24.2.2021.

KATSANTOKANTAMME, HOMOSEKSUAALISIA SUHTEITA KOSKIEN, RIIPPUU SIITÄ, MITÄ KIRJAA LUEMME

Otan tässä esille kolme kirjaa, joita ihmiset ainakin lukevat: Luulojen kirja, Uskonnollisuuden ABC, sekä Raamattu. Perustaessamme mielipiteemme joihinkin näistä kirjoista, voimme joutua vakavaan ristiriitaan jonkun muun kirjan kanssa. Tämä koskee ajatellessamme elämämme eri asioita ja alueita.

Tässä vain otan lyhyesti esille otsakkeessa mainitun asian. Se koskettaakin meitä saarijärvisiä - ikävä kyllä - hyvinkin negatiivisella tavalla.

Kun mainitsen tässä esimerkin omaisesti nimeltä maalaislääkäri Kiminkisen, niin en tee sitä ollenkaan "irvien". Seuraamme Kiminkistä Alfatv:ltä viikoittain - ja meijjän, siis minun, emäntäkin on siinä ohjelmassa myukana. Lenkilläkin aina silloin tällöin satumme olemaan samaan aikaan. Vastaanotollakin ensimmäisen kerran ovella tavatessamme puristimme kättä ja samoimme etunimet: Tapsa ja Jouko. Saarijärveläinen-lehdestä tulee aina luettua maalaislääkäri Kiminkisen palsta. Kun kuuntelee Tapsa Kiminkisen puhetta ja lukee hänen tekstiään, ei voi muuta kuin ihmetellä sitä sanataituruutta ja sanankäyttöä: se on sujuvaa verbaalista lahjakkuutta ja "kynän" lennokkuutta, jota voisi nimittää verbaaliakrobatiaksi. Ei kannata meikäläisen pyrkiä samaan.

Kun tohtori Kiminkinen eräässä "kolumnissaan", Saarijärveläisessä, puhui laihasta miehestä - jota hän siinä nimitti "kuin kuivan kesän oravaksi" - tarkoitti hän minua. Satuimme urheilukentälle niihin aikoihinkin silloin tällöin samaan aikaan. Tämä ilmaisu vain esimerkkinä sanan käytöstä.

Tietenkin - kun minäkin olen Jeesukseen uskovainen mies - on niissä maalaislääkärin kolumneissa myös sellaista kielenkäyttöä, jota en harrastele. Varmaan se on tarkoitettu sellaiseksi kansanomaiseksi lähestymistavaksi. Tosin, jostain syystä ne jutut pyörivät hyvin samoissa aihepiireissä.

Yksi Kiminkisen Tapsan kirjoituksissaan joskus - saattanut olla useamminkin - esilletuoma mielipide liittyy otsikkoomme. Hän toi julki sen, ettei haluaisi liittyä sellaiseen seurakuntaan, jossa homosuhteita ei hyväksytä, tai puhutaan niitä vastaan. En muista sanamuotoja, mutta jotenkin tuollainen oli ajatus.

Kun em. ajatukset ovat olleet julkisia, niin siksi rohkenen - suvaitsevaisuuden nimissä - ottaa niitä esille. Tässä eivät taistele henkilöt keskenään, vaan mielipiteet - koska ne perustuvat eri kirjoihin.

Ajattelen sillä tavalla, että alussa mainituista kolmesta kirjasta, sellainen mielipide, joka hyväksyy homoseksuaaliset suhteet, perustuu Luulojen kirjaan, joka on tämän maailman hengen inspiroima teos. Tällainen Luulojen kirja ei oikeastaan ole yksi kirja, vaan siinä on monia kirjoja samojen kansien sisällä - aivan niinkuin Raamatussakin on 66 kirjaa samoissa kansissa. Uskonnollisuuden ABC:ssa kirjoja samoissa kansissa on lukematon määrä.

Jos jatkaisin tuota ajatusta, että Tapsa Kiminkinen ei haluaisi liittyä sellaiseen seurakuntaan, jossa homosuhteita ei hyväksytä, niin hänelle ei jäisi Saarijärvellä kuin yksi vaihtoehto jäljelle: luterilainen seurakunta. Milläkö perusteella? Sillä perusteella, että siellä samaa sukupuolta olevien parisuhteet hyväksytään. Millä perusteella niin voin sanoa? Viimeisen seurakuntapastorin valinnan perusteella ainakin. Kirkkoneuvosto valitsi virkaan yksimielisesti - vaikka hakijoita oli runsaasti - henkilön, joka elää parisuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Kirkkoherra oli rekrytointiryhmän - kolme henkilöä - puheenjohtaja. 

Saarijärven seurakunnan Kirkkoneuvosto, kirkkoherra, sekä kyseinen seurakuntapastori - ainakin - ovat lukeneet Uskonnollisuuden ABC-kirjaa. Se kirja lyhykäisyydessään tarkoittaa Raamatun Sanasta tehtyjä selityksiä, jotka ovat vääriä. Eli se kirja sisältää Raamatyun vääristelyä.

Kolmas kirja - johon minäkin perustan näkemykseni - on Raamattu. Vaikka kukin - tietenkin voi pitää väärätkin mielipiteensä - on Raamattu, Jumalan Sana, kuitenkin Kirja kirjojen joukossa. Siinä maailmankaikkeuden korkein Persoona on tuonut julki mielipiteensä ja tahtonsa.

Raamatussa Jumala sanoo samaa sukupuolta olevien seksisuhteet, sekä homo- ja lesbo -parisuhteet synniksi. Olen tässä blogissa aikaisemmin puhunut Sanan pohjalta tästä asiasta - sieltä ne ovat luettavissa - siksi otan tässä esille vain yhden kohdan Raamatusta:

"Tiedämmehän ettei lakia ole säädetty, vanhurskasta varten vaan lainrikkojille ja kurittomille, jumalattomille ja syntisille, epäpyhille ja rienaajille, isän- ja äidintappajille, murhaajille, haureellisille ja homoseksuaalisuuden  harjoittajille, ihmiskauppiaille, valehtelijoille, varansa rikkojille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan. Näin opettaa autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumi, joka on minulle uskottu"

(1. Tim. 1:9-11).

Synti on asia, josta meidän ihmisten on tehtävä parannus, sillä synti ja sen suosiminen johtaa iankaikkiseen kadotukseen:

"Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja toinen saa hänet palaamaan takaisin, niin tietäkää, että se, joka palauttaa syntisen hänen harhateiltään, pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden"

(Jaak. 5:19,20).

Lopuksi: Olen itse saanut kokea Jumalan pelastavan armon omalle kohdalleni, enkä halua/voi tehdä kompromisseja Jumalan Sanan ja Sanan vastaisten opetusten ja ajatusten välillä. En häpeä Jumalan Sanaa, siksi en myöskään pelkää tuoda sitä esille, niinkuin se on kirjoitettu. Sanoihan Jeesus: 

"Joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avion rikkovassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika häpeää, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa"

(Mark. 8:38).

Muistan rukouksissani päivittäin saarijärveläisiä ihmisiä, että he tulisivat uskoon; ottaisivat Jeesuksen vastaan elämäänsä, sillä Hän on ristillä sovittanut koko maailman synnin Jumalan edessä. Rukouksissani on ihmisiä, jotka mainitsen nimeltä Herran kasvojen edessä. Mm. Kiminkisen Tapsa ja muitakin hoitohenkilökuntaan ja lääkäreihin kuuluvia, kirkkoherra, kirkkoneuvoston jäsenet - tietenkin laajemmin kaikkien seurakuntien työntekijät, luottamuselimissä olevat ja johtoryhmien jäsenet - em. seurakuntapastori ja hänen parinsa, jne.

Se, mitä edellä olen kirjoittanut, ei ole osoittelua, vaan hätää ihmisistä ja heidän iankaikkisesta osastaan. 

Oikeastaan kaikki se, mitä olen kirjoittanut, nousi mieleeni tänään parin tunnin hiihtolenkin aikana. Yksi sana taisi "kirvoittaa" tämän kaiken. Se sana oli: "alkuseurakuntatyyppiseksi", jota Kiminkisen Tapsa käytti kolumnissaan: Asennehuimaus, joka löytyy Saarijärveläisestä 23.2.2021. s. 7.

Siunausta!

Totuutta noudattaen rakkaudessa.

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858.

______________________

Sydämelliset nimipäiväonnittelut täältä meiltäpäin vielä tässäkin: Metsälän Matille, Hokkasen Matille, Häkkisen Matille, Lehtomäen Matille, Rantasen Matille, Riikosen Matille ja Tammisen Matille!

Keskiviikko. 11.5 astetta pakkasta. Harmaa taivas. 7 maissa. Aamupalaa ja kahvia.

Kävin viemässä Emilian ja Danielin kouluun 8:ksi.

Luin 2. Tessalonikalaiskirjettä. Rukousta.

Kahvia.

Kävin katsomassa onko Tarvaalan latu avattu. Ei ollut. Ajoin sieltä suoraan Kusiaismäen hiihtostadionille - mikä onkin lähempänä meitä, kuin n. 3 km päässä oleva Tarvaalan latu. Hiihtelin n. 1h 50 min. Alussa satoi sellaista naamaa pistelevää - jäätynyttä - vettä, joka kyllä loppui hiihtelyn aikana. Pakkasta oli 9-10 astetta mennessäni, mutta lopettaessani 7-8. Lämpötila meni nopeasti lämpimän suuntaan illapuolen mittaan. Kusiaismäessä on erinomaiset ladut ja leveät vapaantyylin baanat. Radoissakin on useita vaihtoehtoja. Minä tykkään hiihdellä metsäladuilla, jos vain suinkin.

14 kävin tavoittelemassa Emiliaa ja Danielia koulusta. Emilia sanoi jäävänsä kylälle ja sanoi Danielin kävelleen kotiin. Oli Emilia koettanut minulle soittaakin hyvissä ajoin, mutta minulla ei ollut puhelin mukana.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen. Siksi en kirjoittanut jatkoa sarjaan, joka on menossa.

Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Kävin saunassa.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Älä siirrä ikivanhaa rajaa, jonka esi-isäsi ovat asettaneet" (Snl. 22:28).

23.2.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 20.

Eteenpäin, sanoi Mannerheim. Olemme käsittelemäsä Paavalin Timoteukselle kirjoittamaa profeetallista tekstiä (2. Tim. 3:1-5). Nuo profeetalliset asiat ovat tänään todellisuutta ihmisten keskuudessa - ja ovat sitä yhä suuremmassa määrin. Pahuus lisääntyy. Elävä uutinen, joka on Uusi testamentti vapaasti kerrottuna, sanoo: "Sinun on hyvä tietää, Timoteus, että viimeisinä aikoina on vaikeaa olla kristitty" (2. Tim. 3:1). 

Eilen pääsimme jo aloittelemaan "ihmiset ovat silloin  ... vanhemmilleen tottelemattomia"-asiaa (2. Tim. 3:2). Jatkamme siitä mihin jäimme. Voimme muistaa samalla, että ko. asian kohdallakin Jumala voi jäädä - monelta kannalta katsottuna - "sivurooliin elämässämme.

Kenen tehtävänä on huolehtia siitä, että eilen jo lukemamme: "Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi..." (Ef. 6:1-2) voisi toteutua? Oikea vastaus tähän on: Se on ensisijaisesti vanhempien, isän ja äidin tehtävä. Tähän asiaan tulisi kiinnittää huomiota. Muut tahot voivat tukea tämän toteutumista - esim. seurakunta, isovanhemmat, muut kasvattajat, toiset ihmiset, joilla on mahdollisuus asiaan rakentavasti vaikuttaa. jne. Eilen jo nostimme esille sen, että kuuliaisuus ei ole pelkästään alamaisuutta. Kuuliaisuus pohjautuu parhaimmillaan vanhempien kunnioitukseen. Mitä enemmän tämä on sydämen asia, sitä paremmin asiat menevät. On kuitenkin luonnollista sekin, että tämän asian kanssa joudutaan perheissä "kilvoittelemaan" - ja syitä siihen on monia. Monista asioista voi tulla ristiriitoja.

Lapset voidaan saada alamaiseksi vanhempien taholta "nujertamalla heidät". Siihen he pystyvät. Jos kuitenkin perheessä on koko ajan sellainen tilanne, niin tulevaisuutta ajatellen näkymät eivät välttämättä näytä hyviltä. Sellaisessa tilanteessa toteutuu valitettavalla tavalla se, mistä Paavali varoittaa efesolaisia uskovia: "Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan" (Ef. 6: 4). Novumissa (Novum 4, s. 126, Raamatun Tietokirja 1983, Vantaa) oleva suomennosteksti, joka juoksee kreikankielisen tekstin alla, sanoo: "Ja isät, älkää vihoittako (vihastuttaa, vihoittaa, Novum 5, s. 598, Raamatun Tietokirja 1984, Vantaa) lapsia teidän. Kolossalaiskirjeessä oleva rinnakkaisteksti tälle - jonka senkin jo eilen luimme - sanoo: "Isät, älkää kiihoittako lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi" (Kol. 3:21). Molemmissä kirjeissä - sekä kirjeessä efesolaisille, että kolossalaisille - käytetään sanaa, joka on suomennettu kummassakin: "kiihoittako"-sanaksi. Eli isä - eikä äitikään - tämän sanan mukaan ei saa kasvattaa lapsiaan sillä tavalla, että se vihoittaa, vihastuttaa - saa aikaan vihaa - lapsissa. Vaikka Kolossalaiskirje tässä käyttää samaa "kiihottako"-sanaa, on sillä alkukielen mukaan hieman erilainen sävy: "Isät älkää ärsytelkö lapsia teidän" (Novum 4: s. 222, Raamatun Tietokirja, Vantaa 1983).

Vanhemmat tekevät virheitä - jos joku toista kohdallaan väittää, niin hän tuntee hyvin huonosti itseään ja arvioi menettelytapojaan hyvin "itsekeskeisten silmälasien läpi. (Huom! Näiden rivien kirjoittajallakin on lapsia). 

Mitä isä ja äiti tekevät silloin, kun huomaavat toimineensa väärin, lihan mukaan? Pyytävät lapsiltaan anteeksi. Kun vanhempina olemme vajavaisia ja menettelemme "raadollisuudessamme" väärin, on meille annettu anteeksipyytämisen mahdollisuus. Vanhemmat eivät "menetä kasvojaan" lastensa edessä näin tehdesään, vaan päinvastoin se lujittaa perheyhteyttä. Näin ne asiat, jotka ovat saaneet aikaan vihaa ja ärsyyntymistä vääränlaisen käyttäytymien vuoksi, pyyhitään pois myrkyttämästä perheen sisäistä elämää. Vanhempien ja lasten välit voivat pysyä näin avoimina. Tällä tavalla lapset saavat vanhemmiltaan arvokasta pääomaa tulevaan elämäänsä - ihan tuleviin omiin perheisiinsä asti. Tässä on yksi tärkeä alue lasten ja vanhempien suhteita ajatellen - ja sitä ajatellen, että lapset voivat sydämestään kunnioittaa vanhempiaan. Jos perheessä viljellään paljon sanaa "pakko", niin se ei ole paras mahdollinen olotila perheen keskinäisten suhteiden kannalta. Voi jopa käydä niin, että asiat kyllä jotenkin tapahtuvat, mutta yhteys lapseen voidaan menettää. Perhe-elämässä voi olla tällöin tilanne, että lapsi ei puhu isälleen tai äidilleen asioita. Se voi johtua pelon hengestä. Lpset pelkäävät vanhempiensa reaktioita.

Käsittelemiemme raamatunkohtien mukaan vanhemmat - lukemassamme isät - eivät saa kiihoittaa: vihoittaa, eikä ärsytellä lapsiaan. Kolossalaiskirje sanoo syyksi: "etteivät he kävisi aroiksi" (Kol. 3:21). Kreikankielinen teksti sanoo tämän: "jotta eivät kävisi pelokkaiksi" (Novum 4: s. 222, Raamatun Tietokirja, 1983, Vantaa).

Lopuksi tälle kerralle: Vanhempien tehtävänä on huolehtia siitä, että lapset ovat heille kuuliaisia ja kunnoittavat heitä. Jos näin pääsee tapahtumaan, on sillä erittäin suuri vaikutus lasten elämään, koska silloin voi toteutua sen käskyn lupaus, jossa lapsia kehoitetaan kunnioittamaan isäänsä ja äitiänsä. Edellä olemme puhuneet menettelytavoista, joista Raamattu varoittaa. Pyrimme jatkamaan aiheesta seuraavalla kerralla - jhs.

Lainaan tähän loppuun vielä katkelman:

"Sitten pari sanaa teille, vanhemmat. Älkää alituisesti rangaisko ja moittiko lapsianne. Niin teette heistä vain vihamielisiä ja katkeria. Kasvattakaa heitä Jumalan sanalla ja rakkaudella ohjaten" (Elävä uutinen, Uusi testamentti vapaasti kerrottuna).

Siunausta!

Jouko kuusjärvi

Rajalantie 12. b.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________ 

Tiistai. 13.4 astetta 7 huippeilla. Aamupalaa ja kahvia.

Olin lähdössä viemään Emiliaa ja Danielia kouluun 8:ksi, mutta Terhi-Marjalta oli tullut viesti, että Deniksellä on mahdollisuus viedä heidät.

Rukousta, torkkumista, nukkumista.

Luin 2. Tessalonikalaiskirjettä.

Ruokaa ja kahvia.

Lunta oli tullut taas kerros. Työntelin kolalla ja lapioin lapiolla lumia. mukavahan se raikkaassa ulkoilmassa. Latua en edes lähtenyt katsomaan - ei olisi kuitenkaan ollut avattu.

Kävin 14 hakemassa Danielin ja Emilian koulusta. sateli lunta. Aika jäätävää sellaista.

Kahvia.

Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.

M-L teki pizzaa. Söimme sitä. oli hyvän makuista.

Poljeskelin n. 40 min. kuntopyörää. Lueskelin samalla kirjaa.

Laitoin tulen takkaan. Lunta oli taas tullut "jonniimmoinen" kerros.

Seurailiun uutisia.

Siunausta!

Ps. "Vanhurkaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä" (Snl. 14:34).

 

22.2.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA ELÄMÄSSÄNI? 19.

"Sillä ihmiset ovat silloin... vanhemmilleen tottelemattomia"

(2. Tim. 3:2).

 Luettelossa, millaisia ihmiset ovat viimeisinä päivinä, on seuraavaksi tällainen ominaisuus. Tämänkin "lajin" olemassaolo ihmisten keskuudessa alkoi syntiinlankeemuksesta, mutta saa suuremmat mittasuhteet "viimeisinä päivinä", ollen omalta osaltaan lisäämässä ja vaikuttamassa vaikeutta ihmisten keskuuteen niinä aikoina, joita silloin eletään. Turmeltunut lihamme tuottaa monenlaisia Jumalan tahdon vastaisia asioita. Sielujemme vihollinen, saatana, "lietsoo" kaikella voimallaan - yhä lisääntyvästi - kapinahenkeä Jumalan Sanan ilmoittamia arvoja vastaan. Lihamme, sielujemme vihollinen ja tämän maailman henki eivät halua alistua siihen, mikä on Jumalasta lähtöisin. Vihollinen haluaa saada perheet sekasortoon - ja on siinä hyvin onnistunutkin.

Sana sanoo, että "ihmiset ovat silloin" sellaisia. Se koskettaa kaikkia ihmisiä - mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki toimisivat juuri noin: olisivat vanhemmilleen tottelemattomia. Tämä asia koskettaa myös meitä Jeesukseen uskovia, perheitämme ja seurakuntiamme. On hyvä tiedostaa,että sielunvihollinen haluaa tuhota perheet ja niiden rakenteen. Tehtävänämme on pitää kiinni Jumalan Sanan opetuksista koskien kotejamme ja perhekuntiamme - ja opettaa niistä asioista Jumalan tahtomalla tavalla. Luemme aluksi:

"Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" - tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus - "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä." Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa"

(Ef. 6:1-4).

"Lapset, olkaa vanhemmillrenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa. Isät, älkää kiihoittako lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi"

(Kol. 3:20-21).

Jumala on asettanut perheen yhteiskunnan perussoluksi, joka rakentuu avioliiton ympärille. Aviopuolisoille syntyy lapsia. Näin he tulevat vanhemmiksi - isäksi ja äidiksi - kullekin perheelle. Jumala on antanut ja tarkoittanut vanhemmille auktoriteettiaseman perheessä. Vanhemmat johtavat perhettään.

Heti tässä vaiheessa haluan sanoa, että on normaalia, että vanhemmat kokevat alamittaisuutta tehtävässään vanhempina hyvinkin monella tavalla. Siihen vaikuttavat niin monet asiat. On hyvä, jos olemme saaneet syntymäkotiperheestämme hyviä eväitä omaan tulevaan perheeseemme, mutta aina se ei ole niin. Meissä voi olla paljon rikkinäisyyttä ja kasvumme on vielä kesken perustaessamme perheen - ja jatkossakin. Koemme eri tahoilta tulevia haasteita vanhemmuuttamme ajatellen.

Raamatullisia periaatteita voidaan soveltaa - jos on kunnioitusta Jumalan Sanaa kohtaan - myös perheissä, joissa ei olla uskonsuhteessa Jeesukseen, eikä siksi Jumalan lapsia. Parhaiten Raamatun opettama perhemalli toimii perheissä, joissa ollaan uskovia ja sillä tavalla tultu alamaisiksi Herralle. Aikaisemmin on yhteiskunnassamme varmasti ollut - yleisesti ottaen - enemmän lasten taholta kunnioitusta vanhempiaan kohtaan kuin nykyään. Se on johtunut varmaan kasvatuksestakin, siinä mielessä, että kuritus on ollut toisenlaista.- vitsaakaan ei ole säästetty. En kuitenkaan tarkoita, että ihannoisin kovaa "keppikurituslinjaa", sillä pahoinpitely ei kuulu Raamatun opettamiin kuritusmenetelmiin. Lukiessamme Raamattua, löydämme sieltä kyllä vitsan:

"Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa"

(Snl. 13:24).

Ennen käytettiin vitsaa - jos sitä tarvittiin. Vitsa ei ole hakkaamisväline - mutta tarvittaessa sitä käytettiin kuritukseen. Olemme "aralla alueella", sillä tiedän kyllä, mitä siitä voi seurata, jos nykyään käyttää vitsaa - vanhemmat voivat joutua edesvastuuseen, jos lapset tekevät kantelun, tai tulee muuten tietoon, että on käytetty ruumiillista kuritusta. Vitsaa ei ole voinut käyttää - silloin kun sitä on käytetty oikein - muuta kuin rakkaudessa lastaan kohtaan - ei vihassa. Ja kuitenkin - lihallisina ihmisinä - me "vanhempiparat" voimme käytellä vitsaakin kiivastuksessa, suuttumuksessa ja vihassa. Tukasta nostelu, retuuttaminen, nyrkillä, tai kämmenellä lyöminen eivät kuulu kurin ylläpitämiseen.

Luimme aiemmin ohjeen: "Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa" (Ef. 6:4), sekä: "Isät. älkää kiihoittako lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi" (Kol. 3:21).

Se, että lapset ovat alamaisia vanhemmilleen, on Jumalan Sanan mukainen asia, mutta se ei vielä ole "asian ydin." Kuuliaisuus, jota Raamattu opettaa lukemissamme raamatunpaikoissa, on paljon enemmän, kuin vain alamaisuutta. Lasten kuuliaisuus, Sanan mukaan, vanhempiaan kohtaan, pohjautuu sydämestä nousevaan kunnioitukseen. Kun Jumala antoi Moosekselle kymmenen käskyn lain, oli yksi käskyistä se, jota Paavali siteeraa kirjeessään efesolaisaille - sen luimme äsken: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" (Ef. 6:2).  Raamattu jatkaa: "tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus - "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä" (Ef. 6:3). Novumissa kreikankielisen - alkuteksti - tekstin alla juokseva suomennosrivi sanoo tämän asian näin: "jotta hyvin sinun kävisi ja tulisit pitkäikäiseksi päällä maan" (Novum 4, s. 126, Raamatun Tietokirja, Vantaa 1983).

Näemme, että vanhempien kunnioittamisella ja sitä ilmentävällä kuuliaisuudella on todella suuri merkitys lasten elämään. Kenelle kuuluu vastuu siitä, että se voi tulla lapsille sydämen asiaksi? Siitä jatkamme seuraavalla kerralla - jHs.

Siunausta!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________

Sydämelliset nimipäiväonnittelut täältä meiltä Pietilän Tuulikille!

Maanantai. 12.0 astetta pakkasta 7 maissa. Aamupalaa ja kahvia.

Kävin viemässä Danielin kouluun 8:ksi. Jäin pihatiensuussa penkkaan kiinni, niin että piti kävellä lapio hakemassa - 150 m. Oli isomman tien auraaja vetänyt siihen ison vallin.

Kahvia. Luin 2. Tessalonikalaiskirjettä.

Rukousta. Torkkumista.

M-L kävi viemässä Emilian 10:ksi kouluun ja kävi samalla reissulla kaupassa.

Ruokaa ja kahvia.

Tein puolisentoistatuntia lumitöitä. Mukavahan se, raittiissa ilmassa.

Kävin suksineni Tarvaalan latua katsomassa. Ei ollut ajettu viimeisten  päivien lumisateiden jälkeen. palasin kotiin.

Laitoin takkaan tulen.

Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.

Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Seurasin Ylen arkistosta Patrick Tiaisen elämästä kertovan dokumentin.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia ja sen jälkeen Maalaislääkäri Kiminkistä Alfatv:stä - netin kautta. Sitten Israel-ohjelmaa.

Siunausta!

Ps. "Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon" (Snl. 23:25).

Kahvia.

21.2.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 18.

Kristittyjä on monenlaisia. Osa on sellaisia vain sen perusteella, että ovat syntyneet ns. kristittyyn maahan, mutta eivät juurikaan piittaa - tai edes tiedä - Jumalan Sanasta. Osa on ns. "muotojumalisia", jotka "harrastelevat kristinuskoa", mutta joilta puuttuu yhteys Jumalaan, koska he eivät usko Jeesukseen pelastajanaan. Myös niissä kristityissä, jotka ovat "tulleet uskoon" - ovat ottaneet Jeesuksen vastaan elämäänsä - on "monenlaista kansaa." Osa on liberaalimpaa ja osa vahvemmin Jumalan Sanaan pitäytyvää väkeä. En usko tämän olevan kirkkokunta-, herätysliike-, tai seurakuntakysymys, vaan henkilökohtainen kysymys uskovan ja Jumalan välillä. Tietenkin hengelliset yhteisöt ovat vaikuttamassa hyvään, tai huonoon suuntaan ihmisten elämässä.

Voi olla mahdollista, että joku lukija on mielessään ajatellut: Mitä tekemistä otsikolla on sen kanssa, mistä tämän kirjoittaja kirjoittaa. On ihmisiä - Jeesukseen uskovissakin - jotka ajattelevat niistä asioita, joista olemme näissä kirjoituksissa puhuneet, liberaalimmalla tavalla. Se merkitsee, että ollaan sallivampia ja suvaitsevampia synnin suhteen, kuin mitä Raamattu opettaa. Se taas johtuu siitä, että "ajanhenki" on tehnyt tehtäväänsä"; mukautuminen liberaalimpaan hengellisyyteen on "antanut lihallekin joitakin oikeuksia." Raamatullisesti esilläpidetyistä asioista voi tulla niin ajattelevien mielestä liian lakipitoisia. Sellaista linjaa voidaan perustella sillä, että sanotaan: Kaikkihan me olemme vain ihmisiä ja sellaisina vajavaisia. Voi olla kuitenkin käynyt niin, että Jumalan Sanaa pidetään "liian tiukkana." Se on totta, että olemme ihmisinä kaikki vajavaisia, mutta se ei anna meille kenellekään oikeutta alkaa tulkitsemaan ja "lieventelemään" Raamattua Jumalan tahdon vastaisesti. Jos niin alamme tekemään - ja niin nykyään paljon tehdään - käy niin, että Jumala jää "sivurooliin" elämässämme. Jumala on antanut Sanassaan meille myös lupauksensa siitä, kuinka ihmisinä voimme Hänen tahtoansa toteuttaa. Jumala ei vaadi meiltä mitään muuta, kuin sen, mihin Hän antaa meille mahdollisuuden.

Tässä vaiheessa tätä kirjoitussarjaa olemme viipyneet 2. Tim. 3:1-5 kohdan äärellä. Siitä olemme ottaneet esille asioita, jotka kertovat millaisia ihmiset ovat viimeisinä päivinä, jolloin on oleva vaikeita aikoja. Vaikeat ajat johtuvat juuri siitä, millaisia ihmiset silloin ovat. Olemme - useaankin kertaan - todenneet, että syntiinlankeemuksen jälkeen ihmiset ovat olleet "valmiita" sellaisiin asioihin, jotka viimeisinä päivinä lisääntyvät, suurenevat ja kärjistyvät. Asiat joita olemme käyneet läpi - ja joita vieläkin käymme - eivät ole vain paheita, vaan ne ovat syntejä. Sanotaan, että ihmiset ovat silloin mm: itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia (2. Tim. 3:2). Näitä olemme käsitelleet näissä kirjoituksissa. Kyseiset asiat ovat syntejä. Kaikki eivät ajattele niin. Nämä ovat asioita, jotka koskettavat myös seurakuntia ja Jeesukseen uskovia - ovat aina koskettaneet, mutta viimeiinä päivinä tilanne niiden suhteen saa voimakkaampia muotoja. Kaikki mainitut asiat - ja vielä esiin nostettavat asiat - ovat syntiä Jumalaa vastaan. Olemme korostaneet, että synnistä - näistäkin synneistä - on aina tehtävä parannus. Viestimme on selkeä: Synnin kanssa ei voi jäädä elämään, eikä siihen voi suhtautua leväperäisesti, koska Jumalakaan ei niin tee. Langetessamme syntiin, on mahdollisimman nopeasti tehtävä parannus synnistä. Jumala on antanut meille Jeesuksen kautta täydellisen "vastalääkkeen" syntiä vastaan. Suosiessamme syntiä - ja eläessämme siinä - jää Jumala "sivurooliin" elämässämme.

Jotta tästä kirjoituksesta ei tule liian pitkä, menemmekin vasta seuraavalla kerralla - jHs. - seuraavaan asiaan 2 Tim. 3:2:ssa. Se asia on: "Sillä Ihmiset ovat silloin ... vanhemmilleen tottelemattomia." Ajatuksenani oli kyllä mennä siihen jo nyt, mutta tämä kirjoitus ohjautui kulkemaan "tällaisia latujaan."

Siunausta!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________

 Sunnuntai. Nousun aikaan 9.5 astetta pakkasta. Harmaata. Oli satanut lunta aikalailla - ja satoi jonkin verran. Se on ollut oikein "lumentulo aikaa."

Aamupalaa ja kahvia. luin 2. Tessalonikalaiskirjettä. Rukousta.

Seurasimme seurakuntamme nettikokousta - Saarijärven helluntaiseurakunta Uskotv -kautta.

Seurasin SM-yleisurheiluhallikisoja netin kautta.

Timo, Milena ja Minja saapuivat meille johonkin aikaan iltapäivällä. Joimme kahvia. Kävimme Timon kanssa saunassa. Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel käväisivät myös, mutta lähtivät aikaisemmin kotiin. Teetä ja iltapalaa sen kanssa.

Laitoin takkaan tulen.

Seurasin uutisia.

Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.

Lunta on tullut vain lisää.

Siunausta!

Ps. "Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen" (Snl. 14:2).

20.2.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" LÄMÄSSÄNI? 17.

2. Tim. 3:2 jakeen "Sillä ihmiset ovat silloin ... herjaajia"-sanasta aloimme puhua eilen. Lihan tekona meillä Jeesuksen omillakin on kyky syyllistyä herjaukseen toisia ihmisiä - jopa toisia uskovia kohtaan. Eilen luimmekin jonkun raamatunpaikan esimerkkeinä siitä, kuinka Paavali varoittaa uskovia osallistumasta toisten herjaamiseen.

Ihmiset eivät herjaa ainoastaan toisiaan, vaan myöskin Jumalaa. Näinä viimeisinä päivinä (2. Tim. 3:1) ihmiset tekevät niin lisääntyvässä määrin. Vaikka tämäkin asia on itsetään selvä, luemme kiellon siitä Raamatusta:

"Jumalaa älä herjaa"

(2. Moos. 22:28).

"Herjaa"-sanan merkitys em. jakeessa on: pitää kirottuna t. halveksittuna; kirota, inhota (Iso Raamatun Tietosanakirja 1., palsta 1193, Raamatun Tietokirja 1972, Tikkurila).

Aasaf, joka oli leeviläinen ja joka johti soittoa ja laulua Daavidin aikana, on kirjoittanut myös Psalmeja, joita laulettiin jumalanpalveluksissa. Eräässä Psalmissaan hän runoilee:

"Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta? ... Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkiaa sinun nimeäsi. ... Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa. ..."

(Ps. 74:10, 18, 22).

Aasaf oli koko sydäminen Herran palvelija, joka oli asetettu tärkeään tehtävään Israelin jumalanpalveluksissa, joissa korotettiin Herran nimeä. Hän vetosi Jumalaan, kun Jumalan kansan vihollinen herjasi ja pilkkasi Jumalaa. Hän pyysi Jumalaa ajamaan asiansa.

Jumalan herjaaminen on harvinaista Jeesukseen uskovien keskuudessa. Siksi haluan kohdistaa seuraavat sanat erityisesti  niille, jotka eivät usko Jeesukseen: Tänäkin päivänä vihollinen - joka on sielunvihollinen, saatana; Jumalan vastustaja ja jokaisen uskovan vastustaja - herjaa Jumalaa ja Hänen omiaan. Se saa ihmiset herjaamaan Jumalaa. Kaikkien on kuitenkin aina muistettava, että Jumala on pyhä Jumala. Hän on pitkämielinen ihmisiä kohtaan, silloin kun teemme väärin, mutta jos ihminen ei kohtaa elämänsä aikana Jumalaa pelastajanaan - saa syntejänsä anteeksi - hän kohtaa Jumalan tuomarina. Hänen osansa on iankaikkinen kadotus, ero Jumalasta. 

Älä herjaa, pilkkaa ja rienaa Jumalaa! Siitä on huonoja seurauksia elämääsi jo täällä maisen matkasi aikana! Muista:

"Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää"

(Gal. 6:7).

Olen kuullut tapauksia, joissa ihminen, joka ei ole halunnut kääntyä Jumalan puoleen, voi herjata, pilkata ja rienata Jumalaa ja uskonasioita vielä kuolinvuoteellaankin. Se on surullista. On myös tapauksia, joissa herjaaja ja pilkkaaja on elämänsä lopussa tullut uskoon ja kokenut pelastuksen; antanut elämänsä Jeesukelle ja saanut syntinsä anteeksi. Koska kukaan ei tiedä päiviensä mittaa, on jokaisen hyvä tehdä ratkaisu Jumalan puoleen silloin, kun se on mahdollista - tänään.

Sellaisiakin vakavia tapauksia on olemassa, joissa elävässä uskossa ollut ihminen, Pyhällä Hengellä täyttynyt - on luopunut uskosta ja joutunut luopion tilaan, jolloin hän on pilkannut, herjannut ja rienannut Jumalaa mitä räikeimmällä tavalla. Meidän on pysyttävä Jumalan armon alla, elettävä lähellä Herraamme ja valvottava tilaamme - johon aina kuuluu synnistä parannuksen tekeminen - ettemme lankea pois uskosta Jeesukseen.

Eilen jo luimme, että meidän - Jeesukseen uskovina - ei tule vastata herjaukseen herjauksella, vaan siunaamalla herjaajia. Jokainen meistä voi joutua sellaisissa tilanteissa helposti lihan alueelle ja toimimme sen mukaan, emmekä Hengen mukaan. On hyvä tiedostaa ja olla valmiina:

"Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat. Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita"

(1. Piet. 4:4, 5).

Jeesuksesta sanotaan:

"...joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee"

(1. Piet. 2:23).

Olkaamme Jeesuksen seuraajia! Siihen saamme Pyhän Hengen voiman - myös viimeisinä päivinä, jolloin on vaikeita aikoja.

Jatkan tästä seuraavalla kerralla - jHs.

Siunausta!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________

Lauantai. 8.0 astetta pakkasella noustessani. Aamupalaa ja kahvia. Luin 2. Tessalonikalaiskirjettä. Rukousta.

Lapioin "lentävän leppäkertun" - asuntovaunu - "majan" päältä lumet pois. Olihan sitä melkoisesti.

Ruokaa ja kahvia.

Työntelin "majan" katolta pudottelemani lumet pois etupihan puolelta. Samoin muut lumet - sillä onhan sitä lunta tullut eilisen ja tämän vuorokauden puolella aikalailla. Takapihan puolella lapioin myös lumet oven edestä ja "kopistelin" laavun päältä pois, etteivät ala siihen kasautumaan ja rikkomaan peitettä. Saihan niissä lumihommissa ihan hyvää "liikuntoa." Oliko se nyt hyöty- vaiko hyödytöntä liikuntaa.

Pullakahvit lumitöiden jälkeen ryypittyäni, laitoin sivakat autoon ja ajelin tuonne n. 3 km päähän, josta aina lähden "latua latomaan". Kenties joku olisi kääntänyt autonnokan kotia kohti, kun olisi nähnyt, että ladut ovat ummessa - ei olleet ajetut eilisen, eikä tämän päivän lumentulon jälkeen. Hiihtelin kuitenkin 1 h 10 min. Minun on sanottava, että siitä johtuen, miksi minä hiihtelen, niin ihan hyvä vaihtoehto on avaamaton latu. >Lunta alkoi hiihdon aikana tulemaan lisää. Oli mukava "atmosfääri" suksia eteenpäin kuljetella. Sellainen kaamoksentuntu, kun oli niin hämärää, vaikkei kello ollut vielä hämärän lukemilla.

Kahvia.

Laitoin tulen takkaan.

Seurailin SM-halleja, Jyväskylän Hipposhallista. Siellä tulin käyneeksi talviaikaan, muutampi vuosi sitten, aika useasti treenaamassa - silloin noudatin jonkinlaista valmennusohjelmaa. Tuloksetkin olivat aika hyviä. Onhan siinä hallissa useat kisatkin tullut kisailtua - SM-, pm- MM- ja kansalliset kilpailut. Jarkko Kinnunen - 37 v -  käveli oman ennätyksensä 5 km ja voitti Suomen metaruuden tänään. Lupailisiko hyvää 50 km kisaa ensi kesänä Tokion olympialaisissa - jos kisat pidetään. N9o, sepä siitä puolesta.

Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen. Välissä kävin juomassa kahvia ja syömässä M-L:n juuri paistamia lettuja - en tiedä oikeata nimeä - mansikan, hillan ja kermavaahdon kanssa.

Poljeskelin yli 15 min. kuntopyörää. Samalla luin kirjaas.

Kävin saunassa. Satoi lunta - ei kuitenkaan saunassa - kuinkahan paljon sitä taas aamulla on.

Siunausta!

Ps. "Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät" (Snl. 16:3).

19.2.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 16.

2. Tim. 3:1-5 on edelleen avoimena edessämme. Etenemme siinä esiintyvään uuteen syntiin, jonka Paavali Pyhän Hengen johdatuksessa on kirjoittanut kirjeeseen Timoteukselle - koska on kysymys Jumalan Sanasta, on se kirjoitettu myös meille:

"Sillä ihmiset ovat silloin ... herjaajia"

(2. Tim. 3:2).

Kuten olemme jo aikaisemmin useampaankin kertaan todenneet, syynä siihen, "että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja", on se, että ihmiset ovat silloin sellaisia, kuin jakeesta 2 eteenpäin luetellaan. Viimeisten päivien vaikeina aikoina ihmiset ovat suuremmassa määrin sellaisia, vaikka ne samat asiat ovat olleet vaikuttamassa ihmisen lihassa syntiinlankeemuksen jälkeen aikaisemminkin.

Ihmiset viimeisinä päivinä ovat yhä enenevässä määrin luopuneet Jumalan Sanasta ja hyljänneet Jumalan pelon, joka on Hänen kunnioittamistaan. Ihmiset ovat käyneet yhä julkeammiksi. Tämä pätee niihin ihmisiin, jotka eivät halua pitää Jumalaa Jumalana, eivätkä uskoa Hänen Poikaansa, Jeesukseen. Se on laajeneva ilmiö ja saa yhä julkeampia muotoja. Haluan kuitenkin sanoa sen, että eivät kuitenkaan kaikki ihmiset, jotka eivät ole Jeesukseen uskovia, ole sellaisia. On ihmisiä, jotka eivät usko Jeesukseen Herranaan, mutta heillä on kuitenkin kunnioitusta Jumalaa ja Hänen Sanaansa kohtaan.

Näissä kirjoituksissa olemme kuitenkin keskittyneet siihen, että Paavalin luettelemat asiat koskettavat myös meitä, jotka uskomme Jeesukseen. Ne koskettavat seurakuntia ja hengellisiä yhteisöjä.

Katsomme aluksi mitä ilmaisuja raamatunkäännöksistä löytyy sanalle: "herjaajia." Kirkkoraamattu v. 1938, jota itse käytän (tämä käännös on tullut minulle tutuksi, koska olen sitä aina käyttänyt - niinkuin muutkin suomalaiset, ennen uutta käännöstä. Käytän kuitenkin myös muita käännöksiä, tutkiessäni Raamattua) käyttää juuri tuota lainaamaamme sanaa: "herjaajia." Uudempi Kirkkoramattu (v. 1992) käyttää ilmaisua: "he herjaavat.". Aapeli Saarisalon Uuden testamentin käännöksessä (3. painos v.1978), käytetään ko. kohdassa sanaa: "rienaajia." Raamattu Kansalle (v. 1999), käyttää sanaa: "pilkkaajia." Elävä uutinen, Uusi testamentti vapaasti kerrottuna (Karas-Sana Oy v. 1977), käyttää ilmaisua: "pilkkaavat Jumalaa." Suomen vapaan evankelisluterilaisen seurakuntaliiton, v 1935 käyttöön ottama kielellisesti v. 1983 tarkistettu painos, käyttää sanaa: "pilkkaajia."

Novum 4 (Raamatun tietokirja Vantaa 1983), jossa kreikankielisen (alkukieli) tekstin alla kulkee suomennosrivi, käyttää sanaa: "pilkkaajia.". Kun katsoo kyseisen alkukielen sanaa Novum 5:stä (Raamatun Tietokirja, Vantaa 1984), niin sille annetaan merkityksiä: "pilkkaava, herjaava, rienaava." Huomaamme, että näitä vaihtoehtoja eri suomenkieliset raamatunkäännökset ovat käyttäneet.

Ihmisen herjatessa, hän puhuu sillä tavalla vahingoittamistarkoituksessa.

Pyrimme tässä katsomaan sitä, mitä Jumalan Sana sanoo herjaamisesta, ajatellen meitä Jumalan lapsia, Jeesuksen omia:

"Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat. Älkääkä saattako murheelliseksi  Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus (herjaamishalu; herjaus, pilkkaaminen) olkoon kaukana teistä"

(Ef. 4:29-31).

"Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. ... te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen (liha) tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan"

(Kol. 3:8, 9, 10).

Herjatessamme lankeamme syntiin, josta on tehtävä parannus. Herjaus ei kuulu uuteen luomukseemme, vaan on lähtöisin turmeltuneesta lihastamme. Herjaaja puhuu aina vahingoittamistarkoituksessa. Jummala kehottaa meitä Sanassaan panemaan pois herjaamisen suustamme; herjaus olkoon kaukana teistä. Se on voimakas ilmaus. Emme saa herjata ketään selän takana, emmekä kasvotusten.

Parhain esikuva meille tässäkin asiassa on Vapahtajamme ja Herramme, Jeesus:

"...joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee, joka itse kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle..."

(1. Piet. 2:23, 24).

Seuraavassa luvussa Jumala puhuu jokaiselle meille henkilökohtaisesti Pietarin kautta:

"Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä. Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte. Sillä, joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen"

(1.Piet. 3:8-11).

Syyllistyessämme - niin syyllistyessämme - herjaamiseen, teemme syntiä. Näin tehdessämme murehdutamme Pyhää Henkeä. Hän näyttää sydämessämme synnin. Meille parhain ratkaisu silloin on kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä parannus synnistä - kääntyä myös sen puoleen, jota olemme herjanneet ja pyytää anteeksi.

Kaikki paha - herjauskin - lähtee aina sydämestä. Jumala - rakastava taivaallinen Isämme - kyllä tietää, että meille käy niin, että lankeamme tekemään sitä, mikä on Hänen tahtonsa vastaista. Hän ei hylkää meitä, mutta kutsuu meitä syntiemme tunnustamiseren ja hylkäämiseen. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä. Jumala kuitenkin haluaa, että  haluamme noudattaa Hänen Sanaansa. Siksi Hän on antanut meille Sanansa. Omassa voimassamme emme siinä onnistu, mutta ei Jumala ole niin tarkoittanutkaan. Meille on varattu Jumalan Pyhän Hengen voima avuksemme. Antakaamme itsemme kokonaan Jumalalle ja hoitakaamme suhdettamme Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.

Jatkamme tästä seuraavalla kerralla - jHs.

Siunausta!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________

17.2. täytti Lapissa kaksi Jumalan miestä korkeita ikävuosia: Ilmari Kurki, Muonion Kihlangissa 95 v ja Sulo Vaarala, Pelkosennniemen Saunavaarassa 95 v. Muistamiset molemmille ovat menneet, mutta sydämelliset onnittelumme arvostamillemme veljille vielä tässäkin!

Sydämelliset onnittelut täältä meiltä Eija Mannille, nimipäivän johdosta! Samoin Aholan Soilelle, syntymäpäivän johdosta!

Perjantaissa eletään. Klo 7 maissa oli pakkasta 8.7 astetta. Aamupalaa ja kahvia.

Kävin viemässä Danielin ja Emilian 8:ksi kouluun. Satoi jäätävää tihkua, joka tarttui tuulilasiin kuin liima.

Kahvia.

Luin 2. Tessalonikalaiskirjettä. Rukousta.

Kahvia. M-L paistoi sämpylöitä.

Kävin sivakoimassa n. 2 h hiihto>/rukouslenkin Tarvaalan ladulla. Satoi lunta koko ajan. Oli oikein mukava hiihdellä, kun taivaalta rauhalliseen tahtiin sateli lunta melko lailla. 7 astetta pakkasta.

Kävin hakemassa Emilian ja Danielin koulusta 14 maissa.

Laitoin takkaan tulen.

Kohtapa syötiin - ja jälkiruuaksi kotitekoista jätskiä.

Kirjoittelin alussa olevan kirjoituksen.

Poljin kuntopyörää yli 30 min. Lueskelin samalla kirjaa.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme TV7:sta Isännän pöydässä-ohjelmaa.

Uutisetkin seurailtiin.

Siunausta!

Ps. "Älä sano: "Minä kostan pahan", odota Herraa, hän auttaa sinua" (Snl. 20:22).

18.2.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 15.

Sen tyylinen/tapainen asioiden lähestymistapa, millä olen tämän otsikon alla kirjoittanut - Sanan pohjalta - voi jonkun mielestä olla lakihenkistä. Voihan se ollakin - jos niin ajatteleva on laventanut armon ovet liian lavealleen. Jumalan Sanan totteleminen ei ole yhtä kuin lakihenkisyys. Minun on toteutettava sitä, mitä Paavali on todennut Galatalaiskirjeessä:

"Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin ollaihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija"

(Gal. 1:10).

Toisaalta voimme Raamatusta löytää nämä vakavat sanat:

"Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; ..."

(1. Joh. 2:1).

Synnin tekeminen on aina vakava asia. Kuitenkin, koska me olemme sellaisia, että me kuitenkin lankeamme syntiin, saamme lukea heti edellisen jatkoksi lohdulliset sanat:

"...muttra jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan mytös koko maailman syntien"

(1. Joh. 2:1-2).

Olemme menossa 2. Tim. 3:2 jakeessa esiin tulevan "ylpeitä"-sanan kohdalla. En kertaa jo aiemmin sanottua - siihen voi tutustua edellisten päivien kohdalla olevissa teksteissä.

Lihamme puolesta meissä kaikissa on mahdollisuus ylpeyteen/ylpeilyyn. Sitä voi olla meissä eriasteisesti luonteestamme riippuen. Joitakin meistä ylpeys hallitsee enemmän ja näkyvämmin, toisia vähemmän. Elämän taustamme vaikuttavat myös asiaan. Totta on kuitenkin, että ylpeys ja "MINÄ" kuuluvat kiinteästi yhteen.

Herra varjelkoon meitä ylpistymiseltä ja ylpeydessä elämiseltä, Jumalan ja ihmisten edessä!

Jumalan Sana opettaa meille ylpeydelle vastakkaista ominaisuutta: nöyryyttä. "Koulumme" tämän asian suhteen voi olla kova - toisten kohdalla se tämän asian kohdalla voi olla helpompi, koska he ovat valmiita nöyrtymään Jumalan väkevän käden alle nopeammin:

"Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi"

(1. Piet. 5:6)

"Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa"

(Jaak. 4:10).

Ylpeys ei kestä Herran edessä, siksi meidän asiamme on pyrkiä Hänen edessään nöyryyteen. Voimme olla iloisia ja kiitollisia erilaisista asioista, mutta emme koskaan saa lihallisesti ylpeillä niillä, sillä kaikki on Jumalan armoa kohdallamme. Joudumme puheena olevan asian suhteenkin kilvoittelemaan, sillä lihamme on aina vastaan Jumalan tahtoa. Emme kuitenkaan ole sen metkujen armoilla, sillä Jumalan Pyhä Henki on annettu meille siksi, että lihamme ei meitä hallitse. Saamme pyrkiä elämään lähellä Herraa, joka on meille esikuva todellisesta nöyryydestä:

"... hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristinkuolemaan asti. Sen tähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman"

(Fil. 2:8-9).

Jumala kehoittaakin meitä Sanassaan tavoittelemaan Jeesuksen nöyryyttä:

"Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli"

(Fil. 2:5).

Jouduimme nöyrtymään Jumalan tahtoon, silloin kun uskoimme Jeesukseen ja meistä tuli taivaallisen Isämme lapsia. Joidenkin kohdalla kamppailu on silloin ollut kovempi kuin toisten, mutta jokaisen on täytynyt nöyrtyä päästäkseen armon alle. Uskoontulostamme alkaen olemme käyneet nöyryyden koulua - ja se jatkuu niin kauan kuin elämme täällä "maan alhoissa", kunnes uskomme vaihtuu näkemiseen.

Jeesus oli kuuliainen Isän tahdolle kuolemaan asti. Kuulliaisuus taivaallisen Isän tahdolle on merkki nöyryydestä. Tätä tietä saamme olla käymässä; oppimassa kuuliaisuutta ja nöyryyttä Jumalan koulussa. Ei lopeteta koulua kesken. Opettaja on parhain, mitä olla voi; meitä rakastava Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki - ja Hän käyttää siinä hyvin tehokkaasti myöskin kanssaihmisiämme.

Jumala opettaa meitä kulkemaan nöyryyden tietä myös suhteessa toisiin ihmisiin. Uskovien yhteyttä ajatellen se on tärkeä asia:

"Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta"

(Fil. 2:1-4).

Nyt lukemamme jakson jälkeen seuraavat jo lukemamme sanat, joissa meitä kehotetaan: "Olkoon teillä se mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli" (j. 5-9).

Sanassa meitä oikein kehoitetaan pukeutumaan nöyryyteen:

"Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen ... nöyryyteen ..."

(Kol. 3:12).

"Samoin te nuoremmat, olkaa vanhemmillenne alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon"

(1. Piet. 5:5).

Hoidetaan hengellistä elämäämme Annetaan Jumalan kasvattaa meitä niinkuin Isä lapsiaan. Vähän kerrassaan Jumalan Sana sulautuu uskossa sydämeemme ja Kristus saa muotoa meissä. Jos kasvumme kulkee kipujen - ja itkujenkin - kautta, pysykäämme Jumalan koulussa.

Päätämme puheen ylpeydestä ja nöyryydestä kahteen Psalmin jakeeseen:

"Ennenkuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi"

(Ps. 119:67).

"Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi"

Ps. 119:71).

Nämä jakeet löytyvät Raamatun pisimmästä luvusta (176 jaetta). Tämän Psalmin kirjoittajana pidetään Esraa. Kun Jumala nöyryyttää meitä nöyryyden koulussa, niin siitä voi jälkeenpäin iloita.

Jatkamme seuraavalla kerralla - jHs.

Siunausta!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________

Torstai. 21.5 astetta pakkasta noustessani. M-L nousi aikaisemmin. Silloin oli huomattavasti korkeammat lukemat.

Aamupalaa ja kahvia.

M-L kävi viemässä Emilian kouluun.

Luin 1. Tessalonikalaiskirjettä. Rukousta.

Ruokaa ja pullakahvit.

Kävin 1 h 45 min. hiihto/rukouslenkillä Tarvaalan ladulla. 21 astetta pakkasta kun lähdin autolta hiihtämään. Keli oli hyvä ja sää kaunis. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja hanki säkenöi. Välillä vähän meni pilveen ja aurinko hetkeksi hävisi, mutta kun alkoi taas paistamaan, niin ilmassa leijailleet lumikiteet olivat kuin säihkyviä pieniä timantteja. 12 astetta pakkasta tullessani autolle.

Kahvia.

Laitoin tulen takkaan.

Polojeskelin n. 20 min. kuntopyörää. Samalla lueskelin kirjaa.

M-L teki hyvää pizzaa, jota söimme halulla iltapalaksi.

Seurasin loppua rukous- ja paastopäivästä TV7:sta.

Katselin suoraa videota kun Nasan mönkijä laskeutui onnistuneesti Marsiin.

Siunausta!

Ps. "Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus" (Snl. 11:2).

17.2.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 14.

Jumalan lapsina, Jeesukseen uskovina, olemme täällä "maisella matkallamme" monenlaisten haasteiden alaisena. Meitä haastaa oma turmeltunut lihamme ja tämän maailman henki - joihin molempiin liittyy myös uskonnollisuus, joka ei ole oikeaa (Raamatun mukaista), mutta jota ihminen on itse alkanut pitämään oikeana. Meidän lihamme "voi heittäytyä" tarpeen tullen hyvinkin uskonnolliseksi - kunhan ei vaan eletä elävässä uskossa Jeesukseen. Tämän maailman henki hyväksyy tietynlaisen uskonnollisuuden, mutta elävän uskon kanssa se joutuu "törmäyskurssille." On muistettava, että sielujemme vihollinen - Jumalan vastustaja nro 1. - saatana, käyttää lihaamme ja tämän maailman henkeä, saadakseen meidät luopumaan uskostamme. Tai ainakin tekemään sen hyvin mitäänsanomattomaksi ja vaarattomaksi.

Mutta, myöskin Jumala ja Hänen Sanansa haastaa meitä.

Edellä sanotun johdosta ymmärrämme hyvin sen, miten tärkeää meille on uskovina pidättäytyä - oikein sydämen halulla - Jumalan Sanaan. Uskonelämämme on kilvoittelua ja tilamme valvomista. Meille on annettu kuitenkin paljon parempi varustus: Pyhän Hengen voima, Jeesuksen veri, Jeesuksen nimi, Jumalan Sana, joka on Hengen miekka, uskon kilpi, pelastuksen kypärä, totuuden vyö ja vanhurskauden haarniska. Niitä kaikkia meitä kehotetaan käyttämään rukoillen - kulkemaan jatkuvasti rukouksen tietä. Rukouselämään kuuluvat myös elintärkeinä osina ylistys, kiitos ja palvonta. Nämä auttavat meitä vain, jos käytämme niitä; on tärkeää oppia käyttämään Jumalan meille varaamaa varustusta. Meidän tulee aina muistaa myös se, että Jeesus on jo voittanut sielunvihollisen, kun Hän sovitti syntimme ristillä ja nousi ylös kuolleista kolmantena päivänä. 

Meidän ei tule koskaan vähätellä lihan tekoja elämässämme. Me voimme vahvistua hengellisesti niin, että lihamme ei hallitse meitä:

"Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä, ... että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta"

(Ef. 3:14-16).

Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa"

(Ef. 6:10).

Meidän uskovien suurena heikkoutena on hengellisen elämämme hoidon puute. Siitä syystä me elelemme, niinkuin itse haluamme - eikä silloin lihallisuuskaan tunnu paljon haittaavan. Mutta, jos/kun me vahvistumme sisällisen ihmisemme puolesta, Hänen henkensä kautta, me emme niin helposti lankea syntiin ja pois Jumalan tahdosta:

"Pyrkikää sen tähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea, sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen valtakuntaan"

(2. Piet. 1:10-11).

Uskon, että Pyhä Henki on johdattanut näitä rivejä, joita edellä olen kirjoittanut. Ajatuksenani oli alkaa heti kirjoittamaan ylpeydestä, josta eilen aloitimme puhumaan. Jumala johdattaa, kun pyydämme sitä Häneltä.

Vielä tähän tämän kertaiseen loppuun otamme esille 2. Tim. 3:1-5, jota olemme "pitäneet avoimena." Siinähän puhutaan siitä, millaisia ihmiset ovat viimeisinä päivinä. Johtuen siitä, millaisia ihmiset silloin ovat, joudutaan elämään vaikeita aikoja. Ne Jumalan tahdon vastaiset, lihasta nousevat, asiat, ovat silloin entistä voimakkaammin/korostetummin näkyvissä. Näitä aikoja me elämme nyt - ja mitä pidemmälle aika etenee, sitä voimakkaammin nuo huonot asiat korostuvat. Vääjäämättä ne koskettavat myös meitä Jeesuksen omia.

"Ihmiset ovat silloin ... ylpeitä" (2. Tim. 3:2). Siitä jo eilen jotain otimme esille. Nyt jatkamme:

"Ja hän sanoi: "Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisen sydämestä, lähtevät ... ylpeys ... Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen"

(Mark. 7:20-23).

Jeesus puhuu tässä kaikesta pahasta, joka lähtee ihmisen sydämestä. Siinä on lueteltuna 13 tällaista "pahaa asiaa", joista yksi on ylpeys. Meidän on hyvä suhtautua täydellä vakavuudella ylpeyden syntiin, joka helposti voi ottaa meistä otteen - tai emme ole koskaan siitä parannusta tehneetkään. Ylpeyteen liittyy voimakkaasti omahyväisyys. Suosiessamme ylpeyttä "puseromme alla" emme voi kokea yltäkylläistä elämää, jollaiseen Jeesus meitä kutsuu.

Ylpeys on asia, joka vaikeuttaa - jopa estää - parannuksentekoa Jumalan kasvojen edessä - ja myös anteeksipyytämistä toisilta ihmisiltä. Ylpeydessä eläessämme elämme lankeemuksessa, joka johtaa uusiin lankeemuksiin:

"Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä. Parempi alavana nöyrien parissa kuin jakamassa saalista ylpeitten kanssa"

(Snl. 16:18-19).

Omavanhurskaus on lähellä kaikkia meitä.. Sen takana on ylpeys. Ylpeyteen, joka aiheuttaa omavanhurskautta, liittyy aina jonkinasteista halua asettua toisten yläpuolelle; jonkinlaista luuloa omasta paremmuudestaan ja erinomaisuudestaan. Näin ihan Jumalankin edessä, mutta myös lähimmäisten:

" Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen: Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa, minä annan kymmenykset kaikista tuloistani. Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: Jumala ole minulle syntiselle armollinen. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa se ylennetään"

(Luuk. 18:9-14)

Olen kuullut joskus puhujan sanovan, että hän ei haluaisi olla tekemisissä sellaisten uskovien kanssa, jotka ovat kuin puupökkelöitä - sitten päälle vartalolla ja naamalla imitointi siitä, millaisia sellaiset puupökkelöuskovaiset ovat. Ajattelin, että miltähän niistä Jeesukseen uskovista, jotka kokevat itsensä sellaisiksi "puupökkelöuskovaisiksi", silloin tuntui. Tuli mieleeni myös ajatus: Kuitenkin ne "puupökkelöuskovaiset" saattoivat olla sydämestään uskossa kilvoittelevia, Jeesusta rakastavia, Jumalan lapsia.. Taivaallinen Isä, Jeesus ja Pyhä Henki haluavat olla heidän kanssaan halukkaasti tekemisissä. Aina ei ole niinkuin äkkiseltään silmään näkyy. 

Pyrkikäämme ylpeydestä eroon Jeesuksen veren ja Pyhän Hengen voiman kautta!

Siunausta!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________

Keskiviikko. 25 astetta 7.30 maissa pakkasta. Kävin viemässä Emilian kouluun 8:ksi.

Aamupalaa ja kahvia. Luin 1. Tessalonikalaiskirjettä. Rukousta. Torkkumista.

M-L leipoi sämpylöitä.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.

Kahvia.

Torkkuilua.

Laitoin tulen takkaan.

Kastelin paitaa - poljeskelin kuntopyörää 1 h. Samalla kuuntelin Radio Deistä toivekonserttia.

Siskoni, Pirjo, soitti.

Kävin saunassa.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen" (Snl. 19:21).

16.2.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA" ELÄMÄSSÄNI? 13.

Seuraava ominaisuus, jonka kohtaamme 2 Tim. 3:1-5 jakson 2. jakeessa, on ylpeys:

"Sillä ihmiset ovat silloin ... ylpeitä"

(2. Tim. 3:2).

Alkukielen pohjalta - jota en osaa - ylpeys-sanalla on useampia vaihtoehtoja. Raamatunkäännös, jota itse käytän on aikaisempi - eli v. 1938 ns. kirkkoraamattu. Siinä on käytetty ylpeys-sanaa. Uudempi raamatunkäännös - 1992 käyttöönotettu kirkkoraamattu käyttää sanaa: pöyhkeitä. Raamattu Kansalle - joka on otettu käyttöön 1999 - käyttää tässä kohdassa sanaa: ylimielisiä. Novum, jossa on kreikankielisen - alkukieli - tekstin alla suomeksi käännetty teksti, käyttää sanaa: ylimielisiä (Novum 4, Raamatun Tietokirja, Vantaa 1983, s. 370) Novumin Sanakirja-osassa (Novum 5, Raamatun Tietokirja, Vantaa, 1984, s. 745) on sanalle laitettu kaksi vaihtoehtoa: ylimielinen ylpeä. 

Ylpeys oli alkulankeemuksen syy. Kyseessä oli enkeliolennon lankeemus; joutui lankeemukseen ylpeydestään. Hän halusi tulla Jumalan vertaiseksi. Hänestä tuli saatana. Tämä Jumalan hyväksi luoma, taivaallinen persoona, joutui lankeemuksensa tähden (hänen kanssaan lankesi runsaasti enkeleitä) taivaasta ulosheitetyksi. Raamatun sanan pohjalta tiedämme tämän alkulankeemuksesta. Siihen emme puutu tässä sen enempää. Sielunvihollinen, saatana, on persoonallinen täydellinen pahuus. Hänen kauttaan synti tuli maailmaan. Raamatun alkulehdiltä (1. Moos. 3) voimme lukea kuinka sielunvihollinen petti ensimmäisen ihmisparin, Adamin ja Eevan. He lankesivat syntiin. Tämän seurauksena me, kaikki ihmiset, olemme myydyt synnin alaisuuteen (Room. 7:14). Raamattu on sulkenut kaikki meidät synnin alle (Gal. 3:22). Meille on kuitenkin luvattu pelastus, joka annetaan jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen (Gal. 3:22).

Syntiinlankeemuksen jälkeen kaikissa ihmisissä - myös Jeesukseen uskovissa - on turmeltunut osa, jota Raamattu nimittää lihaksi (sillä on myös muita nimiä Raamatussa). Tämän vuoksi ylpeys on ollut lihassamme oleva ominaisuus sieltä asti. 

Aapeli Saarisalon Uuden testamentin käännös, 3. painos (Vapaa Evankeliumisäätiö, Helsinki  1978, s. 456) sanoo alussa mainitun tekstijaksomme 1. jakeen selityksessä: "Viimeiset ajat ovat vaikeita, koska silloin on oleva vaikea elää Jumalan tahdon mukaan." Vaikeat ajat viimeisinä päivinä johtuvat siitä, että ihmiset ovat silloin suuremmassa määrin sellaisia kuin Paavali 2. Tim. 3 luvun alussa luettelee. Tämä on totta myös ylpeyden suhteen. Koska uskomme - Jeesukseen uskovina - ei ole vaihtunut vielä näkemiseen, olemme kilvoittelun alaisia myös suhteessa ylpeyteen. Ei edes tarvitsisi mainita, mutta tuon sen esiin kuitenkin: Kaikki 2. Tim. 3 luvun alussa mainitut ominaisuudet ovat syntiä Jumalan edessä. Niin myös ylpeys. Synnistä on aina tehtävä parannus. Se merkitsee synnin tunnustamista Jumalle ja sen hylkäämistä. Se kuuluu kilvoitteluumme. Näin Jeesuksen veri puhdistaa sydämemme lumivalkeaksi

Koska uskovillakin on turmeltuneessa luonnossaan mahdollisuus/taipunus langeta ylpeyden syntiin, varoittaa Raamattu meitä usein siitä:

"Kehoita siis niitä, jotka nykyisessä maailmassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme, kehoita heitä, että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat"

(1. Tim. 6:17-18).

Ei tule ylpeillä rikkaudellaan ja omaisuudellaan - edes hiljaa sydämessään. Kehotetaan hyvän tekemiseen ja anteliaisuuteen. Lihamme puolesta olemme niin turmeltuneita, että jos ei Pyhä Henki saa hallita elämäämme, niin me ylpeilemme antamisestammekin.

Kun Paavali Jumalan Sanassa antaa ohjeita siitä millainen seurakunnan kaitsijan (vanhimman) tulee olla, mainitsee hän mm. näin:

"Älköön hän olko äskenkääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi"

(1. Tim. 3:6).

Paisuisi (olla paisunut, ylpeä, pöyhkeä, Novum 5, sanakirja, Raamatun Tietokirja, Vantaa 1984, s. 737). Tällä ohjeella halutaan varjella ylpeydeltä.

Ylpeys on sellainen asia, johon helposti sekaantuu ulkokultaisuutta ja teeskentelyä. jopa näennäistä nöyryyttä. Siihen kuuluu kunnianhimoa, asemien tavoittelua, ja itsetehostuksen halua. Jotkut meistä osaavat peittää turhamaisuutensa esim. puhetapansa taakse. Ylpeys aiheuttaa meissä itseriittävyyttä. Jos em. asiat ovat vallitsevana ihmisen sydämessä ja elämässä, on hänen mahdotonta päästä eteenpäin uskonelämässään. Jumala on hänen elämässään "sivuroolissa." Tuollainen olotila voi huomaamatta johtaa ihmisen hengelliseen kuolemaan.

"Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon"

(1. Piet. 5:5).

Jatkamme tästä seuraavalla kerralla - jHs.

Siunausta!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________

Lähetämpä täältä meiltäpäin sydämelliset nimipäiväonnittelut Partin Kaille ja Rantatalon Kaille!

Tiistaissa tätä viikkoa elellään. 8.0 astetta pakkasta 7 aikoihin. Aamupalaa ja kahvia.

Kävin viemässä kouluun 8:ksi Emilian.

Kahvia. Luin 1. Tessalonikalaiskirjettä. Rukousta. Torkkumista.

Ruokaa ja kahvia

Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen.

Kävin pienellä "raittiin ilman reissulla" - sauvoin Tarvaalan ladulla 1 h 40 min. hiihto/rukouslenkin. M-L tuli kyydissäni hiihtelyn lähtöpaikalla ja käveli siitä kotiin muutaman kilometrin lenkin. 9 astetta lähtiessäni hiihtämään. Aurinko paisteli siniseltä taivaalta ja laittoi hankea kimaltelemaan. 10.2 astetta pakkasta hiihdon jälkeen. Aurinko paistoi lopussa jo melkein metsänreunan tasolta.

Tultuani kotiin joimme kahvia. M-L teki laskiaispullat - pullat olivat jo muuten valmiina, täytteet vaan lisättiin.

Laitoin tulen takkaan. Kuun sirppi selkeällä taivaalla. Taivas violetin pastelli-sävyinen.

Poljeskelin kuntopyörää 35 min. Samalla luin kirjaa.

Surusanoma seurakunnasta.

Iltapalaa ja kahvia. yli 12 astetta pakkasella.

Illan mittaan seurailin uutisia ja lueskelin vielä kirjaa vähän.

Siunausta!

Ps. "Herra on kuningas. Hän on pukenut itsensä korkeudella. herra on pukeutunut, vyöttäytynyt voimaan. Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju. Sinun valtaistuimesi on vahva aikojen alusta, hamasta iankaikkisuudesta olet sinä" (Ps. 93:1-2).

15.2.2021.

ONKO JUMALA "SIVUROOLISSA ELÄMÄSSÄNI? 12.

Olemme käsittelemässä  2. Tim. 3:1-5 tekstiosaa. Eilen jo puhuimme j. 2. esiintyvästä ilmaisusta: "Ihmiset ovat silloin ... kerskailijoita" Tässä sana esiintyy lihastamme nousevana, vääränä asiana - lihan tekona - jolloin se on nähtävä syntinä, josta on tehtävä parannus. Voi jopa olla, että jotkut kyseenalaistavat sen mitä edellä sanoin, eivätkä pidä sitä niin vakavana asiana. Raamattu osoittaa sen kuitenkin vakavaksi asiaksi. Jos hyväksymme Jeesukseen uskovina puheena olevan asian elämäämme, jatkaen sellaisen "elämäntyylin" harjoittamista, rajaamme Jumalan "sivurooliin" elämässämme.

Kerskailua voi esiintyä uskovienkin parissa - eikä tarvitse kovin kaukaa etsiä henkilöä, joka siihen voi helpostikin syyllistyä: se persoona asuu niiden nahkojen sisällä, jonka edesottamuksia jonkin verran tunnen, tosin en kokonaan. Se henkilö kantaa samaa nimeä kuin minä. Lihamme puolesta meillä on kyky kerskailuun - pienemmästi, taikka suuremmasti; ja asioita/alueitahan löytyy. 

Kerskailu voi "tallustella" jopa saarnapönttöönkin. Se voi olla siellä "piilotetummin", fiksusti,  viestittynä, tai selkeämmin. Täytyy mainita, että minäkin olen ollut siinä pöntössä, vuosien aikana, useastikin, joten mainitsempa taas, että "samassa veneessä ollaan." Kerskuminen voi koskea entistä, taikka nykyistä elämää. Esim. urheilukin voi olla alue, jonka harrastaja voi "ajautua" kerskailun alueelle. Eräs ralliautoilua harrastanut - sittemmin hengellisessä työssä palvellut - henkilö sanoi tähän liittyen, että kun alkupuolella todisti uskoontulostaan, niin tuli joku kurvi otettua vähän vauhdikkaammin kuin se todellisuudessa menikään. Seurakuntakin voi joutua tilaan, jossa se kerskaa itsestään, siinä olevista asioista ja menestyksestään - jopa silloinkin, kun Raamatun pohjalta asiaa katsottaessa, siihen ei olisi mitään aihetta. Sellaisessa voi olla jopa Laodikean henkeä (Lue Ilm. 3:14-22) Kerskumiseen voi tulla mukaan myös valhetta. Armeija - tai jopa rikollinen-, viina-, huumehöyryinen entinen elämä - voivat muuttua itsetehostuksen ja kerskailun aiheeksi. Jopa saavutukset "hengellisellä rintamalla" ja evankeliumin työssä. Tätä voisi jatkaa, mutta emme nyt jatka. Kun Raamattu sanoo, että meidän lihassamme ei asu mitään hyvää, niin se asia on hyvä ajatella niin.

Eilen jo luimme kohdan Raamatusta, joka sanoi, että jos kerskaamme, niin kerskauksenamme tulee olla Herra. Tämänkaltaista kerskaamista meidän tulee harrastaa paljon! Jumalan Sana varoittaa meitä vääränlaisesta, lihallisesta, kerskaamisesta, mutta kehottaa meitä oikeaan, Jumalan tahdon mukaiseen, kerskaamiseen: 

Herra sanoi Gideonille: "Sinulla on kanssasi liian paljon väkeä, antaakseni Midianin heidän käsiinsä; muuten Israel voisi kerskua minua vastaan ja sanoa: Oma käteni vapautti minut"

(Tuom. 7:2).

Jumala tahtoo, että kerskauksemme on Hänestä. Näin annamme tunnustuksen ja kiitoksen Hänelle. Kerskailu siinä mielessä - kielteisessä - josta olemme aiemmin puhuneet, on ylimielisyyttä ja ylpeyttä Jumalaa ja Hänen kunniaansa kohtaan:

"Näin sanoo Herra: "Älköön viisas kerskatko viisaudestansa, älköön väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älköön rikas kerskatko rikkaudestansa; vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä miellistyn, sanoo Herra"

(Jer. 9:23-24).

Daavidin elämä kertoo kerskaamisen Jumalaa miellyttävästä puolesta:

"Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat"

(Ps. 34:3).

Se, mitä Daavid sanoo, antakoon suuntaa  meidänkin elämäämme. Hänen sanansa ohjaavat meitä kerskaamaan uuden luomuksemme puolesta ja hylkäämään lihastamme nousevan kerskailun.

Kun liitonarkki tuotiin Jerusalemiin, Daavidin kaupunkiin, asetti kuningas Daavid Aasafin ja hänen veljensä kiittämään Herraa. Raamattuun on taltioitu tämä leeviläisten kiitosvirsi. Se löytyy 1. Aikak. 16 luvusta. Siinä he ylistivät Herraa mm. näin:

"Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä. Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa"

(1. Aikak. 16:9-10).

Ihan kehoitan lukemaan kokonaan tuon leeviläisten kiitosvirren. Siinä kerskataan väkevästi Herrasta.

Lukiessamme Paavalin kirjeitä, löydämme sieltä suuntaa elämällemme ja seurakuntiemme elämälle. Yksi syvimmistä kerskauksen aiheista, mitä Paavalilla oli, löytyy kirjeestä galatalaisille:

"Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle"

(Gal. 6:14).

Paavalilla oli elämässään asioita, joista hän olisi voinut kerskata - ja hän esimerkin omaisesti tuokin niitä esille - mutta kuitenkin hän tuo erityisesti sen esille, ettei mikään liha voi kerskata Jumalan edessä. 

Mekin saamme yhtyä apostoli Paavalin kerskaukseen

"Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani"

(2. Kor. 11:30).

"...mutta itsestäni en kerskaa, paitsi heikkoudestani. ...Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan"

(2. Kor. 12:3, 9. 10).

Pelastuksemme on täysin Jumalasta lähtöisin ja toimii vain uskon linjalla; siihen ei voi liittää mitään ansioita ja tekoja Ihmisen puolelta:

"Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen lahjaksi saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua"

(1. Kor. 4:7).

Tämän "kerskaamisasian" käsittely on nyt lopetettava tähän. Voithan kuitenkin itse tutkia aihepiiriä lisää  Jumalan sanasta. 

Jatkamme seuraavalla kerralla - jHs.

Siunausta!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

jouko.kuusjarvi@gmail.com

Puh. 040-0206858

______________________

Maanantaissa. 13.8 astetta 7 maissa. Aamupalaa ja kahvia.

Kävin tavoittamassa Emiliaa ja Danielia kouluun viemistä varten. Olivat kipeitä, joten tulin kotiin takaisin.

Kahvia. Vahvan punainen auringonnousun puoli. Luin 1. Tessalonikalaiskirjettä. Rukousta. torkkumista.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin 1 h 40 min. hiihto/rukouslenkillä Tarvaalan ladulla. 8 astetta pakkasta. Palatessa n. 3.Aurinko kuumotteli pilviverhon takana, koettaen työntyä esille. Ei sininen taivas taustana paistanut, mutta sen verran kirkkaasti, että pienet timantit heräsivät hangen pinnalla tuikkimaan. Mukava oli sää ja keli.

M-L:kin kävi kävelylenkillä.

Kahvia.

Kirjoitin alussa olevan kirjoituksen. 

Siskoni, Pirjo, soitti kotipitäjästä.

Laitoin tulen takkaan.

Poljeskelin kuntopyörää 35 min. Samalla lueskelin kirjaa - pari kärpästä yhdellä iskulla.

Katselin taltiointia Uuraisten helluntaiseurakunnan 14.2. klo 11 - eli eilisestä - olleesta tilaisuudesta. Siinä oli musiikkivastuussa Timo kuusjärvi. Hän lauloi siinä mm. vabhan arkkiveisun Wilhelmin testamentti. Koskettava laulu. Löytyy esim Uuraisten helluntaiseurakunnankotisivuilta.

Seurasin myös Kangasniemen seurakunnan Majakka-iltaa. Tässä kuussa ollutta.

Iltapalaa ja kahvia - mm. VHH-pizzaa.

Seurasimme Alfatv:ltä Kiminkistä.

Uutisten seurailua.

Siunausta!

Ps. "Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa" (Ps. 34:9).