20220428

28.4.2022.

25.4.2022.

Kuitenkin meidän on rukoiltava Suomen NATO-ratkaisun takia. Asia ei ole niin yksiselitteinen kuin kaiken kiireen keskellä voi tuntua. Mahdollinen vaihtoehto, mahdollisen NATOON liittymisen seurauksena, on nopeutetussa tahdissa tulevat vaikeudet kansamme kohdalle. Se rintama, jota nyt tarvitsemme, on rukousrintama kansamme puolesta. Kaikesta huolimatta sitä ehdotan. Jumala voi tehdä ihmeen, vaikka nyt näyttää siltä, että Suomi on osansa valinnut.

xxxxxxxxxx

22.4.2022.

Milloin Jeesukseen uskovalla ihmisellä on oikeus toimia lähimmäistään - toista ihmistä - kohtaan, vastoin esim. seuraavia Uuden testamentin opetuksia (olisiko joku ns. "ehdonvallan sääntö antamassa luvan poikkeamiin):

"...muuta kuin, että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän samaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden on rakkaus lain täyttämys" (Room. 13:8-10).

"...ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi. Toinen on tämä: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä" (Mark. 12:30-31).

"Te olette kuulleet sanotuksi: "Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin" (Matt. 5:43-45).

xxxxxxxxxx

"VÄLIKOHTAUS TUOMIOKIRKOSSA

Oli neljäs rukouspäivä, lokakuun 25. v. 1936. Pastori Bertel Törmävaara oli saarnaamassa. ... Hän oli ehtinyt saarnansa loppuun, kun yhtäkkiä nousi eräs mies kirkon penkistä seisomaan ja alkoi huurtaa voimakkaalla äänellä. Hän julisti, että Viipurin kaupungin asukkaiden on tehtävä parannus, sillä Jumala on ilmoittanut hänelle, että Viipurin kaupunki tulee tulella poltettavaksi ja sen tuomiokirkko hävitettäväksi, niin ettei siihen jää kiveä kiven päälle.

Kohahdus kävi läpi kirkkokansan. Kaikki suuntasivat katseensa välikohtauksen aiheuttajaan. Pastori oli keskeyttänyt puhumisensa. Kirkon vahtimestari lähti kulkemaan miehen luo luullen tätä joksikin hermosairaaksi, joka ei tiennyt, mitä teki.

Mutta mies oli sanonut sanottavansa ja polvistunut paikallensa kirkon penkkien väliin ja painanut päänsä rukoukseen. ...

Jokainen kirkkovieras aprikoi kuitenkin mielessään, kuka mahtoiolla tämä niin vakavan sanoman julistaja ja oliko sanoma todella Jumalan viesti tälle kaupungille, vai oliko se vain jonkun mielipuolen kuvitteluja. ...

Tuskin moni kuitenkaan osasi silloin käsittää, että kirkossa saatu viesti oli totisinta totta ja että se oli Jumalan itsensä antama varoitus. Elettiinhän ulkonaisesti rauhallista aikaa. ... Kuinka nyt syrjäinen, rauhaa rakastavan Suomen vähäinen Viipurin kaupunki voisi joutua hävityksen kohteeksi! Niin - ja vieläpä sen kaunis ja uljas tuomiokirkko, ... Viipuri tulisi hävitettäväksi? Eihän se ollut sen huonompi ja syntisempi kaupunki kuin muutkaan. Päinvastoin siellä oli eläviä sananjulistajia, ja seurakuntaelämä oli vilkasta. Paikallisessa sanomalehdessä, "Karjalassa", oli usein hengellisiä kirjoituksia, mm. juuri ko. sunnuntaina rovasti Eetu Kilpeläisen herätyshenkinen kirjoitus tekstistä Luuk. 10: 21-22. Samassa hengessä pastori Törnivaarakin oli juuri pitämässä kokouksia. Myös rovasti urho Muromaa oli usein kuultu Viipurissa mm. hengellisen elämän syventymispäivillä.

Ennustus kävi kuitenkin kirjaimellisesti toteen. Kun 1939 mar5raskuun 30 p:nä lentopommeja alkoi sataa Suomen eri kaupunkeihin ja talvisota oli syttynyt, tuhosivat pommit myös suuren osan Viipurin kaupunkia. V. 1940 myös kaunis tuomiokirkko sai pahan lentopommin osuman. Uudet vallanpitäjät purkivat sittemmin koko kirkon, niin ettei siihen todella ole jäänyt kiveä kiven päälle.

Silloin muistettiin näistä tapahtumista julistettu ennustus, ja sen julistaja tuli pian tunnetuksi varsinkin viipurilaisten keskuudessa. Hän oli entinen kalakauppias Mikko Reponen. ...

Sotien aikana ja niiden jälkeisinä vuosina ymmärrettiin, että oli Jumalan suurta armoa, kun Hän oli antanut Suomen kansalle ja erityisesti Karjalan heimolle tällaisen profeetallisen sanantuojan. Monien sydämet kääntyivät Jumalan puoleen, ja talvisodan aikana Suomessa tunnetusti rukoiltiin paljon presidentin (Kyösti Kallio) linnasta alkaen pienimpään salomökkiin asti. Vaikka sota hävitti paljon ja tuotti monta surua, tajuttiin, että kallein oli kuitenkin säilynyt: vapaus, myös vapaus kokoontua Jumalan Sanan kuuloon. Sotien ajat ja niiden jälkeiset vuodet olivat, kuten tiedämme, monille hengellisen herätyksen aikoja.

Mikko Reponen on jättänyt ikään kuin testamenttinaan vakavan sanan Suomen kansalle:

"Oi Suomen kansa! Miten on sinun laitasi? Oletko kansana ja yksilönä ottanut vastaan rakkauden ja totuuden, se on: Kristuksen? Oi kansani! Onko Kristus sinulle pelastuskallio, johon sinä turvaat? Yön varjot laskeutuvat Suomenkin päälle, sillä väkevä eksytys on valheen henkenä kansamme yllä ... Mutta kun yö on pimeimmillään, silloin kuuluu huuto: Ylkä saapuu! Ystävä, joka vielä olet Jumalan pelastavan armon ulkopuolella ja pakenet Jeesuksen kutsua, turviin. Yksin Hänen verihaavoissaan olet turvassa" (Eräästä aikakauslehdestä).

(Mikko Reponen, Viipurin profeetta, Suomen kohtalonvuosien apostoli, toimittanut K. Mikkonen s. 16, 17, 18, Kuva ja Sana 1967).

xxxxxxxxxx

Torstai. Harmaa taivas.

M-L vei Emilian ja Danielin kouluun 8:ksi.

Aamupalaa ja kahvia.

luin Psalmien kirjaa. Rukousta.

Puolenpäivän maissa oli 9.5 astetta plussalla.

M-L kävi kylällä kauppa-asioilla ja toi samalla koulukkaita.

Kävin kylällä monistamassa Rintamaposteja ja kutsuja Rukous ja paastolauantaihin. Molemmat SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisiä asioita.

Ruokaa jaa kahvia.

Alkoi satamaan oikein urakalla lunta, tai lumiräntää. Hiutaleet olivat todella isoja ja niitä oli tiuhassa. Kaunistahan se oli.

Kävin viemässä Danielin jääkiekkovarusteineen hallille harjoituksiin.

Iltapalaa ja teetä.

Kävelyä 60 min. juoksumatolla.

Lueskelin kirjaa.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Halleluja! Ylistäkää Herran nimeä. Ylistäkää, te Herran palvelijat,..." (Ps. 135:1)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti