30.10.
Ei ole paljon tätä kuuta jäljellä - eli, se joulukin jo... Marja-Leena se tänäänkin kävi "nakkaamassa" Emilian ja Danielin opinahjoonsa. Minä nousin myöhemmin - huomatakseni, että oli satanut sen verran lunta, että näytti valkealta. 0.1 miinuksella. Taivas harmaa. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. luin Psalmien kirjaa. M-L luki paikan "Muromasta" ja hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Kävin rauhallisella, 1h 20 min. sauvakävelylenkillä Kusiaismäen-kirjapainonmäen kautta. Kumisaappaissa.
12 hain Emilian koulusta meille.
13 hain Danielin koulusta meille.
M-L paistoi lettuja. Söimme niitä. Muutakin ruokaa.
Tein ulkohommia - talven tuloon varautumista. Nyt ei kuitenkaan enää tarvitse lehtiä haravoida, jos sattui jäämään se homma "vaiheeseen." Tyhjensin biojäteastian.
Laitoin tulen takkaan.
Tänään avasin hiihtokauteni. "Normaali-ihmiset" eivät taida ihan tällaisilla lumimäärisllä vielä hiihdeskellä. Lapsethan kuitenkin ottavat riemulla pulkat, sukset, yms. heti kun vähänkin lunta näkyy. Kuulun vissiin siihen joukkoon - ainakin olen Jumalan lapsi, ja jonkun muunkin lapsi. Menin Kusiaismäen radalle suksineni. Sahajauho kyllä kuulteli lumen läpi - mutta luisto oli kuitenkin niin hyvä kuin ajattelinkin - eli hyvä. 12 km hiihtelin hiljakseen - pimeää oli kun tulin 18 jälkeen kotiin. Tunnelmallista oli kuitenkin hiihtää - taivaalla hiukan puolikasta isompi kuu, jonka valossa jo varjotkin näkyivät. Tuuleskeli raikkaasti. Kitiin palatessani 1.1 astetta kylmällä. Olin ensimmäinen hiihtelijä tälle kaudelle niillä hiihtoradoilla - taisin olla viimeinen viimekeväänä, joka siellä "suksiaan ulkoilutti." Silloin oli 1.5. vapunpäivä. 21 km silloin tuli "suihkittua." Eli: sukset on nyt survaistu ulos - näinhän se laulukin kehoittaa.
M-L neuloi.
Iltapalaa ja teetä.
Siunausta!
Ps. "Herra, sinä tutkit minut ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen" (Ps. 139:1-6).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti