17.11.
Sydämelliset syntymäpäiväonnittelut Rantatalon Kyllikille, Enontekiön Leppäjärvelle, täältä meiltä!
Hyvissä ajoin uuteen päivään. 0.5 astetta "lussalla". Aaamupalaa ja kahvia. Luin Korkea Veisua. Valmistautumista päivän puhumisiin.
Hain Salmen mukaan ja menimme Rukoushetkeen helluntairukoushuoneelle - 5 henkilöä.
11 alkoi yläkerrassa Sunnuntaijuhla, jonka johti Jouko Reenilä. Hän myös puhui. Musiikissa olivat hän, Jussi Rautanen ja Timo Hurskainen. Pidin ns. saarnan. Puheessa mainitsin mm. kuin ohimennen, esimerkkinä puheena olevaan aiheeseen liittyen, että kohdallani vaivannäkö soluasiaan liittyen oli täysin turhaa. Niinkuin olikin. Siihen ei minun olisi koskaan pitänyt ryhtyä. Se ei tarkoita, että edelleenkään solu - ja soluseurakunta-asiaan - suhtautuisin kielteisesti. Päinvastoin. Minun kohdallani se oli turhaa ajanhukkaa. Sitä "projektia" ei olisi koskaan edes aloitettukaan, ellen olisi ollut aloitteellinen. Olin silloin seurakunnan pastorina. Asiaa vietiin eteenpäin hyvin ihmistekoisesti - enkä ollut ainoa, joka niin teki. Homman DNA:na ei ollut Jeesus, eikä sen dynamiksena Pyhä Henki. Muualta koetimme siirtää meille jotain. Emme myöskään edenneet tarpeeksi hitaasti ja viisaasti. Näky ei läpäissyt edes vanhimmistoa, saati että olisi mennyt "penkkien väliin." Niillä eväillä, mitä minulla oli, ei olisi minun pitänyt alkaa koko "projektiin", jollainen siitä vain tuli. Enkä usko muidenkaan. Aikaa meni kohdallani ja seurakunnan elämässä runsaasti hukkaan, sillä se sitoi todella paljon voimavaroja itseltäni ja seurakunnasta. Olisin voinut olla enemmän Herran edessä ja edetä Hänen tahtomallaan tiellä, ts. tehdä enemmän hedelmällisiä asioita. Se on minun kokemukseni. Tuosta omaa kokemustani, solutyöhön liittyen, kyllä kommentoitiin. Käsitin, että rohkaisevassa mielessä, ettei se ihan turhaan mennyt se solujuttu. Hyvä, jos niin oli joiltakin osin. Minun kohdallani se kuitenkin oli turha "episodi." Voihan olla, että palautetta vieläkin tulee aiheen tiimoilta - tai sitten ei tule. No, se nyt olisi turhaa.
Tilaisuuden jälkeen oli alakerrassa kahvitarjoilu.
Palauduttuani kotiin söin ja join kahvia. Ai, söitkö kahvia. Sanomisia ja kirjoittamisia tulkitaan hyvin monella tavalla. Tulkinnat voivat olla oikeita tai vääriä. Tietenkin sitä antaa aihetta molemmanlaisiin.
Laitoin takkaan tulen.
Lueskelin Wurmbrandien elämäkertaa. M-L seurasi rukoustapahtumaa netin kautta.
Keittelin lisää kahvia.
18:ksi ajelin karstulan Vapaaseurakuntaan, jossa puhuin. Tilaisuuden lopuksi tarjosivat puhujalle maistuvat kahvit. Kiitos!
Oli kyllä kova sumu ajellessani kotia kohti. Satoi vettäkin.
Iltapalaa.
Siunausta!
Ps. "...sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä" (2. Kor. 5:7).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti