11.7. Edellinen yö oli kolmas tässä paikassa. Aamukahvit ja vähän sen kanssa jotakin. Luin Jaakobin kirjettä. 8 aikaan aamun sana - jossa puhuin - ja rukous. Sen jälkeen lähdin ja kävelin kylän reunamille, 3 km päähän. Jakelin hengellistä luettavaa - Tie Jumalan luo- ja Tunnetko kuninkaan -vihkosia. Palattuani tein pari vastaa professorin - ihan oikean filologin - kanssa. Söimme. Joimme kahvia. 19:ksi menimme Ladalla 3 km päähän kotikokouksen pitoon. Yksi mies tuli uskoon. Aivan kuin sen kunniaksi alkoi satamaan kovasti ja aurinko paistoi matalalta samalla - ja komea sateenkaari ilmestyi taivaalle. Siunausta!

10.7. Samalla kylällä heräsimme, jossa olemme olleet nyt kaksi yötä. Aamupalan ja nes-kahvin jälkeen luin Jaakobin kirjettä. Rukoiltuamme lähdimme vanhalla Ladalla yli 30 km päähän, jossa oli kokous klo 10. Puhuimme me suomalaiset. "Nuori mies" - mukanamme olevan professorin nimitys - tulkkasi. Ja teki sen hyvin. Söimme myös siellä. Ennen 15 lähdimme ajelemaan takaisin kylälle, josta lähdimme aamulla. Majapaikassamme söimme ja ainakin minä join nes-kahvit. 16 alkoi kokous, jossa puhuimme. "Nuori mies" - salomailta lähtöisin - tulkkasi. Kokouksen jälkeen lähdin sateeseen n. 8 km "kävelynomaiselle" lenkille. Joimme teetä. Nyt tässä odottelen vaatteet märkinä saunaan pääsyä. Siunausta!

9.7. Olemme kylällä, jolle illalla tulimme. Aamukahvia joimme. Pidimme aamun sanan - puhuin - rukoilimme ja ylistimme. Me suomalaiset, sekä rukoushuoneen rakentajat ja heidän perheenjäseniään. Jakelin hengellistä luettavaa ennen aamiaista, sen jälkeen ja lounaan jälkeen. Myös "salomaiden" nuori veli jakeli. Veikko autteli rakennuksella. Olin viimeisellä jakelukeikalla, kun kohtasin pari "yli vihaista" miestä. Pientä iltapalaa ja teetä. Sauna - pyöreähirsinen - 21 jälkeen. Ja vielä teetä. Tänäänkin sain olla osallisena - minulle ja myös sen kohteena oleville - tärkeässä asiassa. Siunausta!

8.7. Aamulla heräsimme Syktyvkarissa. Illalla siirryimme erilaisten juttujen jälkeen yhdelle uudelle kylälle yli 110 km päähän. Majapaikkanamme on yksi tyhjillään ollut talo. Syktyvkarissa meidät rekisteröitiin lopullisesti maahan tätä reissua varten. Kyllä se tästä. Kiitos esirukouksista! Siunausta!

7.7. Täällähän sitä Syktyvkarissa - Veikko, nuorin veli ja minä - me suomalaiset nousimme uuteen päivään. Keittelin kahvit, jonka kanssa eväitä. Luin 1. Johanneksen kirjettä. Rukoilimme kolmisin - met "härmäläiset". Muutimme majapaikkaa - samassa talossa - kukin omiin huoneisiin. Edellisen aamuyön nukuimme lattialla. Hyvin nukutti. Myöhemmin kävimme syömässä tuossa lähellä ruokalassa. Minulla oli mahdollisuus toteuttaa tänään yksi "iso juttu" - minulle iso ja joillekin vielä isompi - sellainen Jumalan ja minun projekti, johon valmistautuminen on kestänyt... Kävin 1 h 25 min. "kävelynomaisella" lenkillä. Samalle reissulla jakelin ihmisille hengellistä luettavaa - lapsille "Tunnetko kuninkaan" -vihkosia ja aikuisille "Tie Jumalan luo" -vihkosia. Tänään kuulimme myös, että tämän ison maan johtaja on tänään allekirjoittanut "sen uuden lain". Senkin kuulimme, että sen pitäisi astua voimaan 22.7. Teetä ja iltapalaa. Alkoi sataa vettä ennen 20. Maahanrekisteröitymisasioita. Tämä nyt-aika, jota elämme parhaillaan, on varmaan taitekohta tietyissä asioissa tämän todella ison "elopellon" keskellä. Rukoillaan edelleen, sillä Jumalalla - elon Herralla - on aina kaikki mahdollisuudet. Tulee vain mieleen jostakin syystä Egyptin faarao ja Jumalan kansa Israel. Lopun muistamme. Jumala paadutti faaraon sydämen näyttääkseen hänessä kunniansa. Jumalan taloudessa on monenlaisia astioita - myös vihan astioita. Kaikkein oleellisin asia on suhteemme Jumalaan. Se ratkaisee miten suhtaudumme Jeesuksen seuraamiseen silloin kun se maksaa. Fiilistelypohjalla eläessämme emme selviä. Voi jopa olla niinkin, että on esim. sellaisiakin tilaisuuksia, joissa luulemme Pyhän Hengen olevan voimakkaasti läsnä, eivät olekaan sellaisia. Onkin kyse vain ihmisten tekemästä "hyvänoloisesta fiiliksestä". Tarvitsemme yksinkertaisesti juurtumista Sanaan ja Kristukseen. Tarvitsemme elämää, johon Pyhä Henki antaa voiman. Elämää, johon Pyhä Henki voi yhtyä. Monien seurakuntien - ja meidän yksilöuskovien - elämässä ei tapahtuisi paljonkaan muutosta vaikka Pyhää Henkeä ei olisi olemassakaan. Myrskyjen tullessa pysymme pystyssä vain Kristukseen juurtuneina. Myrsky puhdistaa. Se seuloo uskovia. Juurru Kristukseen! Älä tuudittaudu elämään elämää, johon eivä koettelemukset kuulu - myöskään yhteiskunnan taholta, tai jotenkin muuten. Elämme ajassa, jossa "myrskyvaroitukset" ovat kuultavissa ja nähtävissä. Kuulemmeko? Mitkä ovat reaktiomme? Siunausta!

6.7. Herätys 5.45. Aamupalaa, kahvia. Loput tavarat rinkkaan ja reppuun. Luin 2. Pietarinkirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. M-L vei minut pakkauksineni bussipysäkille 7.40:ksi. Jyväskylässä olin 8.45. Siellä yksi nuoriveli, matkaan lähtijä, olikin jo valmiina. Veikko, kolmas matkaan lähtijä tuotiin myös. Juhon kyydissä pääsimme Pietariin. Mukana oli autossa viideskin henkilö, joka meni Pietariin. Pulkovon kentällä oli odotteluaikaa tunteja. Kone lähti 23.45. Vierustoverikseni sattui mies, jonka kanssa puhuimme vaikken osaa kieliä. Siitä huolimatta halusin hänelle puhua evankeliumia ja todistaa Jeesuksesta. S-postilla voi halutessaan jatkaa hänen kanssaan. Kone oli Syktyvkarissa ennen 1.50. Meitä oltiin vastassa. Majapaikassa teetä ja vähän eväitä sen kanssa. Ymmärtänet, että en kovin tarkkaan kirjoittele asioista. Muista rukouksin! Siunausta!

5.7.

Noustuamme sateiseen päivään luin 2. Pietarin kirjettä. Sitten ajelimme tk:een M-L:n kanssa. Minä "makeiden miesten" sokeriverikokeisiin. Samalla reissulla kävin näyttämässä katsastusasemalla automme uusia renkaita - ja nyt on "piili" katsastettu taas vuodeksi eteenpäin.

Söimme aamupalaa palattuamme kylältä ja joimme aamukahvia. 

Kohtapa olimme kylällä jälleen - kävimme syömässä Pikku Emännässä kaupungin talon alakerrassa. Minulla oli lahjakortti sinne. Paluumatkalla kävimme kaupassa - huomista matkaa varten tuliaisia ja vähän evhäitäkin.

Kävin 10 km "kävelynomaisella" lenkillä urheilukentällä. Hiukan satoi. Tuuleskeli aikalailla. + 11 ja silleen. Tuntui viileältä alussa, mutta lämpenihän sitä hieman. 

Palattuani lenkiltä jouduin vielä käymään kerran kylällä kaupassa.

Laitoin saunan lämmite ja kohtapa jo heiluttelin vastaa lauteilla - ja istuskelin vilvuuttelemassa takapihalla mukavassa tuulessa. 

Pietilän Paavo käväisi. Joimme kahvia ja otimme M-L:n tänään leipiomia sämpylöitä.

Pakkailin tavaroitani rinkkaan ja reppuun huomenna alkavaa - jHs - matkaa varten rajan taakse, idän suuntaan. Muistatko rukouksin!

"Sisäinen elämä, kristillisyys ei ole yhdellä kertaa valmistuva rakennus, vaan se on puu, joka kasvaa myrskyssä ja päivänpaisteessa. Joskus se tosin pysähtyy kasvussaan, ja siinä on välistä jokin kuiva haara tai oksa, mutta se nousee kuitenkin verkalleen kohti korkeutta" (E. Frommel).

