7.1.

1.4 astetta lämmintä 7 maissa. Aamupalaa ja kahvia. Kävin viemässä Danielin ja Emilian kouluihinsa 8:ksi. Rukousta. Aamupalaa lisää ja kahvia. Luin Jesajan kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Luin vähän kirjaa.

Hain Emilian ja Danielin koulusta klo 14 maissa.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin urheilukentällä 10 km varovaisella käyskentelyllä. Oli niin iljanteisia kohoumia - matalampia ja korkeampia. Kävin lenkin jälkeen katsomassa jäähallilla Danielin harkkoja. Siellä se poika viiletti menemään. Emilia oli myös - mutta ei pelaamassa.

Laitoin takkaan tulen.

Vähän luin kirjaa. M-L on tänään leivoskellut. 

Iltapalaa ja teetä. Illan mittaan vielä pääsin maistelemaan M-L:n tekemää sienipiirasta - taisi olla VHH-sellainen. Maistui.

"Jeesuksen seuraamisesta ja läheisestä suhteesta Häneen seuraa kustannuksia ja vaaroja. Siihen Hän meitä kutsuu. Jos meillä on ikuisuuden näkökulma, Jumalan Sana vakuuttaa meille, että tuleva palkinto on paljon suurempi kuin mikään kohtaamamme vaara. Pietari jatkaa näin: "Jos teitä solvataan ristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne" (1. Piet. 4:14). Me saamme iloita, kun kärsimme Kristuksen tähden. Jumalan Henki lepää yllämme, olemme siunatut ja mikä tärkeintä: Jumala tulee kirkastetuksi. Tämän vuoksi me seuraamme Kristusta" (Greg Musselman ja Trevor Lund, Lähemmäksi tulta, Vainotun seurakunnan opetuksia, Stefanus-Lähetys ry, Marttyyrien Ääni 2014, s. 142).

Ps. "Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa" (Gal. 2:20).

6.1.

Loppiainen. Sydämelliset nimipäiväonnittelut Harri Pottoselle!

0.8 lämpimällä myöhäisen nousun aikaan. Aamupalaa ja kahvia. Luin Jesajan kirjaa. Osallistumista Radio Patmoksen suoraan esirukousohjelmaan - joka tulee päivittäin klo 12.

Laittelin linnuille ja oraville sapuskaa.

Laitoin takkaan tulet.

Ruokaa ja kahvia. 

Tänään saimme kuvia kolmen miehen pilkki/tulistelureissulta - Isä-Denis ja poika-Daniel, sekä väärti-Pentti olivat reissussa.

Marja-Leena meni Kalmarin Nahjukselle hengelliseen tilaisuuteen. Kirjoittelin "kirjoitelmaani". "Pikkisen" pääsin "ethenkäsin", mutta hidastahan tuo eteneminen tuntuu olevan.

17 jälkeen poljeskelin "loppiaissykkeet" stepperillä - 30 min. suht´reippaasti.

Seurasimme Radio Patmoksesta klo 18-20 hyvää ohjelmaa.

Iltapalaa ja teetä.

"Länsimaissa me sekoitamme ja yhdistämme asioita keskenään. Haluamme olla kristittyjä, mutta haluamme myös elää mukavasti ja omistaa erilaisia asioita. Kadehdin uskovia niissä maissa, joissa on vaikeaa olla kristitty - en siksi, että haluaisin kärsiä ja menettää kaiken, vaan siksi, että olen nähnyt, mitä ankarat koettelemukset saavat aikaan. Ne tuottavat puhtaan uskon, joka on paljon arvokkaampi kuin mikäänmaallinen omaisuus" (Greg Musselman ja Trevor Lund, Lähemmäksi tulta, Vainotun seurakunnan opetuksia, Stefanus-Lähetys ry, Marttyyrien Ääni 2014, s.138).

Siunausta!

Ps. Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita" (1. Piet. 4:12-13).

5.1.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut täältä meiltäpäin Huttusen Lealle, Haminan Pyhältöön ja Lampisen Leealle, sekä Paanansen Lealle, Saarijärven salomaille!

On taasen sunnuntai... Ylösnousun aikoihin 7.4 pakkasella. Aamupalaa ja kahvia. Luin Jesajan kirjaa. Taivaanranta punerteli.

Naapuri meni kyydissämme Vapaakirkkoon kun menimme 10:ksi helluntairukoushuoneelle Rukoushetkeen. 8 henkilöä.

11 alkoi yläkerrassa Ehtoollisjuhla. Arto Riihinen johti ja puhui. Kaksi ihmistä, jotka siunattiin seurakuntaan, käyttivät puheenvuoron. Hannu-Heikki hyppönen saarnasi. Yhteislauluja. Vietimme Ehtoollista. Kokouksen jälkeen alakerrassa lähetyskahvit.

Tullessamme kotiin paisteli aurinkokin.

Seurailin Tour de Ski´n viimeistä osakilpailua, loppunousua.

Ruokaa ja kahvia. 

Laitoin tulet takkaan.

Lueskelin kirjaa.

Poljeskelin stepperiä 30 + 30 min. Parin minuutin tauolla. Sen aikana Emilia soitti, että tulenko saunaan.

8:ksi - heti polkemisen jälkeen hikisenä - menimme M-L:n kanssa sinne. Deniksen kanssa saunottiin.

Kotona iltapalaa ja teetä.

"...Nuo uskolliset kristityt ovat niiden joukossa, jotka "eivät ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti" (Ilm. 12:11). He ovat tehneet päätöksen ottaa ristinsä tietäen, että se merkitsee kuolemaa - ei vain kuolemaa itselle, vaan seurauksena saattaa olla myös fyysinen kuolema. Entä me? Mitä me olemme valmiita kärsimään Kristuksen tähden?

Meidän ristiimme ei kenties kuulu vankeus, lyönnit tai kuolema evankeliumin tähden. Todennäköisesti joudumme kuitenkin kohtaamaan pilkkaa ja meitä pidetään ahdasmielisinä. Maailma julistaa jatkuvasti, että taivaaseen johtaa monia teitä - jos taivasta edes on olemassa. Tällaisina aikoina meidän pitää rohkaista mielemme vainottujen veljiemme esimerkin tähden, emmekä saa hävetä evankeliumia (Room. 1:16-17). Muista, että yrityksemme laajentaa Jumalan valtakuntaa saa aikaan pimeyden voimien vastareaktion. Ellemme julista evankeliumia Jeesuksen käskyn mukaisesti, emme koe vastustusta, eikä meitä myöskään vainota.

Kun kuulen uskovia pidätettävän, vangittavan, raiskattavan, ryöstettävän tai surmattavan, minussa nousee viha. Totuus kuitenkin on, ettei tämä maailma tule olemaan lempeä niille, jotka ovat kieltäneet itsensä ja ottaneet ristinsä; niille, jotka rakastavat ja palvovat Jeesusta ja ovat antaneet elämänsä Hänelle. Saatana ei voi voittaa Jeesusta ja siksi viimeiset kaksituhatta vuotta se on hyökännyt Jeesuksen seuraajien kimppuun (Ilm. 12:17). Mitä lähempänä olet Jeesusta, sitä lähempänä olet vainon tulta" (Greg Musselman ja Trevor Lund, Lähemmäksi tulta, Vainotun seurakunnan opetuksia, Stefanus-Lähetys, Marttyyrien Ääni 2014, s. 134 -135).

Siunausta!

Ps. "Toiset ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat paremman ylösnousemuksen; toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta; heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä - he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle -; he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa" (Hebr. 11:35-38).

4.1.

Lauantai aamu tuntuu aina erilaiselta kuin muut arkiaamut - se vain on niin. Mukava siihen oli herätä - ei varahin. Lämpötila oli 0.5 "lussalla". Aamupalaa ja kahvia. Luin Jesajan kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Tulin seuranneeksi Tour de Ski´n "rinttejä".

Laitoin takkaan tulet.

Lueskelin kirjaa. M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.

Kahvia, banaania ja omenaa.

Tämän päiväiset "liikunnat" tuli suoritettua sisätiloissa - poljeskelin stepperiä 60 min. yhtäjaksoisesti. Se on "hyvä peli", mielestäni. Sillä saa pulssin herkästi nousemaan ja hien virtailemaan. Oletko, muutes, jo aloittanut kuntosi mukaisen liikunnan/kuntoilun? Rajoituksia meillä itsekullakin voi olla monenlaisia, mutta jotakin aina voimme keksiä. Pitää muistaa, että rauhallisesti ja kuulostellen aloittaa jotakin kuntonsa eteen harrastelemaan. Tarkoituksenahan ei ole kyllästyttää itseään, eikä toisaalta tehdä sairaaksi/sairaammaksi. On ajateltava, että asiasta voisi tulla elämäntapa.

Jos on aikomuksena/tarkoituksena pudottaa painoaan, niin ei kannata tehdä sitä pelkästään kuntoilemalla, sillä silloin voi eseimmille tulla pettymyksiä. Ruokavalio - se mitä suuhunsa laittaa - on silloin mitä tärkein asia. Minä ainakin kehoittaisin silloin kiinnittämään huomiota hiilihydraatteihin - ts. siihen, ettei ahda niitä liikaa sisäänsä. En tarkoita sitä, että kokonaan hiilihydraatit pois. Varsinkin kahvileivät, ym leivonnaiset kannattaa hyljätä - tai ainakin rajoittaa niiden käyttöä "isolla kädellä". Leivässäkin on paljon hiilihydraatteja, joten ei kannata "puputtaa" sitäkään paljon - vaikka olisi ilmankin, että alkuun pääsee. Perunassa on tärkkelystä, joka muuttuu elimistössä sokeriksi, joten ei kannata sitäkään kasata "isoa roviota" lautaselleen. Kaikenkaikkiaan, kiinnitä huomiota hiilihydraattimääriin. Niitä vaan tuppaa päivän mittaan kertymään liian paljon suuhunpantavien mukana. Kannattaa kokeilla. Netistäkin löytyy hyviä ohjeita VHH-ruokavalioon. Hyvin saa syödä, vaikka ei hiilihydraateilla mässäilekkään. Painonpudotuksen ollessa kyseessä, on ajateltava pitkäjänteisesti, ei vain "lyhyttä rypistystä" ja painon mahdollisimman nopeaa pudottamista. Siitä, mitä suuhunsa laittaa, olisi hyvä tulla elämäntapa. Eihän se vuolija mikään asiantuntija ole - ei sinne päinkään - mutta ihan rohkaisuksi. Jospa saisit "kimmokkeen". Se nyt vain lähti tuo "juttu luistelemaan" tuollaiseen suuntaan. 

Polkemisen jälkeen jäin kuuntelemaan - paita märkänä - Radio Patmoksesta kuuluvaa puhetta, joka oli sellainen, että halutti kuunnella. Samalla "lujin" kirjaa. M-L leipoi.

"Esi-hikisenä" kävin ottamassa lisää hikeä saunan löylyissä - niinkuin kunnon suomalaisen lauantaina pitääkin. Sehän se oli ennen se "virallinen" saunapäivä.

Vähän otin illan ensimmäistä iltapalaa ja tilkkasen kahvia.

Vähän seurasin Loppiaistapausta Jyväskylän Helluntaiseurakunnan uudesta kirkosta. Sen aikana meille saapuivat Emilia ja Daniel, jotka äidin ja isän kanssa olivat juuri tulleet "Vennään maalta". Oli mukava jälleen tavat iloisia ja reippaita tyttären lapsia.

Sitten vain toista iltapalaa ja teetä suuhun.

Se on ollut semmoista tuo vuolijan elämä näin "uuvvevvuojej ja loppiaisevvälissä". Mitenkäpähän se on sinulla mennyt?

On hyvä olla jokaisen Jeesukseen uskovan - minunkin -  valmis elämään todellisena Jeesuksen opetuslapsena kaikissa tilanteissa.

"Jos joudumme kärsimään, se johtuu siitä, että olemme tehneet jotain väärin - ei siitä, että olisimme tehneet jotain oikein. Näin meille ainakin täällä länsimaissa on opetettu. Rajoitetun uskonnonvapauden maissa olen kuitenkin tavannut kristittyjä, jotka vainojen keskellä seuraavat apostolien esimerkkiä: "Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta" (Apt. 5:41-42) (Greg Musselman ja Trevor Lund, Lähemmäksi tulta, vainotun seurakunnan opetuksia, Stefanus-Lähetys ry Marttyyrien Ääni 2014, s. 29).

Siunausta!

3.1.

Perjantaita. Nousinkin hyvissä ajoin. Ei tarvinnut ensimmäiseksi aamupalaa syödä ja kahvia juoda, kun ajelin tk:lle laboratoriokokeisiin. Pääsin suoraan, jonottamatta, sisään - verikoetta ja sydänfilmiä, mm. Kontrollia, ei mitään uutta, akuuttia.

Palailtuani kotiin, oli lämpimän puolella 3.9 astetta. aamupalaa ja kahvia. Rukousta. Joukuusen kynttilät ja kyntteliköt mukavasti loistelivat.

Kahvia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Luin kirjaa.

Ruokaa ja kahvia.

Seurailin Tour de Ski`tä.

17 jälkeen menin lumiselle urheilukentälle. Käpöttelin 10 km lenkin. Puolikuu seuraili taivaalla, ynnä tähdet. Tuulahteli.

Iltapalaa ja teetä.

Luin kirjaa. M-L neuloi.

"Hänen kanssaan kulkien ja hiljaa jutellen 

mä kuulen jälleen sen: mä olen Hänen. 

On ilomme suuri. Ei suurempaa juuri 

kukaan enää tuntea voi" 

(C. Austin Miles).

Siunausta!

Ps. "Kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva" (Mark. 11:24).

2.1.

Pitkään tuli nukutuksi. 4.6 astetta plussalla silloin kun nousin. Aamupalaa ja kahvia. Luin Jesajan kirjaa.

Kävin tk:ssa hakemassa labrasta tarvikkeita näytejuttuja varten.

Kuoriskelin lanttua, naurista, punajuurta ja porkkanaa - niistä M-L paistoi uunissa hyvät ruuat meille.

Lueskelin kirjaa.

Söimme.

Kävin urheilukentän lumilla 10 km kävelylenkillä 17 jälkeen.

Iltapalaa ja kahvia. M-L paistoi VHH-leipiä.

"Liian myöhään

Ei kohtalokkaampaa sanontaa kuin "liian myöhään".

Se kuuluu kaikkialla tummin mollisoinnuin.

Se kaikuu lääkärin vastaanotolla,

terveyskeskuksen poliklinikalla,

keskussairaalan teho-osastolla,

suusta suuhun menetelmän

epäonnistuttua ja hukkuvan

lojuessa rantahiekalla.

Se kaikuu hyljätyn avatessa kirjettä,

tuhlaajapojan kolkuttaessa kodin ovella,

papin kootessa ehtoollisvälineitään

kuolinvuoteen äärellä,

evankeliumin sanan kaikuessa kuuroille korville

sielunhoitajan tehdessä toivottomia 

yrityksiä sielunhädän auttamiseksi,

evankelistan ojentaessa lentolehtistä

kadulla paatuneen syntisen käteen,

uskovan äidin raapustaessa vapisevin

käsin kirjettä tuhlaajatytölle,

kääntymättömän puolison itkiessä

uskovan puolison hautakummun ääressä

ja hätäparannuksen tekijän ristiessä

käsiään kolariautossa.

Kaikkialla kaikuu tuo kohtalokas "liian myöhään".

Miksi se kuuluu kaikkialla, missä ihminen

elää erossa Jumalastaan oman lihansa pyyteitten mukaan 

ja synnin sokaisemana?

Siksi, että he eivät ota vaaria Raamatun sanasta, kun se sanoo: "Katso, nyt on

otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.

Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi" (´Tapio Nousiainen, Sineä ja savea, Päivä 1978, s. 33-34). 

Siunausta!

Ps. "Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi" (2. Kor. 5:18-21).

1.1.2020.

Niin olemme siirtyneet Uuteen Vuoteen ja uudelle vuosikymmelle. Vuodet vierivät eteenpäin - meidäkin vuotemme. "Vuodet rientää pois, niinkuin niitä ollut ei ois..." Voihan sen noinkin sanoa - ainakin laulussa sanotaan.

Vuodenvaihteen yli liu´uin seuraamalla TV/:sta Created To Worship You-konserttia - suurta Gospelkonserttia - Kuopion Alavan kirkosta. Taltiointi oli vuodelta 2018. Amerikkalaista ja suomalaista gospelia suurella orkesterilla ja suurkuorolla toteutettuna. Mukana oli myös solisteja. Homma oli laitettu isolleen.

Vuoden ensimmäiseen nousimme suht´myöhään. 0.5 astetta miinuksella. Sateli - ja oli satanut - lunta. Aamupalaa ja kahvia.

12 seurasimme tasavallan presidentin - Saulu Niinistö - Uudenvuoden puheen. Jumalan siunausta hän toivotti kansalaisille puheensa lopuksi.

Seurasin Tour de Ski hiihtoja. Luin Jesajan kirjaa.

Laitoin tulen takkaan.

Timo, Pia, Milena ja Minja tulivat meille 14 maissa - mikä oli mukava asia. Lasten hommia oli mukava seurailla ja välillä niihin myös osallistua. Joimme kahvia. Saunoimme Timon kanssa. Otimme vähän suolaisempaaskin suuhunpantavaa. "Nimeksi" rukoilimmekin ennen "omien" poislähtöä.

Kiinnitetään huomiota rukouselämäämme ja jumalasuhteeseemme alkavan vuoden alusta alkaen.

Siunausta vuoteesi!

Ps. "Meidän herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa, veljet. Amen" (Gal. 6:18).

31.12.

Tässä vaiheessa Uudenvuodenaattoiltaa voi jo alkaa toivottelemaan Hyvää Uutta Vuotta. Joten kun klo on 22.51 toivotamme - me kaksi vanhemmanpuoleista Jeesukseen uskovaa täältä Saarijärven salomailta, menetetyn metsikön reunamilta - jokaiselle tämän "blogisen" lukijalle Jumalan Siunaamaa Vuotta 2020! Se kattaa sisäänsä kaiken.

Tämän vuosikymmenen viimeiseen päivään nousimme suhteellisen pitkään nukkuneina. Sää oli harmaa ja 0.2 astetta miinuksella - mutta jouluiset valot ja elävä kynttilä loivat mukavaa tunnelmaa. Aamupalaa ja kahvia. Luin Jesajan kirjaa. Rukousta. M-L kävi kylällä kauppa-asioilla naapurin kanssa.

Seurasin "Touria" netin kautta.

Ruokaa ja kahvia.

Lisää "Touria". M-L leipoi VHH-pullia.

Poljeskelin stepperia 60 min. yhtäjaksoisesti - se olikin tämän vuoden ja vuosikymmenen viimeinen hikoilu liikunnan merkeissä. Sen jälkeen nousin saunan lauteille hikoilemaan lisää - hyvähän se on vuosikymmenen viimeisenä päivänä saunoakin. Ja pestä sen aikana kertyneet viimeisetkin liat pois. Tuo kait oli humoriksi tarkoitettu, mutta tuntuu ettei oikein irronnut. Tärkeintä kuiten on - oli ulkonaisesti puhdas kuin pulmunen, tai likainen kuin, no, en nyt keksi - että on sydän puhdas. Se puhdistuu vain Jeesuksen verellä kun tunnustaa syntinsä.

Söimme M-L:n juuri tekemää - voisi sanoa vaikka savermaksi, jota Venäjän puolella, eritoten Pietarissa, tulee aina maisteltua. VHH-sellaista. Sisällä lihaa, salaattia, ainakin.

Terhi-Marjalta tuli Vienan Karjalasta hienoja kuvia hänen leipomuksistaan, ym hienoista tarjoiluista, joita hän oli tehnyt ja laitellut perheelleen ja siellä olevalle suvulle, jotka kokoontuvat Uutta Vuotta vastaanottamaan. M-L laittoi humorimielellä "vatsappiin" kuvan meidän tarjoiluista. Siinä oli nakkipaketti, yksi pieni tomaatti ja yksi näkkileipäviipale. Tero laittoi kenties vielä paremmaksi. Mukava on ollut seurata muutenkin "sapin" kautta lasten "perekuntien" meininkejä tänään(kin).

20:ksi ajelin Vapaakirkkoon - siellä kun oli etukäteen ilmoitettu Uudenvuoden aaton tilaisuus. Majakallakin olisi ollut "ex-tempore-tilaisuus. Vapiksella laulettiin Lauluja Jeesukselle-vihkosista Vilho Ohrasen kitarasäestyksellä. Vilholla ikää tulee, mutta vanhenemista ei näy - eikä se kuulu lauluäänessäkään. Laulujen väleissä oli henkilökohtaisia todistuspuheenvuoroja. Raimo minutkin pyysi sellaisen antamaan. Ja mielelläänhän sitä. Raimo Kauppinen, seurakunnan pastori, puhui. Pyysi minutkin kanssaan rukoilemaan lopuksi. Kahvitarjoilun alkaessa lähdin kotiin. Oli hyvä tilaisuus.

Kotona söimme nakkeja ja salaattia, sekä rahkaa, jossa oli hillaa - lakkoja - seassa.

Runsaasti on kiitosaiheita tästäkin vuodesta. Kyllähän paljon paremminkin olisi voinut sen elää - nimenomaan kokonaisvaltaisemmin Jumalalle: Häntä ylikaiken ja lähimmäisiään niinkuin itseään rakastaen. Jumalan armoon luottaen ja parannusta tehden mennään kuitenkin eteenpäin - ja Uuteen vuoteen kohdakkoin, jHs.

Uudelta vuodelta toivoisin - ja odotan - Pyhän Hengen vuodatusta uskovien ylle ja keskuuteen kotikaupungissamme. Tärkeintä on elää Hengessä ja vaeltaa Hengessä, niinkuin Sana opettaa. Uskoisin sellaisessa elämässä olevan vahvasti yliluonnollinen ulottuvuus mukana ja Jumalan ihmeellinen johdatus. No, no, vuolija - voi joku ajatella - kyllä sitä pitää elää vain ihan tavallista elämää. Kyllä, mutta liian paljon elämästämme puuttuu juuri tuo yliluonnollinen ulottuvuus - ja se näkyy. Mutta, sitä ei oikein huomaa, kun on niin totuttu siihen ihan tavalliseen elämään, josta puuttuu yliluonnollinen ulottuvuus.

Merkkaampa muistiin itselleni: Tänään kirjoitin - sydämelläni olleesta asiasta - s-postia kaupunkimme helluntaiseurakunnan vanhimmistolle - kotiseurakuntani - sekä One Way-seurakunnan johtoryhmälle, ynnä Vapaaseurakunnan vanhimmistolle. Kyselin ja ehdotin, että menisimme yhdessä Saarijärven kylille. Pitäisimme tilaisuuksia ja sitä mitä Jumala tahtoo, että Jumalan valtakunta leviäisi ihmisten sydämiin. Kylät ovat sydämelläni ja ne unohtuvat helposti. Voisimme näin konkreettisesti saman Kristus-ruumiin jäseninä käsikädessä - yksin sydämin - olla täyttämässä Jeesuksen lähetyskäskyä. Rukoillen, jopa paastoten. Tosissaan. 

Siunausta!

Ps. "..."Niin hän kutsui ne kaksitoista ja antoi heille voiman ja vallan kaikkia riivaajia vastaan ja voiman parantaa tauteja. Ja hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita. Niin he lähtivät ja kulkivat kylästä kylään julistaen evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla" (Luuk. 9:6). Siinäpä esikuvaa meidän kylätyöllemmekin.

"Senjälkeen Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän itse aikoi mennä. Ja hän sanoi heille: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa" (Luuk. 10:1-2). Ehkäpä tästäkin saisimme osviittaa työhömme.

30.12.

Voimme varmuudella todeta, että vuoden toiseksi viimeistä päivää saimme elää. Viimeisestä emme voi olla varmoja. Mikä olisi osamme iankaikkisuudessa, jos emme tämän vuoden viimeistä päivää näkisikään? Pääsisitkö taivaaseen? Vai, joutuisitko helvettiin? Asian ratkaisee suuri, mutta yksinkertainen asia. Uskotko Jeesukseen, sillä Raamattu sanoo: "Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut" (Apt 16:31). Pelastuksen vastaanottaneet, Jeesukseen uskoneet, ovat niitä, jotka pääsevät taivaaseen. Toivon, että uskot. Jos tämä päivä olisi viimeisesi, niin olisi kiire alkaa uskomaan. Viimeinen voi olla vaikkapa tämä tunti tai minuutti. Silloin olisi vielä kiiruumpi ottaa pelastus vastaan. Joskus tulee se viimeinen sekunti - emme tiedä milloin. Paikka Jumalan taivaassa kannattaa varmistaa ajoissa: "Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua  kuullut ja pelastuksen päivänä auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä" (2. Kor. 6:1-2).

Nii-in. Vuosi vaihtuu. Sitä ajattelee - vuotta - myös omalla kohdallaan. Millaista se elämä oli armonvuonna 2019? Halua ja tahtoa hyvään, sitä kyllä on tuntunut olevan. Mitenkä se käytäntö onkaan mennytkään? Olisi voinut mennä paremmin(kin). Mennyt on kuitenkin. Monesti on joutunut menemään armon alttarille. Sinne on ollut asiaa. Onneksi - voin todeta - on olemassa Jumalan armo - ja suuri Ylimmäinen pappi: "Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan" (Hebr. 4:14-16).

Nousu vuoden toiseksi viimeiseen ei ollut aikainen. Silloin oli 3.3 astetta plussalla. Linnut ja oravat söivät - liekkö aamupalaa, vaiko lounasta. Me kuiten aamupalaa ja kahvia suihimme laittelimme - ja kaikki jouluiset valot "palelivat". Luin Jesajan kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Pääsin tänään taas istumaan "sorvin ääreen" - tietokone sellaisen - ja kirjoittelemaan "jonkin verran" kirjoitelmaani. Siitä tuli ihan iloinen mieli - vaikka se työtä teetteleekin.

17 maissa saikin "pistellä" kasviskeittoa suuhunsa. M-L oli lähtenyt pienelle "happi hypylle" - posteja "Terhien" laatikosta hakemaan.

Ruuan jälkeen menin minäkin "hapittelemaan". Tassuttelin tossut ja sukat märäksi urheilukentän lumessa. Matkaa kertyi 10 km. Taisi olla 4 astetta lämmintä. Ei ollut tungosta kentällä tänäänkään. Kukapa sitä nyt talvella urheilukentällä... Pimeän aikaan siellä kuiten on ihan hyvä olla...

Palattuani lenkiltä oli M-L neulomassa. Minä laitoin takkaan tulen.

Iltapalaa ja teetä.

Siunausta!

Ps. "...mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin MIEHELLÄ OMA VAIMONSA, ja kullakin NAISELLA AVIOMIEHENSÄ..." (1. Kor. 7:2).

"Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee" (Hebr. 13:4).

29.12.

Rauhaa! Tämä nyt ei ollut Rauhan kutsumista - sillä tänäänhän on Rauhan nimipäivä - vaan tehvehdys. Onnittelut kaikille Rauhoille!

Mutta, mutta. Tänään on kuitenkin juhlapäivä yhdellä meille - mummille ja vaarille - rakkaalla neitosella: Sydämelliset syntymäpäiväonnittelut Emilialle, tyttäremme tyttärelle, vielä tässäkin, sinne itärajan taakse! Sieltä tuli kuvia, jossa sinua juhlittiin. Meillä taitavat olla juhlat edessä sitten kun tulette sieltä kotiin.

Pakkaset olivat taas huvenneet - nousun aikoihin 2.3 astetta miinuksella. Aamupalaa ja kahvia. Menimme klo 10 alkavaan Rukoushetkeen helluntairukoushuoneelle - 1-2 rukoilijaa. Salmen haimme mennessä mukaan.

11 alkoi yläkerrassa Sunnuntaijuhla, jonka johti Vesa Rautasaari. Anne ja Hannu-Heikki Hyppönen puhuivat. Bändi johteli ylistys- ja muihinkin lauluihin.

Kotiuduttuamme söimme kohta.

Torkkuilua.

Tulet takkaan.

16:ksi menin One Way-seurakunnan tilaisuuteen - kun oli vähän asiaakin. Samuli Peiponen johti ja piti aloituspuheen. Samuli Lahtela piti saarnan.

Palattuani luin kirjaa.

Iltapalaa ja teetä. M-L teki torttuja.

"Kiina kieltää lapsilta pyhäkoulun

Kiinan uudistetun uskontolain tultua voimaan helmikuussa 2018 olemme pyrkineet aiempaa enemmän tukemaan Kiinan kristittyjä. Viranomaiset yrittävät kaikin keinoin hajottaa seurakunnat ja siten estämään uskovien yhteyden sekä uskossa kasvamisen. Lastenon kiellettyä mennä toistaiseksi yhä toimintaansa jatkaviin seurakuntiin - pyhäkoulut on siis myös kielletty.

  Tässä tilanteessa pidämme tärkeänä, että uskovilla kiinalaisilta vanhemmilta löytyvät taidot ja keinot kertoa itse lapsilleen Jeesuksesta.

  "Pyhäkoulu paketissa" kampanja palvelee sekä uskovia vanhempia, että heidän lapsiaan..." (Marttyyrien Ääni, 6/2019, s. 4).

Siunausta!

Ps. "Mutta älkää unohtako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy" (Hebr.13:16).

28.12.

Nyt minulla onkin etuoikeus - vielä tässäkin - onnitella tänään nimipäiväänsä viettävää miniäämme: Sydämelliset onnittelut Pialle, Timon vaimolle!

Noustessamme oli pakkasta "ihan nokko" - 17.7 astetta. Aurinkokin paisteli matalalta - niin, että lumen kokoumatkin heittivät varjoa. "Joulujen välpäeviä" tässä elellään. Meilläpäin puhuttiin "uuvvesta joulusta", tarkoittaen Uutta Vuotta, vuoden vaihdetta. 

Aamupalaa saimme syödä tänäänkin ja siemailla kahvia mukeistamme. samalla lintujen ja oravien ruokailua seuraillen.

Luin Jesajan kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Sekin on kiitosaihe ja etuoikeus.

Laittelin kaikessa rauhassa SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamaposteja kuoriin.

Kävimme M-L:n kanssa kylällä. Hän kävi kaupassa ja minä vein Rintamapostit postiin. Muutaman niistä tiputin suoraan postilaatikoihin ja luukkuihin.

Kotiin tultuamme laitoin takkaan tulen.

Takalon Martti kävi meillä. Joimme kahvia. Jutustelimme. Rukoilimmekin. Oli erinomaisen mukava tavata. Saimme jokunen vuosi sitten tehdä jakson tiivistä ja hedelmällistä yhteistyötä. On ilo tuntea tämä monilahjainen - mm. elokuvistaan tuttu - mies. 

Seurailin vähän - jälkikäteen - "Tourin" alkukilpailuja.

Poljeskelin stepperiä 30 + 30 + 30 min. parin minuutin tauolla. Kunhan että jotakin "liikuttelua" itselleen antaa.

Valmiiksi hikisenä olikin mukava painua "hikimajaan", eli löyliöön, jota saunaksikin nimitetään.

Iltapalaa ja teetä.

M-L on neulonut - taitaa jo seuraavan joulunalusajan Joulunlapsi-operaatiota varten. Siinäpä hyvä vinkki kenties...

Ei hyvältä tunnu esim. EU:n lisääntyvä Israel-vastaisuus. Ei myöskään YK:n. Muutenkin antisemitismi on nousussa. Se on surullista, mutta hyvin ymmärrettävää Sanan pohjalta ajateltuna.

Satuin kuulemaan tänä iltana Radio-Patmoksesta, että maailmassa on yhteensä 17.000 heimoa. Niistä 7000 on sellaisia, jotka evankeliumin kannalta lasketaan saavuttamattomiin. 4 ihmistä 10:stä kuuluu saavuttamattomiin. Jeesuksen toimeksianto - lähetyskäsky - on meiltä uskovilta vielä pahasti kesken. Itseäni - ja kenties suurinta osaa meistä - ajatellen, joudun kysymään: Olenko mukana siinä työssä? Ja: Millä tavalla olen, jos olen? Kyllä meillä on paljon varmasti varaa petraamiseen. Suurin tekijä koskee Pyhän Hengen vaikutusta meissä: Olemmeko saaneet täyttyä Pyhällä Hengellä. Eivät kaikki uskossa olevat, jotka ovat sanoneet täyttyneensä Pyhällä Hengellä, ole hengessään palavia - Hengessä palavia - ja toteuttamassa Jeesuksen antamaa tehtävää. Aivan ilmeisesti suuri osa meistä elää etupäässä itselleen. Meillä olisi paljon tehtävää.

Siunausta!

Ps. "Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat. Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne" (1. Kor. 6:19-20).

27.12.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut Hannu-Heikki Hyppöselle, Hannu Parkkoselle ja Hannu Kangasniemelle!

Pitkään tuli nukutuksi. Noustessa 8.8 astetta pakkasta. Aurinko paistoi matalalta kullaten mäntyjen kylkiä. Eipä ole aurinkoista ollutkaan sitten kuin viimeksi. Aamupalaa ja kahvia. Luin Jesajan kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Jouluiset valot ne vain loistelivat koko päivän.

Kirjoitin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamapostin 39. Lähettelin sen s-postillä niille rintamalaisille, joille se menee sitä kautta.

Söimme. Ja pitihän sitä kahviakin "lipitellä." 

Kävimme Rantalan Jussin kanssa vähän monistelemassa. Kiitokset Jussille! Samalla reissulla "kääppäisin" apotekissa.

Poljeskelin stepperiä 30 min. + 30 min. = 60 min, parin minuutin tauolla.

Tulet takkaan.

Iltapalaa ja teetä, ym.

Pakkasta 10.9 astetta.

M-L aloitteli taas neulomista.

Jatkoa edellispäivien kirjoitteluun:

"Juri Jefimov baptistiseurakunnan pastori:

  - Valmistuessani tähän foorumiin olen käynyt läpi öukuisia tietolähteitä.

  Mitä me koemme seurakuntamme kohdalla.

  Kysymys, mitä kokee Dzankoin kaupungin vanhus kun OMON:in erikoisjoukot kaatavat hänet lattialle ja hän ihmettelee, mitä te lapsukaiset teette? Minullahan on kuntoutustodistus!

  - Mies on 70-vuotias vanhus! Miksi te meitä pahoinpitelette? Me emme ole tehneet mitään pahaa.

  Meillä ei ole aseita. Me emme edes lapsillemme osta aseleluja. Me opetamme ihmisille rakkautta, rauhaa.

  Vastaus oli, että te olette erilaisia, teidän kanssa ei pysty sopimaan asioista.

  On olemassa erilaisiin yhdistyksiin kuuluvia baptisteja.

  On baptisteja, jotka aikoinaan puoluesihteeri Krushovin aikana, vuonna 1961, eivät suostuneet sopimuksen mukaisiin suhteisiin vallanpitäjien kanssa. Baptistiliitto perustettiin vuonna 1944.

  - Miksi nykyään painostetaan uskovia, jotka eivät ole politiikassa mukana. Ja mitä pitää tehdä?

  - Ortodoksi: Näyttää siltä, että painostusta tapahtuu kaikkien riippumattomien yhteisöjen kohdalla. Kovempaa painostusta kokevat ne kansalaiset ja yhteisöt, jotka eivät ole valmiita yhteistyöhön valtion turvallisuusviranomaisten kanssa, oikeusjärjestelmän elimien ja muiden samanlaisten kanssa, ja joilla on runsas kokemus riippumattomasta toiminnasta kovien vainojen keskellä.

Mitä voimme tehdä?

  Mielestäni on tärkeää yhteistyö demokraattisten piirien kanssa, ja meidän ei tule suvaita minkäänlaisia uskonnonvapauden rajoituksia.

  Kaikki sellaiset tapaukset, jotka ovat tiedossa vain uskonnollisissa sisäpiireissä tulee tuoda julki suurelle yleisölle median kautta ja erilaisissa foorumeissa ja konferensseissa. "

"Puheenvuorot kokonaisuudessaan ovat nähtävissä ja kuultavissa linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=SOkNLkdO-js." (Itaraportti. Kristillisen medialähetystyön erikoislehti. Marraskuu 2019. IRR-TV ry, s. 13).

Lainaampa vielä tekstiä toisestakin, tänään tulleesta, lehdestä:

"Rukous Suomen puolesta

Nyt Suomi tarvitsee paljon esirukousta. Uskonnon- ja sananvapautta halutaan rajoittaa. Siveyttä ja Raamatun arvovaltaa puolustava entinen sisäministerimme Päivi Räsänen on joutunut ennen näkemättömän takaa-ajon kohteeksi. Lainvartijat pelkäävät myös, että lapsille tulee traumoja, jos he viettävät juhlaa kirkkorakennuksen sisäpuolella. Suomi-laiva keikkuu ristiaallokossa ja olemme menettämässä kurssin oikeaan suuntaan. Nyt jos koskaan emme voi vaieta. Meidän on suoraselkäisesti kerrottava Raamatun totuus, vaikka se maksaisi meille väärinymmärrystä ja jopa vainoa. Jumala kutsuu meitä yhteisessä rintamassa rukoilemaan, seisomaan totuudessa vainotun seurakunnan rinnalla, niin kotimaassa kuin ympäri maailmaa!" (Marttyyrien ääni 6/2019, Pääkirjoitus: Rukous muuttaa jopa kansakunnan!, s. 2. Marttyyrien ääni ry.)

Siunausta!

Ps. "Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme" (1. Tim. 2:1-3).

26.12.

Tapaninpäivä. Sydämelliset nimipäiväonnittelut vielä tässäkin Lehtomäen Tepolle ja Mäkisen Tapanille!

1.5 astetta noustessamme. Pienen kerroksen oli antanut lunta. Aamupalaa ja kahvia. Luin Jesajan kirjaa.

Kävin ottamassa hiukan raitista ilmaa - samalla sauvakävelin 8.3 km tarvaalan suunnassa. Auraamaton pyörätie - sopi hyvin minulle. Marja-Leena kävi kylällä naapuriasialla.

Luin vähän kirjaa.

Söimme jouluisia ruokia. Myös kahvia.

Jatkoin kirjan lukemista. Luin loppuun - 620 sivua. Ruotsalaista - ja vähän maailmanlaajuistakin - helluntaiherätyshistoruiaa romaanin muodossa.

Kastelin paitaa polkemalla stepperiä 4 x 15 min. = 60 min. parin minuutin tauoilla.

Laitoin takkaan tulen.

Otin uuden kirjan "luvun alle."

Iltapalaa ja teetä.

Jatkan toissapäivänä aloittamaani lainausta:

  "... kun tapahtuu jokin konkreettinen vainoaminen, sakottaminen, uskoviin kohdistuva oikeudenkäynti, on tapana sanoa, että se ei ole valtion politiikkaa, vaan se on joko tyhmä tuomari, lyhytnäköinen poliisijohtaja, tai joku yksittäinen virkamies jne.

  Mutta todellisuudessa se on valtiokoneiston työtä, ja se on seikkaperäisesti suunniteltu, koordinoitu ja ohjattu.

  - Mitä koskee tilastoja. Tilastot löytyvät täydellisinä, julkisena esitelmänä.

  Mainiten vain numerot.

  Jos yhden vuoden aikana oli asetettu vastuuseen 50 uskovaa henkilöä, seuraavana vuonna heitä oli jo 500.

  Toisin sanoin tapahtui kymmenen kertainen lisäys.

  Vuoden 2018 tilastoja ei ole vielä käsitelty, mutta ne tulevat moninkertaistumaan, eikä vain muutamilla prosenteilla.

  Tämän "koneiston" tahti kiihtyy ja pienten kristillisten seurakuntien vainoamisesta alkaa muodostua laajamittainen ilmiö. Se koskee kaikkia protestanttisia yhteisöjä: baptisteja, helluntailaisia, evankelisia jne.

  Kaava toimii kattavasti.

  Tavallisesti uskonnolliseen kokoukseen lähetetään provosoiva henkilö tai agentti eli henkilö, jolle on annettu tehtävä.

  Hän tulee sisälle, jos kokous on yleinen ja on siellä läsnä. Sitten hän lähtee pois ja kirjoittaa ilmoituksen siitä, että häntä värvättiin lähetystoimintaan ja lahkoon.

  Sen jälkeen alkaa rikostutkinta ja prosessin eteneminen. Saattaa käydä myös niin, että joku on kutsunut kotiinsa ihmisiä ja on rukoillut ennen ateriaa, jonka jälkeen joku vieraista kirjoittaa ilmoituksen siitä, että häntä ävrvättiin lahkoon. Sitä myös seuraa rikostutkinta.

  Kaikki etenee hyvin tuttuun tapaan. Mikään ei ole muuttunut Neuvostoliiton ajoilta.

  Syytetään psyykkisestä painostuksesta, psyykkeeseen vaikuttamisesta, psyykkeen muuttamisesta jne.

  Tämä kaava on toiminut 1970 luvulta lähtien. Tämän todistajina ovat sen aikakauden uskonnonvastaiset propaganda elokuvat, joissa väitetään, että lahkoihin joutuneet ihmiset alistetaan psyykkisen painostuksen allem jne.

  Kaikki tämä vaikuttaa masentavasti. Meidän tehtävämme on ajatella tulevaisuutta ja, miten poliittista elämää käsittävässä seuraavassa jaksossa pitää uudelleen rakentaa uskonnollista elämää, miten voimme muuttaa lainsäädäntöä ja, kuinka järjestää yhteiskunnallisen valvonnan tällä yhteiskunnallisella sekttorilla.

  Tästä me tänään keskustelemme ja teemme ehdotuksia..." (Itäportti. Kristillisen medialähetystyön erikoislehti. Marraskuu 2019, IRR-TV ry, s. 12-13). (Jatkan).  

Siunausta!

Ps. "Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta meidän Jumalallemme ja Isällemme kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen" (Fil.4:19-20).

25.12.

Joulupäivään heräilimme. 0.7 astetta miinuksella silloin. Lunta oli tullut kerros yön aikana. Eilisen joulupuuron loput söimme sekahedelmäsopan kanssa ja joimme kahvia kinkkuleipien kanssa - ja olimme kiitollisia. Luin Jesajan kirjaa.

11:ksi suunnistimme Marja-Leenan kanssa Vapaakirkkoon, Vapaa- ja Helluntaiseurakunnan yhteiseen Joulukirkkoon. Matkan alkupäässä kävin viemässä yhden joulutervehdyksen - joululehden - naapuriin. Eiliten kuin löytyi muutama joululehti vielä kirjanmyyjältämme. Haimme Salmen mukaan kokoukseen. 

Kaarlo Hakasalo johti tilaisuuden ja myös puhui alussa. Hyvällä tyylillä johdettu ja hyvällä tavalla puhuttu. Hannu-Heikki Hyppönen saarnasi. Vangitsi kuuntelemaan. Musiikissa olivat Linda ja Vertti - enkä nyt tiijjä pitäiskö kirjoittaa kahhella, vai yhella e:llä. Hyvät musiikit. Sitten vain kotiin.

Ryyppäilimme kahvia.

Luin kirjaa.

Tulet takkaan.

Söimme jouluisia ruokia - ja kyllähän se lautanen täyttyi. Tänään oli myös lipeäkalaa - joka ei kaikille taida oikein maistua.

Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel käväisivät. Joimme kahvit. Huomenna lähtevät reissuun.

Lueskelin kirjaa.

Oleskelin "sarvi-stepperiä" 4 x 15 min = 60 min. n. 2 min. tauoilla. Hyvin syke nousi ja hiki "kaatui". Joutui ihan lattian kuivaamaan hiestä. Jos et ole paljon - tai et ollenkaan - antanut liikettä itsellesi, niin kokeileppa aloitella. Ota alussa rauhallisesti - ei vain paria päivää, vaan vähän pidempäänkin. Se on terveellinen aloitustapa ja auttaa siihenkin, ettet "leipäänny" asiaan niin nopeasti. Tietenkin on liikutettava itseään sellaisella tavalla, kuin se on kullekin mahdollista.

Seuraa jatkoa eiliseen. Voit katsoa otsikon ja jutun eilisestä ns. blogijutusta:

"Igor Knjazev Karjalan luterilaisen kirkon piispa

  Ensinnäkin sydämellisesti kiitän Vapaan venäjän Foorumin johtoa kutsusta ja mahdollisuudesta esittää täällä mielipiteeni tapahtumista todeten, että uskonnonvapaus aiheena Venäjällä on valitettavasti jossain poliittisen kentän reunoilla.

  Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen lukeudun demokraattien ensimmäiseen sukupolveen.

  Tuolloin näytti siltä, että tärkeätä oli vapaa markkinatalous, finanssipolitiikan muodostaminen, jne, sillä markkinatalous on vapauden perustus. Kaikki muu pidettiin itsestään selvänä asiana.

  Edellinen kokemus osoitti, että yhteiskunnan huomion puuttuminen kysymyksissä jotka koskevat uskonnon ja omantunnon vapautta, jopa 10-15 vuoden aikavälillä vie yhteiskunnan katastrofaalisiin seurauksiin näillä alueilla.

  Liityin kirkkoon nuorena poikana vuonna 1977. Sain nähdä Neuvostoliiton aikaiset valtion ja kirkon keskinäiset suhteet.

  Hyvin muistan kuinka yllättäen koitti uskonnon vapaus vuonna 1988, jolloin juhlittiin Venäjän kristinuskon 1000-vuotisjuhla.

  Muistan myös nuo lyhyet 10-12 vapauden vuodet, jotka olivat 90-luvulla. Nyt kerään elämän kokemusta uskovien vainojen toisella kierroksella.

  Näin saatan vertailla Neuvostoliiton aikaista tilannetta nykyaikaan ja voin tehdä havaintoja tämän prosessin ongelmakohdista.

  Tulee huomioida, että kun verrataan poliittisia vapauksia, jotka olivat Boris Jeltsinin hallituskautena ja ensimmäisiin Vladimir Putinin hallitusvuosiin, uskonnonvapaus ei ollut samalla tasolla.

  1990-luvulla pienet protestanttiset ryhmät ja liikkeet kokivat syrjintää ennen kaikkea yhteiskunnan alemmilla kerroksilla, kunnallisilla ja alueellisilla, mutta myös liittovaltion tasolla.

  Uskonnonvapaus ei koskaan saavuttanut sitä samaa tasoa, joka oli poliittisella sektorilla, jopa 1990-luvun demokratian kukoistuksen aikana Venäjällä.

  Tämän päivän uskonnolliset vainot ovat hybridiluonteisia. Neuvostoliiton aikana kaikki oli yksinkertaisempaa.

  Sinut kutsuttiin tai vietiin kuulusteluihin ja sinulle suoraan päin kasvoja sanottiin, että olet yhteiskunnan hylkiö, takapajuinen ihminen, sinut pitää tuhota tai uudelleen kasvattaa jne.

  Se oli valtion politiikka, sen käytössä oli valtavan suuri ateistinen ja propagandan koneisto. Neuvostoliiton poliittinen järjestelmä perustui tähän.

  Tänään me näemme, että lainsäädännöllisellä tasolla, tietyissä virallisissa keskusteluissa mediassa, korostetaan uskonnollisuutta monipuolisuutta.

  Virallisesti ilmoitetaan että on olemassa uskonnonvapaus, mutta todellisuudessa huomaamme, että ollaan hyvin kaukana siitä.

  Näiden vainojen uusi vaihe alkoi Jerovajan lain voimaan astumisella, kun tehtiin korjauksia liittovaltion lakeihin noudattaen Jerovajan lainpaketin linjauksia. Laki otettiin käyttöön elokuussa 2016.

  Silloin käynnistyi uusi, järjestelmällinen, valtion systemaattinen uskovien vainoaminen.

  On huomioitava, että vallanpitäjillä on tuntuva etu poliittisen alan hallitsemisessa verrattuna uskonnolliseen yhteisöön.

  Tuolloin hallitus julkaisi valheellisen tiedotteen, jonka mukaan uusi laki kohdistetaan ainoastaan islamilaista radikalismia vastaan, eikä laki millään tavalla tule koskemaan protestanttisia kristillisiä yhteisöjä.

  Ilmoitettiin häikäilemättä: "Teidän ei tarvitse pelätä, sillä laki tulee toteutumaan Kaukasuksella antiterroristisessa toiminnassa.

  Älkää pelätkö, teitä se ei koske. Älkää protestoiko, kaikki on hyvin." Protestanttiset seurakunnat hyväksyivät tämän ilmoituksen, jonkajälkeen se on saanut kokea kovia.

  Kun taskastelemme tilastoja, me näemme, että laista on saanut kärsiä ennen kaikkea kristilliset protestanttiset uskontokunnat.

...............

  - On tärkeää huomioida vielä kerran sen toistan, että pienten kristillisten seurakuntien painostamista on ollut aikaisemmin myös.

  Esimerkiksi netistä löytyy reportaasin OMON:in (sisäministeriön erikoisjoukkojen) hyökkayksestä luterilaiseen kirkkoon Kalugassa. Se tapahtui vuonna 2010.

  Olin silloin siellä pitämässä jumalanpalvelusta. Silloin ei vielä ollut mitään tietoa Jarovajan lain tulosta.

  Kuitenkin tuo tapaus oli merkkinä siitä, mitä tuleman piti. Silloin kirkolle saapui muutamia autollisia miliisejä koirien kanssa.

  Kirkossa oli kaksi kerrosta. Ihmiset laskeutuivat ensimmäiseen kerrokseen, asettuivat miliisien eteen ja sanoivat, että eivät päästä koiria kirkkorakennuksen sisälle.

  Lopulta OMON:in joukot ja miliisit tunkeutuivat sisälle rynnäkkökivääreineen ja koirat jäivät ulkopuolelle.

  Silloin me yritimme kertoa mahdollisimman kuuluvasti tapahtuneesta, saada yhteiskunnan ja ihmisoikeusjärjestöjen huomioon tapahtumaan.

  Valitettavasti se tulkittiin satunnaisena paikallisena ylilyöntinä" (Itäraportti, Kristillisen medialähetystyön erikoislehti, Marraskuu 2019, IRR-TV ry, s. 11-12) (Jatkuu).

Muistetaan rukouksin Venäjän uskovia.

Siunausta!

Ps. "Jumala on Henki; jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa" (Joh. 4:24).