7.11.2026.
Putoaminen voi tehdä hyvää - tai pahaa. Yleensä se taitaa tehdä ainakin kipeää...
En ole mikään psykologi - en edes "seurakuntapsykologi" (niitäkinhän nykyään alkaa olla pilvin pimein - joukossaitsenssä sellaiseen tehtävään kutsuneitakin on.
Mutta siitä putoamisesta. Ei tarvitse edes korkealta pudota, kun johonkin sattuu. Mutta, jos matonreunalla istuskelee ja heiluttelee jalkojaan, niin ei kovin korkealta tipahda. Jos kuuseen kurkottaa ja katajaan kapsahtaa, voi sekin sattua - riippuen, kuinka korkealla oksa on, josta tipahtaa.
Juurittäin luin, että joku mies putosi työssään korkealta - kuolemaan.
Entä, kun ajattelemme putoamista hengellisessä mielessä? Saatamme kuvitella olevamme hengellisempiä kuin itseasiassa olemmekaan, sillä joskus voivat vaikuttimemme olla, yllätys, yllätys, ollakin lihalliset. Kun sitten tipahdamme, putoamme (syitähän voi olla monia muitakin), voi reaktiomme olla vielä lihallisempi, kuin aiemmat vaikuttimemme. Jos meillä on narsistisia taipumuksia, niin silloin vielä enemmän. Narsisti on kyllä taitava selviytymään - hän aina tuntuu putoavan, kuin kissa, jaloilleen, putoaa kuinka korkealta tahansa.
Mutta aina se putoaminen kipeää tekee. Sinuksi sen kanssa pääseminen vie aika.
Putoaminen voi olla hyvin pimeä hetki. Vaikkapa seurakunnan erilaisissa vastuutehtävissä oleville - riippuen taas siitä, millaisia olemme ja miten olemme pudonneet. Pyrkyrille, tai aina itsensä oikeassa olevaksi luokittelevalle, se voi olla tiukka paikka.
Joskus voi olla kyse siitä, että se, joka putoaa, haluttiinkin pudottaa. Aina löytyy silläkin puolella niitä, jotka toimivat lihallisin vaikuttimin, loukkaantuneina, tai itse haluavina olemaan toisten - tai toisen - yläpuolella. Vaikuttimet voivat olla monet.
Jumalakin voi olla se, joka meidät pudottaa, jos siihen on tarvetta. Se voi kuulua Hänen koulutusohjelmaansa kohdallamme, olkoon sen aiheuttajana mikä tahansa. Jumala näkee pitkälle joka suuntaan kaiken, eikä Hän tee koskaan virheitä.
Mitä pikemmin, sen parempi, jos voimme nöyrtyä Herran eteen ja jättää asian Hänelle. Silloinkin, jos putoaminen on tapahtunut väärinkohteluna - sillä Jumala hoitaa meidät ja asiamme oikein.
Lihallisina ihmisinä - sellaisina, joita ei Pyhä Henki aina hallitse - saatamme olla jopa sanomassa (toisille) ja ajattelemassa, että se (putoaminen) oli sille ihan oikein, emmekä muista, että meidänkin kohdallemme voi tulla putoamisen hetki, tavalla, taikka toisella.
Se, joka on pudonnut - syystä, tai siitä toisesta - tarvitsee ihmisiä rinnalleen. Yleensä Hänellä on sellaisia ihmisiä - yksikin riittää. Sellaiset ihmiset, jotka ovat "puoluemielisesti" "auttamassa", voivat olla "myrkynlevittäjiä." Jos "pudonnut" jää yksin, silloinkin on Auttaja, "Vierelle kutsuttu ja asetettu", Pyhä Henki - ja koko jumaluuden kolmiyhteys: Isä, Poika ja Pyhä Henki - auttajana. Siksi meidän kannattaa jättäytyä Hänen käsiinsä ja päästä pimeistä(kin) hetkistä valoon.
"Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa"
(Jaak. 4:10).
"Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan. Ja joka itsensä alentaa, se ylennetään"
(Luuk. 14:11).
(Jouko Kuusjärvi).
________________________________
Lauantai. Selkeähkö sää.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Korkea Veisua.
Kirjoitin.
Tero ja Mari tulivat meille. Toivottelivat minulle huomiseksi Isänpäivää lahjojen kera, kun ovat huomenna kotona viettämässä Isänpäivää oman perheen kanssa. Kiitos lahjoista!
Ruokaa - käristystä poron ja hirven lihasta. Hyvät oli ruuat M-L pöytään pistänyt.
Jutusteltiin.
Kahvia ja hyviä kastamisia.
18.45 menimme Teron kanssa saunaan. Ensimmäinen kerta tässä kerrostalossa asuessamme. Löylyä kyllä riitti.
Iltapalaa.
Tero ja Mari lähtivät ajelemaan kotia kohti.
.Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Luin hetken kirjaa sängyssä.
Siunausta!
Ps. "Mutta Herra on uskollinen,ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät pahasta" ( 2. Tess. 3:3).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti