13.12.2025.
Ihmiset ovat tänäkin Jouluna viettämässä sitä monenlaisin miettein ja monenlaisissa elämäntilanteissa.
Jouluna ne saattavat myös voimistua Jouluun liittyvien muistojen ja odotusten vuoksi.
Joulu 1964 oli itselleni - tietenkin koko syntymäkodissani asuneille - hyvin erilainen. Olin silloin 16 vuotias ja joululomalla Partaharjun Opistosta.
Kodissani asui meidän viisihenkinen perhe: isä, äiti. veljeni, siskoni ja minä. Lisäksemme myös isäni veli, aikaisemmin myös isän toinen veli. Myös isäni äiti, mummoni, asui meillä - silloin jouluaattona sairaana kammarin sängyssä.
Taustana mummoni sairaudelle oli se, että häneltä oli murtunut reisiluunkaula. Se tapahtui, kun olimme mummon kanssa käymässä kirkolla sukulaisissa "meijerin niemessä." Pois tullessamme mummo kaatui meijerin kohdalla. Oli pieni lumikerros liukkaan jään päällä. Hän liukastui. Seurauksena oli reisiluunkaulan murtuminen. Se ei luutunut yhteen, koska silloin ei ilmeisesti vielä naulattu luuta yhteen. Liekö se ollut syy.
Päästyään sairaalasta, oli mummo hoidettavana - sängyn omana - lastensa perheissä vuorotellen.; kirkolla setäni luona, yhdellä sivukylällä tätini perheessä ja kotonaan, eli meillä. Niin kuin jouluaattonakin 1964.
Oli jouluaattoilta. Mummo oli jo heikentynyt. Aikaisemminkin, mummon ollessa hoidossa sivukylällä, tätini luona, sieltä soitettiin, että hän on huonona ja kannattaa tulla katsomaan, jos haluaa nähdä hänet hengissä. Niinpä lähdimme, isäni, meillä asuva setäni ja minä, polkupyörillä sinne. Muistan, että ajoimme niin lujaa kuin suinkin pääsimme. Menimme suorinta tietä. Matkaa lienee kertynyt n. 10 km. Loppuosassa jätimme pyörät pois ja kävelimme kovaa vauhtia. Saavuimme perille hikisinä. Sen kertaiseen "huonona olemiseen" mummo ei kuitenkaan kuollut.
Jouluaattoiltana 1964 mummo kuoli. Hänen elämänsä tiimalasissa aika oli kulunut loppuun. Radiosta kuului silloin aattohartaus. Klo oli 17.30 - kirjoitin sen pienen kalenterini takaosaan - kun setäni tuli kammarista, jossa mummo oli. Hän seisahtui uunin viereen, kammarin oven eteen, laittoi toisen kätensä lonkalleen, ja sanoi nämä sanat: "Nyt se taes kuolla!" Niin kuin vain kansanmies sen sanoo. Niin se kävi.
Ruumisauto tuli hakemaan mummon. Se pääsi vain tienhaaraan, koska siitä ei silloin meille ollut kuin hevosella ajettava rekitie. Sitä en muista tarkkaan, tuotiinko arkku kantamalla tienhaarasta meille. Ja vietiinkö se samalla tavalla ruumisautoon, kun mummo oli laitettu arkkuun.
Ennen kuin arkkua alettiin viedä tienristille, laulettiin isossa tuvassamme, hautausurakoitsijan johdolla, virsi: Sun haltuus rakas Isäni... Isäni ja setäni kantoivat äitinsä arkun. Ja heiltä, työn jäljeltä olevilta miehiltä, se käsi hyvin. Muistelen, että sitä ei olisi viety hevosella. Matkaa oli n. 300 metriä, tai vähän yli.
Sen jälkeen oli jouluateria. Muistan, että söimme sen erittäin vaiteliaina. Saunassa oli käyty jo aikaisemmin, niin kuin meillä oli tapana jouluaattona.
Seuraavana aamuna, Jouluaamuna, menimme Joulukirkkoon kirkolle. Mummo oli arkussa kirkon alla. En muista kuinka menimme joulukirkkoon. Oliko se se kerta, kun menimme sinne kuorma-auton lavalla. Auton lavalla oli sellainen vaneriseinäinen, lavankokoinen, koppi, johon oli kyhätty puupenkit. Katosta roikkui hehkulamppu, jonka valossa, minua 7 vuotta nuorempi siskoni, katseli joululahjaksi saamansa, keltaisen pipon tupsun heilumista varjokuvana kopitsan seinällä. Lava oli kyläläisiä täynnä. Olisiko ollut "Vaalan Jussi", Jussi Svala, meitä kyytimässä.
Mummo oli kirkkouskovainen, joka kävi kirkossa ja luki sänkynsä reunalla virsikirjaa, huulet liikkuen. Hänen kanssaan kävin kirkossa.
Taisin olla aikalailla mummon - en kuitenkaan "mamman" - poika...
(Jouko Kuusjärvi)
___________________________
Lauantai. Yli 10 astetta pakkasta ylösnousussa. Harmaata.
Aamupalaa ja kahvia.
Poljin kuntopyörää 15 min. Samalla rukousta. Parvekkeella.
Luin Markuksen evankeliumia. Rukousta.
M-L leiponut.
Kirjoitin hieman.
Hyvää ruokaa.
Luin vähän kirjaa.
Kävin saunassa Deniksen kanssa heillä. Sen päälle siellä hyvät lämminvoileipä, lettukahvit.
Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja levitköön sinun kunniasi yli kaiken maan" (Ps. 108:6).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti