27.3.
Se on ollut aurinoinen päivä tänäänkin. Marja-leena kävi tänäänkin viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Nousin myöhemmin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa. M-L luki hartauskirjasta paikan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä - tuttua ja turvallista, vaan ei tylsää.
Katselin vähän Dr. profeetta Owuorin puhetta tämänpäiväisestä Etelä-Suomen tilaisuudesta livenä. Sanokoonpa kuka tahansa ja mitä tahansa hänestä, niin puhuu kyllä erinomaista asiaa - tosin kylläkin vajavainen olen arvioimaan, verrattuna "super arvioitsijoihin", mutta tämän hetkisen kykyni mukaan on arvioitava.
M-L tasoitteli "pääni sänkeä".
11:ksi ajelin Päivärukouishetkeen helluntairukoushuoneelle - 5 rukoilijaa.
Kävin 134 maissa hakemassa Emilian ja Danielin koulusta meille. Emilia valmisteli virpomisoksia - koristeellisia pajunkissaoksia. Söimme.
Laitoin tulen takkaan.
Terhi-Marja haki Emilian töistä tullessaan. menivät tyttökerhoon. Daniel jäi meille.
Kävin 8.3 km "kävelynomaisella" Tarvaalan suunnassa. N. + 3 astetta. Menopuolikkaan menin n. 7.23 min/km, paluupuolikkaan vähän nopsempaan.
18.30:ksi ajelin Vapaakirkkoon Israel-iltaan. Ulla Järvilehto puhui exoduksesta, joka on voimistumassa.
Palattuani kotiin söin iltapalaa.
"Apostolien tekojen 6. luvussa sanotaan, miten meneteltiin. Toisessa jakeessa sanotaan, että kysymys otettiin välittömästi esiin seurakunnassa ja sanottiin seurakunnalle: "Valitkaa keskuudestanne!" Seurakunta siis sai valita. Näin ei saanut tehdä. kun oli kysymys vanhimmista, mutta diakoneja valittaessa sai seurakunta valita. Mutta jos nyt noin tehdään, on seurakuntaa vakavasti kehotettava varustautumaan ja rukoilemaan asian puolesta. Toiseksi on heitä opetettava kunnollisesti ja varoitettava heitä, että he tehdessään ehdotuksiaan eivät ottaisi huomioon mitään inhimillisiä seikkoja, niin että rupeaisivat esittelemään sukulaisia tai joitakin hyviä ystäviä. Meidän tulee olla vapaat noista mieliteoista; me etsimme vain yhtä: että Jumalan tahto saisi tapahtua. Jos nyt olemme saaneet ehdolle muutamia diakoneja, sanotaan, että heitäkin koeteltakoon ensin. Mitähän se mahtaisi tarkoittaa? Ruotsissa meillä on tapana panna nuo veljet ikään kuin kokeelle noin puoleksi vuodeksi. Tämä voi olla tarkoitus. Eikä kysymys voi olla siitä, että koettelemme heidän palveluskelpoisuuttaan, vaan heidän elämäänsä ja luonnettaan. Ja siksi on hyvää ja soveliasta, että ensin ehdotamme diakonit ja sovimme, että jos jollakin on jotakin huomauttamista näistä veljistä, he saavat tehdä sen esim. kuukauden kuluessa. Jos ei mitään ilmene, voimme ottaa heidät" (Alvar Blomgren).
Siunausta!
Ps. "Niin myös seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita, ei kaksikielisiä, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä, vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassa tunnossa. Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat. Samoin tulee vaimojen olla arvokkaita, ei panettelijoita, vaan raittiita, uskollisia kaikessa. Seurakuntapalvelija olkoon yhden vaimon mies, lapsensa ja kotinsa hyvin hallitseva. Sillä ne, jotka ovat hyvin palvelleet, saavuttavat itselleen kunnioitettavan aseman ja suuren pelottomuuden uskossa, Kristuksessa Jeesuksessa" (1. Tim. 3:8-13).
Ensimmäisistä diakoneista luemme: "...Valitkaa sentähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen..." Apost. teot 6:1-6).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti