16.6.

Ykkösten ja kuutosten päivämäärä tänään. Oli satanut. Aamullakin - siis silloin kun nousimme - hieman pisaroita heitteli. Kun menin takapihan ovelle säätä haistelemaan, niin olivathan tuoksut hyvät - sateern jäljiltä niin raikkaat koivunlehden tuoksuiset. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Hebrealaiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin hakemassa Emilian ja Danielin heiltä meille - mukavan parivaljakon. Kostea päivä, niin oli sisähommiaq lapsillakin.

Söimme hyvää ruokaa neljisin.

Kävin 5.2 km oikein rauhallisella "kävelynomaisella" lenkillä urheilukentällä. Sinne pian Terhi-Marja toi Danielinkin jalisharkkoihin. Vaikka oli pilvistä, niin oli sää lämmin ja tuulikin oikein lämmin - +21.

Kentällä tapasin kaksi nuorta veljeä, jotka olivat menossa evankeliumin eteenpäinviemiseen - oville, teille ja aitovierille. On ilo, että kaupungissamme on sellaisia uskovia. He tarvitsevat rukoustukeamme.

Jossain vaiheessa söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Satoi jonkin aikaa kovilla kuuroilla. Ukkonenkin kuului.

"MIKSI RUKOILISIN?

Ihmisinä meidät on luotu elämään Jumalan yhteydessä. Tämän yhteyden tärkein ilmentymä on vuorovaikutus Hänen kanssaan. Vuorovaikutusta kutsumme rukoukseksi. Kun yhteytemme ja vuorovaikutuksemme Jumalan kanssa on huono, Hän pyrkii kaikin keinoin kääntämään huomiomme puoleensa. Olivatpa nämä menettelytavat millaaisia tahansa, ne kuitenkin ovat lähtöisin Hänen suuresta rakkaudestaan meitä kohtaan. Jumala tietää, että läheinen suhde Hänen kanssaan on meille parhain vaihtoehto. Pyhä Henki auttaa meitä luomaan läheisen suhteen taivaallisen Isämme kanssa. Jumala on sitoutunut Hänen ehdoillaan - ja johdatuksessaan - tapahtuvaan vuorovaikutukseen ja rukoukseen. Hänen sydämensä kaipaa läheisyyttä kanssamme. Kun meidän sydämemme kaipaus kohtaa tämän kaipauksen, olemme siunattuja. Hänellä on meille niin paljon annettavaa! Me saamme antaa Hänelle itsemme kokonaan. "Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan (Room. 8:32)? Rukous-vuorovaikutus ilmaisee halukkuuttamme elää riippuvaisena Jumalasta" (Jouko Kuusjärvi, Sytykkeitä rukouselämään, Skyprint 2010, s. 89-90).

Siunausta!

Ps. "Herran silmien edessä ovat miehen tiet" Sananl. 5:21).

15.6.

Sitä ollaan sitten taas kuun puolivälissä menossa - ei kuitenkaan avaruudessa, vaan ihan täällä jalat maassa. Suomen suvi ei ole susi, vaan lyhyt ja kaunis - haistetaan ja maistetaan kesää. Nyt se on - vihreimmillään, ainakin melkein. The Road laulaa:"Jos ois kesä tämä viimeinen...". Siksikin - ei vaan sen kesän vuoksi, vaan ihan niiden vuoksi, joiden kanssa me täällä eletään. Ihan niidenkin kaikkein läheisimpien - siis niiden, joiden tulisi oikeasti olla niitä kaikkein läheisimpiä. Ihan niidenkin, jotka eivät vielä usko Jeesukseen. Niidenkin, jotka jo ovat Jeesuksen omia. Siinäpä se, että näkökulmat ja -kannat olisivat oikeita - että fyysisten silmien kautta näkisimme asioita sisäisillä silmillä, Jumalan mielenmukaisilla. Ja että fyysisillä korvilla kuulisimme asioita sisäisillä korvilla, niillä Jumalan mielenmukaisilla.Olisi niin tärkeää, että meillä olisivat ne sisäiset näkevät silmät ja sisäiset kuulevat korvat. Se kaikki on meidän sydämestä kiinni. Sen saamme antaa Jumalan muokattavaksi. Inhimillisesti näemme yli, ali, ohi, tai emme ole näkevinämme, tai näemme mitä haluamme. Sama on kuulomme kanssa. Ja sydämemme - se voi olla vain lihan hallittavana. Se näkyy ja kuuluu suhteidemme ja valintojemme tilasta - ja elämämme tärkeysjärjestyksistä.

Mitähän tapahtuisi, jos meidän(kin) kaupungissamme - Saarijärvellä - Herra saisi vaikuttaa meidän tänne asetettujen uskovaisten elämässä, että itselle elämisemme loppuisi ja alkaisimme elää Jumalalle? Vallankumous. Ehdottomasti. Toinen vaihtoehto - jota ei kylläkään ole olemassa - olisi se, että Jumalan Sana ei ole totta. Siinä samalla tapahtuisi se, että ihmisiä tulisi enemmän uskoon, sairaita paranisi, ihmeitä ja tunnustekoja tapahtuisi, ei olisi puutetta Jumalan valtakunnan työntekijöistä, ei siihen tarvittavista varoista, jne. Nousee mieleeni Deistä kuulemani ajatus: Mitä tapahtuisi, jos yksi uskovainen johdattaisi yhden ihmisen Jeesukseen uskovaksi joka viikko, ja opettaisi tämän uuden uskovaisen tekemään samoin? Ja vaikka ei ihan joka viikkokaan, niin vaikutus olisi aikamoinen. Kun uskovia olisi paljon, jotka tekisivät niin, olisi vaikutus vieläkin aikamoisempi. Tämäkin liittyy siihen Jumalalle elämiseen. Silloin ensimmäisten asioiden joukossa on se tehtävä, jonka Jeesus omilleen antoi - evankeliumin vieminen niille, jotka eivät vielä usko Jeesukseen. Sekin on valinta. Käsittääkseni on täysin yhtä vastaavaa todellisuuden kanssa sanoa: Kaupungissamme tehdään vähän sellaista ihmisiä tavoittavaa evankeliumin työtä, jonka tarkoituksena on voimakkaasti voittaa ihmisiä Jeesukselle. Et kuitenkaan saa käsittää tätä väärin. On sellaista toimintaa, jolla pyritään tavoittamaan ihmisiä. Se on kiitosaihe. On niitä ihmisiä, jotka ovat antautuneet tekemään sellaista työtä joissakin toiminnoissa. Se on suuri kiitosaihe. Meidän on rukoiltava sellaisten työmuotojen ja työntekijöiden puolesta. Mutta, kaikki tuo on kuin "pisara meressä" verrattuna uskovien määrään kaupungissamme, sekä ihmisten määrään, joita kaupungissamme elää - ja tietenkin tähän kuuluu myös meidän vaikutuksemme evankeliumin työssä maan rajojen ulkopuolella, sekä tässä maassa. Seurakunnan "seinien" sisäpuolella eläminen ja sen ulkopuolella eläminen eivät ole balanssissa. Sen, mitä sisäpuolella saadaan olisi tultava vaikuttamaan ulkopuolelle. Opetuksen määrästä se ei ianakaan ole kiinni. Meille vaan taitaa käydä niin, että kun kokoushuoneen oven painamme kiinni, on kaikki se, mitä on opetettu, muuttunut taaksejääneeksi elämäksi. Kaiken karismaattisen iloitsemisen - ja sitä todella tarvitsemme lisääkin - on muututtava voimaksi sen tehtävän suorittamiseen, joka meille on annettu.

Jokainen yksilöuskova - muista tehtävistä riippumatta - on kaupungissamme tärkein voimavara siinä, että voisimme saavuttaa ihmisiä evankeliumilla. Evankeliumin vieminen ihmisille ei ala siitä, että järjestämme esim. evankelioivan kokouksen, kokoussarjan, teemme ja jaamme lehtisen, jne. Ne ovat paikallaan - kunhan ovat omalla paikallaan. Ensin on yksilöuskova - minä ja sinä. Ensin on meidän todistajantehtävämme. Uskoontulomme myötä meistä on tullut - ja tulee - sellaisia, Jeesuksen todistajia. Tehtävämme ei ole ensisijaisesti tuoda, kutsua tai pyytää ihmisiä jonnekin kokoukseen, että he pelastuisivat - vaikka sitäkin varmaan sellainen uskova haluaa tehdä, joka ei elä itselleen. Tehtävämme on olla yksilöinä niitä, jotka välittävät sanoman Jeesuksesta ihmisille. Heitä me kohtaamme jatkuvasti. Heitä elää ympärillämme. Heitä on meidän ihmissuhdeverkostoissamme - koulussa, työpaikalla, harrastuksissa, matkoilla, naapurustossa, kylällä, liikennevälineissä, jne. Ajattelenko, ettei ole minun vastuullani olla kertomassa heille maailman parhaasta uutisesta? Kukapa se muu olisi? Annanko ihmisten elää elämäänsä kaikessa rauhassa ja päätyä lopulta iankaikkiseen kadotukseen? Voisimmeko saada näkyä, intoa, halua, että olisimme halukkaita elämään Jumalalle ja tekemään omalta osaltamme sitä, mihin Jeesus on meidät tarkoittanut? Haluaisimmeko nähdä vaivaa, jopa kärsiä evankeliumin tähden - siksi, että ei yksikään hukkuisi? Rohkaisen sinua ja itsenä niin tekemään - ottamaan ristin ja seuraamaan Jeesusta, maksoi mitä maksoi. Siihen kuuluu todistajantehtävämme. Varmasti Jumala antaa kaikkeen siihen Pyhän Henkensä voiman. Rohkenen kehoittaa sinua: Älä usko sitä opetusta, jossa sinua kehotetaan odottamaan Pyhän Hengen täyteyttä, ennen kuin voit olla Kristuksen todistaja ja tehdä mitään Jumalan valtakunnan työssä. Monet odottavat niin kauan, että elämä on mennyt loppuun ja kuolema tullut. Se sana, jossa sanotaan, että ei saa lähteä Jerusalemista, ennenkuin teidän päällenne vuodatetaan voima korkeudesta, oli tarkoitettu siihen historialliseen hetkeen, kun Pyhä Henki ensimmäisen kerran vuodatettiin kaiken lihan päälle. En tarkoita sitä, että emme tarvitsisi Pyhän Hengen kastetta ja täyteyttä. Kyllä tarvitsemme - ja kipeästi. Muuten emme voi suorittaa tehtäväämme. Tänään kuitenkin elämme - sen alun jälkeen - aikaa, jossa voimme ottaa vastaan Pyhän Hengen kasteen ja voiman. Ja olla Jeesuksen todistajia. On tärkeää, että Pyhä Henki saa meidät. Ajattele kuivaa taulusientä. Se on ihan kuiva. Ajattele, mitä tapahtuu, kun tuo sieni upotetaan veteen. Se imee sisäänsä vettä, niin että se on kokonaan märkä. Jotain samaa tapahtuu meille, kun Pyhä Henki saa täyttää meidät. Saamme kertoa ihmsille evankeliumia, julistaa syntejä anteeksi, parantaa sairaita, tehdä Jumalan tekoja - ja tehdä kaiken sen siellä missä kohtaamme yksilöuskovina ihmsiä. Voi kun siitä tulisi etuoikeutemme/etuoikeuteni.

Tänään on ollut lämmin kesäinen aurinkoinen päivä. Noustuamme uuteen päivään söimme aamupalaa, mm. eilen loimutettua lohta - mukava oli sitä tehdä tuolla takapihan puolella linnunlaulussa - ja joimme kahvia. Luin Hebrealaiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin hakemassa Emilian ja Danielin heiltä meille. Emilia se aina soittaa ja selvittää asian niin tomerasti.

Tein julisteen/kutsun Pylkönmäellä ti. 28.6.2016. klo 18 olevaa NUOTIOILTAA varten.

Potkimme jalkapalloa Emilian ja Danielin kanssa etupihallamme. Ensin Daniel oli maalissa ja me Emilian kanssa pommitimme - Emilia voitti minut maalikilpailussa. Sitten pelasimme joukkueina. Minä ja Emilia olimme toisella puolella Danielia vastaan - ja Daniel voitti. Emmehän me jalkapalloilijalle pärjänneet. 

Kävimme Rantalan Jussilla Emilian ja Danielin kanssa. Jussi aina auttelee minua - voisin nimittää häntä assistentikseni oikein kiitollisessa merkityksessä - tietokone ja tulostusasioissa. Kiitos Jussille!

Samalla reissulla kävin lasten kanssa Kebab Pizzeriassa syömässä - minä kekak salaatin ja lapset kekabit ranskalaisten kanssa. Terassilla istuskelimme ja katselimme samalla keskustan elämää.

Vähän vielä ennätimme potkia palloa, ennen kuin vein lapset kotiin, kun äitikin tuli samaan aikaan töistä. Sitten menin siihen lähelle Niemelän Harrille, jossa monistettiin NUOTIOILTA -kutsuja Pylkönmäen taajamaa varten. 

Kävin 10.6 km "kävelynomaisella" lenkillä urheilukentällä. Kun oli taas lämmin keli - yli +20 - niin oli mukava vähän reippaampaakin vauhtia välillä mennä. Hyvä lenkki.

Palattuani lenkiltä, lähdimme pian M-L:n kanssa Herran kohtaamisen iltaan. Timo Ahola johteli, Jussi Rautanen johdatteli ylistyslauluihin hyvällä tavalla. Paavo Järvinen puhui. Lopussa oli rukouspalvelua. Kävin "esillä" - sillä pieneltä osaltani Jumalan valtakunnan työtä tekevänä tunne ntarvitsevani kaiken sen siunauksen, jota Jumala eri kanavien kautta voi minulle antaa. Mutta, esille meno ei ole se ainoa ja tärkein asia siihen tarpeeseen, vaaqn se on henkilökohtaisen Jumala-suhteen jatkuva hoito - ts. Jumala-suhde.

Palattuamme kokouksesta kaupan kautta, söimme iltapalaa ja joimme hopeateetä.

Siunausta!

Ps. "Niinkuin sinun päiväsi, niin olkoon sinun voimasikin" (5. Moos. 33:25).

14.6.

Aurinko se on paistellut aamusta asti. Tuuleskeli kuiten aamulla, mutta päivän mittaan ollut tuuletontakin - jos puuskiakin on ollut. Nousin vähän aikaisemmin kuin normaalisti. Laittelin aamupalat ja kahvit. Luin Hebrealaiskirjettä. 

Marja- leenakin ennätti pystyyn, kun lähdin hautajaispalaveriin yhteen kotiin. Olin siellä pari tuntia.

Kohtapuoliin - palattuani kotiin - saapuivat meille Emilia ja Daniel. Ensimmäisellä oli potkulaita ja jälkimmäisellä pyörä.

Lapset menivät mummin kanssa kylälle kauppaan - ja samalla jätskikioskille. Minä menin takapihan laavun tulipaikkaan laittamaan tulet. Makkaroita paistumaan. Kun kylän kävijät saapuivat, paistelimme myös grillitassuja, sekä kuumentelimme maissintähkiä. Loimutimme myös lohenpuolikkaan. Eipä siihen lisukkeeksi muuta tarvinnut kuin salaattia.

Mummi vei lapset kotiinsa.

Kävin urheilukentällä 10 km "kävelynomaisella" lenkillä. Aurinkoista. +20. Danielkin oli siellä jalkapalloharjoituksissa. Kävelykin tuntui taas mukavalta tekniikankin puolesta - ihmekös tuo kun oli tarpeeksi lämmintä. Emiliakin juoksi kaverinsa kanssa vähän ennen poislähtöäni vastaan - olivat tullet velipoika Danielia hakemaan äidin kanssa harkoista.

Palattuani lenkiltä laitoin saunan lämmite. Olihan se nautinnollista vastoa ja taas vilvuutella auringossa mukavassa tuulenvireessä takapihalla. Eihän net isoja nuo ilonaiheet tarvitse Vuolijalla olla.

Iltapalaa ja hopeateetä.

"JUMALA KUULEE

"Mutta minä panen toivoni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa: minun Jumalani on minua kuuleva" (Miika 7:7).

Olipa elämäntilanteemme millainen tahansa, olipa maailmanlaajuinen taloudellinen lama-, tai muu ulkonaisesti vaikea aika ympärillämme, voimme olla luottavaisella mielelä, jos panemme toivomme Herraan. Hän on kaikkien olosuhteiden yläpuolella ja hallitsee kaikkea. Hän, joka on pelastajani synnin vallasta, on myös pelastajani kaikilla muillakin elämäni alueilla. Häneltä eivät mahdollisuudet lopu koskaan minkäänlaisissa tilanteissa. Hänen apunsa on yliluonnollista, vaikka se useinkin tulee meille hyvin luonnollisessa muodossa. Jumala ei hylkää, eikä jätä meitä koskaan. Hän huolehtii meistä kuin vain taivaallinen isä lapsistaan. Kun Jumalan lapsena käännyn isäni puoleen rukouksessa, tiedän Hänen kuulevan, auttavan ja johdattava minua. Elämäni on turvallisissa käsissä" (Jouko Kuusjärvi, Sytykkeitä rukouselämään 1., Skyprint 2010, s. 91-92).

Siunausta!

Ps. "Kärsi vaivaa niin kuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies" (2. Tim. 2:3).

13.6.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut vielä täskii Mäkisen Eskolle, hettaan!

Klo on 21.30 ja yli, mutta aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. 13-14 astetta lämmintä. Päivä ollut aurinkoinen. Aamupuolella tuuleskeli. Marja-Leena kävi noustuaan viemässä jotain leivonnaisia Majakalle. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Kävin takapihan puolella antimia nauttimassa - oli tuulen takia vielä aika raitista, mutta mukavat. Lintunenkin lauloi. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin hakemassa Danielin heiltä meille - pyörä ei ollut kunnossa. Emilia ajeli kaverinsa kanssa pyörällä kylälle kauppaan ja tuli sieltä meille. Pieni mopokin laitettiin käyntiin ja sillä poika huristeli pariin otteeseen.

Teimme hommia pihassa - täyttelimme isoa kuottaa, joka sinne on syntynyt. No, ei kuitenkaan meteoria ole tippunut, sun sellaista, mutta lieneekö savikkoa alla, niin että painuu alaspäin.

Potkimme Emilian ja Danielin kanssa palloa. Daniel oli maalivahtina ja me Emilian kanssa pommitimme. Meillä oli kilpailu, kumpi saa enemmän maaleja. Kaksi sarjaa potkimme - ja minä tietenkin ... hävisin. 

Laitoimme takapihan laavun tulipaikkaan tulen. Emilia ja Daniel raapaisivat - mikäpä oli tulet raapaistessa kun oli hyvät tuohet, jotka Timo-eno tässä kevään mittaan toi. Oikein kunnon säkillisen. Siellä istuskelimme tulen äärellä. Ruokaa odotellessa kävi Emilia sisältä hakemasa minulle kahvit - ei viitsitty nokipannukahvia alkaa keittämään, kun oli sisällä valmista kahvia, jota joimme Riekon Juhanin kanssa, kun käväisi. Kun mummi tuli takaovelta sanomaan, että ruoka on valmista, haimme ruuat sisältä ja tulimme takapihan puolelle, tulien ääreen niitä syömään - olikin taas hyvät VHH:t

Terhi-Marha hakaisi lapset töitä tullessaan.

Kävin rauhallisella, 8.3 km, "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Sässä ei ollut valittelemista - onkopa siinä nyt yleensäkään. Tietenkin meissä ihmisissä on sellaisia, jotka valittavat kaikesta mahdollisesta - ja vähän vielä muustakin.

Lenkin jälkeen söin iltapalaa. Myöhemmin join kuumaa vetta, jossa seassa kermaa - eikä sitä viimeksi mainittua vähän. 

"RUKOUS EVANKELIUMIN LEVIÄMISEN PUOLESTA

Jeesus valmisti kuolemisensa ja ylösnousemisensa kautta pelastuksen kaikille maailman ihmisille. Tämän sanoman tulee levitä jokaisen ulottuville.:
"Sitten vielä veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niin kuin teidän keskuudessanne,..." (2. Tess. 3:1).

Rukousaiheidemme kärkipäässä tulee aina olla Jeesuksen antaman lähetyskäskyn toteuttaminen ja evankeliumin leviäminen. Voimme pyytää Pyhää Henkeä johdattamaan rukouksiamme tässä asiassa. On vielä paljon kansoja, ja kansanryhmiä, joiden tärkein asia on saada kuulla pelastava evankeliumi. Samalla, kun rukoilemme, että "Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin", Hän ohjaa meitä itseämme olemaan mukana tässä työssä kaikin voimin, Hänen tahtomallaan tavalla.

Rukouksillamme, evankeliumin eteenpäin menemisen puolesta, on mitä suurin merkitys. Rukousten kautta asiat ohjautuvat Taivaallisen Isän tahdon mukaisia teitä eteenpäin" (Jouko Kuusjärvi, Sytykkeitä rukouselämään 1., Skyprint 2010, s. 113-114).

Siunausta!

Ps. "Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli?" (1. Kor. 3:16).

12.6.

Aurinkoista aamulla. Marja-Leena vei heti aamusta helluntairukoushuoneelle eilen leipomiaan leipomuksia - ICEJ:n Exodus-päivään tarjoiltavaksi. Minä vasta vähän myöhemmin nousiskelin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. "Timoilla" oltu aamukahvilla omalla laavulla. Se on mukavata - "elämän eliksiiriä".

Kävin päivällä 8 km rauhallisella, "kävelynomaisella" lenkillä urheilukentällä.

Palattuani lenkiltä söimme hyvää VHH-ruokaa.

18:ksi ajelimme helluntairukoushuoneelle Israel-tilaisuuteen - paikalla oli väkeä ICEJ:sta

Selvittyämme kotiin oli vuorossa iltapalaa ja kermaista hopeateetä.

"RUKOUS ON ENSIN JA JATKUVASTI

Lukiessamme evankeliumeista Jeesuksen elämästä maan päällä, huomaamme yhden silmiinpistävän asian: Hän rukoili lakkaamatta. Jeesus rukoili aamulla, illalla, yöllä ja päivällä. Miksi Hän teki niin? Siksi, koska Hän oli täysin riippuvainen Isästään. Hän ei olisi voinut suorittaa tehtäväänsä, ellei olisi elänyt jatkuvassa rukousyhteydessä Isän kanssa. Ihmisen osassa eläessään Jeesus oli täysin riisuutunut jumaluudestaan. Hän oli kuin kuka tahansa meistä. Hän oli suostunut elämään ihmisenä ihmisen osassa ja olemaan riippuvainen Isänsä ohjauksesta ja Pyhästä Hengestä. Jeesuksen sanat olivat Isän sanoja. Hänen tekonsa olivat Isän tekoja. Rukousyhteys Isän kanssa oli Hänen elämänsä salaisuus.

Jeesuksen elämä viitoittaa esimerkin meille. Ainoa mahdollisuutemme elää todellisesti Isän suunnittelemaa elämää kohdallamme on jatkuva rukousyhteys Hänen kanssaan. Tämän asian ymmärtäminen on meille ja Jumalan työlle maailmassa erittäin tärkeää.

Alkuseurakunta oli ymmärtänyt tämän. Se seurasi Jeesuksen esimerkkiä: "Ja he pysyivät ... rukouksissa" (Apost. t. 2:42). Lukiessamme Apostolien tekoja huomaamme, että Jumala oli heidän kanssansa. Olkoon tämä meidänkin tiemme tänään" /Jouko Kuusjärvi, Sytykkeitä rukouselämään 1., Skyprint Oy 2010, s. 73-74).

Siunausta!

Ps. "Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua" (Joh. 12:26).

11.6.

Noustuamme lauantaihin - hyvin ja pitkäänkin nukutun yön jälkeen - kävin kylällä, apteekissa. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Tuuletkin menneet taas ohitse. Päivä jälleen lämpöisempi. Luin Filemonin kirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Ulkoilutin ruohonleikkuria pitkin piha-alueitamme reunoja myöten. Siinäpä samalla itsekin sain liikuskelua. M-L siivoili huushollia.

Kävimme 17 maissa syömässä kebab-salaatit Kebab pizzeriassa. Samalla kauppareissulla. Aurinko paisteli.

Kävin illalla urheilukentällä 10 km "kävelynomaisella" lenkillä. Nopein kilometri tänään 6.09 min. Ihan vaan kokeilin eri kilometrejä, että minkälaisella tekniikalla on paras kävellä ja pystyy pitämään sopivaa vauhtia pitemmänkin matkan - esim. 5000 m radalla ja 10 km maantiellä, jollaisia kisoja kesän aikana tulee eteen. Tosin seuraava kilpailu on 3000 m, mutta se tähtää vain tuleviin "taistoihin". Aurinkoista.

Palattuani lenkiltä laitoin saunan lämmite ja kävin tekemässä "menetetystä metsiköstä" tuuhean vastan - aina sieltä nyt sentään vastan saa. Olihan net taas saunassa hyvät tuoksut, kun sai vastoa kunnon löylyissä. Kaiken kruunasi vilvoittelu takapihan puolella pienessä tuulen vireessä. Lämmintä +10 maissa. Aurinko paistoi mukavasti matalalta.

Iltapalaa - mm. maustamatonta jugurttia, jossa on 10 % rasvaa ja siihen sekaan mm. kermaa, sekä hopeateetä, eli kermaa ja kuumaa vettä. 

"Jeesuksen Kristuksen seurakunnalla on tänä pahana maailmanaikana aivan sama tehtävä. Se ei ole täällä saamassa aikaan maailman parantumista, sillä tämä maailma menee perikatoaan kohti, tekevät sitten kristityt mitä tahansa.

Heidän varsinainen tehtävänsä onkin Jeesuksen sanojen mukaan julistaa evankeliumia maailman ääriin asti. Tämä lähetystehtävä on seurakunnan päätehtävä. On voitettava sieluja saatanalta Herralle ja johdettava ihmisiä pimeyden vallasta valkeuteen.

Tämä sielujen pelastaminen ja näin Jumalan valtakunnan laajentaminen on seurakunnan varsinainen tehtävä.

... "Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta kadottaisi sielunsa", on Jeesus kerran sanonut.

Kaiken sosiaaslisen työn ytimenä täytyy olla ihmisen auttaminen hänen syvimmässä hädässään. Ja se on sielun hätä, synnin hätä" (Urho Muroma: Mestarin jalkain juuressa, Ev. lit Sisälähetyssäätiö 1953, s. 56-57).

Siunausta!

Ps. "Vahvistukaa herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa! Ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä" Ef. 6:10,13).

10.6.

Harmaaseen päivään nousimme. Lienee ollut alle +5. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Tiituskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta.

11:ksi menin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 8 henkeä. 

Kävin hakemassa Emilian ja Danielin heiltä meille. 

Kävimme lasten ja M-L:n kanssa syömässä HH:ssa - aikuisille tarjottiin kahvia ja lapsille jätskiä ilmaiseksi. Tosin ruokaan kyllä muutenkin se kahvi sisältyy. 

Palattuamme kotiin kirjoittelin Rintamaposti 2. - SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman yhteyskirjeen. Rukousrintamassa on nyt 75 henkilöä Saarijärven eri seurakunnista. Se on hieno juttu! Lisää mahtuu - seinät eivät ahdista. Jos haluat tulla mukaan tällaiseen rukousrintamaan, jossa rukoillaan siellä missä eletään ja ollaan, silloin kuin se itselle sopii, niin ilmoita yhteystietosi ja niin alat saamaan Rintamaposti -kirjeitä, joissa on rukousaiheita ja rohkaisua rukoukseen. Voit ilmoittautua mukaan esim seuraaviin välineisiin: jouko.kuusjarvi@gmail.com Puh. 040-0206858 (Jouko Kuusjärvi) 

Lähettelin s-posteihin Rintamapostia, sekä niille, jotka halusivat sen postitse, niin postiosoitteeseen.

Terhi-Marja ja Denis hakivat lapset töistä tullessaan.

Kävin urheilukentällä jaksottaisella, 10 km "kävelynomaisella" lenkillä. Nopein kilometri oli 6.34 min. tänään. Satoi hieman, aurinkokin vähän paistoi, enimmäkseen oli harmaata satamatonta. 

Palattuani lenkiltä piti hieman ottaa iltapalaa ja teetä.

"Lähetyskäskyn rahoittaminen

Jumalan näkökulma kaikkiin asioihin liittyy Hänen pelastussuunnitelmiinsa. Seurakunnan rakentamisessa on omat kulunsa, samoin Israelin siunaamisessa ja ennenkaikkea Lähetyskäskyn täyttämisessä. Lähetyskäskyn täyttämiseen tarvitaan miljardeja dollareita, euroja ja muita valuuttoja. International Bulletin of Missionary Research julkaisee tilastoja kristillisyydestä globaalissa viitekehyksessä. Vuoden 2013 tilaston mukaan kristittyjen keskimääräinen uhraaminen kristittyihin kohteisiin oli 1.8% heidän tuloistaan ja vastaavasti 98.2% käytettiin omiin tarpeisiin. Kristilliseen työhön uhratuista rahoista noin 45% meni lähetystyön kuluihin, ja noin 55% erilaisiin kirkollisiin tai vapaakristillisiin väärinkäytöksiin, jolloin Herran työhön kylvetyt rahat päätyivät jonkun omiin taskuihin! Tällaiseen tilastoon pitää aina suhtautua pienellä varauksella, mutta uskomme, että suunnilleen tämä on kuvaus todellisesta tilanteesta. Lähetyskäskyn rahoittaminen on seurakunnan tehtävä, eikä siinä pitäisi olla mitään vaikeuksia. Meillä kaikilla on oikeus oman lompakkomme ja sen sisällön omistamiseen, mutta mikään ei ole niin vapauttavaa, kuin luovuttaa tämä alue Jumalalle ja antaa Hänen tulla myös lompakkomme herraksi. Tässä on länsimaisen uskovan koetinkivi, eikä hengellinen herätys Euroopassa ja USA:ssa ala ilman, että tämä alue luovutetaan Herralle ensin. Vain tässä on tie mammonan otteen murtumiseen ja todelliseen vapauteen omassa elämässämme, ja myös kansakuntiemme elämässä" (Esirukoilijoiden ystäväkirje, kesä 2016, s. 3).

Siunausta!

Ps. "Jos kuulet Herran, sinun Jumalasi, ääntä...siunattu olet sinä kaupungissa" (5. Moos. 28:1,3).

9.6.

Noustuamme uuteen päivään söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Illalla alkanut puuskainen tuuli ei ollut aamulla enää ihan niin kovaa. Oli satanut. Ja oli viileää - n +5. Luin Tiituskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin hakemassa Emilian ja Danielin heiltä meille.

Kirjoittelin yksinkertaisen - 12. kaikkiaan - infon Saarijärven kylien kutsusta.  Sellaisen suhteellisen tarkan, autenttisen kuvauksen aina olleesta kyläillasta ja minne seuraavaksi mennään. Lähettelin sen s-postilla eri henkilöille.

Söimme hyvää ruokaa neljisin - kotona, uunissa paistettuja lihapullia, kukkakaalimuussia ja salaattia, selleri ja purjo erillään. Emilia keitteli kahvit jälkiruuaksi.

Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa lapset.

18:ksi ajelimme - Emilia, M-L ja minä - Jyväskylään, Voionmaan kadulle, koulunpihaan, jossa oli Lasten iltajuhla ja konsertti, isossa teltassa. Hyvä ohjelma. Viileää oli, vaan ei kylmä. Kyllä sitä lapsia kannattaa viedä kauemmaksikin hengellisille juhlille - ja kun vielä ihan lastenjuhla. Paluumatkalla kävimme Palokan ABC:llä ottamassa jotakin hyvää suihin. Joskus on mukava vaikkapa mummin ja vaarinkin mennä jonnekin yhden lapsenlapsen kanssa.

Selvittyämme kotiin, lähdin vielä urheilukentälle 5.2 km "kävelynomaiselle" lenkille - kunhan, että nyt edes jonkinlainen lenkki. Ja miksei, eihän se lenkkeily ole sidottu esim. kellonaikaan, tai säähän. Nopein kilometri oli tällä kertaa 6.19 min. - ei siksi, että olisin mitään erityistä aikaa koettanut. Se vain oli sellainen. Alle +5 astetta. Tuuleskeli. Pisaroi vähän, vaan ei satanut.

Iltapalaa en ottanut - no, kermaa kuuman veden seassa kyllä - sillä ABC:lla tuli otetuksi hampurilainen Hesestä.

"Suomessa 700 000 työikäistä ihmistä syö jonkunlaisia mielialalääkkeitä pysyäkseen tasapainossa. Sisäisen paranemisen tarve on maassamme suunnaton, ja uskomme, että vain perinteinen kristillinen parannuksenteko synnistä on avain kansamme sielun eheytymiseen. Tavalliset psykoterapeutit eivät osaa käsitellä synnistä johtuvaa objektiivista syyllisyyttä, mistä vain Jumala voi meidät vapauttaa. Elämäntapamme vääristymät korjaantuvat vain sitä mukaa, kun muutamme elämämme perustan Jumalan mielen mukaisiksi. Kun näin tapahtuu, voimme odottaa Jumalan kuulevan meitä, kun käännymme Hänen puoleensa rukoillen maamme ja hallitusmiestemme puolesta.

Taloudesta murehtimiseen liittyy paljon pelkoja. Pelko passivoi, lamaannuttaa ja sitoo meitä. Oletko tullut ajatelleeksi, että pelko on uskon vastakohta? 1. Joh. 4:18a "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon,...". Meidät uskovat on tarkoitettu elämään rohkeasti uskon kautta antikristillisen yhteiskunnan keskellä. Avain tulevina vuosina selviytymiseen on siinä, että vaellamme Jumalan yhteydessä, ja elämme Hänen läsnäolossaan. Tämä merkitsee sitä, että koko elämäntapamme kaikkine käytännöllisine ratkaisuineen on ilmausta siitä, että olemme kohdanneet Jumalan. Näin voimme olla valona ja suolana maailmassa" (Esirukoilijoiden Ystäväkirje, Kesä 2016, s. 3).

Siunausta!

Ps. "Herra johdattaa sinua alati" (Jes. 58:11). 

8.6.

Aurinoistahan - tosin pilvipoutaista - on suurelta osin ollut tänään. Illalla muuttui vesiseksi - ja sitä luvattua myrskyäkin oli niin että puut olivat kovasti taivuksissa. Jossain päin ollut jo kovempaakin - se myrsky. Tulipa mieleen tuosta myrskystä, että kymmeniä vuosia sitten olivat Myrskyn veljekset - Max ja Kurt - kilpakumppaneitani kilpakävelyradoilla. Turkkulaist seuraa edustivat. Se siitä.

Marja-Leena meni aamusta kylälle asioille. Välillä kotonakin oli käynyut ja mennyt uudestaan. Minä en niin aikaisin vielä tavoitellut nousua - silloin nousen, kun on tarvis. Nyt ei ollut. Aamupalaa ja kahvia. M-L haki Emilian ja Danielin meille heiltä kylältä tullessaan.

Luin 2. Timoteuskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävimme Danielin kanssa viemässä telttapenkit, ym. "rekvisiitan", helluntairukoushuoneen varastoon, eilisen nuotioillan jäljiltä. Hyvin net kävi hommat Danielin kanssa. Samantien palautimme peräkärryn Pitkäselle ja ajelimme meille.

Kävimme Emilian ja Danielin kanssa syömässä kebab-pitzeriassa. Lapset ottivat kebab-ranskalaiset, minä kebab-salaatin. Siellä söimme. Paluumatkalla haimme jatkojohdon HH:sta. Vein Emilian ja Danielin heille.

Kävin 8.3 km "kävelynomaisella", rauhallisella, lenkillä Tarvaalan suunnassa. Tuuli välillä niin, että oli pidettävä hatusta kiinni - muuten olisi ensimmäinen pääkappale lentänyt, minne lie.

19:ksi ajelin Rukousiltaan helluntairukoushuoneelle - 8 henkeä. Tarmo Moisio johteli.

Palailtuani rukousillasta pitikin ottaa iltapalaa ja juoda teetä. Tuuli kovasti - yöksi on lupaillut myrskyä tännekin päin.

Jatkoksi lainaan - kylläkin monien tuntemaa - näkyä. Tuli vain ajatuksiin, että josko sen tähän laittaisin:

"Oheinen artikkeli on otettu Kristitty-lehteen Rauhan Sana-lehdestä 3.1.2002. Rauhan Sana edustaa yhtä lestadiolaisen herätysliikkeen suuntaa.

Julkaisemme 90-vuotiaan norjalaisen naisen näyn, minkä kertoo Emanuel Minokselle vuonna 1968. E. Minos merkitsi muistiin naisen näyn, mutta harkinnan jälkeen hän ei pitänyt soveliaana julkaista sitä sen radikaalin sisällön vuoksi. Olosuhteet olivat aivan erilaiset vuonna 1968 verrattuna tähän aikaan. Asia unohtui, ja 25 vuotta myöhemmin hän löysi kellastuneen paperin eräästä laukusta. Hän pelästyi lukiessaan mitä nainen oli nähnyt. Monet asiat olivat jo toteutuneet. Profetian sisältö koskettaa myös Suomen olosuhteita, vaikka siinä puhutaan Skandinaviasta. Tämä kirjoitus on julkaistu mm. Kristed Perspektiv-lehdessä muutama vuosi sitten.

Tässä 90-vuotiaan naisen näky 1968: Pitkäaikainen rauha ja aseiden riisunta.

"Minä sain nähdä maailman karttana. Minä näin Euroopan - maasta maahan. Näin Skandinavian ja Norjan. Minä näin asioita, joita tulee tapahtumaan juuri ennen Jeesuksen paluuta, juuri ennen kuin suuri onnettomuus purkautuu ihmisten päälle, onnettomuus, jonka bertaista emme koskaan ole kokeneet ja nähneet.
Aivan ennen Jeesuksen paluuta ja koettelemusten alkua, koemme liennytyksen ajan, jollaista koskaan ennen ei ole ollut. Tulee rauha ja tämä rauha kestää pitkään. Tänä rauhanaikana tapahtuu sotavarustusten supistamista monissa maissa, myös Norjassa. Kolmas maailmansota syttyy tavalla, jota kukaan ei ole odottanut ja odottamattomalta suunnalta, ja me olemme yhtä valmistautumattomia kuin olimme 9. Huhtikuuta 1940.

Minä näin kristittyjen keskuuteen tulevan vertaansa vailla olevan välinpitämättömyyden, lankeemuksen todellisesta elävästä kristillisyydestä. Aikana ennen jeesuksen paluuta kristityt eivät tule olemaan avoimia tutkistelevalle julistukselle. He eivät tule kuuntelemaan sanomaa synnistä ja armosta, laista ja evankeliumista, katumuksesta ja parannuksesta.Tilalle tulee toista laatua oleva julistus, jonkinlainen onnellisuutta tavoitteleva kristillisyys; pitää menestyä ja päästä eteenpäin. Kyseessä ovat aineelliset asiat, tavalla mitä Jumala ei koskaan ole luvannut. Kirkot, vapaakirkot ja rukoushuoneet tyhjenevät yhä enemmän. Ristin ottamisen ja Jeesuksen seuraamisen julistuksen sijalle tulee viihde, taide ja kulttuuri sinne, missä pitäisi olla herätys, hätä jaq parannuskokouksia. Tämä tulee tapahtumaan ennen Jeesuksen toista tulemista ja onnettomuus murtautuu päällemme.

Moraalinen hajoaminen

Norjaa kohtaa vertaansa vailla oleva moraalin hajoaminen. Ihmiset tulevat elämään niin kuin naimisissa olematta naimisissa. Yhteen muuttaminen ennen avioliittoa lisääntyy suuressa määrin. Tämä tapa tulee hiipimään kristillisiin seurakuntiin ja tätä ei vastusteta aktiivisesti. Myös synti luontoa vastaan suvaitaan. Aivan ennen Jeesuksen paluuta näytetään TV-ohjelmia, joita emme ole koskaan ennen nähneet. TV tulee täyttymään niin hirvittävästä väkivallasta, että se opettaa kansaa murhaamaan ja tekemään lopun toisistaan. Kaduilla kävelemisestä tulee turvatonta. Kansa tulee omaksumaan sen, mitä he näkevät, eikä silloin tule olemaan vain yhtä vaihtoehtoa televisiossa, vaan tarjonta tulee olemaan laaja,. Televisio tulee toimimaan juuri niinkuin radio. Voimme ruuvata ohjelmasta ohjelmaan, jotka tulevat olemaan täynnä väkivaltaa ja kansa pitää tätä viihteenään. Pahimmat ajateltavat murha- ja väkivaltakäsikirjoitukset lavastetaan näytettäväksi ja tämä leviää yhteiskuntaan. Sukupuoliyhdyntäkohtauksia tullaan näyttämään. Kaikista intiimimmät asiat, jotka kuuluvat avioliittoon, näytetään ruudussa. Tämä tulee tapahtumaan ja sinä tulet näkemään sen toteutumisen. Ne lait, jotka meillä nyt on, tullaan rikkomaan ja kaikkein epäsiveellisintä tullaan näyttämään silmiemme edessä.

Maahanmuutto ja kolmas maailmansota

Kansaa köyhistä maista virtaa Eurooppaan. He tulevat myös Skandinaviaan ja Norjaan. Kansa ei pidä siitä, että he ovat täällä, ja ihmiset tulevat olemaan kovia heitä kohtaan. Heitä tullaan kohtelemaan yhä enemmän kuin juutalaisia ennen sotaa. Silloin meidän syntiemme mitta on täyttynyt. Tämä tapahtuu aivan ennen Jeesuksen paluuta ja ennen kuin kolmas maailmansota syttyy. Siitä tulee lyhyt sota. Kaikki, mitä olen sodasta kokenut, on vain lasten leikkiä verrattuna tähän. Se alkaa tavallisena sotana ja päättyy atomipommeihin. Ilma tulee saastumaan niin, ettei sitä voi hengittää, ja tämä kohtaa monta maanosaa. Amerikkaa, Japania, Australiaa - rikkaita maita. Vesi tulee pilaantumaan. Emme voi viljellä maata siellä. Ne, jotka ovat jäljellä rikkaissa maissa, yrittävät paeta köyhempiin maihin, jotka eivät ole vahingoittuneet. Siellä meitä kohdellaan niinkuin me kohtelemme heitä, eivätkä ole halukkaita ottamaan meitä vastaan. Minä olen iloinen siitä, etten tarvitse kokea tätä, mutta kun aika lähestyy, sinun on rohkaistava itsesi ja matkustettava ympäri ja kerrottava kansalle, mitä minä olen nähnyt" (Käännös: Timo Saitajoki).

Siunausta!

Ps. "... Samoin on ilo taivaassa yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen" (Luuk. 15:7).

7.6.

Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin 2. Timoteuskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Kävin hakemassa Emilian ja Danielin heiltä meille. Kaunis aurinkoinen sää.

11:ksi ajelin Päivärukoushetkeen helluntairukoushuoneelle - 5 henkeä. Kokouksen jälkeen nostelimme Parkkosen Hannun ja Pitkäsen Paavon kanssa penkit, pöydän ja telttakatoksen peräkärryyn, jonka Paavo toi. Laitoimme kärryn autoni perään ja tulin sen kanssa kotiin

Otettuani hiukan kahvia - kun palasin rukouskokouksesta - vein Emilian ja Danielin kavereilleen kylään. Menin sitten 7.6 km "kävelynomaiselle" lenkille urheilukentälle. Aurinkoista ja lämmintä.

Söimme.

Ennen 16 lähdimme M-L:n kanssa nuotioiltareissulle, auto tarjoilutarvikkeita täynnä ja peräkärry perässä. M-L haki makkaraa lisää kaupasta mukaan, minä hain Salmen kyytiin. Hurautimme auringon paistaessa Mulikkaan, Mulikka-talon pihaan. Laittelimme paikkoja "nuotioilta-asentoon". Muutakin tiimiä tuli paikalle, pian oli kaikki valmista iltaa varten, joka alkoi klo 18. Paikalla - nuotion ympärillä - oli 40 henkeä, kenties yhtä vaille. Mukava tunnelma, sekoittuneena lettujen, makkaran, nuotionsavun ja nokipannukahvin tuoksuun. Jumala oli vastannut rukouksiimme antamalla erinomaisen sään. Voihan olla, että huomenna olemme tämän illan säästä vielä kiitollisempia. Illan "teemana" oli "No, onkos tullut kesä...". Johtelin illan. Ihan aluksi pyysin Raimo Saloa johtamaan meidät alkurukoukseen. Sen jälkeen vetäsimme suvivirren: "Jo joutui armas aika". Lauluryhmä lauloi muutamaan otteeseen. Ryhmässä lauloivat: Pirkko Paananen, Liisa Pitkänen, Raija Kalenius, Tuula Lehtomäki, Jouko Kuusjärvi, Samuli Peiponen, Pauno Paananen, Teemu Lehtomäki, joka säesti kitaralla. Orvokki Ahonen, Ankhana ja Phim lauloivat thaiksi. Yhteislauluja lauloimnme nuotioiltamonisteesta - osan ilman säestystä ja osan Teemun säestäessä. Raija kalenius soitti pariin otteeseen harmonikalla muutaman kappaleen. Mukavasti haitari soi suvi-illassa. Henkilökohtaisia puheenvuoroja käyttivät: Orvokki Ahonen, Phim Pak Kuorelahti, Orvoksin tulkatessa thaista suomeksi, sekä Paavo Pitkänen. Jouko Kuusjärvi puhui lopuksi. Järjestin illan kuluessa nopeat, pienet arpajaisetkin: Jokainen sai nostaa yhden lapun, joista kolmeen oli kirjoitettu jotakin - niillä kirjoitetuilla lapuilla sai voiton. Ensimmäisessä niistä luki: Apt (sillä voitettiin "Sytykkeitä rukouselämään -kirjoittamani kirjanen),toisessa 8 (sillä voitettiin (Menkää ja tehkää -Fennougrin levy, kolmannessa 5-8 (sillä voitettiin "Sytykkeitä rukouselämään" -kirjanen. Voittolapuissa oli puheeni teksti tälle illalle: Apostolien teot 8:5-8. Paisto/tarjoilukojussa paistoivat lettuja Matti ja Tuula Lehtomäki, makkaroita grillasi Denis Kuzmin, Marja-Leena Kuusjärvi oli "tiskillä" tarjoilemassa tuotteita, nokipannukahvia keitteli ja tarjoili Henri Parkkonen. Nuotioalustan ja puut toi Lauri Humppi. kaikki hoitivat tehtävänsä illassa hyvin. Tarjoilu pelasi non stoppina koko illan ajan. Paljonkaan ei ollut häiriötä, että olisi "evankelioitu" päällekkäin - ts. keskusteltu samaan aikaan kun joku todisti kaikille. Myös "leirin" purku meni mallikkaasti. Illan vastuissa oli tänäiltana 18 hengen tiimi. Kiitämme kaikesta Jumalaa! Kiitän myös jokaista vastuissa ollutta! On ilo tehdä yhdessä - sillä tykkään tällaisesta mutkattomasta, suoraviivaisesta, toiminnasta, jossa ei liikaa "jahkailla" - eikä tarvitse jännittää. Helppo yhteistoimintakuvio ihmisten kanssa, joilla on näkyä evankeliumintyöstä, "ettei yksikään hukkuisi".

