15.1.

Nousumme aikaan oli pakkasta 6.7 astetta. Keskellä viikkoa - melkein - tiistaita elelemme - keskellä kuutakin kuljemme. kahvia ja vähän sen kanssa "palasta." Kävin viemässä Danielin ja Emilian kouluun suksineen. Luntakin oli tullut. Palattuani aamupalan syönti ja kahvistelu jatkui. Luin Roomalaiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

11:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 9 henkeä.

Söimme. Kahviakin.

14 kävin hakemassa Emilian, Danielin, sekä hänen luokkakaverinsa koulusta heille.

Laitoin takkaan tulen.

15 jälkeen menin hiihtelemään n. 5 km Tarvaalan lumiselle ladulle. Nopeasti tuli pimeä. Lunta sateli hienokseltaan. Heinät, varvut, pensaat ja puut olivat kauniin lumisia - vaiko lumisen kauniita. Passasihan sitä sellaisessa luonnossa, raikkaassa ilmassa, hissukseen hiihdellä. Sitä oli kuin yksin - no, niinhän sitä kyllä olikin. Talojen ikkunoista loistivat valot.

M-L neuloi.

Tuli seuratuksi hiihdon Suomen cuppia.

Iltapalaa ja teetä.

Minkähänlainen valmiustila meillä paikkakuntamme - ja laajemminkin - seurakuntina on ottaa vastaan herätys ja sen mukanaan tuomat ihmiset ja haasteet? Voihan olla, ettei tämänkaltainen ajatus tunnu paljoakaan koskettavan, mutta kuitenkin rukoilemme herätystä. Millä mielellä rukoilemme herätystä? Voihan sitä tietenkin toimia sittenkin jotenkin kun herätys on päällä. Näin toimien valuu herätyksen hedelmää paljon hukkaan. Jälkihoitotyö on  jo silloinkin "pullonkaula", kun vähemmän tulee ihmisiä uskoon. Herätys - hengellinen herätys - voi alkaa hyvinkin nopealla aikataululla.

"Seurakuntaamme oli tullut nuori tyttö ystävättärensä mukana. Hän oli kuuroutunut kolmivuotiaana ja oli menettänyt ajan mittaan miltei kokonaan puhekykynsä. Seurakunnallamme oli tapana pitää joka ehtoollissunnuntai-iltana yleinen parantumisjumalanpalvelus, jonne sai tulla kuka tahansa. Kuuri tyttö tuli tällaiseen tilaisuuteen. Kaksi seurakunnan vanhinta rukoili kanssani pitkään tytön puolesta, mutta mitään ei tapahtunut. Kysyin äkkiä itseltäni, miksi mitään ei tapahtunut. Sain sisäisen kehotuksen katsoa ympärilleni. Näin, kuinka muut seurakunnan jäsenet istuivat tuoleillaan, katselivat ympärilleen ja välillä pitkin salia. Tilanne oli heistä hyvin kiinnostava. Heidän käytöksensä olisi ollut ymmärrettävää, jos he eivät olisi olleet uskovia, mutta he olivat.

Siinä silmänräpäyksessä Herra oli ilmoittanut, ettei hän voinut toimia sellaisessa ilmapiirissä. Syys siihen, ettei mitään tapahtunut, ei ollut tytössä, ei rukoilijoissa, vaan seurakunnassa. He pitivät itseään pelkkinä katselijoina eivätkä osallistuneet rukoukseen.

Tein läsnäolijoille muutaman kysymyksen. Eräältä mieheltä kysyin, olisiko hän rukoillut näin, jos kyseessä olisi ollut hänen tyttärensä. Miehellä oli epilepsiaa sairastava tyttö, joka myös parantui. Eräältä naiselta kysyin, olisiko hän rukoillut noin, jos olisi rukoiltu hänen lapsensa puolesta. Silloin seurakunta puhkesi itkuun, yksikään silmä ei pysynyt kuivana. Lopetimme jumalanpalveluksen siihen ja päätimme kokoontua seuraavana iltana uudelleen, mutta toisin motivoituneina. Seuraavana iltana olimme rukoilleet tuskin kahtakaan minuuttia, kun tytön korvat aukenivat ja hän kuuli.

Esirukouksen avulla saavutamme paljon enemmän kuin usein luulemme, mutta vain silloin, kun olemme läsnä koko sydämestämme ja asetumme toisen hädän keskelle" (Reinhold Ulonska, Yhteiseksi hyödyksi. Pyhän Hengen lahjat ja niiden käyttö, RV-KIRJAT 1985, s. 66, 67).

Siunausta!

Ps. "Vanhurskaan rukous voi paljon..." (Jaak. 5:16).

14.1.

Maanantai. Nousun aikaan pakkasta 4.0 astetta. Aamupalaa ja kahvia. Kävin viemässä Emilian ja Danielin kouluun 9:ksi. Daniel oli tehnyt viirin ja vei sen kouluun mukanaan. Jatkoin vähän aamupalaa ja kahvinjuontia. Luin Roomalaiskirjettä. Rukousta.

Soittelin "velj´miehelle kotiselkosille". Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

13 hain Danielin koulusta heille. Ennen kuin tulimme sinne kävimme viemässä vähän materiaalia eiliten uskoontulleelle ihmiselle.

Palattuani kotiin ajelimme M-L:n kanssa tk:lle, jossa minulla oli aika klo 14 diabeteshoitajalle. Käsivarteeni laitettiin verensokeria mittaava sensori viikoksi. M-L kävi välillä hakemassa Emilian koulusta heille. Tuli sitten hakemaan minut tk:lta. Kävin postista hakemassa silmälasilähetyksen. Lasit tulivat tuolta Uralin rinteiden tuntumasta yhden ihmisen mukana Suomeen ja postissa minulle. Edellisellä reissulla silmälääkäri tutki vahvuudet ja varasin pokat. M-L kävi kaupassa.

Söimme. Ja kahvikin maistui.

M-L leipoi ruisleipää.

Ruuan jälkeen menin hiihtämään Tarvaalan ladulle. Lunta oli tullut - ja tuli koko ajan - sen verran, että eipä sitä latua ollut. N. 5 km hiihtelin, ensin hämärässä ja sitten pimeässä, vaikkei kello paljon ollut.

Tultuani kotiin olivat ruisleivät uunissa - ja tuoksut hyvät.

Poljeskelin kuntopyörää 34 min. Pienen tauon jälkeen poljin 32 min. Jäykkyydellä 10, janalla 0-10. Lueskelin polkiessani kirjaa.

Nyt kun on tuo sensori tuossa käsivarressa, niin pitää pitää koko viikon ajan tarkkaa päiväkirjaa syömisistä, hiilihydraattimäärineen, lääkinnästä, liikkumisesta ja verensokeriarvoista.

Iltapalaa ja teetä.

"Vanhimmiston palvelu eli "seurakunnan kotiapteekki"

Käytän vanhimmistolle kuuluvasta palvelusta mielelläni nimitystä "seurakunnan kotiapteekki". "Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte" (Jaak. 5:14-16).

Uskovien ei pitäisi etsiä ympäriinsä henkilöitä, joilla on parantamisen lahjoja, vaan heidän pitäisi kääntyä seurakunnan vanhimpien puoleen. He saavat kutsua vanhimmat luokseen, ja näiden tulee rukoilla heidän puolestaan, ja Herra tekee ihmeitä. Tässä Raamatun kohdassa ei siis sanota: "Hän kutsukoon luokseen vanhimmat, joilla on parantamisen armolahjoja", vaan "kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat". Uusitestamentillinen seurakunta on parantava seurakunta. ...

...Kääntyminen seurakunnan vanhinten puoleen on osoitus kahdesta merkittävästä asiasta. Ensinnäkin se todistaa, että odotamme parantumista Jumalan työnä, mikä tapahtuu kätten päälle panemisen kautta Herran nimessä. Ei ole kysymys siitä, että vain tullaan terveeksi, vaan että Herra parantaa. ... Toiseksi vanhimpien kutsuminen todistaa sen, että me hyväksymme heidät ja samalla raamatulliset seurakuntavirat Jumalan lahjana. Toisinaan seurakunnissa ei raamatullisia virkoja pidetä arvossa Kristuksen lahjoina. ... Se, joka kutsuu vanhimmat luokseen, ilmaisee kunnioittavansa heitä Jumalan lähettiläinä ja siunauksen kanavina" (Reinhold Ulonska, Yhteiseksi hyödyksi. Pyhän hengen lahjat ja niiden käyttö, TV-KIRJAT 1985, s. 67, 68, 71, 72).

Siunausta!

Ps. "Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa antoi hedelmänsä" (Jaak. 5:17-18).

13.1.

Tuli sunnuntai - olisikimpa pian edessä oikein "tulisunnuntaita." Millaisia ne sitten sellaiset olisivat. No, ne olisivat sellaisia voimallisia sunnuntaita, joissa nähtäisiin ja koettaisiin voimakasta Jumalan Pyhän Hengen toimintaa. Herätyksen aikaa. Voimallisia hengellisiä tilaisuuksia. Pyhän Hengen herättämiä, synnintuntoisia, ihmisiä. Pelastumisia, Pyhällä Hengellä täyttymisiä. Uudistumisia. Parantumisia. Vapautumisia. Jumalan aikaansaamaa voimakasta liikekannallepanoa. Kumpa sellainen aika pian koittaisi. Olen/olemme sitä vuosia odottaneet. Voimme olla tulossa siihen aikaan. Niin tapahtukoon. Meilläkin on siinä osamme - jo nyt, ennen sitä. Ja sitten. Tule mukaan rukoustilaisuuksiin! Tule ensi lauantainakin - 19.1. klo 12 - 14 - rukoilemaan yhdessä. Kutsu tämän jutun lopussa. Kutsu kuuluu kaikille. Tässä asiassa ei sillä, mihin laumaan kuulumme, ole merkitystä. Rukous on yhteinen asiamme. Jumala iloitsee, kun eri seurakuntiin kuuluvat uskovat rukoilevat yhdessä. Olemme Jumalan valtakunnan kansalaisia. Montako Jumalan valtakuntaa on olemassa? Yksi.

Sydämelliset onnittelut täältä "meidän horisontista", vielä tässäkin, Lehtomäen Teemulle syntymäpäivän johdosta!

Heräiltyämme uuteen aamuun oli pakkasta 13.6 astetta. Kun pimeys alkoi väistyä, näkyi taivas selkeänä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Roomalaiskirjettä.

Menimme Marja-Leenan kanssa rukoushuoneelle klo 10 alkavaan rukoushetkeen. N. 17 astetta pakkasta. Haimme Salmen mukaan - 4 henkeä.

11 alkoi yläkerrassa tilaisuus, jonka johteli alkuun Vesa Rautasaari. Vietimme hiljaisen hetken yhden seurakuntamme jäsenen poismenon johdosta. Hänen uskonsa Jeesukseen sai muuttua näkemiseen. Tilaisuudessa vieraili tasokas kuoro: Hymnos, 12 laulajan voimin. Sen lisäksi oli säestyspuolella pianovirtuoosi, Mika Äijäläinen ja harmonikansoittaja. Laulajat taisivat olla eläkeläisiä, mutta sitä ei olisi uskonut - muuten kuin ehkä lauluvalikoimasta. Mukana oli myös joku uudempikin laulu. Hymnoslaiset ovat liikkeella palvelemassa Jumalaa lahjoilla, joilla Hän on heitä varustanut. Yksi kuorolaisista - tunnetun edesmenneen helluntaijulistajan poika - piti puheen. Se oli koskettava ja "konstailematon." Kuorossa on tunnettuja musiikki-ihmisiä. Erinomainen hengellinen tilaisuus - jossa oli hyvä tulla Jeesukseen uskovaksi. Niinkuin tapahtuikin. On aihettä ylistää Jumalaa.

Tilaisuuden jälkeen oli alakerrassa hyvä lounas. Ajelimme sitten kaupan kautta kotiin.

Kotona ennätimme olla n. 45 min. kun lähdimme klo 15:ksi lapsenlapsemme - Emilian - 13 v synttäreille. Syntymäpäivä oli jo viimevuoden lopulla, mutta sukulaissynttärit nyt. Mukana olivat: Timo, Pia, Milka, Miro, Milena ja Minja, mummi ja vaari, ja Emilian kotiväki - äiti, isä ja velimies. Ennen tarjoilua rukoilimme ja siunasimme Emiliaa. Tarjoilut olivat taas hyvät - niinkuin siinä talossa on aina. Jotka terhi-Marjan tuntevat, lienevät samaa mieltä. Jumala on antanut suuren lahjan heidän perheeseensä - Emilian. Olemme kiitollisia, että saamme olla Emilian vaari ja mummi. Siunausta Emilialle tuleviin hetkiin! Ja taivaan Isän johdatusta kaikkeen! Olet "huipputyyppi!"

Denis lämmitti saunan. Hänen ja Timon kanssa kävimme siellä löylyttelemässä - ja tällä kertaa armeijajuttuja puhumassa, vähän liikaakin. Niitähän kyllä piisaa. Onneksi ei tarvitse muistella sotajuttuja.

Lähtiessämme kotiin, lähti Daniel hiihtelemään, otsalamppu päässä, tekemäänsä pihalatua. Kuun sirpukkakin pilkisteli pilvisumun takaa. Taisivat toisetkin perheen jäsenet mielitellä lenkille lähtöä.

Kotiuduttuamme tuikkasin tulen takkaan.

Poljeskelin kuntopyörää 33 min + 32 min., jäykkyydellä 10, janalla 0 - 10.  Välissä pieni tauko. Samalla luin kirjaa poljkeskellessani.

Iltapalaa ja teetä

"...Kokemusta, joka opetuslapsien piti saada kaiken sen lisäksi, mitä heillä jo oli, kutsuttiin Pyhällä Hengellä kastamiseksi, ei synnin poistamiseksi eikä varmuudeksi Jeesuksen suorittamasta pelastustyöstä ja hänen ylösnousemuksestaan. Varmuus kaikesta tästä heillä oli jo ennen helluntaita. Henkikaste oli erillinen hengellinen kokemus, joka heiltä vielä puuttui...(Reinhold Ulonska, Yhteiseksi hyödyksi. Pyhän Hengen lahjat ja niiden käyttö, RV-KIRJAT 1985, s. 16).

"...Pyhän Hengen on ... määrä lahjoittaa kokemus, jota opetuslapsilla ei helluntaihin mennessä ollut. Tätä nimenomaista kokemusta Uusi testamentti kutsuu Pyhän Hengen kasteeksi. Siinä toteutui sana: "...teidät kastetaan Pyhällä Hengellä." Apostolit itse vetosivat vastaavassa tilanteessa Raamatun kohtaan: "Silloin minä muistin Herran sanan, jonka hän sanoi: "Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä..." (em. teos, s. 16, 17).

"...Helluntaikokemus ei ollut opetuslapsille merkityksetön. Jeesus käski heidän pysyä Jerusalemissa odottamassa Isän lupausta. Kaste Pyhällä Hengellä ei ollut opetuslapsien pelastuskokemus vaan työhön varustautumista korkeudesta saadulla voimalla: "...vaan kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani..."  (Apt. 1:8)...(em. teos, s. 17).

"...Lupaus Pyhän Hengen kasteesta on voimassa edelleen. Ei ole mitään syytä olettaa, että Jeesus olisi lopettanut omiensa kastamisen Hengellä ja tulella. Kaste Pyhässä Hengessä lahjoitetaan uskon perusteella, uskon, jonka keskus on Jeesus" (em. teos, s. 23). 

Siunausta!

Ps. "Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla ... Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi ... Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu..." (Apt. 2: 1, 4, 38-39).

12.1.

Taisin eiliten kirjoitella joutavia- nimittäin, että olisi Nuutin päivä tänään. Ei ole, vaan huomenissa.

Olihan se pimeää vielä kun tänä aamuna nousimme - lauantaihin. 4.0 pakkasen puolella silloin. Aamupalaa ja kahvia/vettä. Luin Roomalaiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Selkeä taivas. Aurinkokin paistoi.

Tulet takkaan.

M-L laittoi hyvät ruuat - kukkakaalimuussia, tirripaistia, salaattia. Jälkiruuaksi leipäjuustoa, jossa seassa hillaa ja kermaa.

Ruuan jälkeen menin 14 hiihtelemään Tarvaalan ladulle Deniksen, Emilian ja Danielin kanssa. Tänä aamuna oli vedetty latu. Aurinkoista. Emilia lähti kotiin kävellen, ollessamme pyörätien kohdalla menossa - sukset eivät tainneet oikein toimia. Kun Daniel ja Denis lähtivät kotiin, hiihtelin vielä yksin lisää. Palatessani kotiin taisi olla himpun yli 5 astetta pakkasta. Taivaalla näkyi vähän isompi kuin "sirppikuu." Auringonlaskun puolella kellertävä ruskotus. Vastapäisellä suunnalla hieno violettinen, pastellisävyinen, taivas. Kaunistahan se.

17.30 jälkeen nousin kuntopyörän satulaan ja poljeskelin 1 h 1 min, jäykkyydellä 9, janalla 0-10. Samalla luin kirjaa.

Pyöräilyn jälkeen kävin saunassa.

Iltapalaa ja teetä - mm. M-L:n paistamia juustosipsejä. Kyntteli paloi pöydällä.

"Jumalan sanan ja Pyhän Hengen on saatava meidät tajuamaasn, miten tärkeää on, että meillä on kaikkia Hengen lahjoja. Ei ole kysymys meistä vaan siitä, että Jumala voi käyttää meitä paremmin kuin tähän saakka seurakuntaansa vahvistamaan, ja siitä, että me itse kasvamme hänessä. Meidän pitäisi palaa halusta olla parempia työvälineitä Jumalan kädessä. Jokaisen kristityn pitäisi pyrkiä olemaan parempi kanava Pyhän Hengen voimalle ja täyteydelle sekä käyttökelpoisempi jäsen Kristuksen ruumiissa, jotta Herramme voisi paremmin kirkastaa itsensä" (Reinhold Ulonska, Yhteiseksi hyödyksi. Pyhän Hengen lahjat ja niiden käyttö, RV-KIRJAT 1985, s. 30).

Siunausta!

Ps. "Mutta mitä hengellisiin lahjoihin tulee, niin en tahdo, veljet, pitää teitä niistä tietämättöminä. Te tiedätte, että kun olitte pakanoita, teitä vietiin mykkien epäjumalien luo, miten vain tahdottiin. Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: Jeesus olkoon kirottu, ja ettei kukaan voi sanoa: Jeesus olkoon Herra, paitsi Pyhässä Hengessä" (1. Kor. 12:1-3).

11.1.

 Ei ihan lauantai, mutta perjantai kuitenkin. Hyvissä ajoin nousin uuteen päivään. Pimeää. 0.2 astetta pakkasen puolella. Ettäkö oikein pakkasella? Kahvia ja vähän sen kanssa jotakin. 

Kävin viepäsemässä Danielin ja Emilian 8:ksi kouluun suksineen. Ohuen kerroksen oli antanut lunta. Jatkoin aamupalan syöntiä ja kahvin juontia koulukyytireissulta palattuani.

Luin Roomalaiskirjettä. Rukousta. Selkeä ilma. Aurinkokin valaisi maisemaa.

Vähän myöhemmin Marja-leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Huomenna olisi ollut Nuutin päivä - tai on - mutta M-L napsi sellaisilla pihtisaksilla joulukuusesta oksat pois, pisti ne takkaan ja tuikkasi tuleen. Rangan pisti jalassa seisomaan ulko-oven eteen. Että, ei seiso meillä enää kuusi permannolla.

Kävin hakemassa 12 aikaan Danielin suksineen meille koulusta. Joulukuusen rangan vein liiteriin - en muistoksi, vaan sahattavaksi.polttopuuksi.

Söimme. kahviakin.

13 kävin hakemassa Emilian koulusta suksineen meille.  

Kävin vähän reippailemassa - hiihtelin Tarvaalan latupohjalla n. 10 km. mennessä paistoi aurinko. Hiihtelyn alkupuolella alkoi näkyä oikein tummaa taivasta ja alkoi sakea lumisade, jota sitten jatkui koko hiihtelyn ajan.Joen varressa hiihdellessäni oli jäällä kaksi koiraa. Lienevätkö päässeet irti. Toinen niistä lähti mukaani ja oli sitten koko ajan vieressä menossa niinkuin minäkin. Mukavannäköinen koira. Taisi olla lapinkoita. Mennessämme uudestaan jokivartta, näkyi siinä vieressä saukko jäällä. Jäässä oli sellaisia pienehköjä sulia kohtia. Niistä se sulavasti solahti jään alle, noustakseen toisesta sulasta kohdasta. Mukava oli seurata. Koirakin huomasi sen ja juoksi luo. Saukko kuitenkin solahti virtaan. Kun laitoin sukset autoon ja lähdin ajelemaan kotia kohti, huomasin, että koira tuli perässä vähän matkaa. Onneksi ei lähtenyt perään.

Palattuani kotiin join lettukahvit. M-L oli paistanut lettuja, joita Emilian ja Danielin kanssa olivat nautiskelleet. 

Terhi-marja kävi töistä tullessaan hakemassa lapset. Heti kohtapa menivät poika ja tyttökerhoon - jälkimmäistä T-M pitää.

Kävimme M-L:n kanssa kylällä. Minä olin kyytimiehenä. M-L kävi apteekissa ja kaupassa.

Tultuamme kotiin jatkoin jo autossa kuunneltua ugandalaisen pastori Kimulin haastattelua. On Suomessa vierailemassa. Edellisen kerran taisi olla ennen eduskuntavaaleja ja vieraili eduskunnassakin. Nytkin ovat eduskuntavaalit edessä.

Meidän keittiöön ui kaksi kalaa - oikein iso ahven ja kuha. Denis oli käynyt J-P:n kanssa verkkoja kokemassa. Mekin pääsimme osille. Paljon kiitoksia!

Laitoin tulen takkaan.

Iltapalaa ja teetä. M-L keitti ahvenen mätiä. Se oli leivän päällä hyvää - sanoisinko, että se on "köyhän miehen kaviaaria." Paitsi, että on parempaa.

Poljeskelin klo 20 jälkeen kuntopyörää 30 min. jäykkyydellä 9, janalla 0-10. Edellisinä päivinä jäykkyydellä 8. Mukavasti siinä hik tulloo.

"Jos elät piittaamatta Herran asioista, jos jatkuvasti myönnyt jokaiseen lihan ehdotukseen, jos sinulla on rakkaussuhde materialismin sekä riippuvuus tavaroiden hankkimiseen hinnalla millä hyvänsä, jos ajat lopun elämääsi takaa tyhjiä, onttoja kuvia, seuraukset lapsillesi tulevat olemaan suuret. Yksinkertainen tosiasia on, että kukaan meistä ei elä itselleen; sillä tavoin Jumala ei ole asentanut maailmankaikkeutensa kaapeleita (Ron Mehl, Sydämeen kirjoitettu. Heijastuksia Jumalan rakkaudesta, Aika Oy kristilliset Kirjat 1999, s. 70).

Siunausta!

Ps. "Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus" (Room. 8:3-4). 

10.1.

Toivorikas(ta) torstai(ta)! Nousimme varhain. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia - paitsi Marja-Leena, jonka piti olla syömättä Keskussairaalareissun takia. Luin Roomalaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta.

Ajelimme Jyväskylään 8.30:ksi. "Tapoin aikaa" autossa Keskussairaalan lähialueella. Eipä siellä niin kauan mennytkään. Ennen 12.30 olimme jo kotona.

Söimme.

13 hain Emilian potkukelkkoineen - jolla meni aamulla kouluun - koulusta meille. Velipoika, Daniel, meni suksilla kouluun.

Kävin hiihtelemässä n. 5 km Tarvaalan latupohjalla. Yli 9 astetta pakkasta. Aukeilla viima tuntui vilakalta.

Laitoin tulen takkaan. 

M-L kävi kylällä - ostamassa "viheltävän" vesipannun. Loikoilin sohvalla ja kuuntelin Patmosta.

Iltapalaa ja teetä.

Milena - lapsenlapsi 4 v - oli ollut tänään ensimmäistä kertaa Jippii-kerhossa. Siitäpä tulikin mieleen ajatella vähän laajemminkin tuota lapsuusikää - joka menee, että vilahtaa ohi. Vanhempien - ja muidenkin "isompien" - kannattaa ajatella lapsuusajan merkitystä. Ajattelen nyt tässä sitä, että kannattaa tuoda - tuoda ja osallistua itsekin - lapsia seurakunnan toimintaan, tilaisuuksiin ja tapahtumiin. Jopa nähdä vaivaa asian suhteen. Esim. meidän seurakunnassa on pyhäkoulua, tyttö- ja poikakerhoa, Jippii-kerhoa, varkkisolua, sekä isompia tapahtumia. On hyvä mahdollisuus antaa lasten tulla ja osallistua. Se on osaltaan sitä, että halutaan "totuttaa poikanen (ja tyttönen tiensä suuntaan", niinkuin Raamattu kehottaa. Ei vain harvoin, vaan säännöllisesti - ja antaa lapsilleen myös itse siitä esimerkki. Osoittaa, että seurakunta on tärkeä - jossa opitaan tuntemaan Jumalaa, Jeesusta, Pyhää Henkeä, Jumalan Sanaa, uskovia ihmisiä - ja myös osallistumaan jo lapsena joihinkin tehtäviin.

"Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat: käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto" (Ef. 5:15-16).

9.1.

Sydämelliset syntymäpäiväonnittelut vielä tässäkin Metsälän Sinikalle, Haminaan! Ja Matille terveisiä!

Sydämelliset nimipäiväonnittelut vielä tässäkin Lahtelan Veikolle, Vertaisen Veikolle, Vesisenahon Veikolle, Oikarin Veikolle, Liimataisen Veikolle ja Jäntin Veikolle!

Hyvissä ajoinhan sitä nousimme, pimiään. Eikun kynttilät palamaan. Aamupalaa ja kahvia - paitsi Marja-Leena ei. Hän kun meni "verkokkeisiin."

M-L kävi viemässä Emilian kouluun ja toi samalla Danielin meille - hän ei flunssaisena mennyt kouluun. Tuli meille ja kävi nukkumaan sohvalle. M-L meni sinne tk:een. 5.3 astetta miinuksella.

Luin Roomalaiskirjettä.

Rukousta.

M-L:n palattua ja syötyä aamupalaa, luki hän hartauskirjasta kohdan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin hiihtelemässä Tarvaalan latu-uralla n. 15 km. Samalla reissulla hain Emilian koulusta meille.

Söimme.

Poljeskelin kuntopyörää 30 min. + 35 min. Samalla luin kirjaa. Välillä join kupin kahvia omenalohkojen kanssa.

Terhi-Marja kävi hakemassa lapset meiltä töistä tullessaan.

Laitoin tulen takkaan. M-L neuloi.

19:ksi menin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan - 9 henkeä. M-L seurasi netin kautta Sateet-tilaisuutta Seinäjoelta.

Iltapalaa ja teetä.

"Totuus on että Jumala tietää tarkalleen, mitä me tarvitsemme. Hän tietää, milloin tarvitsemme sitä mitä tarvitsemme. Hän tietää, kuinka paljon tarvitsemme siitä, mitä tarvitsemme. Ja hänellä on keino huolehtia siitä, että minä saan mitä tarvitsen juuri oikeaan aikaan, en kenties omaan aikaani, mutta oikeaan aikaan" (Ron Mehl, Sydämeen kirjoitettu. Heijastuksia Jumalan rakkaudesta, Aika Oy kristilliset kirjat 1999, s. 239).

Siunausta!

Ps. "Minä olen oppinut oloihini tyytymään" (Fil. 4:11).

8.1.

1.5 miinuksella noustessani suht´aikaisin. Mukavan pimeää - silloinhan ne joulukuusen kynttilät ja muut kynttilät pääsevät oikeuksiinsa ja luovat aamutunnelmaa. Ja eikös se tunnelma ole tärkeä - no, ainakin minulle. Söin aamupalaa ja join kahvia. Olin valmistautunut viemään lapset kouluun, mutta tänään ei tarvinnutkaan. Luin Roomalaiskirjettä. Rukoilin ja sitten torkuin sohvalla.

Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä..

11:ksi menin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 5 henkeä.

Palattuani kotiin söimme hyvää M-L:n laittamaa yksinkertaista, mutta hyvää ja terveellistä, ruokaa. Kahviakin.

Kävin syönnin päälle ulkoiluttamassa suksia - hiihtelemässä - Tarvaalan hiihtouralla n. 10 km. Latua ei vielä ole. Harmaata, mutta ei alakuloista. Sumua. M-L oli käynyt kävelylenkillä hiihtelyni aikana.

Juotuani kotona nes-kahvia ja otettuani sen kanssa suuhun vähän palasta, kävin 8.3 km kävelylenkillä Tarvaalan suunnassa. 1-2 astetta miinuksella. Sumu lisääntynyt. Hyvä raikastelusää ollut tänään. 

Pian raapaisin tulen takkaan. M-L neuloi.

Iltapalaa ja teetä.

20 jälkeen kävin kylällä kylässä. Kyseessä "isot asiat" - sen "juttelukaverinikin" myöntää. Ihan itselleni laitan tämän tähän näin ilmaisten "muistojen kirjaan."

"Raamattu sanoo meille hyvin usein: "Etkö vain odottaisi Herraa?" Älä yritä kulkea nopeammin kuin on hänen tarkoituksensa. Löydä hänen tahtinsa ja pysy hänen rinnallaan - älä juokse edelle äläkä vitkastele perässä. Kun teet niin, tulet nauttimaan hänen läheisestä kumppanuudestaan matkan jokaisella askeleella" (Ron Mehl, Sydämeen kirjoitettu. Heijastuksia Jumalan rakkaudesta, Aika Oy kristilliset Kirjat 1999, s. 116).

Siunausta!

Ps. "Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa herra niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme, muistaa, että olemme maan tomua (Ps. 103:13-14).

7.1.

Mainiota maanantaita! 0.3 astetta miinuksella noustessamme. Aamukahvia vähän, ennenkuin menin viemään Emilian ja Danielin kouluun 9:ksi. Sen jälkeen aamupalaa ja kahvia lisää. Luin Apostolien tekoja. Marja-leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin hiihtelemässä Tarvaalan latupohjalla n. 5 km. latua siinä ei vielä ollut, mutta pohjia oli taskoitettu ja ajettu kovettumaan. Mukava siinä oli hissukseen luikutella - taikko hiiviskellä. Harmaa taivas, mutta aurinko kuumotteli sieltä harmauden takaa, luoden kuulasta tunnelmaa.

13 kävin hakemassa Danielin koulusta meille. Söimme. lettujakin M-L paistoi - minäkin yhden sellaisen söin.

14 hain Emilian koulusta meille.

Jonkin aikaa tulin torkkuneeksi sohvalla.

Terhi-marja kävi hakemassa lapset meiltä töistä tullessaan.

16.30 menimme Danielin kanssa "kaurislaavulle", tuonne Tarvaalan hiihtolenkin varteen. Otsalamput päässä ja reput selässä. Tekaisimme tulet ja paistelimme makkaraa ja palvikylkeä myös, jota Danielin repusta löytyi. Keittelin myös kahvit tulilla. Danielilla oli omat kaakaot pullossa. Mukavahan siellä oli tyttärenpoja kanssa tulilla pimeässä istuskella. Emme olleet kovin kauan siellä, kun M-L soitti, että älkää olko kovin kauan, kun Timo, Pia ja pienet tytöt, Milena ja Minja, tulivat juuri. Niinpä sitten tulimme meille molemmat. Daniel leikki pienten serkkujen kanssa. Emiliakin potkitteli potkukelkalla meille ja liittyi touhuilemaan pienten serkkujen kanssa. Minjakin kävelee jo yksikseen hyvin ympäriinsä. Laitoin heti tultuani saunan lämmite. Juotuamme kahvia/teetä ja otettuamme karjalanpiirakoita savulohen kanssa, menimme Timon kanssa saunaan. Saunapuheet liikkuivat evankeliumin eteenpäinviemisen - evankelioinnin - alueella. Molemmilla on siihen halua. Saunan jälkeen lähtivät omat kotia kohti. Daniel Emilian potkukelkassa.

Väen lähdettyä istuin kuntopyörän selkään ja poljeskelin 32 min. Luin samalla kirjaa. Sauna oli vielä kuuma, joten kävin ottamassa lisää hikeä.

"Pikkisen" söin vielä iltapalaa.

Seurasin MM:n voittanutta pikkuleijonien saapumista kultamitalit kaulassa Hensinki-Vantaan lentoasemalle. 

"Sinun ja minun on tehtävä tietoinen päätös reagoida Jumalan Hengen sisäisiin tönäisyihin ja kuiskauksiin, kun hän yrittää tehdä juuri sen, mihin me emme ikinä pysty: kesyttämään kielemme. Aina kun Jumala puhuu meille - ja tiedämme, että Jumala puhuu, meidän on toteltava hänen kehotustaan heti. Miksi? Koska jos sanot jotakin, vaikka tiedät, että sinun ei oikeastaan pitäisi sanoa sitä, joku varmasti loukkaantuu tai vahingoittuu. Sillä hetkellä kun sanat pääsevät ulos suustasi, sinulle monesti tulee äkillinen kurja tunne, että olet jälleen kaapannut itsellesi oman elämäsi hallinnan . ja tuottanut surua Herran Hengelle" (Ron Mehl, Sydämeen kirjoitettu. Heijastuksia Jumalan rakkaudesta, Aika Oy Kristilliset Kirjat 1999, s. 231).

Siunausta!

Ps. "Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän! Ja kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta" (Jaak. 3:5-6).

6.1.

Hyvää Loppiaista! Loppiaisesta puheenollen: Joulunaika on jälleen loppumassa. Ei muuta kuin aletaan odotella tulevaa Joulua. Sitten vain huomaamme, että tulipa se taas äkkiä. Loppiaista vietetään Itämaan tietäjien muistopäivänä. Joissakin piireissä lähetystyö on esillä. Joulukuusi vielä seisoo meillä permannolla - ja kaikkien on myös ihan hauska olla - mutta taitaa silläkin alkaa uloslähtölaskenta. Tai, voihan olla, että se siltä seisomaltaan poltetaan takassa. Mukavahan sitä on vielä seisottaa "tuvassa." Tuohan se kynttilöineen ja koristeineen - ja tietenkin omalla vihreydellään - tunnelmaa huusholliin.

Marja-leena nousi aika aikaisin laittelemaan tarjoilujuttuja valmiiksi seurakunnan tilaisuutta varten. Siinähän niitä keittiön lattialla oli lähtövalmiina monenlaisessa kassissa, yms., kun nousin minäkin ihan tolkun ajassa. Pakkasta oli 5.4 astetta. Aamupalaa ja kahvia. Terhi-Marja tuli hakemaan M-L:n tavaroineen. menivät helluntairukoushuoneelle tekemään valmisteluja lähetyslounaan suhteen. Kuin Apostolien tekoja. Rukoilin.

10 jälkeen lähdin ajelemaan Karstulaan, Vapaaseurakunnan rukoushuoneelle. Siellä alkoi klo 11 Ehtoolliskokous. Risto Oinonen johti tilaisuuden. Olin kutsuttu puhumaan kokoukseen. Niinpä puhuin. Olin siunaamassa ja jakamassa ehtoollista Esko Maukosen kanssa. Tilaisuuden lopussa joimme hyvät kahvit.

Paluumatkalla menin meidän rukoushuoneelle. Siellä kun oli se lähetyslounas. Hyvin ennätin toisten kanssa syömään. Hyvät ruuat olivat M-L ja T-M laittaneet - ja myös kahvit.

Tultuani kotiin seurasin Tour de Ski-lähetystä. M-L ja T-M tulivat pois rukoushuoneelta saatuaan lounaan jälkeiset asiat tehtyä.

Laitoin tulet piisiin loimottelemaan.

Kävin 8.3 km lenkillä Tarvaalan suunnassa. Menopuolikkaan kävelin ja paluupuolikkaan juosta hissuttelin. 1.5 miinuksella. Puut kauniin lumiset. Mukava sää. Kotiuduttuani poljeskelin kuntopyörää 31 min. Samalla luin kirjaa.

Iltapalaa ja teetä. M-L neuloi.

"Mitä ovat nämä maailman vähät mitättömät helyt ja rihkama verrattuna niiden rikkauksien loistoon ja kauneuteen, jotka ovat koottuina meitä varten Jumalan omassa talossa? Jonakin päivänä, kun kävelemme pitkin jotakin kiemurtelevaa, kultaista polkua taivaallisilla kukkuloilla, me nauramme - tai kenties itkemme - tajutessamme, miten uppoutuneita ja syventyneitä olimme aineellisiin asioihin lyhyen maallisen vaelluksemme aikana" (Ron Mehl, Sydämeen kirjoitettu. Heijastuksia Jumalan rakkaudesta, Aika Oy Kristilliset Kirjat 1999, s. 209). 

Siunausta!

Ps. "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyrränyt meidät uuteen elämään... Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tuhraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa" (1. Piet. 1:3-5).

5.1.

Lauantaita. 8.4 pakkasta nousun aikaan - Marja-leena nousi vähän ennemmin. Olin kyllä silloin jo hereillä. Taivas oli harmaa. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/vettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme keittiön pöydän ääressä. Luin Apostolien tekoja.

Kävimme kylällä. M-L kävi kaupassa mm. ostamassa tavaroita huomista lähetyslounasta varten, seurakunnassa. Veimme niitä rukoushuoneelle jääkaappiin..Sitten hurruuttelimme yhden kaupan kautta kotiin.

Seurailin tänään Touria netin kautta.

Söimme. Ja kahvia.

Terhi-Marja ja Emilia käväisivät  On taas huomenna äidillä ja tyttärellä - M-L:lla ja T-M:lla - lähetyslounaan tarjoaminen seurakunnassa.

Kävin 8.3 km kävelylenkillä Tarvaalan suunnassa - partaa jäädyttelemässä. 8.7 astetta pakkasta. Mukavannäköinen atmosfääri katuvalojen palaessa. Luminen metsä.

Hain puut ja tuikkasin tulen takkaan.

Poljeskelin kuntopyörää 33 min. Samalla luin kirjaa.

M-L on tänään leivoskellut huomista lähetyslounasta varten.

Kävimme saunanlöylyissä.

Pääsin kotiparturiin.

Iltapalaa ja teetä - mm. kotona tehtyä pizzaa.

"Kuulin kerran eräästä neuvonantajasta, joka esitti kysymyksen: "Mikä vaikutus teoillani on, jos menen ovesta, jossa lukee Halu?" Hän päätti kirjoittaa ne ylös. Hän sanoi: Jos menen tuosta ovesta...

Tuotan surua hänelle, joka lunasti minut.

Vedän hänen pyhän nimensä lokaan.

Minun on eräänä päivänä katsottava Jeesusta silmiin ja tehtävä tiliä teoistani.

Tuotan sanomatonta tuskaa vaimolleni, joka on paras ystäväni ja joka on ollut uskollinen minulle.

Menetän vaimoni kunnioituksen, rakkauden ja luottamuksen.

Loukkaan rakkaita tyttäriäni.

Tuhoan esimerkkiarvoni ja uskottavuuteni.

Saatan menettää vaimoni ja lapseni iäksi.

Häpäisen perheeni.

Menetän oman itsekunnioitukseni. (Vaikka Jumala voisi antaa minulle anteeksi, voisinko itse antaa itselleni anteeksi?)

Minulle voisi kehittyä muistoja ja takautumia, jotka tulevaisuudessa häiritsisivät läheistä kanssakäymistä puolisoni kanssa.

Voisin saada palkakseni tautien seuraukset.

Voisin panna alulle raskauden, joka olisi elinikäinen muistuttaja synnistäni.

Voisin saattaa itseni elinikäiseen jäpeään.

Viisas mies. Hän katselee laskua ja ihmettelee, millaista kauppaa Saatana oikein on esittämässä hänelle. Hän katsoo ankarasti maksuehtoja ja maksusuunnitelmaa" (Ron mehl, Sydämeen kaiverrettu. Heijastuksia Jumalan rakkaudesta, Aika Oy. Kristilliset kirjat 1999, s. 184, 185).

Siunausta!

Ps. "Teille on opetettu käsky: "Älä tee aviorikosta.´ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan" (Matt. 5:27-28).

4.1.

Etsippä TV7:n arkistosta Antisemitismi tänään-ohjelmat - löytyy kolme jaksoa. Laitan tämän heti tähän alkuun, etten unohda. Voi tulla  vastaan tietoa, josta et ole kuullutkaan.

Perjantaihin noustiin. 6.0 miinuksella. Eiliten oli jossain vaiheessa yli 21 meillä, mutta iltaa kohden alkoi muuttua leudommaksi. Luntakin oli tullut yön aikana. Taivas oli harmaa. 

Marja-Leenan "älykkääseen" puhelimeen oli tullut useita mukavia kuvia - oikein olivat hyvän valokuvaajan ottamia - Timon ja Pian pienistä tytöistä, Minjasta ja Milenasta. Etupäässä oli otettu Minjasta kuvia, joita voi laittaa raameihin, mutta muutampi kuva myös sisaruksista kahdestaan. Mukavia muistoja "siinä iässä olemisesta". Valokuviahan niitä on aina mukava katsella - varsinkin kun aikaa otosta on kulunut. Meilläkin on kaksi jääkaapinovea täynnä lastenlasten kuvia eri ikäisinä. Siinähän net ovat ohimennessä vilkaistaviksi.

Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/vettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Luin Apostolien tekoja.

Tein lumitöitä hiukan. M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.

Laitoin tulen takkaan.

Söimme.

Kävin 8.3 km kävelylenkillä Tarvaalan suunnassa. Menomatkalla menin "Terhien" kautta. 

Iltapalaa ja teetä - mm. M-L:n juuri tekemää hyvää pizzaa. Pullaakin leipoi - josta minä koetan pitää näppini irti. Nimittäin sen syömisestä.

"...Kunnon ihmiset Efesoksen seurakunnassa ahkeroivat äärimmäisen uutterasti, pitivät toivonsa elävänä, pysyivät opillisesti puhtaina ja kestivät kärsivällisesti vaivaa Herran nimen tähden. Kuitenkin Herra Jeesus sanoi, että he olivat suuressa vaarassa menettää sekä valonsa että todistuksensa maailmassa. Miksi? Koska "olet luopunut ensi ajan rakkaudesta" (Ilm. 2:4).

Vaivannäkö ja hyvä opettaminen ja valmius seistä muurinaukossa Herran puolesta eivät riitä. On kyseessä suhde, ja Herra on hyvin, hyvin kiinnostunut sydämemme tilasta häntä kohtaan" (Ron Mehl, Sydämeen kirjoitettu. Heijastuksia Jumalan rakkaudesta, Aika Oy Kristilliset Kirjat 1999 (s. 42).

Siunausta!

Ps. "Näin sanoo herra: Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan" (Jer. 6:16).

3.1.

Hyvää torstaita, täältä menetetyn metsikön reunamilta! Selkeä se oli taivas noustessamme - Marja-Leena ennen minua. Eipä sitä ole kiirus mihinkään - valmiissa maailmassa. Jos jollakin on, niin kiirehtiköön - vaikka eihän se hyvä ole. "Kiirehtivän jalka astuu harhaan", olen lukenut Kirjojen Kirjasta. Mutta, uuteen päivään noustiin. Pikkasen pakkasella - 17.8 astetta. Auringonnousu oli kellertävä taivaanrannalla.

Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/vettä. Verensokerilukematkin ovat olleet hyvin maltillisia - johtuen siitä, että mitä suuhunsa laittaa ja miten usein. Vuodenalusta sitä on aina hyvä ajatella monia hyviä asioita, joita olisi hyvä laittaa elämään elämässään - vaikkei mitään uuvvenvuojen luppauksia teekkään. Jotkut laulavat - ja toiset sitä papukaijamaisesti toistavat - että kaiken takana on nainen. Vääräleuat - varmaan savolaiset - ovat viäntäneet tuonnii muotoon: kuapin (vai pitäisikö se lausua kaapiksi, koska kaupunginkin lausuvat kaapungiksi, vaiko kaapunniksi) takana on naenen. Kuitennii meilläkin tuon asian - että verensokerit ovat vuojen alusta olleet suht kohillaan - on nainen, nimeltään Marja-Leena. Tosiasiahan se on, että elämän tavoilla voi vaikuttaa paljon ainakin sokeritautiin. Ruokavalio on siinä suuressa osassa. Jos vain voipi, niin suurin tekijä on rajoittaa hiilihydraattien määrää. Ei lopettaa kokonaan niitä, vaan rajoittaa sopivaksi. Siinä vaan pitää/pitäisi päästä alkuun. Toinen asia on liikunta tavalla tai/jos toisella. Jos voi liikkua. Kaikki eivät voi. Mutta, jos voi, niin vuodenvaihde on hyvä aikaraja aloittaa hissukseen jotakin liikuntaa harrastelemaan. Alussa ei saa kyllästyttää itseään liian kovaan urakkaan, vaan totutella vähänkerrassaan ja lisäillä pitkällä tähtäimellä - ajatella, että siitä tulisi yksi asia elämään. Elämäntapamuutos. 

Hengellistä elämää - siis elämää - ajatellen vuodenvaihde on hyvä aika elvyttää sammunutta, tai kituvaa, rukouselämäänsä. On erittäin kannatettava asia alkaa rakentamaan läheistä suhdetta Jumalaan, Isäämme, Jeesukseen, Vapahtajaamme ja Pyhään Henkeen, voimaamme ja johdattajaamme. Sieltä versoo - ja alkaa versomaan sisäiseen maailmaan halu ja näky Jumalan palvelemisesta elämällään ja kaikella, mitä Hän on minulle lahjoittanut. Voi alkaa näkemään asioita uusin silmin. Voi tulla elämään vallankumous - elämäntapamuutos. Tämä vuosi voisi olla sellainen(kin). Tehemäkö niin?

Jospa tästä vuodesta tulisikin oikein rukousherätyksen vuosi yksilöiden, aviopuolisoiden, perheiden, seurakuntien, paikkakuntien ja koko kansamme elämässä!

Aamupalan jälkeen luin Apostolien tekoja. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

M-L kävi kylällä kauppa-asioilla. Laittoi hernekeiton "tulelle" - ei ollut sähkökatkosta. Herneet olivat olleet likoamassa jo eilisestä asti. Kinkunloppu ja jauhelihaa lisäksi sekaan.

Tulin seuranneeksi Tour de Ski-lähetyksiä ja Keski-Eurooman mäkiviikkoa.

Söimme hernekeittoa - joka oli niin hyvää, että voisi syödä vaikka joka päivä. Onneksi niin voikin tehdä jonkinaikaa - jos haluaa - sillä sitä on runsaasti. Kahvia päälle.

Laitoin takkaan tulta palelemaan. Istahdin kuntopyörän satulaan ja poljeskelin 1 h. samalla lujin kirjaa. Välillä hain puita ja laitoin piisiin lisää. jatkoin kuntopyörän selässä 15 min. Tauon jälkeen vielä yksi 15 min. jakso. NSU:n (Nouse Selkään Uuvvestaan) selässä verensokeriarvot laskevat tehokkaammin kuin tunnin "lempeällä" lenkillä. Juoksumattoa olen muutaman vuoden haaveillut ostaa. Tämän vuioden alussa on tuntunut, että ostohetki on aika lähellä.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. M-L on neulonut. taitaa sukkaa/sukkia.

Minähän voisin laittaa jo tämän blogijutun perään "varoituksen" - siis infon - rukoukseen liittyvästä asiasta. Ainahan se on "lisänä rikka rokassa" - ts. alkaa sana leviämään. Olisihan se hieno asia, jos mein kaapunnissa oikein rukkousherätys tulisi/alkaisi!

"Tiedän tämän: haluan lastemme ja lastemme lasten - ja heidän jälkeensä heidän lastensa, aina siihen asti kunnes Herra tulee takaisin - tietävän, että kun sijoitamme Jumalan ylimmäksi listallamme, hän sijoittaa meidät ylimmäksi omalla listallaan. Jumala on sanonut, että hän kunnioittaa meidän elämäämme ja meidän lastemme elämää, kun tottelemme ja seuraamme häntä. Mutta myös sen vastakohta on totta, ja sen pitäisi pelottaa meidät pohtimaan: jos me palvomme muuta jumalaa, sillä on haitallinen, vahingoittava vaikutus tuleviin sukupolviin. Sinun päätöksesi joko seurata Herraa tai tavoitella vääriä kuvia tulee vaikuttamaan rakkaisiisi - ja lapsiin, jotka syntyvät sukuusi monien tulevien vuosien ajan, mikäli Herra viivyttää tuloaan" (Ron Mehl, Sydämeen kirjoitettu. Heijastuksia Jumalan rakkaudesta, Aika Oy Kristilliset Kirjat 1999, s. 69).

Siunausta!

Ps. "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö. Älkää antako auringon laskea vihanne yli, älkääkä antako perkeleelle sijaa" (Ef. 4:26-27).

2.1.

7.3 astetta pakkasta noustessani Keskiviikkoon - johon Marja-Leena oli jo noussut ennen minua. Harmaata. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia - M-L yleensä aina ensin hopeateetä ja kenties myöhemmin kahvia. Luin Apostolien tekoja. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

M-L meni kylälle kauppa-asioille. Kirjoittelin Rintamaposteille kuoria.

Kävimme Rantalan Jussin kanssa monistamassa Rintamaposteja ja Paasto- ja Rukouslauantain infoja. Maksuksi olen vienyt useampia laatikoita monistuspaperia. Kiitos Jussille avusta! Aurinko paistoi kauniisti matalalta. Samalla reissulla kävin jakelemassa lähellä olevien rukousrintamalaisten laatikoihin, luukkuihin - tai jopa käthen - toistakymmentä niistä. Sitten vein postiin loput lähtemään.

Palattuani kotiin pääsin heti syömään hyvät ruuat. Nes-kahvit perään porkkanoiden kanssa.

Poljeskelin kuntopyörää 45 min. Samalla luin kirjaa - hyvää sellaista tietenkin. Ennätin käydä suihkussa ja lähdin hakemaan Salmen. Menimme Rukousiltaan, jonka johti Jouko Reenilä. 8 henkeä.

iltapalaa ja teetä.

NSU - eli, nousin selkään uudestaan - nimittäin kuntopyörän. Poljeskelin 45 min. ja luin samalla kirjaa.

Porraspielessä palavat vielä kynttilälyhdyt, jotka eilen laitettiin. Tunnelmallisen näköistä. Pakkasta 11 astetta. Taivaalla tähtiä. Eiliten tuli "Timojen" suunnasta M-L:n "älykkääseen puhelimeen" myös tunnelmallisia kuvia. Timo, Pia ja pienet tytöt - paitsi Milena ei ole, koska on 4v - Milena ja Minja, olivat metsässä lähialueretkellä. Kynttilät ja tulet siellä hämärässä hienosti valaisivat metsää kun kaakaota - taisivat - juoda. Sellainen se on elämän eliksiiriä ja jättää muistiin mukavia muistoja yhteisistä hetkistä. Sellaisiin asioihin pitäisi perheiden panostaa - sellaisiin, joista jää mukavia muistoja yhteisistä hetkistä. Se kun tuo lapsuus on niin lyhyt aika - jos on elämä muutenkin.

"Onko sinulla elämässäsi rojua, joka estää sinua vastaanottamasta Häneltä? Jos Jumala tänä iltapäivänä haluaisi viestittää sinun sydämeesi jotain syvästi henkilökohtaista, olisitko edes valmistautunut kuulemaan Häntä? Kykenisitkö vastaanottamaan viestin?" (Ron Mehl, Sydämeen kirjoitettu. Heijastuksia Jumalan rakkaudesta, Aika Oy Kristilliset Kirjat 1999, s. 37).

Siunausta!

Ps. "Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niinkuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Älkää olko järjettömät, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto (Ef. 5:15-17).

1.1.2019.

"Vuosi vanha vaipui hautaan, riemuineen ja murheineen." Olisivatkohan ne virren sanat menneet jotenkin tuohon malliin? Päättyi se vuosi kuiten. Nyt opettelemme kirjoittamaan yhdeksikköä vuosiluvun loppuun. Lienenkö pessimisti, vai optimisti, sanoessani, että kohta se tämäkin alussa oleva vuosi on "vaipunut sinne hautaan." Se on tietenki toinen juttu, ketkä meistä ovat sen kokemassa ja näkemässä.

0.6 miinusasteen säähä heräili vuolija. Marja-Leena aiemmin. Puut olivat lumiset lumisateen jäljiltä. Lunta olikin tullut reilun kerroksen. Aamupalaa ja kahvia. Luin Apostolien tekoja. M-L luki kohdan hartauskirjasta - siitä samasta, josta olemme jo useamman vuoden aikana lukeneet. Niin vain olemme tehneet, vaikka voipi jostakin senkuulevasta tuntua eriskummalliseltakin. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Tasavallan presidentin Uuden Vuoden puhe tuli kuunnelluksi - ja Jumalan siunaustahan hän lopuksi toivotteli.

Työntelin lumia etupihalta. Kynttilöitä lisää jo lyhtyihin palamaan - jo palamassa olevien lisäksi.

Tour de Ski-lähetystä tulin seuranneeksi.

Söimme - mm. lipeäkalaa.

Poljeskelin kuntopyörää 1 h 4 min, samalla kirjaa lukien.

Laitoin tulen takkaan.

M-L laitteli pitaleipien sisään laitettavia täytteitä valmiiksi.

Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel tulivat käymään. Söimme pitaleipiä ja joulutorttuja, kahvin, teen tai limsan kanssa. Lunta sateli.

"Suurin haaste kaikenkaikkiaan elämässä on pitää Jumala etusijalla. Minulta kysytään usein, mikä on vaikeinta palvelutehtävässäni suuren seurakunnan paimenena ja minkä koen työssäni raskaimmaksi taakaksi. Vaihtoehdoiksi esitetään saarnaaminen, sielunhoito vaiko hallinto."

Vastaukseni on oltava: "Ei mikään edellä mainituista."

Vaikka mikä tahansa näistä tehtävistä voi olla lannistava ja vaativa minä päivänä tahansa, om jotakin vielä vaikeampaa kuin nämä. Itseasiassa voisin häikäistä kaikki joka viikko saarnoillani, pelastaa joka päivä avioliittoja sielunhoidollisissa keskusteluissa ja hallita henkilökuntaa ja budjettia, joka olisi Pentagonin kokoluokkaa, ja silti olla Herran silmissä viheliäinen epäonnistuja.

Suurin haaste, jonka kohtaan elämäni jokaisena päivänä, on luultavasti juuri sama, jonka sinä kohtaat joka päivä: pitää yllä läheistä, henkilökohtaista, syvenevää suhdetta Jeesukseen Kristukseen. Se on sitä, että pitää häntä etusijalla" (Ron Mehl, Sydämeen kirjoitettu. Heijastuksia Jumalan rakkaudesta, Aika Oy Kristilliset Kirjat 1999, s. 41). 

Siunausta!

Ps. "Iloitkoot hurskaat, veisaten hänen kunniaansa, riemuitkoot he vuoteissansa" (Ps. 149:5).