HELMIKUU 2015

8.3.

"Kerrotaan Moodyn vierastaneen ja julkisestikin moittineen henkilöitä, jotka yleisissä kokouksissa pitivät liian pitkiä rukouksia. Kerran, kun muuan veli kokousta aloittaessaan pääsi "rukousvireeseen" eikä näyttänyt osaavan rukoustansa lopettaa, Moody oli äkkiä noussut ja sanonut: "Samalla kun veli lopettelee rukoustaan me voisimme laulaa laulun", ehdottaen samalla laulun numeron. Ymmärrämme Moodyn tehneen sen kokouksen parhaaksi. Ja seurauksensa siitä olikin. Kokoukseen oli näet saapunut ensikertalainen, lääketiedettä opiskeleva nuori mies, ja hän oli niin myrtynyt kuuntelemaansa rukoussaarnaan, että oli juuri aikeissa poistua, kun Moody ehdotti laulun. Tämän vuoksi hän jäi paikallensa , kuunteli Moodyn saarnan ja - pelastui. Myöhemmin hänestä tuli kuuluisa lähetyssaarnaaja. Hän oli Sir William Grenfell" (Jukka Rokka).

Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa.

10:ksi ajelimme Marja-Leenan kanssa helluntairukoushuoneelle, jossa alkoi silloin rukoushetki alakerrassa. Lienee ollut 12 rukoilijaa. Klo 11 alkoi yläkerran salissa Sunnuntaijuhla, joka oli kansaninvälisen naistenpäivän merkeissä järjestetty tilaisuus. Jaana Lampinen johteli sen ja puhui myös alkupuolella. Maju Aho ja Inkeri Riihinen lauloivat. Minua ja Pietilän Anttia siunasivat matkalle itäisen rajan taakse. Ann-Niina Turunen piti saarnan. Yksi ihminen halusi tulla uskoon. Hyvä kokous. Lopussa tuli profetiakin koskien Antin ja minun matkaa - ja muitakin. Alakerrassa nautimme kahvit lapsityön hyväksi. 

Palasimme kotiin kaupan kautta. Evästä matkalle, jne.

Juotuani kupillisen kahvia kokousreissun jälkeen, lähdin 8.3 km "kävelynomaiselle" lenkille Tarvaalan suuntaan. 7.25 min/km menopuolikas ja 7.45 min/km paluupuolikas. Menomatkalla Emilia huuteli tervehdystä vaarille kotinsa ovelta. Oli huomannut.

Lenkin jälkeen olikin mukava istahtaa ruokapöytään - M-L oli syönyt jo kokouksesta tultua.

Denis oli meillä - ollut aamulla kuumetta - sen aikaa, kun Denis ja Emilia kävivät kaupassa. Juotiin kahvit, kun tulivat meille sieltä.

Kävin saunan löylyissä. 

Laitoin s-postia Saarijärven kylien kutsu -asiasta.

Terhi-Marja kävi töistä tullessaan kirjoittamassa minulle maahantulokortin reissua varten. Olivat koko perhe. 

Sytyttelin takkaan tulen.

Kasailin vähän tavaroita rinkkaan reissua varten.

"John Wesley oli uskon ja rukouksen valtaama, iloöljyn täyttämä mies. Hän oppi iloitsemaan ja ylistämään Herraa sitä syvemmin, mitä enemmän hän voitti sieluja Herralle. Wesley kuoli 88-vuotiaana v. 1791. Hänen viimeiset sanansa kuuluivat: "Herra, mitä koko maailman turhuus on kuolevalle. Nyt on kaikki lopussa, menkäämme kotiin. Pilvet tiukkuvat siunausta. Parhainta meille on, että Herra on meidän kanssamme." Hän meni Herransa iloon.

Wesley oli Jumalan mies, mies, joka näytti maailmalle, mikä voima on elävässä kristillisyydessä ja mitä usko Herraan saa aikaan" (Jukka Rokka).

Siunausta!

Ps. "Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa, sillä se on Jumalan tahto teihin nähden kristuksessa Jeesuksessa. Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; karttakaa kaikenkaltaista pahaa (1. Tess. 5:16-22).

7.3.

"Esirukous ja rukous on seurakunnan voimanlähde, ja siinä ilmapiirissä armolahjat toimivat, sielut pelastuvat ja uskovat uudistuvat... Herran sodassa käydään valmisteleva taistelu henkien maailmassa, ja ellei ole voittoa rukousmaailmassa, ei sitä saavuteta näkyvässäkään toiminnassa", on edesmennyt saarnaaja Eino Manninen hyvin sanonut. Ja tähän emme voi olla sanomatta "aamen". Rukouskammioissa pukeudutaan uskon varustuksiin, Jumalan koko sota-asuun. Sieltä lähdetään pelottomina Kristuksen sotilaina ristin lippua korkealle korottaen. Mutta ellemme rukoile ja niin käy valmistavaa taistelua henkien maailmassa, niin olemme kuin juuri varusteensa saaneet alokkaat, jotka eivät tiedä, miten niihin pukeutua, puhumattakaan, että he olisivat sotakelpoisia asemiehiä. Vihollisen hyökätessä he joutuisivat kohta pakokauhun valtaan ja jos hengissä selviäisivät niin "käpykaartiin" kiireesti liittyisivät" (Jukka Rokka).

Herättyämme laittelin aamupalaa ja Marja-Leena meni ennen sen syömistä kylälle kauppa-asioille. Luin Psalmien kirjaa. M-L luki hartauskirjasta paikan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

10.30:ksi ajeli yksi kilpakävelijä tuolta "ulkopaikkakunnalta" meille. Jatkoimme yhdessä hänen kanssaan meidän autollamme Jyväskylään, jossa alkoivat tänään Aikuisyleisurheilun halli-SM-kilpailut. Paljon oli urheilijoita alkaen 30 v sarjoista. Sarjat vaihtuivat aina viiden vuoden välein. Lajini - 3000 m kävely - alkoi klo 13.45. Sarjani oli/on 65 v. Sijoitus 2. Hävisin voittajalle n. 5 sekuntia. Aika 18.25.95. Sain antaa monille tekemääni vihkosta: Jumalalla on sinulle asiaa. Samaa vihkosta oli mukana tänään myös messuilla Saarijärvellä, helluntaiseurakunnan pisteessä. Mukava kuulla, kuinka sitä on jaettu - ja muutenkin, miten messuilla meni. Palkintojenjaon jälkeen ajelimme pois kilpailupaikalta. Kotona olin n. 16 maissa.

M-L oli laittanut hyvää ruokaa, joka kyllä kilpailureissun jälkeen maistui. Kahviakin piti keittää. 

18:ksi ajelimme Terhi-Marjalle, Denikselle, Emilialle ja Danielille. Sinne olivat saapuneet myös Tero, Aaro, Eelis ja Nooa, Tampereelta. Myös Miron toivat Paavonrinteestä laskettelemasta sinne. Ainakin osassa heidän perhettään on flunssaa ja kuumetta - siksi eivät päässeet. Syy kokoontumiseemme olivat synttärit - Deniksen ja minun. Ihan vain välivuosi-sellaiset. Minulle tulee - jHs. 11.3. mittariin 67 v. Näillä näkymin olen silloin Venäjällä. Terhi-marja oli laitellut maistuvia tarjoiluja - ja kiikuttihan se mummikin sinne hienon täytekakun. Tarjolla oli myös VHH-vaihtoehtoja. Tero poikineen lähti ajelemaan kotia kohti vieden Miron mukanaan kotiin. Mekin olimme 21 ja jotain kotona. Sydämelliset kiitokset synttäreistä ja lahjoista!

"Amerikan suurin presidentti, Abraham Lincoln, tunnettiin vakavana kristittynä, raamatunluvun ja rukouksen miehenä. Raamatusta hän sanoi: "Minä uskon, että Raamattu on parhain lahja, mitä Jumala ihmiselle koskaan on antanut. Maailman Vapahtajan kaikkinainen hyvyys annetaan meille juuri Raamatun kautta."

Kerran Lincolnin kuultiin rukoilevan: "Oi Sinä Jumala, joka kuulit Salomoa tuona yönä, kun hän viisautta anoi, kuule minua: Minä en kykene tätä kansaa johtamaan, minä en pysty sen parasta valvomaan, ellet sinä minua auta. Olen kurja, heikko ja syntinen. Oi Jumala, Sinä, joka Salomoa kuulit, kun hän viisautta anoi, kuule myös minua ja pelasta tämä kansa" (Jukka Rokka).

Siunausta!

Ps. "Sitten vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niinkuin teidän keskuudessannem, ja että me pelastuisimme nurjista ja häijyistä ihmisistä; sillä usko ei ole joka miehen" (2. Tess. 3:1,2). 

6.3.

Onhan kirjoitettu: "Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua" (Ps. 50:15). 

"Usein on niin, että kun kaikki on hyvin, ei meillä näytä olevan tarvetta rukoukseen. Mutta kun joudutaan kuolemanhätään, niin jopa kohoaa huuto, nousee rukous kovimmankin suusta. Siinä hetkessä voidaan luvata Jumalalle jopa koko loppuelämä. Mutta kuinka usein tuollaiset lupaukset unohdetaankaan heti kun apu on saatu. "Ja sinun pitää kunnioittaman minua" unohtuu ja kiitosuhri jää suorittamatta, puhumattakaan, että Herralle luvattu elämä olisi Hänelle todella luovutettu" (Jukka Rokka).

Marja-Leena nousi aikaisin ja meni laittamaan ja viemään Emiliaa ja Danielia kouluun. Söimme aamupalaa - eilisiä herkullisia VHH-hampurilaisia. M-L luki hartauskirjasta paikan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Luin Psalmien kirjaa. Ulkona lämpimän puolella.

10:ksi ajelin Majakalle, jonne olin sopinut tapaamisen Rantalan Jussin kanssa. Hän auttoi minua kun tulostimme Tarmolta pyytämäni kylätyökutsut ja julisteet Häkkilän tilaisuutta varten. Laitan tuohon blogin oikeaan laitaan tiedot siitä tilaisuudesta. Oli muitakin tullut Majakalle. Keittivät kahvit joista pääsin osalliseksi.

11:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen. Meitä oli siellä 5.

12 kävin hakemassa kaupungintalolta lainaan piirtoheittimen, jonka olin aikaisemmin varannut.

Kotiin palattuani jaoin vielä kutsuja illan tilaisuuteen.

12.55 hain Emilian ja danielin koulusta meille - olivat olleet tänään koulun kanssa laskettelemassa, Emilia ison- ja Daniel pienen rinteen puolella.

Söimme.

Meinasin käydä lyhyellä, nopealla, lenkillä - kun huomenna on kilpailu - mutta ei aika riittänyt. Valmistauduin illan kokoukseen.

15:ksi ajelin kylälle, työväentalolle. Juttelua hengellisistä asioista. Tilaisuuden valmistelua. Tarjoilun laittajat, laulajat ja äänentoistonlaittajat saapuivat ajallaan. 

KUNNIA ON HERRAN! herätys-, ylistys- ja rukouspalveluilta alkoi klo 19. Väkeä oli "aika mukavasti". Johtelin illan. Lyhyesti laitoin sananpaikalla alkuun. Rukous. Marja-Liisa Oikari, Kari Hiekkavirta lauloivat - ja laulattivat - säestäjänään Saara Mörsky. Illan laulut olivat erinomaisia sanomaltaan ja tasokkaasti "esitettyjä". Oleellisinta oli se, että ne eivät olleet vain esityksiä, vaan laulajien ja soittajan sydän paloi lauluissa mukana - he tekivät voimallista hengellistä työtä. Saarijärven Arsi käytti avoimen ja koskettavan Jumalan tekoja ihmisten elämässä -osiossa. Lahtelan Samuli ja Satu johtivat rukoukseen kirjoitettujen rukousaiheiden puolesta - niitä oli runsaasti. Tärkeä osa iltoja. Laulajat lauloivat. Turusen Mika puhui teemalla: "Valmistaudu kohtaamaan Jumalaasi". Ainakin yksi ihminen halusi tulla Jeesukseen uskovaksi. Kiitos siitä Jumalalle. Profetia. Koskettavia lauluja. Rukouspalvelua. Kahvitarjoilua Israel-työn hyväksi. Ilta oli herätyskokous. Ei ollut ylisanoja, kun kirjoitin lyhyen "puffin" illasta Sampoon, otsikolla: herätysilta työväentalolla. 

Palattuamme kotiin kokouksesta, söimme iltapalaa.

" Kuinka usein ajattelemmekaan: Mutta sehän on vain rukouskokous, kuka sinne menee. Mikä hengellisen tilan mataluuden ilmaus se onkaan. Eikö meidän päinvastoin tulisi huudahtaa: Oi, jälleenkö rukouskokous, miten siunattua. Kukapa siitä voisi poissa olla. Niin, juuri sinne, rukouskokoukseen, käyköön pyhien tie. Älköön paikkamme siellä sammaloituko. Menkäämme sinne nöyrin ja odottavin sydämin. Siellä Herra tahtoo pukea meidät voimalla korkeudesta. Rukouskokous olkoon "meidän kokous". Olkoon se alabasteripullon särkymispaikka. Virratkoon siellä taivainen tuoksu, nardusöljyn siunattu voide tehköön siellä tehtäväänsä.  Olkoon se meille pyhä paikka, jossa riisumme kengät jaloistamme ja käymme Hänen eteensä, joka meitä siunaa. Älkäämme jääkö pois, sillä emmehän tiedä, milloin "mies, ,ittanuora kädessä" ilmestyy keskellemme ja mittaa tuhat kyynärää tuhannen jälkeen - uimavedet, niiden mittaamaton ulappa, olkoon meidän pyrkimystemme päämäärä" (Jukka Rokka).

Siunausta!

Ps. "Valvokaa joka hetki ja rukoilkaa, että saisitte voimaa..." (Luuk. 21:36).  

5.3.

"Pyhän Hengen voima tekee meistä kestäviä, väkeviä ja voimakkaita, Hengessä palavia ja Kristusta kirkastavia uskovaisia. John Wesley oli niin täynnä Pyhää Henkeä ja voimaa, että hän näytti olleen täysin väsymätön Herran työssä. Kun hän oli sivuuttanut jo kahdeksankymmentä ikävuottaan, häntä hävetti, että hän ei enää jaksanut saarnata kuin kahdesti päivässä. Hänen sanotaan matkustaneen Herran asioilla yli neljäsataatuhatta kilometriä hevosen selässä. Neljänkymmenen vuoden aikana hän ratsasti keskimäärin noin kolmekymmentä kilometriä päivässä. Hänen sanotaan pitäneen neljäkymmentätuhatta saarnaa ja kirjoittaneen satoja kirjoja. Kahdeksankymmentäkolmevuotiaana hän sanoi olevansa pahoillaan, että saattoi aamuisin viipyä vuoteessaan jopa niinkin myöhään kuin kello viiteen ja puoli kuuteen. "Minun olisi tullut tehdä paljon enemmän Herralleni", sanotaan olleen Wesleyn viimeisiä sanoja, ennen kuin Herra kutsui palvelijansa kotiin" (Jukka Rokka).

Marja-Leena meni aikaisin Emilian ja Danielin luokse ja laittamaan ja viemään heitä kouluun, kun vanhemmat menivät aikaisin töihin. Noustuani laitoin aamupalaa ja keittelin kahvia. Luin Psalmien kirjaa. Heti kohta M-L:n tultua kotiin, lähdin hakemaan Herätysseuran kirjapainosta venäjänkielistä hengellistä luettavaa pian alkavaa matkaa rajan taakse. Eihän sillä matkalla kauaa viivy.

Kävimme kylällä - M-L kauppa-asioilla ja minä pankki- ja postiasioilla. Postiin oli taas tullut yksi kirje venäjältä sen "kananmunakoteloasian" johdosta. Kyseessä on se asia, kun minulla sattui olemaan vahingossa yksi kpl kananmunakoteloita mukana mennessäni Venäjälle - oli tietenkin munia täynnä. Epähuomiossa ajattelematta vahingossa vein. Etenee kuitenkin se homma, mutta paljon teettää töitä siellä puolella rajaa.

Aurinkokin välillä paistoi, mutta luntakin satoi. Yöllä oli hieman pakkasen puolella, päivällä lämpimän. Kävin vielä uudelleen kylällä tyuöviksellä hakemassa avaimen huomista varten ja varaamassa paikan toukokuun KUNNIA ON HERRAN -iltaa varten. Samalla reissulla hain Emilian ja Danielin koulusta meille klo 14 maissa.

Söimme - siskonmakkarakeittoa, jossa ei ole hiilihydraatteja. Tänään olen koettanut hoidella monenlaisia hoidettavia asioita, liittyen KUNNIA ON HERRAN -iltoihin, Kylätyöhön ja Venäjän matkaan. Emiliasta oli tämän päivän Sampossa iso hyvä kuva  - otettu uimahallissa - ja haastattelu. Oli mukava juttu iloisesta 9 vuotiaasta sosiaalisesta tytöstä.

Mummi kävi Emilian kanssa vielä kylällä kauppa-asioilla. Met olimme Danielin kanssa kotosalla.

Terhi-Marja haki töistä tullessaan Emilian ja Danielin meiltä.

Kävin 8.3 km "kävelynomaisella köpöttelyllä" Tarvaalan suunnassa. Pyörätie oli paljolti sula, mutta sohjoa ja yöllä tullutta kovaa jääkamuraa oli myös. N. 1 aste lämmintä. Satoi luntakin välillä isoilla hiutaleilla. Menopuolikkaan menin 7.30 ja risat min/km, paluupuolikkaan 7.25 

min/km.

M-L on laitellut tänään tarjoiluja. Lenkin jälkeen laitoin takkaan tulen, sekä tuikkuja palamaan eri paikkoihin. 18 maissa saapuivat vieraat, Tuomo ja Tuula. Juttelimme ja söimme VHH-hampurilaisia erilaisine maukkaine lisukkeineen, sekä joimme kahvia ja teetä. Hyvää omenapaistostakin oli - juuri uunista otettua, niinkuin muutkin tarjoilut. Olivat hyviä. Lyhyesti rukoilimmekin. 

"Englantilaisesta kristitystä, kenraali Gordonista, kerrotaan, että kun hän matkusti halki Sudanin, nähtiin valkoinen nenäliina joka aamu puolen tunnin ajan hänen telttansa edessä. Koko leiri tiesi nenäliinan merkityksen, ja kaikki katselivat tuota valkoista merkkiä syvästi kunnioittaen. Kerrotaan, että niin kauan kuin tuo nenäliina aamuisin oli kenraalin teltan oven edessä, ei yksikään jalka uskaltanut astua teltan kynnykselle.Ei myöskään minkäänlaista sanomaa ollut lupa hänelle tuoda, ei tärkeintäkään, enne kuin tuo pieni "vartija" oli oven edestä poistettu. Jokainen leiriläinen tiesi, että tuon merkin ilmestyttyä kenraali Gordon oli antautunut neuvotteluun Jumalan kanssa. Se oli hänen päivittäinen, järkkymätön rukoushetkensä, hetki, jolloin hän hiljentyi Vapahtajansa jalkojen juureen" (Jukka Rokka).

Ps. "Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen, rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli hän siellä yksinänsä" (Matt. 14:23).

4.3.

"Böömin uskonpuhdistaja Juhana Hus joutui kärsimään marttyyrikuoleman roviolla. Kun hänet oli riisuttu papillisista vaatekappaleista, hänen päähänsä pantiin paperipäähine, johon oli maalattu paholaisia ja liekkejä, ja hänelle sanottiin: "Näin jätetään sinun sielusi saatanalle." Hus hymyili ja sanoi: "Tämä päähine ei tee läheskään niin pahaa kuin orjantappurakruunu." Sitten hän nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: "Sinun käsiisi, joka ennen kannoit orjantappurakruunua, minä jätän sieluni."

Vielä matkalla roviolle hän polvistui ja rukoili. Ilman vihaa ja epäilystä hän kiitti Jumalaa, ystäviään ja jopa vanginvartijoitaankin hyvästä kohtelusta. Hän oli täynnä Kristusta ja Pyhää Henkeä (Jukka Rokka).

Tänäänkin Marja-Leena kävi laittamassa ja viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Laitoin aamupalaa. Luin Psalmien kirjaa. M-L luki hartauskirjasta kohdan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. "Räystäät tippuivat". 

Kävin 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä aamupäivällä Tarvaalan suunnassa. Menopuolikkaan 7. 25 min/km, paluupuolikkaan 7.17 min/km. Plus 1-2 astetta. Märkää lumisohjoa ja sulaa pyörätiellä. Satoi vettä. Emilia ja Danielkin olivat välitunnilla kun heidän koulunsa kohdalla olin. Huusivat, että "vaaaaariiii", ja juoksivat koulun aidan viereen juttelemaan.

M-L haki Emilian ja Danielin koulusta meille 12 aikaan.

Söimme.

13.30:ksi menin kylälle hierojalle. M-L, Emilia ja Daniel menivät kyydissäni HH:iin "shoppailemaan". Hampurilaisetkin olivat siellä nauttineet. Paluumatkalla otin heidät kyytiin.

17.15:ksi ajelin Samulin ja Satun "nurkille", josta nousimme Sampon autoon ja hurautimme Karstulaan. Menimme Lähetysseurakunnan keskiviikon tilaisuuteen. Olen useasti sinne meinannut mennä. Nyt sitten toteutin pitkään mielessä olleen ajatuksen. Halusin mennä tutustumaan seurakuntaan. Silläkin halusin käydä, kun kaupungistamme, Saarijärveltä, on liittynyt lähiaikoina siihen seurakuntaan useampia ihmisiä - luulisin, että ainakin 6. Kaikki sellaisia henkilöitä, jota ovat innokkaita Herran työssä - voittavat ihmisiä Kristukselle. Tänäkin iltana oli heidän mukanaan tilaisuudessa ihan muutama päivä sitten uskoon tullut nuorehko mies. Vieläkin tuoreempi uskoontulo on heidän kauttaan kaupungissamme. En ota tässä ollenkaan kantaa siihen, onko oikein, vai väärin - ja jos on niin miksi - liittyä toisella paikkakunnalla olevaan seurakuntaan. Ainakin se on mahdollista tässä vapaassa maassa. Niin, olin siellä kokouksessa, joka alkoi klo 18. Kokoustila oli hyvällä paikalla. Se oli vaatimaton, mutta hyvä - kansanomainen, jollaisista tykkään. Paikalla oli 20 aikuista ja 4 lasta. Tilaisuutta johteli seurakunnan evankelista, joka myös puhui alkupuolella - puhui hyvin. Lauluja laulettiin monistevihkosista. Säestämässä oli kosketinsoitin ja 5 akustista kitaraa. Saarnaaja piti mielestäni erinomaisen puheen - ilmeisesti jatkoi menossa olevan raamatunkirjan pohjalta, josta puhunut aikaisemminkin. Olen ymmärtänyt - ja nytkin se tuli ilmi - että seurakunnalla on näkyä ihmisten voittamisesta Jeesukselle. Seurakunta ei "kalastele" toisten seurakuntien jäseniä/ - eikä toisten paikkakuntien seurakuntien - uskovia riveihinsä. Niinpä vain kävin tutustumassa Karstulan Lähetysseurakuntaan. Vaihdoin jonkun sanan saarnaajan kanssa. Tilaisuuden jälkeen ajelimme Saarijärvelle.

Olin kotona 20 maissa. M-L oli lämmittänyt takkaa. Söin iltapalaa. Kävin saunassa hikoilemassa.

"Jumalaa palvovan ja Häntä alati kiittävän mielen tulisi olla tärkeämpää kuin ainaisen nurinan ja väärämielisen kohjtalonsa valittelun. Job tosin joutui elämänsä synkkinä päivinä valittamaan ja kohtaloansa nurkumaan, mutta hän sai kokea sellaiset opetukset, että moinen mieli katosi. Job löysi jälleen kiitoksen siunatun tien ja palvoi Jumalaa ilolla ja riemulla.

Meidän kristittyjen ei tulisi nurkua ja napista. Meidän tulee palvoa Luojaamme" (Jukka Rokka).

Siunausta!

Ps. "Pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen..." (Hebr. 12:1,2).   

3.3.

"Jos sydän ei tule "hyvän maan" kaltaiseksi, ei hyödytä mitään, vaikka saarnaisit kuinka kovasti, todistuksesi ei ole koskaan tehokas. Ainoa keino muuttaa kuulijoideen sydämet "hyväksi maaksi" on rukous.... jos valmistamme ihmisten sydämen maaperää rukouksin, me voimme koota satoa, joka on myös kolmekymmenkertainen, kuusikymmenkertainen ja satakertainen. Rukous muuttaa kuulijoiden sydämet otolliseksi maaperäksi. Tämän vuoksi saatana ei vastusta pelkkää saarnaamista, vaan hän vastustaa kiihkeästi saarnaamista, joka on rukouksin pohjustettu" (David Yonggi Cho),

Noustessani, oli Marja-Leena jo mennyt laittamaan ja viemään Emiliaa ja Danielia kouluun. Laittelin aamupalaa. M-L tuli kaupan kautta kotiin. Luin Psalmien kirjaa. M-L luki hartauskirjasta paikan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Edelleen on lämpötila plussan puolella. M-L valmisteli ruokia.

Ajelin 11;ksi helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen. 9 henkeä. 

N. 13:ksi ajelin hakemaan Danielin koulusta. M-L oli mennyt jo 12:ksi sinne kävellen, kun Emilia pääsi silloin koulusta. Olivatkin kahdestaan kävelemässä meille päin, kun posottelin Danielia hakemaan. N. 800 m ennen perille pääsyä nousivat autoon, kun olimme paluumatkalla. Lapset tekivät läksyjä. Laitoin tulen takkaan. Söimme.

Hurautin Jyväskylään, Hipposhalliin, kun tuo pyörätie muuttui taas lumisohjoiseksi - eli en ulkoillut tänään vaan sisäilin. Mukavahan se on totutella välillä keveimpiin tossuihin. Hallilla oli taas vain juoksusuora käytössä. Isoin osa siitä oli jalka- ja pesäpalloilijoiden käytössä. Kävelin 1-2 km jaksoissa hissukseen ja vähän vähemmän hissukseen kenties yhteensä n.7 km. Toisiakin kävelijöitä oli - muiden lajien harrastajista puhumattakaan.

Olin ennen 19 kotona. M-L oli paistanut hyviä mantelileipiä. Muutenkin kaikenlainen iltapala kyllä maistui.

"Ellen rukoilisi näin paljon, en saisi riittävästi hengellistä voimaa palvella ihmisiä. Rukouksen kautta Herra antaa minulle voimaa ja voin jatkaa palvelutointani. Toivon vilpittömästi, että kaikki uskovat paneutuisivat rukoukseen ja viettäisivät enemmän aikaa rukoukseen syventyneenä" (David Yonggi Cho).

Siunausta!

Ps. "Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi" (Ps. 95:2).

2.3.

"Uskonto tulee latinan verbistä religio, joka tarkoittaa sitomista. Uskonto sitoo ihmisen tiettyyn käyttäytymismalliin. Tarkoituksena on toimia niin, että Jumala tykkäisi hänestä, miellyttää Jumalaa. Perinnäisenä tarkoituksena uskonnossa on omalla ponnistuksella kelvata Jumalalle. Se ahdistaa ja sitoo. Kalevi (Lehtinen) pohtii.

Jeesus tulee hebrean kielen verbistä jashaa, joka tarkoittaa vapauttamista, avaraan paikkaan johdattamista. Siksi Jeesus ja uskonto tarkoittavat toistensa äärimmäisiä vastakohtia, Kalevi sanoo. Uskonto sitoo, Jeesus vapauttaa.

Hän vapauttaa meidät todella ihmisiksi, olemaan sitä, miksi Jumala on meidät luonut ja tahtonut tehdä. Ihmiseksi, joka todella elää eikä vain ole olemassa" (Kalevi Lehtinen, Olli Valtonen).

Marja-Leena nousi aikaisin ja meni Emilian ja Danielin luokse - vanhemmat kun menivät töihin. Vei lapset myös kouluun. Minäkään en enää nukkunut hänen nousunsa jälkeen. Valmistelin aamupalaa ja keittelin kahvia. Luin Psalmien kirjaa. M-L luki hartauskirjasta paikan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

9.30 ennen ajelin kylälle. Menin Majakalle, jossa Rantalan Jussin avustuksella tulostimme kutsuja KUNNIA ON HERRAN -iltaan, joka on pe. 6.3. klo 19 Saarijärven työväentalolla. Rautasaaren Vesa pyysi minua puhumaan, minkä tein mielelläni. Ainahan sitä haluaa olla valmiina Jeesuksesta jotakin sanomaan. Sanoin sanottavani aaqmulla lukemani raamatunpaikan pohjalta - muutamien jakeiden siitä. Väkeäkin oli jo aikalailla kokoontunut paikalle. 

Palattuani kotiin lähetin lehteen ilmoituksen, sekä pienen "puffin" - tiedä sitten laittavatko sitä, mutta onpahan ainakin tarjottu.

12 kävin hakemassa kaksi iloista lasta - Emilian ja Danielin - koulusta meille. Rattikelkan halusi Daniel ottaa kyytiin, kun heidän kotinsa ohi huristeltiin. 

Lapset tekivät läksyjään. Söimme - vaariska ja mummiska - eilistä lohikeittoa. Hyvää. Siinä on kukkakaalia - ei perunaa - seassa. Tietenkin sipulia.Emilia pelasi korttipeliä mummin "kää" - ei kuitenkaan "neljän kuninkaan kirjaa". Daniel kävi ulkona kelkkaansa kokeilemassa, mutta tuli hänkin korttipeliin mukaan. Minä leikkelin kutsuja leikkurilla - ihan aika hyvä leikkuri onkin. Tänään tulivat junaliput s-postiini - sekä meno, että paluu - Venäjän reissua varten minulle, Antille ja "Valjalle". Kiitos "teknisestä avusta" Harrille ja Veikolle! Täytyyhän ne vielä maksaakin. Mutta, se mikä on Jumalasta, järjestyy aina tavalla, taikka toisella. Ilmoittelin junien numerot ja aikataulut kyytimiehellemme, jonka kyydissä pääsemme Pietariin. 

Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa lapsensa kotiin.

Kävin 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Taas oli sulanut lisää pyörätietä vapaaksi jäästä. Tuollaista 7.10 min/km-vauhtia pidin. Tuntui mukavalta ulkoilla. 1 aste lämmintä. 

18:ksi ajelin kylälle, yhteiskristilliseen rukousiltaan Vidgrenin Marjalle. Meitä oli siellä 8 henkeä. Oli hyvä ilta. 

Palattuani kotiin, pääsin heti käsiksi M-L:n uunissa paistamaan lenkkimakkaraan. Ne maistuivat salaatin kanssa. Päivällä sanoinkin Emilialle: Arvaappas, Emilia, mitä me illalla syödään? Vastasin itse: Oikein rapeaksi paistettuja lenkkimakkaroita. Ja niinhän siinä sitten kävi - ei muuten olisi käynyt, mutta vaimoni oli/on niin hyväsydäminen, että toive toteutui.

Siunausta!

Ps. "Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa" (Fil. 4:19). 

1.3.

"Seurakuntien kautta meidän tulee opetuslapseuttaa maailman kansoja. Miten teemme tämän? En usko, että meidän tulee pysyä kirkon seinien sisäpuolella ja uskoa, että kirkko on Kristuksen valtakunta maan päällä. Kirkossakäymisen pitäisi olla kristityille vain varikkokäynti. Kilpailu jatkuu maailmassa. Jumalan valtakunta on meidän sisimmässämme, ja viemme sen maailmaan menimmepä minne tahansa. Menemme seurakuntaan yhä uudelleen ja uudelleen täyttämään tankit, ruokittaviksi, virkistymään ja palautumaan, ennen kuin jälleen ajamme radalle viedäksemme Jumalan valtakuntaa maailmaan" (Loren Cunningham).

Heräilimme sunnuntaihin, joka oli lämpöasteinen. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa.

11:ksi ajelimme helluntairukoushuoneelle Ehtoollisjuhlaan, jonka johteli Rautasaaren Vesa. Hän myös puhui lyhyesti alussa. Lampisen Sonja lauloi kitaran säestyksellä. Turusen Mika puhui. Osallistuimme ehtoolliseen. Lopuksi oli kahvitarjoilu lähetyksen hyväksi alakerrassa.

Kotona katselimme Marja-Leenan kanssa Falunin MM-kisoja. Söimme.

Illalla kävi Timo perheineen meillä - taisivat olla Miron hakureissulla. Kävin Timon kanssa saunassa - Mirokin pistäytyi löylyissä. Milena on oikea ilopilleri. Joimme teetä.

Siunausta!

Ps. "Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herraamme Jeesuksen Kristuksen nimessä" (Ef. 5:19,20). 

28.2

"Antaminen, oli se luonteeltaan millaista tahansa, on sijoitus. Näin oli Jeesuksenkin laita. Hän sijoitti oman elämänsä ja korjaa siitä edelleen osinkoa! Yksinkertaisesti ilmaisten niittämisen laki kuuluu: kylvä runsaasti, korjaa runsaasti! Tämä laki toimii elämässämme tälläkin hetkellä ja tulee toimimaan jatkossakin huolimatta siitä, mitä siitä ajattelemme. Jos noudatamme sitä, se toimii rikkaudeksemme, mutta jos rikomme sitä, se aikaansaa köyhyyttä. Ja jokainen meistä tekee jompaakumpaa.

Meidän on taas syytä muistuttaa itseämme siitä, että käsittelemme nyt niin laajaa kehää, että se sulkee sisälleen kaikki elämämme alueet. Siihen sisältyvät aika, arvostus, rakkaus, huolenpito, energia, ja myös raha. Laki toimii aina, oli kysymyksessä mikä tahansa hyödyke" (Jack R. Taylor).

Sehän on taas lauantai. Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa. Marja-Leena luki paikan jälleen hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Ulkona taas lämpimän puolella oleva sää. 

M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.

Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel kävivät takapihan laavussa tulistelemassa - paisteltiin makkaraa, paistelivat lettuja muurinpohjalla, keittelivät kahvia nokipannulla. Toivat kaikki tykötarpeet mukanaan - sen kun vain mekin nautiskelimme - varsinkin minä. 

Katselimme netin kautta MM-hiihtoja Falunista.

Söimme. 

Kävin 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Pimeää. Osa pyörätiestä oli sulaa, osa kovassa "röpyläisessä" jäässä. Menopuolikkaan menin 9.10 min/km, paluupuolikkaan 8.25 min/km. 

Katsoimme lähetystä Falunista hieman.

Söimme iltapalaa.

"Toivoni ei ole sen vähemmässä kuin Jeesuksen veressä ja vanhurskaudessa; en tohdi luottaa parhaaseenkaan järjestelmään. vaan tukeudun kaikessa Jeesuksen nimeen" (Edward Mote).

Siunausta!

Ps. "Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää" (2. Kor. 9:6).

27.2.

"Minkä tahansa hengellisen herätyksen lopullinen testi on siinä, tuleeko siitä lähetyshenkinen vai ei. Saatana ei ehkä kykene pysäyttämään herätystä paikallisseurakunnassa, mutta jos hän voi pitää sen siellä ja saada ihmiset keskittymään omaan pyhyyteensä, hän voi ainakin estää Jumalan lopullisen tarkoituksen toteutumasta.

Koska uskovat ovat Jumalan hengellisesti valtuuttama javoimalla varustama armeija, Saatanan täytyy pyrkiä tekemään heidät vaarattomiksi hinnalla millä hyvänsä. Tästä on monia seurauksia, mutta.... toteamme vain, että Saatanalla on runsaasti syitä olla sotajalalla kristittyjä vastaan, erityisesti niitä jotka painavat päälle etulinjoilla" (Timothy M. Warner).

Tänäänkin vesitipat räystäistä tipahtelivat - lämpimän puoleista helmikuuta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Marja-Leena luki hartauskirjasta paikan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Katselimme netin kautta M-L:n kanssa Falunin MM-kisoista miesten viestiä. Jossain vaiheessa söimme. Keittelin kahvia.

Kävin illalla 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Menopuolikkaan menin n. 8 min/km, paluupuolikkaan n. 8.30 min/km. Osittain pyörätie oli sula. Suurin osa muhkuraiseksi jäätynyttä ja liukasta. Oli hyvä olla varovainen, että ei lentäisi rähmälleen, koska silloin olisi voinut sattua. Pilviverhon läpi näkyi kuun puolikaskin. Säätila oli mukava - n. + 1 aste. Palattuani kävin saunassa hikoilemassa. M-L keitteli hyvää pinaattivelliä, sekä paistoi mantelileipiä.

Söimme iltapalaa.

Terolta tuli viestejä ja moottorikelkkakuvia - mm. pojanpoika oli kelkan sarvissa - tuolta "pohissuomesta" 

"Monet ihmiset tyytyvät nykyään menemään sunnuntaisin kirkkoon syömään hengellistä mannaansa, mutta heillä ei ole kiinnostusta ryhtyä itse viljelemään. He iloitsevat siitä, että jotkut työskentelevät pakanoiden puolesta tai omistautuvat kotimaan kaupunkityölle. Mutta kuka kaipaa niitä ongelmia, joita noihin töihin liittyy? He sanovat: "koko demonitouhu ei tee muuta kuin vaikeuttaa ihmisen elämää. Niinpä ei kannata olla missään tekemisissä sen kanssa. Kai jonkun täytyy hoitaa nuo ongelmat, mutta ei minun" (Timothy M. Warner).

Siunausta!

Ps. "Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee" (Sananl. 4:23).

26.2.

"Saapuessani Eurooppaan näen kristillisyyden hautausmaan. Kerran kristinusko oli voimissaan Euroopassa, mutta nyt näen haudan. Yhä kohoavat suuret katedraalit, mutta hengellisesti Eurooppa on turistipaikka.

Monet kirkot ovat tyhjiä. Miten ihmeessä Jumalan työ on voinut kärsiä konkurssin? Se tuntuu mahdottomalta! Mutta Euroopassa huomasin, että Kuninkaan liikeasiat todellakin ovat vararikossa. Ketä on syytettävä? Jumalaa vai ihmisiä? Ihmisiä! Oletko hengellisesti konkurssissa? Petitkö Jumalan? Miksi? Koska laiminlöit Pyhän Hengen. Pyhä Henki tuo mukanaan Jumalan rakkauden, mutta sinä työnsit Pyhän Hengen pois ja asetit Hänen sijaansa ihmiskomitean. Komitea yritti toimia Pyhän Hengen lailla. Se tuhosi Jumalan työn ja vei sen konkurssiin. Mikä häpeä tämä onkaan meille kaikille? Meidän täytyy herätä totuuteen. Paholainen nauraa meille. Uskomaton maailma nauraa meille; kristikunta on kuollut pystyyn monin paikoin maailmassa. Mutta Jeesus tahtoo herättää kristikunnan henkiin Pyhän Hengen kautta. Eurooppa tarvitsee uutta helluntaita. Meidän on löydettävä Pyhä Henki uudelleen! Meidän täytyy rakentaa jälleen yhteys Pyhään Henkeen" (David Yonggi Cho).

Heräsin aamulla odottamaan maalaislääkäri Kiminkisen soittoa taannoisista verikokeitteni tuloksista. Olihan se pitkäaikaissokeri kovasti laskenut siitä ensimmäisestä yli 11 lukemasta - jota tohtorikin piti aika korkeana. Nyt se oli vähän päälle 7. Lienee siihen vielä vaikuttaneet alkuajan korkeammat lukemat. Suuren muutoksen sanoi tapahtuneen. Liikunta ja ruokavalio varmaan vaikuttavat aika paljon myös. Puolenvuoden päästä uudet kokeet.

Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa. N. 1 aste lämmintä.

Lähdimme - liekkö ollut 10 maissa - ajelemaan Kangasniemelle Marja-Leenan kanssa. Ensin kävimme edesmenneen setäni vaimon - Aunen - luona. Juttelimme ja lähtiessä rukoilimme. Ajelimme hänen luotaan äitiäni katsomaan vanhainkodille. Siellä äiti huoneessaan sängyssään peiton alla makaili ja lauleskeli. Esittelimme itsemme. Eihän äiti muista, mutta kun sanoin, että olen Jouko, ja kysyin, että muistatko kuka se Jouko on, niin äiti vastasi, että se on minun poika. Kun kyseli aktiivisesti äidiltä, niin vastaili kyllä, mutta muuten alkoi heti rallatella laulujaan. Kun rukoilimme, oli äiti hiljaa niinkuin ennenkin. Siunasin siinä samalla äitiä. Hän sanoi sen lopuksi, että kiitos. Välillä kuului hänen suustaan: Jeesus auta!

Äidin luota menimme Teboilille syömään seisovasta pöydästä. Siellä on aina hyvät ruuat.

Sittenpä hurautimme kotikylälleni - Haarajoelle - Heimon ja Arjan luokse käymään. Juttelimme ja joimme kahvia.

Paluumatkalla kävimme siskoni - Pirjon - ja Karin luokse tavoittamassa, mutta eivät olleet kotona. Kirjoitin hankeen nimikirjaimemme. Pirjo soitti autoomme - olivat tulleet Jyväskylästä päin meitä vastaan.

18 jälkeen olimme kotona. M-L sytytteli takkaan tulen. Minä vaihdoin lenkkivaatteet ylle ja menin 8.3 km "kävelynomaiselle" lenkille Tarvaalan suuntaan. Tuollaista 7.30 min/km-vauhtia menin. Palauttelua eiliselle kilpailulle. Tuntui ihan mukavalta. Menomatkalla tuli vastaan "äitee" kahden lapsensa kanssa pulkkineen. Olivatpa vielä ihan sukulaisia - Terhi-Marja Emilian ja Danielin kanssa. Paluumatkallakin olivat vielä reitin varrella. Lapset laskivat pulkalla mäkeä mukavasta penkasta. Heillä näkyi olevan hauskaa. Ilmakin oli mukava - ja hiihtoloma. 

Palattuani kotiin katselimme M-L:n kanssa Falunin MM-kisoista tänään ollutta naisten viestiä. Samalla siinä syötiin iltapalaa.

"Jos me saarnaamme evankeliumia, mutta emme rukoile, evankeliumin siemen vain putoaa tien oheen, kallioiseen paikkaan tai ohdakkeiden keskelle. Saatana nauraa tällaiselle. Hän tietää, että on itse ottamassa pois Sanaa.... Ainoastaan rukouksen avulla me voimme voittaa kaikki saatanan teot ja nähdä ihmisten sydänten muuttuvan otollisiksi, kun kylvämme evankeliumin siementä istuttaaksemme niissä taivaan valtakunnan. Tämän vuoksi rukous on kristitylle ensisijaista. Toisella sijalla on rukous. Kolmannella sijalla on rukous! Ellemme antaudu runsaaseen rukoukseen, emme näe seurakunnan kasvua! Emme varmasti! Eikä seurakuntia voida rakentaa! Ei varmasti! Meidän täytyy aina muistaa tämä" (David Yonggi Cho).

Siunausta!

Ps. "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu" (Ps. 23:1). 

25.2.

"Herätys on todellakin vielä ihmeellisempi asia. Syntiset saavat anteeksi. Elinkautiset vangit vapautetaan. Jumala vierailee kansansa keskuudesa. Juuri tästä herätyksessä on kyse.

Ei siis ole mikään ihme, että herätykseen kuuluu mitä erilaisempia tunteenpurkauksia. Useimmiten niin on hyvä. Jumala on antanut meille tunteet, ja meidät on kutsuttu rakastamaan Häntä sydämestämme ja mielestämme, kiittämään Häntä jokaisella solullamme. Niiden, joiden mielestä Jumalan palveleminen on aina synkkää puuhaa, on parasta lukea Raamattunsa uudelleen. Tai ehkäpä he tarvitsevat vain taivaan kosketusta! Palava ylistys kuulostaa ja näyttää aika lailla erilaiselta kuin hautajaissaattue.

Valitettavasti on niin kuin baptistievankelista Vance Harver on sanonut: "Samat seurakuntalaiset, jotka kiljuvat kuin komansheintiaanit lauantaina pelikentällä, istuvat sunnuntaina kirkossa kuin toteemipaalut

Tällä ei ole mitään tekemistä konservatiivisuuden kanssa. Se johtuu siitä surullisesta tosiasiasta, että useimmat uskovat elävät enemmän maailmalle kuin Herralle.

Herätyksen tullessa kaikki muuttuu ratkaisevasti. Uskovat käyttäytyvät, palvelevat ja reagoivat niinkuin uskovan kuuluu. Onhan Herran huoneessa paljon enemmän aihetta riemunkiljuntaan kuin jalkapallokentällä - jos me todella uskomme" (Michael L. Brown).

Tänä aamuna herätessään olivat mummi ja vaari jälleen kahdestaan.Söivät aamupalaa ja joivat kahvia. Muutaman asteen lämpimän puolella oleva sää jatkui. Eilen tehty lumilinnakin oli jo vähän "rösähtänyt". Luin Psalmien kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta luvun. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

13 jälkeen söimme.

Iltapäivällä ajelin Jyväskylään, Hipposhalliin, jossa oli Matti Järvisen muistokilpailut - yleisurheilunhallikilpailut, jotka olivat samalla piirinmestaruuskilpailut. Osallistuin 3000 m kävelyyn, joka alkoi klo 18 jälkeen heti. Sarja 65 v. Aikatavoitteekseni olin asettanut alle 18 min. - eli "vitosella alkavan" km-ajan. Se toetutui, sillä aikani oli 17.59.47. Sijoitus 1. Olin tyytyväinen aikaan, joka olikin päätavoite, sillä "harjoitteeni" ovat kyllä ollet jatkuvia, mutta vain määrätynlaisia. Sellaista kovaa treeniä, jossa olisi vetoja ja vauhtikestävyysharjoittelua, ei ole ollut. Sainpa kisoissa antaa "Jumalalla on sinulle asiaa" -vihkosen yhdelle kilpakaverille, jolle koin kehoitusta sen antaa.

Taisin olla kotona 20 jälkeen. Söimme iltapalaa. M-L:lla oli takka lämpiämässä.

"Elämämme täällä maan päällä on kuin valtavan katedraalin eteishalli. Elämämme on vain tila, jonka kautta kuljemme kuoleman oven toisella puolen olevan iankaikkisen elämän kirkkauteen. Fyysinen kuolema on uskovalle vain siirtymä todelliseen elämään. Ja on Jumalan tarkoitus, että sinä ja minä elämme ikuisesti - Hänen kanssaan" (Anne Graham Lotz).

Siunausta!

Ps. "Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani" (Joh. 15:9). 

24.2.

"Meidän ei tarvitse olla itsepäisiä ja tyhmiä, kriittisiä ja herkkäuskoisia. Jos olemme Jumalan edessä nöyrinä ja puhtain sydämin, jos todellakin haluamme kaikkea sitä, mitä Hänellä on meille varattuna, jos pysymme uskollisina Kirjoitusten selkeälle todistukselle, jos olemme avoimia nuhteille ja kestämme yllätyksiä, me kykenemme tunnistamaan ja ottamaan vastaan tulevan herätyksen sekä välttämään vääriä. Meillä on apunamme muutama periaate.

Ennen kaikkea meidän on kuitenkin oltava vilpittömiä. Emme ole niin teräviä kuin luulemme. Usein se, mitä me pidämme hengellisenä eksytyksenä, onkin vain meidän syntistä ennakkoluuloamme. Se, mitä me pidämme sisäisenä näkökykynä, onkin usein tietämättömyyttä. Kasvatuksemme ja ympäristömme vaikuttavat meihin enemmän kuin tahdomme myöntää. Seurakunnalliset perinteemme - ja niitähän on jokaisella seurakunnalla - tekevät meistä usein pikkumaisia ja kapea-alaisia. Olemme taipuvaisia pitämään kaikkea erilaista ja uutta vääränä" (Michael L. Brown).

"Tänkii" aamuna meidän talossa oli heräilemässä 5 ihmistä. Meidän lisäksemme Miro ja Daniel omassa boksissaan ja Emilia - jonka äiti toi anivarhain meille töihin mennessään - patjallaan meidän sänkymme vieressä. Söimme aamupalaa. Kävin viemässä Miron lautansa kanssa Paavonrinteeseen - liikuntaleirin päivä tämäkin hänelle. Rukoilimme Miron kanssa autossa matkalla rinteeseen.

Palattuani kotiin luin Psalmien kirjaa. Pidimme Emilian ja Danielin kanssa rukoushetken keittiön pöydän ääressä. Mummi luki hartauskirjasta paikkoja. Sitten rukoilimme.

Emilian kanssa teimme lumilinnan pihalle - aika hienon näköisen, sanoisin. Danielkin tuli ulos hetkeksi. Oli ollut eilen kovasti ulkona, niin halusi leikkiä autoillaan. Taisi olla 1 aste lämmintä.

11:ksi ajelin Päivärukoushetkeen helluntairukoushuoneelle. Meiträ oli siinä neljä henkeä. 

13:ksi menimme M-L:n, Emilian ja Danielin kanssa kylälle kebabille. Mukava olikin herkutella hyvässä arvovaltaisessa seurassa - tarkoitan mukanamme olleita hiihtolomalaisia, Emiliaa ja Danielia. "Mumpsa" ja "Emppu" kävivät vielä kaupassa.

Pian kotiintulomme jälkeen ajelin Jyväskylään, Hipposhalliin. Tein kevyen harjoitteen. Yhteensä kävelin 6 km, 1 km:n jaksoissa, km-ajoin 9.28 (verryttelyä juoksuradan ulkopuolella kiertäen), 7.17., 6.05., 5.56., 6.38., 9.18 (loppuverryttelyä juoksuradan ulkopuolella). Väleissä venyttelin.

Palattuani kotiin ennen 19, oli meillä vieraita - Miron Raija-mamma oli tullut hakemaan Miroa heille. Sirkka oli hänen mukanaan. Pääsin minäkin heti kahville - olivat nimittäin juuri käymässä pöytään kun tulin.

"Me emme saa koskaan unohtaa, että herätys on Pyhän Hengen yliluonnollista aikaansaannosta" (Michael L. Brown). 

Siunausta!

Ps. "Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: "Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on!" (Luuk. 19:41,42a).

23.2.

Jatkan lainauksia tärkeästä asiasta - joka meitäkin koskettaa - herätyksestä:

"...Mitä ovatkaan merkit, jotka puhuvat herätyksen puolesta... (Jonathan Edwars):

1. Jos kaiken tarkoituksena on saada ihmiset arvostamaan enemmän Jeesusta, joka syntyi neitsyestä ja ristiinnaulittiin Jerusalemin porttien ulkopuolella, ja vahvistaa ja lujittaa heidän mielessään evankeliumin julistamaa totuutta hänestä Jumalan Poikana ja ihmisten Pelastajana, se on varma merkki siitä, että herätys on lähtöisin Jumalan Hengestä.

2. Kun kyseinen henki toimii vastoin Saatanan valtakunnan parasta, jonka päämääränä on rohkaista ja synnyttää syntiä ja vaalia ihmisten maailmallisia haluja, se on varma merkki siitä, että kyse on oikeasta, ei väärästä hengestä.

3. Henki, joka vaikuttaa niin, että ihmiset alkavat arvostaa enemmän pyhiä Kirjoituksia ja lujittuvat totuudessa ja jumalisuudessa, on varmasti Jumalan Henki.

4. Jos tarkkailemme ihmisten keskuudessa vaikuttavaa henkeä, huomaamme, että se toimii kuin totuuden henki ohjaten ihmisiä totuuteen, vakuuttaen heitä asioista, jotka ovat totta, voimme turvallisesti päätellä, että henki on silloin oikea ja aito.

5. Jos ihmisten keskuudessa vaikuttava henki herättää rakkautta Jumalaa ja toisia ihmisiä kohtaan, se on varma merkki siitä, että kyse on Jumalan Hengestä" (Michael L. Brown). 

Marja-Leena kävi aikaisin hakemassa Emilian - joka eilen illalla lähti kotiin yöksi - meille. Vanhemmat kun lähtivät aikaisin töihin. Niinpä Emilia sitten vielä pötkötteli meidän huoneessamme patjalla aamuntunteja, ennen ylösnousua. 

Söimme aamupalaa - Miro ja Daniel olivat nukkiuneetkin meillä yön. 

9:ksi kävin viemässä Miron Monitoimihallille, jossa alkoi liikuntaleiri - suosittu sellainen hiihtoloman aikana. Siellä on erilaisia "jaoksia", eri liikuntamuotoja, joita voi harrastaa. Miro oli lumilautailuporukassa.

Menin 9:ksi Majakalle, kun oli asiaa. Siinäpä sitten Hannu pyysi jotakin sopivassa hetkessä puhumaan. Niinpä olin Majakan työntekijöiden kanssa heidän aloitushetkessään - palaverissaan. Sittenpä väkeä alkoikin tulla. Tarjolla oli kahvia ja voileipää, mutta myös ruuan jakelua. Kun sitten hetki koitti puhuin sen mitä sydämellä oli - raamatunpaikasta, jonka aamulla luin kotona. Siellä on Majakalla ihan työn meininki.

Tultuani kotiin, olivat Emilia ja Daniel mummin kanssa ulkona. Daniel naulaili autotallissa jotakin, Emilia kipaisi postin laatikosta, mummi kantoi puita sisälle. Lumiakin oli pihasta työnnelty. Aurinko paistoi. 

Meidän piti Emilian kanssa leipoa mantelileipiä. Minun osanani oli "resetistä" lukea aineita ja Emilia niitä laittoi astiaan. Mummikin niitä oli laittelemassa. Emilia lusikalla annosteli pellille nousemaan - ja ei aikaakaan kun ne olivat uunista otettavissa "kullankeltaisenruskeina". Hyviä VHH-leipiä.

Söimme.

Terhi-Marja haki lapsensa töistä tullessaan. Joimme kahvit.

Kävin n. 6 km - ja rapiat - "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. menopuolikas alle 8.30 min/km ja paluu alle 8 min/km. Vähän lämpimän puolella sää.

Heti lenkintapaiselta tultuani piti lähteä hikisenä Miroa hakemaan liikuntaleiriltä - 16.45. pääsivät Keskuskoululta, jossa heillä oli ruokailu. Mummi oli laittanut saunan lämmite, joten pääsimme Miron kanssa heti kotiin tultuamme saunan lauteille.

Ajelin kylälle. Kävin ensin postissa, johon oli minulle tullut kirjattu kirje Venäjältä - liittyen siihen "kananmunarikokseeni". Joskopa siinä nyt jo olisi se rangaistus kirjoitettuna - 500 ruplan sakosta aikaisemmin puhuivat rajalla. 18:ksi menin samalla reissulla Majakalle Kristittyjen yhteiseen rukousiltaan. 12 henkeä. On hyvä siunata Israelia ja rukoilla Aabrahamin jälkeläisten puolesta. Siitä on siunaus juutalaisille, mutta myöskin niille, jotka siunaavat. Näin on Jumala Sanassaan ilmoittanut hyvin yksiselitteisesti. Siksi yksilöiden, seurakuntien, paikkakuntien, kansojen, kaikkien pitää/kannattaa siunata Israelia. Se ei ole ihmisten keksintö. Kunpa Suomen päättäjätkin - hallitus, kaikki ministelit, kansanedustajat, jne. tämän ottaisivat tosissaan. Tuntuu pahalta aina silloin, kun kuulee/näkee päättäjien ihmisviisaudessaan puhuvan/tekevät sellaista, joka on vastoin tätä(kin) Jumalan sanan totuutta. Oli hyvä ilta.

Palattuani kotiin söin iltapalaa. Daniel oli tuotu meille yöksi. Miron kanssa köllöttelivät yhdessä huoneessa - toinen lattialla patjalla ja toinen sohvalla. Emilia on yön kotona ja sitten aamulla aikaisin taas tulee meille.

Jatkanpa hieman lainauksia, koskien herätystä:

"Ehkä tilaisuudet ovat erilaisia kuin mihin me olemme tottuneet. Ehkä puhuja tuntuu liian loukkaavalta. Ehkä emme pitäneet musiikista. Mutta jos tilaisuus herätti aitoa Jumalalle antautumista ja synnytti myötätuntoa ihmisiä kohtaan, jos tilaisuuksissa syntyi uusia lähetyssaarnaajia, jos niistä lähti uusia armon julistajia, jos ne lisäsivät rukouskokousten määrää ja halua tavoittaa muita ihmisiä evankeliumilla, jos Jumalan kansassa heräsi suurempaa rakkautta toinen toisiaan kohtaan, on mitä ilmeisintä, että Pyhä Henki oli väkevästi läsnä.

Unohda tyylikysymykset ja tunnustuskunnan puitteet. Älä jää miettimään, mitä raamatunkäännöstä käytettiin ja oliko paikalla kuoroa vaiko ei. Unohda erityiset näkyvät ilmiöt. Syntyikö kestävää hedelmää? Muuttuivatko pyhät enemmän Jeesuksen kaltaisiksi? Kääntyivätkö syntiset aidosti? Ottaako Jumalan kansa Hänen sanansa entistä vakavammin? Ovatko ihmiset heränneet, virkistyneet ja uudistunet? Silloin on yleisesti ottaen ollut kyse Herran aikaansaannoksesta" (Michael L. Brown).

Siunausta!

Ps. "Minä annan vesien virrata janoavalle, purojen kuivaan maahan. Minä vuodatan henkeni lapsiisi ja siunaukseni vesoillesi, ja he versovat kuin kaislikko, kuin pajut purojen varsilla" (Jes. 44:3,4).

22.2.

"...Edwards (Jonathan) määritteli herätyksen tunnusmerkit, jotka eivät vielä osoita, etteikö se yleisesti ottaen voisi olla Jumalan aikaansaannosta. Toisin sanoen et voi sanoa näkemäsi perusteella: "Tuo osoittaa, ettei tämä ole lähtöisin taivaasta."

1. Mitään varmaa ei voi vielä päätellä siitä, että tapahtuu epätavallisia ja outoja asioita, jos ne kaikessa kirjavuudessaan kuitenkin vielä mahtuvat Kirjoitusten puitteisiin.

2. Tuomiota ei voi langettaa myöskään sen perusteella, mitä vaikutuksia ihmisten ruumiissa ilmenee: kyyneleitä, vapinaa, vaikerrusta, äänekkäitä huutoja, ruumiin tuskia tai voimattomuutta.

3. Ei ole mitään perustetta väittää, ettei Pyhän hengen ihmismielissä tekemä työ ole aitoa, jos se herättää paljon kiivasta keskustelua uskonnosta.

4. Ei ole mitään perustetta väittää, etteikö Pyhän Hengen ihmismielissä tekemä työ ole aitoa, jos sillä on suuri vaikutus sen kohteeksi joutuneiden mielikuvitukseen.

5. Se, että esimerkillä on suuri vaikutus, ei todista, etteikö kyse olisi Jumalan Hengen aikaansaannoksesta.

6. Se, että monet kosketetut syyllistyvät käytöksellään harkitsemattomuuteen ja poikkeavat kaavoista, ei ole merkki siitä, etteikö kyse olisi Jumalan hengen aikaansaannoksesta.

7. Myöskään virhearviot ja tapahtumiin sekoittuvat Saatanan juonet eivät todista, että kyse ei yleisesti ottaen ole Jumalan Hengen aikaansaannoksesta.

8. Jos jotkut oletetun kosketuksen saaneet lankeavat karkeisiin virheisiin tai aiheuttavat käytöksellään pahennusta, se ei merkitse sitä, etteikö kyse yleisesti ottaen olisi Jumalan aikaansaannoksesta.

9. Jos herätystä levittävät sananpalvelijat painottavat paljon Jumalan pyhän lain kauhuja ja puhuvat siitä suurella paatoksella ja vakavissaan, se ei todista, etteikö kyse olisi Jumalan Hengen aikaansaannoksesta. (Michael L. Brown).

Se on jälleen sunnuntai. Herätessämme oli maisema muuttunut valkoiseksi - lunta oli satanut paksun kerroksen. ja lisää tuli. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa.

Kävin 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Menopuolikkaan menin 8.16 min/km ja paluupuolikkaan 8.28 min/km. Lunta oli paksulti pyörätiellä - sitä ei oltu aurattu. Satoi lunta.

Katsoin vähän Falunin hiihtoja. Söimme.

Lähdimme hyvissä ajoin kylälle kokouksiin. Menomatkalla Marja-Leena kävi kaupassa. 15:ksi menimme helluntairukoushuoneelle, jossa oli silloin rukoushetki ennen varsinaista kokousta. Taisi olla 6 rukoilijaa.

16 alkoi tilaisuus yläkerrassa. Ilolan Niko johteli sen. Ex tempore johteli ylistykseen. Ryhäsen Leo saarnasi. Sitä ei "tarvitse parsia" jälkeenpäin - niinkuin eräs vanhimmistoveli "takavuosina" loihe lausumaan Leon puheista. Hän puhuu yleensä aina asiaa - ja saarnat eivät ole vain hartauspuheita. Tilaisuuden jälkeen joimme alakerrassa Israel-kahvit.

Palatessamme kokouksesta kotiin, oli meillä vieraita - tosin omia - jonka jo etukäteen tiesimmekin. Timo oli tullut hakemaan Miroa Paavonrinteestä, sekä hänen iso-siskoaan ja tämän tyttökaveria. Denis, Terhi-marja, Emilia ja Daniel olivat myös - toivat lapsia meille yöksi. Laitoin saunan lämmite. Pian olimmekin Timon, Deniksen ja Danielin kanssa lauteilla löylyä napottelemassa. Kävimme myös takapihalla hangessa - Danielkin sinne hyppäsi maha edellä.  

Söimme iltapalaa porukalla.

Kun väki lähti pois, jäivät Miro ja Daniel meille - Emiliankin piti jäädä, mutta tulikin niin haikea olo, että lähti äidin ja isän kanssa kotiin.

"Kaipaako Jumalan kansa nyt kirurgin veistä vai sirkuspellejä? Pitääkö meitä ärsyttää vai silitellä? Kaipaammeko johtajiltamme totuutta vai huulenheittoa? 

Ilman Jumalaa maailma tuhoaa itseään. Sato on kypsempää kuin koskaan. Pyhiä elonkorjaajia kaivataan kipeästi. On aika antautua varauksetta. Mitä me vielä odotamme?

Rukoile elon Herraa herättämään puhujia viemään Hänen profeetallista sanomaansa. Pyydä Herraa nostamaan esiin niitä, jotka "huutavat kurkun täydeltä, eivätkä arkaile" (Jes 58). Ano, että Hän puhuisi kansalleen selkeästi ja suoraan. meillä ei ole varaa pintaherätykseen. Meillä ei ole varaa jäljitelmiin. Rukoile, että tulta hehkuva Sana sytyttäisi meidät liekkiin niin, että me voimme sytyttää tuleen koko maailman Jumalan kunniaksi. Aikas on lyhyt: Mahdollisuudet suorastaan salpaavat hengen. Älkäämme hukatko elämämme tilaisuutta. Nyt jos koskaan!" (Michael L. Brown).

Siunausta!

Ps. "Pyytäkää Herralta sateita, pitkälle kevääseen saakka! Herra nostattaa tuulispäät ja pilvet, hän lähettää sadekuurot. Hän antaa viljan viheriöidä jokaisen pellolla" (Sakarja 10:1).

21.2

"Minä olen vain lampun sydän. Sen tiedon oppiminen kestää useimmilta meistä kauan. Sydän palaa vain, kun on ensin upotettu öljyyn. Jos tavoittelet Hengen täyteyttä saadaksesi kirkkosi pullolleen tai jotta ihmiset laumoittain tulisivat kuuntelemaan sinua, Pyhä Henki ei voi tehdä työtään sinun kauttasi. Kun ihmiset alkavat puhua lampun sydämestä, se on merkki siitä, ettei se pala kunnolla" (D. H. Dolman).

Edellisen yön meidän olohuoneen lattialla nukkuivat Tero ja Mari ja yhdessä huoneessa heidän poikansa Aaro, Eelis ja Nooa. Söimme heidän kanssaan aamupalaa ja joimmekahvia, yms. Pidimme lyhyen yhteisen rukouksen, ennen kuin he jatkoivat aamusta matkaansa kohti pohjoista. Menin vielä lepäilemään sänkyyn. Sinnehän se  vielä tuli Marja-Leenakin.

Joimme taas aamukahvia. Luin Psalmien kirjaa. M-L luki hartauskirjasta paikan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Muutama aste lämmintä ulkona tänäänkin. Silloin tällöin tömpsähtelee aina lunta katolta. 

Pia kävi tuomassa laskettelijoita Paavonrinteeseen - Miron vei sinne suoraan lautailemaan, siskon meille tyttökaverinsa kanssa. Kävin lapioimassa katolta tippunutta lunta pois. Sytyttelin takkaan tulen. 

Kävin viemässä 13.30 jälkeen tytöt Paavonrinteeseen lautailemaan. 

"Kahtelimme" M-L:n kanssa Falunista "yhistelmähiihtoja". Samalla siinä söimme M-L:n laittamat ruuat.

18:ksi menimme tuohon naapuriin - Veikontuvalle - hengelliseen kokoukseen. Evankelista Pirkko Vesavaara oli puhumassa. Marja-Liisa Oikari, Kari Hiekkavirta ja Saara Mörsky olivat musiikissa.

Palattuamme kotiin söimme iltapalaa.

"Herätys on Jeesuksen löytämistä uudelleen" (James A. Stewart).

Siunausta!

Ps. "Kunpa jälleen kääntyisit puoleemme ja virvoittaisit meidät, niin kansasi saisi iloita sinusta" (Ps. 85:7).

20.2.

"Jotkut meistä tuntuvat ajattelevan, että vain tietyillä uskonnollisilla ryhmillä ja tunnustuskunnilla on monopolioikeudet tekopyhyyteen... Missä on uskonto, siellä on myös tekopyhyyttä.         

Annan nyt muistilistan itsetutkistelua varten...

1.) Tekopyhä väittää, että Jumalan kansankin keskuudessa yksin hänellä on hallussaan totuus.

2.) Tekopyhä on itsevanhurskas.

3.) Tekopyhä on ihmisten kiitosten ja arvostelun orja.

4.) Tekopyhä on kiihkeä, kateellinen ja kilpailuhenkinen.

5.) Tekopyhä on hyvin kriittinen.

6.) Tekopyhä haluaa, että hänen hengellisyytensä näkyy.

7.) Tekopyhä on kyyninen ja epäilevä.

8.) Tekopyhä sitoo sen sijaan, että vapauttaisi.

9.) Tekopyhä on kiinnostuneempi ulkonaisista muodollisuuksista ja perinteistä kuin Jumalan voimasta, armosta ja myötätunnosta.

10.) Tekopyhä on kapeakatseisen kansallismielinen ja tuhoisalla tavalla tunnustuskunnassaan kiinni.

Herra, anna meille lisää armoasi!" (Michael L. Brown).

Marja-Leena kävi laittamassa Emilian ja Danielin kouluun tänäkin aamuna. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa. M-L luki hartauskirjan kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Vesisuoja keli ulkona. Katolta ainasilloin tällöin mätkähti lunta alas.

11.40 kävin hakemassa Emilian ja Danielin Paavonrinteestä, jossa olivat koulun kanssa laskettelemassa, meille. Daniel laskeskeli pienemmässä rinteessä. Hyvin näkyi käyvän. Emilia oli jo ison rinteen puolella. Lasketteli aika kyytiä ohitse, kun katselin autosta. Ihmettelin miten hyvin se kävi. Vilkutteli vain kun minut huomasi.

Työntelin katolta pudonneen lumen pois pihasta. Peittelin lumella ruokintapaikoille pudonneet siemenet ja siementen kuoret - ettei tauteja leviäisi. Sytyttelin takkaan tulen. Lueskelin kirjaa.

M-L valmisteli tarjoiluja illaksi.

Kävin illemmalla 8.3 km hitaalla "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Kostea sää. 8.30 min/km-vauhtia pidin. Päästessäni "hiiviskelyltäni" kotipihaan, soi puhelin. Mäkisen Esko Suomen käsivarresta, Enontekiöltä, soitteli. Mukava oli jutellaq ja kuulla ääntä.

18-19 välillä tulivat Tero, Mari, Aaro, Eelis ja Nooa meille. Ensi viikko on pojilla hiihtoloma. Lappiin ovat menossa. Denis, Terhi-Marja, Emilia ja Daniel tulivat myös heitä tapaamaan. Söimme pizzaa, jota M-L oli tehnyt - minäkin söin. Saa nähdä, mitä vaikuttaa verensokerilukemiin. 

Kävimme Teron ja Danielin kanssa saunan löylyissä useampaankin otteeseen. Danielin kanssa kävimme myös hangessa. "Terhit" lähtivätkin sitten kotiin.

Joimme teetä ja söimme iltapalaa.

Hetki sitten oli syntymäpäivä kahdella ikääntyneellä, arvostamallani, veljellä - Kurjen Ilmarilla, Muoniossa ja Vaaralan Sulolla Pelkosenniemellä. Sydämelliset onnittelumme vielä tässäkin ja taivaan Isän siunausta! 

Leppäsen Timolla oli hyvä, tasapainoinen, kirjoitus todistamisesta viimeisessä Enontekiön sanomat -lehdessä. Siellä on aina muitakin hyviä kirjoituksia sillä palstalla. Terveisiä sinne Enontekiölle. Olen suunnittelemassa matkaa maaliskuussa itärajan taakse. Tapahtukoon Herran tahto! Kiitos esirukouksista sielläkin tutun seurakunnan keskellä, Enentekiöllä! 

"Kunpa Jumala vapauttaisi meidät uskonnollisesta kapea-alaisuudestamme!

Finney sanoi selkeästi: On huomattavaa, että minun tietämäni mukaan kaikki herätykset, joilla seurakuntaa on alusta alkaen siunattu, ovat lopahtaneet kirkkoja ja lahkoja repivien riitojen vuoksi ja niiden vaikutukset ovat jääneet vaille huomiota. On riidelty, jotta seurakunta ja kerran pyhille annettu usko säilyisivät puhtaana. Uskon todeksi sen, että sananpalvelijat ovat yhtenä ryhmänä olleet vastuussa herätysten hiipumisesta. Heidän oma lahkohenkisyytensä, kunnianhimonsa ja ennakkoluulonsa ovat ajaneet heidät saarnaamaan ja kiistelemään, juoksemaan synodeissa, neuvostoissa ja muissa kirkollisissa kokouksissa, kunnes seurakunta alkujärkytyksen ja tuskan jälkeen on tottunut tähän asiaintilaan, omaksunut heidän näkemyksensä, imenyt itseensä heidän mielenlaatunsa ja eksynyt kauas Jumalasta" (Michael L Brown).

Siunausta!

Ps. "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon" (Jaak. 4:10,14),

19.2.

Herätys on mielenkiintoinen asia - jos jotakin, niin sitähän me tarvitsemme; kansallista, kaikkia kansankerroksia koskettavaa kansanherätystä. Haluanpa kirjoitella lainauksia herätystä koskien vieläkin - että kaipaisimme sitä, mutta emme, sitten kun olemme voimakkaammin sen keskellä, asettuisi sitä vastustamaan, mutta emme myöskään olisi suinpäin hyväksymässä kaikkea.

"Miekka leikkaa kuitenkin kahtaalta. Lihallisuus ei ollut ainut ongelmamme. Uskonnollisuus on aivan yhtä pahaa ellei pahempaakin. Itse asiassa uskonnollisuus on pysäyttänyt tai johtanut harhaan useampia herätyksiä kuin lihallisuus. Tuskin Herra on alkanut voimallisesti toimia, kun jotkut Hänen johtajistaan jo painavat jarrua. Herätys ei ole heidän mielestään tarpeeksi hienostunutta. Se ei istu heidän teologiseen makuunsa., eikä se sovi heidän tunnustuskuntansa väreihin. Se ei tule sieltä mistä pitäisi, ei silloin kun sen pitäisi, ei niin kuin sen pitäisi ja se tulee aivan väärän ihmisen kautta. Siispä se ei voi olla Jumalasta.

He eivät näe, mitä Herra tekee, koska heidän näkökykynsä on kovin rajoittunut. He kuittaavat koko asian sillä, että uskovat tietävänsä kaiken paremmin. He heittävät lapsen, ja usein vieläpä hyvin pienen lapsen, pois pesuveden mukana. Kuitenkin heidän seurakuntansa nääntyvät, kun taas ne, joita he arvostelevat, saavat siunauksen. Miten vaarallista hengellinen jyrkkyys ja kovuus onkaan. Joillekin näistä kangistuneista saarnaajista herätys merkitsee suoranaista ylösnousemusta.

Sen sijaan Jumala katsoo niiden vilpittömien ja Hengellä täytettyjen johtajien puoleen, jotka jo varhain tarttuvat ylilyönteihin ja äärimmäisyyksiin. Jos he ovat Hänen silmissään puhtaita, heitä ei suljeta pois. Ensimmäisten tulvavesien mukanaan tuomat saasteet saattavat ensin loukata heitä. Mutta he sukeltavat syvälle, kun pyhät aallot nousevat" (Michael L. Brown).

Marja-Leena kävi tänäänkin viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Kyllähän minäkin ihan hyvissä ajoin nousin. Aamupalaa ja kahvia. M-L luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Luin Psalmien kirjaa.

Poljeskelin 60 min. kuntopyörää, jäykkyydellä 7 (1-10). samalla lueskelin kirjaa. 

13 kävin mukamas hakemassa Emiliaa ja Danielia koulusta, mutta menin väärään aikaan. Emilia juoksi autolle sanomaan, että vasta myöhemmin pääsevät. Ajelin kotiin. M-L lähti kylälle kauppa-asioille. Menin samalla hierojalle. Sitten tunnin päästä hakivat minut pois - oli M-L käynyt hakemassa Emilian ja Danielinkin koulusta. Olivat mukana minua hakemassa.

Terhi-Marja kävi hakemassa lapsensa töistä tullessaan.

M-L leipoi.

Tänään olen hoidellut "pieniä asioita" liittyen Venäjän matkaan, Kunnia on Herran -iltoihin ja kylätyöhön. Asioita, joita Jumala laskee sydämelle, haluaa olla tekemässä - ja Hän kyllä auttaa, vaikka palvelija ei niin loistava olisikaan. Otetaan vaan ihan rohkaisuna. Ei kenenkään tarvitse aliarvioida itseään - mutta ei myöskään saa yliarvioida.

Tuli "kateltua vähän rinttihiihtelyitä" Falunista.

Saunan löylyissäkin tuli pistäydyttyä.

Ja pitihän sitä "iltapallookin" puraista.

Leipomusten hyvät tuoksut leijailevat huushollissa...

"Hengellinen herätys ei ole milloinkaan alkanut ilman äkillistä tietoisuutta synnistä" (W. Graham Scroggie).

Siunausta!

Ps. "Älä luulottele olevasi viisas; pelkää Herraa ja karta pahaa. Siinä on sinulle lääke, joka pitää koko ruumiisi terveenä" (Sananl. 3:7,8).

18.2.

"Mitä on herätys? Se on sitä, että Jumala astuu alas taivaasta ja levittää pyhät kätensä. Hän tulee, toimii ja puhuu. Pyhä läsnäolo ja tulta hehkuva sana vaikuttavat. Jumala on kansansa keskellä. Herra ravistelee maailmaa. Se on herätystä. Se on vierailun hetki.

Jos se rajoittuu vain yhteen seurakuntaan, se ei ole herätystä. Jos se rajoittuu vain pelkkiin tilaisuuksiin, se ei ole herätystä. Jos sen alku voidaan jäljittää ihmisten omiin yrityksiin, se ei ole herätystä. Jos sillä ei viime kädessä ole vaikutusta yhteiskuntaan, se ei ole herätystä.....

....Herätyksen aikana Pyhän Hengen työ on syvää ja laajaa, yliluonnollista ja voimallista. Hän käy kodeissa ja kouluissa, liikkeissä kuin myös synnin pesissä.. Hän tuo tullessaan tietoisuuden Jumalan todellisuudesta. Hän tuo synnintunnon. Herätyksen aikana Jumalaa on mahdoton  paeta.

Walesin herätyksen aikana oli yleisesti tiedossa, että miehet eivät halunneet mennä kotiin vaan baareihin juomaan, sillä heidän vaimonsa rukoilivat ja Jumala oli kotona läsnä. He eivät kuitenkaan voineet paeta Häntä baareihin. Kun he ottivat juomaa käteensä, näkymätön käsi pysäytti heidät. He kiitivät siitä paikasta kotiin ja pelastuivat.

Kun Henki käännyttää monia maallistuneita, jumalattomia kaivosmiehiä, Hänen läsnäolonsa seuraa heitä työpaikalle, ja he aloittavat työpäivänsä rukouksella ja palvonnalla. Kerrottiin, että Jumalan läsnäolo tuntui kaivoksissa yhtä voimakkaana kuin kirkoissa.

Kerran jossakin päin Walesia muutamat vieraat kyselivät tietä tilaisuuksiin. Heitä neuvottiin matkustamaan junalla siihen-ja-siihen paikkaan ja nousemaan siellä junasta. "Mistä me tiedämme, milloin olemme siellä?" vieraat kysyivät. "Kyllä te sen tunnette", kuului vastaus. Niin he tunsivatkin. Noustuaan junasta he kyselivät lisäohjeita. Heidän käskettiin kulkea tiettyyn paikkaan saakka ja sitten kääntyä. Jälleen he kysyivät: "Mutta mistä me tiedämme, missä kääntyä?" "Kyllä te sen tunnette" heille vastattiin jälleen. Ja niinhän he tunsivat" (Michael L. Brown).

M-L kävi viemässä Emilian ja Danielin tänäkin aamuna kouluun. Minä nousin vähän myöhemmin. Muuten lämmin päivä, mutta vähän tuuli. Aamupalaa ja kahvia. Luin Psalmien kirjaa. M-L luki hartauskirjasta luvun tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

12 maissa M-L kävi hakemassa Emilian ja Danielin koulusta meille. Minä lähdin sen jälkeen Raimolle ja Pekalle kylään tuonne "syrjäkylälle" - no, se on tietenkin siitä kiinni mistäpäin asiaa katselee. Helsinkikin on meille täällä oleville vähän syrjässä oleva kylä. Jutustelimme, joimme kahvia ja rukoilimme. Oli mukava käydä. 

Palailtuani kotiin, söimme.

Denis kävi hakemassa töistä tullessaan Emilian ja Danielin kotiin. Otimme tarjoiluja. M-L oli laittanut takkaan tulen. Ruokintapaikalla oli yksi sennäköinen punatulkku, että eläneeköhän kauan. 

Kävin 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Menopuolikkaan menin 8.13 min/km, paluupuolikkaan 8.20 min/km. Pyörätietä ei ollut puhdistettu - se tosin ei ollut hitaastimenon syy. Paluumatkalla tapasin Majakosken sillan ylitettyäni kolme hiihtäjää, jotka juuri saapuivat tien toiselta puolelta latua pitkin ylittääkseen tien. Isä ja kaksi lasta sieltä sivakoivat - Denis, Emilia ja Daniel. Niinhän sitä tulee mukavia yhteisiä muistoja yhdessä tekemisestä.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle rukousiltaan. 17 tai 18 rukoilijaa. Hyvä ilta - tämä nyt on tietenkin vain menetetyn metsikön reunan vuolijan näkökanta. Kai sitä vähän humoriakin...

Palattuani söimme iltapalaa.

Tänä aamuna M-L:n raamatunlukukohdassa oli paikka, jossa sanottiin näin: "Vanhusten kruunu ovat lastenlapset ja isät ovat lasten kunnia" Sananl. 17:6). Sehän tuntui mukavalta. Tarkoittaakohan se, että ne lastenlapset ovat yhdessä se yksi kruunu. Jos, niin silloin meillä on kruunu, jossa on kahdeksan sakaraa. No, tuotahan nyt voisi ajatella miten vain. Mutta, niin tai näin, niin ovathan ne lastenlapset - tietenkin net lapsetkin, jotka ovat jo pitkään olleet aikuisia - mukava asia meidän "vanhusten" elämässä. Miksiköhän sen tuon vanhusten -sanan haluaa laittaa lainausmerkkeihin? Eikö sitä vielä pidä itseänsä juuri sellaisina? On siinä tuossa "lastenlapsikruunussa" meille vanhuksille myös vastuunsa. Meidänhän pitää - jos suinkin mahdollista - olla tukemassa lastemme perheitä heidän kasvattamisessaan. Kuitenkaan sotkeentumatta väärällä tavalla näiden läheisten perheiden elämään. Tärkein asia on, että me rukoilemme lastenlapsien puolesta. Se on arvaamattoman suuriarvoinen asia. Näin haluamme päivittäin tehdä. Tärkein rukousaiheemme heidän puolestaan on, että sydämissä säilyisi elävänä omakohtainen usko Jeesukseen. Uskosta voi helposti tulla vain sellainen "minimaalinen", ulkokohtainen, usko, jolla ollaan koko ajan aivan kuin menossa poispäin Jeesuksesta. Kaikki muut asiat ovat tärkeimpiä ja usko Jeesukseen jossakin uslkokehällä. Paineet ovat moninaisina kohtaamassa lastenlapsiakin, viedäkseen heidät eroon Jeesuksesta. Olemme iloisia kaikista lastenlapsistamme ja ilolla rukoilemme heidän puolestaan. Silloin, jos/kun huomaamme heidän elämässään vaikeuksia, tuomme ne Jumalalle Jeesuksen nimessä - kenties silloin vähän hätääntyneinäkin. Sellaisiahan me ihmiset olemme - emme aina niin uskonsankareita. Ainakaan met. Kantakaamme isovanhempina kruunuamme vastuullisesti.

Siunausta!

Ps. Jumalan edessä mieleni hiljenee, hän antaa minulle avun. Hän on kallio, hän on minun pelastukseni, hän on linnani, minä en horju" (Ps. 62:1-2).

17.2.

"Milloin olet pyytänyt Jumalaa tekemään sinusta enstistä enemmän Hänen rakkaan Poikansa kaltaisen?

Milloin olet pyytänyt Jumalaa käyttämään sinua siihen, että toiset haluaisivat tuntea Hänet paremmin?

Milloin olet pyytänyt Jumalaa antamaan sinulle mahdollisuuden jakaa  Hänen evankeliumiaan?

Milloin olet pyytänyt Jumalaa antamaan sinulle sen seurauksena toisten ihmisten muuttuneen elämän hedelmän?

Milloin olet pyytänyt Jumalaa vetämään toisia ihmisiä Hänen puoleensa sinun raamattupiirisi kautta?

Milloin olet pyytänyt Jumalaa antamaan sinulle yhden ihmisen, jolle voit jakaa Hänen rakkauttaan tänään?" (Anne Graham Lotz).

Herättyäni söin aamupalaa ja join kahvia. Marja-Leena oli jo aikaisin herännyt ja käynyt viemässä Emilian ja Danielin kouluun, hakenut puut ja pannut takan lämmite.

11:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen. 8 rukoilijaa. Rukoushetkestä menin kaupan kautta hakemaan Emilian ja Danielin koulusta meille. 

Söimme - lapset välipalaa, kun olivat juuri koulussa syöneet - pannulla paistettua lohta ja lanttu-kukkakaalimuusia. Jälkiruuaksi hyvää marjajotakin - ei makeutusaineita - johon laitoin kermaa sekaan. Kahvin kanssa paistosta, johon kermavaahtoa päälle - niissäkään ei makeutusaineita. 

Tein valmisteluja mahdollista Venäjän matkaa varten. Tein valmisteluja myös Saarijärven kylien kutsu -evankeliointia varten. Nuo kaksi asiaa olivatkin olleet erityisesti sydämelläni ajatellen tätä päivää.

Emilia ja Daniel leikkivät ulkona.

Ajelin iltapäivän puolella Jyväskylään, Hipposhalliin "vähän harrastamaan liikuntaa". Tekonurmi - matto - oli vedetty halliin jalkapalloilijoita varten, joten juoksusuora oli vain käytössä. Siinä sen verran tilaa löytyi, että yksi kävelijäkin - no, olihan meitäkin useampia - sekaan sopi. Kävelin 1 km jaksoissa 8 km. 100 m toiseen päähän ja sata metriä takaisin. Erityisesti halusin tekniikkapuoleen kiinnittää huomiota. Muutaman km:n jälkeen alkoi tuntua vähän paremmalta. Tapasinpa siellä yhden JKL:n seurakunnan johtavan pastorinkin - pikajuoksijan - joka on lähdössä "ulkomaille" maaliskuussa yleisurheilun halli-EM-kilpailuihin.

Ennen 20 olin kotona takaisin. Söin iltapalaa - M-L oli sitä keittänyt. Hän neuloi. Lämpötila ulkona oli 0-1astetta pakkasella.

"Hebridien herätyksen eräässä kuuluisimmista kuvauksista Duncan Campbell kertoo, mitä tapahtui yörukouskokouksessa. Hän oli vastikään saapunut paikkakunnalle pitämään kokoussarjaa. Monet uskovista olivat hyvin odottavaisella mielellä, mutta yleisesti ottaen alueen asukkaat vastustivat evankeliumia. Sinä yönä paikallinen diakoni sanoi hänelle: "Herra Campbell, Jumala liikkuu täällä ja aikoo ryhtyä toimimaan." Tilaisuus oli kuitenkin tavanomainen. Diakoni oli silti luottavainen ja sanoi Campbellille: "Älä masennu, Jumala on tulossa. Minä kuulen jo taivaan vaunujen jyrinää."

Niinpä! "Taivaan vaunujen jyrinää." Sehän on jo vanha juttu. Liekö diakoni puhunut myös itse Elian kanssa? Hän ei kuitenkaan jaaritellut tyhjiä. Ei sinne päinkään, sillä Jumala ilmestyi voimassaan sinä yönä.

Diakoni ehdotti, että yö vietettäisiin rukouksessa. Niin heistä noin kolmisenkymmentä kerääntyi mökkiin etsimään Herraa. He taistelivat läpimurron puolesta, kunnes Campbellista tuntui siltä, että hänen oli pyydettävä seppää rukoilemaan. Rukoiltuaan puolisen tuntia (kuten Campbell huomauttaa, "herätys ei tunne aikaa") seppä lopetti rohkeasti: "Jumala, etkö tiedä, että kunniasi on vaakalaudalla? Sinä lupasit vuodattaa virtoja erämaahan, mutta et pidäkään lupaustasi," Hän vaikeni, odotti hetken ja päätti: "Jumala, kunniasi on vaakalaudalla, ja minä haastan Sinut pitämään kiinni liitostasi."

Entä miten Jumala vastasi? "Graniittinen rakennus vapisi kuin haavanlehti", Campbell kertoo. Jotkut läsnäolijoista luulivat sitä maanjäristykseksi. mutta Campbell muisti heti Apostolien tekojen kohdan 4:31. Hän kertoo:

     Näin tusinan verran miehiä ja naisia heittäytyneenä lattialle. he makasivat      sanattomina, kun Jumala puhui heidän sisimmässään. Hän oli voittaja. 

     Pimeyden voimien oli väistyttävä. Syntiset ihmiset vapautettaisiin. Me tie-

     simme, että jotakin oli tapahtunut.

     Ja kun poistuimme mökistä aamulla kolmen aikaan, meille selvisi mitä se        oli. Kaikkialla miehet ja naiset etsivät Jumalaa. Kävellessäni pitkin kärry-

     polkua tapasin kaksi miestä, jotka makasivat kasvot maata vasten ja

     anoivat Jumalalta armoa. Jokaisessa kodissa paloivat valot, kukaan ei 

     tuntunut ajattelevan nukkumista" (Michael L. Brown).

Siunausta!

Ps. "Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä" (Ef. 5:19,20).  

16.2.

"...tehkäämme tilannekatsaus. Tutkikaamme ihmissuhteitamme. Ajattele vähän aikaa ihmisiä, jotka ovat maailmassasi. Jos haluat kirjoittaa muutaman nimen marginaaliin, ole hyvä vain. Aviomiehesi, vaimosi, lapsesi, opettajasi, ystäväsi, vanhempasi, työtoverisi. Pohdipa asiaa. Ketkä kansoittavat elinpiiriäsi?

Sitä mukaa kun nimiä nousee mieleesi, salli minun kuiskata muistutus. Eivätkö he olekin arvokkaita? Eivätkö he olekin välttämättömiä? Eivätkö nuo ihmissuhteet olekin sen arvoisia, että kannattaa tehdä kaikkensa niiden pitämiseksi kunnossa? Myönnetään: Ihmiset voivat olla vaikeita. Mutta silti: mikä on tärkeämpää kuin ihmiset?

Ajattele asiaa tältä kannalta. Kun olet elämäsi viimeisissä päivissä, mitä haluat? Kun kuolema kurkottaa käsiään sinua kohti, mistä haet lohtua? Syleiletkö diplomiasi pähkinäpuisissa kehyksissään? Pyydätkö, että sinut kannetaan autotalliin, jotta daat istua autossasi? Saatko lohtua lukemalla uudelleen rahoituslaskelmaasi? Et tietenkään. Silloin merkitystä on vain ihmisillä. Jos ihmissuhteilla on eniten merkitystä silloin, eikö niillä pitäisi olla eniten merkitystä nytkin?" (Max Lucado).

Heräilimme pienen pakkasen päivään . Marja-Leena ennen minua. Aamupalan ja kahvin jälkeen luin Psalmien kirjaa. M-L luki hartauskirjasta tälle päivälle kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Aurinko paistoi.

12:ksi ajelimme M-L:n kanssa ottamaan Emilian ja Danielin koululta kyytiimme ja hurautimme Uuraisille, "Höytiän kuusikkoon", "Timoille". Olimme sopineet hiihto- ja saunomispäivän. hetipä mentyämme lähdimmekin Timon kanssa hiihtelemään. Taivas oli ihan sininen. Aurinko paistoi. Pakkasta taisi olla siinä 7 asteen huippeilla. Heidän talonsa ja mökkinsä välistä kulkee latu, jolle suksemme survaisimme. Timo epäili lenkin olleen n. 4.5 km. Mukava lenkki. Emme kyytiä pitäneet - taisi olla n. 8 min/km-vauhtia. Hiihtelyn jälkeen laittoi Timo mökin saunan lämmite. Juotuamme kahvia hyvien suuhunpantavien kanssa mukavassa uuden kodin keittiö/olohuone nurkkauksessa, menimme Timon kanssa saunaan. Kyllä se on mukava vastoa saunassa, jossa on puilla lämpiävä kiuas. Taisipa se tulla kolme kertaa käytyä löylyissä. Välillä vilvoiteltiin talvisessa säässä mökin kuistilla. Ennen saunaanlähtöämme tuli Terhi-Marja töistä tullessaan hakemaan Emilian ja Danielin kotiin. Saunan jälkeen mekin lähdimme ajelemaan kotia kohti. 

Laitoin tulen takkaan. Söimme.

18:ksi ajelin kylälle, Majakalle. Siellä oli ensimmäinen yhteiskristillinen Israel-rukousilta, jota johteli Marja Vidgren. Meitä oli 5. Lauloimme muutaman laulun Marjan ja kitaran johdolla. Marja luki kohdan Raamatusta. Rukoilimme illassa eri henkilöiden ja järjestöjen puolesta, jotka tekevät työtä Israelissa/juutalaisten parissa. Muutenkin rukoilimme Israelin/juutalaisten puolesta, mutta myöskin esim. saarijärveläisten ja muiden puolesta. Kahvia ja teetäkin oli tarjolla.

Otan vain yhden näkökulman siihen, miksi meidän tulee rukoilla Israelin puolesta ja siunata Aabrahamin jälkeläisiä. Jumala on luvannut siunauksensa, jos niin teemme. Vaikka se voikin tuntua vieraalta, niin esim. Saarijärven kaupungin päättäjienkin tulisi siunata Israelia. Siitä olisi siunausta kaupungillemme. Tämä koskee tietenkin myös kansoja - Suomen kansaakin - seurakuntia, yrityksiä, yksilöitä.

Palattuani kotiin Israel-rukousillasta söin iltapalaa ja join hopeateetä. M-L oli neulomassa.

"Herätyssaarnaajan virka ei ole yleensä sen pidetympi kuin profeetankaan. Kuitenkin me ihannoimme miltei jokaista löytämäämme "profeettaa", ja mitä enemmän puhujalla on "voitelua", sitä enemmän me häntä korotamme. Me kiillotamme heidät ja hiomme heistä särmät (tasapainohan on kaiken ydin!). Me säädämme heidän sanomansa juuri sopivan loukkaavaksi ("Ooh, hän ampuu kovilla. Tästä minä pidän."). Sitten lykkäämme heidät televisioon (jokainen ohjelma alkaa kattavalla selostuksella heidän maailmanlaajuisista urotöistään) ja mainostamme heitä upeilla nelivärimainoksilla aikakauslehdissä (heidän "ah, niin nöyrä, mutta niin voideltu" olemuksensa valtaa koko sivun).

Älkää tulko sanomaan minulle, ettei seurakunnassa ole julkkiskulttuuria. Älkää tulko sanomaan minulle, ettei meillä ole supertähtiä.

Me menemme tilaisuuteen, jossa nimekäs julistaja toki sanoo: "Älkää katsoko minuun vaan Jeesukseen!" Se vain on vähän vaikeaa. Herra ei oikein erotu kimalluksen ja keimailun keskeltä. Ihminen on vienyt Häneltä tilan" (Michael L. Brown).

Siunausta!

Ps. "Jumala on itse sanonut: - Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää" (Hebr. 13:5).

15.2.

"Jeesus rakastaa kansanjoukkoja vielä tänäänkin. Ihmisten määrä saattaa olla suurempi, mutta heidän tarpeensa ovat samat. He tarvitsevat Hyvää Paimenta, he tarvitsevat Hänen rakkauttaan, anteksi-antoaan, sääliään ja apuaan. Monet hukkuvat sisintä vammauttavan avioliiton, huumeiden, alkoholin, yksinäisyyden tai elämän tarkoituksettomuuden takia. Heidän yksinäisyytensä on Jumalan muotoinen tyhjiö, jonka voi täyttää vain henkilökohtainen suhde Jumalaan itseensä. On aivan sama, ovatko he liituraitapuvussa mahonkipöydän takana, liikenaisia, nuoria äitejä, teini-ikäisiä tai opiskelijoita - kaikki, jotka ovat ilman Kristusta, ovat tyhjiä" (William Fay).

Sitä olikin pakkasta n. 15 astetta kun met nousimme uuteen päivään. Viime yönä astui voimaan tulitauko Ukrainassa. Kuinkahan kestää? Söimme aamupalaa ja joimme aamukahvia. Orava temppuili ruokapuuhissaan ruokintapaikalla. Venytti isomman - laudasta tehdyn - "ruokintasiilon" katolta toiselle, pienemmälle, jossa siemenet olivat. Takajalat olivat ensimmäisen katolla ja etukäpälät jälkimmäisen reunalla. Koko ruumis oli äärimmilleen venytettynä, että ylettyi. Kun sai siemenen itselleen, olikin takaisinvetäytyminen aina vaikeampaa. Siinä ja siinä, että tipahti, vaan ei kuitenkaan tipahtanut. Sitä vain uudestaan ja uudestaan.

Luin Psalmien kirjaa.

10:ksi ajelimme Marja-Leenan kanssa helluntairukoushuoneelle rukoushetkeen alakertaan. Taisi olla 12 rukoilijaa,

11 alkoi Sunnuntaijuhla yläkerrassa. Arto Riihinen johteli. Maju&Jussi johtelivat ylistys- ym. lauluihin. Mika Turunen johteli lapsen siunaamishetken. Antti Pietilä käytti lyhyen - mutta hyvän - puheenvuoron. Mika Turunen saarnasi. Oli hyvä tilaisuus - ainakin "menetetyn metsikön reunamilla asustelevan kiehisen vuolijan" mielestä. Lapsille oli pyhäkoulu alakerrassa kokouksen aikana. Kokouksen jälkeen oli alakerrassa kahvitarjoilu - niinkuin se pääsääntöisesti "ruukaa" ollakin.

Paluumatkalla kokouksesta kävimme M-L:n kanssa syömässä "ulkona" - minä kebabsalaatin ja M-L kanasalaatin. Kaupan kautta kotiin.  

Ensi töikseni laitoin takkaan tulen, sillä huushollissa oli aika vilakkaa, koska eilen emme lämmittäneet takkaa. 

Timo perheineen saapui meille - Miron hakureissulle - 16 maissa. Kohtapuoliin kävimme Timon kanssa saunassa. M-L oli laitellut hyvää iltapalaa, jota pian söimme. Miro oli haettu ennen sitä lautailemasta Paavonrinteestä, jossa oli ollut 8 tuntia. Kyllä olivat "poijjan" posket punaiset. Eivät olleet voimat kuitenkaan huvenneet mäkeen, koska vielä punnerteli moniaita kymmeniä kertoja. Vahvasti liikunnallinen poika on Miro. Milenaa ja hänen kasvamistaan on mukava seurailla. Hymyilevä pieni "tytön typykkä". 20 maissa taisivat "Timot" lähteä. 

"Kuka sinä olet, Herra? on tavallinen kysymys herätyksen aikana. Me näemme Jeesuksen sellaisena kuin Hän on. Joillekin se voi olla aikamoinen järkytys.

Herätys on aina paljon enemmän kuin mitä me olemme pyytäneet ja millaiseksi sen olemme arvioineet. Siksi monet ihmiset livahtavat tiehensä. He säilyttävät mieluummin omat oikeutensa. He haluavat pysyä valtaistuimellaan. On helpompaa astella ylväästi kuin alistuneesti.

Sama pätee pastoreihin ja johtajiin. Luonnostamme me pyrimme heiluttamaan tahtipuikkoa. Haluamme tietää, mitä tapahtuu, milloin se tapahtuu, keitä se koskettaa ja kauanko sitä kestää. Haluamme aloittaa ja lopettaa silloin kuin se meille sopii. Tällainen on ihminen.

Varsinkin johtajien on esitettävä itselleen muutama tiukka kysymys: Suostunko luopumaan itsehallinnastani? Annanko Jumalan ottaa ohjat käsiinsä? kenelle seurakunta (tai lauma, palvelutehtävä, työ) oikein kuuluu? Kenen maine on vaakalaudalla, minunko vai Hänen? Kenen valtakuntaa minä rakennan? Tavoittelenko Henkeä vai turvallisuutta, herätyksen tuulahduksia vai vakaata uskontoa, taivaan Pyhää Henkeä vai pisteitä päämajalta? Haluanko minä tosissani herätystä? (Michael L. Brown).

Siunausta!

Ps. "Neuvosto kutsui apostolit sisään, ruoskitti heidät ja kielsi heitä puhumastas Jeesuksen nimessä, mutta päästi heidät vapaaksi. Apostolit lähtivät neuvostosta iloisina siitä, että olivat saaneet kunnian kärsiä häväistystä Jeesuksen nimen tähden" (Apost. teot 5:40,41).

14.2.

"Ymmärräthän: Menestys on siinä, että kerrot uskostasi ja elät elämäsi Jeesukselle Kristukselle. Sillä ei ole kerta kaikkiaan mitään tekemistä kenenkään saattamiseksi Herran luo, mutta se on kaikenkattavasti tekemisissä oman kuuliaisuutesi kanssa. Vaikket kokisi etuoikeutta nähdä innostunutta vastaanottoa, kun ensimmäisen kerran todistat uskostasi, et silti ole epäonnistunut - sillä sinä olet ollut kuuliainen" (William Fay).

Marja-Leena "pompahti" ylös hyvissä ajoin sängystä ja meni käymään kylällä kaupassa, alkaen sen jälkeen "vääntää" pullia kolmattasataa kappaletta illan tilaisuuteen. Minäkin jossain vaiheessa pääsin "jalanviljaan". Aamupalaahan sitä piti syödä ja "kahveeta" juoda. Luin Psalmien kirjaa.

Valmistauduin illan tilaisuuteen.

Kävin 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Tuollaista 8 min/km menopuolikkaan ja 8.30 min. paluupuolikkaan. Sateli luntam jota oli pyörätielläkin. Menomatkalla kuului tuttujen lasten ääniä jääkiekkokaukalolta - Emilia ja Daniel siellä huiskuttelivat. Paluumatkalla ajoivat Timo, Pia ja Milena ohi katsellen kun vaari siellä koetti lumisateessa köpötellä eteenpäin.

Lenkin jälkeen olikin mukava syödä - M-L vaan leipoi pullia.

Timo, Pia, Milena ja Miro tulivat meille - jälkimmäisen hakivat lautailemasta Paavonrinteestä. Milena kyllä saa hymyä toistenkin kasvoille - kun on niin kova valloittavasti hymyilemään. 

17:ksi ajelimme Timon kanssa - M-L:n laittamat pullat kyydissämme - kaupungintalolle, jossa "sääsivät" kiinteistönhoitajan kanssa "äänentoiston kohdalleen" illan tilaisuutta varten. Katsoimme vielä elokuvaa - joka sitten tilaisuudessa katsottiin - että toimii moitteettomasti. Se kun oli meidän koneessa kotona ääneltään joissakin kohdiltaan huono. Ei kuitenkaan Saarijärvisalissa. Kahvitarjoilun laittajat - Rautasaaret - saapuivat hyvissä ajoin myös paikalle. 

Klo 19 alkoi tilaisuus, jonka juontelin. Tervetulotoivotusten, "puheenparren" ja muutamien infojen jälkeen johti Mika Turunen meidät alkurukoukseen. Timo Kuusjärvi lauloi kitaransa säestyksellä kolme itse tekemäänsä laulua - joista tuli hyvää palautetta. Neljännen laulun aikana kerättiin rahalahja - joka oli vapaaehtoinen, ei pääsymaksu leffaan. Tapani ja Jussi palvelivat. Evankelista Timo Närhi käytti puheenvuoron, jonka jälkeen katsottiin Pyhä kosketus -dokumenttielokuva, jossa oli 7 tarinaa ihmeparantumisesta. Olihan sitä hyvä katsoa tosi isolta valkokankaalta. Kaikki toimi hyvin. Timo Närhi johteli tilaisuutta loppua kohti. Ensin kysyttiin onko niitä, jotka haluavat saada syntinsä anteeksi - ja niitähän oli paljon. Sitten rukoiltiin yhdessä kaikki Timon johdolla syntisen rukous - johon yhtymällä sydämestään saattoi tulla uskoon. Tosin sillä, haluaako saada syntinsä anteeksi, on suuri ero siihen verrattuna, että haluaako antaa elämänsä Jeesukselle ja ottaa Hänet vastaan sydämeensä. Moni uskovistakin nostaa kätensä kysymykseen, haluaako saada syntinsä anteeksi. Sekin on hyvä ja tärkeä asia. Moni uskomatonkin ihminen haluaa saada syntinsä anteeksi, tulematta silti uskoon. Emme voi tietää - toisaalta ei tarvitsekaan - kuinka moni teki uskonratkaisun. Ajattelisin, että olisi hyvä antaa mahdollisuus niille, jotka tekivät uskonratkaisun, tulla vielä selkeästi eteen siksi, että heille voitaisiin antaa jotakin tärkeää käteen uskonratkaisun tueksi ja eteenpäin menoa ajatellen. Tärkeää olisi myös saada heihin heti kontakti. Tällaisiakin se "vuolija" pohdiskelee. Toiseksi rukoiltiin sairauksien puolesta. Vielä oli mahdollisuus tulla esirukouspalveluun eteen. Kuusjärven Timo lauloi ylistyspainotteisia lauluja rukouspalvelun aikana. Päätteeksi oli kahvitarjoilu Majakan työn tukemiseksi vapaaehtoisin maksuin. "Ystävänpäivälahjaksi" jaettiin ovellakaikille kirjoittamaani vihkosta: Jumalalla on sinulle asiaa. Denis, Samuli ja Satu palvelivat siinä. Etukäteen oli vaikea arvioida, kuinka paljon väkeä tulee iltaan. Ajattelin, että voisi tulla paljonkin, sillä kutsuja jaettiin 3000 kpl ja laajalevikkisessä lehdessä - Saarijärveläisessä - oli näkyvä ilmoitus. Ykköset-lehdessä oli hyvä kirjoitus, puffi, samoin aiemmin Sampo-lehdessä lyhyt puffi. Unohtamatta Fasebookia, ym. netti-ilmoittelua. Väkeä tilaisuudessa ei ollut vähän, mutta sali ei ollut ihan täynnä. Sellaisiakin ihmisiä, joita eniten odotin, oli jonkin verran. Kuitenkin tilaisuus oli rukoillen toteutettu. Voimme uskoa, että sillä oli oma paikkansa "Saarijärven herätyksen historiassa". Suuriarvoinen asias olisi/on se, että se olisi voinut lisätä/lisäsi luottamustamme Jumalan mahdollisuuksiin, ts. kääntymään Hänen puoleensa asioissamme - esim. sairauksissamme. Kiitos Jumalalle illasta ja kaikille siinä palvelleille! Jatketaan herran työn tekemistä innokkaasti ja iloiten - ei hampaat irvessä. Olemmehan elämässä mielenkiintoisia aikoja Saarijärvellä - tarkoitan nyt hengellisessä mielessä. 

22 maissa tulimme M-L:n kanssa kotiin. Söimme iltapalaa ja joimme hopeateetä.

"Hedelmän pyytäminen on tärkeä osa viestimistä Jumalan kanssa rukouksessa. Samoin kuin minkä tahansa muunkin tehokkaan viestinnän, rukouksenkin tulisi olla kaksipuolista. Siihen kuuluu pyytäminen ja siihen kuuluu kuunteleminen. Toisin sanoen rukous on keskustelua. Me puhumme Jumalalle rukouksessa ja kuuntelemme tarkkaavaisesti, kun Hän puhuu meille Sanansa kautta. Tehokkaaseen, tulokselliseen viestintään liittyy aina Raamattumme. Sitä Jeesus painotti selittäessään: "Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen" (Joh. 15:7). Toivotko...

- aviopuolisoa?

- lasta?

- autoa?

- taloa?

- hyvää terveyttä?

- lisää rahaa?

- enemmän ystäviä?

- parempaa työpaikkaa?

- pidempää elämää?

- kuuluisuutta?

- menestystä?

Ajatteletko, että Jeesuksen opetuslapsilleen antama lupaus oli kuin Pyhä Pullonhenki? Ja että jos he vain hieroisivat pulloa vahvasti uskoen, Henki tulisi ulos ja toetuttaisi heidän "toiveensa"? Niin naurettavalta kuin tuo kuulostaakin, itse asiassa jotkut ajattelevat rukouksesta juuri tuolla tavalla. Ja kun Henki ei ilmaannukaan pullosta, he loukkaantuvat Jumalalle ja suuttuvat, kun Hän ei tottele heitä pienimmästäkin käskystä.

Yksi tärkeimmistä ehdoista rukousvastausten saamiseksi on se, että pyyntömme ovat samassa linjassa Jumalan tahdon kanssa. Ja voimme tietää Jumalan tahdon vain, jos pysymme johdonmukaisesti Jumalan sanassa" (Anne Graham Lotz).

Siunausta!

Ps. "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt" (Matt. 11:28-30). 

13.2.

"...World Christian Encyclopedia -tietosanakirja arvioi, että 1900-luvulla yli 45 miljoonaa miestä ja naista surmattiin, koska he uskoivat Jeesukseen Kristukseen! iime vuosien arvio on ollut keskimäärin 160 000 - 171 000 vuodessa (tiedot 2005 suomeksi julkaistusta teoksesta). Kuvittele! Joka kuukausi kuolee uskonsa tähden enemmän kuin 10 000 kristittyä! Yli 4000 päivässä!" (Anne Graham Lotz).

Noustessani uuteen päivään paistoi aurinko. Marja-Leena kävi laittamassa - viemässä - Emilian ja Danielin kouluun. Äiti ja isä kun menivät jo aikaisemmin töihin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa. M-L luki hartauskirjasta kohdan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Olikohan jo kolmas lintu, joka oli kuolleena rappusillamme - nyt punatulkkunaaras. Leuto oli päivä tänäänkin.

Ajelin jakelemaan loput Pyhä kosketus -dokumettielokuvakutsut Härkälähteen suuntaan. 11:ksi menin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen. Olisikohan meitä ollut 6 paikalla.

M-L laittoi ruokaa. 13 kävin hakemassa Emilian ja Danielin koulusta meille.

Söimme.

Menin ulos minäkin kun Daniel siellä hommaili. Tein tulet laavun tulipaikkaan takapihalle. "Mukavatahan" se on "elävillä" tulilla istuskella - ja kyllähän se savun hajukin "eetua tekee nokkaan". Emilia oli mummin kanssa sisällä.

Terhi-Marja otti Emilia-tyttärensä meiltä mukaan töistä tultuaan. menivät ruksalle tyttökerhoon, jota T-M johtelee. Annen kanssa yhdessä pitävät. 

Daniel oli meillä.

Kävin 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Ei ollut niin liukasta kuin eilen. Menopuolikkaan menin hiljaa - n. 8.30 min/km. Paluupuolikkaalla meni paljon aikaa, kun juttelin yhden lenkkeilijämiehen kanssa elämän tärkeimmästä kysymyksestä. Jokaisen ihmisen olisi pysähdyttävä ajattelemaan iankaikkista kohtaloaan. Kun elämämme aikana sydämeemme syntyy usko Jeesukseen, olemme matkalla iankaikkiseen elämään, jonka vietämme Jumalan taivaassa. 

Palattuani lenkiltä poljeskelin kuntopyörää 15 min. jäykkyydellä 7 (1-10). Laitoin saunan lämmite. Danielin kanssa kävimme löylyissä. Kävimme myös takapihan puolella, tarkoituksena käydä hangessa pyörimässä. Hankeen oli tullut kuitenkin sen verran kova kuori, että emme kumpikaan käyneet lumessa. Jonkin aikaa vain ulkona vilvuuttelimme ja eikun takaisin löylyihin. Danielkin heitti löylyä oikein kelpo miehen lailla. 

Tyttökerholaiset - äiti ja tytär - saapuivat hakemaan Danielin kotiin. Keitin raejuusto, maito -seosta, johon laitoin syödessäni sekaan kanelia, puolukoita ja mustikoita. Myös lämmin mantelileipä, jonka päällä oli juustoa ja metvurstia, maistui hopeateen kanssa.

Huomenna - la. 14.2. klo 19 on Pyhä kosketus -dokumettielokuva Saarijärvi-salissa. Siinä on 7 tarinaa ihmeparantumisista. Tervetuloa mukaan! Vapaa pääsy. Niin kuin lehtijutussa kerroin, kerätään tilaisuudessa täysin vapaaehtoinen kolehti kulujen peittämiseen - mutta se ei ole pääsymaksu.

"Minkä ihmeen, joka ilmentää Jumalan voimaa, toiset voivat nähdä elämässäsi?

Senkö...

Kun Jumala vapautti sinut alkoholismista?

Tai huumeriippuvuudesta?

Kun Jumala loi sovun sinun ja aviopuolisosi välille?

Tai sinun ja appivanhempiesi välille?

Kun Jumala paransi sairautesi?

Tai antoi sinulle voimaa kestää sairautta?

Kun sait ylennyksen?

Tai löysit paremman työpaikan saatuasi potkut edellisestä?

Kun panit uskosi Kristukseen?

Tai johdatit jonkun toisen tuohon samaan ratkaisuun?

Kun kerroit uskostasi Kristukseen työtoverillesi?

Tai vanhalle ystävällesi?

Kun et menettänyt malttiasi jouduttuasi hyökkäyksen kohteeksi?

Tai pidit pintasi ja puolustit totuutta?

Kun luovuit oikeuksistasi rauhan ja yhteyden säilyttämiseksi kotona?

Tai pidit tiukasti kiinni evankeliumista?

Kun toit rauhan myllerryksen keskelle?

Tai toivon surun keskelle?

Kun pyysit ensimmäisenä anteeksi...?" (Anne Graham Lotz).

Siunausta!

Ps. "Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua (Jeesus)" (Joh. 15:18).

12.2.

"Ystäväni, ellei sinulla ole hätää sieluista, salli minun sanoa uudelleen: sinä tarvitset herätystä. Jos vuosi toisensa jälkeen tyydyt elämään tuloksia näkemättä, on jotain vinossa. Sinun olisi parasta langeta polvillesi tunnustukseen ja katumukseen, kunnes Jumala avaisi taivaalliset tulvat ja lähettäisi herätyksen omaan sydämeesi. Kun tuli on syttynyt sinussa, kykenet sytyttämään tulta toisiinkin, kunnes lopulta koko seurakunta on Jumalan tulessa" (Oswald J. Smith).

Tänäänkin oli lämpöasteiden päivä. Liukasta. Otimme vähän aamupalaa ja ajelimme Marja-Leenan kanssa "Terheille". Terhi-Marja lähti töihin. Isä-Denis oli mennyt jo aikaisemmin. Mummi ja vaari jäivät Emilian ja Danielin kanssa. Reippaasti he laittoivat vaatteet ylleen ja tekivät aamutoimensa. Mummi meni Danielin kanssa 8:ksi hammashoitolaan, jossa Danielin hampaat tarkastettiin. Minä olin Emilian kanssa heillä. Kun hammaslääkärissä kävijät palkasivat, toivat viestin, että hampaat olivat olleet erinomaisessa kunnossa. Ennen 9 veimme Emilian ja Danielin kouluun. He menivät tänään koulun kanssa laskettelemaan Paavonrinteeseen.

Palattuamme kotiin joimme kahvia. Minä olin sopinut Suolahteen, kirjapainoon, tulevani hakemaan sieltä 10-11 välillä tekemäni vihkoset, jotka olivat valmiit. Niinpä ajelin sinne. Iloitsin voidessani samalla maksaa ne kaikki. Kiitos Jumalalle! Niitä - Jumalalla on sinulle asiaa-vihkosia - on yhteensä 5600 kpl.

Paluumatkalla kävin syömässä Hirvaskankaan ABC:llä seisovasta pöydästä - kun oli sellainen alennuslipuke olemassa. Ennen 12 olin jo kotona takaisin.

M-L meni 14:ksi hakemaan Emilian ja Danielin koulusta ja oli heillä heidän kanssaan niin kauan kun äiti tuli töistä. Kävi samalla reissulla kylällä kaupassa. Minä työntelin räystäältä tiputtelemani lumet pois ja hiekotin liukasta pihaa. Sytyttelin tulen takkaan. 

Katselin Ampumahiihdon mc:n naisten 15 km kilpailua Oslosta. Myös uutisista on tullut seurattua Minskin neuvottelujen tuloksia - koskien Ukrainan kriisiä. 

Poljeskelin alkuillasta 60 min. kuntopyörää, jäykkyydellä 7 (1-10). Samalla lueskelin kirjaa.

Syötiin iltapalaa ja juotiin hopeateetä.

Saimme M-L:n kanssa 40-vuotishääpäiväkortin Jäntin Veikolta ja Siskolta, poikamme Teron vaimon - Marin - vanhemmilta (nythän olemme olleet naimisissa jo yli 45 v). Kortissa oli seuraavanlainen - aina ajankohtainen -teksti: "Parisuhde teesi n:o 1. - Älä kuuntele korvillasi, vaan sydämelläsi. - Älä tuijota vikoja, vaan vahvuuksia. - Älä lannista, vaan kannusta. - Älä ole omahyväinen, vaan hyvä omainen. - Muista myös kehua". 

"Toivo on oliivinlehti - todiste kuivasta maasta vedenpaisumuksen jälkeen. Unelmoijalle osoitus siitä, että unelmointi on riskin arvoista" (Max Lucado).

Tervetuloa la. 14.2. klo 19 Saarijärvi-saliin, Saarijärven kaupungintalolle! Siellä esitetään silloin dokumenttielokuva, Pyhä kosketus. Siinä on 7 tarinaa ihmeparantumisesta. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Järjestelykuluihin kerätään täysin vapaaehtoinen kolehti. Vieraana on evankelista Timo Närhi, Seinäjoelta. Illassa on musiikkivastuussa Timo Kuusjärvi. Kahvitarjoilu järjestetään keskustassa olevan Majakan toiminnan tukemiseen. Tilaisuuden järjestää helluntaiseurakunta.

Siunausta!

Ps. "Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa" (Room. 8:1).

11.2.

"Mitä valmiimpi kristitty on kärsimään Jumalan tähden ja ottamaan kärsimyksen hänen kädestään, sen syvemmin Jumala on sitoutunut huolehtimaan hänestä" (William Gurnall 1617-1679).

"Räystäät tippuivat" tänäkin aamuna - niin oli lämpimän puolella. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa. Marja-leena luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Uusia lintuja oli syömässä ikkunamme takana - pikkuvarpusia. 

"Tämän päivän tavoitteena" oli saada järjestettyä loput lauantain Pyhä kosketus -dokumenttielokuva-iltaan liittyvät asiat. Tavoitteet toteutuivat hyvin.

Lapioin takapihan puolella oven edustan lumesta puhtaaksi, sekä lapioin polun pressusaunalle. Lämmintä taisi olla 5-6 astetta. Kuin keväinen päivä - sinne suuntaanhan met olemme menossa kovaa kyytiä.

Denis, Emilia ja Daniel käväisivät. Joimme kahvia/mehua.

M-l laittoi ruokaa. Minäkin - jopa - laitoin lanttua, porkkanaa, parsaa, maissintähkiä, höyrystimeen kypsymään. Söimme.

Menin syönnin jälkeen vielä ulos keväiseen ilmaan lapioimaan laavun ympäriltä lumia pois, sekä myös pressusaunan ympäriltä. Leikkimökillekin kapean polun tein. Saihan siinä liikuntaa - ja eihän sitä tiedä, vaikka tässä pressusaunan lämmittelisi... 

Kävin 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Nopeasti tuli pimeää - vaikka valoisaakin on jo pidempään. 3 astetta lämmintä kun lähdin lenkille. Pyörätien pinta jäinen ja liukas. Askel luiskahti taaksepäin, vaikka nastalenkkarit jaloissa olivatkin. Ei muutenkaan tuntunut mukavalta kävelytyylinen askel - mutta lenkki se oli kuitenkin. Menopuolikkaan menin 8.15 min/km, paluupuolikkaan 7.57. Taivas oli tähdessä. 

Lenkin jälkeen kävin nopeasti suihkussa ja ajelin 19:ksi rukousiltaan helluntairukoushuoneelle. Rautas-Jussan kävin ottamassa kyytille. Riihisen Arto johteli kokouksen. Mm. Ukrainan tilanteen puolesta rukoilimme - myös tämän illan Minskin neuvottelujen puolesta, että siellä tulisi positiivisia päätöksiä kriisin loppumiseksi. 11 rukoilijaa.

Kotiin palattuani söimme iltapalaa ja joimme hopeateetä.

"Jumala rakastaa sinua vain siksi, että hän on päättänyt tehdä niin. Hän rakastaa sinua, kun et tunne olevasi rakastettava. Hän rakastaa sinua, kun kukaan muu ei rakasta. Toiset saattavat hylätä sinut, erota sinusta ja sivuuttaa sinut, mutta Jumala on rakastava sinua. Aina. Vaikka tulisi mitä" (Max Lucado).

Siunausta!

Ps. "Rakkaus ei koskaan katoa" (1. Kor. 13:8). 

10.2.

"Herrasi sydän voi tyydyttyä täysin ainoastaan silloin, kun näytät tuhlaavasi elämäsi hänen vuokseen, saamatta siitä mitään itsellesi" (Watchman Nee 1903-1972).

Uusi aamu, sama armo - joka on aina uusi. Kiitollisena tänäänkin täydellisestä pelastuksesta, jossa ei ole häivääkään omia ansioita! Ei tarvitse pyristellä pelastuakseen, vaan saa levätä koko painollaan pelastettuna pelastuksessaan - Jeesuksen kokonaan pelastamana. On se ihmeellistä - mutta totta.

Noustuamme vähän lämpöasteiden puolella olevaan päivään, söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa. 

11:ksi ajelin helluntairukoushuoneen alakertaan Päivärukoushetkeen. 10 rukoilijaa. Jousuin lähtemään "kesken pelin" pois rukouksista, kun minulla oli aika tk:een diabetesasioiden vuoksi. Oikein sanottiin olevan hyviä lukemia verensokeriarvoni. Mukava oli siinä antaa kanssani jutelleelle "virkailijalle" kutsu saapua Pyhä kosketus -dokumenttielokuvaa katsomaan la. 14.2. klo 19 Saarijärvi-saliin, sekä myös kirjoittamani vihkonen: Jumalalla on sinulle asiaa. Olisikin hyvä, kun aina meillä uskovilla olisi jotakin sanottavaa ja/tai annettavaa ihmisille myös elämämme tärkeintä asiaa - pelastusta - koskien. Kun olin maanantai-iltana käymässä Ähtärissä hengellisessä tilaisuudessa, kysyin yhdeltä lumitöitä tekevältä nuorelta perheeltä tietä Urheilutalolle. Siinäkin oli hyvä tilaisuus antaa heille "Jumalalla on sinulle asiaa" -vihkonen. Eihän se mikään erikoinen esitys ole, mutta haluan jättää senkin Jumalan siunattavaksi - Hänhän se teki aloitteen asiassa. Minä vain tottelin ja kirjoitin rukoillen sen, minkä kirjoitin. Siltä pohjalta voin pitää sitä arvokkaana vihkosena, vaikka se muuten vaillinainen onkin. Olen lyhyen elämäni aikana tullut siihen tulokseen, että Jumalan käytössä oleminen ei ole kiinni siitä, kuinka "kultivoituj" olemme - ei mistään ulkonaisesta - vaan siitä, mitä Jumala voi todellisesti kauttamme vaikuttaa ja tehdä. Jumala katsoo sydämeen, ei minkäänlaisiin ulkomuotoihin - tosin hänen tahtonsa voi toteutua niidenkin kautta, kunhan ensin on oleellisin Hänen hallinnassaan.

Tk:sta menin kaupungintalolle Pyhä kosketus -elokuvan kanssa. Siellä kokeilimme talonmiehen - en tiedä oikeaa nimikettä - kanssa, että DVD toimii moitteettomasti. Kyllähän se toimi - ja onhan se mahtava katsella sitä "etuseinän levyiseltä" valkokankaalta. Etukäteen - varatessani paikkaa käyttöön elokuvailtaa varten - ei ollut siellä puhetta, että talonmiestä ei launtaina olekaan paikalla kaupungintalolla. Mutta, eiköhän net asiat siitä järjesty. Ylheensä niillä on tapana niin tehä.

Kävin vielä kaupassa, ennen kuin hurautin kotiin. Vesi tippui räystäistä. Aurinkokin paisteli. Pääsinkin heti kotiin tultuani syömään hyvää VHH-ruokaa. M-L oli alkanut siivoilemaan. Tyhjensin tuhkat takasta. laitoin harjateräksen pätkiä rostiksi, kun entinen rosti oli rikkoutunut. Sytyttelin tulen takkaan. "Pikkuriikkisen" osallistuin siivoukseen - puistelin vähän mattoja. Kahvia joimme välillä.

Kirjoittelin "Saarijärven kylien kutsu" -infokirjettä, joka on tarkoitus lähettää/antaa niille, jotka ilmaisivat halunsa lähteä mukaan evankelioimistyöhön Saarijärven kylille - siihenhän kuuluvat tietenkin myös Pylkönmäen kylät. Jos sinuakin kiinnostaa hengellinen työ kylillä, niin ota rohkeasti yhteyttä: jouko.kuusjarvi@gmail.com Puh. 040-0206858. 

M-L meni käymään "Terheillä" - vei Emilian kauniit lapaset, jotka olivat unohtuneet rukoushuoneelle. Toin ne käydessäni tänään siellä. Minä menin 8.3 km "kävelynomaiselle" lenkille Tarvaalan suuntaan. Menopuolikkaan menin 8.12 min/km, paluupuolikkaan 8.08 min/km. Ajatteletko, että miten sitä yleensä noin hiljaa voi kukaan mennäkään? Taivaalla kiiluivat kauniit tähdet. Pakkasen puolella 2-3 astetta. Mukava sää. Taaksepäin vähän nastalenkkarit luiskahtivat askeleilla, mutta ei eteenpäin. Hiukan liukasta kostean päivän jälkeen.

Iltapalaa.

Lähettelin vielä "Saarijärven kylien kutsu" -infoa niille, joille olin ajatellut.

"Kirjoita muistiin. Tämän päivän ajatukset ovat huomispäivän tekoja.

Tämän päivän kateus on huomisen kiukunpuuska.

Tämän päivän kiivaus on huomisen pikaistuksissa tehty rikos.

Tämän päivän viha on huomisen pahoinpitelyä.

Tämän päivän himo on huomisen uskottomuutta.

Tämän päivän ahneus on huomisen kavallus.

Tämän päivän syyllisyys on huomisen pelkoa. 

Tämän päivän ajatukset ovat huomisen tekoja. Siksiköhän Paavali kirjoittaa: "Rakkaus - - ei muistele kärsimäänsä pahaa" (1. Kor. 13:4-5). (Max Lucado).

"Ihmisen voiman mitta on hänen antautumisensa syvyys" (William Booth 1829-1912).

Siunausta!

Ps. "Suurempi kuin elämä on sinun armosi" (Ps. 63:4).

9.2.

"Ei ole niin tärkeää rukoilla johdatusta kuin päästä lähelle Herraa. Mitä lähempänä olemme häntä, sen selvemmältä kaikki näyttää" (J.B.Stoney 1815-1897).

Muutampi aste pakkasta noustessamme. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta paikan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Emme pidä noita asioita uskonnollisina suorituksina, vaan tärkeinä asioina meidän elämäämme. Haluamme kilvoitella tiellä, jolle olemme jalkamme astuneet. Haluamme - haluaisimme - olla enemmän käyttökelpoisia Hänen kädessään, jonka valmistamalla tiellä suurena etuoikeutenamme on olla. Ei meissä kuitenkaan ole kerskumista - monet ovat edellämme. Heitä ajatellessamme saamme iloita, sillä he ovat samalla tiellä, mutta päässeet pidemmälle.

13.30:ksi ajelin hammaslääkäriin. Siinä odotellessani annoin yhdelle miehelle - jota en ennen ole tavannut - mukaanottamani kutsun saapua katsomaan Pyhä kosketus -dokumenttielokuvaa, la. 14.2. klo 19. Saarijärvi-saliin. Juttelimmepa siinä sitten enemmänkin näitä hengellisiä asioita.

Söimme palattuani kotiin.

Ajelin Ähtäriin, Urheilutalolle, 18:ksi. Ähtärin ABC:llä hörpin kahvikupposen - ilman nisuja, niitä kun en käyttele. Urheilutalolla oli Pyhä kosketus -dokumenttielokuva. Närhin Timo puhui myös. Menin hakemaan DVD:n - Pyhä kosketus -elokuvan - Saarijärven esitystä varten. Olisi sen voinut lähettää postissakin, mutta halusin samalla nähdä, kuinka Ähtärissä tilaisuus järjestettiin. 

Ennen 22 olin kotona takaisin. Söin iltapalaa. M-L neuloi.

Terokin pääsi kotimaankamaralle tänään "kaukomatkaltaan" Jumalan varjelemana ja terveenä.

"Haluatko luodata sen rakkauden syvyyttä, jota tunnet jotakuta kohtaan? Miltä sinusta tuntuu, kun tuo henkilö menestyy? Iloitsetko? Vai oletko kateellinen? Entä kun hän hairahtuu? Kohtaa epäonnea? Oletko todella pahoillasi? Vai oletko salaa mielissäsi?

Rakkaus ei koskaan riemuitse epäonnesta. Ei koskaan. Pidän Eugene Petersonin tavasta kääntää tämä lause: "Rakkaus - ei rellestä, kun toiset ovat maassa, (vaan) nauttii totuuden kukoistamisesta" (1. Kor. 13:6, englantilainen The Message - raamatunkäännös). J. B. Phillips on yhtä kuvaileva: "Rakkaus - - ei - - herkuttele toisten ihmisten pahuudella. Päinvastoin: se osallistuu niiden iloon, jotka elävät totuuden mukaan" (Max Lucado).

Siunausta!

Ps. "Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta" (Fil. 2:3-4).

8.2.

"Muista, ettet ole puu, joka voi seistä yksin. Sinä olet vain oksa. Menestyt ainoastaan pysymällä Jumalassa - oksana" (Robert M. McCheyne 1813-1843).

Yöllä oli aika tuulista - talvimyrskystä puhuivat. Varsinkin Norjassa. Meilläkin sukset, sauvat, pulkka ja kola olivat tuulen voimasta maassa. Kinoksia. 

Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia - ja mitä kukin. Serkukset - Daniel ja Miro - olivat meillä toisen yön. Mukavia poikia - kuten muutkin lastenlapsoset. Luin Psalmien kirjaa. Mummi lukaisi meille lyhyen rukouksen jälkeen hartauskirjan kohdan "tälpäiväl".

11:ksi köröttelimme kirkkoon - niinhän sitä "joskii lastenlaulus sanotaakii" - Miron, Danielin ja Mummin "kää". Turusen Mika johteli lähetyskokousta. Riihisen tytöt lauloivat. Hyvin sopivat äänet yhteen. Salon Raimo antoi lähetysinfoa. Turusen Mika piti lähetyssaarnan. Lopussa sai kysyä lähetystyöhön liittyen.

Tilaisuuden jälkeen ajelimme M-L:n ja vieraanamme olevan Miron kanssa pizzeriaan kebabille - salaattia ja kebabbiahan sitä otettiin met VHH-laiset. "Kaapan kaatta" kotiin. 

Saatuaan varusteet ylleen, vein Miron lautoineen tuuliseen, mutta muuten aurinkoiseen, Paavonrinteeseen. 

Laitoin valkean takkaan.

"Lujin" vähän kirjaa.

Mitä lienee ollut 16 maissa, kun saapuivat meille Timo, Pia ja Milena Miron hakureissulle. Lähdimme heti Timon kanssa 8.3 km lenkille - minä "kävelynomaiselle" - Tarvaalan suuntaan. Paluumatkalla tuuli vastaan. Oli kinostanut aukealla paikalla. N. 5 astetta pakkasta - kasvavan tuntuinen pakkanen. Menopuolikkaan menimme 7.25 min/km, paluupuolikkaan 7.04 min/km. M-L oli laittanut saunan lämmite. Niinpä pääsimme heti lenkin jälkeen löylyihin. 

Söimme iltapalaa ja joimme kahvia/teetä. 

19:ksi menivät "Timot" hakemaan Miron Paavonrinteestä. Menivät samantien kotiin. 

"Juuri sitä rakkaus tekee. Se asettaa rakastetun etusijalle. Sinun sielusi on tärkeämpi kuin hänen verensä. Sinun ikuinen elämäsi on tärkeämpi kuin hänen maallinen elämänsä. Sinun paikkasi taivaassa on hänelle tärkeämpi kuin hänen paikkansa taivaassa, joten hän luopui omastaan, jotta sinä voisit saada omasi" (Max Lucado).

"Sydämen tulisi olla rukoushuone, Kristus ei salli sen olla markkinapaikka. Ellet sinä ruoski myyjiä ja ostajia sieltä ulos, Pyhä Henki pakenee" (William Gurnall 1617-1679).

Siunausta!

Ps. "Kunnioittakaa kilvan toinen toistanne" (Room. 12:10).

7.2.

"Ylistäminen ja kiittäminen ovat taivaan parhaimmat asiat - suokoon Jumala, että ne olisivat suurin ilomme ja tärkein tehtävämme maan päällä" (Isaac Barrow 1630-1705).

Hiukan oli lämpimän puolella tänäkin aamuna. Söimme aamupalaa meillä kylässä olleiden lastenlasten - Miron ja Danielin - kanssa. Luin Psalmien kirjaa.

Denis, Terhi-Marja ja Emilia hakivat Danielin kotiin. 11:ksi vein Miron lautoineen Paavonrinteeseen laskettelemaan.

Kävin jakelemassa keskustassa joihinkin kerrostaloihin Pyhä kosketus - elokuvailta-kutsuja. Aurinkoista kuin keväällä. Palattuani kotiin - ja vähän kahvia ryypittyäni - lähdin työntelemään lumia pihasta. Sitä kun oli tullut taas pieni kerros.

14:ksi menin Paavonrinteelle. Terhi-Marja oli tuonut sinne Emilian ja Danielinkin laskettelemaan pieneen rinteeseen. Jäin sinne seurailemaan heidän laskujaan kun Terhi-Marja meni pois. Hyvinhän se molemmilta kävi. Hissihän se vie ylös siinäkin rinteessä. Miro lautoineen veteli isossa rinteessä. 16 maissa meni rinne kiinni, joten tulimme sieltä meille. Mummi oli laittanut hyvät ruuat, joita pääsimme heti syömään. Denis ja Terhi-Marjakin tulivat käymään. Jossain vaiheessa joimme teetä yhdessä. Kun he menivät pois, lähdin lenkille. Emilia ja Daniel jäivät meille. 

Kävin "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Menopuolikkaan menin 7.52 min/km, paluupuolikkaan 7.25 min/km. N. 2 astetta pakkasen puolella.

M-L oli laittanut saunan lämmite. Niinpä lenkin jälkeen menin heti Miron, Danielin ja Emilian kanssa löylyihin. Emiliakin halusi ihan siksi, että pääsee myös löylyistä lumeen pyörimään. Niinpä sitten porukalla kävimme tekemässä kuoppia hankeen. Lapset kävivät vielä pari kertaa uudestaankin - vaikka taisivat ainakin viimeisellä kerralla kirmaista vain postilaatikolla ja takaisin. 

Iltapalaa. Denis kävi hakemassa Emilian kotiin. Serkkupojat - Daniel ja Miro jäivät yöksi pötköttelemään olohuoneen patjoille.

"Synnit ovat kuin renkaita, jotka piirtyvät veteen heitettyäsi kiven: yksi rengas synnyttää toisen. Kun viha astui Kainin sydämeen, ei murha ollut enää kaukana" (Philip Henry 1631-1696).

"Mikään ei ole niin harhaanjohtava, kuin oma arviosi voimistasi" (Robert M. Cheyne 1813-1843).

Siunausta!

Ps. "Miten nuorukainen pysyy oikealla tiellä? iten, että hän noudattaa sinun sanaasi" (Ps. 119:9).

6.2.

"Rukous merkitsee uskolle samaa kuin hengittäminen elämälle. Se, että sanomme jonkun elävän uskonelämää ilman rukoilemista, kuulostaa yhtä uskomattomalta ja epäjohdonmukaiselta kuin väite, että joku elää hengittämättä" (Jonathan Edwards 1703-1758).

Noustessamme uuteen päivään, oli lämpöasteita 1-2. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa. Marja-Leena luki paikan tälle päivälle hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

11:ksi ajelimme M-L:n kanssa Päivärukoushetkeen helluntairukoushuoneelle. 9 rukoilijaa. Sain "ensimmäisen erän" tekemiäni jakeluvihkosia kirjapainosta - Mika - pastorimme - oli käynyt kirjapainolla asioilla, olivat hänen mukanaan lähettäneet vihkoset minulle. Niitä tulee sieltä vielä lisää. Kaikkia ei ole tarkoitettu käytettäväksi pelkästään Saarijärvellä. Siksi niitä on runsaasti. Muuallakin voi tavata ihmisiä, joille niitä tarvittaessa voiantaa. Kaikkien suurin tarve on kohdata Jeesus pelastajana. Vihkosen tekstin asettelu oli vähän muuttunut painossa - minusta huonompaan suuntaan. Kyllä siitä kuitenkin asia selviää.

Paluumatkalla rukoushetkestä kävi M-L kaupassa. Kävimmepä samalla reissulla syömässä lounaan HH:n tukevasti seisovasta - eli siis noutopöydästä. Aurinko paistoi kuin keväällä. Lämpöasteet nopeasti alkoivat sulattelemaan paikkoja.

Kävin jakelemassa Pyhä kosketus -dokumenttielokuvatilaisuus-kutsuja Sara-ahon alueella. Palattuani tulivat Terhi-Marja, Emilia ja Daniel. "Tytöt" menivät tyttökerhoon helluntairukoushuoneelle. Daniel jäi meille. Onnittelut Terhille nimipäivän johdosta vielä "täskii"! Deniskin käväisi. Oli tulossa Pyhä kosketus -kutsujen jaosta ja vielä tänään menossa teetuvalle, jossa on työntekijänä. M-l leivoskeli.

Työntelin lumia pihassa. Osa oli ohuenpaa kerrosta, osa paksumpaa. "Mukavata liikuntata" tuli siitäkin "ainskii" 1 h 30 min. Tähdet ilmestyivät tuikkimaan taivaan kannelle. Kaunista ja suurenmoista Jumalan luontoa/luomakuntaa. Toin puita sisälle ja tuikkasin tulen takkaan - itseasiassa sen tuikkasi Daniel. Danielilla on kitara mukana. Soitti hitaasti kitaratunnilla opeteltua kappaletta: Paljon onnea vaan...  

Timo perheineen saapui meille. Miron toivat Paavonrinteestä laskettelemasta. Vähän aikaa olivat ennen kuin jatkoivat kotia kohti. Timo halusi jonkinverran "uunituoreita" jakeluvihkosia: Jumalalla on sinulle asiaa. Miro jäi meille viikonlopuksi, että on hyvä tästä käydä lautailemassa Paavonrinteessä. Daniel jäi myös meille. Mukavahan se on serkusten yhdessä olla mummilassa. 

Poljeskelin 60 min. kuntopyörää - jäykkyydellä 6 (1-10). Samalla lueskelin kirjaa. Kävimme Miron ja Danielin kanssa saunan löylyissä. Kävimme myös hangessa pyörimässä löylyjen lomassa - minä kerran, pojat kolmesti. Ensimmäisellä kerralla kun pojat kävivät kahdestaan jai Miro lukkojen taakse ulos hangessa käytyään - no onneksi nopeasti avasimme oven. Mukavata - nimittäin tuo lumessa käyminen. 

Söimme iltapalaa.

Serkukset Miro ja Daniel pötköttelivät vierekkäin patjoilla olohuoneen lattialla. Vähän mennyt miinukselle lämpötila - ulkona. 

"Mikä ero onkaan ihmisillä,jotka menevät taisteluun aikomuksenaan voittaa mikäli mahdollista, ja niillä ihmisillä, jotka ovat yksinkertaisesti vain päättäneet voittaa" (Dwight L. Moody 1837-1899).

Siunausta!

Ps. "Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan" (Luuk. 6:38). 

5.2.

"Ennen kuin Herran pelko pääsee oikealle paikalle sydämessä, siellä ei voi olla mitään oikeaa, mitään viisasta eikä mitään pyhää. Kuinka voisikaan, jos kerran tuo pelko on viisauden alku" (Charles Mackintosh 1820-1896).

Ohuen kerroksen luntakin satanut. Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa. Marja-Leena luki tälle päivälle kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Luin taas hiukan kirjaa - nyt olen jo pidempään lueskellut kuntopyörää poljeskellessani, ja muutenkin, Kirjaa Jonathan Edwardsista.

Ennen kuin lähdin viemään M-L:aa töihin - lupautui täksikin päiväksi - söin. Samalla reissulla jatkoin heti puolenpäivän aikoihin jakelemaan Pyhä kosketus -dokumenttielokuvailta-kutsuja. Kävin ensin jakamassa loppuun Linnankylän. Jotakin hengellistä luettavaakin samalla jaoin. Jatkoin samantien Hoikankylälle ja Palsankylälle jakelemaan. 

17 maissa tulin kotiin reissultani. Keittelin kahvit. 

18 jälkeen vaihdoin lenkkivaatteet ylle ja lähdin "kävelynomaiselle" lenkille Tarvaalan suuntaan. Menopuolikkaan menin n. 7.50 min/km, paluupuolikkaan 8.02 min/km. -2-3 astetta. Mukava sää. Palattuani hain puita ja sytyttelin takkaan tulen. 

Ajelin kylälle, jossa kävin kaupassa. Hain samalla reissulla 21 maissa M-L:n töistä.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä - minä erilaisista luonnonheinistä haudutettua.

"Hyvät ihmiset kompastuvat omaan älyynsä. He sanovat, etteivät he kykene ymmärtämään kristinuskoa. On monta asiaa, joita minä en Raamatussa ymmärrä, mutta en silti ala taistella herraani vastaan pienellä heikolla ymmärrykselläni" (Dwight L Moody 1837-1899).

Siunausta!

Ps. "Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä" (2. Tim. 3:16-17). 

4.2.

Taisi olla puolenkymmentä astetta pakkasta noustessamme. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. M-L:aa pyysivät töihin tänään - lupautui iltavuoroon.

Ajelin Linnankylälle jakelemaan Pyhä kosketus -dokumenttielokuvaillan kutsuja.

Tultuani kotiin - viedäkseni M-L:n töihin - söimme. M-L oli tehnyt hyvää ruokaa, joka kyllä maistui.

15:ksi vein M-L:n töihin - eläkeläistäkin aina välillä tarvitaan. Paluumatkalla kävin kylässä yhdessä kodissa. Juttelimme, joimme kahvia, rukoilimme.

Tultuani kotiin kävin "kävelynomaisella" 8.3 km lenkillä Tarvaalan suunnassa. Menopuolikkaan 8.10 min/km, paluupuolikkaan 7.44 min/km - eli rauhallista oli meno. Mukava sää. 

Lenkin jälkeen ajelinkin helluntairukoushuoneelle Jes 62 -rukousiltaan - tarkoittaa iltaa, jossa rukoillaan Israelin puolesta. Turusen Mika piti opetuksen, joka oli selkeä. Rautasaaren Vesku johteli tilaisuuden. Ylistyksessä Orasen Jussi ja Anne-Mari, sekä Rautasaaren Kati. Rukoilimme. Otin "ruksalta" mukaani Pyhä kosketus -kutsuja. Huomenna - jHs - menen taas niitä jakelemaan. Ottaisipa joku/jotkut kutsuja myös jakeluun keskustan moniin kerrostaloihin.

Menin rukousillasta suoraan hakemaan M-L:aa töistä - pääsi 21 maissa.

Söimme iltapalaa.

Sellaistapa se on ollut tämä päivä eläkeläisvaarin pienessä elämässä.

Laitanpa kuitenkin vielä tähän Aluesanomissa - Viikon sana-palstallani - olleen kirjoituksen 13.12.1999:

HEIKKOJEN KRISTUS

"Jos joku on heikko, niin minäkin olen heikko. Jos joku lankeaa, se polttaa minua. Jos on pakko kerskailla, kerskun heikkoudestani" (2. Kor. 11:29, 30).

Paavali, jota pidämme suurena apostolina, sanoo itseänsä heikoksi. Hän oli ihminen ihmisten joukossa. Heikkous pitää ihmisen Jumalasta ja Hänen armostaan riippuvaisena.

Löydämme Raamatusta kaksi kerskumisen aihetta Paavalilta. Ensimmäinen: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra" (1. Kor. 1:31). Tämä ihmeellinen Jeesus, Jumalan Poika, joka tuli heikoksi meidän tähtemme, alentuen aina häpeälliseen ristinkuolemaan asti. Toinen kerskauksen aihe: "Kerskun heikkoudestani" (2. Kor. 11: 30).

Heikko ihminen turvaa Kristukseen, "joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi" (2. Kor. 1:30).

Paavali samaistui heikkoihin ihmisiin. Tältä pohjalta hän ohjasi toisia elämään Kristuksen yhteydessä. Heikkoutemme ei ole este Jumalalle, vaan mahdollisuus sille, että Hän voi meitä käyttää. Heikkous, riittämättömyys itsessämme, voi avata Jumalalle mahdollisuuden puuttua meidän elämäämme niin, että meistä tulee Jeesukseen uskovia. Paavali ei olisi voinut suorittaa omaa elämäntehtäväänsä Jumalan palvelijana, ellei hänestä olisi tullut heikko. Hän sanoo: "Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä Hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan" (1. Kor. 15:10).

Mennään heikkouksinemme, puutteinemme, vajavuuksinemme ja epäonnistumisinemme Jeesuksen, Vapahtajamme, luokse. Siellä saamme kokea Hänen rakkautensa, armonsa ja anteeksiantamuksensa riittävyyttä ja ihmeellisyyttä.

                                                                                    Jouko Kuusjärvi

Siunausta!

3.2.

Leuto oli tämäkin päivä - aamusta pari astetta pakkasella. Laittelin aamupalaa ja keittelin kahvia. Luin Ilmestyskirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjan kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Siinä yleensä kannamme monenlaisia asioita Herran eteen.

Ajelimme kylälle kauppa-asioille. Kun M-L oli kaupassa kävin viemässä yhdelle ilmoitustaululle julisteen la. 14.2. klo 19 olevasta Pyhä kosketus -dokumenttielokuvaollasta. Se näytetään Saarijärvisalissa. Tule mukaan! Vapaa pääsy.

Samalla kyläreissulla menimme 11:ksi helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 7 rukoilijaa.

Palattuamme kotiin kävin pian hakemassa Emilian ja Danielin koululta meille. Hiihtelimme vähän heidän kanssaan. Sitten alkoi Daniel kaivamaan omia majojaan lumeen. Emiliakin tuli ulos käytyään välillä sisällä - pulkan ja liukurin otti käyttöön. Luntakin kaivoi välillä. Kun "Emppu" meni sisälle, jatkoi Daniel puuhommilla - laittoi "rankarakoliiteristä" kolme laatikollista puita täyteen. Pulkalla veti ne rapun eteen, josta mummi ne nosti sisälle ruuanlaiton lomassa. Vaariska työnteli koko ajan lumia hiihtelyn jälkeen. Olikin paksu kerros, kun ei ole ennättänyt sen jälkeen työnnellä pois kun sitä tuli. Aamulla tuli syödyksi niin vähän energiapitoista ruokaa, että meinasi energiat loppua lumihommissa. Niin, ja ollaanhan tässä jo vanha ja heikko mies. Tuon nyt koettaa vielä vähän huumorilla sanoa, mutta...

Söimme hyvää ruokaa. Pian sen jälkeen tuli Denis hakemaan lapsiaan - ennätti vielä hänkin tarjoiluille. 

16 jälkeen lähdimme M-L:n kanssa jakelemaan Pyhä kosketus -dokumenttielokuvakutsuja kävellen. Jaoimme n. 1 h 50 min. kirjapainonmäenlenkin, Voudinniemen, meidän alueemme, jne. Samalla laitoin vähän hengellistä luettavaakin. Monet muutkin ovat kutsuja jaelleet - ja toivottavasti vieläkin jakavat. Erityisesti ajattelisin, että keskustan alueen kerrostalot tarvitsisivat jakajia. 

Jakeluoperaation jälkeen laitoin takkaan tulen. Pian poljin kuntopyörää himpun yli tunnin - samalla lueskelin hyvää kirjaa. Eli ainakin "pari kärpästä yhdellä iskulla". 

Kyllähän se sitten iltapala maistuikin - mm. M-L:n juuri paistamat mantelileivät. Suosittelen, jos VHH kiinnostaa.

Luin vähän kirjaa. M-L neuloi.

Noj, joo. Jatkoksi "vanhaa tekstiä" - Saarijärveläisessä lehdessä - Aluesanomissa - 2.8.1999. Viikon sanassa ollut teksti (pidin palstaa viikoittain):

TOTUUS VAPAUTTAA

"Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita" (Joh. 8:36).

Kannatko elämässäsi syyllisyyden taakkaa? Raskauttaako synti tuntoasi? Jos näin on, tiedän miltä sinusta tuntuu - siksi, että minäkin olen ihminen. Jos osoittaisin sinua sormella, niin kolme sormea omassa kädessäni osoittaisi omaan rintaani.

Jumalalla on tie meille synnin tähden epäonnistuneille: "Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itsemme, eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä" (1. Joh. 1:8,9).

Käänny Jumalan puoleen. Tunnusta syntisi ja pyydä niitä Kristuksen ristintyön tähden anteeksi. Hän on jo sovittanut ne.

Tee täyttä totta: "Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon" Sananl. 28:13).

Käy uskalluksella armonistuimen eteen! Vain Jeesuksen veren kautta meille tarjotaan syntien anteeksiantaminen. Tämä on tie vapauteen, pois raskaiden syyllisyydentaakkojen alta. Tule ulos vankilastasi! Jeesus kutsuu sinua!

"Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi, kuin puhdas villa" Jes. 1:18).

Totuus voi tehdä meidät vapaiksi.

                                                                                       Jouko Kuusjärvi

Siunausta!

2.2.

Heräiltyäni lähdin tk:een verikokeisiin - pitkäsokeri ja pieni verenkuva. Samalla reissulla kävin hakemassa yhdeltä ei-omaan seurakuntaani kuuluvalta sisarelta hänen kutomiaan sukkia vietäväksi rajan taakse. Palautin myös kirjoja kirjastoon ja kävin Majakalla hakemassa pois "kupuja", joissa Marja-Leena oli laittanut eilisestä lähetyslounastapahtumasta kahvileipiä Majakalle. Maksoinpa vielä velkojanikin Majakalle. Kahviakin hörpin kupillisen ja vähän aikaa jutustelin. Siellä oli täysi työn touhu päällä. Ihmisiä oli ja työntekijät työssä. Siunaan heidän työtään!

Palattuani kotiin join kahvia. Luin Ilmestyskirjaa. M-L luki hartauskirjasta tämänpäiväiset. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Ennen puoltapäivää lähdimme liikenteeseen. Kävimme syömässä HH:n noutopöydästä. Sieltä lähdimme suoraan jakelemaan Pyhä kosketus -dokumenttielokuvatilaisuuden kutsuja. Vieläkin vähän aikaista jakaa, mutta aloitimme kuitenmkin. Tilaisuus on Saarijärvisalissa la. 14.2. klo 19. Aloitimme "Heikkilän mutkasta". Jaoimme siitä välin Kekkilään, Kekkilän "sivujuonteineen", samoin Häkkilän ja Hirvaanmäen, Peltokylän ja Kohmun, Viitasaarentien varren aina toisen kunnan rajalle asti, Heinäpohjan ja Saaripurontien. Samalla jaoimme myös hengellistä luettavaa. Palatessamme kotiin oli pimeää ja kello jotain 17.30 tienovilla.

Tultuamme jakelureissulta hain puita ja laitoin takaan valkea. Laitoimme vähän suuhunpantavaa ja kahvia.

Kunhan oli kulunut vähän aikaa syömisestä, lähdin 8.3 km "kävelynomaiselle", rauhalliselle, lenkille Tarvaalan suuntaan. Himpun alle 8 astetta pakkasta. Satoi lunta. Menopuolikkaan menin 7.48 min/km, paluupuolikkaan 8.05 min/km. 

Iltapalaa ja hopeateetä. M-L jo ennätti neuloakin illan mittaan.

Eihän siinä mittää... kirjoittelempa tähän jatkoksi Sampo-lehdessä, Sana viikonvaihteeksi, 27.7.2000., olleen pienen kirjoitukseni:

ÄLÄ PELKÄÄ!

"Älä pelkää, sillä minä olen kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä" (Jes. 41:10).

Elämäntilanteesi voi olla vaikea. Sinulla voi olla itsesi kanssa suuria vaikeuksia. Toisten ihmisten kanssa voi olla ongelmia. Älä kuitenkaan menetä toivoasi! Ymmärrän hyvin pelkosi. Kuitenkin tilanteesi voi olla sinulle tie parempaan. Jotain uutta voi alkaa elämässäsi. Jumala odottaa, että kääntyisit Hänen puoleensa. Lue uudelleen yllä oleva raamatunpaikka. Olet arvokas ihminen, jonka elämä kuuluu Jumalalle ja Hänen yhteydessään elettäväksi. "Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Jokainen elämä on tärkeä" (Veikko Lavi). Jumala haluaa auttaa sinua. Hän haluaa olla Jumalasi. Hän haluaa vahvistaa sinua. Monet pelot ja vaikeudet elämässämme johtuvat siitä, että olemme jättäneet Jumalan pois elämästämme ja laskuistamme. Jeesus antaa sinulle elämisen arvoisen elämän.

                                                                                          Jouko Kuusjärvi

Siunausta!

1.2.

On taasen sunnuntai. Lunta oli tullut aikamoinen kerros. Lämpötila vähän nollasta pakkaseen päin. Marja-Leena oli noussut aikaisin valmistelemaan jotakin päivän tarjoiluihin. Terhi-Marja tuli hakemaan häntä helluntairukoushuoneelle, jonne menivät lähetyslounaan laittamiseen Eijan ja Eeron kanssa. Minä jäin vielä kotiin syömään aamupalaa ja juomaan kahvia. Luin Ilmestyskirjaa.

Lähdin vähän aikaisemmin kylälle ja kävin yhdessä kodissa, jossa vähän juttelimme ja myöskin rukoilimme.

Menin 10:ksi rukoushuoneelle, jossa on aina ennen tilaisuutta tunnin rukouskokous. Ainakin 7 rukoilijaa. Arvokkaita hetkiä.

Klo 11 alkoi Ehtoollisjuhla yläkerrassa. Reenilän Jouko johteli ja puhui lyhyesti aluksi, kuoro lauloi, Turusen Mika, pastorimme, saarnasi. 

Minäkin käytin pienen puheenvuoron, jonka eilen pyysin kokouksen johtajalta. Se koski rukousta kaikkien Saarijärven kylien puolesta - Pylkönmäkikin kuuluu siihen. menemme koko seurakuntana kaikille kylille rukouksen kautta. Esirukoilemme - ts. kannamme rukouksessa kaikkia näillä kylillä eläviä ihmisiä Jumalan kasvojen eteen. Laitoin kiertämään korin, jossa oli eri lapuilla jokainen näistä kylistä kolme kertaa. Kehotin kutakin ottamaan kaksi lappua itselleen ja rukoilemaan niiden kahden kylän puolesta. Lappuja taisi olla ainakin 117 kpl - eli jokaisen kylän puolesta rukoilee 3 rukoilijaa. Saarijärven keskusta on erikseen ja sen reunamilla olevat alueet - esim. Mannila, Pyyhkälä, Autiolahti, Heramäki - ovat omilla lapuillaan. Kun rukoilemme rukoilemalla Jumala siunaa ihmeellisesti. Se mikä on syntynyt rukouksessa menee eteenpäin rukoillen. Se on luovuttamaton raamatullinen totuus, jota emme halua muuksi muuttaa. On niin suurenmoisen iloinen asia ajatella, että rukoilemme yhdessä seurakuntana kaupunkimme ihmisten puolesta. Uskon, että taivaassakin siitä iloitaan. Jumalan Sana kehoittaa meitä harrastamaan sen kaupungin parasta, johon meidät on siiretty (jossa asumme), rukoilemalla sen puolesta Jumalaa. Nyt, kun tätä illalla kirjoittelen, voin todeta, että siinä korissa, jossa oli 117 kyliennimilappua, on jäljellä 2 lappua. Jumala tulee johdattamaan meitä oikeille kylille oikeaan aikaan evankeliumin sanoman kanssa. Rukousten kautta Hän itse valmistelee asiat. Saamme kulkea edeltä valmistetuissa teoissa. 

Luin lopuksi pienen pätkän yhden Jeesukselle lähiaikoina sydämensä avanneen miehen paperille kirjoittamaa henkilökohtaista todistusta. Ainoa vaikuttimeni oli, että siitä koituisi kunniaa Jumalalle ja voisimme yhdessä iloita siitä mitä Hän tekee. Toisekseen tämä mies Blommin Seppo pyysi lukemaan tätä todistusta kokouksessa - ja myöskin laittamaan sitä halutessani esim. nettiin ihan hänen nimellään. Onhan ilo lukea tällaista: "Luovutin itseni Jumalalle Jeesuksen nimeen ja pyysin tehdyt syntini anteeksi. Olen matkalla kohti parempaa. Vaelsin vainajien valtakunnassa yöt. Kauhua aina. Kuolema on alku paremmasta, koska lupaus on annettu. Ei aihetta surra. Pappikin voi puhua haudalla totta, että kuoli uskossa Jumalaan ja Jeesukseen - ei viinaan ja huumeisiin. Ilon juhla, jota ei voi surra. Helvettiä pahempaa paikkaa ei voi keksiä. Loputon piina ja vaiva. Tuska, jossa ei kukaan auta. Mieluummin taivas kuin helvetti. Valinta on oma, elämä. Houkutuksista, ivasta, pilkasta huolimatta. Jokaisella on valta valita tiensä, elämäntapansa ja tekonsa. Vastuu on ensin ajassa, sitten ikuisuudessa. Elämä on ok, jos ei teoillaan, tavoillaan, yms. tuhoa sitä. Nähty on + koettu". Näin Seppo. Muistetaan häntä rukouksin!

Vietimme ehtoollista - muistelimme sitä, mitä Jeesus on ristillä tehnyt puolestamme, sovittaessaan kaikki syntimme Isän edessä.

Veljet saivat johdattaa yhden ihmisen penkissä Jeesuksen omaksi kokouksen loppupuolella. Tätä Herra nykyään tekee! Ylistys Hänelle! Tilaisuudessa siunattiin myös yksi aviopari seurakunnan jäsenyyteen. Se on aina iloinen asia.

Asiakokouksen jälkeen oli alakerrassa lähetyslounas. Lapsille on aina pyhäkoulu kokouksen aikana.

Kun lähetyslounaan laittajat olivat saaneet paikat järjestykseen, kantelimme tavarat autoon. Ajelimme kotiin. 

Timo perheineen oli meillä - paitsi Miro, joka oli lautailemassa Paavonrinteessä. Terhi-Marja tuli myös perheineen käymään. Laitoin takkaan tulen. Jutustelimme. Mukava oli lastenlapsia seurailla - sitäkin pienintä päivänsädettä, Milenaa. Tällaiset hetket ovat aina ainutkertaisia. Lapset kasvavat ja kaikille tulee ikää. Siinäkin mielessä kaikki on koko ajan muutoksessa. Saa kiittää Jumalaa joka hetkestä. Yhä enemmän kokee kuinka kaikki on suurta Jumalan armoa. Meillä ei ole kerskumista mistään - ei mistään asiasta. Silloinkin, kun oilemme tehneet/suorittaneet kaiken, olemme vain ansiottomia palvelijoita. Se ei tarkoita, että olisimme arvottomia - ei ollenkaan sellaista. Kaikki olemme valtavan arvokkaita Jumalalle, muttaJumalan valtakunnassa kaikki vaan on lahjaa sillä tavalla, että meillä ei ole osaa eikä arpaa ansioajatteluun - koska kaikki on alustapitäen lahjaa ja siltä pohjalta suurta etuoikeutta. 

Itsekullakin meillä on vähän erilainen ego=minä, mutta jokainen meistä on pohjimmiltaan itsekeskeinen omine korostuksineen. Toisilla on oikein "iso ego". Itse emme sitä kuriin saa. Jumala saa, Henkensä kautta. Vain Jumala Henkensä kautta voi saada meissä aikaan Jeesuksen mielenlaatua ja itselle kuolemista. Lihamme puolesta olemme erilailla näkyvästi egoisteja=itsekeskeisiä, sillä egoismi on itsekkyyttä. Se johtaa egotismiin=itsetyytyväisyyteen ja itserakkauteen. Mutta meidän ei tarvitse menettää toivoamme, sillä saamme haluta olla Jeesuksen omina Hänen muokattavinaan! Ja hyvää jälkeä tulee! Kun huomaamme itsessämme - ajatuksissamme, asenteissamme, sanoissamme, teoissamme, vaikuttimissamme, itsekkyyttä, itsekeskeisyyttä, itsetyytyväisyyttä, itserakkautta, loukkaavuutta, itsemme nostamista toisten kustannuksella - tehkäämme heti parannus. Tunnustakaamme asia Jumalle ja halutkaamme hyljätä se Jeresuksen nimessä. Jeesuksen veri puhdistaa sydämemme kaikesta synnistä. Parannuksen tekeminen on meille suuri Jumalan lahja. Se on myös erittäin hyvä "väline" uskossa kasvamisen tiellä.

Illan mittaan söimme iltapalaa ja joimme kahvia, teetä, yms. Sittenpä omat - ei vieraat - lähtivät koteihinsa. Denis jo moottorikelkalla vähän aikaisemmin. "Timot" ottaen Miron laskettelurinteestä mukaansa.

Niinpä. Se vaihtui kuukausikin.

Siunausta!

Ps. "...harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne" (jer. 29:7).