11.5.

Sydämelliset syntymäpäiväonnittelut vielä täskii sinne Tunturi-Lappiin seurakunnan vanhimmistoveljelle, vaelluskaverille ja ystävälle - Salmen Paavolle! Jumala siunatkoon sinun tulevat(kin) hetkesi ja vuotesi - niin monet kuin Hän kaikkivaltiudessaan on ajatellut!

Aurinko paistoi aamulla - ja pitkin päivääkin. Ei ollut niin lämmintä kuin vielä äsken. Satoikin tänään vähän.

Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Galatalaiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kirjoittelin tänään SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteinen rukousrintama, Rintamaposti nro 1. Välillä kävin hakemassa Danielin 12 maissa koulun jälkeen meille, sekä Emilian 14 maissa.

Söimme.

Lähettelin s-postina ja postiosoitteisiin "Rintamapostia" - millaisen yhteystiedon kukin rukousrintamaan mukaan lähtenyt oli antanut. Siinä vaiheessa rukousrintamassa oli 50 henkeä.

Kävin urheilukentällä 8 km "kävelynomaisella" lenkillä. Aurinko paistoi. Uudet tossut tuntuvat ihan mukiinmeneviltä - tietenkin se eniten äijästä on kiinni, kuinka ne häntä eteenpäin kiidättävät. Eipä kuitenkaan niin kiire ollut, ettenkö olisi yhden ihmisen kanssa ennättänyt jutustella - tämäkin kohtaaminen kuului siihen joukkoon, jotka "yksinkertaisuudessani" lasken johdatuksen piiriin kuuluvaksi. Ihminen "sattui" nimittäin olemaan sellainen, jonka puolesta olemme rukoilleet jo pidempään. Sain tuoda esille elämän tärkeimmästä kysymyksestä - uskosta Jeesukseen - jotakin, sekä antaa hänelle vihkosen Jumalalla on sinulle asiaa.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan - viitisentoista rukoilijaa. 

Palattuani rukousillasta kotiin söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Seurasin Iltalehden uutisista Suomen MM-lätkämatsin - se tapahtuu nopeasti kun se on hetki hetkeltä seurantaa kirjoitettuna tekstina. Ei tarvitse alusta alkaen tuijottaa ruutua.

Tällä hetkellä SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisessä rukousrintamassa on 59 henkilö. Ja eiköhän vielä runsaasti lisää tule.

Jatkoksi eiliseen lainaukseen:

"Voimme kiittää Jumalaa Hänen lapsistaan, jotka ovat meille veljiä ja sisaria. Jotkut ovat tottuneet ajattelemaan tällaista sukulaisuussuhdetta pelkkänä riesana. Mutta se on valtava etuoikeus, josta meidän tulisi kiittää joka päivä Jumalaa. Kun yksinäinen Paavali sai Roomassa nähdä häntä vastaan tulleita veljiä, hän "kiitti Jumalaa ja sai rohkeutta" (Apt. 28:15). Aina kun Paavali vain ajatteli efesolaisia, hän kiitti heistä Jumalaa (Ef. 1:16).

Me voimme kiittää Jumalaa myös kaikesta siitä, mitä Hänen lapsensa tekevät rakkaudellisessa kuuliaisuudessa. Paavali kiitti Jumalaa korinttolaisten anteliaisuudesta (2 Kor. 9:11, 12) ja heidän kehittymisestään tiedossa ja puheessa (1. Kor. 1:4, 5), roomalaisten uskosta (Room. 1:8), kolossalaisten rakkaudesta kaikkia pyhiä kohtaan (Kol. 1:3, 4 Filemon 1: 4, 5), tessalonikalaisten työstä ja vaivannäöstä (1. Tess. 1:2, 3) ja kasvavasta keskinäisestä rakkaudesta (2. Tess. 1:3). "Kuinka voimmekaan kyllin kiittää Jumalaa teidän tähtenne kaikesta siitä ilosta, mikä meillä teistä on Jumalamme edessä" (1. Tess. 3:9). Jos meillä ei ole iloa toisistamme, niin ehkä se osittain johtuu siitä, että emme ole koskaan kiittäneet Jumalaa veljistämme ja sisaristamme ja kaikesta siitä hyvästä, jonka Jumala on meille heidän kauttaan tehnyt" ( Kristityn kasvu, Daniel Nylund, s.61 -62). Jatkunee huomenna.

Siunausta!

Ps. "Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!" (1. Kor. 15:57).

10.5.

Aamu oli aurinkoinen. Marja-Leena kävi Danielin kanssa hammaslääkärissä. Söin aamupalaa takapihan puolella, raikkaassa ulkoilmassa. Kahvia join ja luin 2. Korinttolaiskirjettä etupihan puolella - auringon puolella. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

11:ksi ajelin helluntairukoushuoneen alakertaan Päivärukoushetkeen - 6 henkeä. Menomatkalla kävin hakemassa R-kioskilta sinne saapuneet kävelytossut - n. 9 päivää sitten lähtivät Ruotsin puolelta tuleskelemaan. Kokouksesta suoraan ajelin hakemaan Danielin koulun jälkeen meille.

Potkiskelimme jalkapalloa Danielin kanssa - minä potkin ja hän oli maalissa.

M-L kävi hakemassa Emilian 14 maissa koulun jälkeen meille.

Söimme.

Terhi-Marja haki töistä tullessaan Emilian ja Danielin meiltä.

Kävin 5.2 km "kävelynomaisella" lenkillä urheilukentällä - uusia tossuja kokeillen. Sää muuttui viileämmäksi ja pilviseksi. Lähtiessäni kentälle ropautteli sadekuuroja. Ukkonenkin kuului ollessani lenkillä. Juttelin yhden ihmisen kanssa niin pitkään kentällä, että lähdinkin sen jälkeen kotiin.

SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteinen rukousrintama -asia on edennyt niin, että nyt on mukana 50 ihmistä eri seurakunnista. Uskon, että lisää tulee, kun tietoa asiasta saadaan leviämään. Tuo 50 henkeä oli sellainen tavoite mielessäni ensimmäisen "rukouskirjeen" lähettämiselle. Eiköhän se pian. Liittyisitkö mukaan yhteiseen rukousrintamaan? Jos, niin lähetä nimesi, s-postiosoitteesi/tai postiosoitteesi ja puhelinnumerosi, esim: jouko.kuusjarvi@gmail.com  tai puh. 040-0206858 (Jouko Kuusjärvi).

Laitoin takkaan tulen.

Iltapalaa ja teetä.

Pohdittavaksemme:

"Pitääkö todella kaikesta kiittää?

Pitääkö sinun todella kiittää Jumalaa siitä, että aamupuuro paloi pohjaan jo kahdeksannen kerran tällä viikolla; siitä, että vanhin lapsesi lintsaa koulusta ja nuorin huutaa yöt ja nukkuu päivät; siitä, että miehesi menetti työpaikkansa 11/2 vuotta sitten ja on sen jälkeen kuluttanut työttömyyskorvauksensa kapakkaan; siitä, että veljesi kuoli tapaturmaisesti matkalla sairaalaan, jossa äitiäsi samanaikaisesti yritetään parantaa lääkkeillä ja terapialla hyvin syvällisestä masennustilasta; siitä, että Kamputseassa on uuden poliittisen järjestelmän rakentamisen edistämiseksi tapettu noin 3 miljoonaa vallankumouksen vastustajaa; siitä, että Intiassa "pyhät" rotat syövät niin paljon viljaa, että se riittäisi koko nälkäisen kansan ruokkimiseen; siitä, että tulva turmeli koko heinäsadon; siitä, että naapurit eivät enää tahdo edes tervehtiä sinua ja uskovat sanovat Jumalan rankaisevan sinua pahoista teoistasi, jne, jne?

Joillakin ihmisillä on kaikkeen tähän hyvin yksinkertainen ratkaisu: "Kiitä siitä Herraa!" Sitten he lausuvat voitonriemuisina ne kaksi raamatunpaikkaa, jotka he Joh. 3:16:n lisäksi ovat opetelleet ulkoa.

1. Tess. 5:18: "Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa", ja Ef. 5:20: "Kiittäkää aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän herramme Jeesuksen kristuksen nimessä."

Ja esitys on niin vakuuttava, ettet keksi mitään vastaankaan sanomista, vaikka sinulla onkin epämääräinen aavistus siitä, että jossain on joku ymmärtänyt jotain perusteellisesti päin honkia.

Mistä pitää kiittää?

1. Tess. 5:18 sanoo, että kiitos suuntautuu Jumalaan ja tapahtuu Jeesuksen kristuksen nimessä. Voimme siis sanoa, että meidän tulee kiittää Jumalaa kaikesta siitä, mistä voimme kiittää Häntä Jeesuksen nimessä.

Siihen kuuluu tietenkin kaikki se, mitä Jumala on (sen Hän on ilmoittanut meille sanassaan, Raamatussa, ja lihaksi tulleessa sanassa, Kristuksessa) ja se, mitä Jumala tekee. Me tiedämme, että Jumala on pyhä, kaikkivaltias, armahtavainen, oikeamielinen, pitkämielinen, rakastava, hellä, jne., ja Hän myös toimii luonteensa mukaisesti. Nämä ovat luonnollisesti sellaisia asioita, joista voimme kiittää Jumalaa Jeesuksen nimessä. (Esim. Luuk. 18:43; 19:37) (Kristityn kasvu, nro 3, Daniel Nylund). Jatkuneer huomenna...

Siunausta!

Ps. "Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras" (Jaak. 5:18).

9.5.

Hyvät nimipäiväonnittelut meiän Timolle, Aholan Timolle - heille jo menivät aikaisemminkin - sekä serkkupojalle, Uutelän Timolle ja Ståhlin Timolle! Timo nimi on lyhenne nimestä Timoteus, joka tarkoittaa Jumalaa kunnioittava. Hyvä nimi - sitä vain todeksi elelemään - jatkossakin.

Aurinko paistoi siniseltä taivaalta noustessamme uuteen päivään - joka oli maanantai. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Marja-Leena meni Emilian luo heille - ei ollut koulussa kun oli oksennellut. Minä kannoin keinutuolin etupihan puolelle aurinkoon. Luin 2. Korinttolaiskirjettä. Rukoilin - myöskin auringossa käveleskellen. Kovalla nopeudella vihreys lisääntyy - on se kaunista. Linnut lauleskelivat.

Ollessani vielä ulkona keinutuolissa, saapuivat M-L, Emilia ja Daniel - joka oli päässyt koulusta - meille. Olivat ennättäneet käydä jo kylälläkin asioilla. Otin aikaa, kun Emilia ja Daniel juoksivat talon ympäri - Daniel useammankin kerran. Emilialla ei vielä hyvä olo pahoinvoinnin jälkeen. Daniel vielä kirmaisi muutaman lenkin etupihan laajalla nurmellakin ja minä otin aikoja. Tikkaakin heittelimme vähän Danielin kanssa. 

Söimme. Lapset menivät etupihan nurmikolle syömään mummin tekemiä eväitä ja mehua juomaan. 

Terhi-Marja kävi hakemassa lapsosensa töistä tullessaan.

Kävin aurinkoisella urheilukentällä - lienee ollut 22 astetta - 6.4 km "kävelynomaisella" lenkillä. Nopeimmatkin km:t olivat vain 6.58., 7.01., 7.02.

Palattuani lenkiltä oli M-L pesemässä pöytää ja tuoleja - muovisia - takapihalla. Siellähän sitä on aina mukava istuskella.

Lienee ollut 19 jälkeen kun Timo, Pia ja Milena tulivat. Olivat autoa palauttamassa "Terheille". Heillä on nyt itsellä toinen pieni - "kauppakassi" - auto. Toista kun Timo tarvitsee työssä käydessään. Laitoin saunan lämmite. Pianhan sitä jo lauteilla vastaa heiluttelimme Timon kanssa. Söimme iltapalaa, ennenkuin lähtivät. Milenakin puhuu yhä enemmän. Veikeä pieni tyttönen.

Seurailin printtimedian puolelta Suomen ottelun etenemistä jääkiekon MM-kisoista.

Tänään olen ksaillut "nuotioiltapalapeliä" - ts. pyrkinyt jakamaan tehtäviä/löytämään ihmisiä Mahlun koulun pihalla pe. 20.5. klo 18 olevan NUOTIOILLAN vastuisiin. Hyvinhän niitä on löytynyt. Tulehan nuotiolle! Tuossa blogijutun oikealla puolella alustavaa infoa illasta.

"Mitä enemmän arvovaltaa joku luulee omaavansa, sitä vähemmän hänellä sitä on." 

 (WATCHMAN NEE) 

"On helpompi vaeltaa sellaisen ihmisen kanssa, jolla on väärät mielipiteet, mutta oikea asenne kuin sellaisen kanssa, jolla on oikeat mielipiteet, mutta väärät asenteet." 

(TUNTEMATON)

"Mikään ei ole liian suurta Jumalalle. Eikä ole niin pientä, etteikö Hän voisi sen kautta tehdä suuria." (TUNTEMATON)

"Jumala ei halua nähdä, kuinka innokkaasti me saarnaamme evankeliumia tai kuinka halukkaita me olemme palvelemaan Häntä; Hän haluaa nähdä kuinka tottelevaisia me olemme." (WATCHMAN NEE)

(Kristityn kasvu nro 3, toimittanut Daniel Nylund, s. 109, 117, 123.)

Siunausta!

Ps. "Teille herra antakoon yhä enemmän ja runsaammin rakkautta toisianne kohtaan ja kaikkia kohtaan" (1. Tess. 3:12).

                                 

8.5.

Äitienpäivä valkeni aurinkoisena ja lämpöisenä - nytkin, klo vähän ennen 21, on varjon puolella yli 19 astetta.

Sydämelliset onnitteluni kaikille äideille, jotka sattuvat näitä rivejä silmäilemään! Aivan erityiset onnittelut lastemme äidille, Marja-Leenalle! Tietenkin myös perhekuntamme nuoremmille äideille - Terhi-Marjalle, Marille ja Pialle! Kiitokset Jumalalle omasta äidistäni, jota emme tänä vuonna enää saaneet onnitella äitienpäivänä!

Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Mukava oli taas mennä retupihan puolelle lukemaan 2. Korinttolaiskirjettä aurinkoon, nopeasti lisääntyvän vihreän ja linnunlaulun keskelle - sai olla shortseissa, ilman paitaa. Jos oikein alkaisi kirjaamaan, niin kyllä olisi paljon kiitosaiheita.

10:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle rukoushetkeen alakertaan - kymmenkunta rukoilijaa.

11 alkoi tilaisuus yläkerrassa. Olikin sellainen äitienpäivän tilaisuus, jota on harvoin tullut koetuksi. Erinomainen. Tietenkin tämä on menetetyn metsikön reunamilla elelevän takametsien miehen, Kiehisen Vuolijan, maatiaissaarnaajan, näkemys. Paanasen Tuomas johteli. Paanasen Alenan puheenvuoro oli joka hetkeltään täysipainoista asiaa. Esimerkit elävästä elämästä olivat tarkkoja johdatuksia niille Raamatun asioille, joita haluttiin kuvata. Jumala on antanut Alenalle lahjan tuoda esille Jumalan Sanaa selkeästi. Riihisen Eljas kitaroineen ja äitinsä Inkeri pianon takana johtivat lauluihin. Saarna - jonka Turusen Mika ja Ann-Niina pitivät yhdessä - oli erikoinen, positiivisessa mielessä. Harvoin tuollaista "pakettia" saa kuulla tärkeistä asioista. Suosittelen sydämestäni kuuntelemaan tämän osion, sekä Alenan osuuden, kun ne varmaankin tulevat Usko TV:oon. Tilaisuuden lopussa äidit kutsuttiin eteen siunattavaiksi ja heille annettiin ruusut. Alakerrassa oli kahvitarjoilu, johon emme jääneet, kun meille(kin) oli tulossa äitienpäiväonnittelijoita.

Tultuamme kotiin kokouksesta, olikin meidän pihassa meitä odottelemassa Timo, Pia, Milka, Miro, Milena, Helmi-koira, Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel - jälkimmäinen perhe oli samassa kokouksessa kuin mekin. Mein äitsy sai lahjoja ja kukkia - Teron perheen kukka ja lahja tuli lähetin kautta. Kahvipöytä oli juhlapäivän veroinen - siihen oli tuotu ja oli tehty kotona. Passasi nautiskella - minunkin, vaikka en imeliin koskenutkaan. "Timot" jatkoivat juhlimaan Pian äitiä.

Menin urheilukentälle kuumaan aurinkoon Emilian ja Danielin kanssa. 10.2 km "kävelynomaisen", valitettavasti liian hiljaisen, lenkin tein. Emilia ja Daniel menivät isän ja äidin kanssa pois, kun kävivät kaupassa.

Palattuani lenkiltä, söimme ennen 18 - uunissa pellillä paistettuja muikkuja, parsaa, salaattia...

Iltalehden uutisista selasin Suomen tämänpäiväisen ottelun Jääkiekon MM-kilpailuissa.

Lueskelin kirjaa nojatuolissa takapihan puolella. Aurinko paistoi matalalta, mutta oli lämmintä - ei tarvinnut kuin shortsit.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

* "Ajatteleminen ei ole syntiä, mutta synti alkaa ajatuksesta."

* "Ihmiset luulevat, että itselleen kuoleminen tekee ihmisen surkeaksi. Mutta asia on aivan päinvastoin. Jos kieltäydyt kuolemasta itsellesi, tulet todella surkeaksi."

                                                                                                 ROY HESSION

* "Ongelmat ovat kuin vauvoja: mitä enemmän syötät niitä, sitä suuremmiksi ne kasvavat."

* "Monet ihmiset uneksivat huomisesta ja valittavat tästä päivästä, eivätkä he ollenkaan ymmärrä, että tämä päivä on eilisen huominen."

* "Tee se mitä sinun pitäisi tehdä, niin sinulle ei jää aikaa tehdä sitä, mitä sinun ei pitäisi tehdä."

* "Ylistäminen on kuin pianonsoittoa. Ei voi soittaa yhtä hyvin joka päivä, mutta jos ei joka päivä soita, ei koskaan soita hyvin."

(Kristityn kasvu, nro 3, s.103, toimittanut Daniel Nylund).

Siunausta!

Ps. "Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille" (Ps. 103:17).

7.5.

Aurinkoisten ja lämpöisten päivien putki sai jatkoa tänäänkin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin 1. Korinttolaiskirjettä ulkona auringossa. Vihreys puissa ja maassa lisääntyy silmissä.

Kävimme Marja-Leenan kanssa kylällä asioilla. Ostin äitienpäiväruusun - sellaisen yhden leikkoruusun, niinkuin minulle on tullut tavaksi ostaa. M-L osti ulos keltaisia ruukkukukkia - tuollakin takapihalla niitä roikkuu kaksi kappaletta kolmijalkojen varassa.

Palattuamme kylältä, päätimmekin lähteä sinne takaisin - menimme syömään HH:n seisovasta. 

Hyvissä ajoin kävin 10.4 km "kävelynomaisella" lenkillä aurinkoisella urheilukentällä. Rauhallisella - kolme km kävelin alle 7 min-vauhtia, 6.49., 6.46., 6.32. Palattuani kotiin lähdin heti 8.3 km "kävelynomaiselle" lenkille Tarvaalan suunnan pyörätielle. Kun olin "Terhien" kohdalla, tuli Emilia vauhdilla ovelle ja kuului: Vaaaariii! Sitten huiskuteltiin. Paluumatkalla Emilia jo ajelikin pyörällään vastaani. Vähän juttelimme. Danielkin tuli ovelle moikkaamaan, kun olin kohdalla. Oli käynyt tänään lenkillä koulun pururadalla. Olivat olleet perheenä Jyväskylässä tänään, kun Danielin joukkueella oli siellä kaksi jalkapallomatsia. Selvittyäni kotiin laitoin saunan lämmite. Kiukaan kuumenemista odotellessani nostin kuntopyörän takapihalle aurinkoon ja poljeskelin 15 min. Sitten ei muutta kuin lauteille ja vasta käteen. Mukavallehan se vastominen tuntui vanhasta rupista.

Söimme iltapalaa. En juonutkaan teetä, vaan kuumaa vettä, johon kaadoin paljon kermaa sekaan.

M-L leipoi tänään.

"Vastakohtia

- Hän, joka on elämän leipä, alkoi palvelutehtävänsä näkemällä nälkää.

- Hän, joka on elämän veden lähde, lopetti palvelutehtävänsä janoten.

- Hän oli väsynyt, kuitenkin Hän on meidän lepomme.

- Hän kunnioitti esivaltaa ja silti Hän on meidän kuninkaamme.

- Hän ajoi ulos riivaajia, ja silti Häntä sanottiin riivatuksi.

- Hän itki, nyt Hän pyyhkii meidän kyyneleemme.

- Hänet myytiin 30 hopearahalla, silti Hän osti koko maailman.

- Hänet vietiin kuin lammas teurastettavaksi, ja nyt Hän on meidän hyvä paimenemme.

- Hän kuoli ja antoi elämänsä, ja niin tehdessään Hän voitti kuoleman.

(Kristityn kasvu, nro 3, s. 54, toimittanut Daniel Nylund).

Siunausta!

Ps. ...Samoin on ilo taivaassa yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen (Luuk. 15:7,1).

6.5.

Ei tullut vuolijalla heräiltyä kovin aikaisin. Aurinko paistoi aikalaillakin lämpöisesti ja taivas oli sininen. Marja-Leena oli helluntairukoushuoneella laittamassa tarjoiluja tilaisuudessa. Söin aamupalaa ja join kahvia - kahvit kävin ekaa kertaa tälle suvelle ryyppimässä takapihalla, seinustan penkillä. Kylläpä väkevästi koivut viheriöivät.

Kannoin nojatuolin etupihalle aurinkoon. Lueskelin 1. Korinttolaiskirjettä. Rukoilin lintujen lauleskellessä. Siitäpä se M-L minut tapasi istuskelemasta, kun saapui kotiin palvelutehtävästään.

Joitakin valmisteluja NUOTIOILTAA varten. Infoa tuossa blogin oikealla puolella.

Söimme hyvää ruokaa.

Kävin "kävelynomaisella" 11.2 km lenkillä urheilukentällä - rauhallisesti. Kyllä sitä tällaisella säällä vanhankin paikat vertyvät. 

Palailtuasni lenkiltä, luin kirjan, jota aina silloin tällöin olen lueskellut, loppuun.

Iltapalaa ja teetä. 

Välillä vilkaissut Iltalehden uutisista live-tekstiä jääkiekon MM-kisoista, Pietarista, jossa Suomi pelaa avausotteluaan.

"Pian kääntymyksensä jälkeen Dwight L. Moody toi joukon katupoikia erääseen aristokraattiseen bostonilaiseen seurakuntaan. Jotkut seurakunnan "hienostuneista" jäsenistä eivät ollenkaan pitäneet tästä. Kun Moodyn sitten piti itse liittyä seurakuntaan, johtokunta kehotti häntä rukoilemaan ja harkitsemaan asiaa kuukauden ajan ja palaamaan sen jälkeen takaisin.

Kirkon johto luuli ettei heidän koskaan tarvitsisi nähdä Moodya enää, mutta he aliarvioivat nuorukaisen vilpitöntä antaumusta. Kuukauden kuluttua Moody tuli johtokunnan eteen. He kysyivät häneltä: "No, oletko rukoillut asian puolesta?"

"Kyllä", Moody vastasi vakavana.

"Rohkaisiko Jumala sinua liittymään tähän seurakuntaan?"

"Kyllä", Moody sanoi, "Hän sanoi ettei minun pitäisi olla siitä masentunut, sillä Hänkin on yrittänyt päästä tähän seurakuntaan ainakin 25 vuoden ajan."

"Minä olen aina sanonut, että köyhät ovat tervetulleita meidän seurakuntaamme", pappi sanoi saarnassaan. "Viime sunnuntain kolehdista näin, että heitä on vihdoinkin alkanut tulla."

"Vanhalta rovastilta kysyttiin kuinka monta aktiivijäsentä hänen seurakunnassaan on. "He ovat kaikki aktiivisia", hän vastasi. "Puolet työskentelee kanssani ja puolet vastaan."

(Lainaukset: Kristityn kasvu n:o 3, s. 47, toimittanut Daniel Nylund).

Siunausta!

Ps. "Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus" (Ilm. 3:19).  

5.5.

Nousimme oikein aurinkoiseen aamuun 5 jälkeen. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin 1. Korinttolaiskirjettä.

7 jälkeen olimme "Uuraistentiensuussa" - Kokkolan tien laidassa -bussipysäkillä odottelemassa bussia, joka oli lähtenyt liikkeelle Jyväskylästä. Pian olimme matkalla parinkymmenen muun uskovaisen kanssa Kälviälle Helluntaikansa ry:n Helatorstain kevätkonferenssiin. Se olikin ensimmäinen kerta, kun olimme Helluntaikansan tilaisuudessa.

Perille päästyämme joimme kahvit. Sen jälkeen oli raamattutunti rukoushuoneella. Sen loputtua kävelimme muutaman sadanmetrin päähän isompiin tiloihin päiväjuhlaan, josta palasimme rukoushuoneelle lounaalle, josta kävelimme auringossa takaisin isompaan halliin. Siellä alkoi musiikkijuhla. Kahvitauon jälkeen alkoi klo 17 konferenssin viimeinen tilaisuus. Sittenpä istuimmekin linja-autoon ja lähdimme kotimatkalle. Kotona olimme ennen 22.

Kyselet kait, että mittee mieltä konferenssista. Hyvvee mieltä. Siunattu konferenssi.

Saavuttuamme kotiin söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Herralla on meille kaikille annettavana eräs tehtävä_ loistaa - säteillä totuuden, puhtauden, hyvyyden, rakastavan ja nöyrän mielen valoa" (Infants Magazin).

Siunausta!

Ps. "Pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä" (Gal. 6:14). 

4.5.

Tänään oli lämpöä ja autinkoa. Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin 1. Korinttolaiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä - se on hyvin arkista ja korutonta kertomaa. Mutta, kaikella on sisältönsä - mutta ne kuuluvat arkeen(kin). 

Hain Danielin koulun jälkeen meille. Hän ajeli pyörällään kotiin, josta kyytiini. Potkimme jalkapalloa etupihalla auringossa Danielin kanssa. 

M-L kävi hakemassa Emilian 14 maissa koulun jälkeen. Daniel oli mukana - menivät kylälle jätskille. Minun oli ainakin jätskin takia turha lähteä mukaan, kun en sitä herkkua voi syödä - en kuulu niihin sokeritautipotilaisiin, jotka saavat syödä - saisivatko - kun vain pistelee tarpeeksi insuliinia. Menin takapihan laavulle ja tein tulet tulipaikkaan. Mustapannu roikkumaan ja kinkkusiivuja, kinkunpaloja ja makkaroita rosteriverkon päälle paistumaan. Kun jätskinnautiskelijat saapuivat, heillekin paistelin makkaroita. M-L teki lettutaikinan. Muurinpohja oli tulipaikan toisessa päässä ja rosteriverkko toisessa. Muurinpohjassa M-L paisteli lettuja, verkon päällä minä porsaanlihaa - asellaisia pyöreitä kuin kyljyksiä, mutta eivät olleet kyljyksiä. Päälle sulamaan vuohenjuustoa. Daniel kiipeili puissa ja ottipa aurinkoa leikkimökin katollakin. Deniskin ennätti makkaranpaistamaan ja lettukahvit juomaan töistä tultuaan - niinpä Terhi-Marjakin, paitsi ei halunnut kahvia.

M-L teki pihahommia - haravoi.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Jesaja 62-rukousiltaan - Israel-rukousilta. 10 henkeä. Rautasaaren Vesa johteli, Turusen Mika puhui.

Paluumatkalla rukousillasta piipahdin urheilukentällä 6 km "kävelynomaisella" lenkillä. Ainoastaan yhden kilometrin - viimeisen - käyskentelin alle 7 min.

Palattuani kotiin iltapalaa ja teetä. 22 jälke3enkin oli vielä yli + 11.

"MINUA SURETTAA JA HUOLESTUTTAA SE, MILLAISISSA OLOISSA ERÄÄN TUNTEMANI PERHEEN LAPSET ELÄVÄT. pERHEESSÄ ON KOLME ALLE YHDEKSÄNVUOTIASTA LASTA.

KODIN ILMAPIIRI ON MIELESTÄNI KYLMÄ, JA LAPSET VAIKUTTAVAT TOISINAAN PELOKKAILTA. KÄSITYKSENI MUKAAN VANHEMMAT EIVÄT KUITENKAAN KURITA LAPSIAAN FYYSISESTI. SIITÄ OLEN HELPOTTUNUT.

PERHEEN LUONA KÄYDESSÄNI OLEN USEIN SEURANNUT TILANTEITA, JOISSA LAPSIA MOITITAAN LAISKOIKSI, ILKEIKSI JA RASITTAVIKSI. LAPSET KOMENNETAAN HUONEISIINSA, KUN HEIDÄN LEIKKINSÄ TAI LÄHELLÄ OLONSA SYYSTÄ TAI TOISESTA ÄRSYTTÄÄ VANHEMPIA. MYÖNTEISTÄ PALAUTETTA, HALAUKSIA TAI KAUNIITA SANOJA SISARUKSET EIVÄT OLE AINAKAAN MINUN LÄSNÄ OLLESSANI SAANEET.

OLEN JUTELLUT ASIASTA SUORAAN TUTTAVIENI KANSSA, MUTTA LAIHOIN TULOKSIN. hE SANOVAT, ETTÄ LAPSISTA PITÄÄ KASVATTAA KUNNON KANSALAISIA, EIKÄ HEISTÄ SELLAISIA TULE, ELLEIVÄT HE OPI PIENESTÄ PITÄEN TOTTELEMAAN AIKUISIA.

MUISTAN ILLAN, JOLLOIN KESKIMMÄINEN LAPSISTA KOMENNETTIIN POIS KEITTIÖSTÄ, KUN HÄN OLI KAATANUT VAHINGOSSA MAITOLASIN. TYTTÖ KOETTI SELITTÄÄ, ETTEI HÄN KAATANUT LASIA TAHALLAAN JA HÄNELLÄ OLI VIELÄ NÄLKÄ. HÄNELLE KARJAISTIIN, ETTÄ ÄLÄ VASTUSTA VANHEMPIASI JA NYT HÄIVYT SIITÄ. oLIN TOSI VIHAINEN TÄSTÄ TYTÖN VANHEMMILLE.

EIVÄTHÄN NÄIN HERKÄSSÄ IÄSSÄ OLEVAT LAPSET KESTÄ JATKUVAA MOITTIMISTA JA TORJUMISTA, VAI MITÄ? MILLAISIKSI SISARUKSET KASVAVAT TÄLLAISESSA RAKKAUDETTOMASSA ILMAPIIRISSÄ? ... (Kysy Tuijalta-palsta, Hyvä Sanoma, kristillinen aikakauslehti, nro 5/2016, s. 34).

Siinäpä meille alustus. Mitäpä met siitä tuumailemme?

Siunausta!

Ps. "Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen" (1. Piet. 5:7).

3.5.

Onhan se ollut kaunis ja lämmin sää tänään - 22 maissakin vielä kymmenisen astetta. Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin 1. Korinttolaiskirjettä. Marja-Leena luki kohjdan hartauskirjasta.

11:ksi ajelin helluntairukoushuoneen alakertaan Päivärukoushetkeen - 10 rukoilijaa. Sieltä menin suoraan hakemaan Danielia koulun jälkeen meille. Pyörällä ajeli ensin kotiin ja siitä autoon.

M-L oli kylällä asioilla. Potkiskelimme Danielin kanssa jalkapalloa pihassa. 

Paistelin kuhaa ja kypsyttelin höyrystimellä parsaa. Emilia polkaisi pyörällä koulusta meille. Kun M-L tuli kylältä, menivät kolmisin Halpa-Halliin - ainaskin jätskiannoksille. 

Kävin urheilukentällä 6 km "jonkinlaisella köpöttelylenkillä". 

Palattuani lenkiltä, vei M-L Emilian pyörineen kotiin. Daniel oli jalkapalloharjoituksissa. 

18:ksi ajelimme Peltokylälle - Lahtelan Veikolle ja Irmalle - Häkkilän-Peltokylän-Kohmun -rukouspiirin iltaan. 18 henkeä. Tarjoilua, rukousta, laulua, Sanaa. Yhden piiriläisen kautta saimme innoittavia terveisiä Israelin matkalta, jolla olivat olleet. Hyvä ilta - ja kauniit maisemat.

Tulimme piiristä kaupan kautta kotiin.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Ulkona näyttää kesäiseltä - vaikkei niin vielä viherräkään. Koivuss jonkinlaiset silmut.

Josko kuitenkin jatkoa eiliseen lainaukseen:

"Tämä ei luonnollisestikaan merkitse sitä, että minun pitäisi joka minuutti olla hermostuneen levoton sen työn vuoksi, jonka Jumala on pannut sydämelleni. Se ei merkitse levottomuutta lainkaan, vaan ainoastaan pyhää alttiutta totella Hengen viittausta tässä asiassa. Velvollisuuteni ei ole joka päivä puhua jonkun ihmisen kanssa hänen sielustaan. Joskus minä olen liian väsynyt jaksaakseni keskustella uskonnosta, ja toisinaan minun täytyy olla hiljaa, jotta Jumala saisi tilaisuuden kasvattaa ja hoitaa omaa sisintäni.

Ei edes Jeesus ollut joka päivä aktiivisessa toiminnassa etsimässä kadotettuja. Toisinaan hän meni erämaihin rukoilemaan, ja joskus hän pyysi opetuslapsiaan kanssansa syrjäseuduille lepäämään. Mutta joka hetki, saarnasipa hän tai rukoili, paransi sairaita tai lepäsi, hän täytti Isänsä tahtoa.

Juuri samalla tavoin Jumala tahtoo hallintaansa sinut ja minut. Kun siihen pääsemme, on olemuksemme jokainen solu hänelle antautunut, ja me elämme palvellaksemme häntä ja edistääksemme hänen pyhiä tarkoituksiansa. Ja hänen Henkensä johdatuksen avulla me voimme etsiä persoonallista kosketusta lähimmäisiimme, sekä vapautettuihin että kadotettuihin, välittääksemme heille mahdollisimman paljon hengellistä siunausta" (Frank Mangs: Kristitty sielujen voittajana, s. 12, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY (Kirja ilmestynyt aikaisemmin 1948 Suomen Lähetysseuran kustantamana).

Siunausta!

Ps. "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa" (Ps. 23:1, 2).

2.5.

Kirkas auringonpaiste herätessämme. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin 1. Korinttolaiskirjettä. Marja-Leena luki paikan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Käväisin hakemassa terveysasemalta verensokerinmittausliuskoja.

Ajaa hurruuttelin Kangasniemelle - joku asia kun piti hoidella. Jyväskylän kohdalla kävin urheiluliikkeessä vaihtamassa tossut toisiin - ne toiset tulevat paketissa joidenkin päivien kuluttua. Ensin menin setäni leskelle selvittyäni Kangasniemelle. Siellä juttelimme hengellisistä asioista ja rukoilimme. Seuraavaksi menin "kantapaikkaan" - Teboilille - syömään seisovasta.

TB:ltä ajelin kotikylälle, Haarajoelle, velimiehelle, Heimolle. Siellä oli jo navettasauna lämmite. Meinasimme yhdessä saunoa. Se tosin ei onnistunut, kun Heimo joutui lähtemään peräkärrynsä valojen korjaushommiin, että sitä lainaavat pääsevät reissuun. Minä saunoskelin ja hikoilin yksikseni. Taisinpa viitisen kertaa käydä löylyissä ja saman verran vilvuutella. Saunan päälle Arja keitti kahvit.

Heimolta lähdin kotia kohti. Matkalla kävin siskollani, Pirjolla. Kahvithan sitä sielläkin joimme.

Kotona olin 20 maissa. 

Kävin urheilukentällä 10 km "kävelynomaisella" lenkillä. Aurinkoista mennessä. Nopeimmat kilometriajat olivat tällä kertaa 6.40., 6.28., 6.31., 6.35., 6.48. Ei ollut tarkoituskaan nopeammin kävellä. Välillä juttelin yhden henkilön kanssa. + 8 astetta tullessani kotiin 22 maissa.

Jatkoa eiliseen lainaukseen:

"Joskus tapahtuu, että Jumala varustaa ihmiset erityisillä lahjoilla ja antaa heille erityiset sielujenvoittajan taipumukset. Niissä suurissa herätysliikkeissä, jotka silloin tällöin ovat ravistelleet hereille kaupungit, maakunnat ja valtakunnat, on useimmissa tapauksissa ollut keskeisenä hahmona erityisillä lahjoilla varustettu sielujenvoittaja. Meidän tarvitsee vain mainita sellaiset nimet kuin Whitefield, Finney, Moody ja monet muut valaistaksemme sitä, mitä tarkoitamme. Voisimme myös mainita useita oman maamme eri järjestöjen piirissä toimivia henkilöitä, jotka ovat saaneet sielujenvoittajan armolahjan.

Kiitämme Jumalaa siitä työstä, minkä nämä "ammatti" -sielujenvoittajat ovat suorittaneet herättävällä julistuksellaan, mutta älkäämme milloinkaan olko näiden erityisasiantuntijoitten vuoksi liian kiitollisia. Meidän tulee aina myös muistaa, että Jumala tahtoo käyttää meitä jokaista.

Jumala ei muuten aina olekaan tyytyväinen ammattimaiseen sielujenvoittamistyöhön. Hän vaatii joskus paljon enemmän. Sen hän on näyttänyt ainakin minulle. Tiedän, että Jumala on kutsunut minut evankelistaksi ja tiedän myös, että sen kutsumuksen keskeisimpänä tehtävänä on ihmisten voittaminen Jumalalle. Mutta kuitenkaan Jumala ei aina ole tyytyväinen siihen, että minä vain saarnaan herätystä ja keskustelen syntisten kanssa jälkikokouksissa. Hän on näyttänyt minulle, että minun tulee suurin osa päivästä aivan yksinkertaisesti unohtaa olevani saarnaaja ja tavallisena armoitettuna syntisenä etsiä yhteyttä toisiin syntisiin johtaakseni heitä Kristuksen luo. Sillä on suuri joukko ihmisiä, joiden päähän ei pälkähtäisi tulla minun saarnaani kuulemaan, ja heihin minun siis täytyy etsiä yhteyttä jollakin muulla tavalla kuin saarnan ja herätyskokousten avulla" (Frank Mangs: Kristitty sielujen voittajana, s. 11-12, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2008 (Kirja ilmestynyt aikaisemmin 1948 Suomen Lähetysseuran kustantamana). 

Siunausta!

Ps. "Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi" (Joh. 8:36).

1.5.

"Kristus on Kuningas, jota minä palvelen!" Näin sanoo Englannin kuningatar, Elizabeth II, elämänkerrassaan Tuntui hyvältä. Noihin - 90 v juuri täyttäneen kuningattaren sanoihin on mukava sydämestään yhtyä.

Meilläpäin on ollu oikein mukiinmenevä vappusää. Aurinkoista on ollut elämä. Marja-Leena nousi aikaisemmin päivän tarjoilujuttujen vuoksi. Kun minä nousiskelin "jalan viljaan" hän oli kantelemassa leipomuksia ja muita kaluja mitä tarjoilussa tarvitaan, odottelemaan Terhi-Marjan tuloa - yhdessä kun siitä tarjoilusta vastasivat. Hyvää Vappua! Eilitenkin kyllä jo toivottelin, mutta jos et sattunut sitä lukemaan.

Söin aamupalaa ja join kahvia. Luin 1. Korinttolaiskirjettä. 

10:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle rukoushetkeen alakertaan - ainaskin 14 rukoilijaa.

11 alkoi Ehtoollisjuhla yläkerrassa. tarmo Moisio johteli. Kuoro lauloi. Marko Halttunen puhui. Vietimme Ehtoollista. Tilaisuuden jälkeen alakerrassa lähetyskahvit.

Paluumatkalla kokouksesta kävin syömässä kebab-salaatit kebab-pizzeriassa.

Kotiuduttuani laitoin takkaan tulen. Kuulin vähän Radio-Deistä ohjelmaa Helsingistä, Senaatintorilta, kristittyjen yhteisestä Vappujuhlasta, johon Jeesus-marssikin kuului. Ulkoministeri Timo Soinin puhe olisi ollut mukava kuulla. Kaitpa se on jostain kuultavissa. Selostuksia siitä olen kyllä jo lukenut.

Pianhan sieltä tulivat M-L ja T-M:kin tarjoiluhommista pois.

Kirjoittelin Saarijärven kylien kutsu -infon - siinä on "selostusta" olleista tilaisuuksista ja tietoa tulevasta. Niiden kautta pysyy hyvin jyvällä kylätyöstä - ja ovathan net vähän sellaisia arkistokappaleitakin, sillä pianhan ne äsken olleet asiat ovat historiaa - seurakunnan historiaan kuuluvia asioita. 

Kävin urheilukentällä 8 km jaksottaisella lenkillä. Tekniikka ei oikein toimi - mutta kuitenkin raitista ilmaa piisasi. Ja sääö oli mukava - n. +14. Heti ensimmäinen 400 m kesti miltei puoli tuntia - syystä siitä, että pysähdyin juttelemaan yhden ihmisen kanssa. Myöhemmin yhden tutun pariskunnan kanssa - he liittyivät SAARIJÄRVI RUKOILEE -rukousrintamaan. Aiemmin päivällä liittyi kaksi - eli neljä lisää tänään. Jos haluat mukaan tähän rukousrintamaan, niin ota yhteyttä ja anna yhteystietosi - ja ihmehän se nyt olisi, jos jostakin syystä et haluaisi liittyä. Kun on yhteystiedot, voimme niiden kautta tiedottaa yhteisistä rukousaiheista, tilaisuuksista, ym. rukoukseen liittyvistä asioista. 

Palattuani kotiin söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Jyväskylästä ilmoittelivat, että 5.5. Helatorstaina lähtee sieltä linja-auto Kälviälle, Helluntaikansan Kevätkonferenssiin. Auto lähtee Jyväskylästä 6 maissa. Se ajaa tästä Saarijärven ohi. Jos on halukkaita lähtemään mukaan, niin autoon sopii. Paluu on illalla, klo 17 alkavan tilaisuuden jälkeen. Hinta on n. 25 euroa/henkilö. Jos kiinnostaa lähteä, niin ottakaa vaikka minuun yhteyttä: puh. 040-0206858. Välitän tiedon eteenpäin. Tarkka aika ja paikka Saarijärveltä mahdollisesti lähteville ilmoitetaan. Ollaan vähän M-L:n kanssa aateltu, että mitähän jos mentäis.  

Minäpä jatkan toissapäiväistä lainausta. Se on aika suoraa tekstiä tämä evankelista Mangsin teksti - hän kyllä tietää mistä puhuu:

"...Sillä kaikki mainitsemamme toiminta vaatii itse asiassa vain pienen osan henkisistä voimavaroistamme. Suurin osa sisimmässämme olevasta pääomasta jää kokonaan käyttämättä.

Ja kerran toisensa jälkeen olemme joutuneet huomaamaan, että ihmiset farisealaisen ylimielisesti rehennellen ovat uskoneet täyttäneensä velvollisuutensa vain sen vuoksi, että ovat koneellisen huolellisesti suorittaneet seurakunnalta saaqmansa tehtävät.

Sielujenvoittajalla tarkoitamme ihmistä, joka asettaa itsensä ja lahjansa Pyhän Hengen käytettäväksi ja joka täten Jumalan näkyvänä aseena voi auttaa toisia pääsemään persoonalliseen yhteyteen Jeesuksen kristuksen kanssa. Työ on Jumalan, ja voima on herran, mutta yliluonnollinen ja näkymätön Henki tarvitsee lihan ja veren välikappaleita voidakseen suorittaa työnsä maan päällä.

Tässä työssään hän voi käyttää hyväkseen persoonallista, pyhitettyä vaikutustamme - tätä ihmeellistä ja selittämätöntä "jotakin", joka virtaa Jumalan hallitsemasta ihmisestä. Hän voi käyttää huuliamme saarnaamiseen ja todistamiseen, lauluun ja keskusteluun. Hän voi käyttää käsiämme hyvään työhön, ja hän voi käyttää niitä myös silloin, kun ne kykenevät merkitsemään paperille ajatuksemme, tunteemme ja havaintomme. Ja hän voi tehdä sisimpämme rukouksen voimakeskukseksi, jonka välityksellä hän vaikuttaa sekä ihmis- että henkimaailmassa.

Hän voi tehdä tämän kaiken ja paljon enemmän - kun hän vain saa sen tehdä" (Frank Mangs: Kristitty sielujen voittajana, s. 10-11, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2008 (Kirja ilmestynyt aikaisemmin 1948 Suomen Lähetysseuran kustantamana).

Siunausta!

Ps. "Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman" (Joh. 16:33).

30.4.

Niinpä - totesi mies nykyisin käytetyllä muotisanalla, vastauksena tekemättömään kysymykseen: Onko se viimeinen päivä taas? Onhan se. Vapunaatto. Kyllähän sitä tänään juhlitaan. Otetaan oikein iloakin irti elämästä - tosin on niitäkin, jotka antavat sen - ilon - olla siinä elämässä. On iloa - mutta on ilottomuutakin. On iloa - ja suruakin. On iloa - mutta on särkymistäkin. On iloa - ja tyhjyyttäkin. Nauraessakin voi sydän itkeä. Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittääkin. Se on lahjomaton laki meille kaikille - ei edes Jumalan armo tee sitä kaikilta osin muuksi. 

"Haljenneiden kaivojen vitsaus" on todellisuutta ihmisen elämässä silloin, kun hän etsii elämäänsä tyydytystä vääristä lähteistä - ne eivät tyydytä kuin hetken, jos sitäkään. Mieleeni nousevat laulun sanat: "Maan turhuudella tyydyttääkö voisit, sen janon joka kaipaa Jumalaa. Vaik´nautintojen vaahtoa sä joisit, niin silti sydän itkee tyhjyyttään. Tuo sydämesi tyhjän maljan tavoin ja, oi, se yli vuotavaksi saa. Ihana armonlähde viel on avoin. Ei Jumal´ janoo sammuttaa voi maa." Jotenkinhan se noin menee. Taidettiin juuri tässä laulussa - tai sitten toisessa - puhua "sielusta, joka haljenneilla kaivoilla vain huutaa." 

Jeesus on elämän lähde - elävä lähde. Kun juomme sitä vettä, jota Hän antaa, sydämemme tulee tyydytetyksi "tyydyttämätttömällä tyydytyksellä" - ts. tulemme tyydytetyiksi, mutta haluamme sitä samaa lisää jatkuvasti. 

Kun uskomme Jeesukseen henkilökohtaisena Pelastajanamme ja Vapahtajanamme saamme sisimpäämme elävän lähteen, kun Pyhä Henki tulee sinne asumaan. Siitä löytyy ja syntyy sisimpäämme todellinen ilo. Se kaikki on Jumalan armoa. Armo on sitä, että Jumala ei jättänyt meitä, syntisiä ihmisiä oman onnemme nojaan synneissämme, vaan valmisti meille pelastuksen oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Siksi Jeesus syntyi maailmaan ja antoi henkensä Golgatan ristillä, että hän sovitti siellä sinun ja minun syntini täydellisesti Isän edessä. Jeesus haudattiin, mutta Jumala herätti Hänet kolmantena päivänä kuolleista. Jeesus nousi ylös taivaasseen ja Hän elää! 

Vain sen kautta, mitä Jeesus teki puolestamme, voimme kokea kohdallamme Jumalan armon. Jeesus kärsi rangaistuksen syntiemme tähden puolestamme, sijaisenamme. Saamme kokea Jumalan armon kohdallamme, kun uskomme Jeesukseen. Se ei tarkoita pelkästään sitä, että pidämme asiaa totena. Se tarkoittaa, että avaamme sydämemme ja elämämme Jeesukselle ja pyydämme Häntä tulemaan sinne. Se merkitsee elämän luovuttamista kokonaan Jeesukselle. Se tarkoittaa, että lähdemme seuraamaan Jeesusta, niinkuin Raamattu opettaa. Se merkitsee synnin tunnustamista ja hylkäämistä. Se ratkaisu ja päätös muuttaa elämämme sisältäpäin. Sen saa aikaan Pyhä Henki, joka tulee meihin asumaan. Tälle tielle kutsun sinua ja kaikkia! Ei ole muuta tietä, jonka kautta voisimme löytää janoomme tyydytyksen ja kaipuuseemme täyttymyksen. Kun sitä tietä kuljemme, olemme matkalla Jumalan taivaaseen - ja sittenhän se vasta onkin ilo ylimmillään!

Niin, tosiaan, meinasi ihan unohtua: Oikein hyvää Vappua - niinhän sitä ruukataan sanoa - jokaiselle tämän - joskus vähän lapsellisenkin - blogin lukijalle! Toivottelevat Vuolija ja hänen emäntänsä täältä salomailta, menetetyn metsikön reunamilta. Munkkiloita ja/tai tippaleipiä ja simaa ilmeisesti on tullut maisteltua. Minulta net ilot ovat jääneet tälle Vapunaatolle kokemati - olen ollut sillä tavalla toteuttamassa tätä ns. omahoitoa tuon verensokerin alhaisena pysymisen vuoksi, etten ole ottanut.

Tänä aamunakin oli harmaa, mutta kuiva, päivä. Ihan lämminkin. Aurinkoistakin kyllä tänään oli. Jossain vaiheessa viskeli pisaroitakin. Marja-Leena nousi aikaisemmin kuin minä - leipomaan. Aamupalaakin syötiin ja kahvia juotiin. Luin Roomalaiskirjettä.

Taisi olla 11.30 maissa, kun istuimme "kiessiimme" - Avensikseen - ja ajaa hurruttelimme Uuraisten-Multian-Keuruun kautta Tampereelle, Teron perheen luokse. Siellä vietettiin kaikkien sen perheen poikien synttäreitä yhtäaikaa - eli Aaron, Eeliksen ja Nooan. Lahjojakin tietenkin veimme - mukaville, jalkapalloileville, veljeksille. Mentyä saimme ruokaa - joka oli minullekin "tiettyihin linjoihin" pitäytyvälle oikein sopivaa. Kahvin kanssa en herkkuja ottanut, vaan minulle oli M-L tehnyt mukaan omat herkut. Muitakin juhlijoita oli - Terhi-Marja perheineen, Marin sisaruksia. Lapset kasvavat - ikää tulee lisää. Me vanhenemme - ja ikää tulee lisää. Ei sitä oikein omalla kohdallaan huomaa muuten kuin katsomalla itseään esim. valokuvista. Hoh, hoijaa! Mutta, sellaista on elämä. Vielä olemme kuitenkin elossa - ja ihan vahvastikin. Se taas on Jumalan armoa. Mitä meillä olisikaan ilman Häntä! 

Onnittelumme Terolle uudesta työpaikasta, jossa työt alkavat maanantaina - kun edellisessä työt loppuivat tänään!

Onnittelut myös Timolle uudesta työpaikasta, jossa työt alkavat maanantaina - kun edellisessä työt loppuivat juuri! 

Jumala johdattaa, kun kuljemme rukoillen. Vaikka emme ota kunniaa - edes pisaran vertaa - itsellemme, olemme mekin vanhat muistaneet päivittäin koko perhekuntaamme rukouksin mm. työpaikkojenkin suhteen. Olemme nähneet Jumalan käden toiminnassa. Johdatus työpaikankin suhteen on erittäin monipuolinen ja laaja-alainen kysymys. On tärkeää olla oikeassa paikassa tekemässä työtä - eikä vain pelkästään toimeentulon suhteen, vaan esim. ihan Jumalan valtakunnan asiankin suhteen. 

Matka Tampereelta kotiinkin sujui mukavasti. Olimme kotona ennen 21.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. M-L "kasaili" tarvikkeita aamua varten valmiiksi - hänellä kun on tyttärensä Terhi-Marjan kanssa "tarjoiluhuki" huomenna seurakunnassa. 

Siunausta!

Ps. "Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, niin me koetamme saada ihmisiä uskomaan" (2. Kor. 5:11). 

29.4.

Marja-leena kävi viemässä aamulla Emilian ja Danielin kouluun - Emilia oli eiliten tilannut kyydin kun oli hienoissa vaatteissa menossa kouluun. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Sää oli harmaa, mutta kuiva. Luin Roomalaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Järjestelin tänään NUOTIOILLAN Mahlun koulun pihalle. Se on pe. 20.5. klo 18.00. Infoa illasta löytyy tuosta blogijutun vierestä, oikealta reunalta. Sinne vaan sitten sekaan, eli mukaan!

Aurinkokin alkoi paistelemaan.

Daniel tuli koulun jälkeen meille - käveli 700 m tuolta tienhaarasta. Mummi meni käyttelemään Emiliaa hammaslääkärissä.

Olimme Danielin kanssa ulkona auringossa - hän maalivahtina ja minä koetin tehdä maaleja. Pari kottarillista haimme soraakin pihatien kuoppaan - kuoppia on kyllä monia, ja niitä pitäisi täytellä.

Laittelin ruokaa - paistoin kanafileitä ja kypsentelin vokkikasviksia. Pääsimme syömään kun Emilia ja mummi tulivat. Daniel ja Emilia pistivät vappuserpentiinit jo kaikki menemään ennen kuin vapun aattokaan oli valjennut. 

Terhi-Marja kävi hakemassa Emilian töistä tullessaan - se kun on taas tyttökerhopäivä. Daniel jäi meille.

Kävin urheilukentällä 8.2 km "kävelynomaisella" lenkillä. Eipä tuo oikein hyvältä tuntunut - lähinnä tekniikan puolesta. No, siinäkinhän sitä on haastetta. 

Kun palailin kentältä kotiin, olivat meillä Timo, Milka ja Milena, Helmi-koira, Terhi-Marja ja Emilia - Daniel olikin jo meillä. Laitoin saunan lämmite. 

Joimme kahvia ja söimme iltapalaa.

Kävimme Timon ja Deniksen kanssa saunassa - Deniskin kun sopivasti tuli meille. Vastakin oli. Saunan jälkeen taas otettiin - tarjoiluja. + 11 vielä 22 maissakin. 

"MITÄ TARKOITAMME SIELUJENVOITTAJALLA?"

... Sielujenvoittajalla tarkoitamme ihmistä, joka johdattaa toisia ihmisiä henkilökohtaiseen kosketukseen itsensä Jeesuksen kristuksen kanssa. Sielujen voittaminen Jumalalle ei siis ole samaa kuin saarnaaminen. Saarna on toisinaan mutta ei aina - välikappale, jonka avulla tähän päämäärään voidaan päästä. On paljon saarnamiehiä, jotka eivät ole yhtään ainoaa sielua voineet johdattaa taivaaseen, mutta monet ihmiset, jotka eivät milloinkaan ole astuneet saarnatuoliin eivätkä lausuneet yhtään sanaa julkisesti, ovat saattaneet voittaa Jumalalle monta sielua.

Ei ole lainkaan samaa olla sielujenvoittaja ja uskonnollinen käännytysintoilija. Sinähän tiedät, mikä käännynnäinen on. Se on ihminen, joka on vaihtanut uskontoa vaihtamatta sydäntä. Hän on saanut uuden katsomuksen ja uuden tunnustuksen saamatta uutta henkeä. Käännytyspuuhailu tapahtuu inhimillisen vaikutuksen, agitaation ja suggestion avulla, mutta eläväksi kristityksi tullaan vain silloin, kun Pyhä Henki välittömästi tarttuu asioihin.

Ei kukaan voi tulla sielujenvoittajaksi vain siten, että hän on mukana seurakunnassa ja yhteiskunnassa tapahtuvassa uskonnollisessa herätyksessä, osallistuu uskollisesti kokouksiin, uhraa rahoja, laulaa toisten mukana ja monella muulla tavalla osoittaa myötämielisyytensä tuota asiaa kohtaan. Sillä sielujenvoittaja ei ole ainoastaan myötämielinen, vaan hän on aktiivinen ja hyökkäävä.

Menemme niin pitkälle, että sanomme: sielujenvoittaminen on enemmän kuin julkiseen jumalanpalvelukseen kuuluvan tehtävän uskollinen ja tunnollinen hoitaminen. Me luulemme useinkin täyttäneemme kaikki vanhurskauden vaatimukset, kun olemme huolellisesti suorittaneet Jumalan seurakunnan meille uskoman tehtävän. Tämä on vain osa vastuustamme, mutta siinä ei ole kaikkea.

Joku voi olla hyvä kirkonvahtimestari olematta sielujenvoittaja. Joku voi olla kunnon diakoni tai johtokunnanjäsen, ja kuitenkin hän on tuomittu seisomaan tyhjin käsin sinä päivänä, jolloin elonleikkaajat tulevat kotiin lyhteineen.

Me voimme laulaa kirkkokuorossa ja musiikkiyhdistyksessä laulamatta sieluja Jumalan valtakuntaan. Ja me voimme uskollisesti täyttää paikkamme rukouskokouksissa, ompeluseuroissa, seurakunnankokouksissa ja monissa muissa kokouksissa olematta kuitenkaan mukana sielujenvoittajien toimivassa armeijassa.

Ymmärtäkää minut oikein. En tarkoita, että nämä asiat olisivat tarpeettomia tai arvottomia, päinvastoin. En tarkoita myöskään sitä, että täytyy olla huolimaton seurakunnan antamissa tehtävissä, jotta jäisi aikaa mennä kaduille ja toreille keskustelemaan ihmisten kanssa Jumalasta. Jumala tahtoo meidän olevan tunnollisia myös tässä jumalanpalveluksemme osassa, mutta tahtoo vielä enemmän" (Frank Mangs: Kristitty sielujen voittajana, s. 9-10, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2008 (Kirja ilmestynyt aikaisemmin 1948 Suomen Lähetysseuran kustantamana).

Siunausta!

Ps. "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" (Joh. 3:16).

28.4.

Tänään toivottelemme sydämellisiä onnitteluja Aunelle, setäni leskelle, syntymäpäivän johdosta! "Isoja lukemia mittarissa" - kaksi samanlaista numeroa peräkkäin. Ju7malan siunausta! Päivittäin muistamme rukouksin.

Herräeltiin harmaaseen - mutta kuiten kuivaan - päivään. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Roomalaiskirjettä. Oletko koskaan ajatellut, miksi kannattaa lukea Raamattua? Marja-Leena luki paikan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

M-L kävi koulun jälkeen viemässä Danielin kaverille synttäreille. Oli Emilian kanssa heillä, kunnes äiti tuli töistä kotiin. Laittelin sillä aikaa ruokaa - mm. paistelin siikafileitä. VHH-ruokaa olen syönyt aikalailla - verensokeriarvot ovat olheet sen mukaiset. Hyvät.

Kävin "kävelynomaisella" lenkillä urheilukentällä - 4 km pienissä jaksoissa käyskentelin uusilla eiliten ostamillani lenkkareilla. Net eivät kyllä olleet sopivat siihen hommaan kuitenkaan - jalassa kyllä mukavat, mutta ei minun tapaiselleni kävelijälle oikein istu kilpakävelytekniikkaan. Kävin kaupassa ostoksilla ja ajelin kotiin. Vaihdoin "vanhat palvelijat" - tossut - jalkoihin ja menin uudelleen kentälle - 4 km kävelin - jaksoissa. Kun jo olin autossa alkoi vähän pisaroida vettä. + 11.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. M-L paisteli juuri kun tulin kotiin mantelileipiä - saipi lämpimiä maistella. 

Joissakin väleissä olen vähän lueskellut kirjaakin tänään.

 "Minua ei yleensä ihmiset hermostuta, mutta minut saavat kyllä hermostumaan ihmiset, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että he ovat melko hyvin onnistuneet ratkaisemaan kaikki teologiset pulmat. He näkevät itsensä vastausten antajina eivät niinkään kysymysten esittäjinä. Jos sinulla on jokin ongelma, kysy vain heiltä; he kyllä tyhjentävät rekkalastin tietoa päällesi. Erityisen tärkeää heille on se, että heidän tietovarastonsa tekee vaikutuksen sinuun. Minua kuitenkin kaikkein eniten häiritsee se, että heiltä puuttuu lapsille ominainen uteliaisuus, ja kun on kyse Jumalan "lapsista", tämä on melkoisen ylimielistä. Useimmat valmiiden vastausten antajat eivät enää kysy vaikeita kysymyksiä. Heidän ylimielisyytensä on sulkenut heidän korvansa ja tukkinut heidän mielensä.

Mutta Emmi ei kuulu tähän joukkoon. ... "Rakas Jumala, voisitko kirjoittaa vähän uusia kertomuksia, me ollaan luettu jo kaikki vanhat ja aletaan taas alusta. Kiitos. ...

(kirja) Lasten kirjeitä Jumalalle. ... Pieni Petri-niminen poika kysyy Jumalalta: "Hyvä Jumala, oletko sinä rikas vai pelkästään kuuluisa?" ...

Yksi suosikkikirjeistäni on Ninan kirjoittama: "Kuka on piirtänyt ääriviivat kaikkien maitten ympärille?" ...

Maria kysyy: "Rakas Jumala, tarkoititko tosiaan, että kirahvit olisivat sennäköisiä, vai oliko se vahinko?" ...

Saara ihmettelee: "Hyvä Jumala, Meidän isä ei saa koskaan tulta syttymään. Eksää vois kasvattaa meidän pihaan palavaa pensasta?" (Charles R. Swindoll: Lähemmäs liekkiä, s. 221-222, Päivä Osakeyhtiä 1994).

Siunausta!

Ps. "...me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille" (1. Kor. 2:12).