Seuraava NUOTIOILTA Pylkönmäellä, Yrittävän-talon pihassa, ti. 28.6.2016. klo 18. Infoa löytyy tuosta blogijutun vierestä. Tervetuloa tulille!

Vietyämme Salmen kotiinsa, tulimme mekin kotiin.

"Jumalan läsnäolossa olemme pyhitetyt ja sydämemme on lähtenyt ulos meitä ympäröivästä antikristillisestä "Baabelista". Länsimaisen ihmisen koko nykyinen elämäntapa on ilmausta siitä, että olemme kääntäneet Jumalalle selkämme ja etsimme onnea ja omaisuutta ja elämyksiä haalimalla. Näin saadut onnen tuntemukset ovat kuitenkin ohimeneviä ja päällimmäisenä tuntemuksena on ja pysyy sisuksia kalvava tyhjyyden tunne. Lihallisten halujen lopullista täyttymystä ei tule koskaan, vaan tällä tiellä jäämme aina kaipaamaan ja haluamaan vähän lisää. Kulutustottumuksemme ovat pahasti epätasapainossa. emmekä aina itsekään tiedä, mitä tarvitsemme. Niinpä helposti päädymme mainoskampanjoiden, sosiaalisten paineiden ja ulkoisten odotusten uhriksi jankkimaan kaikenlaista, mitä emme tarvitse, tai mikä ei edes pue meitä. Tässä on kyse siitä, että mammonan henki ennenkaikkea mainonnan kautta herättää meissä mielikuvia synnyttämällä erilaisia haluja, joilla ei enää ole paljonkaan tekemistä todellisten tarpeittemme kanssa. Kaikki meistä tarvitsevat vaatteita, ruokaa ja asunnon, ja siksi on tärkeää, että osaamme etsiä näiden perustarpeiden täyttymistä Jumalan siunauksella. Näissä asioissa emme voi määritellä mitään kaikille uskoville sopivaa kulutustasoa tms, koska jokainen tilanne on erilainen ja Jumala kohtaa meidät yksilönä, jos vain annamme Hänen tehdä sen" (Esirukoilijoiden Ystäväkirje, Kesä 2016, s. 3).

Siunausta!

Ps. "Herra, Herra on iankaikkinen kallio" (Jes. 26:4).

6.6.

Kun ei pidetty kiirettä nukkumaan menon kanssakaan, niin ei ylösnousunkaan. Sellaista pilvipoutaista keliä tänään. Vilakkaa aamupuolella ja illemmalla - päivällä mitä lienee ollu +14-15 parhaimmillaan. Marja-Leena kävi hakemassa kesälomalaiset - Emilian ja Danielin heiltä meille. Iloisina tulivat tavaroineen. Söimme aamupalaa ja met isommat joimme myös kahvia - sitä niin monen suonmalaisen kultajuomaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Luin 2. Timoteuskirjettä.

Daniel hurruutteli pikku-mopolla ympäri taloa ja piha-aluetta. Aurinkokin paistoi. Emilia puhalteli jonkun aikaa saippuakuplia pihalla kesäloman kunniaksi. Ladoin loput kivet pressusaunan kiukaaseen.

Söimme - uunissa paistettua lohta, kukkakaalia, salaattia. Jälkiruuaksi söivät lapset jätskiä. Emilia ja mummi paistoivat myös lettuja - minäkin rohkenin kahvin kanssa yhden räiskäleen maistella, mutta ilman mitään päällelaitettvia.

Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa lapset.

Käveleskelin pian syönnin jälkeen hissukseen urheilukentälle - 4.5 km. Kentällä käyskentelin 5.5 km. Venyttelin välillä. 10 km ns. "lenkintapainen." Lenkkini oli liki valmis, kun M-L tuli kaupassa käytyään kentän reunalle. Autossa tulin kotiin.

Palattuamme kylältä, lähdimme heti - 19 maissa - Timolle. Timo, Pia ja Milena olivat kotosalla. Kahvit joimme ja pikku-Milenan touhuja seurailimme. 21 maissa lähdimme kotia kohti. Mukavahan se on piipahtaa.

Kotona söimme vielä iltapalaa. Taivas pilvessä.

Eiköhän huomenna kuitenkin ole hyvä ilma - ihan siksikin, että sellaista on pyydetty Häneltä, joka "säät ja ilmat säätää". No, miksi sitä nyt sitten niin on pyydetty? Siksi, kun huomenna - 7.6. klo 18 - on "No, onkos tullut kesä..." NUOTIOILTA, Mulikassa, Mulikka-talon pihassa - noinhan se isoilla valkoisilla kirjaimilla, ihan viivan kanssa, Mulikka-talon seinässä lukee. Tervetuloa mukaan! Ilta on tarkoitettu kaikelle kansalle. Tuossa blogin oikealla reunalla infoa illasta.

"Todelliset tarpeet ja vääristyneet himot

Jo partiolaisille opetetaan tässä asiassa viisautta: "Hillitse himosi, ja hallitse halusi" on tuttu lause Sudenpentujen oppi-kirjasta. Tämä meidän aikuistenkin tulee muistaa. On tärkeää osata tehdä ero todellisten tarpeiden ja toisaalta lihallisten himojen ja mielihalujen välillä. Jumala tahtoo, että määrittelemme tarpeitamme Hänen läsnäolossaan: 

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa", Fil. 4:6-7).

Tärkeintä meille on, että suhteemme Jumalaan on aina ja kaikissa tilanteissa päällimmäinen asia. Sitten Hänen läsnäolossaan, Hänen levossaan ja rauhassaan, voimme myös määritellä tarpeemme viisaasti. Jumalan läsnäolossa olemme pyhittyneitä, emmekä tee päätöksiä ahneuden, kateuden, kilpailunhalun tai muunlaisen lihallisen mielihalun tai himon vallassa. Jumalan läsnäolossa arvostelukykymme toimii terveesti, emmekä tee tyhmyyksiä. Kun ajaudumme Jumalasta eroon, alkaa hengellinen arvostelukykymme sumeta ja niinpä voimme päätyä tekemään huonosti harkittuja taloudellisia (ja muitakin) päätöksiä. Fil. 4:19 "Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa". Jumala tahtoo Kristuksen kanssa antaa meille kaiken mitä tarvitsemme ja myös eheyttää ja parantaa meidät niin, että osaamme itse Hänen läsnäolossaan määritellä, mitä tarvitsemme" (Esirukoilijoiden ystäväkirje, Kesä 2016, s. 3).

Siunausta!

Ps. "Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte...niinkuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä" (Ef. 5:15, 16).

5.6.

Nousimme uuteen päivään 7.30 maissa Mäntyluodossa, joka on pieni saari Malloksessa. Lämpötila ulkona +8 . Pilvipoutainen sää. Tuuli jatkui Pohisselän puoolelta ja järvi aaltoili. Käydessäni ulkona ennen ylösnousua, kuului järveltä Kuikanhuuto. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin 1. Timoteuskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä. Laitoimme tavaramme kasaan ja kannoimme veneeseen.9.30 lähdimme soutelemaan vahvasti aaltoilevalle järvelle vastatuuleen. Eipä meillä kiirettä. Rasaniemessä tavarat autoon, vene teloille ja vaatteiden vaihto.

Ajelimme 11:ksi Kangasniemen helluntaiseurakunnan Ehtoolliskokoukseen, heidän rukoushuoneelleen. Minutkin pyysi "pukille" pitämään alkurukousta kotikylälläni asuva vanhimmistoveli. Velimies Heimokin oli tilaisuudessa - lauloi lauluryhmässä ja oli mukana jakamassa ehtoollista.

Kokouksesta menimme syömään Teboilimme - siellä oli nytkin hyvä ruoka, niinkuin yleensäkin. Ja olen kyllä sitä mieltä, että Suomessa olisikin aika typerää sanoa, että ruoka ei ollut hyvää - kun on niin paljon ihmisiä, jotka söisivät jotakin, jos sitä olisi tarjolla. Kiitollisia meidän tulee olla Jumalalle ruuasta. Isä meidän rukouksessa pyydämme jokapäiväistä leipää Jumalalta, Isältämme - Häneltä se tulee. Tiedän, että kaikki eivät - valitettavasti - ajattele niin.

Kävimme Heimolla ja Arjalla - veljelläni - Haarajoella. Kahvitkin siellä joimme.

Ajoimme Hankasalmen kautta kotiin Saarijärvelle, jossa olimme 18 jälkeen.

Emilia kutsui käymään heillä todistuksia katsomassa. Niinpä menimme. Molemmilla - Emilialla ja Danielilla - olivat todistukset ihan mukiinmenevät. Kumpikin oli saanut myös diplomin siksi, että ovat lukeneet paljon kirjoja. Tänään kuulimme, että Aaro Teronpoikakin oli saanut stipendin - vielä en tiedä mikä oli sen antamisen perusta. Emilialla oli polvessa side - oli kaatunut pienellä mopolla ajellessaan meillä tänään - vaan eipä tuo näyttänyt trampalla hyppelyä haittaavan.

Lähdin vielä M-L:n kyydissä kylälle, kun hän meni kauppaan. Kävin urheilukentällä 7 km "kävelynomaisella" lenkillä. Tapasin siellä pari ystäväksi tullutta henkilöä. +11. Tulin kävellen kentältä kotiin - 4.5 km, joten yhteensä tuli rauhalliselle lenkille mittaa 11.5 km. Tulin kotiin hiukan ennen 21.30.

Iltapalaa ja teetä.

"Millaiset ovat Kristuksen seuraamisen kustannukset tänään? Miten käännymme Jumalan puoleen? Tärkeintä on ymmärtää, että kysymys on sydämestämme. Matt. 6:21: "Missä sinun aarteesi on, siellä on sydämesi". Tiedät missä sydämesi on siitä, mihin aikasi ja energiasi kuluu. Mikä on huomiosi keskipisteessä, siellä on aarteesi. Sydämemme on siellä, missä aarteemme on. Jos olet tilanteessa, missä sinulla ei enää ole mitään henkilökohtaista suhdetta Jumalaan, ei aikaa varattuna rukoilemiseen, Raamatun tutkimiseen ja Jumalan äänen kuulemiseen, voit olla varma, että aarteesi on väärässä paikassa. Matt. 6:24b: "Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa". Emme siis voi olla lojaaleja Jumalalle ja mammonalle samaan aikaan. Tässä emme ymmärrä mammonan tarkoittavan rahaa tai tavaraa sinänsä, vaan manipuloivaa henkeä, joka saa sydämemme kiinnittymään näihin asioihin Jumalan palvomisen kustannuksella. Mammona herättää lihalliset himot kuten kateuden, kilpailuhalun, turhamaisuuden ja ylpeyden, ja manipuloi heikkoa lihaamme vääristäen motiivimme ja sumentaen arvostelukykymme ja näin johdattaa meidät tekemään typeriä päätöksiä ja tavoittelemaan turhuuksia. Psalmissa 62:11b varoitetaan samasta asiasta: "Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö". Rahan käsittely tai tavaroiden omistaminen itsessään ei ole mitään pahan mammonan palvontaa. Ongelma syntyy silloin, kun sydän kiinnittyy näihin asioihin niin ahneesti, että se kokonaan kääntyy pois Jumalasta" (Esirukoilijoiden Ystäväkirje, kesä 2016, s. 2-3).

Siunausta!

Ps. "Kuinka usein minä olenkaan tahtonut ... te ette ole tahtoneet" (Matt. 23:37).

4.6. Emme nousseet varahin. Hyvin täällä piilukirveellä veistettyjen hirsien sisällä nukutti. Tuuli oli edelleen kova tuolta Pohisselän puolelta - ja aallot sen mukaiset. Ei niin kovasti tehnyt kalaa mieli, että olisimme verkkojakaan heittäneet. +11.
Söimme aamupalaa ja joimme kahvia kaikessa rauhassa. Luin 1. Timoteuskirjettä. Rukoilimme yhdessä mökin pöydän ääressä. Ikkunoista - joita on kolmella seinällä - tulee seurattua kolmea elävää taulua. Jokaisesta ikkunasta näkyy lähellä oleva järvi aikalailla avarasti saarineen. Tuli oltua ja loikoiltua. Rauhallista. Onnittelumme Milkalle hyvin suoritetusta peruskoulusta! Ja stipendistä! Onnittelut jokaiselle lastenlapselle taas uuden luokan läpäisemisestä! Ja mukavaa - oikein Taivaan Isän siunaamaa - kesälomaa! Sahailin tuohon pihaan kasatuista oksista saunapuita - on niitä liiterissäkin - täällä kun on aikaa pienemmilläkin puilla saunaa lämmitellä. Sahasin myös viime kesäisen palon jäljiltä joitakin kuivuneita pieniä puita.
Söimme. Kahvia olemme ennen sitä pariin kertaan turanneet.  Kasailin - jonkin aikaa loikoiltuani - sahatut kalikat ja laitoin saunan lämmite. M-L sahaili ja katkoi lisää risuja. Tuuli pysynyt kovahkona samalta suunnalta.
Pian olimme saunomassa. Vastakin oli - ei uusi, vaan vanha, mutta käyttämätön, saunan kuistilla roikkumassa ollut. Hyvin ajoi asiansa.
19.30 maissa tulimme saunasta. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Vietimme rauhallista iltaa. Tuuli vain jatkui. Tänään olemme pitäneet kaasulämmitintä päällä päivällä ja illalla. +10 klo 21 tienovilla. Hyvissä ajoin kötsähtivät Mäntyluodon asukit parihetekoilleen. Onhan tämä saari, mökki ja järvi, helmi, jonka arvoa osaa vain aavistella - eikä Mäntyluodon äijä pakise nyt ollenkaan rahasta, vaan Jumalan lahjasta. Eilen Teboililla syömässä käydessämme, kuulin, että yksi samaan aikaan aikaan koulua käynyt - mutta nuorempi - ihminen oli kuollut eilen aamulla. Hänenkin syntymäkotinsa on tämän järven rannalla, niinkuin minunkin - saman kylän tyttöjä, naapuri. Niin me täältä vuorollamme lähdemme - emmekä tiedä miten ja milloin. Siksi on niin tärkeää avata sydämensä Jeesukselle, eikä aikailla sen asian kanssa. Näin tietää olevansa matkalla taivaaseen. Jos haluaa kadotukseen - helvettiin - ei tarvitse tehdä mitään. Taivaaseen on vain yksi tie - henkilökohtainen usko Jeesukseen, syntiemme sovittajaan. Älä viivyttele tämän asian kanssa! Näin kehottaa vanha-äijä Mäntyluodolta - jonka ylle kesäkuisen illan hämärä alkaa laskeutua.
Siunausta!

3.6. Noustessamme oli aurinkoista. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia - minä takapihalla. Luin siellä 1. Timoteuskirjettä. Olohuoneessa M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä.
Laitoimme tavaroita autoon. 12:ksi ajelimme ottamaan Emilian ja Danielin kyytiin heiltä koulun jälkeen. Huomenna on vielä todistustenjako. Sitten alkaa kesäloma. Jätimme lapset äidin työpaikalle - välillä Uuraisten kaupasta jätskiä ja muutakin - ja jatkoimme Kangasniemelle. Siellä ensin syömään TB:lle. Siellä on perjantaisin tirripaistipäivä - ja se on/oli hyvää. Kävimme torilla, jossa oli markkinat. Tavoitimme myös Pirtin puistosta hengellistä näytelmää, mutta lie oli jo päättynyt. Ostin urheiluliikkeestä pyydyslupia Mallokselle. M-L kävi kaupoissa. Sitten vain Rasaniemen rantaan ja tavarat veneeseen. Unohtui kirkolta ostaa bensaa moottoria varten. Niinpä soutelin puolituntisen. Tuuli aikalailla - onneksi melkein takaa. 16.40 olimme Mäntyluodossa. Tavarat mökille. M-L alkoi heti siivota. Tuuli nousi voimakkaaksi - mökin nurkkasalvoksissa vain jymisi.
19 jälkeen laitoin saunan lämmite. 20 jälkeen menin löylyttelemään. Aaltojen ääni oli voimakas.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Mökin eteläseinä alko muuttua punertavaksi kun punainen aurinko laski Pohisselän metsän reunan taakse - sinne syntymäkotini suuntaan. Kävimme vaaka-asentoon. Tuuli rauhoittunut, ei kuitenkaan kokonaan. Hämärä alkoi laskeutua kesäkuun alkua elävän luonnon ylle. Kiitos Jeesus pelastuksesta!

2.6.

Aurinkoinen päivä - ihan helle-ennätyksiä tälle kesälle mitattiin Suomessa. Meilkii päi kyl tarettii. Noustuamme söimme aamuiset palamme ja joimme aamuiset kahvimme. Takapihan puolellehan net piti hiissailla - on siellä sen verran mukavata. Siellä Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta, sekä rukoilimme yhdessä erilaisten asioiden puolesta.

Rukouksen jälkeen olikin hyvä lähteä ja ajella Mulikan/Pääjärven kyläkunnalle. Jakelin "ääriä myöten" nuotioiltakutsuja, sekä Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia. Ilta on Mulikka-talon pihassa ti. 7.6. klo 18. Infoa siitä tuossa oikealla reunalla. Tulukeehan mukkaa ja tuokee muitakii!

Palattuani kotiin kyliltä otin vähän mantelileipää, juustoa, silliä ja kinkkua ja kahvia, sekä lähdin heti lyhyelle ja rauhalliselle, 5.2 km, "kävelynomaiselle" lenkille urheilukentälle. Lienee ainakin +25 ollut.

Palattuani lenkiltä söimme ja lähdimme M-L:n kanssa heti kylään Lampisen Pekalle, Jaanalle ja Sonjalle. Siellä olivat myös Denis, Terhi-Marja, Emilia ja Daniel. Oli mukava ja erittäin vieraanvarainen ilta. Kaunis paikka. Ensin olimme laavulla lammen rannassa, jossa lohi oli savustumassa. Pian sitä söimme muiden tykötarpeiden kanssa - ja kyllähän se maistui. Makkaroita myös paistettiin. Rannasta astelimme Pekan, Deniksen ja Danielin kanssa saunan löylyihin - kiuas oli nöyrällä tuulella ja antoi kipakat ja mukavat löylyt. Meitä varten oli tehty uudet, tuuheat vastat, joilla oli mukava kylpeä - ja niistä tuli saunaan hyvät kesäiset tuoksut. Jatkoimme iltaa sisällä. Siellä mm. Sonja lauloi kitaran säestyksellä kaksi kaunista Hilja Aaltosen teksteihin sävellettyä kappaletta. Rukoilimme sen jälkeen hetken yhdessä. Istuessamme runsaassa kahvipöydässä soitti Sonja meille harmonikalla yhden kappaleen - ja kaikkihan Saarijärvellä ja laajemminkin tietävät kuinka hän soittaa. Sydämellinen kiitos Jaanalle, Pekalle ja Sonjalle illasta!

Palailtuamme kotiin vielä söin iltapalaa ja join hopeateetä - takapihalla osittain.

"Materialistinen elämäntapa tuottaa mukavuudenhaluisen ihmistyypin, joka mielellään kokeilee elämän tarjoamia erilaisia nautintoja.  Antikristillinen yhteiskunta, jossa Jumalan laki siirretään pois paikaltaan tai eri tavoin vesitetään, avaa mahdollisuuden vapaasti toteuttaa kaikkia himoja mitä syntiinlankeamisen heikentämä lihamme tuottaa. Humanismin moraalikoodi on, että kaikki on sallittua, mikä ei suoranaisesti vahingoita ketään. Kaikki ihmisestä löytyvät halut ja himot ovat tarkoitetut toteutettaviksi. Näin moderni ihminen toteuttaa itseään! ...

... Kun kysymme, miten nykyuskovien elämä eroaa kenen tahansa muun ihmisen elämäntavasta, on pakko vastata, ettei yleensä paljon mitenkaan! Meille tarjotaan tuutin täydeltä karismaattista viihdettä joka makuun, uskovien kokoontumiset voivat olla omanlaiset "kauniiden ja rohkeiden" juhlat, joissa ruoka- ja kahvitarjoilut ovat runsaat, samalla kuin herätysliikkeidenkin Jeesusta markkinoimaan tarvitaan toinen toistaan eksoottisempia tai tunnetumpia kesäjuhlien "tähtiä". Länsimaissa yksinkertainen evankeliumi ei enää riitä, vaan sen ympärille on rakennettava jonkunlainen viihteellinen show, ja parasta on, jos tarjolla on hyvän musiikin lisäksi "ihmeitä ja merkkejä". Tällaisen karnevaalihumun keskeltä on vaikea löytää sitä Jeesusta, jonka tunnemme Uuden Testamentin kirjoituksista. Täällä Ahvenanmaalla seuraamme Ruotsin kuningashuoneen elämää, ja täytyy todeta, että kuningas Jeesuksen asema useimmissa seurakunnissa muistuttaa kuningas Kaarle Kustaan asema naapurimaassamme: häneltä on riisuttu kaikki valta ja auktoriteetti, mutta häntä pidetään mielellään erilaisten juhlien keskushahmona ja menneiden ihanteiden symbolina. Nykykristityt sulautuvat suureen massaan siinä missä muutkin, eikä seurakunnilla ole juuri minkäänlaista profiilia, jossa olisi edes vähän profeetallista särmää. Pikkuporvarilliset ihanteet vallitsevat useimmissa seurakunnissa, yhteiskunnassa menestyvää ahnetta pyrkyriä pidetään edustavana kristittynä ja varallisuutta Jumalan mielisuosion merkkinä. Uskovien ihanteet ovat suunnilleen samat kuin kenellä tahansa keskiluokkaisella "kunnon kansalaisella". Olemme siis sulautuessamme "maailmaan" unohtaneet alkuperämme, sen, että olemme Jumalan valtakunnan kansalaisia, Jumalan valtakunnan lähettiläitä, ja jumalallisen elämän edustajia. Ennen kuin ymmärrämme tämän, ja palaamme Jumalamme luokse, on meidän aivan turha puhua mistään herätyksistä. Herätys kohdallamme alkaa heti kun parannusta tehden käännymme Jumalamme puoleen. Jos taas emme sitä tee, ei kukaan ihmemies tuo mitään herätystä keskuuteemme viimeistä huutoa olevilla tempuillaan" (Esirukoilijoiden Ystäväkirje, kesä 2016, s. 2).

Siunausta!

Ps. "Missä sinun aarteesi on, siellä on sydämesi" (Matt. 6:21).

1.6.

Tänään on hääpäivämme. Kiitokset rakkaalle vaimolleni, Marja-Leenalle, 47 yhteisestä avioliittovuodesta! Lapsiltamme - kiitos Jumalalle heistä ja perheistään, kuten myös heidän äidistään ja mummistaan - tuli hauskoja onnitteluja M-L:n älypuhelimen kautta.

Söimme aamupalaa ja joimme kahvia - minä tuolla takapihan aurinkolassa/linnunlaululassa. Siellä otimme myös hääpäiväkuvan. Siinä oli M-L:lla päässään vihkihuntu, joka oli käytössä 1.6.1969. - minun päässäni oli sellainen kirjava huivi. Niinpä sitä tulikin palautetta älypuhelimeen, että olette alkaneet harrastamaan moottoripyöräilyä - ja kohta perään joltakin näistä perillisistämme kuva, jossa sulhanen ja morsian ajaa moottoripyörällä kovaa vauhtia.

Takapihalla luin 1. Timoteus-kirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta ja rukoilimme yhdessä siellä myös.

11:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle - olimme sopineet sinne tapaamisen Rantalan Jussin kanssa. Monistimme nuotioiltakutsuja Mulikan nuotioiltaa varten. Infoa illasta tuossa blogin oikealla puolella. Samalla reissulla kävin ostamassa ruusuja hääpäivän johdosta M-L:lle.

13-14 välillä söimme hyvän aterian - ihan kotona. 

14 maissa hain Emilian koulun jälkeen meille. 

Kävin 7.2 km "kävelynomaisella" lenkillä lämpimällä urheilukentällä - +26-27. Nopein kilometri oli tänään 7.45 min. - tarkoituksena tehdä rauhallinen teputtelu. Yksi toinenkin samanlajin harrastaja oli samaan aikaan radalla. Mukava yhdessä kierrellä rataa. Eilen tapasin - ja jutustelimme - yhden seurakuntalaisen kanssa, jota en ole tavannut pitkiin aikoihin. Hyvä tapaaminen.

Kun tulin lenkiltä olivat Emilian lisäksi meille tulleet myös Terhi-Marja ja Daniil. T-M oli tuonut hääpäiväkukat. Kiitos! Hääpäiväkahviakin siinä juotiin - toiset myös sen kanssa kakkuakin.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle rukousiltaan, joka oli Jesaja 62 -Israel-rukousilta - 9 henkeä.

Iltapalaa ja hopeateetä.

On ollut lämmin auringonpaisteen ja sinisen taivaan päivä.

"Kun monimiljonääri J. P. Morgan kuoli, paljastui, että hänen testamenttinsa käsitti lähes 10 000 sanaa ja 37 eri pykälää. Hän oli ollut osallisena lukuisissa eri kauppatapahtumissa, ja joissakin niistä liikuteltiin valtavia rahasummia.

Meille ei jää kuitenkaan epäilystäkään siitä, mitä hän piti elämänsä tärkeimpänä kauppana: "Minä annan sieluni Vapahtajani käsiin ja luotan täydellisesti siihen, että koska Hän on pelastanut ja pessyt sen omalla kalliilla verellään, Hän on luovuttava sen virheettömänä Taivaallisen Isäni käsiin. Rukoilen hartaasti, että lapseni ylläpitävät ja puolustavat - kustannuksista ja henkilökohtaisista uhrauksista riippumatta - sitä siunattua oppia, jonka mukaan kaikki syntimme on sovitettu Jeesuksen Kristuksen veressä."

Oman sielunsa iankaikkisen siunauksen osalta J. P. Morganille ei ollut mitään hyötyä valtavista rikkauksistaan. Hän oli aivan yhtä riippuvainen Jumalan armosta kuin Golgatan ristillä riippunut ryöväri. Olitpa kuka tahansa ja tehnyt mitä tahansa, ainoastaan Kristus voi pelastaa sinut, sillä "Jeesuksen Kristuksen... veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä" (1. Joh. 1:7) (Billy Graham, Tänään on toivoa, viisauden ja uskon sanoja, s. 170, Kuva ja Sana 2009).

Siunausta!

Ps. "... näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia" (2. Kor. 4:18).