleni paistinpannulla kylmäpuristetussa kookosöljyssä eilisiä paistettuja muikkuja ja kukkakaalia, sekä paistelin samalla kertaa pari kananmunaa, sekä sipulin. Lisäsin lautaselle raejuustoa ja erilaisia mausteita, sekä runsaasti salaattia. Maitoakaan en unohtanut. Päälle join luonnonkasveista haudutettua teetä, jossa oli runsaasti sitruunaa, paloina. Marja-Leenakin oli jo siinä vaiheessa noussut. Kahviakin vähän maistoin. M-L luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Yöllä oli satanut lunta kerroksen.

M-L aloitti siivouksen, jota jatkui iltaan asti. Minä puistelin mattoja pariin otteeseen siivouksen edetessä. Välillä kävin pari kertaa kylällä kauppa- ja muilla asioilla. Laitoin Deniksen tuoman joulukuusen autotallissa kuusenjalkaan ja kannoin sisälle. Siellä se nyt olohuoneessa seisoo – vielä ilman koristeita. Hain jossain vaiheessa puita ulkoa ja laitoin tulen takkaan. Päivälläkin tuli hieman lunta.

Söimme – parsakaalia, pannulla paistettuja marinoimattomia kanasuikaleita, jossa oli smetanaa seassa, salaattia, maitoa, kahvin kanssa leipäjuustoa. Leipää – valkoista, eikä tummaa – en syö ollenkaan, eikä M-L:kaan ainakaan paljon. Perunaa emme myöskään. 2 h ruuan jälkeen oli verensokeriarvo 6.3.

Monistelin tammikuun KUNNIA ON HERRAN! –tapahtumaan kutsuja, joita huomenna Sunnuntaijuhlassa tarjoan ihmisille, että voivat kutsua toisi mukaan tilaisuuksiin. Tuo tapahtumahan on 2.-4.1.15. 2.1. pe. ja 3.1. la. klo 19 työväentalolla, ja su. 4.1. klo 11 Saarijärven helluntaiseurakunnan rukoushuoneella.

18 jälkeen lähdin 8.3 km ”kävelynomaiselle” lenkille Tarvaalan suuntaan. Menopuolikkaan menin 7.43 min/km ja paluupuolikkaan 7.46 min/km. – 2 astetta. Mukava sää. Vähän tuuli. Luminen pyörätie – ei oltu aurattua. Se ei haitannut. Paluumatkalla kävin katsomassa Emilian ja Danielin todistuksia, jotka olivat tänään saaneet. Verensokeri oli lenkin jälkeen 5.7. Heti lenkiltä tultua nousin kuntopyörän satulaan ja ajelin 30 min. - n. 11 km. M-L laittoi sen aikana saunan lämmite. Kuntopyöräilyn jälkeen oli verensokeri 5.1.

Kävin löylyissä. M-L heti perään – ei kerennyt minun matkaan, kun oli puhelimessa. Lapista soitettiin.

Iltapalaa – turkkilaista jugurttia – 10 rasvaprosentin – johon sekaan laistoin runsaasti puolukoita sellaisenaan, heraproteiinia – 80 % - oliiviöljyä, vähän jotain papua, auringonkukansiemeniä. Päälle luonnosta kerätyistä ja kuivatetuista kasveista haudutettua teetä, jossa runsaasti sitruunaa seassa. Hiilihydraatteja on tarkoitus pitää alhaisena.

Monistelin vähän lisää KUNNIA ON HERRAN -tapahtuman kutsuja.

Siunausta!

Ps. ”Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä” (2. Piet. 1:20).  

19.12.

Marja-Leena meni laittamaan ja viemään Emilian ja Danielin kouluun tänä aamuna. Samantien kävi kylällä kauppa-asioilla. Kun nousin laittelin itselleni aamupalaa – porsaanlihasuikaleita, pari kananmunaa, sipulia, salaattia runsaasti, tomaattia, luonnonkasviteetä, sitruunaa. Kahviakin keitin ja join kun M-L saapui kotiin. Luin 1. Pietarinkirjettä.

12 maissa kävin hakemassa Emilian ja Danielin meille koulusta. Heille alkoi joululoma – huomenaamuna taitavat käydä vielä koulussa. Sytyttelin tulen takkaan. Kynttilät ja muut jouluvalot ovat palaneet koko päivän sisällä ja ulkona.

Söimme – paistettuja muikkuja, höyrystimessä kypsytettyä kukkakaalia, salaattia, granaatiomenaa, smetanaa, maitoa.

Terhi-Marja kävi hakemassa lapsukaiset kotiin töistä tullessaan. Joimme teetä.

Kävin 8.3 km ”kävelynomaisella” lenkillä Tarvaalan suunnassa. Sää oli hieman lämpimän puolella. Satoi lunta. Nastalenkkareilla menin hiljakseen – menopuolikas 7.58 min/km, paluupuolikas 7.45 min/km. Kunhan, että happea ja vähän liikuntaa. Heti lenkin jälkeen poljin puoli tuntia kuntopyörää – yli 10 km. – jäykkyydellä 5 (1 – 10).

Söin iltapalaa – turkkilaista jugurttia, jossa rasvaa 10 %, seassa vähän auringonkukansiemeniä, granaattiomenaa, raejuustoa, härkäpapua, luonnonkasviteetä, sitruunaa, kinkkua.

Timolta tuli tänään viesti, että kaksi yötä ovat nukkuneet uudessa talossa. Joulu uudessa kodissa. Onnittelut!

Verensokerilukemat ovat minulla olleet tänään: Ennen aamupalaa 5.9, 2 h aamupalan jälkeen 6.6, ennen lounasta 5.4, 2 h lounaan jälkeen 7.9, lenkin jälkeen 5.3, heti lenkin jälkeen puolituntia kestäneen kuntopyörän polkemisen jälkeen 5.2, 2 h iltapalan jälkeen 7.2. Eli, kaikki lukemat olivat tänään normaaleja – kun olisi vain tuo lääkitys, kaksi ”nappia” vuorokaudessa, pois.

Siunausta!

Ps. ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään” (Joh. 5:24). 

18.12.

Aamulla heräilimme hyvissä ajoin. Hän luki hartauskirjasta paikan tälle päivälle. Kävin viemässä M-L:n joulutorttuineen 7:ksi Majakalle, jossa oli tänään jouluateria. Eero ja Eija olivat tulleet myös hyvissä ajoin paikalle, mukanaan runsaasti antimia päivän tarjoiluun. Palailtuani kotiin valmistelin kohta itselleni aamupalaa ja join luonnonkasviteetä. Luin 1. Pietarinkirjettä. Laitoin linnuille ja oraville ruokaa. Sytyttelin tulen takkaan. Sen hohteessa istuskelin keinustuolissa ja koetin olla rukouksessa.

Lämmittelin itselleni ruokaa. Denis, Emilia ja Daniel käväisivät. En ollutkaan vielä nähnyt lapsia Venäjältä tulon jälkeen. Esittelivät koulussa tekemiään ”kapistuksia”. Danielkin jo lukee.

14:ksi ajelin tk:een diabeteshoitajalle. Piti verensokerilukemia hyvänä – lääke, ruokavalio ja liikunta ovat ”purreet”. Haiman ”uudistumiseen” menee aikaa kolmisen kuukautta – tietenkin Jumalalle on mahdollista parantaa heti. Minulla on sitä haimaa jäljellä vain ”nystyrä”, koska se on leikattu pois. Tähän asti edistyminen on mennyt hyvin. Olen siitä kiitollinen Jumalalle!

Paluumatkalla tk:sta otin M-L:n Majakalta mukaan. Luimme joulukortteja ja joimme kahvia. Jouluiset valot loistivat hämärässä.

Kävin 8.3 km ”kävelynomaisella” lenkillä Tarvaalan suunnassa, lumisella, mutta auratulla pyörätiellä, nastalenkkareilla. 2 astetta pakkasta. Hyvä sää - ja myös fiilis. Tuntui hyvältä. Hissukseen menin – menopuolikas 7.14 min/km ja paluupuolikas 7.07 min/km. Tein lenkin jälkeen vielä kotona sisällä puolen tunnin - 11.6 km - ”kuntopyörälenkin, jäykkyydellä 5 (1-10 janalla).

Iltapalaakin tuli syötyä ja luonnonkasviteetä sitruunan kanssa juotua.

KUNNIA ON HERRAN-tapahtumaan liittyviä valmisteluja olen tänään myös vähän tehnyt. Sehän on 2.-4.1.15. Pe.2.1. klo 19 ja la. 3.1.15. klo 19 Saarijärven työväentalolla, sekä su. 4.1.15. klo 11 Saarijärven helluntaiseurakunnan rukoushuoneella. Tapahtumassa vierailee evankelista Markku Veilo, vaimonsa Teijan kanssa. Musiikissa on perjantaina Veijo Heinonen & Soivakka ja lauantaina Äänekosken ylistysryhmä. Tervetuloa mukaan!

Siunausta!

Ps. ”Simon Pietari vastasi ja sanoi: Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika” (Matt. 16:16).                                                                                                                                         

17.12.

Omassa ”polassahan” sitä heräilin tänä aamuna - vaimonsa vieressä. Laittelin itselleni sopivaa aamupalaa ja join teetä. Sieltähän se sitten ”rahi” Marja-Leenakin ”jalan viljaan”. Sytyttelin heti aamusta tulen takkaan. Luin 1. Pietarin kirjettä. M-L luki hartauskirjasta paikan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Vähän sellainen ”nuutea olo” matkan jälkeen – sellaistahan se on melkein aina. Se on kuiten ”tilanne päällä” koko ajan kun on evankeliumin työssä vieraassa maassa – no, samahan se on Suomessakin, jos sitä työtä tekee intensiivisesti.

