23.7.
Sydämelliset 40 v-hääpäiväonnittelut Salmen Paavolle ja Ullalle Enontekiön Leppäjärvelle! Jumalan siunaamia avioliitovuosia ethen käsinkin! Toivomme met vanhukset täältä "menetetyn metsän reunamilta".
Kun tuli nukutuksi pitkään, oli lämmintä auringossa 27. Sininen taivas. Luin Paavali-velejn Tiitukselle lähettämää kirjettä.
11:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle kokoukseen. Marja-Leena jäi kotiin valmistelemaan tarjoilujuttuja illan NUOTIOILTAAN - mm. tekemään lettutaikonoita, paistamaan gluteenittomia lettuja valmiiksi, kasailemaan kasseihin kaikenlaisia "taravoita". Rautasaaren Vesa johteli. Puustellin Miko saarnasi Kuusjärven Miron Raamatusta - niin kertoi "pöntöstä". Kyseli onko sukulaisia paikalla. Huutelin, että ainakin yksi. Antoi Raamatun minulle Mirolle palautettavaksi. Kohosen Kalle johteli paikalle hakeutuneita ylistyksiin.
Palailtuani meetingistä söimme tortilloita oikein hyvillä täytteillä. Samalla lusikoiden myös hyvää kasvissosekeittoa.
Kävin hakemassa kuomullisen peräkärryn Denikseltä auton perään. Samalla ryyppäilin heillä kahvit. Daniel kyydissäni menimme helluntairukoushuoneen varastosta hakemaan penkkejä, ym. nuotioiltaa varten. Deniskin tuli sinne lastailemaan heidän kauppareissullaan.
Ennen 16 kantelimme kaikki nuotioillassa tarvittavat tavarat autoon ja lähdimme kohti illan pitopaikkaa. Salmen haimme mennessä mukaan. Todella luonnonkauniissa paikassa oli tämänkertainen NUOTIOILTA. Kulmakunta oli Riekkoa. Paikka ihan Saarijärven rannassa, Matilaisten pihapiirissä, Riekontie 69. Laitoimme penkit, paistokatoksen ja nuotioalustan tuulensuojaan talon eteen - tuuli kun oli järveltä päin. Lehtomäen Matti, Tuula ja Teemu toivat ison, monenletun, pannun, kaasugrillin makkarangrillausta varten. Matti ja Tuula Paistoivat lettuja paljon. Kuusjärven Marja-Leena tarjoili niitä ihmisille. Kuzminin Denis grillaili makkaroita. vaimonsa Terhi-Marja tarjoili niitä. Nuotioalustan ja puut toi Humpin Lauri, joka toimi tällä kertaa myös nokipannukahvin keittäjänä, kihlattunsa Eijan kanssa.
Ilta alkoi klo 18. Hyvissä ajoin ennen sen alkua pidimme rukoushetken sisällä. Nuotioillan aluksi lauloimme yhteislaulun Lehtomäen Teemun säestäessä kitaralla ja toimiessa esilaulajana pastori-veljensä Tepon ja minun kanssani. Oli mukava, kun Jumala oli johdattanut Teponkin iltaan mukaan! Matilaisen Tarmo - nuotioiltapaikkamme isäntä - käytti ensimmäisen henkilökohtaisen todistuspuheenvuoron. Ihmeellisiä asioita on Jumala tehnyt hänenkin elämässään. Lauluryhmä lauloi Raija Kaleniuksen harmonikan säestyksellä muutaman laulun. Ryhmässä olivat Raijan lisäksi Kirsti Pietiläinen, Marja Lähteenmäki ja Tarja Pollari. Antti Pietilä käytti todistuspuheenvuoron. Hyvä kuulla pienestä asti uskossa olleen nuoren miehen puheenvuoro. Lauloimme yhteislaulun lauluja Jeesuksesta -vihkosesta - siitähän net muutkin yhteislaulut olivat. Teemu Lehtomäki lauloi yhden laulun ja todisti. Oli hyviä todistuksia tässäkin nuotioillassa - katson aina asiaa hengellisen annin kannalta ja siltä kannalta, miten ne palvelevat illan tarkoitusta. Tosin se on aina hyvinkin subjektiivinen kanta - mutta voi olla hyvin oikean suuntainenkin. Lauluryhmä lauloi muutaman laulun. Puhuin Jumalan evankeliumia yksinkertaisesti. Oli avointa puhua. Lauloimme illan aikana syntymäpäiväonnittelulaulun Laurin Eijalle. Ojensin hänelle myös pienen kirjalahjan. Kaikki toimi illassa oikein hyvin. Väkeä oli kolmekymmentä henkeä. Lämmintä oli n. 16-17 astetta. Ei satanut. Uskon, että töllaisten iltojen ainoa hedelmä ei ole uskoontulleiden määrä - eikä myös muidenkaan tilaisuuksien. Vastuunkantajia - illan aikana ja ennen sitä - oli runsaasti. Daniel ja Emiliakin jakelivat laulukirjoja. On hienoa toimia yhdessä ihmisten kanssa, joilla on näkyä Jumalan valtakunnan työstä niin paljon, että se laitta heidät liikkeelle - ja olemaan liikkeellä pitkäjänteisesti. Jälleen ilahdutti se, että saimme olla ydintehtävässä eriseurakuntiin kuuluvina Jeesukseen uskovina ihmisinä. Oli helluntailaisia, vapaakirkollisia, luterilaisia, lähetysseurakuntalaisia, taisi olla vieläkin useammasta paikallisseurakunnasta. On enemmän se, että voidaan tehdä yhdessä evankeliumin työtä, kuin se, että vain sanotaan, että meillä on yhteys. Voimme erinomaisesti toimia yhdessä Jumalan valtakunnan parhaaksi. koska uskomme samaan jeesukseen, ainoaan Pelastajaamme. En halua olla tekemässä tyhjäksi työyhteyttä, yhteisessä, Jeesuksen antamassa tehtävässä, siksi, että tunnustuskuntamme, tai seurakuntamme ovat erit. Jos Jeesuksen valmistama pelastus on kelvannut heille, on heidänkin kelvattava minulle. Jos he ovat kelvanneet Jeesukseklle, on heidän kelvattava minullekin. Uskon, että työ on niin suuri ja laaja, että se odottaa meidän yhteistä esiintymistämme. Minä en ole niinkään innostunut siitä yhteistyöstä, jota koetetaan saada aikaan seurakuntien yhdessä tekemänä - silläkin voi olla paikkansa. Mutta, siitä yhteistyöstä olen innostunut, jossa eri tunnustuskuntiin ja seurakuntiin kuuluvat ihmiset tekevät työtä - ihan konkreettisesti - käsikädessä herran elopellolla työtoveruudessa, ja Jumalan työtoveruudessa. Sitä lissee!
"Sattui" niin, että kirjoitellessani tuon edellisen pitkän - yhteen pötköön kirjoitetun - nuotioiltakuvauksen loppurivejä, soi puhelin. En ehtinyt vastaamaan. Soitin takaisin. Kävi ilmi, että soittaja soitti väärään numeroon. Johdatin asian keskusteluun hengellisistä asioista ja johdin hänet Jeesuksen omaksi rukouksessa. Jumala tietää, mitä tapahtui.
Kiitos Jumalalle nuotioillasta! Kiitos myös jokaiselle sitä toeteuttamassa olleelle! Kiitos Tarmolle ja Ritvalle hyvästä paikasta! Työmme Herrassa ei ole turhaa! Jatkamme työtä. Rukoilemme johdatusta ja Pyhän Hengen ylivoimaisen tärkeää osuutta työhön.
Paluumatkalla palautimme penkit ja muun kaluston helluntairukoushuoneen varastoon - Pietilän Antin kanssa nostelimme. Veimme Salmen ja Antin koteihinsa. Ennen 22 olimme kotosalla.
Siunausta!
Ps. "Aseta itsesi kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi, olkoon opetuksesi puhdasta ja arvokasta" (Tiit. 2:7).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti