6.12.2022.
Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille! Suomi on saavuttanut 105 vuoden iän. Olen kiitollinen Jumalalle tästä maasta, Synnyinmaastani, Kotimaastani, Isänmaastani!
Meidän tehtävämme, jotka osaamme rukoilla, on rukoilla kansamme ja maamme puolesta! Kansakuntana olemme tuomionalaisessa olotilassa - eikä meitä auta yhtään se, että niin on moni muukin kansakunta. Vain kansallinen, kaikkia kansankerroksia koskettava, hengellinen herätys voi meidät pelastaa "Jumalan invaasiolta" ("maahanhyökkäykseltä, maahantunkeutumiselta"); jolla tässä tarkoitan Jumalan puuttumista maamme ja kansamme elämään "kovalla kädellä", niin, että se ei tunnu meistä hyvältä. Raamattu kertoo meille asioista ja tilanteista, joissa "Jumalan pitkämielisyys odotti", että muutosta tapahtuisi, mutta kun sitä ei tapahtunut, niin tuomio tuli Hänen kädestään. Sen verran me tunnemme Jumalan Sanaa, Raamattua, että ymmärrämme kansamme rikkovan yhä suuremmin ja entistä räikeimmin muodoin, Jumalan Sanassaan ilmoittamaa tahtoaan vastaan. Esivalta säätää lakeja piittaamatta yhtään Jumalan Sanasta. Kirkko kulkee "rinta rottingilla" tällaisen Jumalan Sanaa halventavan kehityksen etujoukoissa. Tämä suuntaus tulee saamaan sijaa enemmän ja enemmän muidenkin hengellisten yhteisöjen piirissä.
SUOMEN PITÄÄ SIUNATA ISRAELIA
Näin Itsenäisyyspäivänä minulle on noussut voimakkaasti mieleen yksi alue, jonka haluan tuoda esille, josta juuri kirjoitin myös fb-seinälleni. Tuon sen esille kahden Raamatun paikan kautta:
1. "Ja Herra sanoi Abramille (joka myöhemmin sai nimen Aabraham): Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan (Israel), siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja MINÄ SIUNAAN NIITÄ, JOTKA SINUA SIUNAAVAT, JA KIROAN NE, JOTKA SINUA KIROAVAT, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä." (1. Moos. 12:1-3). (Suurin syy, miksi "kaikki sukukunnat" tulevat "siunatuiksi sinussa", Aabrahamissa, on Kristus. Tästä voit lukea esim. Galatalaiskirjeen 3. luvusta).
Siteeraamassamme Jumalan sanan paikassa tulee esille iso asia, joka koskee myös meidän kansaamme, Suomea. Jumalalla on maan päällä omaisuuskansa, Israel. Se ei merkitse sitä, että Israel olisi parempi muita kansoja. Se merkitsee sitä, että Israel on Jumalan kansa siinä mielessä, että Hän on tehnyt, tekee ja tulee tekemään sen kautta asioita, jotka on suunnitellut. Tästä syystä saatana ja sen talutusnuorassa olevat kansat ja ihmiset vihaavat Israelia, israelilaisia; Aabrahamin jälkeläisiä. Tämän näemme Israelin kansan historiasta, kun luemme Raamattua ja historiaa yleensä.
Suomenkin ja sen ihmisten, esivallan ja instituutioiden, on siunattava Israelia ja Aabrahamin jälkeläisiä. Tämä on Jumalan Sanassaan meillekin antama tehtävä. Hän on luvannut siunata niitä, jotka näin tekevät. Se on täysin aktiivista ja konkreettista toimintaa. Emme voi jäädä ikään kuin neutraaliin välimaastoon. Maassamme on ihmisiä, järjestöjä ja yhteisöjä, jotka siunaavat Israelia, mutta suuri(n) osa on niitä, jotka eivät niin tee; eivät tiedä asiasta, tai pitävät sitä täysin "huuhaa -hommana." Paljon on myös niitä, jotka ovat välinpitämättömiä. Kuinka on Suomen maan ja kansan kohdalla asia tämän siunaamisen suhteen? Emmekö ole kansainvälissä yhteyksissä todella usein asettuneet Israelia vastaan, vaikka ei olisi pitänyt? Tai olleet olematta mitään mieltä. Siunaamisesta on siunaus maallemme. Kirouksen puolelle asetumme silloin, kun asetumme vastustamaan Aabrahamin jälkeläisiä asioissa, joissa meidän ei tulisi niin tehdä. Tai emme tuo ääntämme kuuluville. Tässä asiassa kansallamme on valittavana siunaus tai kirous.
2. Toinen asia, joka kuitenkin liittyy siihen, mitä jo olen sanonut, löytyy myös Raamatusta:
"Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat. Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi" (Ps. 122:6-7).
Tässäkin asiassa saamme olla Jumalan kanssa samaa mieltä: Siunata Jerusalemia ja toivottaa sille rauhaa. Tästä seuraa menetys niille, jotka näin tekevät; rakastavat Jerusalemia. Tähän kuuluu oleellisena osana sen julkituominen ja rukoileminen, että Jerusalem on ainoastaan ja jakamattomana, kokonaisena, vain Israelin pääkaupunki. Tämä on totuus, joka selkeästi nousee esille Jumalan Sanasta. Suomenkin tulee toimia lukemamme Raamatun paikan mukaan.
Elämme aikaa, jossa yhä enemmän Jerusalem on kansojen polttopisteessä. Tämän huomaat tästä eteenpäin vain kiihtyvän ja saavan räikeimpiä muotoja. Luemme Raamatusta:
"Ennustus, Herran sana Jerusalemista: Näin sanoo Herra, joka on jännittänyt taivaan ja perustanut maan ja joka on luonut ihmisen hengen hänen sisimpäänsä: Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä. Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sinua nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan" (Sak. 12:1-3).
Haluaako Suomikin ehdoin tahdoin olla repimässä itsensä Jerusalemin asiassa? Jumala toimii Sanansa mukaan. Toimikaamme mekin.
Rukoilkaamme Suomen puolesta, että olisimme siunaamassa Israelia, israelilaisia; Aabrahamin jälkeläisiä ja toivottamassa rauhaa Jerusalemille, Israelin jakamattomalle pääkaupungille!
___________________________________
Tiistai. 1.6 astetta kylmällä ylösnousussa. Harmaa taivas. Hieman tuuleskeli.
Aamupalaa ja kahvia.
Tänään olemme seuranneet M-L:n kanssa netin kautta Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelusta, Puolustusvoimien paraatia, Haminasta - aika tuttu paikka, sillä joukkojen katselmus oli urheilukentällä ja joukkojen, ynnä kaluston, ohimarssi Kadettikoulunkadulla - jonka varrella on myös RUK:n rakennukset, jotka tulivat tutuiksi kurssilla nro 137, sekä saman kadun varrella oleva helluntaiseurakunnan rukoushuone, joka tuli tutuksi palvellessani seurakuntaa saarnaajana "Jumalan armeijassa" - Linnan juhlien ennakointia, Linnanjuhlia. Näissä kahdessa jälkimmäisessä oli paljon hyvääkin, mutta paljon myös ihan turhaa, joka ei edistä yhtään Suomen asiaa Jumalan edessä. Taitavat monet uskovatkin pitää minua vähän "tiukkapipoisena", mutta omaa tietämmehän meidän on kuljettava. Sydän-Karjalan Rukouskonferenssiakin hiukan seurasimme - arkistostahan niitä voi vielä katsella TV7:sta.
Välillä söimme ja joimme kahvia. Takkaakin tuli lämmitettyä - ja sitten laitettua sinne padassa lihaa paistumaan.
Siunausta!
Ps. "Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu - että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen"(Gal. 3:13-14).
