17.2.

Sydämelliset onnittelumme syntymäpäivien johdosta kahdelle arvostamalleni veljelle vielä tässäkin! Muonion Kihlangissa täyttää tänään 90 vuotta Kurjen Ilmari, veli, jonka kanssa - ja puolisonsa Aunen kanssa - olemme tehneet yhdessä evankeliumin työtä Muoniossa. Ilmarin kanssa myös Venäjällä, Vienan Karjalassa, sen jälkeen kun rautaesirippu kaatui. Ilmari on minua kehottanut kirjoittamaan kirjan niistä ajoista, mutta ei sellaiseen ole tullut oikein sytykettä.

Siihen aikaan kun asuimme Muoniossa - olin siellä evankelistana - pidimme paljopn kokouksia kylillä kodeissa. Rukousöitä pidimme kerran kuussa. Ilmari tuli niihin yleensä "suoraan" navetasta - ja palasi yön jälkeen "suoraan" navettaan lehmiä lypsämään. Sydämelliset onnittelumme Ilmarille, vanhimmistoveljelle, Lappiin, Muonionjoen törmälle!

Toinen veli, joka täyttää myös tänään 90 vuotta, on Vaaralan Sulo, Pelkosenniemen Saunavaarassa. On ollut suuri etuoikeus tulla tuntemaan Sulo ja Kerttu! Heidän yläkammarissaan olen saanut paljonkin asustella. Sulo on kova erä- ja kalamies - joka saa myös saalista. Avioparina he ovat antautuneet pyhien palvelemiseen. Kotonaan heillä on ollut entisen kaupan puolella myös kokoontumistila hengellisille kokouksille. Kun ensimmäisen kerran tapasin Sulon heidän kodissaan, sanoi Sulo ensimmäisiksi sanoikseen: Käydäänpä rukoukseen tuohon sängyn viereen. Sitten kun olimme polvistuneet laski hän kätensä ylleni ja profetoi erittäin tarkan profetian muutostamme Lappiin, Enontekiölle. Asuimme silloin Haminassa. Profetia toetuti tarkasti. Sydämelliset onnittelumme Sulolle sinne Kemijoen rantamille!

On suuriarvoinen asia tuntea edellisenkaltaisia Jumalan ihmisiä. 

Eilen illalla pakkanen kävi meillä yli 9 asteen. Tänä aamuna mittari näytti kuitenkin  1-2 asteen välistä pakkaslukemaa. Lupauksissa oli aurinkoista keliä tälllekin päivälle, mutta taivas oli pilvinen. Eilen illalla - kun nimittäin hiihtelin ja nautiskelin otsalampun kanssa pihaladullamme - oli taivas selkeä. Siellä näkyivät tähdet ja puolikuu kirkkaina. Olihan se niin kaunista. 

Marja-Leena meni tänään laittamaan ja viemään Emiliaa ja Danielia kouluun, kun äiti meni leikkaukseen JKL:ään samalla "kyijjillä" kuin isä töihin. Noustuani söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia.

Ajelimme suksien ja reppujen kanssa 12:ksi hakemaan Danielia koulusta. Naapurinpoika, luokkakaveri, tuli suksineen myös samassa kyydissä. Danielilkla ja Emiliallakin on sukset mukana koulussa päivittäin, kun hiihtelevät välituntilatua. Siitä saa pisteitä ja taitaa, että jonkun palkinnonkin. Hyvähän se on saada lapsia liikkumaan. Siihen on suomalaisten lasten keskuudessakin iso tarve. 

Niin, että miksikö metkin M-L:n kanssa olimme reppujen ja suksien kanssa liikkeellä? Siksi, että lähdimme kolmisin - Daniel, M-L ja minä - heti Danielin tultua koulusta hiihtelemään ja tulistelemaan. Hiihtelimme n. 30 min. ja teimme tulet laavulle, jonka vieressä oli pari kauriiden syöttöpaikkaa. Kolme kaurista näimmekin. Keittelimme kahvit nokipannulla - minulla kun reppu metsään lähtöä varten on aina lähtökunnossa. Kaakaota oli termospullossa - eiväthän kaikki juo kahvia. Makkaraa kärtsäsimme myös - sillä M-Lunohti ostaa palvikylkeä. Tuuli teki säästä "vilpeämmän" kuin se olikaan. M-L lähti hiihtelemään aikaisemmin pois - meni hakemaan Emiliaa koulusta. Danielin kanssa vielä olimme tulilla. Paluumatkan hiihtelimme hänen kanssaan reippaammin kuin menomatkan - vähän yli 20 minuuttiin. Hiihtelyä tuli yli 50 min.  - lisäksi muuta ulkona oloa. Daniel hiihtää hyvää vauhtia. Lähtöpaikkamme oli Emilian ja Danielin kodin edestä. Siitä lähdimme takaisin meille - Emilia ja Daniel mukanamme. Siinä saimme tiedon Terhi-Marjalta, että operaatio tänään oli mennyt hyvin. Kiitos Herralle siitä!

Hiihtelin vielä vähän pihaladulla kun pääsimme kotiin - kun Danielkin oli ulkona. Hän koverteli tekemäänsä lumiluolaa. 

Hiihtelyn jälkeen hain puut ja sytyttelin tulen takkaan. Lapset tekivät läksyjään.

Söimme hyvää ruokaa.

Ruuan jälkeen lähdin hiihtelemään "sokeripiikinestolenkkiä" pihaladulöle hissukseen. Mukava savunhaju tuli nenään - takassa kun paloi tuli. 8 km 750 m tuli pihalatua hiihdeltyä tänään. Hiihtelyn jälkeen vielä työntelin lumia pihaamme tulevan tien kauimmaisessa päässä. 

Denis kävi hakemassa lapset töistä tullessaan - oli töiden jälkeen käynyt vaimoaan katsomassa "lasaretissa".

18.30:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Herran kohtaamisen iltaan. Aholan Timo johteli. Reenilän Jouko, Lampisen Olavi, Moision Tarmo - kaikilla akustinen kitara - ja Pietilän Tuulikki - basso - lauloivat ja johdattelivat lauluihin. Järvisen Paavo puhui ja johteli rukouspalveluun.

Palattuamme kokouksesta kaupan kautta kotiin, poljin rauhallisesti kuntopyörää 30 min.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Kun kaikki tuet oikealla ja vasemmalla, joihin luotimme, temmataan pois, on se usein vain omiaan tekemään meidät entistä lujemmiksi. Meidän on silloin tultava yksin toimeen ja siten saatava oikea käsitysheikkoudestamme; vasta silloin myös etsimme ja löydämme väkevyytemme Herrassa" (Erään kärsivän päiväkirjasta).

Siunausta!

Ps. "Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme" (Room. 6:23). 

16.2.

Heräillessämme uuteen päivään oli taivas sininen ja aurinko paistoi. Tienoot kylpivät auringonloisteessa. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

11:ksi ajelin Päivärukoushetkeen helluntairukoushuoneen alakertaan - 5 rukoilijaa.

12 maissa hain Danielin koulusta meille.

Juotuamme kahvit - ja Danielin otettua vähän välipalaa - laitoimme sukset autoon ja ajelimme Danielin kotipihaan, johon jätimme auton. Lähdimme hiihtelemään kolmisin - tyttärenpoika Daniel, mummi ja vaari - hohtaville hangille. Luisto oli erinomainen. Jäätyneet vesipisarat oksien nokissa olivat kuin timantteja auringonvalossa. Metsä oli vielä aika lumista- varsinkin kuuset. "Pumpulitukkoja" oli pensaiden oksilla. Puut olivat mukavannäköisiä, johtuen siitä, että kun muutama päivä sitten satoi kosteaa lunta ja samalla tuuli, niin lumi tarttui puiden runkoon tuulen puolelle ja sitten jäätyi siihen. Harvoin näkee sellaista. Sanoinkin M-L:lle, että sellaisesta metsästä tulisi hieno taulu. Oli kyllä kaunista. Danielin kanssa hiihto taittuu jo joutuisaan - ei tarvitse odotella ja hoputella. Edellä poika hiihteli meillkin sopivaa vauhtia. 1 h 10 min. hiihdeltiin menemään. Latu oli hyvässä kunnossa. Nyt sitä kyllä kannattaa survaista sukset ladulle - huomennakin on tulossa hyvä päivä. 

Hiihdon jälkeen hurautimme meille. Söimme kolmisin. Emilia soitteli jo eilen illalla, että hän ei ole tänään tulossa meille - meni tänään koulun jälkeen kaverilleen kylään. 

Syönnin jälkeen jatkoin hiihtelyä pihaladullamme.- sokeriladulla. 

Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa Daniel-poikansa meiltä. Siunasimme häntä - Terhi-Marjaa - huomista varten.

Jatkoin vähän hiihtelyä.

Vaihdettuani tossut hiihtokenkien sijaan lähdimme M-L:n kanssa n. 52 min. kävelylenkille kirjapainon suuntaan. Päivällä pakkasta oli 4-5 astetta. Nyt illalla lenkin jälkeen 7.7.

Lenkin jälkeen työntelin vähän lumia pihatieltä. Hiihdin myös hiukan. Tänään tuli pihalatua hiihdeltyä 5 km 250 m - plus M-L:n ja Danielin kanssa tehty hiihtolenkki. 

M-L leipoi sämpylöitä - sehän tuo/luo sellaista kodikasta tunnelmaa. 

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Inhimilliseen luontoomme on palkanhalu juurtunut syvälle. Tuota sanaa "lahjaksi antakaa" ei sentähden voi käsittää tai seurata kukaan, jonka mieli ei ole armosta niin täyttynyt ja avartunut, että hänelle on tullut sydämen tarpeeksi saada antaa. Miten pingottuneen ahtaita ovatkaan sydämemme, miten kylmästi harkitsevia lahjamme, miten itsekästä kaupanhierontaa onkaan usein siinä, mitä me nimitämme "antamiseksi"!

Mutta kun elämäni suureksi rikkaudeksi ja suureksi kiitollisuuden aiheeksi tulee tuo: lahjaksi olen saanut, silloin tunnen myös, että Jumalan armolahjat velvoittavat. Ne ovat leivisköitä, joita on hoidettava oikein. Ja niitä hoidamme oikein siten, että teemme Jumalan tavoin, annamme lahjaksi. Hän antaa aurinkonsa paistaa pahoille ja hyville, hän antaa jokapäiväisen leivän kaikille. Asettaisitko sinä sitten joukon takuita ja vaatisitko kaikenlaista arvonantoa, antaaksesi minkä voit? Älä pelkää suoda itsellesi antamisen iloa, niin pitkälti kuin omatuntosi sen sallii.

Ja mitä tulee hengellisiin lahjoihin - niissähän sinulla on tyhjentymättömän rikas lähde, mistä ammentaa. Älä pelkää ammentaa paljon ja jaella yltäkylläisen runsaasti. Se riittää. On halventavaa Jumalan valtakunnalle, että näiden ihanien armonaarteiden jakelu riippuu hitaista ja kitsaista ihmisistä, kun Herra tahtoo kaikkea jaettavan kuninkaallisen anteliaasti... Antakaa elämässänne muodostua elävä yhteys antamisen ja ottamisen välille. Kun antaminen käy laimeaksi ja hitaaksi, niin ei mikään paremmin virkistä rakkautta kuin se, että itse otamme vastaan yhä enemmän Herralta - Palvelevan rakkauden työssä ei ole tehokkaampaa liikkeelle panevaa voimaa kuin kiitollinen rakkaus" (E. Lönegren).

Siunausta!

"Sulattimen kuumuus kullan

selkeäksi puhdistaa.

Mestari näin kirkkahana

kuvansa siin nähdä saa.

Marmoriin kun taiteilija

taltan syvään upottaa,

silloin jalo aate vasta

muodon täydellisen saa" (Ida Granqvist).

Ps. "Niinkuin sinun päiväsi, niin olkoon sinun voimasikin" (5. Moos. 33:25).

15.2

Noustessamme uuteen päivään oli lämpötila 0 - 1 astetta plussalla. Ohut kerros tullut luntakin yöllä. Puut ja pensaat olivat entistä kauniimpia lumisina. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. M-L luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle.

Kävin 6.3 km rauhallisella lenkillä Tarvaalan suunnassa. M-L kävi hakemassa Danielin koulusta meille.

Emilia tuli koulusta kotiin kävellen suksien, pulkan ja laukkunsa kanssa - ja hyvin selvisi. 13.30 maissa kävin hakemassa Deniksen ja Emilian. Emilia tuli meille, Denis lähti kylälle kyydissäni. Meni asioilleen. Minä menin 14:ksi urheiluhierojalle. 15 jälkeen ajelimme Deniksen kanssa meille. Söimme ja joimme vohvelikahvit - sellaisiakin oli M-L paistellut. Lapset jo olivat niillä herkutelleet. Kävin viemässä Deniksen ja lapset kotiin. Kävin kylällä samalla reissulla. Kävin postissa ja viemässä suruadressin. 

Sytyttelin tulet takkaan. 

Kävimme M-L:n kanssa 5 km lenkillä Tarvaalan suunnassa. Pakkanen yli 4 asteessa. Kohta puolikas kuu koetti olla esillä pilvien seassa. Onhan se maisema kaunis tällä hetkellä.

Lämmitin saunan ja kylvin hyvin mukavasti pintaan käyvällä vastalla. Saunan on oltava tarpeeksi kuuma vastaa käytellessä, ettei tarvitse hakata vastasta lehtiä pois. 

Söimme iltapalaa ja joimme teetä tuikkujen tuikkiessa. 

Torstaina, 3. päivänä maaliskuuta, on "On Yksi Nimi ylitse muiden..." KYLÄILTA Kekkilän kylätuvalla. Laitahan allakkaan ja tule mukaan!

"Afrikan matkailijat kertovat kasvista, joka ei koskaan kauniilla säällä kukoista. Se näyttää aivan tavalliselta, mutta kun erämaan kuuma tuuli alkaa puhaltaa, silloin tuo pieni, mitätön, ruma kasvi avaa lehtensä ja muuttuu mitä kauneimmaksi kukaksi. Se kukoistaa ainoastaan myrskyssä. Jospa mekin voisimme kukoistaa myrskyssä! Kuinka toivoisimmekaan elämämme päättyessä niin tapahtuneen!

Olkaamme lujat tänä aikana, joka niin pian on loppuva.

Täällä täytyy olla taistelua, mutta siellä on ihanaa Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Hänelle olkoon kunnia ja valta iankaikkisuuksien iankaikkisuuksissa!" (A. B. Simpson).

Siunausta!

Ps. "Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja sielustasi ja voimastasi" (5. Moos. 6: 4,5).  

14.2.

Taisi olla 1 aste lämpimän puolella kun nousimme sunnuntaihin. Ohut kerros luntakin oli tullut lisää. Puut ja pensaat olivat kauniita - kuin pumpulia oksillaan - kun tuulia ei juurikaan ole ollut. Pienten valojen tuikkiessa söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle klo 10 alkaneeseen rukoushetkeen. Taisi ainakin kymmenkunta rukoilijaa olla.

Klo 11 alkoi tilaisuus yläkerrassa. Mukana oli ainakin yksi juuri uskoontullut ihminen pienen poikansa kanssa. Jumala tekee työtään kaupungissamme. Ihmisiä vain tulee uskoon - ja se tulee lisääntymään. Reenilän Jouko johteli tilaisuuden. Salon Raimo antoi lähetysinfoa. Turusen Mika saarnasi. Ex tempore -ryhmä johteli ylistykseen. Hyvä henki ylistyksen aikana. Ilmapiiri on tärkeä. Kokouksen jälkeen oli alakerrassa kahvitarjoilu.

Palattuamme kotiin hain puita ja laitoin tulen takkaan - niitä pieniä mukavia vaari-miehen hommia.

Kävimme M-L:n kanssa rauhallisella kävelylenkillä - jotain 3 - 4 km välillä. 

Söimme.

Työntelin lumia. Denis, Terhi-Marja ja Emilia pistäytyivät. Jatkoin vähän lumien kolailua. Jatkoin 5 km 250 m mittaisella hiihtelyllä pitkin pihalatua. Sen jälkeen vielä hieman lumen siirtelyä. verensokeriarvo hyvä sen jälkeen. Lämpötila + 0.4.

Iltapalaa ja teetä.

Poljin kuntopyörää 30 min. , jonka jälkeen hieman venyttelin.

Verensokeri pari tuntia iltapalasta hyvä.

"Se, miten elämme kotona, on jokaisen kristityn miehen ja naisen happotesti. Ystävien seurassa on paljon helpompaa elää esimerkillistä ja Kristukselle omistettua elämää. Silloin me näytämme parhaan puolemme ja olemme tietoisia muiden mielipiteistä ja asenteista.

Oma perheemme näkee meidät niinä hetkinä, kun rintavarustuksemme on alhaalla. He näkevät meidät, kun uupumus ja stressi koettelevat hermojamme. Oma perheemme tietää, elääkö Kristus todella meissä ja meidän kauttamme.

Jos olen todellinen kristitty, en anna edes kotona valtaa kiukunpurkauksille, kärsimättömyydelle, syyttelylle, ivalle, epäystävällisyydelle, epäilykselle, itsekkyydelle tai laiskuudelle. Sen sijaan elämässäni näkyy Hengen hedelmä, joka on "rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen" (Gal. 5:22). Kuinka erilainen kotisi olisikaan, jos pitäytyisit jatkuvasti näissä kristillisissä hyveissä!" (Billy Graham).

Siunausta!

Ps. "Iloitkaa aina Herrassa!" (Fil. 4:4).

13.2.

Yöllä oli satanut vähän lunta lisää. Taisi olla noustessamme lauhkeaan lauantaihin n. + 0 -1 astetta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Siivekkäät ruokintapaikallaan olivat myös vilkkaasti ruokailemassa. Luin Luukkaan evankeliumia.

10.30:ksi ajelimme Marja-Leenan kanssa helluntairukoushuoneelle Keski-Suomen helluntaiseurakuntien lähetyspäivään. Vierailevana puhujana siinä oli Iso Kirjan lähetyslinjan johtaja, Jukka Tuovinen. Hänen ensimmäinen luentonsa olisi hyvin sopiva esim. seminaariin, jossa aiheena olisi: Seurakunta aikamme nopeasti muuttuvien haasteiden keskellä. Ylistysryhmä - Ex tempore - oli erinomainen. Päätössessio - Tuovisen Jukan puhe - oli haastava. Päivä oli hyvä ja järjestelyt hyvin onnistuneet. Alkupuoli oli aika tiivis. 

Palailtuamme lähetyspäivästä kotiin muuttui sää aurinkoiseksi. Taivas selkeni. Auringonpaiste matalalta teki maiseman kauniiksi.

Ensi töikseni kotiin selvittyämme hain puut ja sytyttelin takkaan tulen. Sen jälkeen lähdin kiertämään pihalatua - verensokerilukema oli yli 10, sillä rukoushuoneella tuli syödyksi "imelöitä". M-L lähti kävelylenkille. Hiihtelin 5 km 250 m. Sittempä sokerikin oli laskenut jo 5.4. Olihan se mukava oikein verkkaisesti hiihdellä lumisessa maisemassa ja jouluvalojen loistellessa. M-L siinä laitteli lintusille ja ovarille - ja käyhän siinä jänöjussikin - siemeniä ja rasvapalloja. Työnteli myös vähän ohutta lumikerrosta. Pakkasta oli 1 aste aloittaessani hiihtämisen. Lopettaessani se oli jo - 5. Taivaalla loisteli kirkkaana vähän sirppiä isompi kuu.

Tultuani sisälle pihaladulta, nousin "rukouspyörän" - kuntopyörä - selkään ja poljeskelin hissukseen 15 min. Sen jälkeen verensokeri oli himpun yli 4. Oikeastaan poljin pyörää siksi, että lihakset - ai niin mitkä lihakset - lämpiäisivät venyttelyä varten, jota sitten harrastelin jonkin verran.

"Kolmiottelun" kolmas ja viimeinen laji oli saunominen. Oikein piti vastakin käydä hakemassa. Jo ihan sen hyvän tuoksunkin takia, mutta on sillä mukava kylvettääkin itseään. Sittenpä se iltapala maistuikin.

Mukavia viestejä ja kuvia tuli tänään "mein" perillisiltä puolisoineen - voisi sanoa: hyvä avioliitto ja sen hoito - sinne M-L:n äly(ttömään)-puhelimeen. Tuo positiivisessa mielessä.

"Kun kerran seisot rajalla, on varmaankin moni täällä suuri ja tärkeä seikka näyttäytyvä aivan uudessa valossa - ja kenties tämä valitettavasti on ollut juuri se, mihin sydämesi on eniten kiintynyt. Sitä vastoin jokainen teko, joka on tehty Jumalassa ja Jumalan tähden, säilyttää arvonsa iäisyyteen asti.

Palvelijoina emme saa säästää itseämme" (Dorotea Trudel).

"Jumalalle ei ole mikään vähäistä, ei kukaan huomaamaton; kaikki mikä täyttää paikkansa hänen suuressa maailmansuunnitelmassaan, on pyhää, ja sillä on korkea arvo. Ei yksikään ihminen ole ilman paikkaa. Mutta sen täyttäminen on Jumalan silmissä ainoa tosi suuruus.

Kaikilla meille uskomillaan leivisköillä Jumala ei tarkoita omaa kunniaamme, vaan toisten palvelemista. Hän ei myöskään arvostele meitä antamiensa lahjojen suuruuden ja määrän, vaan uskollisuutemme mukaan" (F. W. Farrar).

Siunausta!

Ps. "Jeesus sanoi: Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan pääse Isän tykö muutoin kuin minun kauttani" (Joh. 14:6).

12.2.

Noustessamme uuteen päivään - perjantaihin - oli näkymä ikkunasta kauniin valkoinen. Oli satanut lunta puiden oksat valkoisiksi. Lämmintä oli 0.7 astetta. Söimme aamuiset palat ja joimme hyvät kahaveet. Luin Luukkaan evankeliumia. Marja-Leena luki hartauskirjasta kohdan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

9.30:ksi vein M-L:n leipomukset mukanaan helluntairukoushuoneelle - siellä oli Äiti-lapsi -piiri, jossa hänellä oli tarjoiluvastuu. Ajelin kotiin.

11:ksi posottelin takaisin rukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 5 rukoilijaa.

Rukoushetkestä ajelin hakemaan Danielin koulusta 12 aikaan. Hänen kanssaan takaisin rukoushuoneelle hakemaan M-L.

Selvittyämme rukoushuoneelta kotiin kävin kahvit juotuani hakemassa Emilian koululta meille 13 aikaan.

Hiihtelin. Emilia teki lumesta hevosen etupihan puolelle. Daniel teki lumipalloja ison rovion pulkkaan, sekä kaivoi lumipenkkaan luolan, jossa on monta suuaukkoa - niistä voi ryömiä luolaan ja sen läpi.

Söimme.

Ruuan jälkeen hiihtelin hiljakseen - että verensokeri arvoon ei tule piikkiä ylöspäin. Lunta sateli hiukan useaan otteeseen päivän mittaan - mutta vain vähän. Hiihtelyistä kertyi tänään 12 km 250 m.

Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa Emilian meiltä. menivät tyttökerhoa pitämään helluntairukoushuoneelle 17:ksi. Daniel jäi meille.

Sytytin takkaan tulen. 

Kävin 8.3 km "kävelynomaisella" - rauhallisella" käyskentelyllä Tarvaalan suunnassa. Lunta oli pyörätiellä. Menomatkalla käytin aikaa myös juttelemiseen yhden ihmisen kanssa. Sain todistaa hänelle Jeesuksesta ja puhua hengellisistä asioista.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

On ollut mielessäni kirjoitella yhdestä aiheesta, mutta en ole saanut aloitettua. Jospa joskus.

"Uskonnollista elämää on meillä juuri sen verran, kuin sitä näytämme Jumalalle salassa  - juuri sen verran, ei enempää eikä vähempää. Kaikki se, mitä et ole saavuttanut taistellessasi Jumalasi kanssa, jolloin mikään muu silmä ei ole sinua nähnyt kuin Jumalan, on vain akanoita, jotka tuuli hajoittaa.

Täten voimme kokeilla almujamme ja rukouksiamme sekä paastoamme, jonka tulee olla oman minämme kieltämistä. Jos näiden avulla tahdomme kohottaa arvoamme ihmisten silmissä, ne ovat Jumalan silmissä arvottomat. Mutta mitä hyvänsä teemmekin yksinomaan hänelle, se takaa meille hänen hyväksymisensä ja palkkansa. Huomaa tämä varma vakuutus: "maksaa sinulle". Tässä ei ole epäilemistäkään. Jokaisesta hänen korvaansa kuiskaamastasi rukouksesta, jokaisesta huokauksesta ja kyyneleestä, jokaisesta synnin ja itsekkyyden vastustamisesta saat jumalallisen mittapuun mukaisen maksun. Sellaisesta kylvöstä kasvaa runsas sato.

Etsi siis sellainen paikka, minne urkkivat katseet eivät yllä, ja missä uteliaat korvat eivät kuuntele" (F. B. Meyer).

Siunausta!

Ps. "Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi meidän kaikkien edestämme, kuinka ei hän lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan?" (Room. 8:32).

11.2.

Suojaisat kelit senkun jatkuvat - + 2.5 noustessamme torstaihin - joka on toivoa täynnä, kuten muutkin päivät. Söimme aamupalamme ja joimme kahvimme - tietenkin tuli sytytellyksi net tunnelmanluojat, eli tuikut ja pienet sähkökynttilät. Tunnelma on tärkeä - myös täällä meneteyn metsikön reunamilla elelevälle eläkeläispariskunnalle. Luin Luukkaan evankeliumia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Heittelin vähän lumia pihalatumme sulaneisimpiin kohtiin. Kävin hakemassa Emilian 12 maissa koulusta meille.

Hiihtelin pihalatua hiljakseen. Latu oli kostea ja luisto hyvä - ja raitista ilmaa oli piisalle asti. Myöskin taivaallista raikasta ilmaa. Sateli lunta, joka olikin aika kuivaa. Tunnelma oli mukava - mikäpä oli hiihdellessä. Hiihtelyähän se oli - sellaista verkkaista, jossa ei hiki juuri tupannut tulemaan. Vaan eipä se järjen päällekään käynyt. 

13 maissa hain Danielin koulusta meille.

Hiihtelin. 

14:ksi vein Danielin kitaroineen kitaransoittotunnille heidän koululleen. 

Palattuamme takaisin meille, söimme.

Vähän vielä hiihtelin. Sitä lajia kertyi tälle päivälle 10 km 500 m.

Tänään olin puhelinyhteydessä pohjoiseen, aitoon tunturi-lappiin, lumikenttien äärelle. Langan toisessa päässä oli Huttusen Tapsa, valokuvaaja ja Jumalan mies. Tänäkin talvena on isotöinen lumilinna - joka on tullut niillä palkisilla tunnetuksi - noussut heidän pihapiiriinsä. 

Tänään tulleessa Enontekiöläinen -lehdessä oli hyvä hartauskirjoitus Laulumaan Jormalta, Kelotin Rantamajojen isännältä.

16.30 maissa tulivat meille Timo, Pia, Milka ja Milena. Lähdimmekin heti Timon kanssa rauhalliselle 8.3 km lenkille Tarvaalan suuntaan. Minä koetin "kävelynomaisesti" edetä - eikä se niin helppoa tekniikan osalta ollut hiihtelyn jälkeen. Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa lapsiaan.

Lenkin jälkeen laitoin saunan lämmite. Pian Istuimmekin saunan löylyissä Timon, Deniksen - sillä hän, Terhi-Marja ja Emilia tulivat meille myös - ja  Danielin kanssa, joka olikin jo meillä. Daniel ottikin oikein kunnon löylyjä.

Mummi oli laittanut "pöydän koreaksi". Saimme nauttiahyvästä VHH-pizzasta, tänään leivotuista sämpylöistä, uudenlaisista vuokaleivoksista kermavaahtoineen, kahvista/teestä/mehusta - ja mitä lieneekään ollut tarjolla. 

Omien mentyä leipoi M-L vielä huomiseksi tarjoiluun helluntairukoushuoneelle.

"Kun ihmiset alinomaa keskustelevat, silloinkin kun keskustelun aiheena on Jumala, niin he ovat vaarassa menettää Jumalan läsnäolon tunnon. Jokapäiväinen lörpöttely heikentää luonnetta. Se muistuttaa vuotavan astian alinomaista tippumista. Astia käy vähitellen tyhjäksi. - Emme voi alituisesti olla seurassa, emme edes puhella lähimpiemme ja rakkaittemme kanssa. - Ja vain hiljaisuudessa ja rauhallisesti ajatellen sisäinen elämämme kypsyy ja iäisyysvaikutelmat syventyvät" (F. B. Meyer).

Siunausta!

Ps. "Herran silmien edessä ovat miehen tiet" (Sananl. 5:21).  

10.2.

Niin sitä huristellaan helmikuuta - metkin vanhukset täällä Saarijärven salomaiden menetetyn metsikön vierillä. Eikä mittää valittamista. Mitäpäs sitä. Tyytyväisyys on tärkeä asia - ja vaikuttaa niin moneen asiaan. Sannoohan Sanakin: "Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa..." (1. Tim. 6:6).

Noustuamme uuteen päivään - keskiviikkoon - huomasimme kelien jatkuneen samanlaisina, eli lämpöasteita oli kolmisen. Söimme siinä aamupalaa ja siemailimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme erilaisten asioiden puolesta yhdessä keittiön pöydän ääressä. Muutaman tuikun ja pienet jouluiset sähkökynttilät sytyttelin heti aamusta.

Hiihtelin pihalatua siihen asti kunnes menin hakemaan Danielin koulusta 12 maissa meille Naapurin poika, luokkakaveri, tuli kyydissämme, kuten monena muunakin päivänä.

Jatkoin hiihtelyä niin kauan kunnes hain Emilian koulusta meille 14 maissa. Vielä senkin jälkeen vähän hiihdin. Yhteensä hiihtelin 8 km 750 m. Kun aloitin hiihtelyn tänään, paikkailin vähän lumella huonompia kohtia ladusta. Latu oli kostea - kuten sääkin - mutta luisto erinomainen. Maisemakin on omalla tavallaan kaunis, kun puiden juurilla on sulaa, kivet näkyvät sulina, samoin heinätuppaita, jne. 

Söimme mm. kanapizzaa, jota M-L oli tehnyt. Ennen syöntiä - hiihtelyn jälkeen - oli verensokeri 5.4.

Valmistauduin Rukousiltaan.

Terhi-Marja haki lapset töistä tullessaan.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. Reenilän Jouko johteli. Musiikissa oli nelihenkinen orkesteri - Reenilän Jouko, kitara, Moision Tarmo, kitara, Lampisen Olavi, kitara, Pietilän Tuulikki, basso. Kolme ensinmainittua myös lauloivat. Puhuin. Rukoilimme. 20 henkeä rukoilemassa.

Palattuani kokouksesta kotiin söin iltapalaa. Ennen sitä oli verensokeri 12.2. Se oli sen pizzansyönnin tulosta - johtuen pizzan pohjasta, jossa on paljon hiilihydraatteja. Iltapalan jälkeen laitoinkin hiihtokengät jalkaan, otsalampun päähän ja lähdin hiihtämään pihalatua klo 21.40. Oli satanut räntää. Hiihdon aikanakin jotain kosteaa. Hiihtelin verkalleen 5 km 250 m. 1 h 15 min päästä iltapalasta verensokeri oli 6.1. Eli: Hiihtely oli terveellinen lääke. Oli mukava atmosfääri hiihdellä hämärissä.

"Jos kerran tahdomme maistaa sitä iloa, mikä täytti Jeesuksen, täytyy meidän sitä etsiä sieltä, mistä hän sen löysi. Ja mistä hän löysi sen? Jumalasta, Jumalan tahdosta ja työstä. Hänen huulensa eivät puhuneet paljoa hänen ilostaan Jumalassa, mutta hänen elämänsä todisti siitä. Ja hän tahtoo, että mekin tulemme osallisiksi ilosta" (J. Figgis).

"Jeesus - oikein käsitettynä uskossa - antaa lepoa rauhattomuudessa, valoa pimeydessä, voimaa heikkoudessa, iloa hädässä. Miten tärkeää sen vuoksi onkaan, että ilomme on Herrassa, emmekä koeta etsiä sitä maisista ilonlähteistä, jotka pian kuivuvat tyhjiin.

Niin, avaa silmämme, Herra Jeesus, sinua katselemaan ja käännä sydämemme siitä, mikä täällä on, siihen, mikä on ylhäällä!" (J. F. Starck).

Siunausta!

Ps. "Minä olen maailman valkeus" (Joh. 8:12).

9.2.

Kolmea astetta lämmintä näytteli mittari tänäänkin. Noustuani laittelin tuikkuja - ja pienten sähkökynttilöiden rimpsuan ikkunalaudalla - loistelemaan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Pönäkkä punatulkku ruokintapaikalla.

11:ksi ajelin Päivärukoushetkeen helluntairukoushuoneen alakertaan - 9 rukoilijaa. Poistullessani kävin hakemassa Danielin koulusta meille 12 maissa. Märkä poika. Paikat ovat vesimärkiä koulunpihallakin. Sanoi kaatuneensa vesilammikkoon. Kuivia vaihteli ylle meillä. Hauska poika tuo Daniel. Eilen kun hiihtelin pihalatua ympäri, tuli Daniel rappusille vanha mitanpätkä kädessän. Sitä heiluttaen rytmikkäästi hoilasi: Suomi johtaa, Suomi voittaa! moneen kertaan.

Hiihtelin pihalatua. Mummi ja tyttärenpoika pelasivat korttipeliä - ei kuitenkaan "neljän kuninkaan kirja" ollut kyseessä - keittiön pöydän ääressä. Välillä otin kapulat - sukset - pois jaloista ja kävin hakemassa Emilian koululta meille 14 maissa. Märkä tyttö - varsinkin kengät ja sukat. Oli lähtenyt kenkäkin jalasta lumessa. Meillä sitten kuivempaa ylle. Jatkoin vähän hiihtoa. Hiihtelin yhteensä 8 km 750 m tänään.

Söimme.

Haettuani puita sisälle, lähdin 8.3 km erinomaisen hiljaiselle, "kävelynomaiselle" kävelylenkille Tarvaalan suuntaan. Märkä keli. 

Käytyäni lenkin jälkeen suihkussä lähdimme heti liikenteeseen M-L:n kanssa. Ajelimme ensin ottamaan Paavon kyytiin, Heikkilänmutkasta, ja jatkoimme Häkkilään, Lehtomäelle, jossa oli kyläläisten rukouspiiri. Paikalla oli 20 henkeä, neljästä eri seurakunnasta. Erinomainen asia! Oli myöskin erinomainen tilaisuus. Hyvä henkinen. Matalaprofiilinen. Milenkiintoista olla illassa mukana, sillä Häkkilän kylä on minulla rukousaiheena - ja siitä syystä "vierailen" kylällä päivittäin rukousten kautta. Jaoin siellä illan lopussa asian, joka on ollut sydämelläni. Se näyttäisi etenevän. Ja kun se etenee, niin se tulee tapahtumaan käytännön tasollakin. 

Tulimme Häkkilästä kaupan kautta kotiin. Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Miten voisimme olla toisille siunaukseksi, ellemme itse alinomaa saa sieluumme uusia elämän virtoja elämän lähteestä? Kaikki sanat, jotka itsestämme puhumme ovat voimattomat.

Sydämemme tarvitsee valmistusta ja kasvatusta, ja sen on täytyttävä rakkaudella ja myötätunnolla niitä kohtaan, joita haluamme palvella. Muistakaamme, että jos tahdomme Jumalan täyttävän meidät, se voi tapahtua vain siinä määrin kuin tyhjenemme itsestämme" (Lord Radstock).

"Sinun tulisi, missä lienetkin, olla ihmisten kalastaja, ja siksi voit tulla, jos todella tahdot" (Jiohn M´Neil).

Meidät on aiottu elämään rakkaudessa taivasta varten. Olemme jotakin, jos meillä on rakkautta. Vain siinä määrin kuin rakastamme, olemme jotakin" (F. Fransson).

Siunausta!

Ps. "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän ... ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua" (Matt. 16:24).

8.2.

N. 2.5 astetta lämpimän puolella noustessamme maanantaihin.. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia.

Hiihtelin pihalatua pitkin 17.5 km. Tiedän, että ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään - tuossa raamatunkohdassa puhutaan kirjaimellisesti muunlaisista ruumiillisista harjoituksista, mutta eiköhän siihen tällainen liikuntapuolikin kuulu. Tiedän senkin, että jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen - niinkuin tuo raamatunpaikka jatkuu - koska sillä on sekä ajallisen, että iankaikkisen elämän lupaus.Siksipä - tämän sanominen ei kylläkään ole viisasta minun kannaltani, mutta jospa se rohkaisisi jotakuta toimimaan samoin, tai saamaan vahvistusta jatkaa elämässään tällä linjalla - en vain pelkästään hiihtele, vaan tämä kotilatu/pihalatu/sokerilatu on myöskin sillä kertaa rukouskammio, jonne Jeesus meitä kehotti etsiytymään. Onhan se tietenkin vähän hassua - vai lieneekö - kiertää pientä lenkkiä niin monta kertaa, mutta toisaalta samahan se on, onko latu pitkä, vai lyhyt. Minusta ihan mukava hiihdellä hilakseen tuotakin latua tässä vuokramökkimme ympärillä - eikäpä tarvitse lähteä minnekään kauemmas itseään hiuihdättelemään. Latu oli kostea ja sää lämmin. Luisto oli erinomainen. "Suvituuli" kävi mukavasti naamaan. Olihan lämmintä n. 2.5 astetta. Ja raitista ilmaa piisasi.

Marja-Leena kävi hiihtelyni aikana kylällä asioilla ja hakemassa Emilian ja Danielin koulusta meille.

Jos mahdollista, niin liikuskele!

Syönnin jälkeen jatkoin raittiissa ilmassa oloa. Työntelin kolalla vetistä loskaa vähän aikaa pihasta. Sitten hiihtelin pihaladulla 8 km 750 m - rukouskin jatkui. 26 km 250 m tuli hiihdetyksi tänään. 

Terhi-Marja kävi hakemassa lapset töistä tullessaan.

Laitoin tulen takkaan. Venyttelin. Kävin nautiskelemassa saunan makoisissa löylyissä. Kiitos Jumalalle kaikesta!

Iltapalaa ja teetä. Tunnelmallista takkatulta ja tuikkujen tuiketta.

"Samoin kuin koko aurinko kuvastuu pienissä kastepisaroissa, samoin on myös kaikkien Jeesuksen pienten ja halpojen seuraajien heijastettava suuren Mestarin kuvaa. Ja kerran he loistavat kuin aurinko Isämme valtakunnassa. Tämän päämäärän saavuttamiseksi on kaiken, mikä meitä kohtaa, myötävaikutettava, näyttipä ja tuntuipa se miten kovalta, epäsuotuisalta, katkeralta ja vaikealta tahansa. Jos sen todella uskot, minkä levon se sydämellesi suokaan. Miten sanomattomia iäisyysvoittoja omistat siinäkin, missä näet ja tunnet olevan pelkkiä tappioita ja vastoinkäymisiä! Miten kiitollinen olisitkaan kaikesta, sinäkin, missä muut näkevät vain oikeutetun nurinan ja alakuloisuuden syitä. Miksemme luottaisi Isämme sanaan? Hän ei saata valehdella" (Trons Hvila)

Siunausta!

Ps. "Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme" (Ps. 68:20).

7.2.

Nousimme hyvissä ajoin sunnuntaihin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia.

Kannoimme Marja-Leenan leipomukset, ym. tykötarpeet - kokouksen jälkeistä lähetyslounasta varten - autoon ja ajelimme helluntairukoushuoneelle 8:ksi. Minulla oli siellä rukousaika klo 8-9. Seurakunnassamme oli vuorokauden kestävä ketjurukous, jossa sai varata rukousajan itselleen. Rukouspaikkana oli rukoushuoneen alakerran "pyhäkouluosaan" koristeltu "rukouskammio" "Primus motoreina" nuoret sisaret Hannele ja Tuulikki. Ollessani Vapaaseurakunnan "pastorijaksolla", Saarijärvellä, oli siellä samanlainen "rukousjuttu" - sielläkin "idean äiti" oli nuori sisar. Rukouksen edistäminen tavalla ja toisella on hyvä asia. M-L hommaili keittiöllä lähetyslounasvalmisteluissa Eijan, Eeron ja Terhi-Marjan kanssa. Minä ajelin kotiin "rukoustuntini" loputtua.

10:ksi hurautin takaisin rukoushuoneelle. Silloin alkoi rukoushetki alakerrassa ennen Ehtoollisjuhlaa - kymmenkunta rukoilijaa. Ehtoollisjuhla alkoi klo 11. Sen johteli Turusen Ann-Nina - lie tulikohan nimi oikein kirjoitettua. Turusen Mika puhui. Kuoro lauloi. Timo ja Soile rukoilivat rukousketjun aikana kirjoitettujen rukousaiheiden puolesta. Tuulikki ja Hannele antoivat palautetta rukousvuorokaudesta, samoin Timo ja Soile.Tilaisuudessa siunattiin Veikko diakoniksi ja Sirja sielunhoitotyöhön. Vietimme ehtoollista. Tilaisuudessa oli myös "kansainvälistä väriä" kuuntelemassa - ihan vain itselleni pieneksi "muistitueksi" muistiin merkitsen. Kokouksen jälkeen oli alakerrassa lähetyslounas. Jonkin aikaa ruokailun jälkeen pöydässä "turistuani" lähdin ja ajelin kotiin. Lähetyslounaan valmistajat jäivät loppujärjestelyjä tekemään. 

Haettuani puut ja raapaistuani tule takkaan aloin hiihtelemään pihalatua - sitä lasten ja vaarien. Lämpöasteita oli liki 3. Luisto oli erinomainen. Hiihtelin hiljakseen 10.5 km. Ennenkuin lopetin toivat Terhi-Marja, Emilia ja Daniel M-L:n kotiin rukoushuoneelta. Ihan täysipäiväinen työ oli keittiöihmisillä lounashommissa. Arvostan korkealle sellaisen palvelun - niinkuin kaiken muunkinlaisen palvelun - seurakunnassa! Jumalallehan - joka on työnantajamme/työtoverimme - näitä hommia tehdään.

Lopetettuani hiihtelyn vaihdoin nastalenkkarit jalkaan ja lähdin 8.3 km "kävelynomaiselle köpöttelylle" Tarvaalan suuntaan. Liukasta. Vaikka oli nastat, oli oltava varovainen. Hiljaa menin. 

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Opeta minua, oi Jumala, rakastamaan sinua, niin en pelkää ristiä! Joskin saan osakseni vaikeita ja monenlaisia kärsimyksiä, niin kestän ne mielelläni. Sinun taivaaseesi ei vie mikään muu tie kuin ristin tie" (Fenelon).

"Valvova henki,

nöyrä ja altis sä luo;

taivaisen kaihoon

maallisen vaihtua suo.

Kirkkausmailta

tuulahdus taistelohon

lähetä, Herra;

tieni niin okainen on" (Tuntematon).

Siunausta!

Ps."Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? (Room. 8:35).  

6.2.

Heräiltyämme lauantaihin söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia.

Marja-Leena siivoili - minäkin sen verran osallistuin, että pari maton pätkää ropsuin - kuten M-L:n kotipuolessa sanottiin/sanotaan - ja petivaatteita.

Hiihtelin pihalatua 7 km. Eihän siinä nyt juuri maisemat vaihdu eriksi, eikä nopeasti nämäkään kotipiirin näkymät, mutta verensokeri ei nouse ruuan jälkeen. Siksipä tälle ladunpätkälle voisi antaa nimeksi myös "sokerilatu". Voisi sen nimetä myöskin rukousladuksi, sillä hiljakseen liu´utellessa on myös hyvä rukoilla. Pakkasta 4-5 astetta. M-L meni kylälle kauppa-asioille.

Hain puita ja sytyutin tulen takkaan.

Sain aikaiseksi tehdä tänään homman, jota olin ajatellutkin tekeväni.

M-L valmistautui huomisiin tarjoiluihin seurakunnassa.

Söimme. Aika nopeasti alkoi hämärtämään, vaikka päivä koko ajan piteneekin. 

Ruuan jälkeen - 17 jälkeen - menin taas pihaladulle. Hiihtelin hissukseen 7 km. Samalla olin rukouksen hengessä. Satoi lunta.Se alkoi jo aikaisemmin. Pimeä oli hiihdellä. Etu- ja takapihalla paloivat jouluvalot. Oli tunnelmallista hiihtää ja olla ulkona raikkaassa ulkoilmassa. Tuuleskelikin. niin että katoilta tuisku lensi. Kuuluu talvisiin nautintoihin. Lopetettuani hiihdon työntelin kolalla satanutta lunta pihasta - sitä olikin tullut aikalailla.

Verensokerilukemat olleet erinomaiset. Omahoito on tärkeää - kun siihen kerran voi vaikuttaa.

Iltapalaa ja teetä.

"Kauniit ajatukset ja sanat Vapahtajasta eivät tuo meille voimaa, vaan todellinen uskon yhteys häneen" (W. Rudin, Valoa ja voimaa elämän tielle, koonnut Aurore Tisell, Päivä 1964, s. 265).

Siunausta!

Ps. "Lahjaksi antakaa" (Matt. 10:8).

5.2.

Pakkanen oli himpun kovempaa kuin eilen - noustessamme perjantaihin oli - 8 ja risat. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia.

11:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 7 rukoilijaa.

Rukoushetkestä suoraan menin hakemaan Danielin suksineen koulusta meille. Olivbat käyneet uimassa koulun kanssa tänään.

Emilian käväisin hakemassa 13 maissa koulusta meille suksineen. 

Hiihtelin puolituntia pihalatua. Emiliakin vähän hiihteli. Eiliten tekemämme vapaa tyylin rata oli jo mukavasti yön aikana kovettunut. Työntelin vähäistä lumikerrosta pihasta ja tieltä. Hiljainen hiihtely ja rauhallinen kolan kanssa kävely teki hyvää verensokerille - 4.1. Liikunta on lääke.

Hain puita ja laitoin tulen takkaan.

Söimme.

Ruuan jälkeen hiihtelin puolisen tuntia rauhallisesti pihalatua - joka ei muuten ole kuin 175 m pitkä. Hiihtelen niin hiljakseen, että puolisen tuntia liikuskeltuani tulee 2 km 625 m - kierrän yleensä 15 kierrosta. Eihän sitä ruokailun jälkeen saa alkaa urheilemaan.

Ennen 18 tulivat Denis ja Daniel. Heti 18 jälkeen timo, Milka ja Milena. Miro ei ollut mukana - oli mennyt kaverilleen. Pia naisten rukousviikonloppuun. Kävimme lenkillä - minä "kävelynomaisella. Timon kanssa aloitimme meiltä. Denis kävi vaihtamassa lenkkivaatteet ja liittyi heidän kohdaltaan mukaamme. 8.3 km tuli Timolle ja minulle, Denikselle yli 5 km. Tarvaalan suunnassa tallailimme. Menopuolikkaan menimme n. 7.30 min/km, paluupuolikkaan n. 6.45. Denis tuli nopeammin. Hän juoksee vähillä lenkeillä jo aika hyvää vauhtia. Voi olla, että lähtee juoksemaan ensi kesänä puolimaratonin. Ei siinä vauhdissa vähän alle 70:nen vaari kävelemällä pysy. Pakkasta 6-7 astetta.

Lenkin jälkeen kävimme Timon, Deniksen ja Danielin kanssa saunan löylyissä.

Söimme iltapalaa ja joimme kahvia/teetä/mehua. Milkan kaveri Janina oli meillä myös, samoin Terhi-Marja ja Emilia tulivat tyttökerhosta meille.

Eilen varsinkin oli medioissa kovasti asiaa esikoislestadiolaisista. Mikkelin seudulla he ovat päättäneet alkaa viettämään ehtoollista omassa joukossaan. Samoin kastamaan lapsia. Myös pitämään omaa rippikoulua. Syynä on se, että kirkko on maallistunut niin paljon - poikennut Jumalan Sanasta. Jotenkin sydämeni kyllä - ja voisin sanoa, että ilman muuta - yhtyy heidän päätökseensä. Pidän sitä oikeana. Enkä ihmettele sitä ollenkaan. Enemmänkin sitä olen ihmetellyt, että esim. lestadiolaiset herätysliikkeet ovat "sinnitelleet" kirkon jäseninä niinkin kauan.

Jossain vaiheessa - mennäkseni asiasta ihan toiseen - tuli mieleeni ajatus armolahjojen vastaanottamiseen liittyen: Mistähän johtuu, että armolahjoja ei selkeämmin/näkyvämmin/ enemmän ole toiminnassa keskuudessamme? Minunkin nykyisessä seurakunnassamme oloaikanamme on pidetty armolahjaseminaareja useita. Mikähän merkitys niillä on ollut? Jumala sen yksin taitaa tietää. Seminaareja/opetusta niistä ovat olleet pitämässä ainakin: Hellä Karvonen, Paavo Järvinen, Markku Veilo, Esa Suojala - ja nyt parhaillaan oma pastorimme Turusen Mika opettaa armolahjoista. Mistähän johtuu, että sen "isompaa hedelmää" ei ole suuremmasti tullut armolahjojen käytön kautta? Tämä on todellinen kysymys, jonka luulen voivani esittää ihan vuosien kokemuksen jälkeen - ja jopa sen hengellisen kokemuksen kautta, joka vuosien varrella on kertynyt. Tosin tuo viimeksi mainittu nyt ei kovin painava asia ole. Tiedän senkin, että voimme kyllä selitellä/kautta perustella näkemykseni olemattomaksikin. Kuitenkin se minun "silmälasieni" läpi ktseltuna näyttää tuollaiselta.

Olisiko niin, että opetus esim. armolahjoista voi mennä kuin "vesi hanhen selkään", jos jotkin muut asiat eivät ole kohdallaan? Taitaa olla niin, että - vaikka onkin kyse armolahjoista, joita ei voi ansaita - joidenkin tärkeiden asioiden täytyy elämässämme olla kohdallaan, ennen kuin Pyhä Henki voi jakaa meille armolahjoja? Näitä kyselee hyvinkin yksinkertainen "vuolija" täällä "menetetyn metsikön reunamilla" vuokrapirtissään.

"Jos kuulet Herran, sinun Jumalasi, ääntä ... siunattu olet sinä kaupungissa" (5. Moos. 28:1, 3).

Kaupunki on täynnä levottomuutta, ja se, jonka päivästä toiseen täytyy siellä työskennellä, huomaa aherrusta ja raadantaa, paljon melua, liikettä ja rasittavaa työtä, monia kiusauksia, vaikeuksia ja vaivoja. Mutta oleskellessamme siellä Jumalan siunaus yllämme, häviää vaikeuksien kärki, teemme tehtävämme ilomielin ja saamme voimaa monien meille asetettujen vaatimusten täyttämiseen.

Siunattuna oleminen kaupungissa ei aina tee meistä suuria, mahtavia tai rikkaita, mutta siunaus tekee meidät hyviksi jarehellisiksi. Olimmepa sitten portinvartijoita, konttoristeja, kauppiaita tai virkamiehiä, aina tarjoaa kaupunki meille hyödyttämisen tilaisuuksia. On helppo onkia kun kalaparvi on lähellä, ja rohkaisevaa tehdä Herran työtä kansan joukkojen keskuudessa. Ehkä pidämme enemmän hiljaisesta maalaiselämästä, mutta jos meidät kutsutaan kaupunkiin, meidän on kuitenkin asetettava elämä siellä etusijalle, koskapa meillä siellä on enemmän tilaisuuksia käyttää saamiamme lahjoja.

Odottakaamme tänään tämän lupauksen perusteella hyviä asioita, ja pitäkäämme huolta siitä, että korvamme ovat avoinna Herran äänelle ja kätemme valmis toimittamaan hänen käskyjään. Kuuliaisuus tuo mukanaan siunausta, ja ken Herran säädöksiä noudattaa, saa suuren palkan" C. H. Spurgeon, Valoa ja voimaa elämän tielle, koonnut Aurore Tisell, Päivä 1964, s. 238-239).

Siunausta!

Ps. "Yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat" (Room. 10:12).

4.2.

Noustuani tiistaihin keittelin kahvia ja laittelin aamupalaa. Marja-Leena meni jo varahin kylälle hammaslääkäriin ka kauppa-asioille. Pakkasta 0.9 astetta. Luin Luukkaan evankeliumia.

Hiihtelin hiljakseen - ilman hikeä - puolisen tuntia pihalatuamme heti aamupalan jälkeen - ihan haluan kokeilla kuinka paljon pienikin liikkuminen vaikuttaa sokeripiikkiin ruokailun jälkeen. 2 h ruokailusta verensokeri oli "normaali-ihmisen" lukemissa.

12 maissa käväisin hakemassa Emilian suksineen koulusta meille. Alkoi tyttö heti läksyjään tekemään.

13 maissa kävin hakemassa Danielin koulusta meille. Pojalla oli molempien silmien vieressä nirhama - toiseen oli osunut sauva kun oli hiihtäessä kaatunut, toiseen pieni lapio vahingossa välitunnilla. Hyvä, että ei silmään.

14:ksi vein Danielin kitaransoittotunnille heidän koululleen.

M-L leipoi Runebergin torttuja ja kakkuja.

Söimme.

Ruuan jälkeen menin taas heti hiihtelemään puolisen tuntia pihalatua. Emiliakin laittoi sukset jalkaansa ja tuli hiihtelemään. Tallasimme suksilla myös "vapaan hiihtotyylin baanaa" etupihan keskelle. Jospa se siihen kovettuu, niin pääsevät harjoittelemaan luistelutyyliä.

Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa lapset meiltä.

Laitoin takkaan tulen.

Kävin "kävelynomaisella" 8.3 km lenkillä Tarvaalan suunnassa. Menopuolikkaan menin alle 8.30 min/km, paluupuolikkaan alle 7 min/km. Pakkasta 1-2 astetta. Mukava keli.

Kuuntelin Deistä Sateet lähetä -iltaa Seinäjoelta.

Iltapalaa ja teetä.

Yhden kirjallisen tehtävän tein tänään. Myös puhelimessa olin.

Sellaistahan se on ollut vanhan vaarin elämä - noin pääpiirteissään.

"Kun Jumala vie sinut taisteluun, hän tahtoo opettaa sinua tuntemaan oman voimattomuutesi, syntisi, mitättömyytesi. Toinen taistelu seuraa usein toista, ja kenties joudut tappiolle kerta kerran perästä. Jos silloin mielesi käy uhmaavaksi, saattaa taistelu lakata, mutta et ole voittanut siitä mitään. Mutta jos tulet näyräksi, niin olet voittanut. Jaakob taisteli Jumalan kanssa ja sai voiton; hänen aseinaan olivat kyyneleet ja rukoukset. Autuas voitto!" (E. Gtz, Valoa ja voimaa elämän tielle. koonnut Aurore Tisell. Päivä 1964. s. 349).

Siunausta!

Ps. "Joka voittaa, se näin puetaan valkeisiin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeään elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä" (Ilm. 3:5).

3.2.

Keskellä viikkoa - keskiviikkoa - elellään. Lienee ollut alle pari astetta noustessamme puolella pakkasen - pikkasen. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia.

Aamupalan jälkeen hiihtelin puoli tuntia pihalatuamme pitkin. Sen jälkeen työntelin lunta - ihan siksikin, että aterian jälkeistä sokeripiikkiä ei tulisi. Ei tullut. Lukema oli erinomainen 2 h ruokailusta.

12 maissa kävin hakemassa Danielin koulusta meille. Daniel halusi hiihtää seinänaapurin pojan . luokkakaverinsa - kanssa heidän kohdalleen. Siinä nousi suksineen kyytiin.

Laitoin takkaan tulen.

Marja-Leena leipoi sämpylöitä.

Työntelin lumia pihatieltämme maantienreunaan asti.

14 maissa kävin hakemassa Emilian koulusta suksineen meille. Oli tyttö koulussa hiihdellyt vältunnillakin. Emilia taitaa tykätä hiihtämisestä - kyllä Danielkin. Ulko-ovesta sisään astuessaan sanoi Emilia, että täällä tuoksuu pulla tai sämpylä.

Söimme VHH-ruokaa - uunissa paistettua lohta ja höyrystämällä kypsytettyä kaalia.

Ruuan jälkeen lähdin hiihtelemään hiljakseen pihalatuamme puolisen tuntia - ihan siksi, että sokeripiikkiä ei tulisi. Sen jälkeen lähdin 8.3 km "kävelynomaiselle" lenkille Tarvaalan suuntaan. Pakkasta 4 astetta. Menopuolikkaan menin alle 7.15 min/km, paluupuolikkaan alle 7 min/km. Paluumatkalla tapasin Emilian, joka oli lähdössä Ilontuojien harjoituksiin. "Lenkkibaana" kulkee heidän asuntonsa aidan vierestä. Verensokeriarvo oli lenkin jälkeen - 2 h ruokailusta - erinomainen. 

19:ksi ajelin Jesaja 62 -Israel-rukousiltaan helluntairukoushuoneelle. Parkkosen Hannu johteli. Turusen Mika saarnasi. Paikalla 23-24 henkilöä. 

Palattuani kotiin kokouksesta söin iltapalaa ja join teetä.

"Ole uskollinen rukouksessa, etsimisessä, niin Herra antaa sinun löytää itsensä! "Niinkuin ovat päiväsi, niin on voimasikin oleva." Elä tätä päivää varten, kuin se olisi viimeinen, ja anna Herran huolehtia muusta! - Älä katso taaksepäin, sillä silloin tullaan suolapatsaaksi; älä myöskään eteenpäin vastaisen elämäsi mahdollisuuksiin, vaan ylöspäin Herraan, yksinkertaiseksi kuin lapsi, hänen oppilaanaan kuunnellen, mitä hänellä on sinulle sanottavaa. Hän ei salli sinun olla valotta ja lohdutta, sen tiedän. Hänen seurassaan emme kaipaa ihmisiä, ja onhan hän luvannut yksinäistä lohduttaa. Hän tietää, "missä me asumme". - Me pysymme köyhinä ja muukalaisina täällä alhaalla, mutta jos hän on kanssamme, saamme sekä kodin että rikkauksia tuolla ylhäällä" (E. Frommel, Valoa ja voimaa elämän tielle, Päivittäinen lukemisto koonnut Aurore Tisell, Päivä 1964).

Ps. "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" (Matt. 22:39).

2.2.

Heräilin Heimolla ja Arjalla - velimiehellä - Kangasniemen Haarajoen kylällä, eli syntymäkotikylällä. Luin Luukkaan evankeliumia. Söimme yhdessä aamupalaa Heimon ja Arjan kanssa. Kynttilä mukavasti paloi pöydällä. 

9.30. lähdimme Heimon kanssa kirkolle. Sinne tuli myös siskomme, Pirjo. Perunkirjoitukset. 

Em. homman tultua hoidetuksi, menimme kolmisin - met syntymäkodin lapset - Teboilimme syömään. Eihän sitäkään usein.

Ruokailun jälkeen kävin viemässä Heimon Haarajoelle ja lähdin samantien ajelemaan kotia kohti Jyväskylän kautta. Lunta oli satanut yön aikana - ja sateli vähän ajellessakin. Jyväskylässä kävin kurkkaamassa Hipposhallille, olisiko mahdollista käydä vähän rataa kiertämässä. Ei ollut - valmisteltiin kisoja, jotka tänään alkoivat. Niinpä jatkoin matkaa kotiin. 

14-15 välillä olin kotona. Marja-Leena oli mennyt kävellen Emiliaa ja Danielia vastaan koulusta. Oli sitten heillä. Ensitöikseni tyhjensin tuhkat takasta ja sytyttelin siihen tulen. Sen jälkeen vaihdoin lenkkivaatteet ylle ja menin hiihtelemään pihalatuamme. 1 h hiihtelin - se merkitsi 26 kierrosta ladullamme. Tärkeintä oli liike. Oikeastaan menin hiihtelemään siksi, että verensokerilukema oli 12-13 välillä kotiintultuani - johtui syömisistä, joita siellä Teboililla tuli pisteltyä poskeensa. Lopetettuani hiihtämisen, tuli M-L:kin kotiin sauvakävellen. Koko hiihtelyni ajan satoi lunta aikalailla isoin hiutalein - tuntui jouluiselta. Työntelin vielä lunta parikymmentä minuuttia. Tuon liikkumisrupeaman jälkeen verensokeri oli 7.1. - eli liikkuminen on lääkettä siihen (ja moneen muuhunkin) vaivaan. Juotuani vähän kahvia, vaihdoin nastalenkkarit jalkaan ja lähdin 8.3 km "kävelynomaiselle" lenkille Tarvaalan suuntaan. Satoi lunta. Pyörätiellä oli aikamoinen kerros lunta - mutta muuten sää oli mukava lenkkiä ajatellen. Menopuolikkaan tepastelin alle 8 min/km, paluupuolikkaan alle 7.30 min/km.

Iltapalaa ja teetä.

Sellaista. On iloinen asia, että Saarijärvellä tulee ihmisiä uskoon - ja on tulossa uskoon! "Jumalan myllyt jauhavat". Kiitos Hänelle.

"Herran kasvojen edessä rukouksessa ja uskossa suoritettu työ ei koskaan ole turha. Ellei siitä koidukaan näkyvää siunausta muille, tuottaa se aina kuitenkin suurta siunausta meille itsellemme" (S., Valoa ja voimaa elämän tielle, Päivä 1964, s. 48).

Siunausta!

Ps. "Varjele minua niinkuin silmäterää" (Ps. 17:8).

1.2. Noustessamme uuteen päivään oli keväisenoloinen sää. 8 astetta pakkasta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. Laitoin tulen takkaan. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Puolenpäivän maissa lähdin 8.3 km "kävelynomaiselle" lenkille Tarvaalan suuntaan. Emilia oli luokkansa kanssa luistelemassa kaukalossa ja huusi sieltä: "vaarii!". Vilkuteltiin toisillemme. M-L:kin ajoi ohitseni hakemaan Danielia koulusta. Paluumatkalla taas Emilia heti huomasi minut ja jälleen vilkuteltiin. Daniel jäi mummin kyydistä pois 1 km 300 m ennen "pääteasemaa", tarkoituksena tulla minun kanssa loppumatka, mutta ei sitten pysynyt samassa vauhdissa loppuun asti. Aurinkoista. - 2 astetta lenkin aikana. Menopuolikas alle 7.30 min/km, paluupuolikas alle 7.15 min/km. Lenkin jälkeen otin sukset esille ekaa kertaa tälle talvelle ja tein pihaladun talon ja etupihan ympäri. Danielin kanssa sitä hiihtelimme. Mummi haki Emilian koulusta. Hänkin hiihti muvaman kierroksen. Koulussakin he hiihtävät välituntilatua. Pian söimme. Ennen 15 lähdin ajelemaan Hankasalmen kautta kotipalkisille, Kangasniemelle. Olin siellä parin tunnin päästä "syntymäkotitantereilla", Heimolla - veljelläni - ja Arjalla. Juotiin kahvit. Heimo lämmitteli navettasaunaa. Jonkin ajan kuluttua pääsimme hänen kanssaan hyviin löylyihin. Pari kertaa käytiin välillä vilvuuttelemassa. Mukava oli pyyhe ympärillä - niinkuin ennenkin - mennä raikkaassa ilmassa sisälle. Söimme herkullisia tortilloita saunan jälkeen - ja paljon. Minä join kahviakin. Illan päätteeksi rukoilimme vähän yhdessä. Siunausta!