Vein M-L:n paistelemaan joulutorttuja helluntairukoushuoneelle huomista Majakan jouluateriaa varten. Ajelin kotiin ja lueskelin posteja – joulukorttejakin on tullut jo ”tukku”. 14:ksi ajelin tk:een diabeteshoitajalle – mutta turhaan, sillä olin yhden vuorokauden liian aikaisessa. Kerrankos sitä. Kävin hakemassa M-L:n tortunpaistohommista ”himaan”.

Söimme kaali-porkkana-jauhelihakeittoa. Oli hyvää. Kun oli kulunut ”säällinen aika”, niin lähdin lenkille urheilukentälle. M-L lähti siksi aikaa kauppa-asioille. Lunta oli kentällä jo aikamoinen kerros, mutta 5.2 km siellä ”kävelynomaisesti” hiiviskelin, 8.01.-8.21 min/km. Minulla meni siellä välillä aikaa muihin asioihin, kun yksi kävelysauvojen kanssa kulkenut mies kaatui kävelytiellä – hän kaatui jo yhden kerran kentällä. Menin katsomaan. Oli siitä pyörätieltä päässyt ylös, mutta oli parkkipaikalla kaatuneena paikoillaan. Menin hänen luokseen. Oli tullut niin kova huimaus, että ei voinut pysyä pystyssä. Rukoilin siinä hänen puolestaan. Ambulanssi kävi hänet hakemassa. Sitä joskus kokee, että Jumala ajoittelee noita pienen ihmisen menoja. Tämä mies, josta nyt puhuin, oli sellainen, jonka kanssa olen aikaisemmin puhunut uskosta Jeesukseen, kun hiljakseen silloin rataa yhdessä kiersimme. Muistakaamme rukouksin. Puut olivat kauniin näköisiä kun sateli lunta.

19:ksi ajelin rukousiltaan helluntairukoushuoneelle – 10 henkeä. Menomatkalla sain puhelimessa rukousaiheen – tänään yksi ihminen saanut sairauskohtauksen: tukos päässä. Kuopiossa. Muistetaan rukouksin.

Kotiin palattuani, söimme iltapalaa ja joimme teetä – minä ”juhkasin” useasta luonnosta kerätystä, kuivatusta, kasvista haudutettua. Sain niitä nyt Venäjän reissulta.

Tänään olen koettanut hoidella joitakin seuraavaan KUNNIA ON HERRAN! -iltaan liittyviä asioita.

Siunausta!

Ps. ”Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: Ei ole palvelija herraansa suurempi. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani,niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne” (Joh. 15:20).

16.12.

Heräilimme aamulla hyvissä ajoin Tungojärven rukoushuoneen yläkerrassa. Söimme aamupalaa ja joimme neskahvia/teetä. Kasailimme kimpsujamme. Pidimme yhteisen rukoushetken, jonka alkuun luin paikan Raamatusta. Ajelimme 9:ksi rajalle – vajaat 70 km lumisen maiseman halki. Oli tullut vähän uuttakin lunta. Matkalla kyytiimme pyrki yksi naisihminen, joka oli menossa tulliin töihin. Oli mielenkiintoista, että hän oli se naisvirkailija, joka otti meiltä – siis minulta – munat pois tullissa. Mielestämme tässäkin oli tarkka Jumalan ajoitus. Siitä ei nyt ole mahdollista sen enempää puhua – ajattelen, että oli siunausta. Alkumatkastakin – heti Tungojärveltä – pyrki kyytiin kaksi naisihmistä, joista toinen oli tuttu. Sekin oli täsmäjohdatusta.

Rajamuodollisuudet menivät hyvin ja niin olimme taas Suomessa. Kävimme Kuusamon ABC:llä aamupalalla ja kahvilla. Seuraavaksi Kajaanissa kahvilla. Veimme Valentina-tulkin Jyväskylään. Kahvit ja teet meidän piti hänen luonaan juoda ja jotakin syödä. Anttikin jäi sitten sinne Jyväskylään. Rukoilimme ennen matkanloppua yhdessä autossa – siis autossa yhdessä. Denis heitti minut kotiin – jossa olin vähän ennen 20. M-L oli takan lämmityksessä. Purkailin kimpsuni ja kävin saunassa vastomassa matkan pölyt pois. Söin iltapalaa. Kiitos matkakumppaneille – oli hyvä ja vastuullinen tiimi – hyvästä matkasta.

Siunausta!

Ps. ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille” (Tiit. 2:11).