Siunausta!

Ps. "Minä nostan silmäni vuoria kohtu: mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan" (Ps. 121:1,2).

4.7.

Nii-in, tänään lähdin Helsinki-Vantaan lentoaseman edestä bussilla kohti Äänekoskea, jossa se oli 6.50. Marja-Leena oli siellä minua vastassa. Bussimatka oli aikamoista torkkumista - lienenkö jo välillä kuorsannutkin. Satoi vettä aikalailla. Kotiin oäästyämme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Nukuimme jonkin aikaa. M-L meni käymään kylällä tk:ssa. Minä nukuin pari tuntia. Sitten purkailin matkatavaroitani repusta.

Luin 2. Pietarin kirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

14.30:ksi menin vaihdattamaan autroon renkaat tuohon lähelle.

Söimme. Kerrottakoon nyt vielä sekin, että ikäväkseni lohkesi hammas syödessäni.

Pari tuntia syönnistä lähdin sateeseen lenkille. Kävin Mannilan männikön pururadalla hissuttelemassa 5.5 km - palauttelua eilisestä kympin kilpailusta Tanskanmaalla. Mukava lenkki vaikka satoi.

Lenkiltä tultuani laitoin saunan lämmite. Söin iltapalaa ennen saunaan menoa. Mukava oli taas vastoa oman saunan - anteeksi, vuokratalon saunan - lauteilla ja istuskella takapihalla räystään alla. Sadepisarat mukavasti virvoittivat löylynlyömää mietsä. 

"Kristitty ei puhu niinkään seuraavasta päivästä, vaan vain siitä päivästä, joka tänään on. Ja siitä hän puhuu Jumalalle" (S. Kierkegaard).

Siunausta!

"Heitä murheesi herran huomaan, niin hän pitää sinusta huolen" (Ps. 55:23).

3.7. Herätys Odensessa - "satu-setä" H.C.Andersenin kaupungissa - Tanskassa klo 6. Aamupala 6.30 hotellin aamupalasalissa. Luin 2. Pietarin kirjettä. 7.15:ksi km:n päähän, josta kilpailunjärjestäjien bussi lähti stadionille. Verryttelyä ja valmistautumista kilpailuun. Sateli. Lajini 10 km maantiekävely - Road Walk - alkoi klo 9. Toisaalta vähän haastava aika, mutta nyt niinkään kun sai aika hyvin nukutuksi. Kilpailun aikana ei satanut. Rata oli haastava, sillä puolet oli nousua . Se oli kuitenkin hyvin kilpakävelytekniikalla käveltävää. Ensimmäinen 5 km meni nopeammin kuin toissapäiväinen 5000 m radalla. Sarjani oli 65 v. Aika 1.05.02. Se oli tarkalleen - tosin 0.2 sek. yli - tavoitteeni mukainen. Minulle hyvä tällä hetkellä sille radalle. Sijoitus 1. Kyseessä Pohjoismaiden Mestaruuskilpailut (PM). Satuin nyt voittamaan yhden norjalaisen kilpakumppanin, jolle hävisin voiton vastaavissa kisoissa Mossissa, Norjassa, joku vuosi sitten. Hän ei tosin kävellyt nyt samassa sarjassa. Sarjassani toiseksi tullut tanskalainen hävisi yli 5 min. Palkintojen jaon jälkeen tulimme bussilla hotellille. Huoneita meillä ei ollut enää, sillä ne piti luovuttaa 11 mennessä pois. Siksi olimme vieneet pakkauksemme jo aamulla yhteen paikkaan. Saimme kuitenkin käydä hotellissa suihkussa ja olla siellä poislähtöömme asti. Sattui vielä niin, että Norvegianilta - lentoyhtiö, jolla vähän alle 100 Suomen joukkueen jäsentä piti palata Suomeen - ilmoitti, että konetta ei menekään. Liput oli kaikilla. Matkanjärjestäjien piti järjestää nopeasti korvaavat kyydit. Niinpä ensimmäinen etappi - kun hiukan ennen 17 lähdimme matkaan - oli bussilla Tukholmaan yötä myöten. Sielta jatkavat aamulla 7 maissa laivalla Turkuun. Sieltä järjestelivät jatkoyhteyksiä. Minä en ollu Tukholman kautta menevien joukossa. Syynä oli se, että meitä oli jo alunperin , ennen matkaa, 11 henkilöä, joille ei ollut paikkaa Norvegianin koneessa, vaan meille oli hommattu paikka SAS:n koneeseen. Eli minulle ei tullut muutoksia matkaan. Niinpä bussi vei meidät 11 Kööpenhaminan lentoasemalla ja jatkoi toisten kanssa Tukholmaan. Mielestäni päivän - matkankin - ehdoton kohokohta oli bussissa, välillä Odense-Kööpenhamina. Kysyin matkanjohtajalta luvan ja todistin Jeesuksesta koko porukalle - n. 45 h meidän bussissa. Sain ablodit. Jaoin sen jälkeen heille kirjoittamani vihkosen: Jumalalla on sinulle asiaa. Olin rukoillut ja pyytänyt esirukouksia ennen matkaa, että voisin olla sillä siunaukseksi. Niinpä sitten hujautimme SAS:lla Helsinki-Vantaalle, jossa olimme ennen puoltayötä. Söin eväitä ja kirjoittelin näitä bussipysäkillä lentoaseman edessä. Bussi tulee kohta - eli 02. Sen pitäisi olla Äänekoskella hiukan ennen 7, josta M-L:n on tarkoitus hakea minut. Siunausta!

2.7. Tanskan Odensessa edelleen olen. Hotellin aamupala-salissa aamupalan syötyäni luin 1. Pietarinkirjettä. Loikoilin sängyllä ja olin rukouksen hengessä. Vapaapäivä kilpailuista minulla. Menimme 11 jälkeen järjestäjien bussilla stadionille. Kävimme tutustumassa huomiseen maantiekävelyrataan. Juostahissuttelin nurmikolla ja kävelin tiellä kevyesti. Vähän venyttelin. Seurasimme kisoja. Kahvia tuli ryypiskeltyä pariin otteeseen omien eväiden kanssa. 17:ksi tulimme bussilla hotellille. 19.30:ksi menimme porukalla syömään isoon, erikoiseen, seisovapöytä-tyyliseen Flammen-ravintolaan. 22.25 olimme jo käymässä nukkumaan - eivät tosin kaikki. Onnittelut vielä täskii miniälle - Marille - nimipvn johdosta! Ja Terolle ja Marille tänään - kuulemma - olevan kihlajaispäivän johdosta! Ja Terhi-Marjalle, Denikselle, Emilialle ja Danielille hyvää matkaa! Siunausta!

1.7. Terveiset täältä Tanskasta, Odensen kaupunpista! Heräsin klo 6. Aamupalaa kävimme syömässä City-Hotelli Odensen aamupala-salissa. Suomen joukkueen jäseniä on kaupungin eri hotelleissa. 9 maissa kävelimme joidenkin kanssa paikkaan, josta lähtee kilpailun järjestäjien varaama bussi tietyin ajoin stadionille. Kukin voi mennä sen mukaan kuin sopii omien lajiensa suhteen. Kyseessähän ovat Pohjoismaiden Mestaruuskilpailut, joissa on mukana kaikki yleisurheilulajit. Tänään on ensimmäinen kilpailupäivä. Suomesta on mukana yli 100 hengen joukkue. Vähän sateista. Kävin varmistamassa osanottoni tämän päivän lajiin - tehtävä viimeistään 1 h ennen kilpailujen alkua. Hiljaista verryttelyä ja valmistautumista kilpailuun. Puolisen tuntia ennen kilpailun alkua oli kokoontuminen "call roomiin", josta kaikki lajiin osallistujat viedään ohjatusti yhdessä kilpailupaikalle. Siellä minulla oli mahdollisuus antaa yhdelle suomalaiselle vihkosen: Jumalalla on sinulle asiaa. Klo 12 alkoi lajini, 5000 m kävely. Silloin ei satanut. Tuuleskeli välillä. Sarja 65 v. Aika 32.22.32. Jopa 8 sek. parempi kuin ajattelin etukäteen. Sijoitus 1. Vähän ajattelin kilpailua myös testinä sunnuntai-aamun 10 km maantiekävelyä - Road Walk - ajtellen. Palkintojenjako oli hiukan yli puoli tuntia kilpailun jälkeen. Jäimme vielä sen jälkeen seuraamaan kisoja, kun bussikuljetusta hotellille ei heti ollut. 16.30 maissa oli. Sillä tulimme lähelle hotellia. Söin eilisen - ison - pizzan lopun kahvin kanssa. Tuli torkuttua ja oltua ihan unessa. Sitten maistui tee. Aamulla luin 1. Pietarin kirjettä. Sellaista täällä Nordik "Masters Athletics Championship Stadium"! Teronpoika Aarolle sydämellisiä nimipäiväonnitteluja vielä täskii! Siunausta kaikille!

30.6. Marja-Leenan tuotua "kolmikon" Äänekoskelle, 00.35 lähtevälle autolle, meni matka linja-auton penkillä nuokkuen Helsinki-Vantaan lentokentälle. Sieltä lentokoneen penkillä torkkuen Kööpenhaminaan. Jatkoimme meitä odottaneella bussilla Odensen kaupunkiin. Majoittuminen hotelliin. Tuli nukutuksikin. 16 jälkeen kävelimme kämppäkaverin kanssa stadionille, 2-3 km päähän, jossa rekisteröidyimme Pohjoismaiden yleisurheilumestaruuskilpailuihin. Saimme kilpailumateriaalin, numerot, kilpailukirjasen, jne. Samalla tuli muutama kierros kierrettyä aurinkoisella radalla. Satoi mennessämme. Tulimme kävellen takaisinkin. Yli 7 km lenkki. Vaihdettuamme vaatteet lähdimme pizzalle. Palattuamme nukuin 22 asti vaatteet päällä sängyllä. Siitä vain jatkamaan "oikeita" unia. Olemme saaressa, jonne tulimme pitkälti merenhalki. Siunausta!

29.6.

Marja-Leena nousi aikaisemmin ja kävi viemässä Emilian ja Danielin, sekä yhden tytön lastenleirille yhdelle Karstulan kylälle. Nousin hänen palattuaan. Aamupalaa ja kahvia. Aurinko paistoi. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme vähän.

Kävin kylällä asioilla - hakemassa pankista tilaamiani Tanskan kruunuja, sekä näyttämässä autoa katsastusasemalla. Pomppasi renkaista.

Palattuani kotiin kylältä, kävin varaamassa renkaat tuosta läheltä - josko ne maanantaina saisi alle.

Kävin 2 km 750 m "hissuttelulenkin" Mannilan männikön pururadalla. Aurinko paistoi - yli +22. Sieltä tulin urheilukentälle ja tein 2.4 km "kävelynomaisen" jatkolenkin. Yhteensä tuli lenkitettyä 5 km 150 m. 

Söimme hyvää ruokaa - M-L:n tekemähän on aina sellaista. Hän leipoi myös mantelileipiä minulle matkaan.

17.30:ksi ajelin Saarijärven sillanpieleen. matkalla hain postista paketillisen jaettavaa heinäkuun matkalle - hengellistä, lapsille. Niin, sinne sillanpieleen ajelin. Siellä uimarannassa - jossa olen ennenkin kastanut kaksi ihmistä - kastoin yhden uskoontulleen ihmisen. Satoi kovasti ennen sitä, mutta kun kastehetkialkoi, paistoi aurinko niin hienosti ja lämpöisesti. Kehoittan sinuakin, joka olet tullut uskoon, mutta et ole sen jälkeen vielä käynyt kasteella, että mene kasteelle - Sanan mukaan, Jeesusta seuraten. Se on oikeajärjestys kastetta ajatellen. Älä kuitenkaan usko vain minua - taimuitakaan - vaan lue se itse Raamatusta. Sisälukutaito riittää.

Käytyäni kotona kastereissun jälkeen, lähdin pian 19:ksi helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan - 4 henkeä.

Terhi-Marja, Emilia ja Daniel käväisivät meillä - T-M haki lapset leiriltä yöksi kotiin. Hän kirjoitti minulle valmiiksi maahantulokortin heinäkuun reissua varten. Niitä kun on noita reissuja itse kullakin.

Pakkailin reppuani tänä iltana alkavaa reissua varten

Söin iltapalaa ja join teetä, että jaksaa yön matkustaa

23.45:ksi on sovittu, että meille tulee pari kaveria, jotka lähtevät samalle reissulle kuin minäkin. M-L vie meidät Äänekosken matkahuollolle 00.35:ksi, josta meidän on tarkoitus nousta linja-autoon, joka vie meidät Helsinki-Vantaan lentoasemalle, jossa se on 5.30. Sieltä nousemme - jHs - lentokoneeseen, joka lähteen klo 7 Kööpenhaminaan. Sieltä bussilla Odenseen, Tanskassa.

"Tahdonpa sanoa, mikä auttaa kaikissa elämän vaikeuksissa: on oltava enemmän uskoa, enemmän kärsivällisyyttä, enemmän rukousta" (Yrjö Müller).

Siunausta!

Ps. "Vaella minun edessäni ja ole nuhteeton" (1. Moos. 17:1).

28.6.

Aurinkoinen aamu ja päivä. Yöllä oli satanut, koska oli isot vesilätäköt. Marja-Leena kävi hakemassa Emilian ja Danielin heiltä meille. Minä hiukan ennen nousin sängystä. Iloisina sieltä lapset tulivat reppuineen. Aamupalaa ja kahvia.

M-L kävi viemässä Emilian ja Danielin rukoushuoneelle, josta tapahtui yhteislähtö - ainakin ilmoituksen mukaan - lastenleirille, yhdelle Karstulan kylälle. Taitaapa leirikin olla Karstulan ja Saarijärven yhteinen. M-L oli valmistautunut viemään lapset leiripaikalle asti, mutta he pääsivät Ninan autossa. Mukava, että Emilia ja Danielkin menivät leirille - sama muidenkin leirille menevien lasten kohdalla - sillä ne ovat niin tärkeitä lapsille

Minä lahdin lenkille - tarkoituksena kävellä helluntairukoushuoneelle asti Päivärukoushetkeen - kun M-L lähti lapsia viemään. Oli hieno, lämmin, sää. Mukava kävellä. 4.5 km ehdin kävellä kun M-L tuli vastaan - syystä siitä, että ei tarvinnutkaan viedä lapsia leirille asti. Niinpä hyppäsin kyytiin ja kävin hänen kanssaan kotona. Sitten ajelin Päivärukoushetkeen. Meitä oli siellä kolme henkeä. rukoushetken jälkeen teimme kolmisin - Pitkäsen Paavo, Mäkisen Tapani ja minä - penkkikuorman Paavon tuomaan kärryyn. Joitakin muitakin tarvikkeita otin rukoushuoneen varastosta kyytiin. Ajelin kärry perässäni kotiin.

M-L teki valmisteluja tämän illan nuotioiltaa varten - lettutaikinoita ämpäreihin, yms. tarvikkeita kasseihin ja pusseihin. 

Söimme.

Ennen 16 lähdimme M-L:n kanssa ajelemaan kohti Pylkönmäkeä, jossa oli tänä iltana nuotioilta "No, onkos tullut kesä...", Yrittävän-talon pihassa. Hyvä paikka. Laittelimme penkit toisia odotellessamme. Heti 17 jälkeen alkoi tulla muitakin vastuunkantajia. Paisto/tarjoilukoju pystyyn. "Esiintymiskoju pystyyn. Penkit olivat ympyrässä ja esiintymispaikka oli yhdellä sivulla - aukossa, jossa ei ollut penkkejä. Lehtomäen Matti ja Tuula toivat äänentoiston, ison lettupannun, makkaragrillin - kaasulla toimivia. Humpin Lauri toi taas sen hyvän nuotioalustan ja nuotiopuut. Ilta alkoi klo 18. Sää oli koko ajan mitä parhain - aurinkoinen, yli +23. Johtelin illan. Aluksi kysyin, onko kenelläkään tänään syntymäpäivä? Ei ollut. Kysyin, onko kenelläkään nimipäivä? Oli, yhdellä, Ryhäsen Leolla. Pyysin hänet eteen ja onnittelin kaikkien puolesta, sekä pyysin johtamaan alkurukoukseen.Halusin antaa jollekin "summamutikassa" kirjoittamani kirjasen: Sytykkeitä rukouselämään. Ojensin sen yhdelle pariskunnalle, jotka eivät olleet tuttuja minulle. Illassa oli 71 henkeä - ja hyvä ilmapiiri. Läheisyyden tuntu piirissä nuotion ympärillä. Lauloimme pariin otteeseen lauluryhmänä, Teemu Lehtomäen säestäessä kitaralla. Meitä oli ryhmässä Teemun lisäksi: Liisa Pitkänen, Tuula Porkka, Raija Kalenius, Pirkko Paananen ja minä. Yhteislauluja lauloimme muutamaan otteeseen Yrjö Takalan säestäessä harmonikalla. Raija Kalenius soitti harmonikalla pariin otteeseen. Erinomaisia henkilökohtaisia todistuspuheenvuoroja käyttivät: Samuli Peiponen, Ankhana Piamphrom - tulkkina orvokki Ahonen - sekä Teemu Lehtomäki. Puhuin lopuksi. Avointa. Tarjoilu toimi koko ajan. Lettujen paistohommissa olivat Marja-Leena Kuusjärvi ja Tuula Lehtomäki - paisto/tarjoilu. Lettutaikinaa meni 2 äpärillistä. Makkarahommissa oli Matti Lehtomäki - grillaus/tarjoilu. Denis Kuzmin sponsoroi makkarat. Nokipannukahvihommissa - keitto/tarjoilu - hääri Henri Parkkonen. Nekin, jotka eivät saapuneet nuotioiltaan, saivat kutsujenjekelun yhteydessä evankelioivan vihkosen - 250 kpl. Kun lasketaan yhteen kaikki illan toteutukseen liittyvät ihmiset - paikan varaamisesta, kutsujen teosta, kutsujen julkaisemisesta fasebookissa, yms., kutsujen ja vihkosten jakamisesta alkaen - oli tiimissä yhteensä 21 henkeä. Kahden ihmisen puolesta sain rukoilla

tilaisuuden loputtua. Hyvä sanoma lehtiä jaettiin jonkinverran lopussa. "Leirin" purku tapahtui ripeästi. Kiitos kaikille vastuissa olleille! Kiitos esirukoilijoille! Kiitos mukana olleille! Kiitos Jumalalle kaikesta - myös erinomaisesta säästä!

M-L:n kanssa veimme penkit, ym. kaluston helluntairukoushuoneen varastoon. Peräkärryn palautimme samantien Pitkäselle. 

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"RUKOUS SANAA JULISTAVIEN PUOLESTA

Apostoli Paavali tarvitsi sananjulistajan tehtävässään uskovien esirukousta: "Veljet, rukoilkaa meidän edestämme" (1. Tess. 5:25). Edelleen hän pyytää: "Sitten vielä veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niin kuin teidän keskuudessanne..." (2. Tess. 3:1). Näinkin hän pyytää: "...rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta..., että minä sen ilmoittaisin, niin kuin minun tulee puhua" (Kol. 4:3). Ja vielä hän pyytää: "...ja minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta..., että minä siitä rohkeasti puhuisin, niin kuin minun puhua tulee" (Ef. 6:19,20).

Edellä lukemamme jakeet kertovat meille selvästi sen, että sananjulistajat tarvitsevat paljon rukouksiamme. Rukoilkaamme heidän puolestaan! Rukoilkaamme omien seurakuntiemme työntekijöiden - sekä kaikkien muiden seurakuntien työntekijöiden - puolesta! Rukoilkaamme kotimaassamme - sekä lähetyskentillä - toimivien sananjulistajien puolesta! Muistakaamme koko maailman sananjulistajia rukouksissamme! Älkäämme unohtako rukoilla sananjulistajien puolesta! Rukouksistamme heidän puolestaan kasvaa suuri siunauksen virta" (Jouko Kuusjärvi, Sytykkeitä rukouselämään, Skyprint 2010, s. 103-104).

Siunausta!

Ps. "Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa. Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo "Sinä teit väärin" (Job. 36:22,23).

27.6.

Maanantaita mennään. Eikä valittamista - eikä se valittaminen ihan joka asiasta ainakaan ole muutenkaan mitenkään suositeltavaa. Taitaahan se Raamattukin puhua tuosta tyytyväisyydestäkin jotakin.

Sellaista pilvipoutaista päivää olemme vietelleet. Iltaa kohti pilvisyys lisääntyi. Kuiten yli 20 ollut tuota lämmintäkin.

Noustuamme "jalanviljaan" söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Hebrealaiskirjettä. Marja-leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin hakemassa Emilian ja Danielin heiltä meille. Danielilla pari rekkaa mukanaan - toinen eiliten synttärilahjaksi saatu.

Ajelimme Emilian ja Danielin kanssa kylälle, torille, 12:ksi, jossa oli Gospel Ridersien evankelioimisreittiin kuuluva tilaisuus. Vastuuhenkilönä Vesa rautasaari. 14-15 välillä tulimme kotiin. Matkalla kävimme katsastusasemalla. Tänään ei päässyt. Varasin ajan tälle viikolle.

Söimme.

Menimme Emilian ja Danielin kanssa Summassaaren hotellin rantaan uimaan. He uivat, minä en. Aallot olivat aika isot. Se ei lapsia haitannut, päinvastoin.

Uimareissun jälkeen ajelin Mannilan männikön pururadalle 8 km 250 m "juoksuhissuttelulenkille". N +20. M-L halusi ajaa nurmikon hyötyliikuntana. Pururadalta menin urheilukentälle, jossa etenin "kävelynomaisesti" 2 km. Lenkille tuli tänään mittaa 10 km 250 m.

Iltapalaa ja teetä.

"JUMALALLA ON PALJON ANNETTAVAA

Kun uskomme Jeesukseen, on meillä Isä taivaassa. Hän rakastaa lapsiaan paljon enemmän kuin osaamme kuvitellakaan. Isänä Hän haluaa vain hyvää meille lapsilleen. Jumalalla ei ole meitä kohtaan vihamieliset ajatukset. Taivaallisen Isän edessä ei Hänen lastensa tarvitse arkailla. Saamme olla luottavaisia ja rohkeita.

Rukoillessamme meidän ei tarvitse katsoa itseemme, tai verrata rukouksiamme toisten ihmisten rukouksiin. Isämme oikein odottaa, että pyytäisimme Häneltä rohkeasti asioita, joita Hän on halukas meille jakamaan ja antamaan. Raamattu sanoo: "Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen" (Efes. 3:20-21).

Kuinka paljon Jumalalla onkaan annettavana meille siunauksiaan! Hän voi tehdä ja antaa monin verroin enemmän, kuin kaikki, mitä anomme tai ymmärrämme. Isämme on Jumala, Kaikkivaltias, maan ja taivaan Herra! Älä arkaile, vaan pyydä taivaalliselta Isältäsi yksinkertaisessa luottamuksessa Hänen rikkauksiaan! Rukousvastaukset tuovat kunniaa Jumalalle" (Jouko Kuusjärvi, Sytykkeitä rukouselämään, Skyprint 2010, s. 67-68).

Siunausta!

Ps. "Mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäkseen mitättömäksi sen, joka jotakin on" (1. Kor. 1:28).

26.6.

Aurinkoinen aamu - ja koko päivä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Hebrealaiskirjettä.

Marja-Leena kävi kylällä kauppa-asioilla.

M-L:n tultua kyulältä lähdin11 jälkeen 8 km 250 m "juoksuhissuttelulle" Mannilan männikön pururadalle. Mukava sää - joitakin asteita yli +20. Radan varrella olevat lammet olivat notkoissaan aivan tyvenet - vesi näytti vihreältä. Harjun toisella puolella järvi kimalteli pienessä tuulenvireessä auringonpaisteessa. Urheilukentällä tänään Juhannuskisat.

Kävin vielä kylällä kauppa-asioilla - M-L:lta jotain unohtui ostaa.

Laitoin takapihan pressusaunan kiukaan alle tulen - sen uudistetun, jota ei vielä ole lämmitetty. Esilämmitystä illan saunomista varten.

M-L kuunteli konferenssilähetystä netin kautta - minäkin jonkin aikaa.

Haimme M-L:n kanssa Milkan kaveriltaan ja menimme Danielin 9 v synttäreille heti 16 jälkeen. Tero oli jo siellä perheineen - konferenssista tulivat. Timo saapui kohtapuoliin myös perheineen - paitsi Milka, joka oli jo paikalla. Koko perhekunta olimme jälleen koolla - ja sehän on mukavaa.Syntymäpäiväsankari sai lahjoja ja oli iloinen mies. Oikea synttäripäivä on jo ollut, mutta tämä juhlimispäivä on sen sovittelun tulos, että kaikille sopi. Vaan entäpä tarjoilut! Luultavasti eivät voi enää siitä parata. Oli sitä niin monenlaista sorttia. Täytekakku oli päällystetty - niinkuin jalkapallopojalle sopiikin - FC-Saarijärven tunnuksella. Minullekin oli tehty ihan vartavasten oma pieni täytekakku - sellainen VHH - joka ei nosta verensokeria. Muitakin VHH-tarjoilujas oli. Kovasti kiitoksia Terhi-marjalle! 

Lähdin aikaisemmin pois juhlapaikalta kotiin. Toiset jäivät vielä. Syy lähtööni oli se, että menin laittamaan vielä yhden pesällisen puita palamaan pressusaunan kiukaaseen - se kun oli jo aikaisemmin esilämmitetty, ettei mene illalla niin myöhään saunominen. Kävin myös tekemässä vastan "menetetystä metsiköstä". Kun toiset tulivat meille synttäreiltä, olikin pesällinen puita palanut. Kohta sai heittää häkälöylyt ja vetää pressun kehikon päälle. Teron, Timon ja Deniksen kanssa saunoimme. Mukava oli saunoa. Siellähän ne takapihalla toisetkin istuskelivat kesäisessä auringossa. Milena ja Emilia leikkivät leikkimökissä, toisilla oli omat hommansa.

Söimme iltapalaa - mummi oli pistänyt hyvät tarjoilut. Oli uunissa paistettua aurajuustolohta, jauhelihapihvejä, salaattia, sekä monenlaisissa kulhoissa ja kupeissa vaikka mi8tä lautaselle otettavaa. Juomia kahvista lähtien. Sellaista juhlaa oli tämä päivä. Terhi-Marjan porukka lähti vähän aikaisemmin. Timon ja Teron porukat 21 jälkeen. Kaikki ovat huomenna menossa töihin - osa aikaisinkin. Keskikesän juhlan - Juhannuksen - loppuja viettelimme yhdessä vihreän luonnon ja kauniin auringonpaisteen keskellä. Ovathan ne mukavia hetkiä - koko perhekunta - 16 henkeä - koolla.

"HILJENTYMINEN HERRAN EDESSÄ

Elämämme päivät täyttyvät monenlaisella työllä ja touhulla. Joskus tuntuu siltä, että ajankäytön hallinta aivan kuin karkaa käsistä. Sellaisissa tilanteissa suhteellisuudentajumme helposti pettää meidät. Ajattelemme, että aikaa ei löydy rukoukselle mistään välistä. On niin paljon tehtävää, hoidettavia asioita; tärkeitä vielä kaikenlisäksi.

Mitä Jumalan sana sanoo: "Hiljenny herran edessä ja odota häntä" (Ps. 37:7). Kun on kova vauhti päällä, ainainen kiireen ja tekemisen meininki, on vaikea pysähtyä, saati hiljentyä. Jumala-suhteemme, ja kokonaisvaltaisen elämämme kannalta, on kuitenkin välttämätöntä saada muutos aikaan kiire/hiljentyminen asiassa. Hiljentymisen puute vie meiltä parhaan mahdollisen; todellisen elämänyhteyden Herramme kanssa. Tästä johtuen meidän on itse otettava aikaa hiljentymistä varten. Se on sisällytettävä päiviimme olennaisena, oikein tärkeänä, asiana. Se aika meidän tulisi käyttää nimenomaan hiljentymiseen herran edessä, Häntä - ja Häneltä - odottaen. Hiljentyminen ja odottaminen on joskus vaikeaa. Kuitenkin se on välttämätöntä. Saamme hiljentää, rauhoittaa, sydämemme herran edessä. Se ei tapahdu hetkessä. Saamme vain olla Hänen edessään, yhteydessään, hiljaa. Ei tarvita paljon sanoja. Aina ei ollenkaan. Varaamme vain aikaa ollaksemme Herran edessä, Hänen läsnäolossaan. Annamme Hänen hiljentää, rauhoittaa ja tyynnyttää sydäntämme. Hän haluaa puhua meille omia asioitaan" (Jouko Kuusjärvi, Sytykkeitä rukouselämään, Skyprint 2010, s. 69-70).

Siunausta!

Ps. "Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa... kaikki minun tieni ovat sinulle tutut" (Ps. 139:1-3).

25.6.

Aurinkoiseen aamuun saimme nousta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin hebrealaiskirjettä.

Ajelimme Marja-Leenan kanssa Keuruulle, Iso Kirjaan, Juhannuskonferenssiin. Matkalla rukoilimme autossa yhdessä.

11:ksi menimme raamattutunnille. Israelilainen puhuja.Sen jälkeen kävimme syömässä - M-L "tavallisen lounaan", minä paistettuja muikkuja ja paistettua lohta. Kahvit piti käydä myös juomassa. Maahanmuutto-aiheinen paneeli oli mielenkiintoinen. Lähetyskokouksessa meitä haastettiin osallistumaan Jeesuksen antamaa tehtävään. Kaikki saa Herralle laulaa -tilaisuus oli mahtava. Sen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti kotia, jossa olimme jonkin aikaa 22 jälkeen. Tuttujakin tuli tavattua jonkin verran. Sää on ollut hieno koko päivän - +23 ja yli. 

Iltapalaa ja hopeateetä.

Kuuntelimme netin kautta nuorisokokousta konferenssista.

"Vähän on kai niitä armon saaneita ihmisiä, jotka eivät jollakin aikaisemmalla taipaleella huomaisi valmistusta siihen, minkä vasta myöhemmin ovat saavuttaneet. Eikä tämä valmistus ole vain siinä, että he pitemmän tai lyhyemmän ajan kuluessa ovat olleet Jumalan Hengen tietoisen vaikutuksen alaisina, vaan kaukana, kaukana entisyydestä he voivat havaita hyvän käden, joka on heitä seurannut, isän äänen, joka on puhunut heille ja auttanut heidän kehittymistään" (W. Rudin).

Siunausta!

Ps. "Kullakin on oma lahja Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen" (1. Kor. 7:7).

24.6.

Hyvää Juhannusta jokaiselle! Samoin jokaiselle nimipäiväänsä viettävälle tutulle ja tuntemattomalle paljon onnitteluja!

Aurinkoiseen Juhannusaattoon saimme nousta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia.

Lähdimme aamusta - emme aikaisin - ajelemaan Marja-Leenan kanssa Keuruulle Uuraisten, Multian kautta. Sinneppä Juhannuskonferenssiin Iso Kirjan alueelle. Matkalla rukoilimme yhdessä. Siellä oli hyviä tilaisuuksia. Esim. terapeutti Elli Meklinin - sukunimen oikeinkirjoitusta en nyt tiedä - puhe lähimmistä lähimmäisistä oli täyttä asiaa joka sana - ja niin hyvällä tavalla esille tuotu. Kyse oli kodissa asuvista ihmisistä. Suosittelen etsimään kuunneltavaksi. Romanikokous oli musiikin ja puheiden osalta erinomainen. Sari Essayahin puhe lippujennoston yhteydessä oli sellainen, jollaisia soisi kuulevansa. 

Teron, Marin ja Eeliksen tapasimme lyhyesti. Aarokin lienee ollut siellä jossain. Timo, Pia ja Milena olivat käyneettuomassa Milkan töihin konfaan. Hyvä Milka! Milka nähtiin lyhyesti, toisia ei. Miro on ollut kaverinsa kanssa vissiin jo alusta asti. Häntä en minä ole nähnyt, mutta M-L kyllä. Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel nähtiin lyhyesti. Kaikki menevät konfassa omiin suuntiinsa ja tilaisuuksiinsa ja tuttujen tapaamisiinsa. Mukava kun perhekunta on mukana juhlilla.

Päivän mittaan tuli lounaaksi syötyä paistettuja muikkuja, M-L otti salaattia. Kahvia tuli muutaman kerran käytyä juopasemassa. Lienee ollut +23 vähintään lämmintä. Kotiin lähdimme lippujennoston jälkeen, heti 18 jälkeen. 

Keuruun ABC:n sisääntulossa näimme ohimennen Tuomas-Antin - lapinmiehen. En huomannut keitä muita autossa oli.

Timo, Pia ja Milena olivat meidän pihassa kun tulimme kotiin. Joimme kahvia.

Kun "Timot" lähtivät kotiin, lähdin minä viettämään juhannusiltaa mannilan männikön pururadalle. "Juostahissuttelin" siellä 8 km 250 m, alle 7 min/km-vauhtia. +20 oli vieläkin lämmintä ja aurinko mukavasti punersi mäntyjen kylkiä. Joissakin kohdissaq tuntui nenään grillauksen tuoksuja. Jostain näkyi leijailevan savu järven ylle - kokostako vai. 23 maissa tulin kotiin. M-L kuunteli nuorisokokousta konfasta netin kautta. Hyvä puhe, hyvää ylistystä. Jumalahan sen kunkin ylistyksen määrittelee, mutta...

Tänään se kuultiin - englantilaiset äänestivät kansanäänestyksessä itsensä eroon EU:sta - milloin se ero sitten voimaan tulleekaan. Iso juttu.

"Mikään mennyt, jolla oli tosi arvoa, ei voi kadota. Ei mikään totuus, ei mikään hyvyys, minkä ihminen omaa, voi koskaan kuolla" (T. Carlyle).

Siunausta!

Ps. "Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän herrassamme" (Room. 6:23).

23.6.

Mukava sää heräillessämme - aurinkoinen. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Kävin hakemassa Danielin meille - Emilia olikin jo aamulla mennyt äidin mukana muualle. Luin Hebrealaiskirjettä.

Kun Danielkin oli syönyt aamupalaa, lähdimme Uuraisten ja Multian kautta ajelemaaqn kohti Keuruuta kolmisin - mummi, vaari ja tyttärenpoika. Matkalla rukoilimme ajellessamme.

Päästyämme perille Iso Kirjan alueelle, jossa eilen illalla alkoi Juhannuskonferenssi - helluntailaisten suurtapahtuma - etsimme ruokapaikan. Useitakin niitä olisi ollut, mutta me suunnistimme kojulle, josta sai paistettuja muikkuja. Ne olivat hyviä - Danielkin niistä tykkää.

14:ksi menimme isoon juhlatelttaan, jossa alkoi Valtter Luodon haastattelu. Oli hyvä.

Edellisen päätyttyä etsiydyimme kahvitelttaan juomaan kahvia ja mehua kastettavineen - minäkin otin yhden kastettavan. Se näkyi sitten kyllä kun verensokeria mittasin.

16:ksi menimme lastentelttaan, jossa alkoi lastentilaisuus. Se oli erinomainen. Oikeastaan syy miksi tänään(kin) menimme konferenssiin, oli se, että kun kerran Daniel halusi lähteä mukaan, niin mekin lähdimme - ihan tuon lastentilaisuuden takia. Se on niin arvokasta aikaa tuo lapsuus. On kuin panisi rahaa pankkiin, kun lapsen sydämeen kylvetään Jumalan Sanaa. Oli mukava olla Danielin kanssa. Silloin kun on yksi lastenlapsi mukana, voi keskittyä häneen. Jokin aika taaksepäin olimme kolmisin Emilian kanssa lastenkokouksessa Jyväskylässä. Lastenkokouksen jälkeen lähdimme kotia kohti - Danielilla hattara haukattavanaan.

Olimme kotona 18 maissa. Danielin jätimme kotiinsa. Alkoi satamaan pian paluumme jälkeen.

Kävin saunassa vastomassa ja takapihalla vilvuuttelemassa. Satoi kovasti, mutta räystään alla ei kyllä sade haitannut - eikä muutenkaan, kun saunamärkänä pyyhe ympärillä siellä istuskeli. Oikein hyvät kesäiset tuoksut, kun satoi. Linnut olivat hiljaa.

Seurasimme 19 tilaisuutta netin kautta konferenssista - M-L tiiviimmin kuin minä.

"On aikoja, jolloin jokainen ovi, josta haluamme astua palveluksen työhön, näyttää teljetyltä, tai jolloin edessämme on suuri vaikeus, jota meidän on mahdotonta raivata tieltä. Silloin on odotettava, kunnes Herran hetki koittaa. Ja ole varma siitä, että tuollainen odotusaika ei suinkaan mene hukkaan, vaan se on tuottava siunausta" (H. Bowman).

Siunausta!

Ps. "Opeta minua tekemään sitä, mikä sinulle kelpaa, sillä sinä olet Jumalani" (Ps. 143:10).

22.6.

Noustuani kävin hakemassa Emilian ja Danielin meille. Söimme yhdessä aamupalaa. Joimme kahvia, yms. Luin Hebrealaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

12:ksi veimme Emilian ja Danielin luterilaisen seurakunnan päiväleirille Mansikkaniemen pappilaan. M-L kävi kaupassa.

Söimme hyvää ruokaa - M-L:n juuriuunissa paistamia jauhelihapihvejä, parsaa, salaattia, yms tykötarpeita.

Vähän ajan päästä ruuasta lähdin Mannilan männikköön, pururadalle, jossa juosta hissuttelin 5.5 km. Sieltä tulin urheilukentälle jatkamaan "kävelynomaisesti" lenkkiä. 5.2 km menin. Kun oli taas lämmintä - yli +21 - niin tuntui tekniikkakin välillä oikein mukavalta. Vaihdoin vanhat tossuta jalkoihin, liekö sekin vaikuttanut. 10.7 km lenkki yhteensä.

Katselimme netin kautta Uskotv:sta Konferenssin avajaistilaisuuden, Iso Kirjasta, Keuruulta.

Iltapalaa ja hopeateetä - kerman kanssa - illan mittaan. M-L leipoi mantelileipiä.

"RUKOUS ON VÄLTTÄMÄTÖN ASIA

Jostakin asiasta saatamme ajatella, että se on välttämätön paha elämässämme; sitä ei voi laistaa, mutta siitä ei tykätäkään. Jos olemme väärin ymmärtäneet rukouksen merkityksen, voimme pitää sitäkin asiana, jonka tiedämme tärkeäski, mutta joka ei houkuttele meitä.

Itse asiassa Jumalan Sana kertoo meille, että rukous ei ole valinnainen-, vaan välttämätön-, elämäämme kuuluva asia: "Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa" (1. Tess. 5:16-18).

Tunnettu Jumalan mies - John Wesley - on sanonut: "Jumala ei tee mitään muuta kuin vastaa rukouksiin.# Voimme tykönämme ajatella näitä sanoja, jotka lausui mies, joka eli Jumalan yhteydessä ja jota Jumala käytti.

Kaikkivaltias Jumala on sitoutunut yhteistyöhön - työtoveruuteen - kanssamme. Meilläkin on tärkeä osuus Jumalan työssä maan päällä. Jos emme rukoile, ei tapahdu sellaisia asioita, joita voisi tapahtua - ja joita Jumala haluaisi tapahtuvan.

Ilman rukousta emme myöskään voi kokea olevamme - henkilökohtaisessa ja seurakuntamme elämässä - Jumalan kanavina maan päällä. Ilman rukousta olemme voimattomia; emme koe Jumalan antamaa voimaa elämässämme. Ilman rukousta emme voi löytää tehtäviämme, joihin Jumala haluaisi meidät valtuuttaa.

Opetelkaamme - ja rohkaiskaamme toisiamme - rukoilemaan, voidaksemme kokea Jumalan elämää itsessämme ja maailmassamme" (Jouko Kuusjärvi, Sytykkeitä rukouselämään, Skyprint 2010, s. 33-35).

Siunausta!

Ps. "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi" (Joh. 8:31,32).

21.6.

Aurinkoinen aamu. Tuli nukutuksi pitkään.Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Emilia ja Daniel polkaisivat pyörillään meille. Danielin jalisjoukkueella oli eilen pelejä Muuramessa - toisen olivat voittaneet, toisen hävinneet. Onnittelut Danielille! Takapihan puolellakin söimme aamupalaa, kun lapsoset tulivat. Siellä myös luin Hebrealaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä takapihalla. Lintu lauloi kauniisti taustalla. 

Lähdimme neljisin - Mummi, Emilia ja Daniel, sekä minä - kohti Pylkönmäkeä. Mennessä ostivat toiset jätskit jäätelokiskalta, paitsi minä. Pylkönmäen keskustan taajamaan - reunoja myöten - jakelimme kutsuja nuotioiltaan, sekä Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia. Molempia n. 250 kpl. Ilmoitustauluille laitoimnme ilmoituksia myös. Välillä söimme eväitä ja joimme kahvia/mehua kirkon vieressä pysähdyspaikalla, josta on kauniit näköalat vesistöön. Näinhän sitä oppivat lapsetkin mukavalla tavalla olemaan mukana Jumalan valtakunnan työssä - jota he tänäänkin innokkasti tekivät. NUOTIOILTA on ti. 28.6. klo 18 Yrittävän-talon pihassa. Infoa tuossa blogijutun oikealla puolella. Tulukeehan mukkaan! Eikä tarvitse ujostella. 

Paluumatkalla kävimme Emilian ja Danielin kanssa syömässä Saarijärvellä Kebab-pizzeriassa, minä kebab-salaatit ja lapset kebabit ranskalaisilla. Mukava oli terassilla auringonpaisteessa niitä nautiskella. M-L kävi kaupassa ja sen jälkeen seuraili autosta tien toiselta puolelta meidän syömätouhujamme - ja filmaili meitä.

Selvittyämme meille, laittoi Daniel kypärän päähänsä, hyppäsi pyöränsä selkään ja lähti polkemaan kotiin - trampalle sanoi menevänsä hyppimään. Äiti haki Emilian meiltä.

Kävimme M-L:n kanssa Mannilan männikön pururadalla lenkillä. M-L meni omaa vauhtiaan, minä omaa "juoksuhissutteluani" 8 km 250 m. +24. Mukava oli sää. Ensimmäisellä kiekalla tapasin radan varressa istuskelemassa neljä viime sunnuntaina hautajaisissa ollutta henkilöä. Juttelin hetken heidän kanssaan. Toisella lenkillä tapasin heistä yhden - joka oli jäänyt muita pidemmäksi aikaa sinne - jonkakanssa jäin hetkeksi kävelemään rinnakkain, ennen kuin hän tuli autolleen. Siinä minulla oli tilaisuus puhua hänen kanssaan hetki uskonasioista. Eiväthän nämä tapaamiset ja ajoitukset olleet sattumaa. Lähinnä - ajattelisin - niitä - sattumia -taitaa olla sekahedelmäsopassa, ym. keitoissa. Lenkin jälkeen ajelimme kotiin. Venyttelin hieman takapihan auringossa.

Illan mittaan piti vielä syödä iltapalaa ja juoda hopeateetä - sitä kermaista sellaista.

"MIKÄÄN EI VOI KORVATA LAIMINLYÖTYÄ RUKOUSTA

Meidän lihamme - se osa meissä, joka on syntiinlankeemuksen tähden täysin turmeltunut - haluaa mieluummin tehdä jotakin muuta, kuin rukoilla. Yksilöuskovina ja seurakuntina saatamme unohtaa sen "suuren salaisuuden", että kaikkein tärkein tehtävämme - ensimmäisenä ja jatkuvasti - on rukous. Se merkitsee, että meillä on oltava mahdollisuus olla Jumalan edessä - olla vain Hänen edessään ilman mitään muuta toimintaa ja tekemistä. On oikein pysähdyttävä ajattelemaan - ja toteamaan - että se tehtävä, joka meille on uskovina ja seurakuntina annettu, on Jumalan antama tehtävä: olemme tekemässä Jumalan valtakunnan työtä. Tämän työn perusedellytys on rukous. Tehtävä elää rukouksen kautta. Miksi koemme elämässämme niin vähän Jumalan tekoja? Miksi seurakuntaei näe paljonkaan sellaisia asioita, joista Raamattu paljon puhuu? On unohdettu tärkein menestystekijä; todellinen rukous. Rukoilkaamme Jumalalta sitäkin, että voisimme järjestää aikaa rukousta varten elämässämme. Antakaamme Jumalan Hengen antaa suunnitelmia elämällemme ja seurakuntiemme elämään. Ne menestyvät. Rukouselämämme on osoitus Jumalalle siitä, kuinka riippuvaisia olemme Hänestä. Riippuvaisuutemme Hänestä näkyy hengellisen elämämme voimasta. "Herra, opeta meitä rukoilemaan!" (Luuk. 11:1). (Jouko Kuusjärvi, Sytykkeitä rukouselämään, Skyprint 2010, s. 56-57).

Siunausta!

Ps. "Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala meidän apumme" Ps. 68:20).

20.6.

Ennen minun nousemistani sängystä "jalanviljaan", oli Marja-Leena jo käynyt hyvissä ajoin kylällä asioilla. Aurinko paistoi. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Hebrealaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä - esirukouksia.

Taannoin laitoin viestin erääseen "missioon", että haluaisin venäjänkielistä - tiettyä - lasten jakelumateriaalia. Ihmettelin kun ei sieltäpäin tullut mitään vastausta kyselyyni, vaikka aikaa oli kulunut. Tänä aamuna rukoillessamme minulle tuli mieleen, että soitan heti rukouksen jälkeen sinne. Kun sitten otin puhelimen käteeni - joka oli äänettömänä - olio siihen tullut rukouksen aikana tekstari sieltä "missiosta" ja valiteltiin, että vastaus oli viipynyt. Haluamaani materiaalia heiltä löytyy. Tilasin heti. Minulle tällaiset asiat ovat ihmeellisiä johdatuksia. Ne kertovat siitä, että asia on Jumalasta. En tiedä miten sinä tuollaisia asioita ajattelet.

Lähdimmekin rukouksen jälkeen M-L:n kanssa kohti Jyväskylää. Ensin kävimme Tourulan Inter-Sportissa ja sitten hommaamassa minulle ja yhdelle toiselle henkilölle bussiliput Äänekoski-Helsingin Lentoasema -välille, sekä paluuliput päinvastaiseen suuntaan. Sittenpä menimmekin Haraldiin syömään. Siinä matkalla M-L autteli yhtä katukäytävällä selällään ollutta nuorta miestä. Viikinkiravintola Harald on paikka, johon lapsemme perheineen veivät meidät, kun oli 40 v hääpäivämme. Se tapahtuikin komeasti hääautoksi koristellulla - teksteineen - autolla, jonka takapenkille meidät istutettiin. Haraldista oli varattu puffetti koko plutoonalle - olihan se juhlavaa. Nyt tämänpäiväisen syömäreissun voisi nimetä vaikkapa 47 vuotta, 2 viikkoa ja 6 päivää jatkuneen avioliiton kunniaksi. No ei me sellaista ajateltu. Ruoka oli hyvää - eikä ollut sen kalliinpaa, kuin jos olisimme menneet vaikkapa esim. ABC:lle. Haraldista huristelimme kotiin pitkin aurinkoista ja vihreää maisemaa.

Kävin 6.5 km "kunhanettänytjonkinlaisella" lenkillä. Ensin urheilukentällä 2.4 km. Siellä alkoivat kuitenkin aluemestaruuskilpailut, joissa oli paljon osanottajia. Kyseessä olivat viestit. Rata oli käytössä, joten menin Mannilan männikön kuntoradalle, jossa teputtelin n. 4.1 km. Sattui siellä sellainen tappaus, että: Edelläni meni mies sauvakävellen. Kun tulin miehen kohdalle, hiljensin vauhdin samaksi kuin hänelläkin. Juttelimme siinä jotain "tutustumisjutteluita". Sen jälkeen siirryin "hengelliselle puolelle" - koska se tuli sydämelleni, nähtyäni miehen edelläni kävelemässä. Ennätin yhden asian häneltä kysyä, kun hänen puhelimensa soi. Niinpä mies alkoi - tietenkin - puhua soittajan kanssa. Koska minusta olisi ollut epäkorrektia jäädä siihen hänen vierelleen kävelemään ja kuuntelemaan keskustelua, lisäsin hieman vauhtia ja menin eteenpäin. Että sellanen tappaus. Niin se vain meni. Eihän sitä tiedä kuitenkaan, jos tapaamisellamme oli kuitenkin jokin merkitys. Nyt ainakin voin rukoilla miehen puolesta.

Lenkin jälkeen iltapalaa ja kermaista hopeateetä. M-L leivoskeli. Takapihan puolellakin kävin iltapalaa syömässä - kun aurinko paistoi niin mukavasti ja oli lämmintä. Lenkilläkin ainakin +20.

Viikonloppuna tapahtui yksi historiallinen ja meillekin - vaarille ja mummille - tärkeä asia: Ensimmäinen lapsenlapsemme kävi kasteella. Aaro, Teronpoika. Se on hieno valinta. Siitä kannattaa tässäkin onnitella: Onnittelemme sinua, Aaro päätöksestäsi tällä tavalla seurata Jeesusta, ja toivotamme Jumalan siunausta ja johdatusta kaikkeen elämässäsi! Muistamme jatkuvasti rukouksin!

"RAUHA SYDÄMEEN

Raamattu opettaa, että kun meistä on tullut Jeesukseen uskovia, on meillä rauha Jumalan kanssa. Tämä on seurausta siitä, että olemme ottaneet elämäämme Jeesuksen valmistaman syntiemme sovituksen vastaan. Emme elä enää "sotatilassa" Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa.

Taivaallinen Isämme tahtoo, että voisimme kokea Hänen antamaansa rauhaa elämässämme; kaikissa elämäntilanteissamme. Monenlaiset meitä kohtaavat asiat koettavat horjuttaa tätä rauhaa sydämissämme; elämäämme ongelmia-, myrskyjä-, murheita ja ahdistuksia aiheuttavia asioita on hyvin paljon. Meidän on opittava kohtaamaan niitä oikealla tavalla. Emme aina siinä onnistu, mutta voimme harjoitella sitä elämässämme.

On hyvä tietää, mitä Jumala Sanassaan sanoo tällaisten asioiden kohtaamisesta: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksesssa" (Fil. 4:6-7).

Meillä on avoin rukouksen tie aina käytettävissämme. Helposti "lankeamme" siihen, että alamme murehtia asioitamme. Parempi on käydä rukouksen tietä ja kertoa asiansa Hänelle, joka on luvannut pitää meistä huolen. Tästä syystä voimme tehdä sen kiitoksen kanssa, olkoonpa tilanteemme millainen tahansa. Se, että käännymme ensimmäiseksi - ja myös jatkossa - asioidemme kanssa taivaallisen Isämme puoleen, on uskon osoitus Häntä kohtaan. Vielä enemmän se on sitä, kun teemme sen kiittäen. Seurauksena tällaisesta menettelystä on iso lupaus, jonka luimme: Jumalan rauha, joka on meidän omaa ymmärrystämme monin verroin ylempi, varjelee sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa Jeesuksessa.

Rohkaisen sinua käyttämään tätä koeteltua - ja hyväksi havaittua - Sanan tietä" (Jouko Kuusjärvi, Sytykkeitä rukouselämään, Skyprint 2010, s. 22-24).

Siunausta!

Ps. "Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen" (Joh. 12:46).

20.6.

Nousin klo 6. Valmistauduin hautajaistilaisuuteen. Keittelin kahvit ja myöhemmin söimme aamupalaa. Luin Hebrealaiskirjettä.

Kun lähdin hautajaisiin, vein Marja-Leenan Terhi-Marjalle, josta hän meni heidän kyydissään kokoukseen helluntairukoushuoneelle 11:ksi.

11 jälkeen hain yhden toisen hautajaisvieraan kyytiini ja ajelimme Kolkanlahden kappeliin, jossa oli siunaustilaisuus, jonka osuuden toimitin. Hautaanlaskun jälkeen ajelimme muistotilaisuuteen Heralan Serviisiin, jossa pidin loppupuheen. Siunausta ja Jumalan lohdutusta läheisille.

Hautajaistilaisuudet ovat sellaisia, joissa elämän rajallisuus tulee voimakkaasti esille. Elämämme aikana valitsemme iankaikkisen osamme. Kun valitsemme Jeesuksen pelastajaksi elämäämme, valitsemme taivaan. Kun emme valitse Jeesusta elämäämme, valitsemme helvetin. "Kumpaan joukkoon kuulunet, molempiin et kuulu et."

Palattuani hautajaisista kotiin - olisiko ollut 17 jälkeen - olivat Denis ja daniel takapihan laavussa tulilla. Keittelivät kahvia ja paistelivat makkaraa. Sinnehän sitä minäkin kahvia juomaan ja makkaraa syömään vaatteet vaihdettuani.

Jatkoimme vielä syömistä M-L:n kanssa. Hautajaisissakin jo syötiin.

Kävin 10.2 km "kävelynomaisella palauttelulenkillä" urheilukentällä - eilisen kilpailun jäljiltä.

Palattuani lenkiltä söimme iltapalaa ja joimme hopeateetä.

"On kristittyjä jotka eivät tee mitään, kun toivovat voivansa suorittaa jotakin suurta. Mutta tuo suuri ei saavu milloinkaan, koska he eivät tahdo tehdä sitä vähäistä, mikä on heitä lähellä.

Asettukaamme kernaasti pieniksi täytekiviksi Jumalan huoneeseen, ennemmin kuin jäämme siitä pois. Suuressa tulipalossa pelasti yksi ainoa mies kaksikymmentä henkilöä sytyttämällä taskussaan olevan tulitikun ja siten näyttäen tietä ulos pimeästä käytävästä, johon he olivat eksyneet. Samoin saatamme mekin pelastaa jonkun, jos vain tahdomme tehdä ne pikku työt, jotka ovat lähellämme ja osuvat tiellemme" (D. L. Moody).

Siunausta!

Ps. "Jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja" (Joh. 8:34).

18.6.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut vielä täskii velj´miehelle, Heimo, Tapiolle, sekä Huttusen Tapiolle, Enontekiölle!

Noustuani laittelin aamupalat ja keittelin kahvit. Sateinen sää - satoi hiukan aikaisemmin niin ,että katto vain kohisi. Luin Hebrealaiskirjettä ja hieman rukoilin. Laitoin kahvia termokseen ja kahvileiväksi mantelileipiä reppuun. 

9.30 lähdimme meiltä yhden ulkopaikkakuntalaisen kaverin kanssa kohti erästä Pohjois-Savolaista urheilukenttää.. Oli tullut ilmoittauduttua siellä oleviin kisoihin. Matkalla satoi ja ei satanut. Perillä ei satanut. 

Kyseessä olivat TUL:n Suomen Mestaruuskilpailut. Lajini - 3000 m kävely - alkoi 13.20. Tuulen puuskia. Lämmintä parikymmentä astetta. Sarjani 65 - 70 v. Sijoitus 1. Aika 18.59. 

Verryttelyinen tuli tänään melko tarkasti 6 km lenkki. Evankeliumia ajatellen sain olla tänään Jumalan palvelijana siellä - ja sitähän olemme itse kukin missä olemmekin ja eri tavoilla. Sai toteuttaa sitä Jumalan Sanaa, jossa meitä kehotetaan astumaan esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla. Se on julkisesti ihmisjoukon eteen ja keskelle, tai yksilön vierelle astumista. Pukuhuone oli tänään sellaiseen hyvä paikka. Paljon miehiä ja vaihtumista oli. Samoin ulkona ihmisiä oli ryhmissä ja joukoissa, sekä yksin. Kilopailijoita ja katsojia - mutta myös toimitsijoita. Uskon Jumalan antaneen rohkeutta. Kilpailun jälkeen,kun olin jo ollut radalla, oli hyvä toimia - oli jo tullut tutuksi. Kirjoittamaani vihkosta: Jumalalla on sinulle asiaa, meni runsaasti, samoin Yö ilma unelmia -vihkosta, joita minulla oli vielä jonkin verran. Jumala siunatkoon kylvön. Palkintojenjaon jälkeen köröttelimme pois. 16 jälkeen olin kotona. Sateista.

Marja-Leena kävi kylällä kauppa-asioilla. 

Laitoin saunan lämmite. Mukava oli löylytellä. Löylyn ja vastan lyöneen miehen nautintoa lisäsi takapihalla vilvuuttelu kosteassa hyvän tuoksuisessa säässä.

Iltapalaa ja hopeateetä - kermaista sellaista.

"USKOLLA ON VIHOLLISIA

Elävän uskon vihollinen numero yksi on epäusko. Se taitaakin olla elämässämme oikein se "emäsika, emakko", jonka porsaita kaikki muut synnit ja Jumalan Sanan vastaiset asiat ovat.Epäusko tahtoo, tavalla taikka toisella, mitätöidä uskomme Jumalaan, sekä Hänen Sanaansa ja lupauksiinsa. Kuinka se sen tekee? Esimerkiksi näin: Kyllä Jumala niin Sanassaan sanoo, mutta ei sinulla ole mitään mahdollisuutta saada sitä elämääsi. Voi se sanoa näinkin: On se totta, mutta se oli tarkoitettu vain sen ajan ihmisille. Tällaisenkin "totuuden" se voi meille kertoa: Älä nyt hyvä ihminen ota tosissasi tällaisia taruja. Tai: Kunhan tulet ensin paremmaksi, sitten voit yrittää. Epäusko - kuten uskokin - kasvaa. Kumpaa me haluamme ruokkia elämässämme?

Mitä Raamattu sanoo epäuskosta, ajatellen rukouselämäämme: "Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa, kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään" (Jaak. 1:6-8).

Usko ei synny puristamalla, eikä pinnistämällä. Kuinka se syntyy? Raamattu sanoo: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta" (Room. 10:17). Kun rukoilen, luen, tai kuuntelen, Jumalan Sanaa, usko sen lupauksiin syntyy sydämeeni. Rukouksessa toimin uskoni mukaan. Parhain lääke epäuskoa vastaan ovat Jumalan Sanassaan antamat lupaukset. Ne ovat varmat, lujat ja todelliset. Ne ovat yli inhimillisten mahdollisuuksiemme.

Uskomme kasvaa Jumalan yhteydessä eläessämme. Pyhä Henki tekee Hänen Sanansa lupaukset meille eläviksi. Jeesuksen nimessä käymme taivaalliselta Isältämme pyytämään Hänen lupaamiaan asioita ja saamaan Häneltä rukousvastauksia. Näin uskomme kasvaa - ja epäusko väistyy. Herra itse kasvattaa uskoamme" (Jouko Kuusjärvi, Sytykkeitä rukouselämään, Skyprint 2010, s. 19-21).

Siunausta!

Ps. "Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen" (1. Piet. 5:7).

17.6.

Alku päivälle - sää - oli hämärä ja harmaa. Myöhemmin aurinkokin näkyi ainakin vähän. +16-17. Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Hebrealaiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Kävin hakemassa Emilian ja Danielin heiltä meille - isot kantamukset mukanaan leikkitavaroita.

Ajelin 11:ksi helluntairukoushuoneelle Päiväeukoushetkeen - 5 henkeä. 

Palattuani kotiin alkoi M-L paistelemaan lettuja. Lapset leikkivät. Menimme kolmisin - lapset ja minä - ulos, jossa pelasimme jalkapalloa. Emilian mentyä sisälle jatkoimme Danielin kanssa - heittelin sählypalloa ja Daniel torjui.

Söimme - ja myöskin vohvelipannulla paistettuja vohveleita. Sen kyllä huomasi verensokerin mittauksen jälkeen.

Terhi-Marja kävi hakemassa lapset töistä tullessaan.

Kävin 5.2 km hiljaisella "kävelynomaisella" lenkillä - kunhan, että sai vähän niveliin liikettä. Juttelimme siellä yhden "veljeksi tulleen" ihmisen kanssa. Tihkutteli välillä sadetta - satoi kovastikin juuri kun olin menossa kentälle. Juoksivat myös Cooperin-testin lopetellessani lenkkiäni. Olisihan sitä voinut mennä mukaan, mutta kun olisi tarkoitus huomenna mennä kisoihin, niin eihän sitä.

Palattuani kotiin oli M-L laittelemassa multaa kukkaruukkuihin. 

Iltapalaa ja hopeateet.

"OIKEAN TIEN LÖYTÄMINEN

Jotakin hälyttävää on elämässämme uskovina silloin, jos emme koskaan kysele Jumalan johdatusta. Rukouksen: Herra, miten sinä haluat minua johdattaa, tulisi kuulua sydämestä nousevana rukouksena elämäämme. Hänellä on suunnitelma meitä varten. Hänellä on tahto elämäämme nähden. Parhainta, mitä voimme kohdaltamme Jumalalle sanoa, on: Tapahtukoon sinun tahtosi!

Kuinka Jumala meitä johdattaa? Ensinnäkin: Sanansa mukaan ja kautta. Sellaiset asiat - ja tiet - jotka eivät ole Jumalan Sanan mukaisia, eivät ole Hänen johdattamiaan. Toiseksi: Sisimmässämme on Pyhän Hengen todistus asian oikeellisuudesta juuri minua koskien. Kolmanneksi: Jumalaon voimallinen johdattamaan minua - ja viemään eteenpäin - niissä olosuhteissa, joissa Hänen johdatuksensa tapahtuu.

Oleellisinta on, että Jumala näkee minussa olevan sydämen halun tehdä Hänen tahtoaan. Miten toimin? Raamattu sanoo: "... minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen" (Jer. 31.9.). Siinä se on sanottu yksinkertaisesti ja selvästi. Antaudumme Herralle. Puhumme Hänelle rukouksessa asiamme. Pyydämme Häneltä johdatusta elämäämme. Elämässämme on isoja tienristeyksiä. Niissä sama Jumalan Sanan neuvo toimii. Sama neuvo toimii päivittäin. Hän johdattaa - lupauksensa mukaan - niitä, jotka kulkevat rukoillen" (Jouko Kuusjärvi, Sytykkeitä rukouselämään, Skyprint 2010, s. 71-72).

Siunausta!

Ps. "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun! Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa" (Joh. 14:2).