Kiehisen vuolijan Blogi

29.7. Hetassa tänäkin aamuna "Lentävän Leppäkertun" sängystä heräilimme. Aurinko paisteli siniseltä taivaalta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvi/kaakaota. Luin Sefanjan kirjaa. 9:ksi menimme Kalottikonferenssinpitopaikalle, liikuntahallille. Silloin alkoi ensimmäinen tilaisuus. Ennätin hiljaa jaloitella 800 m urheilukentällä ennen sen alkua. Paula ja Birger Särkimukka lauloivat ja Paula puhui. Toisen puolikkaan puhui Anneli Takalo. Hyvä kokonaisuus. Sen jälkeen toin Marja-Leenan vaunulle. Hänelle tullut jonkinlainen flunssa - ei jaksanut istua tilaisuuksissa. Olin mukana klo 10 raamattutunnilla - jonka piti norjalainen veli. Samoin klo 11.30 alkaneella raamattutunnilla - jonka piti Pekka Saarinen. Olivat hyviä tunteja. 12.30 tulin vaunulle. M-L oli nukkunut. Laitoin ruokaa ja tiputin kahvia suodattimen kautta. 13.30:ks ajelin Juhlakokoukseen - joka oli myös konferenssin päätöstilaisuus. Sen johti Jorma Laulumaa. Hän myös puhui. Birger ja Paula Särkimukka lauloivat ja Birger todisti. Mutterikuoro lauloi ja yksi heistä todisti. Tapio Huttunen lauloi, haitarilla säestäen, tekemänsä laulun. Olisi hyvä, jos niitä lauluja voisi levitä laajemmallekin. Äänitehän se olisi siihen hyvä - tietenkin jos Tapsa kävisi julistamassa eri paikoissa, niin samalla voisi laulaa lauluja - sanottavaakin kun olisi. Pirjon kanssa yhdessä. Pidin tilaisuuden saarnan. Kun kokous oli loppunut käveli luokseni mies määrätietoisin askelin. Hän oli yksi entinen seurakuntalainen, joka sanoi tulleensa tilaisuuteen siksi, kun tiesi ilmoituksista, että olen siellä. Mukava oli tavata ja jutella.  Olimme elokuussa 1978 muuttaneet Enontekiölle - Jumalan johdatuksessa - tullessani luterilaisen seurakunnan työntekijäksi. Kasteasia oli kohdallani tutkistelun alla jo muuttaessamme Enontekiölle. Siihen ei täällä kukaan vaikuttanut. Kun sitten eräänä yönä tein päätöksen, että ihmisen tulee uudestisyntymisen jälkeen ottaa kaste - ja että sylilapsen kastetta ei voi pitää raamatullisena, koska mitään asiaa ei tee raamatulliseksi nimi, vaan onko sen sisältö sellainen kuin Sana opettaa - otin heti seuraavana aamuna puhelinluettelon ja etsin helluntaiseurakunnan numeroa. Löysin Joonas Kelottijärvent mumeron. Kyselin mahdollisuutta päästä kasteelle - Marja-Leena oli myös menossa. Niinhän me sitten syyskuussa kävimme kasteella Pohjois-Ruotsissa, Kiirunbn kaivoskaupungissa. Joonas kastoi. Sen jälkeen, jossain vaiheessa meillä kävi eräänä iltana - asuimme silloin Palojoensuussa - joukko nuoria eräältä Enontekiön kylältä keskustelemassa kasteesta. Heitä oli n. puolisenkymmentä. He menivät kasteelle. Yksi heistä oli tämä mies, joka tänään tuli luokseni kokouksen jälkeen. Kun juhla päättyi tarjosi seurakunta juhlakahvit. Kalottikonferenssi oli hyvä lataamispaikka. Miksi meitä ladataan? Käyttöä ja Kristus-elämää varten, sillä tehtävä on kesken ja lähetyskäsky voimassa. Sydämelliset kiitokset Enontekiön helluntaiseurakunnalle hyvistä juhlista ja vaivannäöstä! Vaivannäkö ei ole turhaa silloin, kun se tapahtuu Herrassa.  Tulin vaunulle. Paljon kiitoksia Eskolle rauhallisesta vaunupaikasta ja pihasaunasta! Ajelimme M-L:n kanssa n. 24 km päähän, Palojärvelle, Ullan kodin pihaan, johon laitoimme vaunun. Laitoimme aurinkopaneelin lataamaan. Juotuani kahvia lähdin aurinkoiselle Ruijan tielle, Norjan rajan suuntaan. Paitakin oli mukana, mutta ei päällä. Aurinko paistoi. 27 oli tänään. 10 km lenkki, josta menopuolikkaan kävelin rauhallisesti ja paluupuolikkaan juoksin. Iltapalaa ja teetä. Kävimme vieressä olevassa Palojärvessä pesulla. Minä pulahdin, M-L vähän pesasi. Aurinko laski taivaanrannan taa klo 22.30. Kaunis rantamaisema. Nukkuhman ennen puoltayötä. S