6.9.

"Tänkii aamun" meni Marja-Leena viemään Emilian kouluun ja toi Daniel-pojan meille - flunssaa kun hänellä. Noustessani "punkasta", oli Daniel seisomassa vuoteen vieressä - itseasiassa hän minut herättelikin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Roomalaiskirjettä. 

M-L kävi kylällä kauppa-asioilla. Met Danielin kanssa pelasimme korttipeliä - sellaista kehittelemäämme, yksinkertaista, jota minäkin jaksan pelata.

11:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 5 henkeä.

Sytyttelin takkaan tulen.

Kävin noukkimassa "menetetyn metsikön" reunamilta taas yhden kilon jugurttipurkillisen yhä kypsemmiksi käyviä puolukoita. M-L leipoi sämpylöitä.

Söimme.

14:ksi menin hakemaan Emiliaa koulusta meille. Olikin menossa kaverilleen.

Kävimme Danielin kanssa hakemassa Emilian meille.

Mummi ja Emilia lähtivät lenkille. Minä myös samalle asialle urheilukentälle. Tein jaksoittaisen 6.4 km "kävelynomaisen" lenkin. Väleissä venyttelin. Pari kilometriä menin kilpailuvauhtia - parissa jaksossa. Entinen huippumaratoonari katsoi menoani, kun tuli sopivasti kentälle. Piti tekniikkaa hyvänä. Antoi kyllä hyviä neuvojakin.

Palattuani kotiin lähdimmekin kohta M-L:n kanssa Hirvaskankaalle, Elävät Kivet -seurakuntaan kokoukseen. Kari Salo Hervannan katukappelista oli puhumassa. Olisihan sieltä kerrottavaa - koskettavaakin, mutta...

Tilaisuuden jälkeen ajelimme kotiin. Taivas oli kaunis - auringonlaskun vuoksi.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Uskon valossa me näemme, miten maa on täyttyvä Jumalan kunnialla ja kaikki kansat polvistuvat hänen eteensä, jolle kuuluu valtakunta" (D. Livingstone).

Siunausta!

Ps. "Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita" (Jaak. 1:22). 

5.9.

Marja-Leena kävi laittamassa Emiliaa kouluun tänä aamuna ja toi Danielin meille, kun hänellä oli vähän kuumetta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Roomalaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Aikalailla aurinkoinen sää.

Pelasimme Danielin kanssa erilaisia itsekeksittyjä pelejä pelikorteilla.

Sytyttelin tulen takkaan.

Kävin noukkimassa kaksi  kilon jugurttipurkillista puolukoita tuosta menetetyn metsikön reunasta - aivan pihan ääreltä.

Hain Emilian koulusta meille.

Söimme - parsakaalia, sienikastiketta, nakkeja, voisulaa, salaattia... Vähän rymysimme Danielin ja Emilian kanssa. Emilia keitti kahvit.

Kävin 5 km "kävelynomaisella" lenkillä urheilukentällä. Siellä oli runsaasti lukiolaisia, sekä mies-, että naisvoimisteluopettajan kanssa. Heillä oli UKK-testi. Miesopettaja pyysi minua kertomaan oppilaille kilpakävelystä. Niinpä puhuin heille lajin tekniikasta ja säännöistä, sekä näytin miten se käytännössä tapahtuu. Aurinkoista.

M-L kävi omalla lenkillään, mikä on hyvä asia.

18:ksi ajelimme M-L:n kanssa Hirvaskankaalle, Elävät kivet -seurakunnan kokoontumispaikkaan. Siellä on menossa pidempi kokoussarja. Tänä iltana puhui Patrick Tiainen. Takanamme istui pikkuneiti-Milena, joka oli lähtenyt kokoukseen isä-Timon ja äiti-Pian kanssa. Oli paljon porukkaa.

Kokouksesta menimme tien toisella puolella olevalle ABC:lle pizzalle.

+8 kun tulimme kotiin.

"Tyydy olemaan pieni lapsi ja ottamaan vain yksi askel kerrallaan. Pysy aina nöyränä ja taivu olemaan mitätön. Älä luule menettäväsi vaikutusvaltaasi tunnustaessasi olevasi väärässä. Aseta Jumala ensi sijalle, muut seuraavalle - viimeiseksi itsesi" (L. Barter-Snow).

Siunausta!

Ps. "Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon" (Matt. 16:26).

4.9.

Tänä aamuna heräilimme Haminassa, Metsälän Matin ja Sinikan parisängyssä - emme tosin olleet kaikki siinä, vaan Metsälät olivat antaneet sen meidän haltuumme Marja-Leenan kanssa. Aamullakin satoi, että katto kohisi. Voi niitä, joilla on vielä puinteja tekemättä.

Söimme aamupalaa ja joimme kahvia Matin ja Sinikan kanssa. Rukoilimme yhdessä.

11:ksi ajelimme tilaisuuteen Kadettikoulunkatu 11:een. Leinosen Pentti johteli tilaisuuden lämminhenkisesti ja myöskin puhui alkupuolella. Kuulimme kappaleen torvella - jonka oikeaa nimeä en tiedä - veli Sipilän soittamana. Metsälän Sepon pianosäestyksellä. Puhuin - mikä oikeastaan olikin pääsyy tämänkertaiseen vierailuun Haminassa. Oli avointa puhua. Osallistuimme ehtoolliseen. Lopuksi käytin vielä puheenvuoron, koskien eräitä alueita. Mukava oli tavata vanhoja ja uusia seurakuntalaisia - olenhan palvellut Haminan helluntaiseurakuntaa saarnaajana 1982 vuoden alusta alkaen kolme vuoden ajan. Asuimme Haminassa yhteensä 6 vuotta. Kyllähän Hamina on monessa mielessä muistojen kaupunki - olinhan siellä mm. RUK:ssa, kurssilla 137, 3 K:ssa, eli sissikomppaniassa. Kyllähän sitä ohimennessä tulee silmäistyä sinne RUK:n päärakennuksen suuntaan, tiettyä ikkunaa kohti, alakerrassa, jossa sitä tuli "tupailtua" ja "punkkailtua". Kuitenkin muut muistot ovat enemmän mielessä - liittyvät helluntaiseurakuntaan ja sen ihmisiin. Myös Vehkalahden - joka on nykyisin Haminaa - kyliin, joilla silloin paljon pidettiin kokouksia.

Kokouksen jälkeen ajelimme Metsälään syömään. Kyllä hyvälle maistuivatpöydän antimet. Matin ja Sinikan kodissa sitä tuntee itsensä ihmiseksi - olihan se tuokin nyt ilmaisu, mutta tosi. Jälkiruuaksi joimme kahvit täytekakun kanssa - Sinikan nimipäiväkakun kanssa. Tuli syödyksi, vaikka en saisi. Se kun on niin hyvää. Metsälän Esakin ennätti ennen lähtöämme tulla piipahtamaan - oli ollut Kairos-kurssilla. Oli hyvä kuulla terveisiä sieltä ja lähetyskentästä, joka on tullut lähellemme. Se kenttä tuntuu olevan kovasti Esan sydämellä. Esa on vanhimmistoveli Haminan helluntaiseurakunnassa ja "meijjän" Teron hyvä ystävä - asuihan Tero Metsälässä opiskeluaikanaan. Ovat myös perheinä hyviä ystäviä. Ovat myös opiskelukavereita.

Pitihän sitä sitten lähteä ajelemaan kotia kohti. Jari-Pekassa - Hartolan kohdalla - kävimme ryyppäisemässä kahvit. Kotona olimme 21 jälkeen.

Sydämellinen kiitos Matille ja Sinikalle vierailusta luonanne! Kiitos ystävyydestänne! Kiitos myös Haminan helluntaiseurakunnalle!

Kotiuduttuamme piti vähän ottaa iltapalaa ja teetä. Lenkilläkin meinasin käydä, vaan en käynytkään, kun meni sen verran myöhään kotiin tulo.

"Pitää paikkansa, että me jokainen saamme toiminnastamme vaikutelmia ja voimaa niiltä hengiltä, aatteilta ja voimilta, joiden palveluksessa työskentelemme ja joille antaudumme toimiessamme; olkoonpa sitten tuo täten hankkimamme ravinto katoavaista tai katoamatonta, elähdyttävää tai kuolettavaa, hedelmää kantavaa tai sisäistä ihmistä kuihduttavaa. Voimme siksi sanoa: Ihminen on tahi hän muuttuu vähitellen sen kaltaiseksi, jota hän rakastaa, tai sen, jonka palvelukseen hän antautuu. Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin itselleen, vaan muiden yhteydessä ja kokonaisuuden hyväksi sekä Jumalan valtakunnalle. Tahtoopa hän tai ei, hän ei voi olla ilman rakkautta, joskin rakkauden kohde voi olla hyvin erilainen...

Ihmisen täytyy palvella joko Jumalaa tai maailmaa..." (H. Martensen).

Siunausta!

Ps. "Te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä" (1. Kor. 12:27).  

3.9. Syötyämme aamupalaa, lähdimme ajelemaan M-Ln kanssa kohti Haminaa. Aurinkoinen sää. Kuuntelimme matkalla Timon lauluja - livetaltiointia hänen konsertistaan Saarijärven Vapaaseurakunnassa, ajalta, kun olin siellä jonkinaikaa pastorina. Ovat kyllä senkaltaisia lauluja, että niiden pitäisi tulla laajenpaan tietoisuuteen. Kävimme tienvarsiruokapaikassa syömässä Pohjolan raitissa. Saavuttuamme perille Metsälän Matille ja Sinikalle, meidät istutettiin kahvipöytään. Oli niinkuin ei paljon väliä edellisestä tapaamisesta ollutkaan. Joidenkin ihmisten kanssa kanssakäyminen on sellaista. Matti ja Sinikka ovat sellaisia. Kävimme Matin kanssa Tervaniemen rannassa, meren rannassa, katsomassa, kun tekevät moottorisahalla veistoksia puusta. Kilpailu. Sieltä menimme Haminan urheilukentälle, jossa minun oli tarkoitus tehdä lenkki. Siellä oli jalkapallo-ottelu ja katsojia. Kiersin 400 m radan kerran ympäri, mutta en kehdannut jäädä. Ajoimme takaisin Husulan ruohottuneelle kentälle, jossa tein 5 km 'kävelynomaisen" lenkin auringonpaisteessa. Matti kävi välillä laittamassa saunan lämmite. Niinpä pääsimmekin hyviin löylyihin pian lenkin jälkeen. Otimme tarjoiluja. Katselimme Suomi-Ruotsi yleisurheilumaaottelua - minä varsinkin kävelyä. Taas otimme tarjoiluja. Nukkumaan mentyämme alkoi kova sade, joka kohisutti kattoa koko yön. Siunausta!

2.9.

Pilvinen aamu. Maa oli kuitenkin kuiva. Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun kun oli niin sateen näköistä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Roomalaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

11:ksi ajelin Päivärukoushetkeen helluntairukoushuoneelle - 3 henkeä.

Rukoushetkestä menin suoraan hakemaan Danielin koulusta 12 maissa.

Söimme.

M-L työnteli ruohikkoa - hyötyliikuntaa, koska onhan sekin pakko tehdä. Imuroin autoa. Levittelin kärryssä eilisen illan jäljiltä olevaa nuotioiltakalustoa kuivumaan - sekun kastui siellä nuotioillassa. Danielkin työnteli takapihalla ruohikkoa. Kävimme Danielin kanssa keräämässä ämpärit täyteen puolukoita tuosta tontin reunamilta. Tosin ämpärit olivat vain kilon jugurttipurkkeja. Daniel keräsi yhden, minä kaksi. Siinäkin on hyvin puolukoita. Aurinkokin paistoi, vaikka vettäkin tuli oikein "hereästi" jonkin aikaa vähän myöhemmin. Se olikin kaunista, kun aurinko paistoi jo vähän matalammalta ja vettä satoi. Puun lehdet loistivat märkinä auringon loisteessa.

17:ksi ajelin helluntairukoushuoneen varaston eteen. Olimme Rantalan Jussin kanssa sopineet siihen aikaan laittavamme penkit, ym. nuotioillassa olleet tavarat varastoon. Niin teimme. Kiitos Jussille! Terhi-Marja oli ruksalla samaan aikaan pitämässä tyttökerhoa. Emilia sieltä juoksi kesken kerhon sukkasillan luokseni, huutaen: Vaaaaariiii! Eilen illan nuotioillassa Emiliakin oli vastuissa - jakeli laulumonisteita ihmisille. Danielkin istuinpalleja ja pöytiä. Nuorenahan sitä pitää päästä mukaan evankeliumintyöhön.

Samalla reissulla - penkkien laittoreissulla - menin urheilukentälle, jossa tein aurinkoisessa säässä 10 km "kävelynomaisen" lenkin. Ensin menin yhtäjaksoisen 5 km, km-ajoin 7.23. - 7.08 min. Venyttelin. Jatkoin yhtäjaksoisen 5 km, km-ajoin 7.11., 6.48., 6.45., 6.27., 6.35. Aurinkoista.

Palattuani lenkiltä oli M-L putsaamassa Danielin ja minun noukkimia puolukoita. Laitoin tulen takkaan ja saunan kiukaan lämmite.

Mukava oli jälleen käydä löylyissä - ihan vastan kanssa - ja vilvuutella n. +11 asteisessa säässä takapihalla. M-L:kin tuli löylyihin "toisen kierroksen" aikana.

Iltapalaa ja teetä.

"Meidän on levättävä hänen tahdossaan, ei vain alistuttava olosuhteisiin, ei vain välttämättömyyteen tyydyttävä, vaan sen sijaan levättävä tyynenä tietäessämme, että hän ohjaa elämämme polkuja (Trons Hvila)

Siunausta!

"Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen" (1. Piet. 5:7).

1.9.

Tämäkin on se päivä, jonka Herra on tehnyt - laulunsanoja mukaellen. Siirryimme ihan sujuvasti syyskuulle. Pilvistä - mutta ei sateista - noustessamme. Marja-Leena kävi laittamassa Emiliaa ja Danielia kouluun - ja veikin heidät sinne. Samalla kävi kylällä kauppareissulla - onhan tänään taas se nuotioilta -päivä.

Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Sataa tihkuttelikin.

12 maissa hain Emilian koulusta meille.

13 maissa hain Danielin koulusta meille.

M-L valmisteli lettutaikinoita, sekä laittoi kasseihin ja kylmälaukkuihin nuotioillan tarjoilutarvikkeita..

Söimme.

Emilia ja Daniel menivät kotiin jalan jo ennen äidin töistä tuloa.

Ennen 16 lähdimme M-L:n kanssa kohti Kannonkoskea - nuotioiltareissulle. Kaupan kautta mentiin, kun piti vielä hommata jotakin iltaa varten. Autrinko alkoi paistamaan kauniisti. "Sattui" niin mukavasti, että Lehtomäen Matti ja Tuula tulivat samaan aikaan matkan varrella samalle tielle kuin mekin. Kannonkoskella oli pilvistä. Pystyttelimme letunpaistokatoksen ja "esiintymiskatoksen" - ovat samanlaisia käteviä katoksia. Penkit paikoilleen. Denis toi kohta myös nuotionalustan ja puut - jotka Rautas-Jussa oli hakenut Humpin Laurilta, kun Lauri ei päässyt.

Klo 18 alkoi Syystulien kutsu - NUOTIOILTA - Kannonkosken torilla. Johtelin sen. Pilvistä. Ei satanut. Aurinkokin paistoi alkuhetkillä. Lauloimme muutaman laulun yhteislaulumonisteesta. Lauluryhmä lauloi laulun Lauluja Jeesuksesta -vihkosesta, Timo Kuusjärven kitarasäestyksellä. Ryhmässä lauloivat Timon lisäksi Raija Kalenius, Marketta Sekki, Liisa Pitkänen, Soile Ahola ja Jouko Kuusjärvi. Oli hyvä ryhmä. Kaleniuksen Raija soitti harmonikalla pariin otteeseen. Kuusjärven Timo lauloi omia laulujaan pariin otteeseen.

henkilökohtaisia puheenvuoroja käyttivät Samuli Lahtela, Pia Kuusjärvi ja Paavo Pitkänen. Iloitsin puheenvuoroista. Puhuin lyhyesti lopussa yksinkertaisesti evankeliumia - syy, miksi yksinkertaisesti, kun en muuta osaa (enkä myöskään halua). Johdin syntisen rukoukseen, johon kaikki saivat ääneen yhtyä - myös erityisesti ne, jotka rukoilivat sen rukouksen ensimmäistä kertaa. Kehotin niitä, jotka halusivat tulla uskoon tänä iltana, kertomaan uskoon tulostaaqn jollekin ihmiselle. Kehoitin myös opettelemaan rukoilemaan, lukemaan Raamattua ja hakeutumaan uskovien yhteyteen. Jossain vaiheessa iltaa se alkoi - nimittäin aikamoinen sade. Jatkoimme kuitenkin illan kulkua, kuin ei mitään, vaikka ihmiset hakeutuivat ensin räystään alle ja lopulta yhden torilla olleen katoksen alle, sekä esiintymis- ja paisto-/tarjoilukatokseen. Tarjoilu toimi muun ohjelman aikana non stoppina. Lettuja paistelivat Lehtomäen Tuula ja Matti. Niitä ihmisille tarjoili Kuusjärven Marja-Leena. Makkaroita grillaili Kuzminin Denis. Niitä ihmisille tarjoili Kuzminin Terhi-Marja. Parkkosen Henri keitteli nokipannukahvia ja kaateli ihmisille. Aholan Timo jutteli ihmisten kanssa ja oli sateessa purkamassa "leiriä". Kun olimme purkamassa "leiriä" tuli autolla paikalle nuoria miehiä. He saivat lettuja - ja jokainen myös Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosen. Yhteensä väkeä illassa oli 66 henkeä. Erilaisissa vastuissa/tehtävissä illassa ja sitä varten oli yhteensä 20 henkeä. Voisi vastuuhenkilöihin laskea myöskin pienen Milena Kuusjärven - niin kovasti hän ilmeillään nauratti joitakin ihmisiä. No, olihan se kyllä aivan verrattoman herttaista - jotenkin näin jos sen ilmaisisi. Erinomainen "tiimi" evankelioimiseen. Se oli sitten ensimmäinen nuotioilta, jossa satoi vettä. Sydämellinen kiitos jokaiselle illasta/illasta vastuuta kantaneelle! Kiitos ennenkaikkea Jumalalle! Saimme julistaa evankeliumia.

Ajellessamme kotia kohti sadekin miltei loppui. Siinäpä sitten kotona purimme "illan tavaroita".

"On kaunis tunnustus: En voi joutua kuoleman valtaan, sillä omistan hänet, joka on elämä. Elän vaikka kuolenkin" (J. A. Eklund).

Siunausta!

Ps. "Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle" (Luuk. 10:9). 

31.8.

Tänäkin aamuna Marja-Leena meni laittamaan Emiliaa ja Danielia kouluun. Syötyämme aamupalaa ja juotuamme kahvia luin Apostolien tekoja. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

9.30:ksi ajelimme M-L:n kanssa urheilukentälle seuraamaan Saarijärven koululaisten - ala-asteiden, paitsi herajärven koulu - yleisurheilukilpailuja. Viisi ala-astetta. Emilia ja Danielkin siellä olivat kilpailemassa. Emilia pinkaisi 60 m. Daniel samoin ja vielä lisäksi kovan 600 m. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta.

Käytyämme pankissa, menimme Emilian ja Danielin kanssa, vaikkapa nyt kisojen kunniaksi - mummi ja vaari - kebab-pizzeriaan. Me muuta otimme kekabit, paitsi mummi, joka otti tavallisen ruuan - olihan sielläkin sellainen lounas tarjolla. Sitten ajelimme meille.

Kävin hakemassa Pitkäsen Paavolta peräkärryn lainaan ja ajelin helluntairukoushuoneelle, jossa lastasimme, Rantalan Jussin kanssa, penkit, ym. tarvikkeet kyytiinm huomista nuotioiltaa varten. Kiitos Jussille. Toin kaluston pihaan odottamaan. Emilia ja Daniel olivat menneet kotiin ja M-L:kin lähtenyt lenkille.

Menin urheilukentälle 8 km "kävelynomaiselle" lenkille. Viimeisen kilometrin menin vähän lujempaa - 6.23 min. Ihanhan siinä tuli palava. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. N. parin 

kilometrin välein aina venyttelin jonkin verran.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan - 13 henkeä. Jälleen siunasivat yhden ihmisen seurakuntaan. 

Palattuani kotiin laitoin pari kynttilää palamaan ja söin iltapalaa.

"Jotta voisimme tulla siunaukseksi toisille, on meidän ennen kaikkea itse koettava elävästi ja yhä enemmän sitä elämää, jota toisissa haluamme herättää; itse tunnettava syntimme, jos toisissa tahdomme vaikuttaa synnintuntoa; itse uskottava ja elettävä Kristuksessa, jos toivomme toisissa sytyttävämme uskoa ja elämää; itse harjoitettava lihan kuolettamista ja kaikkea pyhitystä, jotta siunauksellisesti voisimme siitä muille puhua. Elämä yksin saa aikaan elämää, vain henki synnyttää henkeä. Missä Jumalan Henki asuu, se myös on voimallinen ja vaikuttaa. Tässä on salaisuus toimittaessa siunauksellisesti muiden hyväksi" (C. O. Rosenius).

Siunausta!

Ps. "Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte... niinkuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä" (Ef. 5:15,16).

30.8.

Elokuu lipuu kohti loppuaan - niinkuin elämämmekin. Joillakin se vielä jatkuu jonkin aikaa - toisilla pian päättyy. Loputtomaan iankaikkisuuteen verrattuna kokonainen pitkältä tuntuva elämäkin on vain pienen pieni piste - ja sen pisteen aikana valitsemme itse missä vietämme iäisyytemme. Kaikille on avattu mahdollisuus iankaikkiseen elämään taivaassa - sillä Jeesus on sovittanut jokaisen ihmisen synnin. Tarjolla on kaikille pelastus, jonka päätepiste on Jumalan taivas. Ota tämä lahja vastaan - ja tee se nyt. Toinen vaihtoehto - ja muita ei ole - on iankaikkinen ero Jumalasta kadotuksessa, josta Raamattu käyttää nimitystä helvetti. Karmeaa, sanot. Niin se on. Valinta on jokaisen henkilökohtainen asia.

Marja-Leena ajeli pyörällään aamulla laittamaan Emiliaa ja Danielia kouluun. Toista saatteli jonkin matkaa, toisen kanssa ajeli koululle asti. Aamupalaa ja kahvia. Luin Apostolien tekoja. Aurinko paistoi hienosti. Vaahteran lehdet alkavat saada hienoa väriä keittiön ikkunan edessä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Ajelin 11:ksi helluntairukoushuoneelle jatkamaan rukousta Päivärukoushetkeen - 11 henkeä.

Peräkärryä pyytelin lainaan ja penkkikuorman tekoon kaveria. Samoin kitaransoittajaa säestelemään yhteislauluja - aiemmin lupautuneen henkilön kieltäydyttyä tehtävästä. Se kun on ylihuomenna se nuotioilta siellä Kannonkosken torilla klo 18.

Emilia "pyyhkäisi" pyörällään koulusta meille nopeasti 14 jälkeen. Daniel piti hakea puolentoistakilometrin päästä pyörineen - oli alkanut jalat väsymään ja janottamaan.

Söimme neljisin hyvät ruuat.

Emilia ja Daniel menivät pyörillään kotiin - jonne on meiltä matkaa 1 km. Mummikin hyppäsi pyörän selkään.

Kävin keräämässä puolukoita kilon jugurttipurkillisen tuosta vuokra-asuntomme tontin reunamilta - menetetyn metsikön reunasta. Siinäkin on hyvin puolukoita.

Kävin 6 km rauhallisella lenkillä urheilukentällä. 1.2 km jälkeen aina venyttelin. Kävelytekniikkaan vain kiinnitin huomiota. Daniel oli joukkueensa kanssa jalkapalloharjoituksissa kentällä myös. Aurinkoista.

Tulin lenkiltä kotiin sopivasti kun juuri alkoi TV7Plussalta Pyhän Hengen ilta. Seurasimme sitä sen parituntisen netin kautta. Hyvä ylistysryhmä. Patrick Tiainen puhui. Oli erinomaisen voimallinen ilta.

Patrick Tiaisesta puheenollen. Voi olla, että on paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole kuunnelleet hänen puheitaan, mutta silti "puhuvat hirveitä" - kritisoivat rankasti. Luulen, että monet perustavat kritiikkinsä muilta saamiinsa arvioihin - esim. ovat netistä lukeneet.

Minulla on sellainen tuntu, että on todellakin karmeasta asiasta kysymys, kun sanotaan esim. että Patrick julistaa eri Kristusta, kuin mihin kritisoijat uskovat. Tällaistakin kritiikkiä olen netistä lukenut. Voihan se olla tottakin, että hän julistaa eri Kristusta - mutta, kumman Kristuksen taivas tunnustaa? Tuonkaltainen ihmisen kynästä tai suusta tullut lausunto Jumalanpalvelijasta on aika iso juttu! Siinä verrataan Jumalan käytössä olevaa ihmistä omaan itseen. Kuinkahan on Jumalan siunauksen ja Pyhän Hengen voitelun kanssa tuollaisten arvioiden jälkeen? Toivottavasti ne ovat ymmärtämättömyyttä, jota on tehty joidenkin opettajien harhaanjohtamina. Uskon, että oikea tie tuollaisissakin tilanteissa on se, että Pyhä Henki osoittaa sen synniksi, josta on nöyrryttävä tekemään parannus.

Ajattelen myös niitä ihmisiä - joita on paljon - jotka ovat tulleet aidosti uskoon, eli uudestisyntyneet ylhäältä Jumalan lapsiksi. Mihin nämä kritisoijat heidät luokittelevat? Eivät varmaan ainakaan taivaantien kulkijoiksi, jos kerran pitävät heitä väärän Kristuksen julistuksen kautta uskoontulleiksi.

Kuinka paljon sieluja voitettaisiin, jos kaikki seurakunnat olisivat sellaisia, kuin se seurakunta, johon itse kuulun?

Varmaan jossain vaiheessa jatkan em. tyylisistä asioista. Nyt vain pyydän: Rukoilkaa ihmisten puolesta, joita Jumala käyttää! Luulen, että heitä ei ole liikaa. Voimme syyllistyä syntiin Jumalan valtakuntaa vastaan, heitellessämme kaikenkarvaisia arvioitamme Jumalan ihmisistä. En suinkaan tarkoita, etteikö olisi olemassa harhaoppejakin ja niiden edustajia. Rukoillaan myös Patrickin puolesta!

Siunausta!

Ps. "Yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat" (Room. 10:12).

29.8.

Marja-Leena meni aamusta laittamaan Emiliaa ja Danielia kouluun heidän uudesta kodistaan, vanhemmat kun ovat menneet jo töihin. Heille tuli lisää koulumatkaa jonkin verran. Aamupalaa ja kahvia. luin Apostolien tekoja. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Linnut lentelivät ikkunan takana siihen malliin - ja istuskelivat tyhjien syöttöautomaattien päällä - että viestittivät: syömistä pitäisi laittaa. Niinpä sitä sitten laitoin. M-L kävi lenkillä.

13 maissa ajeli M-L pyörällään "Terhien" uudelle asunnolle odottelemaan jääkaapin tuojia.. Sen tuojat ajoivat ensin tänne meille, syystä siitä, että alunperin oli sovittu se tuotavaksi tänne - olikohan syystä siitä, että jos eivät ennätä muuttaa vielä uuteen taloon. Kuitenkin loppujen lopuksi se piti viedä suoraan sinne uuteen paikkaan. Minä lähdin oppaaksi ja sinnehän se sitten meni oikeaan paikkaan - jääkaappi. Samalla reissuilla hain Emilian ja Danielin koulusta meille.

Kahvit juotuani lähdin Kannonkoskelle. Jakelin 250 kutsua nuotioillasta keskustan alueelle. Samalla myös Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia - niitä varmaan yli 300 kpl. Ainakin torin ilmoitustaululta oli revitty julisteet pois - samoin Kannonjärveltä. Ne vein viime viikolla. Myrsky ei ollut niitä repinyt. Muistetaan rukouksin Kannonkosken ihmisiä ja torstaina olevaa nuotioiltaa! Blogin oikeassa laidassa on infoa nuotioillasta. Tervetuloa mukaan! Jotenkin tuntui siellä Kannonkoskella ollessani, että sielunvihollinen ei tykkää, että menemme sinne. Ollessani siellä sain myös tekstiviestin, jossa arvostamani työtoveri evankeliumin työssä ilmoitti minulle ettei halua olla enää yhteistyössä. Syynä se, että seurakuntamme ei hänen mielestään ole oikealla linjalla, tehdessään yhteistyötä esim. Patrick Tiaisen kanssa - joka opettaa hänen mielestään "uus-apostolista oppia", eikä saarnaa samaa kristusta, johon hän uskoo. Kunnioitan veljeni päätöstä, koska eihän kenenkään ole hyvä tehdä vastoin omaa sisintään. Tekstiviesti oli asiallinen ja siinä asia oli ilmaistu niinkuin veli puhuu veljelle. Se vain tuli siihen saumaan, jossa muutenkin koin, että sielujemme vihollinen - ja Jumalan vihollinen nro yksi - ei tykkää meniostamme Kannonkoskelle. Sisimpään tuli kyllä surullinen olo - ja on sitä nytkin kun tätä kirjoitan. Kirjoitan tästä tähän siksi, että olen tapanani pitänyt kirjoittaa itseäni koskettavia asioita - onhan tämä sen tyylinen blogi. Käymämme keskustelu oli asiallinen ja olemme edelleenkin toisiamme siunaavia veljiä, jotka rukoilevat toistensa puolesta.

Palattuani kotiin söin.

Annettuani "ruuan jonkin aikaa laskeutua", lähdin Mannilan pururadalle, jossa hiljakseen hissuttelin 5.5 km. Sieltä ajoin urheilukentälle, jossa kävelin 2 km.

Illan mittaan seurasimme netin kautta TVPlussalta yhden tilaisuuden Arctic North -konferenssista Laksjohkasta. Samalla tuli juoduksi kahvia, teetä ja otetuksi iltapalaa.

"Luonnostamme me kaikki rakastamme omaa tahtoamme. Mutta jos tahdomme olla tosi opetuslapsia, täytyy meidän aina alistua siihen, että oma tahtomme raukeaa tyhjiin. -
Kristillinen elämä on täynnä kuuliaisuuden tekoja. Tottelevainen lapsi kysyy aina taivaallisen isän tahtoa, pyrkii hänen armonsa voimalla saattamaan elämänsä sopusointuun tämän tahdon ojennusnuoran kanssa ja koettaa tunti tunnilta saada tietää, ovatko hänen tiensä Jumalalle mieluisat" (Mrs Pennefather).

Siunausta!

Ps. "Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa; sillä vielä minä saan kiittää häntä minun kasvojeni apua, minun Jumalaani".(Ps. 42:12).

28.8.

Aurinkoinen aamu. +9.9 noustessamme. Aamupalaa ja kahvia. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. M-L valmistautui lähtemään kokoukseen helluntairukoushuoneelle, minä Leppävirralle.

10 aikaan lähdin yhden toisen henkilön kanssa meiltä kohti kilpailuja Leppävirralla. Kisat siellä alkoivat klo 12 - lajeina rullaluistelua ja rullasuksihiihtoa, sekä potkulautailua. Viimemainitulla on kyllä hienompikin nimi, mutta en nyt sitä tässä muista.

Lajini - 6.7 km maantiekävely - alkoi ennen klo 14. Se oli yhden urheiluliiton SM-kilpailu. Sijoitus 1. Reitti kierrettiin kahteen kertaan. Siinä oli myös mäkeä. Kohtuullisen mukavasti meni, ajatellen omia tuntemuksia kävelystä. Aurinkoista - melkein sininen taivas. Ei kovin lämmintä - yli +10 kuitenkin. Palkintojenjaon ja eväskahvien jälkeen lähdimme kotia kohti. Paikalla olisi ollut kyllä järjestäjienkin puolesta kahvia tarjolla. Suonenjoella kyytikaveri halusi tarjota kahvit, jotka juotiin. Kotona olin 17.30 jälkeen.

M-L oli auttelemassa Terhi-Marjaa ja Denistä entisen asunnon siivoamisessa - eiliten kun muuttivat toiseen asuntoon. Lämmittelin ruokaa itselleni ja laitoin saunan lämmite. Takkaankin tuikkasin tulen - sää sen verran viilentynyt. Kävin saunassa. oli mukava kylpeä vastalla ja vilvuutella takapihalla - se vain on niin. Saunomisen aikana M-L:kin kotiutui.

Katselin jälleen yhden tilaisuuden Arctic North -konferenssista, Laksjohkasta - rovasti Hilvo puhui siinä tilaisuudessa.

Ei siinä. Siinähän se.

"Jumala tahtoo täyttää sydämesi sanallaan, sillä missä hänen sanansa on, siellä on hän itsekin ja hänen voimansa, joka sinussa vaikuttaa. Jos otat vastaan, ja kätket hänen sanansa sydämeesi, niin hän siunaa sinua runsaasti" (Andrew Murray).

Siunausta!

Ps. "Jeesus sanoi: Minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt" (Joh. 5:30).

27.8.

Aamupalaa ja kahvia. Aika aurinkoinen sää silloin. Luin Apostolien tekoja. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin 1.4 km hiljaisella verryttelylenkillä ja vähän venyttelin.

Ennen 11 olin Konttimäen koululla, jossa oli tänään Kontti-hölkkä. 11 alkoi ilmoitusten vastaanottaminen. Ilmoittauduin 3 km matkalle - muut matkat olisivat olleet 6, 9 ja 16 km. Kävin kiertämässä 3 km radan läpi. 12 alkoi hölkkä. Osanottajia oli ihan mukavasti. Vähän "kävelynomaisesti" menin lenkin. Aika vaikeaa se tietenkin oli, sillä menopuolikas oli alamäkivoittoinen ja paluupuolikas ylämäkivoittoinen. Muuten ihan mukava rata. Kääntöpaikka oli yhden joenrannassa olevan mökin pihassa oleva pihakeinu. En edes tiedä kuinka monta oli minun edelläni, mutta näkeehän sen lehdestä. Jouduin nimittäin lähtemään pois ennen tulosten julistamista ja palkintojen jakoa. En ollenkaan ollut liikkeellä muuten kuin osallistumismielialalla - ei aina tarvitse olla kilpailemassa. Huomenna olisi tarkoitus taas mennä kävelykilpailuihin, siksikin tuo lyhyempi matka oli hyvä verryttely siihen. Tällä iällä palautuminenkin kestää pidempään, jos oikein "kunnolla rypistetään." Palkintojenjakosysteemikin oli Kontti-hölkässä mukava. Parhaat saivat pokaalin - niin lienee ollut miesten ja naisten kesken, mutta siitä en ole varma. Muut palkinnot jaetaan arpomalla. Palkintoja oli runsaasti. Koska jouduin lähtemään ennen palkintojenjakoa/arpomista pois, niin Lampisen Leea lupasi ottaa minulle mahdollisesti tulevan palkinnon.

Sää oli hieno. Tuulta oli kyllä, mutta se tuntui meidän lenkillä oikeastaan vain alkumatkasta. Oli mukava kun muutama muukin meidän seurakuntalainen oli mukana juoksemassa. Samoin ainakin tarjoilupuolellakin oli seurakuntaamme kuuluvia Konttimäkisiä. Hyvä mennä mukaan sinne missä ihmiset ovat. Tämän tapahtuman aikana minulla oli mahdollisuus puhua hengellisistäkin asioista yhden juoksijan kanssa.

Minua ja Mannisen Einoakin - Eino on oikea urheilija sanan varsinaisessa merkityksessä - haastateltiin Konttipostiin.

14:ksi ennätin ajella Terhi-Marjan perheen muuttohommiin - oli sovittu, että 14:ksi. Eihän siellä ollut muuta kuin raskaampia jäljellä - ja niissäkin minä näyttelin pientä osaa, sillä Samuli L., Niko I. ja Jussi R. olivat härevämmin kiinni kantamuksissa. Talkooväki oli käynyt meillä syömässä M-L:n laittamat ruuat. Minä kävin hakemassa M-L:n kahvitermoksien, hyvien voileipien ja maistuvien pullien kanssa "Terhien" "vanhaan uuteen" rintamamiestaloon - siihen, johon muuttavat. Viimeisen kuorman jälkeen joimme kahvit - paitsi Niko, jolla oli kiire muualle. M-L laitteli tavaroita myös paikoilleen. Pia, Milka ja Milenakin tulivat auttelemaan. Mukavan ja viihtyisäntuntuinen talo, sekä pihapiiri.
Kävin välillä kotona syömässä. Sitten ajelin takaisin rintamamiestalolle, kun Denis kutsui saunaan illaksi. Kovia tuulenpuuskia. Vähän satelikin. 19.30 maissa menimme saunaan Deniksen ja Rautasen Jussin kanssa. Hyvä on sauna rintamamiestalossa - ja löylyt hyvät. Yhdessä siunasimme vielä talon ja siinä asuvaiset. 21 jälkeen lähdimme kotiin. "Terhit" jäivät aloittelemaan ensimmäistä yötään omassa rintamamiestalossaan.

"Tapahtuu toisinaa, että meidät Pietarin tavoin vyötetään ja viedään sinne, minne emme tahdo, että kutsumuksemme sijoitetaan sinne, minne sitä emme itse asettaneet, että Jumala antaa meidän elää juuri niiden ihmisten keskuudessa, joilla on erilainen luonne ja elämänkatsomus kuin meillä. - Silloin on uskottava, että Jumala itse niin on määrännyt, hän, joka sekä tahtoo että tietää, mikä on meidän parhaaksemme" (A.).

Siunausta!

Ps. "Sitä... ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi" (1. Kor. 4:2).

26.8.

Ihanhan sitä hyvää kuuluu. Sellainen mukavasäinen päivä - Aurinkokin paistellut ihan mukavasti ja ollut pilvipoutaistakin. Marja-Leena kävi kylällä kauppa-asioilla heti aamusta. Söimme aamupalaa - minä parikananmunaa paistettuna punapalmuöljyssä, pekonin, salaatin, kurkun, tomaatin ja juuston kera - ja joimme kahvia. Pähkinöitä syömme paljon - varsinkin minä. Luin Apostolien tekoja. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

12 maissa hain yhden kolmasluokkalaisen - Danielin - koulun jälkeen meille.

13 maissa hain vuorostaan yhden neljäsluokkalaisen - Emilian - meille. 

Ajelin auringossa Kannonkoskelle - oli vedetty uusi pintä maantiehen, jotren mukavahan se oli hurruutella. kannonjärvelle ja Kannonkosken keskustaan laittelin nuotioiltajulisteita joka paikkaan mihin vain sai. Eivätköhän ne siellä tee työtään - kertoen ihmisille tulevasta illasta. Ensi viikolla ovat sitten kutsut vuorossa, jotka jaetaan keskustan alueelle - ja muuallekin mahdollisesti jonkin verran. Myös Jumalalla on sinulle asiaa -vihkoset jaetaan. Ihan mielenkiintoista on nähdä, kuinka tällainen ilta otetaan Kannonkoskella vastaan.

Palailtuani reissusta kotiin, kävimmekin syömään neljisin - kaksi lasta ja kaksi vanhusta. 

Ruuan jonkinverran laskeuduttua ajelin mannilan pururadalle hiljaiselle 2 km 750 m lenkille. Sieltä menin suoraan urheilukentälle 1.2 km lenkille - vähän enemmän niinkuin kävelytekniikalla. Josko sitä huomenna menisi Konttimäki -hölkkään - en kilpailemaan, vaan osallistumaan ja lenkille. Ja arvotaanhan siellä hyviä palkintojakin. Voihan sitä pitää hauskaa vaikka tälläkin tavalla melkein seitsenkymppinenkin toisten jaloissa.

19:ksi ajelimme M-L:n kanssa Uuden elämän iltaan helluntairukoushuoneelle. Lasse Ripatti, Valkealasta, oli puhumassa. Hannu-Heikki Hyppönen musiikissa. Pastoripariskuntamme - Turuset - johtelivat iltaa. Lopussa oli esirukouspalvelua. Hyvä tilaisuus - ja vielä enemmän niiltä osin nimenomaan, että yksi ihminen ainakin halusi antaa elämänsä Jeesukselle. Seuraavaa en halua kertoa siksi, että mitenkään korottaisin/korostaisin itseäni, mutta kerron kuitenkin: 3.8. ollessani illalla lenkillä urheilukentällä, oli kaksi ihmistä seisomassa radan varressa katsomon alatasanteella. Toinen heistä oli tuttu. Tämä tuttu esitteli minulle sen kanssaan olleen. Juttelimme. Siinäpä heti kohta sain todistaa Jeesuksesta tälle uudelle. juuri esitellylle ihmiselle. Se vain meni niin luonnostaan. He lähtivät ja minä jatkoin lenkkini loppuun. Päästyäni kotiin, laitoin tekstiviestin tälle tutulleni, jokas kaverinsa kanssa oli siellä kentän reunalla. Tekstiviestissäni oli mm. tällaista tekstiä: Oli mielenkiintoinen tapaaminen kentän laidalla. Uskon hengessä haluan vielä sanoa teille: "On todella hieno asia, että lyhyen ajan sisällä olette molemmat Jeesukseen uskovia." Se toteutui tänä iltana tuossa Uuden elämän illassa - ja se on koskettavaa. Muistetaan uskoontullutta Suvia rukouksin! Tuosta 3:nnesta päivästä elokuuta olemme M-L:n kanssa muistaneet Suvia rukouksin, että hän tulisi uskoon. Vaikka se ei ole mitenkään meidän ansio - ei sitten ollenkaan - niin mekin voimme iloita rukousvastauksesta! Sielujen voittaminen on aina yhteistyötä. Yksi tekee yhtä, toinen toista, samankin ihmisen kohdalla - ja sitten kaikki saavat iloita. Se on mielenkiintoista. Taivaassa iloitaan. Mekin iloitsemme. Suvi oli eka kertaa hengellisessä tilaisuudessa - ainakin "tämän tyylisissä" - nuotioillassa Saarijärven torilla 19.8. Tänä iltana hän oli toista kertaa - ja se oli ensimmäinen kerta rukoushuoneellamme. Ylistämme Herraa!

Palattuamme kotiin kokouksesta tulimme kauppojen kautta. Kotona söimme iltapalaa ja joimme teetä - kynttelin valossa.

Olen ajatellut - sen jälkeen, kun Venäjällä allekirjoitettiin ja pian sen jälkeen astui voimaan, laki, joka muuttaa hengellisen työn tekemistä Venäjällä - että Suomessakin jotkut tahot aivankuin väheksyvät lain vaikutuksia käytännössä. Tänään tulleessa Medialähetysjärjestö IRR-TV:n infolehtisessä, Elokuu 2016, nro 4, oli ensimmäisellä sivulla otsikko: "Tärkeä raportti, Venäjä sulkemassa ovensa lähetystyölle." Toisella sivulla oli seuraavanlaista tekstiä: Ensin otsikko: "Päivitys Venäjän tilanteesta. Odotettavissa vaikeita aikoja." Sitten varsinaista tekstiä: "Moskovassa pidetyssä toisessa Slaavilaisen oikeuskeskuksen nettiseminaarin suorassa lähetyksessä päätössanat lausunut vanhempi juristi Anatoli Ptselintsev varoitti osanottajia, että Venäjän seurakunnilla on odotettavissa vaikeita aikoja. Moskovassa sijaiseva Slaavilainen kristillinen oikeuskeskus ilmoittaa tuoreessa tiedotteessaan seuraavaa: "Valitettavasti, kuten me, slaavilainen oikeuskeskus, olemme varoittaneet, lainsoveltaja (viranomainen) tulee todennäköisesti soveltamaan lakia uskovien oikeuksien vastaisesti, niiden pykälien mukaan, jotka lisättiin Venäjän Federaation lakiin 31.12.2001 No. 195-F3 artikla 5.26, koskien omantunnonvapautta, vapautta tunnustaa uskoa, uskonnollisten yhteisöjen toimintaa. Valitettavasti tämä on ollut ennakoitavissa.

Meillä ei ole muuta tietä kuin seisoa lujina asemissamme ja loppuun asti puolustaa perustuslaillisia oikeuksiamme, vaatien lainsoveltajalta (oikeusviranomaisilta) kuuliaisuutta laille, jonka on hyväksynyt lainsäätäjä, ja soveltamaan sitä lain kirjauksen mukaisesti."

Näin ilmoitti Venäjän kristillinen lakimieskeskus seminaarin osanottajille tuoreimmassa tiedotteessaan 8.8.2016. Ilmoituksen katsotaan korvaavan edelliset asiaan liittyvät tiedotteet.

Lakikeskus ilmoitti valmiutensa vastata asiaan liittyviin kysymyksiin.... -

Otsikko: "Uutisen väheksyminen aiheetonta." Teksti: "Jotkut suomalaislähteet ovat väheksyneet uuden lain merkitystä viittaamalla aiempaan Moskovassa pidettyyn Slaavilaisen oikeuskeskuksen ja maan pastoreiden väliseen avoimeen nettiseminaariin. Perinteisen Baptistiliiton ulkosuhteiden johtaja Vitali Vlasenko valaisi seminaarin luonnetta: "Lakikeskuksen juristit olivat pyrkineet rauhoittamaan seurakuntien johtajia. Rauhoittelu perustui juristien omaan näkemykseen lain soveltamisesta eikä konsultaatioon Venäjän viranomaisten kanssa."
Otsikko: "Seurakunnat ottivat aikalisän."
Teksti: "Sekä Baptistiliitto että Helluntailiitto ilmoittivat, että evankelisiin kirkkokuntiin kuuluu tuhansia seurakuntia, joista suurimmalla osalla (99%) ei ole virallisesti rekisteröityä kirkkorakennusta. Valtio ei ole myöntänyt rakennuslupia kirkkorakennusten rakentamiseen. Helluntailiiton yli 2000 seurakuntaa ovat ottaneet aikalisän ja keskeyttäneet seurakuntiensa tekemän evankelioimistyön sisäistä neuvonpitoa varten, jossa etsitään tietä eteenpäin ja mahdollisuuksia jatkaa seurakuntien toimintaa uuden lain valossa.
Laki on ristiriidassa kristuksen seurakunnalleen antaman lähetyskäskyn kanssa. Kirjaus löytyy Raamatusta yhteensä viisi kertaa: Matt. 28:19-20. Mark. 16:15. Luuk. 24. Joh 20 ja Apostolien teot 1:8.
Lähetyskäskyn mukaan seurakunnan tärkein tehtävä on tehdä Kristukselle opetuslapsia, seuraajia. Jeesus ilmoitti tavan, jolla näin tehdään. Evankeliumin hyvä sanoma on välitettävä verbaalisesti, siis puhumalla, uskosta osattomille.
Juuri tämän kieltäminen uudessa laissa on suurin huolenaihe Venäjän yli 7000 evankeliselle seurakunnalle. (Hannu Haukka, toiminnanjohtaja)"

Venäjä ja sen seurakunnat tarvitsevat rukouksiamme!

Siunausta!

Ps. "Heitä murheesi herran huomaan, niin hän pitää sinusta huolen" (Ps. 55:23).

25.8.

Oli niin harmaa aamu, että harhaantui nukkumaankin aika pitkään - mutta, sehän on kuin panisi rahaa pankkiin kun nuorena kunnolla nukkuu. Mihinkäpä sitä tässä niin kiire olisikaan. Kuitenkin sitä olisi sydämen halu tehdä, mikä olisi Jumalan tahto. Kolmeen asiaan haluaisi elämäänsä käyttää - ne jotenkin vain ovat "painopistealueita" - rukous, evankeliointi ja lähetys. Niissä haluaisi elää ja niitä edistää sillä tavalla kuin tässä elämäntilanteessa on mahdollisuus. Uskon vakaasti siihen, että Jumalalla on henkilökohtainen suunnitelma jokaiselle uskovalle. Näin ollen rohkaisen itseäni ja jokaista suuntaamaan elämäänsä niihin asioihin, jotka ovat "Jumalan asioita" juuri hänen elämäänsä. Se ilman muuta merkitsee myös sitä, että samaan seurakuntaan kuuluvilla uskovillakin on erilaisia näkyjä. Se ei merkitse kuitenkaan sitä, etteikö seurakunnallekin Jumala anna yhteistä näkyä työstä. Ja jos kerran Jumala on antanut yksilöuskoville näkyä Hänen työstään, niin mielestäni on suuri vahinko, ellei sitä toteuteta. Siksi, suunnataan ajatuksiamme, elämäämme, resurssejamme, myös niihin asioihin, jotka ovat Jumalan meille suunnittelemia. Saa olla erimieltä - kunhan perustelee kantansa. Se, että toteuttaa Jumalan tahtoa elämässään, ei ole mistään, eikä keneltäkään pois. Joka niin yrittää väittää, tuntee luultavasti erittäin pienen Jumalan - tai on "mitoittanut" itselleen pienen Jumalan. Syynä sellaisessa tilanteessa voi olla myöskin se, että ei ole tottunut/oppinut tuntemaan antavaa Jumalaa, koska ei itse ole alkanut/suostunut antavaan suhteeseen Jumalan kanssa. Ts. pitelee itsellään sitä, mitä on Jumalalta saanut - ja mitäpähän meillä muuta olisikaan kuin Häneltä saatua. Tästähän voisi joskus jatkaa.

Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Emilia polkaisi pyörällään koulusta meille - iloisena kuin aina. Vähän vettäkin tihkuutteli.

13 maissaq kävin hakemassa Danielin koulun jälkeen meille. Pyörällään ensin huristeli koulusta 1 km matkan heille.

Kävimme Emilian kanssa kylällä kauppa-asioilla. Kyllä se on helppoa käydä kaupassa kun on niin toimellinen apulainen mukana. Siinä asiat tapahtuu. Kävimme myös ostamassa uudet kengät Emilialle, eilen pyörällä kaatumisessa reikiintyneiden uusien kenkien tilalle. Ei siksi, etteikä niitä olisi kotoakin ostettu, mutta kun "ennätettiin ostamaan", ennenkuin kukaan muu. Sellaiset kengät ostettiin, kuin Emilia sopiviksi katsoi.

Palattuamme kylältä söimme kohta neljisin.

Terhi-Marja kävi hakemassa lapset töistä tullessaan.

Ajelimme M-L:n kanssa Timolle, Pialle, Mirolle ja Milenalle - Milka on koulussa Jyväskylässä. Timo siellä oli toipilaana leikkausoperaation jälkeen, mutta hyvin toipumassa. Milenalle oli tehty oma pieni "huone" yläkertaan menevien portaiden alle. Mukava pieni soppi. Pääsimme ruokapöytään mekin - eikä ruoka ollutkaan ihan mitätahansa: Sorsaa. Oli hyvää. Jälkiruuaksi kahvit. Mukava oli käydä "Timojen" mukavassa pirtissä, kuusikon keskellä. Eihän niitä tuollaisia taloja näe ihan jokapaikassa. Persoonallinen. Kun lähdimme kotimatkalle, lähti yläasteen ekaluokkalainen, Miro, kyydissämme skeittipaikkaan Uuraisten keskustaan. Näkyy olevan harrastus numero yksi tällä hetkellä. Hyvä juttu.

Päästyämme kotiin lähdimme lenkille. M-L meni omalle lenkilleen. Minä tein 8.3 km "kävelynomaisen" lenkin Tarvaalan suuntaan. Paluumatkalla hieman vauhdikkaammin askeltelin. Mukava ilma.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Terolta olemme saaneet kuvia ja viestejä Saksasta työmatkalta. Täskii terveisiä ja siunauksen toivotuksia sinne! 

Joku sen on sanonut ääneenkin - nimittäin sen, että toisten uskovien harhaoppien etsimisestä on tullut yksi iso harhaoppi. On se ihan "mahotonta" kuinka ihan uskoviksi tunnustautuvat tuolla netissäkin lyövät toisia uskovia "kuin vierasta sikaa". Varsinkin niitä, joita Jumala käyttää. Käännetään kaikki kivet, että voitaisiin lyödä mahdollisimman vahva harhaoppisen leima julistajan otsaan. Tutkitaan tarkkaan esim. millaisen raamattukoulun se on käynyt. Kuitenkin näin maallikon mielestä julistus on ravitsevaa ja uudistavaa - ja ennenkaikkea ihmisiä tulee uskoon, ts. pelastuu. Haluan olla mukana rukoilemassa ihmisten puolesta, joita Jumala käyttää. Se, että ihminen esim. lankeaa, ei ole merkki siitä, että hän ei olisi ollut Jumalan käytössä - ts. ei hän aina ole ollut lankeemuskessa. Monet asiat voivat johtaa meidät lankeamaan. Kuitenkin ihmisinä niin helposti sanomme: Kyllähän minä sitä jo ajattelin, tai sanoin. Muistetaan rukouksin esim. Patrick Tiaista, jota Jumala käyttää. Ollaan rakentamassa rukoustemme kautta suojamuuria hänen ympärilleen - ja työnsä ympärille.

Olen mielelläni seurannut rovasti Heikki Hilvon "uutta elämää". Tämä luterilainen pappi - lähetystyöntekijä ja nyt eläkeläinen - on kokenut jotakin radikaalisti uutta. Sen kuulee, näkee ja kokee. Muistetaan Heikkiäkin rukouksin. Kerran olen henkilökohtaisesti tavannut Heikki Hilvon. Se tapahtui 1980-luvun puolenvälin jälkeen, Pelkosenniemen Saunavaarassa, Vaaralan Sulon ja Kertun talossa. Olin silloin evankelioimismatkalla tuolla suunnalla. Taisi olla Heikki perheineen silloin - jos oikein muistan - lomalla Taiwanilta Saunavaarassa, jossa heillä käsittääkseni oli talo. Hän tuli luokseni tapaamaan minua huoneeseeni, jossa majailin. Juttelimme silloin mm. Pyhän Hengen kasteesta ja kielillä puhumisesta. Sen kertaisen kokemukseni mukaan - minun mielestäni - Heikki ei ole enää sama Heikki. Uskon, että Suomessa tarvitaan enemmän tällaisia muuttuneita rovasteja. Samaan hengenvetoon sanon: minunkin suuri kaipaukseni on muuttua - ja muuttuavoimakkaasti. Muuttua oikein Hengessä palavaksi, että voisin elää Jumalan kunniaksi ja olla voittamassa ihmisiä saatanan vallasta Jumalan Pojan valtakuntaan ja kuolemasta elämään.

Joskopa tällaisistakin aiheista sitten joskus lisää.

Siunausta!

Ps. "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi" (Joh. 31,32).

24.8.

Sehän oli aika aurinkoinen sää kun noustiin "jalan viljaan". Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä esirukouksia.

Kirjoittelin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteinen rukousrintama, Rintamapostin nro 3. Minulta menee aina oma aikansa tällaisten tekemiseen. Pidän kuitenkin tärkeänä yhteisen rukousrintaman syntymisen asiaa. Se on sitä ydintä - ykkösasiaa - jota meidän uskovien on ensiksi ja jatkuvasti tehtävä. Suurin osa tuosta postista menee s-postina, mutta n. 25 myös tavallisena postina. Jos et ole vielä ilmoittautunut mukaan rukousrintamaan, niin tee se. Pyydä myös muita mukaan. Jos näin teet, teet arvokasta työtä. Syksyn mittaan on tarkoituksena pitää myös SAARIJÄRVI RUKOILEE -tilaisuus.

14 kävin hakemassa Emilian ja Danielin koulun jälkeen meille. Emilia kaatui pyörän kanssa ojaan koulusta tullessaan ja meni ojaan. Uuteen kenkään tuli reikä, samoin sukkaan. Voi, voi. Hyvä kuitenkin, että ei käynyt pahemmin.

Söimme neljisin. Aurinkoista.

Terhi-Marja haki lapset töistä tullessaan. 

19:ksi ajelin helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle rukousiltaan - 10 henkeä. Menomatkalla tiputin Rintamaposti -kirjeet postilaatikkoon.

Iltapalaa ja teetä.

"Pidä Jeesus uskollisimpana ystävänäsi! Hän voi tehdä kaiken puolestasi. Kerro hänelle jokainen kiusaus, jokainen ilo, jokainen suru. Ole alituisesti yhteydessä hänen kanssaan, niin että sinua aivan odottamatta kohtaava tapaus yllättää sinut hänen yhteydessään. Sinun ei tarvitse peljätä mitään, kun hän on kanssasi.
Jos sielusi suhde Jumalaan on hyvä, niin ei mikään onnettomuus, sairaus, vaino, ei mikään vaara tai vihollinen voi aiheuttaa sinulle mitään todellista pahaa. Jos olet Jeesuksessa ja sinulla on syntien anteeksiantamus ja rauha hänen kauttaan, niin hän on myös velvollinen pelastamaan sinut kaikesta hädästä ja varjelemaan sinut iankaikkiseen elämään" (Talmage).

Siunausta!

Ps. "Kärsi vaivaa niin kuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies" (2. Tim. 2:3).

23.8.

Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Noustuamme uuteen päivään - tiistaihin - söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Laitoin ilmoituksen lehteen Kannonkosken torilla olevasta Syystulien kutsu -teemalla olevasta nuotioillasta - sehän on to. 1.9. klo 18. Eilen illalla laitoin myös puffin lehtiin - josko sen laittavat.Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Ajelin helluntairukoushuoneen alakertaan jatkamaan rukousta Päivärukoushetkeen - 3 rukoilijaa.

Palattuani kotiin laittoi M-L kuulumaan netin kautta jälleen yhden tilaisuuden Arctic North -konferenssista - TV7Plussasta. Konferenssinhan järjesti Saamen Alkuperäiskansan Kristillinen Keskus, Laksjohkassa, Taanan kunnassa. Mukana oli myös inuitteja, Grönlannista. Välillä laitettiin ohjelma seisomaan, kun kävin hakemassa Emilian ja Danielin koulusta meille. Aurinko paistoi. M-L laittoi ruokaa.

"Het kohta" kotiin tultuamme söimme hyvää ruokaa neljisin.

Kuunneltiin ja katseltiin loppuun aiemmin puhuttu tilaisuus. Terhi-Marja kävi hakemassa lapsosensa vähän aikaisemmin tänään - oli joillakin asioilla ja päässyt aikaisemmin töistä.

Kävin myöhemmin lenkillä. Ensin ajelin Konttimäkeen. "Kävelynomaisesti" tein siellä 2 x 3 km lenkin. Menin ihan varsin kokeilemaan, onko se tie käveltävissä kilpakävelytekniikalla, jossa ensi lauantaina järjestävät Konttimäki -hölkän. On kyllä sellaista mäkeä, että mahdoton on kävellä sillä tekniikalla. Hikihän siellä kyllä tuli kun aurinko paistoi ja oli hiukan yli +20. On ollut mielessäni, että menisin sinne Konttimäki -hölkkään osallistumaan kävellen juoksijoiden sekaan - ihan vain lenkille. Saapi nyt sitten nähdä. Lauantaihan sen näyttää. Konttimäestä ajelin hikisenä urheilukentälle, jossa tein 4.1 km jatkolenkin - eli 10.1 km yhteensä tänään. Emiliakin juoksi kentälloä vastaan - oli tullut sinne tuttujen kyydissä. Danielillakin piti olla tänään jalkapallotreenit, mutta ne oli peruttu kun kentällä oli niin paljon pelaajia. Oli tainnut mennä poika isän kanssa lenkille.

M-L oli käynyt myös lenkillä. Oli samalla kerännyt muutaman litran puolukoita ja vähän sieniä.

Katselimme jälleen yhden tilaisuuden kesäisestä Laksjohkan konferenssista netin kautta. Se on kuin "kylpyä" hengelliselle elämälle. Tiedän, että joku voi olla eri mieltä tästä asiasta. Mutta, eipä siitä puolesta sen enempää. Satoi hetken aika ravakasti.

"Meidän varsinainen elämämme täytyy olla Jumalan tahdon täyttämistä, mutta tätä tahtoa vastassa on maailma. - Sydämen halulla tähän maailmaan kuuluminen on kuolemaa. - Tässä on siis kaksi sovittamatonta ristiriitaa vastakkain. - Jommallakummalla taholla täytyy, oi sielu, sinun rakkautesi asustaa. Elämä ja kuolema riippuvat siitä, missä rakkaudellasi on sija" (Fr. Hammarsten).

Siunausta!

Ps. "Anokaa, niin teille annetaan" (Luuk. 11:9).

22.8.

Noustessamme oli pilvipoutaista ja lämmintä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja.

Marja-Leena kävi kylällä kauppa-asioilla. Minä tein julisteen/kutsun Kannonkosken nuotioiltaa varten. Se nyt ei minulta aina niin "mestariteos" synny, mutta kyllä siitä asia selvenee.

Kun M-L tuli kylältä luki hän kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin Rantalan Jussin avulla laittamassa nuotioilta julisteen netin kautta Tarmolle ja Nikolle - niinhän se alkaa tieto leviämään sitäkin kautta. Satoi. 

13 maissa kävin hakemassa Danielin koulun jälkeen meille - Emilia oli mennyt kaverilleen.

Kirjoittelin Saarijärven kylien kutsu -infoa. Se on nyt 13. sellainen. Siinä kerrotaan selkokielellä missä on ollut kylätilaisuuksia - kyläiltoja ja nuotioiltoja - sekä missä niitä tulee olemaan.

Söimme kolmisin - Daniel, mummi ja vaari. Ja ruoka oli hyvää.

Tein loppuun kylien kutsu -infon 

Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa danielin meiltä.

Kävin Niemelän harrilla monistuttamassa nuotioiltakutsuja. Kannonkosken nuotioillasta on infoa tuossa blogijutun oikealla puolella. Tervetuloa sinne syystulille! 

Kävimme lenkillä. M-L omallaan ja minä omallani urheilukentällä. +18 kun menin. Vettä satoi miltei kaatamalla, mutta ei muuta kuin sekaan vaan. Sade kyllä kasteli, mutta loppui ensimmäisen kilometrin jälkeen. Siitä yleensä tulee mukava olotila, kun kastuu ulkoa ja sitten alkaa lämpenemään sisältäpäin. Juuri niin kävi nytkin. 10 km "kävelynomaisen" lenkin tein. Tapasin kentällä siellä minulle tutuksi tulleen miehen. Juttelimme. Tulin kotiin 20.30 jälkeen.

Iltapalaa ja teetä.

Katsoimme jälleen M-L:n kanssa yhden kokouksen Arctic North -konferenssista, Laxjohkasta, Pohjois-Norjasta. Se oli samaan aikaan kuin Kalottikonferenssi Enontekiöllä, jossa olimme. Emme voineet silloin katsoa konferenssista tulleita lähetyksiä. TV7Plussastahan net löytyvät. Meitä net vain tuollaiset tilaisuudet rakentavat.

"Rukoillessasi opit rukoilemaan. Iäisyydellä on meitä varten yllätys; huomaamme, että rukouksemme ovat tulleet kuulluiksi suuremmassa määrin kuin luulimmekaan" (E. Reichel).

Siunausta!

Ps. "Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala" (Mark. 10:18).

21.8.

Noustessamme uuteen päivään - sunnuntaihin - paistoi aurinko. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja.

10:ksi ajelimme Marja-Leenan kanssa helluntairukoushuoneelle alakertaan rukoushetkeen. Taisi olla 11 rukoilijaa.

11 alkoi yläkerrassa kokous, jonka johteli Ilolan Niko. Riihisen Inkerin säestyksellä/johdolla laulelimme lauluja. Turusen Mika opetti armolahjoista - on menossa sarja niistä. Sarjaa ei pidetä peräperäjälkeen, vaan n. kuukauden välein. Tulee hyvä opetussarja armolahjoista - kuunneltavissa UskoTV:stä. Tilaisuuden jälkeen oli alakerrassa kahvitarjoilu.

Jonkin aikaa kokouksesta tulon jälkeen menimme lenkille. M-L meni omalleen ja minä omalleni. Tein 8.3 km "kävelynomaisen" lenkin Tarvaalan suunnassa. Sen aikana aurinkoinen - ja oikein lämmin - päivä muuttui pilviseksi ja vettäkin ripeksi. Mukava lenkki-ilma.

Lenkin jälkeen söin hyvää vokkipannu -ruokaa - M-L oli jo ennättänyt syödä.

Aloin lueskella Terhi-Marjan tänään kokouksessa ostamaa kirjaa - antoi sen meille ensin luettavaksi - joka kertoo kiinalaisesta pastorista, Zhang Rongliangista. Kirjan nimi on Lujana Kristuksessa, Rohkean kiinalaispastorin elämäntarina. Valtavia kärsimyksiä!

Kävin saunassa. Oli ilo ropsutella vastalla ja vilvuutella takapihalla. Etuoikeus. Kiitosaihe.

Jatkoin em. kirjan lukemista. Sitä on vaikea laskea kädestään. Mitä kaikkea Kristuksen ruumis - veljemme ja sisaremme - joutuvatkaan maailmassa kokemaan!

Seurasimme M-L:n kanssa TV7Plussalta netin kautta Pohjoisten kansojen konferenssista katsomatta jääneistä tilaisuuksista yhden. Samalla tuli luetuksi myös em. kirjaa ja syötyä iltapalaa/juotua teetä.

Ote em. kirjasta:

"Muistan jopa hänen tuona iltana julistamansa sanoman. Aiheena oli maria, joka käytti kallisarvoisen tuoksuöljynsä Jeesuksen hyväksi. Hän kertoi, miten Maria rikkoi kallista tuoksuöljyä sisältävän astian toivoen sen miellyttävän Herraansa. (Ks. esim. Joh. 12:3-8.) "Liian monille nykyisille uskoville on annettu kalliita tuoksuöljyastioita, mutta he kieltäytyvät rikkomasta niitä. He pitävät niitä itsellään, mutta eivät tiedä, mitä tarkoitusta varten. Rakkaus Jeesukseen vaatii täydellistä antautumista. Älä pidätä mitään. Mikään ei ole sen kallisarvoisempaa, mikään ei ole arvokkaampaa, kuin että Vapahtaja on kanssamme. Me emme saa pidätellä mitään." Siinä istuessani ymmärsin, etten voinut pidätellä mitään. Kuultuani hänen sanansa rukoilin hiljaa: "Herra, minun elämäni on kaikki, mitä minulla on tarjota sinulle. Se ei ole kallisarvoinen tuoksuöljyruukku, mutta rikon mielelläni sen sinun hyväksesi. Olkoon tämän rikotun astian sisältö mieluisa sinulle, Herra" (Lujana Kristuksessa, rohkean kiinalaispastorin elämäntarina, Zhang Rongliang & Eugene Bach, Avainmedia Lähetysjärjestö ry 2016, s. 72).

Siunausta!

Ps. "Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomat mutta emme toivottomia, vainottuja mutta ermme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja" (2. Kor. 4:8-9).