20190916

16.9.

Tänä aamuna meijjän huushollissa asuva vanha pariskunta nousi varahin. 7.6 astetta lämmintä silloin. Aamupalaa ja kahvia. Luin Psalmien kirjaa.

Ajelimme Marja-Leenan kanssa Jyväskylään. Kuiva oli keli.

Menimme Keskussairaalaan, Kuuloasemalle. Siellä minut laitettiin hyvin eristettyyn koppiin painelemaan nappia aina silloin kun/jos satuin jotakin piipityksiä kuulemaan. Sitten ulkoisilta mailta oleva ihminen - oliko lääkäri - joka puhui suomea hyvin, mutta hieman erilaisella korostuksella - esitteli "korvakoruja", jollaisia itselleni haluaisin. Jonkunlaisia sitten valitsin - molempiin korviin. Vielä oikein muotit tehtiin korvan sisältä, että korujen korvien sisällä pidettävä osa pysyisi hyvin paikoillaan. Osa koruista tulee korvien taakse ja sieltä ohut "letku" sinne korvan siäkoruun. Tuntihan siinä meni, ylikin. 3 kk päästä kuulemma voi mennä toisesta paikasta koruja hakemaan. Sen jälkeenhän niitä sitten pidelläänkin. Sellaistakin elämässä - että vielä vanhalla iällä oikein koruja korviin. Toisaalta, tämä nykyaika on sellaista, että vanhemmat ihmiset niitä koruja yhä suuremmassa määrin käyttävätkin.

No, onhan siitä kyllä puhuttu Raamatussakin - nimittäin siitä syystä, miksi tuollaisia korvakoruja vanhuudessaan joutuu hankkimaan: "...myllyn ääni heikkenee..." (Saarn. 12:4).

Titenkin Jumala voi parantaa korvatkin, niin ettei koruja tarvitsekaan. Se on mahdollista. Jumalalle on kaikki mahdollista.

Selvittyämme Keskussairaalalta - jossa kyllä totesi sen, että valtavat määrät ihmisiä parveilee siellä. Joten, paljon on sairastavaisia - ja varmasti sairaalan sängyissä makaa ja viruu tosi paljon heitä lisää. Ja kodeissa, ym. paikoissa. Niin, ni, selvittyämme sieltä sairaalalta, menimme yhden ravintolan lähelle, jossa odottelimme sen aukeamista, että voisimme käydä sislällä. Meillä kun on juuri siihen ravintolaan illallislahjakortti - saatu lasten perheiltä 50 v-hääpäivämme kunniaksi. Sinne sitten lähiaikoina menemme - tietenkin, jHs.

Jatkoimme matkaa kotia kohti, mutta Hirvaskankaan kohdalla kaarsimme ABC:lle syömään. Siellähän me yleensä - ABC:llä - käymme eri puolilla - joskus - harvoin.

Päästyämme kotiin meni M-L käymään asioilla ja haki samalla Emilian koulusta heille. Minä torkuin sohvalla.

Nes-kahvin jälkeen menin - 17 jälkeen - Summassaaren kuntoportaille. 10 kertaa 153 korrasta ylös ja alas. Josko ei tulisi pohkeet enää niin kipeiksi kuin perjantain jälkeen. 9-10 astetta lämmintä. Aurinkokin paistoi. Sellaiset olivat vuolijan kuntoilut tänään.

Seurasin netin kautta Suomen EM-lentopallo-ottelua. Rukousohjelmaakin. Katsoin myös Tuula Ekblomin muistotilaisuutta Martinkirkosta, Turusta.

Iltapalaa ja teetä.

Siunausta!

Ps. "Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiin rukoilemaan" (1. Piet. 4:7).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti