31.7.
Niinpä se on tullut heinäkuukin tiensä päähän. Heräiltyämme joimme kahvia ja söimme aamupalaa – minun tuli taas oltua takapihalla niissä hommissa. Lämmintä. Luin 2. Samuelin kirjaa siellä. Marja-Leena luki takapihalla hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme yhdessä siellä.
Valmistelin tulevia tilaisuuksia ja tapahtumia. Se käy minulta vähän kerrassaan – ei aina niin nopeasti, joskus kyllä nopeastikin.
Kävimme M-L:n kanssa Terhi-Marjalla. Siellä tein kymmenkunta vastaa pellonreunalta. Tarkoitus olisi viedä ne tuliaisina Lappiin, Enontekiölle. Emilia ja Danielkin olivat kanssani jonkin aikaa. Emilialle tein ongenvavan – Danielille koko ongen jo aikaisemmin. Poika on vedellyt sillä jo kaloja kummasti. Joimme kahvia. Deniskin oli sitten jo kotona.
Lämmitin pressusaunan. M-L paisteli lettuja muurinpohjalla takapihan tulipaikalla. Sen vieressä olevassa kivitakassakin oli tuli. Musta ”kahikana” kiehui siinä ja myöhemmin paistuivat myös makkarat. Denis, Terhi-Marja, Emilia ja Daniel olivat meillä käymässä. Lettuja, kahvia ja mehua nautittuamme, menimme Deniksen, Emilian ja Danielin kanssa pressusaunan löylyihin. Oli löylyä. Yhden uuden vastankin tein tuosta vierestä, kun oli pieni koivu kaatunut. Saunan jälkeen söimme makkaroita ja salaattia. Mukava takapihalla oli hyvässä seurassa olla. Rukoilimmekin siellä hieman yhdessä.
Kävin vielä myöhemmin ottamassa löylyä pressusaunan mustasta kiukaasta. Kuu nousi keltaisena taivaanrannalle. Miellyttävää oli istuskella saunakuumana takapihalla vilvuuttelemassa.
Siunausta!
Ps. ”Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste…” (Ef. 4:5).
30.7.
Heräiltyämme söimme aamupalaa ja joimme kahvia – minä taas ulkona kuin lumiukko. Marja-Leena sanoi ukkosen jyrisseen yön aikana kovastikin, mutta minä en siitä tiennyt mitään. Luin 1. Samuelin kirjaa. M-L luki takapihalla hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme siellä yhdessä.
Kävin työasioissa kylällä, myös Vapaakirkolla. Tein töitä kotona tulevia tapahtumia varten, että ovat valmiina ja aikataulussaan – lomakin kun näetsen ”painelee päälle”. Hyvin ovat kuitenkin asiat edenneet kaikin puolin. En tykkää sellaisesta, että ”viime tipassa” koetettaisiin ”kyhätä jotakin kasaan”, koska monissa asioissa on hyvä olla aikaa valmistautumista ja ilmoitteluakin varten.
Lämmittelimme ruokaakin jossain vaiheessa – Koljaa. Emiliakin soitteli mummille jossain vaiheessa, että lähtisimme heidän kanssaan uimaan. Nyt ei voinut lähteä.
Ilmoitanpa tässä, että Vapaaseurakunta pitää – jHs. – tilaisuuksia teltassa Työväentalon pihassa, teemalla: Tapahtukoon tahtosi, su. 26.8. klo 13 ja klo 16. Väliajalla on tarjolla makkaraa, lettuja ja kahvia lähetystyön hyväksi. Laitahan kalenteriin! Täytetään teltat – sillä tarkoituksena on laitta pystyyn kaksi pienempää kokoustelttaa.
M-L kävi kampaajalla lyhennyttämässä hiuksensa. Tunnettekokaanhan kun vastaan tulee. Hyvin se sopii.
Ennen 18 kävin 8.3 km lenkillä Tarvaalan suunnassa. Kuuma ilma. ”juosta hissuttelin” ja ns. ”kilpakävelin. Tuntui taas sellaiselta ”köpöttelyltä”.
Bågmanin Tuomo ja Tuula kävivät kylässä. Ensin saunoimme pressusaunassa. Löyly oli hyvä – vaikka sen itse sanonkin. Vastatkin oli. Mukava oli vilvuutella välillä ja mennä taas löylyyn. On ne nuo suomalaiset… Olimme takapihalla koko illan. Ensin söimme paistettuja makkaroita salaatin kanssa. Sitten paistelimme lettuja muurinpohjalla, jota lämmitettiin puilla tulipaikalla. Musta nokikana – kahvipannun tapainen – kuumeni sitkeästi siinä samalla toiselta kyljeltään. Lienee ollut ”urosvettä”, kun niin hitaasti kiehui – presidentti Kekkosen sanoja lainatakseni. Olivat olleet jossain tulilla ja kahvivesi oli kiehunut hitaasti. Söimme lettuja kahvin kanssa hilloa ja jätskiä kyytipoikana käyttäen. Kello lienee ollut jo yli 23 kun lopettelimme yhteistä oloa pimenevässä illassa punaisena hohtavan hiilloksen äärellä. Rukoilimme vähän yhdessä.
Kävin vielä yksin pressusaunan mukavissa löylyissä. Vähän vastoinkin. Löyly oli vielä kuumaa. Istuskelin takapihalla ja suorastaan nautin – vaikka ei Suorastaan ääntä kuulunutkaan. Iso, keltainen kuu oli juuri noussut taivaanrannalle – sekin vielä.
Kuumana kävin sitten kuumaan sänkyyn – ihan saunalämpöisyyden ja säänkin puolesta.
Siunausta!
Ps. ”Laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta” (Joh. 1:17).
29.7.
Heräilin ajoissa. Yöllä kuului jyrisseen ukkonen ja sataneen vettä. Keittelin kahvit. Merinasin juoda takapihalla, mutta alkoi satamaan. Valmistauduin päivän tilaisuuksiin. Marja-Leena nousi myöhemmin – ei myöhään.
12.15ksi lähdin Vapaakirkolle. Sieltä tuli kaksi kyytiini, Autiolahdesta yksi. Piti ajaa vielä porukalla meillä, kun Vapaakirkon avain jäi kotiin. Ajelimme kannonjärvelle, Saharisen mökille, Enonjärven rantaan. Siellä oli Yhteiskristilliset telttakokoukset. Ensimmäinen niistä alkoi klo 13. Asser Saharinen johteli sen. Varikset lauloivat – siis sen niminen lauluryhmä tilaisuudessa, ehkä joku kuusessakin, mene ja tiedä. Hilkka Gummerus puhui ensin, minä toisena vähän ja Jaakko Gummerus lopuksi. Väliajalla oli kahvitarjoilu – ja kastettavat olivat hyvät. Klo 15 alkoi toinen kokous. Asser Saharinen johteli senkin. Anneli Örn puhui aluksi, minä vähän välissä ja Jaakko Gummerus lopussa. Varikset lauloivat. Väkeä oli hyvin.
Tilaisuuksien jälkeen oli heti lähdettävä ajamaan kotiin, että ehti päivän kolmanteen kokoukseen. Vein kyydissäni olleet ihmiset koteihinsa. Saarijärven keskustan kohdalla alkoi satamaan oikein tosi kunnolla. Ukkonen jyrisi. Ennätin vähän syödä kotona ja vaihtaa vaatteita. Sitten menimme 18:ksi M-L:n kanssa Jumalanpalvelukseen Vapaakirkkoon. Jarmo Ruutinen johteli sen – rohkea mies. Petri todisti. Pyyteli ihmisiä nimeltä mainiten käyttämään puheenvuoroja, käyttelivät – yksi ilman nimeltä mainitsematta. Terhi-Marja ja Deniskin käyttivät puheenvuoron – olivat koko perhe kokouksessa. Puhuin. Petri siunattiin seurakuntaan. Sellaiset hetket ovat aina mahtavia. Nina ojensi Petrille lahjan seurakunnan puolesta – häneltä se käy lämpimästi. Leena ja Petri tarjosivat kahvit – tarjottavat olivat maukkaita.
Kohta kotiin tultuani lähdin 11 km lenkille urheilukentälle. Aluksi ”juosta hissuttelin” 5 km, jonka jälkeen ns. ”kilpakävelin” 5 km. Lopuksi ”juosta hissuttelin” 1 km. Oli hautova, sumuisen näköinen – vaikkei se sumua ollut – sää. Myöhemmin alkoi nousta usva urheilukentän nurmikon ylle. Tulin kotiin 22.30. maissa.
Siunausta!
Ps. ”Mutta jos valinta on armosta, niin se ei enää ole teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo” (Room. 11:6).
28.7.
Herättyäni keittelin kahvit ja join takapihalla. Luin 1. Samuelin kirjaa.
Valmistauduin vanhimmiston kokoukseen.
Kävin 8.3 km lenkillä Tarvaalan suunnassa. Aurinko paistoi. Suurimman osan matkasta ns. ”kilpakävelin”. Vähän ”juosta hissuttelin”.
Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme keittiön pöydän ääressä.
12:ksi ajelin vanhimmiston kokoukseen Vapaakirkolle. Klo 15 lähdin sieltä pois, kun häät lähestyivät.
17:ksi huristelimme M-L:n kanssa Lauttamäkeen Ension ja Lotan häihin. Hieno hääilma – aurinko paistoi. Olimme mukana riihikirkossa tapahtuneessa vihkimisessä ja hääparin – ja heidän vanhempiensa – onnittelutilanteessa. Sitten lähdimme ajamaan Keuruulle Iso Soitto festivaaliin. Olisimme halunneet olla häissä koko ajan, mutta olimme ostaneet liput Classic Imperialsin konserttiin, joka sekin oli ainutlaatuinen juttu – kuten häätkin. Voihan olla, että tuo 70-luvun ”mahtava bändi” ei enää tule tuossa kokoonpanossa Suomeen – jäsenet ovat niin ikääntyneitä. Tällaisessa tilanteessa olimme häiden ja konsertin suhteen.
”Lämppärinä” illan konsertissa toimi suomalainen ”nostalgiabändi” Wonderful Land, joka heitti hienon keikan ja sai yleisön innostumaan. Kohokohta koitti kun Claccic Imperials nousiu areenalle. Vanhin heistä on nyt 80 v. 70-luvulla Imperials on vieraillut Suomessa. Lauloivat nyt vanhoja, mutta myös ihan uusia – erinomaisia – biisejä. Täytyy sanoa, että kyllä siinä penkissä koki voimakkaita tunteita – musiikki oli niin hyvää ja esiintyjät niin todentuntuisesti evankeliumin asialla. Voi sanoa, että oltiin KONSERTISSA. He johdattivat ihmiset tarpeineen rukoukseen lopussa. Useat halusivat antaa elämänsä Jeesukselle. Ylistys Herralle!
Timo perheineen ja Terhi-Marja perheineen olivat myös mukana. Oli hienoa saada olla hengellisillä festareilla.
Puoliltaöin ”me vanhuksetkin” olimme kotona.
Siunausta!
Ps. ”Ylistäkää häntä (jumalaa) hänen voimallisista teoistansa, ylistäkää häntä, sillä hänen herrautensa on suuri” (Ps. 150:2).
27.7.
Unikeonpäivä. Kuinkahan moni joutui heitetyksi veteen herättyään? Jaskakin (Jaakko) mulskautti toissapäivänä kylmän kivensä järveen, joten joutui ”Uni Keko” kylmään syleilyyn. Joimme kahvia ja söimme aamupalaa heräiltyämme – minä takapihalla kauniissa säässä. Luin 1. Samuelin kirjaa. Marja-Leenakin sinne saapui. Hän luki hartauskirjasta tälle päivälle osoitetun paikan. Rukoilimme siellä yhdessä.
Valmistelin edessä olevia tilaisuuksia ja tapahtumia.
Kävimme kylällä – mm. syömässä HH:ssa.
Illalla kävimme M-L:n kanssa Iso Soitto –festivaalissa, Isossa Kirjassa Keuruulla. Olimme Nina Åströmin ja Neal Morse & Band, konsertissa klo 21. Morse on yksi progressiivisen musiikin ”kirkkaimmista tähdistä”. Bändi oli tasokas – rumpalina tunnustusta saanut Jason Gianni. Täytyy sanoa, että minuun ei tuo musiikkityyli ”proge” oikein ”kolahtanut”. Nina Åströmin konsertti kylläkin.
Palattuamme kotiin kävimme nukkumaan.
Siunausta!
Ps. ”Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa…”(Ef. 6:18).
26.7.
Tänään paisteli aurinko – aamusta alkaen. Heräiltyämme söimme aamupalaa ja joimme kahvia – minäpä tietenkin taas takapihalla – ja syynkin varmaan muistat: se kuni on niin mukavata. Luin siellä 1. Samuelin kirjaa. Marja-Leenakin sinne tuli kirjojen kanssa. Hän luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme siellä yhdessä.
Teroltakin tuli tekstari.
Tein valmisteluja Alfa-kurssin suhteen – se kun alkaa jo 24.9. Laitahan asia ylös kalenteriisi. Kurssi on Vapaakirkossa maanantaisin klo 18 n. 10 viikon ajan. Uskon, että tulee hyvä kurssi. Materiaaliakin hain tänään postista – tilasin tällä viikolla. Alfa-kurssi on tarkoitettu kaikille kristinuskon perusasioista kiinnostuneille.
Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Danielkin käväisivät – olivat tulossa uimasta. Menin Rukousiltaan Vapaakirkkoon klo 18.30:ksi. Ruutisen Jarmo johteli. Hyvä ilta. 11 henkeä oli paikalla.
Myöhemmin illalla kävin 11 km yhtäjaksoisella lenkillä urheilukentällä. Aluksi ”juosta hissuttelin” 5 km, jonka jälkeen ns. ”kilpakävelin” 5 km, yli 7 min/km-vauhtia. Lopuksi ”juosta hissuttelin” 1 km. 22 jälkeen tulin kotiin.
Iltapalaa ja teetä kynttilän palaessa pöydällä.
Mäkisen Eskolle lämpimät synttärionnittelut sinne aitoon Tunturi-Lappiin!
Pyydän tässäkin rukoilemaan Vadimin puolesta, että Herra tekisi ihmeen ja nostaisi hänet vakavasta äkillisestä sairaudesta!
Siunausta!
Ps. ”Anokaa, niin teille annetaan, etsikää, niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä JOKAINEN anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan” (Matt. 6:7,8).
25.7.
Herättyämme söimme vähän aamupalaa ja joimme kahvia – minä takapihalla. Luin 1. Samuelin kirjaa. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä Marja-Leenan kanssa.
Valmistelin tulevia syksyn tapahtumia, ym.
Laitoin takapihan mustan pressusaunankiukaan kuumenemaan. Oli tulossa vieraita. Kun vieraat – Eriksonin Torsti ja Pirjo – saapuivat, pääsimme pian pöytään nauttimaan M-L:n laittamia tarjoiluja. Torstin kanssa kävimme pressusaunan mukavissa löylyissä. Uuden vastankin olin tehnyt. Muutaman kerranhan sitä piti löylyissä käydä ja välillä vilvuutella takapihalla. Takapihan tulipaikalla M-L paisteli myös muurinpohjalettuja. Samalla keittelin kahvit nokipannulla. M-L jo kattoi kahvipöydänkin ulos, mutta piti siirtyä ”sisäruokintaan” kun alkoi satamaan. Jutustelimme ja vähän rukoilimmekin yhdessä. Mukava oli pitää vieraita.
Tein valmisteluja tulevia tapahtumia ajatellen.
Myöhemmin illalla kävin vielä istuskelemassa pressusaunan mukavissa löylyissä.
Siunausta!
Ps. ”Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut, sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään” (Room. 10:9,10).
24.7.
Tänään minulla oli työpäivä ja osittain vapaapäivä – lauantailta siirtyi osittain yksi vapaapäivä tänne. Tein vähän kerrassaan työasioita, joiden on edettävä ja oltava valmiina tiettynä aikana.
Aamulla herättyämme söimme vähän aamupalaa ja joimme kahvia – enkä malttanut olla menemättä takapihalle ”luontoon” ryypiskelemään.
Kävimme Marja-Leenan kanssa HH:ssa syömässä. Samalla reissulla myös muilla asioilla – Vapaakirkollakin.
Ennen 16 kävin 8.3 km lenkillä Tarvaalan suunnassa. Ns. ”kilpakävelin” ja ”juosta hissuttelin” alle 7 min/km-vauhtia. Aurinkoista ja lämmintä. M-L työnteli ruohoa pihalla. Liikuntaa sekin.
Ajelimme M-L:n kanssa ”Terheille”. Lähdin Deniksen kanssa viemään puukuormaa Tampereelle, Terolle. Purimme siellä kuorman yhdessä Teron kanssa. Koko muukin perhe oli kotona. Söimme hyvät iltapalat ja joimme kahvia ennen kotimatkaa. Olin kotona takaisin vähän ennen 01.
Siunausta!
Ps. ”Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti” (Ps. 44:9).
23.7.
Vapaapäivä. Herättyämme – Marja-Leena ennen minua – joimme kahvia ja söimme aamupalaa. Minä kiikutin taas ”nautintoaineeni” takapihalle – ja kohta myös kiireenvilkkaa sisälle takaisin, koska alkoi satamaan. Viime yönäkin satoi, oli satamatta, satoi, oli satamatta, satoi… Se on ollut sellaista.
Kävimme M-L:n kanssa syömässä HH:ssa – siellä ”kansanravintolassa” Ainahan siellä sitä kansaa näkyy olevan. Kauppareissu samalla kylällä käynnillä.
Laitoin sopivaan aikaan tulen takapihan mustan kiukaan alle, että oli kylvettävässä kunnossa klo 17, kun tuli vieraita. M-L laitteli tarjoiluja.
Vieraat – Lehtomäen Matti ja Tuula, sekä Lehtomäen Teppo ja Anne kolmen lapsensa kanssa - saapuivat 17 maissa. Eikun heittelin häkälöylyt ja vedin pressun kehikon päälle, niin pääsimme saunaan. Uuden vastankin olin tehnyt. Meitä oli saunassa Matti, Teppo, Tuula, Anne ja minä – uimapukusaunasta kun on kysymys. Löylyt olivat aika hyvät. Vieraatkin tykkäsivät saunasta. Miehissä vilvuuttelimme takapihalla ja kävimme uudelleen löyliössä – Teppo vielä kolmannenkin kerran. Onhan se pressusauna mukava, yksinkertainen, kapistus antamaan ”elämään eliksiiriä”.
Saunan päälle pääsimme pöytään nauttimaan tarjoiluista. Jutustelimme ja rukoilimme myös hetken yhdessä. On se mukava ja tärkeä asia tavata seurakuntalaisina toisiaan, olla yhdessä ja tulla paremmin tuntemaan. Olemmehan annetut myös toisiamme varten.
Kävin vielä 20.30. jälkeen 8.3 km lenkillä Tarvaalan suunnassa. ”Juosta hisssssshuttelin” ja ns. ”kilpakäveleskelin” Sataa tihuutteli. Lämpötila 13-14 astetta. Vähän ”viruteltuani” kävin vielä ottamassa löylyt pressusaunassa. Hyvin tuli löylyä ja hik virtasi. Söin vähän iltapalaa.
Siunausta!
Ps. ”Mutta hän (Jeesus) sanoi: Niin, autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat” (Luuk. 11:28).
22.7.
Vapaapäivä. Heräilimme aurinkoiseen uuteen päivään. Join kahvia ja söin vähän aamupalaa taas ”ulkoruokinnassa” – takapihalla. Se on mukavaa takametsien miehestä. Huom! ei viittausta samannimiseen lauluyhtyeeseen. Voi olla, että minun lauluni on samanlaista kuin Suzette Hattingh - Seinäjoella - sanoi laulunsa olevan. Hän sanoi, että jos hän laulaa, niin elävät kuolevat ja kuolleet heräävät. Luin 1. Samuelin kirjaa.
11:ksi ajelimme Helluntaiseurakuntaan Sunnuntaijuhlaan. Siellä johteli meitä ylistykseen ja lauluihin ryhmä Kalle Kohosen johdolla. Kuusjärven Timo oli hälytetty basson varteen. Kokouksen aloitus oli mielenkiintoinen: musiikkiryhmäläiset käyttivät puheenvuoroja vastaillen asetettuun kysymykseen. Nuorilla oli paljon hyviä ajatuksia. Sydämestäni yhdyin mm. siihen mitä Timo sanoi. Hän sanoi suurin piirtein tällaisen ajatuksen: Jeesuksesta kannattaa kertoa – vaikka ei kysytäkään - kaikkialla, missä me elämme ja liikumme, riippumatta ”virkanimikkeestä”, koska olemme Hänen todistajiaan kaikki.
Kuinka se muuten voisi ollakaan. Voidaksemme elää näin, on meidän sisäistettävä se, että asia todellakin on niin. Tällainen todistajana oleminen merkitsee, että väri on (aina) myös oikealla tavalla näkyvillä. Tämä taas ei oikein todellisesti onnistu, jos ei esim. Ps. 73:28 ole totta elämässämme: ”Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi”. Elämämme sanamme ja tekomme ovat seurausta suhteesta Herran kanssa. Vaikka tunnemmekin itsemme hyvin vajavaisiksi todistajantehtävässämme, se on kuitenkin tehtävämme Jeesukseen uskovina. Kun katsomme Häneen, jonka todistajia olemme, voimme olla todistajia. Kun katsomme itseemme, todistajana olemisemme estyy hyvinkin monenlaisin perustein. Pyhä Henki haluaa kirkastaa aina Kristusta. Hän on sitoutunut siihen myös meidän elämämme kautta. Meidän ei tarvitse ajatella, että sitten joskus, kun on tapahtunut sitä ja tätä, ja olen saanut sen ja tuon, tullut sellaiseksi ja tällaiseksi, sitten todistamme. Ei, vaan nyt jo, koska uskon Jeesukseen. Se ei tarkoita suorittamisen pakkoa, eikä mitään lainalaista toimintaa, vaan vapaaehtoista asennoitumista, itsensä antamista olemaan Vapahtajansa ja Herransa todistajana. Todistajana olemiseen kuuluu myös se, että teemme valintoja erilaisissa tilanteissa ja paikoissa, olemmeko – haluammeko olla - Jeesuksen todistajia juuri silloin – sanoilla tai sanoitta.
Yksi ihan keskeinen – ihan keskeinen – asia eteenpäin pääsyssämme, kasvussamme, uskontiellä on todistajana oleminen, sellaiseksi antautuminen, koska siihen sisältyy kannaltamme katsottuna erittäin tärkeä hengellinen totuus: Jeesuksen omaksi tunnustautuminen. Kun Jeesukseen uskovina tunnustamme uskovamme Häneen, ja kuuluvamme Hänelle, tuo se iloa ja sisältöä elämäämme. Jeesuksen todistajina ollessamme olemme ”asian ytimessä”. Helposti käy niin, että yksilöinä - ja seurakuntinakin – kierrämme tätä asiaa ”kuin kissa kuumaa puurokuppia”; teemme kaikkea muuta, mutta emme ole Jeesuksen todistajia. Emme anna ihmisten – uskomattomien ja uskovien – nähdä ja kuulla todistustamme Jeesuksesta. Keskitymme helposti asioihin, jotka ovat kehällisiä – kakkos-, kolmos-, tai neloskehällä – emme siihen, mikä Sanassa nousee esiin ykköskehän asioina. Voimme sinänsä olla tekemässä ihan oikeita asioita, mutta teemme niitä parhaan kustannuksella. Evankelioimiskokoukset – niin hyvä asia kuin ovatkin – eivät ole evankeliointia ajatellen ykkösasia, mutta rukouksin tapahtuva Jeesuksen todistajana oleminen, jokaisen uskovan kohdalla, on sellainen. Strategioiden tekeminen, toiminnan suunnitteleminen, tilaisuuksien järjestäminen, opetuksen antaminen, asioiden kaikenlainen hoitaminen, kirkkojen kaunistaminen ja viihtyisäksi tekeminen, ulkonainen moitteettomuus ja kaikkeen ulkonaiseen panostaminen, jne. voivat olla hyviä asioita, mutta voivat myös tulla tehokkaaksi esteeksi kaikkein tärkeimmälle: Jeesuksen todistajana olemiselle. Voimme antaa itsestämme ja seurakunnastamme näyttävän ja tehokkaan – tai vähemmän näyttävän ja tehokkaan – vaikutelman ulospäin, mutta emme kuitenkaan elä ydinasiassa – emme ole Jeesuksen todistajia. Helposti olemme ikään kuin pyörittelemässä lumipalloja ja rakentelemassa niistä lumiukkoja takapihalle. Voimme suorittaa kaiken hyvin tehokkaasti ja hikeen asti työtä tehden. Lopputuloskin voi olla näyttävä, mutta ennemmin, taikka myöhemmin lumiukot sulavat. Tärkein asia elämässämme – ja seurakunnan elämässä – on Jeesuksen todistajana oleminen.
Jeesuksen todistajana oleminen on tehtävä, johon kukin meistä – ihan itse – voi vaikuttaa. Voimme päättää olemmeko, vai emmekö ole, Hänen todistajiaan. ”Mukavan miehen tai naisen” maine ei pelkästään kerro siitä, että olemme Jeesuksen todistajia. Todistajana olemisesta kertoo se, että olemme Hänen todistajiaan – oikeasti. Todistajana oleminen ei merkitse sitä, että juttelemme ihmisten kanssa ”vähän uskontoon päin kallellaan” olevia asioita. Todistajina olemme Jeesuksen todistajia. Siihen kuuluu, että todistamme uskovamme henkilökohtaisesti Jeesukseen. Siihen kuuluu sen ilmi tuominen, että Jeesus on kuollut ristillä puolestamme syntiemme tähden ja että Hän nousi ylös kuolleista ja elää. Meidän tulee hyljätä kaikki verukkeet, joilla puolustamme – selittelemme – sitä, miksi emme henkilökohtaisesti ole Jeesuksen todistajia. On hyvä olla rehellinen ja katsoa ”totuutta silmiin” myös itsessään. On hyvä tunnustaa, että suurin syy, ettemme ole Jeesuksen todistajia, on pelkuruutemme. Se on asia, joka on nähtävä esteenä, joka ei saa olla este. Pelkuruutemme pohjana ei useinkaan ole se, että pelkäisimme ”pilaavamme Jeesuksen asiaa”, vaan todellisuudessa sen takana on useinkin se, että häpeämme Jeesusta, emmekä uskalla tunnustautua Hänen omakseen. Kaikkea muuta voimme tehdä ihmisten edessä, mutta tätä emme. ”Puheliaan seuramiehen – tai naisen” kieli tarttuu kitalakeen juuri tämän asian kohdalla. Tämä voi tuntua ”liian kovalta sanalta”, mutta ei sitä kuitenkaan ole, sillä meille kaikille on luvattu voima ja mahdollisuus olla Jeesuksen todistajana täällä maan päällä. Meidän ei tarvitse odottaa jotakin tulevaisuudessa häämöttävää hetkeä alkaaksemme olla Jeesuksen todistajia. Voimme olla sitä juuri nyt – ja huomaamme, että voima annetaan. Se annetaan jokaiselle todistajalle. Jeesuksesta todistaminen ei ole vain sitä, että käymme ns. todistamassa joskus – kerran pari elämämme aikana – kokouksessa saarnapöntöstä. Todistajana oleminen on koko elämämme kattava asia.
Elämämme ja tekomme Jeesuksen omina todistavat Hänestä – mutta myös sanamme. Emme saa unohtaa sanojen merkitystä todistajan tehtävässämme. Sanat ovat tärkeitä. Ymmärrämme, että emme Jeesuksen omina voi esim. perheissämme, koulussa, työpaikallamme, harrastuksissamme – joissa olemme tekemisissä samojen ihmisten kanssa – koko ajan ”toitottaa” sanoillamme todistustamme Jeesuksesta, mutta niissäkin meidän tulee olla myös sanallisesti Hänen todistajiaan. Useinkin Jumala johdattaa meitä tuollaisissa yhteyksissä kohtaamaan niihin kuuluvia ihmisiä henkilökohtaisesti pitkälläkin aikajänteellä. Voi tuoda sanallisesti todistuksen Jeesuksesta esiin ja silti elää heidän kanssaan normaalisti. Voi kuunnella taivasta ja näitä ihmisiä. Voi kokea Jumalan ajoittamaa johdatusta, kun haluaa olla Herransa todistaja. On otettava huomioon myös se – aivan niin kuin Raamatun päivinäkin – että kaikesta huolimatta meitä voidaan myös pilkata. Se ei ole kuitenkaan syy olla olematta todistaja.
On kuitenkin paljon ihmisiä, joille emme ”ennätä” todistaa kovinkaan paljoa – tai emme ollenkaan – elämämme ja tekojemme kautta. jumala on johdattanut meidät kohtaamaan nämä ihmiset siksi, että olemme heille sanallisesti Jeesuksen todistajia. He voivat jopa tulla uskoonkin juuri siinä kohtaamisessa – tai sen seurauksena. Olemme yksi tärkeä lenkki ketjussa heidän iankaikkista elämäänsä ajatellen. Kokekaamme etuoikeutena olla Jeesuksen todistajia täällä maailmassa. Raivatkaamme Jumalan avulla pois kaikki verukkeet ja esteet tehtävämme tieltä. Jumala siunatkoon tehtävämme! Rohkaisen itseäni ja sinua: Emme ole vielä täydellisiä. Todistajan tehtävämmekin on vajavaista. Kun kuitenkin haluamme olla Jeesuksen todistajia, niin Pyhä Henki vie meitä eteenpäin ja antaa voiman kaikkine mahdollisuuksineen.
Tuollaisiin ajatuksiin kirvoitti Pyhä Henki minua Timon sanojen perusteella.
Niin, sinne kokoukseen, Helluntaiseurakunnassa, vielä mennäkseni. Mukana tilaisuudessa olivat Mannin Erno ja Sari lapsineen. He ovat lähdössä lähetystyöhön Kosovoon. Heidän mukana olonsa oli M-L:n ja minunkin mukana olon syy kokouksessa. Sari ja Erno puhuivat ensin kohteestaan Kosovosta ja siihen liittyvistä asioista. Sari lauloi. Erno piti hyvän ja selkeän saarnan kutsumuksesta. Lopussa koko perhettä siunattiin heidän työhönsä ja matkaansa – ei sillä tavalla virallisesti, koska lähettäjäseurakunta on muualla. Koin etuoikeutena, että Kalle, joka juonteli tilaisuutta, pyysi myös minua siunaamaan heitä alttarille. Johdin siinä myös rukoukseen. Rukouksen jälkeen koin sydämessäni, että minun pitäisi rohkaista jotakuta tuomaan esille sanoma Jumalalta. En kuitenkaan sitä tehnyt. Tilaisuuden loputtua tuli yksi paikalla olleista luokseni, sanoen, että hänellä olisi ollut sanoma siihen minun rukoukseni jälkeen, mutta hän ei rohjennut sitä tuoda. Oli rohkaisu – jatkoa ajatellen – molemmille, että ajatukset olivat Jumalasta. Tilaisuuden jälkeen nautimme hyvän lähetyslounaan kahveineen. Taivaan Isän siunausta Mannin perheelle!
Ajelimme kaupan kautta kotiin. Terhi-Marja, Emilia, Daniel, Timo, Pia ja Miro tulivat myös meille. Laitoin heti tulen takapihan mustan kiukaan alle, sekä tulipaikkaan. M-L alkoi pian paistamaan siinä lettuja muurinpohjalla. Satoikin välillä. Takapihalla söimme lettuja porukalla ja joimme nokipannukahvia – lapset mehua. Keittelin kahvit kiukaan alla olevan tulen hehkussa.
Johonkin aikaan oli häkälöylyt heitetty ja pressu vedetty kehikon päälle. Timon ja Deniksen – joka tuli töistä myös meille – kanssa menimme ottamaan kiukaan antia, jota löylyksi kutsutaan. Useampaan kertaanhan siellä piti käydä, välillä takapihalla vilvuutellen.
Saunan jälkeen saimme paistettua makkaraa, salaattia, jätskiä ja tämän kesän mansikoita isot kulholliset.
Kävin illan mittaan – 20 jälkeen – urheilukentällä 7 km lenkillä. 1 km ”juosta hissuttelin” jatkaen 5 km ns. ”kilpakävelyntapaisella”. Lopuksi ”juosta hissuttelin 1 km. Kentällä oli myös Milka, joka on Saarijärvellä ystävänsä Janinan luona. Yhdessä olivat kentällä. Mukava oli siellä tavata.
Juotiin teetä. Satoi. Ukkonenkin jyrähteli.
Siunausta!
Ps. ”Jeesus sanoi heille: Antakaa keisarille se, mikä keisarin on, ja Jumalalle se, mikä Jumalan on” (Mark. 12:17).
21.7.
Ja täällä ”menetetyn metsikön reuna”. Heräiltyämme – Marja-Leena ennen minua tekemään lettutaikinaa seurakunnan leiripäivään - joimme kahvia ja söimme aamupalaa. Minä taas kiikutin juomiseni ja syömiseni takapihan raikkauteen. Luin 1. Samuelin kirjaa. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Lähdettyämme M-L:n kanssa liikenteeseen – kohti leiripäivää – kävin kukkakaupan kautta, josta ostin pari ruusua kastettaville. M-L kävi kaupassa. 11.30:ksi menimme Vapaakirkon pihaan, josta oli sovittu lähtöjä leiripäivään. Meidän kyytiimme tuli yksi. Ajelimme Kannonjärvelle, Gromovin Helvin mökille, jossa seurakunnan leiripäivä oli. Lakosen Kari sitä johteli mukavaan leppoisaan tyyliin(sä). Aluksi Kari kertoili päivän sisällöstä. Lauleskelimmekin vähän. Satoi. Se ei kylläkään haitannut. Tunnelma oli ihan mukava. Jutustelimme. Söimme hyvin – ja ruoka oli hyvää.
14.30. oli kastejuhla, jonka osuuden johtelin. Puhuin aluksi kasteesta. Sen jälkeen kastettavat – Petri ja Maija-Liisa – käyttivät henkilökohtaisen todistuspuheenvuoron. Olivat hyviä todistuksia. Lauloimme laulun: Päättänyt olen seurata Herraa, säkeistön, jonka jälkeen kastoin Petrin. Eikä se järven vesi kylmää ollut. Taas laulettiin säkeistö, jonka jälkeen kastoin Maija-Liisan. On ilo palvella tällaisessa asiassa, jossa ihmiset haluavat olla kuuliaisia Jumalan Sanalle – Seurata Herraa. Kun kuivat vaatteet oli vaihdettu, lauloi Noora Anneli oman laulunsa. Petran säestyksellä laulettiin yhteislauluja. Aurinkokin alkoi paistamaan. M-L:n kanssa ojensimme kastettaville ruusut. Joimme juhlakahvit – sanan varsinaisessa merkityksessä – täytekakkujen kanssa. Jäämme odottamaan seuraavaa kastejuhlaa – enkä usko, että se niin kaukana onkaan.,,
Tikanheittokilpailukin pidettiin. Sarjat olivat miehille ja naisille. Molempien sarjojen voittajille - perheineen – oli palkintona 2 vrk mökkiloma Helvin mökillä. Olavi voitti miesten- ja Airi naisten sarjan. Kannustus oli rohkaisevaa.
Saunottiin. Sää oli hieno – kuten paikkakin. Miehet saunoivat Lahjan mökin saunassa – joka on vieressä – ja naiset Helvin saunassa. Löylyt olivat hyvät.
Saunan jälkeen söimme lettuja. Mukava ”katos” – kesäkeittiö – niiden paistopaikkana. Makkaraa grillattiin samaan aikaan. Kaikki maistuivat – hyvälle. Loppuhartaus oli 18-19 välillä. Sen jälkeen lähdimme kotiin. Kiitos mukavasta päivästä ja yhdessäolosta Helville ja ”ohjelmapomolle”, Karille! Tuollaisen(kin)kaltainen seurakuntalaisten yhdessäolo on rakentavaa silloin tällöin.
Kävin illan mittaan 9.4 km lenkillä urheilukentällä. Aluksi ”juosta hissuttelin” 2.2 km, jonka jälkeen ns. ”kilpalävelin” 1.2 km, 1.2 km, 1.2 km (aikaan 6.16), 1.2 km (aikaan 6.22), 1.2 km (aikaan 6.45), joka välissä venytellen. Lopuksi ”juosta hissuttelin 1 km. Lämmintä oli 11-12 astetta. Kotiin tulin 21.50.
Join teetä.
Siunausta!
Ps. ”Hän antaa kansallensa voiman ja väkevyyden. Kiitetty olkoon Jumala” (Ps. 68:36b).
20.7.
Heräiltyämme, aamupalaa syötyämme ja kahvit juotuamme – luin 1. Samuelin kirjaa – lähdimme ajelemaan Seinäjoelle Keskellä elämää–tapahtumaan. Alavuden ABC:n pihassa joimme termoksesta kahvia.
10.30. olimme jo mukana Helluntaikirkossa Rukous ja ylistys–hetkessä. Klo 11 oli Sana koskettaa, raamattutunti, jonka piti Carl-Gustav Severin Ruotsista, Upsalasta. Oli voimallinen. Välillä syötiin Helluntaiskirkolla ja klo 15 oli Marko Selkomaan, Kanadasta, raamattutunti – eikä ihan tavallinen. Väkeä oli talo ihan täynnä. Välisermi oli työnnetty sivuun ja ruokasalin puolikin oli täysi. Klo 19 oli tilaisuus Seinäjoki -Areenassa. Väkeä oli paljon. Suzette Hattingh, Saksasta, puhui. Ei nää ihan tavallisia kokouksia olleet – Voimallisia. Mukava oli tavata tuttuja päivän aikana.
Paluumatkalla Seinäjoelta kävimme pizzalla Alavuden ABC:llä. Kotona olimme 00.30. maissa.
Siunausta!
”Minä (Jeesus) ja Isä olemme yhtä” (Joh. 10:30).
19.7.
Vapaapäivä. Heräilimme pilvipoutaiseen säähän Mäntyluodon hirsimökissä, Malloksella. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia ikkunoista avautuvaa järvimaisemaa katsellen. Saari kun on pieni, niin vesikin on lähellä joka suunnassa. Luimme Raamattua – minä 1. Samuelin kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä mökin pöydän ääressä.
Soutelin hakemassa katiskat järvestä – oli kuusi ahventa, jotka laskin takaisin järveen. Tihkutteli vettä. Vähän oli mielessä mustikkaankin lähtö Sätkynniemeen. Ensin oli maa märkä sateen jäljiltä ja sitten näkyi nousevan ukkospilvi.
Söimme. Meinasimme lähteä soutelemaan kotimatkalle, mutta kun ukkonen nousi, niin ei järvenselälle viitsinyt lähteä. Niinpä oleilimme mökissä. Satoi ja tuuli aikalailla.
Lopulta kannoimme vähät kimpsumme veneeseen ja soutelimme sateessa parinkymmenen minuutin matkan Rasaniemen rantaan. Sadevaatteissa oli mukava olla sateessakin.
Ajelimme kirkolle, jossa käväisimme kaupassa. Kävimme äitiäni tapaamassa vanhainkodin yläkerrassa. Hän oli pirteässä kunnossa. Jutustelimme. Rukoilimme pois lähtiessämme yhdessä. Ajelimme sieltä Hannulle ja Aunelle – sedälleni. Juttelimme. Pois lähtiessämme rukoilimme yhdessä.
Matkalla kotiin pysähdyimme Vaajakosken ABC:llä, jossa M-L kävi kaupassa ja minä kahvilla.
21. jälkeen olimme kotona. Saarijärvellä paistoi aurinko, vaikka muualla satoi. Kävin vielä 11 km lenkillä urheilukentällä. Aluksi ”juosta hissuttelin” 5 km – aikaan 31.26, jonka jälkeen ns. ”kilpakävelin” 5 km – aikaan 33.44. Lopuksi ”juosta hissuttelin” 1 km. Palasin kotiin n. 23 maissa.
Join teetä ja söin iltapalaa. M-L: kin oli vielä ”tolpillaan”, mutta meni pian nukkumaan. Katselin mm. tullutta postia.
La. 21.7. klo 12 on ”seurakunnan leiripäivän” nimellä oleva päivä Helvi Gromovin mökillä, kannonjärvellä, Kotiniementie 53. Siellä on yhdessäoloa, ruokaa, kahvia, saunomista, uintia, leikkejä… Päivässä on myös kastetilaisuus. Jos olet uskossa, etkä ole vielä käynyt kasteella, niin tervetuloa kasteelle! Ota yhteyttä: Jouko Kuusjärvi 040-0206858. Yhteislähtöjä leiripäivään on klo 11.30. Vapaakirkon pihasta. Päivä on tarkoitettu kaikille. Tervetuloa mukaan!
Siunausta!
Ps. ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta” (Joh. ilm. 7:10).
18.7.
Heräilimme Mäntyluodossa pilvipoutaiseen, 16 asteen, säähän. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia mukavissa järvinäkymissä. Bågmaneiltakin tuli viestejä Enontekiöltä. Luimme Raamattua. Minä 1. Samuelin kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta kohdan. Rukoilimme yhdessä mökin pöydän ääressä.
Puoliltapäivin lähdimme soutelemaan Sätkynniemeen, vanhan kalasaunan vaiheille - jossa poikasena öitäkin vietettiin - katsomaan onko siellä mustikoita. Oli. Ei kuitenkaan niin paljon kuin viimekesänä. Keräsimme lyhyessä ajassa litran, toista - ei ollut sen isonpaa astiaa mukana. Palatessa vein M-Ln vieressä olevan saaren eteläpäähän. Hän käveli sen läpi katsastaen, onko mustikoita. Vähän. Otin hänet veneeseen saaren Pohjoispäästä. Tulimme jo 13.30.jälkeen mökille. Katsoimme katiskat samalla reissulla. Kaksi ahventa. Jätimme syötiksi ja siirsimme pyydykset toiseen paikkaan. Juotuamme kahvit lähdin soutelemaan parinkymmenen minuutin matkan Rasaniemeen. Sieltä hurautin autolla kirkolle. Kävin ensin äidin luona vanhainkodin yläkerrassa. Hän oli pirteä. Juttelimme. Rukoilimme lähtiessäni. Äiti lähtikin rollaattorinsa kanssa ruokailuun. Esitteli minut pojakseen hoitajalle ja yhdelle mummolle ja hänet minulle.
Menin urheilukentälle, joka oli aika lähellä. 20 asteen lämpötilassa tein 11.2 km lenkin. Aluksi "juostahissuttelin" 5.2 km, jonka jälkeen ns. "kilpakävelin" 5 km aikaan 36.25. 20
m pätkää edestakaisin. Lopuksi "juosta hissuttelin" 1 km.
Kävin kaupassa ennenkuin lähdin mökille. Oli nousemassa niin pahannäköinen ukkospilvi, että harvoin näkee. M-Lkin tekstitteli ukkosesta. Menin Teboilille kahville odottelemaan Pilven ohimenoa. Lopulta ajelin rantaan ja vetelin parikymmenminuuttisen saareen. Satoi koko ajan, vaan eipä se haitannut kun oli sadevaatteet. 19 maissa olin saaressa. M-L oli lämmittänyt saunan, joten pääsimme heti saunaan. Löylyt olivat mukavat.
Söimme hernekeittoa. Jälkiruuaksi jugurttia. Jonkin hetken päästä M-L paistoi lettuja. Minä söin niitä kahvin kanssa. M-L ei näin myöhään enää kahvia juonut. Tuikut paloivat pöydällä.
Johonkin aikaan Mäntyluodon wanhukset kävivät tilalleen...
Siunausta sinne mantereelle...!
17.7
Tein työhön liittyviä kirjallisia töitä.
14-15 välillä lähdimme Marja-Leenan kanssa ajelemaan Kangasniemelle. Menimme Timon kautta. Veimme pyykkejä ja katselimme heidän rakennuksien pohjien paikkoja. Viisas mies kalliolle rakensi... - kallio oli hienosti näkyvissä. Satoi kovasti. Eivät olleet kotona.
Kävimme syömässä Vaajakosken ABC:llä.
Ajelimme Kangasniemelle, Malloksen rantaan, Rasaniemeen. Tavarat veneeseen, sadevaatteet päälle ja 20 min.soutu Mäntyluotoon, jossa olimme 18.30:n jälkeen.
Vein kaksi katiskaa järveen. Joimme tulokahvit. Luin kirjaa. M-L virkkasi. Lämmitin saunan. Löylyt oli hyvät - ja vasta. Kävin järvessä. Harmaa taivas, mutta pohjoisen puolella mahtava auringonlasku! Söimme iltapalaa ja joimme teetä tuikkujen valossa. Laitoin Heimolle viestin ja häneltä tuli myös.
Siunausta!
16.7.
Heräsin vapaapäivään. Marja-Leena heräsi aikaisin, kun valmistautui ottamaan vieraita vastaan tänään – kävi kaupassa ja alkoi laitella ruokia. Join kahvia takapihalla. Luin 1. Samuelin kirjaa – myös 1. Kuningasten kirjaa.
Kävin pari kertaa kylällä kyselemässä paikkaa tilaisuudelle keskustassa. Sokkarin parkkipaikan reunaa kävin kysymässä johtajalta. Sitä ei tällaiseen tarkoitukseen saa. Kyselin toria siihen tarkoitukseen, mutta en vielä saanut yhteyttä ihmisiin, joiden kanssa sen käyttö pitää sopia. Eiköhän se ajallaan järjesty.
Heti puolenpäivän jälkeen meille tuli vieraita Permin-Komista – komi-permjakkeja. Raisa, kahden tyttärensä Nastjan ja Natashan kanssa. Raisa kääntää Raamattua komi-permjakin kielelle. Vertaisen Veikon autolla olivat liikkeellä. Veikko, sekä Kuljun Aulis olivat myös. Meitä yhdistää työ sukulaiskansojemme parissa. Mukava pitää sellaisia vieraita. Terhi-Marja tuli tulkiksi. Emilia ja Daniel olivat myös. Näimme heidätkin nyt eka kertaa eilisen Venäjältä tulon jälkeen. Söimme M-L:n tekemän hyvän aterian, jälkiruokineen ja kahveineen. Tuntuu aina erikoiselta pitää täällä vierainaan ”siellä kaukana” tuntemaan tulleita ihmisiä – joiden kanssa on ollut paljon tekemisissä. Juttelimme. Otimme valokuvia. Joimme vielä uudestaan kahvia ja teetä. Vähän rukoilimme. Deniskin ehti töistä loppuhetkiin – hänkin on käynyt Permin-Komissa.
Vieraiden mentyä lähdin kohta – 18 maissa – 11 km yhtäjaksoiselle lenkille urheilukentälle. Aluksi ”juosta hissuttelin” 5 km, jonka jälkeen ns. ”kilpakävelin” 5 km, aikaan 34 min. Lopuksi ”juosta hissuttelin” 1.2 km.
Siunausta!
Jatkoksi taas – pitkästä aikaa – jakso ”pientä rukouskoulua”.
Opetus 102. VALVO ITSEÄSI
”Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä: sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat” (1. Tim. 4:16).
Apostoli Paavalin neuvo nuorelle työtoverilleen, Timoteukselle, on varteenotettava tänäänkin jokaisen sananjulistajan – erityisesti tässä tekstiyhteydessä heidän - ja uskovan elämässä. Hengellinen elämämme on kilvoittelua. Samassa kirjeessään Paavali kirjoittaa: ”Kilvoittele hyvä uskonkilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä…” (1. Tim. 6:12). Edelleen: ”Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien” (1. Tim. 4:10).
Kilvoitteluun kuuluu itsensä valvominen. Se merkitsee oman elämänsä pysyttämistä Jumalan Sanassa. Se ei merkitse jatkuvaa itsensä tarkkailua ja itseensä katsomista – silloin joudumme lainalaiseen tilaan – vaan halua elää Jumalan tahdon mukaan vapaassa ”evankeliumin hengen” mukaisessa olotilassa. Itsemme valvomiseen kuuluu aivan keskeisenä rukouselämämme. Se ilmaisee, että haluamme olla riippuvaisia Jumalasta ja Hänen Hengestään. Omassa voimassa tapahtuva itsensä valvominen ei onnistu.
Itsensä valvominen – Sanasta ja evankeliumista eläminen – on ensisijainen asia. Sen seurauksena voimme valvoa sanojamme ja opetustamme. Elämää Jumalan yhteydessä seuraavat ajatukset, sanat ja teot. Suhteemme Jumalaan on tärkein. Siitä versovat elämämme sanat ja teot.
Valvoessamme itseämme – elämäämme – pelastamme itsemme ja ne jotka meitä katselevat ja kuulevat.
15.7.
Herättyäni keittelin ”kahaveeta” ja ”juoskentelin” sitä takapihalla. Luin 1. Samuelin kirjaa. Valmistauduin päivän tilaisuuksia varten.
Hyvissä ajoin ennen 12 lähdimme Marja-Leenan kanssa liikenteeseen. Kävimme kukkakaupasta hakemassa pari ruusua, tänään seurakuntaan liitettäville. Haimme yhden ihmisen kyytiin telttakokoukseen ja ajelimme Häkkilään.
Telttakokous: Taivas on totta! alkoi klo 13. Sää oli hieno – rukousvastaus. Lehtomäen Matti johteli tilaisuuden, lukien alkuun Raamatunpaikan ja käyttäen henkilökohtaisen puheenvuoron. Lauluryhmä – Anne ja Taneli Lehtomäki lauloivat lasten kanssa. Anne myös yksin. Hyvä lauluryhmä. Lehtomäen Teppo käytti todistuspuheenvuoron. Lehtomäen perhekunta voisi pitää kokouksia missä vaan – on todistusta, musiikkia ja puhetta. Nina Ruutinen antoi myös henkilökohtaisen todistuksen. Hyviä olivat – jos niin voi sanoa – kaikki kokouksen todistukset. Puhuin lopuksi. Oli avointa puhua – avoimempaa kuin eilen. Taisi olla liki 30 ihmistä mukana. Kokouksen lopuksi saimme taas Lehtomäen Tuulan tarjoamat maistuvat kahvit.
Ajelimme kotiin. M-L puhui matkalla puhelimessa Venäjältä palaavien lähetysmatkalaisten – Emilian ja Danielin – kanssa. Olivat jo aika lähellä tulossa kotia kohti. Palattuamme kotiin laittoi M-L ruokaa. Valmistauduin illan tilaisuuteen. Söimme.
17.30:ksi ajelimme Vapaakirkolle – että josko rukoushetki ennen tilaisuutta. Jumalanpalvelus alkoi klo 18. Lahtelan Veikko johteli sen. Rosk´a Band soitteli ja lauleskeli muutamaan otteeseen. Johdin Miikan ja Janikan siunaamisen seurakuntaan. Janika oli eilen kasteella. Puhuin. Oli avointa puhua. Tilaisuuden lopuksi Veikko ja Irma tarjosivat kahvit. Se antaa aina mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen. Hyvä tilaisuus.
Ajoimme Terhi-Marjan, Deniksen, Emilian ja Danielin kautta kokouksesta. Olivat tulleet Venäjänmaalta kotiin. Olivat jo nukkumassa. Aikainen lähtö ja pitkä matka kun oli takana. Emme menneet kolkuttelemaan.
Menin illan mittaan 10 km lenkille urheilukentälle. Aluksi ”juosta hissuttelin” 3 km. Venyttelin. Ns. ”kilpakävelin” 5 km yhtäjaksoisesti 33.45 aikaan. Lopuksi ”juosta hissuttelin” 2 km. Venyttelin ja ajelin kotiin 22.30:ksi. M-L oli jo nukkumassa. Söin iltapalaa.
Tänään tavoittelin äitiä kiinni puhelimella, mutta ei ollut huoneessaan, koska ei vastannut.
Siunausta!
Ps. ”Mutta minä (Jeesus) sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat” (Matt. 5:44).
14.7.
Herättyäni keittelin kahvit ja ryypiskeltyäni ne, valmistauduin päivän tilaisuuteen. Myöhemmin söimme aamupalaa – ja joimme kahvia. Luin 1. Samuelin kirjaa.
Ennen 12 lähdimme M-L:n kanssa liikenteeseen – kaupan kautta. Otimme pari ihmistä kyytiin ja ajelimme Häkkilään telttakokoukseen, joka alkoi klo 13. Teltta oli Lehtomäen Matin ja Tuulan pihapiirissä. Lyhyen kokoussarjan nimenä on: Taivas on totta! Rukousvastauksena sää oli hyvä. Väkeä oli n. 30 henkeä – taisivat olla uskovaisia. Matti johteli tilaisuuden. Lauluryhmä: Väinö ja Marja-Liisa Moisio, sekä Raimo ja Raakel Moisio lauloivat vanhoja lauluja. Raimo ja Väinö todistivat uskoontulostaan koskettavasti. Yhteislaulujakin laulettiin. Puhuin – taisi tulla herätyssaarna uskoville. Siis sellainen herätyskokoussaarna, joka oli tarkoitettu ihmisille, jotka eivät vielä usko Jeesukseen. Tuula tarjosi kahvit tilaisuuden lopuksi – kastettavat olivat hyviä. Huomenna klo 13 on vielä kokous teltalla.
Ajelimme kotiin kaupan kautta. Voimamieskilpailut olivat juuri lopuillaan keskustassa – Jarmo Virtanen – Suomen mestari – kuului voittaneen. Söimme hieman päästyämme kotiin.
M-L kävi ”Terhien” asunnolla – tulevat huomenna lähetysmatkalta Venäjältä. 18:ksi ajelin ”Saarijärven toiselle puolelle”, jossa oli kastetilaisuus. Sukulaisia oli paikalla. Grönqvistin Juha juonteli lyhyen tilaisuuden. Puhuin kasteesta hiukan. Lauloimme. Astuimme valkoisissa kastepuvuissa järveen, jossa minulla oli etuoikeus kastaa Janika. On hieno ja iso asia, kun ihmiset noudattavat Jumalan Sanaa myös kasteasiassa. Joimme maistuvat täytekakkukahvit juhlan kunniaksi. Sää oli hieno.
Menin urheilukentälle 11 km lenkille. Hieno sää. Aluksi ”juosta hissuttelin” yhtäjaksoisesti 5 km. Venyttelin. Ns. ”kilpakävelin” 5 km 1 km jaksoissa, n. 2 sek. tauoilla. Km-ajat olivat: 6.27., 6.27., 6.20., 6.16., 5.40. ”Juosta hissuttelin” 1 km. Lenkin jälkeen kävin viemässä eilisessä Nuotioillassa olleet tuolit Vapaakirkolle. Lenkiltä tultuani – klo 22 - kävin ”lievälämpöisessä löyliössä”. M-L paistoi ruisleipää. Söin iltapalaa ja join teetä.
Siunausta!
Ps. ”Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa ja säilyköön koko teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä” (1. Tess. 5:23,24).
13.7.
Herättyämme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Kannoin taas takapihalle syömiseni ja juomiseni. Luin 1. Samuelin kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Kävin Vapaakirkolla. Samalla lastasin peräkärryyn sieltä tuoleja Nuotioiltaa varten. 13:ksi menimme Tarjan kanssa viemään ehtoollista kotiin seurakuntamme jäsenelle. Siellä laulettiin, luettiin, vietettiin ehtoollista ja rukoiltiin – ja juotiin kahvia.
Marja-Leena kasaili tarjoilujuttuja Nuotioiltaa varten ja teki sinne lettutaikinaa. Söimme.
17.15:ksi menin ottamaan kyytiin – auton täyteen – Nuotioiltaan lähtijöitä. Ajelimme Hoikkaan, Kovasen Timon ja Sannan pihalle – Palikkaviidantielle – missä Nuotioilta pidettiin klo 19. Laitoimme tuolit paikoilleen, niin kuin tarjoilupaikatkin. Pian Timo sytytteli lammenrantaan rakentelemaansa nuotiopaikkaan tulet. Illassa oli mukana n. 47 henkeä. Kyläläisiä oli ilahduttavasti. Takalon Martti ja Katriina luotsasivat tilaisuutta eteenpäin hyvällä otteella ja tyylillä. Aluksi oli tarjolla lettuja nokipannukahvin ja mehun kera. Lettuja paistoivat Mannisen Maija-Liisa ja Eriksonin Torsti. Marttikin aluksi. Marja-Leena oli tarjoilupöydän takana. Timo keitteli nokipannukahveja. Kilpailuja ja leikkejä oli. Kettu ja Husky vierailivat myös. Lauloimme - Martin säestäessä kitaralla – useita lauluja. Martti kertoi elämästään ja uskoontulostaan. Minä käytin myös puheenvuoron. Reijo Ahonen samoin. Mannilan Olavi luki kirjasta pätkän. Illan lopuksi oli makkaranpaistoa nuotiolla. Oli hyvä ilta. Eilen illalla seurakunnan Rukousillassa rukoilimme, että Taivaan Isä antaisi hyvän sään ja kiitimme siitä jo uskossa etukäteen – ja sää oli mitä parhain. Tulomatkalla jo satoi – ja Saarijärvellä aikalailla. Kiitos Jumalalle rukousvastauksesta! Sydämelliset kiitokset kaikille iltaa toteuttamassa olleille! Oli hyvä tehdä yhteistyötä – ja hyvä tiimi! Evankeliumi oli erittäin selkeästi ja hyvällä tavalla esillä illassa.
Mitäpä sanoisin neljästä erikylällä pitämästämme No, onkos tullut kesä…? NUOTIOILLOISTA? Niitä kannatti järjestää. Se on ollut matalan profiilin lähestymistapa saada ihmisiin kontaktia myöskin evankeliumilla. On laulettu ”tavallisiakin” nuotiolauluja – ja väliin hengellisiä lauluja. On ollut leikkejä, kilpailuja, sketsejä – ja väliin henkilökohtaisia todistuspuheenvuoroja. On oltu yhdessä ja paistettu, sekä syöty lettuja ja makkaraa. Evankeliumi on kuitenkin ollut kaiken ytimessä. Mitään saarna(tautisten) tilaisuuksia ne eivät ole olleet. Ei se paljon hyödytä jos eivät ihmiset tule tilaisuuksiin, vaikka meillä olisi kuinka piki9ä saarnatilaisuuksia. On parempi saada ihmisiin kontakti, että voi heille välittää myös maailman tärkeintä sanomaa.
Ajelimme kotiin Hoikasta. M-L kävi viemässä Maija-Liisan Kannonjärvelle. Hänkin saapui kotiin jo 23.30. maissa. Joimme vielä teetä.
Huomenna klo 13 alkaa Häkkilässä telttakokous: Taivas on totta! Sunnuntaina on siellä teltalla tilaisuus myös klo 13. Tervetuloa teltalle!
Siunausta!
Ps. ”Olkaa aina iloiset!” (1. Tess. 5:16).
12.7.
Herättyäni laitoin aamupalaa. Söin ja join kahvia taas takapihalla. Pilvistä. Marja-Leena ei vielä noussut. Luin 1. Samuelin kirjaa.
Kävin monistelemassa Vapaakirkolla seurakuntalaisille valmistamaani tervehdystä. En saanut koko ”satsia” monistettua, kun kone ei suostunut jatkamaan. Rukoilin, missä jatkaisin. Menin Majakalle ja siellä Jussin myötävaikutuksella sain monisteet tehtyä – maksusta tietenkin. Ostelin kuoret ja merkit. Kotona nidoin monisteet ja laitoin kuoriin. Hyvä kun sain tänään kaikki postiin. Lähetin tervehdyksen kaikille seurakuntamme varsinaisille-, ulko- ja alaikäisille jäsenille. Mielestäni – ainakin minun mielestäni – siinä on tärkeää asiaa ja infoa pian koittavasta syksystä.
Jossain vaiheessa söimme M-L:n laittamaa ruokaa – poronkieltä, sienikastiketta ja parsakaalia..
18.30:ksi ajelin Vapaakirkolle Rukousiltaan. M-L tuli sinne myös käytyään toisella autolla asioillaan. Lahtelan Veikko johteli illan. Noora Anneli ja Anita johtelivat ylistykseen ja lauluihin. Puhuin hieman. Irma oli tehnyt kauniita – taiteilija kun on – raamatunlausekortteja. Luimme ne jokainen vuorollamme – ja jotkut sanoivat jotakin muutakin samalla. Rohkaisevia Sananpaikkoja. Hieno idea. Rukoilimme. Meitä oli paikalle saapunut 15 henkilöä. Hyvä ilta. Tykkään tämäntyylisistä rukousilloista – se on sanottava.
Saavuttuani kotiin lähdin lenkille. M-L oli käymässä ”Terhien” asunnolla – he kun ovat Venäjällä. Tein urheilukentällä 10 km yhtäjaksoisen lenkin. Alkuun ”juosta hissuttelin” 3 km, jatkoin 5 km ns. ”kilpakävelyllä”. Loppuun ”juostasin” 2 km.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä – kynttilöiden valossa. Lapista oli tullut Tuulalta ja Tuomolta tekstiviesti heidän vaellusmaisemistaan. Norjassa ovat hienoissa paikoissa – osittain samoissa, joissa olen ollut heidän kanssaan 2003 – kylläpä aika rientää. Mukavahan siellä olisi olla…
Huomenna – 13.7. - on klo 19 No, onkos tullut kesä…? NUOTIOILTA Hoikassa, Timo ja Sanna Kovasen piha-alueella, lammen rannassa, Palikkaviidantie 168. Ohjelmaa on kaikenikäisille ja kaikki – jotka ”kynnelle kykenevät - voivat tulla. Tarjolla on lettuja, nokipannukahvia, mehua – ja makkaraakin voi tikunnenässä paistaa. Tulehan mukaan!
Siunausta!
Ps. ”Karttakaa kaikenkaltaista pahaa” (1. Tess. 5:22).
11.7.
Heräilimme suht´ hyvissä ajoin. Kuparisen Markku ja Heljä olivat meillä yötä. Luin takapihalla pilvisessä säässä 1. Samuelin kirjaa. Syötyämme aamupalaa ja juotuamme kahvia, luin – minä vuorostani – hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan Rukoilimme olohuoneessa yhdessä, Markun, Heljän ja Marja-Leenan kanssa.
Pian vieraamme jatkoivat matkaansa kohti ”uutta määränpäätä”. Sateli. Hoitelin monia isompia – kuka ne mittaa – ja pienempiä työhöni liittyviä asioita. Soitin ”syrjäkylälle” vasta uskoon tulleille. Valmistelin tervehdystä seurakuntamme varsinaisille-, ulko- ja alaikäisille jäsenille. Tarkoituksenani on lähettää se paperiversiona jokaiselle. Onhan se mielessäni ollut, mutta nytpä kuitenkin toteutui. Kaikenlainen yhteydenpito on tärkeää seurakunnassa.
Illalla meille saapuivat Timo ja Pia. Tulivat hakemaan pyykkejään ja pesemään uusia. Heidän mökissään – väliaikaisessa asunnossaan – kun ei ole pesukonetta. Laitoin pressusaunan lämmite. Juotuamme kahvia ja syötyämme iltapalaa, menimme Timon kanssa löylyihin. Ihan oli mukavat löylyt. Välillä vilvuuttelimme takapihalla.
21 jälkeen menin vielä urheilukentälle pienelle 5 km lenkille. Aluksi ”juosta hissuttelin” 1 km, välissä venyttelin ja ”juoksasin” 1 km. Venyttelin. Ns. ”kilpakävelin” 2 km. Lopuksi ”juoksentelin” 1 km. Piti käydä uudelleen suihkussa. Pilvistä. 14-15 astetta lämmintä.
Siunausta!
Ps. ”Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa” (1. Tess. 5:18).
10.7.
Aamu oli kostea. herättyämme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Kannoin syömiseni ja juomiseni taas takapihalle – nyt jo viileämpään – ulkoilmaan. Luin 1. Samuelin kirjaa.
Päivällä kävimme viemässä Juhan kanssa ehtoollist6a seurakuntalaisillemme Peltoahon palvelukotiin.
Tein kirjallisia töitä.
Meille tuli vieraita moottoripyörällä – Kuparisen Markku ja Heljä, Anjalankoskelta . taitaako olla nykyistä Kouvolaa. Lämmitin pressusaunan. Kävimme saunomassa. Ihan oli mukavat löylyt.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Markku ja Heljä olivat meillä yötä.
Siunausta!
Ps. ”Profetoimista älkää halveksiko” (1. Tess. 5:20).
9.7.
Herättyämme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Minä kiikutin taas syötävät ja juotavat takapihalle, vaikka siellä oli kosteaa, eikä aurinko paistanut. Oli kuitenkin mukavan lämmin ja raikas ilma. Luin 1. Samuelin kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Ajelin Jakelemaan sata telttakokouskutsua Häkkilän – Hirvaanmäen - Kuressaaren alueelle. Tihkuista. Häkkilässä on – Lehtomäen Matin ja Tuulan talon vieressä, os. Häkkiläntie 239 – telttakokouksia teemalla: Taivas on totta, la. 14.7. klo 13 ja su. 15.7. klo 13. Tervetuloa mukaan! La. mukana ovat musiikissa: Väinö ja Marja-Liisa Moisio, sekä Raimo ja Raakel Moisio. Matti Lehtomäki ja Jouko Kuusjärvi ovat myös mukana – mutta ei musiikissa. Su. mukana ovat musiikissa: Anne ja Taneli Lehtomäki. Matti Lehtomäki, Teppo lehtomäki ja Jouko Kuusjärvi ovat myös mukana – ja laulavatkin, ainakin yhteislauluissa.
Palattuani kotiin söin ja join kahvia. M-L putsasi mansikoita pakastimeen – oli käynyt kylältä ostamassa.
Kävin ”syrjäisellä kylällä” kotikäynnillä äskettäin uskoon tulleiden luona. Juttelimme ja rukoilimme. Jeesus on voittaja!
Illalla kävin urheilukentällä 11 km lenkillä. Aluksi ”juoksentelin” 5 km yhtäjaksoisesti. Sen päälle ns. ”kilpakävelin” 5 km ”yhtä kyytiä”. Lopuksi ”juosta hissuttelin” 1 km.
Palattuani lenkiltä laitoin vielä takapihan mustan pressusaunan kiukaan alle tulen. Kiukaan lämmetessä lueskelin kirjaa, joka minulla on menossa – pienen pätkän aina luen kerrallaan. M-L se vain virkkaa.
Kun kiuas oli kuumentunut ja häkälöylyt lyöty, vedin pressun kehikon päälle ja kipusin lauteille. Hyvät oli löylyt. Välillä vilvuuttelin pinta punaisena ja kävin vielä ottamassa toisen kerran löylyt. Kun alkoi satamaan, niin pressu mukavasti ropisi. Arvailepa, oliko löylyttelyn jälkeen mukava istuskella takapihalla? Oli.
Söin iltapalaa ja join teetä.
Siunausta!
Ps. ”Henkeä älkää sammuttako” (1. Tess. 5:19).
8.7.
Satoi illalla, yöllä ja aamulla – aamulla niin että katto kohisi oikein voimakkaasti. Herättyämme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Kiikutin syömiset ja juomiset takapihalle. Vaikka oli pilvistä, niin oikein lämmin hohkaili ulkona. Marja-Leena luki siellä takapihalla hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme siellä yhdessä. Luin 1. Samuelin kirjaa.
Valmistauduin illan ehtoollisjuhlaan. Tuntui oikein sellainen ”innoittunut olo”, ajatellessani kokousta. Laitoin vielä kutsun avioparille - jonka kodissa kävin joku päivä sitten – saapua illan tilaisuuteen. Eilenkin laitoin, mutta halusin rohkaista vielä uudestaan saapumaan.
Ajelin Hoikkaan. Kävin palauttamassa muurinpohjan – sen, josta kirjoittaessani silloin kun hain sen, oli painovirhe tehnyt muusinpohjan – ja kaasupullon Takalolle. Mukava oli muutenkin tavata ja jutella tätä rohkaisevan tuntuista perhettä – Marttia, Katriinaa, Monjaa ja Juttaa. Koska olen rukoillut Herralta ihmisiä Alfa-tiimiin – ja Takalotkin ovat asiassa tulleet mieleen – niin kysyin heitä tehtäviin, jotka mielessäni ovat. Lupautuivat mukaan. Uskon, että saamme hyvän Alfa-tiimin. Seurakuntamme on tarkoitus järjestää syksyllä Alfa-kurssi, alkaen syyskuun puolivälin paikkeilta. Viestiä voi alkaa jo kaiuttelemaan. Voi alkaa kutsumaan ihmisiä mukaan kurssille, sillä Alfan ”henkeen” sopii kaikinpuolinen sosiaalinen kanssakäyminen – niin kuin seurakuntaan kautta linjan kuuluukin. Siksi sinne ei kutsuta ihmisiä pelkillä lehti- sun muilla ilmoituksilla, vaan henkilökohtaisten kontaktien kautta. Pyydänkin olemaan aktiivinen ihmisten tuomisessa Alfa-kurssille! Me kaikki voimme olla aktiivisia – eikä tarvitse olla uskova, tai seurakunnan jäsen. Alfa on kaikille. Odotetaan Jumalalta siunattuja asioita Alfankin tiimoilta!
Takaloilta ajelin Palikkaviidantielle – Hoikassa kun oltiin – ja vein Kovasten postilaatikkoon nipun kutsuja, heidän pihansa reunassa olevan lammen rannassa olevaan No, onkos tullut kesä…? Nuotioiltaan. Timo lupaili niitä jaeskella. Tervetuloa pe. 13.7. klo 19 sinne! Ilta on tarkoitettu kaikille – vauvasta vaariin.
Palattuani kotiin oli M-L ruuan laitossa. Kala paistui uunissa – ja pian sitä pisteltiin suihin.
17.30:ksi ajelin Vapaakirkolle Ehtoollisjumalanpalvelukseen. Vastuunkantajina rukoilimme hieman ”takahuoneessa” ennen tilaisuutta. Kokous alkoi klo 18. Väkeäkin oli ihan mukavasti näin kesäaikaan – jos se nyt jokin syy on väen vähyyteen. Grönqvistin Juha johteli tilaisuuden. Oli valmistautunut. Antti ja Eevi lauloivat. Pari HL -kirjan lauluakin laulettiin yhdessä. Juha puhui aluksi uskosta. Ohrasen Tuula toi terveisiä läheteiltämme – Arja nevarannalta, sekä Kärjen perheeltä. On hyvä, että lähetit ja lähetystyö ovat aina ”tapetilla”. Lähetystyötä ajatellen seurakunnalla tulisi olla jatkuva kasvun halu kaikilla mittareilla mitattuna – ja yleensä evankeliumin työhön seurakunnan ulkopuolelle. Sanoman vieminen on olemassaolomme tarkoitus. Puhuin. Vietimme ehtoollista.
olin todella iloinen, että Anita ja Jouko rohkaistuivat saapumaan kokoukseen – ensimmäistä kertaa eläissään Vapaakirkkoon. He olivat he, joiden luokse eräälle syrjäkylälle minut johdatettiin Maunon – joka ei kuulu seurakuntaamme – kautta. Heti seuraavana päivänä meninkin. Juttelimme. Sain rukoilla heidän puolestaan. Halusivat pyytää Jeesuksen sydämeensä ja uskoa Häneen. Heitä kutsuin silloin – ja lähetin kutsun eilen ja tänäänkin – saapumaan tämän päivän Ehtoolliskokoukseen. He saapuivat. Tilaisuuden lopussa tulivat alttarillekin, jossa sain siunata heitä uskontiellä eteenpäin. Anita sanoi, että tuntui kuin olisi kotiin tullut. Muistetaan heitä rukouksin. Minun on tarkoitus mennä huomenna heille käymään.
Jotenkin tuntuu, että Herra on ”jotakin tekemässä” täällä Saarijärvellä. Ehdottaisin, että haluaisimme rohkeammin – laajalla rintamalla – olla tuomassa ihmisiä Jeesuksen luokse! Me voimme. Uskon, että se on melkoinen vallankumous tässä kaupungissa, kun iso joukko Jeesukseen uskovia ”laittaa itsensä likoon” ja astuu ulos ”mukavuusvyöhykkeeltä”, jossa on niin turvallista olla. Astutaan. Rukoillaan johdatusta ja otetaan rohkeasti askeleita. Evankeliumin työssä me uskovat tarvitsemme myös sanoja, voittaaksemme ihmisiä Jeesukselle. No, kyllä tiedän, että Raamatussa on se sana vaimoille, jossa sanotaan heidän sanoittakin voittavan – elämänsä kautta – miehiään Kristukselle.
Kokouksesta lähtiessämme satoi kovasti ja ukkonen jyrisi. 21 jälkeen lähdin lenkille urheilukentälle. Matkaa kertyi 11 km – etenin yhtäjaksoisesti, taukoja pitämättä. Aluksi ”juoksentelin” 5 km, jatkeeksi 5 km ns. ”kilpakävelin ja lopuksi ”juoksentelin” 1 km. Puoleenväliin oli satamatonta ja loppupuolen satoi, vaan eipä haitaksi, kun oli niin lämmintä – sisä- ja ulkopuolella.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä kynttilän valossa.
Siunausta!
Ps. ”…ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä (Jeesus) olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista” (Joh. ilm. 5:9).
7.7.
Heräiltyämme joimme kahvia ja söimme aamupalaa takapihalla. Lämmintä, mutta pilvistä. Luin 1. Samuelin kirjaa myös takapihalla. Marja-Leena luki siellä hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme siellä yhdessä. Mukava olla kesän vehreydessä ulkona. Meidänkin ”menetetyn metsikön” matala kasvullisuus on virunut ja niissä oleva lehdistö – lehdistö puissa - on hyvä verho tielle päin.
Valmistelin sanottavaa huomiseen ehtoollisjuhlaan takapihalla istuskellen ja kahvia hörpiskellen. Välillä lähettelin tekstiviestejä eri ihmisille – työhöni liittyen – ja myös valmistellen tulevia ”juttuja”. Lähetin myös yhdelle avioparille tekstarin, kun sovittiin, että laitan vielä ennen huomista kokousta. Rohkaisin tulemaan siihen – eivät ole ennen astuneet Vapaakirkon ovesta sisälle. Olisi hieno asia, jos rohkenisivat tulla. Siitä se uskonelämä paremmin lähtisi käyntiin.
Jossain vaiheessa vähän söimme. Lienee ollut 16.30. maissa kun lähdin peräkärryineni kylälle – vein tuolit ja pöydän Vapaakirkolle, kun olivat eilen mukana Nuotioillassa. samalla reissulla kävin urheilukentällä 12.4 km ”hikoiluilla”. Lämmin ilma, niin ei niin kovin tarvitse liikkuakaan, kun hiki virtailee. Aluksi ”juosta hissuttelin” 1 km + 1.2 km + 1.2 km + 1.2 km + 1.2 km, sitten ns. ”kilipakävelin” 1.2 km + 1.2 km + 2 km + 1.2 km. Lopuksi ”juosta hissuttelin” 1 km. Jaksojen välissä venyttelyn tapaista toimintaa.
Palattuani kotiin raapaisin leppäpuista tulen takapihan mustan kiukaan alle. Savu alkoi nousta rauhoittavasti suoraan kohti taivasta. Istuskelin takapihalla, join kahvia ja valmistelin sanottavaa huomiseen kokoukseen.
Mukava oli päästä taas pressusaunaan – siellä kun on se savusaunan tuoksu ja muutenkin mukavat löylyt. Nytkin löyly oli hyvä. Helmat – siis saunan päällä olevan pressun – olivat irti ja nousivat välillä ilmaankin, mutta lauteilla siellä oli lämmin olo… ja happea riitti. Välillä vilvuuttelin pinta punaisena takapihalla ja annoin ”löylyn lyödä” vielä toisenkin kerran olemustani. Suihkun jälkeen oli nautinnollista istuskella kesäillassa takapihalla. Elämän eliksiiriä nämä takametsien miehen pienet jutut – joille joku saattaa sanoa, että ei voisi vähemmän kiinnostaa. Huvinsa kullakin. M-L on virkkaillut ja kuunnellut radiosta Dei-festareilta kuuluvaa musiikkia ja haastatteluita.
Siunausta!
Ps. ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa: sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä (kuin Jeesus-nimi, ”blogistin” lisäys) ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman” (Apost. teot 4:12).
6.7.
Heinäkuu menee, että huricee. Noustuamme aurinkoiseen säähän keittelin kahvia ja join takapihalla. Marja-Leena kävi ensitöikseen kylällä kaupassa. Luin 1. Samuelin kirjaa.
Ajelin Hoikassa hakemassa Takalon Martilta ja Katriinalta muusinpohjan kaasupulloineen. illan Nuotioiltaa varten. Muutenkin sitä vaan kärryyn piti hommailla sitä sun tätä iltaa varten. Jotakin pitää aina tehdä, että jotakin voi tehdä. Yksi (iso) periaatteeni on – vaikka olenkin sitä huono toteuttamaan – että: ole tarpeellinen ja tee itsesi tarpeettomaksi. Yksi parhaimpia tapoja kuive3ttaqa seurakunta, on tehdä mahdollisimman paljon itse ja yksin. Siitä syystä haluan olla jakamassa vastuuta ja tehtäviä. Seurakuntalaisissa on potentiaalia – ja paljon. Tärkeintä ei ole kuinka paljon esim. pastori tekee, vaan mitä seurakunta tekee. Oleellisinta on se mitä me seurakuntana teemme. Jumala ei ole tarkoittanut seurakuntalaisia katsomossa istuviksi katsojiksi ja arvostelijoiksi, vaan peliareenalle, kentälle. Siellä pysyy lämpimänä. Tietenkin tiedämme sen, että se oikein syvä syy seurakunnan kuivuuteen on Pyhän Hengen vaikutuksen, -johdon ja -toiminnan puute.
Iltapäivällä meille tulivat Tero, Aaro, Eelis, Nooa ja Milka. Tulivat ”Timojen” suunnasta. Pianpa syötiinkin M-L:n tekemää kukkakaalimuusia ja poronkäristystä. Jälkiruokana mansikoita ja jätskiä. Kävin hakemassa kylältä tänään ostamaani kaasupulloon letkun iltaa varten. Jonkin ajan kuluttua saimme kahvit erikoisen kääretortun kanssa.
Ennen 17 lähdin peräkärryineni ajelemaan kylälle. Kävin hakemassa yhden kyytiläisen Nuotioiltaan mukaan ja Vapaakirkolta kolme muuta lisää kyytiin. Ajelimme Lehtolan koulun rantaan. kannoimme kimpsut ja kampsut valmiiksi paikoilleen. Tarjoilupöydän, kaksi muurinpohjaa letunpaistopisteiksi, tuoleja lisää nuotion ympärillä olevien istuinten lisäksi, makkarat paikoilleen, jne. Hyvä, kun meitä oli monta, niin kaikki kävi mukavasti. Sytyttelimme nuotionkin palamaan. Hieno paikka – ranta – ja hieno, lämmin sää.
M-L tuli ”Terhien” autolla 17.30. maissa. Hänen kyydissään olivat Musiikki-ihmiset ja yksi muu – yhteensä heitä oli 5 henkeä. M-L:n mukana olivat lettutaikinat, ym. siinä hommassa tarvittavat ja muut tarjoiluun liittyvät jutut.
pariakymmentä minuuttia ennen 19 – eli tilaisuuden alkua – huomattiin, että laulumonisteet eivät ole mukana, vaan jäivät minulta kotiin. Kävin ensin kysymässä Lehtolan koulun yrittäjältä, onko monistusmahdollisuutta – ei ollut. Ajelin toiselle puolelle järven yhteen taloon kysymään – ei ollut ketään kotona, ovet kyllä auki. Soitin Leenalle ja Petrille – jotka asuvat naapurissamme ja olivat sanoneet tulevansa Nuotioiltaan myöhässä – että voisivatko tuoda ne monisteet. he olivat vielä kotona ja menivät vara-avaimella meille ja toivat monisteet ihan sopivaan aikaan. Paajalan Pentin vaimoineen olin pyytänyt paistamaan lettuja. He tulivat – ja homma kävi. Kiitos heille siitä! Mannisen Maija-Liisa kysyi heti tultuaan, että olisiko hänelle mitään tehtävää. Oli. Hän paistoi toisella muurinpohjalla. Kätevästi kävi. Taikinan olivat tehneet – kuten edellisilläkin kerroilla – Leena ja Petri. Siitä paistuivat maistuvat letut. M-L oli tarjoilupöydän takana.
Lettujen syönnin jälkeen aloitimme ohjelman. Juontelin iltaa. Aluksi oli mukava tyynyleikki ringissä, johon kaikki osallistuivat. Sen ohjasi Eriksonin Pirjo. Kun monisteet olivat saapuneet lauleskelimme välillä. Sekin Teemu oli kitaran varressa, Noora Anneli käsirummussa, Petra myös laulussa. Välillä oli aina muuta ohjelmaa, sellaista kuin: Pollarin Tarja ja Eriksonin Pirjo esittivät kaksi sketsiä – Puistonpenkillä ja lääkärin vastaanotolla. Osasivat kyllä hauskasti esittää. Pollarin Tarja todisti uskoontulostaan, Eriksonin Suvi, joka on Uralin takaa tullut Suomeen käymään, puhui työhön sinne ohjauksestaan mielenkiintoisen esityksen kautta. Kiitos Suville – sekä Torstille ja Pirjolle, että olivat illassa mukana. Petra ja Noora Anneli johtelivat mukavan muistikilpailun, jossa kaikki saivat olla mukana. Minäkin käytin puheenvuoron. Paistelimme makkaraa. Nuotioillassa oli n. 35 ihmistä – kyläläisiä oli ilahduttavan paljon. Iloitsin illasta. Ne ovat sellaisia ”matalan profiilin iltoja”, joissa on monenmoista, mutta evankeliumia on myös selkeästi – ja mukava tunnelma. Seuraava Nuotioilta on ensi perjantaina Hoikassa klo 19. Sitä johtelevat Takalon Katriina ja Martti. Musasaluunasta tutut kettu ja Husky ovat myös mukana, lettuja saa ja makkaraa paistetaan – ja extrana: Kovasen Timo on luvannut keittää nokipannukahvit. Alahan jo ajatella, että tulet mukaan!
Kimpsujen ja kampsujen tuonti rannasta kärryyn kävi kätsästi, kun oli niin paljon kantajia. Kiitos kaikille! Kyytiläiset vein paikkoihin, mistä otin kyytiinkin. M-L vei vähän kauemmaksikin ja tuli puolenyön jälkeen kotiin – minä jo ennen 23.
Siunausta!
Ps. ”Ja maria sanoi: Minun sieluni suuresti ylistää Herraa” (Luuk. 1:46).
5.7.
Heräilimme kauniiseen säähän. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin 1. Samuelin kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme keittiön pöydän ääressä yhdessä.
Liikkeestä tuotiin meille tänään uusi pyykinpesukone – olemme jo aika vanhoja, jos yhtä kauan kestää kuin edellinen.
Toimittelin pitkin päivää erilaisia työhön liittyviä asioita.
Illalla kävin Jalasjärvellä – urheilukentällä - Veteraanien avoimissa Etelä-Pohjanmaan piirinmestaruuskilpailuissa. Osallistuin klo 19.30. 3000 m kävelyyn. Aikaa kuumaa oli vielä niinkin illalla. Aika oli parempi kuin ajattelinkaan – 16.52.10. Sijoitus 1. Sain puhua 4-5 henkilön kanssa hengellisistä asioista. Palkintojenjaon jälkeen ajelin kotiin. Kävin matkalla Alavuden ABC:llä pizzalla.
Siunausta!
Ps. ”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla…” (2. Tess. 2:3a).
4.7.
Heräiltyämme sytyttelin tulipaikkaan tulen takapihalle ja keittelin ”mustalla nokikanalla” kahvit. Aurinko paistoi. Luin 1. Samuelin kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta kohdan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Tein kirjallisia, ym. töitä – tuleviakin päiviä varten. M-L kävi kylällä ostamassa pyykinpesukoneen – entisestä kun tuli entinen. Huomenna luvanneet tuoda.
Illalla kävin urheilukentällä 3.2 km lenkkisellä. Aluksi 1 km ”juoksuttelua”, jonka jälkeen 1.2 km ”kilpakävelyntapaista” Lopuksi 1 km ”juoksuhissuttelua”. Aurinkoista.
Myöhällä kävin saunassa – takapihan pressu -sellaisessa. Lämmittelin sitä takapihalla istuskellen ja kirjaa lueskellen. M-L virkkaili siellä myös. Aurinko paistoi vielä tosi myöhään ja taivas oli sininen. Ollutkin kuuma päivä.
Varmaan mukava olla pojilla Mäntyluodossa – siellä Kangasniemen, Malloksen, Mäntyluodossa. Tero sinne meni eilen poikiensa, Aaron, Eeliksen ja Nooan kanssa. Uskoakseni siellä on mukava olla.
Salmen Ullalle lämpimät nimipäiväonnittelut ”menetetyn metsikön laidassa asustelevilta vanhuksilta”!
Siunausta!
Ps. ”Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne” (1. Piet. 4:14).
3.7.
Herättyämme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin 1. Samuelin kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun luvun. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Tänään kävin mm. yhdellä syrjäkylällä eräässä ”ei-uskovassa” kodissa, jossa rukoilin aviopuolisoiden puolesta. Halusivat uskoa Jeesukseen.
Kävin myös Lehtolan kylällä jakelemassa kutsuja pe. 6.7. klo 19 olevaan No, onkos tullut kesä…? Nuotioiltaan. Se on Lehtolan koulun rannassa. Tervetuloa mukaan! Ilta on kaikille tarkoitettu – lapsille ja aikuisille.
Tein valmisteluja tulevia tilaisuuksia varten ja seurakuntaharjoittelijamme – Hannan – ”arviointia”. Harjoittelu on päättynyt, mutta hänen oppilaitokselleen pitää tehdä raportti harjoittelusta harjoitteluohjaajan, jollaisena toimin.
Illalla kävin urheilukentällä hieman hikoilemassa – yhteensä 3 km. Aluksi ”juoksutin” itseäni, jonka jälkeen ”käyskentelin” 1 km, aikaan 5.51. Lopuksi taas ”juosta hissuttelin 1 km. 20.30. maissa tulin pois.
Syötiin iltapalaa. Luin mielenkiintoista kirjaa. Vähän kerrassaan aina jotakin lueskelen. M-L virkkaili. Suhteellisen aurinkoinen ilta. Satoikin tänään vähän.
Kastejuhliakin on heinäkuun aikana tulossa. La. 21.7. on järvenrannassa kastetilaisuus. Jos et ole käynyt kasteella ja olet Jeesukseen uskova, niin ota yhteyttä ja tule uskovien kasteelle! Voit ottaa minuun yhteyttä: jouko.kuusjarvi@gmail.com puh. 040-0206858. Toinen kastetilaisuus on myös järvenrannassa, se on todennäköisesti la. 14.7. illalla.
Siunausta!
Ps. ”Muutamien ihmisten synnit ovat ilmeiset ja joutuvat ennen tuomittaviksi, toisten taas seuraavat jäljestäpäin; samoin myös hyvät teot ilmeiset, eivätkä nekään, jotka eivät ole ilmeisiä, voi salassa pysyä” (1. Tim. 5:24,25).
2.7.
Noustua söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämän päivän kohdan. Rukoilimme keittiön pöydän ääressä yhdessä erilaisten asioiden puolesta.
Tänään oli henkisesti ”aika hektinen” päivä – johtuneeko, että olen niin vanha jo – erilaisten isompien ja pienempien työasioiden vuoksi. Mutta: Herran apuakin kokee koko ajan.
Pyykinpesukoneen korjaaja kävi katsomassa konetta – totesi, että uusi on hommattava.
Illalla kävin ”kiertämässä punaista rataa” – sellainen vanhan miehen 8 km kuntolenkki yhteensä. Aluksi ”juosta hilluttelin” 1.2 km, jonka jälkeen ns. ”matkin kilpakävelijöitä” 1.2 km + 1.2 km + 1.2 km + 1.2 km. Lopuksi ”juosta hitkuttelin” 2 km. Tapasinpa siellä tuttujakin – uudempia ja vanhempia sellaisia. Sää oli hyvä. Aurinkoinen – välillä tuulinen.
Söin iltapalaa ja join teetä lenkin jälkeen. Saarijärveläisilläkin ihmisillä on tarvetta ja halua kääntyä Jumalan puoleen – sekin on tänään tullut voimakkaasti koettua.
Siunausta!
Ps. ”Herra olkoon sinun henkesi kanssa. Armo olkoon teidän kanssanne” (2. Tim. 4: 22).
1.7.
Heräilimme patjoillamme, makuupusseissamme, Teron perheen olohuoneen lattialla. Nukutti hyvin. Aurinko paistoi. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Aaro, Eelis ja Nooa olivat taas kotona lomailun ja leireilyn jälkeen. Onnittelimme Aaroa nimipäivän johdosta. Onnittelut tässäkin vielä Aarolle! Oli mukava piipahtaa Teron perheessä.
Jonkin aikaa jutusteltuamme suuntasimme auton – ja oman – nokan kotia kohti. Oli tullut käytyä Vapaakirkon kesäjuhlillakin. Keuruun ABC:lla kävimme syömässä seisovasta pöydästä.
Päivän mittaan olen järjestellyt seuraavaa Nuotioiltaa – joka on Lehtolan koulun rannassa, pe. 6.7. klo 19. Tervetuloa mukaan! Häkkilän telttakokousten lauantaipäivän tilaisuuteen olen viritellyt tiedusteluja musiikkiryhmästä. Se, joka piti tulla, on estynyt.
Kävin illalla – tulin pois 21 maissa – kävin 12.8 km lenkillä aurinkoisella urheilukentällä. Aluksi ”juosta hissuttelin” 3.2 km, jonka jälkeen ns. ”kilpakävelin” 3.2 km + 3.2 km, alle 7 min/km-vauhtia. Lopuksi ”juosta hissuttelin” 3.2 km. Kotiin tultuani pääsin saunaan, jonka M-L oli laittanut lämmite. Söimme iltapalaa. Tuntuu niin hiljaiselta meillä, kun ei ole poikia.
Siunausta!
Ps. ”Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhurskautta…” (Jes. 26:10a).
