Kaikessa rauhassa sai heräillä tähän(kin) uuteen päivään – Jumalan lapsena, Jeesuksen omana – hyvin nukutun yön jälkeen. Tänään oli viimeinen päivä päättää, lähdenkö Haugesundiin, Norjaan, yleisurheilun halli-Pohjoismaiden mestaruuskilpailuihin. Olisihan se ollut mukava päättää lähteä – mutta en kuitenkaan päättänyt lähteä, kun on toiset kisat maaliskuun lopulla Unkarissa. PM-lisat olisivat olleet maaliskuun alussa. Sytyttelin tulen takkaan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Toistakymmentä astetta pakkasta. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leena lukaisi tämänpäiväisen kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön tukevan pöydän ääressä.
Kanniskelin puita ulkoa lisää sisälle – saa poltella takassa.
Kävin leppoisalla – n. 6 km – ”juoksuhissuttelulenkillä” , karvan verran” alle 9 min/km-vauhdilla. Se on sellaista ”paikallaan juoksemisvauhtia”. M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.
18:ksi menin Saarijärvisaliin Sari Essayahin vaalitilaisuuteen – EU-parlamenttivaalithan ne lähestyvät. En mennyt siksi, että olisin ”poliittinen henkilö” siinä mielessä, että julkisesti ottaisin kantaa jonkin puolueen riveissä. Syy on se, että olen sananjulistaja. En halua politiikan rajoittavan ihmisten kohtaamista. On hyvä, että on uskovia ihmisiä myös politiikassa. Rukoilemme esim. Essayahahin Sarin ja Hannu Takkulan puolesta lähes päivittäin – samoin muidenkin EU-parlamentin jäsenten ja -komission jäsenten puolesta, että Jumala johdattaisi heitä. Jälkimmäisten myös siksi, että Herra pelastaisi heitä – ts. että he tulisivat uskoon. Rukoilemme myös Päivi Räsäsen ja joidenkin muidenkin ihan nimeltä mainittujen henkilöiden puolesta Suomen politiikassa – sekä kaiken esivallan, eduskunnan ja hallituksen jäsenten, sekä tasavallan presidentin ja muiden elossa olevien presidenttien puolesta. Ennen kaikkea, että Herra pelastaisi heitä perhe- ja sukukunnittain – mutta myöskin, että he tekisivät oikeita päätöksiä ja peruisivat huonoja, Jumalan Sanan vastaisia päätöksiä. Muutenkin oli mukava olla kuuntelemassa Sari Essayahia, joka on ollut evankelista – toimittanut tätä virkaa myös Saarijärvellä. Tulipa uskoonkin hänen tilaisuudessaan yksikin mies, joka kuuluu tänään helluntaiseurakuntaan Saarijärvellä. Olin myös kouluvierailuilla Sarin kanssa täällä Saarijärvellä. Edellisen kerran tapasin Sarin Leppävirralla SM-kilpailujen yhteydessä – hän tuli paikalle juuri lajimme alkaessa. Niin, tietenkin meitä yhdistää lajikin – kilpakävely, jossa lajissa Sari on sekä maailman- että Euroopan mestari.
Palattuani kaupungintalolta söin iltapalaa. Marja-Leena leipoi lähetyskahvitukseen – joten tuoksut huushollissa olivat hyvät.
Koetin otella yhteyttä Unkarin suuntaankin tänään. Onhan kyseessä sukulaiskansa. Josko avautuisi maaliskuun MM-kisamatkalla mahdollisuus olla mukana Jumalanvaltakunnan työssä siellä pieneltä osin. Siellä kun on aikaa. Katsotaan, miten Jumala johdattaa.
Laittelin vähän kamppeita kassiin. Huomenaamulla olisi tarkoitus – jHs – lähteä käymään kisoissa.
Siunausta!
Ps. ”Hänen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen” (Gal. 1:5).
30.1.
Pakkasta lähelle parikymmentä astetta. Laitoin takkaan tulen. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme yhdessä olohuoneessa.
Kävin hakemassa Emilian ja Danielin 13 maissa koululta meille. M-L kävi Emilian kanssa kylällä kauppa-asioilla. Olin Danielin kanssa kotosalla.
Kantelin puukalikoita – polttopuita – ulkoa sisälle. Söimme. Terhi-Marja haki Emilian ja Danielin kotiin töistä tullessaan.
16 maissa lähdin kohti Jyväskylää. Otin Miron mukaan Höytiältä – hänellä kun on ohjattu treenipäivä tänään JKL:ssä. Timo siellä naputteli rakennuksellaan – ulkovuorausta. Pakkasta n. 16 astetta. Hipposhallille Miron kanssa ajelimme. Tein tuollaisen 9 km harjoitteen. Taas oli käytössä vain juoksusuora – siinä olikin vilskettä – jalkapalloilijat käyttivät isoa aluetta. ”Juostahissuttelin” alkuun 3 km. Kävelin 5 km. Loppuun ”juostahissuttelin” kilsan.
Tuotuani Miron kotiin Höytiälle, ajelin kotiin Saarijärvelle. M-L oli leiponut lähetyskahvitusta varten. Söimme iltapalaa ja joimme teetä.
Taivas kirkkaasti tähdessä.
Siunausta!
Ps. ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta, avaa suusi, niin minä sen tyäytän” (Ps. 81:11).
29.1.
Lienee ollut aamulla parikymmentä astetta pakkasta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Sytyttelin tulen takkaan. Luin Hesekielin kirjaa. Tuntuu ihmeelliseltä lukea noita profetioita – niin ovat tarkasti annettuja asioita. Jumala voi kertoa etukäteen tarkasti historiaa. Marja-leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme keittiön pöydän ääressä. keskustelin yhden luterilaisen pastorin kanssa puhelimessa Majatalo-illoista.
Kävin hakemassa Emilian ja Danielin puolenpäivän aikaan koululta meille. Tapani kävi kylässä. Joimme kahvia, jutustelimme ja rukoilimmekin yhdessä.
Kävin 8.3 km lenkillä Tarvaalan suunnassa. ”Juostahissuttelin” ja vähän kävelinkin – tuollaista 7.30 min/km menomatkan ja 7.20 min/km paluumatkan. Pakkasta n. 12 astetta. Aurinko paistoi kauniisti matalalta.
Terhi-marja kävi hakemassa lapsukaisensa töistä tullessaan kotiin.
Söimme vähän ja kevyesti.
19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle rukousiltaan – 13 henkilöä. pakkasta n. 17 astetta.
Söimme iltapalaa. Keittelin vielä oikein kahvit – kun oli muutama pieni räiskäle eiliseltä jäänyt, enkä ollut vielä niitä maistellut. Hyvä yhdistelmä oli – kahvi ja letut.
Laitoin vielä takkaan tulen.
Siunausta!
Ps. ”Neuvo minulle tiesi, herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin” (Ps. 86:11).
Herätessämme oli pakkasta toistakymmentä astetta. Laitoin tulen takkaan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Kaunis aurinkoinen sää. Luin Hesekielin kirjaa. Rukoilimme yhdessä Marja-Leenan kanssa keittiön pöydän ääressä.
kannoin vähän puita sisään – mukavampi sytytellä kun ovat lämpöisiä.
12 maissa hain Emilian ja Danielin koululta meille – tulivat eskarilaiset ja ekaluokkalaiset uimahallista linjurilla.
Ajelin Timolle - Höytiälle – jatkamaan eilistä hommaani – sellaista, jota minäkin osaan niukinnaukin tehdä. Silloin ei mene rakentajamiehen – Timon – aika sellaisen tekemiseen. Aurinko paisteli kauniisti matalalta – näytti mukavalta kun säteet näkyivät isojen kuusten alaoksien alitse. Sellaisessa kuusikossa on se talo, jota Timo perheelleen rakentelee.
Juotuamme kahvit, lähdimme Miron kanssa Hipposhallille, Jyväskylään, treeneihin – pojanpoika ja vaarin ”horisko”. Miro oli omassa ryhmässään omien valmentajiensa kanssa, minä yksikseni tein tuollaisen 9.4 km ”suoritteen” Hippokshallin 200 m ”kiepuralla”. ”Juostahissuttelin” ja kävelin. 3 km kävelin – n. vähän yli minuutin palautuksilla km:ien välissä – km-ajoin: 6.23., 5.52., 5.44. Myös 1.2 km tein 200 m jaksoissa siten, että ”juostahissuttelin” ja kävelin vuoronperään. Kävelyt olivat vähän yli 1 min./200 m. 19 jälkeen lähdimme pois.
Vein Miron kotiin ja ajelin itsekin kotiin. Puut kauniita lumissaan – jota ei ole paksua kerrosta.
Hyvää nimipäivää jokaiselle Kallelle – mm. Rantatalon Kallelle, Enontekiölle ja Kohosen Kallelle, Saarijärvelle! Molemmille on kyllä jo muutenkin onnittelut lentäneet.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä.
Siunausta!
ps. ”Odota herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota herraa” (Ps. 27:14).
27.1.
Kymmenkunta astetta pakkasta. Sytyttelin herättyäni tulen takkaan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan.
Puoliltapäivin ajelin Timolle, Höytiälle. Enhän minä nyt mitään rakentaa osaa – luulisin – mutta jotain siellä auttelin. Aloitin oman osuuteni syömällä Timon kanssa hyvää hernesoppaa. Jälkiruuaksi kahvia. Välillä kävimme hörppimässä kahvit. Kyllähän se tuo rakentaminen näkyy Timolta sujuvan. Ennen 17.30 lähdin ajelemaan kotiin.
Selvittyäni ”himaan” join vähän kahvia ja lähdin 8.3 km lenkille Tarvaalan suuntaan. ”Juostahissuttelin” menomatkan ja kävelin paluumatkan – vauhti oli tuollaista 8.20 min/km. Pakkasta 11-12 astetta. Pyörätiellä vähän kevyttä lunta. Tänään sateli sitä nimeksi. Palattuani poljin 5 min. kuntopyörää, jäykkyydellä 9. M-L:kin oli käynyt tänään kävelylenkillä.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä.
Siunausta!
Ps. ”Siunattu olkoon Herran nimi, nyt ja iankaikkisesti” (Ps. 113:2).
26.1.
Lienee n. 6 astetta ollut pakkasta kun nousimme. Serkukset Miro ja Daniel pötköttelivät yön patjoilla olohuoneen lattialla. Sytyttelin tulen takkaan. Luin Hesekielin kirjaa. Söimme aamupalaa.
Käväisin päivällä 8.3 km lenkillä Tarvaalan suunnassa, tuollaista 7.30 min. km-vauhtia. Mukava sää. Jonkusen kävely (kilpa)askeleenkin otin.
14:ksi vein Miron tuohon lähelle – Kusiaismäkeen – laskettelemaan lautansa kanssa. Terhi-Marja ja Emilia tulivat meille.
15 jälkeen menin helluntairukoushuoneelle rukoushetkeen, joka on aina ennen tilaisuutta. Tilaisuus alkoi klo 16. Marja-Leena pääsi Timon ja Pian kyydissä sinne. Mannin Eija toi hyviä terveisiä lähetysmatkaltaan. Muitakin osioita kokouksessa oli – kuten Ilontuojien iloiset esitykset – siellä se Emiliakin lauloi mukana ryhmässä. Emme jääneet kahville, vaan tulimme kotiin.
Timo ja Piakin tulivat meille – hakivat yhden lastenlapsemme ystävineen meille laskettelurinteestä. Terhi-Marja, Emilia ja Daniel käväisivät myös meillä. Tuntia myöhemmin Timo haki myös Miron laskettelurinteestä pois – kaverinsa kanssa siellä oli lautailemassa. Söimme iltapalaa ja joimme kahvia, yms.
Siunausta!
Ps. ”Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa. Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra, Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala” (Ps. 69:6,7).
25.1.
Nousiskeltuani ylös laitoin jouluisen tuntuisiin kynttelikköihin valot ja takkaan tulen. join aamukahvit – termokseenkin kaatelin tuota nautintoainetta.
Ajelin Höytiälle ”Timoille”. Otin Miron kyytiin – minua pyydettiin hänelle kyytipojaksi – ja ajelimme 11.30:ksi Jyväskylään Hipposhalliin. Siellä oli Keski-Suomen hallit – yleisurheilukilpailut. Miesten ja naisten sarjoissa oli Suomen parhaimmistoa ja lajeissa tehtiin kauden kärkiaikoja. Miro kilpaili 11 v poikien sarjassa – kuulassa ja 60 m juoksussa. Kuulassa tuli pojalle oma ennätys – entinen parani 20 sentillä. 60 m napsahti pronssi – hopea meni niukasti sivu suun tällä kertaa. Miron lajien ja palkintojenjakojen jälkeen lähdimme ja ajelimme meille, Saarijärvelle. Miro tuli meille yökylään – huomenna hänellä on aikomuksena mennä laskettelemaan – lautailemaan - Kusiaismäkeen.
Söimme.
Terhi-Marja, Emilia ja daniel saapuivat meille – olivat olleet luistelemassa Tarvaalan kaukalolla, ei kaukana kotoa. Joimme kahvia, yms. Deniskin saapui meille. Eri puolilta on kuulunut hyvää palautetta eilisestä Kunnia on Herran -illasta.
Toisten lähdettyä kotiin, jäi Daniel meille yökylään, serkkupoika-Miron seuraksi. Poljimme poikien kanssa vähän kuntopyörää – minä 45 min.: 15 min. jäykkyydellä 7, 15 min. jäykkyydellä 8, 15 min jäykkyydellä 9. Nopeudella 24 km/h. Saunankiuas kuumeni sen verran, että kävimme poikien kanssa saunassa. Täytyy saada uusi kiuas – parempi olisi jos olisi ”puukiuas”.
Söimme iltapalaa. Iltarukouksen jälkeen miehenalut ”sammuivat kuin saunalyhty”.
Paljon sydämellisiä nimipäiväonnitteluja Paavoille ja Pauleille: Salmen Paavolle, Enontekiölle, Pietilän, Pitkäsen ja Jokisen Paavolle, Saarijärvelle, Järvisen Paavolle, ”sinne jonnekin”, Pihlaisen Paulille, Enontekiölle - ja kaikille muille!
Siunausta!
Ps. ”Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen” (Ps. 55:23a).
24.1.
Johan se pakkanen hellitti otettaan – toistakymmentä astetta. Sytyttelin tulen takkaan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Kanniskelin puita sisälle ”verkkosiilosta”.
M-L kävi kylällä kauppa-asioilla – illan kokoustarjoiluja varten. Minä puolestani kävin 8.3 km ”juoksuhissuttelulenkillä” Tarvaalan suunnassa. Koetin vähän kävelläkin, mutta jotenkin eilinen lyhyt uinti oli vaikuttanut eri lihaksiin niin, että ei ollut mukava kävellä. Menomatkalla tapasin yhden ihmisen, joka oli koiraa ulkoiluttamassa pyörätiellä. Hän kysäisi minulta, että missä päin on Pyhä-Häkki. neuvoin. kohta jo oli puhe hengellisistä asioista. Tämä ihminen oli ihan toiselta paikkakunnalta. Oli tuolla kauempana kaupungin rajoilla sukulaistensa luona ja heidän koiraansa talutteli ja hoiteli. Oli autoltansa kävellyt 50-100 m samaa reittiä kuin lenkkipolkuni ja kääntyi juttelumme jälkeen takaisin. Tarkoitan tällä sepustuksella sitä, että Jumala ajoittaa asiat tarkasti. Hän voi lähettää ihmisen kaukaakin sopivaan hetkeen, että tämä voi kuulla jotakin tärkeää – hänen tahtomaansa asiaa. Siinä seisoessamme hänen taluttamansa iso koira istui ihan viereeni ja nojasi minuun raskaasti. Ihmetteli moneen kertaan koiranulkoiluttaja, että koira niin käyttäytyi, kun ei yleensä sillä tavalla. Että sellainen tappaus.
Lenkin jälkeen söimme. M-L laitellut illan tarjoilujuttuja.
16.45:ksi ajelimme Vapaakirkkoon. M-L siellä aloitteli keittiöllä tarjoilujen laittoja illan tilaisuuteen. Apuakin tuli – niin kuin oli sovittukin. Saarijärven helluntaiseurakunnan kuorolaiset saapuivat 18:ksi. Nuorten ”iskuryhmä” lähti Tepon johdolla kaupungille jakelemaan kutsuja illan tilaisuuteen. 19 alkoi KUNNIA ON HERRAN -ilta. Johtelin illan. Alkusanojen ja rukouksen jälkeen johteli kuoro – aika isossa kokoonpanossa - meitä ylistykseen. Haastattelin lyhyesti Maija-Liisaa, jonka jalka parani Keniassa, konferenssissa. Toikkasen Pentti todisti lyhyesti elämästään ja soitti hienosti kaksi kappaletta huuliharpulla. Lauloimme hengellisen laulun, jonka aikana kerättiin rahalahja. Katsottiin ”Mun stoori” videoesitys – Takalon Martin kuvaamia todistusvideoita – Aholan Soilesta. Rukoilimme kirjoitettujen rukousaiheiden puolesta. Luettiin myös kiitosaiheita. 6 henkilöä meitä oli niitä lukemassa. Kuoro johteli meitä ylistykseen. Pastori Jaska Huttunen – Seinäjoelta – puhui. Oli erinomaisen hyvä puhe. Jumala kehotti meitä saarijärven uskovia antamaan yhteisen todistuksen ihmisten edessä. Paavon kautta tuli esille profeetallista asiaa. Rukouspalvelua. Kuoro johteli ylistäviin lauluihin sen aikana. olin erittäin iloinen seurakuntamme kuorosta, joka johti meitä ylistykseen Inkeri Riihisen johdolla ja tyttärensä Lindan säestyksellä. Hyvin toimi kuoro isona ylistysryhmänä. Oliosi hienoa, kun joskus olisi heidän lisäkseen siinä mukana myös muita laulajia – paljon – isossa tilassa. Voi olla, että onkin – ja onkin. Mielestäni illassa oli hyvä ilmapiiri – ja tämä ei nyt sitten tarkoita ollenkaan esim. allekirjoittaneen osuutta asiaan. Ilmapiiri tulee Jumalalta. Illan lopuksi oli kahvitarjoilu lähetystyön hyväksi.
Palattuamme 23 jälkeen kotiin kokouksesta joimme vielä teetä ja ”otimme palasta”.
Siunausta!
Ps. ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä (Jeesus) ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman” (Apost. teot 4:12).
23.1.
Hyvin nukutti. Pakkasaamuun heräilimme tänäänkin – liki 25. Pari oravaa ja lintusia oli ruokailemassa ikkunamme lähistöllä. Laitoin tulen takkaan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leena lukaisi hartauskirjasta tämänpäiväiset. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Kävimme kylällä kauppa-asioilla. Samalla reissulla ajelimme hakemassa Emilian ja Danielin koululta meille. Tultuamme kotiin laitoin mustan kahvikanan takan hiilien päälle ja keittelin maistuvaiset kahvit. Daniel leikki uutistenlukijaa – säätietojakin ilmoitteli. Emilia vähän palapeliä kasaili. Taisivat vähän auttaa mummia keittiölläkin. Lukaisikin mummi jotakin kirjaa, jota Emilia kuunteli toisessa huoneessa. Vähän ”mylläsimme” lasten kanssa sohvalla.
Söimme kukkakaalia voisulan ja paistettujen muikkujen kanssa – hyviä. Terhi-Marja hakaisi töistä tullessaan lapsukaisensa meiltä.
18:ksi ajelin Aarresaareen – uimahalliin – jossa meillä oli tapaaminen neljän hengen uintiporukalla: Sirja, Riitta, Nina ja minä. Uiskentelimme ja kerran kokeilimme uimalla läpi 4 x 25 m vaihtoineen. Ihan vaan avantouintiviestiä varten – siellä on juuri sama matka.
Palattuani kotiin ennätin minäkin kuuntelemaan Sateet lähetä -lähetystä Seinäjoelta. M-L oli leiponut huomiseksi – muutenkin orientoitunut huomisiin kokoustarjoiluihin. Tervetuloa huomenna – pe. 24.1. klo 19 – Vapaakirkkoon vuoden ensimmäiseen KUNNIA ON HERRAN! Herätys-, ylistys- ja rukouspalveluiltaan! Tule rukoillen! Puhumassa on pastori Jaska Huttunen – Seinäjoen Sateet lähetä -illoista tuttu mies. Ylistystä on johtamassa Saarijärven helluntaiseurakunnan kuoro, Inkeri Riihisen johdolla. Toikkasen Pentti myös soittaa huuliharpulla sikermän. Katselemme myös yhden ”mun stoorin” videolta. Iltaa juontelee Jouko Kuusjärvi. Kuulemme puheenvuoroja Jumalan teoista. Oikein oleellinen osa illassa on jälleen esirukouspalvelu illan lopussa. Kirjoitettujen rukousaiheiden puolesta rukoillaan myös ennen saarnaa. Kahvistelemme lähetystyön hyväksi ennen kotiinlähtöä. Tuo joitakin uusia ihmisiä mukanasi! Tapaamisiin! Olen lupautunut järjestämään ja johtelemaan KUNNIA ON HERRAN-iltoja Vapaakirkossa – vapaaseurakunnan iltoja – toukokuulle asti – eli viisi iltaa on jäljellä – jHs. Ensi syyskuussa uskoakseni illat jatkuvat – jHs. – jossakin.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä.
Siunausta!
Ps. ”Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne…” (Jooel 3:17a).
22.1.
Herätys se tuli tällekin aamulle – tulisipa hengellinen herätyskin voimallisempana kaupunkiimme, maahamme – aika hyvin nukutun yön jälkeen. Söimme aamupalaa ja ryypiskelimme kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme lyhyesti keittiön pöydän ääressä. Kasailin vähän kamppeita mukaan ja ajelin Kangasniemelle, kotipitäjääni. Toistakymmentä astetta pakkasta.
Päästyäni Kangasniemelle, menin ensin käymään Hannulla ja Aunella, sedälläni. Hän – siis setä-Hannu – täytti sunnuntaina 87 v. Samana päivänä oli myös hänen toisen nimensä nimipäivä. Eilen oli Aunen päivä. Kävin viemässä pienen onnittelutervehdyksen. Samalla joimme kahvit yhdessä. Rollaattorin kanssa setäni jotenkin vielä liikkuu. Voimat vähenevät.
Hannulta menin äitiäni tapaamaan vanhainkodin yläkertaan. Sängyssään äiti siellä päivävaatteissaan pötkötteli. Nyt hän ei lauleskellut ollenkaan. Pari laulua lausui ulkoa. Muuten oli äiti iloinen ja rauhallinen. Ei valittanut olkapäätäänkään. Kiepsahti kevyesti istumaan sänkynsä reunalle. Siinä juttelimme, mitä juttelimme, kun ei äidillä muistia ole. Käy se juttelu kuitenkin – ja aina siellä on jotakin muistin häivää joukossa. Nimiä, jotka eivät satu oikeaan henkilöön. Rukoilimme yhdessä ennen kuin lähdin pois. Sinne jäi äiti sänkynsä reunalle istumaan.
Ajelin syntymäkotimäelleni – Haarajoelle. Heimo oli laittamassa navettasaunaa lämmite. Vaihdoin lenkkivaatteet ylleni. Kahvit ryypättyämme, painuin Malloksen – järven, jonka pohjoispäässä kotini on - jäälle lenkintapaiselle. Siitä ensin jäätyneen kynnöspellon yli rantaan ja jäälle. Hiljakseen ”juostahissuttelin”. Kävin Mäntyluodossa, jossa hirsinen mökkimme harmaana seisoo saaren keskellä. Otin jonkun kuvan puhelimella ja juoksentelin takaisin. menomatkaan meni 29 .15 min. ja paluumatkaan 26.47 min. Taitaa n. 7 km tulla matkaa yhteensä – tai enemmän. Lunta jäällä alle 10 sm. pakkasta n. 17 lenkiltä palattuani Heimolle. Mukava oli ”juoksennella”. Arja – Heimon vaimokin tuli kotiin seinän takan asustelevien lastenlasten kanssa. Heimon kanssa menimme navettasaunan hyviin löylyihin. Sieltä tultua pääsimmekin heti ruokapöytään. Hyvää ruokaa ja kotona paistettua, tuoretta, leipää ja rieskaa. Passasi takametsien miehen pistellä suihinsa. Vielä kun kupillisen siemaisi mustaa hyvää kahvia, niin mikäpä oli elellessä.
Menimme 18:ksi kirkolle, kunnantalon Kangasniemi-saliin, Majatalo iltaan. Väkeä oli runsaasti. uusia ihmisiä tulee aina mukaan. Tuon tyylinen ilta tavoittaa ihmisiä. Bändi – ainakin 8 henkinen – oli erinomainen. Näytti, että tärkeässä roolissa siinä oli Heimon ja Arjan tytär, Hanna, joka soitti flyygeliä ja lauloi. Illan lopuksi – tai siihen kuuluvasti – oli kahvitarjoilu ruisleivän ja juuston kera. Tuttujakin siellä tapasin useita – kotipitäjässä kun oltiin. Siskoni, Pirjo, oli miehensä karin kanssa. Vanhan kansakoulun opettajanikin tapasin – kävin tervehtimässä, kun Pirjo sanoi, että se oli Mirja-opettaja. Sittenpä ajelinkin kotiin Saarijärvelle. pakkasta n. 22-23 astetta.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä. M-L kävi kävellen hakemassa tänään Emilian ja Danielin koululta ja menivät heidän kotiinsa, jonne on n. kilometrin matka koululta. olivat olleet yhdessä luistelemassa kaukalolla – joka on myös lähellä heitä.
Siunausta!
Ps. ”Niin kuin liitelevät linnut, niin varjelee Herra Sebaot Jerusalemia – varjelee ja pelastaa, säästää ja vapahtaa” (Jes. 31:5).
21.1.
On se vain kaunista tuo luminen luonto. pehmeää lunta ohut kerros puissa ja pensaissa. Herättyämme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. Sytyttelin takkaan tulen. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Pakkasta n. 13 astetta. Isoilla hiutaleilla sateli jonkin aikaa lunta.
12:ksi ajelimme M-L:n kanssa hakemaan Emiliaa ja Danielia koululta. M-L käveli sieltä kotiinpäin – nelisen kilometriä. Kantelin puita sisälle jonkin laatikollisen.
Terhi-Marja kävi hakemassa Danielin meiltä ja menivät kylälle. – Emilia jäi meille. M-L teki hyvää VHH-ruokaa.
Ruuan jälkeen lähdin ajelemaan Jyväskylään, Hipposhalliin. Ajoin Höytiän kautta. Timo siellä rakennuksellaan teki ulkovuoritusta. Mirolla oli sattunut polveen luistellessa koulussa tänään. Hänen lähtönsä mukanani treeneihin ensin peruttiin, mutta kun ”pienen asian” takia ajelin heidän kauttaan, niin Miro sanoi, että jospa hänkin lähtee - että jospa se vertyy siellä harjoituksissa. Niin ajelimme JKL:ään. Taisin 11 km kiertää rataa. ”Juostahissuttelin” 4 km. Kävelin 7 km. Ensin kävelin 1 km aikaan 7.03. Senjälkeen 3 km yhtäjaksoisesti, km-ajoin 6.06., 6.09., 5.49. Sitten 1 km tavallista kävelyä hiljakseen, 11.48 min. Kävelin myös 1 km 200 m pätkissä - n. 45-50 sek. palautuksella – ajoin 1.06., 0.59., 0.58., 0.57., 0.57. Lopuksi kävelin vielä 1 km vähän yli 6 min. Mironkin harjoitukset menivät hyvin – polvi ei vihoitellut. Ajelimme ensin Palokan ABC:lle ruishampurilaisille ja sitten Höytiälle. Sauna oli kuumana. Kahvikupposen jälkeen menimme Timon kanssa lauteille – Mirokin siellä käväisi. Saunan jälkeen saimme hyvää iltasyömistä – jota oli tehnyt yksi lapsenlapsemme. Sittenpä hyppäsinkin autoon ja – peruutin ojaan. Siitä ”Timojen” pihasta lähtiessäni. Jos olisi mennyt 10 sm pitemmälle, niin olisi jo ottanut ”maha kiinni” – autolla. Ja vielä vähän pitemmälle, niin olisi auto ollut jo aika pystyssä – olisi ollut nääs sellainen pudotus. Varmaan olisi silloin tullut jo isompiakin haavereita. Timo soitteli lähellä olevalle tutulle miehelle, jolla oli traktori. Tämä sai sen käyntiin ja körötteli tempaisemaan Avensiksen ojasta pois. Ajelin kotiin, jossa oli ennen puolta yötä. Pakkasta 12 astetta. M-L oli jo mennyt pehkuihin tullessani.. Pienenevä kuu oli isohko, vähän kellertävä. Maisema on lumista ja kaunista.
Siunausta!
Ps. ”Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten edessä, että he teitä katselisisvat, muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa” (Matt. 6:1).
20.1.
Sellaista 17-18 astetta pakkasta osoitteli mittari aamupuolella. Ohutlumiset ovat puut kauniinnäköisiä. Sytyttelin takkaan tulet ensitöikseni. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta paikan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Kävimme kylällä kauppa-asioilla.
Söimme kynttilänvalossa hyvää VHH-ruokaa.
Kävin illalla käveleskelemässä Tarvaalan suunnassa – ei harjoitus- vaan ihan tavallisella kävelylenkillä – n. 6.5 km happikäveleskelyllä. menomatkan n. 13 min/km ja paluumatkan vähän reippaammin. Kääntöpaikassa käväisin moikkaamassa Terhi-marjaa, Denistä, Emiliaa ja Danielia. Emilialta oli lähtenyt tänään hammas koululla – sellainen heiluva hammas edestä. Siinä on nyt mukavannäköinen aukko kun nauraa. pakkasta n. 19 astetta.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä.
Siinäpä se on taas päivä mennyt.
Siunausta!
Ps. ”Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita” (Joh. 4:36).
19.1.
On taasen sunnuntai…. Päästyämme sängystä, söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Pakkasta yli 15 astetta. Luin Hesekielin kirjaa. Sytyttelin takkaan tulen.
Saalemin tilaisuutta kuuntelimme netin kautta.
Kävin 8.3 km ”juoksuhissuttelulenkillä” Tarvaalan suunnassa. menopuolikkaan n. 7.45 min/km ja paluupuolikkaan n. 7.30 min/km. Vähän kävelinkin samanlaista vauhtia. Pallasta n. 15 astetta. Palattuani poljeskelin 10 min. kuntopyörää, jäykkyydellä 7. Timo tuli käymään – oli vienyt poikasensa Miron laskettelemaan Kusiaismäkeen. Denis tuli myös piipahtamaan. – meni hakemaan tyttöstään synttäreiltä. Söimme hyvät VHH:t M-L:n ja Timon kanssa.
18:ksi ajelimme helluntairukoushuoneelle Kristittyjen rukousviikon tilaisuuteen. Neljän seurakunnan edustajat – Teppo, Heidi, isä-Johannes ja Kai pitivät hyvät puheenvuorot. Laulujen sanat olisivat voineet olla heijastettuna seinälle – olisi auttanut suuresti. Lopuksi oli kahvitarjoilu. On hyvä paikkakunnan uskovina aina silloin tällöin kokoontua ”samaan tilaan”. Maija-Liisalta kuulin mielenkiintoisen uutisen: Oli ollut vuodenvaihteessa Keniassa profeetta, Dr. David Owuorin konferenssissa – ja sanoi parantuneensa siellä. Pyysin todistamaan ensi perjantaina – 24.1. klo 19 KUNNIA ON HERRAN-illassa, Vapaakirkossa.
Palattuamme kotiin alkoi olla pakkasta 20 astetta. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Katseltiin David Owuorin – joka on käynyt pari kertaa Suomessakin – konferenssista videoita. Siitäkin edellä mainitsemastani konferenssista – ja näkyihän siellä suomalaisiakin, mm. Maija-Liisakin. Ihmisiä oli todella paljon. Ulkoilmatilaisuuksia.
Siunausta!
Ps. ”Mutta hän sanoi: Niinm autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat” (Luuk. 11:28).
18.1.
Niinpä – lauantaihan se on tänään. Pakkasta viitisentoista astetta – ylikin. Söimme ”aamupalaa” – VHH - kaikessa rauhassa. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Laitoin takkaan tulen. Kantelin puita ulkoa sisälle.
Terhi-Marja, Emilia ja Daniel kävivät.
Kävin 10 km lenkillä urheilukentällä. Pakkasta n. 19 astetta. Radalla pieni kerros lunta. Pimeä laskeutui kentän ylle. Aluksi ”juostahissuttelin” 3 km, km-ajoin 7.34., 7.23., 7.25. Kävelin 7 km, km-ajoin 7.42., 7.32., 7.10., 6.43., 6.38., 6.25., 6.31.
Syötyäni hyvät M-L:n tekemät VHH:t ja käytyäni suihkussa, lähdimme M-L:n kanssa Vapaakirkkoon TupaDuuriin-iltaan joka alkoi klo 19. Siellä musisoi Sent-yhtye.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä.
M-L meni ennen minua nukkumaan. Avattuani AlfaT-TV:nm tuli sieltä koskettava elokuva, joka taisi olla nimeltään Jumalan käsiin. kannattaa katsoa, jos löytyy arkistosta.
Onnittelut Mirolle tämän päivän kilpailuista – kuulassa tuli voitto!
Sydämelliset nimipäiväonnittelut Laura Heimontyttärelle!
Siunausta!
Ps. ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun nimeni tähden teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä” (Matt. 5:10-12).
17.1.
Aika hyvinhän se eilisen reippailun jälkeen nukutti. Pakkasaamuun heräsimme – toistakymmentä astetta. Sytyttelin tulen takkaan. Marja-Leena teki tällekin aamulle maistuvat ja terveelliset VHH-aamupalat. Kahvia päälle – eiku suuhun. Hohhoijjakkaa. Luin Hesekielin kirjaa.
M-L kävi kylällä kauppa-asioilla. Tapani ja Juhani käväisivät. Joimme kahvia. Jutustelimme ja vähän rukoilimme yhdessä. M-L käväisi lenkillään.
Kävin 8.3 km ”juoksuhissuttelulenkillä” Tarvaalan suunnassa – n. 7.30 min/km. Mukavan raikas sää.
17:ksi menin hakemaan kokoukseen lähtijöitä kyytiin – Paavon, Antin, Salmen ja Kirstin. Ajelimme Palsankylälle - Lehtomäen Tepolle ja Annelle – kotikokoukseen. Väkeä oli kasaantunut ihan mukavasti. Teppo johteli tilaisuuden. Musiikista vastasi Lehtomäen perhekunta – Tuula, Matti, Taneli, Teemu, Anne ja Teppo. Kokousväkenä yhdyimme lauluihin. Teppo puhui aluksi – evankelistan selkeän puheen. Jumala johdattelee miestä eteenpäin kaikin tavoin. Hyvät todistuspuheenvuorot käyttivät Kalle Turtinen ja Mailis Koponen. Puhuin lopuksi. Tilaisuuden lopuksi joimme maistuvat kahvit. Kotikokouksia saisi olla enemmän. Olisi hyvä, kun uskovaiset aktivoituisivat etsimään eripuolille kaupunkia toteja, jotka avaisivat ovensa tällaisille tilaisuuksille. Luonnollinen tapa olisi myös se, että tutut kyselisivät tutuilta. Kotikäyntityön yhteydessäkin voisi kysellä paikkoja. Niihin voisi aina tulla ihmisiä, jotka ovat sen talon ihmisten sukulaisia, ystäviä, tuttuja, jne. ”Palautettuani” kyydissäni olleet ihmiset lähtöpaikkoihin, palasin kotiin.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä.
Sydämelliset onnittelut vielä tässäkin nimipäivän johdosta mukavalle miehenalulle, Eelis Anton Teronpojalle! Eiliten lähetin tekstarin Aaro Oskari Teronpojalle, joka oli kouluretkellä saarivaltakunnassa, Enklannissa… ku Englannissa.
Siunausta!
Ps. ”Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni” (Ps. 94:22).
16.1.
Toistakymmentä astetta oli tänäänkin pakkasta herätessämme selkeään tammikuiseen päivään. Laitoin tulen takkaan. Marja-Leena teki hyvän VHH-aamupalan, jonka nautimme ja kahvia juoskentelimme. Lintujakin oli – erityisesti varpusia - ruokailemassa ikkunamme edessä. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
M-L kävi omalla lenkillään. Hänen tultuaan, kävin hakemassa Emilian ja Danielin meille koululta. Söimme. M-L paistoi myös lettuja, jotka kyllä kahvin/mehun kanssa maistuivat. Emilia ja Daniel menivät sen jälkeen pirteään ulkoilmaan – tuonne ”rajaojan” jäälle juoksujalkaa näyttivät rientävän.
Letunsyönnin jälkeen laitoin kamppeeni reppuun ja ajelin Timolle, Höytiälle. Siellä oli mies rakennustyömaallaan – ja työ sen kun edistyy. Kupposen kahvia ryypättyämme, lähdimme Miron kanssa ajaa köröttelemään Jyväskylään – minä kisoihin ja Miro treeneihin, joissa käy pari kertaa viikossa. Sattui kisat minulle Miron treenipäivänä – ja paikkakin vielä sama, eli Hipposhalli – niin oli taas mukava mennä yhdessä pojanpojan kanssa. Miron harjoitukset tosin alkoivat vasta klo 18, mutta minulla oli kilpailunvarmistus 16.30-17.00, joten menimme siksi sinne. Kyseessä olivat kohdaltani Veteraanien yleisurheilun Keski-Suomen hallimestaruuskilpailut, jotka oli ilmoitettu samalla kansallisena kilpailuna. Kilpailut alkoivat klo 18, ensimmäisten lajien joukossa myös minun lajini, eli 3000 m kävely – 15 kierrosta 200 m radalla. Sijoitus 1. Aika 17.42. Ei niin hyvä, mutta ei ”ihan masentavakaan” – no, ei kait se nyt sentään masentava, vaikka olisi huonompikin. Palkintojenjaon jälkeen lähdimme kohta Miron kanssa ajelemaan poispäin. Hänenkin harjoituksensa päättyivät 19.30. Juoksivat ulkona pakkasessa muutaman kilometrin lenkin, joka oli Miron mielestä aika kovavauhtinen. Sitten tekivät harjoitteitaan sisällä. Lauantaina ovatkin pojalla Keski-Suomen juniorihallit. Viiteen lajiin meinaa osallistua – hänelle hyviin ja sopiviin. Kävimme Miron kanssa ”haukkaamassa hampurilaiset” Palokan ABC:llä, jonka jälkeen Höytiälle, ”Miroille”. Siellä oli sopivasti tarjoilut pöydässä – ja minähän tietenkin käytin ”tilaisuutta hyväkseni” ja maistelin pöydän antimia. Saunakin oli kuumana, joten kävimme Timon kanssa löylyissä – tuntui, että ihan ”asiasta toiseen” päästiin asiaankin puheissamme. Pakurit saunan jälkeen ryypättyäni lähdin ajelemaan kotiin. Täytyy sanoa, että ”Timojen” pienen mökin – rakennusaikaisen asunnon – ympäristö oli ”kuin kortista/kortissa. Taivaalla kirkas kuu - ja siitä johtuva kirkas kuutamo maisemassa. Kirkkaat tähdet. Lehtipuut olivat hienossa kuurassa. Isot kuuset seisoivat tummina. Varjot olivat selviä. Mökin ikkunasta loisti tunnelmallisesti valo. Rauhallista. Kun lähdin pihasta, en olisi millään viitsinyt kytkeä valoja päälle auton nokalle – ajelinkin hiljaa ilman niitä, koska oli niin kaunista ja kuutamoista. Pakkasta n. 16 astetta.
Palattuani kotiin, oli M-L jo kömpinyt pehkuihin. Lämmittelin glögiä.
Kun lukaisin eilen kirjoittamaani tekstiä – tähän blogintapaiseen – niin huomasin kirjoitelleeni mitä sattuu. Kerroin, että Deniksen kanssa kävimme Majakalla – vaikka kävimmekin oikeesti Danielin kanssa. Kirjoitin, että on suunnitelmissa lähteä Vienan Karjalaan 7.-17.1. – vaikka onkin oikeesti tarkoitus lähteä 7.-17.2. No, onneksi ei ollut ainoa kerta, kun tulee kirjoiteltua tuonkaltaisia – eikä varmaan viimeinenkään.
Siunausta!
Ps. ”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois” (Apost. teot 3:19).
15.1.
Sininen taivas ja auringonpaiste aamupuolella. Kymmenkunta astetta pakkasta. Sytyttelin takkaan tulen. Söimme aamupalaa – VHH – ja joimme kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen luvun. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
12 kävimme M-L:n kanssa hakemassa Emilian ja Danielin koululta meille. Aurinkoista. Ajelimme lapsosten kanssa saman tien kylälle. Kävin Deniksen kanssa Majakalla, jossa oli tapaaminen Rantalan Jussin kanssa. Mummi ja Emilia kävivät kaupassa. Kävivät naiset myös toisessa kaupassa karvahattuostoksilla – Emilialle. Muutaman tunnin päästä Emilia antoikin hatun Danielille, joka taisi ottaa sen mielellään vastaan – valkoisen karviksen.
Emilia – uudessa karviksessaan – ja mummi kävivät kävelylenkillä, joka ei ollut kovin pitkä. Danielin kanssa käveleskelimme tuossa tontinreunametsikössä – siinä menetetyssä sellaisessa. Daniel oli metsämies pyssyineen – minullekin antoi torrakon, joten minäkin olin. Laitoimme linnuille rasvapalloja ja siemeniä.
M-L laittoi VHH-ruokaa – kukkakaalimuussia, poronkäristystä, salaattia. Söimme hyvällä ruokahalulla. Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa lapsensa kotiin.
Tein valmisteluja mahdollisen Vienan Karjalan matkan suhteen. Suunnitelmissa on lähteä sinne 7.-17.1. – jHs. tulkki ja auto olisivat jo varatut reissua varten. Matkan puolesta voi rukoilla.
Yksi ”oikein erikoinenkin asia” tuli mukavalla kortilla tietoomme tänään. On tulossa… pienokainen…
Heimon – veljeni – kanssakin olin tänään puhelinyhteydessä. Hän oli käynyt siellä kotijärvellä – Malloksella – kävellen jäätä pitkin Mäntyluodon mökillämme.
Kävin pimeällä urheilukentällä 4 km lenkillä. Aluksi ”juostahissuttelin” 2 km, km-ajoin 7.34., 7.14., jonka jälkeen käveleskelin 1 km, 5.38 min. Lopuksi ”juostahissuttelin” 1 km, 7.23 min. Pakkasta 13-14 astetta. Radalla pieni kerros lunta. Taivaalla ihan pyöreä, kirkas kuu ja tähdet.
Lenkiltä palattuani ja suihkussa käytyäni ajelin helluntairukoushuoneelle rujousiltaan – 14 henkilöä paikalla.
Tultuani kotiin söimme M-L:n laittamaa iltapalaa kynttilän ja kynttelikön loisteessa.
Siunausta!
Ps. ”…me käsitimme, että Jumala oli kutsunut meitä julistamaan heille evankeliumia” (Apost. teot 16:10b).
14.1.
Aurinkoinen sää noustessamme. Pakkasta 14-15 astetta. Söimme VHH-aamupalaa. Hyvää – mutta ei kallista. Joimme kahvia. Sytyttelin tulen takkaan. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Sain pastoriltamme - Kailta – kutsun tulla puhumaan 2.2 Ehtoollisjuhlaan. Jouduin kieltäytymään – mielelläni olisin mennyt palvelemaan – koska olin luvannut aikaisemmin yhteen toiseen ”projektiin”.
Kävin hakemassa Emilia ekaluokkalaisen ja Daniel eskarilaisen koululta meille. Emilia ja mummi lähtivät – ainakin tunnin kestävälle – kävelylenkille. Daniel oli ulkona jonkun aikaa – tuolla ojan varrella jotain hommaili. Minä kantelin polttopuita sisälle – niitä kun menee näin pakkasilla enemmän, nääs. Mukava kun on kuivia - mukavasti kalisevia - kalikoita. Laittelin linnuille lisää syötävää – kohta onkin mennyt jo 50 kg auringonkukan siemeniä. Lenkkeilijät palasivat kasvot punaisina.
Söimmekin jotakin – joillekinhan se taitaa olla ihan pääelinkeino. Liekö minulkii.
Terhi-Marja kävi hakemassa perillisensä kotiin töistä tullessaan.
Kävin 8 km lenkillä pimeällä urheilukentällä. Pakkasta 9-10 astetta. Radalla ohut kerros lunta. Kuu kurkisteli välillä pilvenraoista, välillä kuulsi pilvien takana. Jokin tähtikin killitti välillä. Aluksi ”juosta hissuttelin” 2 km, alle 8 min/km. Kävelin 5 km, yli ja alle 7 min/km-vauhtia. Loppuun ”juosta hissuttelin” 1 km, alle 8 min. Samalla reissulla käväisin kaupassa ostamassa M-L:n pyytämiä tarpeita.
Radio Deitä kuuntelin. Katsoimme myös vuoden 2013 urheilijoiden palkitsemisgaalan – no, siellähän palkittiin kaikenlaisia urheiluun liittyviä tahoja ja henkilöitä. Erityisesti valittiin vuoden urheilija. Samalla siinä tuli iltapalaa syötyä ja teetä juotua. M-L myös neuloi.
Täytyyhän se sanoa sekin, että mielestäni yksi isokin asia tälle päivälle oli. Se koskee koko paikkakuntamme hengellistä elämää – läheisemmin meidän seurakuntamme elämää. Netistä – Saarijärven helluntaiseurakunnan sivuilta – sen luin. Seurakuntamme pastori – Kai Partti – kokee, että hänen tehtävänsä seurakuntamme pastorina on tehty. Hän aloitta helmikuussa opiskelun ja jatkaa toisissa tehtävissä – millaisissa, sitä ei tiedotteessa kerrottu. Uskoisin kuitenkin, että pastorin tehtävissä. Ihmettelisin, ellei niin olisi – näin ajattelen ihan Jumalan Kaille antamien kykyjen ja lahjojen vuoksi. Sen sitten näkee aikanaan. Jumala johdattakoon Kaita niitä teitä, jotka kuuluvat Hänen suunnitelmiinsa.
Siunausta!
Ps. ”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme” (Ef. 2:10).
13.1.
Se on nyt sitten se Nuutinpäivä – hänenhän sitä sanotaan vievän joulun pois. Pakkasta toistakymmentä astetta. Sellaiseen pieneen kirpeään pakkaspäivään heräsimme tänään. Söimme hyvää VHH-aamupalaa. Joimme kahvia – olemmehan suomalaisia. Keväisen tuntuinen oli ulkona sää – aurinkoinen aamupuolella. Muutenhan se vielä on kaamoksentuntua. Pidentynyt on kuitenkin päivä. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Sen jälkeen oli taas mukava ottaa kuppi kahvia.
M-L kävi omalla lenkillään – selkeässä säässä. Minä käväisin kylällä asioilla. Palasimme kotiin samaan aikaan.
Lämmittelin ruokaa.
Kävin kevyellä 8 km lenkillä pimeällä urheilukentällä. Radalla oli pieni kerros lunta. Pakkasta n. 15 astetta. Aluksi ”juostahissuttelin” 2 km, km-ajoin 8.06., 8.00. Kävelin 5 km, km-ajoin 7.33., 7.47., 7.14., 7.15., 6.39. ”Juostahissuttelin” 1 km, 8.02. Taivaalla loisteli kohta täydeksi tuleva kuu ja kiiluivat kirkkaat tähdet.
Iltapalaa ja teetä.
Tänään taisi olla ensimmäinen Alkupiiri Majakalla äskettäin uskoon tulleille. Lehtomäen Teppo sitä luotsailee. Erinomainen juttu!
Siunausta!
Ps. ”Mutta minkä minä (Jeesus) teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa” (Mark. 13;37).
12.1.
Herättyämme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Pakkasta n. 10 astetta. Luin vähän Hesekielin kirjasta.
11:ksi ajelimme Marja-Leenan kanssa helluntairukoushuoneelle kokoukseen. Kastetilaisuus. Sen loputtua oli alakerrassa kahvitarjoilu, jossa kävimme.
Palattuamme kotiin, laitoin tulen takkaan. Lähdimme lenkille. M-L omalleen ja minä omalleni. Lenkkiini oli 14 km: ”Juostahissuttelin” 4.5 km urheilukentälle (34.30 min.), jossa kävelin 5 km, km-ajoin 7.18., 7.31., 7.19., 7.07., 6.41. ”Juostahissuttelin” takaisin kotiin tuon 4.5 km (30.40 min.). Radalla oli pieni kerros lunta. pakkasta n. 11 astetta. Taivaalla – aika selkeällä – näkyi isoneva yli puolikas kuu. Aikaisempina päivinä se on näkynyt vain pilviverhon läpi.
Palattuani lenkiltä söin – M-l oli jo ennättänyt. Mukava jouluvaloinen tunnelma. Luin Hannu ja Laura Haukan elämästä kertovan kirjan: Vuosisadan ihme jatkuu, loppuun. Olikin jäljellä vain muutampi sivunen. Suosittelen. Sohvalla vähän venyessäni sanoin, että pitäisköhän lähteä hakemaan täytekakkua. Nimittäin Emilialla oli vielä tänään syntymäpäivien jatkoja kavereilleen - ja oli ollut muitakin. Katsellessamme viime kesäistä tallennetta keskellä elämää tilaisuudesta – jossa oli mukana Ana Paula Brasiliasta & Band, sekä puhujana Marko Selkomaa - tulivat Emilia ja Denis käväisemään. Emilia esitelläkseen saamiaan synttärilahjoja – ja toivat myös täytekakkua. Sanoin, että ei tarvinnut edes rukoilla – sanoa vain, että pitäisköhän lähteä hakemaan täytekakkua – niin sitä sai. Siitäpä kahvit keittelin ja eikun täytekakkukahvin juontiin. Oli maukasta – just sellaista kuin etukäteen ajattelinkin. Kiitos!
Vielähän sitä piti iltapalaakin ottaa – karpalot sellaisenaan ja muut marjat kun ovat sen tärkeä osa.
Siunausta!
Ps. ”Kiitä Herraa minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt” (Ps. 103:2).
11.1.
Eipä tullut kiirehdittyä sen ylösnousun kanssa. Sellainen 8-9 astetta pakkasta. kevyttä lunta oli läikissä maassa – tuuli mukavasti levitellyt. Maa näkyi. Sytyttelin takkaan tulen. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämän päivän kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Kävin 8.3 km ”juoksuhissuttelulenkillä” Tarvaalan suunnassa. menopuolikkaan etenin n. 8.30 min/km, paluupuolikkaan n. 8 min/km. Siinäpä onkin tekemistä – juosta noin hitaasti. Pirteä keli pitkästä aikaa. Tuuli vastaan tulomatkalla – ihan veti ”näävelin” jäähän. M-L kävi omalla lenkillään. Palattuani kantelin jälleen puita sisälle – tuollaisen viiden päivän annoksen.
Söimme. Oli tunnelmallista kun jouluiset valot paloivat.
Lueskelin Hannu ja Laura Haukan elämästä kertovaa kirjaa: Vuosisadan ihme jatkuu. Mielenkiintoinen. Heidän työnsä jatkuu – varmasti tulee vielä ainakin kolmas kirja jatkoksi heidän työstään ja elämästään.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä.
Hyvää nimipäivää Lakosen Karille ja Hokkasen karille – ja muilkii Kariil!
Siunausta!
Ps. ”Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa” (Matt. 5:25a).
10.1.
Heräiltyämme uuteen – sulan maan – tammikuiseen päivään - juotuamme kahvit – ja luettuani Hesekielin kirjaa - käväisin kylällä bensanhakumatkalla – lähdimme Marja- Leenan kanssa kohti Kangasniemeä. Matkalla M-L luki hartauskirjasta luvun tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä ajellessamme.
Kangasniemellä menimme ensin ”kantapaikkaamme”, Teboilille, syömään seisovasta hyvät ruuat – ”sattui” olemaan taas se perjantai ja tirripaistipäivä. Siellä kohtasin serkkuni, Keijon, poikansa kanssa. Ei olla niin kovin usein tapailtu.
TB:lta ajelimme äidin luokse vanhainkodille. Hänellä on tänään 89 v syntymäpäivä. Äiti oli huoneessaan sängyllään pötköttelemässä – päivävaatteet yllä – lauleskelemassa ja runoja laususkelemassa. Siinä laulaessaan tuttuihin sävelmiin itse sanoja keksien – sellaisia olivat runotkin, itse sepitettyjä. Väliin tuli tuttuja lauluja ja virsiä. Tuo puoli – laulut ja runot – ovat äidin nykypäivää aika isolta osalta. Iloinen ja pirteä hän oli. Juteltiin. Laulut ja runot aina katkaisivat juttelun. Äiti nauroi ja sanoi, että hän on 15 vuotias. Pirjo ja kari – siskoni miehineen – oli käynyt ennen meitä äitiä onnittelemassa. Rukoilimme yhdessä ennen kuin lähdimme pois. Hengelliset asiat tuntuvat aika selkeiltä äidillä.
Äidin luota lähdimme ajelemaan Haarajoelle, veljelleni Heimolle. Ollessamme alkumatkassa, soitti Heimo ja kertoi, että ovat juuri menneet äitiä onnittelemaan tyttärensä ja hänen lastensa kanssa. Olivat nähneet meidät ohimennen – vaikka me ei heitä – ja tietenkin äidin luona vieraskirjasta nähneet, että olemme käyneet siellä. Niinpä käännyimme takaisin ja menimme Teboilimme juomaan kupposet kahvia, ennen kuin jatkoimme Haarajoelle. Kävimme Rasaniemessä katsomassa venettämme. Vesi oli noussut. Järvi oli sula rannasta. Sitten olimmekin samoihin aikoihin heidän kanssaan heillä. Niinpä menimme Heimon ja Arjan luo. Lähdimmekin heti Heimon kanssa vetämään venettämme enemmän maalle ja käänsimme sen kumolleen. Palattuamme joimme kahvia ja otimme tarjoiluja, joita Arja oli pöytään laittanut.
Heimolta ajelimme Pirjolle ja Karille – siskolleni – Synsiölle. Matkalla alkoi kuulua hankaavaa ääntä auton alta. Lapaskankaan Shellin pihassa katsoin sitä. Oli pohjamuovi pudonnut etuosasta alas ja kääntynyt taaksepäin. Sain sen nostettua sillä lailla takaisin, että pääsimme kotiin asti. Vika tuli, kun kävimme Haarajoella katsomassa heimon rankakasaa Vasikkahaanmäellä. Käänsin nimittäin auton siinä kasan vieressä ja peruuttaessa etuhelma ”ryysti” mättääseen. Pirjolla oli vielä kaunis, oikein vihreä, tuuhea ja jämäkkäoksainen kuusi seisomassa permannolla – eikä tiputtanut piikkejä. Satuimme tulemaan ”sellaiseen saumaan”, että sauna oli juuri kylpyvalmis. Niinpä pääsin Karin ja Mikon kanssa löylyihin, jotka olivat hyvät. Haikailin, että olisipa meilläkin – jos ei nyt puukiuas, niin ainakin puilla lämmitettävä. En ole koskaan tottunut sähkökiukaaseen. Mukava kun Terolla ja Timollakin on ”puukiuas”. Saunakahvit juotuamme lähdimme ajelemaan kotia kohti. 22 maissa olimme. Sytyttelin tulen takkaan heti tultuamme. Söimme iltapalaa ja joimme teetä.
Iltapäivällä alkoi Kangasniemellä sataa lunta ja pakkanen lisääntyä, ollen parhaimmillaan 5 astetta. Ikävästi jäätyi tuulilasiin lumi. Ennen Lievestuoreen risteystä jo loppui lumisade – tie oli lumeton. Tullessamme kotiin alkoi vähän viskelemään lumia.
Siunausta!
Ps. ”Minun suuni lausukoon Herran ylistystä” (Ps. 145:a).
9.1.
Heräsimme lämpöasteiseen – 2-3 – päivään. Maa edelleen lumeton – ehkä piankin lumet on. Söimme aamupalaa – ohrajauhopuuroa - ja joimme kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjan luvun. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Hyvä on puhua taivaan isälle. Hän kuulee halukkaasti lastensa rukoukset. On hyvä viedä ihmisiä ja asioita Hänen eteensä. Ei puhu tuuleen.
Kävin 13 hakemassa Emilian ja Danielin meille koululta. Söimme.
M-L lähti Emilian ja Danielin kanssa lenkille. Varmaan tunnin sellaiselle. Laitoin takkaan tulen. Kasailin lenkkikamat ja ajelin Timolle, Höytiälle. Hän kutsui lenkille, jonne Riston – naapurin – kanssa ovat tänään menossa. Niin minä menin. Ensin kävin talonrakennustyömaalla, jossa Timo oli hommailemassa. Siellä homma vain etenee vääjäämättömästi – ja jälki on hyvää. Klo 17 lähdimme otsalamput kiiluen 20 km lenkille. Ensin pientä ja vähän iljanteistakin tietä – jota oli mentävä hissukseen – ”isolle tielle”, joka vei Uuraisille Höytiältä. Matkaa oli tasan 10 km, kun kävimme kääntymässä Uuraisilla – paikassa, jossa lenkkitiemme kohtasi JKL:stä Saarijärvelle menevän tien – eli kävimme Uuraisilla kääntymässä. Isontien osuuden kävelin kokonaan menomatkalla – se oli tasan 8.5 km. Menin sen. n. 6.22 min/km-vauhtia. Timo ja Risto juoksivat. Paluumatkan ”juostahissuttelimme” kolmisin – tuollaista 7.30 min/km-vauhtia. Satoi vettä mukavasti. Oli lämmin olo kuitenkin – koska sisällä oli lämmin olo. Mukava lenkki. Palattuamme lenkiltä, laittoi Timo saunankiukaan alle tulen. Pia ja Mirokin saapuivat JKL:stä, jossa Miro oli treeneissä Hipposhallilla. Kävimme Timon ja Miron kanssa löylyttelemässä. Söimme iltapalaa – mm. hyviä juuri paistettuja mantelileipiä. Ajelin kotiin.
Tänään meillä poltettiin joulukuusi takassa. Pieni muovinen joulukuusi kynttilöineen vielä loistelee olohuoneessa.
Onnittelut vielä tässäkin nimipäivän johdosta Jäntin, Vertaisen ja Leppäsen Veikolle – ja kaikille muillekin Veikoille!
Siunausta!
Ps. ”Veisatkaa Jumalalle, veisatkaa, veisatkaa meidän kuninkaallemme, veisatkaa. Sillä Jumala on kaiken maan kuningas. Veisatkaa hänelle virsi. Jumala on kansojen kuningas, Jumala istuu pyhällä istuimellansa” (Ps. 47:7-9).
8.1.
Kostea ja sumuinen oli tämäkin tammikuinen päivä – 2-3 astetta lämmintä. Syötyämme aamupalaa ja juotuamme kahvia, luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta luvun tälle päivälle – edelleen siitä Grahamin Billyn. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
M-L haki Emilian ja Danielin 12 aikaan meille koulusta ja eskarista. Menin Danielin kanssa ”metsähommiin” heti heidän tultuaan. Daniel sahaili ja hakkaili kirveellään puitaan ison kiven päällä – johon oli kasannut niitä talvivarastoksi majan viereen. Minä kottikärryllä vetelin metsästä eilen katkomiamme ”kalikoita” pihaan. Danielkin oli yhtä kuormaa kanssani tuomassa. Hän veti kottaria aisoista ja minä tuuppasin perästä. Kuvittelimme sen olevan metsätraktori – siinä sitä kaksi lasta oli leikkimässä. Äitini sanoi aina sopivassa hetkessä isälleni: Hmmm, kerran miehenä, kahiste lapsena. Jokohan sitä minäkin. Emilia ja mummi kävelivät alueemme ympäri menevän 1.1 km lenkin. Näkivät siinä tienvarressa, metsikössä - josta minulla lupa ottaa niitä kaadon jäljeltä jääneitä maassa olevia puita – ison sahatun männynpätkän. Kävimme Danielin kanssa hakemassa sen sieltä kottikärryllä. Daniel istuskeli pöllin päällä – metsätraktorinohjaamossa - kyydissä ja minä työnsin. Lähti rengas pois valssilta, joten kuskin piti hypätä kävelemään – ja sittenkin oli hankala saada kuorma pihaan, kun rengas ei ollut paikoillaan. Naiset – Emilia ja mummi – menivät kylälle kauppaan. Minä pinosin ”metsätraktorin” pihaan ajamat puut ja peittelin. Daniel touhusi majallaan – tuolla pressusaunan luona, sekä uitteli ”veneitä” tuossa raja-ojassa. Poltimme vähän roskia takapihan kivitakassa. Siinä pöllinpäässä istuskellen oli mukava samalla ryypiskellä kahvia. Sellaista. Kun naiset saapuivat kyliltä, saimme mekin jätskit. Sytyttelin takkaan tulen.
Kävin 10 km lenkillä punaisella urheilukentällä, joka oli täysin sula – niin kuin olisi kesällä käynyt lenkillä. Aluksi ”juostahissuttelin 3 km, n. 7.20 min/km-vauhtia. Jatkoin ”yhtäsyssyä” 6 km kävellen, n. 7.00 – 7.13 min/km. Lopuksi ”juostahissuttelin” 1 km, yli 7 min/km-vauhtia. Hämärä laskeutui kentälle. Palatessani kotiin, oli Terhi-Marja töistä palatessaan vienyt lapsensa kotiin. Lenkiltä palattuani söin juuri keitettyä siskonmakkarakaalikeittoa.
Rukouskokoukseen mennessäni – helluntairukoushuoneelle – käväisin viemässä pienen lahjan Ruutisen Jarmolle – hän kun on tullut 50 vuotiaan miehen ikään. Tässäkin vielä sydämelliset onnittelut Jarmolle, Jumalan miehelle! Siunausta tuleviin vuosiin! Lisääntyköön Jumalan käytössä oleminen! Olemme saaneet kulkea kappaleen matkaa yhdessä – samassa seurakunnassa ja vanhimmistossa – kun Jumala johdatti minut toimimaan Vapaaseurakunnan pastorina määrätyn ajan – hyvän ajan. Ja yhteistyö jatkuu! Aamen, kuulen Jarmon huutavan! Siellä rukousillassa – joka alkoi klo 19 – meitä oli 19 mukana.
Palattuani kotiin piti ottaa iltapalaa ja juoda teetä.
Joulukuusi valoineen – niin kuin muutkin jouluvalot – ovat ilahduttaneet meitä tämänkin päivän ajan.
Siunausta!
Ps. ”Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty tunto minun sanani edessä” (Jes. 66:2b).
7.1.
Herättyämme huomasimme lauhan sään ja vesipisaroiden tehneen tehtävänsä – lumihärmät olivat maasta hävinneet. N. 2-3 astetta oli lämmintä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Eihän tässä nyt niin paljon lukemista ole tässä ns. ”lokissa” – yksinkertaisesta tavallisesta meidän/minun elämästä joitakin yksinkertaisia – ehkä vähän lapsellisia – rivejä. Mutta onhan siinä se hyvä puoli, että kun on tällaisiakin joukossa, niin aikuiset kokevat olevansa oikeesti aikuisia.
Lähettelin joulu- ja uudenvuoden tervehdyksiä ystäville Venäjällä.
Jotain ”pientä virettä” niin sanotusti hengellisen työnkin saralla on koko ajan menossa – yksilöihmisiä, tilaisuuksia, jne ajatellen. Ns. ”pitkää juoksua, elossa olevaa, tapahtuvaa”.
12 kävin hakemassa iloiset koululaiset – Emilia ekaluokkalaisen ja Daniel eskarilaisen koululta meille. menomatkalla hain heidän kotoaan – eteisessä valmiina odottavat – tarvikkeet mukaan: Emilian repun, jossa taisi olla ainakin legoja ja Danielin mustan pienen laukun, jossa oli sisällä saha ja kirves – ihan oikeat. Niinpä sitten meillä menimme tuohon pihanreunametsikköön – siihen ”menetetyn metsikön” reunamille Danielin kanssa puuhommiin. Olin syyskesällä kasaillut ohuempia puita yhteen kasaan siihen. Niitä sahailimme ja kirveellä pätkimme yhdessä. Olivat joululahjaksi saaneet kätevän pienen retkikirveen ja pienen – ja pieneen tilaan menevän – retkisahan isä-Denis ja poika-Daniel. Olivat teräviä molemmat – ”hyvin purivat”. Niillä tihkusateessa ”hommia painoimme menemään”. Isonkin maassa makaavan puun sahasimme tuolla pienellä ”puukkosahalla”. Mukavahan se oli pikkumiehen kanssa hommailla – kun hänkin näkyi tykkäävän. Lopulta laitoimme työkalut takaisin pieneen mustaan laukkuunsa ja tulimme sisälle syömään. Hommiemme aikana kävivät mummi ja Emilia tunnin kävelylenkillä.
Söimme. Jälkiruuaksi mummi paistoi köyhiä ritareita. Söimme niitä kermavaahdon ja mansikka-omenahillon, tai mansikkahillon kanssa. Kyytipoikana kahvia ja mehua. Passasihan meidän olla – ja jouluvalot paloivat sisällä ja ulkona. Tänään vähän niin kuin piti joulukuusen hävitä permannolta seisomasta, mutta ei sitä raaskittukaan vielä laittaa takkaan palelemaan. Josko sitten Nuutinpäivänä – jolloin vanhastaan jouluaika päättyi.
Terhi-Marja tuli töistä tullessaan meille – ja sai köyhäritarikahvit hänkin. Meni Emilia-Empun kanssa kylälle asioille. Iskä-Denis kävi hakemassa Danielin meiltä töistä tullessaan – ja sai hänkin köyhiä ritareita kahvin kanssa. Että sellaista.
Sulateltuani jonkin aikaa vatsaan ahdettuja aineksia, lähdin pimeälle urheilukentälle. N. 2-3 astetta lämmintä. Pisaroi vettä. Rata oli ihan kuin kesällä – eli täysin sula. Ei kuitenkaan varmaan ole kauan. Tein 11 km yhtäjaksoisen lenkin – vuorotellen juoksin ja kävelin kilometrin: 1 km ”juoksuhissuttelua” (”jh”), 6.40 min., 1 km kävelyä (k), 6.01 min., 1 km ”jh”, 7.05 min., 1 km k.,6.05 min., 1 km ”jh”, 7.05 min., 1 km k, 5.59 min., 1 km ”jh”, 7.00 min., 1 km k., 5.53 min., 1 km ”jh”, 7.02 min., 1 km k, 5.48 min., 1 km ”jh”, 6.40 min. Kotona vähän venyttelyä.
Iltapalaa ja teetä. Luin hiukan ”Vuosisadan ihme jatkuu -kirjaa. Se kertoo Hannu ja Laura Haukan työstä ja elämästä. Sain kirjan M-L:lta Isänpäivälahjaksi. Mielenkiintoinen, jota ei raatsisi laskea kädestään. Ihmeellinen Jumalan käden ohjaus heidän elämässään – saaneet olla suuren siunauksen välikappaleina. Meillä kullakin on oma tiemme. Meillekin on varattuna Jumalan suunnittelema elämä.
Siunausta!
Ps. ”Sillä hän (Jumala) sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty” (Ps. 33:9).
6.1.
Niin vain tuli Loppiainen – ja meni. Hyvin nukutti – ja pitkään. Eläkeläis-mummi nousi vähän aikaisemmin kuin eläkeläis-vaari. Aamupalaa syötiin ja kahvia juotiin. Lämpötila ulkona nollukan yläpuolella. Luin Hesekielin kirjaa.
Marja-Leena laitteli ruokaa. Minä siinä tulet takkaan. Kantelin puita sisälle muutamaksi päiväksi.
Terhi-marja, Denis, Emilia ja Daniel tulivat meille syömään – kutsusta. T-M tuli autolla, Denis kävellen, Emilian ja Danielin kanssa, jotka tulivat pyörillä. Ruoka oli hyvää VHH-ruokaa. Jälkiruoka maistui. Daniel kävi tekemässä isä-Deniksen kanssa majaa tuolla metsässä, pihan toisella reunalla olevan ison kiven viereen. Minäkin siellä kerkesin olemaan. Sitten joimme kahvia ja glögiä. Jouluiset valot paloivat kuusessa ja kyntteliköissä – myös oikea kyntteli pöydällä.
Kävin pimeällä urheilukentällä 10 km lenkillä. Lumihärmää oli radalla. Se tarttui vähän tossun pohjiin. Vettäkin satoi välillä. Aluksi ”juostahissuttelin” 3 km, km-ajoin 7.01., 6.40., 6.52. Kävelin 6 km, km-ajoin 7.02., 7.12., 6.58., 6.20., 6.17., 6.01. Lopuksi ”juostahissuttelin” 1 km, 6.07 min. Mukava oli ”hapitella” – ei hapotella, jota en harrasta – ja toivoisin, ettei kukaan muukaan.
Palattuani lenkiltä kotiin näytti vuokratalomme hyvin kauniilta kun jouluiset valot loistelivat pihalla, sekä ikkunoista. Poljeskelin kuntopyörää 60 min. – 30 min. jäykkyydellä 8, nopeudella 14-17 km/h, 20 min. jäykkyydellä 10 (max.), nopeudella 22-25,km/h 10 min. jäykkyydellä 8, nopeudella n. 20 km/h. Vähän venyttelin.
Iltapalaa. M-L lueskeli hyvää kirjaa.
Tänään olisi ollut Haaparannassa veteraanien avoimet, kansalliset, Pohjois-Suomen hallimestaruuskilpailut. Olin kyllä ilmoittautunut sinne 3000 m kävelyyn, mutta en lähtenyt mukaan. Jos olisimme olleet menossa Enontekiölle, niin matkalla olisimme käyneet kisoissa.
Siunausta!
ps. ”Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle” (Matt. 4:17).
5.1.
Nousimme oikein sumuiseen aamuun – lämpöisen puolella oltiin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväiset. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Vein M-L:n töihin 10:ksi – oli lupautunut eiliseksi ja ”tänääksi”. Samantien jatkoin hissukseen Karstulaam, jonne menin puhumaan klo 11:ksi Ehtoollisjuhlaan. Avointa. Hyvä rukousrupeama tilaisuuden lopussa.
Karstulasta ajelin Saarijärvelle helluntairukoushuoneelle – ajattelin, että jos vielä tarjoiluihin ennättäisi. Ennätin. Asiakokoustakin – joka oli kokouksen jälkeen - ajattelin, mutta siihen en ennättänyt.
Kotiin selvittyäni lämmittelin itselleni ruokaa ja laitoin takkaan tulen. Sumuinen kostea päivä.
16:ksi ajelin kylälle Vapaakirkkoon istumaan ehtoolliskokoukseen. Toin siellä esille myös asian, joka tuli sydämelle ennen kuin lähdin. Aika ”jännästi sattui”, että pastori – Mäkelän Pekka – puhui samasta aiheesta.
Vapaakirkosta menin 18:ksi hakemaan M-L:n töistä. Ajelimme kotiin. Ulkona paloivat jouluiset valot molemmin puolin taloa. Sisällekin virittelimme valot palamaan – kuusesta lähtien.
Illan mittaan söimme iltapalaa ja joimme teetä. Katselin netin kautta joitakin ohjelmia – hengellisiä ja ei. Jälkimmäisiin kuului mm. Siperiassa ajetun – kylmissä pakkasissa – 1000 km reitin seuraamista, sekä lentopallo-ottelu, joka ratkaisi pääseekö Suomi ensimmäistä kertaa historiassa suoraan MM-kisoihin.
Siunausta!
Ps. ”Etsikää herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on” (Jes. 55:6).
4.1.
Heräiltyämme uuteen ja harmaaseen päivään söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä – jouluisten valojen palaessa.
10:ksi kävin viemässä M-L:n töihin – eläkeläistäkin siellä kun tarvittiin. palattuani luin Hesekielin kirjaa.
13:ksi ”juostahissuttelin” ja vähän ns. kilpakävelinkin Palaveriin kylälle – tuollaisen 5.7 km. Palaverin jälkeen ”hilppasin” urheilukentälle, jossa oli se sama ohut lumihärmäkerros kuin parilla aikaisemmallakin kerralla. Ensin ”juostahissuttelin” 1 km, 7.33 min. jatkoin 3 km kävellen, 7.07., 6.55., 6.52 min/km. Loppuun ”juostahissuttelin” 1 km radalla ja jatkoin ”samaa syssyä” 4.5 km kotiin. Välillä vähäsen ns. kilpakävelin.
Palattuani kotiin laitoin kaikki jouluiset valot päälle sisälle ja ulos. Lämmittelin itselleni ruokaa. Takkaan tuikkasin tulen. Loikoilin sohvalla.
18:ksi ajelin kylälle hakemaan M-L:n töistä. Söimme iltapalaa. Valmistauduin huomiseen tilaisuuteen. Innostuin paistamaan vielä köyhiä ritareita – niitä kun rikaskin mies voi syödä – tai köyhä, mutta monia rikkaaksi tekevä. Katselin The Bible-elokuvasta ristiinnaulitsemiskohdan, AlfaTV:stä, netin kautta. Vaikuttava.Kuitenkin se on vain filmatisointi siitä mitä Jeesus teki puolestamme – se totuus on tarua ihmeellisempi. Se on karu. Siinä hankittiin meille syntien anteeksisaamisen mahdollisuus. Jeesus sovitti sinun ja minun kaikki syntini. Koko maailman syntivelka oli Hänen päällään. Anna elämäsi Hänelle, joka rakasti sinuakin niin paljon, että vuodatti verensä tähtesi!
Siunausta!
Ps. ”Seuraavana päivänä hän (Johannes Kastaja) näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin” (Joh. 1:29).
3.1.
Siinähän se nollan paikkeilla on pyörinyt lämpötila tänäänkin. Marja-Leena meni aamusta Emilian ja Danielin luo. Äitsy ja iskä kun menivät töihin. Kolmikko – M-L, E ja D - tulivat meille aamupäivällä, kylän ja kaupan kautta. Laitoin takkaan tulen. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia, yms. Luin Hesekielin kirjaa, Johonkin aikaan M-L luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä – Emilia ja Danielkin mukana ja kuulolla.
Hommailimme vähän ulkona sitä sun tätä Emilian ja Danielin kanssa. Laitoin linnuille ruokaa. Daniel teki majaa tuolla tontin reunamilla. Seurailin sitä hommaa. Vähän aikaa Daniel uitti puunpalasta vielä sulana olevassa tontinreunaojassa. Emilia siivosi vähän aikaa leikkimökkiä ja livahti sitten sisälle mummin luo.
Söimme.
Denis kävi hakemassa lapsukaisensa tänään töistä tullessaan kotiin. Otimme yhdessä tarjoiluja. M-L oli kylällä.
Kävin pimeällä urheilukentällä 10 km rauhallisella lenkillä – no, net nyt ovat minulla sellaisia aina. Sellaisia ”huonon kuntoilijan” lenkkejä. No, älä masennu. Se oli humor. Radan pinta oli valkoinen, mutta ei liukas. Tossujen pohjaan kyllä vähän paakkuuntui lumi – vaan mitäpä se vanhan miehen töpöttelyssä haittaisi. Aluksi ”juostahissuttelin” 3 km, km-ajoin 8.22., 8.28., 8.36. Jakoin kävellen 5 km, km-ajoin 8.10., 7.43., 7.32., 6.55., 6.42. Loppuosan 2 km ”juostahissuttelin” km-ajoin 8.38., 8.14. Mukavahan oli ainakin olla ulkona raikkaassa – n. 0 asteisessa – säässä.
Söimme iltapalaa. Katsoimme netin kautta TV7:n Pyhän Hengen iltaa. M-L neuloi. Jouluvalot loistelivat ulkona ja sisällä.
Siunausta!
Ps. ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan” (Matt. 6:33).
2.1.
Niin sitä viiletellään tammikuuta ja vuotta 2014! Ja on torstai – no, sehän on toivoa täynnä. Oikeasti ottaen, jollakin voi juuri nyt olla sellainen hetki, että toivo tuntuu hyvin kaukaiselta ajatukselta. Voi olla – ja onkin – että jonkun olotila on tuntunut toivottomalta jo pitkään. Uskon kuitenkin, että tilanteessasi voi auttaa Kaikkivaltias Jumala – yliluonnollisesti, tai yliluonnollisesti jonkun ihmisen kautta. Turvataan Jumalaan. Käännytään Hänen puoleensa. Pelastus-asiassa meitä kutakin voi auttaa vain Jeesus – muuta tietä ja mahdollisuutta ei ole. Paljon on niitäkin ihmisiä, jotka ovat epätoivoisia siksi, että eivät ole halunneet – tai osanneet – ottaa tuota edellä sanottua huomioon elämässään. Jos jotakin uudelta vuodelta toivoisin, niin kansanherätystä, joka tempaa ihmisiä mukaansa – siis pelastumaan, eli tulemaan uskoon. Sitä rukoilen. Sen kautta tuleva muutos ihmiselämään on vallankumouksellinen. Niin monien ihmisten elämä muuttuu. Se johtuu siitä, että suhde Jumalaan muuttuu kun sydämeen tulee uusi Herra – Jeesus. Sen näkevät ihmiset ja sen kokenut itse kokee. Jos mitä itselleni toivoisin uudenvuodenlahjaksi, niin sitä, että voisin olla se ihminen – Jumalan ihminen – joksi minut on tarkoitettu. Silloin olisin siunaukseksi toisille ihmisille ja eläisin kunniaksi Jumalalle. Näin voi tapahtua vain siksi, että elän Jumalan siunauksien alla. Se tarkoittaa elävää suhdetta Hänen kanssaan – Jeesuksen kautta. Vuodenvaihde on ”iso pyykki” – ”virstanpylväs” – jossa on hyvä tarkastella elämäänsä ja sen kurssia. Se voi olla myös ”ison pyykin” paikka, jossa tehdään parannusta – ts. käännytään Jumalan puoleen, tunnustetaan syntejä, sekä halutaan hyljätä väärät asiat – ja saadaan anteeksi, siksi, että Jeesus on jo sovittanut ne Isän Jumalan edessä. Jeesuksen veri pesee puhtaaksi kaikesta synnistä – ja puhdasta tulee, olkoonpa kuinka likaista, pinttynyttä ja mustaa tahansa. Parannuksen tekeminen ei ole jokin välttämätön paha, vaan se on Jumalan meille ihmisille antama suuri mahdollisuus ja lahja – ei siis negatiivinen, vaan täysin positiivinen asia. Minä saan ja voin tunnustaa syntini ja koen Hänen vapauttavan anteeksiantamuksensa elämässäni. Parannuksen tekeminen on niitä suurimpia asioita kasvussamme kristittyinä, koska sen kautta koemme elämässämme Jumalan Pyhän Hengen aikaansaamaa väkevää uudistumista. Parannuksenteko tekee nöyräksi. Näin haluamme elää Jumalan edessä ”särjetyssä ja nöyrässä” hengessä – ihmeellinen paradoksi, joka merkitsee kaikkein ehyintä ja parhainta elämää Jumalan yhteydessä. Tule Jeesuksen luokse – sinäkin, jota Hän on jo pidempään kutsunut yhteyteensä, omakseen! Tahdon olla auttamassa asiassa – jos tahdot. Puh. numeroni on: 0400206858, e-mail: jouko.kuusjarvi@gmail.com.
Nollan lämpimämmällä puolella oli lämpötila tänäänkin. Maa sula ja lumeton. Marja-Leena kävi hakemassa Emilian ja Danielin meille. Vanhemmat olivat töissä. Sytyttelin tulen takkaan noustuani. Aamupalaa ja kahvia. Luin Hesekielin kirjaa.
Marja-Leena keitteli kinkunlopuista suuhun sopivan hernerokan, jota neljisin söimme – Emilia, Dsniel, M-L ja mnä. Jälkiruuaksi kun vielä saimme lettuja, niin jopa passasi – sanoisi lentopallohakkuri.
Danielin kanssa hiippailimme ulkosalla sitä, sun tätä. Polttelimme mm. takapihan takassa kaikenlaista poltettavaa ja seurailimme kun tuli sohotti välillä putken yläpuolellakin.
M-L lähti lapsosten kanssa kävellen viemään heitä kotiin. Minäkin laitoin lenkkivaatteet päälleni ja lähdin käpöttelemään heidän peräänsä. M-L tulikin jo heti alussa vastaani takaisinpäin. Terhi-Marja olikin tullut töistä suoraan hakemaan autolla lapsiaan. Olivat nousseet kyytiin, vaikka kovasti olisivat halunneet kävelläkin. No, minä kävin 8.3 km ”juoksuhissuttelulenkin” Tarvaalan suunnassa. Käväisin ”Terheilläkin” ohi mennessäni – kun oli asiaa. Palattuani kotiin, istuin autoon ja ajelin urheilukentälle jatkamaan lenkkiä. Kävelin 5 km – pysähtyen hetken jokaisen kilometrin välissä – km-ajoin: 6.22., 6.28., 6.25., 6.14., 6.05. Lämpötila oli vähän lämpimän puolella. Radan pinnalla oli pieni kerros lumihärmää. Palattuani kotiin oli M-L neuloskelemassa – ja jouluiset valot paloivat ulkona ja sisällä. Poljin kuntopyörää 15 min, keskinopeudella 28.4 km/h. Alussa poljin 5 min. jäykkyydellä 9, nopeudella 31-32 km/h. Jatkoin 10 min. jäykkyydellä 8. Hiukan venyttelin – kuten normaalistikin. Se ei minulla kyllä ole tarpeeksi perusteellista, mutta onpahan kuitenkin jotenkin.
Iltapalaa ja teetä.
Siunausta!
Ps. ”Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi evankeliumia ja sanoi: Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle: tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” (Mark. 1:14,15).
1.1.
Siinäpä ne kaksi tolppaa seisovat – on vuoden 2014 ensimmäinen päivä. Oikein siunattua vuodenloppua!
Herätessäni – M-L vähän ennemmin – oli maa ihan sula. Laitoin takkaan tulen. Kahvia ja ”aamupalaa”. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Meillä on kaunista ja tunnelmallista kun kuusessa kynttilät ja muut jouluiset valot loistelevat.
Kanniskelin kalikoita – ns. polttopuita – muutampia laatikollisia pihalta sisälle.
Kävin pimeän hämärällä urheilukentällä 10 km yhtäjaksoisella lenkintapaisella. Aluksi ”juostahissuttelin” 3 km, km-ajoin: 7.07., 6.37., 6.49. Jatkoin kävellen 5 km, km-ajoin: 5.59., 5.50., 5.54., 5.45., 5.53. Jatkoin lopuksi 2 km ”juostahissutellen”, km-ajoin: 6.19., 5.36. Lämmintä n. 3 astetta. kenttä sula kuin kesällä. Mukava lenkkisää. mukava oli ajella kotipihaan kun ulkona loistelivat jouluiset valot – ne näkyivät myös ikkunoista.
M-L oli laittanut hyvät VHH-ruuat, joten lenkin jälkeen sain nauttia sellaiset.
Viettelimme iltaa kuunnellen Radio Deitä ja katsellen netin kautta jotakin.
Siunausta!
Ps. ”Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema, eikä elämä, ei enkelit, eikä henkivallat, ei nykyiset, eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus, eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 8:38,39).
