15.10.2026.
Suomen maalle - ja kansallemme - ei ole mitään hyötyä siitä,
että sanomme, että emme ole sen huonompia kuin muutkaan kansat.
Nimittäin, kun puhumme siitä alennustilasta, missä maamme ja kansamme tällä hetkellä on.
Ennen kaikkea niiden -
uskovien ja seurakuntien -
jotka ymmärtävät tämän tilanteen, tulisi herätä välinpitämättömyydestä.
Miten tämä herääminen näkyisi?
1. Rukoustilaisuuksissa olisi enemmän väkeä. Niissä olisi "hätähuutorukouksia" kansamme puolesta. Niissä tehtäisiin parannusta synnistä. Herran puoleen kääntymisestä tulisi asia numero 1. Henkilökohtainen rukouselämämme nousisi suureen arvoon.
2. Uskovina laittaisimme "itsemme likoon" nimenomaan sen asian puolesta, että haluaisimme viedä evankeliumin sanoman, yksilö- ja yhteisellä tasolla, ihmisille. Haluaisimme siihen - ja saisimme - Pyhän Hengen voiman.
3. Ne, jotka uskovat Jeesukseen, tekisivät kaiken yhdessä, koska heillä on yhteinen tehtävä ja yhteinen päämäärä.
Herra meitä tässä auttakoon! Onhan kansamme tilanne vakava! Sen huomaa, jos haluaa huomata.
Meille on annettu kaikki mahdollisuudet toteuttaa sitä, mitä edellä on sanottu.
(Jouko Kuusjärvi)
_________________________________
Torstai. 12-13 astetta myöhäisessä ylösnousussa. Harmaa taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
Luin Sananlaskujen kirjaa. Rukousta.
Kävin 1 h 40 min. sauvakävely- / rukouslenkillä.
Ruokaa ja kahvia.
Kirjoitin hieman.
Rukousta.
Luin kirjaa.
Illan mittaan iltapalaa - pizzaa - ja teetä.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "Viisas mies on väkevä, ja taidon mies on voipa voimaltansa" (Sananl. 24:5).
Tapaammeko
huomenna
Viitasalosalissa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti