28.7.2021.
Keskiviikko. 21.6 astetta lämmintä ennen 9. Sininen taivas ja auringon paiste.
Aamupalaa ja kahvia takapihan puolella. Luin siellä myös Psalmien kirjaa ja rukoilin.
Tsekkasin päällisin puolin olympialaisten etenemiset.
Menin taas autotalliin katselemaan yhden laukun sisältöä. Sekin laukku on tuotu sieltä syntymäkotini "tuvan vinniltä." Laukku on ostettu minulle silloin kun menin Partaharjun Opistoon vv. 1964-1965. "Äijjin" kanssa kävimme sen kirkolta ostamassa. Olihan se pullea ja painava. Muistan sen mm. siitä, että jouduin kantamaan sen Kukkaromäestä Partaharjun Opistolle, niin kyllä sai kättä vaihtaa. Onhan se sentään aika pitkä matka. Mutta, kyllähän sitä silloin... Kun ei ole mitään suurempaa aihetta kerskumiseen, niin voisi, vähän huumorilla, sanoa, että kannatti kantaa, sillä olin seuraavana keväänä, kun lukuvuosi oli ohi, kurssini priimus. Jos et ole käynyt Partaharjun Opiston kankailla ja salvosjärven rantamilla, niin kannattaa käydä. Hieno paikka - ainakin minusta.
Nyt meinaan eksyä kirjoittelemaan enemmältikin Partaharjusta, mutta tarkoitus oli puhua siitä laukusta ja sen sisällyksestä. Laukkuhan oli minulla sitten - ja aina yhtä pulleana ja painavana - mukana muuallakin vuosien aikaan. Kerran, ollessani opiskelemassa Järvenpäässä, tulin lomille kotiin Kangasniemelle pikalinjassa, joka ei pysähtynyt kotikylälläni. Jouduin jäämään autosta pois kirkolla ja kävelemään kotiin myöhäisenä, pimeänä, talvi-iltana. Matkaa oli n. 9 km. Silloinkin minulla oli tuo ruskea laukku - ja raskaana. Jalassa minulla oli oikein todella liukkaat "nappaskengät". Tie oli - vaiko ne kengän pohjat - oikein liukas. Kannoin laukkua pappilan tienhaaraan asti, kun tuntui, että eteneminen oli kovin työlästä. Jätin laukun pappilan tien varressa olevan ison kiven taakse ja jatkoin matkaa ilman sitä. Niin liukkaat olivat kengät, että alamäet sain ilmaista kyytiä, luistellen alas. Kävinköhän seuraavana päivänä hakemassa laukun, varmaan pyörällä.
Niin, tänään tuolla autotallissa nostelin yksi kerrallaan tavaroita laukusta pois, jossa ne olivat olleet useita kymmeniä vuosia. Runsaasti oli muistoja vaelluksilta. Ne olivat tulilla istuskellen yleensä tehtyjä, mm. lusikoita, pieniä kauhoja, ym. monenlaisia. Yleensä niissä oli kaiverrettuna aika ja paikka. Kaikki vaellukset - ja niitä on aika runsaasti - olivat sellaisia, joita olen ollut vetämässä. On myös samantyyppisiä muistoja erilaisilta leireiltä, joita olen ollut johtamassa. Myös armeijamuistoja, sekä partioon liittyviä; mm. Gilwell-leiriin. Olihan siellä - laukku täynnä - monenlaista "kamaa." Sitä kun lienee sellainen keräilijä, joka ei meinaa raaskia heittää pois erilaisia juttuja, kun niihin liittyy niin paljon ns. tunnearvoja.
Söimme hyvät - M-L:n laittamat - "keto-ruuat." Puhtaasti se ei ollut kokonaan oikeaoppinen keto-ateria, vaan muutakin tuli sen kanssa otettua. Eilenkin oli samanlainen ruoka. Maukkaita ruokia kyllä "senkin systeemin" puitteissa saa syödä. Toivottavasti pystymme siirtymään - pidemmäksi ajaksi - siihen ruokavalioon. Kahvia.
M-L leipoi tänään sämpylöitä.
Kävin urheilukentällä 8 km kävelylenkillä. Mennessä 28 astetta lämmintä ja ylikin. palatessa 27 ja jotain.
Kahvia.
19:ksi ajelin Rukousiltaa helluntairukoushuoneelle. 10 henkeä.
Iltapalaa ja teetä.
Uutisia.
Tänään saimme kuvia taas: Tero, Eelis ja Nooa hyppäsivät yhtaikaa korkeahkolta kalliolta järveen reissullaan Itä-Suomen suunnalla. Toisessa uimakuvassa Milena ui aika kaukaa järveltä rantaanpäin. Hyvin näkyi matka edistyvän. Iltauinti oli kuulemma menossa.
Siunausta!
Ps. "Sinun palvelijasi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi" (Ps. 102:29).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti